Sivut

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

PIENIÄ HYVÄN MIELEN ASIOITA JA HETKESSÄ ELÄMISEN TAITOA


Kun ei kuulu suuria, pitää kirjoitella pieniä. Tai siis mitään ei onneksi pidä, vaan voi.

En tiedä miksi, mutta poden jotain todella voimakasta Japanin kaipuuta, vaikken ole maassa koskaan käynytkään. On aina kuulunut niihin harvoihin maihin, joihin haluaisin vielä matkustaa ja toivon, että sellainen tilaisuus joskus tulee. 

Kaikkein eniten kiehtoisi osallistuminen aitoon japanilaiseen teeseremoniaan (oikealta nimeltään Chadô eli "teen tie"), joka kulkee ennalta määrätyn kaavan mukaisesti ja kestää noin neljä tuntia. Voipi olla, että siinä ajassa alkaisi tatamilla istuminen jäykistää tottumattoman jäseniä, mutta se miten tuon seremonian keskeisin sisältö tiivistetään neljään sanaan "harmonia, kunnioitus, puhtaus ja mielenrauha", kuulostaa kauniilta ja kokemisen arvoiselta.  

Syy tuohon kohta jo vähän (positiiviseksi) pakkomielteeksi muodostuneeseen Japani- ja teeseremoniahaaveeseen löytyy yhdestä lempparikirjastani "Ichigo Ichie - hetkessä elämisen taito japanilaisittain", jonka kuuntelin tässä hiljattain toistamiseen. Ihana, viisas kirja, joka laittaa ajattelemaan, että meillä ihan oikeasti on vain tämä hetki, eikä se toistu. Ei hyvässä, eikä (onneksi) pahassakaan. Ei vaikka joka päivä tekisi asioita omasta mielestään samalla tavalla tai samojen ihmisten seurassa. Kokemus on kuitenkin joka kerralla erilainen. 

Äkkiseltään olisin kuvitellut itse olevani ehdottomasti hetkessä eläjä, mutta se ei taida tarkemmin ajateltuna pitää täysin paikkaansa. 

Jos nyt mietin vaikka sitä, että lähden pitkälle kävelylenkille ja kuuntelen siinä samalla äänikirjaa, niin tavallaan olen kahdessa paikassa yhtä aikaa. Siellä missä parhaillaan kävelen ja siellä mihin kulloisenkin kirjan maailma sijoittuu. 

Vähän sama kuin jos lähtee luontoretkelle, mutta oleellinen osa ajasta menee retkestä reaaliajassa somettamiseen. Tätä en tosin itse harrasta, mutta kuvailemaan kyllä pysähtelen aina silloin kun joku näkymä läikähtää sydämessä. Siinä en näe ristiriitaa, vaan koen, että linssin läpi hetkiin tulee uppouduttua toisinaan vielä syvemmälle. Pelkästään kävellessä mieli kun vaeltaa milloin missäkin. Menneitä harvemmin mietin, paitsi jos kyse on kivoista muistoista, mutta tulevia olen mestari murehtimaan. Useimmiten onneksi turhaan, mutta on silti ominaisuus, josta en itsessäni pidä.

Ihan todellisen hetkessä elämisen kokemuksen saan kuitenkin aina keskiviikkoiltojen kalligrafiatunneilla. 

Enpä olisi syyskuun parilla ensimmäisellä kerralla tottelemattoman terän kanssa takkuillessani uskonut, kuinka koukuttava harrastus kalligrafiasta tulee. Ja kuinka valtavan laaja sen maailma on. Nyt ymmärrän, kuinka mitättömän pieni pintaraapaisu alkeita on vasta takana ja ihan ahdistaa ajatus siitä, ettei yksi elämä tule millään riittämään kaikkeen siihen mitä vielä haluaisin oppia. 



Oma versioni Ichigo ichiestä

Opettajamme Vivian on pitkän linjan kalligrafi, jolla tuntuu olevan loputon määrä tietoa ja taitoa. Ja ideoita.

En olisi itse ikinä hoksannut vaikkapa sitä, kuinka vanhan seinäkalenterin sivusta voi taitella ja taiteilla kirjan. 

Kuvissa oman kirjani pohjana on Teemu Järven piirtämän viimevuotisen luontokalenterin helmikuu, jonka valkkasin siksi, että on syntymäkuukauteni. Tekstien inspiraationa mikäs muukaan kuin Ichigo ichie.




Kieleksi valikoin englannin, koska O on suosikkikirjaimeni ja sanat muutenkin kivempi kirjoittaa kuin Ichigo ichien suomalainen epäsuora käännös "yksi kerta, yksi kohtaaminen". 

Nämä ei nyt varmaankaan hirveästi ketään kiinnosta, mutta kirjaimet on tässä työssä tehty piirtämällä ja välineenä käytin tussia terien sijasta. Terällä luontevasti syntyvien ohuiden ja paksujen viivojen vaihtelua pitää tussilla kuitenkin jäljitellä. 

Myös kirjainten leveydet suhteessa toisiinsa on tarkkaan määritelty ja alkuun tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta omaksua kaikki se sääntöjen määrä. Mutta näinkin vähäisillä harjoituskerroilla on jotain jo jäänyt takaraivoon ja homma helpottunut, kun ei tarvi joka kirjaimen kohdalla enää vilkaista ohjetta.



Tykkäsin tosi paljon tästä työstä ja myös sen lopputuloksesta. Ei tapahdu ollenkaan aina, mutta jotenkin tässä tuo Teemun kuvitus ja itseäni inspiroineen kirjan sanoma toi tekemiseen jotain erityistä rauhaa, vaikka ensimmäisen viivan veto aina jännittääkin. 

Ja jotain maagista näissä kalligrafiatunneissa on, koska niiden jälkeisenä yönä nukunkin aina tavallista paremmin. Mieli on jotenkin niin levollinen.




Pieniin, mutta sitäkin suurempiin ja harvinaisempiin ilon aiheisiin kuuluu auringonvalo, jota ei liiemmin ole viime viikkoina tai edes kuukausina näkynyt. 




Olin justiin asettunut töitten jälkeen sohvalle hetkeksi pötkölleen, kun sälekaihtimien välistä väikkyvä yhtäkkinen valo raidoitti seinät. Oli pakko nousta samantien pystyyn ja hakea kamera, että sain säteet talteen sellaisena kuin ne selälläni maaten näin.



Kevät ei tunnu ulkona oikein edistyvän, mutta sisällä ilahduttaa syreenien hento vihreä.



Samoin herneenversojen, joiden nopeaa kasvua on kiva seurata.



Nyt niitä on tullut jo napsittua leivän päälle ja veikkaan, että maku alkaa jossain vaiheessa jo  kyllästyttää. 



Ei mikään varsinainen teeseremonia, eikä edes oikeaa teetä, mutta valkoinen Unikko-kuppi oli iloinen löytö. Oli joku intuitio, joka johdatti sen luo. 

Poikkesin pikaisesti Turussa yhden asian tiimoilta ja sen verran jäi aikaa ennen bussin lähtöä, että kerkisin käydä syömässä ja pyörähtää Wiklundin kodinosastolla. On ollut tapana ostaa sieltä itselleni tuliaisiksi Marimekon muki, jos tarjolla on ollut uusia mieluisia. Nyt ei ollut, mutta käveltyäni jo yläkerroksista takaisin alas ja ulos, pyäshdyin kun tuli mieleen, että hitsit, haluaisin jonkun simppelin kauniin valkoisen teekupin fiilistelyä varten. 

Palasin takaisin kysymään myyjältä, olisko hänellä jotain mielessä, mutta ei oikein ollut. Kiersin kuitenkin nopeasti vielä hyllyt läpi ja näin tuon valkoisen Unikko-teekupin. Siinä hetkessä tiesin, että meidät oli selvästi tarkoitettu yhteen. Olkoonkin, että kuppi ei ole ihan yhtä käteensopiva kuin Marimekon mukit, joista on mukava pitää kiinni ja ovat kokonsa puolesta omaan käteeni just passeleita. Suorakulmainen lautanenkaan ei ole mittasuhteiltaan ihan paras pari teekupille, muttei haittaa. Kuvio on kaunis, vaikkei kuvissa näköjään erotukaan.

Pieniä hyvän mielen asioita olisi listalla paljonkin, mutta päätin palastella osiin, ettei jää taas kokonaan kirjoittamatta. 

Mukavaa pääsiäisen aikaa !

28 kommenttia:

  1. Kiitos olipa kiva kirjoitus❤️
    Luin kuin iltasadun itselleni ,kun pötkähtämään kävin sänkyyn.
    Auringon säteet, ovat kuin vitamiiniruiske.
    Sinulla on kyllä innoittava tuo harrastus ja näkee aina oman käden jäljen.
    Ihanaa pääsiäisen odotusta ja kevät lähenee..ihanaa🌸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista Päivi. Olispa ihana kirjoitella iltasatuja :).

      Yleiskuva on ollut jo niin pitkään niin harmaa, ettei tarvita kummoista valonpilkahdusta, kun tuntuu tosiaan siltä, että olis pistetty vitamiinia ja elinvoimaa isolla ruiskulla suoraan suoneen.

      Viikko sitten lauantaina nostin ulkoruukun vesisateeseen, että jäinen multa sulaisi ja saisin seuraavana päivänä kiskottua ränsistyneet kanervat irti ja istutettua narsissit tilalle. Vaihtui suunnitelma lennosta, kun sunnuntai-aamuna ei meinannut ovi aueta, kun oli tuiskunnut yön aikana niin paljon lunta. Eli ei narsisseja, vaan lumikola taas kerran käteen. Meni jo vähän tunteisiin.

      Harrastus on kyllä osoittautunut nimenomaan innoittavaksi. Toivon, että mahdun taas tulevan syksyn kurssille mukaan.

      Ihanaa pääsiäistä ja keväisemmän kevään tuloa sinnekin Päivi <3

      Poista
  2. Ihanaa rauhaa henkii koko postauksesi! Miten hienon kirjan oletkaan saanut tehdyksi ja miten paljon kaikkea tuon tekemisessä pitää ajatella ja hallita. Ja nuo ihanat pikku kipot siinä vierellä ovat kuin tehdyt siihen, ja ehkä oletkin ne tehnyt juuri tuohon sopiviksi.
    Sälekaihtimien raoista piskistävä aurinko on saanut minutkin nousemaan ylös sängystä kun siinä makoilin e-kirjaa kuuntelemassa.
    Sanot aina ettei sinulla ole viherpeukaloa, mutta nuo pienet viljelysi kyllä todistavat muuta.
    Ihana teekuppi ja sopii hienosti postauksen päätöskuvaksi.
    Kun nyt kirjoituksista tuli puhe, niin käy katsomassa postaustani "Postia Australiasta" jossa näytän aivan ihanan kirjeen jonka sain postcrossingin myötä Australiasta eräältä Robertilta.
    Mukavaa viikkoa sinulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, jos onnistuin välittämään itse tuntemaani rauhaa (joka tosin on jo vaihtunut perus maanantaityöpäivän rauhattomuudeksi..).

      Ja kiitos, tykkään itsekin kovasti tuosta "kirjasta", samoin kuin noista tekemistäni rakukeramiikkakipoista. Jäivät syksyllä tuoreeltaan tuohon keittiön tasolle, vaikkei niillä siinä sen kummempaa tarkoitusta olekaan kuin silmänilo. Ja japanilaista perinteistä tekniikkaa on rakukeramiikankin teko siinä missä kalligrafian, joten sopii tähän tämänhetkiseen päähänpinttymääni.

      Voi olla, että muisti jo pätkii, mutta ihan äkkiä en muista toista näin pitkää harmaata talvista ajanjaksoa. Josko se korvautuisi sillä, että kesästä tulisi kaunis.

      Mutta hehhee. Herneiden "viljelyyn" ei muuta tarvita kuin herneet ja vähän multaa eli ei vaadi kummoista viherpeukaloa :). Ja sireenien silmutkin aukeaa ihan itsekseen. Koivun oksien ei. Niitä keräilin myrskyn jäljiltä maasta, mutta ilmeisesti niitä ei pysty herättämään kuolleista, vaan pitää katkoa puusta.

      Wau, kirje "eräältä Robertilta Australiasta". Kuulostaa lähes romanttiselta :). Tulen ehdottomasti lukemaan, on jäänyt taas valitettavan vähiin.

      Kiitos samoin, mukavaa viikkoa ja pääsiäistä <3

      Poista
  3. Ihan mahdottoman nopeasti sinusta on tullut taitava kalligrafian kirjoittaja, ihailen ja arvostan, varsinkin kun on jo vähän "hajua" miten vaativaa kirjainten tekeminen on. Kuten kirjoitat niin kalligrafia ei ole pelkkää kirjainten tekemistä vaan siihen liittyy niin paljon muutakin.
    Herneenversot ovat niin hyvä idea korvaamaan rairuohoa, miten olenkaan sen unohtanut;) Mutta nythän voin korjata asian kun muistutit siitä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista Irma. Omasta kokemuksesta tosiaan tunnet kalligrafian kommervenkit.

      Taitavaksi tulemiseen ei varmaan tämä elämä riitä, mutta kyllähän tässä aika paljon kehitystä on tapahtunut niistä ensimmäisistä parista kerrasta, kun en saanut terästä tulemaan väriä kuin pariin kirjaimeen siinä missä opettaja kirjoitteli samalla petsimäärällä pitkät rivit. Tai kun suoraan viivan vetäminen ylhäältä alaspäin oli ihan mahdoton tehtävä.
      Joskin I-kirjain on yksi vaikeimmista edelleen ja lohdutti, kun kuuntelin (yllätys-yllätys Japani-aiheista) kirjaa nimeltään "Shoshin - Aloittelijan mieli". Siinä sanottiin, että kalligrafiassa täydellisen I-kirjaimen harjoitteluun voi kulua kokonainen elämä. Että eipä tässä hätiä mitiä :).
      Japanissa kuulemma kaikkien ministereiden pitää olla kalligrafeja. On sen verran arvostettu taito, enkä ihmettele yhtään.

      Rairuohoa en varmaan ikinä muistanut kylvää ajoissa, eikä sillä oikein ollut pääsiäisen ulkopuolella mitään virkaa, joten siemenet jäi niihin pieniin paperipusseihinsa, mutta herneenversojen ajankohdalla ei ole niin väliä. Etenkin kun kelpaavat syötäväksi.
      Että ei muuta kuin herneet multiin ja iloista kevättä Irma :).



      Poista
  4. Waauuuuu, tässä postauksessa kolahti kyllä ihan kaikki. Tuollaisessa maailmassa itsekin haluan olla. Taianomaiset kuvat <3 Hold that spirit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia <3. Tiedänkin, että olet seesteisen hetkessä elämisen ihminen.

      Ikävä kyllä, mun spiritti kääntyi jonkun ihmeellisen stressin puolelle tänään. En tiedä mikä mua vaivaa, mutta luulen, että kyse on siitä, etten ole päässyt normaalisti liikkumaan kohta pariin viikkoon (ei ole mitään fyysistä estettä, vaan päällekkäisyydet muiden tärkeiden asioiden kanssa). Kaipaan ja tarvin kunnon rasittavaa liikettä. Sellaista, jolla kroppa väsyy kunnolla niin ettei pääkään jaksa jauhaa mitään turhaa.

      Hyvää (kevät)mieltä CC <3





      Poista
    2. Tuli muuten mieleen, oletko tietoinen Tabi salongista Turussa. Siellä on ollut tee-seremoniailtoja ja muita Japaniin liittyviä juttuja. Lisäksi siellä on kaikkea kaunista Japaniin liittyvää - astioita ja kimonoja ym. Sirkkalankatu 24. Sieltä voisit saada sellaisen lyhyen Japanin reissun näppärästi :) Stressikin voisi taas hälventyä...
      Rauhaisaa pääsiäisen aikaa toivotellen CC

      Poista
    3. Voi, en ollut tietoinen, ihan mahtava vinkki CC, kiitos siitä <3.

      Kuulostaa kiehtovalta ja täytyykin tästä hetimiten lähteä (kotisivuille näin ensihätään) tutustumaan valikoimiin.

      Me onnistuttiin viettämään pääsiäinen paikassa, jossa ei aurinkoa näkynyt kuin säätiedotuksissa. Mutta kaikkea ei voi (läheskään aina :)) saada.

      Poista
  5. Upea kirja, hyvin japanilaishenkinen, valoisa ja moderni. Kalligrafia jos mikä on hetkessä olemista, se vaatii rentoutumista ja keskittymistä. Opiskeluihini kuului kalligrafia (opettajana legendaarinen Olof Eriksson) ja typografia, molemmat lempiaineitani. Kirjainten piirtäminen oikeine välistyksineen, x-korkeuksineen, ylä- ja ala-pidennyksineen ei ole yksinkertaista, jotta lopputulos on harmoninen. Ihailen kovasti nykyisiä kirjasinsuunnittelijoita vaikka työ tehdäänkin tietokoneella, luonnosvaihe vaatii käsityötä ja muodontajua. Ihana harrastus sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Cheri ja kiva kuulla, että näit kirjassa japanilaishenkisyyttä niinkuin itsekin (kiitos siitä Teemu Järven piirroksille, joiden lomaan oli kiva sommitella).

      Piti ihan googlailla Olof Eriksson ja vaikutti todellakin legendalta. Olet päässyt mestarin oppiin ja arvaan, että olet tarkka ja taitava.

      Itsellä on takana vasta ihan pienenpieni palanen alkeita. Ja ainoa tyyli, jota koko syys- ja kevätkausi harjoiteltiin (itse olen ensimmäistä kertaa mukana, osa porukasta jo 20 vuotta..) on antikva. Ensin pelkkiä pieniä ja loppuvaiheessa pelkkiä isoja kirjaimia.
      Ja nyt tässä työssä piirrettyjä ja aika vapaasti (muttei kuitenkaan :)) tyyliteltyjä roomalaisia (ehkä, en ole ihan varma mitä nuo mun kirjaimet on).
      Ja heh, opettajakin aina sanoo, että "muista henkittää" (hän on syntyjään virolainen ja puhuu kivalla korostuksella). Siinäkin vielä paljon harjoiteltavaa.

      Ihana harrastus tosiaan. Tuli eteen ihan sattumalta, kun myöhästyin keramiikkakurssin ilmoittautumisesta ja jotain kiinnostavaa piti keksiä tilalle. Ehkä ensi syksynä sitten molempia.

      Osanotto vielä tätäkin kautta ja kiitos kun kävit jättämässä viestiä. Aina ilahduttavaa nähdä jotain pysyvää niinkuin tuo sinun leppäkerttuprofiili.

      Poista
    2. Olof oli julkaissut silloin ainoan suomalaisen kalligrafia- tai tekstausoppaan. Hän oli myös hyvä ihmistuntija, huomatessaan, ettei kurinalainen ja keskittymistä vaativa aihe tuntunut erityisesti kiinnostavan minua, hän totesi räpellyksiäni katsoessaan: sinun ei kannata ollenkaan vaivautua, tämä ei ole sinun lajisi. Siitä suivaannuin niin, että minusta tuli lopulta suoriuduin kurssista ihan hyvin ja kiinnostuin kalligrafiasta. Sittemmin harrastus jäi.
      Virossa on hieno kalligrafiaperinne, Tallinnassa kävimme ihastelemassa upeita näyttelyitä.

      Poista
    3. No ohhoh, Olof oli näköjään myös suorasanainen (tai sitten harrasti hyväksi havaittua käänteispsykologiaa 😁).
      Hauska tarina, vaikkei silloin varmaan niin hauskalta tuntunutkaan.

      Virossa tosiaan taitaa olla varsin vahvat kalligrafiaperinteet ja -taitoa.
      Ei ehkä kuitenkaan vaadita sitä ministereiltä siellä niinkuin Japanissa. Hauska tieto sekin.

      Mulle sopii sellaiset raamit, joiden sisällä täytyy pysyä, koska en ole mikään erityisen luova tyyppi. Siis sellainen taidemaalari, joka alkaa suitsait vedellä pensselillä puhtaalle kankaalle.
      Opettajakin kysyi olenko kenties tekemisissä rakennuspiirustusten kanssa. Aika hyvin veikattu. Niiden parissa on töissä kulunut reilut 30 vuotta, vaikken itse niitä tosin piirräkään.

      Ehdotin kurssimatkaa Japaniin (sai kannatusta 😁), mutta Tallinnakin kävis kyllä.

      T. Annukka

      Poista
  6. Kiitos mainiosta kalligrafiakirjoituksesta! Nyt olen taas ihan hivenen enemmän sivistynyt (en tiennyt kalligrafiasta juuri mitään ennen kirjoituksesi lukemista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tiedä kalligrafiasta vielä juuri mitään :). Tarkoittaa kaunista kirjoitusta ja luulin, että onkin pelkkää sitä, mutta voi että mitä kaikkea niillä kirjaimilla voi tehdä sitten kun osaa. Ihan uskomattoman hienoja taideteoksia.

      Hyvää pääsiäistä Susanna <3

      Poista
  7. Minä taas olen sielultani Intialainen, ja haöluaisin joskus päästä Intiassa käymäänkin. Jotenkin kehtovaa Intian monimuotoisuus ja värikkyys.
    Aivan ihana harrastus sinulla. Kalligrafia on kaunista ja ainakin minun mielestäni kirjoittaessa on pakko olla juurikin siinä hetkessä ja elää juurikin jokainen sekuntti ja kädenliike.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä seuraatko Sadun "Kukkapilli"-blogia (Sadulla on aina niin paljon kommentteja, etten muista ulkoa keitä olen siellä nähnyt), mutta jos et, niin suosittelen. Siellä pääsee keskelle intialaista elämää lähtemättä mihinkään :).

      Syksyllä surin, etten mahtunut mukaan tutuille keramiikkakursseille ja alkuun tuntui, ettei mikään voi niin kivaa harrastusta korvata, mutta kyllä tästä kalligrafiasta on hyvää vauhtia tulossa sellainen. Justiin sen maadoittavan ominaisuutensa takia. Ja todellakin, mitään muuta ei voi sillä hetkellä ajatella kuin sitä mitä käsi tekee. Mutta sitäkään ei kannata liikaa tehdä, sen olen huomannut. Jos menee yliyrittämisen puolelle, menee vaan hartiat ja pää jumiin :)

      Poista
  8. Kiitos Annukka seesteisestä ja niin tavattoman kauniista postauksesta <3
    Heräsi aika paljon ajatuksia, koska minullekin japanilaiset asiat sekä muotoilussa että varsinkin hetkeen pysähtymisessä ovat kovin tärkeitä. Nyt ei kuitenkaan voimat riitä tämän enempään kommentoimiseen, vain tähän lyhyeen kiitokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että päädyin Ichigo Ichien pariin, on Leena sinun ansiota. En olisi koko kirjaa varmaan ilman suositustasi hoksannut ja se olis kyllä ollut iso sääli. Lukijakin on niin rauhoittava (tästäkin me taidettiin aiemmin "puhua", jos en ihan väärin muista).

      Ja ihan samat ajatukset muotoilun(kin) suhteen. Ilo oli päästä kokeilemaan rakukeramiikan tekoa (nuo pikkukupit taustalla on sitä perua), joka kuuluu lisänä kaiken sen jatkoksi, mikä Japanissa ja japanilaisessa tekemisessä kiehtoo.

      Kiitos kun jaksoit laittaa viestiä. Huolettaa vaan tuo mitä sanot. Toivon kovasti, että voimien vähyys ei johdu mistään murheellisesta <3

      Poista
    2. Olen iloinen, että löysit tuon kirjan.

      Surua on lähipiirissä, mutta tätä olimme osanneet jo vähän ennakoida tulevaksi. Sellaista luonnollista elämän kulkua. Silti aina pysäyttävää.
      Rauhallista ja kaunista pääsiäistä sinulle <3

      Poista
    3. Luonnollinen elämänkulku antoi mulle toivoa siitä, että asioita on tapahtunut luonnollisessa (lähtö)järjestyksessä. Mutta aina se on kuitenkin haikeaa ja vaikeaa, joten ymmärrän erittäin hyvin. Ollaan samaa ikäkaliiperia ja tämmöiset asiat ajankohtaisia.

      Rauhaa myös teille kaikille <3

      Poista
  9. Oi niin mukavaa nähdä, että bloggaat vielä! En ole suunnilleen vuoteen saanut kirjauduttua Bloggeriin, mutta nyt päätin tulla tsekkaamaan, mitä täällä on meneillään, ja ilahduin kun vanhat suosikkiblogit ovat yhä olemassa.

    Tosi nättiä kalligrafiaa. Ja samat fiilikset teeseremoniasta ja Japaniin matkustamisesta! En ikinä reissaa mihinkään kauas, ja matka Japaniin maata pitkin veisi ikuisuuden ja olisi ehkä vähän turhan jännittävä minulle, mutta tavallaan kutkuttaisi kyllä käydä siellä joskus ja mm. kokea se teeseremonia.

    Meillä on jo tosi keväistä, lumetonta, ja tänään yli +10 astetta lämmintäkin, mutta tämä onkin ihan eri ilmastovyöhykettä kuin koko muu Suomi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauskaa, koska ei ole kauaakaan siitä, kun mietin, onkohan opiskelut vieneet M.T:n tyystin mennessään, kun ei ole pitkään aikaan näkynyt mitään merkkejä täällä (en tarkoita tätä omaa ns. "blogiani", vaan noinniinkuin ylipäätään blogistaniaa).
      Eli tosi kiva kuulla sinusta. Meillä on aikalailla samanlainen kirjoitustahti :), mutta olen luvannut olla täällä viimeisten joukossa sammuttamassa valoja. Joskin taitaa paremminkin syttyillä uudelleen pikkuhiljaa, kun ihmiset kyllästyvät nopeisiin alustoihin ja tekee mieli palailla tänne rauhallisempaan maailman. (oma ennusteeni vaan).

      Täytyykin ihan mielenkiinnosta tutkia, miten Japaniin pääsisi nousematta taivaalle. Että riittääkö yksi vuosiloma edestakaiseen matkaan :D.

      Kevät tuntuu tulevan ja menevän, mutta toisaalta nyt on vasta maaliskuu, joten eipä tässä vielä hätiä mitiä. Oikeastaan ihan parasta aikaa tämä, kun kaikki vihreys on vasta edessäpäin.

      Mukavaa pääsiäistä ja kaunista kevättä sinne Varsinais-Suomen (?) ikiomalle ilmastovyöhykkeelle :)

      Poista
  10. Aivan ihana tuo sinun kalligrafiatyö!!! 😍😍😍 Ja muutenkin kaunista vihreää kuvissa.

    Hetkessä eläminen, voi, se on kyllä vaikeaa... olen samaa miettinyt, että äänikirja lenkillä (tai missä vaan) on tosi erilaista kuin jos lukisi kirjaa. Lukiessa ei muuta voi juuri tehdä, mutta kuunnellessa voi paljonkin. Toisaalta esim vähän vähemmän innostunut lenkkifiilis voi parantua paljonkin, kun tietää, että voi samalla kuunnella hyvää kirjaa.

    Aurinkoista pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli, työtä oli tosi kiva tehdä ja ehkä tunne välittyi lopputulokseen. Vähän sama kuin valokuvia ottaessa. Hyvällä mielellä kuvatessa kuvistakin tulee hyviä, mutta heti jos väkisin yrittää, ei tule kuin paha mieli.

      Kävelen niin paljon ja noin 99%:sti yksin, joten äänikirjoista on tullut kiva seuralainen. Musiikkia en sensijaan kuuntele kävellessä oikein koskaan. (Enkä kyllä muutenkaan.)
      Kirjojakaan en ole lukenut varmaan vuosiin. En koskaan tiedä mitä ja milloin edes lukisin. Ainoastaan illalla viimeiseksi olisi hyvä hetki muuten, mutta silloin en enää pysy hereillä.

      Meillä meni koko pääsiäinen harmaassa sumussa ja vaihtelevassa sateessa. Ei nähty aurinkoa kuin säätiedotuksissa :). Olishan se ollut kiva ja täällä kotona näytti paistaneen ja olleen lämmintä, mutta me oltiin muualla.

      Toivottavasti se tästä pian kevääksi muuttuu, vaikka ihan muuta kyllä lupailee. Lumikolalle näyttää olevan edelleen tulossa käyttöä. Plaah.

      Onneksi kaikki ihana vihreä on kuitenkin vasta edessäpäin <3.

      Poista
  11. Samoja teemoja täällä kuin minulla ollut Tauvonpaikka -blogissani.
    Vihreitä versoja ja keväisen valon peilautumisia huoneeseen.
    Niin ihanaa kasvun kauneutta ja ohikiitävää kauneutta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on kyllä niin parasta aikaa ja vaikka vihreä on aina kaunista, mikään ei vedä vertoja heleällä keväänvihreälle. Kestää vain hetken, mutta vaikutus on sitäkin suurempi <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi