Sivut

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

YSTÄVÄKIRJA - BLOGGAAJAN VERSIO



Bongasin kivan Ystäväkirjahaasteen Tuulannelin blogista. (Ei ole ensimmäinen, toinen, eikä varmaan viimeinenkään kerta, kun päädyin kähveltämään kysymykset Tuulannelilta, mutta kiva haaste on aina kiva haaste, joten minkäs teet. Mukavan kevyttä puuhaa.)


Nimeni on... 
Annukka-Leena, mutta eipä tule tuota yhdistelmänimeä käytettyä kuin virallisissa papereissa. 

Jotkut kutsuvat minua... Anteroksi. On miespuolisilta golfkavereiltani heti peliaikojen alussa saamani lempinimi, joka on jäänyt elämään.


Olen syntynyt... Tampereella, mutta henkilötodistuksessani lukee Urjala, jota vähän vierastan, koska en ole siellä koskaan asunut. 




Kaiken tuskailun jälkeen LinkedIn-profiilini päätynyt kuva, jonka otti valokuvaajaystäväni Päivi


Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee... 
En muista olleeni varma mistään, ja sen jälkeen kun joku keksi kirjoittaa kouluaikaisiin Ystäväni-kirjoihin "Mikä sinusta tulee isona?"-kysymykseen vastaukseksi "Aika sen näyttää", siitä tuli muotia, eikä kukaan enää kehdannut kertoa omista todellisista haaveistaan. 
Sen sijaan kansakouluaikainen rehtorimme Väinö oli vakuuttunut siitä, että minusta tulee opettaja. Koitti jo nuorena houkutella ammatin pariin määräämällä minut 10-vuotiaana nelosluokkalaisena tuuraamaan sairastunutta ekan luokan opettajaa. Se oli ikimuistoinen päivä Helvinä Helvin paikalla :). 

Mutta minusta tulikin... 

kohtalon sanelemana vientikaupan myynti- ja esimiestehtävissä työskentelevä jokapaikan höylä, joka on jo 24 vuotta saanut olla mukana maailmalla toteuttamassa suomalaisesta puusta suomalaisella työllä valmistettuja, tulevien asukkaidensa toiveiden mukaan räätälöityjä koteja ja loma-asuntoja.







Kolme parasta piirrettä minussa... maltti, hyvä organisointi- ja ongelmienratkaisukyky, tunneäly


Kaupunki... , jossa en ole koskaan käynyt, ja jonne ei ole jostain syystä minkään valtakunnan hinkuakaan, on monen muun ikisuosikki ja unelmakohde New York. Amerikkalaisuus kun kuuluu niihin ainoisiin asioihin maailmassa, joiden suhteen olen asenteellinen. Varmaan perusteettomasti, mutta en voi sille mitään. Eikähän uusin presidentti varsinaisesti helpota ennakkoluulojen poistumista.

Biisi... Gloria Gaynorin "I will survive" 


Juoma... ehdottomasti vesi. Olen niin vesiriippuvainen henkilö, että vettä on aina pakko olla käden ulottuvilla tai ahdistun. Sitä tulee helposti juotua pari-kolme litraa päivässä. Etenkin työpäivinä, kun kannu on pöydällä muistuttamassa. Valkoviinistä tykkään myös. 








Sarja... "Tahdon asia", joka tosin ei uusintana enää tunnu niin hauskalta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta mainio se on pisteliäine anoppeineen ja muine taitavine roolisuorituksineen edelleen. 


Kosmetiikkatuote... Uskokaa tai älkää, mutta minultakin löytyy muuan tuote, jota ilman en ole enää vuosiin osannut olla. Se on luksuskauniissa pötkylässä oleva Guerlainin KissKiss, jota käytän paitsi oikeassa tarkoituksessaan pohjustusvoiteena, myös huulirasvan tilalla, koska en ole lukuisista kokeiluista huolimatta onnistunut löytämään veroistaan huulirasvaa, joka yhtä hyvin estää rohtumisen ja halkeilun. Hinta toki on tavalliseen rasvaan verrattuna hienoinen haittapuoli. Samoin kuin se, että Guerlainia ei täältä meiltä saa enää mistään, joten täytyy aina muistaa ostaa kaksin kappalein, kun kohdalle sattuu. 







Sovellus... Onko WhatsApp sovellus? Jos on, niin vastaan sen, koska sillä tulee päivittäin pidettyä yhteyttä poikain kanssa. Niin kiva saaada videonpätkää milloin mistäkin. Kaikkea ei tietty äidille lähetetä, eikä ole tarviskaan. Pojilla on onneksi hyvä tilanneäly :)


Instagrammaaja... Instagramin käyttöni on kovin vähäistä, joten ei ole muodostunut ketään yhtä ja ainoaa suosikkia. Tykkään tavalla tai toisella kaikista, joita seuraan (no olishan se tietty tyhmää seurata, jos ei yhtään tykkää..). Kuvien laadun suhteen tunnustan kuitenkin olevani jonkun verran kriittinen. Kovin suttuisista tai pimeistä kännykkäotoksista en innostu. Enkä pelkistä peiliselfieistä. Sen sijaan tykkään siitä, että kuviin on liitetty pätkä tekstiä. Pääsee lähemmäs kuvaajan ajatuksia.  

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen... käyttäisin ne tällä hetkellä pikkuveskin remontin jatkamiseen, roskiskatoksen rakentamiseen ja betonitöiden tekemiseen, koska millekään noista ei tunnu löytyvän aikaa, ja kaikkia haluaisin kuitenkin tehdä (paitsi että roskiskatoksesta en ole ihan varma, mutta ukkeli oli sitä mieltä, että valmiina myytävä on liian kallis ja minä kuulemma nikkaroin yhtä hyvän paljon halvemmalla :)). Mutta pysyvästi en lisätunteja kaipaa. Niistä tulisi kumminkin äkkiä vakio-olotila, eikä ylimääräistä aikaa jäisi yhtään sen enempää kuin nytkään.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä... En mitään, koska en ole poikien ystävällisestä opastuksesta huolimatta saanut aikaiseksi perehtyä kunnolla koko Spotifaihin. Alkoi kuulostaa niin työläältä niitten omien soittolistojen tekeminen. 

Sen sijaan ikivanha erkkarilla kasaan kursittu MP3-soitin on edelleen ihan kelpo lenkkikaveri. Muuten en musiikkia juurikaan erikseen kuuntele. Paitsi radiosta töissä ja automatkoilla, jos vaan tulee jotain, mitä jaksaa kuunnella.  




Arkistoista löytynyt kuva todistaa, että tulee sitä joskus näköjään kuunneltua radiota kotonakin.


Pakkaan mukaan matkalle... villasukat. Aina. Kesät - talvet.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe... Siivoan :). 

Viimeisin sisustusostoksesi... uudet pimennysverhot makkariin. Vielä enää pitäisi saada aikaiseksi lyhentää ne sopiviksi, joten vain luoja tietää, milloin päätyvät ikkunaan asti. 

Paras tapa tuhlata 50 euroa... on antaa seteli pojille.  

Ohjenuorani elämässä... on edelleen aina ja kaikkialle sopiva "Kohtele muita niinkuin toivoisit muiden kohtelevan itseäsi". Myös turhasta ruikuttaminen on niin turhaa. Sen suhteen meillä on kotona kirjoittamaton sääntö. Jos tekee mieli valittaa jostain, kannattaa ensin miettiä, voiko itse tehdä asialle jotain. Jos voi, niin sitten tekee, ja valittamisen aihe poistuu. Jos ei voi, kannattaa keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Eikä taaskaan tarvi valittaa. Toimii yllättävän hyvin. Jos ei aina heti, niin pienellä vinkillä. 



Kiitos kivoista Ystäväkirjamuistoista Tuulannellille ja haasteen alkuperäiselle keksijälle, kuka onkin. Kirja lähtee nyt kiertoon kaikille, jotka haluavat siihen jotain raapustaa. Toivottavasti mahdollisimman moni. 

49 kommenttia:

  1. Olen niin sun kanssa samaa mieltä tuosta Usa hehkutuksesta. Kiva, että joku tykkää, mutta minä en sinne menisi vaikka ilmaiseksi pääsisin. Vesi vanhin voitehista, olen onnistunut lisäämään veden juontiani ja sen kyllä huomaa olotilassa.
    Kiva postaus ja ihana sinä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten meitä on ainakin kaksi, jotka jää vapaaehtoisesti koneesta, kun muut lentää unelmien jenkkilään. Mennään me johonkin muualle sillä välin :)

      Ja iso peukku sulle vedenjuonnista, koska se ON oikeasti ihmiselle välttämätöntä ja vähintäänkin hyödyllistä niin monessa mielessä. Ja olotilassaan todellakin huomaa sen heti, jos vesi jää jostain syystä vähemmälle. (Viikonloppuisin en eina muista juoda tarpeeksi, kun olen enemmän liikkeessä, eikä ole koko ajan sitä kannua vieressä). Ja kyllä se näkyy myös peilissä. Mulla ainakin vaikuttaa ihoon ihan selvästi.

      Kiitos kiva Outi <3

      Poista
  2. Hei sie Annukka <3 Solet aika ihana tyyppi ja molen tosi ilonen, että olen saanut tutustua sinhuun. Meän häätys ottaa semmonen Marttojen terapiapuhelu piakkoin...

    Hyvvää pikkulauantaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Hei sie pohjoisen Marttaseni <3. Kiitos kivoista sanoista ja samat sulle. Enkähän olis itse hoksannut, että nythän on tosiaan pikklauantai. Olin meinaan jotenkin siinä uskossa, että on jo torstai :). Pikku pettymys siis, mutta ehkä se on tää kesäaika, kun on pistäny ajantajun sekasin.

      Kaikhea (kaihkea?) hyvää sinne <3

      Poista
  3. Onpas kiva postaus ja kivat vastaukset erityisesti! Sultahan sitä sitten pitäiskin kysellä mökkirakennusta tontille, vai? Hyvä on tuo ohjenuora elämässä, tuon kun aina muistaisi ja kun muutkin muistaisivat, olisi paljon kevyempää tämä ihmisen elo ja olo.
    Susta olis takuulla tullut loistava opettaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä muuta Anu kuin Ystäväkirjaan kirjoittelemaan. Ja PS. Foto ois kiva ylläri ;). (Oliko se muuten Suosikki, jonka takakannessa oli noita kirjeenvaihtoilmoituksia, joihin piti aina lisätä toi fotojuttu? Silloin just ihan eilen 70-luvulla...)

      Välillä olen miettinyt, että olisko aikanaan pitänyt uskoa viisasta Väinöä, koska uskon, että olisin viihtynyt opettajana ja saattanut vaikka siihen sopiakin. Mutta nyt se on myöhäistä mietiskellä. Että jos haluatte rakentaa laadukkaan hirsimökin, niin sopii kysellä ;)

      Kiitos viestistä Anu ja toivottavasti oot jo kuntoutunut takaisin kuntoilukuosiin <3

      Poista
  4. Ihan oli sinunlaiset vastaukset! ❤

    Vettä pitää mullakin olla aina käsillä, yötä päivää. Ja jos menen mihin vaan minne otan laukun mukaan, pitää siellä olla myös vesipullo. Ja töihinkin otan kotoa vettä mukaan, siellä on niin pahan makuinen vesi...

    Mä taidan kanssa tehdä tän joku päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kuulla, että oli minunlaiset, koska huolestuisin, jos ei olis :).

      Ja sama mulla tosiaan. Myös yöpöydällä on aina oltava iso vesilasi. Ja useimmiten se on aamuun mennessä tyhjä.
      Meillä on tässä kaupungissa ihan hirveän kalkkinen vesi. Onhan siihen tietty tottunut, mutta huomaan aina eron, kun ollaan Vuokatissa lomalla. Siellä vesi on ihan kuin lähdevettä ja tulee aina otettua sitä hanasta kotiin "evääksi" muutama pullollinen. Vaikka eipä se tietty kauaa raikkaana säily. Mutta ehkä tää on ihan terveellinen pakkomielle :)

      Kiva kun kävit ja ennakkoon kiva, kun teet <3

      Poista
  5. Olipa mukava lukea.
    Miten ollakaan, olen Nykin suhteen samoilla linjoilla. Olen matkannut maailmalla jos vaikka missä, mutta Amerikka, no, no. Etelä-Amerikassa olen käynyt kyllä.

    Samoin tuo vesi juomana, ihan must - yöpöydälläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla :). En sitten ole ainoa "antiamerikkalainen". Jotenkin liian suureellista meininkiä mulle.

      Meillä oli täällä työpaikalla ekat 16 vuotta (siis mun ekat) ihan ruskeaa vettä. Välillä hirvitti sitä juoda, kun ajattelin, mitä kaikkea siinä on, mutta naapuri käytti terveyslaitoksella (vai mikä ikinä sen oikea nimi onkin) tutkittavana, eikä ollut mitään terveydelle haitallista. Huh. Huoltomiehet sittemmin vaihtoi putket ja sanoi, että ei mikään ihme, että oli ruskeaa, kun putket oli niin umpiruosteessa, ettei ollut vedelle enää kuin kapoinen reitti, mistä ylipäätään tulla ulos. Hengissä ollaan kumminkin edelleen. Mutta se on kyllä vissi, että heti jos jää vedenjuonti vähemmälle, sen kyllä tuntee paitsi janona, myös olossaan muutenkin. (Joku muuten vinkkasi, että hyvä ja helppo testi oman vedenhuontinsa testaamiseksi, on ottaa kämmenselän ihosta peukalolla ja etusormella kiinni, venyttää sitä ja päästää sitten irti. Jos nahka palautuu samantien, vedensaanti on riittävää, mutta jos iho laskeutuu paikalleen hissukseen, nesteessä on vajausta).

      Poista
  6. Se on kumma juttu tuo Jenkkilä 😄 Ei mullakaan sinne ikknä mitään hinkua ollut, NYkiin sen enempää kuin muuallekaan, lievä asennevamma ei yhtään auttanut tilannetta.
    Onneks tuli se yksi duunireissu keväällä 2016 ja se olikin sitten menoa se! Rakkautta ensi silmäyksellä, pysyy ja paranee vaan. Nytkin kun katselen reissuvaihtoehtoja, niin NY änkee aina vähän vahingossa mukaan. Washingtonissakin vois toki käydä joskus uusiksi, oli niin pikainen käynti päiväseltään, mutta muuten NY riittää. Siellä on kaikki!!! Myös mun ❤!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vuosihan oli tietty 2006!!!! Painokoneen vika 😂

      Poista
    2. Nooo, 10 vuotta sinne tai tänne. Ei oo niin justiinsa :).

      Eikä liene vaikea arvata, ketä ajattelin, kun mietin vannoutuneita NY-faneja :). Tunnen tosin muitakin. Ja taitaa sullakin olla perheen sisällä toinenkin tapaus.

      Lontookin oli mulle sellanen, minne ei ollu erityisempää hinkua, mutta kävi niinkuin sulle, että työreissulla jouduin muuttamaan mieleni. Olikin mukava kaupunki, jossa on sittemnin tullu käytyä myöhemminkin. Mutta jos joku suurkaupunki pitäis mainita, minne oikeesti haluaisin matkustaa, se olis Tokio.

      Kiva oli nähdä sua täällä <3

      Poista
    3. Kyllä mä täällä pääsääntöisesti notkun aina kun sulta tekstiä tulee. Mun oma "runosuoni" vaan on tainnut kuivua kokonaan.
      Eilenkin miuten tsekksilin matkoja, Barcelonaan pitäis, mutta se rakas Iso Omena änkeää joka väliin. Neljän tunnin jälkeen paloi hihat Finnairin sivuihin, joten saas nähdä mihin mä lähden. Jos lähden. Vai Tallinnaan. Se o niin nokonnuukaa 😄 (Paitsi New York on 👌💕👍🏻🍾😎🛫🏙😘)

      Poista
  7. Iiiik, miten ihana postaus. Tykkään! Ja sun ammattia olen joskus miettinyt, luulin että se liittyy jotenkin sisustamiseen, mutta onkin erilainen, mut liittyy koteihin kuitenkin. Kiinnostavalta kuulostaa. Mut muuten niin sinua ja uskon tosiaan et tunneälyä sulla löytyy. Ihana olet ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä muuta kuin Ystäväkirjaan kirjoittelemaan Kati :).

      Ja osittain olet oikeassa tossa ammatissa, koska sivutöikseni tein pienesti sekä sisustussuunnitteluhommia että toimin sisustustuotteiden jälleenmyyjänä. Nyttemmin olen heivannut kaiken ylimääräisen, kun kääntyi stressin puolelle, vaikka alkuperäinen ajatus oli ihan päinvastainen ja suunnitelmakin olevinaan hyvä. Nyt olen vapaa vaikka roskiskatoksen rakenteluun :D.

      Kiitos kauniista sanoista Kati <3

      Poista
  8. Sutjakkaasti taas kirjoitat ja sun postaukset tuleekin aina luettua sanasta sanaan vaikka olisivat kuinka pitkiä.
    Joitain yhtäläisyyksiä löytyi vastauksistasi niihin joita itse vastaisin jos tämän tekisin. TV-sarja "Tahdon asia" tulee tänäänkin ja siitä tykkään. En ole sitä aikaisemmin nähnykään. Anoppia näyttelevästä Marja Packalenista muistan aina, että kun sekä hänellä että meillä oli pieniä lapsia, niin heillä oli ihan samanlaiset lastenrattaat kuin meillä; Brion punarunkoiset, vihreällä markiisikankaalla varustetulla istuinosalla! Tällaisia yksityiskohtia sitä jää mieleen :) Emme olleet ollenkaan tuttuja, mutta Turun kaupunginteatterin näyttelijänä hän oli aika tunnettu.
    USA saa minunkin karvani nousemaan pystyyn jostain syystä, enkä pahemmin tykkää mistään mitä sieltä tulee, mutta kerran voisin kuitenkin New Yorkissa käydä kävelemässä pilvenpiirtäjien reunustamalla kadulla.

    Kaunis kuva sinusta heti tuossa alussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sujuvasta lukemisesta Kristiina :). Koitin tällä kertaa kirjoittaa niin lyhyesti kuin ikinä pystyn..

      Onpa hauska muisto näyttelijästä. Ja muistan hyvin, miltä ne Brion rattaat näytti. Eikähän se mikään ihme, kun olivat ihan just eilen muotia :).

      Yleensä en tykkää ohjelmista, joissa on jotain ylenpalttista sekoilua, mutta Tahdon asiassa sitä on jotenkin just sopivasti. Ja Tiina Lymi puolestaan on sopivasti ahdasmielinen. Melkein käy Eskoa sääliksi..
      Hyvät roolit kaikilla ja Johanna Vuoksenmaa on mun suosikkikäsikirjoittaja.

      Pepille (joka puolestaan on armoton NY-fani ja kokenut konkarikävijä) kirjoitinkin, että jos johonkin suurkaupunkiin haluaisin tällä hetkellä matkustaa, niin se olis Tokio. Japanissa on paljon sellaista, mikä mua puhuttelee. Mutta just nyt en kerkiä reissuun, kun pitää ensin nikkaroida se katos :D

      Ja kiitos paljon kuvakehuista <3. Koitin siedättää itseäni laittamalla sen tänne. Ja vaikka itse löydän siitä sellaista, mistä voisin kuvaa (ja samalla itseäni) moittia, olen päättänyt, että en sellaista enää harrasta. Muuksi en tästä kumminkaan muutu.


      Poista
  9. Ja olet kyllä todella nätin, pirtsakkaan ja hyvinvoivan näköinen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk. Kiitos paljon Jaana <3. Kristiinalle tuossa ylempänä kirjoitinkin, että vaikka itse löydän kuvasta (tai siis itsestäni) moitittavaa, olen luvannut (itselleni), etten sellaista enää harrasta, koska se on turhaa. Olen se mikä olen, enkä muuksi muutu :)

      Poista
  10. Ihana sinä <3 Näitä on aina niin mukava lukea! Ja vitsit sä olet kauniin näköinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oot <3. Ja kiitos <3 (Olen päättänyt, etten enää etsi omista kuvistani epäkohtia, joten en sano nytkään mitään)

      Poista
  11. Oikein ihana postaus, Kiitos! Olet niin kaunis, nuori ja menestyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua Emilie. Olishan se varmasti hienoa olla kaunis, nuori ja menestyvä, mutta oikeasti olen 52-vuotias tavis, jonka työkin on ihan tavallista. Asiakkaat vaan ulkomailla.

      Mutta kiitos ja toivon, että sun keväässä olis tänä vuonna taas piirun verran enemmän valoa <3

      Poista
  12. Kiva, kun nappasit haasteen ❤ ja aivan ihana kuva sinusta postauksen alussa ❤❤❤ Kiva tuo sinun lempparinimesi, se kertoo, että lyönti on sujunut 😊

    Aurinkoista päivää sinulle ja terveiset täältä Tallinnasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pakko, koska tää(kin) oli oikeasti kiva haaste.

      Tiukkaa teki tuo kuva julkaista, mutta kyllähän sellainen oli aina tapana Ystäväkirjaan laittaa, joten koitan opetella siedättämään itseäni. Enkä enää kiinnitä huomiota epäkohtiin, vaan otan nöyrästi kehut vastaan. Kiitos niistä <3

      Ja hyvin tulkitsit tuon mun lempinimen :).

      Iloista päivää sinne laineille ja terkkuja työpöydän takaa <3

      Poista
  13. Kylläpä oli kivat vastaukset :) Ja ohjenuorakin sama kuin mulla (yksi niistä)...

    Ei mullakaan Jenkkilään muuten mitään himoa ole, mutta kyllä se NY pitäisi nähdä, jotta voi sitten muodostaa mielipiteensä uudelleen. Lontoo on rakas, samoin se yksi pieni paikka Espanjassa, minne syksyllä lähdetään kolmannen kerran.

    Mukavaa ja aurinkoista torstaita sinulle Antero <3

    VastaaPoista
  14. Kiitos Tuija:) (Bloggeri ei nyt jostain syystä päästä mua vastauslaatikkoon, joten tulee nyt tähän tää teksti).

    Vannomatta paras yleensä, mutta multa taitaa kyllä NY jäädä näkemättä. Sensijaan Tokioon haluaisin joskus matkustaa. Tai ehkä en välttämättä sinne, mutta Japaniin kumminkin. Siellä kun en ole käynyt ja Japanissa on paljon sellasta yksinkertaisen kaunista (vai pitäiskö sanoa kauniin yksinkertaista), mikä mua kiehtoo. Vaan eipä tässä nyt ehdi mihinkään matkustaa, kun tarttee nikkaroida roskiskatoksia :D.

    Musta tuntuu, että jotenkin iän myötä sitä on alkanut arvostaa enemmän sellasta "tuttuutta". Eli kun se kiva lomapaikka löytyy, sinne matkustaa mielellään uudelleen, eikä enää tarvi koko ajan etsiä uutta ihan vaan muodon vuoksi niinkuin nuorempana. Itse ainakin tykkään siitä tunteesta, kun joku paikka on vähän niinkuin kotiin tulis. Näkee heti, mikä on ennallaan ja mikä ehkä muuttunut edellisestä kerrasta.

    Antero kiittää ja kuittaa ja toivottaa toivoa täynnä olevaa torstaita Tuijalle <3

    VastaaPoista
  15. Olipas taas kiva postaus! Mä kyllä lähtisin Nykiin, mutta uteliaisuuttani. Ei mikään must ja enkä todellakaan ihannoi maata. Australia, Uusi-Seelanti ja Japani olisi ihana joskus nähdä.

    Tässä kun oon avautunut ennenkin, voisin heittää pötköön omat vastaukset: Tarja, Tarssu, Noormarkku, opettaja, valtion virkamies,hyvä organisoija/nopea päättäjä/realisti, Canberra,vesi/valkoviini, whatsup, ei instaa,ei tarvetta lisätunneille, hiuskiinne, kokeilen vaatteita, antaa omille lapsille, isäni sanoin: älä turhaan murehdi etukäteen vasta silloin kun on sen aika ja asioiden on tapana järjestyä. Näin olen omiakin lapsia lohduttanut.

    Että tälläistä ystäväkirjaa täältä! Hyvää loppuviikkoa Annukka Anterolle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, se sarja jota seuraan: Kotiin takaisin. ( kunhan saavat taas sitä Suomeeen) Ja kyllä Tahdon asiaakin.

      Poista
    2. Nonni. Siinähän sitä tuli pikavastaukset Ystäväkirjaan. Kiitti :).

      Meillä on näköjään samat juomasuosikit, ja realisti & nopea päättäjä olen minäkin. Ja mun isällä on myös aina tapana sanoa, että asioilla on tapana järjestyä. Ja toinen suosikkisanontansa on "Tyhjällä tilalla on tapana täyttyä". Eli vaikka kuinka paljon muka olis olevinaan ylimääräistä (säilytys)tilaa, niin huomaamatta se vaan hiippailee täyteen. On kyllä ollut siinä(kin) oikeassa, mutta viimeiset pari vuotta on meillä ollut (turhan) tavaran suunta paremminkin tilasta ulospäin. Vapauttavaa.

      Olen koittanut opetella tota ennakkomurehtimisen vähentämistä, mutta vaikiaa meinaa olla. Nyt just aloin katsomaan kelloa, kun tiedän, että poika lähtee kohta ajelemaan 500 kilsan matkaa kotiinpäin. Tietää sitä, että iltakymppiin asti olen ainakin puoliksi hermona. Ei vaan voi mittään.

      Antero kiittää ja toivottaa Iloista viikendiä Tarssulle :).

      Poista
  16. Tähän haasteeseen pitääkin tarttua! :) Kiva postaus, ihanaa lukea faktoja bloggaajasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilman muuta pitää Pia :). Ja PS. "Foto ois kiva" niinkuin kirjeenvaihtoilmoituksissa oli 70-luvulla tapana ilmoittaa :D.

      Ehkä hassua, mutta en osaa edelleenkään yhdistää itseäni tuohon bloggaaja-sanaan, kun olen vaan tällanen pilipalikirjoittelija.

      Iloista viikonloppua Pia <3

      Poista
  17. Hei Annukka ♡ Kiva lukea vastauksiasi.. Minäkään en ole innostunut New Yorkiin matkustamisesta vaikka sinne on pyydeltykkin lomaseuraksi..Ja ystävien sieltä otetyt lomakuvat ovat olleet huikeita. Mutta se ei jostain syystä ole minun juttu... Ja vanha kunnon radio löytyy täältäkin..Sitä kuuntelen etenkin kotilauantaisin,kotitöiden lomassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa Anne ja kiva nähdä sut täällä :).

      New York taitaa jäädä multa näkemättä, koska on sellaisella suunnalla, että sinne ei oikein töitten puolestakaan joudu. Muutamaan muuhun maahan ja paikkaan, joihin en myöskään olis koskaan kuvitellut matkustavani, olen sittemmin päätynyt työn merkeissä, mutta Amerikkaan ei ole asiaa :).

      Mulla on töissä melko legendaarinen radio, joka ihme kyllä aina vaan pelittää. Ja olis siinä C-kasettisoitinkin, mutta pahus, kun on tullut hävitettyä kasetit.. (Ostin masiinan vuonna -90 jostain Kanarian saarilta.. Varmaan samasta kaupasta, josta edesmennyt anoppi aikanaan toi miehelle ja mulle tuliaisiksi Cannon-merkkisen kameran. Oli lipsahtanut yksi ännä liikaa piraattikameran merkkin, mutta hyvä peli oli sekin :D).

      Iloista viikonloppua <3. En todellakaan oleta, että kaikkia mun höpinöitä aina lukisit, mutta edellisessä postauksessa oli pätkä ja pari kuvaa sieltä teidän kauniilta kulmilta.

      Poista
    2. Ahaa..käyn heti katsomassa.. Juu,aina ei ehdi tänne blogien maailmaan vaikka haluaisikin..ja väliin jää monta kivaa juttua. Jäi tärkeä asia viime kommentista pois..todella hyvä kuva sinusta..olet kaunis ja tyylikäs <3

      Poista
    3. Kiitos paljon Anne <3. Olen päättänyt, etten enää omia kuviani moiti, joten en tee sitä nytkään. Ja tuo on riittävästi itseni näköinen ja riittävän asiallinen työperäisiin tarkoituksiin. Silti vähän jouduin itseäni tsemppaamaan, että sen tänne laitoin. Etenkin noin isossa koossa :)

      Poista
  18. Tämä haaste on tosi kiva - ja odottaa itsellänikin luonnoksissa sitä inspiraatiotaan;)
    Spotifyn suhteen olen samoilla rukseilla kanssasi - ja vanha MP3 -soitin kulkee mukana monessa. Niinkuin villasukatkin - aina ja kaikkialla; töissäkin on aina yhdet laatikossa jemmassa.
    Ja tietenkin tuo viimeinen kohta - melkein voisin sen sinulta kopsata;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivotaan, että inspiraatio yllättää :). Mun on aina pakko (tai siis ei oikeasti mikään pakko-pakko tietenkään) vastata kysymyksiin heti, jos näen jonkun kivan haasteen. Ei pysty ajattelemaan mitään muuta ennenkuin on kirjaillut omat vastauksensa alta pois. Eikä ehdi näkemään muitten vastauksia ja ottamaan niitä tahtomattaan vaikutteita. Välillä kun tulee sellainen olo, että voi vitsit, miksen itse tota tajunnut.

      Ilman vettä ja villasukkia ei ihminen pärjää :). Ja kyllä se museomallin mpkolmonenkin vaan kiva kaveri on. Kappaleita mahtuu just sen verran kuin mun reilun tunnin kävelylenkki kestää. Sit alkaa taas kaikki alusta. Ekana Tapani Kansan "Kesän lapsi mä oooooon "

      Iloista viikonloppua <3

      Poista
  19. Ihana Annukka ja kiva kun laitoit itsestäsi tuon kuvan ja hei kosmetiikkaa Ketä löytyy mahtavaa. 💛💛💛 pojan taskuun se 50 euroa meiltäkin tällä viikolla suhahti, jos on käteistä niin lapsillehan ne menee.

    Jenkkilässä on kyllä tosi paljon hienoja paikkoja, maisemia ja viinitiloja vaikka mitä. Ensiksi viimeksi taas olin ihan tosi jees, että kiva kun kaikki on niin ystävällisiä. Puolessa välissä se teennäisyys otti jo hermoon , eli jos sen unohtaa niin kyllähän siellä kuitenkin on vaikka mitä. New Yorkissa olen käynyt,mutta ei ole mitään paloa sinne uudelleen, ei tehnyt mitään suurta vaikutusta.

    Aurinkoista viikonloppua Annukka💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh tuo auto corrector, eli sitä kosmetiikkaakin löytyy, kivaa ;)

      Poista
    2. Ketä, mitä, häh menee mulle kaikki ihan täydestä :D. Ei enää edes huomaa mitään kirjoitusvirheitä missään. Niitä tulee tehtyä itse niin paljon, ettei jaksa enää edes korjata. Paitsi meillä pojat kyllä aina sanoo, että tietävät aina kummalta puhelimella lähetetty viesti tulee, multa vai ukkelilta, kun "iskän teksteissä on aina niitä ruotsalaisia å-kirjaimia.. "

      Uskon, että amerikoista löytyy vaikka mitä sellaistakin, josta voisin tykätä, koska on niin valtavan kokoinen, että sekaan mahtuu kaikenlaista, mutta New York ei vaan edes ajatuksen tasolla mua viehätä. Liian suurta ja mahtavaa mulle. Ja voin kuvitella, että ylitsepursuava ystävällisyys alkais muakin ottaa kupoliin heti, jos vähänkään tuntuu teennäiseltä. Ja huonona päivänä ei tartte edes olla teennäistä, kun ei vaan huvita koko ajan hymyillä.

      Sulla on siellä vissiin meneillään laskeutuminen laineilta takaisin maan pinnalle :).
      Leppoisaa viikendiä <3

      Poista
  20. Oli kiva lukea vähän erilainen postaus ja kurkistaa ruudun "taakse". Ihana kun joku muukin pakkaa villasukat reissuun...:))Mä taidan pihistää tämän jutun myös omaan blogiin... Rentoa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukkuja, että pihistät :). Luen mieluusti <3

      Poista
  21. Olipa mukava lukea siuta. <3 Ihanat vastaukset. Hmm...pitäiköhän innostua vastaavaan postaukseen? Minäkin taidan "lainata" ideaa. Ihanaa sunnuntaita.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmm. No pitäähän sitä ilman muuta innostua Tiina :). Mie luen sit siuta <3

      Poista
  22. Olipas kiva lukea sen jälkeen kun oli jo sinut livenä tavannut. Ja olen entistä varmempi tunteestani, että haluan tustua vieläkin paremmin. :)

    Hauskaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Satu :). Ja ihan samaa ajattelin sinusta. Blogisinä ja oikea sinä olette ihan selvästi yksi ja sama tyyppi. Ja ihan samannäköisiäkin :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi