Sivut

torstai 6. lokakuuta 2022

LOMAUTETUN LOKAKUU


Huonoja vuosia on ollut ennenkin, mutta niistä ollaan pienellä sitoutuneella porukalla sinnitelty yhdessä uskollisten asiakkaiden kanssa yli ja siitä olen sekä ylpeä että kiitollinen.

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa kapuloita rakennusalan rattaisiin on parin viime vuoden ajan heitelty sitä tahtia, että niitä on jo paljon enemmän kuin pyöriviä osia. Viimeisenä niittinä energian hinnan nousu siihen pisteeseen, että taloprojekteja lyödään pakon edessä jäihin ja jäädään katsomaan, meneekö kaikki raha elämiseen vai palaavatko ajat sellaiselle mallille, että oman kodin rakentaminen voidaan toteuttaa tai viedä loppuun.  Asiakasmaistamme erityisesti Saksa on hyvinkin sekavassa tilanteessa, mutta ei suinkaan ainut.     

Niinpä päätettiin porukalla, että koska töitä ei tällä hetkellä liiemmin ole, on parempi, että lyödään pillit hetkeksi ainakin osittain pussiin. Raha palkkoihin kun näin yksityisyrityksessä tulee asiakkailta ja jos asiakkaat joutuvat siirtämään tilauksiaan, ei tule rahaakaan. Tätä ei julkisella sektorilla työskentelevä välttämättä tule ajatelleeksi, eikä ehkä ole tarpeenkaan, mutta välillä harmittaa törmätä ajatusmalliin, jossa kuvitellaan palkkojen tulevan yrityksen omistajien taskusta tai joltain muulta "taholta".


Muttamutta. En tiedä onko sallittua sanoa näin, mutta olen äärimmäisen helpottunut siitä, että tehtiin tämä lomautuspäätös, koska mikään ei ole niin tyhmää kuin "olla töissä" silloin kun todellista tekemistä ei ole. Joillekin se sopii ja joskus tuntuu olevan jopa tavoitekin päästä mahdollisimman vähällä, mutta kuitenkin saada täysi palkka. Itselleni se on kuitenkin mitä suurinta myrkkyä. 

Niinpä olen päättänyt nauttia tästä tilanteen sanelemasta tilapäisestä vapaudesta ja hyödyntää sitä tekemällä asioita, joille ei normaalisti ole arkena aikaa.

Töitä kylläkin hain heti ensimmäisenä lomautuspäivänäni paristakin eri paikasta, jotka olisin kokenut kivana vaihteluna omalle päätyölleni, mutta molempiin oli jo ehditty palkata tekijät. Jäin kuitenkin potentiaalisena listoille siltä varalta, että tilanne muuttuu. Kummassakin oli kyse loppuvuoden joulusesongin aiheuttamasta lisätyövoiman tarpeesta, joten olisi ajallisestikin sopinut tosi hyvin. 




Suunnitelmissa olevien tekemisten lista on pitkä, mutta aloitettiin kuitenkin ystäväni Annen kanssa laittamalla tiistaina tumput käteen ja lähtemällä Torronsuolle kirpeään syyskeliin tarpomaan.

Vaikka käyn suolla usein, en ole koskaan aiemmin kävellyt koko vajaan kymmenen kilometrin lenkkiä. 

Nyt käveltiin ja seurauksena siitä tulee suospämmiä kuvien muodossa.


Reitti kulkee osittain satumaisessa sammalmetsässä, joka laittoi kirjaimellisesti polvilleen niinkuin kauniin pehmeän sammaleen näkeminen aina tekee.




Kiivettiin lintutorniin, joka ei ollut liian korkea korkeanpaikankammoisellekaan, tiirailtiin näkymiä lasten silmien tasolle tehdyistä aukoista ja syötiin lenkkimakkaralla päällystetyt jälkiuunileivät ja palat mustikkapiirakkaa kahvin kanssa. Aiai, mutta maistui hyvälle pienessä pohjoistuulessa.


 


Siinä missä rakastan vihreää sammalta, kauniin jäkälän näkeminen on ehkä vielä erityisempää, koska sitä ei meidän lähisekametsissä juurikaan ole. 






Reitillä on vanha louhos, joka on ennakko-odotuksiin nähden kovin vaatimaton, eikä sitä juurikaan edes erota muusta maastosta. Itse kun ainakin oletin päätyväni johonkin valtavalle kuopalle, jonka seinämilllä voi nähdä arvokkaita kivilajeja. Niitä en siellä louhoksen kohdalla erottanut yhtään, mutta myöhemmin päädyttiin polulla paikkaan, jossa oli muutamia tällaisia kauniita lohkareita. Voin muistaa louhoksella lukemani taulun kuvatekstin väärin, mutta olisikohan ollut valkokvartsia? Kaunista joka tapauksessa ja ihan kimalteli auringonvalossa, jota tosin ei näihin kuviin sattunut. 





Sammalta, sammalta, enemmän sammalta..




Torronsuo on Suomen syvin suo. Ei tee mieli molskahtaa pitkospuilta sivuun, vaikka enimmäkseen näyttääkin suht kuivalta ja vain paikoin on näitä kuvan kaltaisia suonsilmiä näkyvissä. 




Työkkäristä soiteltiin eilen ja omalle kohdalleni sattunut virkailija oli erittäin mukava, ajan tasalla oleva henkilö, jonka kanssa käytiin tilanteeni läpi. Samoin kuin velvollisuuteni työttömänä työnhakijana. Viimeksi mainittu on päivärahan saannin edellytys huolimatta siitä, että olen osan viikosta töissä ja vain osan lomautettuna.

Nyt keskityn kliseisesti nauttimaan hetkistä ja koitan olla potematta huonoa omaatuntoa siitä, "etten tee mitään", koska tilanne ei ole itse aiheutettu. Silti tuntuu vähän hölmöltä olla kotona verkkarit jalassa, kun mies tulee töistä. Joskin olen aika usein muulloinkin, jos olen jäänyt tekemään hommia kotitoimistoltani käsin.

Eilen alkoi neljän illan mittainen "Kuvataan kännykällä"-kurssi, jolta sain heti ensimmäisellä kerralla niin paljon enemmän uutta oppia kuin olin ajatellut saavani koko aikana. Mutta palailen siihen myöhemmin. Nyt koitan jälleen pitää tekstin lyhyenä. Kuvien määrää sen sijaan en rajoittanut. Ainakaan kovin paljon :).


34 kommenttia:

  1. Kerrot asiat aivan kuin lukisin omia ajatuksiani:) Juuri noin toimisin itsekin:) Voit varmasti nauttia nyt tästä kotona olo-ajasta ihan huoletta:) Tuskin se ikuisuutta sinulla kestää kun heti pistit töpinäksi hakea uutta työtä. Sekin voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus:)
    Torronsuon kuvat ovat taas niin houkuttelevia:) Koskahan saan aikaiseksi lähteä sinne. Kuvista päätellen kannattaisi lähteä vaikka heti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin kauan tehnyt taukoamatta töitä, että tilanne ei stressaa, koska on vaan (toivottavasti ainakin, ei tästä nykymaailmasta näköjään tiedä yhtään) tilapäinen. Ja tuleepahan nyt harjoiteltua sitäkin, millaista olisi tulla toimeen osittaisella eläkkeellä täyden kk-palkan sijasta (Sitäkin kun tässä yhtenä päivänä jo laskeskelin ja tutkailin milloin voisin jäädä osaksi jo töistä pois :) Taisin siitä jo aiemmin mainitakin).

      Torronsuo on aina kaunis, mutta ruska toki kohta hiipuu ja lehdet katoaa. Vaan sammal ja jäkälät on ja pysyy ja käppyrämännyt myös. Kaikki aina niin kauniita. Joskin myös valkoinen puhdas hanki ja sieltä esiin pilkottavat puut on ihania.
      Karpaloita näytti suolla olevan runsaasti, mutta ei uskaltauduttu tavallisilla lenkkareilla sivuun poluilta. Vähän kateeksi kävi, kun joku oli varustautunut paremmin ja poimi marjoja pussin täydeltä liikkumatta juurikaan paikoiltaan mihinkään :)

      Poista
  2. Miten positiiviselta saatkaan kuulostamaan lomautuksen! Ja onhan se sitäkin, vaikkakin myös kaikkea muutakin.. Tälläkin asialla on puolensa ja puolensa. Toivon sulle palautumista ja paljon kauniita happihyppelyitä -pitkiä ja lyhyitä- !!
    Kuvauskurssi kuulostaa kivalta. Mahtaako olla Kalle -niminen opettaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mieli on tällä hetkellä ainoastaan helpottunut tästä lomautuksesta, jonka oletetaan ja toivotaan olevan vain tilapäinen. Ja jos näyttää siltä, ettei ole, niin sitten täytyy vaan keksiä jotain muuta tilalle. Jatkuva sinnittely ja kärvistely "pinnalla pysymisen" puolesta on pidemmän päälle tosi raskasta. Etenkin nyt, kun tilanne alalla on ihan villi, eikä tänään voi yhtään tietää, mikä ei-toivottu-yllätys huomenna odottaa. Sääliksi käy kaikki kodinrakentajat, jotka on jo laittaneet kaikki säästönsä likoon, hakeneet pankista isot lainat ja nyt sitten raha ei yhtäkkiä riitäkään kaikkeen, kun hinnat vaan nousee ja nousee.
      Olen siis oikeinkin rauhallisin mielin. Toista olisi tottakai, jos olisi vielä lainaa ja lapset ruokittavana ja puettavana ja harrastukset maksettavana ja mitä kaikkea olikaan. Me kyllä Elviksen kanssa pärjätään hyvin vähällä.

      Kännykkäkurssin ensimmäinen ilta yllätti iloisesti, eikä oltaisi maltettu lähteä kotiin ollenkaan. Opettaja tosin ei ole nimeltään Kalle, vaan Kati :).

      Sade näyttää just taukoavan, joten lähden tästä tosiaan happeen hyppelemään :). Kaikkea parasta Helmis <3

      Poista
  3. Tuntuu hyvältä että osaat ottaa lomautuksen noin hienosti ja toivottavasti tärppäisi jokin väliaikainen työ lomautuksen ajaksi (Niin, tai siis sitten kun ensin olet saanut nauttia lomailusta tarpeeksesi). Ihanat kuvat suolta ja tuolla kyllä mieli lepää. Tuollaiselle kännykkävalokuvauskurssille menisin oikopäätä jos meilläkin päin järjestettäisi. Mahtaisikohan jossain kansalaisopistossa olla sellainen etänä, pitääpä tutukia.
    Kauniita ja leppoisia syyspäiviä sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oikeasti helpottunut siitä, että tehtiin tällainen päätös, kun tilanne alalla on nyt se mikä se on, eikä enää voi edes ennustaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt täytyy vaan malttaa ja odotella ja pitää kulut miminissä. Kyllä se siitä taas ennemmin tai myöhemmin normalisoituu.

      Rahallisesti mikään tilapäistyö ei kannata, mutta vaihtelu virkistää ja siksi hain niitä paria kivan kuuloista paikkaa. Tärkeämpää kuitenkin, että ne saa joku sellainen, jolla ei ole ennestään työtä ja joka oikeasti sitä tarvitsee. Itse otan sitten, jos muilta jää. (Vasta 3 kk:n lomautuksen jälkeen on velvollisuus hakea töitä, mutta sanoin virkailijalle, että menen kyllä mieluusti, jos voin olla jollekulle hyödyksi).

      Tämäkin on kansalaisopiston kurssi, jonka vetää paikallinen valokuvaaja. En oikein osannut odottaa mitään erityistä, mutta oli kyllä heti tosi mielenkiintoista uutta oppia. Ja nythän noille ilta kursseillekin on hyvää aikaa, kun ei tarvi aamulla laittaa kelloa soimaan joka päivä. Joskin herään aina joka tapauksessa samaan aikaan.

      Kiitos samoin Kristiina, nautitaan väreistä niin kauan kuin niitä vielä puissa ja maassa on <3

      Poista
  4. Hyvällä asenteella siellä olet ja nautit myös vähän nyt tästä vapaudesta. Verkkareissa on hyvä olla :) Upeita suokuvia muuten <3
    Ihanaa loppuviikkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olo on tosiaan ihan rauhallinen ja helpottunutkin, kun tehtiin päätös, eikä jääty liian pitkäksi aikaa roikkumaan. Olen niin pitkään ollut yhtäjaksoisesti työelämässä, että tällainen osa-aikainen tauko tuntuu ihan kivalta. Joskin menen tottakai töihin, jos joku ottaa ja voin olla jollekulle hyödyksi. Siihen saakka koitan hyödyttää tekemällä rästiin jääneitä hommia kotona.
      (Nauratti, kun olen ottanut tavaksi katsoa aina aamulla työkkärin sivuilta tarjolla olevat työpaikat ja kahdessa ensimmäisessä ilmoituksessa haettiin myyjiä erotiikkaliikkeeseen Helsinkiin :D. Repeiltiin sille miehen kanssa ja sanoin, että nyt ei kyllä voisi yhtään kauempana omasta osaamisalueesta olla hommaa tarjolla :D. Enkä ihan sen sortin vaihtelua kaipaa, joten niihin en ehkä lähde hakemaan :))

      Kiitos samoin Outi, leppoisaa loppuviikkoa ja viikonloppua heti siihen perään <3

      Poista
  5. Tsemppiä sinulle!

    Olivatko Torronsuon pitkospuut kunnossa! Muutamat viimeiset kerrat niillä kiipeillessäni olen todellakin joutunut urheilemaan kameroiden ja repun kanssa - pitkospuut ovat olleet aina 'työn alla'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan viimeisen päälle kunnossa koko reitin matkalta. Arvostan todella suuresti tekijöitä.
      Luulen, että materiaalien kuljetus ja ehkä myös työn toteutus (tästä en ole varna) onnistuu vain kunnon talvella, eikä niitä ole liiemmin viime aikoina ollut. Oli todellakin ilo kävellä leveitä lankkuja pitkin 🤎.

      Kiitos tsempeistä, olen ihan hyvillä mielin 😇.

      Mukavaa viikonloppua Susanna 🍂🧡🍁.

      T. Annukka (kirjoitan puhelimella, enkä osaa lisätä perusprofiilia)

      Poista
  6. Nyt on taas niin upeita kuvia, että kelpaisivat vaikka oppimateriaaliksi -
    lisää kuviin vesileima - pelkkä toive tai kielto ei estä käyttämästä kuvia "väärin"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista hannah. Torronsuo on niin suosittu kuvauskohde ja hienoja kuvia löytyy pilvin pimein, joten en jaksa uskoa, että nämä omani sieltä ensimmäisten joukossa edukseen esiin pomppaisivat :).

      Kokeilin joskus ihan huvikseni vesileiman tekoa, mutta tuntui niin työläältä, kun ei ole varsinaista sen sortin osaamista, eikä ohjelmaakaan, että luovutin samantien. Eipä sillä niin väliä, jos kuvat päätyvät harmittomaan käyttöön, eikä kukaan väitä niitä omikseen. Tuo jälkimmäinen ei tuntuisi tietenkään kivalta, koska jonkunmoinen vaiva näitten kuvien tänne latailussa kuitenkin on.

      Poista
  7. No jopa on valitusta. Miten minusta kuitenkin tuntuu, että et joudu jonottamaan ruokajonossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mielenkiintoista tietää, miten valitus mielestäsi ilmenee. Itse en hoksaa.

      Poista
  8. Maagisen hienoja kuvia - olen iloinen palautuneesta kuvausinnostasi :)
    Mutta tiedätkö mitä minä nimenomaan kaipaan - Annukan ihanan pitkiä sepustuksia <3 Ethän vain ajatellut, että viime kommenttini kehotti lyhentämään juttujasi. Lauseen oli tarkoitus kertoa, että juuri sinun ja vain sinun pitkiä juttuja jaksan kyllä lukea! Anna mielesi pulputtaa vaan <3
    Aurinkoa päivääsi toivottaen, CC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista CC <3, oli pitkästä aikaa kamera matkassa. Ja kärsivällinen kaveri, joka ei kyllästy, vaikka kykin sammalmättäillä.

      Ja huoli pois, en todellakaan tulkinnut taannoista kommenttiasi kehotuksena lyhentää tekstejä, vaan päinvastoin olin otettu siitä mitä kirjoitit. Käy vaan välillä itselle raskaaksi ne maratonin mittaiset tekstit :D, jotka aiheutuu siitä, että tauot postausten välillä venyy syystä tai toisesta niin pitkiksi, että päähän kertyy niin paljon sellaista, mistä haluaisi kirjoittaa, ettei melkein jaksa itsekään lukea omaa tekstiään alusta loppuun :). Välillä siis saattaa tulla näitä lyhyempiä, mutta tällä hetkellä takaraivossa pyörii kyllä aihe, josta ei mahda lyhyttä pohdintaa saada aikaiseksi, joten pulputusta lienee luvassa :).

      Nautitaan tosiaan väreistä ja auringonvalosta nyt, kun niitä molempia vielä piisaa <3.

      Poista
  9. No mutta, ajatusmaailma on se, miten asioista selvitään. Ihan turha ottaa ressiä asiasta mille itse ei voi mitään. Varmasti myös pikku breikki tekee hyvää ihmiselle. Ja ihan saa kuule luvan kans nauttia.
    Se saattaa olla, että itsekin joutuu kohta pakkolomailee...tai sit aukeaa ihan uudet ovet. Kuulakkaan kauniita päiviä, ja hei, onneks on syksy. Parhautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset. Sitä voi joko jumittaa surkuttelemaan tilannetta tai keskittyä niihin hyviin puoliin, joita siinä on, ja itse olen päättänyt olla vahvasti jälkimmäiseen päin kallellaan. Toki eri asia sitten, jos tästä tulee kovin pitkäkestoista. Silloin täytyy jo alkaa tosissaan miettimään muitakin vaihtoehtoja, että saa jatkossakin sähköt ja muut maksuun.

      Ei ole varmasti helppoa sunkaan alalla, kun kaikesta "ylimääräisestä" nyt säästetään ja ensimmäisenä tippuu monelta pois kampaajakäynnit ja muut itsensä hemmotteluhommat. Ja se on yrittäjien kannalta sääli. Samoin kuin oman itsensäkin, koska kaikenlaiset pikku piristykset ja uudistukset lisää hyvää mieltä ja sitä kautta tuo iloa elämään, vaikka joka tuutista nyt tulee vaan huonoja uutisia ja lisää kustannuksia.

      Olen melkoisen varma, että sulla on siellä jo mielessä ja mietinnässä, mitä uusien ovien takana odottaa. Itse kadehdin rohkeutta avata niitä.

      Mutta nyt nautitaan valosta ja väreistä, kun niitä vielä piisaa. Se on jämpti.

      Poista
  10. Samaa mieltä, että työpaikalla oleminen ilman järkevää tekemistä on äärimmäisen turhauttavaa! Onneksi päädyitte järkevämpään ratkaisuun, etkä sinäkään ole pulassa liiallisen vapaa-ajan kanssa, vaan osaat ottaa siitä kaiken ilon irti. :-)

    Ihana Torronsuo! Minä olen kävellyt tuon kymmenen kilometrin lenkin kerran, ja se oli kyllä aivan ihana (miinus se loppupätkä, kun piti kävellä maantien vartta). Siellä maalaiskylämaisemissa tuntui kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin, ja suolla kävely on aina yhtä ihanaa. Sen sijaan metsäosuudesta en suuremmin pitänyt (en enää muista, miksi), ja louhos oli minustakin paljon vaatimattomampi kuin olin kuvitellut.

    Leppoisaa lokakuun jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kivasta viestistä Satu <3 ja sori, kun katkesi tämä vastailu justiin sinun kohdalla. Iski kiireellinen keikka väliin.

      Torronsuon juurakkoinen metsäosuus on varmaan sen takia vähän tylsähkö (paitsi ne ihanat sammalet), koska metsää on muuallakin, mutta suolla sensijaan pääsee harvemmin kulkemaan. Ja nyt sekin on tehty niin helpoksi, kun kaikki pitkospuut on uusittu ja lankut on tukevia ja leveitä. Arvostan suuresti kaikkia, jotka on siihen urakkaan osallistuneet.
      Ja nyt siellä on myös uusi lisäparkkipaikka, johon lehtijutun mukaan mahtuu muistaakseni 100 henkilöautoa (mutta siitä huolimatta oli ollut viikonloppuna autoja myös tien varressa, joten viikonloppuja kannattaa välttää, jos sinne mielii mennä). Ja siitä uuden parkkipaikan hujakoilta pääsee mukavasti pitkospuille niin, ettei tarvi kävellä maantietä pitkin. Meillä jäi se osuus väliin eli ilmeisesti sinä kävelit Torron kylän läpi.

      Tässä mennään jo toista lomautusviikkoa ja tunnustan, että olen ottanut varsin lunkisti. Jotain sentään olen saanut aikaiseksikin, mutta en läheskään kaikkea sitä, mitä mielessäni maalailin. Mm. satokausikalenterin mukaisista juureksista ja vihanneksista kokkailu on enää kalenteriin tutustumista, kauppareissua ja kokkailua vaille valmis :D.

      Sopivan leppoisaa oloa sulle myös ja edelleen toivottavasti myös kivutonta <3

      Poista
  11. Hei Annukka! Meikäläinen täällä ihan jälkijunassa... Haluan kiittää Torronsuo-jutusta ja sen mukanaan tuomista kivoista muistoista.

    Ja sitten tulin myös peukuttamaan suunnitelmaasi käyttää käsillä oleva aika, surkuttelun sijaan, itsellesi mielekkäisiin tekemisiin. Todellakin, ota tämä lomautus sellaisena inspiraatioiden keräämisen aikana. Kun on aikaa olla altis ja silmät auki, mielessä syntyy kaikenlaista uutta. Omasta kokemuksesta olen huomannut, että se kuuluisa hetkessä eläminen on VÄLILLÄ tosi tervehdyttävä juttu. Tulevia ei kannata surra, koska (kuten jo sanoitkin) niistä ei voi tietää. Työkkäri on hyvä juttu, mutta siinä se.

    Töitä varmasti saat vielä tehdä niska limassa, ja silloin taas mietit että missä ihmeen välissä ehtisi lukea, maalata, valokuvata, rentoutua, laittaa hyvää ruokaa ;), hemmotella ukkelia, tehdä aamulla tai keskellä päivää kivoja suoretkiä, suunnitella sisustusta, tehdä yhden ylimääräisen pilates-harjoituksen, käydä kirjastossa lukemassa kaikki uudet kiiltävän kauniit ja ylelliset lehdet...

    Tiedän, että löydät ihan itse omat kivat juttusi. Uskon vakaasti, että työkuviot selviävät jossakin aikataulussa ja jollakin tavalla. Mutta siis ennen sitä, nauti hetki hyvällä omallatunnolla<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on Leena semmoinen juna, joka kulkee niin hitaasti, että täältä ei kukaan myöhästy :).

      Tässä on nyt toinen lomautusviikko aluillaan ja olen kyllä sujuvasti pysynyt suunnitelmassani suhtautua tilanteeseen niin, että tämä on nyt tämmöinen jakso, jossa taistelu kuvaannollisia tuulimyllyjä vastaan on käynyt ainakin tilapäisesti mahdottomaksi ja nyt odotellaan ja toivotaan, että maailma ennemmin tai myöhemmin rauhoittuu ja elämä tasoittuu. Sen pidemmälle en mieti, vaan keskityn nyt elämään tässä hetkessä, joka tuntuu tavallaan myös ihan hirmu vapauttavalta, koska työpöydän ääressä turhan panttina istuminen ahdistaa tunnollista ihmistä.

      Mulla oli tähän jaksoon mielessä kaikenlaista ylevää ja samalla myös siviilipuolen kuluja säästävää, koska sellaiseen on nyt aikaa ja toisaalta myös tulot tippuu merkittävästi. Tarkoitus oli mm. tutustua satokausikalenteriin, mennä kauppaan ostamaan edullisia vihanneksia ja juureksia ja loihtia niistä jotain maistuvaa, mutta on vähän vaiheessa tämä eli enää aloittamista vaille valmis :D. Myös verhojen lyhentäminen ja verhokiskojen asentaminen sakkaa, samoin kuin kirppiskamojen kasailu, joiden suhteen varmaan kohta tulee perinteinen kiire. (Varasin pöydän useita viikkoja sitten ja silloin arvio oli, että lokakuun loppupuolelle menee ennenkuin vapautuu, mutta ihan hyvin voi olla, että soitto tuleekin jo tänään). Sinne on paljonkin syyskauteen sopivaa vietävää kuten lukuisia ulkolyhtyjä ja ehkä oman taannoisen betoniaskartelupajan tuotoksia (kynttiläkippoja, kukkaruukkuja, ovistoppareita..), jos vaan kehtaan viedä. Tulee samalla siivottua ulkorakennusta, joka on alkanut pahemman kerran rönsyilemään.

      Eilen kerkisin haravoida pihan, keräillä omenat ja leikata viimeistä kertaa nurmikon hyvän sään aikana. Tänään tulee vettä taivaan täydeltä ja nyt vaan tyytyväisenä myhäilen, kun ei tarvi taistella liiskaantuneiden lehtien kanssa, eikä työnnellä leikkuria märässä maassa.
      Myös lakanat kuivasin eilen ulkona (säästän kuivausrummun sähkökustannuksissa :)) ja sekin lämmittää mieltä.

      Tänään kävin aamulla tunnin metsälenkillä ja vedin siihen päälle kolmen vartin lihaskuntotreenin. Illalla on keramiikkakurssi ja huomenna jatkuu valokuvakurssi. Että kyllä tämä aika tässä kuluu, hyvä jos riittää :).

      Hyvää mieltä ja leppoisaa meininkiä Leena <3

      Poista
  12. Mahtavaa, että ehdit hoitaa nuo omppu- ja ruohikkohommelit ennen näitä ravakoita sateita. Ja ulkona kuivatettu pyykki on niin ihanaa!

    Ulkoa sitä paitsi saa aina hyvää mieltä ja energiaa, ei niin väliä mitä siellä tekee. Toistaiseksi on keskellä päivää valoisaakin. Ainakin vähän aikaa. Sitten hämärämmillä keleillä ehtii kyllä verhojen ja juuresten kimppuun :).

    On muuten hassua, että näissä asioissa ei ole oikeastaan kyse ajan määrästä niinkään, vaan silloin kun on hyvä meininki, aikaa kyllä tuntuu järjestyvän ja riittävän kaikenlaiseen. Ja vastaavasti, vaikka olisi vapaa-aikaa vuorokauden ympäri, joskus ei saa aikaiseksi mitään. Pelkkä haahuilu se vasta onkin kamalaa ja siitä tulee surkea olo. Onneksi sulla näyttää siellä olevan hyvä meno. Hyvä Annukka <3

    Ja kiva, että minä ehdin tähänkin junaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy varmaan kohta siirtää sänkykin ulos, kun vietän siellä näköjään nyt kaiken liikenevän ajan, jota tällä hetkellä on ihanan paljon.
      Justiin tultiin ystäväni kanssa Liesjärven kansallispuiston poluilta Eerikkilän urheiluopiston maittavan lounaan kautta kotiin ja tarkoitus olisi vielä lähteä pelaamaan jahka ukkeli tulee töistä. Kiirettä siis pittää :D. Positiivista sellaista. Ja positiivista on sekin, että väliin on aina mahtunut myös töitä. Pysyn kärryillä ja tunnen oloni tarpeelliseksi.

      Ja se on just noin kuinka sanot. Usein käy niin, että jos on "liikaa" aikaa, se menee helposti sellaiseen hohhailuun, että mistähän kaikista suunnittelemistaan kivoista tekemisistä aloittaisi ja lopulta huomaa, että päivä onkin pulkassa, eikä tullut aloitettua mistään, kun koko ajan oli sellainen olo, että mikäs kiire tässä, kun aikaa on.... Se tosiaan harmittaa, jos menee "päivä hukkaan". Ihan eri asia kuin se, että on alunperin päättänyt ettei aiokaan tehdä yhtään mitään (paitsi että silloin sitä yleensä intoutuu nimenomaan tekemään :)).

      Varmaan nyt tässä jaarittelen samoja asioita kuin monta kertaa aiemmin, mutta en lähde nyt tarkistelemaan takakäteen.

      Luvassa on kolme päivää kaatosadetta putkeen, joten tänään kannattaa nauttia. Jääkööt juurekset odottelemaan huonompia aikoja.

      Junaillaan taas <3

      Poista
  13. Lukaisin useammankin postauksesi nollatakseni päätäni ja saadakseni muuta ajateltavaa. Kiitos!
    Jossakin oli herätysaikasi ja koin miltei kateutta. Mekin nautimme hitaista aamuista, mikä tarkoittaa, että kello soi ennen kuutta joka arkiaamu ja kehoni on niin tottunut rytmiimme, että viikonloppuisinkin havahdun samaan aikaan. Minä laskeudun alakertaan oloasussani vasta, kun siellä on puuhellassa tuli ja minulla silmät piirrettyinä. Olen kehittänyt ripsivärimeditaatiorutiinin, jota ilman en herää kunnolla. Kirkasvalolamppu auttaa omalta osaltaan päivään virittäytymisessä. Kiireettömyys on elintärkeää minulle. Avaan puhelimenkin yleensä vasta autossa, kun alan kuunnella aamumeditaatiotani, johon uppoudun ajomatkallani.
    Lomautus on suonut sinulle varmaan monenmoisia tunnetiloja. Tekstisi vaikuttaa toiveikkaalta. Toivon sinulle leppoisaa lokakuuta! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos molemmista viesteistä Tuija, toiseen vastasinkin aiemmin, mutta lomautetun aika näyttää kuluvan niin joutuin, että tuli pikku tauko tähän väliin.
      Kuvailusi alakertaan laskeutumisesta kuulosti suorastaan kuninkaalliselta :) ja sitähän se lähes onkin, kun voi astella kauniina puuhellan valmiiseen lämpöön.

      En muista milloin olisin edes ripsiväriä käyttänyt, kun sekin tuntuu nykyään olevan mulle "liikaa". Mutta toisaalta pelkällä ripsarilla saa olon tuntumaan hyvinkin laitetulta, kun sitä laiskuuttaan laittaa vaan harvoin. Ja onhan sillä ilmeeseen iso merkitys.

      Meillä on vuosia ollut ruokapöydän päällä olevassa valaisimessa päivänvalolamput (6400 K). Ei tarvi tihrustella lehteä lukiessa ja herääkin heti, kun räpsäyttää keittiöön valot päälle. Ei tosin mikään tunnelmallinen valaistus, mutta kynttilä pöydällä ajaa sen asian.

      Lomautus on lutviutunut niin liukkaasti, etten ole ehtinyt oikein tunnetiloja mietiskellä. Paitsi niiltä osin, että koko ajan tuntuu olevan hyvä olo ja se on kiva tunne se.

      Leppoisaa ja vielä hetken myös loistavaa lokakuuta teille molemmille myös.

      Poista
  14. Ehkä toi lomautus on ennemminkin mahdollisuus kuin uhka! Nyt on tilaisuus tehdä mitä ei ole välttis aiemmin ehtinyt ja siinä on vain taivas rajana! Kyseessä kuitenkin käsittääkseni tilapäinen ratkaisu? Halit ja ELOiloa lomautuspäiville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä on ehdottomasti enemmän mahdollisuus ja tuntuu, että päivät menee ihan älyttömän äkkiä, kun kaikkea kivaa tekemistä on niin paljon. Ja aina välissä vähän onneksi töitäkin, ettei ihan kuollutta ole silläkään saralla. Voisin hyvin tottua tähän, eikähän tässä enää hirveitä aikoja ole, kun voin alkaa havitella osa-aikaeläkkeelle :). Harjoittelen tässä nyt sellaista elämää samalla. Rahatonta, mutta vapaata.

      Haleja sinnekin ja mielenrauhaisaa viikonloppua <3

      Poista
  15. On ollut tarkoitus kommentoida kunnolla ja pitkästi, mutta kun en ole ehtinyt, niin nyt edes tälleen lyhyesti kännykällä; lomautus on tietenkin sinällään kurja juttu, mutta ihanaa, että osaat suhtautua siihen positiivisen kautta. Ja lepo ja breikki töistä tekee varmasti hyvää! Jatkan pidemmin, kunhan saan itseni blogin ääreen tietokoneella. Siihen asti pus ja aurinkoisia päiviä! 💛☀️ t: Emma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauti alkavasta syyslomasta ja reissusta Emma nyt vaan. Täällä ollaan sen jälkeenkin ja ehditään moneen kertaan "rupatella" pitkästikin. Itsekin aion laittaa koneen kannet kohta kiinni ja keskittyä viikonloppuna muihin juttuihin.
      Luotan siihen, että lomautus on tilapäinen juttu ja asiat maailmalla rauhoittuu. Siihen asti otan hyvillä mielin kaiken irti poikkeuksellisen paljosta vapaasta.

      Ihanaa reissua teille ja hyvää mieltä muutenkin <3

      Poista
  16. Oi miten ihanat kuvat ja positiivinen teksti.
    Nauti hetkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos TeSa.
      Olen ottanut tilanteesta hyvän irti ja viettänyt kaiken liikenevän ajan raikkaassa ulkoilmassa nyt kun siihen on tavallistakin paremmat mahdollisuudet. Mieli on hyvä ja olotila muutenkin.

      Mukavaa viikonloppua ja sopivan leppoisaa lokakuun jatkoa sinulle.

      Poista
  17. Ihanat kuvat! Kuten olemme aiemmin toisillemme todenneet, tuonne Torronsuolle on ihan pakko päästä. Minäpä tutkin vähän karttoja, koska tuollainen 10 kilsan patikka kiinnostaisi nimenomaan vähän pidemmän ajomatkan päässä.

    Tiedän tuon tunteen, kun on vapaalla ja huono omatunto. Itse en ole ollut lomautettuna, mutta opiskeluaikana oli useita kertoja tunne, että pitäisi tehdä jotain tuottavaa sen aikuisopintorahan eteen ja silloin AMK-koulutus oli yhtä lastenleikkiä runsaine vapaapäivineen.

    Älä huoli! NAUTI!! Harvinaisia tilanteita aikuisiällä, toki toivottavasti harvinaisia ja jää ainutkertaiseksi. Eihän lomautettuna oloa voi kellekään toivoa.

    Ihanaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä viikolla Torronsuolla olisi varmaan ihan mahdotonta päästä etenemään yhtään, kun on syysloma (heillä kenellä on) ja ihan pomminvarmasti järjetön ruuhka. Mutta tuskin sinne just nyt olet(te) lähdössäkään, joten oli sinällään turha tieto 😇.

      Mun omatunto on selvästi rauhoittunut parin viikon aikana ja nyt otan ihan vaan rauhassa päivän kerrallaan. Tekeminen ei ole loppunut, ennemminkin aika 😁, mutta tottakai isossa kuvassa toivon, että tilanne muuttuu ja jonain päivänä voidaan porukalla jatkaa ponnisteluja paremman tulevaisuuden puolesta. Tai edes ihan tavallisen.

      Tulee näin nimettömänä tämä, kun en osaa kännykällä muuta.

      Terkkuja ja rattoisaa kaikkea Vivi & co 🙋‍♀️🍂🧡🍁. T. Annukka

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi