Sivut

lauantai 10. helmikuuta 2024

KOLMEN KUVAN HAASTE, H NIIN KUIN HELMIKUU

Kristiinan keksimään kivaan kuvahaasteeseen oli jo alkanut tipahdella toinen toistaan hienompia helmikuisia otoksia, joten ajattelin minäkin olla tällä kertaa ajoissa liikenteessä, kun oli hyvää aikaa kylmänä aamuna kuvailla. 

Ja huomaan, että meinaa muuten jäädä välillä vähän liiaksikin päälle kaiken h-alkuisen bongailu ja aloin jo ajattelemaankin "Hooksi" :). Vaikka hauskaahan se vaan on. 



HELMET (ja taustalla HORTENSIA)

Aikanaan kun tuli liikuttua enemmän ihmisten ilmoilla ja viitsin vielä kiinnittää huomiota pukeutumiseeni, käytin usein myös koruja, joista yksinä suosikkeinani nuo kuvan kaula- ja rannekorut. Ostin ne joskus kauan, kauan sitten lentokentältä, kun ihastuin noihin suuriin soikean muotoisiin, kauniisti helmiäistä hohtaviin helmiin, jotka tosin eivät ole aitoja. Jos olisivat, hintalappu olisi varmasti ollut sen sorttinen, että olisi vaan pitänyt katsella kaukaa ja kävellä ohi.

Kaulakoru on lyhyt ja siinä on jämäkkä magneettilukko, joka napsahtaa mukavasti kiinni, eikä tarvi pelätä, että koru tippuu. En vaan osaa sitä(kään) enää käyttää, kun jotenkin tunnen nykyään oloni ihan hölmöksi koru kaulassa tai vaikka vaan ranteessa. Ehkä pitäisi harjoitella niiden käyttämistä uudestaan ja uskoa välillä peili-, eikä pelkkää mielikuvaa.


HÖYHENET

Meillä on olkkarin kattovalaisimena tuollainen iso valkoinen höyhenpallero, josta tykkään tosi paljon. Siinä on harvemmin edes valo, tai oikeastaan ei juuri koskaan, koska tilassa käytetään enimmäkseen himmennettäviä ledejä ja pöytälamppuja. Toimii siis ennemminkin kulmikasta huonetta pehmentävänä elementtinä, johon tarkoitukseen sen alunperin ajattelinkin.

Tämähän on toki sellaisten ihmisten kauhu, jotka ajattelevat hankintoja tehdessään ensimmäisenä siivottavuutta tai mahdollista pölyn määrää, mutta itse ohitan sellaiset seikat, enkä myöskään ole havainnut höyhenten tuottavan minkäänlaista ongelmaa. Pölyt saa helposti pois puhaltamalla, jos siltä tuntuu. Enkähän muitakaan kattovalaisimia yleensä kovin montaa kertaa vuodessa kiipeile pyyhkimään, joten siinä mielessä höyhenet ei tee poikkeusta. 



HELMIKUUN VALO

Teen töissä muuttoa nykyistä pienempään, mutta yhtä korkeaan tilaan, johon ompelen parhaillaan verhoja tuosta Lehtisäleikkö-nimisestä kankaasta, joka jotenkin veti heti puoleensa kaikkien Eurokankaan myymälän tuhansien kangaspakkojen keskeltä. Vihreä väri vääristyy kuvassa, mutta on ihanan raikas ja sopii luontoaiheisena työnkuvaani. 

Korkeutta verhoilla on liki neljä metriä, joten pelkästään sivukäänteissä piisaa 16 metriä ommeltavaa ja silitettävää. Kangas on kuitenkin niin hyvälaatuista, että sitä on ilo työstää ja vähintään yhtä iloiseksi teki tuo silityslaudalle osunut ihana helmikuinen valo. 

Kuvan aihe on kuitenkin siinä määrin kaukaa haettu, että lisään tähän vielä yhden ekstrakuvan, joka sattui aamulla olemaan sopivasti silmien alla.



HEMPEÄ

Lehtikuvien värimaailma henkii aina tähän aikaan vuodesta lähestyvää kevättä ja tässä Kotivinkin kannessa tunnelma on vähintäänkin hempeä. Ei ole sitä ominta värimaailmaani, mutta toimii tarkoituksessaan. 

Vielä olisi ollut mielessä monta hoota, joista ainakin hiukset, herkkä, hanki, haalea, himmeli ja halkeama kävivät mielessä. Viimeksi mainittu siinä vaiheessa, kun ohut lasikannu paukahti tiskikoneessa kokolailla kahtia. Koin kuitenkin parhaaksi jättää kameran sikseen ja siivoilla halkeaman välistä lennelleet pienenpienet lasinsirut samantien roskiin ennenkuin ehtivät aiheuttaa vahinkoa.


Kristiina keräilee oman postauksensa loppuun kuvahaasteeseen osallistuneiden blogeja, joten sieltä pääsee katsomaan, mitä muille on tullut helmikuusta mieleen. 

28 kommenttia:

  1. Hienosti havaittu helmikuun hienouksia!
    Helmet, kauniit, mutta ei tulisi käytettyä. Niin kuin en nykyisin käytä mitään koruja. Ennen oli aina korvikset tärkeät enkä osannut ilman ollakaan. Nyt kun toisesta korvasta on napsaistu pala pois niin saman tien jäi korviksien käyttö, vaikka mitään estettä sille ei olekaan.
    Höyhen; ihanaa keveyttä.
    Helmikuun valo; kaunis verhokangas, voisin itsellenikin tuon ottaa.
    Hauras oli lasikannu kun halkesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä kuinka kauan tässä tulee vielä ajateltua ja puhuttuakin "Hooksi" niinkuin itsekin tuossa kommentin alussa hienosti huikkailit :).

      En oikein edes tiedä missä vaiheessa laiskistuin niin, että lakkasin käyttämästä koruja. Varmaan siinä kohtaa, kun en enää osannut pukeutuakaan. (Ja siis tästä ei kannata vetää sellaista johtopäätöstä, että olisin joskus edes sen kummemmin pukeutunut, mutta oli aikoja kun vielä kaupoista tai kirppareilta löytyi sellaisia vaatteita, joissa viihdyin ja jotka mulle sopi. Usein ne oli mukavia, simppeleitä neulehameita ja yläosia, jotka on kadonneet kartalta jo kauan sitten. Etenkin kun kuljen aina kaiken suhteen niin jälkijunassa).

      Korvikset mulla kyllä on liki päivittäin, mutta nekin mahdollisimman pienet ja huomaamattomat. Sellaiset, joista en ilman silmälaseja erota, kumpi on se varsinaisen korun puoli ja kumpi se kiinnike :):

      Olen ommellut ja silittänyt verhokangasta kotona keittiössä ja vähän jo harmittelin, etten ostanutkin sitä sinne. Olisi sopinut vihreiden seinien ja maton kanssa tosi kivasti yksiin, mutta ehkä sama kuosi töissä ja kotona olis jo vähän liikaa ja alkaisi kyllästyttää.

      Kiitos vielä tästä kivasta kuvatehtävästä. Siitä on monenlaista iloa <3

      Poista
  2. Helmiä minäkin mietin ihan ensiksi mutta jätin sen ja hyvä niin. Sinulla on aivan ihana helmikoru ja siellä takana onKIN Hortensian kukinto -)

    Samaa mieltä että estetiikka edellä mennään ja siivouksia mietitään vasta sitten!!
    Neljän metrin verhot, HuH. On siinä ompelemista vaikka suoraa ommelta onkin!

    Hempeyttä elämään, sitäkin tarvitaan ja voi Himmeli sentään kun minulla olisi ollut niitä kaksikin, en vaan hoksannut...-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hortensian kukinto on yksi niistä metsäpolulla eteen lennähtäneistä, joista kerroinkin :). Oliskohan ilmestynyt vähän niinkuin säälistä, kun en saanut niitä tuoreita pysymään kovin kauaa hengissä. Kaikkein eniten harmitti pojan mulle Äitienpäivälahjaksi ostama suuri taimi, josta yritin huolehtia erityisen hyvin, mutta lopputulos oli erityisen huono.

      Olen kanssa niillä linjoilla, että kyllä niistä siivouksista aina selviää, enkä anna sen rajoittaa valintoja. On jäänyt mieleen mm. meidän taannoinen keittiöremontti (20 vuotta sitten), kun joku silloin huomautti, että yläkaappien päälle varmaan kertyy kamalasti pölyä ja likaa, kun kaapit ei ylttyneetkään kattoon asti niinkuin silloin vielä oli usein tapana. Lupasin antaa rätin käteen kaikille, jota asia mahdollisesti häiritsee, itseäni ei :). Ja itseasiassa keittiökauppias antoi silloin hyvän vinkin siitä, että kannattaa levittää kaappien päälle talouspaperia, jonka voi sitten helposti kääräistä pölyineen pois. Hyvä vinkki, joka sekin jäi tosin toteuttamatta ja hengissä ollan silti :).

      Askartelin muutama vuosi sitten olkihimmeleitä, joista yksi roikkuu meidän eteisessä edelleen ja ilahduttaa aina kotiintullessa. Siitä piti ottaa kuva, mutta olisi pitänyt peruuttaa ovesta ulos asti, että olisin saanut sen kunnolla kuvaan ja oli niin hitsin kova pakkanen, että jäi pakittamatta :).

      Poista
  3. Hei ja mukavaa lauantai-iltaa! Onpa sinulla kauniin raikas blogi. Hiukkanen vihreää valkoisella taustalla on yksi lempiväriyhdistelmistäni tällä hetkellä. Oi, onpas mielenkiintoisia postauksia "kuukauden suosituimmissa"! Huomenna tulen uudelleen ja aloitan lukemisen unien tyhjistä huoneista!
    Mielenkiintoiset aiheet ja ihanat kuvat olit valinnut haasteeseen. Minulla oli hääpäivänä helminauha, mutta muuten en ole oikein helmi-ihminen minäkään ja koruja tulee muutenkin käytettyä harmittavan vähän nykyisin. Ihailen kyllä naisia, jotka käyttävät paljon koruja - minusta se on hauskan näköistä. :)
    Höyhenvalaisin kuulostaa mainiolta ja verhojen kuvio sopii hienosti pitkiin verhoihin.
    Jännittävää viikonloppua ja näkemisiin pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Sara, kiitos kivasta viestistä ja lämpimästi tervetuloa tänne.

      Unien tyhjät huoneet ei ole jättäneet vieläkään rauhaan, vaan aina silloin tällöin niistä edelleen uneksin. Sama koskee kaikkia muitakin samaisessa 8 vuoden takaisessa postauksessani mainittuja vakiounia (kääk miten aika kuluu, olisin voinut vannoa, että tekstistä on kulunut maksimissaan puolet tuosta).

      Samoin minä ihailen koruja muilla ja usein vielä sellaisia kokonsa puolesta tai muuten vaan näyttäviä, mutta itse käytän mahdollisimman huomaamattomia silloin kun ylipäätään enää mitään käytän. Rannekellokin tuntuu jo olevan ylitsepääsemätön asia :). Paitsi kaunis puinen Havu-kello, joka on niin kevyt, ettei sen olemassaoloa edes huomaa. Se on mun koru.

      Melkein harmittaa, kun verhot tuli valmiiksi. Niitä oli niin kiva ommella, kun en ole naismuistiin ommellut yhtään mitään. Ehkä tuli jossain vaiheessa kiintiö täyteen, kun tuli ommeltua ihan kaikki itse. Sellaisiakin juttuja, joita en melkein enää edes usko tehneeni.

      Mukavaa viikonloppua ja kuulumisiin!

      Poista
  4. Aivan ihana tuo höyhenvalaisin! Nostan hattua sinulle tuosta verhojen ompelusta, siinä on ollut kova ompeleminen ja silittäminen. Pitikö kankaan olla palosuojattua?

    Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höyhenvalaisin on kyllä omiaan pehmentämään meidän pientä olkkaria, joka on muuten niin kulmikas ja vähän hankalan muotoinen. Myös pyöreät sivupöydät on siellä toimittamassa vähän samaa tehtävää, mutta keveistä höyhenistä tulee aina erityisen hyvälle tuulelle.

      Vähän hirvitti etukäteen se ompeluhomma, kun pelkäsin, että niin pitkä pätkä kangasta (ei ole palosuojattua) kiemurtelee reunoiltaan, mutta oli kyllä niin hyvälaatuista, että oli ilo ommella. Sensijaan hirvittää kiipeäminen sinne neljään metriin verhoja ripustamaan. Täytynee houkutella huoltomiehet avustamaan.

      Seuraavaksi onkin vuorossa Jennin kuukausi, kun alkaa minimalisti-maaliskuu :). Mukavaa tätä kuuta kuitenkin siihen asti!

      Poista
  5. Hempeät ja romanttisetkin valinnat helmikuun h-kuviksi. Hyvät kuvakulmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti kiteytetty kommentti, kaunis kiitos.

      Poista
  6. Upeat valinnat. Varsinkin tuo helmikuun valo ilahduttaa mieltä. Kauniisti valo siivilöityy upeista verhoistasi- Kaunis tuollainen hyhenpallovalaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli. Valo on tosiaan viimeaikoina ilahduttanut. Tuntuu vaan tulevan käsikynkkää kylmyyden kanssa, mutta minkäs teet. Kaikkea ei voi aina saada.

      Höyhenet on niin kivan keveitä, että ilahduttaa joka päivä olemassaolollaan.

      Iloista tätä päivää!

      Poista
  7. Hei - jos vain ehdit ja kiinnostusta riittää niin saa käydä katsomassa minkälaisia helmikuun kuvia minulla on blogissani :) - mukavaa sunnuntaita sinulle !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kiinnostaa ja tulen ilman muuta sopivasa välissä kurkkaamaan.

      Sunnuntai meni pitkälti Myrskyluodon Maijan parissa. Oli hieno, mutta ehkä turhan pitkä elokuva.

      Mukavaa maanantaita!

      Poista
  8. Beautiful photos! Something different in light of February!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you very much for your kind comment Katerina.
      Luckily the days are getting longer and the light wins the darkness again.

      Wishing you a beautiful start for a new week!

      Poista
  9. Kivasti sinäkin olet löytänyt h-asioita. Hienoa myös, että mukana on adjektiivi. H:ta tarvitaan kohta taas kun tulee huhtikuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmikuu tosiaan hujahtaa äkkiä ohi, vaikka päiviä on vaan pari vähemmän kuin pisimmissä kuukausissa. Mieli meinaa jo karata kevääseen, mutta parempi varmaan ottaa maaliskuu vielä maltilla siinä välissä :).

      Poista
  10. Hilpeyttä helmikuuhusi Annukka! Aurinkoisia hetkiä! Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Tuija! Helmikuu on mun syntymäkuu ja viimeinen vitosella alkava vuosi pyörähtää käyntiin, joten hilpeää on 😁.

      T. Annukka

      Poista
  11. Jo uskaltaa Helmikuun "kierrokselle" - kun on omat Hoot julkaissut....
    Oih - sinulla olisi ollut minullekin "puuttuva palanen" - HEMPEÄ....
    sehän se sana olisi ollut pastellinsävyisille - mitä upeimmille taivaan taiteille... sillä taivas on kyllä leikkinyt tässä kuussa kaikilla ihanilla väreillään.... ja mitä minä siitä noukin; harmauden, heh heh!!
    Mutta harmaa on kaunis, salaperäinen ja sopii melkein minkä tahansa värin kanssa.

    Ihanat on kuvasi ja kuvakulmasi.... tykkää tyylistäsi ottaa kuvia, se on jotenkin ammattimaisempaa kuin meikäläisen räpsiminen. Heleitä hetkiä helmikuuhusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reipas Repolainen oli taas kerinnyt käydä laittamassa viestiä, jota tämä hidas hiihtäjä ei ollut huomannut (tuo 16.2. oli synttäripäiväni ja sekoitti vähän pakkaa :)), pahoittelut siitä.

      Harmaa kaikkine sävyineen on kaunis sekin, mutta ihana on ollut nähdä vaihteeksi sinistäkin taivasta. Ja justiin niitä mainitsemiasi pastellisävyjä.

      Kiitos, koen lähikuvien ottamisen helpoksi (paitsi jos yritän kuvata ruokaa tai kukkakimppua, kumpikaan ei jostain syystä onnistu, vaikka molemmat kohteet pysyy paikallaan :)).
      Sen verran ehdin jo ennakkoon vilkaista omia helmikuun kuviasi, että räpsyiksi en niitä luokittelisi. Kauniit kuvat, joita tulen paremmin kommentoimaan, kun saan taas palan matkaa tätä muuttokaaosta selätettyä.

      Helmikuukin jo kohta loppuu, kääk. Miten tässä osaa kaiken sen lisääntyneen valon määrän kanssa elää :).

      Poista
  12. Kivat hoot sinulla. Kaikki keksii omia, mikä on mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Olifantti, kiitos viestistä (oli jostain syystä mennyt roskapostiin, pahoittelut siitä, mutta onneksi löytyi) ja lämpimästi tervetuloa!

      On tosiaan kiva, kun kaikki keksii omanlaisiaan juttuja, vaikka kirjaimet on kaikilla samat. Usein tulee vähän sellainen tunne muiden kuvia katsoessa, että "däämm, miksen itse keksinyt mitään noin nerokasta :)", mutta parasta mennä siltä pohjalta, mitä ekana tulee mieleen, ettei lipsahda kiva haaste suorittamisen puolelle.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi