Sivut

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

12 x 3 ASIAA


Tuulalla oli oman kattonsa alla kiva "12 x 3 asiaa minusta"-postaus, jonka kysymykset päätin kopioida ja kokeilla, liikkuko päässäni enää yhtään mitään vai onko kaikki vaan samaa ikkunan takana näkyvään harmaaseen maisemaan sulautuvaa massaa.


Samalla sain olematonta aasinsiltaa pitkin tilaisuuden tallentaa tänne muutamia viimeaikaisia, kokolailla samoilta jalansijoilta ottamiani kuvia, joille ei oikein ole ollut paikkaa, mutta sääli jättää pelkästään kameran kätköihin.



***

Kolme asiaa, joista pidän erityisen paljon nyt:


- omasta mielestä onnistuneen valokuvan mukanaan tuoma ilo
- aiemmin tänä vuonna Tainan innoittamana hankkimani, kuvissa myöhemmin esiintyvä kiva kuvauskaveri Lensball, jonka läpi tulee nähtyä tututkin maisemat jotenkin kokonaan uusin silmin
- tilapäinen lyhennetty työviikkoni, joka on mahdollistanut sellaisten itselle mieluisten tai tärkeiden asioiden tekemisen, joille ei muuten riitä aikaa tai jaksamista





2.12.2018


Kolme asiaa, joista en erityisemmin pidä juuri nyt:


- synkkä ja lumeton maisema
- kiristävät housut (kävin joululounaalla ja söin perinteisesti koko rahan edestä)
- kodin vesikatosta lohkeillut pinta, joka enteilee kallista kattoremonttia, huoh


Kolme asiaa, jotka tein viikonloppuna:


- haikailin auringonvalon perään
- ulkoilin vesisateessa
- kävin ukkelin kanssa Raision Myllyssä ja Ikeassa, joista ainut ostos oli Ikean kaksi nahkaista vedintä kokeeksi keittiön kaappeihin (vähän veikkaan, etteivät päädy jatkoon)



Jos en tietäisi, että olen ottanut kuvan Itsenäisyyspäivänä, voisin kuvitella sen olevan keväältä.



Kolme asiaa, jotka olen oppinut viime aikoina:

- pitää muistaa "olla Annukka", eikä alkaa  väkisin värkkäämään vaikkapa omiin perinteisiin kuulumatonta adventtikynttelikköä vaikka näkeekin muilla toinen toistaan kivempia ideoita ja kuvia
-  vähän on ihan oikeasti parempi kuin ei mitään
-  ei haittaa, jos aina ei vaan kertakaikkiaan jaksa


Kolme asiaa, joita en vieläkään osaa yrityksestä huolimatta:


- nukkua kunnollisia yöunia heräilemättä tämän tästä
- muistaa siskoni ja miehen siskojen lasten syntymäpäivien päivämääriä (tai edes ikiä...), enkä kehtaa joka vuosi kysyäkään, kun en näköjään osaa kirjoittaa muistiin
- avata uutta kahvipakettia niin, että yhtään puruja ei varise pöydälle


6.12.2018


Kolme asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt:

- loihtia vaivatta maistuvia, mielikuvitusrikkaita, kauniita ja samalla kevyitä jouluherkkuja
- taikoa edellisille luonnonmukaisen, rennon ja huolellisen huolettoman kauniin kattauksen  tosta noin vaan suitsait
- keksiä kivoille pojilleni jotain ilahduttavia ja mieluisia joululahjoja kaikista "Ei me ihan oikeesti tarvita mitään"-vakuutteluista huolimatta


Kolme asiaa, jotka minun pitäisi tehdä vielä tänään:

- valikoida kuvat (työpaikkani) uusille kotisivuille
- tarkistaa, että pyytämäni muutokset ja korjaukset viimeisimpään sivuversioon on tehty
- kävellä illalla tavallista pidempi lenkki




6.12.2018


Kolme asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan tällä hetkellä:


- jonkun mieltä painaneen asian hoitaminen pois päiväjärjestyksestä
- metsässä tai muuten rauhallisessa luonnossa liikkuminen
- piikkimatto


Kolme asiaa, jotka puen mielelläni päälle tällä hetkellä:

- kotiverkkarit
- villasukat
- uudet heijastavat kintaani, joita heiluttelen korostuneesti ja ihailen, kuinka hyvin heijastin loistaa autojen valokeilassa




6.12.2018


Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia juuri nyt:

- ankeiden ja samalla ainoiden treenipöksyjeni tilalle uudet, iloiset ja sopivan napakat pökät 
- jonkun edellisiin sopivan kivan paidan, joka ei ole mallia toppi
- pojille ne joululahjat


Kolme asiaa, joista unelmoin tänään:


- lumi
- auringonvalo
- lomaviikko Lapissa



6.12.2018


Kolme asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa:

- tulevalle lauantaille sovittu patikkaretki läheiseen kansallispuistoon
- poikien saaminen kotiin joulunpyhinä
- pojan tyttöystävän ensitapaaminen (pelkään vaan, että alan käyttäytyä jotenkin typerästi, kun olen niin innoissani)



6.12.2018



Jokos ne nyt loppui?

Kiitos inspiraatiosta Tuula, pahoittelut paljoista pallokuvista ja iloista mieltä itse kullekin!


34 kommenttia:

  1. ihania kuvia, sielu oikein lepää niitä katsellessa!

    hih, minäkin kävin Ikeassa, ostin testimielessä kissoille merkillistä raapimamattoa. Ei näytä kovin lupaavalta se viritelmä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika. Kuvat kuuluu siihen omasta mielestä onnistuneiden sarjaan, joista tulee iloinen mieli.

      Hmmm. Merkillinen raapimamatto kissoille kuulostaa melko eksoottiselta ja samalla ikeamaiselta :)

      Poista
  2. Ai vitsit, että noi sun kuvat on kyllä upeita! Olen ihan pakahduttavan kateellinen niistä, mutta siis silleen positiivisella tavalla kuitenkin, ilman sitä inhoittavaa rumaa kateellisuus-asennetta... kyllähän sä tiedät, mitä tarkoitan?

    Noi synttäripäivämäärät on ihan kauheita! Tai mä kyllä muistan päivät, koska ne on merkattu kalenteriin, mutta ne vuodet. Meillä on 7 lapsenlasta (siis miehen aikaisemmasta elämästä) ikähaarukalla 2 - 15 (toi 15 on semmoinen "ehkä"...) ja mulla koko ajan projektina kerrankin merkata ylös kaikkien syntymävuodet, että edes joskus muistaisi paljonko kukakin täyttää. Ja toinen ongelma on muistaa, että mitä on annettu lahjaksi viime vuonna synttäreillä tai jouluna. Meidän rahalahjojen summat poukkoilee kuin New Yorkin pörssi aina sen hetkisen oman rahatilanteen mukaan, mutta olisihan se nyt kiva, että niissä joku (nouseva) trendi tai logiikka olisi. Huoh!

    Ja iiiiiks, pojan tyttöystävän eka tapaaminen; voin uskoa, että sua jännittää <3 Mutta ihan varmasti menee hyvin, olen ihan varma, että olet maailman parasta anoppiainesta! Mun miehelle oli kuulemma aikoinaan annettu ohjeeksi "olet sitten ihan hiljaa" just ton ensitapaamisen aikana ja oli sitten ihan piruuttaan noudattanut sitä jonkun aikaa ihan kirjaimellisesti. Oli vaan tuijottanut hölmönä, eikä sanonut mitään :D Poika oli kuulemma hetken kuluttua anellut isäänsä puhumaan EDES JOTAIN! Haha, niin paras tarina mun mielestä. Ja kyseinen miniä on kuvioissa edelleen, on sen verran ihana ja huumorintajuinen nuori nainen, että oli (jälkeenpäin) osannut nauraa koko jutulle.

    Mahtavaa viikon jatkoa Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma ja toki tiedän, mitä tarkoitat <3. Oon tehnyt sellaisen havainnon, että silloin kun kuvatessa on erityisen hyvä ja onnellinen yleisolotila, se jotenkin mystisesti välittyy kuviin niin, että niistä tulee onnistuneita. (Ja sitten taas aika usein käy niin, että vielä siinä vaiheessa, kun katsoo ilman silmälaseja kuvia kameran ruudulta, ne näyttää oikeinkin kivoilta, mutta kun siirtää kotona koneella ja laittaa lasit päähän, tulee delete-näppäimelle käyttöä. Etenkin ton pallon kanssa käy huonompina päivinä niin, että pallosta heijastelee kurttuotsainen kuvaaja, eikä muuta :)).

      Äläkä muuta viserrä noista ikävuosista. Olishan se kuitenkin kiva muistaa edes ne tärkeimmät merkkipaalut, joista just nyt ei tule kyllä mieleen kuin 18 vuoden monessakin mielessä merkittävä ikä ja sitäpä tässä nyt arvon parhaillaan, että täyttääkö miehen siskonpoika kyseiset vuodet tänä vai ensi jouluna. Oman siskoni tyttö pääsi kesällä yllättämään, kun äitinsä hehkutti tyttärensä ajokorttia facebookissa ja itse muistelin, että justhan vasta oli rippijuhlat. Melkoisen noloa etten sanois, koska oikeasti haluaisin olla paremmin kärryillä.

      Ja juu. Tuntuu kyllä tosi kivalta ja samalla jännittävältä tavata kyseinen tyttöystävä, koska olen niin onnellinen, että ovat poikani kanssa tavanneet. Tyttö vaikuttaa tähänastisen näkemäni (kuvat) ja kuulemani (pojan kertomana) perusteella luonnollisen kauniilta aidolta pohjoisen tytöltä, joka on paitsi fiksu, myös reipas ja urheilullinen. Kyllä kannatti odottaa. (Pojan ensimmäisen tyttöystävän kanssa useampia vuosia kestänyt yhteiselo päättyi muistaakseni kolme-neljä vuotta sitten sellaisissa merkeissä, joka särki pitkäksi aikaa paitsi pojan, myös mun sydämen, mutta koska nykyajan nuoret on niin fiksuja, puhuivat asiat halki, kun aika oli kypsä ja ovat ystäviä edelleen).

      Heh. Voin kuvitella, kuinka omituinen tunnelma siitä syntyis, jos normaalisti oma mölypönttö itsensä ukkeli oliskin yhtäkkiä ihan täysin hiljaa :D. (Mun isällä oli tapana istuttaa vävykokelaat ruokapöydässä lähimmäksi lämpöpatteria, jota sitten pikkuhiljaa käänsi kovemmalle ja katseli, kuinka kokelasta kuumottaa :D).

      Kiitos samoin sulle Emma <3

      Poista
  3. Ihanaa, että teilläkin jälkikasvu sanoo, ettei tarvitse mitään! Olin jo ajatellut, että onkohan tämä sama ilmiö meillä jotain post-traumaa, mutta se onkin normaalia näemmä, kiitos, tämä helpotti :)

    Ja onnea kovasti siihen ensimmäiseen tapaamiseen <3 Ihanaa, sydäntä sykähdyttävää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on ihan normaalia :). En enää edes muista, kuinka monena vuonna olen koittanut anella niitä toivomuksia, mutta aina on vastauksena ollut se, että oikeasti eivät tarvi mitään ja kertovat kyllä, jos tulee jotain sellaista myöhemmin mieleen. Ja jos sittemmin on tullutkin, se on ollut jotain niin järkevää tai käytännöllistä, että ei ole tuntunut lahjalta ollenkaan, mutta arvostan kyllä poikiani tässä(kin) suhteessa. Ja olihan toki joskus niitäkin aikoja, kun kirje pukille oli kilometrin mittainen ihan vaan siltä varalta, että sieltä edes joku toive toteutuis :D.

      Ja kiitos paljon onnesta <3. Sitä tulee elettyä niin tunteella mukana noissa jutuissa. Emmalle tuossa ylempänä kirjoitinkin tähänastisista mielikuvistani tuosta ensi viikolla ensi visiitille tulevasta aidon oloisesta kauniista Lapin tytöstä. Ja vähän sitä edeltävistäkin tapahtumista. Yritän käyttäytyä :).

      Poista
    2. Sinä jos joku osaa varmasti käyttäytyä :) <3 Se määrä ystävällisyyttä, jonka jaat kaikille täällä blogimaailmassa on niin lämmintä ja aitoa, että on hyvin vaikea kuvitella sun joskus olevan käyttätymättä :)

      Poista
    3. Voi sua Jantunen. Kiitos ihan tosi, tosi paljon näistä mieltä lämmittävistä sanoista <3. Kannustaa olemaan niiden arvoinen <3

      Poista
  4. Pallokuvat on upeita, sulla on silmää kuvaukselle <3
    Vai että tyttöystävän tapaaminen? Se onkin jännää! En tiedä miten itse toimisin. Tykkäsin tyttären ensimmäisestä poikaystävästä kovasti, joten aika hyvä pitää seuraavankin olla :D Pojan tyttöjä ei ole kotiin asti tuotu.
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Outi <3. Pallokuvat onnistui omastakin mielestä hyvin, vaikka toki poistin muistikortilta muutaman, joissa pallosta heijastui vaaan kurttuotsainen kuvaaja :).

      Tyttöystävän tapaaminen tosiaan jännittää (lähinnä justiin sen oman käytökseni takia, koska vaara piilee, että alan liikaa hyysäämään ja touhuamaan tai jotain muuta itselleni epätyypillistä :)), mutta näkemieni kuvien ja pojan kertomusten perusteella olen ihan varma, että tykkään tytöstä heti. Ja ihana kuulla aitoa pohjoisen mie-sie-murretta :).

      Kiitos samoin sulle Outi, ihanaa loppuviikkoa <3. Mulla alkaa viikonloppu taas jo huomenna ja olen kasannut itselleni kaikenlaista "pitäis tehdä"-juttua, mutta koitan olla stressaamatta, koska oikeasti mikään niistä ei ole sellaista, etteikö tekemättäkin pärjäis.

      Poista
  5. Oi, mitä kuvia. Noista otoksista voi tosissaan tuntea iloa. Olipa hauskaa lukea taas mietteitäsi! Tarjoan vinkin huolettomaan ja maailman helpoimpaan kattaukseen. Taita jostain katajasta lyhyitä oksia ja asettele niitä kasoiksi lautaselle tai suoraan valkealle pöytäliinalle. Puista irronneet oksat, joihin on kasvanut sammalta tai jäkälää, toimivat tässä myös hyvin. Kokeilin tällaista itsenäisyyspäivänä ja kaikki vieraat olivat innoissaan, että onpa tyylikästä :). Näin helpolla siis saa nykykäsityksen mukaan tyylikästä, heh, ja jos muistan oikein, että olet pakastanut puolukanoksia, niin niillä kattauksestasi tulee deluxe-versio. Ehkä oletkin kokeillut jo tätä ja vinkki on turha, koska tuntuu, että sulla jos kellä on aina ne ihanan huolettomalta näyttävät asetelmat!!

    Plaah, toivottavasti kattorempan uhka on vain pahin pelko, muttei todelliseksi vielä todettu!!
    Ihanaa, kun saat pojat jouluksi kotiin ja miniäkandin kera vieläpä. Muista olla vaan se tavallinen Annukka-äiti, niin hyvin se menee. Ymmärrän tunteen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taasen Pilvi. Emmalle tuolla ylempänä kirjoitinkin, että oon tehnyt sellaisen havainnon, että silloin kun itsellä on jotenkin erityisen hyvä ja rauhallisen seesteinen yleisolotila, se jotenkin mystisesti välittyy kuviinkin niin, että niistä tulee heti ensiotoksella onnistuneita vähän niinkuin itsestään. Ja just sellanen olo mulla oli tuolloin Itsenäisyyspäivän iltapäivänä tuolla rauhallisella lähijärven rannalla, jossa oli muuten ihan hiljaista, mutta jääpeite piti ajoittaista kovaa pauketta. Sellasta mitä en ollut ennen kuullut.

      Ja juu. Just jotain tollasta kattausta tarkoitin. Sellasta, mistä tulis tunne, että kaikki on suunnilleen tipahdellut suoraan puusta pöytään :). Että kiitosta paljolti huolellisen huolettomista vinkeistä. Viime vuonna mulla oli kotipihan katajista katkottuja pikkuoksia juuttinarulla servettien koristeeksi kääräistyinä. Ja kanelitanko siinä katajan lisänä. Oli mun mielestä tosi kivat, mutta nyt haluaisin just jotain tollasta enemmän. Ja uskon, että siitä kyllä suoriudun (niitten kuuluisien omien kriteerieni mukaisesti), mutta se tosta noin vaan tehty mielikuvitusrikas, maistuva ja kevyt ruoka onkin sitten se isompi probleemi :D. Sitä ei onneksi tosin kukaan osaa edes odottaa, mutta katotaan, jos jotain ylläriksi keksin. Ainakin sitä puolukkajäädykettä teen, koska se oli niin superhyvää ja nättiä. Sensijaan mun puolukoiden pakastus varpuineen ei oikein tuottanut sellasta tulosta kuin olin ajatellut. Sekä puolukoista että varvuista tuli ihan tummia, joten niistä ei oikein ollut miksikään.

      Meillä on mahdollisimman typerä katto, joka on muistaakseni noin 30 vuotta sitten asennettu. Sellanen muovipinnoitettu tiilikuvioinen peltikatto, josta nyt on tosiaan ne muovit alkaneet kääriytyä rullalle ja irtoilla, ja loppukatto on jo imaissut huokoiseen pintaansa vuosien siitepölyt, jotka aurinko on polttanut siihen kiinni ja haalistanut tummanruskean sellaseksi vaaleankeltaiseksi. Plääh. Mua on ressannut se jo pari-kolme vuotta aiemmin, mutta jos otan puheeksi, siitä ei tuu kuin sanomista (mieheltä siis, joka inhoaa kaikenlaisia remontteja). No, toivotaan, että ei sentään ala vuotaa, vaikka ruma onkin.

      Oho, tulipas nyt taas jaariteltua pitkästi. Sori :). Ja juu, skarppaan ja koitan olla normaali oma itseni. Ja samalla olla vahtimatta, että ukkelikin on ja jos ei ole, niin en ainakaan ala huomauttelemaan siitä ääneen :)

      Poista
  6. Ihania kuvia! Tosi jännä kyllä tuo pallo!

    Ja kivoja juttuja sulla taas. Kiristävät housut ja kattoremontti täälläkin mietinnän aiheena. =) Samoin se omana itsenään oleminen. Ei ole minunkaan juttuja adventtikyntteliköt... mutta ei myöskään joulukattaukset. Ihastelen sellaisia, mutta en silti ees kuvittele tekeväni ite. Jne.

    Kiva, kun sulla on enemmän vapaata ja voit tehdä itseä ilahduttavia juttuja! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli <3. Pallo on ihana jo ihan vaan pelkkänä sileänä, kirkkaana ja painavana esineenä, jota on jotenkin terapeuttista ihan vaan pitää kädessä. Ja vaikka monen mielestä onkin varmaan silkka turhake, niin mulle siitä on ollut paljon iloa, koska on tuonut uudenlaista kuvaamisintoa, jonka pelkäsin välillä jo kokonaan menettäneeni. Samoin kuin mielenkiinnon moneen muuhun mulle mieluisaan ja tärkeään tekemiseen, mutta nyt kun tosiaan on ollut enemmän sitä (palkatonta) vapaata, on ilo noihin juttuihin alkanut palata ja se on tuntunut tosi kivalta ja voimaannuttavalta. En haluaisi olla ihminen, jota ei kiinnosta enää mikään.

      Ja juu. Se omana itsenään oleminen on sellanen juttu, josta muistuttelen itseäni aina kun tulee vähänkään sellanen olo, että pitäis muka tehdä jotain mitä muutkin tekee, vaikkei yhtään huvita. Se on perua Kinttupolut-Marikan suosittelemasta Gretchen Rubinin kirjasta "Onnellisuusprojekti", joka oli ihan hitsin hyvä (ainoastaan nimen perusteella meinasin ensin jättää lainaamatta, koska mua tökkii nykyään kaikki onnellisuuteen väkisin pyrkiminen ja siihen liittyvät vinkit) ja tarjosi paljon hyviä oivalluksia ja konkreettisia juttuja, joista tykkään. Etenkin kun tunnistin itseni niiiin monesta Gretchenin omasta toimintatavasta (olen muuten melko varma, että niin tunnistaisit sinäkin ja tykkäisit kirjasta, jos et ole sitä jo lukenutkin), jotka alkoi samantien suorastaan nolottaa ja päätin muuttaa ajatusmalliani niitten kohdalla ihan tyystin. Ja siis yksi niistä kirjailijan vinkeistä itsellleen oli justiin toi "Ole Gretchen" ja muista, että se, mikä muiden mielestä on hauskaa, ei välttämättä omasta mielestäsi ole sitä ollenkaan. Toinen, jota olen tässä viimeaikoina noudattanut, on "Hoida pois kalvava askare". Niitä sellasia jahkailun (joskus jopa vuosien) tasolle jääneitä mieltä painavia hommia kun on tullut jätettyä roikkumaan siitä huolimatta, että homman hoitamiseen pois päiväjärjestyksestä ja sitä mukaa takaraivosta menee parhaimmillaan vaan muutama minuutti. Huoh. Kyllä ihminen on välillä tyhmä, kun ressaa itseään ihan turhalla.

      Koitetaan olla hankkimatta lisää kiristystä ja voida muutenkin hyvin <3

      Poista
  7. Olipa kiva lukea tätä! :) Ja niin ihanat kuvat taas kerran. Uinuvassa talviluonnossakin on kauneutta, kun sen vaan osaa löytää. Ja sä osaat.

    Kuulostaa ihan superjännältä tuo tyttiksen tapaaminen. Mä varmaan olisin just se, joka sekoaa ja alkaa käyttäytyä ihan pöljästi :D Mutta hei, kuulemma meidän äitien kohtalo on joka tapauksessa traumatisoida jälkipolvemme sekä heidän kumppaninsa, joten älä ota liikoja paineita :D

    Ihanaa joulunodotusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula <3. Silloin kun on edes hetken verran päivänvaloa ja itsellä sellanen kokonaishyvä yleisfiilis, kuvatkin tuntuu onnistuvan vähän niinkuin itsestään. Ja siitä taas tulee iloinen mieli, koska niitä toisenlaisiakin kuvia aina välillä (tai siis useimmiten) tulee ihan riittämiin. Sellasia, jotka vielä siinä kameran näytöllä ilman silmälaseja katsottuna näyttää kivoilta, mutta kun siirtää kotona koneelle ja laittaa lasit päähän, tulee vaan harmitus ja pettymys ja delete-napille käyttöä.

      Mulla on aiempaa kokemusta tosta tyttöystävien tapaamisesta ja just sen takia pelkäänkin, että alan taas käyttäytymään jotenkin kummallisesti ja touhottamaan ja hyysäämään sen sijaan, että olisin oma villasukissa ja lökäpöksyissä sohvan ja keittiön väliä hiihtävä oma itseni :).

      En voi, enkä haluakaan aiheesta enempää kirjoittaa, mutta Emmalle oman vastaukseni tokavikassa kappaleessa vähän valaisin mennyttä. Ja niin sydäntäsärkeviä kuin asiat voi joskus olla, niin usein sieltä myöhemmin tulee esiin myös niitä valoisia puolia. Ja mun mieltä lämmitti ihan todella, todella paljon, kun poika kertoi, että siellä Emman viestissä mainitsemani pitkäaikainen ex-tyttöystävänsä, jolla on nykyään jo oma pieni poika, oli sanonut mun pojalle, että "Haluaisin olla omalle pojalleni samanlainen äiti kuin Annukka on sulle". Nytkin vielä vähän itkettää se, koska se oli iso tunnustus. Ja muutenkin olen kyllä saanut osakseni pelkkää positiivista palautetta myös poikien taholta. Ukkeli samoin.
      (Joskin nuoremman kanssa oli tietyssä iässä, jota en enää muista, sellanen vaihe, että jos sain jollain ihmeen konstilla pakotettua mukaan kauppaan, mun piti kävellä joko 20 metriä edellä tai jäljessä, enkä saanut puhua mitään tai muutenkaan elehtiä siihen malliin, että oltais samaa kokoonpanoa :D. Vanhempi poika sensijaan kun tuli missä tahansa vastaan millä kaveriporukalla tahansa, aina iloisesti halas ohimennen tai heitti femmat. Niin erilaisia ne on :)).

      Mulle tuli muuten hienoinen stressi, kun näin sun päivityksen siitä, kuinka sulla jäi joulukorttien lähetys viime tippaan. Mulla kun ei ole vielä ensimmäistäkään korttia edes ostettuna, vaikka kovasti olen muka aikonut :).

      Kaikkea parasta <3

      Poista
  8. pallokuvat ovat oikein taidetta, silmä lepää niitä katsellessa.
    Mä kaipaan kans hyvää yöunta, mulla on pätkäunta, tuntuu kuin ei olis nukkunut ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista Tuija. Itsenäisyyspäivään sattui tollanen edes vähän valoisa ja jotenkin hirmu rauhallinen hetki.

      Huonosti nukkuminen on kyllä kurjaa. Eikä yhtään auta, että vähän joka paikassa kehotetaan huolehtimaan riittävästä unesta. Minkäs teet, jos ei vaan onnistu.

      Poista
  9. Tämä oli niin kiva postaus, että aion matkia. ;) Kahvinpurut aina pöydillä, villasukat jaloissa, väsyttää, kun pimeää, eikä lunta, päiviä ollut jo niin paljon, että kaikki päivämäärät unohtuu ja mitkä kokonaiset yöunet.

    Nuo sinun lasipallokuvat ovat maagisia. <3 Valokuvaamisen ilo on ihana asia.

    Muiskuja viikonloppuun Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitkin nopea ja ehdit jo kirjailla omat vastaukset ennenkuin itse kerkisin tänne asti. (On iskenyt joku ihme viiraus ja olen siivonnut keittiön kaappeja, jotka olikin kyllä enemmän kuin sen tarpeessa. Plussaa edelliskertoihin kumminkin se, että nyt oli kaikki vanhentuneet jauhot ja mausteet sentään 2000-luvulta :D. Ei oo kauaa, kun pojat koitti takoa yrttisuolaa purkista ulos, mutta ihme, kun ei tullut, kun parasta ennen-päiväys oli menny umpeen 1994 :D.

      Kiitos kuvakehuista. Pallo on niin maaginen, että sen kanssa onnistuu.

      Ja kiitos samoin Tiia <3

      Poista
  10. Mielettömän kauniita kuvia!<3 Oli itselläkin ajatus tarttua tähän kivaan haasteeseen, vaan voi olla, että menee sinne jonon jatkoksi.;D Miten mulla ei nykyään aika riitä enää mihinkään, osittain varmaan liittyy siihen, että meitin työ on muuttunut aikamoiseksi aikasyöpöksi, ja päivät ne vaan venyy ja paukkuu...No, välillä mulla saattaa olla läppäri kiinni koko viikon, kun olen mielummin tehnyt käsitöitä tai lukenut kirjaa iltasella. Valokuvia taas ei oikein tähän vuodenaikaan pysty muulloin kuin viikonloppuisin, onneksi edes silloin!:) Ei ollut tarkoitus tulla valittamaan, nämä kaikki ihan vain toteamuksina.:D
    Mua alkoi ihan kiinnostamaan, että minkälaisen adventtikynttelikön teit? Olisko nyt iskenyt ylenmääräinen itsekriittisyys...? Ja jos ei, niin sellaiset "ei menny kuin strömsössä" jutut on kuule jokaiselle tuttuja.

    Oikein ihanaa sunnuntai-iltaa ja mahdollisimman leppoisaa joulunalusviikkoa Annukka!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina <3. Itsenäisyyspäivänä oli iltapäivällä hetken valoisaa ja kaunista ja kuvat on otettu edeltävää sunnuntaita lukuunottamatta silloin, koska ei ollut sen tähdellisempää tekemistä. Sopi hyvin tän vuoden Linnan juhlien Luonto-teemaan viettää päivää ulkona luontoa ihailemassa :). Paitsi että tuli kyllä ne juhlatkin katsottua ja odotin kovasti, että olis se luonto näkynyt enemmänkin naisten puvuissa, mutta pikku pettymys oli sen suhteen (ja ihmetys siitä, miten ihmeessä Anna Puun puoliksi metallinen luomus oli äänestetty niin korkealle).

      Mulla on nyt tosiaan sitä (palkatonta) vapaata vielä tässä kuussa päivän-pari viikossa ja tuntuu kyllä kivalta nyt, kun olen oppinut asennoitumaan siihen niin, että koska kerran on palkatonta, voin käyttää ajan ihan mihin haluan. Alkuun ei meinannut onnistua, kun koko ajan oli vähän niinkuin huono omatunto siitä, etten ollut töissä. No, nyt oisin kyllä ansainnut jonkun vuoden Martta-palkinnon, koska innostuin käymään läpi ihan jokaikisen keittiön kaapin ja laatikon, pesemään ne, heittämään kaiken turhan pois ja järjestämään jäljelle jääneet niin, että mikään ei ole minkään takana, eikä päällä, vaan kaikki helposti otettavissa. Nytkin pidän kaappeja ja laatikoita auki ja vaan ihailen aikaansaannoksia :D.

      Ja nimenomaan en tehnyt ollenkaan avdventtikynttelikköä (vaikka esim. sun nykyistä ja kaikkia tähänastisia ihailen), vaan keskityn olemaan Annukka ja tekemään vaan niitä juttuja, jotka oikeasti tuntuu omilta, enkä mitään, mikä tulee tavallaan "ulkoa" sellasena, että kun muutkin, niin minäkin. Aika vapauttavaa, vaikka paljon on sellasia juttuja, joiden tekemistä haluaisin haluta, mutta kun ei, niin ei :)

      Tsemppiä viimeisiin koulupäiviin ja kuulumisiin Taina <3

      Poista
  11. Ihania kuvia!! Nyt alkoi kiinnostaa tuollainen lens ball.

    Saatanpa kopioida idean.... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lensball ON oikeesti kiva ja vaikka on varmaan monen mielestä vuosisadan turhake, niin voin sanoa, että on tullut aika moneenkin turhempaan juttuun käytettyä se vajaa 40 euroa, jonka pallosta lähetyskuluineen (muistaakseni) maksoin. Pelkästään jo sen kädessäpitäminen on jotenkin terapeuttista :). Ei ole iso, mutta painaa 600 gr, joten kyllä siinä jotain taikaa pakosti on.

      Kaikki ideat on vapaasti kopioitavissa. Niin tein itsekin :)

      Poista
  12. Kiva haaste ja kauniita kuvia!

    Minua harmittaa, kun on niin pimeää, ettei voi valokuvata. Päivät kun menee töissä...Mutta jos se kohta alkaa päivä pitenemään. Ja lensballkin on pölyttynyt kaapin päällä...

    Minäkään en voi sietää kiristäviä housuja, niinpä harmaat collarit on kyllästymiseen asti jalassa.

    Tämän haasteen voisi itsekin toteuttaa mikäli saisi itseään niskasta kiinni bloggaamisen suhteen. Ja eikä aina illat kuluisi niin nopeaan.

    Ihanaa joulun odotusta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Mirjam <3.

      Itsenäisyyspäivänä oli pari-kolme tuntia tollasta suht valoisaa ja kivaa keliä, joten pakattiin pallo matkaan ja käytiin tuolla lähijärven rannalla kuvailemassa. Oli ihanan rauhallista ja hiljaista lukuunottamatta jäiden pauketta. En ole tainnut koskaan ennen sellasta kuulla, joten alkuun tuntui vähän pelottavaltakin, kun en tajunnut mistä ääni tulee. Hyvin sopi Itsenäisyyspäivään kumminkin.

      Mulla on tässä kuussa vielä sitä palkatonta vapaata päivä-pari viikossa ja tarkoitus on ollut kuvailla enemmänkin, mutta jotenkin kummasti vaan tuppaa käymään niin, että vapaalla on pilvistä ja työpäivinä valoisaa (siihen asti kunnes työt loppuu ja taas onkin pimeää).

      Harmaat collarit täälläkin viistää suunnilleen maata pehvasta, kun tuli ostettua vähän turhankin suuret. Mutta eipähän kiristä :D.

      Aika tosiaan tuntuu katoavan käsistä, mutta ehkä sitä tarvis vaan olla ajattelematta koko asiaa. Ehtii mitä ehtii ja mitä ei, niin sitten ei. Tota olen koittanut itselleni tolkuttaa, mutta välillä tulee kasattua itselleen niitä ihmeellisiä tehtävälistoja ja aikarajoja, vaikkei yhtään tarvis.

      Leppoisia vuoden viimeisiä aikoja (paitsi voin kyllä kuvitella, että töissä saattaa pitää kiirusta) ja kaikkea hyvää <3

      Poista
  13. Mukavia kuvia taas tälläkin kertaa ;) Mä en tunnu tänä vuonna saavani joulumieltä oikein millään. Nuorempi tyttö ei tule jouluna kotiin (viettävät avomiehen kanssa rentoa joulua), vanhemman tytön kanssa mennään aatoksi vaarin luo. Vähän oudolta tuntuu kun meitä on yleensä ollut isompi joukko koolla... Joulupäivänä perinteisesti veljen luo - vaimonsa herkkujen ääreen

    No yritän ottaa levon ja rentoutumisen kannalta - ja mukavaa joulun aikaa, Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista Miehanna :).

      Joulufiilis tuntuu olevan hukassa vähän yhdeltä sun toiselta (minä mukaanlukien) tänä vuonna. Ja ymmärrän hyvin ton, että tuntuu, että tärkeä "pala" puuttuu, kun molemmat tytöt ei ole kotona. Näihin sitä varmaan täytyy totuttautua tulevaisuudessa itsekin, kun monessa paikassa ei kuitenkaan voi joulua yhtäaikaa viettää (nuorenparin molempien vanhempien luona lähinnä) ja ratkaisuksi aikanaan mekin oman miehen kanssa otettiin se, että pysytään kotona, eikä hönnätä paikasta toiseen.

      En tiedä, onko tiellä siellä lunta, mutta musta tuntuu, että sillä olis ratkaiseva merkitys joulufiilikseen. Ja sillä, että saisin aikaiseksi mennä kuusikaupoille ja keksisin vihdoin ne lahjat, jotka haluaisin keksiä.

      Lepo ja rentoutuminen on hyvä plääni. Sitä ei koskaan ehdi liikaa, joten toivottelen sulle rauhallista ja rentouttavia pyhiä ja josko se joulumielikin sieltä kuitenkin löytäis perille sinne ja tänne <3

      Poista
  14. Kiva postaus ja ihanat kuvat. Mukavaa joulunaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tulee vastaus hävettävän myöhään, mutta kiitos Hanna ja ihanaa joulunaikaa teille myös <3

      Poista
  15. Kauniita kuvia. Olen harkinnut ostavani tuon samaisen pallon, kun sillä saa kauniita kuvia ja näkee asioita hieman uudesta näkövinkkelistä. Ja olen samaa mieltä, että ne ilonhetket, joita saa onnistuneista kuvista, ovat arjen piristyksiä. Mukavaa, rentouttavaa ja lämminhenkistä joulua Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että teidän kannattaa ostaa samantien kaksi palloa, ettei iske pallokateus :D. On se sen verran kiva kapistus.

      Ihanaa joulunaikaa teille myös <3

      Poista
  16. Joulun hulinat ja tunnelmat taas vuodeksi ohi.
    Voin aistia vanhasta muistista, miltä tuntuu saada uusia perheenjäseniä joulupöytään. Miten kutkuttavaa, ihanaa ja jännittävää. Ja niin kovin tärkeää pojallesi, että kaikki menee hyvin. Menihän kaikki hyvin?
    Hyvää uutta vuotta teidän perheelle toivotellen, C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut, kun en ollut huomannut tätä viestiäsi <3. Ja kiitos kysymästä, kyllä meni kaikki tosi hyvin (äsken justiin sain jouluaiheisen tekstin valmiiksi). Haikeus tuli, kun tyttöystävä lähti ja vaikka mies toppuutteli miettimästä tulevaisuutta liian pitkälle, kun ei voi koskaan tietää, mihin nuorten elämä vie, niin kyllä silti uskon ja toivon, että uusia kertoja tulee.

      Ja kiitos samoin, kaikkea parasta uuteen vuoteen myös teidän perheelle ja kuulumisiin taas <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi