Sivut

maanantai 9. marraskuuta 2020

KYYKKYJÄ JA KYSYMYKSIÄ

Reilu viikko sitten olin yhtäkkiä yhden vähän tavallista paremmin nukutun yön jälkeen täynnä kirjoitusintoa ja -aiheita kunnes pam! tapahtui jotain, mikä täytti pään huolella ja tyhjensi sen kaikesta muusta.

Huoli on jo hellittänyt tai ainakin tasaantunut, mutten enää muista, mistä olin alunperin aikeissa kirjoitella, joten turvaudun Kukkapillin Sadun kysymyspatteriin, joka antoi muuta mietittävää.

Ihan alkuun haluan kuitenkin kiittää kaikkia teitä edellistä tekstiäni kommentoineita ihan tosi, tosi lämpimästi. Sain niin paljon viisaita vinkkejä ja vertaistukea omakohtaisista kokemuksistanne, etten valehtele yhtään, kun sanon, että jo niiden avulla pulssi tasaantui ja mieli rauhoittui ihan huomattavasti. Taas kerran kannatti kirjoittaa, koska teitä itseäni viisaampia on siellä ruudun toisella puolen niin paljon. Olen siitä kiitollinen.





Mutta tässä nämä vastaukseni Sadun haastekysymyksiin aiheeseen liittymättömillä viimeaikaisilla maisemakuvilla höystettynä, kun ei ole nyt ollut inspistä kuvailla muuta.

Suosikkirutiinisi

Tällä hetkellä suosikkirutiinini on roikkuminen

Siirsin joitakin aikoja sitten kellarissa tähän asti vähän hankalassa paikassa olleen tangon olkkarin ja keittiön väliseen oviaukkoon, johon pysähdyn roikkumaan, kun kuljen huoneesta toiseen. On muutenkin hyväksi, mutta nyt auttaa myös kipuileviin käsiini, joista epäkiinostavana tietona kerrottakoon, että vasemman käden "klassinen tenniskyynärpää" on jo onneksi näin kolmen kuukauden jälkeen paranemaan päin, mutta oikean olkapään "kiertäjäkalvosimen ärsytystila" vaivaa erityisesti öisin. Siksi käväisen toisinaan myös yöllä roikkumassa, jos särky herättää eikä hellitä. 

Vanha suosikkirutiinini on jokapäiväinen tapani lähteä kokolailla heti töitten jälkeen vähintäänkin tunniksi-pariksi lenkille. Ihan sama mikä keli sattuu olemaan, koska on pakko saada raitista ilmaa ja jalkoihin liikettä. Ei riitä mitenkään nollaamaan päiväaikaista istumista, mutta auttaa kuitenkin, enkä raitisilmariippuvaisena pärjää ilman tätä tapaa.

Uutena, vielä vähän alkutekijöissään olevana rutiinina olen kokeillut slaavikyykkyä. Ihan törkeän hyvä venyttävä asento, johon pääsen helposti, mutta pitkiä aikoja en kyykyssä vielä ole mukavasti pystynyt viettämään. Pari blogipostausta kyllä kyykkysillään luin ja joskus voisin koittaa kirjoittaakin, niin ainakin lyhenisi nämä ylipitkät tekstini.






Viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe

Tuskin on viimeisin, mutta mieleen on jäänyt harmiton tapaus, josta on kolmisenkymmentä vuotta aikaa.

Oltiin varattu kaveripariskunnan kanssa mökki Ahvenanmaalta ja mielestäni mökin vuokraan piti kuulua lakanat, joita emme kuitenkaan löytäneet mistään. 

Ajettiin sitten kaverin kanssa lähimmälle puhelinkopille soittamaan mökin omistajalle, jolta tiedustelin asiaa, mutta hän alkoi nauraa ja vastasi, että ihan niin kattava vuokra ei sentään ole. Vähän kummasteltiin asiaa ja ajateltiin, että olipas vähän tyly vastaus  kunnes jälkikäteen tajusin, että olin käyttänyt "linnen" (liinavaatteet) sijasta sanaa "nattlinnen" (yöasut).

Ruotsin kieli on muutenkin jäänyt aikalailla kehnolle käytölle, koska pääasiallinen työkieleni on englanti, eikä ruotsia tarvi täällä sisämaassa missään. 



Luotatko ihmisiin?

Lähtökohtaisesti luotan kunnes toisin todistetaan.

Aika vaikeaksi menisi elämä, jos jokaista pitäisi erikseen epäillä, mutta välillä saatan olla luottamuksessani turhan sinisilmäinen. Niinkin on käynyt. Työasiassa kylläkin, mutta silti se oli kova kolaus, jonka koin suorastaan nöyryyttävänä. Etenkin kun liiallisen luottamukseni takia matkustettiin  varsin kauas, joten hukkaan meni myös sekä aikaa että työanantajan rahaa. On onneksi jäänyt ainoksi kerraksi laatuaan, mutta sai aikaan epäreilun epäluottamuksen koko kyseistä kansaa kohtaan.

Oletko koskaan rikkonut lakia, edes näennäisesti?

Olen. Ei unohdu, vaikka tästä on vielä paaaaljon kauemmin kuin Ahvenanmaan reissusta. 

Pikkutyttönä haaveilin niin kovasti ihan oikeasta paperinukesta, jollaisen epätoivoissani näpistin paikallisesta kirjakaupasta, koska tiesin, etten sellaista tule saamaan, vaan joudun piirtämään jatkossakin nukkeni itse.

Tapahtuma painoi kuitenkin omaatuntoa niin paljon, että käännyin takaisin kauppaan palauttamaan vääryydellä hankitun nuken jo ennen kuin ehdin kotiin.

Tavallaan koen sääliä tuota pientä tyttöä kohtaan, vaikka varastaminen on toki väärin.

Sittemmin kähvellettiin kaverini kanssa alaikäisinä juomia hänen isänsä runsaasta baarikaapista. Jokaisesta pullosta vain vähäsen, ettei jäädä kiinni, mutta seurauksena konjakki-punaviini-minkälie-sotkun maistelusta oli niin järkyttävän paha olo, että baarikaappi sai sittemmin olla rauhassa. Enkä tätä kyllä osaa laskea edes näennäiseksi lain rikkomiseksi, mutta tulipahan mieleen tämäkin. Eli aika pienissä vissiin on olleet meikäläisen rötökset, ja lopuista olen rangaistukseni kärsinyt mm. parin parkki- ja ylinopeussakon muodossa.





Mitä huomaat ensimmäisenä ihmisessä?

Ulkoinen olemus (eri asia kuin ulkonäkö) vaikuttaa väkisin jossain määrin, mutta jos tällä tarkoitetaan ihmisiä, joiden kanssa päätyy puheisiin, ensimmäisiä asioita, joihin kiinnitän huomiota on se, katsooko ihminen puhuessaan silmiin vai pälyileekö muualle. Myös kättelyllä, joka tosin on tällä hetkellä katkolla, on iso merkitys. Rehti kädenpuristus luo mielikuvan rehdistä ihmisestä. Toisin kuin löysä käsi, joka ei ole omiaan herättämään luottamusta.

Sensijaan asia, jota ei voi oikein selittää on se, että joistakin ihmisistä säteilee heti sellainen "olemisen helppous" ja toisista taas tulee väkinäinen vaikutelma, vaikkei vielä ole vaihtanut kummankaan tyypin kanssa sanaakaan. 

Unelmiesi asuinpaikka

Unelmieni asuinpaikka olisi kauniin suuren järven rannalla, simppelissä, itse meidän perheelle piirtämässäni pienehkössä, mutta toiminnallisessa pulpettikattoisessa hirsitalossa, jossa olisi isot ikkunat ja terassi järvelle päin, mukavat naapurit sopivan lähellä, mutta silti riittävän kaukana ja järkevä matka töihin, harrastuksiin, kauppaan ja muiden oleellisten palveluiden pariin.



Epäsuosittu mielipiteesi

En ole enää olllenkaan niin kärkäs tuomaan omia mielipiteitäni joka käänteessä esiin niinkuin joskus  nuorempana, mutta yleistyksiä olen huono sietämään. Siksi epäsuosittu mielipiteeni mm. näihin sinänsä harmittomiin hokemiin "kaikki naiset rakastavat suklaata" tai "naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä ja/tai laukkuja" on, että "ei pidä paikkaansa".

Entä millainen on mainoslauseen mukainen vaate, joka on tehty "suomalaisen naisen vartalolle"?

Myös lause "Ikä on vain numero" on sellainen, josta olen eri mieltä. Ymmärrän toki, että lauseella on tarkoitus lohduttaa joko itseään tai jotakuta muuta omaa ikäänsä kriiseilevää, mutta itse ainakin koen tähän ikääni mennessä kokeneeni niin paljon kaikenlaista arvokasta, että sitä ei voi pelkillä numeroilla kuitata. Olkoonkin, että 55 on mielestäni ihan hyvä luku.

Missä olet viettänyt elämäsi parhaan loman?

Ehdottomasti Vuokatissa, jossa ollaan saatu viettää pariviikkoinen kesäloma jo kohta parinkymmenen vuoden ajan. 

Kivoja on toki olleet monet ulkomaanmatkatkin aikoinaan. Samoin kuin lukuisat asuntovaunureissut, joita tehtiin poikien ollessa pieniä. Mutta silti valitsen Vuokatin, josta olen täällä jo moneen otteeseen kirjoitellutkin. 



Vuokatissa <3




Mitä ihailet toisissa ihmisissä?

Ihailen suuresti omassa lajissaan lahjakkaita ihmisiä. Olkoot kyse sitten laulu- tai soittotaidosta, erityisistä puhujan- tai kirjoittajanlahjoista, urheilullisista taidoista tai ihan mistä vaan erityisosaamisesta.

Ihailen myös ihmisiä, jotka ovat kotoisin vaatimattomista oloista ja aloittaneet luomaan omaa yritystä tyhjästä, mutta uskoneet itseensä ja ideaansa niin, että ovat määrätietoisella tekemisellään ja mahdollisista epäonnistumisista lannistumatta saaneet aikaan jotain merkittävää ja ennenkaikkkea merkityksellistä.  

Ja vielä lisäisin lyhyen listan ominaisuuksista ja piirteistä, joita ihmisissä arvostan. Niitä  ovat mm. aito ystävällisyys, periksiantamattomuus, kiitollisuus, vilpittömyys sekä tunne- ja tilanneäly, joihin mielestäni liittyy myös maltti kuunnella keskeyttämättä mitä toisella on sanottavaa ja osoittaa olevansa  siitä sanottavasta kiinnostunut. Erityisesti jos kyseessä on joku murhe tai muu kertojalle iso asia. 

Ihan ensin kyllä meinasin heittää tähän helpon "aitouden", mutta tarkemmin asiaa ajateltuani, tulin siihen tulokseen, että jos ihminen on aito, mutta täysi moukka, en arvosta, vaan siinä tapauksessa valitsen mieluummin epäaitouden. Siis jos se tarkoittaa sitä, että moukka edes yrittää käyttäytyä sivistyneesti.

Toki on myös ulkoisia piirteitä, joita ihailen, mutta niitä on vaikeampi pelkin sanoin kuvailla. 


Kello viiden lenkkikeli lokakuun lopulla kännykällä kuvattuna


Minkä asian suhteen olet intohimoinen?

Tylsää vastata näin, mutta en koe olevani erityisen intohimoinen minkään asian suhteen. Paitsi läheisiini kohdistuviin mahdollisiin vääryyksiin tai epäoikeudenmukaisuuksiin puuttumisen.

Mutta jos elämästäni otettaisiin pois vaikkapa mahdollisuus kirjoittaa, kuvailla tai harrastaa itselleni mieluista liikuntaa, olisin kyllä aika onneton.



Kysymykset "Oletko koskaan menettänyt ystävää?" ja "Milloin olet ollut eniten peloissasi?" jätin tarkoituksella väliin, koska itseni tuntien vastaukset ja niiden miettiminen jäisivät pyörimään mieleen, jossa on tällä hetkellä rajallisesti tilaa muille kuin akuuteille huolenaiheille. Ja olihan tätä tekstiä tässä taas muutenkin. 

Jos innostut itse vastailemaan, käy kurkkaamassa Sadun alkuperäispostaus, joka löytyy täältä.

Eipä tässä tällä erää muuta kuin roikkumisiin! Ja pian ehkä myös kyykkimisiin :)

 



35 kommenttia:

  1. Viisaita ja hyvin pohdittuja vastauksia. Sinussa on juuri se ihana piirre, että syvennyt aina miettimään asioita laajemmalti etkä töksäytä ensimmäistä ja helpointa vastausta.
    Mukavia lenkkeilyjä sinulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivoista sanoista Kristiina <3. Joskin mun kannattaisi välillä ajatella vähän vähemmän, niin pääsisin helpommalla.

      Tykkään oikeastaan ihan mistä tahansa lenkkikelistä, mutta nyt huomasin, että pitänee kohta vaihtaa lenkkarit pitävämpiin jalkineisiin. Musta jää pääsi yllättämään.

      Poista
  2. Taas ihan mielettömän kauniita, tunnelmallisia kuvia! Ai että. Tämä oli kivaa luettavaa. Naureskelin sattumuksille, mutta kävi kyllä vähän myös sääliksi pientä kirjakauppavarasta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen M.T.!

      Olishan se ollut hauska nähdä, minkälaiset yöasut mökistä olisi meille löytynyt, mutta jäi nyt kokematta se :).

      Ja joo, muakin surettaa se pieni tyttö, koska muistan edelleen miltä tuntui, kun ei ihan oikeasti ollut rahaa "turhuuksiin", vaikka sekin paperinukke tuskin maksoi edes markkaa silloin.

      Poista
  3. Olipa ihanaa, että vastasit haastekysymyksiin! En edes kehottanut ketään ottamaan omasta haasteestani koppia, kun ajattelin, että ketään ei kiinnosta kuitenkaan, joten oli tosi kiva juttu, että sinä ja Emma inspiroiduitte. <3

    En tiennyt, että roikkumisesta on ihan oikeasti jotain terveyshyötyjä, joten kiitos tiedosta. Minä olin luullut, että roikkuminen sopii lähinnä leuanvetojen lämmittelyyn (mikä oli aika pöljästi ajateltu, nyt kun sanoin tuon ääneen). Nauratti tuo, kun kirjoitit roikkumisen jälkeen seuraavassa kappaleessa suosikkirutiinistasi, ja luulin, että sieltä tulee, että menet töitten jälkeen tunniksi, pariksi roikkumaan. :-)

    Slaavikyykkykin oli mulle tuntematon, joten piti googlettaa. Tuli aika mielenkiintoinen kuvakokoelma haun alkuun (mm. Putin kyykyttämässä ja joku ukko tupakka suupielessä ja viinapullo kädessä).

    Kauniit kuvat ja hienosti pohditut vastaukset. <3

    P.S. Mielenkiintoinen tosiaan tuo "suomalaisen naisen vartalo". Millainenkohan se mahtaa olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuntuu sopivan paremmin haasteet, joihin kukaan ei haasta :). Ei tule suorituspaineita, eikä sellaista oloa, että olis "pakko" vastata, mitä tietenkään ei koskaan olekaan, mutta silti mulle tulee huono omatunto, jos jätän vastaamatta.

      Mutta siis joo. Ajattelin kuitenkin siitä kyykystä jättää ne tupakat ja viinat pois :D. Muuten asento on kyllä sama ja sitä kuvailtiin jossain lorvimisasennoksi. Siihen nyt pyrin, että pystyisin tuntemaan oloni siinä niin mukavaksi, että viihtyisin pidempäänkin. Aamulla mm. lajittelin kasan sukkia slaavikyykyssä lattianrajassa :D.

      Oli kyllä yksi harvoista hyvistä ajatuksista siirtää se leuanvetotanko (mun tapauksessa vaan roikkumiskäytössä) niin keskeiselle paikalle, että sen olemassaoloa ei voi unohtaa ja siihen on helppo jäädä hetkeksi. Tunti- pari onkin sit toinen juttu :D. Minuutti-parikin vois olla jo melko hyvä. Venyttää hyvin selkää ja rintarankaa ja mun tapauksessa myös tota hiivatin olkapäätä, joka taas viime yönä särki ihan hulluna :(. Ja se kyykky puolestaan venyttää vääränlaisten kenkien (tavalliset goretex-lenkkarit) vuoksi kireytyneitä akillesjänteitä ja nilkkoja.

      Kiitos kuvakehuista ja erityisesti näistä kysymyksistä, jotka vei ajatukset pois Ranskan lockdownista <3

      Poista
    2. Turha korjaus, mutta noi vääränlaiset kengät tarkoitti syksyn golfkierroksilla käyttämiäni. Kenttä on ollut niin märkä, että siellä ei enää mun vettäläpäisevillä golfkengillä pärjää ja noissa lenkkareissa taas on neljän-viiden tunnin kävelyyn sopimattomat pohjat.

      Poista
  4. Tosi hyviä vastauksia sinulla! Tuosta kyykistelystä olen vähän kateellinen, kun tällä hetkellä se ei kunnolla itselläni onnistu rikkinäisen polven takia. Tänään kuitenkin juoksin ja se tuntui yllättävän luontevalta, vaikka kävely onkin enemmän se minun juttuni ja pyöräily vielä enemmän :)
    Saattaapi olla, että nappaan tämän mukaani. Oli kivan erilaisia nämä kysymykset.
    Ihanaa uutta viikkoa sinulle ihanan aito Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkinäisen polven kanssa kyykkiessä saa kyllä olla tosi tarkkana, joten ymmärrän erittäin hyvin, ettei kyykky kuulu sun lemppareihin.
      Ja vähän kauhistelin, kun miehellä oli tässä taannoin polvi tosi kipeä ja turvoksissa, kun keräsi nestettä, mutta lääkkeeksi siihen ortopedi kehotti aloittamaan jokaisen aamun kymmenellä kyykyllä. Jotenkin itse ajattelin, että kyykkyä olis pitänyt välttää, mutta mies teki työtä käskettyä (tosi taisi tehdä varuiksi sata liikettä, kun on vähän samanlainen ylisuorittaja kuin minäkin, mikä ei aina ole ihan järkevää) ja aika pian polvi alkoi osoittaa paranemisen merkkejä ja neste hävisi. Kunnes alkoi oireilla uudelleen heti, kun piti taukoa kyykyisä. Ihme hommia.

      Mutta itse taas olen sulle kateellinen, jos pystyt juoksemaan. Multa se ei vaan kertakaikkiaan suju. Aina välillä innostun kokeilemaan todetakseni, että ei ole mun juttu ja parempi vaan pysyä kävelyssä.

      Kiitos paljon aito-Outi ja kiva, jos vastailet <3. Ja Satu varmasti ilahtuisi, jos kävisit jättämässä hälle vinkin vastauksistasi myös.

      Poista
  5. Upeat kuvat ja ihanat vastaukset!

    Milläköhän tavalla saisin kyykyt ja roikot osaksi arkeani, tekisivät hyvää...
    tuntuu että istun päivästä toiseen kippurassa ja värjöttelen vilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Marika.

      Jos teillä vaan on joku roikkumiskäyttöön soveltuva oviaukko riittävän keskeisellä paikalla, niin voin kyllä todella lämpimästi suositella tota leuanvetotangon (jota itse en enää vuosiin ole siihen tarkoitukseen pystynyt käyttämään) virittämistä siihen. Ei tarvi edes kiinnittää mitenkään, vaan kiristää vaan sopivaksi. On niin helppo pysähtyä siihen muutamaksi sekunniksi roikkumaan ja minä ainakin huomaan hyödyt kokolailla heti. Toki tässä hetkessä enimmäkseen sen takia, että helpottaa tota kirottua olkapääsärkyä, mutta noinniinkuin yleisesti ottaen roikkuminen venyttää ihanasti selkää ja tekee tilaa sinne nikamien väliin.

      Peruskyykkyjä teen usein aamuisin heti kun nousen sängystä, mutta tuon slaavikyykyn otin ohjelmaan yhden miespuolisen kaverin vinkistä, kun hälle lääkäri sitä määräsi katkenneen akillesjänteen kuntoutukseen (ei toki heti, vaan sitten kun oli leikkauksen jälkeen mennyt riittävän kauan aikaa). Ajattelin ennakoida tilanteen ja kyykätä ennenkuin menee omat kiristävät jänteet poikki. On itseaiheutettu ongelma, joka johtuu siitä, että olen pelannut syksyn golfkierrokset lajiin sopimattomilla, mutta vedenpitävillä goretex-lenkkareilla, joita ei selvästi ole tehty neljän-viiden tunnin kävelyihin pehmeällä jo vähän upottavallakin alustalla. Jäykistyy jänteet ja nilkat niin, että ilman kyykkyjä kävely on sellaista töksähtelevää kompurointia, johon en ihan vielä ole valmis.

      Jos ne kyykyt vaikka auttaisi siihen paleluunkin <3.

      Poista
    2. meillä on otelauta, siinä voisi roikkua jos roikottaisi :)

      Poista
    3. Otelauta oli mulle kokonaan uusi sana, joten piti kuukkeloida :).

      Vaikenen siis aiheesta ja toivon, ettei mun tankovinkki ärsyttänyt kuitenkaan.

      Poista
  6. Olipas mukavan erilainen kysymyslista! Ja sinulta taattuja, hyvin perusteltuja vastauksia :)
    Monissa vastauksissa huomasin lähes (siis ainakin ajatuksen tasolla) nyökytteleväni päätäni, niin omilta ne tuntuivat.
    Tuo kyykky on ollut pelastukseni niin usein, kun selkään on sattunut tai se on tuntunut väsyneeltä. Kyykkääminen ihan reippaamminkin on kyllä hyvää vastapainoa istumiselle.
    Kuvista rakastin eniten tuota viidettä - koska bokeh-kuvat ovat vain niin lemppareitani.
    Kiva lukea jälleen postaustasi, itse olen vähän liian kuormittunut ja tsempitön...
    Mutta kyllä tämä tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Celia <3 Kysymykset oli hyvin Satumaiset ja vastausten pohtiminen piti mukavasti ajatukset pois muusta.

      Mutta sanon nyt heti tähän alkuun, että huomasin sun kommentin Maaritin mustien asujen postaukseen ja se kyllä selittää paremmin kuin hyvin sun olotilan. Olen ihan tosi, tosi pahoillani tapahtuneesta <3. En edes osaa oikein tsempata mitenkään, koska ei se mitään auta. Aika lienee ainoa, joka auttaa sitten, kun sen aika on.

      Slaavikyykky oli kyllä ihan super "löytö". Tavallisia kyykkyjä teen usein heti aamulla sängystä noustuani, mutta niillä on eri tarkoitus. Tuo syväkyykyssä "oleilu" (joka on toistaiseksi kestänyt pisimmillään yhden sukkienlajittelusession) venyttää niin hyvin mm. kireitä akillesjänteitä, että siitä tuli kyllä kertaheitolla mun lemppari. Jospa jonain päivänä pystyisin tekemään osan työpäivästänikin kyykyssä, kun ostettiin mulle lähinnä noiden hitsin käsiongelmien takia kotiin sähköpöytä, jonka saa alimmillaan niin alas, että työnteko kyykyssä onnistuisi sen puolesta oikein mainiosti. Toteutusta vaille valmis ajatus siis.. :).

      Arvaankin, että ollaan monissa asioissa samoilla linjoilla ja se on kiva se.

      Lähetän sulle lämpimän halauksen, kun en nyt muutakaan oikein osaa <3

      Poista
  7. Toivottavasti musta jää ei kovin pahasti yllättänyt. Arvostat toisessa ihmisessä samanlaisia piirteitä kun minä ja useat muut asiat ajattelen myös samoin. Kuvasi ovat niin kauniita aina, kiitos niistä. Leppoisaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva ylläri "nähdä" sut täällä pitkästä aikaa Piitu.

      Musta jää oli jo päässyt unohtumaan, että sellaistakin on olemassa, mutta täytynee taas tottua siihenkin, vaikka onkin inhottavaa. Ihan eri kuin talvinen liukkaus, joka on mun mielestä paljon reilumpi homma :).

      Kiitos paljon samaistumisesta ja kuvakehuista ja oli tosiaan kiva kun poikkesit. Tiedän että oot olemassa.

      Kaikkea hyvää syksyyn!

      Poista
  8. Kiva postaus, sun tekstejä on aina niin ihana lukea! Älä nyt vaan innostu liikaa kyykkäilemään, sillä en toivoisi tekstiesi lyhenemistä : ) Tai vaihtoehtoisesti toivon, että kehityt pian niin hyväksi kyykkijäksi, että ehdit kirjoittaa paljon!

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä ihana aamun piristys Inka! Kiitos siitä :). Valaa uskoa siihen, että ehkä mun ei tarvi väkisin yrittää lyhentää näitä tekstejäni (vaikka oikeasti yritänkin), koska se ei todistettavasti onnistu, kun harvakseltaan kirjoittelee.

      Toistaiseksi olen lajitellut kyykyssä yhden sukkapinon, mutta parempaan en vielä pysty :).

      Mukavaa loppuviikkoa sulle myös ja kiitos, kun luet ja jaksat jättää viestiäkin <3

      Poista
  9. Oli mukava postaus ja kysymykset, joihin olisin itsekin vastannut aika samansuuntaisesti.

    Roikkuminen kiinnostelee kovasti, koska käytän konetta oudossa asennossa sohvalla ja hartiat huutavat hoosiannaa. Itse olen varastanut vain vanhempien rahapussista ja silloinkin jäin kiinni - tietty hyvä niin.

    Kaikkea hyvää vuoden harmaimmalle kuukaudelle <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roikkumisesta voi kehittyä suorastaan pakkomielle :). En ymmärrä miksen aiemmin ole hoksannut siirtää sitä leuanvetotankoa (mun osalta leuat on tosin vedetty) näin helppoon paikkaan. Varmaan siksi että se on ruma, mutta toisaalta meillä on viereisen olkkarin varustuskin kauniista kaukana, kun siellä on lattialla vaikka minkäväristä kuminauhaa ja -palloa ja -rullaa, joita niitäkään en olis vielä joitakin vuosia sitten sinne hyväksynyt, kun "pilaavat sisustuksen", mutta nyt on onneksi vanhemmiten viisastunut :). Tulee rullailtua ja venyteltyä samalla kun katsoo telkkaria, kun ne vermeet on aina siinä käden ulottuvilla.

      Meistä ei mahda olla varastamaan, eikä muutenkaan epärehellisiksi ja se on hyvä se.

      Toivon sulle valonpilkahduksia tähän pimeyteen ja kaikkea mahdollisimman hyvää muutenkin <3. Ilahduin kun kävit.

      Poista
  10. Mä kävin lukemassa. Totesin, että oot ihana yhä, muuta ei aivot tuota. Sokeria ja sohvaa huutaa vaan mieli mörkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Toivottavasti viikonloppu antoi mahdollisuuden sohvailla kaikessa rauhassa ja hyvillä mielin <3

      Poista
  11. Tämmöisiä postauksia on mukava käydä lukemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Kiva kun luit.

      Mukavaa marraskuun jatkoa sulle.

      Poista
  12. Tiesin ja arvasin, että sulta tulee aivan ihana - ja taas kerran niin "Annukkamainen" - postaus tähän haasteeseen💙 Ihan sama, mistä kirjoitat, mä tykkään aina!

    Vitsit mua nauratti toi roikkuminen. Mun ensimmäinen mielikuva (joka tietenkin muodostuu aina projisoituna oman elämän kautta) oli se, että sä vaan "roikut ja hengailet", etkä tee mitään. Mutta tietenkin se sun kohdalla oli jotain fyysisesti hyvää tekevää. Laitoin itse asiassa omalle to do -listalle ton tangon hankkimisen (tarkoittaa siis sitä, että sanon miehelle "hanki"). Etäily on lisännyt mun ruutuaikaa noin tsiljoonalla prosentilla ja vaikka en enää etäilekään jatkuvasti, niin olen koko ajan ihan jumissa. Tanko hankintaan ja roikkumaan siis täälläkin!

    Mulle tuli ihan tippa linssiin sun paperinukketarinasta. Veikkaan, että oli kyse jostain niistä paperinukeista, joita kirjakaupoissa oli myynnissä silloin, kun oltiin pieniä 💛 Mä rakastin niitä kaikkia ja ihailin niitä yhden kirjakaupan ikkunassa säännöllisesti. Kaksi muistan saaneeni ja niitä mallina käyttäen piirrettiin sitten kaverin kanssa omia.

    Haha, mekin pöllittiin viinaksia kavereiden vanhemmilta, tota en muistanutkaan. Yleensä vaan ihan pieniä määriä, mutta kerran keksittiin, että mun silloisen poikaystävän äidin kellarikomerossa oli kymmeniä pulloja itse tehtyä pihlajanmarjakotiviiniä. Niitä otettiin muutama pullo, kun ajateltiin, että ei se huomaa... No ei huomannut, mutta sen seuraavan päivän olon muistan vieläkin :D :D :D

    Voisin jatkaa sun postauksen kommentointia koko loppuillan, mutta nyt on aika ruveta tekemään ruokaa. Ihanaa viikonloppua Annukka 💛💚💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua niin harmittaa, kun nykyään aina joudun pahoittelemaan, kun kestää niin kauan ennenkuin pystyn vastaamaan. Tulee huono omatunto, vaikka tiedänkin, ettei täällä kukaan roiku (nimenomaan roiku :D)) odottamassa mun viestejäni.

      Ja hehhee. Huvittaa mielikuva siitä, kuinka hengailen vetelästi jossain ostarilla (täällä ei edes ole sellasia) housut roikkuen päivät pitkät :D.

      Oikeesti tolle tangolle tulee vahva suositus. Ennenvanhaan siinä tuli vedettyä leukoja, mutta ne ajat on ollutta ja mennyttä. Mutta nyt kun se on tosiaan tossa niin keskeisellä paikalla, siihen on helppo mennen tullen jäädä hetkeksi roikuskelemaan (suosittelen aloittamaan niin, että jalat ottaa kevyesti tukea lattiasta, jos ylttyy). Venyttää ihanasti selkää ja tekee nikamien väliin tilaa. Ja auttaa tosiaan tohon kirottuun olkapäähänkin.

      Ja joo, mua ahdistaa kanssa se pieni tyttö, koska pystyn edelleen siirtämään sisuksiini sen tunteen, kun ihan oikeasti en koskaan saanut mitään "turhaa", vaikka se olis maksanut alle markan. Erityisen ahdistavaa oli se, etten saanut luokkasormusta niinkuin kaikki muut, vaikka olin koonkin jo sovittanut. Se maksoi silloin muistaakseni 10 markkaa, mutta kun sitä rahaa ei vaan moiseen ollut niin sitä ei ollut. Se oli ihan kamalaa, kun jouduin selittämään, miksen otakaan sitä sormusta. Snif. Mutta tilanne on nyt toinen, joten en ole katkera, koska tiedän kuinka koville isä laittoi itsensä tekemällä kahta työtä elättääkseen yksin 6-henkisen perheen ja rakensi siinä samalla meille kotia.

      Mulle on jäänyt siitä baarikaappivarkaudesta erityisesti mieleen Golden Vodka ja Kirsberry, joiden pelkkä ajattelu saa vatsan sekaisin. Saati niitten ja punaviinin ja tosiaan minkälie yhdistelmä. Hrrrr. Joskaan ei itse tehty pihlajanmarjaviini kuulosta yhtään sen paremmalta :D. Ei puutu kuin kilju tästä kokoelmasta :D.

      Viikonloppu jo kerkisi hyvinkin mennä ja tajusin justiin, että kohta on jo taas seuraava. Ainakin melkein. Marraskuu on mennyt jotenkin erityisen äkkiä, koska tältä kuulta ei odota mitään. Paitsi sitä että lockdown Ranskassa ehkä päättyy, kun kuukausi loppuu. Ainakin siellä on luvut lähteneet hyvään laskuun.

      Kiitos jälleen ihanan pitkästä viestistä ja kaikkea parasta sinne <3 (miten saat noita värillisiä sydämiä tänne? Vai et kai sentään puhelimella noin pitkästi kommentoi?)

      Poista
    2. Haha, käyn Bloggerin tekstipuolelta kopioimassa niitä sydämiä (silloin harvoin, kun jaksan)💛💚💙 Tai ihan vaan tuolta ylhäältä copypeistaan, niinkuin noi kolme :)

      Poista
  13. hei Annukka - taas ihania tunnelmakuvia. Roikkuminen olis kyl hyvä juttu - pitäis varmaan hankkia tanko. Muutenkin venyttely ym kuntoilu olis tällä hetkellä aika tärkeää tuon lonkan takia - omaa syyllistävää omaatuntoani rauhoittelen sillä että käyn usein nyt metsälenkeillä ja kuntopyörääkin voi nyt käyttää mut se venyttely... sais tuon uuden nivelen pysymään käyttökelpoisena :) Kohta alkaa taas työn ääressä istuminen eli viikolla ei enää pääse päivisin metsään... Mutta mukavaa jatkuvaa syksyä Annukka <3- ainakin metsät on pysyneet lenkkeilykelpoisina kunnei ole jäätä eikä lunta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Hanna ja kiitos viestistä sekä pahoittelut, että kesti (taas) näin kauan ennenkuin pääsin vastamaan.

      Sulla on siellä jo työt taas alkaneet. Toivottavasti ihan mukavissa merkeissä, vaikka varmasti on äkkiseltään outoa pitkän tauon jälkeen.

      Mulla on tapana venytellä olkkarin lattialla samalla kun katson telkkaria. Käy siinä samalla vähän niinkuin huomaamatta ja jos jää väliin, niin kyllä sitä näihin vuosiin vaan jäykistyy ihan samantien. Yöllä vaan joutuu mahdollisella vessareissulla varomaan, ettei kompastu kaikkeen siihen rekvisiittaan mitä meidän olkarin lattialla pyörii. Melko liuta erilaisia palloja, putkirullia ja kuminauhoja kehonhuoltotarkoituksiin.

      Se on varmasti totta, että lonkka tarvii nyt liikettä (niinkuin tietty aina), ettei jämähdä paikalleen. Ja sitä kehonhuoltoa myös tosiaan.

      Istuminen on ihan vihoviimeistä. Ei sitä mitenkään malta nousta siitä työtuolista niin usein jaloittelemaan kuin olis tarvis, kun sitä vaan ajattelee, että no teen tän ja tän homman vielä ja sitten...

      Toivotaan tosiaan, että vältytään liukkailta keleiltä. Siis sellasilta piiloliukkailta mustilta jäiltä ainakin. Talvi on niin paljon selkeämpää silloin, kun on lunta ja sitä lähtökohtaisesti jo valmistautuu siihen, että liukasta on.

      Semppiä töihinpaluuseen ja mielenrauhaisaa marraskuun jatkoa sulle Hanna <3

      Poista
  14. Olipa ihana postaus ja vastaukset just sun tyyliä. Miten sen lapsuuden yhden näpistyksen muistaakin niin hyvin, vieläkin tulee hiki pintaan ja häpeä, kun ajattelee. Meidät vielä painosti isompi tyttö näpistämään, huh.

    Tuota toisten ihmisten kanssa olemisen helppoutta on tullut monesti mietittyä ja toisten kanssa väkinäisyyttä. Onko se vain keskinäistä kemiaa, onko sitä itse toisille helppo ja toisille väkinäinen ja jotkut ihmiset toki ovat simpukoita, ettei ihon alle heti pääse millään.

    Tämä kiva aihe voisi lähteä itselläkin toteutuukseen.

    Sydämellistä marraskuun jatkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyn palauttamaan mieleen ja ihan koko kroppaan myös sen tuskan siitä, kun ihan oikeasti perheessä ei ollut rahaa mihinkään "turhaan" niinkuin nyt vaikkapa siihen varmaan markan maksaneeseen paperinukkeen tai mikä vielä pahempaa, luokkasormukseen, joka olisi maksanut 10 markkaa, mutta en sitä saanut, vaikka olin jo itselleni sopivan koonkin sovittanut.
      Onneksi pääsin tosi nuorena (13-vuotiaasta asti joka vuosi) kesä- ja iltatöihin niin että sain tienattua itselleni omaa rahaa, jolla muistan ostaneeni itselleni mm polkupyörän. Sellasen mummomallin Tunturin, kun ajattelin jo silloin tyttösenä, että on sitten pyörä loppuiäksi :).

      Golf on harrastus, jossa saa tai välillä kyllä pakko sanoa, että joutuu tutustumaan tämän tästä uusiin ihmisiin. Toisten kanssa on heti siitä ykköstiin kättelystä (jota nyt siis ei ole) lähtien tosi helppo olla, mutta sitten on sellaisiakin tapauksia, joiden kanssa se neljän-viiden tunnin kierros on silkkaa kärsimystä ja sitä vaan ajattelee koko ajan, että kunhan tästä kierroksesta kunnialla selvitään, niin laitan nimet mieleen ja varon päätymästä koskaan enää samaan lähtöön :). Näitä on onneksi vähemmistö, mutta pari viikkoa sitten sattui mukaan hiljattain osittain eläkkeelle jäänyt pariskunta. Mies oli ison sairaalan synnytysosaston lääkäri ja ihan tosi luonnikas, rauhallinen hymyileväinen vaatimaton ukkeli. Vaimollaan sen sijaan oli inhottava tapa komennella miestään ja myöskin päteä vähän joka asiassa. Mutta siinä vaiheessa kun tarkoituksellisen äänekkäästi pohti, pitäisikö illan ruokaan laittaa tryffeliöljyä, miehensä sanoi hiljaisella äänellä, että hälle kyllä riittäisi iltapalaksi ihan vaan sämpylät. Ja mun oma ukkeli tietty tölväisi, että hän ei tiedä mitä on tryffeliöljy, mutta mietti onkohan meillä kotona lihapiirakkaan sinappia ja ketsuppia :D.

      Marraskuu on just nyt varsin myrskyisä ja tässä vintin peräkammarissa istuessani parhaillaan kuulostelen, lähteekö katto mahdollisesti lentoon vai jääkö vielä paikalleen.

      Voi hyvin <3

      Poista
  15. Tajunnanvirtaa tekstiin liittyen: Pitäisi hankkia roikkumistanko. Tuo kohta kaksi vuotta sitten murtunut olkapää kun jäi kuntoutuksen osalta täysin retuperälle, kun hoitajana en saanut passitusta fysioterapiaan ja työpaikan FT taas kuittasi pyyntöni neuvomalla vaan roikottamista....
    mutta siis siihen liittyen, että pitäisi roikkua, että olkapään lihakset oppisivat edes venymään oikeisiin mittoihin.

    Hauskoja kysymyksiä. Voisin ehkä kopioida jossain kohtaa. Ajatuksella.

    Paperinukketyttö-parka. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .... roikottamista. Siis käden roikottamista ja pyörittelyä, ei ihmisen roikottamista tangosta.
      Äh ja puh tätä tajunnanvirtaa totisesti....

      Poista
    2. En huomannut mitään kummallista sun alkuperäisviestissä, vaan ymmärsin hyvin mitä tarkoitit.

      Ennenvanhaan tossa tangossa tuli vedettyä leukoja, kun se oli kellarissa saunamatkan varrella, mutta tosta ennenvanhasta on kyllä toooosi kauan ja tanko oli ajat sitten muuttunut näkymättömäksi kunnes hoksasin siirtää sen siihen missä se nyt on. Ja on kyllä ihan ehdottoman hyvä! Heti aamusta tekee mieli mennä roikkumaan, kun ensin olen tehnyt muutaman peruskyykyn ja sen jälkeen viettänyt hetken syväkyykyssä, josta on tullut myös mun lemppari. Ei kiristä reidet, eikä nilkat enää ja vaikka kuvittelin, etten enää ikinä pysty istumaan lattialla polvillani niinkuin lapset tekee, niin kyykyn ansiosta sekin onnistuu nykyään ilman minkäänlaista tuskaa. Ihanaa vaihtelua jatkuvalle jäykkyydelle ja kiristelylle ja niin simppeleillä konsteilla.

      Mun ongelmaolkapää on sama, jossa oli lopulta kokovartolokipuhelvetiksi muuttunut jäätynyt olkapää, jonka paraneminen vei 2,5 vuotta. Ne meni elämässä kokolailla hukkaan, mutta onneksi kädestä tuli ihan suht hyvä kuitenkin. Nyt vaan alkuun pelkäsin, että mitä jos tää äityy samanlaiseksi uudelleen niinkuin ortopedi vähän ennusteli (että voi tulla 4-5 vuoden päästä uudelleen joko samalle tai eri puolelle), mutta luotan siihen ettei niin käy. Kolmen kuukauden sinnittelyn jälkeen menin lopulta ortopedin pakeille, joka antoi pyytämäni lähetteet fysioterapeutille, joka puolestaan teki mulle ohjelman olkapään liikkuvuutta parantavista ja toisaalta lapojen alueen tukilihaksia vahvistavista liikkeistä. Tuntuu, että on jo vähän auttaneet (kopkop), mutta öisin edelleen särkee.

      Tulipas tästä nyt melkoinen sairauskertomus. Sorit siitä, ei ollut tarkoitus ihan näin paljon omista jutuista kirjoittaa. Toivottavasti sun olkapää ei ala kikkailemaan, vaan säilyy hyvänä.

      Paperinukketyttö kiittää viestistä ja toivottaa hyvää viikonloppua <3. Roikottamisiin!

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi