Sivut

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

HELMIKUUN K-KUVAHAASTEEN VIIMEISET JA VÄHÄN KUULUMISIA


Tässä kävi nyt niin kuin vähän enteilin ja kuvahaaste jäi keittiörempan ja kipuilevan vatsan aiheuttamien unettomien öiden jalkoihin.

Jotain olin kuitenkin tallennellut tänne valmiiksi ja ajattelin julkaista ennen kuin maaliskuu ehtii liian pitkälle. 


 KERAMIIKKA


Aina ei keramiikkakurssilla kaikki mene niinkuin kliseisessä Strömsössä, vaan lasituksen jälkeen uunista tulee toisinaan ulos omin silmin katsottuna silkkaa sutta, mutta näistä tekemistäni "kuivamaljakoista" tykkään.

Tein tämmöisiä rinkuloita muutamassa eri koossa ja kaveriksi niille olen laitellut kuivia heiniä tai viljantähkiä, mutta mikä ettei koloon voisi sommitella kukkiakin.  

KATAJA



Osa takapihan katajista paloi tulipalon kuumuudessa, mutta osan sain pelastettua ruskeiksi käpristyneitä oksia leikkaamalla ja havupuubalsamilla, jota voin oman kokemukseni perusteella suositella, jos pelastettavia havuja omalta tontilta löytyy. Ruiskutetaan suoraan neulasille muistaakseni kerran kuussa ja niin hyvin katajat tuntuivat siitä imevän ravinteita, että jo ihan kuolleelta näyttäviäkin yksilöitä sain herätettyä henkiin. Ja toki ravinteista on hyötyä muutenkin, vaikkei kunnossa mitään vikaa näyttäisi olevankaan.


KANNU



Kuva induktioliedelle sopivasta kannusta on Sokoksen verkkokaupan sivuilta.

Alunperin etsin uutta vedenekeitintä vanhan riuskan tilalle, mutta ihastuinkin tuohon kauniiseen kannuun, jollaisen ostinkin ja joka on käytössä osoittautunut vedenkeitintä nopeammaksi. Pitää myös veden kuumana kauemmin ja tykkään, kun on keittiön uusissa pistorasioissa yksi johto vähemmän.


KÖYNNÖS


Työpaikkani seinää pitkin kiipeilee vanha valtava villiviiniköynnös, joka kertaalleen leikattiin alaskin, mutta onneksi kasvoi hyvin pian takaisin. Ilman sitä seinä näytti varsin alastomalta, kun olen köynnökseen 26 rakennuksessa vietetyn työvuoden aikana niin tottunut.

Oman työpöytäni kohdalla oleva ikkuna on tuon alimman pelastustasanteen vasemmalla puolella. 


KYLMÄ


Kuvan jääpuikoista osa on varmasti ranteen vahvuisia, eikä tee mieli kävellä niiden alta.  Vaikka tuskin tuosta kylmällä pakkaskelillä mihinkään putoavat, mutta silti. 

Kotiräystäiden puikoista osa jo tiputtaa vettä ja samalla huurteisesta jäästä tulee kirkasta. Sellaista, jota pienenä nuoleskeltiin ja tehtiin jäätikkareista teräväkärkisiä. Nykyään sellainen hauskuus on varmaan vaaralliseksi julistettua ja siksi kiellettyä, mutta ennenvanhaan kuului niihin ilmaisiin huveihin, joita keväisin harrastettiin. 


KUIVUNUT


Joku oli syksyllä heittänyt muutaman parhaat päivänsä nähneen hortensian kukinnon kuntopolun varteen, josta poimin pari sateen kastelemaa kotiin kuivumaan. 

Mietin miksi joku oli päättänyt hävittää kukat kantamalla ne metsään. Oliko se joku saanut ne joltain sellaiselta henkilöltä, jolta ei olisi halunnut kukkia vai eikö hävittäjä tykännyt hortensioista vai oliko vaan kätevämpää nakata ne metsään mieluummin kuin kotipihan kompostiin tai roskiin. Mutta ei sen väliä, itse tykkään niiden ruskeiksi kuivuneista kukinnoista kovasti.


KALENTERI


Ostin tälle vuodelle Satokausikalenterin aikomuksenani hyödyntää sitä kasvisten ostossa ja uusien reseptien kokeilussa, mutta tunnustan, että ilman tätä kuvaahaastetta olisin unohtanut koko kalenterin. 
Onneksi on vielä monta kuukautta aikaa palata aikomuksen pariin.

Helmikuun kasvis näytti olevan kiivi ja maaliskuun mango.

KELTAINEN




Ylläolevan Hyvä Terveys-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa olleen kuvan otti Sanoma Median kuvaaja Tuomas Kolehmainen.

Kaulassani oleva keltainen kaulaliina oli "turvanani" kuvauspäivänä, jota jännitin kovasti etukäteen, mutta turhaan.

Kuva liittyy "Some tuo, some vie"-aiheiseen artikkeliin, jonka tiimoilta toimittaja Noora Valkila otti minuun yhteyttä lokakuussa luettuaan blogistani omaa ajankäyttöäni pohdiskelevan postauksen, jonka lopussa kerroin somen olevan omassa elämässäni häviävän pienessä, mutta omalla tavallaan kovin tärkeässä roolissa. 

Jouduin lähes paniikkiin Nooran haastatteluehdotuksesta ja jo siitäkin, että oli käynyt lukemassa blogiani, jota kuvittelen kirjoittavani ihan piilossa vaan.

Juttuun haettiin kahta ihan tavallista tyyppiä, ei siis ammattisomettajaa. 

Ensimmäinen reaktioni oli, että kieltäydyn kohteliaasti, mutta mies kannusti mukaan ja jälkikäteen olen iloinen, että teki niin, koska kokemus oli kaikinpuolin kiva. Noora oli tosi mukava nuori nainen ja kuvaaja-Tuomas hauska heppu hänkin. Kuvauspaikaksi olin toivonut tuttua ja turvallista Torronsuota, jonne oli juuri marraskuisen kuvauspäivän aamuna satanut ensilumi. Tuomas tuli paikalle tennarit jalassa ja ensikäsitys suolla liikkumisesta oli ehkä hivenen kaupunkilainen, mutta hyvin saatiin kameran telineet ja kuvausvalot aseteltua paikoilleen, kun kasailtiin pitkospuutyömaalta laudanpätkiä maastoon niin, ettei Tuomas tipahda suonsilmään. 

Kerroin jutusta etukäteen oman perheeni lisäksi vain kolmelle henkilölle ja jälkikäteenkin vain yhdelle. Jännitin niin paljon ja ajattelin, että lukee kuka lukee ja tunnistaa kuka tunnistaa, jos tunnistaa. Ja kivaa palautetta jutusta sainkin, vaikka toki itse tiedän, millainen teksti alunperin oli ja mitä siitä matkan varrella jäi pois ja mikä vähän muuttui. 


KORI


Meillä on olkkarissa kori, jonka kätköihin saa kätevästi kaikenkirjavat välineet mukavasti piiloon, mutta niin että pysyvät silti käden ulottuvilla.

Meillä kun on molemmilla tapana illalla venytellä (yhtä aikaa ei mahduta) lattialla samalla kun katsotaan telkkaria. Kuminauhoista on siinä apua, samoin kuin olkapäiden kuntoutuksessa. Sininen jääpallo puolestaan on kooltaan ja kovuudeltaan just sopiva jalkapohjien alla pyöriteltäväksi. Tekee kipeää, jos jää pitkäksi aikaa väliin, mutta jos joka ilta muistaa pyörittää, pysyy jalat mukavan vetreinä. 


KESÄ


Viime kesään mahtui paljon mukavaa matkustelua ja muuta kivaa, josta yhtenä lämpimät elokuiset illat kotiterassilla. Löydetiin sinne vuosien etsinnän jälkeen uudet mukavat tuolit, joilla istuskeltiin  Tokmannista muutamalla hassulla eurolla ostamieni tunnelmallisten aurinkokennovalaisimien keskellä. 

Tykkäsin kovasti myös ruukkuihin istuttamieni heinien ja kaislojen simppelistä kauneudesta. Leppeässä kesätuulessa tuntui vähän kuin oltaisiin oltu jossain etelässä.


Monta haasteeseen kuulunutta kuvaa jäi nyt välistä, mutta olihan tätä tekstiä taas tässäkin.

Olen kärsinyt viime viikot todella kovista vatsakivuista, jotka alkavat iltaisin ja kestävät pitkälle seuraavaan aamuun tai aamupäivään asti. Kipu on niin kovaa, että nukkumisesta ei tule mitään, mutta onneksi ihan joka yö ei särje. Selitystä kivulle ei ole ainakaan vielä löytynyt ja puolen kuun paikkeilla on edessä tähystys, mutta siihen asti kärvistelen.

Iloinen asia on kuitenkin se, että keittiön muutos on valmis. Sitä oli todella kiva tehdä ja lopputulos on enemmän kuin mieluinen. Jahka saan vielä maton ja verhot hommattua, on kivempi laittaa kuvia tännekin.

Blogien lukeminen on jäänyt pitkälti kipujen aiheuttaman unettomuuden takia väliin, koska en vaan kertakaikkiaan ole töitten päälle jaksanut, mutta just nyt on hyvä hetki ja olen toiveikas tulevan yön suhteen.

Mukavaa maaliskuuta ja palataan taas!

 

30 kommenttia:

  1. Voi kuinka kauniita tunnelmia ja asioita! Paitsi tuo viimeinen eli kipu. 😢 Varmaan refluksi on poissuljettu? Mutta se tuli mieleen, kun itsellä oli toissavuonna öisin kipuja ja ne paheni pahenemistaan, niin että missään asennossa ei ollut hyvä. Litalgin auttoi jonkin verran. Kunnes vahingossa huomasin, että tyynyt vyötäröstä ylöspäin nostamassa pääpuolta, häivytti kivun. Siihen perustuen lääkäri diagnosoi refluksin, vaikka muita oireita ei juuri olekaan. No, nykyään moottorisänky auttaa sitten heti siihenkin vaivaan.
    Toivon sulle paranemista pikaisesti! Lämpimiä ajatuksia täältä. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Thilda kun huolehdit <3.
      Kohotettu asento auttoi itsellänikin, kun muutaman kerran tuli nukkumaanmenon jälkeen sellaista poltetta, jonka luulin jo johtuvan sydämestä, mutta johon kaikkitietävällä jäsenkorjaajalla (oikeasti välillä ihan pelottaa, onko joku velho, kun aina löytää syy-seuraussuhteen ihan kaikkeen :)) oli maalaisjärkinen selitys. Sanoi, että jos on illalla viimeiseksi syönyt vaikkapa ruisleivän, jossa on päällä paprikaa (ihan uskomatonta, että heitti justiin tuon, jota oikeasti olin poikkeuksellisesti syönyt, vaikken siitä kertonutkaan), se aiheuttaa painetta palleaan ja vaikuttaa sitä kautta niin, että sykekin heittelee.

      Mutta tää mun viimeaikainen ihan todellakin lamaannuttava kipu paikallistuu oikealle alavatsaan, josta säteilee nivuseen ja alaselkään. Kipu on niin kovaa, että tekee mieli mennä ihan pienelle sykkyrälle, mutta jos sen erehtyy tekemään, tuntuu kuin joku löisi tylsän puukon syvälle kipukohtaan.
      Olen koittanut tehdä päätelmiä siitä, mistä kipu on saanut alkunsa ja miksi sitä tulee nykyään niin usein. Joitakin johtolankoja on, mutta ei mitään yksiselitteistä. Olen laihtunutkin niin, että housut jo tippuu jalasta. Kaikki se mikä on lähtenyt, on kuitenkin puntarin mukaan rasvaa ja olen miettinyt, onko suolisto jo kuivunut ihan kasaan ja siksi olen alkanut ottaa ihan lusikalla vuoroin pellavansiemenöljyä ja vuoroin jotain muuta hyvää rasvaa. Ja muutaman päivän olen käyttänyt Silicum Tonicin piihappogeeliä, joka tuntuu rauhoittaneen vatsaa (kopkop). Litalginia kävin googlettamassa, mutta en uskalla koholla olevien maksa-arvojen takia ottaa mitään ylimääräistä lääkettä, vaikka varmasti auttaisikin. Aikamoista tasapainoilua on elämä nyt ja tähän kun yhdistää työperäisen stressin, soppa on valmis.

      Mutta keittiö ilahduttaa ja jokainen kivuton minuutti myös. Kiitos lämmöstä <3

      Poista
  2. Voi että kun kärsit noista kivuista ja niiden aiheuttamasta unettomuudesta. Onneksi pääset tuohon tähystykseen, jossa toivottavasti saadaan selvyys kipujen aiheuttajaan.
    Tuo keramiikkaesine sai mielikuvitukseni liikkeelle. Kuvassasi olevana heinäkoristeltuna se on sopivan pieni pöytäkoristeeksi, eikä peitä näkyvyyttä. En osaa kuvan perusteella arvioida "maljakon" kokoa, mutta se voisi sopia vaikka lautasliinapidikkeeksi. Tai jos noihin ripustaisi jonkinlaiset narut tai rautalangat, niin useammasta voisi saada kivan mobilen, jolleivat kovin painavia ole.
    Havupuubalsami pitää minun pitää mielessä jos pallotuijissani rupeaa näkymään ruskeita paikkoja.
    Aivan ihana tuo kannu; ottaisin itsellenikin. Punatiiliseinä ja villiviini on tosi kaunis yhdistelmä.
    Satokausikalenterin voitin kerran erään blogin arvonnassa. Se oli tosi kaunis seinällä, mutta en minäkään siitä tainnut muuta inspiraatiota saada, vaikka aikomus olikin.
    Lehtikuva onkin tuttu, sillä luin jutun kirjastossa. Onnistunut kuva! Ja voi tuota onnetonta kuvaajaa joka tuli tennareilla paikalle :)
    Mukavaa uutta viikkoa sinulle ja kiva kun tulit mukaan haasteeseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivut on kyllä niin kovia, että yöt on olleet ihan tuskaa :(. Ja sen jälkeiset päivät ihan vaan sumussa selviämistä.
      Thildalle tuossa ylempänä kirjoitinkin, että olen parhaani mukaan koittanut päästä kipujen aiheuttajan jäljille, mutta mitään yksiselitteistä en ole keksinyt. Jotenkin liittyy varmasti ruuansulatukseen, joka ei ole entisellään. Ja mahdollisesti liittyy sapen kulun häiriöihin. Tai ainakin niihin viittaa ne kohonneet maksa-arvot, vaikkei mitään kiviä tai muutakaan sen sortin vikaa ole ilmennyt.
      Itselläni ei ole kovin suurta luottoa siihen, että tähystyksessä löytyisi mitään oireita selittävää. Tai ainakin oikeastaan toivon, ettei löydy, koska jos niin on, kyseessä tuskin on mitään kovin hyvää :(. Mutta muutama päivä on nyt mennyt hyvin piihappogeelin ja rasvojen lisäyksen avulla. Olen oikeasti kohta kuin joku kuivan kesän orava, kun painoa on jo vähemmän kuin ikävuosia ja se ei ole hyvä asia se.

      Kiva, kun mietit monikäyttöä mun keramiikoille :). Lautasliinarenkaita itseasiassa teinkin ennen joulua, mutta niistä tuli liian isoja (tyhjä vessapaperirulla oli muottina) ja lasituskin levisi niin, että eivät päätyneet käyttöön. Myös mobile (tuulikello) oli työn alla, mutta siinäkin lasitus pilasi lopputuloksen, joka sopisi paremmin Meksikoon kuin meille. Voin joskus laittaa kuvia niistä omasta mielestä pilalle menneistä tekeleistä, jotka saattaa muille näyttäytyä ihan toisin kuin itselle. Itse kun on ainoa, joka tietää, mikä alunperin oli tavoitteena.

      Voipi olla, että päiväni villiviinin ja tiiliseinien kätköissä käy kohta vähiin ja se aiheuttaa stressiä, joka osaltaan varmaan lisää kipuja, mutta koitan olla miettimättä sitä enempää kuin on pakko.

      Havupuubalsami on ihmeaine ja tuo Eva Solon kannu on kyllä kiva. Meillä ei ennen ole ollut induktioliettä, enkä voinut ymmärtää kuinka nopeasti vesi sellaisella kiehuu. Ja vaikka kannu oli aika arvokas, se oli kuitenkin edullisempi kuin yksikään kunnollinen vedenkeitin, joten sikälikin kiva ostos.

      Tiedätkin, että olet yksi niistä kolmesta, jolle jutusta kerroin :). Kiitos haasteesta, tähän oli kiva osallistua. Ja kuvauksellista alkukevättä Ahvenanmaalle <3

      Poista
  3. On taas niin hienot kuvat ! Minäkin luin tuon lehtijutun kirjastossa heti alkuvuonna, ja heti tunnistin. Hienoa kun uskalsit.
    Onpa keljua kun tulee tuollainen pitkään jatkuva kipu joka valvottaa yötkin. Ei sitä pitkään jaksa, vielä jos tuntuu että pitää varoa mitä syö ja mitä ei söisi ettei tulisi kipua. Joo, lukuisia ehdotuksia voisin tehdä, mutta ei nyt tähän voi, hyvä kun on tähystys aika varattuna.

    Tuosta kukkien pois heittämisestä, eilen kun kävelin kävelytiellä autotien varressa, niin joku oli heittänyt ruusupuskan pikkuroskikseen, näkyi vaan paksut varret. Monenlaisia ajatuksia sekin herätti, siinä paikassa miksi laittaa sinne. Miksi kuljettaa paljaita ruusuja kävelemällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kuumottavaa, kun en tiedä ketkä kaikki on jutun lukeneet, vaan eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, joten en mieti sen enempää :). Kiva kokemus joka tapauksessa ja antoi aika paljon lisää ymmärrystä sille, kuinka monen tekijän summa joku pienikin lehtijuttu on. Tarvitaan monenmoista osaamista ja aikataulutusta ja yhteensovittamista ennen kuin on valmis.

      Ja sepä just. Aika tuskaa on sen kivun kanssa ja vaikea on koittaa ennestään terveellisestä ja säännöllisestä syömisestä koittaa keksiä syyllistä. Huomaan kyllä, että vähän jo välttelen syömistä, kun pelkään sitä kipua. Ja se taas ei ole hyvä homma ollenkaan, kun paino on tippunut jo muutenkin liian alas. Olo on silti ihan loistava ja energinen silloin, kun ei särje ja olen saanut nukuttua. Ei väsytä, eikä mitään muutakaan, mutta yöunien menetys vie voimat ja mielenkiinnon vähän kaikkeen. Se meille kaikille lienee tuttua, joten turha jauhaa enempää.

      En oikein itsekään ole luontaisesti sellaista sorttia, että kirjoittelisin mitään sen kummempia sairaskertomuksia tai yksityiskohtia tänne, mutta tällainen yleisen tason juttelukin jo auttaa kovasti. Tähystys sinällään ei pelota, mutta se ennakkovalmistautuminen kyllä. Neljän päivän ajan on kiellettyä liki kaikki, mitä normaalisti syön. Marjat, hedelmät, vihannekset, täysjyväleipä... Tulee ihan sellainen olo, että mitään ei jää jäljelle, mutta pakko se on jotain syödä tai musta ei jää enää mitään tähystettävää jäljelle :).

      Poista
  4. Oli paljon asioita, jotka herättivät vähintään yhtä paljon ajatuksia, mutta päällimmäisenä kirjoituksestasi jäi huoli vatsavaivoistasi. Jatkuva tai toistuva kipu on kamalaa. Todella toivon, että syy löytyy nopeasti ja saat sitä kautta myös helpotusta oloosi <3

    Tuo lehtijuttu on minulta jäänyt kokonaan huomaamatta. Olipa kiva kun kerroit! Nyt pitää mahdollisimman pian sännätä kirjastoon lukemaan koko tarina. Kuvasta olisin kyllä takuulla tunnistanut (ilman nimeäkin) sinut.

    Kuvia ja kokemuksia keittiörempan lopputuloksesta odottelen myös kovasti. Olen varma, että sinun tyylitajullasi keittiönne on ihana.

    Paljon, paljon parantavia ajatuksia täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva nähdä sinua täällä Leena, koska long time no see <3. Joskin on saattanut itseltä mennä omia mahdollisia postauksiasi ohi lopussa mainitusta syystä.
      Takana on kuitenkin jo kolmas parempi yö putkeen, joten nyt pystyn seisoskelemaan tässä pöydän ääressä kirjoittamassa ilman tuskaista vääntyilyä ja se jos mikä on iloinen asia.

      Jos eläisin kuin pellossa ja söisin mitä ja milloin sattuu, olisi ehkä helpompi löytää syypää kipuihin, jotka tuntuvat liittyvän muuttuneeseen ruuansulatukseen. Mutta nyt on haastavampaa, kun kaikki on jo alunperin varsin hyvällä mallilla. Rasvan määrää olen tosin tässä viime päivinä lisännyt, koska vähän epäilyttää, että on jäänyt liian vähiin sen jälkeen, kun jätin päivittäiset omegakapselitkin pois ihan vaan varmuuden vuoksi. Vaikka eipä näytä niillä karsimisilla olleen mitään vaikutusta aiemmin kertomiini kolmannen koronarokotteen jälkeen nousseisiin maksa-arvoihin. Melkeinpä luulen, että kaiken karsiminen on ennemminkin aiheuttanut jo puutetta jostain omalle elimistölle hyödyllisestä. Eikähän jo vuoden kestänyt epätietoisuus tuon maksa-arvoasian suhteen varsin auta asiaa, vaan päinvastoin alitajunnassa stressaa kaiken muun ohella. Että en nyt sitten tiedä, kumpi mahdollisesti pahentaa kumpaa, stressi vatsakipua vai vatsakipu stressiä vai molemmat molempia.

      Lehtijuttu oli jännittävä, mutta kiva kokemus. Olin kiitollinen ukkelille, kun siihen kannusti, koska tiedän, että viimeistään siinä vaiheessa, kun olisin lukenut kyseisestä jutusta jonkun toisen tarinan, olisin harmitellut sitä, etten uskaltautunut mukaan.
      Sain lukea Nooran alkuperäisen luonnoksen ja fiksailla sitä oman näköisekseni, mutta tiedettiin molemmat, että merkkejä oli artikkelin kokoon nähden siinä alkuperäisversiossa liikaa, joten sitä sitten toimituksessa vielä lyhennettiin ja muokattiin. Ja siinä kohtaa piti pitää oma kontrolliin taipuvainen ominaisuuteni ihan vaan taustalla, vaikka itseäni jotkut kohdat vähän häiritsi. Se riitti, kun omat pojat sanoi, että ihan oli meidän äidin näköinen juttu :). Ja palautin itseni maan pinnalle niinkin, että olen kuitenkin ihan tuntematon tyyppi 99,9%:lle lukijoista, enkä itsekään koskaan mieti vastaavaa lukiessani sen kummempia.

      En tiedä tyylitajusta, mutta keittiön muutoksella oli just sellainen vaikutus kuin toivoinkin. Alkuperäinen oli alkanut ahdistaa ihan huolella, mutta nyt mun uusiin harrastuksiin kuuluu tasojen pyyhkiminen ja muutenkin tasopoliisina toimiminen :D. Ei huvita pilata seesteistä näkymää millään ylimääräisellä.
      Koitan saada kuvallista raporttia aikaiseksi, vaikka keittiö on malliltaan mahdollisimman hankala kuvattava, kun on sellainen pitkulainen pötkö.

      Kiitos parantavista ajatuksista Leena ja näyttää siltä, että ainakin tänään on luvassa ystävääsi auringonpaistetta <3. Joskin vähän vilakan kelin kera tulee, mutta kaikkea ei näköjään voi saada.

      Poista
    2. Oli hyvä kuulla, että olet saanut paremmin nukuttua! Uni on ainakin mun hyvinvoinnille melkein tärkein juttu. Mutta siis, piti vielä tulla kertomaan, että noi mun läheiset lekurit aina painottaa, että IHMINEN TARVITSEE RASVAA! Rasvan laatu on sitten se oleellinen juttu. Hyviä öljyjä on kuulemma saatava, se on soluille ihan välttämätöntä. Itse käytän ruoan laitossa normaalisti kasviöljyjä (vaihdellen vaikkapa rypsi-, avokado- ja oliiviöljyjä). Hyvä juttu on ilmeisesti niitä vaihdella, koska eksakti öljytietämys ei ole niin hanskassa. Vaikka ne eivät olekaan ainoa tärkeä juttu oikeanlaisessa ravinnossa, niin tämän hetkisen käsitykseni mukaan oleellinen lisä kuitenkin. Sitähän ei tietenkään tiedä, mikä kurjat kipusi aiheuttaa, luultavasti rasva-asialla ole mitään tekemistä niiden kanssa. Toivottavasti selätät harmilliset vaivat pikaisesti, mikä ne sitten aiheuttaakin.
      Hyvää oloa ja ihanan auringon paistetta tänäänkin <3

      Poista
    3. Uni on kyllä niin ehdottoman tärkeä ja olen iloinnut siitä, että olen ennen näitä viiltäviä kipuja nukkunut jo aika pitkään poikkeuksellisen hyvin ja elämä on tuntunut kaikinpuolin valoisalta ja energiseltä ja mitä kaikkea nyt sitten onkin. Henkistä kuormaakin on niin paljon helpompi kestää, kun on nukkunut kunnolla. Ja sitten taas päinvastoin, pienemmätkin vastoinkäymiset tuntuu ylitsepääsemättömiltä, jos yöt menee valvoessa.

      Ja kyllä. Olen ollut itsekin tosi tarkka siitä, että syön riittävästi hyviä rasvoja ja ehkä jossain kohtaa jo liikaakin, koska alkoi jo tukkakin rasvoittua niin nopeasti, että varmaan ylimääräinen pukkasi pään kautta ulos. Mutta jotenkin se hitsin maksa-arvoepisodi on sekoittanut kaiken ja ihan varmasti on jäänyt tiedostamatta rasvat liian vähiin, mutta nyt olen ottanut asiakseni korjata tilanteen ja voihan se olla, että näiden muutaman paremman päivän hyvä olotila onkin lisättyjen rasvojen ansiota. Niistä mulla on vakiona kotona kaikkia noita, joita itsekin käytät ja lisäksi pellavansiemenöljyä, jota ostin alunperin miehelle kolesterolia alentavan vaikutuksen vuoksi, mutta jota olen nyt ottanut itsekin suoraan lusikalla, Maistuu mukavan pehmeälle.

      Olet ihana, kun tarjoat apua sillä lailla hienostuneen varovasti, etkä tuputa neuvoja "ylhäältä päin", mutta sanon kuitenkin, että kuulut niihin ihmisiin, joilta otan mielelläni vastaan mitä vaan millä tavalla vaan, koska et ikinä ehdota mitään tyhmää. Arvostan asiantuntevia ja ajateltuja vinkkejä, joista sitten poimin ne itselleni hyvältä tuntuvat, enkä sälytä vastuuta kenellekään muulle. Tämä vaan tiedoksi <3

      Poista
    4. Ihana Annukka <3 Kiitos sinulle sydäntäni lämmittävistä sanoistasi<3

      Poista
    5. ❤️

      T. Annukka

      Poista
  5. Kivoja kuvia olet kuitenkin saanut haasteeseen kerättyä. Ihan mahtava tuo lehtijuttukin ja ihana kuva sinusta <3
    Vähän nyt huolettaa tuo sinun vatsasi kipuilu. Kerro heti, jos tutkimuksissa löytyy jotain. Voi sinua ihan ystäväiseni...Toivon sinulle kivuttomia öitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Outi-ystäväiseni <3. Jos mulla ei olis ollut näitä kuvia ennakkoon tallenneltuna tänne, olis jäänyt tämä postaus kipujen takia kokonaan tekemättä, mutta nyt on "jo" kolmas parempi yö takana, joten mieli on toiveikas.

      Ei oikein ole luottoa siihen, että tulevassa tutkimuksessa löytyy selitystä, mutta onpahan sekin sitten käyty, eikä tarvi sitä enää jännittää etukäteen. Tuntuu, että vatsa on jatkuvassa jännitystilassakin milloin minkäkin takia, eikä se varsin auta asiaa.

      Taidat tarvita tällä viikolla ekstrakerroksen vaatetta päälle, jos töissä on luvassa ulkoilua.
      Aurinkoista mieltä kuitenkin <3

      Poista
  6. Kuulostaa kyllä ikävältä ja huolestuttavalta nuo kivut. Toivottavasti löytyy pian syy! Yhdellä läheisellä löytyi just Crohnin tauti, oireena paha tulehdus paksusuolessa. Ja alkusyy taudin puhkeamiseen oli ilmeisesti työstressi.

    Muuten oli kivoja kuvia ja tarinoita. Suosittelen noihin jalkojen jäykkyyksiin lämpimästi paljasjalkakenkiä. Mulla oli plantaarifaskiitti tosi pitkään, ja olen ihan varma, että noi kengät auttoi. En oikeesti enää muita kenkiä haluais edes pitää!

    Pikaista paranemista, Annukka! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huolehtimisesta Heli <3.

      Kivut on tosiaan olleet aika invalidisioivia ja ehkä pahinta just se, kun ajoittuvat yöaikaan.

      Luulen, että tässä on nyt kyseessä monen asian summa, josta stressin merkitystä en todellakaan vähättele, vaan uskon ihan täysin aivojen ja suoliston välisen kanavan olemassaoloon. Tällä hetkellä stressaa edelleen vielä vuodenkin jälkeen koholla olevat maksa-arvot, joiden syyksi on todnäk osoittautumassa se, mitä olen itse koko ajan epäillyt ja josta on tullut virallisissa lähteissä lisää tietoa, mutta en siitä täällä ainakaan vielä sen kummemmin huutele. Suututtaa vaan ihan huolella ajatus siitä, että palkaksi yhteisvastuun kantamisesta saa itselleen mahdollisesti elinikäisen haitan. Mutta siis se ei nyt varmaankaan ole näiden tämänhetkisten kipujen aiheuttaja, vaan joku ihan muu. Ainakin kaiken vegeruokailun olen joutunut jättämään väliin. Suolisto on nyt jotenkin niin ärtynyt tai jotain, että pienikin määrä vaikka jotain härkäpapuproteiinia tai kikhernehommaa turvottaa vatsan ihan kireäksi palloksi, jota seuraa kova kipu, vaikka ennen sellaista ei ole niistä tullut. Mutta en usko, että mulla on mitään Crohnin taudin kaltaista, koska verikokeissa ei ole kertaakaan mikään tulehdusarvo ollut koholla ja kuvittelisin, että olisi jos olisi pahasta tulehduksesta kyse. Mutta nyt ei auta kuin mennä sinne epämiellyttävään tähystykseen, johon valmistautumista stressaan myös, vaikken sitä sinällään pelkääkään.

      Mutta nyt tuli ihan liikaa tätä minä ja mun kivut stooria. Sulla on varmasti itsellä toisenlaisia murheita ja järjestettäviä asioita meneillään, vaikka ilokseni olen kyllä nähnyt, että näytät olevan ihan "hengissä" ja elämäkin sellaista mukavan normaalia legorakenteluineen ja hiirijahteineen (jos jälkimmäistä nyt voi mukavan normaaliksi sanoa :)).

      Uskon, että paljasjalkakengät on hyvät ja välillä aina niistä tulee Kipukaupan mainoksia kohdalle, mutta vielä en ole päätynyt tilaamaan.

      Kiitos Heli ja kaikkea hyvää sinne <3

      Poista
  7. Voi miten ihana tuo keramiikkamaljakko 🤍 kiva että keittiöremppa on jo valmis ja hienoa että se odotti odotukset ^-^ Toivottavasti kivuille löytyy syy! (ystävällä oireili juuri noin sappirakosta löytynyt tulehduspesäke, jo pitkään ennen kuin syyllinen kipuihin löytyi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni <3, maljakoita tuli tehtailtua muutama ja tykkään niistä kovasti, vaikka kaapin kätköihin ainakin toistaiseksi päätyivätkin. Paitsi tuo marraskuun hämärissä kuvattu, jonka annoin isälle Isäinpäivälahjaksi.

      Keittiö on ihana, mutta hitsin hankala kuvattava, kun on sellainen pitkän mallinen, että näyttää ihan joltain kiitoradalta, kun koittaa ovensuusta ottaa kuvaa. Mutta jahka saan joku päivä maton kotiin asti ja ehkä verhotkin ikkunaan, yritän paremmassa valossa saada jonkunmoista kuvaa aikaiseksi. Siihen saakka toimin tasopoliisina, joka vahtii ettei uusille kauniille tasoille päädy mitään ylimääräistä :D. Kokkailut sensijaan ei ole tuottaneet onnistumisen tunteita, vaan päinvastoin. On niin nopeat käänteissään nuo uudet liesi ja uuni, että olen jo ehtinyt polttaa sitä sun tätä, mutta vedenkeitto sentään uudella kannulla onnistuu :)

      Poista
    2. Odotusten odottaminen oli ihan ymmärrettävä 😇.

      T. Annukka

      Poista
  8. kauniit kuvat - jälleen kerran! Erityisesti silmää viehättää tuo heinänkorsi"maljakko". Voin vain kuvitella, millaista riemua se heinineen herättäisi meidän talouden kissoissa ;)

    Kurjuus vatsavaivoille. Kuulostavat todella häijyiltä varsinkin jos ja kun valvottavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika, tiedänkin mitä toisin tuliaisiksi, jos tulisin käymään :D. Maljakko ja kimppu heiniä, niin uskon, että kissoista ja minusta tulisi hetimiten ystäviä :).

      Kivut on ihan todella, todella kivuliaita. Missään asennossa ei ole kivulta hetken rauhaa. Ei varsinkaan sellaisessa, jossa yleensä nukutaan :(.
      Nyt on ollut muutama hyvä yö ja päivä. Uskon, että piihappogeelistä on ollut apua. Se tuntuu rauhoittavan.

      Poista
  9. Tosi kurja lukea noista sun kivuista!! 😟 Eihän semmoisia tietenkään kenellekään toivoisi, mutta jotenkin tuntuu ihan superepäreilulta sun kohdalla, kun elät niin perustervettä ja aktiivista (tarkoitan tällä sun päivittäistä ulkoilua) elämää. Toivon ihan hirveästi, että pian helpottaa ja myös, että saat jonkun selityksen niille. Siihen asti ihan hurjasti jaksamista ja tsemppiä! 💗

    Kiva, että vinkkasit tuosta lehtijutusta, pitääkin käydä kirjastossa lukemassa se! Toi kuva susta siinä jutussa on just se, mikä mulle tulee aina mieleen, kun mietin sua: sinä ulkona ja juurikin tuolla sulle rakkaalla suoalueella! Ihana kuva! Kivaa ja aurinkoista loppuviikkoa sinne, toivottavasti voit paremmin. Pus 💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos empatiasta Emma <3. Ja kyllähän se ehkä helpompi olis hyväksyä kivut ja tutkimukset, jos tietäisin, että syy on pahasti pielessä olevilla elämäntavoilla itseaiheutettu, mutta nyt on suoraan sanottuna ollut tosi tosi vaikeaa koittaa keksiä mitä enää voisin parantaa. Paitsi että se maksa-arvojen nousu (jonka suhteen vasta epäreilulta tuntuukin, kun lääkärin vinkkaamalle sivustolle on päivitetty mrna-rokotteiden kohdalle teksti "Probable rare cause of clinically apparent liver injury" :( ) on sekoittanut mun elämää niin, että kun olen tuloksetta karsinut ihan kaiken mahdollisen (vitamiinit, hivenaineet ym), niin siinä sivussa on unohtunut hyvät rasvatkin kokonaan ja niiden määrää olen nyt tietoisesti lisännyt. Lusikalla vaan pellavasiemenöljyä ja oliiviöljyä sun muuta ja ainakin nyt tän postauksen kirjoittamisesta lähtien yöt on olleet kivuttomia (kopkop), joten voi olla, että olen jo liiaksi kuivunut kokoonkin. Painoakin on ihan luokattoman vähän, mutta sitä sen ole saanut syömällä nousemaan, kun liiasta syömisestäkin seuraa kipu :(. Aikamoisen paska kierre siis suoraan sanottuna. Mutta kaikki vegeruokien perusaineet on ollut pakko karsia myös. Härkä- sun muut pavut, linssit jne. Suolisto on nyt jotenkin niin ärtynyt, että ei kestä niitä yhtään ja olosta tulee sietämättömän tukala.

      Mutta siis muuten mulla on loistava olo fyysisesti, ei huolen häivää sen suhteen. Henkisellä puolella sitten taas toisin, mutta semmoista se elämä on.

      Ihanaa viikonloppua sulle ja kiitos huolenpidosta <3

      Poista
  10. Voi pahus nuo vatsakivut :( Kokemusta niistä ja tähystyksistä. En tiedä, onko sua tähystetty ennemmin, mutta suosittelen pyytämään esilääkityksen. Kukaan ei mulle vinkannut asiasta ensimmäisellä kertaa ja oli hyvinkin kurjaa. Jatkossa olen aina pyytänyt ja homma on ollut helpompi. Toivottavasti saat vatsasi kuntoon!!
    Sitten kuviisi:
    Voi, miten ihanan herkkä tuo kuivakukkavaasisi.
    Tuo kannu on myös aivan upea ja todellakin iso bonus, ettei tarvita sähköjohtoa - tykkään. Työpaikkasi on aivan mielettömän upeassa rakennuksessa - villiviinillä erityisesti.
    Ihana kuva sinusta sinun omimmassa paikassasi! Hyvä sinä, kun tartuit tilaisuuteen - täytyypä käydä kirjastossa lukemassa juttu, kun pääsen taas liikenteeseen. Kovasti tsemppiä täältä sängynpohjalta - korona kaatoi meidät viimein... Mutta kyllä tämä tästä - kevättä ilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen nin kivasta ja huolehtivaisesta kommentista CC ja pahoittelut, että on vastaaminen kestänyt näin kauan. Toivottavasti tällä välin korona on jo lähtenyt kälppimään tai ainakin olo helpottanut. Itse en ainakaan jäänyt tautia kaipaamaan, mutta ainakin tähän mennessä olen selvinnyt ilman uutta kertaa, joten toivon, että olisi teilläkin kerrasta lusittu ja sen jälkeen voi olla niiltä osin rauhassa.

      Mulle ei ole luontaista kirjoittaa terveydellisistä jutuista tai vaivoista kovin avoimesti, joten tuo tähystyskin tuli mainittua vähän ylimalkaan. Kolonoskopiasta on kyse ja tässä just ensimmäistä rajoitetun ruokavalion päivää vietän ja yllättävän haastavaksi on osoittautunut keksiä mitä syön, kun käytännössä kaikki normaali eli marjat, hedelmät, vihannekset ja täysjyvät on kiellettyjen listalla. Mutta pulmista pienin on tuo ja stressaan ihan huolella sitä tutkimuspäivää edeltävää varsinaista tyhjennyspäivää ja tutkimuspäivän aamua, jolloin pitää nousta kuudelta vielä litkimää neljäs litra sitä tyhjennysjuomaa. Eikähän se toimenpide itsessäänkään kovin miellyttävältä vaikuta, mutta jos kahdesta pahasta pitää valita (oikeasti luulen, että molemmat on edessä), niin mieluummin tämä kuin gastroskopia. Jälkimmäinen mulle tehtiin joskus reilu parikymppisenä, kun silloinkin oli jotain tutkimusta vaativia vatsakipuja, jotka sittemmin katosi kokonaan, kun lähdin matkaoppaaksi maailmalle. Vaihtui ruokavalio välimerelliseen ja ongelmat jäi sille tielleen.

      Mutta se siitä tällä erää, tarkoitus ei ole näillä terveysongelmilla muita rasittaa.

      Työpaikan seinä on itselleni muuttunut tavallaan näkymättömäksi, kun on niin kauan kuulunut liki jokapäiväiseen elämään, mutta kyllä sitä moni noin kesäaikaan ihailee. Nythän se villiviini on vaan kuivunut käppyrä seinällä, eikä varsin kaunista, mutta vihreänä toki varsin näyttävä.

      Olin onnekas, kun sain Tampereen Sokoksen viimeisen kannun, joka oli itseasiassa esittelykappale, joten hintakin vähän putosi. On Eva Solon mallistosta, josta muutenkin on löytynyt kivan simppeleitä juttuja. Ja nyt meille sopii tuollaiset mustatkin, kun on musta allas keittiössä. Tulee vähän ryhtiä noilla muuten vaaleaan ympäristöön.

      Lehtijutun teko oli tosiaan kiva kokemus, kun ensin pääsin jännityksestä. Yksi kohta siinä kuitenkin on, joka jäi itseä häiritsemään, kun muuttui matkalla sen verran, että siitä katosi omasta mielestäni pääajatus, mutta muistutin itseäni siitä, että olen lukijoille ihan tuntematon, enkä itsekään koskaan vastaavia juttuja lue suurennuslasin kanssa :).
      Nyt vasta siitä edes kerroin, kun laskeskelin, että välttämättä sitä lehteä ei enää niin helposti löydy ;). Ilmestyi joulukuun lopussa. Mutta kyllä siitä tekstistä mut tunnistaa, jos tuntee muutenkin. Joko ihan normiarjessa tai tätä kautta.

      Tsemppiä ja kevään valoa sinnekin ja kiitos CC <3

      Poista
  11. Paranemisenergiaa ja tsemppiä sinne, sanon hushus sun vatsakivuille.

    Pakko etsiä käsiin Hyvä Terveys juttu, ihanaa, että olet päässyt sinne ja kertomaan just omaa ilosanomaa. Halit ihana ja valoa maaliskuulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paranemisenergiasta Taru. On vissiin tullut perille, koska aika monta yötä on jo mennyt kivuttomasti (kopkop).

      Olin iloinen, kun sain itse esittää kuvauspaikkatoivomuksen sitä lehtijuttua varten. Torronsuo on mun turvapaikka ja siellä pystyy olemaan enemmän oma itsensä kuin jossain kattokruunujen alla tai vaikka vaan kotisohvalla tönkköposeeraamassa. Ei olis tullut mitään siitä.
      Toisella samaiseen juttuun haastatellulla oli tosi paljon samaistuttavaa omassa osiossaan myös. Ja osin ihan samaakin, mitä omassa haastattelussani alunperin pölisin, mutta selvää oli, ettei Noora voinut siitä poimia kuin pienen osan ja vielä niin, että oli vähän erilaiset tarinat kummallakin. Hauska kokemus kun ensin pääsin jännityksestä eroon.

      Valoa ja toivottavasti kohta myös vähän lämpenevää oloa sulle myös Taru <3

      Poista
  12. Voi kurjuus sitä vatsaa! Toivon, että vaivalle löytyy syy, joka voidaan helposti ja nopeasti hoitaa ja pääset moisesta riesasta! Tsemppiä!!

    Mutta oi mikä valtavan kaunis kannu!! ♥ Meillä ei ole vedenkeitintä lainkaan, mutta tuon nähtyäni voisin liki harkita jo vesikannua. Ihana!
    Ja mitämitä, olet siis salaa julkkis eli lehdessä juttu. Minäpä kaivelen lehden jossain kohtaa kirjastosta lainaan. Kuva on tosi hyvä! ♥

    Rauhaa ja levollisuutta, ja kevääntuulia loppukuulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipu on kyllä ollut varsin tuskaisaa, mutta elättelen toiveita sen suhteen, että on joku tilapäinen ärsytys tai mikälie. Viikon päivät, tai siis lähinnä yöt, on jo mennyt säryttä, kun söin muutaman päivän Silicum Tonicia ja rupesin vetelemään pellavansiemen- ja oliiviöljyä suoraan lusikalla. On jäänyt rasvat vissiin turhankin vähiin, kun tuli varmuuden vuoksi (mutta ilmeisesti turhaan) karsittua niitten stressiä edelleen aiheuttavien maksa-arvojen takia kalaöljykapselit ja kaikki pois. On varmaan elimistö jo kuivunut kokoon ja ihan liian laihakin olen, mikä sekin huolettaa, kun sitä lääkäri ekaksi aina kysyy. Joskin painonlasku voi johtua myös paljosta liikunnasta. En tiedä, enkä jaksaisi enää jatkuvasti tarkkailla kaikkea mahdollista. Oli vaan hirmu pettymys, että ne arvot ei olleet vieläkään normaalit, vaikka vuosi on jo välissä.
      Keskiviikko on kolonoskopiapäivä ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei pelota. Silti toivoisin, että olispa jo tänään, niin pääsisin sen miettimisestä.

      Kannu on Eva Solon ja se on kyllä ollut superkätevä. Mutta veden keittäminen onkin sit ainoita onnistumisia, joita uudella liedellä tai uunilla on tullut :D. Induktio on niin outo ja uuni niin tehokas vanhaan verrattuna, että on jo meinannut palaa muutakin kuin ruuat.

      Ja joo, olen julkkis, joka ei halua julkisuuteen :D. Uskon, että mut tunnistat siitä, jos luet, mutta myös siinä toisen haastatellun tarinassa oli paljon samaistuttavaa.

      Jahka siitä k-keskiviikosta selviän kunnialla, uskon, että rauha ja levollisuus palaa elämään.

      Kiitos kivasta viestistä Vivi ja lämpeneviä, hyvän mielen kevättuulia siihen suuntaan myös <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi