Sivut

tiistai 4. joulukuuta 2018

ITSE TEHTYÄ KERAMIIKKAA JA PUOLUKKAJÄÄDYKETTÄ


Luin tässä taannoin jostain artikkelista, että "Kansalaisopiston kursseille osallistuminen tekee ihmisistä keskimäärin onnellisempia", ja vaikken muitten puolesta voikaan puhua, omalta osaltani olen valmis allekirjoittamaan väittämän samantien.

Syksyllä aloittamani keramiikkakurssi on tuonut pimeisiin ja ankeisiin maanantai-iltoihin uutta mielekästä sisältöä ja käsillä tekemisen ja onnistumisen iloa. Eli justiin sitä onnellisuutta vissiin. Ihan hitsin kivaa, vaikkei läheskään aina kaikki ole mennyt löyhien ennakkosuunnitelmieni mukaan, vaan savi on päätynyt myttynä takaisin kylmäkaappiin odottelemaan seuraavaa kertaa, kun parituntinen on huvennut pilalle menneisiin yrityksiin. Useimmiten lopputulos kuitenkin yllättää positiivisesti.





Lupasin leipoa kakun, jos näistä pikkulautasista tulee sellaisia kuin olin niistä toivonut tulevan. Ja tulihan niistä (jess!), mutta kakkuhankkeen hautasin, koska surkeana leipurina en sittenkään halunnut kiusata itseäni jollain, mistä en oikeasti tykkää sen enempää kuin niistä kakuistakaan, joten päätinkin tehdä puolukkajäädykettä. Ihan vaan sillä, että tykkään puolukoista ja ajattelin jäädykkeen näyttävän lautasilla kivalta ja hyvällä säkällä maistuvan sitäkin paremmalta, niinkuin ilokseni tekikin. Ihanan raikasta. 

Eniten aikaa käytin löytääkseni riittävän yksinkertaisen reseptin, joka on edellytys kaikelle, mitä keittiössä teen. Ja lopulta sellainen Valion sivuilta löytyikin. Niin simppeli, ettei simppelimpi ja onnistumisvarmempi voi olla. Lisään sen tuonne loppuun.




Kuvat voisi laittaa "näin huijaan somessa"- otsikon alle, koska saattaa näyttää siltä, että kyseessä on pöydän ja pöytäliinan päälle tehty kattaus. Ja piti kyllä ollakin, mutta koska ainut paikka, johon luonnonvalo edes vähän osui, oli olkkarin lattia, levittelin sinne pellavaisen torkkupeiton ja tuon kirppikseltä taannoin ostamani lankkutarjottimen, ja polvillani siellä sitten kameran kanssa konttasin. 

Näille pikkulautasille on samaan tunnistettavan kuvionsa pohjalta "Helmi-sarjaksi" nimeämääni sarjaan tulossa jatkoa ainakin juustotarjottimien muodossa. Niitä on pari kappaletta parhaillaan odottamassa pääsyä raakapolttoon, jonka jälkeen lasitan ne ja sitten ne vielä poltetaan kertaalleen korkean polton uunissa.
Melko pitkäjänteistä puuhaa siis, ja koska kurssipäivä on vain kerran viikossa, menee kaikkien vaiheiden läpikäymiseen kuukausi tai enemmänkin, jos tekee jotain isompia ja kauemmin esikuivumista vaativia juttuja.






Toiselle, tai oikeastaan ihan ensimmäiselle tekemälleni uniikkien kappaleitten sarjalle annoin nimeksi  "Kuro". Sen tähänastiset valmiit osat ovat tässä: 





Kipot tai kulhot tai mitä ne nyt sitten onkaan, ovat todellisuudessa pienempiä kuin kuvassa näyttää. 

Antamani "Kuro"-nimi tulee vaalean lasitteen päällä käyttämästäni kuroutuvasta lasitteesta, joka käyttäytyy vähän miten sitä huvittaa, ja siitä tulee mielestäni justiin ihanan rosoinen ja eläväinen fiilis yhdistettynä noihin tarkoituksellisesti vähän muotopuoliin muotoihin.

Vaikka lasitetta laittaisi mielestään joka astiaan saman verran, se kuroutuu silti ihan arvaamattomasti. Liikaa, liian vähän, sopivasti tai ei ollenkaan. Tässä alla vasemmalla kuva yhdestä versiosta, joka alkoi jo ennen uuniin menoa liikehtiä niin runsaasti, että osa palasista irtosi uunissa kokonaan. Siitä ei tullut yhtään kiva, vaan ruma.

Oikealla kuva jo vähän edistyneemmästä kulhomuotoilusta. Ei siitäkään mikään säännöllinen tule, mutta tasaisempi kuitenkin kuin ihan ensimmäisistä, jos vaan säilyy reunat ehjinä, eivätkä halkea niinkuin voi vielä käydä. 




Tässä näkyy vielä noita eri tavalla kuroutuneita lasitteita. Tuon kaikkein röpöisimmän käsittelin sienellä töpöttämällä ja kaksi muuta ruiskuttamalla. (Arvaan, että nämä tekniset jutut ei varmaan hirveästi kiinnosta, mutta kirjoitan kuitenkin).  







Kurssilla saa onneksi tehdä ihan sitä, mitä itseä huvittaa ja kiinnostaa. Ja kovin erilaisia ollaankin kaikki. 

Yksi tekee patsaita, toinen eläinhahmoja, kolmas dreijaa ja kuvioi itämaisen oloisia ruukkuja jne. Ja meikäläinen sitten värkkää näitä mahdollisimman vaaleita ja simppeleitä käyttöesineitä. Ainoana vissiin valkoisesta savesta (joka ei oikeasti ole valkoista-valkoista), kun kaikilla muilla taitaa olla käytössään joko punainen (vai ruskeako se on) tai musta savi ja värikkäämmät lasitteet. 





Vaikka muuten olen varsinainen millimetripentti, jonka kaikki tekemiset pitää olla viimeisen päälle suorassa kulmassa tai muuten jämptin täydellisiä, savi on jotenkin siitä(kin) kiva materiaali, että sille on valmis antamaan anteeksi, vaikkei läheskään aina käyttäydy niinkuin itse on ajatellut. Ja se on varmaan se, joka omalta osaltaan tekee tästä keramiikkapuuhastelusta niin kivaa ja palkitsevaa. 

Mutta tässä linkki sinne jäädykereseptiin (klik). Laiskuuttani en lähtenyt kirjoittamaan uudestaan.

Jugurttina käytin itse suosikkiani Valion Eila täyteläistä kreikkalaista jugurttia (sellaisessa sinisessä margariinipaketin näköisessä rasiassa) ja valkoisen sokerin tilalta tummaa ruokosokeria, koska valkoista meillä ei ollut. Sen enempää kuin mitään muottejakaan, mutta leikkelin ihan tavallisista pahvimukeista sopivan korkuisia ja pakastelin niissä. Mukava ottaa pakkasesta annos kerrallaan ja kylkeen vaikka piparkakku kyytipojaksi. 

Jaa niin. Ohjeen itselleni liian makean kolakastikkeen korvasin puolukka-karpalokastikkeella, josta tuli lisää kaunista väriä.

Semmoista tällä kertaa.

Hyvää tulevaa Itsenäisyyspäivää ja kuulumisiin (sitä j:llä alkavaa sanaa en tässä mainitse, koska en itse sitä osaa näin aikaisin odottaa).



51 kommenttia:

  1. No kyllä puolukka aina yhden kakun voittaa:) Se on minunkin herkkuani, mies syö irvistellen ja minä vastapäätä hymyssä suin nautiskellen;)
    Helmi-sarjasi on tosi hieno ja jäädyke näyttää lautsella tosi upealta, siis olet taitava!! Varmasti tuntuu mukavalta valmistaa astioita joille on käyttöäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä puolukoista :). Ja tästä jäädykkeestä tuli niin hyvää, että jopa ukkeli kehui sitä, mutta ihan niin pitkälle ei myönnytystä tullut, kun kysyin, että eikös olekin marjapuuroakin parempaa.. Vastaus oli diplomaattinen "Noooooo...." eli "ei nyt sentään" :).

      Ja kiitos kehuista, mutta musta tuntuu, että näihin ei tarvita murto-osaakaan niistä taidoista kuin tilkkutöiden tekemiseen. Motivaatiota ja intoa vaan. Ja vähän jotain ideaa siitä, mitä haluaa ja yrittää tehdä. Oma haluni on tosiaan tehdä sellaista, mitä voi myös käyttää. Tulee iloinen mieli, kun voi syödä itsetekemiltään astioilta.

      Poista
  2. Ihan mielettömän upeat noi sun " Kuro"- kulhot!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mertsi <3. Tykkään niistä itsekin tosi paljon. Mitään keittolautasia niistä ei tuon kuroutuvan lasitteen takia tullut, mutta aion kyllä niillekin keksiä oikeaa käyttöä jahka ensin aikani tuijottelen ja koen sellasta vähän lapsellistakin onnistumisen tunnetta :)

      Poista
  3. Nuo kuro-kulhot ovat todella kauniit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika <3. Tykkään niistä itsekin tosi paljon, kun niistä tuli justiin sellaisia, mitä niistä huvitti tulla, joka tosin vastaa pitkälti sitä, mitä toivoinkin. (Ja pakko nyt sulle vielä mainita, että vaikka lupasin leipoa sen kakun, sen sun suosituksesta lainaamani kirjan oppien perusteella muistin, että mun pitää olla Annukka ja tehdä vaan sitä, mikä musta aidosti tuntuu hyvältä. Olen sitä soveltanut aika usein muutenkin. Mm. viimeksi, kun mietin, että kai munkin pitää tehdä joku adventtikynttelikkö, kun muutkin tekee, vaikkei mun perinteisiin kuulukaan. Mutta sitten muistin taas olla Annukka, joten kiitos sulle siitä :))

      Poista
  4. Aivan ihania juttuja olet tehnyt! Ihastuin erityisen vahvasti noihin Kuro-kippoihin! ♥ ♥ ♥ Tuli aivan mieleen jotkut Pentikit tai muut sellaset ihanat uniikit taidejutut, upeita nimiä myöten! Ja valkoinen on kyllä todella kaunis noihin, en osais ihan äkkiä muuta väriä niille edes kuvitella. Hyvä Annukka!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Heli <3. Olen kyllä aika lapsellisen innostunut näistä mun pilottikulhoista ja -lautasista. Omalla tavallaan kauniita molemmat. Mutta mainitsematta jäi mm. "Säkki"-sarja, josta tuli lopulta todellakin ihan säkki :D. Piti tehdä sellasia pieniä tapas-kippoja tai jotain mitälie, joihin painoin kuvion säkkikankaalla ja kokeilin niihin oliivinvihreää lasitetta, josta tuli ihan eri värinen kuin olin kuvitellut, koska taisin laittaa sitä liikaa. Ei jatkoon siis :). Mutta sen sijaan keväänvihreät kuviolaatat onnistui yli odotusten, muttei jotenkaan tuntunut nyt ajankohtaiselta niitä kuvata. Saavat odottaa valoisampia aikoja.

      Poista
  5. Oot sie kyllä taitava! <3

    Itselläni on vain huonoja muistoja keramiikkakurssilta, jossa joskus lapsena kävin. En koskaan keksinyt, mitä tekisin tunnin aikana, ja sitten muotoilin vain jonkin siilin tai muun epämääräisen kökön. Ahdistaa vieläkin kun ajattelen.

    Noita röpöläisiä kulhoja en pystynyt oikein katsomaan (anteeksi), kun minulla on sellainen pallukkafobia. Sillä on virallinen nimikin, mutta en nyt muista mikä. Joskus näen unta, entä ihoni on muuttunut sellaiseksi röpöläiseksi, ja se uni on aika kaamea. Kaikkea sitä. :-)

    Muistelen, että olisin joskus kokeillut puolukkajäädykettä, ja hyvää oli. Mulla taisi olla kyllä jotain (ällö)makeaa kyytipoikana. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kääk. Jos olisin tiennyt tehneeni pelottavia kulhoja, olisin laittanut varoituksen sanat tekstin alkuun. Kammot on kummallisia, mutta todellisia (olisko sun tapauksessa kyseessä trypofobia? Siitä tiedän yhden toisenkin lukijani kärsivän).

      Ja kaikella kunnioituksella Satu, mutta jotenkin mun onkin vähän vaikea kuvitella sua innostuneena keramiikkakurssille, kun olet mun saamani käsityksen mukaan enempi sellaista liikkuvaa ja seikkailunhaluista sorttia, jonka mielenkiinnon kohteisiin ei varmaan tosiaan savimöykkyjen muotoilu kuulu :). (Meillä muuten siellä kurssilla on yksi, joka tekee nimenomaan siilejä ja kaikenlaisia muita pikkueläimiä..).

      Mun ongelma siellä tehdessä on lähinnä se, että päässä on niin paljon kaikkea, mitä haluaisin tehdä, mutta jos ei ihan ykkösellä onnistu, aika hujahtaa ohi ja täytyy turvautua johonkin pikaiseen varasuunnitelmaan. Siltä pohjalta alkaakin olla melkoinen kokoelma laattoja kasassa :D.

      Kiitos Satu ja hyvää ja turvallista matkaa <3. Laittelethan taas periltä kuulumisia, niin tiedetään, että olet siellä.

      Poista
    2. Juu, tryptofobia se on! Googletin sanaa, ja mitä muuta tulikaan heti ensimmäiseksi haulla vastaan kuin niitä pallukkakuvia. :-D

      Hih, hauskasti sanottu, ja varmasti aivan totta. Kädentaidolliset jutut eivät taida olla minun juttuni, eikä minkään luominen ylipäänsä, vaan taidan olla tosiaan enempi sellaista seikkailevaa sorttia. Paitsi että nyt olen innostunut luomaan villasukkia omasta päästä. Yksinkertaisiahan ne minun luomukseni ovat, mutta tuottavat kumminkin paljon onnistumisen iloa. :-)

      Ihanaa itsenäisyyspäivää ja loppuviikkoa sinulle! <3

      Poista
    3. Mut taas pitäisi nykyään suunnilleen pyssyllä uhaten pakottaa kutomaan (mulle se on kutomista, ei neulomista niinkuin kai oikein on) sukkia tai ylipäätään yhtään mitään.

      Nuorena tyttönä tuli kudottua ja ommeltua kaikki mahdollinen itselle itse, kun kaupasta ei koskaan mitään saanut valmiina ostaa. Tuli varmaan kiintiö loppuiäksi täyteen, eikä kyllä ole enää mitään hajua siitä, miten tehdään sukkiin kantapää tai tumppuihin peukalo. Menee niskat jumiin pelkästä puikkojen heiluttelen ajattelemisesta, joten nostan hattua sulle ja kaikille, jotka jaksatte neuloa omaksi ja muitten iloksi :).

      Mua kiinnostaa Linnan juhlat tänä vuonna erityisen paljon niitten luomuteeman takia. Tai siis lähinnä kai ne luontoaiheiset puvut. Jennillä on kuulemma koivupuku ja jotenkin näen silmissäni sellaisen yks-yhteen koivunrungon mallisen, mutta ehkä vähän kankea liikkua niin kapeassa, joten hauska nähdä, millainen se lopulta on.

      Kiitos samoin <3

      Poista
  6. Siis sähän olet hurjan taitava! Ai että minäkin nauttisin tuollaisesta kurssista. Sulla on selvä näkemys mitä teet ja todella kauniita astioita olet tehnytkin.
    Ihanaa itsenäisyyspäivän odotusta sinnekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten musta itsestä tuntuu, että ei näihin kyllä mitään erityisiä taitoja tarvittu. Sen kun vaan tein :). Ja huvittaa itseäkin, että minä, joka en vapaaehtoisesti tykkää kaulita mitään, mikä liittyy leipomiseen, kaulin tuolla kurssilla sitä savitaikinaa hirmu innolla. On jotenkin niin eri asia.

      Olen ihan varma kanssa, että tykkäisit puuhata tollasella kurssilla ja tekisit vaikka mitä kivoja juttuja. Mulla on vähän liikaa ideoita päässä ja kaikkea kun ei pysty millään toteuttamaan, olis paljon järkevämpää keskittyä johonkin, mutta se ei ole ihan helppoa se.

      Ja kiitos Outi <3

      Poista
  7. Kyllä täytyy sanoa että sinä olet onnistunut tekemään hienoja kuppeja. Ne on niin kauniita ja kivan yksinkertaisia, ei mitään liikaa, muttei liian vähänkään.
    Samaa mieltä olen että tuollaiset kurssit on niin kivoja. Minäkin kun olen löytänyt sen joogan ja tykkään niin etten kertaakaan ole toivonut ettei tarvitsisi mennä :) Samaa voin sanoa kudontakurssista jota käyn. Ja molemmat kurssit päiväsaikaan ja ihan lähellä kotia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kristiina <3.

      Kotoa löytyy kyllä niitäkin versioita, joista ei tullut ihan sitä mitä ajattelin. Mm. "Säkki"-sarjan ensimmäiset pikku tapas- tai mitkälie kipposet, joihin tein kyllä ihan kivat kuviot säkkikankaalla, mutta lasituksesta tuli liian paksu ja myrkynvihreä.. Piilotin ne sammalpallojen alle terassille :D.

      Jos voisin, kävisin kanssa itse mieluummin päiväkurssilla, ja nyt mulla olis ollut siihen marraskuussa mahdollisuuskin, kun olen tehnyt lyhennettyä viikkoa töissä, mutta kuulemma maanantaina päiväryhmä on niin täynnä, että sinne ei mahdu. Olin vähän yllättynyt, kun kuvittelin, että iltakursseille olis enemmän tunkua. Mutta vähän selitti asiaa, kun opettaja sanoi, että yksi päiväryhmäläisistä oli justiin tarjonnut kaikille 89-vuotissynttärikahvit. Että siellä varmaan käy ihmisiä, joita ei enää työt häiritse :).

      Kuulostaa tosi kivalta toi sun innostuminen. Ja just sama fiilis itsellä, että kertaakaan ei ole tullut sellanen olo, että plääh, tänään en jaksa mennä, koska tietää, että seuraava mahdollisuus on vasta viikon päästä, eikä yhtään haluaisi haaskata sitä kivaa tekemistä.

      Poista
  8. Upeita lautasia ja kippoja - saat kyllä olla ylpeä noista! Tykkään sekä Helmistä että Kurosta - molemmat ovat ihan mun makuuni <3
    Ja kiitos reseptistä - rakastan kaikkea, missä on puolukkaa ja koska en enää illalla ala reseptejä kokeilemaan, kaivan pakkasesta Pirkan puolukka-mustikka -vegejäätelön, johon olen ihan koukussa;)
    Ihanaa joulun aikaa, Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Arja <3. Olenkin kyllä aika ylpeä noista ensimmäisistä tekeleistäni. Tai siis, jos ihan rehellinen olen, olen suorastaan lapsellisen innoissani ja Kuro-kipot on sijoitettu olkkarin tasolle niin, että voin aina välillä sohvalla istuessani siirtää katseen telkkarista niihin :).

      Ja tosta jäädykkeestä olin myös ihan liekeissä, koska se oli niin naurettavan helppoa tehdä ja niin älyttömän hyvää ja raikasta. Ja kastikkeena kekkasin käyttää mun yhtä lempparia Roberts Berrie- puolukka-karpalo-sosetta, joka on sellasta aika juoksevaa ja jota käytän välillä ihan vaan luonnonjugurtin kanssa, jos en laiskuuttani jaksa sulatella marjoja. Voin suositella sitäkin. Vois sopia vaikka ton sun mainitseman vegejäätelön kanssa, joka sekin kuulostaa tosi hyvältä.

      Kiitos samoin Arja ja oli kiva kun kävit <3

      Poista
  9. Mukavannäköisiä lautasian ja kippoja, yksinkertaisuus on kaunista - ja sopii moneen
    Puolukkajäädyke maistuis mullekin
    Mukavaa Itsenäisyyspäivää ja Joulun aikaa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vilpittömästi suositella jäädykettä. Niin helppo ja niin raikas ja kauniskin vielä kaupanpäälle, vaikka ne mun pahvimukit olikin aika ankeita, mutta onneksi muotteja ei syödä :D.

      Kiitos samoin sulle (Mie)Hanna <3

      Poista
  10. Olet tosi taitava! Jos tulee ensimmäiset keramiikkatyöt noin kivoja, niin kyllä kannustaa aloittamaan harrastusta. Kai se on tärkeää että on näkemys mitä haluaa tehdä. Nimim. joskus aloittanut keramiikkaryhmässä itsekin :D
    Tuo Puolukkajäädyke vaikuttaa sellaiselta, että tuota on kokeiltava. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Emilie, mutta musta tuntuu, että näiden onnistumisessa oli ennemminkin kyse tekemisen innosta ja ehkä vähän aloittelijan tuuristakin ennemmin kuin varsinaisista taidoista. Mutta ehkä tässä kehityn tekemään jotain vaativampiakin juttuja, kun vaan ensin keksin mitä :).

      Puolukkajäädyke oli kyllä superhyvää ja mikä (mun tapauksessa) parasta, myös niin älyttömän helppoa tehdä. Ja kun on valmiina pikkuannoksina siellä pakkasessa, voi ottaa sieltä vaikka vaan yhden kerrallaan ilman, että tarvii sulattaa isompaa satsia kuin mitä syö.
      Ole hyvä <3

      Poista
  11. Voi kun upeat nuo Kuro-kulhot <3 Ja tuo sarjan nimikin on tosi makee, aivan valmis vaikka uudeksi design-sarjaksi! Tilaan heti puoli tusinaa!
    Juhlavaa itsenäisyyspäivää kauniiden astioiden ja suussa sulavien herkkujen kera <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Celia C <3.

      Tykkään Kuroista itsekin ihan tosi paljon justiin ton erikoisen lasitteen ansiosta. Muuten niistä oliskin tullut liian sileitä ja tylsiä.

      Alkuun meinasin jo vähän masentua, kun olin jotenkin kuvitellut, että itse se savi olis jo sellaista vähän rouheaa, mutta kun en eri lajeista ilman aiempaa kokemusta mitään ymmärtänyt, valitsin sileän saven, jota opettaja suositteli, jos haluaa kokeilla myös dreijaamista. Ja minähän tietty halu(a)sin, mutta se savi oli ja meni jo :D. Käytin ensimmäiset 10 kiloa niihin, mitä olen tehnyt ihan vaan käsin tai kipsimuotin avulla muotoilemalla. Ja voi olla, etten siitä dreijaamisesta edes innostu, kun siitä tulee sellasta niin "ruukkumaista" pintaa, josta en niin hirveästi piittaa, enkä näe sitä meillä käytössä.

      Jäädyke on kyllä superhyvää. Sitä uskallan suositella tehtäväksi vaikka Linnan juhliin, joiden teema tänä vuonna kiehtoo mua tosi paljon, joten tulee varmasti syynättyä tarkkaan, millaisia luomu-luomuksia naisilla on yllään.

      Juhlavaa juhlintaa sinne teille myös <3

      Poista
  12. Siis ihan mielettömän upeita kaikki nuo astiat! <3 Oot taitava ja taiteellinen.

    Mun viimeinen kosketukseni tuon tapaisiin hommiin on jostain lukioajoilta. Silloin tein saviköntin maitopurkkiin ja siitä tuli ehkä joku neuvostokerrostaloa muistuttava teos. Se lienee homehtunut kaatiksella viimeisen neljännesvuosisadan.

    Tuon puolukkajäädykkeen otan jemmaan. Perheen kauhuksi voisin kokeilla sitä vaikka huomenna. Itse rakastan puolukkaa, mutta muut eivät niinkään :D

    Ihanaa itsenäisyyspäivää blogisisko! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista Tuula-siskosein <3.

      Ja niin kovasti kuin haluaisin olla taiteellinen, en sellaiseksi kyllä oloani yhtään tunne. Mutta kaikki käsillätekeminen on niin mun juttu (paitsi se leipominen ja nykyään myös, jotka ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta) ja niin terapeuttista. Etenkin onnistuessaan niinkuin nyt sattumoisin näitten tässä esiteltyjen juttujen kanssa kävi. Olen niistä niin lapsellisen onnellinen (etenkin noista Kuroista, joita kurottelen aina vähän väliä sohvannurkasta katsomaan) ja ylpeäkin. Sen sijaan mun "Säkki"-sarjan tapaskipoista tuli kyllä niin säkkejä, että ne piilotin sammalpallojen alle terassille :D. Piti tulla kauniin oliviivinvihreitä, mutta laitoin varmaan sitä lasitetta niin paljon liikaa, että muuttui ihan myrkynvihreäksi ja meni osin ne mun säkkikankaalla painamat kuviotkin peittoon.

      Sun neuvostokerrostalo kuulostaa hellyttävältä ja vaikka voin kuvitella, että pystyisit saveakin sinne tölkkiin ainakin suutuspäissäsi sullomaan, niin olisko se kuitenkin ollut betonia? Sellasta "kuraa", joka sitten kovettuu juurikin sellaseksi itänaapurin harmaaksi.

      Olin vähän varautunut (ja toivonutkin toisaalta) siihen, että saan syödä kaikki puolukkaiset jäädykkeet itse, mutta ukkeli, joka on meistä kahdesta se, joka tykkää makeasta, eikä kirpeästä ollenkaan, söi sitä hyvällä halulla ja kehui ihan vilpittömästi olevan hyvää. Että kokeile kuule vaan, ei sitä koskaan tiedä. Ja kinuskikastike vois pelastaa perheen. Mulle se on liian ällöä, mutta se Roberts Berries-puolukkakarpalosose, jota käytin kastikkeena, on ihan super. Ostan sitä muutenkin aina, kun sattuu kohdalle. Säilyy hyvänä niin pitkään.

      Ja kiitos samoin, ihanaa luomuista Itsenäisyyspäivää <3

      Poista
    2. ..nykyään myös kutominen... oli se toinen nou-nou leipomisen ohella

      Poista
  13. Siis nyt on pakko vetää henkeä, huokaista syvään ja huutaa "VAU". Ihan mielettömän upeita töitä!!! Enkä sano tätä nyt sen takia, että niin pitää sanoa, vaan olen ihan oikeasti mykistynyt noista sun astioista. Kaikki menisivät ihan taatusti kaupaksi, jos aloittaisit niiden jälleenmyymisen.

    Ensinnäkin: mä en yleensä tykkää neliskanttisista astioista yhtään (paitsi kulmista pyöristetyistä Teemoista), enkä varsinkaan Kastehelmi-sarjasta. Mutta noi sun lautaset mä ottaisin itselleni heti käyttöön, jos vaan pääsisin niihin käsiksi. Siis ihan heti. Ja tohon puolukkajäädykkeeseen yhdistettynä ne sopivat tähän Itsenäisyyspäivän aikaan upeasti, noissa kuvissa kiteytyy jotenkin suomalaisuus tosi hienosti. Ja entäs sitten toi Kuro-sarja... siis itkettävän kauniita ja herkkiä. Upeita! Molemmat sarjat niin eleettömän tyylikkäitä, että en tajua. Huh, olen kyllä aikaisemminkin huomannut, että sulla on silmää ja tyylitajua, mutta nyt vasta tajuan kuinka paljon!

    Ja hih, mulle iski heti kauhea hinku päästä keramiikkakurssille itsekin! Kunnes sitten hetken kuluttua tajusin, että en oikeasti halua, mutta haluaisin vaan päästä matkimaan sun astioita :D Eli en kyllä yhtään keksisi mitä tehdä, jos tommoiselle kurssille menisin. MUTTA, kun tarkemmin jäin hautomaan ajatusta, heräsi nuoruudesta muisto siitä, kuinka rakastin piirtää ja maalata öljyväreillä. Jostain syystä se harrastus jäi ja vaikka on aina välillä vuosien varrella muistunut mieleen, ei ole ollut sopivaa hetkeä (tai sillä hetkellä intoa) jatkaa sitä. Pitäääkin tutkia meidän alueen kansalaisopistoa, josko sieltä löytyisi maalauskurssi keväälle.

    Ihanaa Itsenäisyyspäivää Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mua jo täällä ihan nolottaa, kun tulee niin kaunista palautetta ja tällasia ylitsevuotavia kehuja, vaikka oikeasti olen tehnyt vaan muutaman lautasen ja kupposen, jotka ei näin jälkikäteen ajatellen vaatineet mitään erityistä taitoa, vaan ihan vaan sitä tekemisen intoa ja tekemistä. Loppu tuli vähän niinkuin itsestään (paitsi että tuli myös sutta ja sekundaa siinä välissä, mm. myrkynvihreä "Säkki"-sarja ja yksi susiruma pitkulainen haljennut kulho :)).

      Ja ihan sama mulla toi, että en tykkää neliskanttisista astioista. Enää. Joskus reilut 10 vuotta sitten mulla oli sellanen neliökausi, että tykkäsin sellasista japanilaistyylisistä neliskanttisista lautasista, joita kylläkin käytin kynttilän alustoina, enkä ruokailussa, mutta silti. Niitä oli vähän pitkin taloa useamman alustan sarjoina (koska mulla oli silloin myös sellainen kausi, että yksittäiset jutut ei tuntuneet miltään, vaan kaikkea keskenään identtistä piti olla rinnakkain monta), mutta sittemmin alkoi kyllästyttää niin totaalisesti, että myin kaikki kirpparilla samalla kun miljoona muutakin turhaketta ja sittemmin meillä on ollut paljon seesteisempää. Mutta siis jotenkin noi Helmet saa kulmikkaan muotonsa anteeksi tolla pyöreällä kuviolla. Ei ole niin kantti kertaa kantti, vaikka onkin. Ja kyllä siitä oikeasti niin kiva fiilis tulee ottaa ne käyttöön ja miettiä, että ihan itse tein. Mutta jos pitäisi valita jompikumpi (onneksi ei tarvi :)), niin Kuroista tykkään vielä enemmän.

      Ja voi että. Jos olisin pätkääkään taiteellinen ja osaisin maalata öljyväreillä, menisin ihan taatusti sellaselle(kin) kurssille ja nyt kun kerroit tosta sun taustasta, niin olen ihan varma, että rakastaisit sitä. Niin parasta, kun on tilat ja välineet ja tekemisen vapaus ilman mitään suorituspaineita tai vertailua kenenkään muun tekemisiin. En osaa sitä varmaan edes selittää, mutta kyllä siitä jotenkin niin onnellinen olo tulee, kun voi tehdä jotain ihan muuta kuin mitä yleensä tekee. Ja vieläpä sellasta, mistä nauttii. Veikkaan, että teidän kevään kurssit on jo täynnä, mutta josko syksyllä sitten.

      Kiitos samoin Emma, Ihanaa Itsenäisyyspäivää <3. Olen ihan liekeissä, kun odotan näkeväni Jennin Koivu-aiheisen puvun ja muutkin tän vuoden teeman mukaiset luontojutut.

      Poista
  14. Voi, hitsi, miten ihania!<3 Näin isolta ruudulta katsottuna aina vain paremmalta näyttää!<3 Ja viimein ehdin edes hetkeksi koneelle ja kommentoimaan. Eilen vietettiin joulujuhlia ja viikonloppuna äidin pyöreitä, kiirettä piisaa.
    Mua kiinnostaa oikeasti myös tekniikka, eli kiitos, kiitos, kiitos, että valaiset, sillä olen ihan tietämätön suurin piirtein kaikesta, mitä keramiikan tekeminen pitää sisällään. Kiinnostaakin tietää, oliko teillä ensin jotain teoriaosuutta ennen toimeen ryhtymistä? Olen joskus opiskeluaikana dreijaa kokeillut (tuskaisen vaikeaa saada aikaiseksi mitään järkevää) ja kouluajoilta muistan lähinnä makkaratekniikan.:))) JOS mä ensi vuonna pääsen sinne kurssille, niin pitääkö olla jotain taitoja jo ennestään?

    Noi sun Kurot on minusta muuten just sellaisia, että voisin kuvitella iskeväni silmäni noihin, jos kaupassa näkisin, enkä varmaan lähtisi tyhjin käsin kotiin.<3

    Oikein hyvää ja iloista itsenäisyyspäivää Annukka!<3 Voisin tuota sun reseptiä huomenna kokeilla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihana Taina <3 ja kiva kun kerkesit, koska vähän toivoin, että näkisit noi mun Kuro-kipotkin. (Olin vähän pettynyt, kun en yrityksistä huolimatta saanut niistä sellaista kuvaa, että olisi tullut tuo mun mielestä kiva pinta puhelimen näytöllä näkyviin.)

      Tunsin silloin ihan ekalla kurssikerralla itseni vähän tyhmäksi, kun näytti, että kaikki muut tietää jo ennestään mitä tekevät ja mulle tuli sellanen olo, että pitäiskö tosiaan olla joku keramiikkatausta, että osaa tehdä yhtään mitään. Mutta selvisi, että mun lisäksi vissiin kahta muuta lukuunottamatta, kaikki oli osallistuneet jo edellisten vuosien kursseille, joten jatkoivat sitten siitä, mihin olivat viime keväänä jääneet. Ja näillä kahdella muullakin oli opiskelujen parista keramiikkakokemusta, joten olin ainut ihan noviisi, mutta ihanasti nää kaksi nuorinta auttoi mua alkuun. Ja opettajakin tottakai, mutta mitään sen kummempaa teoriaa ei alkuun ollut, vaan mentiin vaan sinne kylmäsäilöön, josta sai sitten valita haluamansa saven. On sellasissa kopiopapeririisiä muistuttavissa 10 kg paketeissa se köntti, josta sitten leikataan siimalla sopivia (jos osaa arvioida, mikä on sopiva :)) siivuja, joita sitten aletaan työstämään. Ensin vaivataan ja "mätkitään" alustaa vasten niin, että mahdolliset ilmakuplat lähtee ja siitä sitten haluamallaan tyylillä eteenpäin.
      Mun savi oli sellasta kaikkein hienojakoisinta (josta ei olis saanut rouheaa pintaa aikaiseksi, vaikka olis halunnutkin, mutta sitä en tietty tiennyt alkuun), joka kelpais myös dreijaamiseen, mutta se ekat 10 kiloa ehti mennä jo :). Ja voi olla, etten siitä dreijaamisesta edes loppupeleissä innostu, vaikka kokeilla kyllä aion, sujuuko vai ei. Voi olla, että ei, vaikka mulla toisaalta on luottoa siihen, että kärsivällisyydellä pärjää..

      Itse mankeloin ne omat vaivatut taikinani sellasella järeällä mankelilla ensin ja sen jälkeen kaulitsin vähän ohuemmaksi ja siitä sitten kipsimuottien avulla muotoilin sen, minkä osasin. Paitsi noi Helmet ihan vaan leikkasin neliön mallisella muotilla ja siitä sitten taivuttelin kulmia pienesti kipsimuotin avulla kans. Kun ihan ekaksi olin tehnyt ne kuviot.

      Sit annetaan kuivua viikko- pari muovin alla (mitä isompi astia, sitä pidempi aika), sitten ne menee raakapolttoon ja sen jälkeen lasitetaan ja lopuksi vielä poltetaan siellä korkean polton uunissa ja sit jännitetään, tuleeko uunista ulos pettymys vai ilahdus :). Mulla on tullut molempia.

      Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua hahmottaan, mitä tapahtuu. Makkaratekniikasta en tiedä (ainakaan vielä) mitään :).

      Kyllä sun tosiaan täytyy sinne päästä tekemään sellasia sunnäköisiä kulhoja. Vaikka saa valmiinakin, niin tällä lyhyellä kokemuksella pakko myöntää, että kyllä noista itsetehdyistä tulee jotenkin sellanen erityisen onnellinen fiilis.

      Ihanaa Itsenäisyyspäivää teille sinne kans <3. Oon ollut koko päivän ulkona ja äsken kävin pallon kans kuvailemassa ja kuuntelemassa, kuinka jäät paukkuu järvessä.

      Poista
    2. OOH, pallon kanssa kuvaaminen on mulla jäänyt nyt tyystin, sait varmasti ihania otoksia!<3

      Kiitos kaikista näistä vinkeistä! Uskon, että noista omatekemistä tulee erityisen rakkaita.:) Niitä täytyy käsitellä ekstravaroen, sillä niitä ei tosiaan kaupasta saa.

      Mukavaa illan jatkoa!<3

      Poista
    3. Pallokuvat on vielä katsomatta, mutta toivottavasti edes joku onnistui. Aika usein vaan näyttää siinä kameran näytöllä ihan kivalta, mutta kun katsoo koneella, pallosta möllistelee kuvaajan heijaste :).

      Mukavaa viikonloppua <3. Jos oikein ymmärsin, on synttärijuhlintaa tiedossa.

      Poista
  15. Kauniita! Ja vau miten upeita nuo kulhot! Jos rupeet tekemään sarjatuotantoa, niin ostan heti;)
    Minäkin katselin syksyllä kansalaisopiston esitettä, että olisiko siellä ollut mitään kivaa... vaikka valokuvausta, tuollainen keraamiikkakurssikin olisi käynyt. Vaan ei ollut, harmi. Oli paljon kaikkea ompelukursseja, mutta ne ei ole mun juttu. Hermoni ei kestä yhtään purkamista. Ja vaikka olen luonteeltani pikkutarkka, niin ompeluhommissa teen suurinpiirtein ja silloinhan sitä saa purkaa...

    Ihanaa Itsenäisyyspäivää♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Mirjam <3.

      On kyllä ihan älyttömän kivaa ja terapeuttista tekemistä, vaikkei aina niin onnistukaan. Muistaakseni mun piti (tai siis ei mitään pitänyt, vaan olin ajatellut) sillä kerralla tehdä maljakko(ja), kun tulikin noita lautasia :). Tai ei oikeastaan edes lautasia, vaan kuviollisia laattoja :D. Ei lähtenyt maljakonteko ihan ykkösellä lentoon ja kun aika kävi vähiin, oli pakko keksiä jotain. Niistä laatoista tuli tosi kivoja (en vaan yhtään tiedä, mihin niitä käytän, ehkä koristeena tai lasinalusina), mutta opettaja ehdotti, että vois vaikka vähän käännellä kulmia ylöspäin, niin tulis tollasia alustoja. Ja siitä sitten innostuneena seuraavalla kerralla aloin noita Helmiä "tehtailemaan".

      Ei ole ompelu munkaan juttu. Enää. On tullu koko elämän edestä aikanaan ommeltua, kun tein jo nuorena tyttönä omat vaatteenikin itse muistaakseni jostain 13-vuotiaasta lähtien. Kaupasta kun en koskaan saanut mitään. Ja kutomiskiintiökin taisi tulla silloin jo täyteen, joten ei kiinnosta sekään. Joku korukurssi vois olla kiva, vaikken koruja hirveästi käytäkään. Tai siis oikeastaan ollenkaan. Mutta ehkä niitä sitten tulis käytettyä, jos olis tehnytkin, en tiedä. Ja joskus mua kiinnosti Tiffany-lasin tekeminen, mutta se oli vaan joku hetkellinen pakkomielle, joka ei koskaan toteutunut ja nyt ei enää houkutakaan. Valokuvauskurssia toivoisin itsekin.

      Ihanaa Itsenäisyyspäivää sulle kans <3. Enää reilu tunti, kun pääsee näkemään Jennin Koivu-aiheisen puvun. En malttais odottaa, millainen se on.

      Poista
  16. Kylläpäs on syntynyt hienoja kippoja! 👍 Mä tykkään värkätä kans käsillä ja tua olis varmasti kivaa. No,kutominen on kyl semmonen juttu, etten kovin paljon tykkää.Jokuset vanttuut ja tillukkaat on tullu aikanas tehtyä...( sukat ja lapaset)😁 Mut tieto siitä, et osaisin, jos viittisin, riittää.😊 Leivon sit senkin edestä herkkuja ja kiikutan työkavereille.😊 (Mun ukkeli ei leivonnaisista välitä.)

    Kyllä käsillä tekeminen palkitsee. Heh, yleensä.

    Olen lukenut edelleen kaikki juttusi, mut kommentoiminen on niin hankalaa kännykästä. Näpyttelyvirheitten korjailu...

    Uni ei tule viel silmään, joten ajattelin jotain raapustaa, siis näpytellä.

    Hyvää Itsenäisyyspäivää sinne F:aan ja voikaatten hyvin!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja ja kiva nähdä sua täällä <3.

      Ei nappaa kutominen täälläkään enää. Vissiin tullut tumppu-, sukka-, kaulaliina-, villapaita ja mitkälie kaikki kiintiöt kudottua nuorempana täyteen :). Ja ommeltua. Välillä oikein ihmettelen, miten sitä onkin jaksanut ja viitsinyt ommella ihan kaiken omista vaatteista laskosverhojen kautta poikien kietaisupaitoihin ja ulkohaalareihin ja kaikkea siltä väliltä. Nykyään on jo vetskarin korjaaminenkin ihan ylivoimainen tehtävä :).

      Arvostan sun leipurintaitoja ja -intoa. On mulle kyllä sellanen osa-alue, että ei vaan suju, eikä meillä kyllä perheessä kukaan mitään leipomuksia syökään (ehkä siksi, että niitä ei ole :D).

      Hyvää Itsenäisyyspäivää <3 ja enää hetki, kun pääsee Linnan juhlien tunnelmaan. Mua kutkuttaa nähdä Jennin puku ja muut luontoaiheiset luomukset.

      Poista
  17. Todella kauniita ja herkkiä. <3 Kyllä olet taitava, joskus olen kokeillut ja tein vain möhkäleitä.

    Ihailin näitä jo instassa, katseen oikein vangitsi.

    Sydämellistä viikonloppua Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että ihminen osaa mitä vaan silloin, kun on motivaatio kohdallaan. Ja päinvastoin. Mun leipomuksista ei tuu mitään, koska leipominen on mulle ihan pelkkää pakkopullaa. Eikä kiinnosta kutominenkaan nykyään yhtään sen enempää, joten ei tuu niitä sukkiakaan, mutta lautaset onnistuu :).

      Jokohan sulla on se synttäripäivä tänään? On tai ei, niin ihan todella sydämelliset onnittelut sitten, kun on aika <3. Se on oikeestaan ihan hitsin kiva lopulta täyttää ne pelottavat 50 vuotta, niin ei tarvi sitä enää miettiä ja elämä jatkuu ihan niinkuin ennenkin. Tai oikeastaan paremmin, kun on yksi stressin aihe poissa. Tässä voit luottaa vanhaan Annukkaan :)

      Poista
  18. Aivan hurjan kauniita!! Sait minut juuri haluamaan savityönkurssille, vaikka olen lahjattomista lahjattomin mitä tulee mihinkään askarteluun tai käsillä tekemiseen.... =)

    Ihanat!!!

    Iloista odottelua, sille J:llä alkavalle.... täällä yksi kaheli, joka on jo aivan vauhdissa. Ipanan sanoin "pikkasen lähtenyt laukalle..." ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei muuta kuin paikallisen opiston kurssitarjontaa tutkailemaan :). On oikeasti niin kivaa, etten melkein enää tiedä, miten olen pärjännyt ilman jokamaanantaista saviannosta..

      Mulle käy joka vuosi niin, että ensin ahdistun, kun missään ei tunnu enää marraskuun lopulta asti pääsevän sitä j:llä alkavaa pakoon, kun tulee jossain muodossa esiin joka kulman takaa. Mutta nyt, kun alan pikkuhiljaa tajuta, että se tosiaan on tässä ihan parin viikon sisällä, tulee vähän sellanen olo, että no mutta mitenkäs se nyt jo sieltä.... Eikä ollenkaan sillä, ettenkö tykkäis joulusta tai että ahdistaisin itseäni (tai muita) millään siihen liittyvällä "pakko"tekemisellä ja touhuamisella, mutta jotenkin on mulle aina sellasta ristiriitaista. En halua olla ilonpilaaja, mutta olen myös huono kestämään niitä kliseisiä "monta päivää pelkässä pyjamassa sohvan nurkassa suklaata syöden ja kirjoja lukien"-idyllejä, jotka ei kyllä mun elämässä pystyis ikinä toteutumaan. Heti kun on aamupala syötynä, on pakko päästä ulos raittiiseen ilmaan. Ja illalla viimeiseksi, kun on maha täynnä kinkkua. Mutta tavallaan samalla kadehdin teitä jouluihmisiä, jotka osaatte ottaa ajasta ilon irti.

      Että ei muuta kuin laukalla kohti tulevaa juhlaa ja kiitos <3

      Poista
  19. Siis jestas sentään!!! Ei voi olla totta, miten kauniita, persoonallisia, aistikkaita ja tyylikkäitä astioita olet tehnyt! Eihän noin hienoja saa mistään. Taisit tietää piilevät kykysi, kun tajusit hakeutua kurssille. Onpa hieno asia, että lähdit tekemään noita. Nuo ovat niin hienoja, että on varmasti ilo kutsua vieraita ja ylpeänä kattaa tarjoilut! Vau, olen oikeastaan ihan sanaton, vaikka yritin tässä sanoittaa hämmennyksensekaisia ihailevia ajatuksiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ne nyt sentään noin hienoja ole Pilvi :). Mutta nöyrät kiitokset vuolaista kehuista kuitenkin <3.

      Kuro-kipoista tuli kyllä kivemmat kuin alun pienen masennuksen jälkeen olin kuvitellut. Mulla kun oli tavoitteena tehdä sellasta jotain "rouheaa", mutta koska en ymmärtänyt savilaaduista valintaa tehdessäni vielä mitään, selvisi, että siitä mun valkkaamasta sileästä savesta ei rouheaa saa millään. Se oli pieni pettymys, mutta sitten kekkasin ton kuroutuvan lasitteen ja sillä tuli sitä toivomaani elävää pintaa, joka tekee joka kiposta taatusti uniikin. Ja vaikka yleensä olen tosiaan sellanen suorien linjojen ja jämptin jäljen ystävä, on jotenkin niin kutkuttavan jännää odottaa, mitä sieltä uunista tulee lopulta ulos, koska sitä ei voi millään täysin ennustaa.

      Helmi-sarjan ekat osat on laattoja (piti alunperin tehdä maljakko, mutta koska se meni sudeksi, oli keksittävä jotain, mitä ehtisin tehdä ennenkuin sillä kerralla aika kokonaan loppuu), joihin painoin kuviot kotoa tuomallani Kastehelmen tuikkukipolla, kun en muutakaan kuviollista keksinyt. Niistä näytti tulevan sen verran kivoja, että ajattelin painaa seuraavalla kerralla kuviota vähän isommalle pinnalle ja otin sellasen ison lautasen mukaan. Ja opettajan idis oli käännellä laatoista kulmia vähän ylöspäin, että niistä sais tollasia alustoja. Ja käyttöön on tosiaan päätyneet ja se tuntuu erityisen kivalta se.

      Pahoittelut pitkästä sepustuksesta. Siitä saattaa saada sellaisen käsityksen, että saatan olla hivenen innoissani tästä uudesta harrastuksesta ;)

      Poista
    2. Ne on ihan oikeasti noin hienoja. Jouduin alunperin palaamaan jutussa taaksepäin katsoakseni, että olinko harpannut jotain yli ja ymmärtänyt väärin, että oletkin vaan käyttänyt jotain upeita , "oikean valmistajan " kippoja malleinasi, mutta ei, ymmärsin ihan oikein: ne olivat tosissaan sun tekemät. Kuten moni tuolla kommenteissa sanoo, niin ostaisin kyllä, jos noin aistikkaita olisi myynnissä. Nimetkin ihan pro-kategoriaa. Turha nöyryys pois! Ihana, kun olet innoissasi, minäkin olisin, jos olisin nuo tehnyt :)

      Poista
    3. Voi sua, kun olit viitseliäs ja vielä palasit vakuuttelemaan.

      Ehkä mun tosiaan pitäisi harjoitella jättämään luontainen vaatimattomuus vähän vähemmälle ja yrittää ymmärtää, ettei kaikki se, mitä osaan tai teen, ole ihan itsestäänselvää, vaan ehkä jossain määrin on kuitenkin taidoistakin kyse.

      Kiitos kannustuksesta Pilvi ja jos oltais tavattu kasvokkain (toivottavasti joskus niin käy), voin kuvitella, että sulta olis tullut pikku potkukin persauksiin sellasella "Herää Pahvi"-periaatteella :)

      Poista
    4. ❤️ Näin olisin tehnyt :)

      Poista
  20. Kuro-kipoissasi on ihana sellainen aamukuuramainen pinta ja lautaset onnistuivat hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Onneli <3. Luin ensin, että kirjoitit, että aamupuuromainen pinta :D. Ja ehdin jo miettiä, että totta, kauraryyneiltä kuviot tosiaan vaikuttaa :D. Mutta kuura kuulostaa kyllä kivemmalle.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi