Sivut

sunnuntai 5. helmikuuta 2023

HELMIKUUN K-KUVAHAASTE, 1. VIIKKO

Kristiinan kiva kuvahaaste K-kirjaimilla alkavista kohteista sai täällä aikaan positiivista pöhinää (hivenen ällö, mutta tämänhetkistä innostustani hyvin kuvaava sana) ja kävin kurkkimassa koko kuukauden aiheet ennakkoon nähdäkseni tuleeko heti jotain mieleen vai lyökö päässä enempi tyhjää.

Ajattelin toteuttaa haasteen niin, että kuvat liittyvät tavalla tai toisella omaan elämääni, jotta voin  lisäillä  vähän tekstiä kuvien kaveriksi. Kokonaan kirjoittamatta on vaikea olla.

Ensimmäisen viikon aiheina olivat: 

1.2. Keittiö
2.2. Käpy
3.2  Keskellä
4.2  Kaatunut
5.2  Kakku


KEITTIÖ


Näitä hämärässä valossa (sähkäri kävi jo purkamassa osan vanhoista kiinteistä valaisimista) otettuja väritestailukuvia oli kamerassa valmiina. 

Värit vähän vääristyy kuvassa, mutta tuossa on joka tapauksessa mallipala meidän tulevista tasoista  ja välitilasta, joiden rinnalle testailin vihreän eri sävyjä muutamalla valmiiksi kotoa löytyneellä lastulla. Niistä yhtä ostin pienen maalipurkillisen, jota on tarkoitus sutia seinään sen verran,  että pystyy eri vuorokauden aikoina katselemaan miltä väri missäkin valossa näyttää. Voi tosin olla, että vihreä ei ole lopullinen valinta, vaan tasosta poimittu neutraalimpi sävy, jota ostin toisen purkillisen.


KÄPY



Meillä on keittiössä talvisin nämä muutama vuosi sitten ostamani Vallilan Metsän syli-verhot, jotka sopii hyvin tämmöiselle metsän ystävälle ja näyttävät mielestäni kivoilta lumista taustaa vasten. 

Mies tuskin edes muistaisi, miltä meidän verhot näyttää, jos kysyisin. On tullut tässä vuosikymmenten varrella selväksi, että ei vaan kertakaikkiaan kiinnitä huomiota samoihin asioihin kuin minä. Jos kysyn mielipidettään jostain, vakiovastaus on "mulle käy kaikki". Sopii tosin itselleni erittäin hyvin, koska mahdollisesti en pärjäisi suhteessa, jossa toinen haluaisi lähteä mukaan jokaista kangasmetriä valitsemaan. Joskin välillä toivoisin, että ottaisi kantaa silloin, kun en itse osaa päättää kahdesta yhtä hyvästä vaihtoehdosta. Voin sitten valita joko sen minkä mieskin tai päinvastaisen, ei kuitenkaan muista sitäkään :).  


KESKELLÄ


Olen joskus aiemminkin kertonut, että olen suoristusneurootikko, joka ei pysty istumaan sohvalle ennenkuin on tarkistanut, että sohva ja sen edessä oleva matto ovat suorassa linjassa keskenään ja sohva lisäksi kauttaaltaan yhtä kaukana sen takana olevasta seinästä. 

Kun sohva on suorassa, vielä pitää varmuuden vuoksi tarkistaa, että Peikonlehti on täsmästi pyöreän tarjotinpöydän keskellä. Ja että pöydän takajalat osuvat keskenään samaan parkettien välissä olevaan rakoon :). 

Tästä voi nyt saada sellaisen kuvan, että olen kaikessa järjestyksessä yhtä tarkka, mutta se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Neuroosi ulottuu vain linjojen suoristeluun tai keskittämiseen. Ja olen onneksi vuosien varrella oppinut siedättämään itseäni pitämällä pehvani penkissä siinä kohtaa, kun mies istuu tapojensa mukaan olkkarin matolle ja nojaa sohvaan niin että kaikki on jälleen vinossa :).   


KAATUNUT


Siivoilin keittiön kaappeja ja totesin, että toissajouluiset pöydälle kaatamani lahja-Budapestit on näköjään menneet toukokuussa vanhaksi, joten niitä ei voi enää säästää mahdollisia pääsiäistrulleja varten niinkuin yleensä teen siltä varalta, etten muista erikseen ostaa  mitään. 

Olen koittanut kaikille kauniisti sanoa, että meille ei ihan oikeasti kannata ostaa suklaata, koska sillä ei ole meillä menekkiä ja tuntuu kurjalta heittää roskiin. Mutta en silti ikinä henno siinä vaiheessa kieltäytyä, kun saan vanhemmilta käteen tutunoloisen paketin, jonka sisältö selviää pienesti ravistamalla. Kiitän vaan kohteliaasti tottakai.

KAKKU 



Kakkukuva piti kaivella aika kaukaa kännykästä. 

Oltiin tässä kesälomakaverin kanssa kahvilla Vuokatin Sokos-hotellin terassilla luontopolkukierroksen jälkeen. Annos oli niin nätti, että päätyi kuvaan muistoksi mukavasta hetkestä ja retkestä, vaikka yleensä keskityn mieluummin ihan vaan syömiseen. 

Hitsiläinen, kun loppui viikko lyhyeen. Ei malttaisi millään odottaa seuraavia kuvauskohteita. On niin helppoa, kun joku on miettinyt aiheet valmiiksi ja tulee vähän vaihtelua tekemisiin.

17 kommenttia:

  1. Heh hee… luin tuon suoritusneurootikko-osion miehellekin ääneen ja lisäsin, että ”tämä kuulostaa kyllä tutulta!” 😄 Siis tietysti linjojen PITÄÄ olla suorassa! Muuten en minäkään välttämättä raivoa joka jutusta mielessäni, mutta linjat pitää olla ja esineillä on tarkka paikkansa! Lapsena jo tuskailin tätä, kun kaverit sekotti mun huonetta ja piti aina niiden lähdettyä siirrellä kaikki oikeille paikoilleen. Kuulostaa pinkeeltä lapselta, mutta en mä ollu. Tän suhteen kyllä! Jossain vaihees yritin oikeen hampaat irves päästä tästä piirteestä eroon ja leikkiä rentoa, mutta ei se mihinkään hävinny ja nyt oon just sellanen pahimman luokan liinan suoristelija. 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoristusneuroosin takia meillä ei ole tauluja seinillä ja peilitkin on pyöreitä :D. Vähän kiusallista mennä jonnekin vähän vieraampaan paikkaan, jossa tekee mieli ensimmäisenä suoristella taulut :).

      Miehellä puolestaan on uskomaton kyky laittaa kaikki vinoon tai kallelleen. Siis ihan kaikki. Laskee lehteä lukiessaan kahvikupin pöydälle niin, että puolet pohjasta on paksun sanomalehden päällä ja kuppi & kahvi vinossa. Ja jääkaappiin saa myös laitettua ihan kaiken samalla tavalla kallelleen. Meinaan välillä tulla hulluksi, mutta tyydyn vaan siirtelemään sielläkin kaiken suoraan :). Samoin kuin nykyään sekä sen olkkarin maton että sohvan, jotka molemmat menee vinoon, kun mies istuu siihen matolle. Sohva luistaa taaksepäin ja matto eteenpäin. Aargghh :D. Muuten sitten voikin olla ympäristö vähän niinkuin pommin jäljiltä, mutta suoristaja ei ihan heti pakkomielteestään pääse. PAITSI keramiikkakurssilla. On ollut jotenkin tosi opettavaista se, että savi käyttäytyy vähän niinkuin sitä itseä sattuu huvittamaan, eikä täysin suoria kulmia tai linjoja ole eikä tule, vaikka kuinka yrittäisinkin. Jotenkin sen vaan antaa savelle anteeksi, vaikka muuten on niin vaikiaa välillä :)

      Poista
  2. Onpa ihanaa että teet haasteesta ns. henkilökohtaisen plus lisäät kirjoituksen jolloin kuvat saavat aivan uuden merkityksen 🖤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni <3.

      Jos olisin päätynyt pelkkiin kuviin ilman tekstejä, olisin varmasti valinnut toisenlaisia kohteita, mutta tämä on jotenkin itselleni kivempi näin. Saan samalla vähän kirjoittaa, mutta toisaalta tulee myös julkaistua kuvia, jotka muuten ei välttämättä olisi tänne päätyneet.

      Poista
  3. Kivoja vastauksia, ja kaatunut oli hyvin keksitty! Itse otan nämä aina niin kirjaimellisesti, että olisin varmaan lähtenyt etsimään kaatunutta puuta tai jotain.

    Minun ukkelini on yllättänyt, sillä hänestä on kuoriutunut viime vuosina sisustaja, joka haluaa osallistua kodin sisustusvalintoihin. Toisaalta se on vähän ärsyttänyt (kun en pääse valitsemaan täysin oman makuni mukaan, vaan pitää tehdä mahdollisesti kompromisseja :-D), mutta toisaalta se on ihan hyvä. Jos kerran nämä asiat ovat ukkelille nykyään tärkeitä, niin onhan se hyvä, että pääsee sanomaan sanottavansa, jotta on hänellekin mahdollisimman miellyttävä ympäristö elää. Ja on kyllä pakko myöntää, että ukkelilla on sisustushommeleissa ehkä parempi silmä kuin mulla...

    Kivaa sunnuntain jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Kaatunut puu oli mullakin ilmiselvänä mielessä ja niitä myös sattuu vakiolenkkireittieni varrelle useampia, mutta niistä olisi tähän hätään näillä keleillä tullut niin rumia, ettei huvittanut lopulta kuvata. Ja oikeastaan olen tosi tyytyväinen tähän tekstin ja arkikuvien kompromissiin, jonka avulla voin kirjoittaa, mutta toisaalta pitää tekstin pituuden maltillisempana kuin normaalit kilometripostaukset :).

      En tiedä miten selviäisin sisustavan ukkelin kanssa :D. Etenkin jos maut olisi hyvin kaukana toisistaan. (Olen joskus omalle ukkelille sanonut, että en tiedä mitä tekisin, jos haluaisi välttämättä olkkariin esim. jättikokoisesta pahkasta tehdyn lasikannellisen pöydän. Se olis ehkä pahin painajaiseni, mutta onneksi sellaista ei ole ollut tarjolla, joten ei ole tarvinnut puntaroida kumpi lähtee, pahka vai vaimo).
      Mutta toisaalta tuollainen teidän ilmeisen sopuisa sisustelu kuulostaa kyllä kivalta. Niinkuin sekin, jos toisella onkin kyky ehdottaa sellaisia, mitä ei itse olisi tullut valinneeksi, mutta joihin toisen ehdotuksesta tykästyy. Koti kun on kuitenkin molempia varten ja ihan kamalaa, jos toinen olisi hirmu päällepäsmäri ja toinen ei saa minkäänlaista sananvaltaa. Täällä kyllä saisi, mutta mielipidettä ei vaan meinaa kerjäämälläkään tulla, koska ukkeli ihan oikeasti on tyytyväinen valintoihini. Sanoi joskus että eri asia, jos valitsisin aina jotain ihan tyhmää. Silloin kuulemma pitäisi puuttua peliin :).

      Kiitos samoin, mukavaa sunnuntaita <3.

      Poista
  4. Nuo keittiön värit ovat niin kauniita. Meillä on ollut suunnilleen tuon väriset keittiönkaappien ovet kuin tuo toinen edestä oleva värimalli on. Tykkäsin kovasti niistä kaapeista, mutta sinne ne jäivät kun muutimme pois.
    Vaikka Budapestit eivät ihan suosikkisuklaatani olekaan, niin ei meillä voisi koskaan käydä noin että joku suklaa vanhentuisi kaapissa :)
    Kiva kun osallistut haasteeseen. Tavataan näissä merkeissä viikon päästä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin mieluummin maalauttaisin kaappien ovet vihreiksi kuin maalaisin seinät, mutta maalattavia ovia tai laatikoita on 36 kpl, joka on nyt tähän hätään sen verran iso kustannus, että saavat säilyä valkoisina ja sudin itse seinät kunhan sopiva sävy löytyy. Kumpikaan tämän päivän kokeiluista ei ollut hyvä. Vihreä oli liian vaalea ja tasosta poimitulla sävyllä kokonaisuudesta tulee liian yksivärinen, joten tilasin suoraan Tikkurilasta kolme eri vihreää näytepurkillista lisää. Tuli halvemmaksi kuin käydä hakemassa 0,3 litran purkkeja kaupasta. Etenkin kun niiden sisällöstä suurin osa menee hukkaan. Mutta miehelle sanoin, että rakastan tätä valintahommaa ja voin ottaa kaapista vaikka sata kertaa väriviuhkan käteen ja vaan sovitella sävyjä seinille. Voisi olla aika tuskallista, jos yhtään ei kiinnostaisi :).

      Budapestit kuuluu itselläni samaan sarjaan kuin kaikki muutkin ns. "suklaat", jotka miellän lähinnä könteiksi kovaa rasvaa ja sokeria :). Yhden voin silloin tällöin syödä, mutta aina jää se rasvakerros kitalakeen, joten enempää ei tee mieli :) .

      Tähän on oikeasti tosi kiva osallistua. Etenkin kun haasteessa oli niin armolliset "säännöt", että voin toteuttaa omalla tavallani.

      Näkymisiin viimeistään sunnuntaina <3

      Poista
  5. Kauniit sävyt harkinnassa keittiöön; en ole aiemmin ollut mikään vihreän ystävä, mutta viime aikoina vihreää on alkanut ilmestyä mm. vaatekaappiini.
    Ja tuo käpykuosinen verho on erehdyttävän tuttu näky; meiltä löytyy olkkarista (heti kun saan jouluverhot vaihdettua pois)

    Linjojen suoristajaksi minusta ei ole; mutta jos osallstuisin kuvahaasteeseen, olisin neuroottinen siitä, että kuva pitää ottaa juuri sinä päivänä. Kova olisi stressi ollut kakku-kuvasta ja muutamasta muustakin ehkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan ottiko kakkukuvan kaivelu liki parin vuoden takaa koville :D. Mutta vielä kovempi stressi olisi tullut siitä, jos olisi ensin pitänyt leipoa kakku, että voi ottaa kuvan. Olisi jäänyt haasteen toteutus heti alkumetreille. Sama tulee koskeamaan myöhemmin listalla olevaa sanaa "kudin". Ei löydy tästä taloudesta kutimia kuvattavaksi. Mutta siis ymmärrän erittäin hyvin sun neuroosin, koska itse meinasin langeta samaan. Onneksi Kristiinalla oli niin armolliset säännöt ja joudun varmaan yhdessä kohdin turvautumaan myös netistä löytämääni kuvaan.

      Mutta jee! Kiva olla verhosamiksia. Meidän talo on vihreä ja muutenkin vihreä kuuluu meidän kotiväreihin. Ennenvanhaan se oli myös mun pukeutumisväri, kun värianalyysissä olin syksy, mutta nyttemmin murrettu vihreä ei mulle enää oikein tunnu sopivan. Enkä kyllä muista edes nähneeni vihreitä vaatteita kaupoissa aikoihin. Paitsi että ne aiemminkin mainitsemani Kuopion rautatieasemalta ostetut murretun vihreät mukavat jooga- tai mitkä lie lökäpöksyt on mun lempparikotihousut.

      Poista
  6. Jotenkin kuule arvasin, että vihreän sävyjä tulee teidän keittiöön. Itsekin tällä hetkellä valitsisin vihreää meille.
    Meillä ei suklaat päässeet vanhentumaan, tuo minun mies on oikea suklaahamsteri :)
    Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa uutta kuvaviikkoa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla hyvinkin ennalta-arvattava :).
      Vihreä oli joskus ennenvanhaan myös mun vaateväri, mutta nykyään suosin enempi sisällä. Ja onhan meidän talo itseasiassa vihreä myös ulkopuolelta.

      Meilläkin mies on enemmän makean perään, minä en.

      Teillä on tänään ollut töissä varmastikin hienot ulkoilukelit. Ihan pahaa tekee olla sisällä toimistossa näin kauniilla ilmalla, mutta minkäs teet.

      Iloista mieltä Outi <3

      Poista
  7. Hah, muuan ystävättäreni inhosi tapaani suoristella kaikki huushollin taulut aina kyläilemään mennessäni. Nykyisin koitan hillitä itseäni muiden nurkissa, kotona saa tyydyttää tätä viettiä ihan riittämiin koiran, mukulan ja Miehen jäljiltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa vaikuttaa siltä, että maksamysteerit ja suoristusneuroosi kulkee käsi kädessä :D. Meitä on täällä ilmoittautunut jo kolme.

      Lapsuudenkodissa on tauluja seinät täynnä, koska isä tykkää niitä ostella ja katsella, mutta onneksi on myös tarkka suorien linjojen suhteen, joten ei tarvi siellä ensimmäisenä alkaa suoristusurakoimaan, kun menee käymään.

      Poista
  8. Voi me hankimme edelliseen asuntoon vanhoihin runkoihin salaatinvihreät kaapinovet <3 Ne olivat niin raikkaat valkoiseen ja tammeen yhdistettynä. Harkitsimme tähän nykyiseenkin, mutta olisi ollut liian raju kontrasti tuon tiiliseinän kanssa.
    Mä oon myös kova suoristelemaan ja pistämään "kaiken oikein paikoilleen"... Mies joskus kiusallaan siirtää jotain ja laskee minuutteja kuinka pian huomaan jonkun olevan vinksallaan ;) Lapsena olen ryhtynyt ajatuksissani jopa siivoamaan kyläillessäni - ja totta puhuen joskus vieläkin - olen siis aivan kamala!! Mutta riippuu vähän asiasta - jotkut asiat saavat olla täysin huolettomasti ilman, että mua haittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, salaatinvihreä keittiössä kuulostaa yhtä raikkaalta kuin salaatti itsessään <3.

      Meidän keittiössä on 36 kpl ovia tai laatikon etusarjoja ja vaikka haluaisinkin ensisijaisesti vaihtaa ne uusiin sileisiin, se ei ole nyt vaihtoehto. Eikä niiden maalauttaminenkaan, joka sekin on käynyt mielessä. Tyydyn siis ainakin tässä vaiheessa siihen, että maalaan seinät. On vaan niin hankala tilkkutäkki maalattavaksi, kun ei ole ainuttakaan ehjää seinänpätkää, että haluaisin olla satavarma väristä ennenkuin alan sutimaan. Ja koska meidän nykyiset tasot hankaloittaa värien hahmottamista, voi käydä niin, että odottelen ensin, että saadaan uudet tasot ja välitilat paikoilleen ja sitten vasta maalaan. (Hankalampi näin päin, mutta mieluummin kuitenkin näin kuin niin, että joudun tekemään homman kahteen kertaan).

      Ja hehhee. Meidän miehillä näyttää olevan samanlaiset huvit :). Omanikin joskus "stailaa" jotain uusiksi ja odottelee sitten koska huomaan jonkun kokonaisuuteen kuulumattoman esineen tai uuden järjestyksen :).
      Ja just noin, jotkut asiat saa olla ihan miten vaan kunhan linjat on suorassa :).

      Poista
  9. Kiitos Suvi ja hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi