Kirjoitin ensin, että "loma oli hyvä, mutta lyhyt", joka sekin pitää paikkansa, mutta vaihdan nyt kuitenkin sanat järjestykseen "loma oli lyhyt, mutta hyvä", joka on paitsi totta, myös kuulostaa paljon positiivisemmalta.
Tällä hetkellä, kun takana on kolme ensimmäistä työpäivää, meneillään on joku välimallin olotila, enkä oikein tiedä, mitä tunnen tai ajattelen. Tavallaan on sellainen olo, että ihan kuin mitään kolmen viikon lomanpätkää ei olisi ollutkaan, kun siirtyminen töihin tapahtui suunnilleen suoraan 600 kilometrin ajomatkan jälkeen, ja kaikki jatkuu niinkuin ennenkin, mutta toisaalta taas olen ihan hitsin tyytyväinen siihen, että hellekesä alkaa olla lopuillaan. Vaikka olikin ihmeellistä ja ihanaakin, niin jatkuva kuumuus ulkona ja sisällä verotti kyllä ainakin omaa jaksamistani.
Arvelen, ja luotankin siihen, että tänä vuonna loman ja koko kesän hyvää tekevä vaikutus tulee viiveellä, ja syksyn pimeinä ja sateisina päivinä helteitäkin tulee muisteltua erityisellä lämmöllä.
Ensimmäinen lomaviikkoni, jonka ukkeli oli vielä töissä, meni vanhemman pojan muutto- ja kaikenlaisten käytännön asioiden järjestelyissä, joten ei varsinaisesti tuntunut lomalta. Autoin tottakai vapaaehtoisesti (eli on yhtäkuin tyrkytin apuani) ja mielelläni, koska toivoin ja halusin, että kaikki tulee niin hyvään kuntoon kuin ennalta vaan on mahdollista järjestää, että voidaan hyvillä mielin ja vailla huolen häivää suunnata "kakkoskotiimme" Katinkultaan kunhan ukkelinkin loma alkaa. Ja niinhän me tehtiin.
Vuokatissa oli öitä lukuunottamatta enimmäkseen liki yhtä helteistä kuin kotonakin, ja muutaman askeleen päässä olevaan Nuasjärveen tuli päivien ja iltojen mittaan pulahdettua tämän tästä. Tai pikemminkin kahlattua, koska ranta on pitkälle matalaa, mutta vesi kirkasta ja hiekkapohja ihanan pehmeä jalan alla.
Kiekkopoika ajeli meidän kanssa Vuokattiin muutamaksi päiväksi lomailemaan ennenkuin laitettiin peräkärry jälleen koukkuun ja matkattiin muuttokuorman kanssa Rovaniemelle.
Tielle sattuneista poroista tuli otettua kännykällä videonpätkää, mutten osaa laittaa tänne, joten saa nyt olla. Melkoisia päälliköitä kyllä tuntuvat olevan, koska ei näyttänyt paljon autot menoa haittaavaan, vaan lönköttely keskiviivalla jatkui ihan kuin ei mitään liikennettä oliskaan. Ei kuitenkaan käynyt meille ensikertalaisille kuinkaan, mutta apposen auki sai silmät pitää. Voin vaan kuvitella, millaista olisi ajella pimeillä talvikeleillä.
En osaa sanoa, mihin positiivinen ennakkomielikuvani Rovaniemestä perustuu, koska ei ole tuttu kaupunki ennestään, mutta paikan päällä tunne vaan vahvistui, vaikka olenkin paikan mieltänytkin pelkästään talvikaupungiksi.
Matkaa Vuokatista oli reilut nelisen tuntia, joten päätettiin jäädä ukkelin kanssa yöksi, että jää aikaa tutustua paikkoihin, kun on täältä kotoa käsin sen verran kaukana, ettei alvariinsa tule poikettua. Varsin kansainvälinen ja vilkas meininki tuntui olevan, vaikka oli maanantai-ilta. Yksistään keskustan kävelykadun varrella oli enemmän ravintoloita ja ihmisiä kuin meillä ja naapurikunnissa yhteensä.
Aamulla halusin lähteä käymään Napapiirillä, jonne oli keskustasta matkaa vaan muutama kilometri.
Ukkeli ehti juuri ja juuri napata hätäisen kuvan kännykällä, kun joukko aasialaisia turisteja vyöryi kameroineen lähes päälle ja katsoin parhaaksi paeta taululta.
Jos en olisi onnistunut ottamaan kuvaa justiin sillä hetkellä, kun lämpötila oli näkymättömissä, mittarissa olisi lukema +27. Ja kello oli tuohon aikaan vasta yhdeksän pintaan aamulla.
Jotenkin koomiselta tuntui helteessä soivat joululaulut ja joulupukin virallisen postikonttorin pitkien pöytien ääressä kortteja keskittyneesti kirjoittavat turistit, joita riitti heti aamusta myös jokaiseen alueen lukuisista myymälöistä. Vaikka mitäpä siinä ihmettelemistä, koska siellähän me itsekin pyörittiin. Ja vaikka seassa oli osittain ihan överiä ja kallista krääsää (oma mielipiteeni), näkyvimpinä kuitenkin Iittalat, Marimekot, Aarikat ja muut tunnetut suomalaiset brändit, joiden valikoimia kävin itsekin sillä silmällä tutkailemassa, löytyisikö jotain sellaista, mitä ei etelän myymälöissä ole. Ja olihan siellä, muttei sitten kuitenkaan riittänyt keskittymis- eikä päätöksentekokyky siihen asti, että olisin jotain järkevää muistoksi käynnistä osannut ostaa.
Kiekkopoika jäi ja jätettiin pohjoiseen hyvillä mielin, ja palailtiin ukkelin kanssa takaisin Vuokattiin. Matkalla pysähdeltiin muutamankin kerran, kun ei ollut kiirettä mihinkään. Mm. Ranuan eläintarhan kulmilla, muttei kuitenkaan haluttu jäädä aitoja jääkarhuja pällistelemään, vaan tyydyttiin pahvisiin, jotka eivät helteessä pahemmin viilentäneet.
Ensimmäinen lomaviikkoni, jonka ukkeli oli vielä töissä, meni vanhemman pojan muutto- ja kaikenlaisten käytännön asioiden järjestelyissä, joten ei varsinaisesti tuntunut lomalta. Autoin tottakai vapaaehtoisesti (eli on yhtäkuin tyrkytin apuani) ja mielelläni, koska toivoin ja halusin, että kaikki tulee niin hyvään kuntoon kuin ennalta vaan on mahdollista järjestää, että voidaan hyvillä mielin ja vailla huolen häivää suunnata "kakkoskotiimme" Katinkultaan kunhan ukkelinkin loma alkaa. Ja niinhän me tehtiin.
Vuokatissa oli öitä lukuunottamatta enimmäkseen liki yhtä helteistä kuin kotonakin, ja muutaman askeleen päässä olevaan Nuasjärveen tuli päivien ja iltojen mittaan pulahdettua tämän tästä. Tai pikemminkin kahlattua, koska ranta on pitkälle matalaa, mutta vesi kirkasta ja hiekkapohja ihanan pehmeä jalan alla.
Sateenvarjo sai kentällä toimittaa päivänvarjon virkaa. Oli tarpeen.
Kiekkopoika ajeli meidän kanssa Vuokattiin muutamaksi päiväksi lomailemaan ennenkuin laitettiin peräkärry jälleen koukkuun ja matkattiin muuttokuorman kanssa Rovaniemelle.
Tielle sattuneista poroista tuli otettua kännykällä videonpätkää, mutten osaa laittaa tänne, joten saa nyt olla. Melkoisia päälliköitä kyllä tuntuvat olevan, koska ei näyttänyt paljon autot menoa haittaavaan, vaan lönköttely keskiviivalla jatkui ihan kuin ei mitään liikennettä oliskaan. Ei kuitenkaan käynyt meille ensikertalaisille kuinkaan, mutta apposen auki sai silmät pitää. Voin vaan kuvitella, millaista olisi ajella pimeillä talvikeleillä.
En osaa sanoa, mihin positiivinen ennakkomielikuvani Rovaniemestä perustuu, koska ei ole tuttu kaupunki ennestään, mutta paikan päällä tunne vaan vahvistui, vaikka olenkin paikan mieltänytkin pelkästään talvikaupungiksi.
Matkaa Vuokatista oli reilut nelisen tuntia, joten päätettiin jäädä ukkelin kanssa yöksi, että jää aikaa tutustua paikkoihin, kun on täältä kotoa käsin sen verran kaukana, ettei alvariinsa tule poikettua. Varsin kansainvälinen ja vilkas meininki tuntui olevan, vaikka oli maanantai-ilta. Yksistään keskustan kävelykadun varrella oli enemmän ravintoloita ja ihmisiä kuin meillä ja naapurikunnissa yhteensä.
Aamulla halusin lähteä käymään Napapiirillä, jonne oli keskustasta matkaa vaan muutama kilometri.
Ukkeli ehti juuri ja juuri napata hätäisen kuvan kännykällä, kun joukko aasialaisia turisteja vyöryi kameroineen lähes päälle ja katsoin parhaaksi paeta taululta.
Jos en olisi onnistunut ottamaan kuvaa justiin sillä hetkellä, kun lämpötila oli näkymättömissä, mittarissa olisi lukema +27. Ja kello oli tuohon aikaan vasta yhdeksän pintaan aamulla.
Jotenkin koomiselta tuntui helteessä soivat joululaulut ja joulupukin virallisen postikonttorin pitkien pöytien ääressä kortteja keskittyneesti kirjoittavat turistit, joita riitti heti aamusta myös jokaiseen alueen lukuisista myymälöistä. Vaikka mitäpä siinä ihmettelemistä, koska siellähän me itsekin pyörittiin. Ja vaikka seassa oli osittain ihan överiä ja kallista krääsää (oma mielipiteeni), näkyvimpinä kuitenkin Iittalat, Marimekot, Aarikat ja muut tunnetut suomalaiset brändit, joiden valikoimia kävin itsekin sillä silmällä tutkailemassa, löytyisikö jotain sellaista, mitä ei etelän myymälöissä ole. Ja olihan siellä, muttei sitten kuitenkaan riittänyt keskittymis- eikä päätöksentekokyky siihen asti, että olisin jotain järkevää muistoksi käynnistä osannut ostaa.
Kiekkopoika jäi ja jätettiin pohjoiseen hyvillä mielin, ja palailtiin ukkelin kanssa takaisin Vuokattiin. Matkalla pysähdeltiin muutamankin kerran, kun ei ollut kiirettä mihinkään. Mm. Ranuan eläintarhan kulmilla, muttei kuitenkaan haluttu jäädä aitoja jääkarhuja pällistelemään, vaan tyydyttiin pahvisiin, jotka eivät helteessä pahemmin viilentäneet.
Vuokatissa loma jatkui omaan tuttuun tahtiinsa, ja loppuajasta alkoi jo tuntua siltä, että ihan kiva palata kotiinkin, vaikka samaan aikaan mieleen hiipikin jonkunlainen levottomuus, kun annoin ajatusten lentää aikaansa edelle takaisin arkeen.
Järvikin alkoi loppua kohden liikehtiä, ja vaikkei nyt vielä syksyn tuntua ilmassa ollutkaan, niin erilainen vire kuitenkin kuin tyyninä alkupäivinä.
Koko kesän jatkunut kuumuus teki myös sen, että tuli syötyä ja juotua mitä sattuu. Ei vaan ollut mielenkiintoa, eikä virtaa panostaa kunnon ravintoon, ja sekös tällä hetkellä tuntuu työtuolissa istuessa kiristävänä housunvyötärönä ja olotilassa muutenkin.
Terassilla jättimäiseksi riehaantuneesta pinaatista ja spelttijauhoista paistamani lätyt olivat varmaan ainut järkivihreä poikkeus. Ja ilmeisen onnistunut sellainen, koska vino pino katosi kolmen miehen toimesta parempiin suihin alta aikayksikön. Siitäkös tuli paistajalle iloinen mieli. Ja vielä jäi pinaattia pakkaseenkin.
Ruokavalio korjaantuu aikaa myöten itsestään, mutta sen verran epätyypillisen lunkisti olen liikunnan suhteen tänä syksynä päättänyt ottaa, etten aio pakottaa itseäni mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä. Vaikkapa nyt salille, joka ei tällä haavaa houkuta pätkän vertaa (siitäkin huolimatta, että tuli hankittua vuosikortti juurikin sillä mielellä, että tulee sitten varmasti käytyä...). Ja voi olla, ettei houkuta myöhemminkään, mutten stressaa. Olen kuitenkin kävellyt kesän helteisten pelikierrosten aikana muutamia satoja kilometrejä, joka on paljonkin parempi kuin ei mitään. Jalkalihaksissa ei siis valittamista, eikä loppupeleissä isommin muussakaan. Ja vaikka näin 53-vuotiaana uskallan sanoa olevani/pitäneeni itseni paremmassa fyysisessä kunnossa kuin moni 35-vuotias, tai ikävä kyllä, jopa parikymppinen (ja nyt sitten vaan odottelen, että putoaa meteoriitti päähän tai jotain kostoksi tästä omakehusta), se ei ole itselleni mikään mittari, vaan kaiken perusta on oma hyvä olo ja tyytyväisyys omaan itseensä ja tekemisiinsä, joita kukaan muu ei voi arvottaa tai määritellä.
Salin sijasta bongasin ilokseni kuun lopulla voimaan tulevasta syksyn liikuntalukkarista uutuuksina pilateksen, jota olen halunnut jo pitkään kokeilla. Samoin kuin aiemman, sittemmin ohjaajan puutteeseen päättyneen, harrastukseni joogan, joka tosin näyttää ajoittuvan torstaihin aamukymmeneen, eli parhaaseen työaikaan, mutta tiedän, että työantajalleni kyllä käy pikku joogataukokin, kun kysyn, haluavatko, että olen mieluummin vetreä ja virkeä kuin kankea ja kärttyinen :). Ja työpisteenikin kun on muutaman (sadan) portaan päässä liikuntakeskuksesta, ei mene siirtymiinkään työaikaa juuri mitään.
Terassilla jättimäiseksi riehaantuneesta pinaatista ja spelttijauhoista paistamani lätyt olivat varmaan ainut järkivihreä poikkeus. Ja ilmeisen onnistunut sellainen, koska vino pino katosi kolmen miehen toimesta parempiin suihin alta aikayksikön. Siitäkös tuli paistajalle iloinen mieli. Ja vielä jäi pinaattia pakkaseenkin.
Ruokavalio korjaantuu aikaa myöten itsestään, mutta sen verran epätyypillisen lunkisti olen liikunnan suhteen tänä syksynä päättänyt ottaa, etten aio pakottaa itseäni mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä. Vaikkapa nyt salille, joka ei tällä haavaa houkuta pätkän vertaa (siitäkin huolimatta, että tuli hankittua vuosikortti juurikin sillä mielellä, että tulee sitten varmasti käytyä...). Ja voi olla, ettei houkuta myöhemminkään, mutten stressaa. Olen kuitenkin kävellyt kesän helteisten pelikierrosten aikana muutamia satoja kilometrejä, joka on paljonkin parempi kuin ei mitään. Jalkalihaksissa ei siis valittamista, eikä loppupeleissä isommin muussakaan. Ja vaikka näin 53-vuotiaana uskallan sanoa olevani/pitäneeni itseni paremmassa fyysisessä kunnossa kuin moni 35-vuotias, tai ikävä kyllä, jopa parikymppinen (ja nyt sitten vaan odottelen, että putoaa meteoriitti päähän tai jotain kostoksi tästä omakehusta), se ei ole itselleni mikään mittari, vaan kaiken perusta on oma hyvä olo ja tyytyväisyys omaan itseensä ja tekemisiinsä, joita kukaan muu ei voi arvottaa tai määritellä.
Salin sijasta bongasin ilokseni kuun lopulla voimaan tulevasta syksyn liikuntalukkarista uutuuksina pilateksen, jota olen halunnut jo pitkään kokeilla. Samoin kuin aiemman, sittemmin ohjaajan puutteeseen päättyneen, harrastukseni joogan, joka tosin näyttää ajoittuvan torstaihin aamukymmeneen, eli parhaaseen työaikaan, mutta tiedän, että työantajalleni kyllä käy pikku joogataukokin, kun kysyn, haluavatko, että olen mieluummin vetreä ja virkeä kuin kankea ja kärttyinen :). Ja työpisteenikin kun on muutaman (sadan) portaan päässä liikuntakeskuksesta, ei mene siirtymiinkään työaikaa juuri mitään.
Tein myös jotain, mistä olen pitkään haaveillut, ja ilmoittauduin kansalaisopiston keramiikkakurssille. Nyt vaan sitten jännitän, toteutuuko se, koska olin ensimmäinen ilmoittautuja ja kurssi kuitenkin alkaa jo syyskuun puolivälissä. Toivottavasti. Haluaisin niin päästä kokeilemaan dreijausta, joka tosin on vaan pieni osa kurssin annista. Sensijaan epäilen omia kykyjäni keksiä savesta mitään muuta muotoiltavaa kuin kulhoja ja lautasia. En ole mitenkään taiteellinen tyyppi, joten mitään merkittävää meikäläisen mielikuvituksella tuskin syntyy. No, ehkä Kekkosen näköispatsasta voisin kokeilla..
Kotiin palatessa odotti kuivuudesta ruskistunut nurmikko ja samasta syystä liki kaikki lehtensä ravistanut pensasaita. Eivätkä kesäkukatkaan enää järin eläväisiltä näyttäneet, vaikka juniori oli niitä uskollisesti talkkarin ominaisuudessa käynyt kastelemassa.
Sensijaan korkean, ennen lomaa tyhjentämäni ulkoruukun pohjalla odotti sininen yllätys. Orvokki näytti siementäneen pohjan pieneen multakerrokseen, ja siellä se nyt sitten nättinä kukkii katseilta suojassa. Haluaisin ottaa ruukun muuhun käyttöön, mutten taida raskia.
Ja jos nyt vielä yhden hyvän puolen helteiden loppumisesta saan esittää, niin se on se, että terassi on jälleen saatu omaan käyttöön. Heinäkuun loppupuolella sinne ei ollut ihmisillä mitään asiaa, kun kaikki maailman pienet lentävät ötökät halusivat etsiä tiensä terassin kattoon, jossa sitten raukat kuolivat kuumuuteen ja tipahtelivat ruumiina suoraan alas. Ei paljon tehnyt mieli istua pöydän ääressä alkukesän lailla ruokailemassa.
Myös ampiaisista ja muurahaisista on tänä kesänä ollut riesaa, mutta kotilot kuivuus on sentään pitänyt poissa, ja se on erittäin tervetullut asia se.
Kepeän kesäkattauksen kuva ilahduttaa edelleen.
Syysinspiraatiota odotellessa toivottelen sopivan pehmeää elokuun jälkipuoliskoa itse kullekin <3
On muuten jännää, miten tuossa alussa sanojen paikan vaihtaminen vaikuttaa niin suuresti. :)
VastaaPoistaMitä olen rovaniemeläisiä ihmisiä tavannut, niin heilläpä on avoin ja iloinen elämänasenne, mutta koskaan en ole käynyt Rovaniemellä.
Mutta vaikka loma olisi kuinka pitkä, on se järkyttävää, miten nopeaan se loman vaikutus lätsähtää ja arki rullaa kuten ennenkin.
Oikein mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa Annukka ja nyt on golfarin unelmakelit, kun helle hellitti. <3
Joo, molemmat totta, koska loma oikeasti oli väsyttävän hellekesän jälkeen (liian) lyhyt, mutta halusin kuitenkin valkata positiivisemman vaihtoehdon, koska ajattelin, että loma on sen ansainnut.
PoistaMulle Rovaniemi on mielikuvissa näyttäytynyt sellaisena winter wonderlandina, jossa talvet on ihan oikeita talvia ja lumi puhdasta ja elämä leppoisaa. Ja nyt kun meillä on siellä oma reportteri, saadaan varmasti paljon kuvia ja kuulumisia tulevan talven aikana. Tähän asti on kuulunut pelkkää hyvää, mikä tuntuu tottakai kivalta. Silloin on itselläkin kaikki hyvin.
Pelikelit tosiaan suosisi nyt, mutta jaksaminen töitten päälle on näin ekalla viikolla ollut vähän hakusessa. Vaan kyllä se tästä taasen. Ja tosiaan, nythän on jo loppuviikko. Kiitos siitä muistutuksesta ja kaikkea hyvää <3
Rovaniemi on ihana. Nyttemmin on tainnut kasvaa melkoiseksi metropoliksi sitten entisaikojen :) Lapsuudessa / nuoruudessa olin siellä joka juhannuksen tienoo viikon tai pari. Muutaman kerran on tullut aikuisiälläkin käytyä, mutta ei nyt jokuseen vuoteen.
VastaaPoistaPehmeää ja mahdollisimman mukavaista arkeen laskeutumista Annukka! ❤️
Mun mielikuvissa Rovaniemi on sellainen todellinen Winter wonderland, mutta koska pikainen käynti sattui keskelle helteistä kesää, tuli tunne, että on myös varsin kiva kesäkaupunki. Erityisen vaikutuksen muhun teki Kemijoen leveys. Täälläpäin kun on tottunut jokiin, jotka muistuttaa ennemminkin ojia ja veden värikin on vähän niin ja näin.
PoistaToiveissa on, että tänä talvena päästäisiin jonkun kerran pohjoisessa poikkeamaan, vaikka välimatka ja ukkelin 6-päiväiset työviikot onkin vähän kepuli yhtälö. Elättelen silti toiveita, että joskus natsaa.
Kiitos Taru ja kaikkea mukavaista sulle kans <3.
PS. Tykkään tosta sun profiilikuvasta.
Tätä oli kiva lukea. :) En ole koskaan pysähtynyt itse katsomaan, mitä tuolta napapiirin joulupukkimestoilta löytyy, joten olen ollut siinä uskossa, että halpatuontikrääsää siellä vain tyrkytetään turisteille - mutta ihanaa kuulla, että suomalainen laatu ja design on saanut tilaa! :D Rovaniemi on myös minun mielestäni oikein mukava paikka. En ole ollut siellä monen montaa päivää, mutta pistäytymiseni ovat jättäneet positiiviset fiilikset. Muistelen yhä lämmöllä sitä, kun taannoisella reissullani Kevolle kenttäkurssille jouduin matkan varrella hakeutumaan lääkärin pakeille Rovaniemellä ja päädyin paikallisen YTHS:n vastaanotolle. Se oli pieni ja symppis paikka, kun oli tottunut Turun ja Helsinginkin vastaaviin, ja palvelu tuntui tosi hyvältä ja jotenkin henkilökohtaiselta, kun kaikki asiointi tapahtui vain yhden ihmisen kanssa. :) Tsemppiä ja jaksamista arkeen! :)
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista :).
PoistaJa juu, sellainen mielikuva mullakin oli joulupukkimestoilta, mutta itseasiassa laaja alue oli kovin siisti ja jotenkin seesteinenkin, kun kaikki rakennukset oli tehty suht samalla tyylillä, eivätkä riidelleet keskenään. Ja erityisesti Iittalan myymälä oli mun mieleen. Rauhallinen ja tyylikäs. Sieltä olisin halunnut jotain erilaista kotiuttaa, mutta ei sitten kuitenkaan maltti riittänyt siihen.
Ainoastaan yksi näkemistäni kaupoista oli melkoisen överi. Eteisessä jättikokoinen amerikkalaistyylinen pukki asiaankuuluvine valaistuine poroineen ja koristeineen, ja sisällä sitten sekalaista matkamuistokamaa. Kallista sellaista niinkuin nyt tietty asiaan kuuluu.. Hyvin näytti tekevän kauppansa, ja oli sielläkin seassa myös ihan kivojakin juttuja.
Sun kokemus lääkärikäynnistä kuulostaa todellakin ihmisläheiseltä ja sellaiselta, että jää taatusti positiivisena mieleen. Etelän ruuhkaisemmissa kaupungeissa olis ulkopaikkakuntalainen herkästi saanut ihan toisenlaista kohtelua.
Kiitos tsempistä ja kaikke mukavaa ja mielenkiintoista sulle <3
Mukava postaus <3
VastaaPoistaOlipa muuten ihana tuo orvokkiyllätys! Ihan kuin olisi pesän tehnyt sinne ruukun pohjalle :) Omat parvekekasvini ovat kaikki ihan puolikuolleita. Kesähelteet ja niiden aikana tehdyt mökkireissut olivat niille vissiin liikaa, kaikesta etukäteiskastelusta ja vesiämpärisysteemeistä huolimatta.
Täällä jotenkin arkirytmi ja motivaatio (ihan kaikkeen) on vielä vähän hakusessa. Ehkä se tästä... Toivottavasti sielläkin! ♥ Mukavaa loppuviikkoa!
Huvitti, kun talkkarina pariviikkoisen ajan toiminut, kesäkukkia ja yrttejä kastelemassa käynyt poika oli viimeisenä päivänä nähnyt orvokin ja ajatellut, että "Kääk, tätä en ole muistanut kastella.. " . Oli helpottunut, kun kerroin, etten tiennyt koko kukan olemassaolosta mitään.
PoistaEilen heitin ruskistuneen mahtiamppelin kompostiin ja kävin Prisman kesäpihalta ostamassa vähän vihreää tilalle. Pallokrysanteemit ei nappaa. Ei kestä kumminkaan nättinä ilman nyppimistä ja siihen(kään) ei motivaatio riitä. Sen enempää kuin oikein mihinkään tällä hetkellä, joten ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat.
Tsemppiä meille <3
Kivaa, että olet taas mukana. Ja vielä hyvän, vaikkakin vähän lyhyen loman jälkeen.
VastaaPoistaVitsit miten tykkään tosta sun ekasta (siankärsämö?) kuvasta. Siinä on tunnelma kohdallaan. Mulle muuten kävi vähän samanlainen orvokkiylläri, mutta vaan valkoisilla orvokeilla. Muut kukat olivat reissujen jälkeen ihan kuolleita, mutta pikkuinen orvokki oli jostakin ilmestynyt aiemmin lähes tyhjään ruukkuun pienen multakerroksen päälle. Ihailen tuollaista sinnikkyyttä.
Voimia näille parille päivälle. Viikonloppuhan on jo ihan alkamaisillaan! Jes!!
Kiitos Leena :). Ja samat sanat sulle. Siis että kiva että olet täällä..
PoistaKyllä se Siankärsämö on ja hassua kyllä, ainoita kukkia, jotka tällä Vuokatin reissulla oli vielä elävien kirjoissa. Yleensä on horsmat vielä ihan nätissä kukassa ja kanervat kauniin liloja, mutta nyt ei ollut horsmista kuin lentelevät hahtuvat jäljellä ja kanervienkin väri haalistunut liki valkeaksi. Myöskään mustikoita tai puolukoita ei näkynyt, vaikka on yleensä niitten paras aika. Että kyllä täällä tosiaan on poikkeuksellisen kuumaa ja kuivaa ollut koko kesän. En ole pahoillani, että loppuu, vaikka tätä ei ääneen täällä paranekaan sanoa ;).
Orvokit tuntuu tosiaan olevan sitkeitä ja vaatimattomia tyyppejä. Eivät tee itsestään numeroa, mutta hauskaa oli, kun muita kukkia ja terassin yrttejä parin viikon ajan kastelemassa käynyt poika oli viimeisenä päivänä kurkannut ruukkuun ja nähnyt orvokin ja ajatellut, että Huuuups, täällä on tämmöinenkin, jota en ole muistanut kastella :). Oli helpottunut, kun sanoin, etten olisi koko kukkaa varmaan huomannut, ellei poika olis mulle sitä esitellyt.
Kiitos voimista ja totta tosiaan, sehän on ihan jo viittä vaille viikonloppu :). Ehti jo vissiin tulla sellainen olo, että tästä eteenpäin arki on kirjaimellisesti pelkkää arkea ja viikonloputkin on peruttu.
Kivaa ja hyvää oloa sulle kans Leena
Tervetuloa takaisin, ihania kesäkuulumisia! Minä en ole vielä saanut kesän jälkeen korkattua blogia, saas nähdä saankokaan, tuntuu niin olevan kaikkea muuta. Teillä on ollut hyvä loma ja kuvat kertovat samaa, oli muuten hauska nähdä tuo ukkelisikin kuvassa (oletan, että hän halaili noita jääkarhuja?).
VastaaPoistaJa voi miten suloisia orvokkeja, siellä katseilta vähän suojassa, ujoina ja kauniina ilahduttavat, ihania!
Jos keramiikkakurssilla tulee liika tuotoksena ruukkuja, niin kauppaa minulle, olen etsiskellyt kivoja kukkaruukkuja, mutta jotenkin kaikki löytämäni ovat ihan plääh, tylsiä!
Meikäläisellä on menossa jo toinen kokonainen työviikko, joten loma on enää muisto, mutta kyllä tässä nyt vielä pötkii menemään, kun aamuisin on valoisaa ja päivisinkin aurinko näyttäytyy. Huomenna pidänkin sitten jo ansaitun ylimääräisen vapaan, meillä on numero kakkosen sotilasvalapäivä, jännittää jo vähän etukäteen :) Niin ja eilen on numero nelosen kanssa kotona kun tehtiin pieni toimenpide, onneksi vähän väljemmät kalenterimerkinnät mahdollistavat vielä toistaiseksi tällaisia, toista se on sitten parin viikon päästä...
Minäkään en ole saanut raijattua itseäni salille, vaikka tiedänkin, että siitä tulee hyvä olo, siis minähän en käy perinteisesti kuntosalilla, vaan salilla niillä toiminnallisilla tunneilla, mutta nyt ei ole jotenkaan saanut itsestään irti... Pari kertaa olen käynyt juoksemassa ja pyöräillyt olen töihin aina kun vain mahdollista, mutta... No, ehkä se inspis tästä vielä löytyy...
Ihanaa loppuviikkoa sinulle!
Kiitos kirjeestä Anu :). Kiva kun jaksoit kirjoittaa noin pitkästi.
PoistaVuokatin loma oli kiva niinkuin aina. Ei petä koskaan. Nytkin jälkimmäisellä viikolla oli koko ajan paljon parempi keli kuin mitä luvattiin. Ehdittiin jo vähän masentua, että jos joka päivä tosiaan ukkostaa niinkuin ennusteissa sanottiin, voidaan unohtaa loman tärkein sisältö eli pelikierrokset, mutta niin vaan paistoi yhtä iltapäivää lukuunottamatta aurinko. Mutta sinä iltapäivänä kun ukkonen ja rankkasade tuli, se tuli todellakin niin nopeasti ja niin rajuna, että olisi voinut käydä huonostikin, jos ei oltaisi ehditty kentältä ajoissa pois. Ei ole leikin asia heilutella metallisia mailoja pään yläpuolella ukonilmalla. Eikä kulkea ison sateenvarjon allakaan.. Vaan kun ei käynyt kuinkaan, niin mitäpä näitä tässä jälkikäteen edes spekuloimaan..
Ja juu, kyllä se ihan mun oma ukkeli on, joka karhujen kanssa halailee. On täällä silloin tällöin vilahdellut aiemminkin, muttei ollenkaan siinä määrin kuin itse haluaisi :D. Pahempaa linssiludetta en taida tietää :D.
Voi että. Teillä on sitten jälleen valapäivä. Juhlallinen ja hieno, mutta nykypäivänä meissä äideissä myös vähän (paljon) huolta herättäväkin niinkuin sun kanssa aiemmin taidettiin puhuakin, kun oli viimeksi jommallakummalla tai molemmilla ajankohtainen.
Kirjoittelin aiemmin tänään Tuulan postaukseen kommentin siitä, kuinka tässä pitäis varmaan vähän muuttaa omaa ajattelumalliaan, eikä soimata siitä, ettei sali aina jaksa kiinnostaa. Ajattelin, että käyn kopioimassa sen tähän, mutta on muutamankin kerran käynyt niin, että kun poistun tästä kommenttilootasta välillä toisaalle, tähän asti kirjoittamani teksti katoaa, joten en nyt ota sitä riskiä :). Mutta siellä se Tuulan blogissa tosiaan on.
Juhlallista ja hienoa valapäivää ja ihanaa viikonloppua muutenkin Anu. Kyllä me tästä taas reipastututaan.
Ihania kuvia <3 Ja täälläkin syönti ollut ihan mitä sattuuu... :D
VastaaPoistaKiitos Katja <3.
PoistaJa juu, ei sitä kuumalla jaksa moisia syömisiä miettiä, eikä muutenkaan silloin, kun elämässä on muutakin paljon tärkeämpää pohdittavaa ja huolehdittavaa. Hyvä nyt kumminkin, että ollaan jotain syöty, että ollaan elossa :).
Kaikkea hyvää <3
Kivoja juttuja sinulla on kirjoituksessasi loma-aikan ollut:) Aikaa kaikelle mitä ei normaalina työpäivänä ole!! Loma on aina liian lyhyt paitsi nyt minulla;) se kun vaan jatkuu ja jatkuu....Nautin kyllä jokaisesta päivästä kun ei tarvitse koko ajan vahtia kelloa ja toimia sen mukaan:)
VastaaPoistaRovaniemellä poikettiin mekin samassa kohteessa kuin te matkallamme Saariselälle. Onneksi olimme siellä aika myöhään ettei ollut paljon aikaa kierrellä kaupoissa mutta totesin samna kuin sinäkin; laadukkaita kauppoja ja tuotteita näytti olevan tarjolla. Ostin itselleni suomessa käsin huovutetun poronpään joulukoristeeksi niinkuin noita koristeita ei olisi tarpeeksi. Halusin kuitenkin kannattaa käsityötä ja kun se oli vielä siististi tehty, kivan näköinen ja pienikokoinen niin se sai lähteä mukaani korkeahkosta hinnasta huolimatta. Lapin krääsäkaupoista löysin kivan ja edullisen pipon, tarkistin valmistusmaan ja sehän olikin kiina;) siis se lapin muistona:).
Toivottavasti kurssi onnistuu, niissä on kyllä mukava käydä - aina oppii jotakin ja on myös kiva seurailla toisia tekijöitä, heidän näkemyksiään ja oppejaan.
Poroista tein saman havainnon reissulla. Ne eivät olleet "moksiskaan" autoista ja tarkkana sai tosiaan olla kun maastoutuiva niin hyvin luontoon. Mietinkin miten paikkakuntalaiset jaksavat olla aina varuillaan vai kyllästyvätkö jo eivätkä jaksa välittää.
Kaunis kattaus viimeisessä kuvassasi.....mitähän siellä tarjoillaan....
Koitan olla olematta sulle kateellinen ja malttaa odottaa omaa mahdollista jatkuvan loman vuoroani vielä muutaman vuoden ;). Joskin näyttää siirtyvän koko ajan vaan kauemmas ja kauemmas, eikä ihan täyttä luottoa ole siihen, että mitään eläkepäiviä on kohta enää olemassakaan..
PoistaHeh. Nauratti toi "niinkuin noita koristeita ei olis tarpeeksi.." :D. Mulla sama taitaa koskea valkoisia varrettomia nilkkasukkia, joita ei vissiin koskaan voi olla liikaa vaikka oikeasti onkin ollut jo kauan...
Siellä ainoassa varsinaisessa matkamuistojen sekatavarakaupassa oli munkin mielestä muutamia ihan potentiaaliaisia kivoja pikku juttuja, mutta hinnat oli suhteessa niin korkeita tuotteeseen (ja tod.näk myös valmistusmaihin) nähden, että tuli jätettyä kauppaan, vaikkei siinä nyt isosti olis köyhtynytkään. Ja kotona vähän harmittikin, ettei jäänyt mitään muistoa sieltä. Paitsi pari porokuvioista kippoa aamujugurtille ja marjoille.
Ja juu. Toivon niin, että keramiikkakurssi toteutuu. Ei ole aiemmin mun mielestä ollut ohjelmassa, koska olen kurssiesitteen joka vuosi selannut kannesta kanteen (ja bongannut sieltä kaikkea muutakin, mihin muka osallistun, mutta sittemmin unohtanut koko jutun), enkä muista nähneeni. On kumminkin kiinnostanut jo pitkään, vaikka mun taiteellinen mielikuvitus on kyllä täys nolla :). Tai eihän sitä tiedä, jos sitä yhtäkkiä alkaakin luovuus kukkia, kun saa saviköntin käteensä. Sitä odotellessa toivottelen mukavaa viikonloppua ja tuloksekasta jatkoa kankaiden karsintaprojektille :)
Hei, siivousinnostukseni ompeluhuoneessani on keskeytynyt ja siirtynyt talon muihin tiloihin ja siitä olen iloinen!!. Varastosta saatiin taas poistettua melko iso peräkärryllinen tavaraa kaatopaikalle. Siihen mahtui joitain vanhoja joulukoristeitakin joten nyt ei harmita vaikka ostinkin yhden uuden ja hyvillä perusteilla;)
PoistaTuosta luovuudesta käytiin pitkään keskustelua hetki sitten tilkkuryhmän facebook-sivuilla. Eräs opettaja oli sitä mieltä että tilkkutöitä pitäisi tehdä vain luovasti eikä valmiiden mallien mukaan. Aika moni oli kyllä sitä mieltä että mallit+ohjeet ovat hyviä ratkaisuja koska kaikilla sitä luovuutta ei vaan ole. Kuulun myös tähän ajattelukuntaan:)
Toivotaan kuitenkin että eläkepäivät ovat vielä kaikkien saatavissa vaikka vähän karkaavatkin.
Täältä tulee hatunnosto siivousprojektille. Mulla ei sen sortin innostusta ole havaittavissa, mutta se on kyllä niin palkitsevaa, kun saa raivattua turhaa pois nurkista. Tuntuu, että on ihan kiraimellisesti helpompi hengittää.
PoistaItse ajattelen, että sehän on just hieno, että luovat ihmiset luo malleja, joita me mieluummin valmiita ohjeita käyttäviä voidaan sitten hyödyntää. Palkitsee molemmin puolin, koska mitäs iloa siitä mallien keksimisestä olisi, jos niitä ei kukaan käyttäisi.
No tulipas nyt taas paljon kirjoitusvirheitä, kun mun näppiksessä jotkut kirjaimet on niin jäykkiä, että jää välistä. Mutta luotan sun ikälukutaitoon :)
PoistaKivaa, että olet takaisin! Oli jo kova ikävä <3 Tosi kivalta kuulostaa teidän loma ja voi että, miten upealta paikalta näyttää toi Nuasjärvi. Heti teki mieli päästä pulahtamaan!
VastaaPoistaIhan mahtavaa, että työnantajalle käy toi, että karkaat päivällä joogaan! Olisi niin järkevää, että ihan kaikilla työpaikoilla suhtauduttaisi noin - kuinka suuri etu siitä onkaan pitkän päälle, että liikutaan! Mitä väliä, vaikka välillä kesken työpäivänkin. Niin no joo, paitsi esim. meillä opettajilla, lukkaria on ihan pakko noudattaa :D Mulla onneksi tänä syksynä on joulukuulle asti yksi päivä semmoinen, että pääsen lähtemään aikaisemmin. Tarkoituksena on mennä vesijumppaan ihan Helsinkiin asti noina iltapäivinä. Lähempää ei löytynyt ja sitten kelasin, että ei se haittaa, että ajan 15 min pidempään, kun pääsen kuitenkin kaikista eniten rakastamaani liikuntamuotoa harrastamaan. Tiedän meinaan ihan takuuvarmasti, että jos ilmoittaudun johonkin iltaryhmään täällä lähempänä, niin homma tyssää heti, kun pimeät (ja liukkaat) ajokelit alkaa.
Ai vitsi, olisi ihan sata asiaa, mistä jutella ja kommentoida :D Nyt kuitenkin pakko vielä hetki jatkaa töitä ja sitten alkaa kotihommiin.
Vielä kerran, ihan mahtavaa, että olet taas linjoilla <3 Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua sulle Annukka!
Ihanaa kun joku muistaa mun olemassaolon. Kiitos siitä Emma <3.
PoistaVaikka maailma on täynnä näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja, silloin kun lomaa on käytössä vaan rajallinen määrä, pariviikkoinen tutussa ja turvallisessa paikassa on sopinut meille niin paljon paremmin kuin alati vaihtuvat seikkailut. Eläminen, oleminen ja viihtyminen Katinkullan "kakkoskodissa" on taattua, koska alueella on ihan kaikki se, mistä me nautitaan ja mikä saa loman tuntumaan ihan täydeltä lomalta. Ja mitä on aina kiva odottaa.
Ja juu. Mun työantaja on kyllä super, ja ollut aikaansa edellä, koska jo siitä asti kun tulin 21 vuotta sitten töihin, ehdottivat itse, että tukevat mun vapaavalintaisia liikuntaharrastuksia tietyllä, verottajan hyväksymällä summalla vuosittain. On toiminut kyllä isona kannustimena ja motivaattorina kaikki nää vuodet. Ja pitänyt mut poissa lääkärin pakeilta tai sairaslomilta, joten win-win-tilanne :)
Varmasti hyvä päätös toi sun Helsingin päivävesijumppa. Sitä kun on oppinut vuosi(kymment)en varrella tuntemaan itse itsensä niin hyvin, osaa jo ennakoida eri vaihtoehtojen onnistumisprosentitkin aika tarkkaan :). Ja vesijumppa oli aikanaan myös mun ehdoton suosikki. Oliskohan ollut -94, kun täällä avattiin meidän ihana ja monipuolinen uimahalli (kulkee virallisesti viihdeuimalan nimellä), kävin vesijumpassa ekat 7 vuotta kaksi kertaa viikossa, mutta sittemmin on into hiipunut ja tullut muuta tilalle. Aina välillä päätän, että menen, kun matkaakin on vaan muutama sata metriä, mutten sitten ikinä kumminkaan jaksa odottaa iltaseiskaan asti, kun jumpat on vasta silloin.
Nyt kun tää elämä tästä taas hellekesän jäljiltä normalisoituu, on taas aikaa ja huvitusta hengailla täällä blogien parissa ja vaihdella kuulumisia puolin ja toisin. Kivaa.
Kiitos itselles Emma ja mahtista viikonloppua <3
Olipa kiva lukea lomakuulumisiasi. Ja kiva että olet takaisin täällä blogistaniassakin. Minulla oli jo ihan ikävä. <3
VastaaPoistaMinä olen myös niin iloinen, että se kuumuus on ohitse. Enpä olisi vielä jokin aika takaperin uskonut, että vielä tulee sekin päivä, kun minä iloitsen siitä, että on kylmä. :-)
Minä pidän liikuntaa hirveän tärkeänä, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla ja että monelle liikunta on pakollinen paha. Minusta on hirveää ajatella, kuinka paljon on ihmisiä, jotka eivät liiku lainkaan. Jokainen elää tietysti tyylillään, mutta ihmistä ei ole tehty minusta istumaan ja syömään. Pidän itse liikuntaa eräänlaisena vakuutuksena, koska hyvä kunto ehkäisee sairastumista ja auttaa myös niistä toipumiseen. Toisaalta liikkuessa voi sattua tapaturmiakin, t. nimim. tenniskyynärpää. :-D
Kaunis paita sinulle tuossa kuvassa. Ja ihanan aurinkoinen kuva muutenkin. <3
Tuntuu kivalta, että mun olemassaolo muistetaan. Kiitos siitä Satu <3.
PoistaJa juu. Heippa vaan helteet ja ens kesänä mielellään sellainen välimallin keli kiitos :). Sellainen, että pystyy tekemään muutakin kuin vaan selviytymään tunnista toiseen. Mutta ei taida olla mahdollista, koska tuntuu, että meillä on vaan ne joko-tai-vaihtoehdot käytössä. Ja totta puhuakseni vähän hirvittää ajatus siitä, että onkohan nää tän kesän kaltaiset kesät ääri-ilmiöineen tulleet jäädäkseen. Mutta ehken nyt mieti sitä, tai alkaa ahdistaa.
Ja mitä liikuntaan tulee, olen sun kanssa ihan samoilla linjoilla. On vaan niin vaikea aihe ottaa esiin ilman, että siitä tulee sellainen "olen olevinani parempi ihminen, koska liikun"-olo. Harmittaa vaan niin vietävästi seurata sivusta muutamaakin samanikäistä ystävääni, joille jo sadan metrin kävely on kauhistus, koska autokin on keksitty.. Ja sitten kuitenkin on ihan kaikki mahdolliset krempat ja vaivat, jotka on niin kätevä laittaa iän piikkiin, eikä käy mielessäkään, että itse voisi tehdä asialle jotain. Ja aina vaan vaikeammaksi se tekeminen tottakai käykin, mitä vähemmän liikkuu ja mitä enemmän sitä painoa ja vaivoja kertyy. Harmittaa (ja välillä suututtaakin), koska oikeasti tekis mieli ravistella, mutta olen luovuttanut ja keskityn nyt sitten vaan elämään tätä omaa elämääni omalla tavallani.
Ja kiitti. Paita on itseasiassa hellemekko, joka pelasti mun kesän. Vähän arvelutti sen ostaminen, kun oli "one size" ja aika liehuhelmainen, mutta hyvin laskeutui päällä, eikä ihan teltalta näyttänyt kuitenkaan :).
<3
Minulla oli lomaa normaalin viiden viikon sijasta vain neljä. Lomalla kuitenkin tajusin, että yksi ihminen on stressannut minua muutaman vuoden ajan niin paljon, että en ole pystynyt edes lomista nauttimaan. Nyt kun tiesin, että en välttämättä koskaan enää näe häntä, tuntui lyhyempikin loma niin tuhannesti paremmalta kuin edellisinä vuosina. Kamalaa huomata miten yksi asia voi pilata niin monta muuta asiaa.
VastaaPoistaIhana ja toimelias loma sinulle on ollut. Enpä ole koskaan käynyt napapiirillä, saati sitten vielä pohjoisemmassa. Pitäisikin tehdä joskus matka pohjoiseen.
Ihanaa loppuviikkoa Annukka <3
No huh. Kuulostaa aika hurjalta, että yhdellä ihmisellä on ollut noin iso negativiinen vaikutus, mutta pystyn kyllä hyvin kuvittelemaan, joten ihan mahtavaa, että olet päässyt moisesta eroon. Ei siinä paljon tosiaan pitkätkään lomat auta, jos mieli ei voi olla vapaa.
Poista(Olen itse tässä viimeaikoina harjoitellut sellaista itselleni epäätyypillistä käytösmallia ja päättänyt, että mun ei oikeasti tarvi potea huonoa omaatuntoa esim. siitä, että olen jättänyt hyväksymättä faceen (josta kokonaan lähtemistä olen harkinnut eräätkin kerrat) sellaisilta ihmisiltä tulleita kaveripyyntöjä, jotka etäisesti tiedän tai jossain määrin tunnen, mutta joihin mulla ei ole minkäänlaista oikean elämän yhteyttä. Tai jotka on tyyppeinä sellaisia, joiden kanssa en halua jakaa elämästäni mitään. Ja justiin eilen yksi tällainen ihminen käveli mua kaupassa vastaan, tervehdin, koska kerran tunnen, mutta hän käänsi päänsä pois ja katsoi muualle. Varmaankin mielenosoituksena siitä, että se kaveripyyntö jäi hyväksymättä. Entinen minä olisi ottanut siitä murheen, mutta nyt koin vaan helpotusta ja ajattelin, että no, eipä tarvi enää edes morjenstaa. Tuntui vapauttavalta.
Jo Kainuun korkeudella luonto on niin erilaista kuin täällä meillä. Tulee aina niin hyvä fiilis, kun alkaa vaaramaisemat näkyä horisontissa. Ja Rovaniemen korkeudella maaston muodot muuttui entisestään ja luonto muutenkin. Yksistään Rovaniemeä halkova Kemijoki oli mulle uusi, mahtava kokemus, koska joki oli yhtä leveä kuin järvet täällä.
Ihanata viikonloppua Outi <3
mie lomailen vielä ensi viikon - toinen viikko alkaa olla loppusuoralla - itse en ole koskaan ollut mikään helteen ystävä joten nää vähän viileämmät kelit on tervetulleita... Mäkään en ole parveketta voinut käyttää kun on ollut kuin pätsi tämän kesän. Kukatkin kuolivat - meinasin ostaa uusia mut sit ajattelin et ei ne kestä näissä helteissä. No kohta voi ostaa syyskukat -ja iltaisin kynttilöitä pimeään
VastaaPoistaMukavia päiviä sinne
Heippa Hanna ja ihan mahtavaa, kun sun profiilikuva on saanut kasvot <3. Ja vieläpä hyvin pitkälle juurikin sellaiset, jotka olin sulle mielikuvitellut :)
PoistaNo sulla on sitten ollut sama tilanne partsilla kuin meillä terassilla. Vaikka lasit saa koko seinän leveydeltä auki, ei paljon auttanut, kun kuumaa oli silti ja kaikki ne pikkusiivekkäät tosiaan halus linnoittautua sinne kattoon, jossa eivät sitten kuitenkaan kauaa säilyneet hengissä ja katosta tipahteli milloin siipiä, milloin ruumiita.. Ei kiva. Ja kaupan päälle tuli sitten ampiaiset apajille metsästämään niitä pikkuötököitä pesäänsä ruuaksi nälkäisille. Siinä ei paljon enää meikäläisen keväällä tekemiä valepesiä kunnioitettu, mutta nyt alkaa onneksi sekin ralli rauhottua.
Melkoinen ero oli iltojen valoisuudessa Vuokatissa ja täällä. Siellä oli vielä 11 aikaan illalla ihan suht valoisaa, mutta täällä tulee pimeä jo paljon aiemmin. Tuntuu ihan oudolta laitella valoja sisälle. Kynttilöihin asti ei vielä ole fiilikset piisanneet, mutta kohta se on sekin aika.
Leppoisaa loppulomaa sulle ja oloa muutenkin.
Kyllähän tuon Rovaniemen sellaisena talvisena ja lumisena mielikuvissaan näkee, enkä ole siellä kesällä käynytkään. Samoin tuo joulupukki ja joulupukinmaa automaattisesti yhdistyy talveen.
VastaaPoistaMukavia työpäiviä sinulle!
Kaunista siellä oli nytkin. Erityisesti valtava Kemijoki teki vaikutuksen, kun näytti mun silmään yhtä leveältä kuin täkäläiset järvet.
PoistaOunasvaaran rinteillä olis ollut golfkenttäkin, jota pelatessa olisi ylittynyt napapiiri, mutta oli niin tuskaisen kuuma, ja takana muutaman tunnin ajomatka, joten tyydyttiin vaan käymään klubilla kahvilla ja kurkkaamassa miltä siellä näyttää.
Kiitos ja kivaa viikonloppua!
Hellou Annukka :) Ihana tuo kuva rannalta. Pystyn sekunnissa kuulemaan aaltojen äänen ja tuntemaan hiekan varpaiden alla. Vaikka täälläkin on oltu kaupungissa ja töissä jo tovi, olen vielä ajatuksissani usein meidän kesäisellä rannalla ja kuten aina syksyisin, kaipaan takaisin maalle vielä pitkään. Leppoisaa kesäistä viikonloppua <3
VastaaPoistaNo hellou Jantunen :). Kiva nähdä sua täällä. Ja kiva kuulla, että teillä on ollut tilaisuus viettää aikaa maalla ja rantamaisemissa. Näillä tän kesän helteillä veden läheisyys on kyllä ihan huippujuttu, josta mekin saatiin tuo pariviikkoinen nauttia.
PoistaMukavaa viikonloppua teille sinne myös <3
Huh hellettä sano. Kuis sitä pystyi golfaamaan siinä helteessä, eiks teiltä lähtenyt taju. Mä istuin koko kesän varjossa ihan pimeenä ;)
VastaaPoistaNo mulla oli kyllä välillä sellanen olo, että nyt ollaan ihan siinä tajunnan rajamailla, mutta ukkelilla ei tuntunu missään. Pahaa teki, kun hällä ei ollu edes mitään hattua päässä, mutta on niin paksut hiukset, että ei kuulemma tartte.
PoistaNyt tuntuu kivalta, kun voi taas hengittää ja jaksaa tehdä muutakin kuin vaan selviytyä. Paitsi että tänäänkään en oo tehnyt mitään :).
Mukavoo viikonloppua ja kiva kun kävit.
Ihana postaus!<3 Olisin halunnut kommentoida postaukseen tuoreeltaan, mutta tämä aika vuodesta on yksi niistä ajanjaksoista, kun toivoisi vuorokaudessa olevan vaikkapa pari lisätuntia.;) Meille kävi työparin kanssa just silleen, että aamulla vielä muistimme, että parin tunnin päästä alkaa ilmoittautuminen keramiikkakurssille, ja kun sen seuraavan kerran muistimme iltapäivällä, oli kurssi täynnä. Ei ole tarkoitettu Lahdessa nää kurssit työssäkäyville ihmisille. Päätinkin, että ostan jotkut ihanat astiat kaupasta ja harrastan keramiikkaa sitten eläkkeellä.:P
VastaaPoistaMulla on muutes ihan samalla tavalla erittäin positiivinen kuva Rovaniemestä, vaikken sinne halunnut hakea opiskelemaan silloin ennen muinoin, ihan vaan koska se oli niin kaukana kotoa. Rovaniemelle olisi ollut helpompi päästä sattuneesta syystä. Kun vuosia sitten kiersimme poikien kanssa Suomea, niin yllätyin todella, miten vilkas ja kansainvälinen paikka se tuntui olevan. Vähän toista kuin tämä näivettyvä kotikaupunkimme, joka on ilmeisesti liian lähellä Helsinkiä, joten sen sietääkin tulla osaksi pääkaupunkiseudun lähiöitä, ainakin päättäjien mielestä. No, en ole katkera, mutta kuitenkin...Kun näkee, miten Suomessakin eletään paikasta riippuen aika monenlaista todellisuutta, niin toivoisi, että nuo päättäjät tajuaisivat sen myös. Rovaniemellä asiat tuntuu kuitenkin olevan siis paremmassa jamassa kuin monessa etelän kaupungissa. Toivottavasti pääsette poitsun pelejä katsomaan, ja kausi sujuu hyvin!<3
Oikein hyvää arkea Annukka!<3 Kyllä se tästä taas.:)
Kiitos Taina <3. Toivoisin kanssa muutaman tunnin lisäaikaa vuorokauteen. Mieluiten työajan ulkopuolelle :D.
PoistaMua vähän epäilyttää se keramiikkakurssin toteutuminen, koska ilmoittautuminen oli alkanut jo ennen juhannusta ja siitä huolimatta olin nettilomakkeen mukaan osallistuja nro 1... Mutta luotan siihen, että kun kansalaisopiston perinteinen esite tulee postissa (tuli pari päivää mun ilmoittautumisen jälkeen), ilmoittautumiset lisääntyy. En ole itsekään koskaan aiemmin käynyt netissä ennakkoon ja nytkin vaan kuukkeloin keramiikkakursseja, joita en edes uskonut tarttuvan hakuun, mutta ilahduin, kun niin kävi.
Ja juu. Vilkkaus ja kansainvälisyys yksistään sillä kävelykadun pätkällä Rovaniemen keskustassa oli mullekin yllätys. Ja niin pöljä olen ollut, etten ole aiemmin tiennyt, tai ainakaan tiedostanut, Rovaniemen olevan yliopistokaupunki. Selittää pitkälti sen, että vuokra-asunnot on kortilla ja vuokrat paljon korkeampia kuin kuvittelin. Ihanalta kumminkin tuntuu se, että S on viihtynyt siellä ihan tosi, tosi hyvin ja joukkueessa kuulemma pelkästään mukavaa porukkaa. Edellisviikonloppuna oli "team building"-reissu, jonka aluksi koko joukkue polki vanhoilla Jopoilla 57 km varsinaiseen määränpäähän ja siellä sitten oli kaikenlaista aktiviteettia ja tehtävää. Kuulosti tosi kivalta. Ja näytti hauskalta, kun reilut parikymmentä nuorta miestä polki heijastinliivit päällä pitkin Jätkänkynttilää :).
Viikko töitä on nyt takana lomanpätkän jälkeen, ja tuntuu jo, ettei mitään muuta ole koskaan ollutkaan :). Kelit onneksi on vielä kivoja ja illatkin suht valoisia, joten peliaikaa on töitten päälle vielä ihan mukavasti. jää vaan kaikki muu mukava tekeminen pelien jalkoihin, mutta sille muulle on aikaa sitten syksymmällä.
Iloista arkea sulle kans Taina <3
Kivoja kuulumisia. :) Vaikka helle ottikin monella koville, niin olen niin tyytyväinen tällaiseen kesään vaihteeksi. Tästä on hyvä ammentaa kylminä ja pimeinä talvi-iltoina. :)
VastaaPoistaJuu, tästä ihmeellisestä kesästä riittää taatusti muisteltavaa ja haikailtavaa pitkäksi, pitkäksi aikaa. Ei melkein vieläkään tunnu todelta, että oikeasti oli koko ajan niin lämmin (kuuma), vaikka ihan itse on ollut todistajana paikalla :).
PoistaLeppoisan lämpimiä elokuun lopun päiviä ja iltoja sinne teidän kauniiseen kotiin.
Kivalta kuulosti kesäloma!
VastaaPoistaEn ole koskaan käynyt Rovaniemellä, ja totta puhuen en ole varsinaisesti suonut kaupungille koskaan ajatustakaan. Nyt kiinnostus heräsi. (Jos ensi kesälle ideoimani reissu pohjoiseen toteutuu, se osunee matkan varrelle....)
Tyrskähdin nauruun kuvitellessani Kekkosen näköispatsasta... =D
Mutta orvokki tuossa ruukussa oli todella kaunis! Luonto yllättää joskus.
Iloa ja vielä vähän valoakin näihin pimeneviin iltoihin.
Jäi kyllä tosi mukava fiilis Rovaniemen pikavisiitistä ja siitä, kuinka itseni vilkkaudellaan ja kansainvälisyydellään yllättänyt keskusta oli ihan kotonaan siinä vaikuttavan Kemijoen ja ympäröivien vaarojen (vai tuntureitokahan ne oli) keskellä. En osaa sitä oikein kuvailla ja joku toinen tietty voi olla jotain muuta mieltä, mutta itse kyllä tykkäsin. Ja hyvää fiilistä on sittemmin lisännyt se, että pojalta tulevien viestien perusteella viihtyy siellä tosi hyvin ja sehän nyt tietty suoraan vaikuttaa omaankin olotilaan täällä kaukana.
PoistaKannattaa kyllä poiketa, jos pohjoiseen olet muutenkin matkalla. Ja joulupukin hoodeillakin oli ihan toisenlaista kuin olin kuvitellut, joten positiivinen kokemus sekin. (Vähättelemättä yhtään suotuisan kelin vaikutusta :)).
Mun täytyy ehkä vähän tinkiä siitä Kekkosen näköispatsaasta silmälasien verran :D.
On edistyneemmän tason hommia ne...
Kiitos samoin sulle, sitä iloa ja valoa <3
Pitkästä aikaa lukemassa kuulumisia! Ihanan leppoisan kuuloinen kesä ja syksyllä on todella kivaa aloittaa joku uusi juttu. Pilates tekee kyllä todella hyvää keskikropalle, sen ryhdin paranemisen ihan tuntee! :)
VastaaPoistaRyhtiliike tulee tän kesän jälkeen enemmän kuin tarpeeseen :). Ensi viikolla alkaa ja vähän jo jännittää, miten pärjään, kun olen koko kesän velttoillut. Jos ei muutaman sadan kilometrin verran käveltyjä pelikierroksia lasketa. Keskivartalo tosin on siinäkin lajissa oleellisessa roolissa, joten ehkä en niin rapakunnossa kuitenkaan ole kuin luulen. Mutta ans kattoo ny...
PoistaJa kiva kun kävit.
Kiva lukea taas kuulumisiasi!
VastaaPoistaTeillä tuntuu olevan takuukiva kesäreissu aina tuonne vakkaripaikkaan - niin mahtavaa. Tykkään niin tuosta kakkoskotifiiliksestä, jonka voi kokea ihan jonkun toisenkin omistamassa paikassa, kun on vaan leimaantunut sinne tarpeeksi.
Voi, tuo lasiterassin kattaus on houkutteleva!!
Kiitos CC :).
PoistaKakkoskoti tosiaan tuntuu ihan kodilta. Laskettiin miehen kanssa, että siitä on nyt kai 11 vuotta, kun ostettiin omaksi nuo pari viikkoa (kyseessä on siis lomaosake). Sitä ennen meillä oli samalla alueella hetken aikaa oma yksi viikko ja sitä ennen oltiin vuokralla. Kaikenkaikkiaan taitaa 17 kesää jo olla takana ja aina on niin kiva palata, koska alueella on ihan kaikki, mitä meidän täydelliseen lomaan voi toivoa ja enemmänkin.
Terassilla istuskelen parhaillaankin, kun on niin lämmintä. Ei haittaa, vaikka vähän satelee, kun on katto pään päällä. Oikeastaan tää on silloin ihan parhaimmillaan, kun sataa. Voi olla samaan aikaan ulkona, mutta kuitenkin sisällä.
Ihanaa viikonloppua <3