Sivut

sunnuntai 6. helmikuuta 2022

10 MINUUTTIA, 10 KUVAA

En muista milloin olisin viimeksi kuvannut ihan oikealla kameralla mitään, mutta torstaina tuli töitten päälle kiire ajella järven rantaan auringonlaskua metsästämään.

Matkalla meinasin pakahtua, kun näin pellon yllä leijuvan sumun ja sen keskeltä pilkottavan ladon. Ihan uskomattoman kaunis näky, mutten uskaltanut liukkaalla pysähtyä, kun takaa tulevilla tuntui olevan kiire kotiin. 

Myöhästyin varmasti siitä kaikkein kauneimmasta hetkestä, mutta ehdin ottaa tasan nämä kymmenen kuvaa ennenkuin kamerasta hyytyi akku ja omista sormista katosi tunto. Olen ne varmaan pikkutyttönä palelluttanut niin moneen kertaan niin pahasti, etten pysty enää montaa minuuttia pitelemään kylmää metallia kädessä, vaikka oli sormikkaatkin. Pakkasta oli kuitenkin liki parikymmentä astetta, mutta kauneus vei voiton. Ja se, että kuvat on otettu iltapäivällä vähän viiden jälkeen ja oli vielä näin valoisaa.








Otin kuvat enempivähempi sokkona ilman silmälaseja ja kotona ilahduin, kun osa mielestäni onnistui siitä huolimatta hyvin. Esittelin niitä innoissani miehelle, joka vastasi ykskantaan, että  "Tää sama oksa on nähty jo aika moneen kertaan" Totta :).  




                        Kuvat otettu 3.2.2022. 


Tarkoitus oli alunperin kirjoittaa siitä, millaisessa sumussa elin kuvien ottopäivää edeltävän vuorokauden, mutta nyt on pakko välttää liian intensiivistä koneella istuskelua. Se ehti jälleen kerran kostautua, mutta siitä tuonnempana. Tällä kertaa näin.

Voikaatten hyvin.



27 kommenttia:

  1. Todellakin kauniinta kuvia olet saanut kuvattua. Silmä nauttii näkymästä ja tulee rauhallinen tunnelma:)
    Kiitos kuvistaja kyllä tuota oksaa voi katsoa vielä toistekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma. Ihan uskomattoman kaunis oli se sumu (joka ei kuvissa oikein näy). Ja pastellivärit myös.

      Oksa on tosiaan mun kuvissa aika nähty, koska käyn tuolla rannassa usein ja se on ainoa puu :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos paljon Virpi <3, oli ihan superkaunis keli.

      Poista
  3. Kiitos, kun uhrauduit sormiasi kylmettäen. Tuontapaisessa maailmassa ajelin viime viikolla kotiin. Hämärä laskeutui hurauttaessani kotipihaan. Jospa tulevalla viikolla olisi taas vastaavia tuokioita tallennettavaksi ainakin sieluni sopukoihin.

    Suloista sunnuntai-iltaa Annukka! Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Tuntui vähän pelottavalta lähteä autolla liikkeelle vielä vähän huteran olon takia (syystä, jonka sulle toisaalla kerroin), mutta kannatti.

      Välillä harmittaa, ettei ole tullut kuvattua, mutta sitten taas toisaalta olen nauttinut jokaisesta kauniista hetkestä senkin edestä ihan muuten vaan vailla mitään itse itselle asetettua "suorituspakkoa" (hyvän kuvan metsästystä).

      Näyttää parhaat kelit osuvan aina arkipäiviin, mutta kaikki otetaan ilolla vastaan.

      Ja kiitos samoin.

      Poista
  4. Aivan upeita talvisia kuvia. Jotkut oksat on vain kuvauksellisempia kuin toiset :)
    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle ihana Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu, johon oksa kuuluu (mikä tuo muuten on, jossa on noita "minikäpyjä"? leppä?) on rannan ainut vähänkään kuvauksellinen puu, joten ei ihme, että ukkeliakin jo kyllästyttää :D. Muut on sellaista risukkoa ja hankalassa paikassakin, joten en lupaa, että olisi viimeinen otos oksasta.

      Kiitos samoin Outi the Artist <3

      Poista
  5. aika usein otan taustakuvaksi kuviasi - niin tänäänkin ja juurikin tuon oksan -

    kevättä kohti
    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa hannah pitkästä aikaa (tai mitäpä täällä käviskään, kun ei täällä mitään tapahdu kuukausiin).

      Mun on nyt pakko tunnustaa, että vähän häkellyin tästä viestistäsi. On kiva kuulla, että tykkäät kuvistani ja olet kelpuuttanut taustakuvaksi asti, mutta sitten taas toisaalta vähän häiritsee tieto siitä, että kuviani poimitaan ilman, että tiedän siitä itse (nythän toki tiedän) ja että minulta on kysytty lupaa.

      Olen oikeasti niin kiltti, että mulle on vaikea tätäkin nyt sanoa, kun moni muu on jo tuonne blogin tietoihin kirjoittanut, että kuvien käyttö ilman lupaa ehdottomasti kielletty.

      Ei sitä taustaa tarvi poistaakaan, kunhan ei lähde koneeltasi mihinkään eteenpäin.
      Mutta koska tiedän, että tiedät paikan, niin vinkkaan, että tuo oksa löytyy Ruisluodon rannasta, jos haluat käydä kuvaamassa sen ihan itse ;).

      Ja kevättä kohti tosiaan mennään. Päivä on jo reilusti yli pari tuntia pidentynyt.

      Poista
  6. Seesteisen kaunis ja taianomainen tunnelma kuvissasi.

    Tervaleppä näyttää olevan. Seuraan samaisten rannan puiden lehtien puhkeamista aina jäiden lähdön jälkeen toukokuussa, kun aloitan kesäkauden järvessä juoksemisen. Muilla puilla on jo vihreät lehden alut, leppä on viimeinen. Kaikkia sitä oppii huomaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara. Oli varmaan nopein kuvaussessio ikinä :).

      Kotona vielä tarkistin, että kamerassa on akkua, mutta patteri tyhjenee pakkasessa niin äkkiä, että oli punaisena jo ekan kuvan jälkeen.

      Mutta niin vaan tuli varmaan ekaa kertaa ikinä ladattua kaikki kuvat tänne. Ei jäänyt yhtään ylimääräistä. Yleensä on niitä samoilta jalansijoilta otettuja kuvia niin paljon, että tuskastuttaa se valinta. Ihan kuin sillä olis katsojan kannalta edes merkitystä, mutta kun on pöljä niin on. Minä siis.

      Ei mene kauaa, kun sulla alkaa taas järvijuoksu- ja kevättarkkailukausi. Jokuset lumityöt kuitenkin ehkä ennen sitä. Semppiä edelleen!

      Poista
  7. No olet tosiaan onnistunut nappaamaan aivan ihania kuvia. Ja noin kauniita oksia kelpaa kyllä kuvata useammankin kerran. Mukavaa alkavaa uutta viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua huvittaa itseäkin toi oksa-asia, koska se on sattumoisin rannan ainoa puu, jonka lähelle pääsee. Ja koska ajelen usein justiin tuolle nimenomaiselle rannalle silloin, kun iskee kuvausinnostus ja keli suosii, niin se oksahan sitten sattuu joka reissulla kuvaan. Ei jaksanut enää miestä pahemmin kiinnostaa, vaikka aina kiltisti katsookin kuvat kun intoilen.

      Kiitos sitä samaa Kristiina <3

      Poista
  8. Nämä värit <3!

    Tekisi mieleni ryömiä näihin kuviin sisälle ja piehtaroida niissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryömi ihmeessä :) <3

      Se tässä Suomen talvessa vaan tuppaa olemaan, että kun on maisemat kauneimmillaan ja taivas kirkkaimmillaan, niin samalla on myös lämpömittari vahvasti sinisen puolella. Oikeasti pelkäsin, että nyt meni peukalot kuolioon, mutta istuin niiden päällä autossa ja laitoin penkinlämmittimen täysille, niin vähän helpotti. Ajaessa piti jättää toinen käsi vapaaksi :).

      Poista
  9. Näiden kuvien äärellä voi vain huokaista ja sanoa, ehken kaipaakaan niin kovin kesää. Kyllä talvi vaan voi olla jumalaisen kaunis ja ihan mielettömällä tavalla olet sen taltioinut kuviin.

    Sydämellistä uutta viikkoa Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D. Mun mieletön tapa oli räpsiä kilpaa tyhjenevän akun ja tunnottomiksi paleltuvien sormien kanssa :D. Mutta niin vaan kerkisin 10 kuvaa saamaan talteen ja vaikkei niissä näykään se usva tai sumu tai kumpi se nyt onkaan niin selvästi ja kauniisti kuin siellä rannassa, niin ihanat pastellivärit kuitenkin.

      Moni tuntuu kaipaavan jo kesää tai kevättä vähintään, mutta mulla ei ole kiire. Pelkään, että kuluu tää elämä muutenkin ennenaikojaan loppuun, joten parempi vaan elää sitä hetkeä joka on meneillään. Olematta silti mikään Carpe Diem- pakkopositiivari.

      Kiitos samoin Tiia <3

      Poista
  10. Satumaisia kuvia. Voin kuvitella itseni keijukaisena liitelemässä eteerisesti just noissa pastellisissa maisemissa <3 Ainoa vaan, että vain kuvan maisema ja värit ovat totta.
    Mua toisinaan huvittaa sama asia kuvatessani. Ne aina samat kauniit oksat ja mikä milloinkin sattuu kohdalle. Toisinaan mietin itsekin että tästä kuvasta on jo ne sata kuvaa. Ja sitten otan yhden lisää.
    Toivottavasti sun sumuinen vuorokausi on jo kääntynyt kirkkaampaan suuntaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mäkin voin kuvitella sut sinne leijailemaan, kun sulla on se Maijapoppassateenvarjokin, jonka kanssa voi ihan varmasti lentää <3

      Ja joo, sitä kun on aika rajalliset ne reviirit, joihin arki-iltoina ehtii tai tulee lähdettyä käppäilemään ja/tai kuvailemaan, niin väkisin sieltä aina ne samat yksityiskohdat pistää silmään. Ja mikäs siinä, mutta kyllähän se välillä vähän tympiikin. Ja just nyt mulla olis pakottava tarve tai ainakin kaipuu päästä johonkin vaihtamaan maisemaa. Mutta ei ole Elviksellä tsäänssejä lähteä, kun ei ole tuuraajaa, joten samoja polkuja sit vaan tallataan.

      Ja luojan kiitos, sumu kesti tällä kertaa vaan päivän. (Tuli samanlainen huimauskohtaus kuin joitakin vuosia sitten, mutta silloin se kesti 2 viikkoa, enkä pystynyt edes kävelemään kaatumatta. Hrrrr. Se on ihan hirveää).

      Ollaan kirkkaalla ja iloisella mielellä <3

      Poista
  11. Ollaanks me heräämässä henkiin, minäkin mietin, josko kaivaisi oikean kameran naftaliinista. Vihdoinkin.

    Tiedän niin ton tunteen, kun näkee jossain kuvattavaa. Olisi niin kuin pakko pysähtyä. Pakko ottaa kuvaa...

    Ja hienoja kuvia oletkin saanut, rauha, rauha. Heh, toi ukkelin kommentti, ei ne mitään ymmärrä ;) Oksahan on joka kerta erinäköinen ja siks kuvattava. Jatketaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kömmitään pimeydestä valoon ja montun pohjalta maan pinnalle :D.

      Voi, toivon, että kaivaisit kameran esiin. Sun kuvat on niin huikeita. Myös kännyllä otetut, en niistä pystyisi mitenkään tietämään, mikä väline on ollut kyseessä, mutta jotenkin siihen kameralla kuvaamiseen suhtautuu eri tavalla. Se on vähän niinkuin sellasta juhlaa. Parhaimmillaan siis, ei aina. Ainakin musta tuntuu, että jos on alunperin hyvällä mielellä, kuvatkin onnistuu ihan tosta vaan, mutta jos lähtee väärällä jalalla liikenteeseen sillä mielellä, että menenpä vähän kuvailemaan, josko tää ketutus tästä laantuisi, niin ei tuu mitään. Jotenkin se huono fiilis siirtyy kuviin, kaikki näyttää ihan tyhmältä ja ärsyttää vaan enemmän.

      Oksa kuuluu ainoaan puuhun, joka siinä rannalla kuvauseteäisyydellä kasvaa, joten se on tosiaan aika moneen kertaan nähty, mutta toisaalta niin on ukkelikin :D. Jotain pysyvää tarttee elämässä olla.

      Jee, jatketaan, ihana kun oot taas elossa <3

      Poista
  12. mä vaihdan screenin taustakuvaa viikottain omaksi ilokseni - en jaa niitä kenellekään - lähde voi olla vaikka iltalehden joku puhutteleva kuva. luontokuvista on vaikea tunnistaa paikkaa, joten ole huoletta!

    hannah

    VastaaPoista
  13. Upeat upeat kuvat ja sinä ihana jaoit ne meille <3 Valoa uuteen viikkoon <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkanen, paleltuneet peukalot ja pikku paniikki parantaa kuvien laatua :D.

      Kiitos Taru ja auringonsäteitä sulle <3

      Poista
  14. Mä en osaisi ottaa edes kymmenessä vuodessa noin upeita kuvia 💛 Pakko oli tulla tämä toteamaan tänne ja mennä nyt nukkumaan ilman sen järkevämpää sanottavaa. Valvon täällä ihan outoon aikaan koronapäissäni, mikä johtuu vain siitä, että olen parin vuorokauden aikana nukkunut niin paljon (mun pahin koronaoire on ollut ihan totaalinen väsymys), että vuorokausirytmi on mennyt ihan totaalisen sekaisin.

    Vielä kerran: sun kuvat 💗💗💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa päteä tähänkin se, että parasta jälkeä tulee silloin, kun kaikkein vähiten yrittää :).

      Mutta kiitos kovasti kuvakehuista. Oli kyllä ihan satumaisen kauniin kelin ansiota nämä.

      Toivottavasti sait levättyä ja jahka tauti on kokonaan ohi, virtaa on tuplasti (varokaa maailma :D).

      <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi