Viimeistään nyt aion heittää romukoppaan ainaiset ajatukset siitä, mitä kaikkea tekisin (mm. kirjoittelisin ahkerammin tänne), jos vaan olisi päivisin aikaa. Se on nimittäin niin nähty, että mitä enemmän luppoaikaa on, sitä vähemmän saan aikaiseksi yhtään mitään vähänkään järkevää.
Jonkunmoinen tilannepäivityksen tarve kuitenkin painaa alitajunnassa ja sellaisen ajattelin tänne värkätä siitä huolimatta, että kuvien heikko laatu vähän hiertää. Tuntuu kärsivän matkalla kännykästä koneelle, mutta sille ei nyt voi mitään.
Syyskuiset Habitare-messut tuntuu jo niin kaukaiselta asialta, että niistä ei sen enempää kuin että olivat tänä vuonna itselleni todella mieluisat. Johtuen pitkälti siitä, että arvostan korkealle kotimaista puuta ja taidokasta puusepäntyötä.
Itse puolestani pääsin kuun lopulla kokeilemaan rakukeramiikan valmistusta ja ai että se olikin todella kivaa ja jännittävää puuhaa.
Menemättä aiheeseen sen syvemmälle, raku on perinteinen japanilainen tapa tehdä keramiikkaesineitä. Se poikkeaa tavallisesta valmistuksesta varsinaisessa lasituspolttovaiheessa, jonka lopputuloksena esineisiin syntyy rakulle tyypillinen säröilevä pinta.
Meikäläinen uunin sytytysvuorossa ja pientä jännittyneisyyttä on havaittavissa.
Toholla tuli uuniin, joka on käytännössä erityisellä eristeellä sisäpuolelta verhoiltu tynnyri.
Kuvassa kanssani on kurssin vetänyt keraamikko ja eräopas Hanna,
joka oli rauhallinen ja luottamusta herättävä huippuope.
Esineet kuumennetaan nopeasti korkeaan lämpötilaan (muistaakseni noin 1350 astetta) ja sen jälkeen siirretään pihdeillä varovasti sahanpuruihin jäähtymään ja savustumaan. Puru syttyy palamaan, kun kuuma esine lasketaan siihen, joten Hannan antamat ohjeet olivat tottumattomalle todella tarpeen. Homma sisälsi useitakin riskivaiheita, jotka kaikki vältettiin oikeanlaisella ennakkovarautumisella ja sopivalla varovaisuudella.
Aikansa sahanpuruissa peitettynä savustuneet ja edelleen tulikuumat esineet jäähdytettiin seuraavaksi ensin kastelukannulla ja lopuksi vielä vesialtaassa, jossa ne myös pestiin ylimääräisestä noesta puhtaiksi.
Omat tekeleeni ei ole vielä päätyneet pahvilaatikon pohjalta mihinkään, mutta otin kuitenkin muutaman kuvan pikkukipoista, joista tykkäsin omista töistäni kaikkein eniten.
Kaikki on lasitettu samalla valkoisella, levitysvaiheessa aika työläältä tuntuneella lasitteella, joka poltossa käyttäytyi joka kipon kohdalla täysin eri tavalla. Siinä justiin piilee rakun hienous.
Kupit nurin, niin näkee vielä pohjan puolelta uniikit lopputulokset. Lasittamattomat kohdat savustuvat mustiksi.
Tykkään näistä tosi paljon. Kaikista muista tekeleistäni en. Vähän tarkemmin ehkä olisi kannattanut harkita, mitä lähtee tekemään, mutta ens kerralla sitten, jos vielä toiste mahdun kurssille mukaan.
Olen ollut syyskuun alusta asti lomautettuna lukuunottamatta kuun lopulla Bulgariaan tehtyä kauan sitten sovittua työmatkaa.
Käytiin asiakkaiden kanssa tutustumassa pariin valmisteilla olevaan taloomme ja tavattiin sekä meidän kohteita suunnittelevat arkkitehdit että varsin taitava paikallinen rakennusporukka. Mukavia ja mutkattomia ihmisiä kaikki ja aina kiva saada tekijöille puolin ja toisin kasvot pelkkien etäyhteyksien sijasta.
Matkoihin meni mennen-tullen pari päivää, mutta perillä oltiin muutama vuorokausi, joiden aikana saatiin melkoisen kattava katsaus maan rikkaaseen ja mielenkiintoiseen historiaan, arkkitehtuuriin ja nykyhetkeen. Ihan hävetti, että oma käsitykseni Bulgariasta on ollut suunnilleen se, että siellä on Sunny Beach, johon tehdään halpoja örvellysmatkoja. Erittäin noloa, mutta valitettavan totta.
Rakenteilla olevista kohteistamme en laita kuvia, koska en kysynyt siihen lupaa, mutta tässä muuten vaan kuvakatsausta matkan varrelta.
Ensimmäinen aamu valkeni Sofiassa, johon saavuttiin sen verran myöhään illalla, että oli jo pimeää, eikä ollut käsitystä kaupungin laidalla sijainneen hotellin ympäristöstä.
Näytti valoisalla kuitenkin vallan kauniilta.
Matkalla ekalle työmaalle pysähdyttiin kahville keskellä maaseutua ja hieman yllätti törmätä siellä supisuomalaiseen Hesburgeriin.
Seuraavat pari päivää vietettiin Plovdivissa, joka on Bulgarian toiseksi suurin kaupunki ja oli aikanaan ehdolla myös maan pääkaupungiksi, mutta jostain syystä Sofia tuli valittua. Siitä kansa on kuulemma pahoillaan, koska Plovdivin sijainti keskellä maata olisi etäisyyksien kannalta paljon ihanteellisempi kuin syrjäisen Sofian.
Kaupungin keskusta oli äärimmäisen kaunis kävelykatuineen ja kauniine rakennuksineen, joiden keskellä sulassa sovussa oli etualalla näkyvän kaltaisia roomalaisten aikaisia portaikkoja ja osin pystyssä pysyneitä pylväitä. Taustalla tässä kuvassa moskeija.
Plovdivin vanha kaupunginosa sijaitsi korkealla kukkulalla ja oli kauttaaltaan mukulakivillä päällystetty. Ihan jäätävä työmäärä katujen ja kaikkien portaiden tekemisessä ollut aikanaan.
Rakennustyylejä oli sulassa sovussa useampia omalla tavallaan kauniita.
Portin kyltissä kehotetaan varomaan vihaista koiraa.
Erikoista arkkitehtuurissa oli se, että talojen alimmainen kerros oli kaikkein pienin ja seuraavat kerrokset aina vähän laajempia kuin edellinen. Yhtenä selityksenä se, että näin ylempi kerros varjostaa alempaa ja rakennuksissa tosiaan tuntui olevan kaikkein viileintä katutasossa.
Nämä kaikki 1800-luvulla rakennetut talot toimivat tällä hetkellä enimmäkseen museoina ja niitä oli hyödynnetty myös näyttelytiloina monenmoiselle taiteelle. Osassa seiniä peitti kuuluisien paikallisten taiteilijoiden maalaamat taulut ja tässä sinisessä talossa puolestaan oli esillä hienoja kiviveistoksia ja keramiikkaa.
Koti-spa 1800-luvulta.
Kauppiaiden ja muiden vauraiden kotien kattojen puuveistoksia, käsin maalattuja muraaleja ja paikalleen mittatilaustyönä kudottuja valtavan kokoisia mattoja.
Ei tullut otettua kuvaa, mutta yhdessä talossa vähän ihmettelin ison kaapinoven näköistä ovea, jonka takaa aukesikin matala, tyynyillä reunustettu huonetila. Ajattelin ensin, että oli ehkä palvelusväen huone, mutta olikin salahuone, johon mentiin turkkilaisia piiloon ja jossa äidit piilottelivat nuoria poikiaan, etteivät joutuisi sotaan. Meni vähän kylmät väreet näistä.
Yksi suosikkini olisi ollut tämä Hippokrateen apteekkimuseo, mutta tässä vaiheessa piti kiirehtiä välttämään parkkisakot.
Plovdivin vanhassa kaupungissa oli myös hieno antiikin aikainen teatteri, jossa nykyään järjestetään ulkoilmakonsertteja.
Kerrassaan kaunis kaupunkikokemus, jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan kohteeseen Hisaryaan, joka tunnetaan lukuisista terveysvaikutteisista luonnon mineraalivesilähteistään ja niiden ympärille rakentuneista, pitkälti kuntoutustarkoituksissa toimivista kylpylöistä. Vanhimmat roomalaisten ajalta.
Kylä oli varsin pieni ja rauhallinen. Sellainen, jossa olisi ollut vaikea kuvitella viettävänsä kovin pitkää aikaa, mutta oli kuitenkin mukava kokemus sekin. Asuttiin pienessä kylpylähotellissa, jossa oli saunaosaston lisäksi pieni luonnonlähteistä vetensä saava ulkoallas. Meidän lisäksi majoittujina oli vain yksi nuoripari, joten ruuhkasta ei tarvinnut saunan lauteilla tai altaassa kärsiä.
Yksi ennakkohuolenaiheistani poistui heti, kun meitä kentälle vastaan tulleen asiakkaamme auton takapenkillä näin, että juomaveden puutteesta ei tarvi kärsiä :).
Hanavettä ei suositeltu juotavan, mutta Hisaryassa oli kaupungilla yleinen vedenottopaikka, johon vesi tuli luonnonlähteistä. Paikalliset kävivät siellä täyttämässä viiden litran kanistereita ja itsekin mentiin pulloinemme paikalle. En vaan ollut osannut varautua siihen, että vesi olikin liki polttavan kuumaa, koska tuli niin syvältä maan uumenista. Paloi näpit ja vähän tuntui erikoiselta se lämmin vesi muovipullossa. Juomattakin jäi, koska oli varsin rikkipitoista ja haju sen mukainen. En sitä kuitenkaan ääneen paljastanut, vaan sanoin vaan että hyvää oli.
Ajeltiin myös läheiselle viinitarhojen ympäröimälle Staroselin alueelle, jossa päästiin tutustumaan vähän toisenlaiseen historiaan.
Kukkulan sisään suunnilleen 2500 vuotta sitten rakennettu traakkialaisten kulttitemppeli oli varsin vaikuttava kokemus sekin.
Temppeli oli 13 metriä korkea ja rakennettu valtavista kivenlohkareista, joista kaikki kuvassa näkyvät alkuperäisiä noita valkoisia lukuunottamatta.
Varjominä.
Poikettiin paluumatkalla viinitilalla syömässä ja luulin, että paljaita sääriäni pöydän alla hipaissut eläin on kissa, mutta meni säikähdyksestä salaatti väärään kurkkuun, kun näin, että olikin valtava riikinkukko, joka tepasteli ravintolassa muina kukkoina.
Lähtöaamun auringonnousu Hisaryassa hotellihuoneen parvekkeelta käsin.
Oli kyllä monessakin mielessä opettavainen ja mielenkiintoinen reissu, jonka varrella toki nähtiin sitä toisenlaistakin Bulgariaa surullisen ränsistyneine kommunismin aikaisine asumuksineen.
Suoria lentoja ei Suomesta Sofiaan ainakaan tällä haavaa ole ja kotimatka kesti vähän turhankin pitkään. Noin 15 tuntia kaikkine ajoineen ja odotuksineen sekä Sofian että Varsovan kentillä, mutta ei voinut minkään. Ja itseasiassa en edes ehtinyt kotiin asti tuossa ajassa, vaan jäin vielä Vantaalle hotelliin muutamaksi tunniksi yöllä roikkumaan, koska yhteyksiä ei siihen aikaan illasta enää tähän suuntaan ollut. Aika poikki olin aamulla, mutta Vantaan vesisade kyllä herätti kesämekolla ja tennareilla varustautuneen matkantekijän.
Hyppään vielä harrastuksesta toiseen eli keramiikasta kalligrafiaan, jota on itselläni takana neljän illan eli vasta kuuden tunnin verran, enkä vielä osaa oikein sanoa, tuleeko tästä oma juttuni vai jääkö lyhyeksi kokeiluksi. Olen kuitenkin päättänyt antaa sille mahdollisuuden.
Tiesin kyllä odottaa, että on varmaan aika säntillistä tekemistä, joka sinällään itselleni sopii, mutta tuntuu tällä hetkellä myös vähän samalta kuin paluu koulun penkille, enkä ole ihan varma mitä siitä ajattelisin. Etenkin kun tiedossa on myös kotitehtäviä, joka ei ehkä ihan vastaa omaa mielikuvaani vapaaehtoisesta harrastuksesta, mutta ymmärrän, että vain tekemällä oppii. Ja ennen kuin alkeet on hallussa, ei voi sujuvasti siirtyä pidemmälle, vaan epäröidessä "kynä pysähtyy jokaisen kirjaimen kohdalla" niinkuin opettaja sanoi.
Välineenä tunneilla on tuollainen mustekynää muistuttava terä, jota kastetaan purkeissa näkyvään petsiin. Yhdistelmä, joka ei itselläni lähtenyt siinä määrin lentoon, että olisi ihan heti tullut onnistumisen tunteita. Tai edes parilla ekalla kerralla. En vaan saanut terästä tulemaan väriä kuin parin kirjaimen verran, vaikka opettajalla sama määrä riittää kokonaisen rivin tekemiseen. Käden ja samalla terän asento on niin sadasosamillistä kiinni.
Nyt homma alkaa jo vähän sujua ja jos tarkkaan katsoo, yläkuvassa näkyy opettajan merkkaama täppä yhden l-, q- ja c-kirjaimen kohdalla merkkinä siitä, että ne on hänen mielestään onnistuneita. Ei kovin iso prosentti siis vielä :). Mutta on tässä kuitenkin melkoinen kehitys jo tapahtunut ekaan kertaan nähden, kun ei onnistunut kunnolla edes pystysuoran viivan piirtäminen ja turhautumisen määrä oli sen mukainen.
Mitäs sitten vielä? Ei pliis enää mitään ajattelee varmaan mahdollisesti tänne asti sinnitellyt lukija ja itse olen kyllä samoilla linjoilla.
Joogaa ja kirppistä oli vielä mielessä, mutta ne saa nyt olla. Ja olen oppinut, että en enää ikinä kirjoita, että palaan aiheeseen joskus myöhemmin, koska se on osoittautunut ihan turhaksi. Mieleen tulee mitä milloinkin tulee ja sarjakirjoittaminen tai ylipäätään mikään suunnitelmallisuus ei omalla kohdallani toimi, vaikka kuinka toivoisin.
Moikkulis Annukka!
VastaaPoistaJopas on mielenkiintoisen jännää tuo rakukeramiikan valmistus. Kuinka kaunista ihanaa uniikkia valmistui ja itse tekemisen ilo hehkuu jokaisessa.
Voi miten upea reissukin sinulla on ollut, ihanat maisemat ja nuo rakennukset kerrassaan
ihailtavan upeita. Matkailu avartaa!
Ihana tuo kisu mikä köllöttelee siellä kaiteella yhdessä kuvassa.
Mukavia hetkiä viikkoosi!
Heippa Päivi ja kiitos viestistä.
PoistaOli kyllä tosiaan mielenkiintoista ja varsinkin jännää tuo polttotouhu. Etenkin kun päivä aloitettiin sillä, että otettiin sammutuspeite hollille ja täytettiin ämpäreitä valmiiksi vedellä siltä varalta, että jotain sellaista syttyy palamaan, jonka ei pitäisi :). Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt, kiitos siitä kurssin vetäjälle, joka ei jättänyt mitään sattuman varaan.
Reissu oli kyllä avartava, etenkin kun ennakkokäsitykset maasta oli itselläni niin hataralla ja täysin väärällä pohjalla. Tunnustin sen siellä kyllä avoimesti ja sain kuulla, että seuramatkojen Sunny Beachilla (en tosin ole sielläkään käynyt) ei ole mitään tekemistä oikean Bulgarian kanssa, vaan on nimenomaan pelkkä turistikohde, joka on erityisesti kännäävien brittien suosiossa (pahoittelut tästä yleistyksestä, mutta näin mulle paikalliset sanoivat).
Kissalla ei selvästi ollut rispektiä vihaista koiraa kohtaan :).
Kiitos samoin, mukavaa viikkoa!
Hei! Tuo kännykästä koneelle siirrettyjen kuvien huononeminen on tuttu asia. Siitä puhuttiin mobiilikuvauksen kurssilla jossa olen aloittanut.
VastaaPoistaMiten hienoja kulhoja olet tehnyt. Sulla on taito hyppysissä niin savitöissä kuin tuossa kalligrafiassakin.
Täytyy tunnustaa että mulla on aika samanlainen käsitys Bulgariasta. Hyvä että sain nyt valaisua siihen millaista siellä oikeasti on. Voisinpa sinne vaikka matkustaakin.
Kissa on pistänyt varman päälle ja kiivennyt niin ylös ettei koirasta taida olla vaaraa.
Kohtaaminen riikinkukon kanssa noin yllättäen kuulostaa kylmäävältä.
Ihanaa päivää sinulle Annukka<3
Mobiilikuvauksen kurssi kuulostaa kivalta. Ja olisi kyllä tervetullut itsellekin, etenkin jos siellä opastetaan noissa teknisissä jutuissa, jotka on niitä kaikkein tylsimpiä. Sekä siinä mielessä että kuvailu sinällään on kivaa, kuvien siirtely ei, mutta myös siksi, että siirtelystä (tai oman osaamisen puutteesta johtuvat) laatuprobleemaat vähän pilaa iloa. Tai siis aika paljonkin.
PoistaSama koskee kyllä kuvien siirtämistä kamerasta kännykkään. Mulla ei ole kamerassa wifiä ja pitää siirrellä puhelimeen koneen kautta esim. sähköpostilla (siis koska en osaa muuta) ja sen jälkeen ei kyllä ne kamerakuvatkaan näytä miltään. Joskus olen koittanut instaan laittaa, mutta turhauttaa kun ei onnistu.
Nyt ajattelin ottaa kameraa enemmän käyttöön tätä blogia varten. On niin paljon helpompi yhdistelmä.
Rakukipoista tuli kyllä tosi kivoja. Just sellaisia tai oikeastaan enemmänkin kuin osasin odottaa. Olisi vaan tosiaan pitänyt vähän tarkemmin harkita mitä tekee ja millaisia lasitteita käyttää, kun kurssi kuitenkin maksoi jonkun verran ja varmaan vain nämä neljä pikkukippoa kaikista tekemistäni esineistä päätyy käyttöön. Tai siis johonkin esille, elintarvikekäyttöön nämä ei sovi, kun lasitteissa on raskasmetalleja.
Tavallaan lohduttavaa kuulla, että en ole ainoa, jonka mielikuva Bulgariasta on ollut hyvinkin kapea. Maa ansaitsisi kuitenkin paljon enemmän positiivista huomiota ja arvostusta.
Varmasti on paljon kauniita paikkoja muitakin, mutta tuo Plovdiv oli kyllä käymisen arvoinen. Sofiasta ajettiin vain läpi ja takaisin ja se oli kyllä melkoista kaaosta ja yleisilmekään ei mikään erityisen kaunis. Paitsi ilmasta käsin katsottuna.
Kalligrafia on edennyt vasta yhden tyylilajin (antiikva) aakkosia, mutta osaavissa käsissä on kyllä melkoisen laaja ja hieno taiteenlaji. Oma käteni vaatii vielä paljon harjoitusta, koska ranne ei saa kirjaimia tehdessä liikkua niinkuin normaalisti kirjoitettaessa. Ja kirjainten viivatkin pitää piirtää tietyssä järjestyksessä ylhäältä alaspäin niin että esim. o-kirjainta ei piirretä yhtenä ympyrynä,vaan kahtena vähän niinkuin puolikuun mallisena viivana. On siinä Annukalla opettelemista.
Kivaa päivää sinnekin Kristiina <3
kiitos mielenkiintoisesta matkakertomuksesta Bulgariaan - huomaa, että asiantuntija on sen kirjoittanut - tuli kaukokaipuu...
VastaaPoistahannah
Kiitos kommentista hannah ja oli kyllä varsin antoisa reissu, joka lyttäsi ennakkokäsitykset ja viime hetkillä ennen matkaa mielessä olleet "ei jaksais yhtään lähteä tai varsinkaan olla niin kauaa" -ajatukset. Nähtävää ja tekemistä oli niin paljon, että ei ehtinyt todellakaan tylsistyä, vaan päinvastoin sanoin jo oppaana kaikkialla toimineille asiakkaille, että nyt alkaa pää olla jo niin täynnä kaikkea uutta, että ei enää tunnu ottavan vastaan mitään ennenkuin saan aikani sulatella.
PoistaKuviakin oli tässä raportissa vain murto-osa kaikista ottamistani, mutta kiva jos niistä oli iloa. Vaikka tietämys kasvoikin hurjasti, asiantuntijaksi en sentään kehtaa vielä itseäni tituleerata :).
Olen seurannut Yle Areenasta Suuri keramiikkakisa -ohjelmaa kuusi kautta, ja sielläkin rakupoltto näyttää jännitävältä. Vaikka en itse osaa mitään kädentaitoja, on hauskaa seurata toisten tekemistä. Hienoja kulhoja olet polttanut! 👍🏻
VastaaPoistaBulgaria näyttää tosiaan erilaiselta kuvissasi. 😀
Se on ihana sarja ja itsekin seuraan sitä suurella mielenkiinnolla ja jännitän erityisesti niitä polttovaiheita niin, että katselen niitä suunnilleen vaan sormien välistä varovasti, kun pelkään että jollain menee jotain rikki niinkuin aika usein tekee.
PoistaPuolet tälle lyhyelle rakukurssille osallistuneista opiskeli keraamikoiksi ja muillakin oli aiempaa taustaa keramiikkahommista. Heidän käsissään syntyi patsaita ja muita huolellisesti rakennettuja töitä, mutta itse olen enemmän tällaista kuppi&kippo-tyyppiä :D, vaikka aina vannon, että ens kerralla teen jotain ihan muuta. Ei ole vielä toteutunut se.
Ja kiva, jos onnistuin tuomaan vähän toisenlaista Bulgariaa näytille. Kelikin oli syys- lokakuun vaihteessa varsin miellyttävä. Lämmin, muttei enää kuuma.
Kiitos kivasta, kiinnostavasta ja monipuolisesta postauksesta! <3 Itse olen oppinut ihan saman jutun, että on parempi vain kirjoitella fiiliksen mukaan, mitä mieleen tulee, koska liiallisesta suunnitelmallisuudesta (ainakin mitä bloggaamiseen tulee) iskee ahdistus.
VastaaPoistaJa älä huoli – mulla on ihan samanlainen ennakkokäsitys Bulgariasta. :-D Mutta sait kyllä muutettua sitä aika paljon. Mä en ole käynyt Bulgariassa muuta kuin Sofian lentokentällä, eikä siitäkään ole mitään muistikuvaa. Vihainen koira nauratti. Bulgariassa on koiratkin näköjään erinäköisiä kuin muualla. ;-D
Jossakin postauksessa kirjoittelinkin, että minua ahdistaa kaikki luova ja luovuuden rajaton vapaus. Siksi olisinkin itse varmasti enemmän kallligrafia- kuin keramiikkaihmisiä. Tuo rakupoltto näyttää hurjalta touhulta ja aika kokovartalohommalta verrattuna johonkin dreijan ääressä istumiseen.:-D
Sulle puolestaan kiitos kivasta ja monipuolisesta kommentista :).
PoistaSe on niin nähty, että suunnitelmallisuus ei mullekaan kirjoittamisen suhteen sovi ja aiheita on turha miettiä ennakkoon tai ainakaan kirjoitella niitä valmiiksi luonnoksiin. Ehkä pari-kolme kertaa olen niin tehnyt (tai oikeastaan siinä on tainnut käydä niin, että olen aloittanut tekstiä, hyytynyt itse liialliseen tekstin mittaan matkan varrella ja päättänyt jättää sen luonnoksiin roikkumaan), mutta palattuani lukemaan tekstin todennut, että hohhoijaa, en jaksa edes itse lukea ja aihekin on jo muka ihan vanhentunut. Eli parasta edelleen jatkaa fiilispohjalta ilman mitään ennakkolupauksia edes itselle.
Sofian lentokenttä oli vasta uusittu ja siellä oli nätti lounge, jossa oli hyvät ja runsaat sapuskat, mikä oli erittäin kiva asia, koska oltiin siellä liiankin ajoissa ja ehti tulla nälkä.
Välilasku oli Varsovassa, joka puolestaan oli varsinainen kaaos etenkin passintarkastusten osalta, mutta sielläkin sai loungessa onneksi ihan hyvää ruokaa (tiedän, että ymmärrät tärkeyden :D).
Jos oltaisiin oltu työantajan kanssa samalla reissulla kahdestaan, meiltä olisi varmaan jäänyt noin 98% kaikesta näkemättä, mutta toinen meidän oppaina toimineista asiakkaista (vasta 33 v) oli ihan väsymätön tapaus, joka jaksoi kertoa historiasta ja nykyhetkestä ja hommata pääsyt kaikkiin niihin paikkoihin, joissa käytiin.
Liiallinen luovuus ei ole mullekaan luontaista. Mulla pitää olla mielessä jotain mitä olen jossain nähnyt ja josta voin muokata itseni näköistä, mutta pelkkä tyhjä kangas saa päässäkin lyömään tyhjää. Ja keramiikassakin tekemiset on rajoittuneet lähinnä kaikenlaisiin kippoihin ja kuppeihin siinä missä muut muotoilee patsaita ja muita työläämpiä juttuja.
Vaikka olen käynyt keramiikkakurssilla muistaakseni kolmena vuonna, en ole vielä kertaakaan kokeillut dreijaamista. Asento on sen verran hankala ja staattinen, että veikkaan niskojen ja hartioiden olevan dreijan jäljiltä lähinnä kiveä, koska ihan rennosti siinä tuskin pystyy olemaan. On siis oikeasti aika fyysistä hommaa. Tuolla rakutouhuissa sai onneksi saapastella suorana pitkin tonttia :).
Iloista mieltä Intiaan <3
Tykkään noista rakukulhoista - niin kaunis tuo pinta. Valmistus näytti kyllä vaaralliselta hommalta ;) Myös nuo kalligrafiat ovat kaunista katseltavaa. En ole niitä tehnyt, mutta joskus opettelemistani mainostekstauksista muistan nuo kirjaimien vetosuuntien oleellisuus - siellä alhaalta ylös ja vasemmalta oikealle.
VastaaPoistaBulgaria aivan vieras paikka - kiitos kuvista. Kauniita vanhoja rakennuksia sielläkin.
Mukavaa reipasta syksyä sinulle toivotan <3
Kiitos CC, tykkään itsekin noista kipoista tosi paljon. Vähän sääli, ettei voi käyttää esim. soijakastikekippoina tai minkään syötävän kera muutenkaan, koska lasite sisältää raskasmetalleja.
PoistaHommaan tosiaan sisältyi riskivaiheita mm. uunin kannen aukaisussa ja sahanpurujen liekkeihin syttymisessä. Useampikin osallistuja (muistaakseni myös kurssin vetäjä keraamikko-opintojensa aikana) oli poltttanut poltossa mm. ripset ja kulmakarvat, mutta nyt ei käynyt kuinkaan kenellekään. Pahempi olisi ollut, jos vaatteet olisivat syttyneet tuleen (niinkin oli käynyt) ja niittenkin suhteen Hanna-ope opasti ennakkoon, että kannattaa vaatteissa suosia villaa ja muita luonnonmateriaaleja herkästi syttyvien/sulavien keinokuitujen sijaan.
Bulgariakatsaus oli pieni otos siitä kaikesta mitä saatiin kuulla ja nähdä. Kiva, jos siitä oli iloa.
Ja kiitos sitä samaa toivotan <3. Ulkoilukelit ainakin pitää hyvin hereillä :)
Kauniita kuhoja olet tehnyt, tykkään!
VastaaPoistaKiitos kivoista matkakuvista, niitä on oikein mukava katsella.
Sun kalligaphiakirjaimet ovat kyllä mielestäni onnistuneita:)
Kiitos kehuista (jälleen kerran) Irma.
PoistaEilen taas tuskailin sen terän kanssa, mutta opettaja hoksasi, että mulla on hartiat ihan korvissa ja käden asento sellainen, ettei terä osu kokonaan paperiin. Ongelma ratkesi nostamalla tuolia ylemmäs :). Onneksi on itseä viisaampia, jotka näkee mistä kiikastaa.
(Särki koko viime yön pää, kun taisin unohtaa hengittääkin siellä tunnilla, kun keskityin, joten totista touhua on :D)
Upeat raku-astiat olet tehnyt! Silmä lepää 🥰.
VastaaPoistaBulgarian matkakatsaus oli oikein mielenkiintoinen, ihanat kuvat!
Ihanaa lokakuun loppua!
Kiitos paljon Susanna <3. Toivottavasti siellä jo flunssa hellittää, että voit nauttia kuulaista syyspäivistä.
PoistaKiitos kivasta postauksesta. Pidän noista pienistä kulhoista jotka teit keramiikkakurssilla. Olen joskus katsonut tv:stä rakun polttoa ja mietin, etten uskaltaisi siihen hommaan. Mutta varmasti hyvän ohjaajan seurassa noin kuumien polttouunien ja jälkitöiden tekeminen menee paljon paremmin kuin hyvin.
VastaaPoistaMulla on muutaman päivän kalligrafiaopiskelut edessä ensi viikolla, pääsen varmasti helpommalla kuin sinä. Opettaja ei ole noin tiukka, mutta se johtuu siitä, että opettelemme tekemään tietokoneella omia fontteja ja kalligrafiakirjoittaminen tulee siihen taustaopiskeluksi.
Oikein mukavaa lokakuun loppua sinulle :)
Kiitos kovasti kivasta kommentista Birgitta 🙋♀️.
PoistaItsekin seuraan (kauhulla 🙈) mm. Suurta keramiikkakisaa telkkarista ja sympatiat on ihan satasella kaikkien niiden puolella, joilla jotain menee polttovaiheessa rikki ja siinä samalla valuu kaikki työhön käytetyt tunnit ja toiveet hukkaan.
Meillä ei hajonnut kenelläkään onneksi mitään, eikä syttynyt sen enempää ripset ja kulmakarvat kuin vaatteetkaan palamaan 😬. Kiitos siitä hyvälle opettajalle.
Mutta voi vitsit, toi omien fonttien suunnittelu kuulostaa ihan täydellisen kivalta puuhalta 😍 (edellyttäen, että keksii jotain eikä päässä lyö tyhjää niinkuin mulle saattais käydä).
Itsekin haluaisin jossain vaiheessa päästä niin pitkälle, että löytäisin oman tyylini (ja terän…) kirjoittaa kauniisti.
Mukavaa kirjoituskurssia, luovaa mieltä, hyvää viikonloppua ja semmoista sopivan leppoisaa lokakuun loppua ✍🏻💛.
T. Annukka, joka ei osaa käyttää profiiliaan puhelimella
Ihana tuo polttotekniikka tuossa raku-keramiikassa. Tulee kaunis pinta astioille. Sinähän olet ehtinyt touhuta vaikka mitä sitten viimeisen kerran kun kävin blogiasi lukemassa. Bulgaria on upea yhdistälmä nykyaikaa ja vanhaa aikaa, sen näkee myös rakennuksista.
VastaaPoistaJoskus muuten minäkin harjoittelin tuota kalligrafiaa, oli koulussa (kauppaoppilaitos) vapaaehtoisena kurssina. Muistan miten kirjoittelin mainostekstejä tuolla tyylillä...ei ollut helppoa.
Ihanaa marraskuuta sinulle Annukka <3
Polttotekniikka oli jännittävää (alkuun jopa pelottavaa) ja todellakin ihan huippu mielenkiintoista. Ja jälkikin justiin sellaista, ellei peräti parempaa kuin toivoin. Siis noissa muutamissa kipoissa, ihan kaikki tekeleet ei kestä päivänvaloa :D.
PoistaBulgarian reissustakin on jo kuukausi aikaa, huhheijaa miten nopeasti se kuluu. Ei ehdi kauaa pimeä kausi haitata, kun on taas jo ohi.
Mainostekstaus oli tosiaan oma taiteenlajinsa ja mieleen tulee 80-luvulla kauppojen ikkunaan päivittäin paksulla mustalla tussilla keltaiselle pohjalle taiten tekstatut (itse olin kaupassa vaan kesätöissä, tekstintaitaja oli erikseen) päivittäistarjoukset :). Oli varmaan justiin sellaista tyyliä, jota sinäkin olet opiskellut.
Kiitos samoin Outi, ihanaa marraskuuta sinne uuteen kauniiseen kotiin <3