Sivut

torstai 6. syyskuuta 2018

NÄISSÄ OLEN HUONO


Ihan muusta piti kirjoittaa, mutta näin eilen Tiian blogissa postauksen otsikolla "Missä olen huono", ja päätinkin hetken mielijohteesta tarttua siihen listaamalla omat viisi kohtaani sellaisina ja siinä järjestyksessä kuin niitä päähän putkahtelee.

Lähtökohtaisesti tosin pyrin ajattelemaan, ja  ajattelenkin, itsestäni enimmäkseen hyvää, enkä mollaa. Mutta kyllä sitä välillä tulee tuskastuttua itseensä ihan huolella

Kokeillaan:


1. Olen (erittäin) huono sietämään

a) ruualla ronklaamista ja nirsoilua 
b) jatkuvaa valitusta ja alituista negatiivisuutta (kaikkein vähiten siedän tätä itseltäni)
c) kaksinaamaisuutta
d) teennäisyyttä 
e) läpinäkyvää mielistelyä (oliskohan tälle parempi sana nuoleskelu)
f) tekopirteyttä (tässä tosin voi toisinaan olla kyse siitä, että kaikkinainen aitokin pirteys vaikuttaa teennäiseltä, jos itsellä on ihan vetämätön plääh-fiilis)

2. Olen huono heittäytymään. 

Tarvitsen aina mahdollisuuden harkita ensin, josta taas seuraa se, että sillä välin kun itse vasta harkitsen, joku toinen on tarttunut tilaisuuteen, joka menee omalta kohdaltani ohi. Mutta ei voi mitään. En taida tästä muuksi muuttua, vaikka välillä haluaisinkin

3. Olen huono olemaan sosiaalinen heti aamusta.

Mielellään ainakin ensimmäinen tunti saisi olla sellainen (ja onneksi useimmiten onkin), ettei tarvi puhua kenellekään mitään, vaan voi olla ihan vaan mykkänä, syödä aamupalansa ja lukea lehtensä kaikessa rauhassa yksin. 


4. Olen huono purkamaan laukkuja reissun jälkeen ja vähintään yhtä huono laittamaan pyykkejä tai vaatteita heti oikeille paikoilleen

Reissukassit voi helposti olla eteisessä purkamatta viikkojakin (ärsyttää, kun ukkeli on toimelias ja purkaa aina omansa heti). Haen vaan sieltä aina sen, mitä satun tarvitsemaan ja luotan siihen, että kassi siinä samalla sillä keinoin tyhjenee.

Myöskään pyykit eivät päädy narua pidemmälle ennenkuin on jo pakko saada sieltä jotain käyttöön. Erityisesti vihaan silittämistä, jota välttelen viimeiseen asti. 


5. Olen huono tanssija. Tai siis oikeastaan surkea. 

Ja tällä siis tarkoitan ihan niitä perinteisiä tansseja, joissa on jotkut säännöt. Ei vaan kertakaikkiaan riitä jalka-käsi-koordinaatio ja ymmärrys, joten kammoan tilanteita, joissa on se mahdollisuus, että joku pyytää tanssimaan. No, okei, aika pieni riski kuitenkin, että joku tulee kotoa asti hakemaan. 

Pikkutyttönä tosin kuuluin tanhukerhoon ja silloin meni muistaakseni kivasti. Sain aina parikseni saman Ollin, jota kukaan muu ei halunnut, mutta eipä tainnut haluta meikäläistäkään, joten oltiin Ollin kanssa oikein oiva pari. 

Rankkankalialirallallei, rai rii ja rallallei, rankkankalialirallallei, rai rii ja rallallei.....  

Siinäpä ne, jotka ensimmäisinä tulivat mieleen. Enemmänkin olisi varmasti piisannut, mutta jätän tähän, koska Tiiallakin oli vaan viisi vastausta. Ja vähän kuitenkin tuota ykköskohtaa venytin..





Heissulivei ja lupsakkaa loppuviikkoa! Jahka kesä tästä joskus loppuu, niin tulee taas palailtua enemmän tänne tekstien äärelle. Ainakin toivon niin, vaikka olenkin välillä aika huono pysymään aikomuksissani.


51 kommenttia:

  1. Tää oli kiva ja minäkin taidan tämän napata. Vaikka tuntuukin, että kaikki tähän asti lukemani vastaukset ovat kaikilla olleet melkein yksi yhteen omien huonommuuksieni kanssa, joten menisikö toisten kopioimiseksi..? :D Sinunkin vastauksille jälleen nyökyttelin, että just noin mullakin. Varsinkin nuo kolme ekaa kohtaa oli ihan just eikä melkein kohdilleen :)

    Lupsakkaa loppuviikkoa sinnekin ja kohtahan se onkin jo viikonloppu. Jee sille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua :). Ja arvaan, että jos olisit kirjoittanut omat vastauksesi ensin, olisin voinut vetää niihin yhtäläisyysmerkit alle, enkä sen jälkeen olis keksinyt enää mitään omaa sanottavaa.

      Ja vähän mietin tota ykköskohtaa, että näyttääköhän se oikeastaan enemmän siltä, että siinä on keskitytty muissa ihmisissä huonoina pitämiini ominaisuuksiin, eikä niinkään omiini, mutta kyllä siinä ihan siitä on kyse, että mun sietokyky on toisinaan todella, todella heikko ja siinä olis kehittymisen varaa.

      Oujee tosiaan. Viikonloppu is coming ja se ei ole ollenkaan huono juttu se <3

      Poista
  2. aika ihana postaus, tässä lukiessa mietin, että mitä itse listaisin ja arvaapa mitä, tuon tanssin laittaisin minäkin listalle (muiden lisäksi).
    Ihanaa loppuviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Voin niin kuvitella meidät lavatansseihin sulautumaan seiniin, ettei kukaan vaan lähesty :D.

      Jotenkin olen myös muistavinani, että pyykkien lajittelu ja viikkaus ei kuulu myöskään sun lempparipuuhiin. Mutta välillä mun muisti kyllä pettää. Nykyään huolestuttavan usein..

      Kiitos samoin. Huomenna on jo p e r j a n t a i <3

      Poista
    2. Juu, muistat ihan oikein, mä kyllä pesen kiltisti ja ripustan kuivumaan, mutta viikkamisesta ja paikalleen viemisestä en kyllä tykkää yhtään ja enkä juurikaan sitä teekkään....

      Poista
    3. Itsekin aina toivon (tai nykyään pitää kyllä sanoa toivoin, koska meillä ei enää juurikaan tule enää pyykkiä), että vaatteet katoaa narulta käyttöön siihen mennessä, kun pitää saada seuraava koneellinen narulle..

      Tällä hetkellä on sellainen probleema, että pyykkiä tulee niin vähän, kun ukkelin kanssa kaksin ollaan, että pitää odottaa tosi kauan, että saa täyden koneellisen yhtä lajia täyteen. Yleensä ei edes saa.

      Poista
  3. Haha, hauska postaus! Mulla on muuten just toi sama juttu reissukamojen kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysytään ketterinä, kun hypellään heti eteisessä reissukassien yli :D.

      Oikeasti en käsitä, mikä siinä on muka niin vaikeaa, etten saa niitä purettua heti, vaikka joka kerta erikseen päätän, että tällä kertaa en jätä mitään lojumaan. Mutta kun kerran siihen jäävät, niin aika äkkiä niistä tulee omissa silmissä näkymättömiä ja vasta sitten muistaa, että jaaniinjuu, ne kassit, kun alkaa kaivata jotain, mitä ei löydy, koska se on edelleen siellä eteisessä...

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  4. Aamun sosiaalisuus. Se on kyllä jännä juttu kaikin puolin. Muistan kun aikanaan kävin aamuisin uimassa ja sielä sitten oli aamuihmisiä ja minä. Oli täyden työn ja tuskan takana sanoa vain huomenta eikä vaan painella altaaseen. Muut olisivat selvästi keskustelleet enemmänkin kanssani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainut mun tuntema aamuihminen on mun mies, joka siis todellakin on ihan pirteä, puhelias ja sosiaalinen heti aamusta, ihan sama, kuinka vähän kello on. Sen takia on kyllä luojan lykky, että meillä on kuutena päivänä viikossa niin erilaiset aikataulut.. Sunnuntaina sitten koitan olla vähän tavallista nopeammin sosiaaliseksi muuttuvaa sorttia ja mies puolestaan koittaa olla edes ekat minuutit hiljaa..

      Ja tiedän niin noi pirtsakat aamu-uimarit :). Täällä meidän hallilla ainakin vielä itseänikin vanhempia rouvashenkilöitä, joilla on kutrit siististi uimalakin alle piilotettuina :)

      Poista
  5. Mullakin sama haaste työn alla! Näitä on niin hauska lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun oli pakko tehdä tää samantien ilman sen kummempaa mietintää ennenkuin ehdin lukea kenenkään muun vastauksia. Tulee aina sellanen tunne, ettei keksi mitään lisättävää.

      Poista
  6. Sun eka kohta oli ihanan täydellinen ja niin voisin tuon laittaa omaan listaani, mutta enpä laittanut, kun se kerran oli jo täällä.

    Laukkujen purkaminen on tehtävä heti. Monesti teen sen vaikka aamuyöstä. Ja tanssiminen on mullekin suht vaikeaa, mutta hyvän tanssittajan kanssa olen minäkin joskus onnistunut. En tosin vuosiin ole tanssinut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotko, että mietin tota laukkujuttua kirjoittaessani, että nyt kyllä tulis Tuijalta noottia. Ja itseasiassa mietin sua jo silloin, kun kesälomalta palatessani jätin ne kassit siihen eteiseen.. :)

      Mun toinen pomo (itseäni pari vuotta nuorempi) harrastaa kilpatanssia ja arvaa vaan, kuinka harmitti olla tällainen heinäseiväs, kun pakotti mut yhdessä pikkujoulussa tanssimaan. Ei tosin toista kertaa :D. Meillä on sellaset liki puoli metriä pituuseroakin, joten se mun "tanssi" oli lähinnä sellasta roikkumista, kun ei meinannu kädet ylttää niin ylös. Mutta oikeesti ihan hitsin kiva katsoa, kun joku osaa.

      Poista
  7. Aika monta samaa juttua huomaan sopivan myös itseeni.
    Paitsi toi tanssiminen. Siitä tykkäisin ihan simona ja omasta mielestäni olen aika hyväkin, mutta vuoden verran vaivannut kirottu jalkaterän kulumavamma on tyssännyt toistaiseksi homman kokonaan.
    Todellisuudessa minäkin olen aika huono sietämään monia asioita, vaikka olen kyllä oppinut aika hyvin puremaan hammasta ja puhisemaan vain sisäisesti.
    Ja noi matkalaukut!! Aiemmin olin tosi lusmu niiden purkamisessa, mutta mies on esimerkillään opettanut, että homma on tehtävä heti. Vaikka yöllä. Olen oppinut, että koska täällä Hollannissa olemme niin paljon reissussa, laukut pitää todellakin tyhjentää nopeasti, että niitä voi alkaa sitten taas täyttää melkein heti uudelleen.

    Ihana toi pallokuva! Onko siinä saippuakupla vai mikä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua on jälkikäteen harmittanut, kun isäni, joka on oikea parkettien partaveitsi, tarjoutui aikanaan opettamaan mua tanssimaan, mutta silloin (olisinko ollut teini-ikäinen tai jotain) se ei tuntunut ajankohtaiselta ja taisin ajatella niinkin, että en tule kyseisiä taitoja koskaan tarviimaan. Ja sitten aikuisena en enää kehdannut kysyä, kun en varmaan kehdannut tunnustaa, etten osaa. Mutta ukkeli on kyllä vielä surkeampi kuin minä, muttei anna sen haitata. Sanoo itsestään, että hällä on kyllä "rytmi veressä, muttei jaloissa", ja se pitää kyllä erittäin hyvin paikkansa :). Silti on aina ensimmäisenä parketilla, kun tulee vähänkään tilaisuus..

      Mun pitäisi ottaa oppia sun laukkujenpurkurutiinista. Helpottaisi elämää, kun ei tarvis päivä- tai viikkotolkulla miettiä, että "noikin pitäis purkaa..". Hommaan kun ei kumminkaan kauaa mene.

      Pallo on taianomainen lasipallo "lensball", jonka itseasiassa tilasin Hollannista, ja luulin sen myös tulevan sieltä, mutta tulikin Kiinasta. On spesiaali lasipallo, joka kääntää näkymät ylösalaisin. Vähän niinkuin kameran linssi, mutta lensball myös jättää kaiken väärinpäin. En ole vielä ehtinyt sillä tota yhtä kuvaa enempää leikkiä, mutta muitten hienoja otoksia olen ihaillut.

      Kivaa viikonloppua ja tervetuloa takaisin Suomeen sitten, kun on aika <3

      Poista
  8. Komppaan viitosta ;) disco-sukupolven edustajana osaan heilua ja vaappua mutta lavoille ei tätä immeistä saa!! Hauska kuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vuosien varrella kehittänyt melkoisen repertuaarin erilaisia keinoja välttää parketille päätyminen tai sinne haetuksi tuleminen :). Joskin siitä on kyllä sen verran kauan, kun olen viimeksi ollut missään, missä ylipäätään on moinen riski, joten voi olla, että nykyään saisin ihan turhaan edes odottaa, että joku tulee edes kysymään. Vois pian mulle käydä kuin yhdelle tutulle miehelle, joka yritti ravintolassa mennä jututtamaan vähän itseään nuorempia naisia. Naiset vaan vilkaisi ja sanoi, että "Mee pappa bingoon.." :D.

      Kivaa viikonloppua ja tervetulloo tänne iloiseen joukkoon :)

      Poista
  9. Mulla meni ykköskohdassa kaikki yksiin. Mietin joskus, että olen elänyt edellisessä elämässä varmaankin jollakin pula-ajalla, kun en voi ymmärtää minkäänlaista nirsoilua ruoan kanssa. Minusta ruoka on suuri kiitollisuuden aihe.

    Omasta mielestäni osaan tanssia ihan superhyvin, jos siis ei tarvitse osata mitään erityisiä askeleita. Tosin epäilen, että sivustakatsojat saattavat olla asiasta aivan eri mieltä. :-D

    Aika moni tuntuu olevan ei-aamuihminen, ja minä olen heidän mielestään varmasti ihan hirveän ärsyttävä, kun olen heti silmät avattuani hyvällä tuulella. Lähipiirissä on sen verran aamuäreitä ihmisiä, että olen oppinut varomaan. ;-)

    Mukava haaste ja mukavat vastaukset. Laitanpa tämän muistiin tulevaisuuden varalle, jos vaikka itsekin innostuisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kotona niin vanhakantainen kasvatus ja varsin suppea valikoima varsin yksinkertaista ruokaa (enimmäkseen puuroa kaikissa sen mahdollisissa muodoissa, lukuunottamatta riisipuuroa tai muita herkuiksi luettavia), jota ei tosiaan riittänyt haaskattavaksi asti. Ja ruoka-ajat oli kaikilla jämptit ja yhteiset, eikä niiden välillä saanut syödä mitään, joten parasta oli istua pöytään ihan sillä hetkellä, kun käsky kävi, jos ei aikonut olla nälässä. Ehkä mun ajatusmalli ja kunnioitus ruokaa kohtaan on sitä perua. Just niinkuin sanoit, että ruoka on kiitollisuuden aihe. Jos se vielä maistuu hyvälle, se on vaan plussaa.

      Musta tuntuu, että toi aamuihmisyys on suoraan verrannollinen siihen, kuinka hyvin tai huonosti ihminen nukkuu. Ukkeli nukahtaa samantien, kun kallistaa päänsä tyynyyn, nukkuu hyvät yhtäjaksoiset unet ja kimpoaa aamulla virkeänä ja hyväntuulisena pystyyn. Mun unet on pääsääntöisesti niin katkonaisia, että ei vaan virkisty samalla tavalla, ja siksi tarviin sen hiljaisen itseni kasaamishetken aamuisin. Mutta jos joskus (lomalla onnistuu, työpäivisin ei) käy niin, että nukunkin poikkeuksellisen hyvät ja yhtäjaksoiset unet, olisin aamulla valmis vaikka mihin. Ihmeellinen tunne, kun on silmätkin ihan erityisen auki heti aamusta. Silloin aina ajattelen, että selleselta varmaan oikeasti kuuluisin ihmisestä tuntuaa joka aamu, eikä vaan kerran-pari vuodessa. Äreä en silti tunnusta olevani :)

      Iloista viikonloppua <3

      Poista
  10. Kohta 1 oli kuin minun kynästä, en siedä epäaitoutta yhtään.
    Ihanaa loppuviikkoa ihana Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, erilaisia rooleja ihmisillä on vähän pakkokin olla elämässä (ei sitä esim. töissä voi käyttäytyä ihan niinkuin kotona), mutta teennäisyys on kuitenkin ihan eri asia.

      Kiitos samoin sulle kiva Outi <3.

      Poista
  11. Näitä on niin hauska lukea. Suorastaan lohduttaa että joku muukin! Aamuäreys tuntuu olevan tosi yleistä. Se on lohdullista kun ei tarvitse olla ainoa. Ja monta muuta samaa, en osaa myöskään esim tanssia ja kärsivällisyyttä en ollut lainkaan jonottamassa. Tanssimisessa oli nuorempana se lohtu että yleensä jos joku haki niin sitä vaan menee mukana jos kumppani osaa viedä. Tykkäsin vaikken osannut. Nyt ei tule edes yritettyä...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en tunnusta olevani aamuisin äreä (no okei, ehkä joskus :)), mutta nukun keskimäärin niin katkonaisesti ja kehnosti, että ei vaan ole heti aamusta sellainen olo, että ohhoh, olenpas virkeä, vaan sitä tarvii sen hiljaisuuden ja omat rutiininsa itsensä keräämisen ennenkuin tekee mieli puhua tai kuunnella mitään. Siinä mielessä luojan lykky, että ukkeli (joka on oikea kaikkien aamuihmisten esi-isä) ehtii lähteä kuutena päivänä viikossa töihin ennenkuin herään :). Sunnuntaisin on aina vähän joustettavaa puolin ja toisin. Meidän yhteistanssista sen sijaan ei tule yhtään mitään. Ollaan toinen toistamme huonompia :)

      Ihanata viikonloppua ja toivottavasti suru tässä aikaa myöten helpottaa <3

      Poista
  12. Huippu ja ihan kuin omaa tekstiä lukisi, paitsi, että puran matkalaukut aina heti kotiin päästyäni. Tekopirteys kaikissa muodoissaan ja epäaitous, voi miksi kaikki ihmiset eivät olisi vain aidoimpia omia itseään, elämä on niin paljon helpompaa niin. No sinä olet maailman aidoin pakkaus, ihana sellainen.

    Kiva, kun toteutit tämän haasteen.

    Mukavaa viikonloppua Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se laukkujen purkamatta jättäminen kuuluu just niihin lukuisiin muihin hommiin, joiden jahkaamiseen kuluu ihan hirveän paljon enemmän aikaa kuin itse homman toteuttamiseen. Mutta kun ei vaan... vaikka joka kerta päätän, että NYT puran kassit vielä ukkeliakin nopeammin. Ei toteudu. Mikäköhän siinä onkin, että itselle on aina vakiot ne tietyt jutut, jotka takkuaa. Tai että miksi sitä tulee harkittua jonkun pienen ja edullisen jutun (mallia juustohöylä) ostamista vaikka maailman tappiin, ja samaan aikaan sitä voi ostaa päräyttää jonkun kalliin jutun, jota ei edes tarvi joka päivä. No, ehkä se on kumminkin aitoutta myöntää olevansa totaalinen pöllö.

      Kiitos samoin sulle Tiia <3

      Poista
  13. Heh heh, meillä on muutakin yhteistä kuin syntymävuosi :) Lähes samat huonoudet mullakin, paitsi aamuäreys ja heittäytyminen. Niiden tilalla on kyllä sitten jotain muuta!
    Nuorempana jouduin suhteellisen usein tilaisuuksiin, joissa tanssittiin (häät yms) ja hiippailin aina pitkin puskia ulkona, ettei vaan kukaan hakisi tanssimaan :) Nykyään tanssiaisia sattuu harvemmin kohdalle, onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olispa tullut tässä vuosien varrella pidettyä kirjaa kaikista niistä tekosyistä, joilla on tullut vältettyä tanssit ja jopa potentiaaliset haut :). Ehkä kaikkein mieleenpainuvin oli ennen yksiä varsin riskaabeleja pikkujouluja (ei ollut mitkään firman pirskeet, mutta muuten kyllä työperäiset) toiseen nilkkaani käärimäni ideal-side :D. En vaan aina meinannut muistaa ontua...

      Aamuäreäksi en tunnustaudu. Haluan vaan olla hiljaa niinkauan, että tunnen olevani hereillä.

      Iloista viikonloppua samis :)

      Poista
    2. Ajattelinkin jo kirjoittaessani, että tämä on kyllä väärä sanavalinta :) Sorry!

      Kivaa sunnuntaita Annukka :)

      Poista
    3. No ei kuule haittoo täällä sanavalinnat mittään. Osaan lukea tarkoitukset rivien välistä oikein :).

      Ja kiitos samoin!

      Poista
  14. En vielä uskaltanut lukea sun postausta, koska mulle käy - kuten sullekin - että muiden vastaukset jää kummittelemaan päähän. Mun oli tarkoitus tehdä tämä sama tänään, mutta mulle kävi järisyttävä seniori-kokemus (käy lukemassa blogista), joka näköjään meni sen verran ihon alle, että ohitti kaikki muut postausaiheet.

    Mahtavaa viikonloppua sulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, päätin kerrankin olla nopea, ettei tule sellainen olo, että otan vaikutteita keneltäkään. Mutta silti tuli varmaan aika tusinavastaukset.

      Ja kävin lukemassa tekstin. Mitäs me seniorit :)

      Kiitos samoin Emma <3

      Poista
  15. Hauska postaus! :) Nuo 2, 3 ja 4 kohdat kolahti :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löytyy muitakin laiskoja laukunpurkajia :). Ja varsinkaan aamuisin ei kyllä pysty heittäytymään :D

      Poista
  16. Tois kassien purkaminen tuntuu niin tutulta - mä kyl yleensä saan sen kassin raahattua makkariin jossa se on pois näkyviltä :) Tanssia en myöskään osaa, tosin tanssin kyllä jos joku erehtyy hakemaan... viejästä se on kyllä kiinni. Kun vaan yrittää seurata mukana, nuorena olin semmoinen pökkelö että jotenkin aina vaan ite yritin viedä... isäni on ollut myös hyvä tanssimaan mutta hänellä ei riittänyt kärsivällisyys. Kerran ollaan tanssittu kun olen ollut aikuinen (ja olin oppinut tuon seuraamisen :) ) niin sanoi että sinähän olet oppinut tanssimaan - ja se on häneltä paljon sanottu. Tosin olen edelleen sitä mieltä etten osaa, lavatanssit varsinkin kauhistuttaa kun siellä on niin hyviä tanssijoita, ravintoloiden parketit on postimerkin kokoisia ja siellä on ihan sama miten... :D

    En tunnustaudu aamupirteäksi, tarvitsen oman aamuaikani rauhassa, ilman häiriötekijöitä - mutta silti olen töissä aamulla monen mielestä
    ehkä liian pirteä :)

    Mukavaa viikonloppua - mulle tulee nuorempi tyttö käymään. Itse lähden kaverin kanssa illalla katsomaan Mielensäpahoittajaa, sunnuntaina iskän luo - näinhän nää viikonloput kuluu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei taitais kassit mahtua makkariin, kun siellä on mun puolipitoisten vaatteiden kasat, joita en myöskään saa aikaiseksi laittaa heti oikeille paikoilleen :).

      Leenalle tuolla ylempänä kirjoitinkin isästäni, joka on oikea parkettien partaveitsi ja aikanaan tarjoutui muakin opettamaan, mutta ei silloin tuntunut ajankohtaiselta ja sittemmin en enää kehdannut pyytää. Pahus, kun ei moiset taidot periydy geeneissä..

      Aamurauha on kyllä ihan ykköstärkeetä. Täällä onnistuu muina päivinä paitsi sunnuntaisin, joka on ukkelin ainoa vapaapäivä. Herää aina pari tuntia mua ennen ja joutuu siihen asti olemaan hissunkissun, mutta puhetulva alkaa heti, kun avaan makkarin oven..

      Nyt kerkis viikonloppu jo melkein mennä, mutta mukavaa sunnuntai-iltaa kumminkin. Sun viikonloppuohjelma kuulosti oikeinkin kivalta.

      Poista
  17. Oi että ton ekan kohdan jutut... en voi sietää mitään noista minäkään!

    Laukun tyhjäys ja pyykit. Olisin kans vähän saamaton näissä, mutta pakotan itseni fiksaamaan ne, kun menee hermot ympäriinsä lojuviin kamoihin. Viime aikoina meillä on todella paljon käyty läpi näitä siivoamiseen ym. liittyviä asioita. Mister A ei tyhjäisi laukkujansa ikinä tai laittaisi pyykkejä ikinä. Se vaan ei osaa. Ja voi että mä ärsyynnyn niiiiiin paljon. Varsinkin nyt, kun on ollut koko ajan niinn kiire, meinaan menettää totaalisesti hermoni, kun toinen jättää kaikki romut lojumaan. Argh!

    Hauska huomata, kuin tossakin suhteessa luonteet tulee jo pienenä esille. Ysivee on niin isänsä tytär. Ei vain osaa siivota ja aivan sujuvasti viettää aikaansa kaaoksessa. Kannettiin just kuusi pussillista roskaa huoneesta pois. "Vähän" paperia ja muuta silppua. Mini on sitte taas äitinsä tyttö. Pyytää usein apua, kun haluaisi että huone siivotaan, mutta ei vielä kunnolla itse osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muakin se omien purkamattomien kassieni yli hyppiminen ja niitten näkeminen heti kotiintullessa kieltämättä välillä kyllästyttää mutta jotkut asiat vaan on muka niin vaikeita, että niitä mieluummin lykkää, vaikka siihen lykkäämisen aiheuttamaan itseensä hermostumiseen menee paljon enemmän energiaa ja aikaa kuin siihen, että tekis heti alta pois. Mutta kun ei niin ei :).

      Meillä ukkeli sai porttikiellon pyykkikoneen lähistölle sen jälkeen, kun pesi mun Thaimaasta ostamani silkkilakanat 90 asteessa (koska äitinsä oli opettanut, että muuten ei tuu puhdasta) ja koneesta tuli ulos pelkkää pölyä... (Tästä on sellaset 26 vuotta aikaa, ja oon tän varmasti aiemminkin kertonut, mutta todistaa vaan, että taitaa olla elinkautinen toi kielto :)). Ja nykyään meillä on sellanen (positiivinen?) pyykkiongelma, että sitä ei meinaa millään saada kasaan niin paljon, että sais koko koneen täyteen. Usko pois, että sellanenkin elämänvaihe vielä koittaa :)

      En oo olevinani mikään tietäjä, enkä ennustajakaan, mutta meillä kävi niin, että se pojista, joka täällä kotona ollessaan oli enempi huithapeli ja pystyi sujuvasti elämään vaatekasojen ja kukkuraisten roskakorien keskellä, onkin nyt omillaan se, joka pyykkää ja viikkaa kaiken ihan vimpan päälle jämptisti ja lähettää mulle whatsappilla siivouspäivän videoita :D. Viimeks veti moonwalkia Michael Jacksonin malliin mopin kans :D. Ja se toinen, joka oli täällä kotona siistimpi, onkin nyt se, jolle pitää aina ensin soittaa, jos meinaa mennä käymään, että ehtii järkätä suurimmat sotkut alta pois. Ei noista tiedä :).

      Kiva, kun käväsit ja jaksoit kirjotella. Oot kumminkin mun ihan originaaleja blogikamuja sieltä aikojen alusta.

      Poista
  18. Luin jo Marjukan ja Tiian listat ja tämä on ollut luonnoksissani muutaman päivän. Vaan mitenkäs minä tähän vastaan, kun te muut jo kaikki minun luettelette? Sinunkin listassasi kohdat 3 ja 4 voisin tuosta vain pistää omaankin postaukseeni;)
    Mitä parhainta syyskuuta, Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se just näissä on, että jos ehtii lukea jonkun muun vastaukset, tuntuu, että omassa päässä lyö ihan tyhjää, eikä mitään muuta tule mieleen kuin se, minkä joku muu jo ehti ensin kirjoittaa. Ja väkisin keksiminen ei ainakaan multa onnistu, vaan kaiken pitää siirtyä suoraan ilman suodatinta päästä näppikselle.

      Huoletonta syyskuuta ja sopivan rauhaisia aamuja Arja. Ja kiva kun kävit <3

      Poista
  19. Ykkönen ja kolmonen pääsisivät munkin listaan. Tanssimista rakastan, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että osaisin vaan, että se saa mut hyvälle tuulelle. Missään ei vaan enää voi nykyään tämän ikäiset tanssia kunnon musiikin tahtiin!! Tuo oli ärsyttävä valitus, en sano sitä ääneen vaan sen sijaan tanssimme kotona ruokaa valmistaessa, silittäessä paitoja ja ihan muuten vaan... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sellanen vapaamuotoinen tanssiminen hyvän musiikin (eli kasari- tai ysäridiscoa mieluiten :D) tahtiin hyvässä porukassa ja kivassa paikassa on hauskaa, mutta ans olla, jos pitäiskin lähteä tanssimaan humppaa jonkun itselle vieraan miehen viemänä, niin olen samantien kuin heinäseipään niellyt :). Onneksi niihin tilaisuuksiin nykyään päätyy harvoin, jos ollenkaan, kun harvemmin täältä kotisohvalta tulee kukaan hakemaan.. Mutta siis juu, olet oikeassa siinä, että itse pitää ne parhaat tanssit järjestää. Ikähaarukka on yleisillä paikoilla väärä :)

      Ihanaa sunnuntai-iltaa <3

      Poista
  20. Jee, pallosi on viimein kotiutunut!<3 Toivottavasti siitä on iloa! Nyt en olekaan ehtinyt pallon kanssa kuvaamaan, ehkä otan sen tänään mukaan kukkaniitylle...
    Mulla on ihan sama juttu noiden laukkujen purkamisten kanssa!:)) En myöskään ole ihan hirmuisen innokas heittäytyjä, mutta vuosien saatossa olen joutunut sitä tekemään ammattini puolesta.

    Olet muuten erittäin hyvä kirjoittaja, ja muutenkin harvinaisen fiksu ihminen.<3 Miten olisi lista 5 hyvää asiaa minussa?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli kyllä aika hauska matka pallolla, kun sitä kiinankielisestä trackingistä seurasin :). Oliskohan ollut yksistään Kiinassa kolme välilaskua, mutta niin vaan ilmestyi lopulta postilaatikkoon. On vähän harmittanut, kun en ole sillä ehtinyt yhtään vielä "leikkiä", mutta tänään kulki kivasti repussa Torronsuolle, jossa käytiin ukkelin kanssa käppäilemässä, kun kentällä oli kisat, eikä saatu sinne aikaa ennenkuin iltapäivällä. Oli tarkoitus kuvata sielläkin, mutta satoi lopulta niin rankasti, että onneksi jätin kameran autoon.

      Olet kyllä niin ihana, kun jaksat aina niin kauniisti kommentoida ja kannustaa <3<3<3. Osaisinpa olla sun sanojesi arvoinen.

      PS. Tänään kun ajettiin kentälle Elonkierron ohi, mun tuli sua ikävä <3

      Poista
    2. <3 Meidän reissua ja tapaamisia muutenkin lämmöllä muistelen!<3 Mulla on vieläkin sun hieno juomapullo...

      Poista
    3. En tarvi sitä pulloa. Saisko siitä tehtyä vaikka maljakon, kun sulla ei niitä ennestään juurikaan ole :D

      Ja kiitos samoin <3

      Poista
  21. Tuo kohta kolme sai ihan hymyilyttämään. Mä olen aina ollut todella antisosiaalinen aamuisin. En jaksaisi kenellekään toivottaa hyvää huomenta, koska kaikki asiat vaan kiukuttaa väsyneenä ja samalla haluaa omaa aikaa :D Aikoinaan armeijassakin moni sanoi, että Jani on aamuisin kuin hanuriin ammuttu karhu. Kyllä se hymy sitten päivän mittaan tulee kasvoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Jos olisin käynyt armeijan, musta olis taatusti sanottu samoin :D. Pitää ensin saada olla hetki (mieluiten aika pitkä sellainen) ihan hiljaa ja yksin ja sitten vasta, kun itse päättää, että nyt voisin alkaa vaikka puhumaan tai kuuntelemaan jotain, niin kyllä se siitä pikkuhiljaa. (Ukkeli on mun 100% vastakohta, joten luojan lykky, että meillä on kuutena päivänä viikossa ihan eri rytmi. Minä vasta nousen ylös, kun ovi kolahtaa ja ukkeli painelee töihin)

      Poista
  22. Itsestäni: olen näköjään tosi huono muistamaan kuitata lukemiani blogeja, joille hihitän ääneen, koska asiat ovat satunnaisesti kuin omilta näppäimiltäni!! =)

    Kyllä, monessa asiassa samiksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuitista satunnaissamis ja nyt voi jo kai toivottaa mukavaa loppuviikkoakin, kun ollaan jo puolivälissä :).

      Poista
  23. Otsikko sai minut epäröimään lukeako vai ei, mutta rohkaistuin kuitenkin. Huonommuus lähestymistapa vierastuttaa, mutta onneksi luin.
    Matkalaukun purkamiseen olen kehittänyt inspiroivan ajatuksen. Pestyäni ja silitettyäni (rakastan tuota puuhaa) vaatteet viikkaan osan valmiiksi laukkuun odottamaan mahdollista uutta matkaan, jos mahdollista. (Tuija Toiveikas)
    Aamun hiljainen hetki on elintärkeä. Kirkasvalolamppu auttaa minua virkistymään ehostaessani itseäni. Omat rauhan hetket ovat ihania.
    Ykköskohdastasi olen samaa mieltä. Ruoka oli minunkin lapsuudessani vakava asia. Ronklaaminen tai ryuikutus ei olisi tullut kuuloonkaan!
    Tanhuharrastus oli minullakin jonkin aikaa oppikoulun alussa. Osasin ripaskaa, mistä taidosta olin erityisen ylpeä. Tanhu jäi, mutta haluaisin opetella tanssimaan. Olisi ihanaa leijailla rakkaansa käsivarsilla. Haaveeksi taitaa jäädä. (Kreikassa koin ikimuistoisen hääpäivävalssin.) Yksikseni tanssahtelen, kun kukaan ei ole katsomassa. (Leikki nimeltä Dancing queen)
    Omassa nuoruudessa herkästi sai kuulla olevansa huono tai muuta sellaista eli mieluummin intoilen asioista, joissa onnistun. Tämä on minun oma heikko kohtani, johon positiivisuudesta pedagogiikasta, vahvuustutkimuksista ja hyvän mielen taidoista on löytynyt helpotusta.
    Syysillan terveisin Tuija


    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi