Sivut

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

MITÄ TEEN MARRASKUUSSA

Välillä tulee ihan surku marraskuuta, joka tuntuu olevan yhtä epäsuosittu ja pelättykin kuin kouluhammaslääkäri aikoinaan ("tiedän paikan kamalan..." jne).

Me ihmiset ollaan toki tässäkin suhteessa erilaisia, mutta omalla kohdallani marraskuu saa samanlaisen mahdollisuuden kuin kaikki muutkin kuukaudet, eikä mitään omaan normaaliin elämääni kuuluvaa jää ainakaan äkkiseltään ajateltuna tekemättä siksi, että suurimman osan päivästä on pimeää. Itseasiassa tuntuu käyvän melkeinpä päinvastoin ja välillä iskee runsauden pula, kun mietin mistä puuhasta milloinkin aloittaisin. 

Kaikenlaiseen jonninjoutavaan, mutta just siksi niin mukavaan näpertelyyn on nyt niin hyvät mahdollisuudet, kun tulee vietettyä aikaa enemmän sisällä kuin ulkona. Joskaan en ulkoiluakaan jätä väliin. Heijastinhenkselit roikkuu sitä varten ovensuussa, että ne saa siitä kätevästi vedettyä päälle, kun lähtee lenkille. (Toki meillä on täällä valaistusta toisin kuin ihan syvällä maaseudulla, jossa voi olla todellakin pimeää-pimeää, eikä välttämättä siksi niin inspiroivaa tai turvallistakaan ulkoilua ajatellen).



Viikko sitten satoi hitusen lunta ja lähdin suosikkisuolleni testailemaan manuaalisäädöillä kuvaamista. Ei käynyt kovin kätevästi tumput käteen - tumput pois - tekniikalla, mutta pikkuhiljaa alan hoksata säädöistä vähän enemmän kuin ennen, vaikkei hämärä varsinaisesti helpota hommaa.



Tässä vaiheessa aurinkokin jo vähän pilkahteli.




Nyt kun töitä on ollut tavallista vähemmän, on jäänyt enemmän aikaa myös säännöllisille liikuntaharrastuksille, joista olen elvyttänyt ikivanhan, vuosikausia katkolla olleen vesijumpan. Siihen(kin) on täällä huippuhyvät mahdollisuudet peräti neljä kertaa viikossa (en silti neljää kertaa käy). Lisäksi olen ottanut maanantaisin ja perjantaisin ohjelmaan 55+ -ikäisille räätälöidyt ryhmäliikunnat. On ollut tosi kivaa, eikä ollenkaan niin iisiä kuin miltä ehkä kuulostaa. En edes tiedä miksi itsekin ajattelin alunperin, että on varmaan semmoista kevyttä venyttelyä vaan. Ei ole. Kunto nousee vähän kuin varkain ja liikkuvuuskin lisääntyy. Jälkimmäisen suhteen olen joutunut toteamaan olevani paitsi toispuoleisesti jäykkä, myös  porukan kankeimpia, vaikka itse olen pitänyt itseäni ihan kohtuunotkeana.




Mies sai lauantaiksi tuuraajan ja vietettiin sen kunniaksi viikonloppu Vierumäellä ilman sen kummempaa agendaa. Oli mukavan rauhallista (ja kylmää). 

Alunperin oli tarkoitus mennä Tampereelle, jossa olisin halunnut käydä Käsityömessuilla, mutta ne vähät hotellihuoneet, joita vielä oli jäljellä, oli niin järjettömissä hinnoissa, että yhden yön hinnalla oltiin kaksi Vierumäellä ja syötiinkiin samaan rahaan. 

Paluumatkalle piti lähteä sunnuntaina "hyvän sään aikana". Melkein siinä onnistuttiinkin, mutta aika kuumottavaa oli kitkarenkaillakin, kun alijäähtynyt vesi teki teistä ihan hitsin liukkaita. Olen aina ihan hermona ensimmäisillä liukkailla, vaikken edes itse ajanut. 

Ukkeli puolestaan hermostuu omaan näkyvään hermoiluuni, joten koitin olla ihan hiljaa ja hengittämättä vaan. Senkin mies kyllä huomasi. 


Vierumäelläkin on suo, jossa kävin aamutuimaan kastelemassa kenkäni.




Kuva enteilee lajinvaihtoa. Taustalla golfkenttä ja etualalla ensilumen latua varten kasattu lumi.

Jos ei muuta keksi, aina voi askarrella. Sitäkin on tullut viimeaikoina harrastettua liki urakalla, kun Instagramissa on vilahdellut kivoja vinkkejä. 

Alla kännykkäkuva lauantai-illan huumasta, johon kuuluu työn alla oleva Pilttipurkista ja puulusikoista kuumaliimalla koottava käpymaljakko. Näitä olen tehtaillut useampia ja siinä samalla ostanut paikallisen Prisman kaikki puulusikat. Nyt odottelen, että niitä tulee lisää. Cittarissa ei ole yhtä kauniin värisiä.


Idea on peräisin @tonttukanava :lta.

Hankalin osuus tässä on valita sellainen Piltti, jota pystyn myös syömään :). Ruokaisat mössöt ei oikein nappaa, mutta marjaisat vaihtoehdot menettelee.

Vessa- ja talouspaperirullien hylsyt ei välttämättä kuulosta kovin hohdokkaalta materiaalilta, mutta niistäkin on tullut näprättyä kaikenlaista. Halpaa huvia, vaikkei lopputulokset ikinä päätyisikään roskista pidemmälle.


Näistä tulee ehkä juuttinarun kera nimikortteja lahjapaketteihin. Puuttuu vaan ne lahjat.


Kylppärissä on parhaillaan tekeytymässä paperimassaa, josta koitan muotoilla jonkun kulhontapaisen.

Kaikenlaisia keramiikkajuttujakin on tullut uunista ulos ja toiveissa on, että saisin niistä kasattua oman koosteen. Ihan vaikka vaan itseäni varten, mutta toki kiva, jos tekeleeni jotakuta muutakin kiinnostaa tai peräti inspiroi.

Nyt kuitenkin kirjoittelen tätä ihan vaan välttääkseni hommaa, jolle on kohta jo pakko tehdä jotain.

Kävin nimittäin elokuun lopulla varaamassa kirppispöydän, josta ei ollut viime viikkoon mennessä  kuulunut vielä mitään, mutta pari päivää sitten sain tiedon, että tulevana sunnuntaina olisi viimein pöytä vapaana. Sattuu vähän hankalaan saumaan, koska olen maanantaiaamuna lähdössä neljän päivän työmatkalle (pari päivää junassa ja pari perillä). Joudun siis siedättämään itseäni sillä tiedolla, etten pysty sinä aikana pitämään pöytääni järjestyksessä tai lisäilemään tavaraa. Kovin vaikeaa, koska itselleni siisti ja sopivan väljä, mutta silti riittävän runsas pöytä on kaiken a ja o. En silti siirtänyt pöytävarausta eteenpäin, koska nurkissa pyörii edelleen kaikenlaista tähän sesonkiin sopivaa ylimääräistä lyhtyä sun muuta kausivaloa, joista on nyt mahdollisuus päästä itse eroon ja samalla ilahduttaa jotakuta toista halvan löydön muodossa.



Ainuttakaan hintalappua en vaan vielä ole tehnyt ja niiden suhteen tulee taas viime hetken hoppu niinkuin aina. Mutta kyllä se siitä, kun on pakko.

Marraskuu alkaa olla lopuillaan ja enää alle kuukausi, kun alkaa taas päivä pitenemään. Hitaasti mutta varmasti. 

Ja jos joskus meinaakin hetkellisesti masentaa, muistan marraskuussa syntyneen ystäväni sanat "Jos ei olis marraskuuta, ei olis minuakaan". Ja se olisi sääli se. Koskee kaikkia muitakin saman kuun synttärisankareita.


33 kommenttia:

  1. Ihania nuo "lusikkalyhdyt"! Mä niin mielelläni tykkäisin askartelusta, mutta vaikka kuinka monta kertaa olen yrittänyt (varsinkin silloin, kun lapsi oli pieni), siitä ei vaan tule mitään; mulla on kolme peukaloa keskellä kämmentä molemmissa käsissä ja lopputulokset on aina olleet enemmän tragikoomisia, kuin mieltä ilahduttavia. Että vaikka miten hetken verran ajattelin, että "nyt iski inspiraatio", niin luovuin ajatuksesta välittömästi :D Sen sijaan muistin pitkästä aikaa, että hedelmäiset ja marjaiset Piltit on aika käteviä välipaloja. Mun ongelma on se, että iltapäivällä pitäisi syödä jotain ennen, kuin lähden töistä kotiin, mutta mikään ei oikein maistu. Taidanpa siis ostaa seuraavalla kauppareissulla Pilttejä!

    Tämä oli nyt vaan tämmöinen pikakommentti, kun pitää siirtyä Teamsin puolelle kokoukseen. Mutta ehkä parempi, kuin ei mitään; kuten viestiteltiin, niin mun pitkään hiljaiseloon ei ole ollut mitään muuta syytä, kuin liian täysi kalenteri. Nyt vähitellen alkaa helpottamaan, joten ehkä "nähdään" linjoilla taas useammin. Ihanaa viikon jatkoa sinne, pus 💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä osaan/tykkään askarrella, sä osaat/tykkäät tehdä ruokaa, joten tasapeli :) <3.

      Ei noi Piltit kyllä niin hyviä olleet, että niitä muuten ostaisin kuin käpyjä varten. Banaani on parempi pikaeväs :).

      Rattoisaa Teamsia sinne ja viikon jatkoa muutenkin. Kyllä me keritään taas <3

      Poista
  2. Ihana tuo käpymaljakko! Heijastuisikohan led-kynttilän valo lusikoista läpi?
    Marraskuulla on ainakin tänä vuonna ollut myös minuun jotenkin inspiroiva vaikutus. Olen kutonut (neulonut) pitkästä aikaa villasukkia ja pari pehmoista jättihuivia, askarrellut kransseja ja kehitellyt ihan uusia ruoka- ja leivontaohjeita. No, pimeydenkin olen toki pannut merkille, mutta en ole antanut sen vaikuttaa sen kummemmin. Paitsi, että valokuvaaminen on ollut minimissä. Hienoa, että manuaalisäädöt alkavat sinulla sujua. Nostan hattua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa on askarrellut noita käpyjä isompien purkkien (esim. kurkkusäilykkeiden) ympärille niin että isommasta suuaukosta näkyy kynttilän (led, tavallista ei uskalla käyttää) valo hyvinkin.
      Itse tykkään kävyistä ihan sellaisenaan. En ole laittanut niihin edes mitään havun oksia tai mitään muutakaan, kun ne on omasta mielestäni niin kauniita ihan vaan omina itsenään. Vähän kuin jotain design-esineitä :).

      Ja olipa kiva kuulla, että sinulla on ollut samankaltaisia fiiliksiä ja innostumista ilmassa. Hyödyllisempiä hommia vaan nuo ruoka- ja leivontajutut, samoin kuin kutomiset (pidän edelleen kiinni siitä, että puikoilla kudotaan, vaikka muut neuloisi :)).

      Meillä on ollut niin kiva tunnelma siellä keramiikkakurssilla tänä vuonna, että se lienee osaltaan inspiroinut muuhunkin käsillä tekemiseen. Harmittaa, että se kurssi jää nyt pariksi kuukaudeksi tauolle. Säästösyistä kuulemma. Plaah. Keväällä se ei enää niin innosta kuin näinä pimeämpinä aikoina.

      Nostellaan niitä hattuja sitten vasta, kun alkaa säädöt ihan tosissaan sujua :).

      Kivoja kutomisia ja muita puuhia jatkossakin <3

      Poista
  3. Oletpa ollut ehtivä ja aikaansaava!

    Ihailen muiden tekemiä upeita askarteluteoksia, mutta pienen priorisoinnin jälkeen tyydyn itse neulomaan sukkia. Se toimii minulla sopivan rauhoittavasti ja aina hieman kutkuttavan uudistavastikin 👍.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut töitä ja ulkoilmaelämää tavallista vähemmän, joten on jäänyt enemmän aikaa ja energiaa kaikenlaiseen näpertelyyn ja liikuskeluun.

      Ja heh. Itse ihailen muiden sukka- ja muita kutomisia, mutta tyydyn askartelemaan 😇.

      Ihan parasta, että kaikille löytyy se oma juttu 🙏. Niistä on aina mielenkiintoista kuulla.

      T. Annukka

      Poista
  4. Onpa hienoja askarteluja. Minä tein myös noita veskipaprun hylsytähtiä ja ajattelin niistä tehdä viirinauhan, mutta saa nähdä. En jaksaa ohjetta edes blogiini laittaa, kun tämä taitaa olla nyt joku tämän talven hitti juttu :)
    Minä haluan nähdä sinun tekemiä juttuja aina ja ikuisesti, joten pistä vaan tännekin kuvia tulemaan.
    Kivaa loppuviikkoa sulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naurattaa kun tänään istuin kylppärin lattialla vati jalkojen välissä ja survoin sauvasekottimella vedessä lilluvaa paperimassaa pienemmäksi, kun mies tuli ovelta kurkkaamaan mitä oikein teen 😁. Totesi vaan, että ”jaahas, tää on taas jotain mun erikoisvaimon erikoishommia” 😁. On jo niin tottunut mun puuhiin, että osaa säästää paperirullat ja turkkilaiset jugurttipurkit automaattisesti 👍.

      Ja kiitos Outi, mäkin haluan nähdä aina ja ikuisesti sun askarteluja. Ja tiktokkeja 😍 (numero kymppi Pele oli ihan paras 😁)

      T. Annukka

      Poista
    2. Sinä ja Tiia ootte mun ykkösfanit tik tokissa <3

      Poista
    3. Ooo, ihana kuulla. Haluun nimenomaan olla sellanen , koska oot oikeesti niin mahtis siellä (tai siis en edes ole tiktokissa itse, mutta oot kiva kun jaat ne instaan , niin näen😍). Pääsisit varmasti Teatterikorkeakouluunkin ihan heittämällä ✨

      T. Annukka

      Poista
  5. Tuo lusikoista tekemäsi käpymaljakko on tosi kaunis. Olen nähnyt näitä muutamia muitakin, mutta yksikään niistä ei ole ollut yhtä huolellisesti sommiteltu kuin tuo sinun.Tuollaisia vessapaperirullasta tehtyjä täöhtiä en olekaan nähnyt missään. Kauniita tulee paketeista kun noilla ne nimikoit. Uskoisin että sinä teet paketeista hillityn kauniit, yksivärisellä paperilla päällystetyt. Näytäthän sitten lopputuloksen. Menestystä kirpparitouhuun ja mukavaa ja turvallista työmatkaa"<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista Kristiina.

      Tuo kuvan käpy on vähän sellainen "säästömalli" verrattuna ihan ensimmäiseen tekemääni, joka on oma henk.koht. suosikkini. Siihen vaan käytin niin paljon lusikoita, että oli pakko vähän harventaa seuraaviin, ettei tarvi alvariinsa rampata Prismassa :). Myös ihan pienimmästä Pilttipurkista tuli kaunis. En laita niihin mitään sisälle, vaan ihailen ihan sellaisenaan.

      Ja vaikuttaa vähän siltä, että olet käynyt kurkkaamassa mun lahjapaperilaatikkoon :). Sieltä tosiaan löytyy ainoastaan yksivärisiä ruskeansävyisiä papereita, jotka on omaan silmääni kauniita. Tonttu- sun muiden kuosien aika oli silloin, kun vielä vietettiin "lapsellisia" jouluja paljoine paketteineen. Nuo paperirullatähdet saatan kyllä paremman tekemisen puutteessa maalata vaikka vihreiksi (toinen suosikkivärini).

      Kiitos toivotuksista ja kaikkea parasta sinulle tähän kohtapuoliin joulukuuksi kääntyvään ajanjaksoon <3

      Poista
  6. Mullakaan ei ole mitään erityistä traumaa marraskuun suhteen. Kuukausi se on siinä missä muutkin, vaikka sattuukin olemaan pikkuisen pimeämpi kuin esim. kesäkuu. Sitä paitsi pimeydessä on hyvätkin puolensa.

    Ihania suokuvia! On kyllä luksusta, kun asut niin lähellä Torronsuota ja pääset sinne milloin vain. Suolla on varmasti niin eri fiilis riippuen säästä ja vuoden- ja vuorokaudenajasta. Oma haaveeni olisi päästä suolle aikaisin aamulle, kun suolla olisi sumua… Tuskin tulee toteutumaan koskaan. :-D

    Renkaiden vaihto syksyllä on aina vähän tuuripeliä. Meillä on renkaat yhdessä liikkeessä säilytyksessä, ja siellä on joskus niin kovat ruuhkat, että aikaa ei saa millään, ja milläs sitten ajelet liikkeeseen vaihtamaan talvirenkaita, jos maassa on jo metrin kinokset. Tänä vuonna ajoitukseni osui täydellisesti: vaihdatin renkaat viime viikon perjantaina, ja lauantaina tuli lumi. :-)

    Mukavaa marraskuun loppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän sillä kannalla, että jos haluaa ehdoin tahdoin saada marraskuun tuntumaan todellisuutta pidemmältä, se onnistuu sillä, että joka päivä tuskailee kuinka pimeää ja synkkää on. Ja onhan sitä toki, mutta kun ei pimeydelle mitään itse mahda, parempi keskittyä muuhun. Siksi on hauska kuulla, ettei sinullakaan ole mitään erityistä marrastraumaa. Ja totta sekin, että pimeydessä on myös hyviä puolia. Itse ainakin nukun paljon paremmin, kun ei valo pilkota mennen tullen pimennysverhojen välistä.

      Suon läheisyys on kyllä luksusta. Se on niin kiva paikka ja nyt kun on ollut mahdollisuus käydä siellä arkenakin aamupäivällä, on myös ihanan rauhallista, jopa yksinäistä. Viikonloput skippaan suosiolla. Ja heh, ihan sama haave on mullakin. Olla paikalla aamu-usvan aikaan, mutta ei näytä toteutuvan edes näin 8 kilsan päästä :). Ja vielä enemmän kirvelee, kun näen kuinka joku on ollut suolla yötä ja bongannut revontulia. Ai että. Se olis ehkä mun unelmien täyttymys.

      Meillä on myös renkaat rengasliikkeen säilössä paitsi nyt ei ollut, kun vaihdettiin kesällä autoa. Painostin ukkelia sen renkaan vaihdon kanssa moneen otteeseen ja lopulta sai ajan varattua (autojutut on varmaan ainut asia, johon en halua osallistua) ja heitti etukäteen talvirenkaat liikkeeseen odottamaan, että ajan sinne sit kun on aika. No, sinä aamuna oli jo liukasta ja ajelin kieli keskellä suuta paikalle ja olin helpottunut, että homma tulee kuntoon. Nuoret miehet irrotteli toisen puolen renkaat, mutta kun piti laittaa uudet tilalle, pulttijako ja rengaskoko oli väärä. (Olisin tämän voinut silmämääräisesti itsekin kertoa, koska renkaat ei vastanneet yhtään sitä mielikuvaa, joka mulla niistä uusista oli). Syy oli siinä, että ukkeli oli heittänyt kyytiin pojan talvirenkaat. (Niihin kuuluva auto on parhaillaan Ruotsissa). Ei auttanut kuin liukastella takaisin kotiin kesärenkaat alla. En tykännyt yhtään.

      Kiitos samoin Satu, mukavaa mararskuun loppua, joka tosiaan on enää ihan pieni pätkä vaan <3

      Poista
  7. Käpymaljakko on kiva mutta minua viehättää vielä enemmän nuo tähdet:)
    Joskus olen miettinyt että voisi tehdä jotain muutakin kuin ommella mutta tuntuu että joka lajiin pitää perehtyä niin perin pohjin että olen päättänyt pysytellä vain yhdessä ja samassa;) Saattaa muuten tulla päähän liikaa asiaa;)
    Marraskuu on hyvä kuukausi kaikkien joukossa. Ainakin tänä vuonna on ollut hyvät kelit liikkua ulkona. Mulle sopii kaikki muut säät paitsi 30 asteeen helteet:)
    Olipa kiva katsella taas kauniita kuviasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähdissä oli parasta se, että materiaali ei maksanut mitään ja sitä tulee lisää koko ajan :). Mutta jos olisin vähänkään yhtä mielikuvitusrikas, ahkera ja taitava ompelija kuin sinä, tuskin vilkaisisinkaan puulusikoihin tai vessapaperirulliin päin :). Ei sitä millään kaikkea kerkiä, eikä edes viitsi. Tai aloittaa voi kyllä ihan mitä tahansa (esim. betoniaskarteluja :D) mutta loppuunsaattaminen on sitten toinen juttu.

      Ja sepä se. Me ollaan molemmat ulkoilmaihimisiä, eikä kelit haittaa. Liukkaus on tylsää, mutta siihenkin taas tottuu ja tarkoitukseen sopivia kenkiä onneksi löytyy kaapista.
      Ja semmoistakin olen miettinyt, että nyt kun sisällä on monella (meillä myös) tavallista viileämpää ja tulee välillä sisätiloissa vilu, siitä pääsee eroon, kun lähtee ulos. Ei sillä, että ulkona olisi lämpimämpää kuin sisällä, mutta se lähtiessä viileältä tuntunut sisäilma tuntuu kotiin palatessa melkeinpä liiankin lämpimältä. Omaan kokemukseeni perustuen ainakin. Joskaan yöaikaan ei toimi :). Silloin sitä vetää mieluummin peiton korviin.

      Ja kiitos, ei mullekaan helteitä. Eikä ukkosta. Kaikki muu käy.

      Kiitos myös kuvakehuista ja kivaa loppukuuta. Viimeisiään vetelee.

      Poista
  8. Wauh, mitä suomaisemia! Suot on kyllä jotenkin sellasia paikkoja, että niissä leijuu vahva henki ja historia. Mä en tajua valokuvauksesta mitään! Kuvaan vaan jollain suht valmiiks pureskelluilla asetuksilla. Mutta joskus kiinnostais sekin opetella. 😊

    Niitä sun keramiikkatöitä tahtoisin kyllä nähdä enemmän! Tein itelleni lasitteiden ostoslistan tänään ja samalla listan siitä, mitä haluan vielä tehdä. Mahtaako kevätkausi riittää… 🤦‍♀️ Pakko ehkä jatkaa kuitenkin!

    Kirppispöydän pitäminen on kyllä niin oma projektinsa! Väsyin siihen kun kahdella paikkakunnalla yritettiin yhtä aikaa selättää kahta kuolinpesää kirppiksenkin avustuksella. Plääh! Mutta nuo sun mustat lyhdyt näyttää kiinnostavilta. Voisin ostaa, jos törmäisin kirpparilla sellasiin. 😊

    Thilda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Thilda!

      Aloitin illalla näppäilemään vastausta puhelimella, mutta ennakoin siitä tulevan sen verran pitkä, että päätin keskeyttää homman ja odottaa, että olen taas "isolla koneella".

      Tuonne Torronsuolle (on muuten Suomen syvin suo, joten pareen pysytellä pitkospuilla :)) on meiltä alle vartin matka ja se on mun henkireikä. Paikka jonne aina lähden, kun kaipaan sellaista rauhaa, jota suo parhaimmillaan tarjoaa. Viikonloppuisin ja korona-aikaan se on/oli kaikkea muuta. Ihmisiä ja koiria oli liikkeellä pilvin pimein ja rauhalliseksi aiottu käppäily meni pelkäksi vastaantulevien väistelyksi. Ja jostain syystä se olin aina minä, joka kohteliaasti väistin, ei vastaantulijat. Osa sentään osasi kiittää ohikulkiessaan, mutta kaikilla ei ole "suoetiketti" hallussa.

      Olen tehnyt sellaisen havainnon, että valokuvailu tuntuu onnistuvan parhaiten silloin, kun on itse jo valmiiksi hyvällä ja jotenkin erityisen onnellisella mielellä (mulle se tarkoittaa yleensä sitä, että olen luonnossa jonkun kauniin äärellä). Tunne tuntuu siirtyvän suoraan kuviin ja kaikki onnistuu vähän niinkuin itsestään. Mutta silloin, jos olen jotenkin ärtynyt tai muuten on huono päivä ja ajattelen, että no lähdenpä tästä edes kuvailemaan, jos vaikka sillä keinoin muuttuisin hyväntuulisemmaksi, on ihan saletti, että ainutkaan kuva ei onnistu. Ärsyttää vaan kahta enemmän kun kotona katsoo toinen toistaan epäonnistuneempia kuvia, jotka huonotuulisuus tuntuu pilanneen. Vähän sama juttu niissä keramiikkatöissä. Osa yllättää positiivisesti, mutta jos joskus suhtautuu jo valmiiksi vähän nihkeästi (mun tapauksessa se vaihe on yleensä lasitus), siitä ei yleensä hyvää seuraa.

      Kaivelin eilen niitä keramiikkatekeleitäni kaapeista ja laatikoista sillä mielellä, että joskus sopivassa välissä niitä vähän kuvailisin. Puuttuu vaan se sopiva väli ja valo :). Mutta kiva tietää, että ainakin sinä ja aiemmin kommentoinut Outi olette niistä mun tekeleistäni kiinnostuneita. Kiitos siitä.

      Kirppispöydän pitäminen todellakin ON melkoinen projekti. Etenkin kun olen siitä tehnyt itselleni mahdollisimman vaikeaa :D. Tulee ilmi esim. siinä, että jos kiinnitän hintalapun nuppineulalla, nupin pään pitää mätsätä tuotteen väriin :D. En kestä, jos on vaikka vihreä verho ja keltainen nuppineula. Mutta nyt ei ole sen sortin ongelmaa, kun ei ole enää yhtään ylimääräistä tekstiiliä (verhoja ym) kaapissa. Vaatteita en edes vaivaudu rekkiin viemään, ne pesen ja silitän (tuo jälkimmäinenkin vähän älyvapaata) ja vien paikalliseen tekstiilienkeräyspisteeseen.

      Harmi, kun asutaan sen verran kaukana (näin ainakin kuvittelen) toisistamme. Olisin muuten voinut tuoda lyhdyt suoraan sun kotiovelle :)

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  9. Minusta nämä Suomen neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus, pimeine marraskuineen. Eihän se loputtomiin kestä, pian jo alkaa kevät kolkutella.

    Voin kertoa, että kun asuin Britanniassa toisen vuoden Cornwallissa, niin olihan aivan ihana paikka meren äärellä. Mutta talvi, sitä ei ollut, joulukuusta tammikuuhun satoi vettä ja tuuli vähän enemmän kuin muulloin. Toki sitten kevät tuli varhain ja bluebells - niityt tekivät isot alueet sinisiksi heti helmikuun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Mikä tahansa näistä meidän neljästä vuodenajasta on omalla tavallaan kiva. Etenkin, jos ovat sellaisia, että ne erottaa toisistaan, eikä sada kesät-talvet pelkkää vettä.

      Matkaopasvuosina tuntui ihanalta, jos pääsi käymään loka-marraskuussa kotona. Vaikka oli loskaa ja pimeää, iloitsin siitä, että ihmisillä oli vaatteet päällä :). (Siihen aikaan suomipojilla oli vielä tapana kuleksia etelässä ilman paitaa muuallakin kuin rannalla ja siihen näkyyn ehti vähän (paljon) kyllästyä).

      Bluebells-niityt kuulostaa kauniilta ja taatusti sitä olivatkin.

      T. Annukka

      Poista
  10. Mulle ei myöskään ole syksy mikään ongelma - päinvastoin: tykkään raikkaan hapekkaasta kosteasta ilmasta ja myös siitä, että saa pitää kunnon vaatteita päällä ;) Kuuma kesä ja kylmä talvi koettelevat enemmän. Hellehepeneet eivät ole mun juttu ja pakkasilla jäätyy naama. Mutta joo - neljä vuodenaikaa on ihan jees.
    Maagisia nuo suokuvat - siitä on jo kauan, kun ollaan oltu Kuhankuonossa. Lasten ollessa pieniä kait viimeksi. Samaa voi sanoa askartelusta - lasten kanssa viimeksi... Niin ja kirppispöytäkin olisi hyvä varata... Eli paljon sain taas ajattelunaiheita :) On sulla hyvä meininki!
    Tärkeimpänä ehkä kuitenkin olisi tuollainen viikonloppureissu jonnekin. Hyvä te, kun saatte heti aikaiseksi tilaisuuden tullessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just se raikkaan hapekas kostea ilma on ihan parhaita ulkoilukelejä. Tuntuu, että kasvojen ihokin tykkää ja suorastaan nuorenee silmissä :). Hellettä en kestä minäkään. Menee kärvistelyn puolelle.

      Kuhankuono kuulostaa kivalta nimeltä. En ollut koskaan aiemmin kuullut ja piti heti googlailla mistä löytyy.

      Askartelu on siitä(kin) kivaa, että siihen keskittymällä voi sujuvasti vältellä kaikkea järkevämpää tekemistä :). Mutta parhaassa tapauksessa myös saada aikaiseksi jotain ihan kivoja ja käyttökelpoisia juttuja. Noista puulusikkakävyistä mm. tykkään kovasti ja eilen irrottelin sen valmistamastani paperimassasta muotoilemani kulhon muotin päältä. Pysyi kuin pysyikin koossa ja on ihan hauskan näköinenkin.

      Kirppispöytä menee tällä kertaa vähän stressin puolelle, mutta koitan olla miettimättä liikaa sitä, että on oman onnensa nojassa, kun itse olen toisaalla. Mutta jos joku siitä pöydästä jotain itselleen mieluisaa löytää, se on täyttänyt tehtävänsä. Lyhtyjä putkahteli esiin kätköistä enemmän kuin olin muistanut niitä olevankaan.

      Viikonloppuirtittoihin tartutaan aina, kun on mahdollisuus. Niitä ei turhan usein ole, mutta aina piristää ja tuntuu viikonloppu paljon pidemmältäkin. Ihan lomalta suorastaan.

      Leppoisaa oloa ja hyvää mieltä CC <3

      Poista
  11. Just eilen puhuin jonkun kanssa, että mulle ei kyllä vaikuta mitenkään marraskuun pimeys tai kellojen siirto yms. (Olen ennemminkin joskus miettinyt, että onko paremminkin kevät ja valon lisääntyminen mulle hankalin aika vuodesta, ainakin kriiseilen eniten silloin...) Mä käyn koiralenkitkin ihan sujuvasti umpipimeässä ilman lamppuja, silmä kyllä tottuu kun hetken hortoilee tien laitoja etsien, heh. 😀 Eli marraskuu ei ole mulle kirous, vaikka toki se on väsyttävämpää, kun jo klo 17 on sysipimeää.

    Noi lusikkalyhdyt on kyllä kivan näköisiä!! Ja noihin vessapaperirullatähtiin näin itsekin ohjeen, ne oli itse asiassa tosi hienoja, tais olla maalattuina mustiksi siinä missä ne näin. Itse en saa tuollasia oikein koskaan aikaiseksi tehdä, vaikka olis varmaan tosi mukavaa tekemistä iltojen iloksi vaikka äänikirjaa samalla kuunnellen. Hmm... pitääpä ryhdistäytyä...

    Mukavaa marraskuun loppua, Annukka! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Heli ja pahoittelut, kun tulee nyt näin pitkällä viiveellä vastaus. Eilen istuin koko päivän junassa työreissusta palatessani ja aikomus oli kaivella kone laukusta ja kirjoitella, mutta se oli siinä älämölössä vaan kaunis ajatus.

      Ihana kuulla, että sullakin menee marraskuu ilman sen kummempaa kärvistelyä ja oikeastaan yllätyin (positiivisesti), kun kerroit, että käyt koiralenkilläkin pimeässä ihan iloisin mielin. Monelle se lähteminen ei mahda olla yhtä helppoa.

      Noita askarteluohjeita pukkaa mulle nyt ihan solkenaan, mutta suurin into taisi jo mennä :).
      Tykkään niistä lusikkakävyistä tosi paljon ja niitä oli kiva askarrella. Just sillai, että kuuntelin samalla äänikirjaa. Joulumusiikki vois jo olla liian Strömsö :).

      Ainakin se hyvä puoli noissa askarteluissa on, että menee ajantaju ja pystyy sujuvasti välttelemään kaikkea järkevämpää/hyödyllisempää tekemistä.

      Kerkis jo kääntyä joulukuun puolelle ja tulla luntakin tässä välissä, mikä on kiva asia. Paljon nätimpää.

      Leppoisaa oloa ja ajele varovasti Heli <3

      Poista
  12. No sepä se. Taitaa olla jouluihmisten kulta-aikaa :). Ihanaa joulukuuta Suvi <3

    VastaaPoista
  13. Minä voisin luopua marraskuusta.
    Vaikka eipä se auttaisi. Sitten kaamos alkaisi vaan jonkun toisen nimisen kuukauden aikana. Joten parka marraskuu totisesti...
    Onneksi kuukausi ehti jo vaihtua! (Pakko kyllä myöntää, että tänä vuonna marraskuu oli minulle varsin hellä....)

    Noita askarteluja on oma ig-tilini jostain syystä tällä hetkellä täynnä. Siis näen niitä syötteitä ja minä siis en todellakaan askartele. Edes vessapaperihylsyistä en pystyisi leikkaamaan ja liimaamaan moisia tähtiä. Samoin noita puulusikoita kuulemma ostetaan kaupoista niin, että ihmiset, jotka haluaisivat niitä ruokailukäyttöön, jäävät ilman.
    Ei silti, hienoja ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu tuntuu tänä vuonna olleen jotenkin poikkeuksellisen lyhyt tai muuten vaan huomaamaton. Etenkin kun alkukuusta paistoi pitkälti koko ajan aurinko ja oli poikkeuksellisen lämmintäkin (jälkimmäistä en välttis enää tässä vaiheessa vuotta kaipaa). Toisin kuin nyt, kun on aina vaan yhtä sumppuista ja viherkasvit kuolee käsiin yksi kerrallaan. Se vähän (paljon) harmittaa, mutta toisaalta auringon mukana tässä vaiheessa vuotta tulee yleensä parikymmentä astetta pakkasta, jota ei varmaan kukaan nyt oikein kaipaa. Johtuen yhteisestä s-kirjaimella alkavasta huolenaiheesta. (Josta tuleekin mieleen, ettei olla vieläkään varauduttu mahdollisiin katkoihin millään tavalla. Edes ostamalla pattereita lamppuihin, joiden valossa edes näkisi joain. Teillä on siellä huomattavasti paremmin huomioitu asiat lämmitystä varaavia kiviä myöten).

      Mun askartelukiintiö taisi tulla täyteen :). Oli tosi kivaa, mutta nyt skippaan ainakin kaikki jouluaiheiset vinkkivideot ja keskityn muuhun. Esim. jäälyhtyjen tekoon :).

      Puiset ruokailuvälineet on ehdottomasti ekologisempia kuin muoviset, mutta käyttömukavuus on kyllä ainakin omasta mielestäni lähinnä surkea. Tarttuvat kieleen kiinni ja lusikat on niin latteita, että ehkä niissä jotain kiinteä saa pysymään, mutta sopan syömiseen pitäisi kyllä varata vähintään tuplasti aikaa :). Askartelukäyttöön sopivat paremmin ja positiivista vaan, jos kauppa käy. Puuta meillä onneksi piisaa ja hinnatkin on onneksi taas kääntyneet laskuun.

      Mukavia joulufiilistelyjä Vivi <3

      Poista
  14. Olen hämärästi huomannut pimeän marraskuun, niin pimeässä livahti kuukausi menemään. Pääosin raksalla erilaisissa maalaushommissa, joita on piisannut kun päätettiin tehdä itse.

    Aivan ihania kuvia tuolta suolta, mielenrauhaa ja hiljaista kauneutta. Kateellisena luin miten olet ollut aktiivinen, myös liikunnan suhteen. Ajattele että en ole jaksanut lähteä lenkille yli kahteen viikkoon. Eka viikko vierähti siinä kun mies oli reissussa ja nautin niin yksinolosta että linnoittauduin kotiin erakoksi kun sain olla yksin, lähes naurattaa koko homma. Sitten olen ollut melkein päivittäin mökillä ja se on rassannut niin, vaikka rakastankin sitä tekemistä siellä, että kun olen tullut kotiin, en ole jaksanut mitään, en edes lähteä ulos.

    Lusikkakoristeet on niin hienot, ne lähentelevät jo skandinaavista designia. Olet niin aikaansaapa!
    On ihan kiva että tulee joulu, mutta en ole jouluhösöttäjä ja nautin ainakin yhtä paljon siitä että se on ohi ja voi alkaa odottamaan konkreettista päivien pidentymistä <3

    Leppoisaa joulukuuta Annukka ja toivottavasti pääsit eroon kamoista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän erittäin hyvin tuon erakoitumisen :). Täsmälleen samoin olisi varmasti käynyt itsellenikin. Tai ainakin ajattelen, että vaikka raksaprojekti on mieluisaa puuhaa, se on samalla myös jossain määrin "pakollista" (koska valmista pitäisi tulla, että saa mökin käyttöön) ja sosiaalista hommaa, jossa aikatauluja pitänee sovitella yksiin muiden kanssa. Puuttuu siis tavallaan se täysin oma "vapaus" tehdä tai olla tekemättä. Ja pitkittyessään mikä tahansa mieluisakin puuha on ainakin itselleni sellaista, että siitä kaipaa välillä ihan totaalista taukoa, että voi taas hyvillä mielin ja uudella energialla jatkaa.
      Ihan kutkuttaa ajatus siitä, että jonain päivänä kaikki on valmista ja voitte vaan istua ja ihailla kättenne jälkiä. Ja laitella astioita kaappeihin, tehdä asetelmia uuteen puhtaaseen tilaan ikäänkuin kokonaan puhtaalta pöydältä. Aiai <3.

      Liippaa jossain määrin läheltä, mutta kaukaa tuota ajatusta sellainen, että itse näen välillä unta, jossa ollaan ostettu talo (yleensä se on iso) ja siellä kulkiessani tyhjästä huoneesta toiseen mielikuvittelen, mihin käyttötarkoitukseen mikäkin huone sopisi ja miten sen sisustaisin. Se on ihan superkiva fiilis ja vaikka oma koti onkin se paras, aamulla vähän jopa harmittaa, ettei uni ollutkaan totta.

      Olen tosiaan ollut aktiivinen liikuntojen ja kaikenlaisen näpertelyn suhteen ,mutta siinä sivussa moni muu asia jää vähemmälle. Perinteisesti esim ruuanlaitto, joka teillä taas on arkenakin ihan bravuuria. Paitsi että nyt on kyllä menossa puolukkapohjaisten juttujen värkkäilyä, kun sain niitä Kainuun tuomisina mukaani liki neljä kiloa :). Smoothieiden lisäksi olen ehtinyt tehdä vispipuuroa (nam) ja puolukkapiirakkaa, mutta vielä on puolet puolukoista jäljellä. Pysyvät kyllä kylminä lasiterassilla, joten ei pilaantumisvaaraa.
      Kirppishomma oli melko kuumottava, kun en pystynyt sitä työreissun takia päivittäin hoitamaan. Mutta toisaalta se oli jossain määrin opettavainenkin kokemus siinä mielessä, ettei poissaoloni maailmaa kaada kuitenkaan. Ja liki kaikesta pääsin eroon silti.

      Tulee taas pitkästi tekstiä, mutta sen vielä sanon, että jouluajatukseni täsmää ihan täysin tuohon mitä kirjoitit. Ihan kiva, mutta vähintään yhtä kivaa kun on ohi.
      Parasta on se, että ulkomailla kiekkoileva poika ehtii pyörähtämään kotona.

      Leppoisaa tekemistä ja oloa sinnekin Maarit ja kiitos kivasta kommentista <3

      Poista
  15. Oot kyllä supertaitava ja selkeästi sussa on luovuutta vaikka muille jakaa. Mä en ole koskaan ollut askartelijaluonne, ainoa askartelu mitä teen on ehkä aarrekartat ja joulukortit (lisään siis niihin tarroja ja kimalletta....raskasta:D).

    Ja hei kandee kokeilla Mango pilttejä, sopivat super hyvin chiavanukkaaseen.

    Ihanaa joulun odotusta ihana Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos luovuusluottamuksesta Taru, mutta näiden näpertelyjen ideoista en voi ottaa kunniaa :). Osaan ja tykkään kyllä askarrella, mutta en olisi kyllä ikinä itse keksinyt vaikkapa tuota puulusikkajuttua, enkä ehkä enää olisi hoksannut palata takaisin edellisille veskipaperirulla-askarteluajoilleni, joista on jokunen vuosikymmen kulunut :).

      Aarrekartta olis mulle varmaankin vaikea tehtävä. Alkaisin todennäköisesti jotenkin liikaa suorittaa sitä ja kuvittelisin, että pitää löytää jotain erityisen hienoja tai hohdokkaita tekstejä ja kuvia liimailtavaksi, vaikka oikeasti olen vähään tyytyväinen henkilö.

      Saat multa kymmenen pistettä siitä, että tuunailet itse joulukortteja ja ilahdutat niiden saajia <3

      Poista
  16. Mä tuon tänne nyt vaan halin <3

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi