Sivut

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

MIELENLIIKKEITÄ JA HAASTELUA

Ihmeellinen on ihmisen mieli, joka voi tehdä täyskäännöksen tyystin ennalta arvaamatta.

Lokakuussa olin tosi hyvillä mielin, koska sain olla sopivassa määrin työn syrjässä kiinni, mutta samalla tuntea liki lomankaltaista vapautta tehdä kaikkea, mitä en normaalisti päiväsaikaan pysty. Olin iloinen ja aktiivinen, liikuin päivät pitkälti ulkona ja illat puolestaan kului keramiikka- ja valokuvauskurssien parissa.

Mutta sitten koitti kuun viimeinen maanantai, työsähköposti oli tyhjä, kenttä meni kiinni, valokuvauskurssit päättyi ja yhtäkkiä tunsin oloni yksinäiseksi, surkeaksi, ja täysin hyödyttömäksi. Mitä ahkerammin mies teki töitä, sitä enemmän itse jotenkin lamaannuin. 

Täysin puskista tullutta tunnetta kesti viikon päivät, mutta nyt työtunnelin päässä pilkottaa taas valoa, mieli on toiveikas, ja paikkailen tässä päättyneiden harrastusten jälkeensä jättämää tyhjiötä Kukkapillin Sadun koostaman kysymyspatterin avulla. 


Maanantaina 31.10. oli kaunis päivä, joten otin kameran mukaan ja lähdin järven rannalle synkistelyä karkuun.


1. Asioita, joista et koskaan kirjoittaisi blogissasi?

Ollakseni rehellinen, toisinaan eteen tulee sellaisia asioita, joiden herättämistä ajatuksistani haluaisin kirjoittaa, mutten tee sitä, koska ennakoin, että joku itselleni tavalla tai toisella tärkeä henkilö saattaisi tarkoituksettomasti pahoittaa mielensä. Huolimatta siitä, että pohdin asioita päässäni  ainoastaan omasta näkövinkkelistäni, enkä tietoisesti kohdista niitä kehenkään.

Läheisteni tai ylipäätään kenenkään yksityisyyttä loukkaavista asioista en koskaan kirjoita. Enkä kaikista omista henkilökohtaisistanikaan.

Myös kaiken oman osaamisalueeni ulkopuolella olevan jätän itseäni viisaammille, enkä osallistu poliittisiin tai uskonnollisiin keskusteluihin sen enempää kirjoittajana kuin lukijanakaan.    

2. Missä pihistelet/säästät?

Tällä hetkellä koitetaan pihistellä sähkönkulutuksessa. 

Joskus saatan myös pihistellä jossain ihan pienessä ja hölmössä asiassa. Mieleen tulee esimerkiksi juustohöylä, jota pyörittelin kaupassa useampaan otteeseen, mutta jätin kerta toisensa jälkeen hyllyyn, kun muutaman euron hinta alkoi muka karhistaa. Päätin, että pärjätään ihan hyvin vanhalla, vaikkei se mitään leikkaakaan.

3. Missä et pihistele/säästä?

Erilaisiin sääoloihin sopivissa ulkoiluvaatteissa ja -kengissä. 

Juuri mikään ei ole niin epämiellyttävää kuin ulkoilu liian kylmissä, kuumissa, ohuissa, paksuissa, vettä- tai tuultapitämättömissä tai muuten vaan säähän sopimattomissa varusteissa. 


Onni on sateenpitävä takki. Ja housut.

Onni on myös vedenkestävät ja muutenkin mukavat kengät, 
joita ilman ei kannata litimärälle savipohjaiselle kentälle lokakuussa lähteä.


4. Lempikotityösi? 

Pölyjen pyyhintä ja kylppärin siivous ehkä. Ja lakanoiden & pyyhkeiden ripustaminen ulkonarulle tuulen kuivattavaksi ja silitettäväksi. Ei tarvi edes mankeloida, joka puolestaan on homma, jota en jätä väliin, jos lakanat on kuivattu sisällä. Siinä asiassa olen yhtä vanhanaikainen kuin uskollinen mankelimme UPO.  


Lokakuussa riitti vielä muutamia kelpo kuivatuskelejä.

Myös haravointi on hauskaa, kun sille päälle sattuu.

5. Inhokkikotityösi? 

Työstä ei voi millään muotoa sanoa olevan kyse, mutta jostain syystä roskapussin vienti ja uuden pussin vaihtaminen tilalle kuuluvat niihin, joita väistelen viimeiseen asti. Samoin kuin tyhjän vessapaperirullan poistaminen telineestä ja uuden lisääminen. (Paperit pitää meillä käydä hakemassa kellarikerroksesta, jos ovat veskikerroksen kaapeista loppu ja se se vasta on olevinaan raskasta :)).

Ruokakaupassa käynti ja ruuanlaittokin kuuluvat omalla kohdallani nihkeisiin hommiin. Myöskään imuri ei kuulu suosikkeihin, mutta mieluummin imuroin itse kuin kuuntelen, kun toinen imuroi.

6. Vanhin omistamasi esine?

Luultavasti vuoden 1948 rippikuvassa äitini kaulassa oleva hopeinen risti <3.

7. Eniten käyttämäsi puhelinapplikaatiot (TOP5)?

Whatsappin ja Instagramin lisäksi Bookbeat, Spotify, OP-Mobiili, Nexgolf ja Yr (norjalainen sääsovellus).

8. Käytätkö vitamiineja? Jos, niin mitä?

Käytän. Ympärivuotisesti 50-100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin ja muita vitamiineja kuuriluontoisesti tai tarpeen mukaan. Tällä hetkellä valikoimissa on B-vitamiinin ja magnesiumin yhdistelmä.

9. Työ, jota et voisi koskaan tehdä?

Olisin aivan liian nyhverö sairaanhoitoalalle. Enkä sopisi myöskään keittiöön tai tarjoilijaksi. Enkä lentoemännäksi, jollaiseksi en edes kelpaisi, koska olen tehtävään liian lyhyt.

10. Mitä piirteitä arvostat toisessa ihmisessä? 

Tunne- ja tilanneälyä, elämänmyönteisyyttä ja -viisautta, aitoutta, luotettavuutta.

11. Mitä sinulla on aina jääkaapissasi?

Ikävä kyllä, jääkaapista näyttää aina löytyvän jotain nahistunutta, epämääräistä tai muuten vaan parhaat päivänsä nähnyttä. Niin tälläkin kertaa, kun intouduin siivoamaan kaapin ihan vaan etsiäkseni vastauksen tähän kysymykseen. 


Siinä kaikki, mitä jäi jäljelle. Siirsin hyllyjen etureunaan, että näyttää vähän täydemmältä.



12. Kaunein näkemäsi paikka?

Luulen, että kohdallani on kyse ennemminkin paikkoihin liittyvistä erityisen kauniista hetkistä (esim. auringonnousuista tai -laskuista) tai omista sisäisistä tuntemuksistani, ei niinkään paikoista itsessään.

Kesäloman ensimmäiseen päivään sattui sellainen hetki, joka aiheutti niin voimakkaan tunnereaktion, että tuli ihan itku.

Osuttiin täysin sattumalta Imatran keskustaan, kun kosken ylittävällä sillalla parveili väkeä selvästi odottamassa jotain. Googlailu paljasti, että kyseessä oli vartin päästä alkava koskinäytös, joten vietiin auto parkkiin ja soviteltiin itsemme muiden sekaan sillan kaiteille. Juuri hetkeä ennen kuin silta suljettiin liikenteeltä kokonaan. 





En ole koskaan ennen koittanut ladata tänne videoita, joten en tiedä tulevatko nämä muutamaan sekuntiin kutistamani pätkät näkyviin, mutta toivottavasti. Tässä kirjoitusvaiheessa eivät vielä näy, eikä esikatselussakaan.

Se hetki, kun padot aukaistiin ja Sibelius alkoi soida täysillä, sai aikaan voimakkaan koko kehon lävistävän tunteen, johon kiteytyi kaikki kauneus ja se, että oli meidän poikkeuksellisen pitkän kolmen viikon kesäloman ensimmäinen päivä.  


Myös se, että sade sittenkin taukosi juuri siksi hetkeksi, kun oltiin Kolin kohdalla tuntui ihmeelliseltä.
Etenkin kun sade alkoi uudelleen saman tien, kun kavuttiin alas ja istuttiin autoon jatkaaksemme matkaa.

Valamon luostari teki myös vaikutuksen. 
Samoin kuin niin moni muu kesällä koettu paikka, että ihan harmittaa, 
kun en ole saanut aikaiseksi tallentaa lomamuistoja tänne.

13. Mistä pidät itsessäsi?

Siitä, että pidän itsestäni sellaisena ihmisenä kuin olen. Sisälläni vallitsee sen suhteen rauha. 

14. Mistä taas et pidä itsessäsi? 

En pidä murehtimistaipumuksestani, enkä tavastani jättää valtavalla alkuinnostuksella aloittamiani projekteja kesken. 

Innostun usein jostain niin totaalisesti, ettei maailmaani suunnilleen mahdu mitään muuta kunnes keksin jotain uutta vielä kiinnostavampaa ja hylkään edellisen niille sijoilleen. Hyvänä (huonona) esimerkkinä mm. vuosia sitten innolla aloittamani ja hetken harrastamani betoniaskartelut, joiden jälljiltä piharakennukseen perustamani betonipaja on edelleen hujan hajan. 

Ulkoisista piirteistäni en pidä kaulani syvästä vaakarypystä, joka ikäänkuin katkaisee kaulani kahteen osaan ja häiritsee itseäni. Eikä varsinaisesti itsetunto sen tiimoilta kohentunut, kun nuori mieslääkäri kysyi, onko kaulaani tehty joku operaatio. Onneksi ei kuitenkaan ehdottanut, että kannattaisi tehdä.  

15. Harrastus, jonka haluaisit aloittaa?

Tällä hetkellä en haluaisi aloittaa mitään ihan alusta, mutta toivon kovasti jatkoa lokakuun lopussa päättyneille muutaman illan valokuvauskursseille. 

Niihin liittyen olen esittänyt opistolle toiveen "poseerauskurssista", jossa harjoiteltaisiin luontevaa kuvattavana oloa. Niin ettei mahdollisissa kuvaustilanteissa näyttäisi aina samalta teennäiseen asentoon jähmettyneeltä pallinaamalta. 



Yläkuvassa on meneillään "Kuvataan kännykällä"-kurssin ensimmäinen ilta, jossa tutkailtiin valoja ja varjoja. 

Itse näin tämän kanssakurssilaisen ottaman kuvan vasta, kun vapauduin seinältä, jossa siihen asti seisoin ja tein mitä kurssia vetänyt kiva valokuvaaja Kati Länsikylä "käski". (Hartiat taakse, katse ylös, olkapäät ja takaraivo kiinni seinään, toinen jalka koukkuun ja jalkapohja seinään sellaiselle korkeudelle, ettei jalka näytä olevan polvesta asti poikki).

Olin ihan hämmentynyt tästä, koska oli ihan jotain muuta kuin ne aiemmin mainitsemani itsestäni otetut harvat peruskuvat. Mutta siinä se kurssin pointti toki olikin.

16. Kuvaile kotiasi kolmella sanalla.

Tärkein paikka maailmassa.

17. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa?

Summa on niin suuri, että ensin menisin todennäköisesti tolaltani, sitten muuttuisin varkaiden pelossa vainoharhaiseksi ja lopulta menettäisin loputkin yöuneni pähkäillessäni osaanko varmasti jakaa omaisuuteni oikein ja oikeudenmukaisesti.

18. Lempiherkkusi?

Ei tule mieleen mitään, mitä yleisesti ottaen herkuiksi mielletään. Eikä kyllä mitään muutakaan.

Paitsi että tällä hetkellä arkiaamujen erityisherkkuna on keksin tilalla sentin siivu mokkapalasta. Ei mikään säntillinen sentti, mutta kuitenkin sellainen sopivan ohut, josta ei tule äklö olo ja jonka jälkeen siivuja riittää vielä moneksi muuksikin aamuksi.

19. Mitä et osaa tehdä ilman apua?

Puhelimen Face ID:t, Mobilepayt ja monet muut sovellukset olisi varmaan jääneet asentamatta tai ainakin takkuilleet ilman poikien apua, johon turvaudun aina ennen kuin itse edes yritän.

Myös kaiken autoon liittyvän tankkausta lukuunottamatta jätän suosiolla muille. 

20. Mieleesi jäänyt YouTube-video?

Metsa Manin "Turpaan rasvaprässiltä", jonka satuin näkemään telkkarista. 

Muuten en YouTube-pätkiä katsele kuin silloin, jos kaipaan ohjevideota johonkin. 

21. Lempihedelmäsi?

Syön aika vähän hedelmiä. Marjoja sitäkin enemmän. Mutta jokaisen aamun aloitan vesilasillisella, johon puristan puolikkaan sitruunan. Ja tällä hetkellä tulee syötyä myös aika paljon satsumia. Sellaisia, joista kuori lähtee helposti irti ja joissa ei ole siemeniä. Muuten menee eniten banaaneja, joka on helppo eväs golfbägin taskussa. Ja helppo myös unohtaa sinne.

22. Mitä kaipaisit enemmän elämääsi tällä hetkellä?

Ehkä mielikuvitusta, tarmoa ja edes vähän suunnitelmallisuutta ruokakaupassa käyntiin ja ruuanlaittoon. 


Pärjään kyllä näillä suoraan kaapista lautaselle ladotuilla annoksillakin, mutta onhan se ihan eri tunne, jos on viitsinyt nähdä vaivaa tehdä ihan oikeaa ruokaa, josta riittää useammaksi päiväksi. 
Kun vaan keksisi mitä.

Kaipaisin myös rohkeutta ja päättäväisyyttä valita eteisen ja keittiön seiniin se väri, joka tässä hetkessä houkuttaa eniten. Ja energiaa mennä ostamaan maalit, kääriä hihat ja alkaa hommiin nyt kun olisi vielä aikaakin siihen.

23. Horoskooppimerkkisi ja nouseva merkkisi?

Vesimies. Nousevaa en tiedä.

24. Mikä rästiin jäänyt asia sinun pitäisi tehdä, mutta et millään viitsisi?

Kun nyt tuli mainittua se vuosia lakkoillut betonipajani, mieltä alkoi painaa se, etten ole saanut sitä siivottua. Myös olkkariin hiljattain asennetuista seinäpaneleista on vielä osa käsittelemättä, kun en ole jaksanut avata uutta purkkia. 

25. Tärkein asia, jonka olet oppinut elämäsi aikana? 

En tiedä, uskonko siihen vieläkään täysin, mutta vastaan silti, että asioilla ON tapana järjestyä. Ennemmin tai myöhemmin, paremmin tai edes jollain lailla. 

Kuuntelin myös hiljattain aivan ihanan Héctor Garcian ja Francesc Miralles:n kirjan "Ikigai. Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain". 

Siitä kirjoitin muistiin lauseen "Tämä hetki on vain nyt, eikä se toistu". Sen haluaisin sisäistää.


            31.10.2022

31.10.2022


31.10.2022


31.10.2022


31.10.2022


Kiitos Satu tästä kivasta koosteesta, jonka avulla tuli tutkailtua omia ajatuksia.

Ja mukavaa marraskuuta itse kullekin.



37 kommenttia:

  1. Olipa messevää luettavaa jälleen kerran. Niin tykkään sun piilohuumorista ;) Hihitytti useammankin kerran. Varsinkin tuo vastaus kysymykseen no 17 lottovoitosta - osui ja upposi: ajattelisin juuri samoin...
    Kuvatkin olivat taas taattua laatua. Kiva kuva myös sinusta! Pysyhän pirteänä - tämä hetki on vain nyt <3 CC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kerran kivasta kommentista CC <3.

      Meitä ei vissiin ole luotu lottovoittajiksi :). Ja vaikea se on voittaakin, jos ei lottoa. Paitsi että kerran vuodessa yleensä iskee joku yhtäkkinen tunne siitä, että nyt on muuten lottopallot ihan varmasti puolella, mutta sen verran heikosti on loppupeleissä luottoa voittoon, että kuponki voi olla jääkaapin ovessa tarkistamatta vaikka kuinka kauan :).

      Vaikka mieli oli muuten maassa, kamerareissu piristi vähän, kun onnistuin ottamaan ensimmäistä kertaa ikinä kuvat ihan täysin manuaalisäädöillä ilman yhtäkään automaattista valintaa. Nekin oli Katin oppeja ja tuntui alkuun ihan mahdottomalta, mutta toivon, että harjoitus tekee, jos ei nyt mestaria, niin ainakin pikkuhiljaa rutinoituneemman säätäjän, ettei ehdi mennä tilanteet ohi iso-arvoja miettiessä.

      Pysytään pirteinä ja nukutaan paljon. Tämä hetki todellakin on vain nyt <3

      Poista
  2. Oot kyllä ihana <3 Sun postaukset tuo aina hymyn huulilla ja kikatukset tulee vatsanpohjasta asti. Kyllä ton horoskoopin nousevan merkin saa helposti selville ihan täällä netissä esim. https://www.astro.fi/nousumerkki
    Käyhän selvittämään mikä se sinun nouseva merkkisi on? Minä olen oinas ja nouseva merkkini on kauris.
    Ihanaa viikkoa sinulle Annukka ystäväiseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sinä olet universumin ahkerin kommentoija, joka aina jaksaa ilahduttaa <3.

      Kävin kurkkaamassa astron sivuja, mutta ikävä kyllä en tiedä tarkkaa syntymäaikaani, enkä taida sitä kovin helposti saada selvillekään :(. Mutta sovin itseni kanssa, että olen joku nouseva sarvipää, joita perheeseeni kuuluu kolme. Mies on härkä ja sinussa yhdistyy molempien poikieni merkit. Rauhallinen kauris ja toisinaan vähän tuitumpi oinas, mutta määrätietoisia ja ihania molemmat.

      Pidetään lippu korkealla, vaikka vähän tuppaa olemaan pimeää.
      Ja kiitos samoin Outi my friend <3

      Poista
  3. Ah, pidän niin paljon kohdasta 13 sekä kurssikuvasta <3 Muutenkin aivan taattua Annukkaa, paljon yhteneväisyyksiä allekirjoittaneeseen ja aina kiva huumori ja toiveikkuus. Sä olet niin kultaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Helmis <3.

      Olishan se aika kurjaa, jos ei yhtään tykkäisi itsestään, kun kyseessä kuitenkin on se ainut ihminen, jonka kanssa viettää elämänsä kirjaimellisesti alusta loppuun.

      Ja kiitos, mäkin tykkään kurssikuvasta, koska siinä ei ole mitään epäaitoa. On vaan oikein suunnattu valo ja erilainen asento, mutta silti seinällä olen todistettavasti se ihan sama minä kuin niissä kököissäkin kuvissa.

      Meillä molemmilla tunteita tulee ja menee, eikä läheskään aina tiedä, millainen ja minkä puskan takana seuraava yllätys vaanii, mutta toiveikkuudella ja tilannekomiikalla pötkii onneksi yleensä pois pensaasta kuin pensaasta. Ennemmin tai myöhemmin :).

      Ite oot <3

      Poista
  4. Tykkään siitä, että paneudut noihin vastauksiisi ihan oikeasti ja perusteellisesti. Niiden takaa pilkistää aito Annukka, johon olen jo aika pitkään blogia seuranneena saanut ainakin hiukkasen tutustua.
    Tämän aamun kruunasi taas niin kertakaikkisen ihanat kuvasi. Olen niitä tässä tunnelmoinut pitkän tovin ja taidan vähän myöhästyä tämän aamun jutuista, jos en nyt kiirehdi...
    Voi hyvin Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .. Oli vielä pakko palata kesken oikeiden hommien sanomaan, että minäkin olen hurahtanut tuohon samaiseen Ikigai-kirjaan. Olen kuunnellut sen moneen kertaan ja kuunteluttanut kerran myös K:lla. Jukka Pitkäsen ääni lukijana on ihana etenkin yön pitkinä tunteina, ja jos ei saa unta, kirjan pysäyttävä sanoma todellakin vapauttaa menneen murehtimisesta ja saa aikaan levollisen olon. Hienoa, että kolahti sullekin <3
      Ichigo ichie :)

      Poista
    2. No voihan jehna. Kirjoitin pitkän vastauksen, jonka poistin vahingossa kokonaan, kun yritin korjata yhtä epäoleellista virhettä. Mutta sen siitä saa, kun alkaa väärässä paikassa viilaamaan pilkkua. Ominaisuus, josta haluaisin eroon, mutta tuskin koskaan pääsen :D.

      Luulen, että tunnet mut melko hyvinkin :). Minä kun en osaa muuta olla kuin oma itseni ja vaikeaksi se kävisikin, jos pitäisi yrittää pysyä kärryillä siitä, millaista roolia on missäkin tilanteessa esittänyt. Toki työroolit sun muut asialliset hommat erikseen.

      Ensinnäkin kiitos kovasti kuvakehuista. Oli "helppo" kuvauskeli. Ja ensimmäistä kertaa ikinä älysin, miten eri manuaalisäätöjen yhdistelmästä saa kelvollisen. Kiitos siitäkin kuvaaja-Katille. Aiemmin olen käyttänyt osittain automaattisia valintoja (iso-arvoa vähintään), mutta mielestäni näissä kuvissa näkyy ero aiempaan (tai siis itse näen) ja siitä tulee hyvä mieli. Kannustaa jatkamaan harjoituksia. Nyt käy vielä niin hitaasti, että ehtii etanakin poistua paikalta ennenkuin olen säätöineni valmis :).

      Jukka Pitkänen yhdistetyttänä viisaaseen kirjaan oli aivan täydellinen kuuntelunautinto. Kuuntelin Ikigaita, kun istuin bussissa ja siinä ikkunasta katsellessani mietin sitä, että maisemakaan ei koskaan enää ole täysin sama kuin siinä hetkessä, vaikka siltä tuntuisikin.
      BookBeatiin kirjoitin poikkeuksellisesti erillisen arvostelun pelkkien viisien tähtien sijasta. Siinä luki näin"Aivan ihana kirja, josta rauhallisen lukijan lempeä ääni teki vielä kaksinverroin paremman. Kiitos".

      Ja kiitos tuhannesti Leena noista kahdesta viimeisestä sanasta <3. Googlailin Ichigo ichien merkityksen ja samalla kurkkasin, löytyisikö senkin nimistä kirjaa ja nyt olen malttamaton aloittamaan kuuntelun, kun näin, että kyllä löytyy. Samat kirjoittajat ja sama lukija. Tulin siitä jo etukäteen onnelliseksi.

      Poista
  5. Olipa ihana lukea sun ajatuksia! Saako tän kopsata omaan blogiin? Aloin heti miettiä omia vastauksia lukiessani… 😄 Ja sitä paitsi mua nauratti taas muutamat jutut, jotka on samanlaisia sulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun luit Thilda. Ja jotenkaan ei yllätä, että yhtäläisyyksiä löytyy :).

      Satu sanoisi ihan varmasti, että kyllä saa kopsata, koska itsekin sen tein ja moni muukin. Kiva kuitenkin, jos mainitset Sadun ja bloginsa Kukkapillin, koska hän oli se, joka nämä kysymykset keräili. Niiden pohjalta oli niin helppo ja kiva kuulostellla omia ajatuksia. Ja koska kyssäreitä oli paljon, en voinut tapojeni mukaan jäädä junnamaan jonkun yksittäisen pohtimiseen liian pitkäksi aikaa :).

      Poista
    2. 😄 Niinpä! Kiva, kiitos. Mainitsen hänet ja mietin ihan lähipäivinä itsekin niihin vastaukset.

      Poista
    3. Kiva juttu. Tulen ehdottomasti lukemaan (paitsi viikonloppuna en lupaa avata konetta).

      Leppoisaa viikonloppua!

      Poista
  6. Hienot vastaukset taas kerran ja mitkä kuvat. Ja tuo kurssikuva on todella hieno. Minä olen niin valikoiva äänikirjojen kuuntelussa, että melkein aina kuuntele naisen kirjoittamaa kirjaa (en tosin mitään liian romanttista tai hömppää) ja haluan lukijankin olevan nainen. Hiukan sukupuolirajoittunut, ehkä? Tein itsekin tämän haasteen jokin aina sitten. On kivaa vastata tällaisiin haasteisiin, kun kysymykset ovat valmiina eikä tarvitse miettiä kuin vastaukset. Hienosti näkyivät videosi.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kristiina.

      Lukijan äänellä ja tyylillä on todellakin iso merkitys. Jotkut lukijat (mm. Usva Kärnä ja Karoliina Kudjoi) on ääneltään ja lukutavaltaan niin mieluisia, että olen alkanut etsiä uutta kuunneltavaa laittamalla hakuun kirjailijan sijasta lukijan nimen. Ja sitten taas ikävä kyllä käy välillä toisinkin päin. Vaikka olisi joku kiinnostava kirja, jonka julkaisua olen odottanut pitkään, se jää kuuntelematta, jos lukijan tyyli ei miellytä. En halua mainita nimeä, mutta mm. Lucinda Rileyn kirjojen viimeaikainen lukija eläytyy mielestäni liikaa ja eri tavalla kuin itse olisin mieltänyt tekstin. Jos alan kiinnittämään liikaa huomiota lukijan erikoiseen "nuottiin" tai painotuksiin, unohtuu kuunnella itse kirjaa ja siinä vaiheessa jätän sen kesken.

      Jukka Pitkäsen ääni on matala ja rauhoittava ja sopii yhteen elämänviisaiden teosten kanssa. Samoin yhden suosikkiteokseni Björn Natthiko Lindebladin "Saatan olla väärässä" lukija Markus Niemi sopi kirjaan täydellisesti.

      Mulla on selvästi jäänyt lokakuun blogilukemiset vähiin, koska en ole hoksannut haastepostaustasikaan. Päinvastoin, olen muutamankin kerran ajatellut, että mitähän Kristiinalla on meneillään tai onko sattunut jotain, kun sinusta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Olen niin tottunut ahkeraan postaustahtiisi, että poikkeaman huomaa heti :).

      Mutta nyt tulee taas lörpöteltyä iin pitkästi, että kohta täytyy laittaa töppöstä toisen eteen, että ehdin sinne minne olen menossa (50+ jumppaan :)).

      Leppoisaa, lämmintä viikonloppua Kristiina <3

      Poista
    2. Se on kyllä niin, että kun alkaa kiinnittää lukijan johonkin äänenpainoon, tai vastaavaan huomiota, niin sitten ei tule kuuntelusta mitään kun odottaa vaan koska lukija taas sanoo asian seuraavalla kerralla samalla tavalla ärsyttävästi tai väärin. Yhden kirjan melkein jätin kesken kun lukija äänsi jonkun, en enää muista minkä, ruotsinkielisen, hyvin yleisen nimen ihan väärin. Ja kun tuo nimi oli kirjan päähenkilöllä, niin sitä toistettiin aika usein.
      Pitääkin laittaa muistiin tuo "Saatan olla väärässä", jos vaikka tykkäisin, vaikka onkin miehen kirjoittama :) No, kuuntelin tässä muutama viikko sitten Turun palosta kertovan kirjan ja se oli miehen kirjoittama. Nyt se on tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Kirja kiinnosti tietysti siksikin, kun siinä oli niin paljon tuttuja paikkoja, mutta se oli muutenkin kivasti kirjoitettu.

      Poista
    3. Tuo "sitten ei tule kuuntelusta mitään kun odottaa vaan koska lukija taas sanoo asian seuraavalla kerralla samalla tavalla ärsyttävästi tai väärin".
      Taisi olla juurikin joku ruotsinkielinen nimi, jonka virheelliseen lausumiseen itsekin kiinnitin (ihan liikaa) huomiota ja se oli kaikki pois siitä kirjan varsinaisesta kuuntelusta.

      "Saatan olla väärässä" on tosikertomus Björn Lindebladin omasta elämästä, jonka surullisen loppuvaiheen vuoksi meinasin ensiksi jättää kirjan kokonaan kuuntelematta, mutta onneksi en sitä tehnyt. Oli niin paljon ajattelemisen aihetta ja montakin kohtaa, joista tunnistin itseni. Enkä aina ollenkaan niin hyvässä.
      Annetaan siis miehille mahdollisuus :).

      Poista
  7. Auts. Saa nähä tuleeko tämä kommentti...lyhyesti täällä siis Hurahtanut Emilie.
    AIVAN ihanat lokakuiset kuvat! Nämä hetket eivät toistu...paitsi kuvia katsottaessa. Ja nuo paikat Imatrankoski, Koli ja Valamo,aiai, ovat minullekin tärkeitä, paitsi koskenlaskua en ole nähnyt.
    Pitäisi, pitäisi noita äänikirjoja taas jotenkin kokeilla, pari kirjaa joskus kuuntelin, mutta en silloin tykästynyt.
    Terveiset täältä marraskuisesta erittäin harmaasta Tampereen laitakaupungista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tuli perille :). Kiitos vaivannäöstä Emilie, jos kirjoittelit kännykällä. Se on mun mielestä tosi työlästä, enkä saa jostain syystä sinne tätä omaa profiiliani näkyviin, jos kirjoitan kommentin jollekulle. Johtuen vissiin siitä, että mun puhelimen oletustilinä on mun toinen Google-tili tai mikä se sitten onkin.

      Kiva kuulla, että sinulla on samoja tärkeitä paikkoja. Ja jos en nyt ihan väärin muista, niin on peräti lähellä entisiä kotiseutuja. Se koskinäytös oli todella vaikuttava. Ei se noissa postimerkin kokoisissa lyhyissä pätkissä näytä miltään, mutta paikan päällä oli kyllä hieno kokemus etenkin kun ei osattu sellaista odottaa.

      Mulla äänikirjat toimii enimmäkseen lenkkiseurana. Ei tarvi päättää, jääkö sisälle lukemaan kirjaa vai lähteekö ulos lenkille, kun voi ikäänkuin yhdistää molemmat. Ja iltaisin kuuntelen puolen tunnin uniajastimella, mutta nukahdan yleensä lukijan ääneen ennen sitä. Äänellä tosin on ihan oleellinen merkitys. Jos ääni tai tyyli ei sovi kirjaan tai itselleni, moni hyvä kirja jää kuuntelematta. Ja sitten taas toisinpäin, jos lukija ja kirjat on hyviä, aina harmittaa kun loppuu ja tuntuu, ettei voi enää keksiä mitään yhtä mieluisaa kuunneltavaa.

      Kiitos terveisistä ja samat täältä täkäläisestä tihkusateesta :)

      Poista
  8. Oijoi!! Kävin katsomassa vuoden 2018 postaustasi keramiikasta ja voi hitsi kun ne oli kauniita!! Minäkin aion kokeilla kevätkaudella tuollaista krakeloituvaa lasitetta, vaikka se pitääkin itse tilata. Vähän kuin olisimme samalla kurssilla; joku tekee patsaita ja eläinhahmoja, joku käyttää tosi kirkkaita lasitevärejä… minä lähinnä hillittyjä ja teen ihan omaa juttua. (En siis koskaan sitä, mitä opettaja näyttää, että ”katsokaas näin voi tehdä tämän”. Seuraan kyllä, sanon jaa, ja sitten menen tekemään jotain täysin muuta. 🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Thilda. Omaan silmään ne kuvat näytti onnettomilta, mutta kiva, jos niistä jotain näki kuitenkin :). Sitä kuroutuvaa lasitetta käytin myöhemmin sellasten isompien kulhojen reunoissa. Tuli aika kivoja, mutta tosi arvaamaton se lasite on ja riippuu niin paljon paksuudesta, jota en ole osannut läheskään aina hallita. Mutta alle laitoin kuitenkin ensin valkoisen lasitteen ja vasta siihen päälle sen kuroutuvan. Joku oli koittanut suoraan raakapoltettuun saveen sitä kuroutuvaa, mutta siinä se ei kuulemma toiminut. En tosin tiedä oliko sattumaa vaan, mutta halusin kertoa kuitenkin.

      Se on just ihana, kun saa tehdä mitä huvittaa. Tai olla tekemättä :D. Joskus niinkin on käynyt, mutta tänä syksynä on ollut into tapissa, kun viime vuosi jäi väliin sen takia, että myöhästyin ilmoittautumisesta. Menee aina samalla hetkellä täyteen, kun ilmoittautuminen kesäkuussa aukeaa.

      Iloista viikonloppua :)

      Poista
  9. Olipa jotenkin niin sun näköinen ja (siksi) ihana postaus. <3 Samaa mieltä kanssasi siitä, että olet blogin perusteella sinut itsesi kanssa, voiko olla parempaa? Muutama kommentti vielä:

    Toi valokuvauskurssin kuva on joten niin aito ja puhdas olemus sua (juu vaikka ei olla koskaan nähty.) Jatka valokuvausta, sulla on siihen todellakin taito ja kosketus.

    KYLLÄ: asioilla ON tapana järjestyä. Siihen uskon aina ja iankaikkisesti.

    Ja vinkvink- osta se juustohöylä :D Marrasvaloa ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on Taru ilmiöimäinen ja hieno taito jakaa muille kauniita sanoja ja ajatuksia.
      Huolimatta siitä, mitä omassa elämässäsi on sillä hetkellä mahdollisesti meneillään.
      Uskon ja toivon kovasti, että hyvä saa palkkansa <3.

      Olin lapsuudessani ujo ja arka "rillipiru", jota kiusattiin ja luultiin pojaksi isän leikkaaman hiusmallin takia (isä tosin oli reilu ja maksoi siitä leikkauskärsimyksestä mulle muutaman markan :D, joka oli kuitenkin pienempi summa kuin oikea parturi, johon ei ollut varaa).
      Nuoruudessa ei enää kiusattu, mutta silloin vielä ajattelin, ettei musta voi koskaan tulla esim. minkään liikuntalajin harrastajaa, koska olen täysin lahjaton ja hidas. Enkä myöskään koskaan uskonut, että joku voisi nähdä mussa ulkoisesti mitään kaunista. Kunnes sata vuotta sitten tapasin urheilijanuorukaisen, joka alkoi valamaan uskoa itseeni, kannusti kaikessa, opetti pelaamaan monenlaisia pallopelejä, kehui kauniiksi ja kaikkea mahdollista mitä en ollut koskaan kokenut ansainneeni ja kesti todella, todella kauan ennenkuin aloin uskoa siihen mitä sanoo. Siitä alkoi pitkä tieni terveen itsetunnon rakentamiseen.

      Päätymiseni sattuman johdattamana suht suoraan matkaoppaan töistä hirsitaloalalle 28-vuotiaana ei varsinaisesti itsetuntoa alkuun kohottanut, kun ensimmäinen kysymys, jonka yleensä sain silloiselle työpaikalleni ostoaikeissa päätyneiltä potentiaalisilta asiakkailta kuulla, oli "Onko täällä ketään myyntimiestä paikalla?". Yritin silloin olla kaksinverroin paitsi myyjä, myös myyntimies. Kunnes kokemuksen karttuessa ymmärsin, että niissäkin tilanteissa on parasta olla vain ja ainoastaan se Annukka, joka muutenkin olen. Se oli suuri käänne ja ymmärrys, joka on tuonut paljon hyvää tullessaan ja olen alalla edelleen. Joskin työnantaja vaihtui neljännesvuosisata sitten :):

      Olen sua kymmenisen vuotta vanhempi ja voin omasta kokemuksestani vakuuttaa, että tässä iässä ei enää tarvi miettiä, kuka on tai keneksi haluaisi tulla. Se tekee elämästä vapauttavan ihanaa ja niiltä osin myös helppoa. Trust me Taru, sulle käy samoin <3. Siis jos ylipäätään sellaista edes mietit.

      Juustöhöyliä on hankittu peräti kolmin kappalein :D.
      Kiitos vielä viestistä, kuvakehusta (uskallan sanoa, että olen kuvasta samaa mieltä) ja vähintäänkin sisäistä valoa marraskuuhun!

      Poista
  10. Ihana postaus, niin aidot vastaukset!

    Komppaan Tarua, hanki se juustohöylä. Nyt!
    Jos sään takia kannattaa panostaa kunnon ulkoiluvarusteisiin, niin kyllä myös ruuan takia kannattaa panostaa, jos nyt ei aivan samassa mittakaavassa, niin kuitenkin edes suhteellisen hyviin kokkailuvälineisiin.

    Minä jäin pyörimään kehää aamun mokkapaloihin. Itse en pysty syömään makeaa aamuisin, mutta jotenkin se silti ajatuksena kutkuttaa (paitsi että en kyllä pysty syömään mokkapaloja oikein mihinkään aikaan päivästä). Miten pystyy ottamaan niin pienen siivun? Mitä sille muulle mokkapalapellilliselle tapahtuu? Eikö se kuivetu? Syötkö mokkapalaa päiväkaffella myös? Entä iltapalalla? Miksi juuri aamuun kuuluu pm (=PieniMakea)? Minulla makean paikka on päivällisen jälkeen jos jossain.

    Ja kiitos kirjavinkeistä, menevät kirjaston varauslistalle. Veikkaan että harmillisesti niitä ei varmaan löydy kirjastolta äänikirjoina, ja olen tällä hetkellä pihistelytuulella maksullisten kirjapalveluiden suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyppäsi vahingossa vastaus tuohon alas, mutta luotan, että se sieltäkin löytyy :)

      Poista
  11. Kiitos <3.

    Juustohöyläkeissistä on jo vähän aikaa ja nyt kun tarkistin tilanteen, huomasin, että höyliä on tällä hetkellä kolmin kappalein, joka on ehdottomasti ylimitoitettu määrä suhteessa meidän juustonkulutukseen, joka on pyöreä nolla. Itselleni tulee kovista (höylättävistä) juustoista vatsa ihan jäätävän kipeäksi ja miehellä oli kolesteroli koholla, joten juustot on katkolla hälläkin. Mutta viipaloidaan kurkkua sitten senkin edestä, ettei ihan hukkaan mene höylät :):

    Se on totta, että homma kuin homma on paljon mielekkäämpää, jos on tarkoitukseen soveltuvat varusteet. Mutta jos pitäisi valita kunnollisten ulkoilu- ja keittiövarusteiden välillä, niin valkkaisin ehdottomasti ensimmäiset, koska vietän paljon enenmmän aikaa ulkona kuin keittiössä.

    Ja sitten päästään tuohon sun tiukkaan kysymyspatteriosioon, joka nauratti mua kun luin sen :D.
    Koitan kuitenkin parhaani mukaan vastata yhtä jämäkästi kysyjää tyydyttävällä tavalla :D.

    1. Mun tapauksessa kyse ei ole itseleivotusta pellillisestä mokkapaloja, vaan kaupasta ostetusta Riitan Herkun versiosta (joskin tällä hetkellä mokkikset on vaihtuneet RH:n samankokoiseen mustikkapiirakkaan).
    Piirakkaa on 6x20 cm kokoisessa paketissa 200 gr, joten jos siitä leikkaa sentin siivun, annoksia piisaa 20 kertaan, joka lienee 10 kertaa enemmän kuin mihin valmispiirakka on ajateltu (uskoisin sen olevan normi-ihmisen normikäytössä 2 palaa)

    2. PM-perinne juontaa juurensa siitä, kun sata vuotta sitten tutustuin silloiseen poika- , nykyiseen aviomieheen, joka eli säntillistä ammattiurheilijan elämää, mutta söi aina aamupalan yhteydessä yhden keksin. Se oli silloin (80-luvulla) itsellenikin uusi ja alkuun oudonkin oloinen, mutta samalla tosi kiva tapa, joka on kulkenut matkassa mukana siitä asti.
    Termi "arjen luksus" ei oikein istu omaan sanavarastooni, mutta se kyllä hyvin kuvaa erityisesti arkiaamuja, jolloin syön aina runsaan ja monipuolisen aamupalan mahdollisimman rauhassa. Ja päätän sen justiin siihen pieneen makeaan, joka ikäänkuin kruunaa hetken. (No vähän överi tuo kruunaaminenkin, mutta sekin silti osuva sana).

    3. Kyllä syön toisenkin sentin tai keksin lounaan jälkeen, kun juon päivän toisen ja samalla viimeisen kahvikupillisen (aamulla menee mukillinen, päivällä korkeintaan puolikas). Myöhemmin en enää kahvia juo, enkä makeaa syö. Ensimmäinen on taiteilua yöunien suhteen ja jälkimmäinen ihan vaan sitä, etten ole sen enempää makean ystävä, enkä sitä siis kaipaa.

    Toivottavasti vastaukset oli tyydyttäviä :D.

    Se Ikigai-kirja on mun mielestä ihana <3. Ajattelin, että saatan jopa ostaa sen omakseni, että voin palata siihen aina kun haluan. Toki voin palata kuunteluunkin, mutta joidenkin kohdalla sekä-että-vaihtoehto tuntuu parhaalta.
    Kuuntelin myös kommenttiketjussa mainitsemani samojen kirjailijoiden Ichigo Ichie-kirjan, mutta se ei ollut yhtä kiva, vaikka siinäkin oli toki paljon ajattelemisen arvoista asiaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt sitten rupesin kuitenkin lueskelemaan näitä muiden kommentteja, ja tuli mieleeni kysyä, oletko maistanut Riitan Herkun britakakkua? En ole yleensä britakakkkujen ylin ystävä, mutta tuo oli ihan sairaan hyvää. Mokkapaloja en ole maistanut, ja varmaan parempi on, että en maistakaan. ;-D No anyways, kivaa päivää! <3 Ja herkullista aamukahvihetkeä. :-)

      Poista
    2. Riitan Herkulla tuntuu olevan loputon valikoima :). Aikanaan meillä (ukkelilla) oli aina jääkaapissa iso kimpale RH:n leipäjuustoa, mutta jälkeen kolesterolimittausten sen ostaminen lopetettiin :D.

      Britakakku on niitä harvoja kakkuja, joista tykkään. Mutta siinäkin tapauksessa se sentin siivu piisaa, koska on niin äklömakeaa. RH:n Britaan en ole meidän kaupoissa törmännyt, mutten toisaalta ole osannut katsellakaan sillä silmällä. Laitetaan harkintaan :)

      Poista
  12. Kiitos todella mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
    Ja kauniista kuvistakin 👍.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle Susanna, kun taas jaksoit lukea :).

      Tänään on kaunis luonnon luoma päivä, kun satoi vähän lunta maahan. Ajelin kieli keskellä suuta renkaanvaihtoon ja muuten meni hyvin, mutta kyydissä oli väärän auton renkaat. Iltapäivällä uusi yritys ja toivon, että siihen mennessä kääntyy plussalle. Liukastelu on sen verran kuumottavaa, eikä yhtään kivaa.

      Poista
  13. Ihanaa, että vastasit haasteeseen, ja pahoittelut, että kommentoin näin myöhään!

    Vastaukset olivat taattua Annukkaa, ja tuli paljonkin kommentoitavaa mieleen, mutta tähän aikaan ei oikein pysy ajatus kurissa, jotta saisi jäsenneltyä ajatuksiaan jotenkin järkevästi. Pahoittelut siitäkin. Ihana oli lukea pohdittuja ja humoristisiakin vastauksiasi!

    Haleja ja kaunista syksyn jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkä sattuikin taas, että alkoi olla ihan viimeiset hetket sun ilmestyä johonkin näkösälle (kiitos, että ilmestyit just tänne), koska olen ollut jo jonkun aikaa huolissani ja miettinyt, onko sun kivut pahentuneet tai jotain muuta uutta ikävää sattunut, kun ei ole kuulunut niin pitkään aikaan mitään. Kirjoittelet kuitenkin omalla mittapuullani sen verran säännöllisesti, että poikkeamat heti huomaa.

      Oli tosi kivat nämä kysymykset, kun sai taas vähän mietiskellä omia aivoituksiaan ja koska kyssäreitä oli paljon, oli pakko myös lopettaa jonkun kohdan vatvominen ajoissa, että pääsee eteenpäin :D.

      Halit myös sinne ja mahdollisimman mukavaa marraskuuta <3. Muistelen, ettei ole ukkelisi suosikkiaikoja nämä, mutta me pimeässä kasvaneet pärjätään :).

      Poista
  14. Kiitos Suvi 🙋‍♀️. Satu oli keräillyt kivat kysymykset kasaan. Niiden parissa meni aika mukavasti.

    Tuntuu ihan hullulta, että marraskuukin jo kohta loppuu. Aika menee niin äkkiä.

    Mukavaa loppuvuotta sinulle, valoa kohti mennään ✨💛.

    T. Annukka (en saa kännykällä profiilia näkyviin)

    VastaaPoista
  15. Taidan napata tämän haasteen omaan blogiin ^^ Hymyilytti kun luin vastauksiasi. Myös minulle tuo roskien vienti on jota hirveän vaikeaa ja lykkään sitä aina niin pitkään että lopulta sekajätteen pussi ei mene kunnolla kiinni ja biojäte pursuilee ja muovia ja metallia on liikaa ja sitten päädyn viemään kaikki kerralla Ikean kassissa ja roskisalue on noin sadan metrin päässä.

    Ja se, jos mikä ahdistaa kun huomaa minkä määrän jätteitä yksi kissa ja nainen saa aikaan :D

    VastaaPoista
  16. Vastaukset
    1. Heh. Roskapussisamiksia siis ollaan 😁.
      Mikähän siinä onkin, että sitä tulee käytettyä jonkun pikkuhomman tekemisen sijasta moninverroin aikaa siitä hommasta jahkailuun, vaikka se koko ajan kuitenkin alitajunnassa häiritsee, muttei vaan muka saa aikaiseksi. Ja sitten lopulta kun pistää toimeksi ja huomaa, että valmista tuli vartissa, tulee mietittyä että kannattiko käyttää kuukausi (tai mun tapauksessa jopa vuosia 🙈) homman lykkäämiseen ja siitä ahdistumiseen 😁.
      Ja silti seuraavalla kerralla taas ihan sama juttu alusta, kun ikinä ei opi.

      Satu ilahtuu ihan varmasti, jos nappaat haasteen mukaan. Ja minä myös 😇.

      T. Annukka

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi