Sivut

torstai 16. maaliskuuta 2023

OMA ENSIKOKEMUKSENI KOLONOSKOPIASTA TUEKSI MUILLE MAHDOLLISILLE JÄNNITTÄJILLE

Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa paksusuolen tähystyksessä eli kolonoskopiassa ja päätin tehdä poikkeuksen normaalisti epäluontevalta tuntuvaan henkilökohtaisista aiheista kirjoittamiseen kertomalla oman kokemukseni toimenpiteestä. Ihan vaan siksi, että jos joku nyt tai myöhemmin jännittää omalla kohdallaan tuloillaan olevaa tutkimusta, toivon, että tästä saisi sellaista realistista, mutta helpottavaa vertaistukea. 

Olen aiemmin maininnut reilu vuosi sitten mystisesti nousseista maksa-arvoistani ja niiden selvittelyistä, mutta varsinainen syy kolonoskopialähetteelle oli erittäin kovat oikean puolen alavatsakivut. En tiedä onko niillä mitään tekemistä maksa-arvojen kanssa, mutta kipuja on alkanut olla sen verran usein ja koska vaivaavat nimenomaan öisin, tuskaisa valvominen on alkanut heikentää elämänlaatua.

Muuten olen ihan oma hyväkuntoinen itseni ja silloin kun saan nukkua yöt kunnolla, tuntuu että jaksan seuraavana päivänä mitä vaan. Nytkin olen tästä kohta lähdössä salille, mutta kirjoittelen ensin hetken.

Tiedon varatusta tähystysajasta ja esivalmistautumisohjeet sain muistaakseni jo 6 viikkoa etukäteen. Lukaisin molemmat paperit läpi ja kiinnitin jääkaapin oveen, mutten miettinyt asiaa sen enempää.

Pari viikkoa etukäteen tapahtuma alkoi kuitenkin hiipiä mieleen ja viikkoa ennen aloin jännittää tutkimusta ihan huolella. Huomasin lukevani ennakkovalmistautumisohjetta kerta toisensa jälkeen, vaikka osasin sen jo ulkoa. Ja stressasin sitä, kuinka pystyn olemaan neljä päivää syömättä kaikkea sitä mitä normaalisti syön eli marjoja, hedelmiä, vihanneksia, siemeniä, täysjyväleipää..

Rajoitteen syynä olivat nimenomaan edellämainittujen siemenet, jotka voivat viipyä elimistössä hyvinkin kauan ja yksikin pieni siemen voi tukkia tähystyskameran niin, että tutkimus ei onnistu. 

Seuraava stressin aihe oli se, kuinka selviän neljän litran tyhjennysnesteen juomisesta. Itselleni määrätty liuos oli nimeltään Vistaprep, jota piti juoda tutkimusta edeltävän päivän iltana 3 litraa tahdilla lasillinen 10 minuutin välein. Ja puhdistumisen varmistamiseksi vielä 1 litra toimenpidepäivän aamuna klo 6.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, siemenetön elämä oli itselleni tässä ehkä se haastavin osuus. Sensijaan tyhjennysnesteen juominen sujui yllättävän helposti, kun parin ensimmäisen lasillisen jälkeen helpottuneena totesin, ettei mitään käyttöohjeessa listattuja haittavaikutuksia ilmennyt. Ei edes pahoinvointia tai liian epämukavaa täyttymisen tunnettakaan. Jälkimmäinen varmasti johtuen siitä, että parin litran jälkeen tyhjennys lähti käyntiin ja sitä mukaa kun nestettä joi lisää, sitä myös poistui elimistöstä. Ja menemättä sen enempää yksityiskohtiin, helpottavaa oli nähdä sekin, että poistuva neste oli väriltään täysin ohjeissa mainitun optimituloksen mukaista. Siitä tuli luottoa siihen, että hyvin tässä käy.   

Aamukuudelta juotu litra ei tuntunut enää missään, koska tiesin jo mitä odottaa. Ja lasillisten välillä huuhtelin suuta pienellä määrällä granaattiomenamehua, joka häivytti Vistaprepin maun tehokkaasti. 

Varsinaiseksi aamiaiseksi join myöhemmin kupin mustaa kahvia, joka oli omiin tottumuksiini nähden aika ankea aamun aloitus. Lisäksi join toki paljon vettä tai veteen laimennettua mehua estääkseni kuivumista ja nälän tunnetta. Ihan hyvin niillä pärjäsi ja kävin aamulla pienellä lenkilläkin odotellessani, että kello tulee 11 ja voin lähteä kohti sairaalaa.

Laitan tähän väliin linkin videoon, jonka itse katsoin netistä asiallista ennakkotietoa etsiessäni ja joka myös näin jälkikäteen nähtynä vastaa niin hyvin toimenpiteen kulkua, että on turha yrittää kirjoittaa sitä uusiksi.

Video löytyy täältä (klik). 

Koska takana oli pitkälti onnistuneen tyhjennyksen ansiosta hyvin nukuttu yö, tunsin helpotusta siitä, että tutkimus oli vihdoin käsillä ja virkeänä pystyin suhtautumaan siihen päättäväisesti niin, että mahdollinen tähystyksessä koettu kipu EI voi olla pahempaa kuin yölliset kipuni. Ja kestokin joka tapauksessa vain murto-osa niistä 10-14 tunnista, jotka kova alavatsakipu omalla kohdallani kerrallaan kestää.  Alkaen yleensä lievinä iltakasin maissa ja pahentuen pikkuhiljaa niin, että aamuyön tunnit on kaikkein sietämättömimpiä, eikä yleensä paljon ennen aamukymppiä helpota kokonaan.

Videosta poiketen omista vaatteista vaihdettiin vain housut, jotka olivat käytännössä ihan kuin miesten pitkät kalsarit, mutta sepalus takapuolelle puettuna. Hoitaja koitti kovin löytää kaapista sopivan pientä kokoa, mutta suurin osa pöksyistä oli niin isoja, että ulottuivat kainaloihin ja aukosta olisi hoitajan mukaan paistanut koko pylly. Saatiin siitä hyvä kevennys tunnelmaan heti alkuun, mutta onnekseni myös ne suht siedettävän kokoiset housut löytyi, vaikka pitikin pidellä kävellessä kaksin käsin ylhäällä, etteivät tipahda.  

Olin luottavaisin mielin, kun asetuin tutkimuspedille vasemmalle kyljelleni ja toimenpide lääkärin varmoin ottein alkoi. 

Hoitaja kertasi moneen otteeseen, että voin halutessani saada kipulääkitystä tai ilokaasua, mutta sanoin, etten halua, koska olin tsempannut itseni pärjäämään ilman. Ja halusin jatkaa loppupäivän ilman mitään pienintäkään tokkuraa. Ehkä jossain kohtaa kieltäydyin jo vähän turhankin jyrkästi, kun hoitaja toisteli mahdollisuutta nähdessään, että ehkä jonkun sortin kivunlievitys olisi tarpeen.

Ikävin osuus oli tähystimen eteenpäinviemisen yhteydessä tehty ilman puhaltaminen paksusuoleen, joka omalla kohdallani oli lääkärin mukaan varsin tiukoilla mutkilla. Ilman tarkoituksena oli venyttää suolta näkyvyyden lisäämiseksi ja tähystinletkun kuljettamisen helpottamiseksi. Kipua ei  tuntunut koko menomatkan ajan, mutta parissa kohdassa se muuttui sen verran kovaksi, että asentoa muutettiin selinmakuulle ja samalla osaava hoitaja paineli vatsaa kipua lieventävästi. Se helpotti todella paljon. Samoin kuin ylimääräisen ilman poistuminen normaalia reittiä. 

Järkeilin, että jos kaikilla ihmisillä on suunnilleen yhtä pitkä suolisto, on ihan loogista että pienempikokoisella (itse olen 162 cm, 57+ kg) suoli on pakosti enemmän mutkalla kuin isokokoisemmalla. En tiedä onko asia näin, mutta maalaisjärkisesti ajatellen voisin kuvitella olevan. 

Olisin voinut seurata tähystimen menomatkaa viereiseltä näytöltä, mutta pidin silmät kiinni siltä varalta, että ruudulla näkyy jotain "pahaa". Hoitaja kuitenkin vakuutti, että kaikki näyttää oikein "kauniilta", joten siinä vaiheessa, kun letku oli perillä ja kameraa lähdettiin tuomaan samaa reittiä takaisin, seurasin näkymiä näytöltä. Ensin nukkaisen ohutsuolen loppupäässä ja siitä eteenpäin paksusuolessa, jonka hoitaja kehui olevan "kuin pesurilla pesty" (siltä se tyhjennys vähän tuntuikin). Siinä vaiheessa todellakin ymmärsin etukäteisvalmistautumisen tärkeyden. Jos haluaa homman onnistuvan kerralla, on tärkeää noudattaa ruokarajoitteita ja tyhjennysohjetta orjallisesti. (Itse näin edellisenä yönä unta, että söin vahingossa palan pizzaa ja tutkimus meni sen takia pilalle. Aamulla olin erittäin helpottunut, kun ei ollut totta).

Matkan varrelta löytyi yksi pieni polyyppi, joka poistettiin ja lähetetään tutkittavaksi, mutta lääkäri arveli, että ei aiheuta mitään jatkotoimenpiteitä. Eikä tutkimuksessa löytynyt myöskään viitteitä mistään tulehduksellisesta suolistosairaudesta, vaan kaikki näytti täysin terveeltä. 

Koko homma oli ohi puolessa tunnissa, josta suurin osa oli täysin kivutonta ja ajoittainen kipukin oli ihan oma valintani. Lääkitystä tosiaan halutessaan saa joko ennakkoon tai tutkimuksen aikana, mutta oma päätökseni oli tämä.  

Sain lääkkeettömänä ajaa samantien takaisin kotiin, jossa hartaudella nautittu kasvissosekeitto ja siemennäkkileipä tuntui ihan juhla-aterialta. Loppupäiväksi menin ihan normisti töihin, koska olossa ei ollut mitään vikaa.

Myöhemmin illalla seurasi jonkunmoinen pettymys, kun vatsakipu jälleen alkoi ja voimistui nukkumaan mennessä. Mieltä kuitenkin rauhoitti hoitajan sanat siitä, että suolistoon puhallettua ilmaa voi jonkun aikaa olla jäljellä ja se voi aiheuttaa suoleen venytystä ja kiputuntemuksia. Päätin siis, että siitä on tällä kertaa kyse ja kokeilin makuullani painella vatsaa molemmilla kämmenillä suht voimakkaasti niinkuin hoitajakin toimenpiteen aikana teki ja yllätyksekseni se helpotti niin hyvin, että pystyin nukkumaan yöni rauhassa. Se tuntui suorastaan ihmeelliseltä. 

Selitystä kivuilleni ei siis kolonoskopiassa löytynyt, mutta siitä olen oikeastaan vaan kiitollinen. Joskin kivun aiheuttama ikuinen arpominen ja tarkkailu tyyliin "olenko syönyt liikaa? liian vähän? liian usein? liian harvoin? jotain sopimatonta? kenties jo liikaa kuitua? olenko juonut tavallista vähemmän vettä? unohtanut rasvat? vai olenko istunut (töissä) poikkeuksellisen paljon? käyttänyt kiristäviä vaatteita (sukkahousujen vyötärö on pahin)? treenannut liikaa? stressanut (kyllä)? jne" on varsin raskasta. Etenkin kun elän hyvinkin liikkuvaista ja terveellistä elämää, josta on vaikea löytää korjattavaa. Lukuunottamatta stressiä, jonka merkitystä en todellakaan vähättele.

Yli 50-vuotiailla (itse olen 58 v) riskit kasvavat ja kolonoskopialähetteen perusteena saattaa olla pelkät muutokset suolen toiminnassa. Jos kutsu tutkimukseen syystä tai toisesta käy, kannustan oman kokemukseni perusteella olemaan rauhallisin mielin ja jännittämättä liikoja ennakkoon. Kaikki käy lopulta niin nopeasti, että etukäteisstressaaminen menee ihan hukkaan ja vie vaan aikaa joltain mukavammalta. 

Parhaassa tapauksessa tutkimuksesta saa mielenrauhan vuosiksi eteenpäin ja vaikken tietenkään toisenlaista tulosta kenellekään toivo, olin itse henkisesti varautunut siihen, että jos jotain epäilyttävää löytyy, on parempi saada siitä tieto ja sitä kautta myös mahdollisesti tarvittavaa jatkohoitoa hyvissä ajoin. 

Tämä kuvaton teksti syntyi suht tuoreeltaan yhdeltä istumalta sen kummemmin suunnittelematta, mutta toivon siitä silti olevan apua mahdollisille muille kaltaisilleni etukäteismurehtimiseen taipuvaisille. 

Vakuudeksi vielä toinenkin hyväksi kokemani linkki, joka murskaa tähystystutkimuksiin liitettyjä myyttejä (klik)

Omalla kohdallani jatketaan niin, että lääkäri soittaa kuukauden kuluttua ja sitä ennen käyn jälleen kerran verikokeissa maksa-arvojen tarkistumielessä. Niitä koitan olla miettimättä ennakkoon, mutta aina sekin loppumetreillä alkaa vähän jännittää. Etenkin kun toive arvojen palautumisesta normaaleiksi on kerta toisensa jälkeen osoittautunut turhaksi. Mutta just nyt on kaikki hyvin. Sitä toivon muillekin.

  

24 kommenttia:

  1. Voi kuinka helpottavaa, ettei mitään harmillista löytynyt! 😊 Ihanaa että päätit kirjoittaa kokemuksesta. Minäkin olen kuullut ettei sitä kannata jännittää. Mutta sitä vastoin yläkautta tähystystä pelkään aivan sikana. Sitä ei ole mulle onneksi tehty.
    Ihana viikonloppu tulossa keväisine valoineen! Osta kukkia ja nauti nyt kaksin verroin! ❤️💐

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Thilda <3. Koin jotenkin tärkeäksi tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa tästä, koska itsekin aina uuden edessä etsin jonkun toisen kokemuksia ja toivon löytäväni jotain muuta kuin suomi24.fi-tyyppistä kauhukertomuksilla mässäilyä.

      Mulle tehtiin gastroskopia, kun olin muistaakseni 24 v. Letkun nieleminen ei meinannut ottaa onnistukseen voimakkaan yökkäysrefleksin takia ja varmaankin itse pyysin avuksi nieluun suihkutettavaa puudutusainetta, josta tuli tukehtumisen tunne, jolla ei luonnollisesti ollut todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Tuntui vaan, että kurkku turpoaa tukkoon, vaikka oikeasti ei turvonnut mihinkään.
      Jos nyt joutuisin samaan uudelleen, päättäisin selvitä siitä ilman puudutusta. Hammaslääkäri on neuvonut niin hyvän syvähengityksen, että kokeilisin sitä. Tuo tutkimus kun ei kestä montaakaan minuuttia, joten kärsimys on vallan lyhyt hetki ja kokemusta on näihin vuosiin karttunut niin monenlaisesta, että en enää pelkäisi sitäkään.

      Keväinen valo tosiaan on ihana ja keittiön valmistumisen jälkeen olen tosiaankin ottanut tavaksi ostaa perjantaisin kimpun kukkia keittiötasojen kulmaukseen. Niistä(kin) tulee hyvä mieli. Samoin kuin sun kommenteista aina :)

      Poista
  2. Kiitos asiallisesta kolonoskopia-toimenpiteen kuvauksesta.

    Olen aika läheltä seurannut kolmenkin läheisen valmistautumista tuohon samaiseen tutkimukseen, mutta itsellä ei onneksi ole ollut ajankohtainen. Nyt koputan puuta. Kukapa ylimääräisiä tutkimuksia toivoisikaan.
    Ihanaa, että sulla homma sujui ilman suurempia hankaluuksia, vaikka hyvin kuvasitkin, että kivaa se ei varmaankaan ollut. Yhdellä läheisistäni (jota on tutkittu jo useammankin kerran) sen litkun (tyhjennysnesteen) juominen saa aina naaman vihreäksi jo pari viikkoa etukäteen ennen tutkimusta, mutta muuten heillä jokaisella suurin huoli on ollut lähinnä se, ettei tulisi vahingossa syöneeksi noita siemeniä tai kokojyvää. Pizzasta puhumattakaan !

    Täällä Espoossa muuten kaikille 60v. täyttäneille lähetetään kutsu seulontaan, eli kirjeen mukana tulee tarvikkeet ulostenäytteen ottamiseksi. Sen voi onneksi tehdä kotona rauhassa ja lähettää postissa labraan. Sitten voikin jäädä odottelemaan mahdollista kutsua tuohon mainitsemaasi tutkimukseen -tai henkäistä sillä kertaa helpotuksesta, jos kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

    Toivon niin kovasti, että vaivasi hellittäisi kokonaan ja voisit keskittyä seurailemaan ja kuvailemaan hurjaa vauhtia lähestyvää kevättä :)
    Onnellisen aurinkoisia päiviä sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena. Koska tiedän, että lähelläsi on lääketieteen ammattilaisia, arvostan kovasti sitä, että sanoit tekstiäni asialliseksi, koska sellaiseksi se oli tarkoitettu.

      Ja se on kyllä niin totta, että se oman vakioruokavalion välttely niin, ettei vahingossakaan laita suuhunsa mitään missä on siemeniä, oli yllättävän haastavaa. Ja (tavallaan ilokseni) totesin, että kauppojen leipäosastolla ei enää näytä olevan myynnissä muuta kuin täysjyväversioita. Sinällään erittäin hyvä asia, mutta tässä tilanteessa aiheutti haasteita, kun olen kuitenkin tottunut syömään pari palaa (jälkiuuni)leipää aamulla ja illalla. Ostin sitten riisikakkuja, joiden syöminen on vähän sama kuin söisi pahvia, mutta parempi kuin ei mitään.
      (Mies oli muuten yhdeltä tutkimuksen läpikäyneeltä tuttavaltaan kysellyt vähän minua varten kokemuksia ja sitä, oliko ruokavalion suhteen jotain erityistä. Tuttava oli vastannut, että "ei ollut mittään, kaikkea sai syödä mitä muutenkin", mikä olikin hänen kohdallaan totta, koska on enempi makkara- ja lihamiehiä, jota ei paljon marjat ja vihannekset muutenkaan kiinnostele :).

      Niitä tyhjennysaineita on useampaa sorttia ja voi olla, että joku muu on haastavampi kuin tuo Vistaprep. Mieskin halusi sitä maistaa ja totesi, että "on tässä vähän sellainen sitruunainen maku". Jep. Nimenomaan vähän :). Alkuun maistui jopa ihan hyvälle, mutta kolmen litran kohdalla ei enää niinkään. Se suun huuhtelu mehulla kyllä auttoi tosi hyvin (ja varoin nielemästä sitä, ettei vaan tule mitään yhteisvaikutuksia sen vistaprepin kanssa).

      Ja kiitos tuosta seulontaselvennyksestä. Olenkin miettinyt, että aikamoinen souvi, jos kaikki 60 vuotta täyttäneet tähystetään, mutta eihän se tietenkään niin mene, vaan ainoastaan jos todetaan tarpeelliseksi. Nyt olen senkin suhteen viisaampi.

      Minäkin niin toivon, että pääsisin niistä kivuista. Ainakin saan taas aloittaa aamut yön yli vesilasissa lionneella pellavansiemenlusikallisella, josta tuntuu olleen apua.

      Kiitos onnesta ja auringosta ja sitä samaa sinulle Leena <3

      Poista
  3. Hienoa, ettei mitään hälyttävää löytynyt. Olen itsekin käynyt pari vuotta sitten paksunsuolen tähystyksessä. Minulla ei onneksi mitään pahoja vatsaoireita ollut, mutta koska äitini on menehtynyt paksunsuolen syöpään, pidin järkevänä kuitenkin käydä tutkimuksessa. Mitään ei onneksi löytynyt. Tähystys kulki minullakin hyvin pitkälti kertomallasi tavalla ja vaikka muutama kivuliaampi vaihe toimenpiteen aikana tulikin, oli tuloksen saanti ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen.
    Toivottavasti kipujesi syy selviää mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä Kruunuvuokko ja asia on juuri noin kuinka kirjoitit, että tuloksen saanti oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen.

      Ja sen perusteella mitä olen tässä viimeaikoina kolonoskopiasta lukenut, on tosiaankin hyvä 50 ikävuoden paikkeilla mennä tutkimukseen, vaikkei mitään oireita itsellä olisikaan, jos suvussa on esiintynyt paksuolen syöpää. Hienoa siis, että menit ja kaikki oli hyvin.

      Toivon todellakin, että kipujen syy on joku tilapäinen häiriö, joka tulee ja menee omia aikojaan. Jatkuva stressaaminen ei ainakaan niitä paranna, mutta iloinen asia on se, että päästään miehen kanssa pienelle lomareissulle, jonka aikana voi unohtaa arkiset huolet.

      Hyvää kevättä sinulle.

      Poista
  4. No hyvä, että tutkimuksissa ei näkynyt mitään hälyttävää. Olinkin jo odottanut sinun kuulumisiasi...olit siis mielessäni <3
    Voi kun tuo vatsakipu nyt hellittäisi ja pääsisit taas täysillä nauttimaan elämästä. Unettomat yöt ovat helvetistä, samoin kuin lähes jatkuvat kivut.
    Oot ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin oli helpottavaa, että mitään silmin nähden hälyttävää ei löytynyt ja haluan kvoasti luottaa lääkärin arvioon siitä, että se pieni poistettu polyyppikin (joka siis voi olla syövän esiaste), on harmiton. Yhtään lisästressiä en nyt kaipaisi.

      Ja totta. Jatkuvat unettomat yöt on todellakin just sieltä mistä sanot :(. Onneksi väliin sattuu aina joku vähän parempikin, ettei koko elämä mene ihan sumussa.

      Päästää ensi viikon jälkeen ukkelin kanssa vaihtamaan muutamaksi päiväksi maisemaa ja uskon ja toivon, että silloin ei kivut vaivaa.

      Kiitos samoin Outi <3

      Poista
  5. Kiitos arvokkaasta kirjoituksesta!

    Mahtavaa, ettei mitään ikävää löytynyt. Toivon silti, että oireilusi häviäisi ja jättäisi sinulle enemmän laadukasta arkiaikaa 💖.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna <3

      Termi "laadukas arkiaika" kuvaa just täydellisesti sitä, mitä itsekin toivon. Sellaista ihan tavallista elinvoimaista elämää.

      Poista
  6. Huippu juttu, että mitään ei löytynyt! Kipuoireilu on kyllä viheliäinen vaiva. Toivottavasti kipuilut jäävät pois. Postauksesi on tosi hyvä! Laita tunnisteisiin "kolonoskopia kokemuksia" (jos et jo ollut laittanutkin), sillä noin itse etsisin netistä aiheesta tietoa. Mukavaa maaliskuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja. Olen iloinen, jos postauksesta on jollekulle apua. Ja kiitos myös tunnistemuistutuksesta, se jäi pois.

      Itse googlailin haulla "Kolonoskopia hyviä kokemuksia" ja ilahduttavasti sieltäkin löytyi tekstiä. Taidan lisätä sen tunnisteeksi myös itselleni.
      Keskustelupalstoja välttelen, koska sinne tuntuvat kirjoittavan yleensä enimmäkseen he, joilla on tarve mässäillä kauhukokemuksilla. Sellainen ei auta ketään (eikä varmaan ole kirjoittajien tarkoituskaan).

      Mukavaa maaliskuun jatkoa sinullekin. Ihanaa, kun kevätaurinko jo lämmittää ja päivät on molemmista päistään jo niin valoisia, ettei melkein usko :)

      Poista
  7. hieno ja tyylikäs postaus hyvin henkilökohtaisesta aiheesta - kiitos.

    VastaaPoista
  8. Onpa ihanaa, ettei mitään kurjaa löytynyt! Taas saadaan sulkea yksi tylsä asia listalta pois. Toivotaan, että arvotkin tasaantuvat yhä vaan ja jospa tämän myötä ja uusilla vinkeillä helpottaisi myös vatsanseudulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitin ennakkoon oikeastaan vaan kaikkea toimenpiteeseen liittyvää, enkä lainkaan lopputulosta, johon oli jostain syystä täysi luotto. Paitsi viime metreillä, kun jännityksen aiheet kääntyikin toisinpäin ja epäilys hiipi mieleen. Onneksi kaikki ennakkostressi oli turhaa ja niiltä osin kaikki hyvin so far.

      Hyvää viikonloppua Helmis <3

      Poista
  9. Hienoa kun kirjoitit ja oikein hyvä kun ei hälyyttävää löytynyt. Kyllä se vaan aina jännittäisi, vaikka mitä varten olisi sairaalaan meno. Toivottavasti kivut helpottaa kuitenkin.
    Minä stressaan varuilta aina kaikkea, sitten kaikki meneekin hyvin. Jos en stressaa niin onkin kamalaa. Varmaan aloitan ensiviikolla stressaamisen jo alkuviikolla, kun on hammaslääkäriin meno. Hihhih...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitys tuppaa mulla ainakin aaltoilemaan niin, että jossain hetkessä olen ihan rauhallinen, mutta heti seuraavassa olenkin taas ihan hermona. Ja useimmiten kaikki etukäteisstressi on kuitenkin (onneksi!) ihan turhaa, mutta ihan vaan coolisti en vissiin osaa koskaan olla. Vähän lohdutti, kun Vesku Loiri jossain haastattelussaan kertoi, että edelleen jännittää ennen jokaista esitystä niin, että suunnilleen oksettaa. Kai se on sitä, että tulevalla tapahtumalla on itselle iso merkitys.

      Hammaslääkärikäynnit on onneksi muuttuneet huimasti niistä lapsuuden "Tiedän paikan kamalan..."- ajoista. Huoletonta käyntiä sulle ja muutenkin mukavaa kevätpäiväntasauksen jälkeistä maaliskuuta!

      Poista
  10. Hienosti kuvattu! Varsinkin tuo ruokavalio ja juominen. Olenkin yllättynyt, että vielä käytetään noita nesteitä, joissa lääkkeen juomismäärä on noin suuri. Mutta ehkä sairaalaoloissa valitaan se juoma, jota juodaan pari lasillista ja tuo suuri nestemäärä sitten muuta. Ja se pari lasillista on niin tiukkaa tavaraa (maistettu), että jäisi kyllä itseltä ehkä väliin....
    Näin hoitajan roolissa olleena nimenomaan kannustan aina siihen kipulääkitykseen, mutta valinta on toki aina asiakkaan. Skopiat on kyllä sikäli ihmeellisiä tutkimuksia (hyvässä mielessä), että kukapa olisi ajatellut, että ihmisen sisälle voidaan tosiaan mennä katsomaan ja niin määrittelemään mahdolliset vaivat ilman, että tarvitsee koko vatsa avata leikkaussalissa ja penkoa vaivaa sitä kautta.
    Tavallaan harmi, ettei mitään syytä kivuille löytynyt, mutta onneksi mitään ei löytynyt. Sekavasti sanottu, mutta ymmärtänet. =) Toivottavasti tutkimukset jatkuvat ja kivuille löytyy jokin helposti hoidettava selitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vivi. Teksti on nyt sitten ikäänkuin virallisesti tarkistettu ja kiva kuulla, että meni sellaisenaan läpi :).
      Mulla oli vähän kauhukuvia muistissa jostain hamasta nuoruudesta, kun päätin yhden usein paastoavan ystäväni lailla kokeilla kerran paastoa minäkin. Se aloitettiin juomalla Glaubersuolaliuosta, jonka piti toimia tyhjennyksenä, mutta mulla kävikin päinvastoin. En nyt muista kuinka monta litraa sitä erittäin ällöä suolaliuosta olin juonut, kun vatsa oli ihna pinkeä ja täynnä, mutta toivottua vaikutusta ei ollut. Aargggh. Se oli niin kammottava kokemus, että oli vieläkin mielessä, kun ekan Vistaprep- jauhepussillisen avasin, mutta heti hajusta tiesin, että tulee olemaan helpompaa kuin se glauber. Ja olikin. (Joskaan ilman sitä suun välihuuhtelua voimakkaan makuisella tavallisella mehulla en ehkä olisi selvinnyt urakasta niin hvvin).

      Ja älä muuta sano. On kyllä niin hienot systeemit nykyään. Tulee etäisesti mieleen sellainen piirretty animaatiosarja, oliskohan ollut "Olipa kerran elämä"-nimeltään, jossa liikuttiin ihmiskehon sisällä. (Voi olla, että muistikuva ei vastaa totuutta, mutta sellainen olo sitä suolen sisustaa katsellessa tuli).
      Ja mitä siihen kipulääkitykseen tulee, niin mahdollisella seuraavalla kerralla saatan hyvinkin kallistua sen suuntaan. Nyt oli ne kovat yölliset kivut vertailukohtana ja skopian kesto tosiaan niin minimaalinen niihin verrattuna.
      Gastroskopiassa olen ollut kolmisenkymmentä vuotta sitten ja se oli kyllä aika epämiellyttävä kokemus, mutta jos sellainen tulee eteen, niin koitan suhtautua siihen niin, että se se vasta lyhytkestoinen onkin. Kunhan alkuvaikeus eli se letkun nieleminen onnistuu. Mutta en sellaista nyt mieti. Ja muutenkin koitan olla muuttumatta pelkäksi terveyshuolikimpuksi.

      Ja kyllä ymmärrän erittäin hyvin. Ja olen myös erittäin iloinen siitä, että selitystä ei tässä tutkimuksessa löytynyt.

      Iloista mieltä maaliskuuhun sinne uusien onnistuneiden tapettien keskelle <3

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus ja hälventää pelkoa kenellä on toimenpide edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Maatuska. Päätin kirjoittaa tämän, koska itsekin aina koitan jonkun uuden, oudon asian edessä etsiä muiden realistisia, mutta mielellään edes jossain määrin positiivisia kokemuksia vastaavasta. Kaikenlaisia kauhukertomuksia on keskustelupalstat täynnä ja niistä ei kyllä ole apua kenellekään.

      Kiitos kommentista ja mukavaa maaliskuun jatkoa! Tuli itselle vähän puskista, että tänään jo on kevätpäiväntasaus. Oli iloinen yllätys.

      Poista
  12. Tämä postaus on minulta aivan jäänyt näkemättä. Hyvin kuvasit tutkimusta ja varmaan siitä on apua sellaiselle joka juuri on menossa ko. tutkimukseen. Onneksi omalla kohdallasi kaikki oli hyvin.
    Täällä meilläkin saavat kaikki (olisko yli 60v.) kotiin lähetettynä putkilon johon laitetaan ulostenäyte ja tuloksen perusteella sitten kutsutaan tuohon kolonoskopiaan. Minua ei kutsuttu, mutta mieheni kutsuttiin. Hänen mielestään itse tutkimus ei ollut niin paha, mutta etukäteisvalmistelut olivat kurjemmat. Häneltä löytyi myös muutama polyyppi ja ne poistettiin tutkimuksessa.
    Toivottavasti nuo kivut ovat kohdallasi taaksejääneitä.
    Mukavaa kevättä sinulle<3

    VastaaPoista
  13. Kiitos kokemuksesi jakamisesta! Menossa jonkin ajan päästä tuohon samaan toimenpiteeseen ja tekstisi oli kyllä todella hyödyllinen. Minäkin olen pienikokoinen ja eniten jännittää se kipu kun ilmaa pumpataan suoleen, ja tulee pingottunut olo... muutenkin arkielämässä saan välillä kiputuntemuksen jo siitä kun vatsa on liian pömpöllään syötyäni jotain 'väärää' ruokaa ja en välttämättä aina edes tajua että ilmaa on kropassa niin että iho kiristää kylkiin asti ja kiputila syntyy siitä..... kun kuitenkin tuntuu ettei tarvetta ilman ulospäästämiselle aina ole. Eli juuri tuota samaa mietin, miten mykkyrällä ja ' kokoon sullottuna' meidän pienikokoisten suolisto oikein onkaan!

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi