Sivut

maanantai 30. joulukuuta 2019

PYHÄT PIKAISESTI PAKETTIIN JA VALOA KOHTI


Mieluusti tähän kirjoittelisin muiden joulutekstejä mukaillen kaikkea hyvää ja kaunista, mutta rehellinen totuus on kuitenkin se, että tänä vuonna en toivomaani joulunpyhien tunnelmaa tavoittanut.

Samalla tuntuu tosi kurjalta sanoa noin, koska mikään ei ollut huonosti, vaan kaikki oli todellakin hyvin, mutta silti on jotenkin lattea fiilis, jota ei edes muutama ylimääräinen vapaapäivä ole onnistunut pelastamaan. Eikähän syytä tarvi sen kauempaa etsiä kuin ikkunan takaa, jossa tasainen kostea harmaus vaan jatkuu ja jatkuu ja rapa roiskuu. Vaikuttaa jo väkisinkin mieleen, vaikken yleensä anna kelien häiritä millään lailla. Mutta kai tässä on eniten kyse siitä, että mielessäni maalailin ihanaa illuusiota siitä, kuinka sitten vapaalla on kerrankin aikaa ja mahdollisuus ulkoilla aurinkoisessa pakkassäässä ja kuvailla päivänvalolla kaikenlaista mieluisaa, mutta jäi toteutumatta se.


 Muistan jostain lukeneeni, että postauksen ensimmäiseksi kuvaksi ei kannata valita kukkia tai ketään ei kiinnosta :).





Virittelin tänä vuonna muutamia valosarjoja sisälle ja ulos poikkeuksellisesti jo marraskuun lopulla, mutta valikoin niille tarkoituksella epäjouluisia paikkoja. Niinkuin nyt vaikkapa tuo keittiön ikkunalla roikkuva amppeli, joka on oikeasti Pentikin kynttilälyhty, mutta johon olen vaihtanut lasilyhdyn tilalle ruukun. Siinä reuhottaa Mansikkatilan mailla Tainan kirppiskasvista katkenneesta oksasta kasvattelemani jälkeläinen.  




Vaikka meillä ei mitään muita varsinaisia perinteitä ole, niin se on, että aito kuusi hankitaan ja se tuodaan sisälle vasta aattona tai aatonaaton iltana. Niin nytkin. Mutta ikävä kyllä, siitäkään ei tänä vuonna tullut toivomaani tunnelmaa, vaikka kaunis ja hyvälle tuoksuva onkin. Ja sen oksilta löytyi myös paikka jo reilu kuukausi sitten kuivattelemilleni appelsiininsiivuille, jotka näyttivät mielestäni ihan miniauringoilta valojen heijastaessa läpi. Siivujen kaverina oli muutama mattavihreä ja muutama kiiltävämmän vihreä pallo, ei muuta. 





Ruokapöydän pikakattauksessa oli viime vuoden tapaan kirpparilta ostamani paksu pellavaliina, pihalta katkaisemani muutama katajan oksa ja niinikään kirppikseltä haalimani Festivot ja pari muuta Iittalan kynttilänjalkaa. Ja hentoinen tähtivalosarja kaiken keskellä. Tykkään tästä yhdistelmästä tosi paljon. 




Ruokaa tuli tänä vuonna hankittua niin maltillisesti, että hävikkiä ei syntynyt yhtään, vaan pikemminkin joutui jo joulupäivänä käyttämään mielikuvitusta siinä, miten saa kaiken riittämään. Ja hyvä niin.

Olen tässä muutenkin mietiskellyt, että ehkä yksi itseäni joulun aikaan kaiken ennenaikaisesti alkavan kaupallisuuden rinnalla eniten häiritsevä tekijä on ruuan ja syömisen omasta mielestäni saama ylikorostunut merkitys. 

Tuskin kukaan voi enää välttyä näkemästä kuvia notkuvista joulupöydistä ja jos jonkunmoisista herkuista joko mainoksissa tai somessa tai molemmissa. Ahdistaa pelkkä ajatus siitä, miltä tuntuu, jos rahaa ruokaan ei ole.  Ja samalla tulin miettineeksi elämääni aikaan ennen digikameroita, kun piti tarkkaan harkita, mistä raskii ottaa kuvan, joiden kehittäminen oli varsin arvokasta. Että kuinka moni silloin olisi räpsinyt lukemattomia kuvia rosolleista ja lanttulaatikoista ja mitä nyt pöydässä sattuikin olemaan ja tallettanut niitä sitten albumiin, jota olisi esitellyt tutuille ja puolitutuille. Minä en ainakaan. Mutta toisaalta tuskin olisin raskinut tuhlata filmiä myöskään vaikkapa kaikkiin niihin ojanpenkkojen talventörröttäjiin, joiden kuvia oma nykyinen kamerani on pullollaan. 



23.12.2019 päivä piteni 9 sekunnilla (kuva on otettu aamulla 8.40)


Parasta pyhissä oli se, että saatiin vanhempi poika pohjoisesta muutamaksi päiväksi kotiin. Ja sitä mukaa myös täällä lähellä asuva pikkuveljensä. Mitään ihmeellistä ei tehty, mutta pelkästä poikien läsnäolosta tulee itselleni hyvä ja rauhallinen olo. 

Lahjatoiveiden suhteen tein tänä vuonna poikkeuksen ja sen sijaan, että olisin pyytänyt, ettei minulle osteta mitään, toivoin, että saisin pohjoisesta itselleni ikioman kuksan. Ja sen myös sain <3. Poika oli huolella valinnut mahdollisimman simppelin, jonka tiesi olevan eniten mieleeni.




Kuksa on nyt kuukauden mittaisessa ohjeiden mukaisessa sisäänajovaiheessa ja juon siitä aamukahvini, koska olen oppinut, että "kahvi on kuksan terva", jonka ansiosta siihen kehittyy rasvakalvo, joka estää puun halkeamisen. 


28.12.2019 klo 14.49


Mutta ettei tämä nyt menisi pelkän masentelun puolelle, tallennan tähän parin päivän takaisen ilonaiheeni auringonlaskun. Todistettavasti oli siis ainakin yksi päivä, joka ei ollut pelkästään harmaa ja siitä tuli heti jotenkin keväisen toiveikas olo. Puhumattakaan siitä, että tänään päivä on jo 7 minuuttia pidempi kuin reilu viikko sitten, joten enenevällä vauhdilla valoa kohti mennään. 

Arki on täällä jo alkanut, mutta rytmiin pääseminen vielä vähän laahaa perässä. Liiallinen mitääntekemättömyys aiheuttaa itselleni epämieluisan vetelän olotilan, josta ei meinaa heti pystyä ponnistamaan pois, mutta opettelen ottamaan rauhallisesti.  Joskin kaipaan jo muutakin liikuntaa kuin pelkkiä kävelylenkkejä, koska ilman riittävää fyysistä rasitusta en pysty nukkumaan kunnolla ja siitä taas seuraa lisää epämieluisaa vetelyyttä. 



Kaikkea hyvää vuoden viimeisiin päiviin ja mitä parhainta alkua uudelle vuosikymmenelle!
Kiitos, kun olette olleet täällä seurana.


40 kommenttia:

  1. Onnea ja iloa tulevaan vuoteesi, Annukka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt sua viime päivinä paljonkin ja ollut myöskin puoliksi huolissani, kun en tiedä, mikä Itä-Suomessa on tällä hetkellä tilanne. Todellakin toivon, että hyvä tai ei ainakaan paha.

      Kiitos toivotuksista Satu ja kaikkea mahdollista hyvää myös sinulle ja läheisillesi <3.

      Poista
    2. Kiitos, Annukka, myötäelämisestä. Itä-Suomessa tilanne on kohtalaisen hyvä(?), mutta Kolumbiassa kohtalaisen paha, sillä ukkeli sai aivoverenvuodon. Mutta eiköhän tästäkin selvitä, tavalla tai toisella. <3

      Poista
    3. Voi kamala sentään. Tätä en osannut odottaa, enkä varsinkaan toivonut. Nyt en voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja sydämestäni toivoa, että kaikki kääntyy parhainpäin (kuulostaa nyt ihan tyhmältä kaikki, mitä yritän edes sanoa, mutta en osaa paremmin). Ihan hirmu lämmin rutistushali täältä Satu <3

      Poista
  2. Harmi ettet saavuttanut oikeaa joulutunnelmaa. Kaunis ja yksinkertainen on kuitenkin joulukattauksesi kynttiläasetelma. Festivoita olen minäkin kirppikseltä hankkinut. Vaikka en syksyn pimeydestä olekaan kärsinyt, niin hyvältä tuntuu kuitenkin että valoon päin mennään.
    Oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja alkavaa uutta vuotta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se vaan aina tule se toivottu tunne ja tunnelma, eikä aina edes pysty itselleen selittämään, miksi niin ei käy. Mutta nyt on iloinen fiilis siitä, että päivät pikkuhiljaa pitenee ja kaivattu valo lisääntyy.

      Olin aikanaan tyhmä ja myin nuorena tyttönä lahjaksi saamani Festivot kirppiksellä pilkkahintaan, kun en niistä silloin tykännyt, enkä myöskään ymmärtänyt niiden arvoa. Kyllä on kaduttanut, mutta oppirahat on nyt maksettu moninkertaisina, kun on pitänyt ostaa samanmoiset tilalle kalliilla kirppishinnoilla (jotka tosin on vielä kaukana kaupan hinnoista).

      Kaikkea hyvää tulevaan vuoteen Kristiina ja kiitos, kun aina niin ahkerasti täällä jaksat käydä jättämässä viestiä <3

      Poista
  3. Tulihan sitä ruokaa hankittua, mutta ihan maltillisesti täälläkin, joten loppuivat tapaninpäivänä. Enkä tehnyt sellaista mitä ei syöty. Tosin rosollin määrää pitää vähentää seuraavan kerran.
    Hauskaa kun juuri tänään kamerasta siirsin alkuvuoden kuvat pois, jotta mahtuu ilotulituskuvia. Totesin kyllä, että ihan järjettömästi on pitänyt säilöä kuvia liikaa. Ei niillä oikeasti tee mitään vuosien päästä. Hyvin harvoin tulee niitä katseltuakaan digiarkistoista.
    Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosolli on kyllä sellainen, että sitä tuntuu aina olevan liikaa vaikka olis kuinka vähän. Ja vaikkei meistä siitä kukaan taida edes mitenkään erityisesti tykätä, niin aina sitä meillä kuitenkin pöydässä on. (Silloin kun pojat oli pienempiä, tykkäsivät enemmän siitä kermavaahtokastikkeesta, jota lappoivat aika kasan muutaman punajuuri- ja porkkanakuution kaveriksi :)).

      Äläkä muuta sano noista kameran kuvista. Ihan liikaa on mullakin kaikkea turhaa jäänyt poistamatta ja justiin kun olin noita auringonlaskukuvia kylmässä viimassa ottamassa, muistikortti tuli täyteen. Näpit jäässä sitten sieltä jotain vanhempia otoksia poistelin, että sain uusille tilaa, mutta järkevämpää olis kyllä poistaa niitä samantien, kun toteaa, että on tullut otettua kymmeniä keskenään suht samanlaisia tai muuten vaan jotain jonninjoutavia, joilla ei mitään tee.

      Kiitos Emilie ja kaikkea mahdollisimman hyvää Uuteen vuoteen ja koko uudelle vuosikymmenelle!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Marika ja samoin sulle <3 (Oikeasti kaipaan nyt kyllä aktiivisempaa meininkiä, kun alkaa velttoilu jo tympiä)

      Poista
  5. Ihanat kuvat! Ymmärrän kyllä tuon joulutunnelman puuttumisen. Minulla sitä on ollut useana vuonna, mutta tänä vuonna oli tunnelma kohdillaan, vaikka eihän me edes mitään joulua vietetä.
    Kaikkea hyvää sinulle vuoteen 2020 ihana Annukka ystäväiseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä juttu, miten se fiilis joskus tulee ja joskus taas ei, vaikkei kummallekaan olotilalle ole oikein mitään sen kummempaa selitystä. Mutta ihana kuulla, että teillä oli tänä vuonna tunnelmat mallillaan.

      Onnea, terveyttä ja kaikkea mahdollista hyvää myös sulle ja koko perheelle Outi <3. Mitenköhän sitä oikein oppii kirjoittamaan tuon uuden vuosiluvun...

      Poista
  6. Superihania kuvia kaikesta huolimatta Annukka!<3 Tuo sinun joulukattauksesi on juuri niin luonnollinen ja kuitenkin tyylikäs, kuin tekijänsä!<3 Onnistuit myös auringon kuvaamisessa, itselläni on vain kännykkäräpsy tien varresta.:P No, onneksi mennään kohti valoisempia aikoja!

    Miehen kanssa on monesti mietitty sitä, että ainakin lapsuuden kuvista parhaita ovat sellaiset arkielämää kuvaavat jutut. Niitä kuvia ei ole montaa. Ja täytyy sanoa, että bloggaaminen ei suoranaisesti kannusta arkirealismiin.;D Mulle näissä kuvissa taitaa olla kysymys löytää kauneutta ihan pienistä jutuista, milloin mistäkin, ja toisaalta pääsen toteuttamaan jotain luovaa ja kauneuttarakastavaa puolta itsessäni niitä kukkia asetellessani (voi, mä en ollut kuullut tuota kukkakuva juttua ollenkaan:D) tai tehdessäni asetelmia tms...

    Ihanaa, valoisaa, vuotta 2020 Annukka!<3 Toivottavasti me tavataan monta kertaa sen aikana!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Taina <3. Ja oho, miten kauniisti kirjoitit kattauksesta. Mieluusti tosiaan olisin luonnollinen ja tyylikäs, mutta todellisuudessa noista toteutuu vaan toinen :D.

      Äläkä kuule muuta sano noista lapsuuden kuvista ja kuvista ylipäätään. Niin kiva kuin niitä omasta mielestä kauniita yksityiskohtia tai maisemia tai mitä milloinkin on ikuistaa, niin eipä niistä jää jälkipolville tai edes itselle mitään todellisia muistoja eletystä elämästä. Että jos nyt järjellä ajattelen, niin talventörrötäjien sijasta viisaampaa olisi ollut kuvata enemmän (tai edes vähän) ihmisiä ja joskus jopa itseäänkin, että jäisi joku jälki siitäkin, miltä sitä on tai ollaan joskus aikanaan näytetty. Pitäisköhän ottaa perinteeksi ihmiskuva joka vuoden ensimmäisenä päivänä. Hmmm. Korkea on kynnys, mutta niitä ei onneksi tarvi mihinkään julkisuuteen tuutata, vaan ihan vaan itselle talteen.

      Muistan kyllä, kuka sen kirjoitti, että kukkakuva karkottaa lukijat :D, mutta hänkin oli sen lukenut jostain, joten on vaan jonkun henkilön oma mielipide, joka todistettavasti ei pidä paikkaansa.

      Kaikkea hyvää ja onnellista sulle myös Taina ja todellakin olis kiva tavata vaikka variksenpelättimien ja ruiskukkien merkeissä <3. Edellisestä kerrasta on jo ihan liian kauan.

      Poista
  7. Ihania kuvia! Ja höh, mistä tuollainen kukkakuvajuttu nyt on muka peräisin? Minä en kyllä sellaisten perusteella ainakaan lukemisiani valitse, kyllä ne on ihan muut seikat mitkä vaikuttaa.

    Ja juu, sama joulufiiliksen puute täälläkin. Lumeton maa ja vesisade kyllä osasyynä mullakin ihan varmasti, mutta myös sellanen yleinen "kaikki on niin älytöntä ja turhaa"-fiilis.

    Jaahas, mun ei kyllä sit ilmeisesti kannata kuksan hankkimista miettiä, koska tuo kahvittamisvaihe jäisi väkisinkin välistä. Kaunis on sun kuksa!!

    Mukavaa loppuvuotta ja ihanaa ensi vuotta! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkajuttu lienee jonkun omakohtainen kokemus tai muuten vaan keksintö, joka ei todistettavasti pidä paikkaansa :).

      Mulla oli vielä ennen joulua ihan kiva fiilis, mutta sitten oikeasti jouluna se vaan katosi johonkin, enkä tiedä mihin. Vaikka voi olla kyllä jatkuvan harmauden ja tihkusateen lisäksi sekin, että kun koko muu maailma tuntuu hehkuttavan, kuinka on ihanaa hengailla aamusta iltaan sisällä pyjamassa, syödä suklaata ja lukea kirjoja, tunnen olevani jotenkin ulkopuolinen, kun mua ei kiinnosta noista mikään, vaan viimeistään aamukymmeneltä on pakko päästä ekan kerran ulos tai tuun hulluksi. Enkä omista sitä pyjamaakaan, enkä tykkää suklaasta ja kirjojakin luen mieluiten illalla nukkumaan mennessä. Mutta vaikka lojuminen ei multa onnistu, en oikein osaa tehdäkään mitään, koska saan kaikkein parhaiten aikaiseksi kaikenlaista silloin, kun kotona ei ole muita. Eikähän tossa mitään, mutta jotenkin harmittaa, että valuu hyvät vapaapäivät hukkaan.

      Ensimmäistä kertaa itsekin näin tollasen kuksanvoiteluohjeen, eikähän se mitenkään voi olla ainut tapa. Pääasia, että sitä puuta jotenkin rasvaa, ettei halkea (itse olisin tehnyt sen ruokaöljyllä, jos kuksan mukana ei olisi tullut tätä kahvivinkkiä).

      Kiitos paljon Heli ja kaikkea mahdollista hyvää sulle alkavaan vuoteen <3. Toivottavasti jossain välissä taas nähdään.

      Poista
  8. Se vaan on (mielestäni) niin, että joka vuosi ei yksinkertaisesti saa joulu-inspiraatiota päälle. Tai en minä ainakaan. Onneksi kaikki oli kuitenkin ihan hyvin siellä. Ei huonosta inspiraatiosta kannata ottaa myöskään mitään taakkaa. Luulen, että inspiraation puute ei johdu siitä, että on laittanut joulun vähäeleisesti (luin sun edellisen vastauksen mulle ja mietit tätä). Ihan taatusti seuraavana vuonna intoilet, kun nyt olit joulusta vähän "lomalla" :). Minusta on ihan terve merkki, ettei aina jaksa fiilistellä täysillä jotain kalenterijuhlaa. Itselläni tänä vuonna oli tosi kiva joulumieli, mutta muistaakseni viime vuonna juuri ei ollut ainakaan ihan tällaista.

    Vau, onpa saavutus, ettei jouluna tule yhtään ruokahävikkiä. Mekin onnistuimme melko hyvin tässä, mutta valitettavasti jonkun verran jäi graavikalaa syömättä ja ennen kuin ehdin heittää sitä pakasteeseen tai edes koiralle, löysin sen pilaantuneena jääkaapin perukoilta. No, aika vähän menetettiin kokonaiskuvassa. Mutta ihan samaa mieltä olen siinä, että ruoka on ylikorostuneesti nykyisin esillä. Nykyisin tuntuu, että yleisesti ottaen ihmisillä alkaa olla jotenkin vääristynyt suhde ruokaan, ja ei vain jouluna. En itse tykkää mässäillä edes jouluna vaan syödä sen verran, kun on hyvä normaalistikin. Näin kun ajattelee, ei tule hankittuakaan niin paljoa kaikkea, vaan vain sen tarpeellisen. Hyvät jouluruuat saa mielestäni hankittua tai laitettua ihan edullisestikin, koska suuri osa raaka-aineista, kuten kasvikset, ei onneksi maksa paljoa. Kalleimpia juttuja voi ostaa vain vähän, eli vaan sen verran kuin tarvis. Sen sijaan tykkäämme syödä jouluna pitkän kaavan mukaan, ja ruoka on kyllä sillä tavalla pääosassa, mutta se tarkoittaa, että alku-, pää- ja jälkkärin välillä pidetään reilut tauot ja nautiskellaan kukin kierros rauhallisesti, eli oikeasti se seurustelu kuitenkin on sitten pääosassa. Hyvää arjen rytmiä sinne sinulle Annukka ja ai niin, ihanat erityisesti nuo vikat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helille tuossa yläpuolella kirjoittelin yhden arvioni siitä, miksi oli vähän plääh-fiilis. Vaikka siis samainen pyjamapäivä-hehkutus on kyllä toistunut jo niin kauan kuin muistan, eikä silti ole vaikuttanut muhun noin vahvasti, joten en nyt tiedä sitten siitäkään. Mutta niinkuin sanoit, ei ole joulut veljeksiä ja itsellä taas oli viime vuonna ihan superhyvä fiilis. Pitkälti siksi, että myös pojan tyttyöystävä oli meillä muutaman päivän ja sain häneen tutustua. Nyt ei voinut tulla ja vaistosin kyllä, että ikävä pojan ja hänen välillä oli molemminpuolinen (mikä oli mun mielestä pelkästään ihana asia) ja jotenkin vissiin podin jotain huonoa omaatuntoa siitä, että eivät voineet viettää tätä joulua yhdessä, vaan kumpikin kodeissaan. Ihan vapaaehtoisesti kyllä onneksi :).

      Mun tulee jouluna syötyä yleensä jopa vähemmän kuin normaalisti, kun selkeä rytmi puuttuu. Ja se taas kostautuu siinä, että ei meinaa energia riittää nukkumiseen :). Kuulostaa hullulta, mutta niin se vaan on. Eikä ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen aamuyöstä hipsinyt jääkaapille syömään puolikkaan banaanin, että piisaa unta aamuun asti.

      Mutta nyt pakkaan kimpsut ja kampsut reppuun ja lähden kälppimään kuntosalille. On tänään vaan neljään asti auki, joten viisainta mennä nyt, kun on fiilistä. Huomenna on turha mennä oven taakse kolkuttelemaan.

      Ajattele, että taas vaihtuu vuosikymmen, vaikka just vasta peloteltiin, että millennium = maailmanloppu :D. Onneksi ei ollut, vaan saadaan jatkaa elämää eteenpäin. Toivottavasti sopivan tasaisissa merkeissä <3

      Poista
  9. Jos joulufiilistä ei tule, niin eihän sille mitään mahda - sitten sitä ei tule, ja niinkin on ihan ok olla. Jatkuva pimeys ja sade ovat omiaan masentamaan mielialaa ja blokkaamaan joulutunnelmaa. Ei siinä auta kuin sinnitellä.

    Tsemppiä ja valoa uuteen vuoteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, miten se fiilis toisinaan yllättää positiivisesti ja toisinaan taas käy näin niinkuin mulle tänä vuonna. Mutta väkisin on turha yrittää (tai vaikka hetken yrittääkin, niin parempi vaan hyväksyä, jos ei onnistu).

      Kiitos tsempeistä ja iloista uutta ja ihmeellistä luontovuotta 2020!

      PS. Päätin osallistua tammikuun vegaanihaasteeseen :). Mutta siltä pohjalta, että jos menee johonkin yksittäiseen asiaan hermot (esim. leivänpäällisten keksimiseen), voin niiltä osin joustaa. Mutta pääruuat olen päättänyt vetäistä vegaanisina.

      Poista
  10. Mukavaa vuoden viimeistä päivää ja onnea uudelle vuodelle 2020, Annukka <3

    Mun joulu meni ilman suunnitelmia. Aaton vietin ystävän luona, Tapaninpäivän vietin perinteisesti siskon luona lähisuvun kera. Joulun jälkeen töihin muutamkasi päiväksi - ja tämäm päivän jälkeen (on muuten hiljaista töissä) vapaalle - loppiaisen jälkeen töihin taas. Elämä kieltämättä tällä hetkellä pyörii tuon terveyden ympärillä mutta yritän löytää päivista ilon aiheita...

    Kieltämättä harmaata ja märkää mutta tällä hetkellä ei ainakaan pääse liukkauden takia kaatumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Hanna ja pahoittelut, kun on kestänyt tämä vastaaminen. Pyhät sotkee kaiken..

      Sun suunnittelematon joulu kuulosti just kivalta. Ei stressiä, vaan mieluista seuraa.

      Mullakin oli vapaata vaan se joulun jälkeinen perjantai, mutta silti siitä tuli (vähän liiankin) pitkä vapaaputki. Kivaa sinällään tietty, mutta kun fiilis oli mitä oli ja kelit ankean harmaat, niin kävi jo mielessä, että olishan sitä voinut olla töissäkin. Etenkin kun tosiaan ne yksinäiset työpäivät (kun muut on lomalla) on ihanan rauhallisia.

      Toivon, että sun terveydelliset jutut saa tänä vuonna käänteen parempaan. Ja että vuodesta tulee muutenkin sulle mieluinen ja lempeä <3

      Poista
  11. Kiitos itse Annukka, että olet siellä, lempeänä ja ihanana <3 Valoa kohti mennään ja ihan kohta on taas jo kevät...koetetaan ajatella niin. Lempeää ja rauhallista sekä onnentäyteistä uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan lempeys, miten kauniisti sanottu. Kiitos Helmis tähänastisesta yhteisestä matkasta, joka onneksi jatkuu edelleen. Kaikkea parasta alkaneeseen vuoteen ja koko vuosikymmenelle <3

      Poista
  12. Kiitos menneestä ja onnea ja valoisia päiviä uudelle vuodelle, Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin, onnea, iloa ja valoa uudelle vuodelle ja vuosikymmenelle Arja <3

      Poista
  13. Kuulosti aika tutulta nuo joulutunnelmien kuvauksesi. Eivät joulufiilis minuakaan tänä vuonna saavuttanut. Osaltaan varmasti johtui siitä, että itse olin sairaana ennen joulua ja vähän joulupyhinäkin ja sen jälkeen mies on ollut (TOSi sairaana). Vähän mennyt aika hoivatessa: otatko mustaherukkamehua, onko kuumetta, laitanko sitä ja tätä. Toisaalta myös lumeton maa ja sade eivät saaneet oikein joulufiilistä syntymään. Se siitä ja yritetään ensi vuonna uudestaan.

    Ennen joulua ajattelin, että otan kuvia joulusta seuraavaa vuotta varten, mutta yhtään kuvaa en ole ottanut. En myöskään osannut tehdä koosteita menneestä vuodesta, kuten monet olivat tehneet. Kivahan niitä oli katsoa ja lukea. Saamattomuus on päässyt jotenkin valloilleen ja nyt pitäisi piristyä. Onneksi on vielä pari lomapäivää, jotta ehdin harjoitella vähän reippaampia otteita päiviini. No huomenna yritän aloittaa.

    Mitä tulee kuviisi, niin ne ovat mahdottoman ihania. Ainakin minä nautin paljon enemmän luontokuvien katselusta, kuin lanttulaatikon tai rosollin. Kuviasi voi tuijottaa vaikka kuinka pitkään, aina löytää jotain uutta. Tuo pallokin on upea. Ostin muuten sen puhelimen lisäkappaleen (makrolinssin), mutta ei mun puhelimella tule noin hienoja kuvia - kääk!

    Ihanaa vuotta 2020 ja paljon iloisia päiviä vuoteesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika usein tuntuu se tuttu klisee toteutuvan, että tunnolliset ihmiset sairastaa lomalla :(. Harmillista, että teille kävi niin, koska olishan se nyt kiva pystyä nauttimaan harvinaisista vapaapäivistä, kun niitä kerrankin on. Mutta niinkuin sanoit, se siitä ja ensi vuonna on taas uusi mahdollisuus. Otan tuon käytöön ja lopetan urputtamisen myös omalta kohdaltani.

      Mulla oli myös ajatuksena se, että nyt kun kerrankin on aikaa, kuvaan ihan silkasta kuvaamisen ilosta, mutta ei riitä taidot pimeässä tai edes hämärässä kuvailuun, joten täytyy jättää sekin puuha odottelemaan valoisampia aikoja. Paitsi tuo lauantai 28.12. oli poikkeus, kun aurinko näyttäytyi. Piti mennä lempparipaikkaani Torronsuolle kävelemään ja kuvailemaan, mutta niin moni muukin oli lähtenyt liikkeelle samoissa aikeissa, että parkkipaikalle ei ollut mitään asiaa, joten käännyin pois. Harmitti sekin, vaikka pitäis tietenkin olla iloinen, että ihmiset on alkaneet enenevässä määrin harrastaa luonnossa liikkumista (mutta silloin kun harmittaa, sitä ajattelee itsekkäästi, että onko kaikkien pakko tulla just samaan aikaan samaan paikkaan :)). Ja eilen kun kävin suolla, siellä oli liikkeellä porukka, joka piti sen päiväistä meteliä ja älämölöä, että piti äkkiä kipittää liukkaita pitkospuita pitkin niin kauas, ettei ääni kuulu. Ja samalla ihailin ihmisiä, joilla oli mukana koiria, jotka seisoi ihan hiljaa ja hiiskumatta päästäen ohi ilman, että omistajansa mitenkään erikseen komensivat tai nykivät hihnasta. Näki, että ovat tottuneet liikkumaan luonnossa ja kunnioittamaan muiden rauhaa.

      Kiitos paljon kuvakehuista Mari, mutta itse taas ihailen sun kauniita merenrantakuvia, jotka henkii samanlaista rauhaa kuin sinä itse. Ja ihan varmasti saat sillä makrolinssillä hyviä kuvia, koska mun puhelimen kamera ei todellakaan ole mikään kaksinen, vaan vanhaa mallia. Mutta se linssi on sellainen, että se pitää viedä lähes kiinni kohteeseen, että tarkentaa nätisti. Ja siitä taas seuraa se, että kun koittaa löytää sen lähimmän mahdollisen kohdan, tulee mentyä liian lähelle ja kohde heilahtaa, jolloin tuloksena on tärähtänyttä suttua. Arvaa vaan kuinka monta kertaa mulle on käynyt niin, kun olen metsästänyt vaikkapa jotain puun oksalla olevaa sadepisaraa ja sitten tökkäissyt sitä linssillä niin, että pisara putoaa. Vaatii kärsivällisyyttä, mutta onnistuminen palkitsee.

      Ja kiitos samoin Mari, onnea, iloa, valoa ja terveyttä alkaneelle vuosikymmenelle <3

      Poista
  14. Hyvää alkanutta uutta vuotta Sinulle ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Ronja ja sinulle paljon ilon ja valon helmiä alkaneelle vuodelle <3

      Poista
  15. Onnellista uutta vuotta, Annukka! On ihanaa saada lapset jouluksi kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, onnellista uutta vuotta Satu! Äläkä muuta viserrä. Lapset on on paras lahja.

      Poista
  16. Kivalta näyttää sun valohommelit. Ja saahan niistä edes vähän valoo :)

    Mulle joulu on jo muutaman vuoden ollut pakomatka etelän valoihin. Toimii, silloin kun se toimii. Onhan tää valo täällä ihanaa, eikä mitään jouluhössötystä.

    Kiitos kuluneesta ja olkoon vuosi 2020 mielenkiintoinen, rauhaisa ja rakastava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootte kyllä tehneet viisaan valinnan. Ei tätä jatkuvaa pimeyttä ja vesisadetta kestä enää erkkikään. Onneksi on jo päivä alkanut pidenytyä ja sen jopa huomaa.

      En ole nyt ihan varma, oletteko vielä siellä etelässä vai jo takaisin kotona, mutta jokatapauksessa kaikinpuolin mieluisaa ja antoisaa Uutta Vuotta!

      Poista
  17. Hei, minä en tiennyt tuota kuksasta. Täytyykin katsoa onko meidän kuksat päässeet kuivumaan.... hui mikä ajatus.
    Nuo valot näyttivät tosi kauniilta ja tuo kattaus on kaikessa rauhallisessa yksinkertaisuudessaan ihan minun(kin) näköinen.

    Kiitos tästä, siitä että jaat näitä fiiliksiä!
    Aivan hurjan hienoa alkanutta vuotta ja vuosikymmentä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sitten tiedä siitä kuksan käsittelyohjeesta minäkään, että onko välttämätöntä vai ei (tuskin), mutta kun siinä kerran oli käsityöläinen itse ohjeet siihen kylkeen kirjaillut, niin ajattelin noudattaa, kun oli mulle niin tärkeä lahja, etten halua sitä vahingossakaan pilata. (Vielä maistuu kahvin läpi vähän puulle, mutta se puun maku siitä kuulemma sitten haihtuu, kun rasvakerros on riittävä).

      Kiitos kattauskehuista. On munkin mielestä kivan simppeli, mutta silti nätti. Ja helppo. Ja halpa :).

      Kiitos sulle itsellesi, kun viitsit näitä mun juttuja lukea ja jättää viestiä. Ja kirjoitella omia mielenkiintoisia tarinoita (sun luettujen kirjojen määrä mykisti mut niin tyystin, etten pystynyt edes kommentoimaan sitä mitenkään, mutta olet kyllä ihan uskomaton lukija..)

      Kaikkea parasta alkaneeseen vuoteen Vivi & koko konkkaronkka <3

      Joku jossain toivoi, että tästä uudesta vuosikymmenestä tulisi jälleen iloinen 20-luku. Olis aika kiva.

      Poista
  18. Hei,Annukka <3
    Olet mielessä usein ja käyn silloin tällöin katsomassa täällä mitä sinulle kuuluu.

    Tuo tekemättömyydestä tuskastuminen on kovin tuttu tunne itsellenikin. Viime vuosina olen huomannut, että minulla se maltillinen välivaiheen tila on aika kapea. Olen joko tukka putkella menossa, joskus hieman hengästyttävääkin tahtia, tai sitten lepotilaan, näytönsäästäjälle rojahtanut. Kunnes taas akut on ladattu ja sitten pitäisi saada taas jatkaa eteenpäin, välillä tukka putkellakin,koska siitäkin nautin. Olen tässä sitten todennut, että minun kohdallani se tuskastuminen ja tyytymättömyys aikaansaamattomuuteen on itseasiassa vain merkki siitä, että olen levännyt tarpeeksi. Ei sen vaarallisempaa tai vaatimuksia aiheuttavampaa. Se tarkoittanee vain sitä, että kun seuraavalla kerralla vuoristoradan vaunu taas tulee kohdalle, on tullut uutta energiaa ja taas valmis hyppäämään kyytiin.

    Olen tehnyt itseni kanssa diilin, että kun minulla on oman mittapuuni ja tavoitteideni mukaan riittävän hyviä kuulumisia kerrottavana, tulen ne kertomaan heti sinulle ja Tiialle :) Paitsi että uuden blogin yritän ehtiä avaamaan jo sitä ennen.

    Hyviä vointeja Annukka ja kaikkea hyvää <3 -Jantunen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva Uuden Vuoden yllätys tämä sun viesti Jantunen <3. Ja erityisen otettu olen tuosta kunniasta saada kuulla teidän kuulumisia ensimmäisten joukossa sitten kun on aika. Kiitos tosi paljon siitä! Ja toivottavasti myös uuden blogin osoite löytää tiensä tänne.

      Tuo mitä kirjoitati siitä , että tuskastuminen ja tyytymättömyys aikaansaamattomuuteen on merkki siitä, että on levännyt tarpeeksi, on just se, miten itsekin asian useimmiten koen. Ja myöskin hoen sitä perheen miesväelle, että "ihmisellä pitää välillä myös olla tylsää" ja että "loma on tehnyt tehtävänsä, kun se jo alkaa kyllästyttää". Mutta tänä jouluna mulla ei ollut kyse tästä, vaan jostain inhottavasta tyytymättömyyden tunteesta. Sellaisesta, jolle ei ollut mitään syytä ja jota en olisi halunnut yhtään tuntea. Mutta aina ei näköjään mieltään voi ihan täysin ohjailla, vaikka kuinka toivoisi. Onneksi nyt on taas mieli ihan hyvällä mallilla ja energiatasot myös.

      Odotan todella sitä uutta blogiasi ja kuulumisia. Mutta kiitos jo tästä ja kaikkea mahdollista hyvää koko teidän perheelle <3

      Poista
  19. Ihastuttava kattaus teidän joulupöydässä!
    Tuollaiset toivotut lahjat ovat parhaita. Minäkin sain olkalaukun, josta olen haaveillut pitkään.
    Joulun tunnelma oli toissavuotista parempi, kun kaikki olivat terveitä. Lisäilo oli, kun perheemme pikkuisin tuli visiitille äitinsä kanssa, vaikka joulunpyhät olivatkin ohi. Ihailen heidän tapaansa rakentaa omannäköistään joulua pikkukotiinsa. Tuo nuorempi polvi vaikuttaa viisaammalta kuin itse aikoinaan, kun yritti olla mieliksi koko suvulle. Onneksi nykyisin osaamme jo olla terveesti itsekkäitä. Haaveilen kyllä (itsekkäästi) joulusta, jolloin tuo piiperoinen vanhempineen olisi osana jouluaattoa.
    Kiitos uuden vuosikymmenen toivotuksista ja ilo olla mukanasi. Halauksin, Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tuija! Tykkään itsekin tosi paljon tuosta vähän niinkuin itsestään syntyneestä kattauksesta, joka koostuu mun lemppariasioista (pellava, havut, kauniit kynttilänjalat..).
      Tosin kuva on otettu sen jälkeen, kun oli jo syöty, joten astiat on jo korjattu pois, mutta kiva oli sekin kokonaisuus.

      Haaveiden olkalaukku kuulostaa ihanalta lahjalta, joka tulee taatusti kovaan käyttöön, koska on omien toiveiden mukainen.

      Samoin ihanalta kuulostaa pikkuihmisen vierailu sekä nuoren perheen omanlainen joulu. Niin jotenkin sydäntä lämmittävää, kun saa seurata vierestä toisten onnea ja parhaimmillaan olla osa sitä.

      Kiitos sinulle uskollisesta mukanaolosta ja kaikkea hyvää alkaneelle uudelle vuodelle Tuija <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi