Suunnilleen joka toinen päivä olen ollut sitä mieltä, etten halua laitella kotiin mitään ilmiselvän jouluista, mutta joka toinen päivä on taas tuntunut siltä, että ehkä sittenkin jotain kuitenkin.
Onneksi saa ihan itse päättää ja muuttaa mieltänsä niin usein kuin huvittaa. Se(kin) hyvä puoli tässä miesvaltaisessa perheessä on, että todennäköisesti kukaan ei huomaa puuttuuko tai muuttuuko jotain eli ei. Kaikkeen ollaan ihan yhtä tyytyväisiä.
Alkukuusta alkoi huvittaa kranssin teko, joten keräilin materiaalit ja näpertelin. Puolijäinen poikkisahattu kuusenoksa pilkotti hangen alta lähipolun varrella ja loput ainekset napsin kotikatajista ja -tuijista. Jälkimmäisiä raskin leikellä mielin määrin, mutta katajien kohdalla aina nuukailen.
Valkoiset koristepallerot on muutama vuosi sitten posliinisavesta tekemiäni helmiä.
Olen ajastanut valot syttymään aamulla pariksi tunniksi ja seuraavan kerran iltapäivällä, kun alkaa hämärtää. Sammuvat sitten illalla samoihin aikoihin kuin mekin.
En nyt sitten kuitenkaan siinäkään päätöksessä pysynyt.
Alkoi terassin valmistumisesta (2006) asti katossa roikkunut suuri oksa näyttää jatkuvilla harmailla keleillä niin valjulta pelkillä palloilla koristeltuna, että pyörittelin oksaan sittenkin vanhan valosarjan ja poistin samalla hehkulamput taustalta sekoittamasta.
Kiitin samalla itseäni siitä, että olen joskus kirjoittanut valosarjalaatikoiden päälle, missä tarkoituksessa olen aiemmin kyseisiä valoja käyttänyt. Ei tarvi arpoa, piisaako pituus, onko sitä liikaa vai jääkö liian lyhyeksi.
Musta johto on ruma, muttei haittaa, koska valo voittaa.
Seuraavaksi valot sai pihan urhoollinen pikkukuusi, joka sinnitteli tulipalon jälkeen uuteen kasvuun.
Kuusessa tai valosarjoissa ei ole mitään ihmeellistä, mutta näiden kuvien ottamisesta tuli hyvä mieli.
Kamera on pölyttynyt lipaston laatikossa ikuisuuksia ja olin jo ehtinyt pelätä, etten siitä enää koskaan kiinnostu, mutta nyt oltiin taas kavereita. Vaihtelin jopa linssiäkin välillä ja tykkään kovasti noista valonpisaroista.
Mitään massiivisia joulusiivouksia en kannata, koska itsensä pystyy väsyttämään viisaamminkin, mutta muutaman mieltä ja silmää häirinneen asian hoidin kuitenkin pois päiväjärjestyksestä.
Maaliskuisesta keittiöremontin valmistumisesta on sen verran vähän aikaa, ettei kaappeihin ole kummoista epäjärjestystä tai muutenkaan siivottavaa ehtinyt kertyä. Joskin kiitos siitä kuuluu myös vuosi vai olisko peräti kaksi sitten suorittamalleni rankan käden karsintaoperaatiolle.
Sitä vaan ihmettelen, miten on mahdollista, että haarukka-veitsi-lusikka- ym. lokerikot eivät pysy puhtaana, vaikka kaikki mitä niihin laitetaan, on suoraan pesusta tullutta. Jotain murusia niihin jostain tuntuu tarttuvan ja lopulta liiskaantuvan, mutta oli kuitenkin aika iisi operaatio näiden putsaus. Muuta ei keittiössä listalla juuri ollutkaan. Paitsi jääkaappi, jonka siivousta jahkailin ainakin kuukauden päivät ja lopulta siihen meni varmaan maks. puolisen tuntia. Hävettävän paljon kyllä oli pelkkää poisheitettävää. Jälleen kerran.
Myös kylppärissä on pakollisten purkkien ja purnukoiden järjestys säilynyt niin hyvin, että ilahduttaa edelleen jokaikinen päivä. Erityisesti aamuisin, kun voi vaikka silmät kiinni ottaa laatikoista sen mitä tarvitsee. Kaikella on niin selkeä paikka.
Huomasin, että olen kokolailla tasan vuosi sitten ottanut kuvia kylppärin järjestyksestä tehdäkseni aiheesta kokonaan oman postauksensa, mutta on jäänyt pelkäksi aikomukseksi. Ehkä joskus sitten, mutta vannomatta paras niinkuin on tullut moneen kertaan todettua.
Putsailin laatikot ja pesin samalla koko kylppärin.
Tilanjakajan päälle laittamani valosarja on vanhaa mallia ajalta ennen ledejä. Muuntaja tuntuu kuumenevan sen verran, etten uskalla sitä jättää päälle silloin, kun ollaan itse poissa. Varmaan hätävarjelun liioittelua, koska sellaisia ne valosarjat ennen oli, mutta mieluummin olen liian varovainen kuin en ollenkaan.
Olin vakaasti päättänyt, että yhtään uutta valosarjaa tai mitään muutakaan en osta, mutta sorruin kutienkin tuohon yhteen isoon lasipalloon. Ajattelin, että sopii kylppäriin perinteisesti penkillä maljakossa olevan männynoksan pariksi, mutta en nyt sitten oikein tiedä. Pallo on kyllä kaunis, vaikka pimeässä otettu kuva onkin huono. Ehkä tuo koristeellisuus ei vaan sittenkään ole oma juttuni, vaikka pallon just siksi ostinkin. Vastapainoksi kaikelle simppelille, johon mm. allaoleva lempihyllyni Lempi-hylly kuuluu.
Hylly on vintin portaikossa ja tykkään siitä ihan tosi paljon, koska siihen saa ihan parilla pienellä jutulla tehtyä erilaisia asetelmia, joista suosikkini on tuo yläkuvan syksynsävyinen kokoonpano, jonka taustalla oleva puu"taulu" on oikeasti pannunalunen.
Oksaa ja tuikkua vaihtamalla siitä sai talvisemman version, joka on ihan ok sekin. Joskaan kynttilää ei oikeasti uskalla tuossa noin lähellä oksaa polttaa, enkä ole onnistunut löytämään yhtään luonnollisen väristä ledituikkua. Kaikki on olleet liian keltaisia.
Sensijaan parhaita pöytämallin led-kynttilöitä ei enää juuri erota aidoista ja niitä meillä onkin pitkin kotia ajastettuna syttymään neljän maissa iltapäivällä ja sammumaan kympiltä, kun mennään nukkumaan. On kiva tulla töistä kotiin kynttilänvaloon ja illalla taas toimivat hyvänä valomerkkinä.
Ilmapallojäälyhtyjäkin askartelin, mutta niiden kauneus on katoavaista. Kirkkaista lyhdyistä tuli ensin nollakelillä tuollaisia mattakuvioisia ja parhaillaan keli on sen verran plussalla, että kohta niistä on jäljellä pelkät lätäköt.
Joulukorttiaskartelu jäi puolitiehen eli yhtään korttia ei valmistunut, mutta tuo yläkuvan aihio oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva tehtävä, joka toteutettiin vuoden viimeisellä kalligrafiatunnilla.
Kuviot on tehty kloriittiin kastetulla puulastalla ja tekstit kloriittiin kastetulla hiusterällä paperille, joka on ensin pohjustettu musteen ja mustan vesiliukoisen petsin yhdistelmällä. Tähtisumu on hammasharjalla roiskittua kloriittia.
Arkista oli tarkoitus leikellä palasia ja liimata niitä haluamansa muotoisille paperista taitelluille korttipohjille, joihin sitten kaveriksi kauniilla käsialalla kirjoitettua tekstiä.
Auringonvaloa on täällä nähty viimeksi Itsenäisyyspäivänä, jolloin kävin pitkästä aikaa tutun järven rannalla katsomassa, kun aurinko laskee. Oli todella kaunista, mutta niin kylmää, että jäätyi sormet, joten kuvasaldo jäi varsin pieneksi.
Illalla Itseänäisyyspäivän vastaanottoa katsellessani muistin oman tummansinisen paljettimekkoni, jonka ompelin 23 vuotta sitten, kun juhlittiin isolla porukalla pikkujouluja Milleniumin merkeissä Vanajanlinnassa.
Oli sen verran merkittävä tapaus, että olen sitä kunnioittaakseni nähnyt isosti vaivaa haastavan kankaan kanssa ja vielä vuorittanutkin mekon niin huolellisesti, etten enää varmasti edes osaisi.
Kaivelin sen kellarin kaapista hääpukuni vierestä esiin ja ihan vitsillä päätin kokeilla, mihin asti vetskari menee kiinni.
Olin varautunut puoliväliin, mutta mekko solahtikin päälle yhtä hyvin kuin ennenkin. Tuli jotenkin ihan älyttömän juhlava olo ja melkein harmitti, ettei ollut Linnaan mitään asiaa.
Tepastelin siinä sitten mekko päällä telkkarin edessä ja pakotin ukkelin ihailemaan paljetteja, vaikka olisi mielummin katsonut jääkiekkoa.
No joo, se oli semmoinen juttu se, mutta pienestä sitä voi tulla kuitenkin iloiseksi.
Nyt ilahdutan itseäni juomalla kahvia ja syömällä palan tekemääni taatelikakkua tarjottimelta, jolle katoin oikein kynttilän ja katajanoksan ihan siitä ilosta, että oli kiva kirjoitella.
Tänä vuonna jouluvapaata on tuplat pariin viime vuoteen verrattuna eli yhden sijasta kaksi arkipäivää viikonlopun jatkoksi. Itselleni kiva, mutta perheen yksinyrittäjille arkivapaiden palkka on pyöreä nolla, joten en itsekään haikaile sen enempiä lomia. Niitä on tässä viime aikoina riittänyt olosuhteiden pakosta muutenkin.
Joulun tärkeimmän ja samalla ainoan saamani tehtävän olen jo hoitanut eli tilannut valmiiksi paistetun ja siivutetun kinkun läheisestä Maatilakauppa Makulihasta, joka on pelastanut itseni kinkunpaistopainajaiselta jo vuosia. Ei vaan onnistunut se homma meikäläiseltä koskaan, vaan perhe kitui nälissään, kun kinkku ei ottanut kypsyäkseen ja mies polki joka joulu lähi-Siwaan ostamaan uuden paistomittarin, kun epäiltiin siinä olevan vikaa. Ei ollut.
Toinen ehdoton jouluntuoja on kuusi, joka on vielä hankkimatta ja joka meillä tuodaan sisälle aikaisintaan aatonaattona.
Ja vielä kun käännetään ruokapöytä toisinpäin, lisätään pari jatkopalaa, pöytäliina ja jouluinen kukkakimppu, kaikki on niitä tärkeimpiä eli ihmisiä vaille valmista.
Kuva on viime joululta, mutta kimppu tuskin tulee tänäkään vuonna tästä juuri muuksi muuttumaan.
Hyvää joulun aikaa <3. Se on äkkiä ohi.
Olet kyllä varsinainen monitaitaja! Ihanan tunnelman luot kuvilla ja kertomisella.
VastaaPoistaEn tiedä taituruudesta, mutta kiitos paljon kauniista sanoista (Aila?).
PoistaUpeita tunnelmallisia kuvia. Valoköynnöksiä pitääkin olla paljon näin pimeän aikaan.
VastaaPoistaNuo luonnonmateriaaleista tehdyt kranssit ovat kauneimpia. Katselin noita messuilla, mutta maksoivat todella paljon. ymmärrän toki mikä työ noissa on. Teen itsekin käsilläni paljon ja vaikeaa on saada käsitöistä palkkaa.
Tuo ilmapallolyhty on kiva idea. Joskus tein teräskattilaan jäälyhtyjä ja kattilan pohja pyöristyi jään voimasta.
Kiitos Enkuli.
PoistaValosarjojen kohdalla nälkä tuntuu kasvavan syödessä ja määrä kasvaa, vaikka muuta alunperin meinaisinkin. Niistä on nyt tosiaan paljon iloa, kun lumetkin näyttää sulavan pois (plaah), mutta tiedän jo ennakkoon, että kyllästyn niihin myös nopeasti heti joulun jälkeen. Aikansa kutakin.
Käsityöt on tosi vaikea hinnoiteltava. Niihin kun tosiaan sisältyy niin paljon työtä, ettei sitä kaikkea millään voi sisällyttää hintaan, mutta toisaalta ei kannata myydä liian halvallakaan. (Mulle joku joskus sanoi, että mun kannattaisi myydä tekemääni keramiikkaa. Heh. Ei kannata :). Yhden pienen kipon tekemiseen menee kurssitahdilla monta viikkoa ja todennäköinen vastaanotto myyntitilanteessa olisi se, että "Mikä tässä oikein maksaa? Näitä saa Jyskistä parilla eurolla" :)).
Itselleni on tosin käynyt niin päin, että pidin kolmenkympin pyyntihintaa havupallosta korkeana, mutta kun kerran tein sellaisen itse ja tajusin kuinka paljon oksia yhteen palloon uppoaa, päätin ostaa jatkossakin valmiina, jos pallopäälle satun.
Mutta o-ou. Toivottavasti teräskattila oli jo valmiiksi käytöstä poistettu. Toimii kuperana huonosti hellalla :)
Voi Annukka! miten ihanat kuvat ja valmistelut siellä on ollutkin.
VastaaPoistaIlmapallojää juttuja pitää koklaa kyllä, kiitti vinkistä. Odotan niitä pakkasia!
Kaunis tuo tulppaaniasetelma, niin paras on tuo valkoinen aaltomaljakko.
Waude seillähän on niin nättinä juhlamekossakin oltu, olisit voinut mennä vaikka linnanjuhliin
tuolla mekko kaunistuksella.
Meillä muuten ulkokatoksella nuo samat ulkovalot, kiertelin ne aikonaan katoksen sisäpuolelle ja siellä ne ovat olleet vuodesta toiseen valollaan tuovat iloa syksyllä ja talvella.
Kaunis kranssikin. Juku! niin paljon kaikkea ihanaa kuvissa.
Ihanaa aikaa, joulun aikaa tunnelmaa iloa ja leppoisaa oloa teille sinne!
Kiitos paljon Päivi.
PoistaIlmapallolyhdyt on tosi kauniita, kun niistä tuppaa tulemaan jokaisesta erilainen. Vähän kuin jotain uniikkeja design-lasiesineitä. Mm. yhdestä haljenneesta yksilöstä tuli ihan kuin joku Oiva Toikan lintu. Ihan vahingossa siis.
Linnassa näytti tänä vuonna olevan paljon paljettimekkoja (siitä tuo omanikin tuli mieleen) ja melkein oikeasti harmitti olla tällainen tavis, jolle ei kutsuja tipahtele :D.
Meillä oli nuo hehkulamppuvalot aiemmin omenapuiden oksilla, missä näyttivät elokuun pimeinä iltoina kivoilta, kun puissa oli vielä lehtiä, mutta sen jälkeen kun lehdet tippui, meni vähän hohto valoistakin ja siirsin terassille.
Kransseissa parasta on niiden tekeminen. Sen jälkeen tuppaavat jäämään oman onnensa nojaan vaille mitään sen kummempaa paikkaa, mutta ihme kyllä, tämä kranssi jopa päätyi ulko-oven pieleen. Oikeasti olisin halunnut sen oveen, mutten uskaltanut alkaa naputtelemaan sille mitään ripustussysteemiä, ettei helähdä ovesta lasit rikki.
Kiitos samoin, iloa ja leppoisaa oloa, se oli just hyvin sanottu <3
Tuota samaa oon ihmetellyt, että mistä ihmeestä ne muruset ja roskat sinne lusikkalaatikkoon hyppivät? Ärsyttää niitä sieltä pyydystää :D Ihania kuvia sulla taas<3
VastaaPoistaJep. Leikkuulaudaltakin on ainakin meillä niin pitkä matka lusikkalaatikkoon, että ei pitäis sieltäkään lennellä :).
PoistaKiitos kuvakehuista, aika kehnoja on viimeaikoina olleet, mutta kamera pelastaa. Linssi on se, joka meille "myytiin" silloin kun oli Olympuksen edustaja siellä blogitaapamisessa, johon pyysit mut aveciksi. Tykkään siitä tosi paljon (linssistä siis, edustajaa en muista :D).
Iloista joulua Kiskoon <3. Koitetaan pysyä pystyssä, vaikka onkin ihan karsea vesijääkeli.
Ihania kuvia ja asetelmia ym. Sitten kun saat kutsun Linnan juhliin, on juhla-asu valmiina.
VastaaPoistaMitä ihmettä, että kloriitilla saa noin hienoa tulosta paperille! Pitäis kokeilla, vaikka ei mun käsialalla tule hyvää, mutta jos muistaisi tammikuussa edes kokeilla johonkin.
Hyvää Joulun aikaa!
PoistaTurhaan saa postilaatikon kantta kolistella, ei mahda tässä elämässä kutsua tulla :). Mutta ehkä kehittelen mekon ympärille jonkun oman Itsenäisyyspäiväperinteen. Oli yllättävän mukava päälläkin, kun kangas vähän joustaa. Ei tarvi koko iltaa seisten viettää :).
PoistaJa älä kuule muuta sano. Se kloriittihomma oli ihan taikaa.
Valkoinen paperi (pitää olla vesivärin kestävää) suditiin ensin musteella (sekin oli joku tietty laatu) ja vesivärillä täyteen, annettiin kuivua ja sitten tehtiin noita kloriittikuvioita. Niistä tuli oikeasti ihan kuin valaistuja. Sellaisia, jotka ihan hohti siitä paperista.
"Ennenvanhaan" kloriittia olis löytynyt kotoa kaapista valmiina, nykyään enää ei. Ajattelin että käyn ostamassa ja taiteilen aikani kuluksi kaikenlaista, mutta se jäi. Menee listalle "ehkä joskus sitten"..
Kolmen päivän päästä alkaa päivä pitenemään. Koitetaan siihen asti (ja mielellään sen jälkeenkin) pysyä pystyssä. Lienee vesisateen jäljiltä siellä yhtä liukasta kuin täälläkin.
Hyvää Joulun aikaa Emilie ja vuodenvaihdettakin, jos ei sitä ennen muuta kuulu.
Tunnelmallisia kuvia!
VastaaPoistaMulle on käynyt samalla lailla, että perinteistä kameraa ei tule käytettyä enää ollenkaan. Tyydyn mieluummin näköjään kännykän kökkökuviin kuin kanniskelen kameraa mukanani. Kambodzassa mulla oli mukanani kameran latausjohto, mutta itse kamera oli unohtunut Intiaan. Latausjohto lämmittikin kovasti. :-D Jostain pitäisi siis löytää kadonnut kamerakuvausinnostus.
Mulla jäi tänä vuonna sattuneista syistä kaikki jouluvalot laittamatta, mutta ajastetut kynttilät palavat ympäri vuoden – jopa kylppärissä. Inhoan sitä, jos yöllä vessaan mennessä pitää räväyttää kirkas valo päälle, ja tunnelmalliset kynttilät ovat paljon lempeämpi vaihtoehto. :-)
Nyt on upea nainen siellä peilissä! Kelpaisit kyllä mihin tahansa juhlaan! <3
Leppoisaa ja kaikin puolin mukavaa joulunaikaa! <3
Kuvien tunnelmat on tällä välin liuenneet vesisateen mukana. Plaah.
PoistaPelkkä latausjohto on kuvaamiseen kokolailla yhtä hyödyllinen kuin mulla yhtä tärkeää tilaisuutta varten mukana ollut kamera ilman muistikorttia :).
Kännykällä saa aika usein parempia kuvia kuin kameralla, mutta mulle tuottaa niin suurta tuskaa niiden siirtäminen blogiin, etten enää meinaa jaksaa sitä takkuilua.
Koska puhelinta en halua vaihtaa (siitäkin on nykyään tullut niin työlästä), harkitsin joskus jopa kännykän käyttiksen kanssa yhteensopivan koneen hankkimista, mutta onneksi tuli järki väliin. Puolentoista tonnin investointi siihen, että kirjoittaa tänne jotain kerran kuussa (maksimitahti meikäläisellä) on liikaa, vaikka voittaisin lotossa. Omatunto ei veny semmoiseen.
Ja jep. Ei missään nimessä yöllä valoja vessaan tai voi unohtaa nukkumisen loppuyöltä.
Kotona onneksi pystyy käsikopelolla suunnistamaan tuttua reittiä perille ilman mitään valoja, mutta nyt on sekin helpompaa, kun ulkokuusi valaisee sälekaihtimien välistä just passelisti.
Ja kiitos. Asukuvaukset ei ole meikäläisen alaa :D, mutta mekko on kaunis vaikka itse sanonkin. Kauniimpi kuin miltä kuvissa näyttää. Olis ollut just paljettien vuosi tänä vuonna Linnassa, mutta minkäs teet. Ehkä 23 vuoden päästä sitten taas.
Kiitos samoin, mukavaa, rentoa joulun aikaa <3
Niin kaunista sinun kuvissasi, ja aika yhteneväinen maku meillä on. Minäkin pidän yksinkertaisista ratkaisuista. Ihana tuo kranssi. Usein näkee joulutoreilla ja vastaavilla kransseja, joihin on laitettu koristetta ja härpäkettä niin paljon että oikein pahaa tekee.
VastaaPoistaTuo kinkunpaisto meillä kuuluu miehen bravuureihin ja hän oikein nauttii sen teosta. Muuten minulla ei paistoa vastaan ole mitään, mutta se uunin siivoaminen kaiken jälkeen!!
Graavilohen valmistaminen on meillä myös ihan pakollinen, sillä siitä tykkäävät kaikki. Tänä vuonna sitä ei tehdäkään itse, sillä tilasin paikallisesta kalamyymälästä "joululaatikon", jossa on kaikenlaista kalaa. Ostin samasta paikasta "pikkujoululaatikon" joka oli niin hyvä, että ilman muuta uskalsin tämän suuremman tilata nyt jouluksi. Hinta oli aika korkea, mutta kun rupesimme vertailemaan sitä siihen mitä maksaisi tehdä kaikki vastaava itse, niin ei se sitten enää ollutkaan niin paha. Ja kiva on tukea pientuottajaa. Kerroin aiemmin tekemässäni postauksessa jo siitä miten tuo pikkujoulun kalalaatikko oli saanut ostajat liikkeelle, kun ilmoitus sellaisesta oli laitettu facebookin sivulle. Nyt he käyttivät samaa systeemiä ja lista tilaajista on todella pitkä.
Oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua sinulle ja perheellesi!<3
Saman havainnon olen tehnyt, että meillä on aika samanlaiset mieltymykset.
PoistaSellaiset, joihin ei tosiaan ne harsoruseteilla ja muilla härpäkkeillä koristellut kranssit tai havupallot oikein sovi. Hukkuu se havujen kauneus kaiken alle.
Nyt kun meillä on uusi uuni keittiössä, olen tullut siihen tulokseen, että ehkä se kinkun epäonnistuminen ei ollutkaan ainakaan kokonaan omaani, vaan myös huonon uunin syytä.
On ollut totuttelemista tähän uuteen uuniin, jolla alkuun poltin vähän kaiken. On sen verran tehokkaampi kuin vanha.
Kalalaatikko on ihan mahtava idea ja varmasti myös myyntivaltti!
Itse olen ostanut ovelta ovelle kiertävästä kala-autosta kuhafileitä pakkaseen. Ovat 2,5 kg:n satseissa, joka maksoi muistaakseni 79 euroa eli kilohintaa tulee vähän alle 32 eur. Kuulostaa paljolta tuo 79 ja sitä kerralla pulitettuna onkin, mutta olen ajatellut asian niin, että jos joku mun puolesta kalastaa, perkaa, fileoi, pakastaa ja vielä kiikuttaa kotiovelle, niin maksan mieluusti. Siitä määrästä kun riittää iloa pitkäksi aikaa.
Täällä on sama juttu noiden kinkkutilausten kanssa. Pitää olla ajoissa liikkeellä, ettei jää ilman. Paikka on niin suosittu, eikä syyttä.
Tunnelma vähän latistui kovan vesisateen myötä, mutta nyt näyttää paistavan aurinko, joten se kyllä kompensoi harmia.
Parin päivän jälkeen alkaa päivä taas pidetä. Äkkiä on mennyt tämäkin pimeä kausi, kun ei ole sitä sen kummemmin miettinyt.
Kiitos samoin Kristiina, rauhaa ja tunnelmaa sinne myös <3
Huvitti tuo lusikkalaatikon arvoitus, samaa olin juuri ihmetellyt, vaikka en edes kauan ole asunut tässä vielä. Joku menninkäinen käy ilmeisesti roskaamassa.
VastaaPoistaSinä olet touhunnut jo kovasti koristeita ja muuta jouluista. Itselläni ne joulut on takanapäin. Nyt rauhalliset pyhät, ystävätär tulee ja syömme kaikkea muuta kuin jouluruokia :)
Hyvää joulua kumminkin Sinulle ja perheellesi!
Hauska kuulla, että lusikkalaatikon arvoitus onkin näköjään aika yleismaailmallinen juttu :)
PoistaMuistankin, että teillä tehtiin leivinuunissa jouluisin vaikka mitä. Itselleni ei ole sen sortin taitoja, eikä kärsivällisyyttä suotu, vaan valmiilla mennään tänäkin jouluna. On onneksi niin vähään tyytyväistä porukkaa täällä (muu ei meillä tosin olisi mahdollistakaan).
Kunhan kinkkua on, niin sillä jo pötkitään pitkälle. Ja sinappia. Ja mulle jotain raikasta salaattia tai tulee äkkinäiselle ähky, kun kerran vuodessa syö sianlihaa vaikka vaan muutaman siivun.
Joulusi kuulostaa oikein mukavalta. Rauha ja ystävätär on molemmat mitä parhainta seuraa, eikä vaadi mitään päkitystä. Sitä ei ole täälläkään tiedossa, eikä onneksi myöskään mitään aikataulutettuja juttuja. Ihan ahdistaa pelkkä ajatus siitä, että pitäisi etukäteen tietää missä on milläkin kellonlyömällä. Huuuuh. Tai siis tiedänhän minä, kotona ollaan :).
Kiitos Cara ja oikein mukavaa joulua sinulle ja jouluseurallesi!
Hah, lusikkalaatikkojuttu on mysteeri. Vuosia ja vuosia syytin siitä miestä ja lapsia (ketäs sitten??) ja lisäksi faktaa, että lusikkalaatikko oli leivänleikkuulaudan alla. Tottahan sinne puoli paahtoleipää ainakin murenee viikossa.
VastaaPoistaNo, tätä nykyä kahden aikuisen taloudessa siten, että lusikkalaatikko on täysin eri seinällä kuin leiväntekopaikka, tämä selitys ei mene läpi. Ja murusia riittää.
Lienee samaa sarjaa kuin ne sukkia popsivat pesukoneet jne.
Ihana mekko, upeat valot. (Miksen ole keksinyt tuota ajastinjuttua?? Meillä juostaan heti kotiintultua ympäriinsä laittamassa valoja päälle.... höh. Varastan idean. =) )
Ja voi elämä miten kaunista paperia. Kalligrafia olisi mielenkiintoista.
Koska en tunne olevani ihan kotonani savityökurssilla, ehkäpä etsin jotain muuta mielenkiintoista ensi vuonna. Esim jotain tuollaista kirjoittamisjuttua...
Tosi rauhaisaa ja tunnelmallista joulua!
Meidän osaltahan se on jo vietetty, mutta fiiliksissä olen edelleen.
Lusikkalaatikkomysteeri näyttää olevan laajempi ilmiö kuin kuvittelin :).
PoistaOn kyllä tosi kätevää, kun kaikissa kynttilöissä tuntuu nykyään olevan se 6 h päällä ja 18 h pois - ajastin. Ei tarvi napsutella niitä pohjia joka kerta erikseen.
Ulkovalosarjojen pistokkeisiin laitoin irrallisen ajastimen, mutta jouluna saavat kyllä palaa yötä päivää sen hetken kun joulua kestää.
Kerroinkin varmaan, että päädyin sinne kalligrafiaan, kun etsin vähän paniikinomaisesti jotain keramiikkakurssin tilalle myöhästyttyäni ilmoittautumisesta.
En ollut alkuun yhtään varma tuleeko siitä kalligrafiasta ollenkaan mun juttu, kun alkoi vähän tahmeasti ja tuntui kovin orjalliselta tekemiseltä (mitä osin onkin, kuuluu sen luonteeseen), mutta nyt kun ollaan päästy lisäilemään vähän muutakin sen tekstin ympärille, onkin ollut tosi kiinnostavaa ja mukanaanvievää tekemistä. Ja silti pysytään sillälailla sopivasti tiettyjen raamien sisällä, ettei mene liian vapaaksi taiteiluksi, joka ei taas ole oma juttuni ollenkaan. En ole mikään rajattoman luova tyyppi.
En vielä ehtinyt lukea omaa tekstiäsi kokonaan, mutta sen verran pääsin kartalle, että teillä oli aikaiseen joulunviettoon erittäin hyvä syy. Tai siis oikeastaan se kaikkein paras mahdollinen <3.
Kiitos kivasta pitkästä viestistä ja sopivan rauhallista työjoulua Vivi.
Tätä joulupostausta odotinkin jo - kiitos siitä! kaikki vanha ja turvallinen on niin hyvä. meillä kuusi koristeltiin eilen ja pikkuhiljaa on joululiinoja, kynttilöitä ja kukka-asetelmia ilmestynyt vähän joka puolelle - tosin malitillisesti. nyt alkaa loppurutistus ennen H-hetkeä eli kun perheenjäseniä tulee käymään, ja ehkä tämä mummikin saa taas pelikavereita Rummyn pelaamiseen -
VastaaPoistaIloista joulua ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen!
hanna
Kiva kuulla Hanna, kiitos viestistä.
PoistaJa olen samaa mieltä siitä, että kaikki vanha ja turvallinen on aivan hyvä. En kaipaa mitään uutta ja ihmeellistä, vaan pysyttelen mieluiten siinä mikä itselle (tai siis meille koko perheelle) on hyväksi ja sopivan helpoksi havaittua. Ja eilen kun päätin yhtäkkiä illalla alkaa paistaa pipareita (valmistaikinasta), taisin ihan ensimmäistä kertaa ajatella, että nautin siitä itse tekemisestä, enkä ajatellut, että "nämäkin pitää saada ennen joulua tehtyä", koska oikeasti voidaan elää ilman pipareitakin.
Sama pätee siihen taatelikakun leipomiseen, joka varmaan tylsyydessään lähinnä huokailuttaa tosileipureita, mutta itse kun en leivo oikein koskaan (koska ei ole syöjiäkään niille leipomuksille), koin siitäkin iloa. Just siksi, että kakku oli vanha kunnon taatelikakku, eikä tarvinnut edes yrittää mitään sen erikoisempaa. Tuntuu, että some on tehnyt kaikesta vähän sellaista kilpailua. Kakut on kuvissa toinen toistaan huikeampia luomuksia ja villasukkien kuviotkin niin hienoja ja monivärisiä, että ei ole taatelikakulla ja perusharmailla villasukilla siinä kisassa sijaa :). (Tuo kilpailumielikuva on siis ihan vaan omassa päässäni, ei se välttämättä ole niin, vaan toiset vaan on taitavampia ja ahkerampia tekijöitä joillain osa-alueilla kuin toiset ja mielellään sitä sitten sellaisia lopputuloksia muillekin esittelee).
Perhe ja mummina Rummyn pelaaminen kuulostaa just parhaalta. Iloisia pelejä, hyvää mieltä ja kaikkea parasta pian alkavaan uuteen vuoteen! (Huomasin muuten just, että tänään on Talvipäivän seisaus ja huomisesta alkaa taas pikkuhiljaa päivä pitenemään. Äkkiä meni tämäkin pimeä kausi taas).
💖🌲🌟
VastaaPoistaLevollista joulun aikaa Susanna <3
PoistaTunnelmallisia kuvia tunnelmallisista yksityiskohdista. Hyvän mielen joulu selkeästi rakenteilla siellä <3 Oikein ihanan leppoisaa joulua teille!
VastaaPoistaMiehellesi vähän pyyhkeitä siitä, että jääkiekko olisi MUKA kiinnostavampaa kuin kaunis frouva paljeteissa ;) Kaunis mekko kuin mikä - ja vielä itsetehty, arvostan. Aika samanlainen kuin mun ainut formal mekko, josta pistin joskus kuvan, kun olin lähdössä Ritarihuoneelle - taisit sitä kehuakin silloin :) Sama väri ja hohde (mulla ei tosin ollut paljetteja vaan se kangas oli semmonen kiiltelevä).
Mitäs jos laitettaisiin molemmat ne uutena vuotena päälle? Tepasteltaisiin koko päivä vimosenpäälle upeana. Tulisikohan ensi vuodesta silloin entistä hohdokkaampi :)
Joulu on todellakin ollut leppoisa hyvän mielen joulu, kiitos siis toivotuksista CC <3.
PoistaJa kyllä on piirtynyt pysyvästi mieleen se kuva, jossa istut (sitä en muista oliko sängyn laidalla vai missä) se yksinkertaisen kaunis sininen mekko päällä ja jalassa ne matalat superkauniit kengät, jollaisia aloin heti siitä hetkestä havitella myös itselleni, muttei ole tullut missään vastaan. Ehkä joskus. Korkkareilla kävelijäksi minusta ei ole ja onneksi ei tarvikaan. Mieskin sanoi, että mulle sopii paremmin "sellaiset käytännölliset" :).
Voitaisiin tosiaan pitää uutena vuonna sellaiset etämekkojuhlat ja siirtyä säteilevinä tulevaan vuoteen. Eli sovittu :)?
Mukavaa loppuvuotta siihen asti ja kiitos kaikista tämänvuotisista viestittelyistä <3
Jep, säkenöivänä otin uuden vuoden vastaan. Ja joulunkin ;)
PoistaMahtavaa CC! Mulla unehtoi säkenöinti, kun mukavuus vei voiton. Ihana kun edustit meitä molempia sinisissä :)
PoistaJatkopala joulupöydässä kuulostaa ihanalta: on kenties perhe koolla? ❤️
VastaaPoistaKuulostaa kovin samoilta nuo valmistelut kuin täällä. Melko vähillä siivouksilla on menty ja mennään ja kuusi tuonee joulutunnelman tullessaan! Minä järkkäilin/siivoilin myös keittiössä laatikoita ja jääkaappi on putsattu täälläkin :). Tuo kylppäripostaus kuulostaa kyllä ihan siltä, että siitä pitää saada kuulla heti alkuvuodesta, jolloin minimalistijärjestäjä-puoli minussa varmaankin taas herää isommin henkiin kuten aina vuoden vaihtuessa uuteen. Järjestelyinspiraatiota siis odotellessa!
Upea mekko ja veikkaan että kyllä se ukkeli katsoi ihan vapaaehtoisesti :)
Juu, perhe saatiin koolle ja muuta en sitten joululta kaivannutkaan <3.
PoistaNyt kun olen ollut olosuhteiden pakosta vähemmän töissä kuin normaalisti, on ollut aikaa järkkäillä niitä alitajuntaa häirinneitä pieniä epäjärjestyksiä. Ajattelin, että tein sitä omaa mieltäni, enkä niinkään joulua varten, mutta onhan joulunvietto tottakai paljon mukavampaa kun on siistiä ja seesteistä. Siirtyy niin suoraan korvienväliin sekä sotku että järjestys.
En tiedä saanko kylppäripostausta koskaan aikaiseksi, mutta oli kyllä ammattijärjestäjä Laura Holmströmin joulukalenterin innoittamana tehdyn suursiivouksen väärtti aikanaan. Ei ole kertaakaan järjestys sen jälkeen seonnut, vaan edelleen on paikka kaikelle. Se ilahduttaa.
(Ja yllättävän paljon niitä purkkeja ja purnukoita on, vaikka tapanani onkin käyttää yksi ensin loppuun ennen kuin ostan uuden. Osa vaan on sellaista, jota tarvii niin harvoin, ettei kulu, mutta vaatii säilytyspaikan).
Olin lähinnä lapsellisen iloinen siitä mekon helposta solahtamisesta päälle, että pyörin sekä peilin että telkkarin edessä helmoja heilutellen :). Olin kuitenkin vasta 35, kun mekko oli sen ainoan edellisen kerran päällä, joten ehkä sen oli aikakin päästä kaapista välilä ulos.
Kaikkea hyvää Pilvi sekä tähän hupenevaan loppuvuoteen että sen yli!
Paljon kauniita kuvia ja hetkiä! 😍
VastaaPoistaAjastettavat valosarjat on mahtava uudistus ja nykyään niissä onkin vaikka minkälaisia lamppuja. Katsoin tota sun jäälyhtyä, että miten ihmeessä se on sen oranssin siemenkodan muotoinen (mikä kasvi onkaan, ei tuu mieleen, kiitos aivosumun) ja arvelin, että se on muovia. Kunnes luin jäälyhdystä ja ilmapalloista ja hoksasin! Mahtava lopputulos!
Rauhallista juhlan aikaa teille! 🥰
Mun piti heti googlailla oranssia siemenkotaa, kun en yhtään hoksannut mistä voisi olla kyse, mutta ehkä lyhtykoiso :)?
PoistaTällä hetkellä niistä mun lyhdyistä oliskin vaikeampi löytää mitään yhtäläisyyksiä mihinkään muotoon, kun nostin plussakelillä takaisin muovikulhoihin, etteivät sula pöydälle ja nyt ne oli jäätyneet niin että molempien alle jäätyi kulhon pyöreän pohjan muotoinen vati. Toinen on vähän niinkuin herkkutatti väärinpäin ja toinen kuin lautasella pesivä Oiva Toikan lintu :).
Toivottavasti teillä on siellä joulu sujunut kaikinpuolin mukavasti ja hyvillä mielin <3.
Kylläpä on tunnelmaisia valokuvia. Tosi kaunis tuo tekemäsi kranssi, siinä on mukavasti erilaisia havuja, jotka tuovat ilmettä. Olen yleensä erittäin huono laittamaan mitään uutta kotiin, mutta elokuussa yleensä laitan valot parvekkeelle ja näin joulun alla laittelen lisää kotiin led-valoja.
VastaaPoistaMeillä mies on aina halunnut kinkun kuumana ruokapöytään aattona. En ole koskaan ymmärtänyt miksi se pitää olla kuumana. Touhuaminen keittiössä on ollut aina kiireisimmillään, kun ovikello soi muiden tullessa meille viettämään joulua. No, tänä vuonna päätin muuttaa asioita ja ostin kinkun sijasta kalkkunan. Mies mietti osataankohan me laittaa se niin, ettei tule kuivaa. Nauratti tuo kommentti, kun kinkku (oli miten luomua tahansa) on meillä ollut ainakin viimeiset kolme vuotta rutikuivaa ;-) En tiedä johtuuko hankkimastani kalkkunasta, mutta nyt mies yllätti ja totesi, että mitäs jos ostetaan valmiskinkkua aatoksi ja paistetaan kalkkuna myöhemmin. Olin superiloinen tästä miehen ideasta. Koska olen kaukana mistään keittiöhaltiattaresta, niin paistan mieluummin kalkkunan rauhassa muutaman päivän päästä, kuin heilun hikisenä aattona keittiössä.
Sun mekko on ihana ja näytät todella kauniilta siinä!
Oikein mukavaa joulua teille <3
Kiitos Birgitta <3.
PoistaTykkään tehdä kransseja, kun sille päälle satun, mutta harvemmin niistä mikään päätyy terassin pöytää pidemmälle. Nostan ne sinne odottelemaan loppusijoituspaikkaa, jota ei välttämättä koskaan tule, koska silmä tottuu niin äkkiä kaikkeen, etten kohta enää edes muista koko kranssien olemassaoloa. Sikäli tuo kuvien havuyksilö oli harvinainen, että sai peräti paikan ulko-oven pielestä.
Mulle on jäänyt niin isot traumat niistä vuosien takaisista kinkunpaistoyrityksistä, että pelkkä ajatus kuumasta kinkusta tuo ne mieleen :). Meillä se lämmin osuus kun paikallistui vaan niihin pintakerroksiin ja sisältä köntti jäi aina raa'aksi eli hukkaan meni. Tai sitten toisena vaihtoehtona just se kuivaksi paistettu, josta ei saanut irti kuin pieniä murusia :).
Kerran mekin kokeiltiin kalkkunaa, mutta jäi yhteen kertaan se, vaikka kalkkunaa tulee muuten leikkeiden muodossa leivän päällä syötyä vuoden ympäri.
Ei ole kuule mullekaan suotu niitä keittiöhaltijattaren lahjoja (eikä kyllä oikein mielenkiintoakaan sen puoleen). Vasara ja muut sen sortin työkalut sopii mun käteen paljon paremmin kuin kauhat ja vispilät ja mitä näitä nyt on :).
Toivottavasti teillä on ollut kiva joulu (uskon että on), joka saa jatkoa mukavan vuodenvaihteen merkeissä. On ollut kiva tutustua <3
Kiitos samoin Suvi 🙋♀️
VastaaPoistaT. Annukka puhelimelta
VastaaPoistaMukava Tapaninpäivää. Joulu alkaa olla ohitse mikä ei haittaa yhtään minua, kun en ole jouluhössöttäjä. Kiitos kun seuraat minua ig:ssa, laitan kuvia harvakseltaan lähinnä sisustuksesta. Olisi kiva nähdä millainen teidän uusi keittiö on!
VastaaPoistaHeippa Piitu!
PoistaSamoilla linjoilla ollaan, ei haittaa yhtään, vaikka joulu on ohi ja elämä ympärillä palautuu taas pikkuhiljaa normaaliksi. (Välttelen yleensä someakin näihin aikoihin vuodesta, koska en halua pilata jouluihmisten iloa olemalla ankeuttaja, vaan pysyttelen mieluummin kokonaan poissa).
Teillä on näkemieni kuvien perusteella kaunis, rauhallisesti sisustettu koti. Ja kuvien julkaisutahtisi on kylläkin vilkas omaani verrattuna :). Kävin äsken katsomassa, että peräti 3 kuvaa olen tänä vuonna saanut aikaiseksi :D. Vähemmän kuin ahkerimmat päivässä, mutta en ota stressiä (paitsi että välillä otan), kun ei ole leipätyöni kuitenkaan, vaan ihan vaan vapaaehtoinen harrastus.
Hitsiläinen kun meidän keittiö on niin hankala kuvattava. On sen verran pitkän mallinen, että tulee seinät vastaan, kun koittaa pakittaa niin pitkälle, että saisi kokonaisuudesta kuvan. Ja ruokailukalusto on edelleen tyhmä sama vanha, joskin jatkettava pöytä on kätevä.
Haluaisin pyöreän pöydän ja kauniit tuolit tilalle ja kertaalleen messuilla törmäsinkin ihan superihanaan kokonaisuuteen, mutta maksoi liikaa. En pystynyt mitenkään perustelemaan hintaa edes itselleni.
Mutta katsotaan kun tässä alkaa päivät valoistua, josko saisin jotain kuvaa aikaiseksi. Joka päivä kyllä kauniista ja toimivasta keittiöuudistuksesta iloitsen.
Säkenöivää Uutta Vuotta Piitu ja kiitos kun aina välillä käyt jättämässä viestiä <3
Tuo kloriitin kanssa tehty paperi on todella hieno ja olet taitava käsistäsi. Sinisen ystävänä pukusi on upea - ja ansaitsisi jonkun juhlan. Täällä tuskaillaan kilojen kanssa - ja tuntuu, että mikään vaate ei oikein sovi hyvin päälle, ehkä sitä uutena vuotena saisi itsestään niskasta kiinni.
VastaaPoistaAi niin, myös meillä on lusikkalaatikossa murusia. :)
Kiitos viestistä Leena!
PoistaKloriitti oli aikanaan oikea joka kodin konsti vähän kaikkeen, mutta ikinä ei olis käynyt mielessäkään, että sillä voi tehdä taidettakin. Onneksi on itseä viisaampia, jotka tietää.
Mekko on kyllä vähän mysteeri, koska olin satavarma, etten voi näin 58-vuotiaana olla samankokoinen kuin 35-vuotiaana, mutta päälle se kuitenkin solahti ihan tosta vaan ja jos vaan sopiva juhla sattuisi kohdalle (tuskin sattuu :)), niin ei tarvis etsiä kolttua kaappia kauempaa.
Mietin, että mikähän vuorokaudenaika teillä mahtaa siellä olla meneillään (siis jos olet kotona, etkä Suomessa), mutta ei sen väliä, toivottelen oikein Hyvää Uutta Vuotta joka tapauksessa.
Ihan hurjan kauniita kuvia ja tunnelmia. Ei sellaista överiä kuten meillä vaan ihanaa tunnelmaa ja valoa, joka auttaa tähän pimeään aikaan. Ja hei tuo mekko on upea ja sinä siellä mekossa kuin nuori tyttönen vartaloltasi, aivan ihana. <3
VastaaPoistaTuollainen suuri oksa olisi ihana myös meille ja miten sellaisen saa, no pitäisi mennä sinne metsään etsimään.
Havukranssipaja meillä jäi joulun alla, koska ystävällä nousi sinä päivänä kova kuume. Siinä aamupäivällä vielä arvottiin mennäänkö ja ystävä oli täysillä tulkaa vaan, mutta mainitsi kurkun karheudesta ja iltapäivällä oli jo kova kuume. Vuosi sitten jouluaatto peruuntui, koska olin kipeänä ja nyt kyllä kiittelin, että rohkeasti peruttiin havukranssipaja vaikka tuntui tosi pahalta. Saatiin sitten viettää iso joulu meillä ja kaikki terveenä, oli huippua.
Mutta toukokuulle on sovittu sitten ystävän mökille kevätkranssipaja. Nämä siis samat ystävät joiden kanssa tehtiin syyskranssit.
Mitä mukavinta ja onnellista uutta vuotta ihana Annukka. <3
Ihana Tiia, tuli ihan nostalginen olo ja sydämessä läikähti häivähdys niistä vanhoista kunnon yhteisöllisistä blogiajoista 10 vuotta sitten, joista itsekin mainitsit. (Meidän blogit on saman vuoden lapsia, oman sitä edellisen taival kesti ainoastaan 2 vuotta ennen tätä nykyistä. Aloin silloin rönsyillä aiheissa nykyistäkin enemmän ja kirjoittaa sellaista sillisalaattia, etten itsekään kestänyt lukea, joten vaihdoin puhtaalle pohjalle. Eniten kuitenkin blogin nimen takia, jonka keksin silloin hetken mielijohteesta sillä hetkellä kädessäni olleen kirjan nimen innoittamana. Alkoi jonkun ajan päästä tuntua siltä, että olin ikäänkuin varastanut nimen, vaikkei se ollutkaan kellään käytössä. Suljin siis blogin, päästin nimen vapaaksi ja olevinaan aloitin uuden blogin, jossa pysyn yhdessä aiheessa ja kirjoitan pelkkää asiaa, hehheh. Ei tapahtunut).
PoistaHarmillista, että niin moni vaihtoi blogit vauhdikkaampiin alustoihin, mutta itse olen luvannut olla täällä viimeisten joukossa sammuttamassa valot. Joskin luulen, että jossain vaiheessa tulee vastaan kyllästymispiste ja alkaa paluuliikenne takaisin tänne rauhallisempaan blogistaniaan.
Mutta siis juu. Taas aloin rönsyillä.
En osaisi mitenkään kuvitella sua asumaan tämmöiseen "beigeen" kotiin niinkuin itse tätä nimittäisit ;) (en ole loukkaantunut). Tylsistyisit kuoliaaksi, koska selvästi rakastat värejä. Ja itse taas rauhallisena ihmisenä tarvitsen tämmöisen neutraalin, maanläheisen ympäristön. Mutta se onkin just parasta, että on olemassa erilaisia koteja ja oikeasti ihailen rohkeutta käyttää värejä ja tykkään katsella kuvia iloisen värikkäistä kodeista, jollainen teillä nimenomaan on.
Voihan harmi ystävän sairastumista, mutta viisaasti teitte kun päätitte yhdessä jättää joulupajan väliin. Toukokuussa sitten kahta kovemmalla innolla kransseja tehtailemaan :). Uskon, että saadaan nähdä kuvia.
Kiitos mekkokehuista, se on oikeasti tosi kaunis. Ja tuntui melkein uskomattomalta pukea se päälle, koska olin sen tehdessäni 35-vuotias, nyt kohtsillään 59. Ikä ei ole himmentänyt mekkoa yhtään.
Voisit houkutella ukkelin metsään oksanhakureissuun. Tuo meidän oksa on jotain 3 metriä pitkä ja aika helkkarin painava. Löysin sen metsähakkuiden jälkeisestä kasasta ja ukkeli sen sieltä sitten olallaan kantoi reilun kilometrin matkan kotiin. Sanoi, että miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä :D. Näinhän se on. Kohta 18 vuotta se on katossa roikkunut, enkä osaa enää kuvitella terassia ilman. Ekana keväänä mm. askartelin Pilttipurkeista siihen pieniä maljakoita roikkumaan ja keräilin niihin valkovuokkoja. Hetken aikaa kaunis, mutta käytännön kannalta erittäin huono idea :).
Onnellisuutta ja terveyttä Tiia ja kiva kun kävit <3
Ihana postaus! Kauniita kuvia. Vau, itsellä ei menisi milleniumin ajalta mitään päälle. Ehkä yhteen jalkaan.. Onnellista alkanutta vuotta, Annukka.
VastaaPoistaKiitos Satu ja kaikkea mahdollisimman hyvää tähän vuoteen!
Poista