Sivut

perjantai 3. kesäkuuta 2022

HELPOTUSTA JA KESÄMIETTEITÄ

Pelkäsin jo, että joudun joko unohtamaan tämän niinsanotun blogini kokonaan tai että siitä on vaihtoehtoisesti vaarassa tulla sairauspäiväkirja, mutta suureksi ilokseni voin kertoa mystisesti kohonneiden maksa-arvojeni kääntyneen laskusuuntaan. Eikä lukuisissa lisätutkimuksissa ole myöskään ilmennyt mitään isosti poikkeavaa tai huolestuttavaa, joten tässä hetkessä elän siinä onnellisessa uskossa, että epäily harvinaisesta loppuelämän mittaisesta autoimmuunisairaudesta osoittautui vääräksi. 

Osa arvoista on edelleen koholla ja tilannetta tarkkaillaan, joten en uskalla vielä julistautua täysin terveeksi, mutta halusin kuitenkin tulla tänne kertomaan, että olo on ollut parin viikon takaisen lääkärikäynnin jälkeen niin valtavan helpottunut, että on tuntunut ihan kuin joku olisi kääntänyt maailmaan valot päälle ja muuttanut maiseman mustavalkoisesta värikkääksi. Niin stresseissä olen useamman kuukauden elänyt, etten ollut edes huomannut lehtien puhkeamista koivuihin. 



Palaan varmaan jossain vaiheessa tuohon maksa-arvoasiaan, koska episodin ohella olen oppinut paljon sellaista, mihin en varmaankaan olisi tullut perehtyneeksi ilman omalle kohdalleni osunutta epäilyä. Mutta nyt aion keskittyä ihan muihin asioihin ja sivuta aihetta ainoastaan kertomalla, että liki ensimmäinen kysymys, jonka minulle on esittänyt kolme eri erikoislääkäriä, on "Käytätkö Vitaeprota?". Vastaus omalla kohdallani on ei. En käytä, enkä ole koskaan käyttänyt ja lääkärien mukaan hyvä niin, koska kyseisen paljon mainostetun valmisteen on kuulemma virallisesti todettu aiheuttaneen maksahaittoja. 

Mutta sitten niihin iloisiin asioihin.

Pidin viime viikon talvilomaa, jota säästin tarkoituksella kevääseen, koska olisi tuntunut tyhmältä lomailla talviaikaan yksin ilman miestä, jolle ei järjestynyt tuuraajaa, eikä näin ollen oltaisi päästy lähtemään mihinkään pois kotinurkista. 

Viikko oli ihan superkiva! Ei pelkästään siksi, että olen ollut lomalla viimeksi elokuussa, vaan siksi, että sain taas liikkua sydämeni kyllyydestä, mikä tuntui pitkän lamaannuttavan jakson ja siihen perään sairastetun koronan jäljiltä ihan taivaalliselta. (Epämiellyttävä tauti, jonka oireet omalla kohdallani löytyivät yleistä maku- ja hajuaistin katoamista lukuunottamatta listalta "epätavalliset" tai "vakavat", mutta kotona kuitenkin selvisin, vaikka yhtenä yönä jo arvoinkin, onko rintaa puristava kipu sellainen, jonka takia pitäisi jo vähintään soittaa johonkin).

Yksistään golfkentillä tuli viikon sisään käveltyä reilut 60 km ja laskeskelin, että kierroksilla ja harjoituksissa Naantalin Kultarannassa ystäväni kanssa viettämälläni kolmen päivän golfleirillä tuli lyötyä palloa kokolailla 800 kertaa ellei enemmänkin. Tarkoittaa yhtä montaa vartalon kiertoliikettä, joista on aina hyötyä muutenkin. Enkähän tämmöisiä muuten ikinä laske, mutta olo oli viikon jäljiltä niin hyvä, että tuli mietiskeltyä takakäteen. 



Kultarannan kiva Pro Ville avustaa hartiakierrossa, jossa ei kylläkään kuulu olla pää kainalossa.

Muutama kerta kiellon päälle ennen kotimatkaa.

Kelikin oli koko ajan parempi kuin luvattiin, eikä saatu sadetta niskaan kuin hetkittäin. Muuten oli vallan mainiot ulkoilukelit. Oikeastaan parhaat mahdolliset kyseisen lajin harrastamiseen, koska en ole järin kuumankestävää sorttia.




En tiennyt, kumpaa katsoa, mäntyjen taakse laskevaa Naantalin aurinkoa vai Suomen peliä, joka ratkaisi pääsyn mitalitaistoon. Pattitilanne, joten katselin molempia yhtä aikaa.

Koko viikon ajan tuli myös syötyä maistuvaa monipuolista ruokaa valmiista pöydistä ja haluaisinkin vinkata, että golfkenttien yhteydessä olevissa ravintoloissa on yleensä vähintäänkin arkisin tarjolla runsaat lounas-buffeet mielestäni varsin edullisiin hintoihin. Ja toisin kuin usein kuvitellaan (myös minä luulin aikanaan niin), syömään ovat tervetulleita ihan kaikki, ei ole kyseessä mitkään pelkästään pelaajille tarkoitetut muonat todellakaan. Usein ruokailijoiden joukossa näkeekin mm. poliiseja ja palomiehiä, jotka ainakin itselleni ovat merkki siitä, että ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.



Silakkapihviä, borileria ja sen seitsemän sortin salaattia Aulangolla



Halloumisalaattia ja Heinekenin nollaolutta kotikentällä ensimmäisen lomapäivän kunniaksi.


Nukkunutkin olen taas paremmin kuin aikoihin, kun huoli ei enää paina koko ajan mieltä.  En kertakaikkiaan keksi mitään,  mitä vielä voisin pyytää. 

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina oli meidän hääpäivä, joka ei poikennut peruspäivästä millään tavalla. Sitä vaan mietin, että jos oltaisiin menty naimisiin nyt, ei olisi vielä ollut kukkivia kieloja hääkimppuun kerättäviksi niinkuin 29 vuotta sitten. 



Myöskään syreenit eivät vielä kuki niinkuin kolme vuotta sitten, kun Suomi edellisen kerran voitti MM-kultaa. 
Kaunista kuitenkin jaksaa aina odottaa.

Töihinpaluukin sujui kivasti ja tuntuu, että vuosien kärvistelyn jälkeen ja rakennusalan yleisistä vaikeuksista huolimatta ollaan tehty oikeita asioita, joiden johdosta hommat näyttäisivät lähtevän rullaamaan valoisampaan suuntaan.

Omalla kohdallani olen myös tehnyt kesälle sellaisen pläänin, että teen töitä siellä, missä justiin siinä hetkessä parhaalta tuntuu ja missä tiedän samalla saavani eniten aikaiseksi. Välillä on kiva jäädä kotitoimistolle ja välillä taas tuntuu paremmalta lähteä oikealle officelle, mutta jahka tästä kelit vähän lämpiävät, siirryn ihan varmasti ajoittain myös terassille. Helteillä siellä ei pysty olemaan, mutta muuten on ihana olla samaan aikaan ikäänkuin ulkona ja sisällä. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että mieluinen, omaan silmään esteettinen ympäristö lisää työn tehoja ja mielekkyyttä.  Siitäkin olen kiitollinen, että voin itse päättää, missä milloinkin olen. Ehkä aika kohtuullistakin jo näihin työvuosiin nähden :).



Kuva kuistilta tasan vuoden takaa

Muita suunnitelmia tälle kesälle on viikonloppureissailu miehen kanssa ja kliseinen hetkessä eläminen. En aio suorittaa kertakaikkiaan mitään, vaan tehdä sitä mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Siivoamaan ehtii syksymmälläkin ja ihan oikeasti viime vuodenvaihteen massiivinen järjestelyoperaatio palkitsee edelleen joka päivä elämisen helppoutena. Ei tarvi enää etsiä mitään ja kaikelle on paikkansa. Paitsi että vaatekaapeista pitäisi vaivautua siirtämään talvisemmat kamppeet säilöön ja vaihtaa kesä tilalle. Joskin ainakin yksi toppatakki ja pipo pitänee jättää esille, koska kuuluvat Suomen kesään. 




Kesäkukkia ja yrttejä olen ajatellut laitella, mutta toistaiseksi on ollut melko hiljaista sillä saralla, enkä aio tehdä asialle mitään ennenkuin tulee tunne, että huvittaa riittävästi. Ja jos ei tule, niin sitten en laittele. Jo perinteeksi tulleen valtavaksi kasvavan valkoisen petunian ostin ovenpieleen ja muutaman valkoisen pelargonin myös, mutta siinä kaikki toistaiseksi. Vähän harmittelin, kun ei tullut otettua kuvaa viime kesän kukka- ja heinäkokoelmastani. Se oli niin kiva, että voisin kopioida sellaisenaan, mutten enää muista mitä kaikkea siihen kuului. Ja suurin osa lemppariruukuista harmikseni halkesi talven aikana, kun taisivat jäädä multineen liian pitkäksi aikaa ulkotiloihin.  




Terassille ostettiin uudet mukavat tuolit ja pöytä, jotka on olleet autotallissa paketissa jo kuukauden päivät, mutta ajatuksena on ensin pestä ja öljytä terassi ennenkuin nostetaan kalusteet ulos. Tähän asti esteenä on ollut siitepöly (paljon vähäisemmässä määrin kylläkin kuin viime kesänä, kun tuntui, että kaikki on pelkkää keltaista liejua) tai sade, mutta kyllä se sopiva keli sieltä vielä tulee. 

Aion myös pitää juhannuksen jälkeisen viikon kesälomaa, ettei tarvi taas odottaa heinä- elokuun taitteeseen asti, jolloin on meidän perinteisten Vuokatin viikkojen aika. Siihen mennessä pitäisi taas kerran jostain kaivaa ukkelille tuuraaja. On yhtä kiven alla joka ikinen vuosi, kun tuntuu, että kaikki työhaluiset ovat jo töissä ja -haluttomat makoilevat mieluummin kotona, vaikka töitä tullaan suorastaan sohvalle asti tarjoamaan. Ei ole yksi, eikä kaksi tai edes kolme kertaa, kun ollaan kuultu sama vanha vastaus  "Enpä taida tulla, kun saman rahan saa mitään tekemättäkin". On meidän kehutun sosiaaliturvan kääntöpuolia.

Kamera on levännyt laakereillaan koko kevään, joten uusiokäytän osittain vanhoja otoksia. Ehkä se kuvausinspiskin joskus iskee ja jos ei, niin eipä mittään.

Ihanaa olla taas kirjaimellisesti elossa. Sitä samaa tunnetta ja iloista alkukesää toivon kaikille. Moni varmaan myös juhlii tulevana viikonloppuna valmistujaisia tai muuten vaan koulun päättäjäisiä, joten onnistuneita ja mieliinpainuvia juhlia kaikille asianosaisille!


30 kommenttia:

  1. Ihania uutisia!!! Huippua!

    Ja sitten muihin aiheisiin: jäin miettimään olisiko golf sittenkin järkevä laji ihmiselle, joka on notkea kuin rottinki. Minun kroppani tarvitsisi tuollaisia kiertoja kipeästi.... huoh! Pyrin jälleen aktivoitumaan moisen suhteen....

    Mutta voi miten kiva kirjoitus!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rottinki taipuu vaikka millaiselle mutkalle, joten ehdottomasti olis siinä tapauksessa sun laji :). Ja ihan oikeastikin olen varma, että susta tulis hyvä peluri, jos sille tielle päättäisit lähteä. Olet sopivan reipas ja "miesmäinen", joka on vähän vaikeasti selitettävissä, mutta on hyvä ominaisuus :). Jos on liian ballerina tai "tipsu" (sori nyt, kun en keksi parempia termejä :D), niin se pallo ei vaan yksinkertaisesti lähde mihinkään, eikä pelistä niin ollen tule mitään. Ja uskon, että meitä yhdistää myös sellainen piirre, että lajin pitää tuntua sellaiselta, että se omasta mielestä sujuu riittävän hyvin ja että siinä mielellään voi kehittää itseään ja kehittyä niin, että tekeminen tuntuu mielekkäältä. Vaatii sisua ja pitkäjänteisyyttä, jota uskon myös sulta löytyvän.
      Toki laji sopii aika huonosti yhteen koiraharrastusten kanssa, ellei jostain saa taiottua vuorokausiin lisää tunteja tai viikkoihin päiviä :). (Joillakin olen nähnyt koiria mukana kentällä, mutta se on mielestäni vaarallinen yhdistelmä, eikä ole oikein kiva kenellekään).

      Mutta siis kiitos, olen niin helpottunut, vaikka tiedänkin, että tilanne voi vielä muuttua, mutta just nyt ajattelen vaan kesää, jonka aikana aion viettää mahdollisimman helppoa elämää aina kun on mahdollisuus. Toivottavasti sinäkin <3

      Poista
  2. Olipa kiva lukea kuulumisiasi! Hyvä että oot kunnossa!
    Aikas makee näkymä on sun kotitoimistossasi terassilla:) Töitä on varmasti mukava tehdä kun voi itse valita missä ja miten niitä tekee.
    Sitten tuo mitä kerroit noista kavereista jotka ovat mielummin kotona kuin töissä vaikka niitä olisi tarjolla. Mulla nousee aina tukka pystyyn kun kuulen tuon lauseen. Nytkin jo meinasi nousta .....:):)
    Joo, se asia sikseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, on kyllä todellakin ihanaa olla kunnossa ainakin just nyt tässä hetkessä. Epätietoisuus on kuluttavaa, pelottavaa ja lamaannuttavaa.

      Työpaikan valintaan työpaikan sisällä on mahdollisuus, kun olen joka tapauksessa toimistollakin yksin. Viimeinenkin kanssani siellä ollut työkaveri jäi viime kesänä eläkkeelle, joten olen ihan yhtä etänä kaikkiin muihin nähden kotoa kuin toimistoltakin käsin. Ja valinnan mahdollisuus tekee työstä mielekkäämpää, joka taas lisää työtehoja ja se on kaikkien etu. Mutta ymmärrän olla kiitollinen, koska kaikilla ei samaa mahdollisuutta ole, vaikka haluaisivatkin.

      Ja juu. On niin kulunut lause tuo, johon sinäkin olet kyllästynyt. Joskus mies on luvannut maksaa ihan niin paljon palkkaa kuin pyydetään, mutta ei auta. Huoh.

      Poista
  3. Oikein mukava kuulla tai lukea, että on kaikki parempaan päin mennyt.
    Ihan sykäytti kun kerroit että voit valita teetkö kotiterassilla vai toimistossa töitäsi, tosi hienoa. En ole osannut kuvitellakaan sellaista mahdollisuutta, tosin olin kyllä kotona töissä, mutta ei siitä kukaan maksanut mitään :)
    Toivottavasti vaikkamistä johtuvat stressit helpottaa ja hienoa levätä ja rentoutua/lomailla välillä.

    Ettäs kehtaavatkin sanoa, että saman rahan saa kotona makaamalla kuin töissä. Olipa totta tai ei, vois vaikka keksiä jotain muuta syytä kieltäytymiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman korona-ajan pakollisia etätyöjaksoja ei varmaan olisi tullut kotiin "rakenneltua" toimivaa työtilaa, mutta mulla on nyt vintissä sellainen, jossa on jopa parempi pöytä kuin varsinaisella toimistolla ja muutenkin viihtyisää. Tuli järkkäiltyä ja kalustettua uutta sähköpöytää lukuunottamatta pojilla aikanaan käytössä olleista kalusteista samalla, kun urakoin vintissä massiivisen tavaranraivausoperaation, joka oli ihan tappava projekti, mutta kannatti :).
      Ja tuossa ylempänä Irmalle kirjoitinkin, että olen nykyään myös meidän virallisella toimistolla yksin, eikä se aina ole niin mukavaa siellä yhdelle hengelle ihan liian suuressa tilassa. Sitäkin kyllä ollaan raivailtu rankalla kädellä (25 vuodessa mappeja ja kaikenlaista lankapuhelimista lähtien on kertynyt uskomattomia määriä) ja koitettu tehdä siitä vähän viihtyisämpää. Muutaman viherkasvin ajattelin sinne viedä, koska ne on tämän kotitoimistonikin ehdoton piristäjä.

      Ja älä muuta sano. Alkaa olla turhankin tuttu virsi se selitys sille, miksei töihin huvita lähteä. Niin monta kertaa on sattunut kohdalle.

      On kyllä niin helpottunut olo tällä hetkellä.

      Kaikkea hyvää kesään! Me aiotaan ajella huomenna töitten päälle viikonlopuksi sinne sun kotikaupunkiin, jossa olen itse käynyt syntymässä :)

      Poista
  4. Ihanat uutiset jes! Meillä tosiaan huomenna pojan valmistujaiset. Minulla oli tänään vuosilomapäivä ja aamusta olin tytärtä muuttamassa uuteen kotiin, sitten siivosin oman takapihan, vielä teen kaksi juustokakkua ja sitten jätän loput huomiselle :)
    Ihanaa viikonloppua sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimeliaalta kuulostaa ja mikäpä siinä puuhaillessa, kun on niin iloisia ja tärkeitä juttuja molemmilla nuorilla meneillään. Tuntuu ihan sydämessä asti kovin tutulta, kun olen itse samat vaiheet käynyt omieni kohdalla läpi. Ja teillä edessä olevan armeija-ajankin pariin otteeseen. Ei ollut niinkuin "ennenvanhaan", kun lomille päästiin vain harvakseltaan ja suurin osa ajasta vietettiin kasarmilla (siis minä en viettänyt, vaan armeijan kävijät :)). Meidän poikien aikana tuotiin varmaan säästösyistä pyykitkin kotiin pestäviksi ja lomiakin oli liki joka viikonloppu. Arvatenkin siksi, että säästetään kantahenkilökunnan palkkakustannuksissa (oma päätelmäni vaan).

      Kakkuisaa juhlaviikonloppua <3

      Poista
  5. Kuulinkin jo toisaalta noista hyvistä uutisistasi. Aivan mahtavaa ettei mitään pahempaa löytynyt! Oikein teet kun kuuntelet omaa jaksamistasi ja innostumistasi; jos ei huvita, tai ei jaksa, niin turha stressata mistään kesäkukkien istuttamisista tai muustakaan kuten siivoamisesta. Aika hienoa että voit päättää työskenteletkö kotona tai varsinaisella työpaikallasi. Pidän peukkuja että miehesi saisi sijaisen jotta pääsette yhdessä lomailemaan.
    Ihanaa kun kirjoitit kuulumisia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kävin lääkärin lähettämänä vielä kilpirauhasen ultrassa ja verikokeissa, mutta ei ollut niissäkään mitään poikkeavaa. En sitä kyllä osannut pelätäkään, mutta ihana silti. Sensijaan ne edelleen koholla olevat arvot vielä alitajunnassa vaivaa, mutta olen päättänyt, että otan kaiken mahdollisen ilon irti kesästä ja vietetään omasta mielestämme ansaitsemaamme "helppoa elämää" miehen kanssa aina kun vaan on mahdollisuus eli viikonloppuisin sen jälkeen, kun mies on päässyt töistä. Ja kesäiltaisin töitten päälle toki. Loma kun on kortilla, niin pienetkin irtiotot piristää. Ja olen myös alkanut ajatella, että miksi ihmeessä sitä käy päivästä toiseen töissä, jos ei sitä palkkaansa käytä sellaisiin asioihin, joista itselle on iloa. "Ei ole käärinliinoissa taskuja" sanoi joku viisas aikoinaan, eikä täältä mukaansa mitään saa, joten parempi nauttia nyt, kun voi.

      Tuolla ylempänä Irmalle ja Emilielle vähän kirjoitinkin etätyöasiaa.

      Ihana kun pidät peukkuja meidän yhteisen loman puolesta <3. Minä puolestani pidän peukkuja, että teillä on kaikinpuolin onnistunut, iloinen ja muistorikas juhlaviikonloppu.

      Poista
  6. Kiitos ja oikein hyvää ja stressitöntä kesää!

    VastaaPoista
  7. Golf oli aikoinaan oma harrastus, jäi sitten pois, kun lapset olivat pieniä.Nyt ovat aikuisia ja voisi taas viritellä harrastusta uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli vähän sama juttu. Mies pelasi jo ennen poikien syntymää, mutta piti taukoa siihen asti kunnes vanhempi oli 6-vuotias. (Oli harvinaisen reilu teko, johon en painostanut).
      Siinä vaiheessa sai minutkin ylipuhuttua lajin pariin, mutta vähiin jäi ne ensimmäisten vuosien kierrokset, kun pojat oli kuitenkin vielä sen verran pieniä, että jomman kumman oli hyvä olla kotona ja usein se olin minä, koska ei ollut peliseuraa, jonka kanssa lähteä kentälle. Ennenkuin rohkaistuin niin paljon, että uskalsin laittaa nimeni ennestään tuntemattomien kanssa samaan ryhmään. Kiva kesäharrastus, joka ei kuitenkaan ole itselleni mikään pakkomielle, eikä Top 1 elämässä tosiaankaan. Sellainen harhakuva kun lajin harrastamiseen usein liitetään ja toki pitää joidenkin kohdalla paikkansakin.

      Kiitos viestistä Aikku ja Iloista kesää!

      Poista
  8. Melkoisesti saitkin kävelyä tuon viikon aikana, varsinainen urheiluloma. Hyviä uutisia terveyden kannalta, nyt vain päivä kerrallaan eteenpäin. Helppo sanoa, itse en toki sitä aina muista :)

    Kielo on lempikukkani luonnonkukista. Nupulla näyttivät olevan tuossa etelärinteessä muutama päivä sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Golf on siitä(kin) kiva kesäharrastus, että askeleita tulee vähän niinkuin huomaamatta ihan vaan oheistoimintana. Vaikka joka päivä lenkkiä muutenkin kävelen, niin harvemmin kymmentä, saati kahtatoista kilometriä kerrallaan kuitenkaan.

      Kyllä mua edelleen jännittää loppukesällä luvassa olevat uusintakokeet, mutta olen päättänyt elää kesän sitä miettimättä, koska en voi asialle kuitenkaan tehdä mitään. Tällä hetkellä epäily arvojen noususta kohdistuu kolmanteen koronarokotteeseen, joka sopii ajallisesti kuvioon. Lääkäriltä asiaa kysyin ja sanoi, että sekä viruksen että rokotteiden on todettu aiheuttavan tilapäistä maksa-arvojen nousua. Omalla kohdallani vaan ei nousua pidetty enää tilapäisenä, mutta kovasti toivon sitä, että oli.

      Ei meinaa kielot aueta täällä vieläkään. Ja syreenitkin näyttää kovin kuivakkailta, mutta kyllä ne sieltä varmaan jossain vaiheessa esiin putkahtaa. Tuoksu on molemmissa mieluinen, mutta sisätiloissa liikaa.

      Päivä kerrallaan kohti järviuinteja :)

      Poista
  9. Tätä postausta on ilo lukea!
    Ja kesäsuunnitelmia erityisesti - leppoisia viikonloppuja ja kesäiltoja (kirjoitin ensin että kesäiloja)!

    Kielot todellakin ovat myöhässä tänä vuonna. Kun muutimme tähän asuntoon kymmenen vuotta sitten vappuna, kielot kukkivat ja tuoksuivat. Nyt ollaan jo kesäkuun alkumetreillä eivätkä ne vielä(kään) ole kaikissa tutuissa paikoissa kukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäiltojen kesäilot kuulostaa oikeinkin mukavalta yhdistelmältä :). Ja viikonloppujen maisemanvaihdoksia on ehditty harrastaa jo nyt ehkä enemmän kuin aiemmin koko kesänä. On tuntunut liki siltä, että ollaan oltu lomalla, vaikka kuutena päivänä viikossa käydäänkin aina siinä loman välissä töissä. Tai siis mies käy, itse vain viitenä, joista kylläkin olisin valmis nipistämään vielä päivän pari pois :).

      Kesäiloja myös sulle Marika!

      Poista
  10. Niin hyvältä tuntuu ja kuulostaa. Iloitsen kovasti, että olet nauttinut elämästä ja tehnyt kaikkea mieluisaa ja vielä syönyt ja nukkunutkin hyvin. Niin sitä pitää <3
    Terassityöskentelykin on varmasti mukavaa vaihtelua - ihan kuin toinen jalka olisi jo lomalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia <3. Syöminen ja nukkuminen on iloisia asioita :). Ja eilen kun ensin syötiin taas yksi hotelliaamiainen ja päivemmällä maistuva lounas yhdellä Tampereen seudun golfklubilla, mietin, että miksi ihmeessä edes yrittäisin pakottaa itseni kesällä keittiöön, kun en ruuanlaitosta kertakaikkiaan tykkää. (Paitsi satunnaisesti). Onneksi voin työpäivinäkin hyödyntää alakerran lounasravintolaa ja vaikka jäisin töihin kotiinkin, niin käyn silti. Matkaa on vaan muutama minuutti. (Pienen kaupungin hyviä puolia nämä lyhyet etäisyydet).
      Aion siis viettää koko kesän mahdollisimman helppoa elämää ja murehtia vasta sitten, jos/kun joskus on taas pakko. Pysyy mieli niin paljon valoisampana ja työtkin luistaa paremmin. Juhannuksen jälkeen sitten viikoksi ne molemmat jalatkin ihan oikealle lomalle :).

      Ihanaa, valoisaa, mielenrauhaisaa ja iloista alkukesää CC ja kiitos taas kivasta viestistä <3

      Poista
  11. Voi kuinka valoisa ja ihana kirjoitus! Olen niiiiin iloinen puolestasi, ettei enää tarvitse jännittää veriarvoja ja pohtia missä on mennyt vikaan! Tuo terassityönteko kuulostaa aivan huipulta jutulta. Minäkin tein rappusilla töitä toissakesän koronaisina helle-etäpäivinä.

    Tiedän hyvin tuon tunteen, että kuin joku olisi laittanut valot päälle! Taas näkyy värit ja kuuluu lintujen laulu. Se on tosi ihana merkki siitä, että kaikki on paremmin. 😊

    Ihanaa alkukesää sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta viestistä Thilda :). Arvaan, että meillä on tällä hetkellä hyvin samanlaiset fiilikset ja mielet kirkkaina.

      Toki mua arvojen loppukesän kontrolli jännittää, koska osa oli edelleen koholla, mutta en niitä nyt mieti. Ja toivottavasti ei tarvi miettiä kontrollin jälkeenkään, mutta sitä en voi vielä tietää.

      Tänään oli liki ensimmäisiä aamuja, kun terassilla oli oikeasti niin lämmin, että oli kiva lukea lehti ja syödä aamupala kaikessa rauhassa siinä vihreyden ja linnunlaulun keskellä. Vähän niinkuin olisi lomalla, vaikken olekaan. Ja ylipäätään muutenkin asioiden tekeminen kesällä vähän eri tavalla kuin yleensä, saa aikaan semmoista kivaa fiilistä.

      Iloista mieltä ja kaikkea kesäkivaa Thilda <3

      Poista
  12. Iloisen aurinkoista postaustasi oli ihana lukea!
    On kyllä ihan huppujuttu tuo golf-harrastuksesi. Ulkona oleminen, mieluiten liikkuen, on kyllä ihmiselle ihan parasta. Tai ainakin mulle. Vaikka tanssijutuissa tuli aikoinaan liikuttua parketilla huimat määrät, kaipasin aina lisäksi paljon raikasta ulkoilmaa. Nyt olen nyt pari kevättä lähinnä kökkinyt pihassa kuopsutellen ja aina senkin jälkeen on mahtava olo ja huolet ja harmit unohtuneet. Ja unikin tulee helpommin. Luulin aluksi, että tuollainen "kökkiminen" ei riittäisi minulle, koska olin tottunut vähän rivakampaan menoon, mutta joogan ja reippailukävelyn ohella se on toistaiseksi tuntunut ihan hyvältä. Talvikautena tarvitaan tietysti lisänä muitakin lihaskuntojuttuja.
    Oikein ihanaa ja huoletonta kesää sinulle ja myös yhteisiä rentouttavia lomapäivä ukkelisi kanssa sitten kun niiden aika on. Voikaa hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, itsestäkin on kivaa olla taas iloinen:).

      Joku on joskus sanonut, että jos osaa tanssia, oppii helposti golfia, koska molemmissa tarvitaan rytmitajua. Tuo kuulostaa loogiselta, mutta ikävä kyllä, päinvastaiseen suuntaan ei ainakaan omalla kohdallani päde :). Golf kyllä sujuu, mutta tanssia en osaa sitten niin pätkän vertaa. Joskin taisin missata hyvän tilaisuuden oppia, kun parkettien partaveitsi-isäni tarjoutui opettamaan, kun olin nuori tyttö. Silloin se ei kiinnostanut ja myöhemmin en enää kehdannut pyytää tai jotain, en enää muista. Siksi joudun aina keksimään keinot, joilla luistaa tilanteista, joissa on pienikin mahdollisuus, että joku pyytäisi tanssilattialle (aika harvakseltaan enää sellaista on tarjolla...). Mies sen sijaan viihtyy parketilla ja mieluiten kaiken keskipisteenä eläytymässä ihan täysillä, vaikka oma kuvailunsa "Mulla on rytmi veressä, muttei jaloissa" pitää kohdallaan enemmän kuin hyvin paikkansa :D.
      Monesti olen kyllä ajatellut, että tanssi olisi kyllä tosi hyvä liikuntaharrastus. Joskus jopa leikkasin lehdestä jonkun tanssin alkeiskurssin mainoksen jääkaapin oveen, mutta siihen se jäi.
      Puutarhakökkimisessäkin (joka sekään ei kuulu valikoimiini) ja golfissa on paljon samaa. Se, että keskittyessään siihen mitä on parhaillaan tekemässä, saa unohtamaan kaiken muun. Ilman, että tarvii mitenkään tietoisesti yrittää vaikuttaa ajatuksiinsa.
      Ja jotta nyt tulisi vielä yksi laji mainittua, joka ei itseltäni tunnu sujuvan, niin se on jooga. Olen kyllä yrittänyt, mutta jotenkaan en vaan ole päässyt sen kanssa riittävän sinuiksi toisin kuin mies, joka on käynyt joogassa jo vuosia kerran viikossa. Pilateksesta sen sijaan tykkään. Sopii jotenkin paremmin omalle kropalleni, en tiedä miksi.

      Ihanaa kesää ja iloista mieltä Leena ja kiitos kovasti kivasta viestistä <3

      Poista
    2. Pakko kommentoida vielä tähän, että vaikka en ole aiemmin tainnut miettiä tanssin ja golfin yhteyttä, niin luulen että molemmissa lajeissa ihan oleellista on vartalon kierrot ja vahva tietoisuus oman kehon asennoista. Ja nyt siis kirjoitan ihan golfia tuntematta. No, sitten tanssiin taitaa liittyä, ainakin sosiaalitanssissa, myös kyky heittäytyä, irrotella ja hullutella ja laittaa itsensä likoon. Ainakin nuo jälkimmäiset jutut taitavat ukkelillasi olla hallussa kertomasi perusteella ;DD. Mutta siis, tanssin alkeiskurssi ei ota jos ei annakaan, joten suosittelen joskus golfin rospuuttokaudella kokeilemaan. Eikä tanssi sitä paitsi (enää nykyisin) ole minunkaan mielestäni se ainut autuaaksi tekevä harrastus. Onneksi jokainen voi etsiskellä ne omat juttunsa. Ihanaa, että sinulla on tuo golf! Vihreitä kenttiä, liikuntaa, ulkoilmaa, itsensä haastamista, uuden opettelua ja edistymisen iloa. Kaikkea hyvää<3

      Poista
    3. Naulan kantaaan Leena. Luettelit ihan täsmälleen ne asiat, jotka golfia ja tanssia yhdistää (vartalon kierrot, kehonhallinta, vahva tietoisuus oman kehon asennoista...). Ja kyllä se tavallaan heittäytymistäkin vaatii, kun ykköstiiltä alkaa usein tutustuminen taas kerran uusiin ihmisiin, joiden kanssa tulee vietettyä seuraavat neljä-viisi tuntia. (Joskus mulla tulee parin viikon loman aikana sosiaalisuuskiintiö täyteen, jos joka päivä pelataan ja aina on uudet ihmiset boksissa. En jaksaisi välttämättä enää aloittaa tutustumista alusta, mutta onneksi puheliaampi puolisko hoitaa sen homman mielellään :). Ei tosin aina hänkään. Riippuu millaista seuraa sattuu kohdalle. Sen aika usein vaistoaa jo kierroksen alkupuolella, miten kemiat mätsää.)

      Oikeassa olet myös harrastuksen monipuolisuudesta. Ei ole pelkkä peli, vaan itselleni paljon myös niitä ympäristön kauneusarvoja.

      Kaikkea hyvää sinne myös ja sorit kun kesti tämä vastaaminen <3

      Poista
  13. Olin niin onnellinen terveysviestistäsi! Taisinkin sanoa, että kyynel tipahti. Huippua! Kuten myös se, että nyt taas alkaa elämä maistua ja värit näkyä. Unikin on iso osa sitä, toki kaiken muun lisänä.
    Ihanaa, että harrastuksen lomassa tulee vähän kuin vahinkokilometrejä. Ja vieläpä noin paljon!
    Kesäsuunnitelmat ilman kummenpaa suunnittelua kuulostaa myös oikein passelilta. Ja se, ettei suorita. Mäkin päätin näin, mutta vielä se ei varmaankaan ole ihan toteutunut. Tai sitten en osaa päättää, mikä on kivaa ja vapaaehtoista ja mikä suorittamista. Tai muuttuuko se jossain vaiheessa siksi. Äh.
    Kivaa kaikkea! Palaillaan tuolla muualla. Vilkutan taas kun ajellaan ohi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana empaattinen Helmis <3.

      Ihan pelottaa sanoa ääneen, kuinka kivaa elämä taas on. Tuntuu, että jaksaisin ihan mitä vaan ja mielikin on koko ajan valoisa. Ei tietenkään ole mikään maailman tappiin tasaisesti pysyvä olotila, koska mutkia tulee aina matkaan, mutta just nyt nautin ihan täysillä. Ja just eilen illalla sanoin Elvikselle, että olen taas alkanut tykkäämään nukkumaanmenosta, joka on jo aika monta vuotta ollut lähinnä ahdistavaa, kun on jo ennakkoon arponut, tuleeko uni tänäkään yönä ja jos, niin kuinka usein se katkeaa jnejne. Uskon, että tiedät mitä tarkoitan. Piti oikein pohtia, milloin olen viimeksi nukkunut yhtä hyvin ja taitaa mennä kyllä kymmenien vuosien taakse se ajanjakso. Ei silti tarkoita, että olisin ollut aina väsynyt päivisin. Sellaista tunnetta ei ole ollut, mutta nyt huomaa eron siinä, millaista on olla ihan oikeasti virkeä, eikä vaan hereillä.

      Meidän "helpon elämän" kesäplääni on kyllä toteutunut tähän mennessä paremmin kuin hyvin. Samoin kuin mitääntekemättömyys kotona. Se alkaa tosin jo vähän häiritä, kun pyykkikoppa pursuaa yli äyräidensä ja muuta pientä, mutta vielä löytyy päällepantavaa, joten ei hötkyillä :D. Yhtään kaunista iltaa en halua haaskata sisäpuuhiin. Ja pihakin on itsestään pärjäävää mallia, joten ei tarvi siitäkään ottaa murhetta. Mitä nyt välillä leikata nurmikko, että näyttää sentään asutulta nurkat.

      Ymmärrän niin hyvin tuon tekemisen paljouden ja sen, että aina ei tiedä, mikä on omasta halusta aloitettua ja mikä jotain muuta, mutta ihanaa silti, että tekeminen ei lopu ja aina on joku uusi kiva projekti, johon vaihtaa, jos alkaa edellinen kyllästyttää :). Ihan kamalaa, jos ei olisi mitään tekemistä, vaikka haluaisi, että olisi.

      Iloista mieltä ja kaikkea kesäkivaa sulle kans Helmis ja vilkuttelemisiin <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi