"Sattuma suosii valmistautunutta mieltä" on yksi niistä satunnaisista vaikutuksen tehneistä lauseista, joita olen tässä alkukesän mittaan aina silloin tällöin päässäni pyöritellyt.
On kuitenkin ihan liian pitkä juttu taustoitettavaksi lyhyesti, joten en edes yritä, vaan koitan sen sijaan kirjata tänne ylös vähän viimeaikaisia kuulumisia ja muita mielenliikkeitä ennen kuin vallan vieraannun koko ns. blogista.
Yhtenä teemana on ei enempää, eikä vähempää kuin unelmat.
Muiden aarre- tai unelmakartoista inspiroituneena olen välillä ajatellut, että olisi kiva itsekin joskus värkätä sellainen, mutta ajaudun yleensä umpikujaan jo ennen kuin olen päässyt alkuun.
Taipumuksenani kun on toisinaan lipsahtaa suorittamisen puolelle tämmöisissä täysin vapaaehtoisissakin jutuissa ja veikkaan, että päätyisin etsimään lehdistä karttaan leikattavaksi jotain ihan liian mahtipontista (tyyliin maailmanrauha), jonka arvelisin kelpaavan varteenottettavaksi unelmaksi.
Mutta isompi este on kuitenkin ollut se, etten ole keksinyt mistä unelmoisin ja mitä unelma edes tarkoittaa ja miten se eroaa toiveesta tai tavoitteesta.
Ratkaisu jälkimmäiseen löytyi, kun kerran lenkille lähtiessäni löin Spotifyihin vähän vitsillä hakusanoiksi "Unelmista totta", mutta päädyinkin "Valo minussa"-nimiseen podcastiin, jonka 3 ensimmäistä jaksoa oli pääotsikoitu täsmälleen hakemallani sanaparilla. Ja ilokseni jaksot yhteen pötköön kuunneltuani koin saaneeni pätevän vastauksen, joka sopii omaan ymmärrykseeni.
En muista tarkkaan miten podcastin Elina asian sanoitti, mutta merkittävin ero oli se, että unelman toteuduttua elämä ei ole enää ennallaan, vaan on tavalla tai toisella muuttunut. Kun taas toiveen (joka on yleensä jotain konkreettisempaa) tultua todeksi elämä jatkuu alkuinnostuksen jälkeen niin kuin ennenkin, mutta vaikkapa paremmalla autolla tai polkupyörällä ajaen, jos nyt noin simppeleitä esimerkkejä käyttää. Omalla kohdallani esimerkkinä voisi toimia keittiö, jonka muutos oli vuosien mittainen toive ja vihdoin tänä keväänä toteuduttuaan tuntui todella ihanalta ja tuntuu toki edelleen, mutta olen siihen jo sen verran tottunut, ettei enää joka päivä tule huokailtua ihastuksesta.
Toinen oleellisena osana unelmaan liittyvä ja omaan järkeeni käypä asia on Elinan mukaan se, että myös ihminen itse muuttuu unelmansa mukana tai matkalla sitä kohti. Niin että jättää taakseen sellaisia asioita (pelkoja, vanhoja tapoja, rajoittavia uskomuksia ja mitä nyt vaan), joiden kokee olevan ristiriidassa unelman tai sen minän kanssa, joka parhaimmillaan ja aidoimmillaan olisi. Siis jos voisi tehdä sellaisia asioita, joista saa iloa ja joiden kokee olevan yhteydessä omaan aitoon minäänsä. Se kun ei suinkaan aina ole kaikille mahdollista vaikkapa työelämässä, vaikka muuten jokainen meistä varmasti kokee tai ainakin vakuuttelee olevansa aito juuri sellaisena kuin on.
Olen toki vuosien varrella haaveillut milloin mistäkin. Mm. omasta pienestä yrityksestä itselleni mieluisalla alalla, mutta järki, realismi tai mitkä lie rajoittavat uskomukset on puuttuneet peliin kyseenalaistamalla oikeastaan vähän kaiken liittyen taloudellisiin mahdollisuuksiini, osaamiseni ja intohimoni riittävyyteen ja ylipäätään kaikkiin sen sortin unelman toteuttamisessa tarvittaviin osa-alueisiin.
Järki pitäisi siis siirtää kokonaan sivuun ja antaa ajatuksen lentää vapaasti sinne minne sitä huvittaa. Josta päästäänkin aiheeseen nimeltään eläke :).
Mies oli vähän järkyttynyt, kun aloin yhtenä päivänä tutkailla omaa tulevaa eläkeikääni. Oli kuulemma elänyt siinä uskossa, että on naimisissa nuoren vaimon kanssa (meillä tosin oli 30-vuotishääpäivä toukokuussa), eikä eläkkeelle haikailevan.
Selvisi, että alin mahdollinen eläkeikäni on tällä hetkellä 65 v 2 kk eli vajaan 7 vuoden päässä, mutta satun olemaan ensimmäistä vuosimallia, jolla eläkeikää ei ole lukkoonlyöty, vaan tilanne elää eliniän odotteen kasvaessa eli voipi olla että tuohon tulee vielä vähän lisää.
Ymmärrän, ettei eläkejutut ole suurimmalla osalla ensimmäisenä mielessä, mutta itselleni aihe on ajankohtainen, koska se liippaa läheltä sekä postauksen ensimmäistä lausetta että mahdollista unelmaani.
Jätän tämän nyt kuitenkin tähän ja jatkan aiheesta seuraavalla kerralla, jonka vuoro tulee toivottasti jonkun siedettävän ajan kuluessa, ettei taas jää juttu kesken niinkuin itselleni tuppaa käymään.
Muista kuulumisista sen verran, että puhelimen kuvia selailemalla näen, että jälkeen huhtikuun huippuhetkien (hui kuinka kaukaiselta kuulostaa) olen saanut olla mukana tekemässä remonttia pojan ostamassa asunnossa, kuntoillut, poiminut paljon kukkia, viettänyt siskonpojan yo-juhlia, järjestänyt appiukon 90-vuotissynttärikahvit, toiminut hälle lääkärikäynti- ja lääkevastaavana (homma, joka tuli pääsiäisen aikoihin tyystin puskista, mutta ollaan pärjäilty vitsikkään apen kanssa hyvin), pelaillut erinäisillä kentillä ja polttanut siinä sivussa käsivarteni varsin kivuliaasti, viettänyt viikon talviloman asiaankuuluvan kylmässä kelissä tuulitakkiretkeillen Hämeenlinnassa, Lohjalla, Mustiolla, Inkoossa, Barössä ja Fiskarsissa. Ja toki myös ihan vaan olla möllöttänyt ja ihmetellyt kesää.
Töihin olen parina viime päivänä tullut liikuntakeskuksen kesälukkariin ilmestyneiden aamunavausjumppien kautta. Eilen oli rauhallista liikkuvuustreeniä aurinkoisella, mutta vielä sopivan viileällä sillalla ja tänään hiittiä hikisellä sisäpihalla. Jälkimmäinen ei sopinut oikein yksiin syömäni runsaan aamupalan kanssa. Olin myös ainut, joka halusi varjoon, joten hivuttauduin roskakatosten suojiin, joka ei ollut ihan paras mahdollinen idylli, mutta aivan jees. Kivan erilainen aloitus päivälle kuitenkin. Ja iloinen yllätys oli myös se, että eilen löysin itselleni lähimarketista kivan kesämekon, vaikka menin alunperin ostamaan puhelimeen laturia. Siitäkin tuli iloinen mieli, koska mekko on pitkään ollut hakusessa, mutta kaikki henkarilla kauniilta näyttäneet koltut ovat yksi toisensa jälkeen muuttuneet päälläni teltoiksi ja sitä mukaa pettymyksiksi.
Puhelimessa olisi kuvia pilvin pimein, mutta niiden siirtäminen tänne on edelleen sen verran työlästä, että lataan tähän loppuun satunnaisen satsin sellaisena ja siinä koossa kuin sattuivat olemaan.
Ihana postaus..Kiitos!
VastaaPoistaOma mottoni myös sinulle ..Elä unelmissa, älä hukkaa niitä. Tartu hetkeen ja nauti!
Maailma on sinun, tee mitä tahdot!
Nuo Aulangon maastot ovat niin kauniit, itse olen yhden kerran käynyt ja
myös korkeanpaikan kammosena kipusin tuonne ylös.
Kauniit kukkaloistot ja ihanuus tuo kuva missä istut rannalla.
Kaunis mekko sinulla, eilen juuri kaupoilla olin etsimässä hellemekkoa, mutta
mieluista ei löytynyt.
Auringon iloa loppuviikkoosi!
Kiitos ihanasta kommentista Päivi.
PoistaSatunnainen podcast auttoi unelman hahmottamisessa eteenpäin ja uskaltauduin jopa kirjoittamaan siihen liittyviä asioita paperille ja miettimään mitä voisin tässä ja nyt niiden edistämiseksi tehdä. Muutakin kuin tutkia työeläkesivustoja :D.
Meidän tulee käytyä Aulangolla muutaman kerran kesässä pelaamassa ja samalla yövytään usein siellä, että saadaan pieniä irtiottopätkiä elämään, jossa yksinyrittäjämies on 6 päivää viikossa töissä. Yksikin hotelliyö tuntuu ihan lomalta (paitsi että helteellä en Aulangon Scandicia voi suositella kenelläkään, ilmastoimattomat huoneet on kuumia kuin pätsit, joten yöunet voi unohtaa ja ilman niitä ei oikein mistään tule mitään :)).
Jos tarkkaan katsoo, molemmissa mekkokuvissa on jalassa sukkahousut, joten keli ei ollut järin kesäinen, mutta tuo viime kesänä Prismasta ostamani mekko on kyllä siitäkin kiva, että sillä ei tule sen enempää kuuma kuin kylmäkään. Taidan tehdä parhaat löydöt, kun olen menossa markettiin ostamaan ihan muuta (tuon kuvissa vilahtavan tapauksessa ruokaa ja eilen puolestaan sitä laturia). Jos varta vasten etsin jotain tiettyä, ei saletisti löydy ja tulee vaan paha mieli.
Toivon, että hellemekko löytyy ennemmin tai myöhemmin. Iloisia kesäpäiviä sinne pulikointien lomaan!
Yhdyn Päivin sanoihin: ihana postaus; niin kesäisiä kuvia ja itsestäsikin kuvia eri paikoissa. Aulangolla olen tainnut joskus lapsena käydä, mutta tänä päivänä en varmaan uskaltaisi ylös asti. Tuo hotelli näyttää kyllä ihan minunkin mieleiseni näköiseltä. Mulla ei ole yhtään mekkoa enkä sopivaa koskaan taida löytääkään, joten hellepäivinä(kin) sitten saan hikoilla.
VastaaPoistaPäivät aamukammassasi vähenevät! Onnittelut jälkikäteen tasavuosista hääpäivien sihteen<3 Meillekin tulee huomenna tasavuosia, joskin kosolti enemmän kuin teille, mutta ikääkin on melkoisen paljon enemmän!
Kiitos teille molemmille ilontuojille <3.
PoistaTorniin oli sinällään turvallista kiivetä, kun askelmat on alkupätkää lukuunottamatta vankkojen kiviseinien sisäpuolella. Tuuli vaan humisi jo siinä mennessä tosi kovaa, mäntyjen latvat heilui ja ovea oli vaikea työntää siellä tornin huipulla auki. Meinasin jo perääntyä, mutta Taina (Mansikkatilanmailta) kannusti ulos, kun itse puolestani olin tsempannut Tainan portaita ylös.
Musta on alkanut tuntua (eikä pelkästään tuntua, vaan on ihan totista totta), että mulla on nuo samat kengät ja housut vuodesta toiseen jalassa, kesät - talvet. Ja vuoden päivät on myös tuo kuvissa vilahtava kukkamekko kuulunut samaan kastiin. On niin mukava päällä, ettei oikein muuta tee mieli käyttää ja mielestäni kyllä sopiikin melkein mihin vaan, kun ei ole liian hieno. Toivon, että eilen ostamastani (mahdollisesti näit kuvan Instan stooreissa) tulee yhtä mieluinen ja usein käytetty.
Ajattele, että parin viikon päästä täsmälleen tähän aikaan ollaan jo laivassa paluumatkalla Ahvenanmaalta kotiin. Voihan kääk, kun aika kuluu äkkiä. Jopa se 7 vuotta, vakuutti tässä taannoin joku hiljattain eläkkeelle jäänyt. Välillä voisi vähän jarruttaa ja viipyä kauemmin joissain hetkissä.
Kiitos onnitteluista ja ihan valtavan paljon Onnea teille kaikista yhteisistä tähänastisista ja tulevista vuosista <3. Pitkät liitot alkaa olla nykypäivänä harvinaisia.
Niin kesäinen postaus ja suloisia kuvia. Tulin tosi hyvälle mielelle :)
VastaaPoistaUnelmista, haaveista ja toiveista riittää todellakin asiaa pohdittavaksi, enkä nyt sano niistä mitään, koska jäin noita juttuja pohtimaan ja tarvitsen selvästi pidemmän ajan prosessointiin. Olen vähän hidas.
Mutta. Kuva remontista (poikasi asunto?) sai aikaan kaikenlaisia mukavia muistoja. Onnittelut hänelle oman asunnon hankinnasta. Se on aina iso asia sekä nuorelle aikuiselle itselleen että vähän vanhemmilleenkin. Sellaisessa on ihana saada olla mukana auttamassa.
Sitten Barö <3, Fiskars <3, Aulanko <3, valkoiset tossut ja kesämekko, appiukon huolto ja synttärikahvit, mariskoolit, luonnonkukat, omatekemät maljakot ja pöllöt... sydän, sydän, sydän... Hyvältä näyttää ja kuulostaa elämäsi tänä kesänä.
Kiitos kovasti kivasta kommentista Leena. Tulee iloinen mieli näistä. (Etenkin kun tänään oli vallan hankala päivä ja vähän kaikki stressasi, kun tuntui että pitäisi revetä joka suuntaan yhtä aikaa. Lähdin kävelylle rauhoittumaan sillä mielellä, että kyllä se siitä, kun keräilen luottopaikastani ison kimpun lupiineja muita samalla rinteellä kasvavia kukkia, mutta kuinka ollakaan, kaikki oli niitetty maan tasalle varmaan hetkeä ennen. Eli viimeinen niitti sille, että että tänään ei ole hyvä päivä :D, mutta nyt on taas oikein hyvä, kun istun tässä terassilla jo hivenen edes viilenneessä kesäillassa ja voin kaikessa rauhassa kirjoitella näitä vastauksia.)
PoistaUnelmat, haaveet ja toiveet on todellakin semmoinen asia, että me pohdiskeluun (ja toisinaan ylianalysointiinkin) taipuvaiset pystytään saamaan mielemme melkoiseen solmuun näitä ajatellessa.
Ja kiitos onnitteluista pojan puolesta. Asunto tosiaan on hänen ensimmäinen ihan omansa ja teki kaupat mielestäni varsin viisaalta pohjalta sillä ajatuksella, että voisi itse asua siellä nämä pelikausien (jääkiekko) väliset kesäajat ja laittaa sen sitten vuokralle tällä paikkakunnalla pelaavalle, kun itse taas lähtee takaisin ulkomaille. Vallan järkevää ja oli jo sopinutkin alustavasti tästä paikallisen joukkueen managerin kanssa ennen kuin teki kaupan. Kuulin siitä vasta siinä vaiheessa, kun poika sanoi, että "nyt voisit äiti laittaa sen sun Tikkurilan maalauslakin päähän, on meinaan hommia tiedossa :)". Ja sehän vaan mulle sopii, tykkään niin paljon remonttihommista.
Barö oli just niin ihana kuin arvelinkin. Aurinkotuoliakin piti toki kokeilla, vaikka päivä oli varsin pilvinen ja viileä (vähän muistelen nähneeni postauksessasi vastaavanlaisen kuvan aika samanlaisessa kelissä). Fiskarsissa olen käynyt joskus kouluaikoina luokkaretkellä ja oli kyllä muuttunut tässä välissä aikaslailla tai sitten muisti vaan pettää, vaikka välissä on vaan semmoiset 45 vuotta ehkä :).
Kirjoitinkin tuossa ylempänä, että mulla tuntuu olevan nuo samat valkoiset tossut jalassa vuodesta toiseen, kesät - talvet (no ei ihan, mutta lähes). Ja kuvien kukkamekkokin päätyy tämän tästä päälle. Ostin sen viime kesänä ruokakauppareissulla (parhaat hankinnat taitaa tulla just noin).
Ja oikeassa olet, elämä on oikeinkin jees tällä hetkellä. Olen jotenkin oppinut ottamaan eteentulevat asiat yksi kerrallaan käsittelyyn sillälailla ihan rauhallisesti (paitsi tänään :)).
Ihanaa kesää Leena ja kuulumisiin <3
Oli kyllä taas niin ihanan Annukkamainen postaus. Pitää käydä kurkkimassa tuo oma eläkkeelle pääsy ikä jostain. Totuushan on, että en minä tätä hommaa jaksa eläkkeeseen asti tehdä, jotain vähän kevyempää olisi kiva päästä tekemään seuraavan 10 vuoden aikana :)
VastaaPoistaIhanaa loppuviikkoa Annukka ihanuus <3
Kiitos Outi, kiva kuulla että mut edelleen tunnistaa teksteistä :).
PoistaMelkeinpä sanoisin, että ei kannata käydä vielä katsomassa sitä eläkeikää. Saattaa olla aika kaukana, kun olet vielä niin nuori.
Mutta siis näkisin sulla oman kivan kirppiksen tai jonkun sen tapaisen. Tai sitten sut vetämässä jotain tuunauskursseja tai mitä nyt vaan keksitkin kaikilla taidoillasi tehdä. Niitöä sulla riittää.
Kiitos samoin Outi, ihanaa kesäviikonloppua <3
Onpa ollut monenlaisia maisemia ja mielenmaisemia viime aikoina!
VastaaPoistaIloa ja valoa keskikesän päiviin!
Juu, kiirettä on pitänyt :). Talviloman täytin ihan tarkoituksella kaikenlaisella ohjelmalla, että saa viikon tuntumaan pidemmältä. Onnistui hyvin, eikä töihinpaluu tuntunut yhtään tylsältä (koska ilman töitä ei ole lomaakaan), vaan ennemminkin siltä, että olisin lomaillut jo vaikka kuinka ja kauan.
PoistaIloa ja valoa riittää ja kuumuuttakin enemmän kuin tarpeeksi, mutta sinnittelen, etten sano sitä ääneen.
Kesäiloa Marika <3
Varmaan ehkä olet aavistanutkin, että samoja polkuja ovat ajatukseni pyörineet jo parisen vuotta ja ratkaisujakin on tullut tehtyä asian suhteen. Olen kirjoittanut ratkaisustani postauksenkin jo valmiiksi, mutta se on jotenkin tuntunut niin henkilökohtaiselta, etten ole sitä julkaissut - ainakaan vielä. Ehkä se on kuitenkin enemmän sellainen itselle tehty perustelu ja oikeutus...
VastaaPoistaLuulenpa ymmärtäväni tuntemuksiasi varsin hyvin. Unelmakartan teetin ehkä noin kymmenen vuotta sitten oppilaillani ja heidän kannustamanaan tein samalla itsellenikin. Laatikkosiivouksessani keväällä löysin sen ja kuinka ollakaan tällä hetkellä moni asia on juuri niin kuin olin unelmoinut silloin. Eli kannattaa unelmoida :) - vaikka en sitä karttaa oikeaoppisesti ole esillä pitänytkään. Ne sellaiset tunteisiin liittyvät päätökset vaan ovat sitten jyränneet siellä taustalla eikä kylmät raha-asiat tai muut sellaiset ole päässeet ylivaltaan. Omalta osaltani siis voin sanoa, että on kannattanut kuunnella sydäntään vaikka mielestäni olen ihan järkevä tyyppi kuitenkin ;) Tai siis sydämen kuuntelu on järkevää!! Elämä on kuitenkin nyt...
Kuvakavalkaadistasi näkyy, miten osaat katsella tätä maailmaa monesta eri vinkkelistä - se on niin hienoa! Oikein ihanaa ja monipuolista kesää sinulle <3
Hups - äskeisestä jäi lähettäjätiedot. Arvasitkos, kuka äskeisen lähetti ;)
VastaaPoistaKiitos kovasti CC ja kiva, että kävit lisäämässä lähettäjän, koska olisin saattanut sitä jäädä pohtimaan. Mutta nyt kun tiedän, että olit sinä, tuntuu itsestäänselvältä :).
PoistaOlispa ihan todella mielenkiintoista lukea postauksesi ja toivon, että jonain päivänä sen julkaisetkin, mutta samalla ymmärrän erittäin hyvin, jos et sitä tee. En itsekään kirjoita mitään minkä koen liian henkilökohtaiseksi, vaan mieluummin vaalin aihetta ihan vaan tykönäni. Tähän unelma- ja osin myös eläkeasiaankin sellaisia liittyy, mutta aikomus on jatkaa aiheesta kuitenkin. Jollain tasolla, en vielä tiedä millä.
Ja tuo mitä kirjoitat siitä, että moni asia on toteutunut niin kuin olet unelmoinut, on justiin sitä mistä siinä satunnaisesti löytämässäni podcastissakin (jota en siis tosiaan ennestään tunne, eikä ole tarkoitus sitä mitenkään mainostaa, mutta mainitsematta jättäminen olisi ollut epäreilua) painotettiin. Että jos kirjaa unelmiaan mahdollisimman tarkasti ylös, ne alkavat toteutua vähän niin kuin itsestään, koska "sattuma suosii valmistautunutta mieltä". Menee melkein kylmät väreet, kun ajattelen asiaa.
Toki varmasti riippuu siitä, mitä itse kenenkin unelmat koskee, mutta uskon, että vaikka me järkevät ihmiset heitettäisiin omasta mielestämme järki kokonaan nurkkaan, ei me silti mistään ihan mahdottomasta unelmoitaisi kuitenkaan. Luulisin ainakin.
Ja just niin. Sydämen kuuntelu jos mikä on järkevää <3. Ja se, että elämä on tässä ja nyt. Ihan liian monta kertaa on nähnyt suht läheltä, kuinka kauan odotetut eläkepäivät on päättyneet ennen aikojaan. Siksi(kään) ei kannata liiaksi laskea kaikkea sen kuuluisan "sitku"-kortin varaan, vaan ihan oikeasti nauttia hetkistä, niin kliseistä kuin se onkin.
Ja kiitos todella tuosta mitä sanoit maailman katselusta <3. Sellainen ihminen tosiaan haluan olla.
Ihanaa, hyvän mielen kesää CC <3
Nyt minäkin tajusin, mistä johtuu, että en ole koskaan osannut tehdä mitään unelmakarttoja tai vastaavia tai edes unelmoida mistään: siitä, että en ole tiennyt, mitä unelma tarkoittaa. Enkä kyllä tiedä oikein vieläkään, vaikka podcastin selitys toi kyllä asiaan yhden näkökulman.
VastaaPoistaMinun päässäni unelma on sellainen asia, jonka toteutuminen riippuu omasta itsestä. Toive taas on jotain epämääräisempää, sellaista, mihin ei itse voi välttämättä vaikuttaa (kuten ’olisipa huomenna aurinkoinen päivä’). Mutta nämä ovat sellaisia juttuja, että jokainen mieltää ne ehkä hieman eri tavoin, ja siksi on valtavan mielenkiintoista lukea muiden näkemyksiä ja tulkintoja. Mutta en kyllä tämänkään jälkeen osaisi unelmoida mistään – tai ehkä oikeampi sana olisikin ’uskaltaisi’. Unelmoidessa kun asettaa aina itsensä alttiiksi pettymykselle, sillä voi olla, että unelma ei toteudukaan, ja silloin unelmointiin käytetty aika ja energia on kulunut hukkaan. Kuten näet, olen aika hukassa unelmoinnin kanssa. 😂
Ihanan kesäinen kuvakatsaus! ❤️ Ja hyvä sinä, kun uskalsit Aulangon näkötorniin!
Varreltaan vetelä ja sotkuinen juoppo nauratti. 😅
Mitä enemmän päässäni pyörittelen noita eri sanavaihtoehtoja (haave, toive, unelma), sitä enemmän menen solmuun ja kaikki sekin, mikä oli olevinaan jo ihan selvää, ei enää olekaan yhtään selvää :). Ja sitten taas mietin, että mitä väliä sillä edes on, mitä sanaa mistäkin käytän, kun nyt alkaa ensimmäistä kertaa varmaan ikinä hahmottua se, millaista elämää haluaisin elää "sitten kun" on sen aika. Liittyy vahvasti tuohon ajatukseen eläkevuosista, joita toivottavasti saa viettää terveenä ja hyväkuntoisena.
PoistaInnostin eilen jopa ukkelin miettimään omalta kohdaltaan samaa (siis niitä kokopäiväyrittäjyyden jälkeisiä vuosia) ja sanoi ensin, ettei osaa ajatella niin pitkälle, mutta innostui aika äkkiä listaamaan sellaisia juttuja, jotka olisi hälle sydämen asioita ja joita tekisi mielellään (mm. toimisi junnujääkiekkojoukkueille bussikuskina pelimatkoilla :)). Oli aika kivaa tulevaisuuden mielikuvittelua, vaikken mikään "sitku"-elämän eläjä aio tai halua olla.
Mulle eri termit hahmottuu varmaan jotenkin niin, että toive olis luokkaa "toivoisin saavani lahjaksi..." (tiedän jo, että on turha toive, koska en ikinä saa lahjoja :D), haave tyyliä "olispa kesä" tai "voittaisinpa lotossa" ja unelma sitten jotain suurempaa, jonka eteen todellakin itse pitää tehdä asioita, eikä vaan jäädä odottamaan, että jostain tupsahtaa kaikki valmiina eteen.
Varreltaan vetelä ja sotkuinen juoppo saattaa näillä keleillä tosiaan sopia moneen muuhunkin kuin tuohon kukkaan :D. En tullut sitä ollenkaan ajatelleeksi kun kirjoitin.
Sulle Aulangon torni olis ihan linnunmaitoa, kun uskallat mennä vaikka minne, mutta itse olen vellihousu. Nykyään kolmen tornin verran rohkeampi kuin ennen (Torronsuon näkötorni, Puijon torni ja Aulanko on vedetty uskalluslistalta jo yli).
Iloista keskikesää Satu <3, etenkin, jos nautit helteistä (minä en, vaikka sitä ei saa ääneen sanoakaan)
Louis Pasteur on sanonut, etä sattuma suosii valmistautunutta mieltä, kuten kirjoitat ensimmäisessä lauseessa. Tämä on varmasti totta.
VastaaPoistaPuhutaan myös ilmiöstä ”luck in motion”, eli liikkeessä todennäköisyys kasvaa. Tällöin lisätään tietoisesti sattumien todennäköisyyttä.
Unelmakartoista en osaa olla innostunut. En oikein ymmärrä niiden tarkoitusta ja mahdollisuuksia. Sen sijaan ajattelen, että tietoinen tavoite tai päämäärä on paras tapa toteuttaa unelmia.
Lause on mielenkiintoinen ja sai itsessäni aikaan jonkunmoista liikettä. Korvien välissä lähinnä, mutta haastoin itseäni myös kirjoittamaan paperille tarkentavia yksityiskohtia liittyen siihen, millaista elämää haluaisin elää, jos voisin unohtaa kaikki mahdolliset rajoitteet. Olkoot ne sitten omia uskomuksia tai realismia.
PoistaLuulen myös, tai oikestaan uskon, että nimenomaan tarkennusten avulla päästään tuohon "luck in motion"-vaiheeseen, jossa sitä alkaa vähän kuin huomaamattaan havainnoida ympäristöään tarkemmalla silmällä ja poimia sieltä niitä itselle ajankohtaisia juttuja.
Niitä, joiden joukosta voi löytyä onnekkaita sattumia, jotka tuuppaa eteenpäin kohti sitä omaa unelmaa tai tavoitetta tai mikä sen nimi itse kullekin on.
En tiedä osaanko tätä yhtään selittää, mutta noin nuo asiat itse näen ja samalla vähän harmittaa, että näitä onnekkaita sattumia olisi tässä elämässä ollut toisinaan tarjolla, mutta olen ollut liian varovainen (tai realisti) tarttumaan niihin ja jälkikäteen on kaduttanut. Uskallus on siis se, jonka kanssa itselläni on eniten työstettävää.
Karttaa täälläkään tuskin syntyy, mutta tunnen olevani omista ajatuksistani enemmän kartalla kuin ennen ja se on jo paljon se.
Toivottavasti pääset pian vilvoittavien vetten äärelle rakkaan uintiharrastuksen pariin.
Olipas taas mukavaa luettavaa ajatuksistasi ja kauniita, kivoja kuvia:) Mukavia rentoutumispaikkoja lippishommien jälkeen:) Eräänkin kerran on tullut tapeetteja irroitettua ja aika hommaa on sekin. Joskus irtoavat noin vaan mutta kerran olen repinyt pikkukynnen kokoisina paloina ja sekin oli oman eteisen seinältä. Laitettiin rakennusvaiheessa liimalla kiinni kun liisteri loppui;):):) Oli oma virhe!!! No, nyt sekin on korjattu:) Hyvin ja viisaasti suunnittelee poika elämäänsä:)
VastaaPoistaNuorihan sinä vielä oletkin:) Monta vuotta eläkeikään:)
Kiitos paljon Irma.
PoistaEi ihan Strömsössä mennyt alkuun meidänkään tapettien irrottelu, kun turhan innokkaasti revittiin niitä suht kuivina liuskoina (kerroksia oli neljä, joista alimmaisen alla ei ollut pohjamaalia, vaan huokoinen betoniseinä) sillä seurauksella, että niistä jäi justiin niitä postimerkin kokoisia kappaleita sinne tänne ja voi jestas, niistä eroon pääseminen oli vaikeaa. Ja siis käytettiin ihan tapetinpoistoainettakin, mutta onneksi saatiin vinkki itseämme viisaammalta luottoremonttireijolta, joka kehotti laittamaan veden sekaan vähän fairya ja suihkuttelemaan sitä tapetin pintaan ja miktä tärkeintä, antamaan sille riittävästi aikaa vetäytyä. Tiskiaine muuttaa veden koostumusta niin, että se pysyy paremmin seinällä, eikä valu heti alas niinkuin pelkkä vesi tai se tapetinpoistoaine. Sillä kun jatkettiin, homma helpottui huomattavasti. Kannattaa kokeilla, jos joskus vielä pitää tapetteja irrotella. Paitsi että ihan mahda mihin tahansa liimaan tepsiä :).
Vähän hassultahan se tuntuu noita eläkejuttuja jo tutkailla, mutta haluan olla kartalla siitä mitä tuleman pitää :). Sekä ikä- että rahallisessa mielessä (jälkimmäinen kannustaa tekemään edelleen ahkerasti töitä :D).
Kauniita kesäisiä koiralenkkejä ja muutenkin mukavaa kesäelämää Irma.
Mielelläni luen aina sun tekstiä, joten toivon, että et kokonaan ainakaan blogia lopeta. 😊
VastaaPoistaTosin mullakin haipakkaa sen verran, että usein noin viikon viiveellä luen blogeja.
Unelmat. Mä ajattelen niin, että toive on esim semmonen, että olispa huomenna kiva ilma, mut unelma vaikka se, että saisinpa joskus puutarhan kuntoon. Haave kai on ihan synonyymi unelmalle. Mun unelmakartassa (jota en ole vieläkään paperille liimannut, vaan kuvat odottaa leikattuna peltilaatikossa) on sikin sokin unelmia ja enemmän toiveenkin puolelle meneviä juttuja. Ehkä sen vois mun mielestä kuvata kysymällä: ”mitä sä toivot tulevalta vuodelta?” En tiedä onko koskaan sellasta tilannetta, että elämä on muuttunut kokonaan? Tai ehkä muutto, avioliitto tms tekee ison muutoksen, mutta samanahan moni asia silti säilyy.
Tuota omaa firmaa ja yrittämistä olen minäkin joskus ajatellut, mutta tajusin sitten, että ei semmonen pieni harrastelutyyppinen käsityön myyminen elätä. Nykyään ei olis mitään intoa edes ryhtyäkään tekemään mitään niin paljon, että myis muka siitä sitten suurinta osaa.
Eläke. Jos olis varaa, niin jäisi ihan saman tien eläkkeelle, vaikka mulla taitaa olla ainakin 11 vuotta varhaiseläkkeeseenkin aikaa. Mutta en mä kyllä ole saanut kerättyä kummostakaan eläkettä kaikkien pätkäduunieni kanssa. Mutta eipä ole nää nykyiset tulotkaan just paljon enempää kuin se tuleva eläke. 😄 Sitä harjotellessa.
Kiitos kun luet Thilda :).
PoistaLopettaminen ei ole käynyt mielessä, koska olen luvannut olla viimeisten joukossa sammuttamassa valot täältä blogistaniasta :D. Ennemminkin toivoisin vähän tiheämpää tekstitahtia itseltäni, mutta tuppaa menemään niin, että silloin kun olisi hyvää aikaa kirjoittaa, ei päästä tule mitään ulos ja sitten taas kun pää pursuaa sanottavaa, ei löydy sopivaa väliä sanoittamiselle. On niin nähty, että itselläni ei mikään luonnosten tekeminen toimi, vaan kaiken pitää valua suoraan päästä paperille.
Innostuin niin niistä podcast-jaksoista, jotka kuuntelin (en halua mainostaa sitä millään tavalla, koska kokonaisuus sisälsi myös sellaista, jonka skippasin), että aloin kirjata ylös tarkentavia juttuja liittyen omaan unelmaelämääni. Just vaikkapa tuon sun "mitä sä toivot tulevalta vuodelta?" kaltaisten kysymysten avulla. Niin että en vastaa sitä mitä ekana tulee mieleen eli esim. "terveyttä", vaan vaikkapa että "haluan käydä kahden sijasta kolme kertaa viikossa uimassa" (no harvinaisen tylsä esimerkki, mutta mun pää toimii huonosti helteellä :)). Niin että siitä jää mieleen jotain konkreettista, jonka pohjalta on helpompi muuttaa omia tekemisiään, jotka vie kohti sitä omaa unelmaelämää tai mikä sen nimi nyt sitten onkin (hämärtyy koko ajan enemmän ja enemmän nuo käsitteet mielessä sitä mukaa kun niitä pyörittelee).
Veikkaan, että sullekin on joku sanonut, että "sun kannattais tehdä myyntiin noita sun keramiikkajuttuja, kun ne on niin hienoja"? (Ja sitten kun olet miettinyt, paljonkohan yhdelle kipolle pitäisi laittaa hinnaksi, kun ottaa huomioon kaikki sen tekemisen työvaiheet muotoiluineen, raakapolttoineen ja lasituksineen, tulee joku joka sanoo, että "näitä ihan samanlaisia saa Jyskistä parilla eurolla" :D. Tuli vaan mieleen, kun meillä on tuo yhteinen harrastus).
Itseasiassa mun eläketutkielmat taisi alkaa siitä, kun aloin etsiä tietoa siitä, milloin voisin halutessani jäädä osa-aikaeläkkeelle, mutta koko osa-aikaeläke olikin lakannut olemasta vuoden 2017 jälkeen, joten se siitä :D. Mutta tilalle tullut mahdollisuus osittaiseen vanhuuseläkkeeseen (vanhuus-etuliite kuulostaa karulta) olikin aika mielenkiintoinen juttu ja sen aion varmaankin käyttää hyväkseni sitten kun sen aika on eli vajaan neljän vuoden päästä (ja jatkaa sen rinnalla päivätöissä, joihin eläkelaskurin antama lukema aika vahvasti kannustaa :)). Aika vähällä sitä tosin tulee toimeen, jos mitään yllättävää isoa ei-toivottua- yllärihankintaa ei tule eteen. Mutta on se silti aika karu pudotus, että eläkkeellä palkasta katoaa koko lailla puolet. Nykyisillä kolmekymppisillä edessä on vielä isompi pudotus, mutta heillä on selvästi myös enemmän älyä aloittaa rahan sivuun laittaminen ajoissa kuin itsellä on ollut. Ei ollut ennenvanhaan tapana semmoinen ja itse ainakin kuvittelin, että pitäisi olla rikas, että niin voi edes tehdä. No, nyt ei ole enää ihmeisiin aikaa, mutta kaikki toki parempi kuin ei mitään ja se on yksi asia, jolle mun "tarttis tehdä jotain" :)
Oi, ihania retkiä!
VastaaPoistaAlkaa menojalkaa vipattaa...
Juhlavaa Juhannusta!
Pahoittelut Paula, että oli jäänyt viesti huomaamatta, kun uudet retket vei toisaalle, mutta kesää on vielä rutkasti jäljellä, joten toivottelen mitä parhainta kesämieltä!
PoistaMinulla on vähän sama ongelma noiden unelmien suhteen: erinäisiä lyhyen tähtäimen tavoitteita on, mutta unelma kuulostaa vaan liian suurelta. Ymmärrän kyllä, että eläke voi olla sellainen, mutta luulen, että se on itsellä vielä ihan liian kaukana, että kannattaa sitä alkaa miettiä :(. On varmaan aika jännää kuitenkin jossain vaiheessa tajuta, että hei, siihen on vaan muutama vuosi, mitä ihmettä sitä sitten tekisikään!
VastaaPoistaOliko kuvissa vilahtava helma se the kukkamekko? Näytti aivan ihanalta - olisi ollut kiva nähdä se kokonaan :).
Ihanaa kesää sinulle, Annukka!!
Olet mua niin paljon nuorempi, ettei tosiaan ihan ensimmäisenä ole eläkevuodet mielessä :). Ja onhan tota matkaa vielä itsellänikin, mutta alkaa ystäväpiirissä olla jo useampi eläkkeelle siirtynyt pariskunta ja oikeastaan heidän esimerkistään on syntynyt mielikuva siitä, millaista elämää olisi mukava viettää sitten, kun on vakituisesta työelämästä vapaa tekemään tai olemaan tekemättä. Ja olisihan sitä vapaa koska tahansa, jos olisi riittävästi halua ja rohkeutta tehdä sen sortin elämänmuutos, mutta itseltäni puuttuu vähän molempia.
PoistaKuvissa vilahtava helma kuuluu viime kesänä ruokakauppareissulla ostamalleni kukkamekolle, josta tuli samantien luottomekkoni, joka on ollut päällä vähän jo kyllästymiseen asti. Uudempi on väriltään valkovihreäraitainen ja kivan kesäinen, muttei ole vielä päässyt päälle asti kuin pariin otteeseen.
Ihanaa kesää Iduriin Pilvi ja kaikkialle, missä sitten oleilettekin!
Voin samaistua.
VastaaPoistaJa olipa hieno ajatus toiveista vs unelmista. Erityisen hienoksi koin tuon mietteen siitä, miten ihminen itsekin muuttuu matkan varrella.
Eläkkeeseen on toki vielä aikaa, ja toisaalta nautin työstäni tällä hetkellä niin paljon, että menen sinne mielelläni enkä sikäli haaveile vielä eläkkeestä. Mutta kieltämättä kaikenlaisia ajatuksia mahdollisille eläkevuosille olisi kiva suunnitella....
Ihanat pöllöt!! Aivan järkyttävän suloiset! Olet taitava!
Minun pitää selvästi suunnitella retkeä Hämeenlinnaan ja Aulangolle. Onpa kaunista maisemaa. En ole tainnut koskaa pysähtyä siinä, yleensä päätynyt ajamaan kaupungin ohi matkalla jonnekin.
Kiva kuulla Vivi.
PoistaEläkevuosista sinällään en unelmoi ja muutenkin koitan olla kiirehtimättä elämää yhtään eteenpäin, koska vuodet tuntuu kuluvan aina vaan nopeammin ja nopeammin muutenkin.
Ennemminkin tekee mieli jarrutella, mutta tuo "sattuma suosii valmistautunutta mieltä" kolahti jotenkin tosi isosti ja aloin miettimään ihan konkreettisia asioita, joita voisin tässä matkan varrella alkaa tehdä tai ainakin aktiivisesti ajatella edistääkseni mahdollisuuksia sen kaltaiseen elämään, joka ainakin nyt tuntuu houkuttelevalta. Vaikkei tässä nykyisessäkään ole mitään vikaa, päinvastoin.
Ja pöllöt kiittää :). Tuppaa noista viime minuuttien "hätätöistä" tulemaan aina niitä kivoimpia. Mitä enemmän yrittää, sitä varmemmin savi tai viimeistään lasitus päättää käyttäytyä ihan niinkuin sitä itse huvittaa, eikä ollenkaan niin kuin itse oli ajatellut.
Aulangolla on kyllä kaunista ja vehreää ja teille olisi siellä sopiva patikointireittikin järven ympäri. Paikoin haastavaa maastoa (kuulemma), mutta sehän ei teitä kokeneita konkareita haittaa :)
Very beautiful and quality photographs taked in these Green áreas. Really the Nature in Finland is so beautiful.
VastaaPoistaThank you very much for your kind comment:). I agree with what you say about the Finnish nature. It is beautiful and still fresh.
PoistaTekstejäsi on niin mukava lukea, että älä tosiaan vain lopeta kirjoittamista. Olen tainnut sanoa ennenkin että niistä tulee hyvälle mielelle ja olet mielettömän taitava pukemaan sanoiksi ajatuksesi.
VastaaPoistaHienoja paikkoja olette kolunneet ja tuo Barö on kyllä upea. Kävittekö syömässä siellä? Kysyn siksi kun ainakin alussa oli jotain negatiivista kirjoittelua mutten muista oliko laatu vai palvelun hitaus vai mitä... Kuva jossa menit suolle suoraan juhlista - se kertoo sinusta paljon <3 Ja ihana kuulla että poikanne on löytänyt asunnon!
Mulla oli hiljainen unelma eläkkeelle jäämisestä (yhteinen miehen kanssa) ja kun se sitten toteutui, elämä ei ollut enää koskaan samanlaista. Se tunne, kun heräsit aamulla eikä tarvinnut lähteä töihin, ei minnekään. Kaikki se vapaus, päikkärit joita rakastan yli kaiken, lomat oman aikataulun mukaan, keskittyminen blogin kirjoittamiseen täysillä. Toki on paljon velvotteita enkä sano, että elämä olisi pelkkiä kivoja asioita, on ollut myös suurta surua.
En ole koskaan saanut innostuttua aarrekartoista. Jotenkin olen vuosien mittaan saanut tehtyä sellaisia hyviä ja eteenpäin vieviä asioita, jotka ovat syntyneet ilman karttaa, osittain myös ihan sattumia. Eiköhän pään sisällä asioiden pyörittelykin ole eräänlaista kartan tekoa? Tulee mieleen myös värianalyysit, en ole koskaan edes ajatellut sellaiseen menemistä koska olen (mielestäni) tiennyt tai näen heti onko joku väri mulle hyvä. Toinen asia on se, että käytän silti sellaisia mitkä ei varmasti ole eduksi, kuten mustaa.
Olen taas täällä lähimökillä ihan yksikseni ja on niin ihanaa tämäkin!
Kyllä olet sanonut Maarit ja olen kaikista sanomisistasi enemmän kuin kiitollinen ja otettu, koska kuulut niihin ihmisiin, joita arvostan ja joihin luotan <3. Ja jonka kauniista postauksista ja kuvista saan itselleni semmoista selittämätöntä rauhaa ja hyvää oloa, josta olen myös kiitollinen. Tällä hetkellä tulee todelliseenkin tarpeeseen, koska paluu arkeen oli tällä kertaa varsin alavireinen ja alakuloinenkin, eikä meinaa helpottaa. Tiedän kyllä, että kirjoittaminen auttaisi, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Mun elämästä puuttuu nyt niin iso palanen, että en osaa olla. (Kukaan ei ole kuollut tai mitään sellaista, joten ei tarvi olla huolissaan). Myös työ, tai oikeammin sen vähyys tällä hetkellä, ahdistaa ja tekee vähästäkin työstä semmoista pakkopullaa, jota on vaikea niellä.
PoistaJust toi eläkeunelma elää mullakin, eikä suinkaan siksi, että haluaisin olla tekemättä mitään, vaan siksi, että siihen liittyisi vapaus tehdä ja elää oman aikataulun ja mielenkiinnon mukaan. Ai että <3.
Käytiin Barössä ihan vaan kiertämällä paikka ympäri, ei syöty tai juotu mitään (skumpaa meille kyllä ehdotettiin, mutta oli autoilun kanssa huono yhtälö :)).
Koen unelmakartat vähän samalla tavalla kuin vaikkapa jotkut kiitollisuuspäiväkirjat, joita tosiaan, alkaisin varmaan suorittamaan niin, että koittaisin väkisin keksiä jotain. Siksi en niille ole lämmennyt, mutta sen jälkeen kun kuuntelin tuota mainitsemaani podcastia, aloin kirjata paperille ihan konkreettisia asioita, jotka liittyvät siihen, millaista elämää haluaisin elää. Vähän samaan tyyliin kuin sen sijaan, että kirjoittaisin "haluan liikkua enemmän", kirjoitan, mitä se oikeasti tarkoittaa. Vaikkapa, että "lisään viikkooni yhden uuden ohjatun liikuntatunnin ja yhden uintikerran" tai jotain semmoista. No, vähän turhan simppeli esimerkki, mutta kuitenkin.
Teillä on kyllä niin ihanat paikat olla, missä ikinä niistä sitten vietättekin aikaa. Kaunis koti, lähi- ja kaukomökki <3.
Kiitos ihan tosissaan Maarit tästäkin viestistä. Sain siitä taas tukea ja tsemppiä siihen, että jaksaisin kirjoittaa itsekin ja kertoa mistä tänä syksynä kiikastaa.
Hei,
VastaaPoistaPoistaisitko mun blogin tuolta luettelosta, siihen tuli jokin bugi ja blogisyöte ei enää päivity kuten kuuluisi. jatkoin kirjoittamista --> Arkisin | jenni
Heippa Jenni, on nyt poistettu.
PoistaHyvää viikonloppua!
Kiitos ja samoin sinulle <3
VastaaPoista