1.1.2024 kirjoitin näin:
"Älä välitä, ala valita"
Näin jossain tuon tekstin, joka tarttui jostain syystä alitajuntaan kaikkien siellä jo ennestään olleiden hajatelmien ja sieltä täältä mukaan tarttuneiden lauseiden sekaan.
Vuodenvaihteen pitkän viikonlopun rauhassa on ollut aikaa pohdiskella kaikenlaista ja aloin miettiä sisältyykö tuohon tekstiin joku syvempi ajatus vai onko lauseen tarkoitus vaan olla osoitus siitä, kuinka sanojen merkitys muuttuu, kun ä-kirjaimesta otetaan pisteet pois.
Oli niin tai näin, omassa päässäni käänsin sanat välimallin muotoon "Älä valita, ala valita".
Sopii hyvin siihen kirjoittamattomaan sääntöön, jota muutenkin pyrin noudattamaan.
Ei varmaan sellaista ihmistä olekaan, joka ei joskus jostain valita, eikä siinä mitään, mutta heti jos valitusvaihde tuntuu jäävän päälle, kysyn itseltäni (ja joskus mahdollisilta muiltakin valittajilta, jos ovat riittävän läheisiä), onko valituksen kohteena oleva asia sellainen, jolle voi itse tehdä jotain. Jos on, niin sitten vaan tekee, eikä valita. Ja jos taas ei, on turhaa käyttää asian vatvomiseen aikaa, jolle on paljon parempaakin käyttöä kuin mielen kuormittaminen negatiivisella energialla.
Lause sopii kuitenkin myös toiseen vuodenvaihteeseen ajoittuneeseen pohdintaani.
Mietiskelin nimittäin, onko tälle vuodelle mielessä jotain mitä ehkä haluaisin elämääni lisää tai vähemmän tai mihin haluaisin kenties kiinnittää erityistä huomiota.
Mieleeni nousi asia, jota olen itseasiassa miettinyt jo jonkun aikaa ja osittain noudattanutkin valitsemalla entistä huolellisemmin millaisten asioiden tai somesisällön parissa haluan tai olen valmis vapaaehtoista aikaani viettämään. Tosin someen käyttämäni aika on varsin minimaalinen, mutta ehkä juuri siksi haluankin entistä tarkemmalla seulalla karsia kaiken sen, mikä ei tunnu hyvältä.
Tämä tuttu ja turvallinen (varmaan kaikkein useimmin käyttämäni sanakaksikko), itselleni sopivan kokoinen pieni blogipiiri on ja tulee aina olemaan ykkönen.
Täällä voin kaikessa rauhassa lukea, kirjoittaa ja jäsennellä ajatuksiani. Ja tuttuun lukuluettelooni ilmestyy tekstejä siinä järjestyksessä kuin niitä kirjoitetaan ilman mitään pakkaa sekoittavia algoritmeja, jotka haluavat puolestani päättää mitä luen ja mitä en.
Vaikka kirjoitan harvoin ja toisinaan ehdin huonosti lukemaankin, tämä on itselleni tärkeä henkireikä. Kiitos siitä teille kaikille, joiden kanssa saan täällä ajatuksia vaihtaa. Hyvässä hengessä ja toinen toistamme kunnioittaen, siltä ainakin itsestäni tuntuu.
Sensijaan turhaakin turhemmaksi kokemani Facebook-tilin yritin poistaaa kokonaan, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä. Tuntuu sitkeästi pomppaavan takaisin, vaikka muuta toivon. Vähän häiritsee, kun näen että sinne on tullut tutuilta kaveripyyntöjä, mutta en niihin nyt vastaa, koska en siellä käy sen enempää lukemassa kuin postailemassa itse mitään.
Instagramiin puolestaan päädyin alunperin seuratakseni kauniita luontokuvia, mutta sen jälkeen kun algoritmit ottivat homman haltuun, enkä enää saa tai osaa itse säätää sitä, mitä sisältöä minulle näytetään, on koko IG:sta mennyt vähän (paljon) maku. Ja huomaan, että muutenkin tulen aina vaan kriittisemmäksi sen suhteen millaisen sisällön parissa viihdyn ja mitä taas tarkoituksella välttelen. Jälkimmäisiin kuuluu mm. jo aiemmin mainitsemani jatkuva valittaminen milloin mistäkin. En vaan enää oikein jaksa elämäntapavalittajia, joilla tuntuu aina olevan joku huonosti. Ja nimenomaan aina jonkun muun, ei koskaan omasta syystä.
Jatkoksi voisin luetella muutamia muitakin aiheita, jotka nykyään oman mielenrauhani vuoksi jätän tarkoituksella väliin, mutta keskityn mieluummin pysymään positiivisella puolella.
Ihania lumisia kuvia! Talvinen maisema on kyllä henkeäsalpaavan kaunis silloin kun lunta on paljon. Meiltä suli jo aika paljon, mutta tulin juuri lumitöistä ja tänään on taas tullut aika paljon ja lisäksi se on märähköä, joten painavaa oli. Mies jäi vielä jatkamaan. Sydän syrjällä aina olen kun pelkään että hän saa jonkun kohtauksen lumitöitä tehdessään. Eihän se ole mies eikä mikään joka ei yhden pihan lumitöitä tee tosta vaan, ajattelee hän.
VastaaPoistaMinunkin pyyntöni on siellä facebookissa odottamassa, vaikka olen huomannut ettet siellä pahemmin käy.
Toivottavasti saat selvyyden noiden vatsakipujen aiheuttajaan.
Mulla muuten oli aurinkokeratoosi korvalehdessä muuttunut basaliomaksi eli tyvisolusyöväksi, joten pieni pala korvalehdestä napsaistiin pois. Onneksi tuo syöpä on sellainen ettei lähetä etäpesäkkeitä ja kasvaa muutenkin hitaasti. Nyt saa sitten olla auringon kanssa entistä varovaisempi.
Hyvää tammikuun jatkumista sinulle<3
No voihan. Pahoittelut Kristiina, etten ole sinun kaveripyyntöäsi nähnyt. Hyväksymättömyys ei siis ole ollut tarkoituksellista, mutta enää en kehtaa sitä edes tehdä, koska kaikki se vähä mitä sinne olen aikanaan päivitellyt on ajalta nakki&makkara, enkä aio sinne enää palata. Profiili roikkuu olemassa vain siksi, että pystyn päivittelemään työpaikan tiliä, joka sekin tosin on jäänyt ihan oman onnensa nojaan samasta syystä eli nihkeästä suhtaumisestani koko Facebookiin.
PoistaTalvi on kyllä ollut kaunis ja on tälläkin hetkellä, mutta kovimpien pakkasten aikaan alkoi kyllä itseltä jo huumori loppua, kun alkoi ilmetä monenmoista liiallisen kylmän aiheuttamaa haittaa. Ja jouduin toteamaan, että vaikka olen aina sanonut, ettei mikään keli ukonilmaa lukuunottamatta estä itseäni menemästä ulos, niin kyllähän se -30 aika haastavaa oli hengittää. Tuntui, että pulssi nousee lyhyelläkin matkalla, kun henki ei kunnolla kulje ja kaulalaiinan läpi hengittäminen taas oli semmoista ihme huohottamista. Töihin ja takaisin kävelin, ettei tarvi autoa räjäyttää käymään muutaman kilometrin matkalle, mutta siinä se ulkoilu melkein olikin.
Justiin kävin tekemässä taas yhdet lumityöt ja tykkään hommasta, joten ymmärrän miestäsi, mutta samalla myös huoltasi. Miehillä kun on toisinaan tapana rehkiä vähän liiankin kanssa.
Basaliooma on tuttu itsellenikin. Piti jokunen vuosi sitten ottaa koepala nenänvarresta, jossa iho ikäänkuin mureni siinä kohtaa, mihin silmälasit painaa, mutta kirurgi poisti samantien ihon laajemmalta alueelta, ettei tarvi uudelleen leikata, jos syytä ilmenee. Se oli hyvä päätös, koska basalioomahan siinä oli. Että kai meidän kannattaa olla tyytyväisiä, kun selvittiin molemmat pienellä palan poistolla. Vielä jäi nenää ja korvaa jäljelle kuitenkin. Mutta onhan se silti ikävä tunne ja mietityttää mitä seuraavaksi. Tarkkana ainakin auringon kanssa saadaan olla.
Kiitos samoin Kristiina, hyvää tammikuun kohta alkavaa toista puoliskoa <3. Justiin tänään katsoin, että päivä on täällä meillä pidentynyt jo liki tunnilla ja sen jo huomaakin.
Hei Annukka!
VastaaPoistaOlet aina ajatuksissani, kun sain sinulta niin mahtavan sanonnan itseeni "olen nykyään myös
raitis ilma riippuvainen" niin hyvät neuvot sinulta tuli ulkoiluun, että olen itse uuden vuodenlupauksen tehnyt, mars ulos ulkoilemaan!
Miten raikas talvi ilma onkin ulkoiluun, vaikka pidän kesästä, mutta talvi on raikasta ulkoiluun.
Paitsi -30 keleillä olin kuin häkkilintu häkissä, kun en voinut niin lenkillä itseäni ulkoiluttaa.
Mutta kelit lauhtui niin olin kuin vasikka ensi laitumilla.
Kiva kuulla sinusta ja lukea hyviä pohdintojasi!
Juuri niin karsitaan elämästä pois ne mistä ei tule hyvä fiilis ja jätetään ne hyvät päällimmäiseksi.
Voi tsempit sinulle vatsakipuihin. Itselle ihan sellainen huokaus tuli eräästä asiasta, turhaan jännitin.
Nyt mennää taas täysillä!
Tartu hetkeen ja ota kaikesta kaikki irti.
Huikeeta viikonloppua!
Ja kuinka ihanat talviset kuvat. Talven raikkaus huokuu kuvissa! Lasien jäätaide on niin
Poistakaunista! Samaa ihastelin kuistin ikkunoissa.
Ihan mahtavaa Päivi!!
PoistaOlen oikeasti superiloinen sun alkavasta riippuvuudesta, josta toivottavasti saat samanlaista iloa kuin minäkin. Ja vaikka välillä samojen reittien tallaaminen päivästä toiseen tuntuukin tylsältä (useimmiten tosin ei), niin muistan aina yhden luennon, jossa arvostettu psykologi Pirkko Lahti puhui ja sanoi, että mikään ei ole ihmisen mielenterveydelle niin hyväksi kuin mahdollisimman tylsä ja pitkäkestoinen kävely. Mitä kauemmin laittaa vaan jalkaa toisen eteen, sitä enemmän helpottaa. Ja se on kyllä taivaan tosi. Korvienväli tuulettuu tai vaihtoehtoisesti ei enää jaksa ajatella yhtään mitään, kun riittävän kauan kävelee :).
Joskin nuo -30 asteen pakkaset kyllä selätti minutkin. Paha kävellä, jos ei pysty hengittämään.
Mitä enemmän tässä ikää tulee (helmikuussa alkaa viimeinen vitosella alkava vuosi), sitä enemmän lisääntyy ymmärrys siitä kuinka lyhyt elämä pisimmilläänkin on ja kuinka tärkeää olisi käyttää aika mahdollisimman hyvin, eikä jäädä roikkumaan kiinni sellaiseen, joka toistuvasti ottaa enemmän kuin antaa.
Saa nähdä, mutta luulen tosiaan, että olen päässyt vaikeiden vatsakipujen aiheuttajan jäljille. Toivon ainakin kovasti niin, koska kipu on tosiaan lähes sietämätön ja kestää aina kokolailla tasan 12 tuntia kerrallaan. Hyvä siis kuulla, että itse olet saanut helpottavaa tietoa asiassa, joka on jännittänyt, oli se mikä hyvänsä.
Kaunista alkuvuoden jatkoa Päivi ja tulen taas lueskelemaan tekstejäsi, joista varmaan aika monta on jäänyt työperäisen taukoni aikana väliin.
Heh, minä katsoin sitä luppakoiraa heti ennen kuvatekstin lukemista, ja sitten nauroin ääneen.
VastaaPoistaIhania kuvia! Itse mietin myös vuodenvaihteen tietämillä, että olisi ollut kiva kuvata enemmänkin, mutta ei kertakaikkiaan pystynyt. Saan järkyttävän nivelsäryn sormiin, jos palellutan kädet. Lieneekö jotain reuma-tyyppistä alkamassa, pahus?
Maailma on ollut todella kaunis tämän alkuvuoden. Onneksi se föhn-tuuli ei saanut sulatettua lunta eikä toisaalta tehtyä loskakelejä. Tykkään talvesta juuri nyt tällaisena.
Luulen, että olisi hyvä pyrkiä somesta eroon enemmänkin. Roikun itse edelleen vähän siellä sun täällä ja viikottain harmittelen hyvin hukattua aikaa niiden suhteen. Ehkäpä oma ärsytyskynnys pitää nousta ensin ja sitten päätös on lopulta helppo. Toistaiseksi olen skipannut tapavalittajat enkä jäänyt itsekään vatuloimaan muiden murheisiin. Kyynistä ja kylmää ehkä. Tosiystävät saavat toki valittaa, mutta heidän sallin purkaa pahaa mieltään ihan livenä, en niinkään osallistu siihen somessa heidänkään osalta.
Kuistin ikkunat on valtavan ihanat!!
Ja meilläkin jäätyi suihkun putki. Kaikki putket tulevat yhtenä nippuna kellarista ylös. Pesin hurjan määrän pyykkiä ja tiskiä, ja takuulla vessasta valutettiin vettä. Mutta lämmiteltiin pihasaunaa viikon verran tavanomaista enemmän eikä kukaan ilmeisesti suihkuttanut.... no, niinhän siinä kävi, että sitten arkiaamuna jouduin pikkupesulle kun vettä ei tullutkaan.
Olin kyllä suorastaan mykistynyt näistä sulatustempuista, joihin liittyi hyvin kiinteästi imuri. Ja joka lopulta sen putken sulatti. Hiustenkuivaajan ymmärrän, lämpimän vedenkin, mutta imuri..... Noo. Onneksi talossa on mies, joka on näppärä käsistään.
Kyllä koiraihminen koiran tunnistaa :).
PoistaJa kyllä jäätyi mullakin sormet. Luulen että on perua lapsuusasjoilta, kun sisälle ei menty vaikka oli varpaat ja sormet ihan valkoisena kylmästä. Se on ihan yhtä tuskaa, kun niitä "polttaa" se kylmä, kun pakko on mun kameralla kuvatessa ottaa ainakin toisen käden sormet paljaaksi. Muuten näyttö ei reagoi tarkennukseen. Eikä todellakaan auta mitkään sellaiset sormikkaat, joissa on sormien päät vapaana. Nytkin mulla oli miehen paksut lampaannahkakintaat ja niiden sisällä vielä jotkut merinovillajutut, muttei auta kuin hetkeksi, kun ensin puhaltaa lämmintä ilmaa sinne hanskaan. Mutta en hennonut jättää väliin niin kaunista päivää, kun valoa oli viimeksi näkyvissä Itsenäisyyspäivänä.
Täällä vietän ihan mieluusti aikaa silloin kun sitä on riittävästi niin että voin kaikessa rauhassa keskittyä, mutta muuten on somen (joka mun tapauksessa tarkoittaa pelkkää Instagramia) selailu kyllä ihan minimaalista ellei peräti olematonta. Enkä aikomuksistani huolimatta näköjään saa sinne enää kuviakaan aikaiseksi, kun välillä kyseenalaistan koko homman. Etenkin silloin kun on joku yleinen juhla- tai joku hitsin pullapäivä, pysyttelen mieluiten kokonaan pois, koska tiedän jo ennakkoon mitä kuvia insta on niinä päivinä pullollaan. En vaan jaksa innostua kymmenistä korvapuusti-, Runebergin torttu- tai vappumunkkikuvista, mutta en myöskään halua olla pilaamassa kenenkään iloa ankeilemalla.
Huomaan myös, että kun on empaattisuuttaan lähtenyt sille linjalle, että tukee jotain oikeasti täysin tuntematonta tämän jossain oikeasti suuressa surussa tai sairaudessa ja kun näitä tuntemattomien surustooreja tai -päivityksiä tulee päivittäin eteen useita, on vaikea olla reagoimatta mutta toisaalta joku raja siinäkin pitäisi osata pitää, ettei kuormita itseään liikaa, kun ei kuitenkaan asioille sen enempää voi. Siksikin pysyttelen välillä mieluiten poissa.
On liki identtinen tarina tuo suihkun putkien jäätyminen. Noin se meilläkin kävi, kun yhtenä päivänä molemmat taidettiin käydä uimahallin saunassa ja suihkussa, eikä laskettu omasta vettä. Eikä oltu muistettu kolata lunta sokkelin eteen siinä ulkonurkassa, jossa tää murheenkryyni suihku sijaitsee. Nyt sitä siinä taas on, kun ei ole lumesta pulaa.
Ekan kerran kun putket avattiin sen imurin avulla, kuvittelin että se oli joku putkimiehen sen hetkinen keksintö, mutta onkin ihan yleinen konsti. Totesin kun googlailin.
Kiitos viestistä Vivi ja rattoisaa tammikuun toista puolikasta! Pidetään vedet valumassa.
"Älä välitä, ala valita", todella mielenkiintoinen ja monitahoinen lause. Käänsit sen "Älä valita, ala valita"...kun poistetaan pikku pisteet niin lauseen sanoma on täysin eri. Hieno oivallus. Jääkukat on kauniita.
VastaaPoistaps. tuijotin tuijottamistani lumisia kuusia..lurppakorva koira? Siis missä? -)
Heippa Sini ja tervetuloa! Ilahduin kun näin, että olit liittynyt lukijaksi ja viitsit jättää viestin.
PoistaJääkukat on kyllä superkauniita ja aina mietin kuinka uskomatonta on, ettei kahta keskenään täysin samanlaista muotoa ole olemassa. Luonto on niin paras taiteilija <3.
Voi hitsit, kun voisin piirtää tähän kuvan tai leikata tuosta lumikuvasta sen näkemäni koirahahahmon, joka ei siis ole todellinen koira, vaan se millaisena kuvatekstin yläpuolella olevan kuvan etuosassa vasemmalla oleva kuusi (tai joku muu havu) näyttäytyy. On omaan silmääni ihan kuin istuva koira, jolla on etutassut suorana ja luppakorvat. Mutta nämä on just näitä oman vilkkaan mielikuvituksen tuotoksia, joista välillä haluaisin päästä eroon, mutten pääse :).
Mukavaa tammikuun jatkoa Sini.
Tein saman uudenvuodenlupauksen kuin vuosi sitten. Eli en tänäkään vuonna osta vaatteita, suosittelen lämpimästi kaikille.
VastaaPoistaItse kartan vaatteiden ostamista ihan viimeiseen asti, koska en tykkää siitä yhtään. Ihan vaan siksi, etten halua sovittaa mitään ja vaikka joskus venynkin sinne sovituskoppiin asti, en kuitenkaan koskaan löydä mitään mikä tuntuisi omalta ja ostamisen arvoiselta.
PoistaMeinasin jo tähän kirjoittaa, että viime vuonna en em. syystä ostanut ainuttakaan vaatetta, mutta ostinkin yhden kesämekon, joten olisin vahingossa huijannut.
Aika monellakin olen nähnyt viiden vaatteen vuosi-haasteisiin osallistumisia ja siihen voisin kyllä hyvin lupautua mukaan ihan vaan mitään muutosta nykyiseen tekemättä :).
Hienosti olet lupauksen pitänyt ja selvästi aiot pitää jatkossakin. Arvostan!
Hienoa pohdintaa, kiinnostavaa asioiden tarkastelua, mielenkiintoista luettavaa! Antoi aihetta ja kipinää omille pohdinnoille. Talviset kuvasi ovat upeita!
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista Tarja ja kaikinpuolin hyvää ja kaunista alkanutta vuotta!
PoistaNäin, että olet taas tehnyt valtavan määrän kaikkea kaunista kukkasidonnoista ja lapasista jäälyhtyihin. Olet kyllä taitava ja aikaansaava tapaus.
Yleensä ne ammattivalittajat ovat sellaisia, että ei heillä juurikaan olisi tarvetta valittaakaan.
VastaaPoistaKomeita on lumikuvat sinulla. Olen saanut myös Kolilta ja Lapista tykkylumikuvia, on ne vaan upeita.
Putkirikot on harmillisia. Meillä ei niitä koko 33 vuoden asumisen aikana ollut lainkaan. Nyt olenkin "turvassa" niiltä kerrostalossa.
Hyvää alkaneen vuoden jatkoa Annukka!
Näin se on. Ammattivalittaja näkee ympärillään pelkkiä epäkohtia ja asioita, jotka 'joku muu' on joko jättänyt tekemättä tai jos onkin tehnyt, niin väärin tottakai. Heillä itsellään kyllä tuntuu olevan kaikkeen ne ainoat oikeat neuvot ja konstit, mutta näytöt puuttuu.
PoistaMeillä on paikallislehden tekstiviestipalstalla muutama kestovalittaja ja osataan jo tekstien perusteella päätellä, mikä nimimerkki milloinkin alta löytyy. Valituksen aiheet vaan on jo niin surkuhupaisia, että ennemmin jo naurattaa kuin ärsyttää.
"Ovisilmän läpi katsottuna maailma on hyvin pieni" sanoi mun mies joskus ja mielestäni se on erittäin osuvasti sanottu.
Voi että, niille pohjoisen tykkylumille olis ihana päästä. On tosiaan ollut niin upeita kuvia niiltä lumilta pastellinväristä taivasta vasten.
Meidän talo on rakennettu vuonna -55 ja alkuperäisosassa ei ole kertaakaan näiden tässä asuttujen 30 vuoden aikana ollut mitään ongelmaa, mutta tuo 2000-luvulla vähän hölmösti (oma vikani) talon laajennusosan ulkonurkkaan asennetty suihku on se murheenkryyni. Kuivalla ja tyynellä pakkaskelillä ei välttämättä tapahdu mitään, mutta jos tuuli pääsee puhaltamaan ulkoverhouksen ja eristeiden välistä, niin sitten sulatellaan. Sekin olis tosin voitu tälläkin kertaa estää kolaamalla lumet seinänvierille ja aukomalla suihkun hanaa joka päivä edes vähän. Nyt jäi yksi päivä väliin ja se oli siinä. Mutta ens talvena muistetaan taas.
Kiitos Cara ja hyvää & toivottavasti uintirikasta ja kivutonta vuotta 2024.
Voi, niin samaa mieltä - kartan kuin ruttoa valittajia tällä hetkellä. Valittaminen on sellaista, kun ei joko ole pakko olla kyseisessä tilanteessa (eli voi nimenomaan valita!) tai sitten valittamisen aihe on niin mitäänsanomaton oikeiden murheiden rinnalla. Median negatiivisia, katastrofaalisia, karmeita (vaikkakin oikeita) uutisia olen myös alkanut välttelemään...
VastaaPoistaLäheisten oikeita murheita sen sijaan jaksan kyllä ymmärtää, kuunnella ja olla empaattinen ja huolehtiva. Ja sen he tietävät kyllä, että täältä löytyy kaksi korvaa ja syli.
Haluan yrittää säilyttää läpi elämän peruspositiivisen luonteeni ja kirkasotsaisen tulevaisuuden uskoni. Saattaapi olla, että blogikirjoituksenikin ovat jonkun mielestä sellaisia ällöttävän positiivisia (niin kuin elämäni olisi murheetonta), mutta se nyt vaan on oma tietoinen valintani - sellaista positiivista itsehoitoa ja terapiaa sekä myös ainakin yritystä tuottaa toivottavasti hyvää mieltä myös lukijoille. Myös liveseurassa pyrin useimmiten olemaan se, joka vääntää keskustelun johonkin mukavaan. Uskon niin kovasti hymyn ja naurun hyvää tekevään vaikutukseen.
Jälleen mukavaa, inspiroivaa tekstiä ja upeita kuvia sinulta Annukka <3 Toivottavasti se masu paranee hitto soikoon!!
Mulle on suorastaan mysteeri, kuinka kukaan haluaa tai edes jaksaa elää sellaista elämää, jossa pääasiallisena tehtävänä tuntuu olevan pelkkä epäkohtien esiinkaivaminen sieltäkin, missä niitä ei edes ole. Tai oikeastaan nimenomaan sieltä, koska mitään todellisia murheita näillä valittajilla harvemmin on jos ollenkaan.
PoistaMahtaa olla raskasta, kun aina JOKU tekee kaiken väärin, eikä niin kuin valittaja ITSE kaikessa erinomaisuudessaan tekisi, jos joskus tekisi jotain muutakin kuin valittaisi.
Yltiöpositiivisuus (tai toksinen positiivisuus, joka ehkä on paremmin kuvaava sana) on toinen ääripää, jota en myöskään jaksa. Sellainen, jossa väenväkisin tuputetaan jotain päälleliimattua mietelausetta tai elämänviisautta, kun toisella on oikeasti hätä ja ainut mitä kaipaisi on myötätunto.
Peruspositiivuus ja ylipäätään sellainen perustyytyväisyys on just se välimalli, jota itsekin kannatan.
Ja höpöhöpö. Minä en ainakaan kertaakaan ole ajatellut, enkä todellakaan jaksa uskoa, että kellään muullakaan tekstejäsi lukeneella olisi käynyt mielessäkään, että olisit ällöpositiivinen. Kirjoitat elämän valoisista puolista, muttet kertaakaan ole esittänyt, etteikö elämään mahtuisi niitä varjojakin. Eli huoli pois CC <3.
Ja jep. Jos liveseurassa meinaa keskustelu jäädä junnaamaan pelkkään negatiiviseen (tai pelkkiin sairauksiin ja kremppoihin, joka sekin on raskasta), pyrin kanssa vähän niinkuin huomaamatta ohjaamaan sitä toisaalle. Uskon jotenkin siihen, että ihan oikeasti nauru tai ylipäätään sellainen sopiva positiivisuus pidentää ikää. (Tänään viimeksi uimahallista kotiin kävellessäni äkkäsin yhtäkkiä, kuinka vähän tätä elämää on pisimmilläänkin jäljellä. Piti äkkiä kääntää ajatukset muuhun).
Kiitos jälleen mukavasta ja ajatuksella kirjoitetusta viestistä CC <3 ja todellakin toivon, että pääsen niistä kivuista. Jos alkavat illalla, valvon yön ja jos alkavat aamulla, olen tuskissani koko työpäivän ja alkuillan. Ei kiva. Mutta nyt oikeasti luulen päässeeni syiden jäljille. Toivottavasti.
Miten upeita talvikuvia! <3 Jääkukkia näkee muuten nykyään tosi harvoin. Mistäköhän se johtuu? Vai eivätkö ne näyttäydy kerrostaloasujille. :-D
VastaaPoistaVoihan pee tuota putkihommaa. Mä olisin kyllä ollut ihan paniikissa, kun en olisi tiennyt, mitä tehdä. Ja ukkeli vielä vähemmän. On siis ehkä kumminkin parempi asua kerrostalossa. :-)
Hyvin samansuuntaisia olivat taas omat ajatuksenikin. Minä olen jo pitkään kartellut somelähteitä, joiden tiedän tuovan minulle jollain lailla negatiivista energiaa. Ihan turhaa ehdoin tahdoin lisätä pahaa mieltä elämäänsä, kun sitä saa tilaamattakin ihan riittävästi. Mutta päinvastoin kuin sinä, minä olen IG:n algoritmiin ihan tyytäväinen. Se näyttää mulle nykyään pelkästään vain hyvän mielen koira- ja kissavideoita. :-D
Se on ehkä ihan hyvä, ettei jääkukkia kerrostalojen ikkunoissa näy, koska tarkoittaisi todnäk sitä, että sisällä on ihan helkkarin kylmä ja ikkunoista vetää pahemman kerran :D. Mutta sitä aloin miettiä, miksei niitä parvekelaseissakaan näy. Kauniita ne on joka tapauksessa, toisin kuin putkiongelmat, joista tosin sai tällä kertaa syyttää ainakin osittain itseään. Ei ole kummoinen homma kolata lumia seinänvierustoille eristeeksi, eikä laskea joka päivä riskihanasta vettä vaikka vaan ihan muodon vuoksi, mutta nyt jäi kumpikin tekemättä ja sehän sitten kärsittiin nahoissamme. Mutta olipa taas muistutus siitä, kuinka helppoa elämä on silloin kun suihkusta tulee lämmintä vettä.
PoistaSome on sikäli helppo, että siellä voi käydä silloin kun siltä tuntuu ja pysyä pois silloin kun tuntuu paremmalta niin (nykyään useimmiten koko ajan). Hyvin yksinkertaista, mutta silti välillä iskee se ahdistus, kun pitkien aikojen päästä avaa IG:n (joka siis omassa maailmassani = some :)) hyvillä mielin ja ajattelee, että katselenpa tuttujen päivityksiä, mutta ensimmäisenä silmille lävähtää joku iänikuinen valitusvirsi.
Sensijaan sinne IG:n hakuosioon mullekin tulee nykyään tosi kivoja videoita. Enimmäkseen jotain hauskoja liikkuvuushaasteita pirteän mummon (tai omanikäiseni) tekemänä :D ja itse sitten kokeilen perässä onnistuuko. Aina ei mene ykösellä maaliin, mutta useimmiten onneksi vielä sujuu. (Tuli muuten tästä tai jostain sen sivujuonteesta mieleen, että tiesitkö että Oodissa järjestetään käsittääkseni päivittäin kaikille avoimia tunnin meditaatiohetkiä intialaisen joogin kanssa? Tulit mieleeni kun luin jutun Voi hyvin-lehdestä. Enkä siis todellakaan tiedä kiinnostaisiko sua pätkääkään tuollainen yleisellä paikalla porukassa meditointi (veikkaan että ei), mutta tuo Intia ja meditaatio oli ne sinuun yhdistämäni tekijät).
Rattoisaa tammikuun toista puoliskoa Satu. Pidetään some ilon puolella :)
No mitä hittoa, en tiennyt. :-D Siis noista joogahetkistä. Toisaalta kiinnostaisi mennä kokeilemaan, mutta toisaalta ei. Saa nähdä, miten käy. Pitää kumminkin googlettaa. Kiitos vinkistä! <3
PoistaNo aloin itsekin googlailla ja vähän näyttää siltä, että niitä meditaatiohetkiä ei enää oliskaan 🥺. Tai sitten en vaan löytänyt. Mutta aika hassua jos tuoreen Voi hyvin- lehden tieto olis jo nyt vanhentunutta.
PoistaPahoittelut jos näin on 🥺.
T. Annukka
Hyvää alkanutta vuotta sinullekin.
VastaaPoistaKiitos paljon Kruunuvuokko.
Poistavoi mikä valo noissa kuvissa on! Upea!
VastaaPoistaFacesta olen harkinnut irtautuvani, paitsi muutama päivä sitten huomasin että se on ainoa reitti jota kautta tavoitin erään tuttavan. Ehkä en irtaudu, mutta en myöskään käytä sitä kuin satunnaisten ihmisten tavoittamiseen. Ja vain tositarpeessa :)
Minulle vuodenvaihde toi sen verran muutosta mukanaan, että en oikein itsekään tiedä, miten päin olisin. Uuden edessä kait kuuluukin olla vähän ymmällään, ainakin välillä.
Yritän kynsin-hampain pitää kiinni vanhoista tutuista jutuista kaiken uuden keskellä, se tekee sielulle hyvää.
Kiitos Marika, valo tuntui suorastaan ihmeeltä, kun sitä oli viimeksi näkynyt niin kauan sitten. Ehkä se oli tarkoituksella ajoitettu tuohon vuoden viimeiseen päivään, että jää koko vuodesta hyvä mieli ja sellainen olo, että aina paistoi aurinko :).
PoistaMulla on vähän sama tuon Facen kanssa. Tarvin sen henkilökohtaisen tilin vain ja ainoastaan päivittääkseni työpaikan tiliä (jota en tosin ole tehnyt naismuistiin ja sekin ahdistaa), mutta muuten se on itselleni täysin turha, enkä myöskään ole linkittänyt facea ja instaa keskenään. Enkä tätä ns. blogia ja instaakaan, koska haluan olla vain siellä missä milloinkin olen, enkä jokapaikassa yhtäaikaa.
No sulla todellakin muuttui arki kertaheitolla niin isosti, että ilman tuttuja ja turvallisia palasia siellä seassa voisi olla äkkiseltään liikaa muutosta kerralla. Ainakin itselläni käy sopeutuminen nykyään sen verran verkkaisesti, että kertarysäyksellä kaikki uusiksi vie vähintään yöunet.
Semppiä ja iloa opiskeluun!
Upeaa pohdiskelua.
VastaaPoistaMinäkin olen pienen blogimaailman kannattaja ja olen myös aloittanut valintani, mihin aikaani käytän.
Somessa myös valittaminen näyttää olevan jollekin aivan harrastus. Joskus jopa olen huomannut someraivoa ja aivan kamalaa kielenkäyttöä. Nykyisin taitaa ihmisten kiusaaminenkin tapahtua Somen kautta. Faceen katoaa aivan kaikki mitä sinne julkaisee. Peukkuja satelee, vaikka kertoisi, että sukulainen kuoli. Ihmeellistä. En ymmärrä tätä ja siksikin olen jättänyt somepuolen aivan minimiin. Meinasin jo kirjoittaa samaan sävyyn kuten muutkin "pitäkää tunkkinne" (hihhiii)
Blogimaailmassa on mielestäni kivaa se vuorovaikutteisuus. Aivan eri luokkaa kuin Facen puolella.
Mukavaa viikkoa sinulle
Kiitos Enkuli ja kiva lukea omia samaistuttavia mietteitäsi.
PoistaTuo ikävienkin uutisten peukuttaminen kuvaa mielestäni erittäin hyvin sitä millaisena facen itse koin. Veikkaan, että sarjapeukuttaja ei tekstejä edes lue, vaan skrollaa vauhdilla kaikki eteentulevat postaukset läpi (en edelleenkään tykkää tuosta postaus-sanasta, mutten ole keksinyt parempaakaan tilalle) ja klikkaa jokaisen kohdalla peukkua saadakseen itselleen vastaavasti mahdollisimman paljon tykkäyksiä.
Ja siis asian ei tarvitse oikeasti olla noin, mutta näin olen itse päätellyt.
Omista pojistani nuorempi (ja kriittisempi) sanoi jo vuosia sitten, että "ei siellä facessa kukaan enää edes käy, koska se on täynnä pelkkiä keski-ikäisten väsyneitä juttuja" :D. Silloin sanoin, että no sittenhän se on just mun paikka, mutta olen kyllä tullut aikalailla samoihin ajatuksiin :).
Muutenkin nuoriso tuntuu olevan monessa asiassa fiksumpaa. Oma vanhempi poikani on monesti ihmetellyt, että eikö sitä voi vaan elää ilman, että jokaista käännettä ja ruokalautasta täytyy raportoida somessa. Niinpä. Mutta onneksi on vapaus pysytellä sieltä kokonaan pois aina kun siltä tuntuu. Ei ole sellaisia harhakuvitelmia, että joku poissaoloani edes huomaisi. Niin tärkeä en kuvittele olevani.
Kiitos kivasta kommentista ja pidetään me jatkossakin täällä pikku blogimaailmassa valot palamassa ja yhteishenkeä yllä.
En tiedä, mutta oma veikkaukseni on, että jossain kohden virta kääntyy takaisin nopeatempoisemmilta alustoilta takaisin tänne tuttuun ja turvalliseen blogistaniaan päin.
Minäkin odottelen takaisinpalaajien virtaa (enkulinkäsityöt)
PoistaVoi että, tuo "blogiperhe" oli mulle kanssa niin tärkeä! Nykyään porukka on minun blogista aika lailla kadonnut, lukijalistalla on kyllä väkeä, mutta en usko, että kovinkaan moni oikeasti enää mua seuraa. Ja välillä, kun olet viettänyt jokusen tunnin kirjoittaen ja sitten on tyyliin yksi kommentti, niin pistää kyllä miettimään, että mitä järkeä koko hommassa... toki kirjoitan lähinnä omaksi iloksi, mutta väitän, että harva jaksaa jatkaa ilman jonkinlaista vuorovaikutusta. Ja juu, olen itsekin aika lailla unohtanut kommentoinnin muiden juttuihin, vaikka niitä luenkin, joten en kyllä voi varsinaisesti ketään sormella osoitella.
VastaaPoistaSitten nuo elämäntapavalittajat: itsekin juuri äskettäin lopetin yhden tyypin seurailun instassa, kun alkoi tympiä se ainainen valitus. Milloin oli vääränlainen sää, milloin vitutti muuten vaan... joo, en jaksanut olla enää sitä marinaa lukemassa. Ja mua kyllä myös harmittaa noissa somekanavissa se, että ne tuuttaa ihan mitä vaan juttua, eikä välttämättä (ilmeisesti?) pysty oikein itse vaikuttaa siihen, että seuraisi esim. vaikka vain haluamiaan kanavia. Facessa en tahtoisi olla ollenkaan, mutta työn takia on pakko. En osaa edes käyttää sitä!! 😂 (Onneksi instasta menee suoraan sinne jutut, muuten olisi ollut pakko sitä kyllä opetella paremmin... 🤭)
Ja jep, putket on jäätyilleet meilläkin. Viimeksi tänään on mies sulatellut keittiön putket. Meillä onneksi tulee aina vesi vessaan, joka on lähellä keittiötä, joten sinänsä ei olla koskaan kovin isossa pulassa. Voin siis vain kuvitella, miten hankalaksi elämä menee, jos vedentulo tyssää kokonaan!
Toivottavasti saat selvän vatsakipujen syntyperästä ja pääset kivuista! Itsellänikin on mokomia paljon, ne tulee ja menee, enkä osaa sanoa, miksi näin.
Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen! Ja kuten aina: ihania kuvia! 💚
Vaikka enteilenkin, että jossain vaiheessa saattaa tullla eteen kyllästymispiste nopeatempoiseen ja nykyään pitkälti kaupallisuuden täyttämään Instagramiin ja alkaa paluumuutto takaisin tänne rauhallisempaan blogistaniaan, niin ne alkuaikojen vanhat hyvät blogiperheajat tuskin koskaan silti palaa. Ainakaan enää meidän aikana (vaikka parempi varmaan olis puhua vain itsestäni, koska olet mua sen verran paljon nuorempi).
PoistaSääli sinällään, mutta kyllähän se vaatisi itseltäkin enemmän aktiivisuutta. Vaikken koskaan ole kirjoitellut mitenkään säännöllisesti tai varsinkaan tiheällä tahdilla, niin nykyään kirjoitan jo niin harvoin, ettei tätä oikein enää blogiksi voi edes kutsua. Enkä todellakaan oleta, että jos silloin tällöin tipautan tänne tekstin, sitä oltaisiin heti innokkaana sankoin joukoin lukemassa.
Luulen, että meillä on sun kanssa vähän sama "ongelma". Kirjoitetaan niin harvoin, että teksteistä tuppaa tulemaan väkisin niin pitkiä, ettei niitä enää välttämättä jakseta lukea. Itse en jaksa edes omiani :) ja huomaan, että siinä missä ennen tykkäsin lukea nimenomaan pitkiä postauksia, nyt en enää meinaa jaksaa. Esim. vuodenvaihde oli sellainen, kun moni oli tehnyt koko vuoden kattavia katsauksia ja vaikka niissä varmasti olisi ollut paljon mukavaa luettavaa, totesin, että ei vaan yksinkertaisesti aika ja maltti riitä kaikkien läpikäymiseen., joten en edes yrittänyt. Etenkin kun mulla on sellainen periaate, että jos luen, kirjoitan myös kommentin merkiksi käynnistäni ja siksikin, että kommentit on omastakin mielestäni just se suola, joka tekee tästä mielekästä. Jos näen, että jotain tekstiä on luettu paljon (mun "paljon" on muille varmasti lähinnä naurettavan vähän), mutta kommentteja ei tule, tulee sellainen olo, että teksti oli niin huono, ettei sitä kannata vaivautua kommentoimaan.
Viime yön taas särki vatsa niin kovin, että nukkumisesta ei tullut mitään. Ja särkee edelleen
:(. Periaatteellisen syyn luulen tietäväni, mutta en sitä, miten pääsen siihen käsiksi niin, että pystyisin estämään nämä sietämättömät elämää haittavaat kipujaksot.
Kiitos Heli kommentista ja kuvakehuista. Kuulut mun alkuperäiseen blogiperheeseen ja on ihana kun on jotain pysyvää <3
Kiitos Suvi <3
VastaaPoistaPakkaset ovat haastaneet taisteluun myös osan meidän vesiputkistamme. Ymmärrän tilanteen ihan liian hyvin. Elämä jaksaa näyttää värejään.
VastaaPoistaPakkanen tosiaan pitää hereillä. (Toissapäivänä lakkasi myös lämmöntulo, kun vesikiertoisesta lämmityksestä katosi paineet. Aika äkkiä ehtii tulla sisällä kylmä ja meillä ei ole takkaa tai muutakaan varalämmönlähdettä (niinkuin pitäisi olla).
PoistaToivottavasti teillä selvittiin pelkillä harmeilla ilman vahinkoja.
Kun mainitsit lumen kolaamisesta sokkelin eteen, niin luuletko että siitä olisi hyötyä myös hirsitalossa asuvalle? Talossa on tavallinen sokkeli ja tosiaan tyttären talosta kyse. Heillä myös jäätyy putket välillä niin ajattelin oisko siitä apua:)
VastaaPoistaHeippa Piitu,
Poistalumen kolaaminen seinien viereen on vanhan kansan konsti, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla (ajoissa, eikä havahtua siinä vaiheessa kun putket jo on jäässä niinkuin meille tänä talvena kävi). Lumi on hyvä eriste etenkin tuulisella kylmällä pakkaskelillä, eikä siitä ole mitään haittaa, kun vaan siirtelee sen ajoissa sokkelin vierestä pois, kun keli lämpiää niin paljon, että lumet alkaa sulaa ja muuttua vedeksi, jonka ei haluta valuvan perustuksiin.
Toki en tiedä missä tyttäresi talon putket sijaitsevat, mutta hirsitaloissa on usein tuulettuva alapohja siellä sokkelin sisällä (meillä on myös tuossa osassa taloa, jossa putket jäätyi) ja erityisesti silloin lumi voi hyvinkin pelastaa putkien jäätymiseltä.