Outilla oli blogissaan niin kiva "mies vastaa"-aiheinen postaus, etten malttanut olla kopioimatta, kun sattui oma ukkeli olemaan sopivasti haastatteluetäisyydellä. Kysyin kyllä Outilta ensin luvan.
Ja vaikka arvatenkin teki mieli lisätä vastausten perään omia kommenttejani, päätin, etten sitä tee. Enkä myöskään ehdottele mitään omia
1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?
2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
Et
3. Pidänkö halailusta?
Toisinaan.
4. Halusinko pienet vai isot häät?
Sopivat.
5. Olenko koskaan rikkonut lakia?
Juu. Ainakin sillon (-95), kun mulla oli kiire Mikan 30-vuotissynttäreille ja ajoit ylinopeutta, että ehdit kotiin siihen mennessä. Toivottelit hauskoja juhlia ja löit käteen 500 markan sakkolapun.
6. Millainen on voileipäni?
Joku terveellinen. Jälkiuunileipä, jonka päällä on lohta ja tilliä.
7. Millaista musiikkia kuuntelen?
Gloria Gaynorin I will survive.
8. Mitä pelkään?
9. Kestänkö stressiä?
Kyllä. Jos jotain, niin sitä.
10. Oudoin tapani?
Ikkunaruutujen laskeminen ja niistä kertolaskujen muodostaminen kävelylenkillä.
11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
Kouluruokalan keittiöön
12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?
Äitisi, jota et koskaan saanut tavata.
13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
Se vaalea takki, koska näytät siinä kauniilta. Mutta liittyyks se persoonaan?
15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
Tekopirteys, teennäisyys ja typerä käytös.
16. Mikä on suosikkiroskaruokani?
17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
Ei ole vielä tullut vastaan.
18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
"Oukki. Maksu luonnossa. Kotona".
(:D :D :D. Tätä tekisi kyllä mieli vähän selittää, koska ei ole ihan sitä, miltä näyttää, mutta lupaus on lupaus, joten olkoot näin.)
19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?
19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?
Noooo. Aika vähän. Kipukynnystä on sen verran paljon. Mutta kaikki tehdään, mitä voidaan.
20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?
Riidellään niin harvakseltaan, että ei ole mitään yhtä käytöstä.
Ainut riita tulee kai mun omasta käytöksestä, kun katon pelejä.
21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?
23. Mikä saa minut todella vihastumaan?
Jos poikia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
24. Entäs piristymään?
25. Millainen olen aviovaimona?
Rakastettava ja luotettava.
26. Kumpi sanoi ensin "rakastan sinua" ja missä se tapahtui?
Pyörittelet nilkat, käyt veskissä ja teet hyvän aamupalan.
28. Millaisia vaatteita käytän kotona?
Mukavia ja käytännöllisiä.
29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
Ikkunanpesua, koska en anna pestä. Tykkään siitä niin paljon itse.
30. Kumpi määrää kaapin paikan?
Sinä.
31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
Niitä on niin paljon, että sanon sydämellisyys.
32. Entä paras piirre ulkoisesti?
Ryhdikkyys ja se kun hymyilet sillai valloittavasti.
33. Ihanin yhteinen muisto?
No niitähän nyt on tuhansia, mutta ehkä se, kun soitit mulle sairaalasta töihin, että ei oo enää kiire, kun (vastasyntynyt) poika on nyt tässä mun mahan päällä.
Ihan kuulosti aidolta ukkelilta nämä. Ja kiitos hälle sekä omasta että kuvitteellisten oppilaiden puolesta, ettei laittaisi meikäläistä sinne koulun keittiöön kokkaamaan. Säästyy suomalainen kouluruokailu armottomalta alamäeltä :).
Hirmu kiva haaste ja kysymykset.
VastaaPoistaUsein näissä haasteissa kysymykset on niin jonninjoutavuuksia, ettei viitsi edes uhrata ajatuksia.
Arvostan, että miehesi lähti mukaan tähän ja sekin - kertoo itse vastausten lisäksi - kertoo siitä, että teillä on hyvä avioliitto <3
Terkkuja täältä maailman ääriltä ;o)
Juu, Outi oli keksinyt niin kivat kysymykset (ja Outin miehellä oli kivoja vastauksia), että teki heti mieli matkia. Ja ukkeli nyt on aina valmis, kun tietää pääsevänsä jossain muodossa "esille" :). Mieluiten kuvissa, koska omasta mielestään kamera rakastaa häntä :D.
PoistaItse en olis osannut määritellä meidän "ensitreffejä" mitenkään, mutta siitä päivästä, joka ukkelilla itsellä oli mielessä, kun vastasi, mitä vastasi, meni 8 tai 9 vuotta siihen, kun mentiin naimisiin. Ja noista vuosista 7 tai 8 elettiin kumpikin tahoillamme ihan omaa elämäämme omissa suhteissamme eri paikkakunnilla (osin eri maassakin), mutta silti molemmilla oli koko ajan jossain alitajunnasas vahva tunne siitä, että jonain päivänä me ollaan yhdessä. Välillä ihan menee kylmät väreet, kun ajattelen, että mitä jos ei oltaiskaan koskaan tavattu. Hrrrr. Onneksi tavattiin.
Terkkuja täältä pimeydestä sinne valoon ja lämpöön ja kiva kun kävit <3
Oijoi, miten ihana!! <3 Huokailin ihastuksesta joka kohdassa, ja hihitin melkein pisut housuissa tuosta sakkolapusta ja luonnossa maksamisesta (ja siis seliseli ;D ).
VastaaPoistaEn tiedä uskallanko itse kysyä näitä mieheltä, voisi tulla ihan mitä vaan - sen huumorin tuntien :D
Ihanaa alkanutta viikkoa! <3
Koitin vähän pehmittää ukkelia, että josko kumminkin laitettais tänne mun tokavika tekstari, eikä tota luontomaksua, mutta ei suostunut. Sanoi, että lähetetty, mikä lähetetty :D. Ja kyllähän se sitä edeltävä "OK" olis aika tylsä ollutkin (itse arvelin, että on varmaan joku Salen ostoslista).
PoistaSakkoreissulla olin ostamassa itselleni talvitakkia (onkohan mulla muuten joku ikuinen takkinongelma) ja olin ihan liekeissä, kun löysinkin tosi kauniin ja vieläpä halvalla. Mutta haihtui se halpuus siellä poliisauton takapenkillä kertalaakista. Joskin poliisit vähän huijasi mun eduksi. Alensivat ensin päiväsakkojen määrää ja sitten lisäsivät alaikäisten lasten määrää, että sakko vähän pieneni, vaikka sanoinkin, että antaa tulla vaan se mikä mulle kuuluu, koska minähän se tässä se rikollinen olen :).
Kysy pois vaan. Voi tulla mieluisiakin ylläreitä :).
Ja kiitos samoin <3
Voi, miten ihana postaus!<3 Noista vastauksista kuultaa rakkaus ja kunnioitus, ja piirtyy kuva sinusta.<3
VastaaPoistaMutta täytyy kyllä sanoa, että ottaisin sinut mielelläni meidän koulun keittiöön hommiin, uskon, että olisit siinä niin hyvä, ettei sua pois laskettais.:D
Arvaa vaan naurattiko! Maksu luonnossa.;)))
Kiitos Taina <3. Ihan kyllä oli miesmäiset vastaukset. Vai miten toi pitäis sanoa :). Ukkelimaisen näköiset ja rehelliset, koska oikeasti on just tollanen kunnioittava ja rakastava niinkuin kivasti kirjoitit. (Ja ihan järjettömän raivostuttava, kun meuhkaa silloin, kun peleissä ei kaikki mene niinkuin pitäis).
PoistaJa kiitos vaan kohteliaisuudesta, mutta olisin varmaan sellanen hirviökeittäjä, joka vahtii, että kaikki syö lautasensa varmasti tyhjäksi, kun ruuan eteen on nähty paljon vaivaa. Enkä oikein mahtais pärjätä jonkun sadan litran soppakattilan kanssa :). Että jos vaikka teille opettajille vaan näin ens alkuun koittaisin saada pöperöt aikaiseksi :).
No juu. Koitin lahjoa, että laitettais sittenkin mun tokavika tekstari tänne, mutta ei käynyt kuulemma pänsä :D
Ihania juttuja! ♥ Kuulosti kyllä ihan sinulta nuo jutut. Herttainen mies sulla myös vastaustensa perusteella!
VastaaPoistaMä tartuin tähän myös...
Kiitti Heli <3.
PoistaJa juu, ihan oli kyllä aidosti mun miehen näköiset vastaukset. Tollanen se just on. Puhuu musta aina kauniisti (kavereidensa mielestä liiankin, koska ei kukaan kuulemma jaksa kuunnella, että vaimoa kehutaan), vaikkei luottoa sinne koulun keittiöön asti piisannutkaan. Ja syystä :D
Hehee! Hauskat kysymykset ja vielä hauskemmat vastaukset. Tätä oli mukavaa lueskella. Erityisesti koulun keittiö ja luontomaksu naurattivat minuakin. Muiden muassa ;-).
VastaaPoistaKiitos ihana Annukka illan ihan parhaasta piristyksestä. Juuri tätä tarvitsin nyt!
Voi että. Olettekohan jo mahtaneet muuttaa takaisin tänne pimeyteen? Jos, niin ymmärrän piristyksen tarpeen oikein hyvin <3. Ja kiva kuulla, jos tästä oli pieneksi avuksi. Joskin kiitos siitä kuuluu kysymysten keksijälle Outille ja niihin vastanneelle ukkelille. Minä toimin vaan kirjurina. (Paitsi että koitin kyllä lahjoa vastaajan valitsemaan luontomaksuviestin sijasta sitä edeltäneen, mutten onnistunut).
PoistaLähetän sulle täältä jaksamista <3
Tätä oli kiva lukea ja vastaukset olivat nasevia :)
VastaaPoistaKiitos Kristiina. Kerron ukkelille terveiset :).
PoistaVälillä kuule mietin, että mikä vaan on parempaa kuin se kouluruoka mitä itsekin syön pari kertaa viikossa.
VastaaPoistaIhania vastauksia sinunkin ukkelilta. Kyllä nuo meidät jo hyvin tuntee :)
Jossain pienessä kyläkoulussa ehkä pärjäisin (siis todellakin vaan ehkä :)), mutta jos pitäis tehdä soppaa sadan litran kattilassa tai hämmentää jotain järjettömän kokoista perunamuusia, niin siinä kyllä meikäläisen hyvä stressinsietokyky olis koetuksella :D. Nostan todellakin hattua kaikille suurtalouskeittiöihmisille (en tiedä, onko koulun keittiöt tollasia). Ei olis meikäläisestä siihen hommaan.
PoistaJa unohdin sulle kommentissa kirjoittaa, että mua huvitti erityisesti se, kun sun mies vastasi, ettei laittais sua varastohommiin :D. Piti kysyä, että miksei :)?
Ihanat vastaukset <3 On sun mies aikamoinen onnenpekka :) ja sä aikamoinen onnen Annukka.
VastaaPoistaKiitos Tuija <3. Kerroin ukkelille, että sanoit onnenpekaksi, johon vastasi, että "No sitähän mää just olen" :). Ja taidan kyllä itse tosiaan olla se onnen Annukka (kokolailla kaikkina muina aikoina paitsi silloin, kun ihan miltä vaan kanavalta tulee jääkiekkoa ja onennpekkaan iskee joku persoonallisuushäiriö :))
PoistaIlahduin kun näin sut täällä <3
Oon ollut mukamas kiireinen muun elämän kanssa, ja ehkä vähän laiska blogistaniassa. Mutta en mä sua ole unohtanut 😊
PoistaYmmärrän. Ja pienissä on itselläkin täällä (blogeissa) vietetty aika, kun tuntuu, että menee kaikkeen muuhun, eikä edes riitä siihenkään. Tai sit musta on vaan tullu hidas. Ja alkaa kieltämättä valon puute rassata, vaikka niin päätin, etten anna vaikuttaa.
PoistaKuulumisiin taas ennemmin tai myöhemmin 😊
Ihanat vastaukset ukkelillasi. <3 Näistä käy hyvin ilmi lämmin suhde teidän välillä sekä se, miten mukava ihminen varmasti olet. :-)
VastaaPoistaKiitos Satu <3.
PoistaUkkeli on kyllä just tollanen ja puhuu musta aina kauniisti (niin että omat kaverinsa on jo kyllästyneet siihen, että vaimoa kehutaan, koska ei kuulu tapoihin :)), mutta silti tuli vähän yllätyksenä, että valitsi mun parhaaksi piirteeksi sydämellisyyden. Sitä en osannut odottaa, mutta tuli kiitollinen ja hyvä mieli.
Koitin tässä keksiä jotain valoisaa toivoteltavaa, mutta ei oikein nyt irtoa, kun katson, kuinka sadevesi piiskaa ikkunoita jo kolmatta päivää putkeen.. Ei mahda vetisen viikon toivotukset oikein ilahduttaa, mutta muuten hyvää mieltä toivottavasti piisaa <3
<3
VastaaPoistaKiitos J ja <3 sinnekin
PoistaIhanat vastaukset miekkosella ja kiitos nauruista mm. tämän kohdalla. "Oukki. Maksu luonnossa. Kotona".
VastaaPoistaMarrasiloa Annukka <3!
Ei auttanut, kun koitin lahjoa ukkelin valkkaamaan sittenkin mun toiseksi viimeisen tekstarin :). Iteppähän lähetin.. :).
PoistaKiitos Taru ja kaikesta harmaudesta huolimatta iloista mieltä sulle kans <3
Hauskoja kommentteja ja pohdintaa... "kaikki tehdään mitä voidaan" ...sairastuvalla ;)
VastaaPoistaJuu, se on lohduttava tieto, jos vaikka mun kipukynnys ylittyy, niin on apu lähellä :).
PoistaIloista mieltä Onneli <3
Mies tuntee sinut varmasti hyvin!! vastauksista päätellen:) En yllättynyt vastauksista vaan aika lailla tuon tyyliseksi olen sinut kuvitellut postausten perusteella;) Vaikuttaa hyvältä elämältä:)
VastaaPoistaKyllä näihin vuosiin on kaikki nilkanpyöritykset jo ehtineet tulla tutuiksi :).
PoistaJa vastauksista saa kyllä ihan aidon kuvan siitä, millainen mun mies on. Mutta siitä huolimatta mieltä lämmitti kovasti, kun valitsi mun parhaaksi luonteenpiirteeksi sydämellisyyden. Sitä en jotenkaan olis osannut odottaa. Mutta kivalta se tuntui kyllä. Niinkuin tää meidän mutkaton suhde kaikkinensa.
Kiitos Irma <3
Hauska postaus!
VastaaPoistaJa ennenkaikkea repesin tuon tekstarin kohdalla :D Pääasia että maksut tulee hoidettua ;)
Juu, ei parane päästää velkaa kasvamaan tai voi käydä niin, ettei enää selviä maksuista :D.
PoistaTätä oli harvinaisen helppo kirjoittaa, kun sai sekä kysymykset että vastaukset valmiina :).
Miten ihana ja kyllä miehesi tuntee sinut hyvin. Tuo sakkolappu juttu nauratti. Samaistuin tuohon, en naura huonoille vitsille ja muutenkin tuo nauru on itsellä jopa harvinaista. Leffoissa esim. harvoin nauran, valmiiksi nauretut vitsit eivät naurata pätkääkään.
VastaaPoistaVastasyntynyt, no niihin muistoihin palaan aina ja kaiholla.
Ihanaa päivää Annukka. <3
Juu, kyllä näihin vuosiin on tullut ihan kaikki jokaista nilkanpyöritystä myöten tutuksi ja hyvä niin :). Välillä mietin, että mitä jos nyt pitäisi (ei ole aikomustakaan) vaihtaa miestä ja opetella alusta alkaen toisen kokonaan uudet tavat ja koittaa sopeutua. Huuuuuh. Ahdistaa pelkkä ajatus, joka ei onneksi ole ajankohtainen nyt, eikä toivottavasti koskaan. On jäänyt mieleen yhden vanhemman rouvan sanat miehestään ja ylipäätään miehistä "Ei se vaihtamalla parane. Samat potut joudut sille kumminkin keittämään, oli se suhde sit uus tai vanha" :D. Näinpä. Joskaan meillä ei perunoita keitellä, mutta hyvä vertaus.
PoistaMeidän ekan vastasyntyneen syntymä kesti niin kauan, että ukkelin oli jo pakko lähteä välillä töihin ja jäin yksin sinne synnytyssalin pöydälle, kun kätilönkin piti juosta kahden vierekkäisen salin väliä, kun oli viikonloppu ja henkilökunta vähissä.
Kiitos samoin kukkaistyttö-Tiia <3
Repesin!!! =D
VastaaPoistaAivan ihanat vastaukset!! Ja selityksiä voi aina tarjoilla seuraavassa postauksessa....
Oikeastaan en edes tiedä, miten tota selittäisin, ettei menis vaan entistä pahemmaksi :D.
PoistaMutta ihan oli kyllä aidon ukkelimaiset vastaukset. Osin kyllä yllättikin (sillälailla hyvällä tavalla).
Ihana postaus <3
VastaaPoistaEn yllättynyt yhtään näistä vastauksista ja siitä hienosta yhteispelistä, mikä teillä tuntuu olevan. Niin hieno juttu!! Tunsin jopa hienoista samaistumista, koska munkin mies on joskus sanonut ja kirjoittanut jotain vastaavaa. Se tuntuu hyvältä.
Ainut mikä murehdutti oli toi kysymys/vastaus 12... Nyyh... <3
Kiitos CC <3.
PoistaMulle syntyneen mielikuvan perusteella meidän (siis sun ja sun miehen ja mun ja oman ukkelini) yhteiselo on hyvin samanlaista. Sellasta mutkattoman helppoa ja sopuisaa ja toinen toistaan kunnioittavaa. Kiitollinen saa olla ja olenkin. Niinkuin ylipäätään koko tästä elämästä, jota pidän ihan oikeasti jonkunmoisena ihmeenä ja erityisenä lahjana, koska tosiaankin surullinen tosiasia on se, että äitini ei koskaan sairaalasta mun syntymäni jälkeen palannut, eikä isä saanut koskaan tilaisuutta nähdä meitä yhdessä, koska äidin sairaus oli edennyt jo niin pitkälle, että ei voinut vastasyntyneestä huolehtia. Niin surullista. Etenkin kun äitini tunteneet on kaikki luonnehtineet häntä sydämelliseksi ihmiseksi, jolla oli pelkällä läsnäolollaan jotain erityistä taikaa saada ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi <3.
Ei ollut tarkoitus sua tällä rasittaa, koska on osa mun elämää ja tässä ollaan. Kiitos kun huomioit <3
Ihana haastattelu <3!
VastaaPoistaKiitos <3. Haastateltava oli harvinaisen helppo tapaus ja kun oli kysymyksetkin Outi keksinyt valmiiksi, mulle jäi pelkkä kirjoittamisen ilo :)
PoistaMuisku sinne 😘😘
VastaaPoistaTää oli taas kiva. Ja kaikki on jo tuolla ⬆️ sanottu 😉
Kiitos ja muiskuja sulle kans my dear friend Pepi 😘❤️
PoistaTosi kiva postaus ja erinomaiset vastaukset mieheltäsi :)
VastaaPoistaKiitos paljon Birgitta :).
PoistaMulle ei tässä jäänyt kuin kirjurin rooli, kun kivat kysymykset tuli valmiina, ja ukkeli oli vastaajana niin helppo tapaus :).
Iloista loppuviikkoa ja viikonloppua ja kiva, kun poikkesit.
Voi miten söpöä... Tuosta tuli ihan hyvälle mielelle kun "vanha" liitto voi noin hyvin ja toinen selkeästi on löytänyt elämänsä naisen. Hyvin sovitte yhteen. Meillä on huomattavasti myrskyisämpää eloa. En kyllä ole samaa mieltä tuosta kokkausasiasta, koska olen kokeillut sun reseptejä ja mikä kummallisinta niin oliiveja inhoava hovikuvaaja söi niissä jurputtamatta oliivit mukana (lehtikaali, oliivi, tomaattipastaa)... Miksi sä pyörittelet nilkkoja aamulla? Kivaa torstai-iltaa<3
VastaaPoistaTon ensimmäisen kysymyksen (ja vastauksen) kohdalla mietin, että mitkähän ne meidän ensitreffit oikeastaan on olleet, enkä kyllä oikein osaa sanoa. Ekan kerran kun tavattiin vähän niinkuin vahingossa yksissä vappupirskeissä 37 vuotta sitten (kääk!) ja ihastumista oli silloin kai jo ilmassa, mutta ihan eri elämiä elettiin kuitenkin. Ja vielä tosta hetkestä, jonka mies laskee ensitreffeiksi ja johon perustaa vastauksensa, meni sellaset 7 vuotta vissiin, kun edelleen kumpikin asuttiin eri paikkakunnilla (ja osin eri maissakin, koska lähdin matkaoppaaksi) ja suurimman osan aikaa omissa suhteissamme, mutta kuitenkin kummallakin oli koko ajan jossain alitajunnassa sellainen olo, että se toinen siellä kaukana on se oikea. Ja kun sitten palasin sieltä maailmalta, meni vajaa vuosi, kun mentiin naimisiin. Paria vuotta aiemmin kuin ukkelin ennustus :). Ja joo, aika vanhahan tää meidän liitto varmaan nykymittapuulla on, vaikkei se siltä tunnukaan, kun aika menee niin pelottavan nopeasti. Mutta ei nyt pitänyt koko elämänkertaa tähän kirjoittaa ja sua sillä rasittaa, sori :).
PoistaJa ihan mahtavaa, jos hovikuvaaja on mennyt vipuun ja syönyt vapaehtoisesti oliiveja :D . Kiitos kivasta palautteesta <3.
Ja toi nilkkojen pyörittely tosiaan kuuluu mun aamrutiineihin, jotka alkaa sillä, että venyttelen aina jalkoja sängyssä ennen kuin nousen ylös. Ja samalla pyörittelen nilkat jalat ylhäällä ja ravistelen niin, että alkaa veri kiertää. Mukavampi nousta pystyyn ja lähteä kävelemään, kun ei ole jalat ja nilkat niin tönkkönä kuin ne nykyään alkaa ikävä kyllä muuten olla :)
Torstai ehti jo mennä, joten toivottelen iloista viikonloppua ja toivottavasti ulkoilukelit suosii <3
No niin, täällä taas :) Ihan mahtava postaus <3 Olen aikaisemminkin huomannut ja tämä vaan vahvisti sitä käsitystä, että teillä on kyllä upea suhde. Onnekseni voin sanoa eläväni myös itse onnellisessa suhteessa ja tiedän, kuinka hyvää se tekee itselle ja koko elämälle. En yhtään ihmettele miehesi vastausta siitä, että olet sydämellinen, koska sitähän sä olet ihan selvästi! Ja tottakai nauroin, kuten kaikki muutkin tolle maksu luonnossa -tekstarille :D Vaikuttaa kuule siltä, että sun on suuren yleisön vaatimuksesta avattava toi tarina meille! Seuraavan postauksen aihe?
VastaaPoistaJa vielä edelliseen postaukseesi palatakseni: upea mekko ja kengät. Siis kaiken kaikkiaan tyylikäs kokonaisuus!
Kivaa, että olet "palannut", vaikka mä nyt sitten itse samaan syssyyn hiljeninkin johtuen Bloggerin temppuilusta. Nyt se taas toimii ja toivon mukaan ongelmat on ohi. Josko tästä taas pääsisi normaalin kirjoittelun ja kommentoinnin pariin? Hei, ihan mahtavaa viikonloppua Annukka! Mulla menee seuraavat päivät sängyn pohjalla flunssasta toipuessa, mutta eiköhän se ensi viikkoon mennessä hellitä.
Ihan mahtavaa, että oot back <3<3<3. Bloggeri osaa välillä olla kyllä tosi ärsyttävä, kun heittää kapuloita rattaisiin milloin milläkin ennalta-arvaamattomalla konstilla, eikä itsellä ole oikein mitään keinoa korjata ongelmia, kun niissä ei tunnu olevan mitään logiikkaa.
PoistaJa kiitos <3. Meillä on kyllä harvinaisen (tai siis en tiedä, onko tää ollenkaan harvinaista, mutta sopi nyt toi sana jotenkin tähän) mutkaton suhde, johon ei mitään ihmeellistä edes tarvita. Molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus (onko noi yksi ja sama asia?) on varmaan se tärkein juttu. Ja ollaan niin totaalisen erilaisia luonteiltamme, että vissiin siitä sitten syntyy sellanen hyvä tasapaino. (Niinkuin on ollut puhettakin, ukkeli on se esiintymishaluinen mölypönttö, joka viihtyy keskipisteenä ja laulamassa mikkiin Holvikirkkoa (sun kanssa duona ehkä joskus :D)) ja minä sitten meistä se harkitsevampi ja rauhallisempi osapuoli, joka pystyy paremmin pysymään tyynenä ja rauhoittamaan tilanteen, jos on tarpeen.)
Ja sellainen kuva mulle on teidänkin suhteesta syntynyt, että olette yhdessä hyvä tiimi. Ihan parasta.
Kiitos myös mekko- ja kenkäkehuista <3. Ne oli kyllä niin kivat löydöt, koska molemmissa (no okei, kengissä en ehkä ihan heti) tunsin olonin heti ihan kotoisaksi ja omaksi itsekseni. Ei yhtään tullut sellaista oloa, että pitää nykiä mekon helmaa alaspäin tai muuten kohennella, vaan se vaan sujahti päälle ja oli siinä kuin ei mitään :).
Mulla oli tänään lomautuspäivä ja vaikka niin vannoin, etten mailat saa tältä vuodelta olla narikassa, niin niin vaan taas lankesin miesten (joista yksi oli oma) houkuttelemana Saloon pelaamaan, koska kauaa ei enää valo riitä edes päiväsaikaan, eikä kelitkään. Oli tosi kivaa. Nyt on iloinen mieli aloittaa viikonloppu (paitsi että saattaa loppua lyhyeen, koska kohta alkaa pojan peli taas ja riippuen siitä, mitä kentällä tapahtuu, ukkeli käyttäytyy joko hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti, joista toivon ensimmäistä ..)
Toivon, että tyhmä flunssa helpottaa pian ja pääset taas normaaliin olotilaan (ja kirjoittelun pariin). Terkkuja ja paranemisia täältä <3
Heh, hyvin olet Ukkos kouluttanut. Niin hienoja vastauksia, huomaa, että suhteessa on paljon rakkautta ja lämpöä. Mä en taitaisi edes uskaltaa kysellä omalta. Voi olla, ettei vastaukset kestäisi päivän valoo ( tai mun ois pakko niitä "vähän" muokata.)
VastaaPoistaNo et nyt varmaan usko tätä, mutta just tänään (viimeksi) ajattelin sua ja mietin, että pitäiskö jo kohta laittaa jotain kautta viestiä ja kysellä mitä sulle kuuluu. On ollu ikävä sun kirjoituksia ja sua muutenkin, kun ollaan kumminkin melkein vanha aviopari :). Että joku telepaattinen yhteys vissiin tää sun viesti.
PoistaJa juu. Ihan on itseoppinu toi mun ukkeli. Vastailee sekunnissa, mitä päähän pälkähtää, mutta kyllä kaikki ihan siltä itseltään ja totuuksilta kuulostaa. Tekstiviestiä myöten, vaikken sitä päivänvaloon olis välttämättä halunnutkaan :D.
Oikeesti ilahduin, kun näin sun raitapaita- & ja pikkukoiraprofiilin pitkästä aikaa. Toivottavasti elämä hymyilee ja on muutenkin sellasta sopivan Tyyntä <3
Näitä on kyllä niin kiva lukea. :)
VastaaPoistaIhanaa tiistaita sinulle Annukka <3
Kiitos samoin Marina ja kiva nähdä sua täällä <3
PoistaUkkelisi vastauksista huokui rakkaus <3 Olette varmasti oivallinen pari!
VastaaPoistaToivottavasti tästä ei tullut mitään siirappista vaikutelmaa, koska oikeasti ukkeli luki samaan aikaan Lasse Lehtisen "Minä ja Kekkonen"-kirjaa, mutta keskeytti kysymysten ajaksi ja lateli vastaukset kyllä enimmäkseen ihan miettimättä. Ja kyllä se oikeasti tollanen on, että pystyy puhumaan kauniisti ihan luontevasti ja tosiaankin tarkoittaa sitä mitä sanoo. Mulle tuli kyllä yllätyksenä toi luonteenpiirteistä parhaaksi valittu sydämellisyys. Sitä en osannut odottaa. Olisin veikannut ennemminkin suoraselkäisyyttä tai jotain sen tapaista, mutta kyllähän tosta hyvä mieli tuli. Ja juu, meidän elämä on aikas mutkatonta, kun ei tehdä turhista asioista numeroa suuntaan eikä toiseen.
PoistaKiitos kauniista sanoista <3
Olipas kiva postaus ja ihanat vastaukset miehelläsi. En varmaan uskaltaisi tehdä tätä itse. :DDD
VastaaPoistaKannattaa kokeilla Hanna. Voi tulla iloisia yllätyksiä niinkuin mullekin :)
PoistaHienoja vastauksia mieheltäsi ja ne kertovat paljon molemmista :) Ihanaa ensimmäistä adventtia Annukka!
VastaaPoistaKiitos Jani :). Ja juu, kyllä tää ihan meidän näköinen juttu oli.
PoistaJa sori, kun nyt vasta näin sun viestin, mutta ei se oo niin justiinsa näitten päivien kanssa. Iloista mieltä sinne!
Tää oli hauska!!
VastaaPoistaNo voi hitsit Timo, kun en ole hoksannut sun vastausta. Soooriiiii :(.
PoistaKiva kun kävit.
Mukavaa luettavaa! Kuulosti juuri siltä ihmiseltä, jonka "näen blogistina. Talvi-illan terveisin Tuija
VastaaPoistaKiitos Tuija :). Aina kiva kuulostaa itseltään :)
Poista