#TULPPAANITORSTAI

Kiitos tulppaanitorstai-haasteesta Tainalle Mansikkatilan maille.

Ajattelin, että enköhän tästä sentään selviä, mutta niin vaan ehti viime viikonloppuna ostettu kaunis vaaleankeltainen kerrottu kimppu heittää veivinsä ennen kuin kerkisin kuvata, joten nyt piti kaivella muistikortin perukoilta vanhoja otoksia. Tässä niistä muutama. 

Vähän hämärissä tunnelmissa lähtee liikenteeseen, mutta kuvaa aika hyvin kuluvan helmikuun valon määrää. Voi sääkeli sentään, miten harmaata on aina vaan.

Ikean tulppaaninmallinen jalkavalaisin on kököttänyt samalla paikallaan olohuoneen nurkassa jo vuosia. En kyllästy. Ja näyttää aika hauskalta tuolla aitojen tulppaanien taustalla. 

Pitkään tuli valittua aina pelkästään valkoisia kukkia, mutta nyt olen alkanut olla aika hämilläni kaikkien värivalikoimien keskellä, enkä enää tiedä itsekään vissiin, kuka olen ja mistä tykkään, kun entinen nounou vaaleanpunainen on alkanut kiehtoa.

Nämä valkoisen ja vaaleanpunaisen välimallit ovat vissiin totuttelukappaleita kohti kokohempeää kautta :)

Ei hassumpia.

Kaikkien aikojen väripläjäys oli kuitenkin tämä viime helmikuussa ystävältäni saamani synttärikimppu. Itse en varmaan ikinä olisi valinnut, mutta tykkäsin siitä niin paljon, etten raskinut jättää kotiin, vaan pakkasin mukaan hiihtolomareissuun. Saman tein kaikille muillekin kimpuille, koska olivat jotenkin erityisen merkityksellisiä pyöreiden kymppien tultua täyteen. Loma-asunnolla vaan iski tenkkapoo, että mihinkäs ne kaikki ajattelin laittaa, kun kaapista löytyi yksi pienenpieni vaasi. Onneksi on kattilat ja ämpärit keksitty :)

Olkoonkin, että näitten tulppaanien päät näyttävät jääneen pois kuvasta niinkuin kuvaajalle joskus saattaa käydä ihmistenkin kohdalla, niin tästä tykkään erityisesti. Kuva on otettu viime vuoden maaliskuussa. Ja jos aurinko paistaa meidän keittiöön siltä suunnalta, mistä se tässä kuvassa paistaa, se tarkoittaa sitä, että kyseessä on ilta-aurinko. Oujee! Ei siis enää kauaa tätä rämpimistä, kun ollaan jo näin pitkällä.

Toivottavasti tämä kelpaa Taina :). Vaikka vähän rimaa hipoen nyt menikin.

Detox-viikko on huomista päivää vaille pulkassa. Kirjoittelen fiiliksistä varmaan heti viikonloppuna. Huominen menee työmatkalla autossa kököttäessä. Pitänee pakata omat pöperöt matkaan.

Heissulivei!

D NIINKUIN DETOX JA F NIINKUIN ...?

Päätin hetken mielijohteesta kokeilla viikon mittaista Detox-kuuria, jota toki voi(si) jatkaa vielä toisenkin viikon tai varmaan pidempäänkin, mutta tähän saumaan viikko on nyt hyvä.

Tarkoituksena Detoxilla on siivota elimistöä myrkyistä ja sitä kautta tuoda lisää energiaa ja hyvää oloa. 

Siinä mielessä ajoitus ei ehkä ole omalla kohdallani kaikkein otollisin, koska tuntuu, että olo on nyt muutenkin ihan reipas, eikä takana ole mitään joulun kaltaista mättöjaksoa, josta siirtyisin suoraan vihreiden vihannesten pariin. Tammikuu on myös perinteisesti tipaton, joten viimeisestä viinilasillisestakin on aikaa. (Tähän muuten liittyy yksi itseäni ärsyttävien yleistysten aiheista. Joku muita parempi ihminen kun aina ehtii vihjata, että jos pitää tipatonta, kyseessä on ongelma.. Grrr.)

Seuraava ohjattu Detox-jakso olisi alkanut tulevana maanantaina (8.2.), mutta koska ohjeet saatiin jo torstaina, päätin aikaistaa aloitusta parilla päivällä. Ajattelin, että on mukavampaa perehtyä hommaan viikonloppuna. Ehtii maanantai-aamuun mennessä jo tottua uusiin eväisiin. Ja jotenkin jakson päättäminen perjantaina sunnuntain sijasta tuntuu ajatuksena kivemmalta.

Yläkuvassa ostoskassin sisältöä. Kauppalappu unohtui työpöydälle, joten ostin ne mitä muistin ulkoa ja hain loput myöhemmin. Tuli heti lisäenergiaa pelkistä keväisen vihreistä väreistä.

Tuttujen vihreiden (joista yhtenä henkilökohtainen inhokkini varsiselleri..) joukossa oli tämä itselleni ennestään tuntematon vekkuli, josta itselleni tuli sattuneesta syystä mieleen kahvakuula. (Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että en enakkoon tiennyt miltä fenkoli näyttää, joten piti ensin kuukkeloida kuva, että tiesin, mitä kaupasta etsin.) 

Kotona kassia purkaessani pidin pikku vihannesvisan miehelle ja toiselle pojista. Purjo oli tuttu ja persiljakin melkein, mutta varsiselleri ei.  Fenkolista puhumattakaan.

Miehen arvion mukaan kyseessä oli "tillisipuli". Ei huono nimi, jos tuota ulkonäköä katsoo. Poikaa avitin sanomalla, että nimi alkaa f:llä ja päättyy i:hin ja sain vastaukseksi "fretiisi" :D.  

Tillisipuli eli fretiisi..

Neliviikkoisen PH-dieetin läpikäyneenä itselläni on täysi luotto siihen, että tälläkin kertaa annosten pieni koko hämää ja todellisuudessa energia riittää niillä hyvin, koska ravintosisällöt on tarkkaan mietitty. Mutta jotenkin tällä kertaa erityisesti aamiainen jännitti, koska se on itselleni se päivän tärkein ateria ja muistuttaa jossain määrin runsaudessaan hotelliaamiaista. 

Nyt päivä lähti käyntiin yksistään tällä vihreällä juomalla.

Ei mikään kaksinen makuelämys, mutta niin vaan riitti virtaa ihan siinä missä normiaamupalankin voimalla. Joskin lehdenlukurutiini, joka erityisesti kiireettöminä viikonloppuaamuina on nautinto, ei tuntunut ihan samalta. Mutta mitäpä näitä kokeilemaankaan, jos kaiken pitäisi olla aina samanlaista. Hyvin jaksoi vihreän voimajuoman avulla tehdä tunnin lenkin, eikä ollut nälkä vielä tuntiin sen jälkeenkään.

Ohjeen mukaisen välipalan siirsin iltapäivään ja söin sen sijaan lounaan. Tai siis osan siitä. Annos oli niin suuri, ettei ollut mitään mahdollisuuksia mättää sitä kerralla. Jemmasin siis alkuiltaan loput.

Jos oli lounassalaattiin yhtenä osana kuuluneen fenkolin ulkomuoto ennestään tuntematon, niin taisi olla makukin, joka oli itseasiassa aika jännä ja raikas. Tuli ihan mieleen lakritsi. 

Välipalaa

Viime keväänä kokeilemastani PH-dieetistä Detox eroaa siinä, että ruokavalioon ei kuulu lainkaan kofeiinia (PH:ssa pieni kuppi kahvia oli sallittu, mutta itse jätin sen kokonaan pois), sokeria (PH:ssa käytettiin mm. pieniä määriä hunajaa makeutuksena), eikä lihaa (PH:n resepteissä oli kanaa/kalaa).

Vähillä proteiineilla ja paljolla kasvisravinnolla siis mennään tämä viikko. Ja se tietää sitä, että salille ei ole asiaa (jota en suoraan sanottuna juuri nyt pistä edes pahakseni).  Kevyttä ja rauhallista liikuntaa (joogaa, pilatesta, kävelyä, uintia) saa ja on suositeltavaakin harrastaa. 

Ans kattoo nyt kuinka käy. En tiedä miksi tämä jännittää enemmän kuin PH:n aloitus, vaikka kyseessä on vaan viikko neljän sijasta. Ehkä eniten proteiinin vähyyden vuoksi. Kahvi tai sokeri tuskin koituu ongelmaksi. Mutta voipi olla että alkaa vihreä tee jakson aikana tympiä siinä määrin, että sitä ei vähään aikaan tee mieli. 

Että tämmöinen "ihmiskoe" tällä kertaa. Loppuraporttia seuraa viikon päästä. Nyt alan pilkkoa selleriä. Nam :).

Hyvää viikonloppua!

IHANA KAMALA KEHONKOOSTUMUSMITTAUS

Poikettiin miehen kanssa viime keväänä kehonkoostumusmittauksessa, kun sellaiseen tarjoutui oiva tilaisuus paikallisen urheiluliikkeen järjestämässä tapahtumapäivässä, jossa mittauksia tehtiin vaivaisen vitosen korvausta vastaan. 

Oikeasti kyseessä oli oma salajuoneni, jonka tarkoituksena oli huijata mies mittariin, koska olin alkanut huolestua vyötärölleen kertyneestä rasvasta, joka oli mielestäni mallia "kivettynyt" eli vaarallinen ennemmin kuin löllö eli harmiton. Mutta niin vaan osui juoni omaan nilkkaan. 

Mies meni laitteeseen ensin (koska halusin välttää sen, että kyllästyy odottamaan vuoroaan) ja sai asiantuntijalta kehut lihasmassastaan, joka oli rutkasti plussan puolella. Rasvaa oli muutama kilo liikaa suhteessa pituuteen, mutta vaarallinen viskeraalinen rasva oli minimilukemissa. 

Itse nousin laitteeseen vähän niinkuin "muodon vuoksi", mutta kuinkas sitten kävikään??

Olen 162 cm pitkä ja painoin silloin 59,5 kg, joka toki oli normaalipaino (ja omasta mielestäni alhainen sellainen), mutta mikä olikaan tuomio? Rasvaa 30,5% (normirajat 18-28%) ja lihasmassa miinuksella. Suosituksena 5,2 kg rasvaa pois ja 2,1 kg lihaksia tilalle. Hääähhh ?? Olin ihan varma, että vempele on mäskänä ja vähintäänkin vaatetus vääristelee tuloksia, kun ei sitä voinut siellä kaupan perällä ihan ilkosilleenkaan riisuutua. Mutta ei auttanut kuin niellä karvas totuus. Helppoa se ei ollut, koska olin a i n a syönyt terveellisesti, a i n a pitänyt kunnostani huolta ja viimeisessä tätä tapausta edeltäneessä mittauksessa rasvaprosenttikin oli 19,5. Nousua siis 11%.

En tiedä miksi olen tämän harvinaisen peiliselfien ottanut, mutta siinä nyt kuitenkin on 50-vuotias rasvapommi lähdössä lenkille. Näytänkö mielestäni siltä? Siis siltä rasvapommilta? En. 

Näen kuvassa meikittömän reippaan itseni. Sellaisena kuin useimmiten olen. Iästä viis.

Totuus kuitenkin oli se, että edellisestä mittauksesta oli 8 vuotta aikaa (olin silloin 42 v) ja elin edelleen siinä harhakuvassa, että kaikki tekemiseni on niinkuin aina ennenkin. Mutta todellinen fakta oli se, että viimeiseen neljään vuoteen en ollut tehnyt lihaskuntoni eteen juuri m i t ä ä n. Tarkoitan siis ihan todellista lihaskuntoharjoittelua, jota ennen harrastin säännöllisesti kunnes vuoden 2011 kesällä sain riesakseni oikean olkapään adhesiivisen kapsuliitin eli tuttavallisemmin "jäätyneen olkapään" (frozen shoulder), josta erinäisten vaiheiden jälkeen kehkeytyi lopulta 2,5 vuotta kestänyt kroonistunut kokovartalokipuhelvetti (pahoittelut kielenkäytöstä), joka oli niin kamalaa aikaa, etten halua siihen enää palata. Ja onneksi ihminen on niin fiksusti rakennettu, että hirveinkin kipu unohtuu, kun/jos se lopulta joskus lakkaa ja aikaa kuluu riittävän kauan.

2,5 vuotta elämästä meni siis käytännössä ihan sumussa. Kaikki oli pelkkää selviämistä ja sinnittelyä päivästä toiseen. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut juurikaan miettiä, mitä laitoin suuhuni, jos ylipäätään jaksoin laittaa yhtään mitään.  Ja sitten kun käden (joka oli tietenkin oikea, koska oikeakätinen olen) liikerata ajan kuluessa ja lopulta kalevalaisen jäsenkorjaajan viimeistelyn avulla palautui normaaliksi, kaikki suojalihakset olkapään ympäriltä samoin kuin koko kropasta olivat tipotiessään. Vaikka käsi normiarjessa toimikin, ei sen kanssa ollut paluuta punttisalille sen enempää kuin ikisuosikkini bodypumpin pariin. Yritin kyllä (liian aikaisin), mutta turhauduin kun kaikesta vähänkään jumppapalloa painavamman liikuttelusta aiheutui vaan lisää kipua. Ei auttaneet fysioterapeutin tekemät ohjelmat, eikä kannustus, koska olin niin ärsyyntynyt tilanteeseen. Ja jotenkin ajattelin, että päivittäiset lenkit (joille kesäaikaan golfkentällä tulee mittaa helposti 12 km ja muuna aikana vuodesta vähän vähemmän), uinti, vesijumppa ja hiihtely on riittävä määrä liikuntaa. Ja toki onkin omaa mielenterveyttä ja kestävyyskuntoa ajatellen, mutta niin se vaan ikävä kyllä on, että lihaskudos surkastuu, jos sitä ei harjoita. Ja vaikka vihaankin kaikkia ikään liittyviä yleistyksiä, niin fakta kuitenkin on se, että iän mukana lihasmassa tuppaa luontaisesti vähenemään ja rasvamassa lisääntymään, jos ei tee töitä sen eteen, että niin ei käy. Siihen ei pelkkä lenkkeily riitä. Etenkin jos enimmän osan muusta ajasta istuu persiillään. Ei väliä, missä. Töissä niinkuin minä vai kotona vai kenties bussissa tai junassa tai lentokoneessa. Ihan sama.

Totuus ei siis suinkaan enää ollut sama kuin ennen, vaan se, että vaikka käsi oli palautunut kutakuinkin normaaliksi jo puolitoista vuotta sitten, käytin sitä itselleni edelleen tekosyynä sille, että hylkäsin lihaskuntoharjoittelun "koska en pystynyt tekemään mitään". Ja vaikka olinkin palannut terveellisen ruokavalion pariin, annoskoko oli selvästi pielessä.

Karvaasta totuudesta huolimatta, päätin kuitenkin kääntää ärsyttävän mittaustuloksen voitoksi ja suhtautua siihen niin, että se todisti selvästi sen, mikä merkitys on sillä, miten syö ja mitä itsensä hyväksi tekee tai jättää tekemättä.

Oikeasti en ymmärrä näitä kuvia, muttei sen väliä. Veikkaan että olen iloinnut tuosta pirtsakan värisestä alennusmyyntilöytötakistani niin paljon, että se on pitänyt oikein peilin kautta ikuistaa.

No onko sen nyt sitten niin väliä, jos sitä rasvaa on vähän liikaa? Etenkään, jos se ei näy päällepäin?
Ulkonäkömielessä ei niin mitään väliä, mutta terveysmielessä kyllä. Ja se on ainut asia, joka itselleni merkitsee.

No entäs eikös se nyt ole vähintäänkin turhamaista, että pitää vielä viisikymppisenä reuhtoa salilla ja kasvattaa lihaksia?
Ei. Joskin toki muitakin paikkoja ja keinoja on kuin punttisali, mutta se ei nyt tässä ole jutun pointti. Lihaskunto on ihmisellä parhaimmillaan kolmekymppisenä ja alkaa sen jälkeen heiketä. Nopeimmin 50-60 vuoden iässä ja itse sattumoisin kuulun tähän "raihnaistuvaan" ikäryhmään. Vaan onneksi kehonkoostumusmittaus auttoi tajuamaan, että en enää ole se sama hyväkuntoinen itseni, joka olin vielä reilu nelikymppisenä. En tosin automaattisesti silloinkaan, vaan pitkälti oman tekemiseni tuloksena, mutta nyt ymmärsin sen, että enää en voi tuudittautua vanhaan, vaan on elettävä tässä hetkessä ja alettava taas pitämään itsestään parempaa huolta.

Kyse ei siis todellakaan ole kiloista, eikä senteistä, eikä siitä, mitä peilistä näkyy, vaan siitä, että arvostan elämää niin paljon, että otan tosissani sen, mitä terveysriskeistä sanotaan.

Oma  äitini kuoli vain 32-vuotiaana melkein heti syntymäni jälkeen, joten elämä ei todellakaan ole minulle itsestäänselvyys, vaan arvokas lahja, jonka saamisesta tunsin joskus ihan hirveää syyllisyyttä, koska ajattelin, että isäni olisi ansainnut saada pitää rakkaan vaimonsa mieluummin. Mutta tästä ajatuksesta olen onneksi viisaan isäni ansiosta päässyt eroon, koska syyllinen äidin surulliseen menetykseen oli luusyöpä, eikä minun syntymäni.

Niin tyhmä en siis ole, että kuvittelisin, että kaikki elämän langat ovat omissa käsissäni, mutta niistä, jotka on, aion myös pitää kiinni.

Jos olisin halunnut olla itselleni ilkeä, tai jos olisin halunnut, että tähän tarinaan eksyy googlen kautta lukijoita, olisin kirjoittanut otsikoksi "Laiha läski". Tästä viimeaikoina niin paljon joka tuutista toitotetusta aiheesta kun periaatteessa on kysymys. Linkkejä on taas vaikka kuinka paljon, joista tässä yksi melko satunnaisesti valittu, mutta mielestäni aika kuvaava (klik)

Vaan koska haluan suhtautua itseeni mieluummin arvostavasti ja lempeästi, en sitä tehnyt. Sen sijaan olen tehnyt paljon muuta sitten viime maaliskuisen mittauksen. Niistä ylitse muiden on huhtikuulle ajoittunut PH-dieetti, jonka mukanaan tuomaa hyvää oloa en vaan kertakaikkiaan voi lakata hehkuttamasta. (Olen kirjoittanut aiheesta täällä, täällä ja täällä). Ja vaikka päämääränä olikin kehon puhdistuminen, siinä sivussa painoni putosi reilut 5 kg eli kehonkoostumusmittauksessa suositeltu rasvamassan vähentäminen tapahtui ikäänkuin itsekseen yhden vaivaisen kuukauden aikana. Pelkästään hyvää, puhdasta ravintoa syömällä ja juomalla. En lakkaa ihmettelemästä sitä varmaan ikinä.

Marraskuun alussa aloitin 4 kk ohjatun lihaskuntoremontin, josta on nyt 3 kk takana ja yksi edessä. Sen jälkeen olen omillani. Matkalle on mahtunut niin onnistumista, innostumista kuin lannistumistakin, mutta niistä toisella kertaa. Ehkä.

Ja jos/kun joku nyt ajattelee, että elämäni on pelkkää kontrollointia ja kituuttamista ilman mitään nautintoja, niin voin vakuttaa, että metsään menee :). Satun vaan olemaan ihminen, jolle liikunta tai terveellinen ruoka ei ole pakkopullaa, mutta laskiaispulla on. Ihan oikeasti. Ja siksi niin toivoisin, että sanonta "olet hyvä juuri sellaisena kuin olet" ulotettaisiin koskemaan myös minua ja muita kaltaisiani. Ikävä kyllä sen sijaan saan usein kuulla olevani "niuho" tai "varmaan taas jollain ihme kuurilla", jos en vaan kertakaikkiaan halua syödä leivoksia, joista itselleni tulee ihan oikeasti paha olo.

Ja jos tähän loppuun koittaisi jonkun viisaan tiivistyksen kehittää, niin se olisi varmaan se, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Sisäinen kauneus ei välttämättä näy päälle sen paremmin kuin sisäinen kauheuskaan ja ylipainoinen voi olla terveempi kuin hoikka. Siinä se. Nyt tuli taas niin pitkästi tekstiä, ettei näitä varmaan jaksa erkkikään lukea. Hyvä jos hädintuskin itse :)

MILLAINEN ON TODELLINEN MINÄSI?

Rakastan testejä.

Etenkin sellaisia, joiden lopputuloksen voi tunnistaa omakseen. 

Alla on tulos testistä, jonka tein ensimmäisen kerran varmaan reilu kuukausi sitten ja toisen kerran eilen. Ihan vaan siksi, että halusin kokeilla, saanko erilaiset vai samanlaiset tulokset, kun välissä on niin pitkä aika, etten millään voi muistaa, mitä vastasin ensimmäisellä kerralla (kysymyksiä on paljon..).

Tulos molemmilla kerroilla oli täsmälleen sama. Ja sanonpahan vaan, että eipä paljon enempää olisi voinut mennä nappiin. Halusin tai en.

Kuvion vastakkaisille puolille on kirjoitettu ominaisuudet/persoonallisuustyypit, joista oman henkilökohtaisen testituloksen perusteella valikoituneet  on merkitty punaisella. Mutta koska tulos harvemmin on ihan sataprosenttisesti kallellaan vain toiseen vastaparin ominaisuuksista, sininen kuvio tarkentaa. 

Esimerkiksi itselläni pareissa Ajatteleva(T) vai Tunteva(F) ja Intuitiivinen(N) vai Tosiasiallinen(S) tulos voisi kuvion perusteella olla kumpi tahansa. Niin myös oikeassa elämässä. Riippuen tilanteesta.

Sensijaan pareissa Introvertti(I) vai Ekstrovertti(E) ja Harkitseva(J) vai Spontaani(P) ei ole mitään epäselvää. Ei sen paremmin kuviossa kuin oikeassa elämässäkään.

Olen mitä suurimmassa määrin introvertti, joka saa energiansa sisäisesti ja kaipaa omaa rauhaa. Toisin kuin itselleni kaikkein läheisin ekstrovertti eli mieheni, joka imee energiansa yltiösosiaalisista tilanteista. Mitä enemmän ääntä ja porukkaa, sen parempi. Ja jos vielä on mahdollisuus olla kaiken keskipisteenä, pidot sen kun paranee. 

Kotona erilaisuus ilmenee vaikkapa nyt siinä, että miehellä pitää olla esim. telkkari koko ajan päällä, vaikkei edes katso sitä. Taustaääni riittää. Itse laitan töllön aina kiinni samantien kun tulen töistä (mies pääsee yleensä aiemmin).

Arkisin meillä on eri rytmi, joten saan ihan rauhassa olla aamuisin oma mykkä itseni, koska mies on jo lähtenyt töihin. Mutta vapaapäivinä aamuvirkku mies, joka on odottanut jo kauan, että muut heräävät, aloittaa iloisen puheen (ja kääntää myös telkkarin äänet kovemmalle) heti, kun itse vasta avaan makkarin oven, enkä vielä ole valmis sanomaan hyvää huomenta kummempaa kenellekään. 

Jos lähdetään reissuun, mies hokee toiveikkaasti, että "Kyllä me joku tuttu nähdään" (niinkuin yleensä käy, koska maailma on pieni) ja itse taas toivon, että ei nähtäisi, koska sen kerran kun ollaan jossain muualla kuin omissa ympyröissä, haluaisin myös olla ihan rauhassa tapaamatta ketään arkielämän tuttua.

Tai jos ollaan isolla porukalla tanssilattialla ja tanssitaan ringissä (en tiedä harrastetaanko tällaista enää) niin, että yksi kerrallaan on piirin keskellä, ahdistun omalla vuorollani kuoliaaksi, kun taas mies hädin tuskin malttaa odottaa vuoroaan, että pääsee esittämään omat Travoltamaiset muuvinsa :).  

Mutta hyvin ollaan tultu toimeen ja viihdytty keskenämme erilaisuuksistamme huolimatta. Tai ehkä juuri niiden takia. Naimisissakin kohta 23 vuotta.

Mies on myös spontaani, jonka päähän pälkähteneistä ideoista olisi parasta innostua heti. Itse puolestani haluan harkita kaikkea ensin. Ja siinä vaiheessa, jos/kun tulen siihen tulokseen, että miehen idea oli oikeastaan aika hyvä, se on todennäköisesti jo myöhäistä, koska seuraava spontaani ehdotus on jo ilmoilla :).

Ei aina niin helppoa, mutta mikäpä elämässä olisi.

Tämä Introvertti - Ekstrovertti - (ja näiden kahden välimalli Ambivertti-)aihe oli etenkin viime keväänä pinnalla vähän joka mediassa, ja googlettamalla löytyy jos vaikka mitä tietoa, mutta valitsen tähän tällaisen aika kevyen, joskin varmaan myös aika paikkansa pitävän karkean vertailun Ylen Akuutin sivuilta (linkki alkuperäiseen tekstiin täällä)

Viikonloppu edessä! Täysin tyhjä kalenteri ja ei mitään tekemistä! Ekstrovertille tilanne on lähes painajaismainen, kun taas introvertti huokaisee helpotuksesta. Mutta kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Oletko introvertti?

1. Haluat rauhaa ja rentoutumista
2. Pidät itsenäisestä työstä. Pystyt toimimaan pitkiäkin aikoja yksin kaipaamatta muiden seuraa
3. Haluat analysoida ja pohtia asioita. Pyrit pitämään tunteet ja logiikan erillään
4. Olet äärimmäisen keskittynyt. Pystyt paneutumaan tehtävään pitkäksi aikaa ilman taukoja
5. Työskentelet mieluiten jaksoissa, yksi selvästi rajattu tehtävä kerrallaan
6. Olet kärsivällinen. Et tylsisty yksin ollessasi, vaan jaksat odottaa kauan, että jotain tapahtuisi
7. Viihdyt yksin. Sosiaalinen tarpeesi ei ole kovin suuri
8. Ajattelet kuvallisesti. Sanojen visualisoiminen on sinulle helppoa
9. Olet taitava kuuntelemaan. Keskustelussa panet merkille paitsi sen mitä sanotaan myös sen, mitä oikeasti tarkoitetaan
10. Haluat ajatella ennen kuin avaat suusi. Et ole mikään moottoriturpa
11. Olet itsenäinen. Trendit ja ryhmäajattelu eivät juurikaan sinuun vaikuta
12. Stressaannut helposti. Joudut sulkeutumaan häiriötekijöiltä, jotta voisit keskittyä. Työskentelet huonommin paineessa

Jos tunnistit itsesi vähintään kuudesta kohdasta, olet todennäköisesti ihmistyypiltäsi enemmän pohdiskeleva introvertti, joka kaipaa ympärilleen mielummin rauhaa kuin räiskettä.

Oletko ekstrovertti?

1.  Haet toimintaa ja seikkailuja
2.  Reagoit nopeasti. Suhtaudut aktiivisesti ympäristöösi
3.  Olet tarkkaavainen, voimakkaasti läsnä hetkessä, teet valppaasti aistihavaintoja
4.  Olet sosiaalinen ja seurahakuinen. Saat ystäviä tilanteessa kuin tilanteessa
5.  Olet optimistinen. Uskot hyvää muista ja luotat omiin kykyihisi
6.  Olet verbaalinen. Osaat puhua miltei kaikesta kaikkien kanssa spontaanisti ja luontevasti
7.  Olet ryhmähakuinen. Otat luontaisesti keskeisen roolin lähestulkoon kaikissa ryhmätilanteissa
8.  Olet vaikutusvaltainen. Osaat vaikuttaa ympäristöösi
9.  Pärjäät hyvin paineessa. Stressi saa sinut työskentelemään nopeammin laadun kärsimättä
10.  Olet kuin kotonasi suurissa ihmisjoukoissa. Saat energiaa tilaisuuksista, joissa on paljon väkeä
11.  Pidät huomiosta ja haluat erottua joukosta. Näyt ja kuulut, ulkonäkösi on usein huomiota  herättävä
12.  Yksinolo tekee levottomaksi, tarvitset ulkoapäin tulevia virikkeitä

Mikäli ainakin puolet kuvailuista tuntui tutulta, ihmistyyppisi on luultavasti ulospäin-suuntautunut ja puhelias ekstrovertti, joka rientää tapahtumasta toiseen ja täyttää kalenterinsa vauhdikkailla harrastuksilla.

Suurin osa meistä löytää itsestään sekä introvertin että ekstrovertin ominaisuuksia. (Näitten listojen mukaan itseeni sopivat kaikki 12 introvertin kohtaa ja 2 tai 3 ekstovertin).

Mutta vielä hetkeksi takaisin alkuperäisen testin tuloksiin. Siihen kuuluu myös "ammatillinen analyysi", joka omalla kohdallani oli tällainen:

Tuo epäileväinen hieman epäilyttää :). Mutta ehkä esimerkiksi sen, että halusin tehdä testin kahteen kertaan varmistaakseni sen luotettavuuden, voi laittaa epäileväisyyden piikkiin.

Ja mitä noihin korkeisiin vaatimuksiin tulee, niin oma rimani on tottavie aina korkealla (joskus liiankin), mutta samaiset vaatimukset muille ihmisille on sellainen, josta en ole ihan varma. Ellei sillä tarkoiteta vaikkapa niitä kriteerejä, joiden perusteella valitsen, kehen luotan.  

Testin tuloksia on jaettu paljon Facebookissa ja Instagramissa, ja lähes poikkeuksetta jakaja on ollut spontaani ekstrovertti. Liekö totuus se, että heitä on ihan oikeasti eniten, vai johtuuko se paremminkin siitä, että spontaani ekstrovertti jakaa tuloksensa herkemmin kuin harkitseva introvertti, joka usein vihreellisesti leimataan joko ujoksi tai epäsosiaaliseksi? (Näistä introvertteihin kohdistuvista yleisistä harhaluuloista kirjoitti mm. aina mielenkiintoisia aiheita pohdiskeleva Valo-blogin Taru täällä).

Jos haluat testata, millainen on todellinen minäsi, suomenkielinen testi löytyy A real me-sivustolta täältä (klik).

Olisi myös ihan älyttömän mielenkiintoista kuulla, millaisia tuloksia saitte. Heitän tämän siis vähän niinkuin haasteena :).

Olin niin innoissani tästä aiheesta, että en malttanut edes kaivella kuvia. I'm sorry. Ja pahoin pelkään, että läheltä liippaavaa jatkoa aiheelle seuraa. Koittakaa kestää :)

PIENI PALA AURINKOA LAUTASELLA

Juuri nyt haluaisin kirjoittaa ainakin ihanan kamalasta kehonkoostumusmittauksesta, paluusta punttisalille, petollisesta proteiinista, epäonnistumisen tunteesta (ei liity mihinkään edellisistä) ja tavaranraivauksen aikaansaamista positiivisista muutoksista. Noinniinkuin ens alkuun.

Töissä on kuitenkin takana niin intensiivinen tekstintuottojakso, että nyt ei luovuus kuki, eikä tekstiä synny.

Viikonloppunakin päätin tuulettaa pääparkaa pitämällä koneen kannet visusti kiinni ja puhelimen pois käden ulottuvilta ja keskittymällä ihan muihin asioihin. Niinkuin nyt vaikkapa ahmimaan perjantaina postista hakemani kirjan energisoivia kuvia ja raikkaita reseptejä.

Kokeiluun niistä päätyi samantien simppeli ja superraikas uunissa paahdettu verigreippi. Eipä olis tullut itselle moinen mieleenkään, mutta ihana ravitsemusterapeutti Tiina Hälvä onneksi osaa nämä hommat.

Vähän niinkuin aurinko? 

(Toisen puoliskon kerkisin syödä ennenkuin hoksasin ottaa kuvan)

Kyseessä on Jutan energisoiva dieettikirja, jonka kuviin olen ihan totaalisen ihastunut.

Uunigreipin resepti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava:

1 verigreippi
1 tl vaniljajauhetta
ruoko- tai intiaanisokeria

Halkaise greippi, laita puolikkaat uunivuokaan ja ripottele pinnalle ohuelti vaniljajauhetta ja sokeria. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.

Kirjassa ohjetta suositeltiin aamupalalle, mutta itse olen aamuisin sen sortin haahuilija, että on parempi, etten koske uuniin, koska joutuisin jokatapauksessa viimeistään töihin asti päästyäni palaamaan ja tarkistamaan, muistinko ottaa sen pois päältä. Siispä tein tästä omanlaiseni viikonlopun päiväversion.

Greipin kaverina söin luonnonjugurttia, johon lorautin vaaleaa luomuhunajaa ja raastoin tummaa (70% kaakaota) suklaata päälle. Täydellistä etten sanois.

Myös kirjassa vinkattua itsetehtyä kosteuttavaa kasvonaamiota kerkisin kokeilla, koska siihen tarvittavia raaka-aineita löytyy aina vakiona kaapista.






Tarvitaan:

1/2 rkl kookosöljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

Ainekset sekoitetaan, levitetään seos kasvoille, annetaan vaikuttaa 15-20 minuuttia ja huuhdellaan lämpimällä vedellä.

Kookosöljyä taisin kauhoa lusikkaan vähän liikaa ja vesihauteessa sulatettuna sitä lorahti seokseen enemmän kuin tarpeen. Mutta ei se oo niin justiinsa. Riitti koko yläkroppaan ja vielä jalkapohjiinkin, joiden ajattelin myös olevan kosteutuksen tarpeessa. Niinkään hyvä idea ei tosin ollut vetää villasukkia heti naamion jälkeen jalkaan. Unohtui, että hunaja on jokseenkin tahmeaa, josta seurasi se, että sukat takertuivat kiinni jalkapohjiin :).

Aivan ihanan tuntuinen seos, joka tuntui tulevan talvi-iholle enemmän kuin tarpeeseen, koska juurikaan mitään poishuuhdottavaa ei jäänyt.

Varsinaisista ruokaohjeista kokeiluun päätyi Buffalomozzarellabroileri, koska oli siihenkin ainekset mozzarellaa lukuunottamatta valmiina. Ja siinä yksi syy, miksi niin tykkään näistä Tiinan resepteistä. Aika pienillä perusvarastoilla pärjää, koska samoja aineksia käytetään paljon, mutta silti Tiina on osannut loihtia niihin ihania makuja ja vaihtelua pienillä muunnoksilla.

Kirjan reseptit on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat Detox-, PH- tai Antiage-ruokavalioon, tai kaikkiin näistä yhdessä soveltuvia. Joskin kirjassa on paljon muutakin luettavaa kuin ruokaohjeita.

Itse PH-dieetin (edelleen häiritsee tuo dieetti-sana, koska siitä tulee aina mieleen laihdutuskuuri, josta tässä ei ole kysymys) läpikäyneenä vannon ihan täysillä näiden Tiinan reseptien nimeen. Ihan vaan siksi, että kyseessä on puhdasta, simppeliä, helppotekoista ruokaa, josta oikeasti tulee energiaa, eikä ruokailun jälkeen tee mieli ensimmäiseksi painua pötkölleen.

Mitään ihmeellistä ei näiden ruokien valmistukseen kokilta tai keittiövälineiltä vaadita, mutta niin paljon alkoi himottaa esimerkiksi nämä alakuvan energiset voimajuomat, että mehulingon hankinta menee nyt vakavasti harkintaan. Jos siis jollain on vinkata joku pieni, mutta tehokas malli, jonka ääni ei volyymiltään muistuta moottorisahaa, olen kiitollinen vinkeistä.

Jos jotain kritiikkiä pitäisi antaa, niin se on kirjan nimi.

Ymmärrän, että Jutta ja Jutan dieetit on tunnettu brändi, joka myy. Ja todellakin olen sitä mieltä, että Jutta tekee erittäin hyvää työtä, mutta olen myös ihminen, jonka mielestä kunnia pitää antaa kaikille, joille kunnia kuuluu. Olisin siis toivonut, että kirjan nimi olisi ollut Jutan JA Tiinan energisoiva dieettikirja. Kaikki reseptit kun kuitenkin ovat Tiinan laatimia. Ja vähän harmittaa sekin, että tuo kokonaisuuden kannalta kaikkein oleellisin sana "energisoiva" on printattu noin pienellä. Ainakin itselleni tulisi kaukaa kirjan nähtyäni mieleen, että kyse on Jutan superdieeteistä, joka tässä tapauksessa on yhtä kaukana kuin proteiini porkkanasta. (Huonompaa vertausta en tähän hätään keksinyt..)

Jahka saan palikat taas päässäni järjestykseen, kirjoittelen noista alussa mainitsemistani aiheista. Tai ehkä jostain ihan muusta. Sitä kun ei näköjään voi itsekään koskaan etukäteen tietää. Nyt tuli tämä pätkä tähän ihan siitä ilosta, että lautaselle ja lasiin löytyi taas jotain uutta, värikästä ja energistä. Kyseessä ei siis ole kirjan maksettu mainos. Ihan itte omani ostin.