Sivut

torstai 27. huhtikuuta 2023

HUHTIKUUN HUIPPUHETKI

Eilen oli onnenpäivä. 

Kohta 15 kk kestänyt epätietoisuuden piina päättyi, kun kävin kuulemassa viimeisten verikokeiden tulokset.

Kaikki mystisesti viime vuoden helmikuun alussa nousuun lähteneet maksa-arvoni olivat vihdoin palautuneet viitearvoihin. En voi oikein sanoin kuvailla sitä helpotuksen tunnetta, joka siitä seurasi.



Nousujen syy jäi ikuiseksi mysteeriksi niin lääkärille kuin itsellenikin, mutta en sitä enää mieti. 

Ajallisesti helmikuussa todettu nousukiito alkoi pari viikkoa kolmannen koronarokotteen jälkeen ja arvojen korkein piikki puolestaan osui huhtikuun puoliväliin, parisen viikkoa ennen sairastumistani koronaan. Jälkimmäisen suhteen lääkäri pohti sitä mahdollisuutta, että arvoja olisi saattanut nostaa koronavirus, joka oli ehkä tehnyt tuloaan elimistössä jo joitakin viikkoja ennen kuin varsinaiset oireet alkoivat ja testi näytti positiivista. Voi hyvin olla, mutta niinkuin totesin, jää  arvailujen varaan ja vaikka toisaalta olisi kiva tietää todellinen syy, en enää kuormita mieltäni sen pohtimisella.

Koska fyysinen olo on koko ajan ollut vähintäänkin suhteellisen normaali (enää ei pienistä hätkähdä), en välttämättä olisi tullut tietoiseksi koko noususta, jos ei olisi sattumalta tullut ilmi ihan normi työterveystarkastukessa. En tiedä sitten kumpi on parempi, se etten olisi tiennyt asiasta mitään, vaan  välttynyt kaikelta tältä yli vuoden kestäneeltä epätietoisuusstressiltä ja kymmeniltä erilaisilta verikokeilta ja muutamilta muilta tutkimuksilta vai se, että olen onnekas, että tuli ilmi ja olen kaikkien edellä mainittujen ansiosta enemmän kartalla omasta terveydentilastani kuin koskaan aiemmin. Olen päättänyt valita näistä jälkimmäisen, eikä ole kertakaikkiaan mitään muuta kuin hyvää sanottavaa julkisella puolella saamastani hyvästä ja asiallisesta kohtelusta. Yksi yli 50 vuoden iän puolia on se, että tutkimuksiin ohjataan itselle uusien oireiden ilmaantuessa aika herkästi iän mukanaan tuomista kasvaneista riskeistä johtuen. Kertaakaan en siis itse joutunut anelemaan, että pääsisin tutkimuspolulla eteenpäin, vaan täysin päinvastoin. Ei tarvinnut osata mitään, vaan ainoastaan ottaa lääkäriltä vastaan tieto siitä, mitä kokeita seuraavaksi otetaan ja sen jälkeen odottaa, että tieto varatusta ajasta tipahtaa postilaatikkoon. Toki paljon hitaampi prosessi kuin yksityisellä puolella ja siihen tottuminen kesti alkuun jonkun aikaa, mutta kuukauden-parin jälkeen siihenkin sopeutui. 

Ja jos tässä episodissa muutakin hyvää on, niin se on ehdottomasti se, että olen epätietoisuuden ja sen mukanaan tuoman, pahimmillaan terveyden menettämisen peloksi muuttuneen säikähdyksen ansiosta viilannut tapojani entistäkin terveellisempään ja "puhtaampaan" suuntaan. Siitä palkintona en pelkästään koe, vaan myös ihan oikeasti olen tällä hetkellä paremmassa fyysisessä kunnossa kuin viimeiseen pariin-kolmeen-neljään vuoteen. En kuitenkaan niin hyvässä kuin mihin lääkäri viittasi sanoessaan, että joskus kova fyysinen rasituskin voi nostaa maksa-arvoja. Käytti esimerkkinä maratonin juoksemista, mutta voin vannoa, että siihen en sentään kykene :D. Joskin sydämen ja keuhkojenkin toiminta tuntuu ottaneen loikan parempaan suuntaan, joka on itselleni lähinnä ihmeen veroinen asia. Leposykkeeni kun on ihan aina nuoresta tytöstä asti ollut varsin korkea huidellen 80 molemmin puolin ja joskus jopa reilusti yli. Myöskään hapenottokykyni ei ole ollut kaksinen, vaikka liikun paljon. Johtuu varmaan siitä, että kaikki harrastamani liikunta on temmoltaan enempivähempi rauhallista, mutta syksystä lähtien olen lisännyt valikoimiin myös ihan rehellistä hikiliikuntaa, jonka ansiosta jaksan rasitusta hengästymättä paljon paremmin. Myös syke on rauhoittunut huomattavasti stressistä huolimatta. 

Verenpaineen mittaamisen pitäisi "tässä iässä" (en tykkää sanonnasta) kuulua rutiineihin, mutta itse kammoan sitä sen verran, että pelkkä mittarin näkeminen nostaa paineita, joten Omroni on saanut ihan rauhassa huilata kaapin perällä. Nyt kuitenkin kaivelin sen esiin ja mittailin muutamana päivänä aika samanlaisin tuloksin, joita lääkäri nimitti  "nuoren ihmisen paineiksi", jotka enteilevät pitkää ikää. Mikäs sen mukavampaa, vaikka vähän tuo "nuori" särähti korvaan, kun en itseäni vielä muuksi näin 58-vuotiaana koekaan. Ainakin jos vaihtoehtoinen sana sille on "vanha", joka omassa ajatusmaailmassani ja lähipiirin ihmisten valossa  liippailee lähempänä sataa tai ainakin yhdeksääkymppiä.



Näiltä osin maksan loppuiän mittainen autoimmuunisairausepäily on siis peruttu ja lääkärin mukaan muutakaan pysyvää vauriota ei todennäköisesti ole ehtinyt tässä ajassa tapahtua. Siitä olen enemmän kuin kiitollinen.

Päässäni pyörii paljon muutakin, mutta olen nyt sen verran tolaltani tästä taakan tippumisesta harteilta, etten vielä pysty jäsentelemään ajatuksia tekstin muotoon.

Täällä siis kaikki hyvin ja toivottavasti myös siellä <3.

Iloista vappua, joka vissiin vietetään varsin perinteisessä säässä, jos Pekka Poutaa on uskominen. Aika lohduttomalta näytti kartoilla, mutta siihen me suomalaiset ollaan totuttu, joten ei mitään uutta sadepilvien alla. 



32 kommenttia:

  1. Paljon onnea loistavista uutisista😊! Ihanaa että sait jättää ison ja rankan asian taaksesi. Iloista Vappua ja kohta alkavaa toukokuuta. Sitten suunnataankin nenät kohti kesää. Meillä on heti kesän alussa nuoremman pojan yo-juhlat ja sitten kohta vanhempi poitsu pääsee armeijasta. Pojat vaihtaa läpsystä; tuleva ylioppilas menee armeijaan heinäkuussa. Isoja muutoksia on edessä, kun kotipesä tyhjenee. Yritän olla surematta etukäteen. Kaikkea hyvää sinulle Annukka💕! Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista Sari <3. On kyllä todella helpottunut olo, vaikka toisaalta onkin vielä vähän epäusko asian suhteen, kun olen niin moneen kertaan kuluneen reilun vuoden mittaan saanut toisenlaisia tuloksia.

      Teillä on siellä tuloillaan varsinainen isojen tärkeiden tapahtumien kevät ja kesä. Omista vastaavista ajoista on vanhemman pojan osalta jo reilut 10 vuotta (kääk) ja kuopuksenkin 7 tai 8, mutta tuoreessa muistissa on kyllä. En tiedä, onko armeijan käytännöt tässä välissä muuttuneet, mutta muistan kuinka ensin tunsin haikeutta siitä, kun pojat lähti palvelukseen, mutta aika pian sen jälkeen tuntui, että ovat itseasiassa kotona liki saman ajan kuin kasarmilla :). Silloin kun lähetettiin pojat pyykkeineen päivineen liki joka viikonloppu kotiin varmaankin säästösyistä. Ei tarvinnut pitää kantahenkilökuntaa viikonlopputöissä niin paljon (tämä vaan oma päätelmäni).
      Kotipesän tyhjentävä muutos on haikea ja vähän vaikeakin, mutta samalla tuntuu hienolta, että on onnistuneesti päästy siihen pisteeseen asti ja on nuorten vuoro kliseisesti lentää omilla siivillään. Yhyy ja voi että. Tsemppiä siihen ja kaikkea hyvää koko porukalle Sari <3

      Poista
  2. Miten ihana tieto että kaikki arvot ovat normaalilla tasolla ja verenpaine jopa noin hyvä! Tuollainen tulosten odottaminen on niin tuskaista. Minä sain myös helpottavia tuloksia ihoon liittyen, eli kyseessä on jo aikaisemminkin diagnosoitu aurinkokeratoosi. joka on jo kerran jäädytetty. Eli ei mitään vakavaa kunhan tuo keratoosi on hoidossa. Lähete on tehty ihopolille, mutta sinne on puolen vuoden jono, joten joskus syksyllä sitten sinne. Hyvä puoli sinne pääsyssä on se, että hoitaja sanoi että lääkäri katsastaa koko kehon ihon, joten "kannattaa laittaa parhaat alusvaatteet päälle" ja minä lisäsin että niin ja pitää laihduttaa siihen mennessä. Eli hyvä että kaikki luomet tulee tsekattua.
    Oikein hyvää kevään jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En melkein vieläkään usko, että viimein tuli nuo jokaisella kontrollikerralla odottamani hyvät uutiset, mutta niin ihanaa, että on totta, eikä unta. Odottaminen ja pettyminen kerta toisensa jälkeen on kyllä melkoisen kurjaa.

      Mulla on seuraavana listalla tuo ihotautilääkärillä käynti ihan samasta syystä. Viisi vuotta sitten (muistan kerrankin tarkkaan, koska tapahtui just ennen meidän 25-vuotishääpäivää) multakin jäädytettiin otsasta aurinkokeratoosiläikkä ja nyt olen huomannut kahdessakin eri kohdassa sellaisen samanlaisen karhean kohdan, joita on tarkoitus mennä näyttämään ja tutkia samalla reissulla koko kroppa taas varpaista päähän asti. (Oli ekalla kerralla aika kuumottavaa, kun lääkäri tutki sillä valolla varustetulla suurennuslasilla, muttei puhunut mitään. Pakko oli jo kysyä, onko vaitiolo hyvä vai huono merkki. Oli onneksi hyvä, oli vaan niin keskittynyt siihen mitä teki).
      "Parhaat alusvaatteet" kuulosti hauskalta :), mutta mun tapauksessa taitaa olla ihan sama mitä laitan, kun kaikki on keskenään samanlaisia :). Sellasia mukavia, mutta tylsiä.

      Hieno kuulla, että keratoosi on hoidossa ja olet jonossa. On asia, josta nykypäivänä ihan oikeasti kannattaa pitää huolta. Itselläkin kun on keväästä pitkälle syksyyn harrastus, jossa ollaan ulkona tuntitolkulla yhtä soittoa, eikä aina muista kunnolla suojautua, sitä kärähtää ensimmäisen kerran yleensä jo keväällä, kun ensimmäisen kerran tarkenee lyhythihaisella, muttei vielä ole olevinaan yhtään kuuma. Nuoriso tuntuu tässä suhteessa olevan paljon valveutuneempaa kuin oma sukupolveni, joka 80-90-luvulla siveli itsensä Baby oililla ja makoili auringossa, niin että öljy oikein kiehui ja poltti ihon. Huhhuijaa.

      Iloista vappua Kristiina <3. Nyt täytyy olla tyytyväinen, että ostin taannoin itselleni kesätoppatakin. Näyttää tulevan tarpeeseen :)

      Poista
  3. Voi miten helpottavia uutisia, olen näitä jo vähän odotellutkin. Nyt passaa sitten hyvillä mielin viettä vappuakin...eikä anneta edes sään sitä pilata.
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä Outi, ei paljon vapun tuulet ja tuiskut (ja sade ja pakkanen :D) haittaa, kun mieli on kevyt . Ei tarvi miettiä miten maksa jaksaa, vaan voi keskittyä nauttimaan kauniista maisemista ja hyvästä peliseurasta, jota on tiedossa sekä huomiselle että sunnuntaille.

      Ihanaa vappua Outi <3, laittaisin sun kanssa vekkihameen helmat heilumaan, jos omistaisin yhtä kivan.

      Poista
  4. Varmasti parempi tieto ja tunne, kuin jos olisit saanut lottovoiton. Onnittelut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Vaikka lottovoitto olisi varsin mukava yllätys, ei silti kahta sanaa kumman valitsisin, jos toisena vaihtoehtona on terveys.
      Kiitos onnitteluista ja oikein mukavaa vappuviikonloppua Kruunuvuokko.

      Poista
  5. Onnitelut hienosta uutisesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma ja iloista vappua. Kelit näyttää suosivan raikkaan ilman ystäviä :)

      Poista
  6. Lämpimät onnittelut sinulle ison rupeaman päättymisestä hyviin uutisiin!

    Tiede laahaa aina hieman kokemusten jäljessä eikä siksi ole koskaan oikein eksaktia. (Toki matemaatikkona myönnän, että matematiikka ei muutu miksikään, kehittyy toki. Mutta se on mielestäni edelleenkin eksaktia - poikkeuksena kaikesta muusta.)

    Hyvä, että tällä kertaa labratulosten ikävin tulkinta ei ollut oikeassa. Nautihan nyt elämästä ja ihan ensi alkuun tulevasta Vapusta 💖.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Susanna ja pahoittelut Vapun viivästyttämästä vastauksesta. Se tuli vietettyä kaikista huolista vapaana kauniissa maisemissa ja raikkaassa kevätsäässä (+ 3 ja jäätävä tuuli :)) pelaten. Oli ihanaa. Toivottavasti myös teidän perheellä oli mukava pyhäviikonloppu <3

      Poista
  7. Kyllä saattoi täällä kuulua helpotuksen huokaus tätä lukiessa. Ihania uutisia 🖤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myöthuokauksista Jenni <3. Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin herännyt (henkisesti) kokonaan uudelleen eloon ja ihanaa sekin, että ollaan keväässä ja kaikki vihreys ja muu on vasta edessäpäin. Voidaan aloittaa toukokuu toiveikkain mielin.


      Poista
  8. Miten huojentavaa lukea ja kuulla, että piinaava tilanne on nyt ohi! Niin onnellinen siitä <3
    Oli myös kiinnostavaa lukea tuosta mahdollisesta yhteydestä koronaan, enkä pidä sitä mahdottomana koska niin monenlaisista oudoista tapauksista on sen suhteen kirjoitettu, ja kuten tämäkin, monet niistä jäävät arvailujen varaan.
    Mullakin on todella hyviä kokemuksia kunnallisesta terveydenhuollosta, riippunee myös paikasta jossa käy asioimassa, sillä muutimme terveysaseman toiseen muutamia kuukausia sitten koska se oli mahdollista, ja nyt on aivan huippuluokkka ollut kaikki ainakin tähän mennessä.
    Kuten olen ennenkin sanonut, arvostan valtavasti sun peräänantamattomuutta ja päättäväisyyttä terveyden ja kunnon ylläpitämisen suhteen. Niiden pitäisi olla kaikille (myös itselle) ne kaikkein tärkeimmät asiat, joilla ennakoidaan tulevien vuosien hyvinvointi. Mietin nytkin, tänä aamuna kun heräsin jo kuudelta, että mitä oikein pitäisi tehdä että jäisi enemmän aikaa liikunnalle ja mistä sen kipinän taas saisi kun mökkikin on jo valmis...
    Ei muuta kuin toppis päälle ja ulos haravoimaan pihaa, kunhan asteet nousisivat edes pari pykälää.
    Mukavaa pelipäivää teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Maarit <3 ja olo on nimenomaan huojentunut. Ei tunnu sateet ja kylmät tuulet missään, kun mieli on niin kevyt ja olo kaikinpuolin niin hyvä, että tuntuu, että voisin vaikka juosta sen lääkärin mainitseman maratonin :). (Oikeasti tiedän, etten kovin pitkälle pötki, koska juoksu ei ole koskaan tuntunut mulle luontaiselta, vaikka uskonkin, että harjoittelemalla siinäkin kehittyisi, jos haluaisi. Toistaiseksi en ole edes yrittänyt, mutta vannomatta paras).

      Niinkuin ollaan aiemminkin juteltu (kirjoiteltu), omilla tekemisillä ja toisaalta tekemättä jättämisillä on niin vissi merkitys omaan hyvinvointiin, että jos johonkin, niin siihen kannattaa panostaa niillä keinoin, jotka itselle parhaiten sopii, on mahdollista ja hyvältä tuntuu. Oman listani kärjessä on raittiissa ulkoilmassa liikkuminen, joka auttaa ihan kaikkeen, kun vaan ottaa ja lähtee, vaikkei ihan aina huvittaiskaan. Ukkonen on ainut, joka saa mut pysymään poissa, mikään muu keli ei. Tekemiset siellä ulkona sitten vaan fiiliksen ja sään mukaan. Maistuu ruokakin ulkoilun jälkeen tai lomassa niin paljon paremmalta, unenlaadusta puhumattakaan. Jälkimmäinen sakkaa heti, jos jostain syystä (esim. työmatka) jää ulkoilma väliin. Lisänä sitten tietty hyvä ravinto, muu liikunta (jota olen tässä tosiaan viimeaikoina monipuolistanut ja saanut siitä monenmoisia motivoivia hyötyvaikutuksia) ja fiilispohjalta kaikenlainen muu mielekäs tekeminen, siinä se. Ei vaadi mielestäni mitään poppakonsteja tai muutakaan ihmeellistä ja ainakin tähän asti olen selvinnyt tätä maksamysteeriä lukuunottamatta ilman mitään isompia terveysmurheita ja lääkityksiä, joita ei ole käytössä yhtään, enkä ole reiluun vuoteen uskaltanut ottaa edes Buranaa, koska en ole halunnut häiritä maksan toimintaa millään. Ehkä jo vähän liiallisuuksiin menevää varovaisuutta, mutta hyvin olen siitäkin selvinnyt.
      Ajallisesti oma tapaukseni sopisi siihen rokotteeseen paremmin kuin koronaan, mutta mistäs sitä tosiaan tietää, vaikka olisi tehnyt tuloaan sen pari kuukautta. Jäänee ikuisiksi ajoiksi arvoitukseksi, mutta pääasia, että se on nyt ohi.

      Hienoa kuulla, että teilläkin siellä kunnallinen terveydenhoito toimii moitteetta ja itse uskon, että niin se tekee suurimmassa osassa kuntia. Toki poikkeuksiakin löytyy ja usein ne on justiin ne poikkeukset, jotka päätyy ikävästi julkisuuteen ja siitä seuraa vääränlaisia mielikuvia ja yleistyksiä, mikä on harmi. Uskon siihen, että alalla työskentelevät tekee parhaansa ja arvostan jokaista, joka sitä työtä meidän muiden muiden hyväksi jaksaa tehdä.

      Voi että se teidän mökki on ihana! Kaikki niin sopusoinnussa keskenään, mutta mitäpä muuta olis voinut teiltä odottaakaan <3

      Poista
    2. PS. Aikanaan päätin, etten selittele tekstejäni, koska ilman sitäkin on varmasti selvää, että tiedostan aina olevan olemassa toisenlaisiakin kokemuksia, kohtaloita, poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, mutta tällä kertaa päätin kuitenkin lisätä tuohon lääkitykseen liittyen sen, etten tietenkään kuvittele lääkkeettömyyden olevan pelkkää omaa ansiota. Niiltä osin tiedostan olevani myös onnekas, koska minulla ei ole todettu mitään itsestä riippumatonta jatkuvaa lääkehoitoa vaativaa sairautta, joista lähimpänä vaanii reuma, jolta kuitenkin olen ainakin vielä (kopkop) välttynyt. Enempää en selitä, mutta tämän halusin erikseen mainita, etten ala kuulostaa siltä, että kuvittelen olevani kaiken suhteen kaikkivoipa (onko tuo muuten oikea sana?)

      Poista
  9. Onpa ihania uutisia!
    Ja noilla paineilla + sykkeillä kelpaa vähän kehuskellakin.
    Elämäntapamuutokset liikunnassa ja ravinnossa eivät välttämättä ole helppoja, vaikka motivaattorina on niinkin iso asia kuin oma hyvinvointi - se on kummallinen juttu ihmisessä. Ja varsinkin se, että eron huomaa tosi lyhyen ajan jälkeen ja silti voi olla vaikeaa ylläpitää parempia ruokailutapoja tai liikuntarytmiä. Tsemppiä siis siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todellakin on. Ihania uutisia siis. Vaikka aika moneen kertaan ne lääkärin tulostamat labratulokset luin ennenkuin uskoin, että nyt se viimeinkin on totta, mitä olen kaikilla lukuisilla aiemmilla kerroilla toiveikkaasti odottanut, mutta aina pettynyt.

      Olen viimeiset 30 vuotta elänyt urhelijaperheessä, jossa kaikenlainen liikkuminen on alusta asti kuulunut päivittäiseen elämään, vaikken itse minkään lajin urheilija ole koskaan ollutkaan. En siis oikein osaa edes ajatella, että olisi erikseen liikuntaelämä ja muu elämä, joten liikunnan lisääminen ei omalla kohdallani ole oikein edes mahdollista, koska loppuu jo tunnit kesken. Mutta niinkuin kirjoitinkin, olen muuttanut tottumuksiani niin, että kuntosalin lihaskuntotreenit on korvautuneet 3xviikossa ryhmäliikuntatunneilla, joissa lihaskunnon ja liikkuvuuden lisänä on sykettä (ja hikeä pintaan) nostavaa tekemistä, joka ei ole ollut mulle aiemmin tyypillistä, mutta tuntuukin tuottavan parempia ja sitä kautta motivoivampia tuloksia kuin olisin osannut odottaa. Kunto on kasvanut, näkyviä lihaksia on ilmestynyt ja rasvaakin on siinä sivussa palanut, mikä ei ole yhtään haitaksi sekään, vaikka paino onkin aina ollut normaali. Olo on ihan älyttömän hyvä ja vahva ja jaksava.

      Ravinnonkaan suhteen ei ole viilattavaa, koska syön säännöllisesti, monipuolisesti ja enimmäkseen hyvinkin terveellisesti, enkä piittaa sokerista tai mistään mätöistä.
      Mutta se mitä tarkoitin "puhtaammalla" on se, että olen karsinut kaikenlaisia kemikaaleja entisestään. En ole vuosiin käyttänyt synteettisiä shampoita, hiuslakkoja, hajuvesiä, kynsilakkoja tai mitään, mutta nyttemmin olen vaihtanut viimeisetkin ihovoiteet ja kodin puhdistusaineet luonnonmukaisiin, koska en halua hölvätä mitään ylimääräisiä myrkkyjä enää mihinkään. (No okei, en ihan noin säntillisesti ole vielä onnistunut, mutta suunta on kuitenkin selvillä).

      Viininkin lasken nykyään mukaan myrkkyihin (mulla toimii inhorealismi) ja siitä luovuin reilu vuosi sitten ensin kuukausiksi ihan kokonaan ja sen jälkeen satunnaiset lasilliset on rajoittuneet erityistilaisuuksiin ja -seuraan. Vappu kuului näihin, mutta sillä seurauksella että vajaa piccolopullo kuoharia vei seuraavan yön unet ja tuntui ihan tyhmältä pyöriä silmät auki sängyssä. Olen oppinut nukkumaan sen verran hyvin (ei välttis olisi muitten mittapuulla hyvin, mutta omallani on), että hevin en unistani enää luovu, joten lasilliset on tarkan harkinnan alla. Ehkä joskus Turussa hyvässä seurassa seuraavan kerran ;)?

      Sydän on rauhallinen, verenpaineet alhaalla ja mieli kaikinpuolin hyvä. Toivon, että sulla myös <3

      Poista
  10. Melkein tuli itku kun luin, niin helpottunut olin puolestasi! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Thilda <3. Mä niin toivon, että sulle kävis samoin ja saisit yhtä hyviä uutisia <3.

      Poista
  11. Oi että!! Ihana uutinen!
    Tuo korona on kyllä niin kummallinen, etten yhtään ihmettelisi, että sen varjolla tullaan vielä löytämään jatkossakin kaikenlaista kummallista.
    Pääasia kuitenkin, että olet kunnossa!
    (Hmmm, pitänee hankkia oma omroni... näin sivumennen.) Kyllä nykypäivänä taitaa 60v olla se entinen 40v, ainakin mitä tulee siihen, että tiedetään enemmän ja osataan pitää itsestämme ihan toisella tavalla huolta. Kun oma isoäiti täytti 50v, hän oli auttamatta hyvin vanha, söi jo lukuisia lääkkeitä ja oli ihan kohta jäämässä eläkkeelle.
    On tämä 50+ ikä ihan ihmisen parasta aikaa!!! ♥
    Ihanaa ja toivottavasti huomattavasti vappua lämpimämpää kevään loppua ja alkukesää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä. Kummallinen on korona tosiaan (itselläni oli myös varsin kummallinen oirekirjo) ja arvoitukseksi jää, oliko sillä tämän oman asiani kanssa tekemistä vai ei, mutta olo on nyt niin kevyt ja helpottunut, että olen päättänyt olla suomatta sille enää ajatustakaan.

      Ja totta tosiaan, 60 v on vähintäänkin entinen 40 v ellei peräti 30. Viiskymppisinä sitä istuttiin keinutuolissa vakavana ruusukimppu sylissä ja lahjaksi tuli joko soittokellolla varustettu kävelykeppi tai muuta ikäkauteen sopivaa..

      Ja ihana, että olet mun kanssa sitä mieltä, että 50+ on ihmisen parasta aikaa <3. Sitä ei moni usko ennenkuin itse kokee.

      Omroni oli ennen mun pelote, mutta nyt tekee melkeinpä mieli tämän tästä mittailla, kun ei pulssikaan enää hyppää ihan tappiin pelkästä mittarin näkemisestä.

      Tällä viikolla näyttää siltä, että kevät tekee ihan oikeasti tuloaan. Kohta lehahtaa se ihana vihreys, jonka voittanutta ei ole. "Paras kesä on se, joka on vasta edessäpäin" sanoi mun ystävän isä ja olen erittäin samaa mieltä.

      Poista
  12. Onnea sydämeni pohjasta tuosta hyvästä uutisesta. Tämä kevät on nyt taas uuden alku - nauti elämästä mahdollisimman huolettomasti. Terveys on tässä iässä kyllä kivunnut arvoasteikossa sinne kärkikaksikkoon, joskaan en ole sitä kyllä ikinä dissannutkaan. Eipä vaan niin hirveästi ole sitä tarvinnut ajatella ennen.
    Tuttu juttu: Kun isäni täytti 50, joku toi hänelle juuri tuollaisen soittokellolla varustetun kävelykepin, jossa oli myös pulloteline. Onneksi en itse saanut sellaista, tosin sain crocsit ja pihatontun, kun olin tarpeeksi niitä äänekkäästi mollannut ;) Jotta siitäs sain!
    Mukavaa kesän odotusta toivotellen, C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Crocsit ja pihatonttu sai nauramaan ääneen :D. Itse sain yhdeltä (mies)kaverilta punaisen pelargonian, kun niitä kuulemma kuuluu mummojen ikkunoilla olla :).

      Ja kiitos onnitteluista, on kyllä melkoisen kevyt fiilis, kun voi taas elää ilman, että koko ajan vähintäänkin alitajuisesti miettii, mistä mikäkin mahdollisesti johtuu ja onko olemassa jotain, mitä voisi omissa tekemisissään/syömisissään/juomisissaan vielä entisestään parantaa. Se on tosi raskasta, koska oikeasti konstit on vähissä, kun en elä muutenkaan kuin pellossa.

      Nyt olen nauttinut ihan täysillä vähän kaikesta ja kiitollisuus on ollut tapissa jopa siinä määrin, että maanantai-aamun kuntojumpan loppuvenyttelyssä tuli jo itku, kun oli niin hyvä olo :). Sanoinkin ohjaajalle, että alkaa jumpat mennä siinä määrin tunteisiin, että viikonloppuna jo olen alkanut odottaa maanantaita, kun tiedän, että aamulla jumpataan taas.

      Näyttää siltä, että viimeinkin saadaan lämpöä ja täytyy olla tarkkana, että ehtii huomata sen hetken, kun keväinen vihreys räjähtää täyteen loistoonsa.

      Ihanaa toukokuuta ja kiitos kovasti viestistä C <3.

      Poista
  13. Huippuu!! Epätietoisuus on pahinta. Ja tässä iässä (huom nuoressa) on kyllä tärkeetä, et noi perusjutut on nyt tsekattu. Saat olla huoletta ja keskittyä siihen itteensä eli elämään. Ei muuta kuin, anna palaa ja chachachaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskot ihan varmasti, että kyllä helpotti nuoren ihmisen mieltä tää tieto. Ja on kuule tehty niin perinpohjin kokeita, että en keksi mitä muuta verestä vois vielä tutkia (tosin olin kyllä ihan pihalla suurimmasta osasta muutenkin).
      Taidan ommella huomiseks vihreän boleron ja tanssia puulaatikon päällä :).

      Riehakasta euroviisuviikonloppua ja kaikkea parasta muutenkin. Kevät on ihana <3

      Poista
  14. Kiva blogi sinulle, tupsahdin sivuillesi toisen blogin kautta.
    Epätietoisuus on niin syvältä ja kiitos vinkistä, joten juurikin koronavirus. Minullakin eräät arvot koholla ja niinpä johtuisiko ne koronaviruksesta..sepä se ei voi tietää?
    Tiedän niin tunteen, vihaan verenpainemittaria ja joudun myös mittailemaan. (ärsyttää se pelkkä äänikin)
    Nauti täysillä kesästä ja ota auringosta kaikki irti! Niin teen minäkin.
    Iloa päivääsi!
    Klikkaan seuraajaksesi niin polkuni johtaa tänne uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kovasti kommentista. Ilahdutti päivää.
      Epätietoisuus on kyllä niin hanurista kuin olla voi. Ja tulosten odottaminen myös. Nousee arvot jo ihan pelkästä stressistäkin.
      Mutta nyt on kaikki hyvin ja jopa paremmin kuin aikoihin. Tuntuu vähän kuin olisin herännyt uudelleen henkiin tai jotain.
      Vähän harmittaa tämä blogin aina vaan hitaammaksi muuttuva päivittymistahti, koska on niin paljon asioita, joista olisi kiva kirjoittaa, mutta tuppaa jäämään kaiken muun kivan jalkoihin. Oli kiva kun kävit ja jäit ja heti seuraavaksi klikkaan profiiliasi ja katson mihin se johtaa.
      Ensi viikolla vietän talvilomaa (kelit näyttää olevan sen mukaisia) ja kesäloma koittaa sitten vasta, kun pallokrysanteemit ja koulureput ilmestyy kauppoihin :). Mutta kesästä otetaan kaikki irti silti.
      Pidetään verenpaineet alhaalla ja nautitaan kesästä tosiaan kaikin mahdollisin itselle mieluisin tavoin.

      Poista
  15. Huuuuh, mikä helpotus! Terveyshuolet on kyllä aikamoisen raastavia. Onneksi kaikki hyvin ja taisi tosiaan johtua koronahommista nuo kurvit käyrillä.
    Mukavaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Lähti kyllä melkoinen paino hartioilta (tai päästä lähinnä).

      Kiitos samoin, mukavaa kesää! Mun mieltä lämmittää, kun näen teidän asuntovaunutouhuja. Se oli meilläkin kivaa aikaa.

      Poista
  16. Tänne putkahdin katsomaan, onko mitään uutta kuulumista. <3

    Kyllä väkisin tulee mieleen, että mystiset maksa-arvojen nousut on pakko johtua koronasta. Mutta miten iloinen uutinen, että asiat on nyt ok. Mutta pysäyttävää ja pelottavaa on ollut.

    Verenpaineet siellä on kyllä priimaa ja täällä näyttää samalta, paitsi vaihtareitten aiheuttama pulssi hakkaa kovana.



    Toivottavasti siellä on ollut ihana kesä. Aurinkoisia heinäkuun viimeisiä päiviä ihana Annukka. <3

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi