Sivut

tiistai 26. helmikuuta 2019

KUIS KULKEE "KUNTOON VAIKKA VÄKISIN"-PROJEKTI


Kirjoittelin vuoden alussa, kuinka olen ihan totaalisen ärsyyntynyt siihen, että vaikka kuinka pyrin pitämään itseni kunnossa säännöllisellä salitreenillä ja muulla päivittäisellä liikunnalla, mitään merkittävää kehitystä ei tunnu tapahtuvan. Niinpä uhosin hankkiutuvani (parempaan lihas)kuntoon "vaikka väkisin".

Kyseessä ei ollut mikään uuden vuoden lupaus, eikä nollasta liikkeelle lähtevä projekti, vaan hienosäätö totuttuun nähden. Paitsi että osuvampi kuvaus olisi varmaankin ruuvin kiristys. Sen verran tosissani olin ja olen edelleen, vaikka tuntuu, että ajoittain ruuvi on kiristänyt lähinnä pääkopassa.



Vanha kuva salin seinällä olevasta motivaatiotaulusta. 


Maanantai 25.2.2019

Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin pitänyt tuntemuksistani jonkunmoista päiväkirjaa, jotta olisin jälkikäteen voinut merkintöjeni perusteella itselleni todistaa, että parempiakin päiviä on tähänastisen parin kuukauden matkan varrelle mahtunut. Nyt kaikki on pelkän muistin varassa, ja se taas tuntuu huonoina päivinä kallistuvan sille kannalle, että mitään muuta ei ole koskaan ollutkaan.  

Alkuun päätin, että ensimmäisen kuukauden ajan keskityn vain ja ainoastaan kasvattamaan viikottaiset kuntosalikerrat yhdestä tai kahdesta kolmeen, ja pyrin lisäämään harjoittelupainoja nousujohteisesti sen minkä vaan pystyn, mutta muuten pidän kaiken ennallaan. Ajatuksena se, että vaikka tiedostankin ravinnon merkityksen treenin yhteydessä, en halunnut alkaa liikaa säätämään kerralla, koska tarkoituksena oli pitää homma hauskan puolella, eikä tehdä jokapäiväisestä elämästä turhan hankalaa. 

Kolme viikkokertaa ma-ke-pe-rytmillä solahti arkeen helposti, eikä yhtään kertaa jäänyt väliin. Päinvastoin, piti vähän toppuutella, etten olisi sännännyt salille myös sunnuntaisin, vaikka oli hyvää aikaa. 

Välillä tuntui, että jaksan mitä vaan, ja pystyin ihan kivasti lisäämään painoja, mutta välillä taas tuntui, etten jaksa edes entisiä. Aikalailla yks-yhteen meni sen kanssa, miten olin syönyt tai nukkunut.

Mieli oli tammikuussa kuitenkin positiviinen, yöunet tuntuivat parantuneen (ihan parasta!!), kun lihaksia oli rääkännyt oikein kunnolla, hyvällä mielikuvituksella kroppa tuntui vähän tiivistyneen, ja ihokin pehmentyneen ja muuttuneen entistä kuulaammaksi. Ehkä kaikkein kummallisin postiiivinen muutos oli se, että kuivasilmäisyyteni, ja sitä mukaa jatkuvien silmätippojen tarve, väheni. Outoa, mutta totta. Selityksenä tälle en oikein muuta keksi kuin sen, että kuivasilmäisyyden yhtenä syynä voi kuulemma olla se, että kyynelrauhaset (muistaakseni nämä) ovat tukossa, ja silmänympäryksiä pitäisi niiden vuoksi hieroa ihan huolella. No, en ole hieronut, mutta sen verran paljon on tullut salilla punnertaessa irvisteltyä, että varmaan siinä sitten ne tukkiutuneet rauhasetkin ovat alkaneet aueta ja hyvä niin. Ei nyt ihan kokonaan ongelma poistunut, mutta kaikki entiseen nähden on plussaa.

Paino ei tammikuussa muuttunut suuntaan, eikä toiseen, vaan pysyi täsmälleen samana.

Entäpäs sitten? 

Helmikuun alussa aloin kiinnittää enemmän huomiota myös ruokailuihin, ja tutkin, miten pitäisi syödä, jotta lihasmassalla olisi mahdollisuuksia kasvaa tai edes säilyä. Ja siinä kohtaa oli pakko todeta, että niillä proteiinimäärillä, joita normaalista kalaa ja broileriakin sisältävästä, mutta silti kasvispainotteisesta, vähähiilihydraattisesta ruuastani saan, voin unohtaa molemmat äsken mainitut. Tarvittava proteiinimäärä kun omalla kohdallani on noin 100 gr/ päivä, eli jos syön 5 kertaa päivässä, joka aterialla/välipalalla pitäisi proteiinia saada noin 20 gr. Hyvät rasvat, paljon kasviksia ja hiilihydraattia täysjyvästä sopivassa suhteessa lisäksi. En nyt näitä tähän ala luettelemaan, mutta siis omalla, omasta mielestäni perusjärkevällä ruokavaliollani, jolla olo kyllä on varsin yleishyvä, voin lihasmassan osalta jatkaa hyttyssarjassa lopun ikääni. Ja siis tähän väliin korostan, että tarkoitus ei ole pyrkiä miksikään oman elämäni Bull Mentulaksi, vaan ainoastaan yrittää parantaa kehonkoostumusta parempaan suuntaan vuoden vaihteessa tehdyn mittauksen perusteella. (4,7 kg liikaa rasvaa ja vastaavasti 2 kg liian vähän lihaksia, joista erityisesti jälkimmäisen eteen koitan nyt tehdä töitä).

Niinpä säädin myös syömisiäni, ja huvitin ukkelia annoksillani, joita oli ihan oikeasti täysi työ saada urakoitua loppuun asti. Minä kun olen kuvitellut syöväni ihan heittämällä suositellut puoli kiloa kasviksia päivässä, mutta ei taida pitää paikkaansa. Totesin sen, kun muutaman päivän ajan laitoin ihan mielenkiinnosta marjat ja kasvikset puntariin ja huolehdin, että sekä ilta- että aamupalalla tulee muun ohella syötyä 100 gr marjoja kummallakin, ja vastaavasti päivän parilla pääaterialla 200 gr muita kasviksia. Välissä sitten esim. hedelmiä, joita yleensä en syö juuri lainkaan, koska ovat omaan makuuni niin makeita. 






Yllättävän iso kuorma on tuo 200 gr kasviksia (ylläolevassa kuvassa) per ateria. Samat kalorit saisi hyvinkin kompaktisti syömällä 10 gr suklaata... Paitsi että oikeasti pitäisi syödä 300 gr kasviksia tuota palaa vastaan. Ja 3 kilon kasvisannoksen kalorit saa puolestaan kasaan syömällä esim. yhden Runebergin tortun. Nämä ihan vaan mielenkiinnosta tekeminäni huomioina, ei muuta. Vaihtoehtojen hyötynäkökulmia tuskin tarvii erikseen mainita.

Tiistai 26.2.2019

Oli pakko jättää teksti eilen kesken, koska olin niin ärsyyntynyt ja olo oli tukala (jälkimmäistä on edelleen, mutta yön yli nukkuminen kuitenkin kannatti).

Syömisten säätö pääruokien osalta ei ollut sinällään kasviskuormien kasvattamista lukuunottamatta ongelma, koska syön joka tapauksessa mm. broileria ja kalaa, joista kummastakin saa suht pienellä annoksella tarvittavat proteiinit. Mutta sen sijaan aamu-, ilta- ja välipalojen suhteen olin vähän pulassa, koska esimerkiksi suosimaani luonnonjugurttia pitäisi syödä hirmu määrät, että saisi protskut kasaan. Olkoonkin, että syön aamulla ja illalla myös pari palaa jälkiuunileipää, joiden päällä on useimmiten kalkkunaleikettä, mutta niin ohuita siivuja, että niitäkin pitäisi mättää melko kuorma, jos haluaisi auttaa asiaa.

Siispä päädyin siihen kaikkein helpoimpaan ratkaisuun ja otin avuksi maitorahkan ja raejuuston, joita en kumpaakaan yleensä syö satunnaisia puuron sekaan laittamiani juustolusikallisia enempää.






Rahka on omaan makuuni ihan vihoviimeistä tatinaa, enkä tykkää siitä yhtään. Luomuversio on vähän inhimillisempää, mutta en nyt siihenkään voi sanoa ihastuneeni.

Alkuun kuitenkin tuntui, että säätö auttoi, koskaan ei ollut nälkä, mitään ei tehnyt mieli ruokailujen välillä napsia ja salillakin pystyin sellaisiin parannuksiin, etten olisi kuuna päivänä uskonut. Mm. jalkaprässiin olen pystynyt lisäämään yli 60 kiloa lähtötasooni nähden. Kertoo toki siitä, että lähtötaso ei ollut kaksinen, mutta myös siitä, että kehitystä on tapahtunut. Ja omasta mielestäni kokoni (ja pakko nyt sanoa, että myös ikäni) huomioiden varsin merkittävää sellaista. Etenkin kun tavoitteeni oli lisätä nimenomaan jalkojen lihasvoimaa. Sen sijaan esim. yläselän lihaksia kehittävissä liikkeissä ei tunnu tapahtuvan minkäänlaista edistystä, vaikka kuinka pinnistelen. En siitä kuitenkaan stressaa, vaan koitan keskittyä iloitsemaan onnistumisista.

Helmikuun puolivälissä täytin 54 v, ja kuin taikaiskusta mittariin napsahti ikävuosien lisäksi myös lisää painoa, joka ei ollut ollenkaan toivottu synttärilahja. Olisin halunnut sen palauttaa sinne, mistä tulikin, mutta ei näköjään ole palautusoikeutta. Päinvastoin, paino on lähtenyt hiipimään lisää ylöspäin, ja vaikkei isoista kilomääristä puhutakaan, niin oloni on tällä hetkellä inhottavan raskas, tukala ja tukkoinen. Myös peilikuva näyttää ankealta, iho on muuttunut kuivaksi ja sameaksi, ja ikävästä olosta johtuen kasvotkin tuntuvat roikkuvan kuin vihikoiralla. Siinä ei paljon jalkaprässin tulokset lohduta.

Nyt sitten mietin, mitä pitää tehdä, että olo ja mieli kohenee.

Pääsyyllisenä huonontuneeseen tilanteeseen pidän rahkaa ja raejuustoa, ja niiden tilalle koitan nyt keksiä jotain muuta. Ilman, että pitää alkaa syödä mitään proteiinijauheita.
Ehkä heti treenin päälle voisin hyväksyä jonkun jauheesta tehdyn palautusjuoman, joka kai olisi ihan suositeltavaakin, mutta koska käyn salilla lounasaikaan ja menen sieltä suoraan syömään, tuntuisi hullulta tankata ensin palkkarilla ja siirtyä siitä sitten ruokapöytään.

Ja voihan se olla niin, että kehoni ei vaan pysty käsittelemään moista proteiinimäärää, vaan ylimärää päätyy rasvaksi. Tai sitten syynä on se vähäinenkin hiilihydraattilisäys, jonka olen tehnyt. Normaalisti, kun en pastoja tai muita juurikaan syö. Edes täysjyväversioina niinkuin nyt.

Eikähän tätä tukalan olon pähkäilyä helpota sekään, että vaikka olen ajat sitten keskimääräisen vaihdevuosien alkamisiän ylittänyt, ne ovat omalla kohdallani vielä jossain edessäpäin, mutta sen verran "viimeisiä" tässä vissiin vedellään, että enää ei ole aikoihin voinut kalenterista tarkistaa, milloin turvonnut ällöolo johtuu kenties jostain muusta kuin syömisistä. On enempivähempi itsellekin arvoitus, mutta jos tietäisin, että siitä on tässä hetkessä kysymys, voisin ottaa rauhallisemmin ja luottaa siihen, että menee ohi.

Jokatapauksessa jotain on pakko tehdä, koska en halua tästä tämän isommaksi kasvaa. Ei tunnu omalta olotilalta tämä.

Ja jos nyt joku miettii, että mitä järkeä tässä kaikessa on, niin välillä epäilen sitä itsekin, mutta siitä huolimatta aion jatkaa valitsemallani tiellä, koska kaikesta huolimatta nautin treenaamisesta, vaikka syöminen tällä hetkellä tökkiikin.

Seuraavana etappina on huhtikuun loppu, jonka jälkeen aukeaa golfkenttä ja elämä siirtyy pitkälti ulos. Silloin aion käydä mittauksessa uudelleen, ja jos vähänkään on tulokset parantuneet lähtötilanteesta, se tuntuu palkitsevalta ja motivoi jatkamaan salikäyntejä myös pelikaudella. Harvemmalla tahdilla tosin ja edellyttäen, ettei tule yhtä läkähdyttävän kuumaa kesää kuin mennyt oli. Mutta jos mitään toivottavan suuntaista kehitystä ei ole tapahtunut, vaan olen muuttunut painavaksi rasvapalloksi, olen valmis lyömään hanskat tiskiin. Siihen en kuitenkaan halua uskoa, vaikka fiilis on tällä hetkellä mitä on. Ja tiedostan myös olevani turhan kärsimätön, mutta sille en nyt mitään voi. Sensijaan toivon, ettei kukaan tätä projektiani dissaa, koska ei ole ihan parhaat fiilikset just nyt muutenkaan.

Ja siitä huolimatta, että tämä oma tekstini ei varsin kannusta aloittamaan mitään vastaavaa, niin linkkaan tähän yhden omasta mielestäni hirmu hyvän ja kivan järkiperäisen artikkelin, johon törmäsin, kun kuukkeloin vinkkejä hakusanoilla "50-vuotiaan naisen lihaskuntoharjoittelu" (klik).


Ensi viikolla päästään ukkelin kanssa poikkeuksellisesti lomalle, joka aiotaan viettää ilman huolen häivää, nauttia uusista maisemista, rauhasta ja toivottavasti myös hohtavista keväthangista. 

PS. Vaikka projektin nimessä esiintyykin lähinnä läpällä tuo ".. vaikka väkisin", niin mitään en silti väkisin tee. Ihan omasta halustani ja vapaaehtoisesti vaan.

31 kommenttia:

  1. Tuosta harjoittelusta en osaa mitään tieteellistä kommenttia antaa kun en itse salilla käy, vaikka pitäisi tietysti. On vaan niin iso kynnys mennä. Jos olisikin vaan naisille ja mieluimmin minun ikäisilleni yksinomaan varattu paikka, niin sitten voisin mennäkin. Uimahallikäynnit ovat myös poissuljetut kohdallani. En tykkää kuikuilla saunan ja suihkun väliä ilman rihmankiertämää vieraiden ihmisten nähden.
    Toivottavasti mielialasi loman ja myöhemmin keväällä alkavan golfin peluun myötä kohenee<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sali, jolla itse käyn, on justiin siitä kiva, että siellä käy ihan kaiken ikäisiä ja -kuntoisia ihmisiä. Niin teini-ikäisiä kuin naapurin palvelutalosta paikalle Reinot jalassa köpötteleviä pappojakin. Ja pyörätuoliasiakkaita.

      Aika hyvin ikähaarukasta kertoo salin liitutaululle kirjoitetut vastaukset kysymykseen "Mikä sinua motivoi". Niitä kun löytyy kaikkea väliltä "Vanhojen tanssit" tai "Cheerleading" aina mun suosikkiin "Kireenä arkkuun" asti :).

      Harjoittelu mulla sujuu, mutta ruokailu tökkii ja sen haluaisin säätää sellaiselle mallille, että pääsen tästä tukalasta olosta ja alan taas tuntua/näyttää itseltäni. Tai mieluiten parannetulta versiolta itsestäni :).

      Golfkautta en vielä odottele, se kun tulee sieltä jokatapauksessa. Mutta viikon loma Lapissa tuntuu jo ajatuksen tasolla ihanalta.

      Terkkuja <3

      Poista
  2. Ihan ensin mun on kyllä nostettava hattua (pilviin asti) sun sinnikkydelle ja määrätietoisuudelle! Mä niin ihailen tota sun asennetta, että vaikka tökkii, niin jatkat vaan sitkeästi. Itse heittäisin hanskat tiskiin välittömästi, jos alkaisi syöminen tökkiä noin paljon. Vähän olin puolisalaa mielessäni itsekin suunnitellut jonkinlaista "projektia", mutta alkoi vähän arveluttamaan, kun tämän sun tekstin luin... Tai sitten pitäisi vaan oikeasti suunnitella se syömispuoli tosi tarkasti etukäteen, ettei kävisi noin. Mietin sua (ja itseäni myös eli omaa mahdollista projektia) kotiin ajaessa ja tuli muutamia ajatuksia/ideoita. Voivat olla ihan hölmöjä ja mahdollisesti jo sun testaamia, mutta kokeillaan.

    Rahka. Olen ihan varma, että kaikkien uskontojen jumalat on istuneet kosteaa saunailtaa jossain vaiheessa ja miettineet, mikä olisi ihmiskunnalle sopiva rangaistus kaikista hölmöilyistä. Ja sitten joku keksi rahkan! Siis mun mielestä rahka ei sovi kuin rahkapullaan ja pashaan :D Raejuusto vielä menee - tai siis itse asiassa tykkään siitä, mutta en ole ihan varma jaksaisinko sitäkään vetää monta kertaa päivässä, joka päivä.

    Oletko kokeillut niitä Valion ProFeel maustettuja proteiinirahkoja? Niissä tosin on aavistus sokeria (mansikka- ja vadelma-mauissa), mutta en usko määrän olevan mikään kauhean korkea. Toki samassa sarjassa on myös sokerittomia versioita, mutta niissä taas on keinomakeutusaineita mukana, mitä ainakaan mä en voi sietää laisinkaan.

    Samaisessa ProFeel -sarjassa on tosi hyvän makuisia (ja miellyttäviä) proteiinijuomia, joissa on 20 g siinä annoksessa (2,5 dl). Niitäkin on sokerilla ja ilman. Mä en tykkää yhtään mistään jauheiden kanssa pulaamisesta, nämä valmiit juomat on tosi kätsyjä ja hyvän makuisia.

    Entä tuorepuuro rahkasta? Mulla on blogissa ihan superhyvä ohje, jonka itse kyllä teen Valion kreikkalaisesta juggesta (protskua 8 g / 100 g), mutta toimisi varmaan myös rahkalla? Itse voisin syödä ko. tuorepuuroa helpostikin sekä aamulla että välipalaksi.

    Sitten mietin ihan yksinkertaista juttua: laadukasta palvikinkkua tai suolalihaa muutama siivu esim. porkkanatikkujen ympärille käärittynä?

    Hummus. Sitä nyt ei kilotolkulla jaksa tietenkään kerralla syödä, mutta katsoin että itse tehtynä tulisi noin 5 g / 100 g. Se on tosi hyvää esim. ruisleivän päälle laitettuna (sun aamuleivät!) ja itse tykkään dipata siihen porkkanaa/kukkakaalia/paprikaa.

    Tässä muutamia ideoita! Löydän varmaan jostain vielä lisääkin (jos kaipailet lisävinkkejä), kunhan saan kaivettua yhden verkkokurssin materiaalit jostain. Toi sun olotilan muutos rahkan ja raejuuston lisäämisen jälkeen ei kyllä kuulosta kauhean miellyttävältä.. Ja hei, kiitos tosta linkistä, artikkeli oli tosi hyvä!!

    Tsemppiä Annukka, sä oot (viimeistään nyt) mun idoli. Tosi iso respect tälle sun projektille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja siis tietenkin keitetyt kananmunat? Maistuuko ne sulle välipalana (just esim. vaikka hyvän kinkun tai suolalihan kanssa)?

      Poista
  3. Ensinnäkin ihan hirmu iso kiitos kannustuksesta ja kauniista sanoista Emma <3. Tuli just nyt tarpeeseen. Joskaan idoliksi musta ei kyllä näillä meriiteillä ole. Ennemminkin (varoittavaksi) esimerkiksi varmaan. Ja joo, allekirjoitan ihan heti ton sun rahkan syntytarinan. Menee samaan sarjaan tupakan ja sukkahousujen kanssa, joista jälkimmäisiä tosin käytän :).

    Tässä on viimeaikoina tullut tutkailtua kaupan kylmähyllyjä aika ahkerasti, ja kerran sieltä poiminkin noita sunkin mainitsemia ProFeelin valmiita proteiinijuomia, joita ostinkin muutaman. Maistui mukavan pehmeälle, joskin mun makuun makealle, vaikkei sokeria varmaan tosiaan kovin paljon määrällisesti olekaan. Niitä mulla on töissä varuilta pari ikkunan välissä :D (meillä ei ole toimistolla tällä hetkellä toimivaa jääkaappia, mutta vanhat, vetoisat ikkunat, joten sinne on hyvä jemmata välipalaa).

    Keinomakeutut rahkat on ehkä vielä kamalampia kuin ihan perus. Ei vaan kertakaikkiaan pysty. Sama koskee ikävä kyllä mun kohdalla tuorepuuroja, joista ei yrityksistä huolimatta ole tullut mun juttu (muistan kyllä sen sun reseptin) kaikesta hehkutuksesta huolimatta. Eikä ihan tavallinen puurokaan 12 vuoden joka-aamuisen, veteen keitetyn kaurapuuron pakkosyötön jälkeen niitä ykköslemppareita ole, mutta löysin kivan vaihtoehdon "Alku sadonkorjuupuuro", josta tykkään, kun on mukavan purtavaa.

    Senkin muistan, että meillä on sama jugurttilemppari. Se Valion sinisessä purkissa oleva Eila kreikkalainen, jossa on tosiaan hyvin proteiinia, mutta nyt kun sitä "pitäisi" syödä kerralla puoli pakettia, siinä tulee mukana myös liiankin hyvin rasvaa (yli 20 gr) ja sitä koitan nyt välttää ja pysytellä parin gramman / 100 hujakoilla. Ja siihen huituville bongasin itselleni uuden tuttavuuden Valion Lempi islantilainen jugurtti. Siinäkin on protskua 8 gr, mutta rasvaa vaan 3 /100 ja mukavan pehmeä koostumus olematta liian luiru kuitenkaan. Ja toinen kiva juttu, jonka löysin, on Valion kasviperäinen OddlyGood proteiinivälipala. Maistuu hyvälle ja raikkaalle ja on pieni purkki, joita pystyy hyvin syömään pari ilman, että tulee yhtään ähky.

    (Jos nyt joku muu kuin sinä lukee tätä mun viestiä, niin varmaan miettii, että onpas nyt vaikeaa ja fanaattista, mikä ei pidä paikkaansa. On vaan mulle uusi asia ja vaatii tutkailua ja kokeilua, että löydän sen itselleni helpoimman ja sopivimman vaihtoehdon, jonka voi kahden edellämainitun kautta vakiinnuttaa käytäntöön).

    Keitettyjä kananmunia syön juu, sen unohdin mainita. Joskus yhden sekä illalla että aamulla, mutta yleensä pysyttelen yhdessä per päivä silloin, kun niitä syön.

    Porkkanatikkujutska oli kiva "snäksi-idea". Sopii hyvin viinilasin kylkeen ;). (Mietin tässä muuten vähän aikaa sitten, että viini on mun ainoa "pahe" ja siitä en kyllä aio kokonaan luopua, vaikka sitten pilaisi koko projektin).

    Kiitos kaikista vinkeistä ja tsempeistä Emma ja ei muuta kuin omaa projektia kohti <3. (Mulla oli eilen niin paha olo, että kävelin puntin lisäksi reilut 20 tuhatta askelta, että edes vähän helpotti. Tänään oon syönyt kalakeittoa ja muutenkin kevyesti ja olo on paljon parempi. Melkein meinaa tulla nälkä jo, ja sekin tuntuu kivalta vaihtelulta :))

    VastaaPoista
  4. Onkohan tästä nyt tullut sinulle liian suuri ongelma? Miten ihmeessä pari kiloa sinne tai tännekin olla noin iso asia. Kuntoilet paljon ja syöt hyvin, se kyllä riittää, älä grammoja laske.
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari. Ei ole tullut ongelma. Fiiliksiä tulee ja menee ja tätä kirjoittaessani ei ollut se paras mahdollinen päivä.

      Poista
  5. Otat kyllä ihailtavan tosissasi projektisi!

    Itse olen liikkunut nyt n. puolivuotta kohtuu hyvin, kerran pari viikossa bodypumppia sekä kahvakuulaa. Plus jokapäiväiset kävelylenkit (45 min.) assarin kanssa. Nyt myös on tullut hiihdeltyä. Olo on paljon parempi kun on käynyt kunnolla rehkimässä. Ja noiden hiihtolenkkien jälkeen mulla olisi energiaa vaikka muille jakaa;)

    Kasvisten syönti ei ole vahvimpia puoliani, vaikka muuten syönkin terveellisesti. Ja minä olen tämän huushollin sokeripolliisi, kun kyttään kaikki pakkaukset, että paljonko niissä on sokeria...Kananmunia ja kaurapuuroa menee viikonloppuisin.

    Minulla pukkaa varmaan jotain viidenkympin villitystä, kun olen ruvennut kiinnittämään huomiota ihonhoitoon ja ennenkaikkee puhdistukseen. Höyrähdin jopa tilaamaan luonnonkosmetiikkaa, jos ne olisi vaikka parempia iholle:D

    Mukavaa viikkoa ja tsemppiä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tästä mun tekstistä varmaan sai sellaisen kuvan, että hampaat irvessä painan koko ajan menemään, eikä mikään riitä, kun otan kaiken niin kuolemanvakavasti :). Ei sentään onneksi ihan noin pahaksi ole homma päässyt, vaikka ihan tosissani yritänkin todistaa itselleni (ja ollakseni rehellinen, ehkä vähän muillekin), että ikä ei ole este, vaan vieläkin voi kehittyä, jos haluaa. Ei vaan just nyt siltä tunnu, kun ainoa kehitys on lisääntynyt paino, joka ei todellakaan ole yhdessä yössä kroppaan humpsahtanutta lihasta..

      Kuulostaa niin hyvältä toi sun liikuntainnostus, josta tuntuu tulleen just sellainen helppo ja luontainen osa elämää niinkuin se parhaimmillaan just on. Kyllä se vaan on vissi totuus, että ihminen on luotu liikkumaan, eikä istumaan paikallaan. (En tiedä, olitko niin viitseliäs, että klikkasit sinne mun linkkaamaan artikkeliin, mutta mun mielestä siellä oli ihan hirmu kivasti ja sillälailla maalaisjärkisesti ja syyllistämättä perusteltu liikunnan hyötyjä. Ja mua lämmitti myös se kappale, jonka otsikko oli "Imurointi ei ole liikuntaa")).

      Jos sinä olet sokeripoliisi, niin musta on kehkeytynyt rasvapoliiisi :D. Lähti ukkelin "lihaisat kinkkumakkarat" vaihtoon, kun alettiin tutkia niitten rasvaprosenttia, joka oli 20! (Kalkkunaleikkeissä taitaa olla 0,3 tai jotain). Ei pistänyt yhtään vastaan, vaan on ihan vapaaehtoisesti itse alkanut tehdä valintoja vähän toisella tavalla, kun sitä turhaa rasvaa kertyy myös hälle.

      Luonnonkosmetiikkaa itsekin käytän enimmäkseen. En tiedä sen vaikutusten paremmuudesta muihin nähden, mutta mua ainakin helpottaa tieto siitä, ettei sisällä mitään synteettistä. (Tuli muuten telkkarista tässä just hiljattain ohjelma, jossa testattiin erilaisia kasvovoiteita ja voittajaksi, vai olikojan se kakkoseksi, selvisi meilläkin kaikissa pikkukaupoissakin myytävä Nivea Soft. Sellaisessa valkoisessa isossa purkissa. Päihitti testissä monet kalliimmat, jopa sadan euron voiteet ja mun mies oli mielissään, kun hänen käyttämänsä suosikki voitti :D).

      Luistavia latuja, aurinkoisia kelejä, tsemppiä ja hyvää mieltä sulle kans <3. Meillä jää nyt tänä talvena Vuokatti väliin, kun suunnataan pohjoisemmaksi poikaa morjenstaan.

      Poista
  6. Ensinnäkin tosi hienoa, että oot jaksanut tsempata noin hienosti. Siitäkin huolimatta, että välillä on niitä huonojakin fiiliksiä. (Itseä otti viimeksi päähän, kun YKSI pienikin sivuaskel tällä hetkellä ruokavaliossa saa vaakalukemat näyttämään heti jotain ihan muuta kuin toivoisi...) Musta on upeaa, että löytyy kovia tsemppareita kuten sinä <3

    Oon varma, että jos sulla on tullut lisää tuloksia salilla, oot myös todella tiivistynyt ja saanut lihasta. Lihashan myös jonkin verran sitoo nestettä. Itse huomaan sen mm. siitä, että jos salilla käyntiin tulee tauko (tyyliin viikko), niin paino laskee heittämällä kilonkin. Niin nopeasti ei lihas häviä, mutta ne nesteet kylläkin.

    Mulla uppoa rahkoista parhaiten Milbonan 4% rahka. Ei ole parasta herkkua, mutta menee alas marjojen/hedelmien kanssa. Mutta hitsi jos niistä rahkoista ja raejuustoista tulee huono olo, niin ehkä sit tosiaan jotain munanvalkuista tai prostkujauhetta? Ja muista, että älä anna periksi, vaan kokeile tarvittaessa hienosäätää ruokia johonkin suuntaan tai kysäise jeesiä joltain ravintoalan ihmiseltä tai peeteeltä? Kaikki ei ehkä sovi kaikille samalla tavalla. Muistan, kun joskus muinoin söin tosi vähän hiilareita ja painotin ehkä liikaakin proteiineja, niin mulle tuli just sellainen ällö turpea olo ja paino lähti nousuun. Jos sulla nykyisen ruokavalion kanssa on sama juttu, että just sun kroppa reagoi siihen tietyllä tavalla?

    Muista myös olla tosi ylpeä sun treenituloksista! Esim. tuo parannus jalkaliikkeissä on huima! Hyvä sä <3 Sitä paitsi pian voidaan skoolata sit hauikset pullistellen ;D

    Oon myös tosi tosi iloinen, että innostit mutkin treenaamaan kovempaa. Ilman sitä impulssia nitkuttaisin nytkin samaa vanhaa kaavaani ja manaisin sitä, kun mitään ei tapahdu. Joskus pitää vaan tehdä jotain ihan erilaista, että saa aikaiseksi muutosta.

    Treeni-iloa ja halauksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli ihan hirmu hyvä mieli tästä sun ihanan kannustavasta ja lohduttavasta kommentista. Kiitos, kun oot niin kultainen ja ymmärrät <3. Ja samassa veneessä tässä tavallaan rimpuillaan, joten tsemppi puolin ja toisin auttaa aina :).

      Haluaisin kanssa uskoa, että sitä lihastakin olis tullut edes vähän, vaikkei päällepäin näykään, mutta kyllä siinä kylkiäisenä näytän saaneeni myös lisää rasvaa, joka ei varsinaisesti ollut toivelistalla, vaan päinvastoin. Melkoiselta kilpajuoksulta jotain ihme luonnonvoimia vastaan tää nyt tällä hetkellä tuntuu ja siinä mielessä vaähän kurjalta, kun en tosiaan nyt osaa päätellä, mistä mikäkin johtuu. Paitsi että rahkat saa nyt kyllä mun puolesta lähteä jonnekin maatakiertävälle radalle. Me ei selvästikään sovita yhteen. Paitsi smoothiessa menee kyllä marjojen seassa, mutta purkin lisäksi on pakko lisätä jotain nestettä, että saa tökötin edes blenderistä ulos. Ja se taas lisää annoksen kokoa siinä määrin, että alkaa taas olla vaikeuksia selvitä siitä).

      Se ilo tästä enemmästä syömisestä on kyllä ollut, että nukun paljon paremmin, eikä lihaksia särje. Heti, jos syön vähemmän, yöt menee pyörimiseksi ja jalkoja täytyy siirrellä paiaksta toiseen, kun missään ei tunnu olevan hyvä.

      Mutta siis nyt täytyis vaan malttaa laittaa jotain jäitä hattuun, eikä stressata epäoleellisista, koska se ei varsin auta asiaa. Päinvastoin, kerryttää vaan lisää rasvaa.

      Ja juu, olen kyllä ihan tosi iloinen tosta jalkajutusta. Se oli oikeastaan vahinko, että tein niillä painoilla joilla tein. Luulin, että prässissä oli 85 kg, mutta meillä on siinä sellanen lisäsäätö, jonka luulin olevani nollilla, mutta oliki +7,5 kg, eli oikeesti nostelinkin 3 x 10 x 92,5 kiloa, eikä tuntunut yhtään pahalta :D.

      Oli kyllä melkoinen munkki, että satuin näkemään sen mun FB-seinälle, vai Instaanko se oli, ilmestyneen verkkokurssin mainoksen, koska siitähän tää kaikki lähti, vaikka menikin hylkyyn ja löytyi kirja sen sijaan tilalle. Siitä on ollut meille molemmille selvästi iloksi ja hyödyksi, vaikka onkin mulla tällä hetkellä haudattuna kasan alimmaiseksi. ((Miehelle sanoin, että jos ei kohta rupee tuleen tuloksia, saa Haikarainen lentää ulos ikkunasta :D).

      Mun hauikset ei pullistele, mutta kyllä niillä sentään vielä onneksi skoolaamaan pystyy :D.

      Kippis ja kiitos ja treeni-iloa ja halit sulle kans <3

      Poista
  7. Tsemppiä projektiin. Iho-asioissa saattaa auttaa, jos pääset ulos hiihtelemään. Mulla ainakin runsas ulkoilma tekee iholle gutaa.

    Enkä kyllä ole ollenkaan asiantuntija paino(kaan)-asioissa, mutta tulee kyllä mieleen, että painoa tulee varmasti lisää ainakin kasvaneista lihaksistasi. Mulle joku guru aikoinaan selitti, kuinka läski painaa vähemmän kuin lihas ja jos läski sitten korvautuu lihaksella, paino nousee hiukan, mutta kroppa silti kiinteytyy.

    Voimia rojektiin, hengessä ollaan mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsempistä Leena. Sitä tarvitaan.

      Hiihto on kyllä sellanen hikilaji (ainakin mulle), että on tosiaan omiaan pehmentämään ihoa. Siihen vaan ei täällä enää ole vähään aikaan ollut mahdollisuuksia, kun ladut on sulaneet pois. Mutta viikonloppuisin ja punttipäivien välipäivinäkin kyllä tuli hiihdettyä aina, kun vaan jaksoin. Ja muutenkin olen niin raitisilmariippuvainen, että tunti-pari menee työpäivisin ulkona vähintäänkin käppäillessä töihin ja takaisin, ja illalla vielä erikseen lenkkiä. Viikonloppuna sitten enemmän, kun ei työt "häiritse". Mutta nyt tää mun normaalisti hyväkuntoisen ihon muutos huonompaan ajoittuu kyllä niin selvästi tohon rahkojen ja raejuuston mukaantuloon, että on pakosti siitä riippuvaista ja niiden tilalle aion nyt keksiä jotain muuta.

      Näinhän se on, että lihas mahtuu pienempään tilaan kuin läski, vaikka kilo läskiä painaakin yhtä paljon kuin kilo lihasta :). Just nyt musta vaan tuntuu, että vaikka sitä lihastakin olis tullut joku gramma lisää, niin sen kaveriksi tuntuu lyöttäytyvän myös ylimääräinen rasvakerros, joka ei varsin mieltä lämmitä.

      Ja vaikka tää kaikki mun teksti siltä varmaan kuulostaakin, niin ei tää sentään mikään elämää suurempi projekti ole, enkä sitä hampaat irvessä suorita, koska sillä keinoin ei varsin toivottua tulosta tule. Jotenkin sitä vaan kokisi ansainneensa jonkun palkinnon siitä, että edes yrittää, eikä vaan istu sohvalla syömässä suklaata. Mutta tulee, jos on tullakseen.

      Kiitos henkisestä mukanaolosta rojektissa ja reipasta mieltä sinne toivottavasti aurinkoiseen pääkaupunkiin (jossa mun tulee muuten käytyä ihan hävettävän harvoin).

      Poista
  8. Kananmunat tuli minulla mieleen myös. Sä olet kyllä sitkeä sissi kun et luovuta sun tavoitteen edessä. Hyvä sinä, mä nostan peukut pystyyn täällä sun onnistumista kannustaakseni.
    Ihanaa iltaa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä Outi niin herttainen, kun aina jaksat uskollisesti kannustaa, kun kyseessä on jollekulle tärkeä juttu, vaikka itse siitä ajattelisitkin, että "hohhoijaa". Iso kiitos siitä jälleen kerran <3

      Poista
  9. Mä oon superhuono ja täysin väärä ihminen sanomaan noista liikunnoista ja ruuista mitään :-D
    Siksipä mä toivotan vaan hurjasti tsemppiä vapaaehtoiseen olonkohennukseen! Ja erityisesti ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla on palapelissä paljon mielenkiintoisempiakin juttuja kuin meikäläisen kuntoiluprojekti :D.

      Mutta niinkuin olen ennenkin sanonut, niin kaikkeen muuhun tunnut aina löytävän niin viisaat sanat ja ajatukset, että välillä ei voi kuin ihmetellä, että miten sen oikein teet, kun itse vaan pyörittelen päässäni samoja juttuja, mutta ei tule järkevinä sanoina mitään ulos päästä.

      Kiitos tsempistä ja lomatoivotuksista. Ja sulle muuten vaan kaikkea parasta <3

      Poista
  10. Hyvältä kuulostaa juuri tuo yksi asia kerrallaan, ettei ahnehdi kaikkea heti. Tuo painon plätsäytyminen näillä ikävuosilla on tylsääkin tylsempää koska niistä eroon pääsy on työ takana. Sanoisin että kun pohdit asioita ja mietit, teet sekä kokeilet niin lopussa kiitos seisoo ja samalla olet auttanut blogisi kautta lukijoita. Yksin on vaikeaa ja yhdessä onnistuu. Ihanaa tätä viikkoa kera voimahalin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei pysty kaikkea kerralla ottamaan ohjelmaan, ettei mene liian vaikeaksi tai iske totaalikyllästyminen ennenaikojaan :).

      Jotenkin niin epäreilulta tuntuu, että tässä (iässä, vaikken yhtään tykkääkään ton ikäkortin käyttämisestä..) joutuu ikäänkuin juoksemaan kilpaa lihaskadon kanssa ja samalla toppuuttelemaan lisärasvan kertymistä, joista kumpikaan ei vielä muutamia vuosia sitten ollut minkäänsortin ongelma tai edes huomion kohde, vaan kaikki hoitui kuin itsellään. Ja siksi tuntuu jotenkin kurjalta, ettei edes pientä palkintoa ponnisteluistaan tunnu saavan. Tai edes jotain merkkiä siitä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Joskin tiedän olevani liian hätäinen ja pitäisi vaan luottaa siihen, että hiljaa hyvä tulee, kun ei luovuta. Eikä varsinkaan ala stressata moisesta, koska sen myötä voi heittää haaveille lopulliset hyvästit.

      Olet kiva, kun kannustat ja ihana, kun sanoit noin, että tästä voisi olla jollekuulle muulle jotain hyötyä <3. Itsestä kun tuntuu just nyt, että tästä mun tekstistä saa sellaisen kuvan, että olen joku pakkomielteinen fanaatikko, joka vahtii jokaista grammaa (ruokamäärien osalta olen niin tosin tän kuun alussa tehnytkin, koska on mulle uusi asia, jota yrityksen ja erehdyksen kautta opettelen ja koitan kehittää itselleni sellaisen luontevan helpon näppituntuman).

      Kiitos voimahalista ja kannustuksesta ja hyvää mieltä sulle <3

      Poista
  11. Ihan alkuun: Mahtavaa että oot käynyt noin paljon salilla! Huikeaa!

    Lihasten kasvusta: yläselkä on täynnä pienempiä lihaksia verrattuna isoihin lihaksiin reisissä. Selän lihakset tukee keskenään toisiaan, kun reisissä ei tartte läheskään samaa tukea lihakset keskenään. Joten jaloissa lihakset on suurempia ja kasvaa nopeammin, naisilla vielä korostetusti tämä. Huomaan ite että kyykkyyn saa lisätä tosi nopeasti painoa kun pystypunnerrusta ja penkkiä saa hioa samalla viikko tolkulla.

    Mulle tuli mieleen että lisäsit kasan maitotuotteita kerralla. Voisiko se aiheuttaa turvotusta? Tai sitten se viljatuotteiden hiilari? Molemmista olen kuullut että voivat turvottaa, mä juon litran maitoa päivässä jos niikseen tulee niin niistä en osaa sanoa mutta viljoista kyllä. Tein nimittäin oman kuntokuurin alussa joskus niin että aloin syömään ruisleipää. Ravasin sitten parillakin lääkärillä ennenkuin yksi älysi kysyä että ootko muuttunut ruokavaliota ja määräsi ruisleivän pois. Turvotus katosi alle viikossa eikä ole sen jälkeen leivät säännöllisesti maistuneet (eikä tavallinen pasta koska ne vasta väsyttää ja turvottaa).

    Mä aikanaan söin myös liian vähän proteiinia, omat kikat lisätä sitä oli keskittyä ensin lounaalla ja päivällisellä siihen että molemmilla on kaksi proteiinin lähdettä ja eri lähteet. Käytännössä siis kanaa/kalaa/lihaa ja maitotuotteita. Aamupalalla jugurttia, illalla protriinilättyjä. Välipalana usein tylsästi kalkkunaleikettä tmv tylsää ja omituisen kuuloista. Söin myös jauheena 20g päivä, edelleen treenipäivinä. Jos kesken päivän olisin salilla joisin sen varmaan välipalana, mä kun menen iltapäivällä niin salin jälkeen.

    Mut ei se helppoa ole, vaatii keskittymistä oikea ruokavalio ja että saa tuloksia aikaan. Siksi se isoin vinkki kaikille salilla on: mittaa kaikki. Kaikki painot ylös, ota mitat rinnalta, navan kohta, lantio, reisi ja käsivarsi. Ei paino välttämättä liiku mutta senttejä saattaa lähteä silti. Lihas painaa enemmän ja etenkin jos prässi on noussut noin paljon niin siellä ne jalkalihakset kasvaa. Ja kun on painot ylhäällä niin huononakin päivänä näkee edistymisen kun ne on ylhäällä.

    Paljon tsemppiä tämän kanssa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hirmuisen paljon kiitoksia Satu, kun jaksoit kirjoittaa noin pitkän ja seikkaperäisen viestin, jossa oli mulle paljon uutta tietoa <3. Ja tiedän, että puhut kokemuksen syvällä rintaäänellä, kun olen sun omaa saliharjoittelua seurannut.

      Luulen, että mun kohdalle on kyse nimenomaan noista rahkoista ja raejuustoista. Luonnonjugurttia kyllä syön päivittäin, mutten mitään hirmuisia määriä, ja niistä ei ole ollut mulle mitään ongelmaa, päinvastoin. Rahka taitaa olla sellaista kittiä, ettei vaan kertakaikkiaan mun kropalle sovi, koska ongelmat alkoi ihan selvästi siitä, kun otin sen mukaan ohjelmaan. Eli saa nyt jäädä sivuun ja jatkan nyt sen sijaan löytämäni Islantilaisen jugurtin ja mukavan raikkaan kasviperäisen OddlyGood proteiinivälipalan kanssa. Ja ostin kyllä sitä (hera)proteiinijauhettakin varuiksi. Olis vaan ehkä pitänyt sittenkin ostaa joku, missä on valmiiksi makua, että olisin voinut sekoittaa ihan pelkkään veteen. Nyt kun on maustamaton versio, pakko laittaa siihen nesteeseen jotain muuta ja minä kun en mitään mehuja juo, niin se on mulle vähän vaikea laji se(kin). Oli vaan ihan kummallisen vaahtoavaa se sekoitus. Osa jäi klimpiksi pohjalle, vaikka kuinka sekoitin ja loput oli tosiaan sellasta kummallista vaahtoa, jota oli vaikea juoda. Mutta onpahan nyt "hätä"tilanteita varten jemmassa.

      Tammikuu meni kivasti iloitessa siitä helposti lisääntyneestä treenimäärästä, mutta helmikuussa, kun koitin parantaa tilannetta entisestään, kävikin päinvastoin ja se vähän masentaa. Joskin se lihaskunto on pakosti parantunut, mutta silti en luota siihen, että lihaksia sinällään olis tullut yhtään lisää. Rasvalta ennemminkin näyttää :(. Vaikka jotenkin kyllä hassua, että miten lihaskunto voisi parantua ilman lihaksia... Ellei sitten ne olemassaolevat vaan jotenkin kehity, mutta pysy samankokoisena.

      Mulla on jo lähdössä aika pienet ympärysmitat, joten niissä tuskin mitään isoa muutosta tapahtuu. Olis ehkä pitänyt ottaa (ja oliskin) itsestään muutama valokuva vuodentaitteessa, koska olen melko varma, että nyt näytän edes vähän toisenlaiselta. Mutta kun olin tyhmä, enkä ottanut. Helmikuun alussa kyllä, mutta poistin, kun oli niin ruma :D.

      Jonkun mielestä tää on varmaan turhaakin turhempaa touhua, mutta ihanaa, kun on teitä, jotka ymmärrätte, mistä tässä on oikeasti kyse.

      Kiitos vielä Satu ja tsemppiä sulle myös <3

      Poista
  12. Kovasti teet työtä kuntoilun eteen. Tämä vanheneva kroppa on aika monimutkainen, eikä toimi kuten nuorempana. Kilot ei lähde millään ja remppaa on siellä täällä. Toisaalta lohdutti, että muutkin kamppailevat näiden ongelmien kanssa. Olin 50 vielä hoikka ja hyvässä kunnossa, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt alaspäin vauhdilla.

    Ruokavalion kanssa saa myös temppuilla, että saa riittävästi ravintoaineita ja välttää lihomista. Missä on tasapaino? Proteiinivarastoja koitan täydentää pehmeällä maitorahkalla, johon laitan paljon marjoja päälle. Minusta tuntuu, että olet ihan oikealla tiellä ja tulokset näkyvät vasta hetkisen kuluttua. Lapseni ohjeistivat minua laihdutusprojektin alussa ottamaan mitan käteen ja unohtamaan vaan. Ärsyttävintä on katsoa omaa kuvaa peilistä.

    Nautihan tulevasta lomasta. Raitis pohjoisen ilma tekee iholle hyvää ja tietenkin mielelle. Lumimaisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit. Aurinko näyttäytyy nyt Lapissa enemmän kuin meille tammikuussa. Iso tsemppihali ja muista nauttia kuntoilun lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä tässä tuntuukin niin epäreilulta, että vainka kuinka koittaa pitää itsensä kunnossa, niin mitään palkintoa ei tunnu tulevan, vaan kaikki on pelkkää kilpajuoksua lihaskadon kanssa, ja toisaalta kamppailua lisääntyvää rasvaa vastaan. Näistä kahdesta olin ottanut päämääräksi vähäisen lihasmassani kasvattamisen (joka siis on jo ton kahden kilon osalta vuosien projekti...) ja järkeilin niin, että jos saan sillä saralla tuloksia, aineenvaihdunta paranee ja rasvaakin mahdollisesti palaa siinä sivussa. Painosta kiloina en sinällään niin piittaa, koska se on edelleenkin ihan normaali, mutta kehon koostumusta haluaisin parantaa.

      Tuntuu vaan nyt olevan niin työlästä, kun tekemäni "parannukset" ruokailun saralla näyttääkin vievän hommaa väärään suuntaan. Plääh :(.

      Olen tuossa omassa profiilikuvassani blogin sivupalkissa vähän yli 50-vuotias ja silloin oli takana kuukausi sitä aiemmin mainitsemaani kasvispainotteista, ihanaa PH-ruokavaliota (vanhoja juttuja siitä löytyy tuolla tai puhdistuskuurin tunnisteella), jonka jäljiltä mulla oli paras olo varmaan ikinä. Kääntöpuolena se, että vaikka ei ollut tarkoitettu miksikään laihdutuskuuriksi, multa lähti sen neljän viikon aikana 5 kiloa pienemmästä lähtöpainosta kuin mulla nyt on, ja niistä ihan varmasti suuri(n?) osa oli lihasta. Eli vaikka tiedän, että jos kaivaisin ne vanhat PH-ruokavalion reseptit esiin ja söisin niiden määrien mukaan samat neljä viikkoa, paino putoaisi ja olo kevenisi, mutta en halua enää menettää grammaakaan lihaksia, joten se ei ole vaihtoehto. Joskin niitä ohjeiden mukaisia ihania ruokia edelleenkin paljon syön (ja just niitä vihersmoothieita pitkälti samalla reseptillä kuin sullakin oli), kun vaan olen viitseliäs ja teen. Nyt olen mennyt helpoimman kautta määrät edellä ja ruokailu on ollut harvinaisen tylsää ja mautonta. Ei siis voi olla mikään pysyvä juttu näin, mutta tässä "opiskelu"vaiheessa en ole halunnut/jaksanut panostaa siihen.

      Ollaan kuitenkin itsestämme ylpeitä siinä, että edes yritetään. Ja toivotaan, että jossain kohtaa palkitseekin.

      Loma tuntuu pelkkänä ajatuksena ihanalta. Ja se, että päästään tapaamaan poikaa ja päästään kokonaan uusiin maisemiin, jotka tänhetkisten säätiedotusten mukaan näyttäytyy aurinkoisessa pakkaskelissä.

      Kiitos tsempeistä ja viestistä ja kaikkea hyvää ja parasta sulle Mari <3

      Poista
  13. Ihana sitkeä sissi!<3 Toi "Kireenä arkkuun" on just taas sarjassa, repesin!;D
    Mulla on ihan sama sekä rahkan, että varsinkin raejuuston kanssa, en tykkää.:) Rahkaa olen oppinut sietämään ihan viime vuosina, esim. smoothiessa, mutta sen maku läpäisee aika monta ainesta, mutta minttu ja lime peittää maun mielestäni melko hyvin! Satuitko muuten katsomaan Maria Veitolan vierailua Lauri Markkasen luona? Epäilen, ettet...Lauri oli jättänyt maitotuotteet (muistaakseni kaikki) ja hänellä oli lihastamassaa tullut 7 kiloa!!! Oikeasti. No, hän on nuori urheilija, mutta pistää miettimään. Katso se jakso vaikka Katsomosta, vaikket tykkäisikään Veitolasta.:) Minusta hän on hyvä näissä kotijutuissa.:D

    Olit tänään mielessäni täällä reissussa, ja päädyit Kehukeskiviikon aiheeksi.<3 Sori, lainasin kuvat luvatta, ne on niin hienot! Elä ota haasteesta paineita, en itsekään ottanut.:)

    Toiveikkaana torstaihin!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin se "kireenä arkkuun" on ihan paras :D. Toivottavasti ei vielä kuitenkaan muutamaan vuosikymmeneen omalla kohdalla ajankohtainen. Ja taulu kertoo muutenkin ihanasti ton mun "kotisalin" käyttäjien ikähaarukasta, kun toista ääripäätä motivoi se, että mahtuu arkkuun ja toista Vanhojen tanssit tai Cheerleading :).

      Ja kyllä katsoin Maria Veitolan vierailun Laurilla. Oli kiva jakso, jossa mun mieltä lämmitti kaikkein eniten Laurin ihanan maalaisjärkinen ja täyspäinen (avo?)vaimo.

      Maitotuotteiden (tai siis lähinnä nimenomaan maidon, ei hapanmaitotuotteiden) poisjättämisen hyödyistä mulla on ihan omakohtaistakin kokemusta. Itse jätin maidon silloin opasaikoina ja kaikki mua ennen vaivanneet vatsaongelmat jäi sitä mukaa pois. Samoin meidän perheen urheilijapoika (jonka pikaisesti rappusilla tapasit :)) jätti maidon ja muutos oli todellakin paitsi tuntuva, myös näkyvä. Ihon kuntokin koheni ihan silmissä ja pojasta tuli ihan siloposkinen.

      Luulen, että Laurin tapauksessa maito on ollut esteenä lihaskasvuun tarvittavien lisäravinteiden imeytymiselle (tää on vaan mun omaa veikkausta). Ihan pelkällä ruisleivällä tai perusruualla ei tollasia lihasmassoja sen tason urheilussa hankita :). Vaikka käteväähän se olis, että jättää jotain pois ja sitten vaan ihastelee, kun lihakset kasvaa kohisten :).

      Pystyn kyllä piilottamaan sen rahkan maun smoothieen, mutta ongelma on se itse rahka. Ei vaan selvästikään mun elimistölle sovi, vaan tukkii sen ihan totaalisesti. Nyt kun olen pari päivää ollut ilman ja syönyt sen sijaan luonnonjugurttia (Islantilaista..) ja kasvisperäistä OddlyGoodia, niin olo on jo ihan toinen. Noita joutuu määrällisesti syömään vähän enemmän kuin rahkaa, että saa samat proteiinit, mutta se käy suht helposti, kun koostumus ei ole sellasta kitalakeen tarttuvaa kittiä kuin rahka.

      En tiedä, oliko joku telepaattinen yhteys vai mikä, mutta just tänä aamuna avasin aamupalalla pitkästä, pitkästä aikaa Instan ja ihan ensimmäisenä osui silmiin tuttu kuva (joka on mun mielestä aivan ihana <3) ja kuvatekstiä lukiessa meinas mennä islantilaiset jugurtit väärään kurkkuun, kun olin niin totaalisen yllättynyt ja otettu. Ja sun blogiteksti oli niin kauniisti kirjoitettu, että sen luettuani oli jo pakko nousta hakemaan nenäliina... Kiitos siis ihan tuhannesti ja enemmän Taina <3. Ihanaa, kun oot mun ystävä. Toivottavasti viimeistään ens kesän kukkaniityillä tavataan, mutta mielellään jo ennen sitä.

      Ollaan tosiaan ensi viikko lomalla ja mulla on aikomus pitää koneen kannet kiinni ilman huonoa omaatuntoa, joten jää nyt ainakin ensi viikolla toteuttamatta tämä ja muut haasteet.

      Ihanaa lomanjatkoa ja tervetulloo takaisin maan pinnalle, kun on aika <3

      Poista
    2. Vielä yksi työpäivä, joten uskallan jo nyt toivottaa ihanaa, ansaittua, lomaa!❤️ Mahtavaa, että sain sut iloisesti yllätettyä! 😘

      Poista
  14. Itsellä ikuisuusprojekti vähän aina päällä, välillä enemmän fiilistä ja sit taas ei :D
    Salille en ole saanut itseäni motivoitua, tän talven teemana on ollut harrastaa vain lajeja joista tulee hyvä fiilis. :)
    Tsemppiä porjektiin ja hyvän olon tavoitteluun, ja ennenkaikkea siinä pysymiseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun fiilis on tällä hetkellä miinuksen puolella ja varmaan se vähäinenkin saavutettu lihaskasvu myös, kun sairastuttiin täsmästi heti Levin loman alkuun, oltiin koko viikko siellä vähän niinkuin vankina, kun ei oikein mitään voitu tehdä. Paitsi katsella ikkunasta, kun porukka iloisesti hiihteli ja touhusi.

      Tää viikkokin on vielä mennyt ihan vaan hissukseen. Ei puhettakaan, että pystyis menemään salille ja sekös ketuttaa.

      Iloa, valoa ja hyvää energiaa tanssiva Taina-ystäväin <3

      Poista
  15. Kiitos perusteellisesta kirjoituksesta, ja kiva, jos vielä tän jälkijättöisen viestini näet. Mulla on myös pieni suvantokausi menossa, mutta olen päässyt kohti tavoitettani ja nyt vain jämähtänyt tähän hetkeksi - näin olen päättänyt :). Pian jatkan taas pienellä ruuvin kiristyksellä, heh.

    Mulla on myös ihan sama havainto: on pirun vaikea saada proteiinimääriä täyteen normaalilla ruokavaliolla. En kertakaikkiaan pysty syömään lihaa tai kalaa niin paljon. Tosin tofussa on aika paljon proteiinia ja nyt olen veistellyt ohuita siivuja lähes minkä tahansa ruuan kylkeen vielä tofusta. Ja sitten vinkki sulle, vaikket tätä haluakaan ;), mutta lusikallisella tai parilla proteiinijauhetta saat nuo grammamäärät helposti täyteen. Samalla pystyt syömään varsinaisen ruuan itsellesi luonnollisemmin, kun ei tarvitse miettiä niin paljoa noita protskuja. Miksi jauheet on pahasta? Itse käytän 100%:sta kasvisproteiinia, kuten herneproteiinijauhetta, kurpitsansiemenjauhetta tai hamppuproteiinia. Niissä on enemmän proteiinia kuin niissä ällöjauheissa, mitä yleensä kehonrakentajat syö: jopa 80%!! Noiden kasvikunnan tuotteiden sisältämän proteiinin lisäksi näissä on muitakin terveellisiä ainesosia, kuten kuituja. Suosittelen lämpimästi. Itse syön aamuisin chia-vanukkaan, jonka teen johonkin kasvimaitoon ja kippaan pienen satsin jotain ym. proteiinijauhetta sekaan + marjoja. Näin saa jo aamusta hyvät proteiinitankkaukset ja toistan niinä päivinä täydennyksen iltapuurossa, jos tuntuu, että on jäänyt proteiinit liian vähäisiksi.

    Toivottavasti loma tekee tehtävänsä ja tukkoinen olo väistyy. Ehkä on ihan hyvä vähän muuttaa yhdeksi viikoksi treenimuotoa. Keho ottaa varmaan vastaan treenin paremmin sen jälkeen! Paljon tsemppiä sinne - älä luovuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Pilvi. Luin sun viestin jo kauan sitten, mutten vaan kertakaikkiaan jaksanut vastata.
      Meillä kun kävi loman suhteen niin kakka tuuri, että sairastuttiin molemmat kokolailla heti, kun oltiin päästy perille Leville asti (ei olla koskaan ennen käyty) ja oltiin koko viikko niin kipeitä, ettei pystynyt syömään, eikä ulkoilemaankaan muuten kuin hissunkissun kävellen. Eikä päästy poiskaan, kun lennot oli silloin kun oli. Eli kärsimyksen puolelle meni se ns. loma ja tää viikko on vielä ollut ihan pelkkää toipumista, vaikka töihin heti maanantaina meninkin. Ei vaan puhettakaan, että olis salille asiaa ja just nyt on sellainen olo, että pa..at koko projektista. Toivotaan, että menee tää mieliala ohi ja taas huvittaa kunhan tästä kuntoudun.

      Olet varmaan oikeassa noitten jauheiden suhteen. Mahtuu kaappiinkin paljon pienempään tilaan kuin vastaavan määrän proteiinia sisältävät "oikeat" syötävät.

      Kiitti tsempistä ja samat sinne!

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi