Sivut

maanantai 19. joulukuuta 2022

KADOKSISSA OLEVA JOULUFIILIS, JÄÄLYHTYJÄ JA MUUTEN VAAN VUODEN VIIMEISIÄ


Tuntuu, että joulu on kestänyt jo ikuisuuden, vaikka todellisuudessa se on vasta edessä päin. 

Tunne tulee ympäröivästä (some- ja mainos)maailmasta, ei meiltä kotoa, jossa ei vielä tähänkään päivään mennessä ole mitään jouluun viittavaakaan, enkä tiedä tuleeko olemaankaan. Toivon, että tulee, koska itseäni vähän harmittaa tällainen semi-välinpitämätön olotila, jossa oikeastaan vaan odotan, että elämä voisi taas jatkua ihan vaan sellaisena sopivan tavallisena. 

En kuitenkaan missään nimessä halua olla jouluihmisten ilonpilaaja, koska hienoahan (ja ehkä jopa vähän kadehdittavaakin) se vaan on, että kaikkinainen hääräily, koristelu, suunnittelu ja valmistelu tuottaa osalle meistä suurta iloa. Ja toisinaan tuottaa itsellenikin, mutta vuodet ei ole siinäkään suhteessa veljeksiä, joten tänä vuonna näin, viime vuonna toisin ja tulevasta ei vielä tiedä. 

Ehkä kaikkein eniten tällä hetkellä tökkii mainonta, jolta ei voi kokonaan välttyä, mutta jos telkkarissa näen S-ryhmän mainoksen alkukuvan, jossa perhe istuu parhaat päällä yltäkylläisen joulupöydän ääressä joulupukkia odotellen, vaihdan äkkiä kanavaa, koska mainoksen loppulause "Miltäs se teidän joulu maistuu?" tuntuu tässä maailmantilanteessa lähinnä irvokkaalta. Ei tarkoituksella tietenkään, mutta itse koen sen niin.

Vaan sitten joulusta pakollisiin luontokuviin, joita kävin järven rannalla ottamassa itsenäisyyspäivän aattona, jolloin nähtiin poikkeuksellisesti auringonvaloa, ja luntakin oli sadellut ensimmäistä kertaa vähän reilummin. Nythän jälkimmäisellä ei enää ole mitään uutuusarvoa, eikä nämä kuvatkaan vedä mitenkään vertoja viime aikojen mykistävän kauniille huurteisille pakkaspäiville. Niitä en ole raskinut edes yrittää kuvata, etten pilaa tunnelmaa, vaan keskittynyt ihailemaan ihan vaan itsekseni.










En osannut millään päättää, minkä heinäkuvista jätän tänne, joten jätin kaikki :).


 


Sormet oli tässä vaiheessa jo paleltuneet niin, että niitä pakotti, mutta sinnittelin odottamassa auringonlaskua. Korkealta aurinko ei tosin tässä kohden vuotta tipahda, mutta sinne se katosi kuitenkin. Olisko ollut vähän ennen kolmea iltapäivällä.







Askarteluvaihe tuli ja meni, enkä enää ole oikein edes kestänyt katsoa uusia vinkkejä. Tässä kuitenkin pari puulusikkapurkkia valmiina ja alempana muodon vuoksi kaverina pari keramiikassa tekemääni nimellistä kuusta, joita on enemmänkin, mutta joille ei vielä ole oikein löytynyt paikkaa.  


Tykkään näistä tosi paljon.


Keramiikassa tuli tänä vuonna tehtyä myös erinäisiä tuikkukippoja, joista yksikään ei näytä pätkääkään siltä, mitä oli mielessä ennenkuin pilasin ne lasituksella. Eivät siis päädy tänne, vaikka usein onkin niin, että kun itse on ainoa, joka tietää etukäteen, millaista yritti tehdä ja kuinka lopputulos poikkeaa siitä, sama esine voi jonkun muun ennakkoluulottomissa silmissä olla "Wau!" (vannon, että ne tuikkukipponi ei ole :)). Ja aikansa kun itsekin niitä pilalle menneitä hilloaa jossain laatikon tai kaapin perällä, unohtuu alkuperäinen aikomus ja esine voikin olla loppupeleissä ihan okei. 

Kaivelin myös aiempien kausien tekeleitäni sillä silmällä,  josko niistä löytyisi jotain jouluista, mutta luovutin nähtyäni nämä muotopuolet puurokulhot (ei ole tällä tarkoitus mollata muotoa, joka johtui siitä, että tuli kippojen kanssa vähän kiire) ja ehkä-leipälautauset tai juustotarjottimet. 

En halunnut löytää yhtään enempää sellaista, mitä ei ole kertaakaan käytetty.


Käytin kuviointiin jouluaiheisia kaulimia.


Jos en muuta ole enää askarrellut, niin uudenlaisia ilmapallolyhtyjä innostuin ystäväni Soilen bongaaman vinkin perusteella jäädyttelemään senkin edestä, ja niistä tulikin ihan todella kauniita. Ihan kuin jotain taidelasia.



Tämä oli ensimmäinen ehjänä säilynyt.



Tämä ehti mennä vähän liian paksuun jäähän ja yrittäessäni tehdä pohjaan reikää vedenpoistoa varten, se halkesi, mutta ehkä siitä oli tarkoituskin tulla lintu, jolta se omaan silmääni näyttää.


Nämä puolestaan kerkisi jäätyä umpijäähän, mutta niistäkin tuli omalla tavallaan kauniita. Ihan kuin jotain uniikkeja lasitaideteoksia. Sääli, että jonain päivänä sulavat pois. Säilöisin ystäväni ehdotuksesta pakastimeen, jos sinne muiden jäiden sekaan mahtuisi, mutta ei mahdu.


Siellä ne terassin pöydällä ilahduttaa niin kauan kuin pakkasta piisaa.


Muuten ei kuulu kummempia. Paitsi että olen parin viikon sisään syönyt liki neljä kiloa puolukoita. Tai ainakin kolme ja puoli, koska ukkeli söi vispipuuron muodossa osan.

Sain marjat kotiintuomisina taannoiselta työmatkaltani Kainuuseen ja ai että miten nautin siitä, että sain kauhoa punaisia puolukoita isolla kädellä aamusmoothieihin. Kaupan pusseista kaataen kun joutuu vähän pihistelemään. 







Myös piirakkaa tuli tehtyä ja sitä äsken mainittua vispipuuorakin pariin otteeseen. Sai lupaamaan itselleni, että ensi vuonna minäkin menen ämpäreiden kanssa metsään ja täytän pakastimen puolukoilla. 

Kuhmon Kalevala-hotellissa oli jo marraskuun lopulla varsin jouluinen tunnelma ja siellä jotenkin nautin siitä tosi paljon. Ehkä siksi, ettei vaatinut itseltäni mitään. Sen kun vaan istuin villasukat jalassa valmiiseen pöytään aamu- tai iltahämärissä ja tähyilin kodikkaiden valojen välistä, josko taustalla häämöttävä järvimaisema ehtisi tulla pitkien työpäivien jommalla kummalla puolella näkyviin, muttei ehtinyt.  Tiedän kuitenkin, että siellä se on ja ehkä seuraavalla kerralla taas nähdään. 




Viime joulukuussa raivasin ja järjestin koko talon kaappi ja laatikko kerrallaan ammattijärjestäjä Laura Holmströmin joulukalenterin inspiroimana, joten nyt ei ole silläkään saralla isommin hommaa, mikä on erittäin tervetullutta, mutta samalla vähän outoa. 

Joka ikinen aamu edelleenkin ilahdun, kun kylppärissä on kaikki niin jämptissä järjestyksessä ja käden ulottuvilla, että pystyn aamuisin vaikka silmät kiinni ottamaan laatikoista sen mitä milloinkin tarvitsen. Itse asiassa hiljattain vähän kuvailinkin siellä, kun pyyhkeilin laatikoihin varisseita puuteripölyjä, mutta en taida nyt tähän hätään mitään purkkisulkeisia täällä esitellä. Ehtii sittenkin kun on pyhät ohi ja arki koittaa. 

Myös muutamia terveydellisiä juttuja on mielen päällä, mutta niitäkin ehtii mietiskellä myöhemmin. 
Ilman, että niillä on mitään tekemistä perinteisten uuden vuoden muutoslupausten kanssa. Sellaisia en ole ajatuksissani edes sivunnut.

Olen myös vähän huono vastaanottamaan mitään päälleliimatuilta tuntuvien mietelauseiden sanomia tai elämänohjeita, mutta tässä taannoin kaksi viimeistä psykoterapeutti Maaret Kallion Instagaramissa julkaiseman "Joulun lupalistan" kohtaa kolahti:

"Lupa olla rauhassa" ja 
"Lupa olla mitä on". 

Näistä tuli jotenkin tosi levollinen olo. Ja luotan siihen, että kunhan molemmat pojat taiteilevat tiensä turvallisesti kotiin, joulumieli alkaa siitä hetkestä, kun avaavat oven ja nähdään pitkästä aikaa. Ulkoisista puitteista viis. 

Parasta mahdollista Joulun aikaa kaikille!  

37 kommenttia:

  1. Mulla on hyvin samankaltaiset fiilikset joulun suhteen. Tuntuu, että joulua tulee joka tuutista (mikä on periaatteessa mullekin ihan sama, kun ei se heilauta omaa olotilaa suuntaan eikä toiseen); itsellä ei ole oikeastaan minkäänlaista joulufiilistä (ja jos olisi, niin sekin katoaisi siinä vaiheessa, kun pitää mennä kauppaan); ja joulumainokset ärsyttävät (varsinkin tuo S-ryhmän). Mutta sinun laillasi en myöskään stressaa siitä, että nyt on näin. Luotan siihen, että joulumieli tulee sitten kun on sen aika, ja jos ei tule, niin ei maailma siihenkään kaadu. Melkeinpä odotan uuttavuotta enemmän kuin joulua, sillä uusivuosi on ollut mulle oikeastaan aina joulua merkityksellisempi juhla, paitsi ehkä lapsena. Tammikuun ekana saa aloittaa ikään kuin elämänsä alusta – vaikka kaikki jatkuisikin ihan samanlaisena kuin ennenkin. :-)

    Kyllä on kauniita luontokuvia, ja tuo on hyvä periaate, että jos ei osaa päättää, minkä kuvan laittaisi blogiin, laita kaikki. Noudatan tuota periaatetta itsekin. ;-D

    Askarteluista ja keramiikasta en osaa sanoa muuta kuin että kauniita ovat. <3 Mä niin ihailen ihmisiä, jotka saavat tehtyä käsillään jotain kaunista.

    Puolukat ei ole koskaan olleet mun juttu, mutta iskä oli kova syömään puolukoita. Olisit saanut hänestä kovan haastajan. ;-) Olikohan mitään ruokaan, jonka päälle iskä ei olisi kelpuuttanut puolukkaa…

    Joulumieltä tai sitten ei – hyvä joka tavalla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Luotan siihen, että joulumieli tulee sitten kun on sen aika, ja jos ei tule, niin ei maailma siihenkään kaadu". Se on just näin! Ja on oikeastaan aina ennenkin ollut, mutta nyt taitaa olla ensimmäinen kerta, kun ei ole minkäänlaista viitettäkään siitä, että innostuisin mistään jouluisesta. Voi olla, että askartelin itseni siitä tunteesta ulos ennenkuin ehti tullakaan.

      Somejoulujutuissa ei ole mitään pahaa, päinvastoin, mutta luulen, että itselleni se "ähky" tulee siitä, kun katselee useampia päivityksiä peräkkäin ja tulee tunne, että koko muu maailma leipoo, tekee lanttu- ja porkkanasoseita ja paketoi heinäkuussa osettuja lahjoja tai on jo heittämässä kuustakin pihalle siinä vaiheessa, kun itse vasta mietin, hommaisinko aatoksi kuusen vai jättäisinkö tänä vuonna väliin. Mutta poikieni mottoa lainatakseni "Ei se oo niin justiinsa".

      Ja uutta vuotta odotan minäkin enemmän. Tai en ainakaan pistä yhtään pahakseni.
      Voi taas ikäänkuin kääntää uuden lehden elämässä (olipas ylevästi sanottu :D) ja mahdollisesti aloittaa jotain uutta kivaa, jota toki voisi aloittaa ihan koska vaan ja on tullut aloitettuakin, mutta joku semmoinen nollapiste tai lähtöviiva se tammikuun ensimmäinen kuitenkin on.

      Arvaan, että siellä teilläpäin lumi ei ole yhtä iloinen asia kuin täällä pikkukaupungissa, johon sitä vielä mahtuu ilman, että tarvii etsii autoaan aamulla lumikasan alta, mutta kyllä maisemat on olleet (nyt jo tihuuttaa jotain veden tapaista) niin mykistävän kauniita, ettei nuo omat luontokuvat tuntuneet enää ollenkaan samalta kuin silloin kun ne otin. Mutta en silti mollaa, vaan kiitän kuvakehuista :)

      Olispa ollut hauskaa järjestää puolukansyöntikisat isäsi kanssa :). Siitä olis voinut tulla joku uusi suomalainen kansanperinnekilpailu saappaanheiton rinnalle :D. Veikkaan kyllä, että neljän kilon harjoittelulla ei olisi pärjännut konkareille, mutta joku himo noihin marjoihin kyllä syntyi silläkin määrällä. Tähän asti olen vetänyt samaan malliin mustikkaa, joka on jo alkanut vähän kyllästyttää.

      "Joulumieltä tai sitten ei"-toivotus on hyvä. Antaa luvan olla ihan niinkuin itsestä parhaalta tuntuu. Pidetään siitä kiinni <3

      Poista
  2. Puolukoita on täälläkin mennyt, mutta ei kyllä noin paljon kuin sinulla ❤️❤️
    Mull on vähän joulumieli kateissa, jotenkin en tänä vuonna ole edes kiirehtinyt asioiden kanssa. Tulee se joulu stressaamattakin vai mitä?
    Ihanaa jouluviikkoa sinulle ihana Annukka ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysissä junissa oli vähän haasteita matkustaa niitten marjakilojen kanssa, kun veivät aika paljon tilaa, mutta pidin kuitenkin varmuuden vuoksi sylissä tai jaloissa, ettei kukaan vaan pölli mun puolukoita :D. Ja täytyy sanoa, etten muista ennen syöneeni yhtä hyvää vispipuuroa. Kunnia siitä ei tosin kuulu kauhan varteen, vaan Martoille ja marjat poimineen äidille, joiden ohjeita sovelsin. Ukkelikin sanoi, että parasta vaahtopuuroa ikinä :).

      Luulen, että yleinen maailmantilanne, hintojen nousut, sähkönsäästöt ja kaikki muut isot asiat vie nyt huomiota joululta ja laskee fiilistä. Tai ainakin itsestäni tuntuu, että on tänä vuonna aika yleinen tunne se, ettei sitä tunnetta oikein ole, vaikka haluaisikin.

      Stressi on kuitenkin viimeinen asia, joka joulusta kannattaa ottaa. Sitä tuli harrastettua aikoinaan ihan liian kanssa, kun koitin järjestää "täydellistä" joulua, jossa suunnilleen pitää porkkanatkin kasvattaa itse, että voi sitten niistä tehdä ne joululaatikot. Huuuuuh. Never again.

      Tiktok, tiktok, tipetititiktok, tiiik, tiiik tok Outi ja iloista mieltä joululla tai ilman :) <3

      Poista
  3. Valtavan kauniita kulhoja ja lautasia ja super-upeita jäädytyksiä! Leppoisaa ja omannäköistä viikkoa❣️ (Pahoittelut nimimerkistäni! 😌)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Joululainen ja hehhee, ei nimi naista pahenna, joten pahoittelut omasta puolestani, jos kuulostan epäjoululaiselta :) <3. Oikeastaan toivon, että olisin superjouluihminen, mutta koska en oikein hallitse sen sortin perinteisiin kuuluvia juttuja ja onnistun pilaamaan varmatkin jouluruuat, tyydyn jäädyttelemään vettä ilmapalloissa :D.
      Ne on olleet mun viimeaikojen ilon tuojia, joten kiva kun tykkäsit. Keramiikasta ei nyt ollut esillä omasta mielestäni onnistuneimmat, joita niitäkin onneksi löytyy.

      Erittäin jouluiloisaa aikaa sinulle ja kaikkea mukavaa muutenkin. Ja kiitos kun jätit viestiä <3.

      Poista
  4. Kauniit nuo jääilmapallot!

    Ja mahtava, miten paljon puolukkaa 🥰

    Ihanaa joulun odotusta - ihan omalla tavallasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna :).
      Ehdin päästä niin hyvin runsaan puolukkamäärän makuun, että tuntui suorastaan haikealta kaapia viimeiset rasian pohjalta.

      Lähetän tätäkin kautta lämpimiä ajatuksia sinne teidän suuntaan <3. Tuloillaan on omalla tavallaan erityisiä muistoja jälkeensä jättävä joulu <3

      Poista
  5. Niin paljon ja niin kaunista Kaikkea! Herkät heinät, "lasi"taidetta ja herkkuja. Ihan Annun näköistä <3 Mä toivon ja uskon, että joulumieli saapuu joulutonttupoikasten muodossa, ainakin hetkeksi aikaa. Ja jos on mahdollisuus lököillä ja saada vielä Elviskin mukaan, on se jo paljon <3 Omannäköistä joulunaikaa, sinä ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin sulle aiemmin kertonut, kuinka rakastan kotimaista lasia ja haluaisin keräillä sitä kotiin, jos vaan olisi paikka pitää esillä (ja rahaa ostaa niitä omasta mielestä kauneimpia), joten nämä jäähommelit toimii mulle nyt vähän niinkuin korvikkeena edes hetken :).

      En halua olla vastarannan kiiski, mutta just se lököily on ehkä pahin skenaario :D. Monen unelma, mutta mun painajainen olisi joulu, joka pitäisi viettää sisätiloissa pyjama päällä suklaata syöden. Kääk :D.
      Mieluisampaa olisi mennä uimaan tai jumpille fiilispohjalta omien aikataulujen mukaan, kun kerrankin on tilaisuus, mutta kaikki paikat on joulunpyhinä kiinni, mikä toki on erittäin suotavaa, että henkilökuntakin saa lomailla. Toivotaan, että lunta kuitenkin piisaa, että päästää korkkaamaan hiihtokausi. (Joka kuulostaa aina ajatuksen tasolla paljon paremmalta kuin totuus, joka ekalla, yleensä varsin lyhyellä hiihtolenkillä palauttaa ladun pinnalle kaikessa karmeudessaan :D).

      Omanlaista joulun aikaa ja -taikaa teillekin <3

      Poista
  6. Ehkä se joulumieli sieltä tulee jos on tullakseen ja jos ei tule niin sitten ei tule. Samoilla fiiliksillä mennään täälläkin ja yritän vältellä (huonoin tuloksin) somessa näkyvää "suorittavaa" joulumieltä.

    Ihanat nuo jääilmapallot, täytyy kokeilla joku päivä! Ja kaikki muotopuolet astiat ja muut, ihan parasta! Täydellisyys on tylsää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin. Tulee, jos on tullakseen ja jos ei, niin eipähän siinäkään kuinkaan käy :).

      Koitin sillä kylppärin nimellisellä siivoilulla saada aikaan vähän joulun fiilistä, mutta jotenkin siitä joulusiivostakin on sellainen mielikuva, että sen pitäisi olla jotain ihan jäätävän rasittavaa, että voi edes puhua joulusiivouksesta :D. Kiitos viimevuotisen (ja kaikkien sitä ennen aloittamieni) suur-urakointini, olen toiveikas sen suhteen, että ikinä enää en joudu kokemaan vastaavaa :). . Aika paljon ehtii 29 vuoden aikana yhteen omakotitaloon talleineen kertyä kaikenmoista. Menee ihan kylmät väreet, kun ajattelinkin näin jälkikäteen :).

      Somejouluilijat on varmasti (tai ainakin toivottavasti) ihmisiä, joille joulun kaikkinainen valmistelu on iloinen asia, mutta siinä kun itse aina vaan aikaisemmasta syksystä alkaen selailee useampia leipomis- tai kuusenkoristelupäivityksiä putkeen, se alkaa näyttäytyä sellaisena paljoutena, että itse ainakin tietyssä mielentilassa kuormitun pelkästä katselusta, vaikken mitään ukoa tulevia suorituspaineita enää näihin vuosiin koekaan. Niitäkin on joskus ollut siinä määrin (ihan oma vikani), että vieläkin on muistissa jouluja, kun olin niin väsynyt, että vaan itkin, kun yöllä koitin paketoida poikien lahjoja.

      Tulipas nyt pitkä ja poukkoileva vastaus, sorit siitä ja totta, täydellisyys on tylsää :).

      Leppoisaa, just omanlaista joulun aikaa Jenni <3

      Poista
  7. Ei haittaa mielestäni vaikka et ole innostunut joulujuttuja kotiin laittamaan. Kukin tavallaan ja itselläni onkin ollut jo kaikki valot ja joulukuusi paikoillaan muutaman viikon. Mutta kaikelle punaiselle ja tontuille ym. joululiinoista puhumattakaan, olen antanut ehdottoman ein. Yhä enemmän tulee karsittua ennen niin tärkeitä koristeita pois. Muutamia olen heittänyt pois kun ovat niin nuhruisiksi menneet vuosien saatossa, mutta suurimman osan olen kuitenkin vielä toistaiseksi säilyttänyt. Aivan ihanan kauniita nuo tekemäsi astiat ja nuo "aluslaudat", joissa niin kauniit kuviot. Noita ilmapallolyhtyjä olen muutamissa kuvissa nähnyt, enkä ymmärrä miten ne on tehty. Ensin mietin että jos ilmapallot täytetään vedellä ja annetaan jäätyä, mutta eihän niistä silloin tulisi onttoja. Vai poistetaanko ne ilmapallot ennen kuin koko sisus ehtii jäätyä? Ei tajua! Oli miten oli, niin oikein rauhallista ja hienoa joulun aikaa sinulle ja perheellesi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli lehdessä mainos joulukuusimyynnistä, jossa oli valikoimaa 120 cm kuusista ylöspäin. Siitä kekkasin sellaisen välimallin ratkaisun "kuusi vai ei"-pohdintoihini ja päätin käydä ostamassa tuon pienimmän kuusen ja laittaa sen olkkarin pyöreän sivupöydän päälle. Ei tarvitsisi siirtää painavaa pöytää kuusen tieltä mihinkään, mutta silti ei oltaisi täysin kuusettomiakaan, koska tiedän, että vaikkei nyt siltä tunnukaan, kyllä se kuusi kuitenkin tuo sitä joulun tuntua.
      Ihan noin näppärästi ei ostosreissu kuitenkaan onnistunut ja voi olla että kuusi päätyy lopulta lattialle, mutta eipä siinä. Siellä se nyt kuitenkin nojaa autokatoksen seinään ulkona ja odottaa varmaankin aatonaattoon. Koristelu tulee olemaan minimaalista. Tai ehkä jopa pelkät valot (olis mulla kyllä niitä vessapaperirullasta tehtyjä tähtiä :D).

      Vakikoristeina meillä on poikien tarhassa tekemät enkelit, ei muuta. Toisen sisään tarhan tädit on kirjoittaneet poikani sanat "Tuli ihan äidin näköinen" <3.

      Kiitos keramiikkakehuista, ehkä koitan nuo sovitella tänä vuonna käyttöön, vaikka en niistä itse niin hirveästi tykkääkään. Joskin mudottomat kulhot on jotenkin symppiksiä. Ei ole niiden vika, että ovat mitä ovat :).
      Sittemmin olen onnistunut tekemään muutamia omastakin mielestäni kivoja juttuja ja toiveissa on, että kevätkaudelle keksisin jotain lisää. Sellaista, jota voi pitää esillä tai käytössä. Sitä varten olen piirrellyt mittakuvaa puisesta hyllyköstä, jonka voisin valmistaa olkkariin itse joitakin keramiikkatöitä varten. Sopivaa ei ole löytynty mistään ja jos onkin, niin ihan jäätävän kalliilla ja se ei ole nyt vaihtoehto.)

      Kaunista ja leppoisaa joulua teillekin Kristiina <3. Täällä jännityksellä odotan mainitsemani lehden kolahtamista laatikkoon. Vissiin viikon päästä ilmestyy.


      Poista
    2. Jaa niin. Unohdin mainita, että laitoin Instan kautta kuvan, josta näkee, miten pallot on jäädytetty :)

      Poista
  8. Ihanat kuvat, valtavan onnistuneet värimaailmat noissa luontokuvissa! (olen taas käynyt katsomassa useamman kerran niitä <3)

    Mulla joulumieli seilaa: välillä olen ihan tonttuhepakassa ja suunnittelen vaikka mitä. Ja sitten on hetkiä (kuten tänä aamuna) kun toivoin, että voi kun sais tehdä jotain epäperinteistä ja omanlaista.
    Sekä nuoriso että vanhisto ovat siinä mielessä konservatiiveja että lanttulaatikkoa pitää olla (ja muuta sensellaista). En ota paineita kumminkaan. Kun kuitenkin on suuri ilo siinä, että joulupöydässämme on sitä väkeä, sekä nuorisoa että vanhistoa. Välillä vain kapinoin sitä vastaan, että kukaan ei kysy mitä minä haluaisin. (en tiedä, haluan kai molemmat: sekä yhteisen ison joulupöydän että oman itsekkään hiljaisuuteni)
    Itse asiassa, yksi tärkeä elementti oman jouluni rakentumisessa taitaa olla just tämä ristiveto puolisekopäisen tonttutouhuilun ja itsekkään, erilaisesta ja epäperinteisestä joulusta haaveilun välillä :)
    Lopultakin joulusta tulee sit just sitä, mitä sinä vuonna sattuu tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika, tuntuu mukavalta tietää, että kuvillani on ainakin yksi vakiokatselija :) <3.

      Hyvinkin tutulta kuulostaa tuo mielen seilaaminen. Ei välttis liity itselläni jouluun, mutta noin niinkuin muuten voin yhdessä hetkessä olla täynnä virtaa ja suunnata kaiken energian yhtä reittiä pitkin, koska suunta on selvillä, mutta seuraavassa olenkin mahdollisesti jo marttyyri tai täysin kyllästynyt :). Vissiin se intoilukin jotenkin rasittaa tai tuntuu siltä, että päättäväisesti päätetty on puoliksi tehty, vaikkei olis oikeasti tehnyt vielä mitään.
      (Hiljattain kokemani askarteluinnostuneisuuteni esim on edennyt totaalisen kyllästymisen vaiheeseen ja nyt mietin, että olenko oikeasti muka askarrellut jotain ja vieläpä tykännyt siitä, kun just nyt ei voisi vähempää kiinnostaa).

      Ja sanopa muuta. Nuoriso ja vanhisto samassa pöydässä on sekä jossain määrin stressaavaa (ainakin mulle), mutta samalla myös ihanaa, koska ei tule olemaan ikuisesti pysyvää. Tuota viimeistä vaan ei oikein tule ajateltua, vaikka ehkä kannattaisi (jälleen puhun itsestäni). Siltikin tänä(kin) jouluna meitä tulee olemaan kotona vain me neljä ja se tuntuu just nyt parhaalta. Meillä ei ole koskaan ollut mitään ennalta sovittuja aikataulupakkoja mihinkään suuntaan, joten käynnit lähellä asuvan vanhiston luona hoituu stressivapaasti silloin kun siltä tuntuu.

      Ja just niin. Lopultakin joulusta tulee sitä mitä tänä vuonna sattuu tulemaan ja hyvä niin. (Kunhan ei ole paha).

      Ihanaa, sopivan itsekästä ja omanlaista perinnejoulua koko teidän porukalle <3

      Poista
  9. Noi lasi - ei kun jäälyhdyt on niin hienoja! Minä en löytänyt mistään kaupasta ilmapalloja tähän hätään! Lähdin oikein varta vasten etsimään, mutta kun oman kylän kaupoista ei irronnut, päätin, etten sentään lähde minnekään keskustan liikkeisiin nyt muutaman ilmapallon vuoksi.
    Ajattelin sitten testata jogurttiämpäreitä ja niistä jäälyhtyjä, mutta kas; lumihan on jo sulamassa ja koko maa plussalla vesisateessa. Kyllä sapettaa!

    Nam, puolukkasmoothie aamulla kuulostaa herkulliselta. Pitääkin penkoa pakastinta. Meille ei jostain syystä tullut yhtään puolukoita tänä syksynä, mutta joku viime vuotinen saattaa löytyä. Vispipuurokin olisi aika kiva sitten kaiken jouluruuan ja ähkyn jälkeen.

    Ihanista ihaninta joulunaikaa! Suorittaminen pois. Se omannäköinen joulu, oli miten vähäeleinen hyvänsä, on jokaiselle meistä paras. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli sellainen mielikuva, ettei ilmapalloja tähän aikaan vuodesta varmaan mistään saa, kun miellän ne itse lähinnä vappuun kuuluvaksi, mutta Soile kertoi löytäneensä jopa Kiskon Salesta, joten ajattelin, että pakko niitä on ainakin Prismassa olla. Ja siellähän sitä valikoimaa oli pilvin pimein. Oli sen verran kuuma toppavaatteet päällä, että valkkasin äkkiä halvimmat siltä varalta, että pieleen menee :).
      Kilon jugurttipurkkilyhdytkin oli oikein jees. Ei tarvinnut jäädytellä niin kauan kuin isoja sankoja.

      Puolukkasmoothiesta on ehtinyt tulla suorastaan pakkomielle, kun olen sen makuun päässyt. Joskin sekaan olen heittänyt banaania, hamppuproteiinia, chian siemeniä ja pienesti hunajaa, jos on tullut niin ärhäkkää, että kiristelee leukaperiä. Tosin tykkään happamasta.

      Täällä on jouluvalmistelut edenneet siihen pisteeseen, että olen ostanut kuusen ja päättänyt, että huomenna menen ruokakauppaan ostamaan laatikoita sun muita. Se on enää toteutusta vaille valmis keikka, jolle tänään Ruotsista kotiin liukastellut kiekkopoika lupasi lähteä kaveriksi <3. Ei tarvi yksin pähkiä, pakata, eikä kantaa.

      Todellakin ihanista ihaninta joulun aikaa (oli mielestäni kivasti sanottu) teillekin ja herkullisia yhdessäolon hetkiä jouluhalon alle <3

      Poista
  10. Tosi kauniita kuvia olet taas ottanut, niissä on ajatusta ja hetken tunnelmaa. Joulusta, mitä enemmän ikää tulee,sitä vähemmän joulua tulee väkerrettyä.Huh, kun ajattelee, että tekis samoin kuin silloin,kun lapset olivat pieniä. Puolukoista, en tykkää, paitsi käristyksen kanssa, mutta tykkään poimia, koska silloin ei ole enää hyttysiä.Meillä on paljon puolukoita ja mies syö niitä vaikka ja minkä kanssa.
    Leppoisaa joulua!
    -arjaviola
    -arjaviola
    -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Arja ja totta tuo, että sitä mukaa kun ikä lisääntyy, väkertäminen vähenee (tästähän voisi kehitellä uuden suomalaisen sananlaskun :)).
      Miten sitä onkin jaksanut (oikeasti ei aina olekaan) tehdä kaikkea sitä mitä teki silloin kun kaiken järjen mukaan siihen olisi ollut vähiten aikaa tai mahdollisuuksia. Joka joulu ompelin suunnilleen uudet verhotkin ja kaikki tietenkin piti (muka) tehdä itse, että täyttää jotkut ihan itse itselleen asettamansa kriteerit. Huuuuh. Vähemmällä puurtamisella sitä olisi ollut taatusti virkeämpi ja sitä mukaa parempaa seuraa sekä itselleen että muille. Mutta onneksi sitä vanhemmiten viisastuu :).

      Puolukoista olen tykännyt aina (paitsi sellaisesta sokeroidusta survoksesta), mutta nyt niistä on tullut suorastaan pakkomielle. Oli niin ihana, kun oli mistä ottaa. Niin kauan kuin oli :)

      Leppoisaa joulua teille myös ja kiva kun jätit viestiä!

      Poista
  11. Onpa hienoja jäälyhtyjä.
    Minulla joulun tunnelmat ovat muistoissa - yhteiset joulut 34 vuotta mieheni ja sukulaisten kanssa. Nyt nautin omasta rauhasta ja käväisen Lahdessa ystävän luona, hän menetti miehensä juuri ennen joulua, koronalle.
    Nyt on aika omalle rauhalle ja omien mieliruokien vuoro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara ja voi että, edelleen riipaisee tuo miehesi liian aikainen lähtö. Ja nyt kun mainitsit nuo vuodet, asia tulee entistä enemmän lähelle, koska meillä ei oman mieheni kanssa ole montaakaan yhteistä joulua vähempää. Korostuu se, että koskaan ei voi tietää, kuinka paljon aikaa itse kullakin on jäljellä.
      Olet varmasti tärkeä tuki ja lohtu ystävällesi ja toivottavasti myös päinvastoin.

      Ja tuo viimeinen lauseesi on sellaista tyyntä realismia, jota arvostan ja joka tuntuu myös itsestäni omalta.

      Rauhallista joulun aikaa Cara ja pysytään pystyssä (ihan kirjaimellisesti) <3

      Poista
  12. Tuttuja tunnelmia. Joulufiilis ei ole entisensä. Mitä 'viimeisen päälle viimeistelyyn' tulee, sellaista meillä ei ole oikein koskaan ollutkaan, mutta tietysti jouluhöösäämistä enemmän joinakin vuosina. Nyt keskitytään, jos se meille suodaan, läheisten ja rakkaiden kanssa olemiseen, hyvään musiikkiin ja leffoihin, yhdessäoloon. Syödään mitä syödään, koti laitetaan miten laitetaan, jonkinlainen kuusenhörskä nyt kuitenkin laitetaan paikoilleen, ja kuten meillä yleensä, vasta aattona. Yhä harvemmin kuusi on ollut aito, mutta toki kuusen tuoksu on valloittava. Rennon joulun toivotuksin, Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Petra ja kiitos kovasti viestistä.
      Pisti oikein miettimään, kumpi sen meistä kirjoitti :). Sanoma oli niin identtinen omien entisten ja nykyisten joulujeni kanssa.
      Viimeisen päälle viimeisteltyä olen joskus kauan, kauan sitten varmaan mielessäni tavoitellut, kun vielä elin siinä harhakuvassa, että jouluna pitää tehdä tiettyjä asioita tietyssä järjestyksessä tai olen epäonnistunut äiti ja vaimo. Mutta ikinä en siihen täydellisyyteen asti kuitenkaan päässyt, koska en vaan kertakaikkiaan ole kätevä kokki, enkä lahjakas leipuri. Ja onneksi mies on puuttunut ajoissa peliin vakuuttamallta, että minulta ei kukaan muu vaadi kuin minä itse. Se on ollut pitkä tie oppia, kun olen saanut sellaisen kasvatuksen, että kaikenlainen joutenolo on syntiä ja koko ajan pitää tehdä jotain hyödyllistä.

      Nyt on onneksi kaikki suorittaminen taaksejäänyttä elämää ja niinkuin sinäkin kirjoitat, syödään mitä syödään ja laitetaan mitä laitetaan, mutta tärkeimpänä kaikesta ollaan rakkaiden kanssa sitä mitä ollaan. Meidän joululeffa vaan meinaa kosahtaa teknisiin ongelmiin, kun mies sai päähänsä, että ensimmäistä kertaa ikinä katsottaisiin edesmenneen äitinsä miehen kuvaama video meidän häistä vuodelta -93 :). Tapahtuma on VHS-kasetilla ja nauhoitettu anopin suosikkiohjelman Kauniiden ja rohkeiden päälle :), mutta nyt pitäisi keksiä keino, jolla saadaan museomallin videonauhuri (jonka olen säästänyt varmaan tätä varten) toimimaan yksiin nykytelkkareiden kanssa, Jos onnistuu, niin luvassa on varmaan tunteita laidasta laitaan ja jännitystäkin, koska yhtään ei tiedetä, mitä sillä sadan kilon painoisella, olkapäällä pidettävällä kameralla on aikanaan kuvattu :).

      Meinaa nyt vähän venyä tämä vastaus, ei ollut tarkoitus sillä rastitta, mutta innostuin tuosta samaistuttavasta tekstistäsi.

      Ja ihana kuulla, että vielä on olemassa muitakin, joide kotiin kuusi kannetaan vasta aattona.
      Tuntuu monella olevan nykyään ennemminkin se päivä, jolloin se jo heitetään pihalle.

      Kiitos toivotuksista Petra ja rentoa, omannäköistä joulua teille myös.

      Poista
    2. Turha korjaus, mutta "ei ollut tarkoitus sillä rastitta" = ...rasittaa. (Aina ajattelen, että otan tavaksi lukea omat vastaukseni ennen kuin julkaisen, mutten näköjään koskaan kuitenkaan muista)

      Poista
  13. Vuosi vuodelta ajattelen yhä enemmän, että jouluna less is more. Yhdessäolo ja hyvä ruoka (jonka saa tehtyä yksinkertaisesti, ilman että hikihatussa vääntää keittiössä) ovat se se juttu. Toki myös pysähtyminen ja oleminen.

    Ihanaa ja omannäköistä joulun aikaa sinne Annukka sekä silmien ja kynttilöiden syttymistä rakkaiden ihmisten seurassa <3!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me hoidettiin pojan kanssa jouluruuat yhden pysähdyksen taktiikalla Prismasta. Ei ollut mitään ostoslistaa mukana, koska sellaisen kirjoittaminenkin on mulle liian raskasta 😅. Päätettiin, että sitä syödään mitä on, eikä joulu siitä mene pilalle, jos jotain puuttuu. (Paitsi sinappia..).

      Ostin pienen kuusen ja kauniin kukkakimpun ja laitoin ruokapöydälle liinan. Heti tuli jouluisampi fiilis.

      Kaunista, rauhaisaa joulua Taru ❤️

      Poista
    2. T. Annukka..

      Poista
  14. Tuttu tunne tuo joulufiiliksen totaalinen katoaminen ja jotenkin sellainen alakulo siinä. Mulla se on liittynyt läheisten kuolemaan samana vuonna ja muihin raskaisiin asioihin.

    Kauniita talvikuvia!! Mä kuvaan taas liian vähän nykyään. Tällä tabletilla vaan räpsin, eikä se ole mitään oikeaa kuvaamista se. 😕

    Ja MITÄ… nuo puurokulhot on IHANIA!! Hyvänen aika miten eri silmin niitä voi katsoa! Ja arvaa mitä? Mulla on tollanen täysin samanlainen poro-kuusi-kaulin!! 😂 En oo kellään nähny sellasta… sitähän tosiaan voi käyttää keramiikkaankin!! Kun muuten käytän sitä ehkä kerran viidessä vuodessa leipomuksiin. Ne juustotarjottimet on kans ihania! Voisin apinoida sulta vähän tätä… 😍 jos saan?

    Ja hitsi kun hyvän näkösiä ilmapallojääjuttuja! Meillä mun jäädytykset suli melkein kokonaan tällä viikolla 😂 Noh, sitten taas tammikuussa uus yritys!

    Kaunista Joulunhenkeä sinne! ❤️



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuttiinpas samoihin aikoihin tänne linjoille Thilda 🙋‍♀️.

      Syön tässä parhaillaan kaurapuuroa pahimpaan nälkään 😁 ja odottelen, että voitais jo korkata kinkku. Tai siis valmiiksi paistettuna ja siivutettuna ostettu sellainen. (En enää edes yritä itse paistaa kinkkua, koska se ei ikinä multa onnistunut ja tuli vaan paha mieli, kun meni tuntien vahtiminen hukkaan).

      Hauskaa, että tykkäät kulhoista 😁. Ne ei taida tälläkään kertaa päätyä käyttöön.
      Ja kaulimet ostin vartavasten keramiikkakokeiluihin. Minä kun en keittiössä mitään kauli, ellei pakoteta ja sitä ei onneksi tapahdu 😁. Ja siis tottakai saat ”kopioida”, sehän on mulle vaan kunnia-asia.

      Levollista joulun aikaa Thilda 🌲✨🤶🤍

      T. Annukka

      Poista
  15. Minusta täällä näkyy hyvinkin joulufiilistä. Hienoja askarteluja ja nuo jäätaideteokset ovat niin upeita. Hyvää joulua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi parhaita jouluyllätyksiä nähdä tuttu leppis täällä 🐞.
      Tuli hyvä mieli siitä.
      Kaunista ja rauhaisaa joulua Cheri ✨🌲🌟

      T. Annukka

      Poista
  16. Ensinnäkin ihanaa ahmia zoomisilmin kuviasi - joskus aiemminkin tehnyt niin, mutta kommentti jäänyt laittamatta - nyt oli jotenkin niin ihanaa pohdintaa joulusta, että jotenkin oman pään tutkiskelu joulunsuhteen ja varmaan kaiken muunkin suhteen pääsi ulos niin suusta, kuin näppäimin näpytellen kommenttikenttään... mulla lienee niin hatara pää, että meni sitten mitä aistikanavaa pisin tahansa päähän jotain (kuulo7näkö) - huomiokyky ei keskity enää niihin... ei ole siis vain valikoivaa kuuloa ja näköä, vaan on välinpitämättömyyttä ja en kiinnitä huomiota mainoksiin- musiikkiin-muiden hössötyksiin, vaan hössötän omaa ja itselle mielekästä, heh heh...itsekeskeinen impesilli. Ikä tehnyt tepposensa - sitä kiittäen, korona teki taas ihmisistä tärkeämpiä kuin ympäristöstä ja tekemisestä... joulun "julkisivu" kullakin omanlaisensa ja toisen silmin näyttäytyy erilailla kuin asianosaiset sen kokee.... joulu olkoon joulu, uusi vuosi uuden-, tai vanhanlainen kunhan kullekin päiviin soisi löytyvän/mahtuva itselle mielekästä ja iloa tuovaa... iloa etsienkö siis eteenpäin ja niin ihanaa, kun sen jokainen voi löytää niin erilaisista asioista... hih...

    Kiitos miettimään saamisesta ja upeista näköaistikokemuksista kuvien ja luonnon kera...
    luonto ympäri niin monimuotoista maapalloamme on itsellekin se ihanin tutkimuskohde ihmismielen lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Repolainen ja kiitos kovasti pitkästä ja ihanan poukkoilevasta tajunnanvirrasta :).

      Oli ihan hitsin hyvä huomio tuo "joulun "julkisivu" kullakin omanlaisensa ja toisen silmin näyttäytyy erilailla kuin asianosaiset sen kokee". Laittoi ihan tosissaan miettimään siltä kannalta, että itse varmaan syyllistyn juurikin siihen, että kuvittelen itselleni työläiltä tai vaikeilta tuntuvien tekemisten tai jouluvalmistelujen olevan sellaisia kaikille muillekin. Vaikkapa niin, että siinä missä pelkkä ajatuskin lanttulaatikon valmistamisesta itse ahdistaa, sorrun kuvittelemaan, että ei sitä kukaan muukaan vapaaehtoisesti tee, vaan jonkun ulkoa tulevan suorittamispakon edessä. Noinniinkuin kärjistettynä ja yksinkertaistettuna.
      Niin moni kun kuitenkin tykkää tehdä ja myös nauttii siitä aidosti.

      Mainokset menee mullakin pääsääntöisesti toisesta silmästä tai korvasta sisään ja toisesta suorinta reittiä ulos, mutta tuo mainitsemani esimerkki ehtii mennä pelkällä ekan kuvan näkemisellä ihon alle, kun tiedän valmiiksi mihin sanoihin ja minkälaiseen sanojan ilmeeseen mainos päättyy. Mutta nyt sekin on jo menneen joulun lumia, joten eipä tarvi siitäkään enää välittää.

      Luonto on kyllä niin paras taiteilija. Aina löytyy jotain uutta ihasteltavaa vanhoilta tutuiltakin reiteiltä, kun silmät (ja korvat) auki kulkee.

      Mukavia kauniita kuluvan vuoden viimeisiä päiviä ja kiitos vielä kivasta ajatuksia herättäneestä kommentistasi.

      Poista
  17. Huikeita nuo jääpallot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli kyllä tosi kauniita. Ihan sääli, että sulivat, vaikka toki voisi tehdä uusia nyt kun on taas pakkasta. Mieli vaan on siirtynyt jäädyttelyistä keväisempiin juttuihin.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi