Kanavalla lammikon reunalla-blogin Leenalla oli kiva listaus "ihan parhaista" asioista, joita aloin itsekin mielessäni pyörittelemään.
Ensin ajattelin tavoilleni uskollisena osallistua Leenan kaikille heittämään haasteeseen ihan kirjaimellisesti, mutta se alkoikin tiiviin työrupeaman jälkeen tuntua liiaksi suorittamiselta, joten valkkasin listalta pari nopeimmin spontaaneja ajatuksia herättänyttä aihetta, joita peilailin omaan arkeeni.
Ihan paras hetki
Vaikken mielläkään itseäni aamuihmiseksi (siis sellaiseksi perinteiseksi kunnon kansalaiseksi, joka pomppaa kukonlaulun aikaan pystyyn täynnä tarmoa), tykkään silti useimmiten aamuista, joista eräs ystäväni kirjoitti kivasti jotenkin niin, että aamu on kuin tyhjä taulu, johon elämä alkaa piirtää tulevaa päivää.
Kiireettömät viikonloppu- tai loma-aamut ovat toki ihan omaa luokkaansa, mutta arkisin ilahduttaa vaikkapa se, että jääkaapissa on valmiina edellisenä päivänä pyöräyttämiäni smoothielasillisia. Tai se, että viikonloppuna leipomaani mustikkapiirakkaa on jäljellä ja voin syödä siitä aamupalalla siivun ja ottaa toisen mukaan töihin. Sitä sanoisin suorastaan arjen luksukseksi, jos termiä tykkäisin käyttää.
Erityisen ilahduttavaa on myös se, jos herään ensimmäistä kertaa vasta viideltä miehen herätyskellon soittoon. Vaikken sen jälkeen enää juuri nukkuisikaan, olo ilman perinteistä pätkäunta on virkeä. Etenkin, jos aamu valkenee niin, että valo pilkottaa verhojen raosta jo ennen kuin niitä edes avaa.
Toisenlaisiakin aamuja toki on ja joskus päivä lähtee luisumaan alamäkeen heti aamusta, kun huonosti nukutun yön jälkeen keitän kananmunia ja näen niiden muuttuvan kiehuvassa vedessä leijailevaksi valkoiseksi hötöksi. Tai kun täysinäinen märkä suodatinpussi repeää lattialle viime hetkellä ennen ehtimistään jäteastiaan. Siinä vaiheessa tekee mieli painua takaisin pehkuihin ja vetää peitto pään yli niin ettei kukaan löydä koko päivänä.
Ja vaikka sanotaan, että ihmisen ei pitäisi elää työelämää, jossa vaan odotetaan viikonloppuja tai lomia, niin kyllä oman arkiviikkoni paras päivä silti on perjantai. Alkaen heti aamun perinteeksi tulleesta yläkerran liikuntakeskuksen kehoa huoltavasta jumppatunnista, joka aloitetaan aina samalla kaavalla silmät kiinni seisten legendaarisella "Voiko ihanammin päivän enää alkaa..."-kappaleella. Voi kuulostaa siirappiselta, mutta oikeasti siitä tulee sellainen mukavan yhteisöllinen fiilis viikon viimeiseen työpäivään, jota jatkan kerrosta alempana yksin.
Etenkin silloin, kun itsellä on tunne, että on saanut viikon mittaan töissä paljon hyödyllistä aikaiseksi ja ehkä sinnitellyt maaliin jonkun itselle erityisen työläältä tuntuneen haastavan tehtävän, tuntuu tosi kivalta ja ansaitultakin jäädä parin päivän vapaalle. Sen on viimeaikoina kevyen viikkosiivon jälkeen kruunannut uusittujen keittiötasojen kulmauksesta paikkansa löytäneeseen lempparimaljakkooni ostetut perjantaikukat. (Keittiö olisi tällä hetkellä vastaukseni myös Leenan haasteessa olleeseen "Ihan paras paikka kotona"-kohtaan).
Ihan paras rentoutumiskeino
Tämä olikin yllättävän mielenkiintoinen ja samalla haastava, koska ajauduin pohtimaan mitä rentoutumisella oikeastaan edes tarkoitetaan.
Ensimmäisenä mieleen piirtyy kuva riippumatossa loikoilevasta tai kauniina kesäpäivänä nurmella selällään makoilevasta, heinä suussa siniselle taivaalle tuijottelevasta henkilöstä. Sinällään kivoja mielikuvia molemmat, mutta omat parhaat rentoutumiskeinoni taitavat useimmiten olla jonkun sortin aktiviista tekemistä ennemmin kuin loikoilua, jolle sillekin toki on aikansa ja paikkansa.
Se mikä milloinkin parhaiten toimii, riippuu siitä, mille haen rentoutumisella vastapainoa. Ja onko rentoutumisen tarpeessa ennemminkin pää vai kroppa. Vai kenties molemmat. Ja lasketaanko pelkkä pään nollaus rentoutumiseksi?
Työpäivien jälkeen on joka tapauksessa pakko päästä ulos raittiiseen ilmaan tuulettamaan päätä ja antamaan kropalle liikettä tuntien paikallaanolon jälkeen.
Jos olen tehnyt töitä enimmäkseen yksin niin kuin yleensä, otan usein lenkille kaveriksi äänikirjan. Mutta jos päivään on sisältynyt pitkiä Teamsejä tai jos koolla on ollut poikkeuksellisesti isompi ja sitä mukaa äänekkäämpi porukka, kävelen mieluiten ihan vaan hiljaisuudessa tai korkeintaan kuuntelen jotain rauhallista taustamusiikkia, jossa ei ole sanoja, joihin tarttua.
En tiedä onko noissa arkikävelyissä sinällään kyse rentoutumisesta vai onko palautuminen parempi sana, mutta ei sen väliä. Ja selvää on, että jos työni olisi fyysisesti raskasta, tuskin lähtisin ensimmäisenä lenkille.
Myös kaikenlainen luova tai muuten mieluinen käsillä tekeminen ja puuhastelu rentouttaa. Keramiikkakurssi on siitä yksi oiva esimerkki, mutta myös kotona harrastamani askartelut ja viime aikojen remonttihommat lasken samaan sarjaan.
Jos olen jostain syystä ärtynyt tai muuten vaan on sellainen olo, että kaikki on huonosti ja kukaan ei ymmärrä, parhaiten toimii joko raskas tai muuten vaan erityisen nopeatempoinen liikunta yhdistettynä ihan täysillä luukutettuun tavallista raskaampaan musiikkiin. (Oma voimabiisini on Intriguen Orbina, joka löytyy mm. täältä (klik), mutta hivenen ikävästi välkkyvän videon kera. Tätä kun kuuntelen täysillä alusta loppuun ja samalla juoksen metsässä, niin johan helpottaa).
Jos viikonloppuna on kaunis keli, suuntaan usein suolle tai valitsen jonkun muun lähiseudun kauniista luontokohteista. Joko kameran kanssa tai ilman. Toisinaan rentouttaa kuvailu ja pienten yksityiskohtien tarkastelu linssin läpi, mutta heti jos kuvaaminen meinaa kääntyä suorittamisen puolelle, ymmärrän nykyään lopettaa ajoissa. Se on niin nähty, että kulloinenkin fiilis siirtyy suoraan kuviin. Jos se on hyvä, kuvistakin tulee hyviä kuin itsestään, mutta jos ei, niin sitten ei.
Tyynen järven tai takkatulen tuijottelu, auringonnousujen ja -laskujen ihastelu, golfkentän aamukasteinen ruoho ja hyvien ihmisten seura kuuluvat kaikki erityisen rentouttaviin arjen ulkopuolisiin hetkiin. Samoin kuin maisemanvaihdokset aina silloin tällöin, jos vaan mahdollista.
Ihana postaus Annukkaiseni <3
VastaaPoistaJa jotenkin niin sinun näköisesi :). Sen sijaan, että olisit kieli poskella vain heittänyt jotain, olitkin miettinyt ihan perusteellisesti noita asioita. Ja mikä parasta; fiksusti valinnut vain ne itsellesi parhaiten sopivat aiheet. Tykkään tyylistäsi!
Luulen, että olen vuosien varrella oppinut tuntemaan ihan oikeasti sinua (ainakin sen verran kuin itse haluat) näiden postaustesi ansiosta. Se tuntuu jotenkin niin aidon mukavalta<3 verrattuna kaikkeen pintasälään, mitä maailma on täynnä.
Hauskaa muuten, että ennustat teelehtien sijaan kananmunista :DDD. Pitääkin kokeilla.
Kiitos jälleen niin kivasta kommentista Leena <3. Ja tästä kirjoitusaiheesta myös.
PoistaTotuus on kuitenkin se, että tämäkin teksti tuli suoraan päästä paperille sen kummemmin miettimättä (muuhun en taida edes pystyä). Lukuunottamatta sitä, kun meinasin sotkeutua matkalla sukkiini, kun aloin miettiä, pitääkö rentoutuessa nimenomaan ruumiin olla rento vai riittääkö pelkkä pää :).
Ja olen ihan varma, että tunnet minut ihan täysin niiltä osin kuin olen täällä elämästäni ja ajatuksistani kertoillut. Oikeasti tuntuisi ihan tosi raskaalta esittää jotain muuta kuin mitä on ja sitten koittaa pysyä kärryillä kaikesta siitä, mitä on esittänyt. Huhhuh. Helpoimmalla pääsee, kun on ihan vaan se sama pölvästi kuin aina muulloinkin.
Ja jep. Kananmunista ennustaminen on suorastaan mun leipälaji :D. (Paistos on pakosti viikonlopulta, koska en ikinä arkiaamuina paista kolmea kananmunaa :)).
Luxusta on minullekin se että herään vasta ensimmäistä kertaa kello viisi. Sitä ei ymmärrä varmaan muut kuin me huonouniset. Tuo laulu "Voiko ihanammin päivän enää alkaa..." tuo aina mieleeni sen kun mieheni oli armeijassa ja hän kertoi että joka aamu siellä alkoi niin että kaiuttimista raikui tuo laulu. Voin kuvitella että se sai monenkin vähintään mielessään kiroilemaan, varsinkin kun aamutoimiin oli aikaa jotain viisi minuuttia!
VastaaPoistaTuo rakennus jossa työpaikkasi sijaitsee on aivan ihana. Siellä varmaan tulee työskentelystäkin jotain ihan erikoisen hienoa.
Äänikirjoja kuuntelen minäkin usein kävelylenkeilläni jos yksin kävelen.
Ihana kuva tuo "Kivelläistuja -Annukka" <3
Nyt en ymmärrä, mitä bloggeri oikein kikkailee, kun kirjoitin tähän äsken pitkähkön vastauksen, mutta ei tullut näkyviin. Pah. Tai sitten sössin itse.
PoistaJokatapauksessa kirjoitin, että kello viiden heräämisiä ei varmaan kovin moni miellä luksukseksi :). Mutta jos menee kympiltä kuuntelemaan äänikirjaa niinkuin itse teen, ja jos nukahdan siitä puolen tunnin sisällä, niin viiteen mennessä nukuttuja tunteja ehtii kertyä kolmisen kertaa enemmän kuin normipätkissä. Ja se on paljon se.
"Ihana aamu" tosiaan voi toimia monella tapaa. Ymmärrän hyvin, jos miehesi ei sitä halua armeijakokemusten jälkeen kuulla :). Sensijaan tuolla perjantai-aamun "Vetreissä" se on jotenkin ihan superkiva aamun aloitus. Ja koko jumppa muutenkin.
Kuvan satoja vuosia vanha alkuperäisessä kunnossa oleva portaikko johtaa liikuntakeskukseen ja on kauniimpi kuin meidän. Samassa rakennuksessa kuitenkin ollaan ja välillä koitan tätä hienoa miljöötä katsella ulkopuolisen silmin ja muistaa, kuinka kaunis tämä ympäristö on. Etenkin kesällä, kun ruusut kukkii ja villiviini kiipeilee vehreänä pitkin seinää. Mutta enimmäkseen tälle on tullut 26 vuoden aikana sokeaksi ja on "vaan" (ei ole vähättelyä) työpaikka siinä missä mikä tahansa muukin. Joskin sijainniltaan ihan huippu, kun on se liikuntakeskus tosiaan yläkerrassa.
Kiitos jälleen Kristiina <3. Olin onnellinen tuossa Kolin huipulla viime kesänä istuessani.
edellisen postauksen jälkeen tämän luin kevyin mielin... Kevätmessutkin ovat edessä ja juuri edellisiltä kotiin palanneena (Frankfurt ISH) aion suunnata niillekin inspistä hakemaan covidin jälkeen.
VastaaPoistahannah
Kiitos viestistä hannah. Piti äkkiä kirjoittaa jotain muuta, etten ihan profiloidu pelkäksi terveyshuolikimpuksi :). Joskin jälleen tipahti uusi labralähete postilaatikkoon ja alkaa jo tuntua siltä, että jos en muuten ole sairas, niin sen stressaamisesta varmaan kohta. Mutta ei siitä sen enempää, kevätmessut tosiaan on ovella ja ollaan kaverin kanssa kahden vaiheilla lähdetäänkö käymään. Mahdollisesti ei, koska ollaan tosiaan miehen kanssa pikku reissussa ja ajellaan torstaina koko päivä takaisin kotiin päin. Ja pe-la on liikuntakeskuksen 30 v synttärihäppeningiä, johon ajattelin osallistua, kun olen aikojen alusta asiakkaan ollut. Mutta jos ei väsytä, niin ehkä ne messutkin johonkin väliin mahtuu. Ainakin se jokakeväinen tulppaaniloisto on ihana.
PoistaToivottavasti covid ei kohdellut kovin kaltoin ja ennenkaikkea toivottavasti tuli lusittua yhdellä kertaa sekin pois päiväjärjestyksestä.
Sieltähän tuli itsellenikin yksi rentouttava muisto kivasta Helsinki päivästä huipussa seurassa. Ihanaa viikonloppua ystäväiseni🥰
VastaaPoistaKiitos ihana Soile <3. Säästin sen meidän yhteiskuvan kesäkuulle, jos/kun tarkoitus on silloin palata muistoissa vuosi taaksepäin. Mutta hyvä mieli tuli kuvia selatessa ja sait mut huiputettua jopa sinne Torniin, vaikka korkeanpaikan kammoinen olenkin :). Sitä se ystävyys teettää. Ja sitä, että kävelee sandaalit jalasssa pitkin Tallinnaa 23 kilsaa yhtä soittoa :D
PoistaJoo ei oo vieläkään muuten sen yhden Tallinna päivän askelennätystä rikottu ja jalat muistaa :D
PoistaPittää ens kerralla laittaa lenkkarit jalkaan 😁🚶♀️🚶♀️. Ja piirtää kartta etukäteen, eikä luottaa gepseihin 😁.
PoistaT. Kanssakävelijä Annukka
Ihan parasta on 1. Ihana Annukka, 2. Se seesteisyys ja rauhan "pilvi", joka sinusta kumpuaa niin tekstien, kuvien, ajatusten ja kuvissa näkyvän kauniin naisen muodossa.
VastaaPoistaKiitos taas ihan paras Helmis <3. Jos olisin intiaani, haluaisin ehdottomasti olla nimeltäni "Rauhan pilvi" <3
PoistaSinun näköisiä vastauksia. Omia rentoutumiskeinoja ovat musiikin kuuntelu, leipominen ja näpertely :) Jotenkin tuo näpertely on jäänyt arjen kiireiden alle, mutta ehdä vielä joskus palaan ruotuun :)
VastaaPoistaIhanaa loppuviikkoa sinulle Annukka <3
Voi kunpa itsekin tykkäisin leipomisesta, mutta siitä on mun tapauksessa rentoutuminen kaukana, kun en vaan osaa 🙈. Pikkupullistakin tuli semmoisia, että näyttivät kyllä kauniilta, kun tulivat uunista ulos, mutta hajosivat tomuna ilmaan, kun niihin koski 😁.
PoistaToinen sellainen taito, joka sulla on, mutta itseltäni puuttuu, on soittotaito. Ja kolmas on kaunis laulun ääni 🎶.
Näpertely on kyllä best. Siinä keskittyy niin siihen tekemiseen, ettei muista miettiä mahdollisia murheita.
Huomenna on jo perjantai 💃🤸♀️, joten toivottelen jo hyvää viikonloppua ja kesäajan alkua 🫶
T. Annukka
Tää on ihana, laitan listalle, että teen itsekin jossain vaiheessa! Sun tekstistä oli osa ihan kuin suoraan mun näppikseltä, niin pitää hetken verran ensin unohtaa sun vastaukset 🙂 Kivaa viikonloppua! ☀️💛☀️ t: Emma puhelimelta
VastaaPoistaKiitos Emma 💛. Oli tarve kirjoittaa jotain vähän toisenlaista kuin edellinen teksti 😬 ja Leenan haste oli kiva. Käy kurkkaamassa loputkin kysymykset, jos niissä olis sellasia, joista sulle tulee heti mieleen jotain.
PoistaIloista viikonloppua 💛
T. Annukka puhelimella 🙋♀️
Ihania juttuja paljon! Mutta takerrun nyt vaan yhteen, eli Intrigue! Me oltiin joskus kauan sitten Norjassa ja pysähdyttiin poimimaan tieltä CD-levy. En ole raskaan musiikin ystävä juurikaan, mutta se kuulosti hyvältä. Kotona tutkittiin nettiä ja selvitettiin lopulta mikä bändi oli kyseessä; Intrigue! 😃
VastaaPoistaJa muuten tuo Aaltojakkarapino on kuin joku teos! 😍
(Vähä samoilla mennään; perjantai on edelleen viikon paras päivä, vaikka teenkin osa-aikaa, enkä ole joka päivä töissä. Ja rentoutumiseksi sopii esim yökävely lakeuksilla. 🥰)
No olipa melkoinen löytö 😮. Liekö joku kyllästynyt kuuntelemaan Intrigueta autossa ja nakannut levyn ulos ikkunasta 😁.
PoistaJa joo, jakkarapino oli tosiaan ihan tarkoituksellinen taideteos. Kuva on viime kesän Design-museokäynniltä, jossa oli paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Mm. Aalto-vaasin alkuperäinen puinen muotti jäi mieleen. Ja Eero Aarnion teksti ”Vaikka kopio olisi kuinka hyvin tehty, se on varastamista” jäi mieleen.
Yökävely Lakeuksilla (erityisesti valoisana kesäyönä) kuulostaa ihanalta 😍.
T. Viivästynyttä vastausta Vuokatista käsin pahoitteleva Annukka
Katselin samaa kuin Thilda: jakkarapino on kokonainen taideteos!
VastaaPoistaOnko minulla tällä hetkellä selkeitä rentoutumisen keinoja? Sitä aloin pohtia tätä kirjoitusta lukiessa. Juuri nyt tuntuu siltä että vain menen ja teen kaikenlaista: osa mukavampaa tekemistä, osa ei välttämättä - mutta onko ja osaanko rentoutua?
En ole aikoihin kutonut tai käynyt ihan muuten vain kävelemässä (pururadalla on suksilatua, siellä ei voi kävellä. Tai olisi, jos olisi lunta).
Lempeyttä kohta alkavaan viikkoon!
Vastaukset laahaa jällkijunassa, kun kimpoilen täällä aktiviteetista toiseen. Paitsi just nyt istun viini- ja vesilasi edessä ja odotan pizzaa. Ei huono tämäkään.
PoistaHyvin bongattu jakkarapinon taiteellisuus, koska sitä se just oli. Yksi Design-museon kaikista ihanista teoksista.
Aktiivinen rentoutuminen ja rento rentoutuminen on molemmat omalla tavallaan hyviä vaihtoehtoja. Toivottavasti ehdit kaikkea sitä mitä haluat ja hyvältä tuntuu 💛.
T. Annukka
Ihana ja tärkeä postaus <3 Mun parhaat rentoutumiskeinot on kevät-kesä-syksy mökkeily, jossa on ehkä paras kombo ulkoilua, liikkumista, tekemistä (aka työleiri) ja mielen rentoutusta. Talvisin teen koiralenksuja, luen, ja virkistäydyn kulttuurin parissa oli se sitten leffa tai teatterinäytös. Kevätiloa Annukka <3
VastaaPoistaSun mökkilife kuulostaa just unelmalta 😍. Voi tehdä tai olla tekemättä (no ei aina tietty), olla ulkona, nauttia luonnosta, istua laiturinnokassa ja kaikkea mikä on hyväksi sielulle ja ruumiille (ruumis kuulostaa vähän pahalta, mutta se se kai kuitenkin on 🤔).
PoistaPahoittelut viivästyneestä vastauksesta ja kaunista sunnuntaita 🫶☀️
T. Annukka
Hyvä idea oli napata haasteesta omalta tuntuvat aiheet, koska ainakin omalla kohdalla miettiminen tyssää heti siihen että on liikaa pureksittavaa. Ja kivat aiheet olit poiminut, näitä oli mukava lukeakin. Erityisesti tuo rentoutuminen pisti miettimään omaa rentoutumista tai -tapoja. On vaikea päästä perille siitä mikä on oikeaa rentoutumista, kuten kirjoitit, ja niinpä uskon että se on jokaiselle omanlaisensa. Jos makoilen auringonpaisteessa, luen mielelläni kirjaa samalla sillä eihän sitä pysty määräänsä enempää vaan loikoilemaan. Toisen kerran taas, kuten mökillä menneinä päivinä, luin sohvalla maaten kirjaa tosi pitkään ja olin entistä saamattomampi ja löysempi sen jälkeen - eli koin ettei se hoitanut ollenkaan sitä rentoutumisjuttua. Toisaalta, ehkä olin niin väsynyt rempoista ja muusta menemisestä, etten vaan jaksanut edes lukea. Tiedä häntä. Mutta annoin väsymykselle sijaa ja annoin silmien lupsahtaa kiinni useamman kerran päivässä. Joskus taas ahkera siivoaminen rentouttaa vai onko sittenkin kyse stressaavan asian mielestä poistamisesta. Näistä voisi kirjoittaa paljonkin, joten tässä voisi olla sopiva asia postaukseen, kun en oikein osaa muuten kirjoitella näistä aiheista. Kiitos siis inspiksestä!
VastaaPoistaKuten olen monesti ennenkin kirjoittanut, ihailen suunnattomasti sun reippautta lähteä liikkeelle, luontoon. Mulla on nyt häviksissä se, mutta onhan tässä ollut niin aikataulutettu vuosikin.
Reipasta pääsiäistä siis toivottelen <3
Tämä on niin totta "eihän sitä pysty määräänsä enempää vaan loikoilemaan" :). Jonkun aikaa voi mennä ihan mukavasti ja loikoilu tulla todelliseen tarpeeseen, mutta aika äkkiä tulee yleensä tunne, että eiköhän tämä jo riitä tätä lajia. Ja me ollaan molemmat jo sen verran kauan eletty, että osataan onneksi uskoa (ainakin joskus) sitä, mitä kroppa ja mieli yrittää kertoa. Itsellä kun oli joskus aiemmin tapana vääntäytyä vaikka salille, kun kerran olin päättänyt mennä, vaikka todellisuudessa olin ihan poikki. Nyt on kaikki vapaa-aika käytännössä käytössä vain itselle, joten ei tarvi sovitella sali- tai muitakaan aikatauluja muitten kanssa, kun mua ei kotona enää kukaan vakituisesti tarvi (haikeaakin välillä, mutta enimmäkseen kyllä ihanan vapaata :)).
PoistaEn osaa omia kävelyitäni ajatella sen kummemmaksi reippailuksi, kun on itselleni niin itsestäänselvää, mutta olen kyllä useammaltakin tutulta tai puolitutulta kuullut, että heille tulee kuulemma huono omatunto, kun ajavat autolla ohi ja Annukka on AINA kävellen liikkeellä :). Ja tottahan se on, että olen, mutta tykkään siitä. Ja äänikirjat tai hyvät podcastit on niin kiva lenkkikaveri. Vaihtelen niitä kulloisenkin fiiliksen mukaan.
Te olette ahkeroineet mökkirempassa ja saaneet paljon kaunista ja käytännöllistä aikaiseksi. Ei siinä sivussa jaksa miettiä, että pitäisi erikseen vielä lähteä johonkin käppäilemään, kun on väsyttänyt itseään fyysisesti jo muutenkin. Ja välillä ehkä henkisestekin, mutta vallitseva olotila on varmasti tyytyväisyys omiin tekemisiin ja aikaansaannoksiin ja siinä sivussa ihan taloudellisiinkin säästöihin.
Pääsiäinen oli tosiaan reipas ja ihanan aurinkoinen. Tuli kaikenkaikkiaan hyvä mieli muutamasta vapaapäivästä, jotka vietettiin enimmäkseen liikkuen, mutta saatiin myös kotona pensaanleikkuut (jokavuotisella miehen mutinan säestyksellä :)) ja risusavotat aikaiseksi. Pian pääsee jo haravoimaan jahka loputkin lumet sulaa.
Iloista, kevätauringon lämmittämää mieltä Maarit <3