Sivut

tiistai 8. maaliskuuta 2022

HUOLESTA TOISEEN - KAIKKI KONSTIT KÄYTTÖÖN

Moni asia, joka vielä vähän aikaa sitten tuntui tärkeältä ja toi iloa, on yhtäkkiä menettänyt merkityksensä. 

Ei tunnu oikealta jatkaa kirjoittelua tavarankarsinnasta, vaikka urakoinkin taannoin kuvat vaatekaapista valmiiksi ja aikomus oli ainakin kylppäristä kirjoitella myös, mutta niiden aika ei ole nyt, enkä tiedä onko myöhemminkään.  

Jotenkin on kuitenkin tarve purkaa ajatuksiaan sanoiksi ja oikeastaan jo ennen kuin meneillään olevat hirveydet alkoi, olin pohtinut mielessäni aihetta "Onko pakko paras (tai peräti ainoa) muutosmotivaattori?". Ei liittynyt sotaan, josta silloin ei ollut tietoa, vaan ihan vaan oman terveyden eteen tehtäviin asioihin. 

Silloin olisin vielä vastannut, että en onneksi ole vielä pakon eteen joutunut, mutta nyt tuntuu sekin asia omalla kohdallani jossain määrin muuttuneen.



Tulppaanikuvan ei ole tarkoitus olla synkkä, vaikka siltä näyttääkin. Otin sen joskus huolettomassa helmikuussa, kun ikkunasta tulvi valoa ränsistyneen kimpun läpi ja toi esiin sellaisia yksityiskohtia terälehtien pinnassa, että katsoin kukkaa sen jälkeen ihan eri silmin.

Mutta palatakseni alunperin aikomaani aiheeseen, pitänee ensin päästä alkuun.





Olen aina ollut sellainen, että jos joku asia omassa elämässäni alkaa toistuvasti ja pitkäkestoisesti häiritä mieltäni siinä määrin, että tiedostan asian vaativan jonkunlaista muutosta omissa tekemisissäni tai tekemättä jättämisissäni, tarvitaan hetki, jolloin mittani tulee kertakaikkiaan täyteen. Silloin syntyy päätös ja alkaa muutos.

Taannoinen raivausprojekti on hyvä (tai paremminkin huono) esimerkki siitä, kuinka voin vaikka useamman vuodenkin ahdistua jostain siivoamattomasta kaapista, mutten silti tee sille mitään ennenkuin ärsyyntyminen omaan saamattomuuteen kasvaa niin suureksi, että tartun toimeen. Sen jälkeen kaikki on yleensä helppoa. Tai jos ei aina helppoakaan, en luovuta ennenkuin olen täysin tyytyväinen, joka tässä raivaushommassa tarkoitti talon jokaikisen kaapin ja laatikon perusteellista perkaamista.

Vähän sama koskee helmikuun alussa tekemääni päätöstä siitä, että nyt saa viininlipittely riittää. Ei siksi, että joisin sitä jonkun ulkoisen mittarin perusteella liikaa, vaan siksi, että aloin itse inhota tapaani ottaa etenkin pitkän vastoiskäymisjakson johdosta stressaantuneena viinilasin illalla sohvan nurkkaan istuessani käteen, vaikkei yhtään tehnyt edes mieli. Tuntui vaan, että lasillinen rentouttaa, vaikka totuus onkin, että se yksikin annos heikentää unenlaatua entisestään.

Viini sai siis jäädä sillä samaisella päätöksellä, mutta viimeinen sinetti asialle tuli, kun pari päivää päätöksestäni kävin kahden koronavuoden jälkeen työterveystarkastuksessa ja maksa-arvoni (GT, jota käytetään mm. alkoholin suurkulutuksen mittarina) oli koholla. Säikähdin ihan tosissani ja sanoin tt-hoitajalle, että nyt taitaa korona-ajan viinit kostautua, koska stressinaiheista ei ole ollut pulaa, mutta hoitaja oli sitä mieltä, että ei kyllä pitäisi näillä määrillä nousta. Oikeasti kerroin hänelle totuuden ehkä jopa yläkanttiin, koska olen tässä suhteessa jossain määrin inhorealisti ja suurentelen asiaa tarkoituksella itse itselleni. 

Halusin kuitenkin, että arvo otetaan täysin viinittömän kuukauden päästä uudestaan, koska siinä ajassa sen pitäisi palautua normaalitasolle sikälimikäli kyseessä on alkoholista aiheutuva nousu.

Vaan kuinka kävi? Täysin tipattoman kuukauden jälkeen arvo oli kohonnut entisestään. Ei kuulemma mitenkään "merkittävästi", mutta itselleni liikaa kuitenkin.

Syyllinen ei siis ole alkoholi, mikä on tietysti hyvä asia, mutta toisaalta olisi ollut "helpoin" vaihtoehto. Nyt sitten vaan mietin (stressaan) mistä on kyse ja nouseeko vieläkin, mutta pieni on tämä murhe kaiken muun rinnalla. 




En syö lääkkeitä, enkä käytä hormonivalmisteita, joten nyt kokeillan tämä kuukausi niin, että jätän pois kaikki vitamiinit (käytössäni on tällä hetkellä vain D- ja B), hivenaineet (sinkki ja magnesium), omegat ja ainoana uutena aineena alunperin hieman epäilemäni, mutta selkeää apua tuoneen KSM66:n  ja jopa yrttiteet, jonka jälkeen jälleen katsotaan, onko mitään vaikutusta vai vaaditaanko lisätutkimuksia. 

Labrakokeet ottanut hoitaja sanoi, että syyllinen voi olla myös vaikkapa sappi ja kyseli mahdollisista oireista (mm. polttelusta rintalastassa), joita kieltämättä yhden jakson ajan oli, mutta ei enää pitkään aikaan. Tai voi olla että on ajantaju jo mennyt tässäkin asiassa.

Googlailemalla onnistuin luonnollisesti löytämään vaikka mitä vakavia sairauksia, joista kohonnut GT-arvo voi kertoa, mutta nyt on vaan pakko jättää selailu syrjään siinä missä jatkuva uutisvirran seurantakin. Alkaa olla herkästi ahdistuvalle liikaa, enkä halua alkaa keskittymään liikaa itseeni tai ruveta luulosairaaksi. Tuntuu jo muutenkin tekstin edetessä ylipäätään ihan tyhmältä kirjoittaa koko asiasta.




Muttamutta. 

Olen myös sitä mieltä, että silloin kun kaikkein vähiten jaksaa, silloin yleensä myös kaikkein eniten kannattaa pitää itsestään hyvää huolta. Ristiriita vaan on siinä, että jaksaakseen huolehtia vaikkapa hyvästä ravinnosta, pitää ensin olla riittävästi voimia siihen. Ja niitä voimia ei tule, jos ei syö hyvin ja säännöllisesti.

Omalla kohdallani tässä tuli tavallaan avuksi se aiemmin pohtimani pakko. Paitsi veriarvon takia, myös siksi, että en vaan yksinkertaisesti selviä kaikesta tämänhetkisestä stressistä ja ahdistuksesta, jos vielä syönkin huonosti. Ja sitä mukaa myös nukun huonosti tai en ollenkaan. Painajaisilta ei meistä varmaan kukaan ole viimeaikoina voinut välttyä ja jos on, niin onnittelut siitä. Vahvoja ihmisiä tarvitaan. 


Pitääkseni ajatukset koossa, päätin kokeilla tehdä tästä kuukaudesta sellaisen, jonka aikana teen kaiken syötävän itse. Paitsi leivän, koska syön vain jälkiuunileipää, eikä ole hajuakaan miten ja millaisessa uunissa jälkiuunileipää tehdään. 

Nähtäväksi jää, miten täysin lisäaineeton kuukausi vaikuttaa olotilaan. Toivottavasti energisoivasti, koska sitä tässä nyt tarvitaan.




Aloitin projektin kaivamalla mehupuristimen esiin ja olen nyt tehnyt pitkästä aikaa ihania raikkaita mehuja porkkanoista, vihreistä omenista, kurkusta, sitruunasta, limestä, varsiselleristä, tyrnistä ja mistä kaikesta, en muista. Valikoima on loputon, koska muutama vuosi sitten joululahjaksi saamani Wilfan Slow juicer puristaa mehua vaikka pahvista. 

Päätin myös rehvakkaasti tehdä proteiinipatukoita itse.

Homma vaan tyssäsi kohtsillään siihen, että kun käynnistin blenderin, se sanoi "Wow" ja pysähtyi. En tiedä oliko syynä se, että käytin kuivattujen taateleiden sijasta tuoreita, joita en kuvitellut meilläpäin olevan edes myynnissä, mutta sellaisia Lidlistä ostamassani laatikossa kuitenkin oli.

Myös sauvasekotin tukehtui, joten muussasin ainekset lopulta lihasvoimalla ja lusikalla lasivuoan pohjalle painellen. 



10 min uunissa, jäähdytys ja valmista tuli. Päälle ennen uuniin laittoa jälkikäteen ripotellut mantelilastut ja kurpitsansiemenet jäivät irtonaisiksi ja varisivat pitkin pöytää, mutta hyvää tuli. 



Kääräisin vielä voipaperiin ja narua päälle, koska teippi ei pitänyt. Eihän tuo kovin kätevä jumppakassissa ole, mutta omaan silmääni kaunis ja sisältö todellakin täyttävä.



Vähän jo kellastumaan kerinnyt lehtikaali kelpaa hyvin pannulla paistettavaksi. On helppo ja kelpo lisäke vaikka ihan sellaisenaan pastan tai minkä vaan päälle. 




Pitäisi jättää nämä ruokakuvailut tosiaan muille, kun aina näyttää joltain kelmeältä kasalta, on lautasella mitä vaan, mutta siinä kuitenkin simppeli etäpäivän lounas, jossa on gluteenitonta pastaa (sitä en myöskään tee itse), broilerinfileesuikaleita ja sitä lehtikaalia. Vaikka kuvassa muulta näyttää, lautanen on pienehkö, koska täytyy taas palauttaa säännöllinen rytmi ja järkevä annoskoko arkeen. On päässeet nekin unohtumaan.

Tänään oli neljäs aamu tätä "vitamiinivapaata" aikaa ja pää särki niin, että tuntui räjähtävän. On  varmaan merkki siitä, että mehut sun muut on alkaneet saada jonkunmoista puhdistumisprosessia käyntiin ja pää reagoi siihen. Tai sitten ei.



Muita iloa tuovia, tai ainakin jollain lailla järjissään pitäviä asioita on uuden kasvun seuraaminen. 

Nämä avokadon siemenet laitoin veteen 19.2. ja tasan kahden viikon päästä siitä pari ensimmäistä kiveä oli alkanut halkeilla ja nyt odottelen mielenkiinnolla, milloin luvattuja yksittäisiä juuria alkaa ilmestyä näkyviin. Kärsivällisyyttä vaatii, mutta ei muuta. Lautanen on lämpimällä kylppärin lattialla ikkunan edessä, eikä ole siinä kenenkään tiellä, eikä myöskään vaarassa saada saippuaa tai muuta päällensä. 



Vintin viileähkössä työhuoneessani vihertää ja kasvit näyttävät mullanvaihdon tai -lisäyksen jäljiltä työntävän uutta alkua, joka antaa toivoa. Sitä samaa soisin kaikkein eniten sitä ihan oikeasti tässä hetkessä tarvitseville.

Voi kunpa kaikki kääntyisi hyväksi. Rauhan keinoin. 

30 kommenttia:

  1. Kauniit paketit olet tehnyt patukoillesi:) Taitavat olla melko maukkaitakin:)
    Tänä aamuna koiralenkillä taas mietin sinua, mitähän kuuluu, kun ei vähään aikaan ole tullut blogikirjoitusta. Jännä tunne kun tulee mietittyä ihmisiä joita ei ole koskaan tavannutkaan mutta täällä blogeissa "tullut tutuksi". Sinä olet yksi heistä:) Juttujasi on mukava lukea, ovat sitten hauskoja tai ikäviä. Osaat kirjoittaa mukaansatempaavasti ja asiat ovat mielenkiintoisia.
    Kunpa kaikki kääntyisi hyväksi, toivon todellakin samaa kuten varmasti monet meistä. Täällä kotona on miehen kanssa puhuttu että pitäisi jättää jotkut uutiset katsomatta. Mies osaa sen taidon vähän paremmin mutta mun tulee seurattua enemmän ja sitten ahdistaa. Onneksi meillä on tuo lellipoika jonka kanssa pääsee aika usein ulos lenkille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Irma jo niin pitkä yhteinen historia, ettei oikein itsekään meinaa uskoa, ettei olla koskaan tavattu. Lähellä tosin oli sekin, mutta lopulta jäi :).

      Mutta niin se on, että vuosien mittaan ihmisistä muodostuu vahva mielikuva tekstien perusteella, vaikka niiden määrä on ainakin omalla kohdallani harventunut entisestään lähinnä työperäisistä syistä, mutta myös erinäisten vastoinkäymisten vuoksi (aina kun tuntuu, että nyt helpottaa, eteen tulee jotain, joka lannistaa ja taas kirjoittaminen jää).

      Ja se mielikuva on ainakin oman kokemukseni mukaan sama kuin totuus, koska tällaisessa pienessä piirissä (jota haluaisin jopa blogiperheeksi nimittää) viihtyy tietynlaisia ihmisiä, joille ei ole tarpeen esittää mitään muuta kuin mitä oikeasti ovat.
      Eikä ilkeillä kenellekään tai muutenkaan viljellä mitään negatiivista, mikä on ikävä lieveilmiö silloin, kun seuraajia alkaa olla tuhansia.

      En tiedä saako tästä nyt taas mitään tolkkua, mutta olen kiitollinen teistä kaikista uskollisista "perheenjäsenistäni". Sinäkin aina jaksat niin nätisti puhua teksteistäni.

      Ja oma mielikuvani sinusta on taitava, idearikas tekstiilitöiden tekijä ja reipas "jalat maassa"- ulkoilmaihminen, joka nauttii eniten "ihan tavallisista" asioista niinkuin minäkin.

      Mutta jos nyt hyppään niihin ikävämpiin asioihin, niin meillä mies katsoo, kuuntelee ja lukee kaikki Ylen ja HS:n uutiset, mutta on niin paljon henkisesti vahvempi näissä asioissa kuin minä, joten yhteisestä sopimuksesta ollaan tehty niin, että mies tiivistää uutiset minulle niin, että päällimmäisenä on mahdolliset vähänkään toivoa antavat tapahtumat. Ja kaikki mikä lietsoo mielessäni lisää ahdistusta, jää välistä. (En ole voinut kahden armeijan käyneen nuoren miehen äitinä välttyä viemästä ajatuksiani niin pitkälle, että sydän on jo tuntunut pakahtuvan pelosta).

      Pidetään toivonliekkiä yllä ja koitetaan iloita huimasti lisääntyneestä keväisestä valosta <3

      PS. Laitan patukkaohjeen tuohon alapuolelle Kristiinalle, niin ei täyty koko tajunnanvirta tähän yhteen laatikkoon :).

      Poista
  2. Minäkin ihailin noita patukkapaketteja. Uutisia tulee seurattua hiukan liikaakin, eikä se minunlaiselleni murehtijalle ole oikein hyväksi. Minä jouduin jättämään magnesiumin ja melatoniinin pois ainakin kokeeksi, sillä vaikka ne paransivat unta, niin vatsa ei tykännyt niistä. Luulin sairastuneeni vatsatautiin, tai koronaan ja tein pari kotitestiäkin. Sitten hoksasin lukea magnesiumin ja melatoniinin sivuoireista ja eikös vaan molemmissa ollut vatsavaivat ja ripili oireina. Olen nyt ollut viitisen päivää ilman niitä ja vatsa on normaali. Luulen että kokeilen tuota melatoniinia vielä, mutta magnesiumia en uskalla ottaa enää.
    Viherkasvisi näyttävät ihanilta ja hyvinvoivilta.
    Toivottavasti maksa-arvosi parantuvat "terveyskuurin" ansiosta.
    Jaksamista ja mukavaa viikkoa sinulle Annukka!<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paketeista tuli niin kivoja, etten ehkä raski syödä sisältöä :). Paitsi että on varmaan pakko, koska eivät sisällä säilöntäaineita, joten säilyvyys lienee rajallinen.

      Ja ajattelin tähän nyt samalla laitella sen simppelin ohjeenkin siltä varalta, että kiinnostaa kokeilla.

      Aineet: 2 dl kuivattuja taateleita, 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä, 2,5 dl luomukaurahiutaleita, 2 rkl vaahterasiirappia (laitoin itse juoksevaa hunajaa), 2 dl kurpitsansiemeniä, 3 rkl mantelilastuja.

      Kaikki sekaisin tiiviiksi "tahnaksi" pieneen leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja sitten 200-asteiseen uuniin 10 minuutiksi. Jäähdytyksen jälkeen leikkaus sopiviksi paloiksi.
      Määrä on tuollainen kuin kuvissani ja voin sanoa, että on täyttä tavaraa. Todellakin käy välipalasta.

      Magnesium tosiaan voi löysätä vatsaa, mutta olen huomannut, että laaduissa on eroja. Itselleni sopii kaikkein parhaiten Puhdistamon Tripla Magnesium, jossa magnesiumia on useammassa eri muodossa, joista ainakin joku todennäköisesti imeytyy hyvin, koska auttaa itselläni iltaisin rauhoittamaan erityisesti jalkojen lihakset niin, että ei tarvi yöllä siirrellä jalkoja. Nyt olen parina iltana treenin ja pitkien jäillä liukasteltujen lenkkien jälkeen suihkinut magnesiumia ulkoisesti pohkeisiin, jotka menee erityisesti siitä liukastelusta kireälle.

      Ehdin ajautua samanlaiseen uutispakkomielteeseen kuin korona-ajan alussa, mutta siitä oppineena on ollut pakko laittaa sille aika tiukat rajat. Irmalle tuossa ylempänä kerroinkin, että mies henkisesti vahvempana hoitaa meillä uutisseurannan ja raportoi sitten rajoitetusti minulle.

      Voi kunpa ne maksa-arvot tosiaan olisi vaan joku tilapäinen piikki ja palaisivat normaaliksi. En haluaisi nyt mitään terveyshuolia tähän kaiken lisäksi. (Kysyin tt-hoitajalta, voiko arvo nousta stressistä, mutta ei kuulemma. Sen sinä sairaanhoitajana varmasti olisit tiennytkin).

      Vihreästä saa nyt voimaa. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

      Jaksamista meille kaikille ja viimeisetkin jäät sulattavaa aurinkoa toivottavasti myös <3

      Poista
    2. Kiitos reseptistä. Ei sisällä mitään erikoisia aineksiakaan, nuo löytyvät kotoa. Taidan kokeilla.
      Pitää ehkä kokeilla jotain muuta magnesiumia. Pidän peukkuja että arvot palaavat normaaleiksi.

      Poista
    3. No aika hyvin, jos kaikki aineet löytyy kotoa. Itseltäni ei ollut tällä hetkellä noista muuta kuin hunajaa ja kaurahiutaleita, vaikka yleensä on monen sortin siemeniä ja sitä kookosöljyäkin, mutta mantelilastuja ei oikein koskaan.

      Ja alkuperäisessä reseptissä oli myös 1 tl siitepölyä, jonka jätin pois justiin siksi, että ei mahda olla monellakaan ihan perusvarastossa kotona. (Googlailin ja näyttää olevan kovin ravinteikasta tavaraa, mutta en nyt kuitenkaan lähtenyt ostamaan).

      Ja kiitos, itsekin toivon, että arvo palaa normaaliksi. ALAT oli ihan normaali ja kaikki muuta arvot lähinnä priimaa kolesteroleista ja verensokereista ja ihan kaikesta lähtien. Siksi tuntuu niin kummalliselta tuo nousu, mutta olen luottavainen, että laskee, koska oloni on lähinnä loistava. (Ehkä pientä liioittelua, mutta siihen suuntaan :)).
      Sen verran tutkailin, että maksa on kuulemma vaihdevuosi-ikäisten naisten heikko kohta etenkin, jos on ylipainoa, mutta se itseltäni puuttuu. Mutta jatkan mehujen tiellä. Niihin on ehtinyt kehittyä jo jonkun sortin himo :).

      Poista
    4. Pakko sen verran korjata, että en siis millekään mehupaastolle ole ryhtynyt, vaan ne on nyt ruuan lisänä vitamiinimielessä.

      Poista
  3. Ihana löytää täältä uusi postaus!
    Itse olen yhä juntturassa, eikä oikein mitään irtoa.

    Kun luin kirjoittamaasi juttua, hymy nousi pakostakin huulilleni. On niin hupaisaa huomata kuinka samankaltaisia olemme joissakin asioissa. Tuokin, että "tarvitaan hetki, jolloin mitta tulee täyteen. Silloin syntyy päätös ja alkaa muutos". Minäkin saatan lykätä jonkin himskatin kaapin siivousta tai ryhtiliikkeen aloittamista vaikka miten pitkään, ja sitten vain jonain kauniina päivänä yhtäkkiä tapahtuu se NAPS. Ja jälkeenpäin mietin, että miksi ihmeessä kesti niin pitkään ennen kuin tein ratkaisevan liikkeen.
    Hyvä, että sulla on nyt meneillään tuollainen vaihe, jolloin ihan tosissaan kiinnität huomiota hyvinvointiisi. Keinot voivat olla monet ja etukäteen on vaikeata tietää, mikä lopulta auttaa.
    Itse tiedän, että minulle olisi tooooosi tärkeätä pitää huolta kunnollisista unista, syödä monipuolisesti ja ulkoilla riittävästi. Siinä tärkeimmät. No, olen myös jo niin tottunut rauhoittamaan mieltäni monenlaisilla läsnäoloharjoituksilla, että ilman niitä hyppisin tällaisina aikoina seinille. Mutta kovin kummallista en ainakaan minä lopulta tarvitse, kunhan muistan aina välillä pysähtyä kuulostelemaan omaa oloani ja tehdä kulloinkin tarvittavat korjausliikkeet.

    Minä muuten juuri eilen sain istutettua multaan oman avokadonsiemeneni. Juuri olikin vahingossa päässyt vesilasissa jo venähtämään vähän turhan pitkäksi.

    Mutta siis, kerro sinä, miten onnistut selättämään stressisi ja ahdistuksesi noilla tehokkaan kuuloisilla keinoillasi. Pidän peukkua ihan tosissani!

    Lämpöisiä ja kauniita ajatuksia sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos Leena.

      Hauska tietää, että olet "kerrasta poikki"-samis. Lisätään aiemmin ilmi tulleiden yhtäläisyyksien listaan :).

      Joskus olen yrittänyt jotain muutosta tehdä sellaisella "vähän kerrallaan" -periaatteella, mutta ei vaan omalla kohdallani toimi. Tarvitaan kertarysäys, mutta siihen tosiaan tarvitaan ensin se totaalikyllästyminen nykytilaan.

      Ja sattumoisin kuuntelin hiljattain yhtä podcastia, vai oliko peräti kirja, jossa sanottiin, että muutokset, jotka ihmiset tekevät omasta aloitteestaan juurikin tällä meidän NAPS-metodilla, onnistuvat paremmin kuin ne, joita tehdään jonkun ulkopuolisen tahon avulla. Jotenkin on helppo uskoa siihen, vaikka ulkopuolista apua en todellakaan vähättele. Itsekin olen aikanaan laittanut ravintojuttuja kuntoon kuukauden mittaisella verkkokurssilla. Sillä oli käänteentekevä vaikutus siihen, että nykyään korjausliikkeiden tekeminen on helppoa ja tiedän ennestään mistä tulee hyvä olo. Ja kuinka helppoa se on, kun vaan ensin lopettaa jahkailun.

      Ja vaikka tässä ei ole tämän kauempaa tällä kertaa mennyt, niin viiden viikon viinittömyys lisättynä vasta viikon mittaisella energisoivan, puhtaan ravinnon lisäyksellä on laskenut sykettä, lisännyt stressinsietokykyä ja kohentanut erityisesti unta huomattavasti. Ja se jos mikä on tervetullut muutos, jollaista en uskonut enää koskaan kokevani, kun tuntuu, että aina vaan huonommaksi menee.

      Olisi tosi kiinnostavaa lukea läsnäoloharjoituksistasi. Itse vaan hengittelen 4-7-8-tekniikalla (jos vaan muistan), mutta silloin kun on oikein stresseissä, tuntuu tuokin vaikealta, kun hengitys on pinnallista, mutta auttaa kyllä, kun aikansa keskittyy.

      Mutta asiasta avokadoihin. Kodin kuvalehdessä oli taannoin kannessa kuva avokadosta, joka kasvoi maljakossa, eikä sitä ollut tarkoituskaan istuttaa multaan. Ajattelin, että jos noista neljästä sattuu kaikki lykkäämään juurta, laitan osan multaan ja osan jätän veteen. Ehkä. Harmi vaan, kun kaikki nuo "kasvamassa" olevat kivet on kovin pieniä ja viimeaikoina ostamissani avokadoissa on kivi ollut pääroolissa ja hedelmälihaa vain vähän reunoilla. Sitäkin kalliimpaa, kun kilohinta on kova ja kivi painaa.

      Mutta nyt tästä meinaa taas tulla joku pienoisromaani :).

      Kiitos vielä Leena ja koitetaan pitää itsemme toimintakunnossa niin, että voidaan iloita kevätauringosta <3

      Poista
  4. Toivottavasti veriarvot kohenevat kohisemalla kevään mittaan! (inhottavaa kommentoida mitenkään käyttämiäsi ravintovalmisteita, mutta eikös juuri noissa mainitsemasi firman tuotteissa ollut jotain takaisinvetoja ja kohonneita pitoisuuksia?)

    Tuo tulppaanikuva on kertakaikkiaan järisyttävän kaunis!
    Siinä on valoa ja toivoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin ja toivottavasti avokadoviljelmä onnistuu. Muistelisin että mummuni istutti avokadon ja se kasvoi sentin päivässä! Venyi melkein silmissä.

      Poista
    2. Tiedätkö Marika, että saatoit kommentillasi pelastaa enemmän kuin arvaatkaan.

      Olin varautunut saamaan "siitäs saat senkin tyhmä hyväuskoinen hölmö, kun luotat luontaistuotteisiin ja haaskaat rahasi humpuukin" -tyyppistä kommenttia ja ihan varmasti joku niin mielessään ajatteleekin, mutta esitit omasi niin sivistyneesti (mitäpä muutakaan Marikalta voi odottaa) ja annoit arvokasta tietoa. En ole itse törmännyt tuohon takaisinvetoon, mutta kävin heti googlettamassa ja kuinka ollakaan, pois myynnistä vedetty Ilta magnesium on silloin tällöin kuulunut valikoimiini ja tälläkin hetkellä sitä on purkki muiden joukossa, MUTTA en ole sitä käyttänyt kuin muutaman kerran, koska tuntui tekevän unista levottomia ja nyt kun taaksepäin ajattelen, voi hyvinkin olla, että on ollut juuri tuo tuote, joka on saanut aikaan itselleni epätyypillistä närästystä, polttelua rintalastan takana ja jopa pahoinvointia. Kaikki täsmäisi siihen poisvedon kuvaukseen, mutta en vaan pysty enää palauttamaan mieleen ajankohtaa tuntemuksille, enkä sille, oliko tuo tuote silloin käytössä vai ei. Mutta joka tapauksessa se lentää nyt roskikseen. Tai varmaankin takaisin sinne mistä ostinkin. Mitään hyvityksiä en kaipaa, mutta haluan varmistaa, ettei sitä kukaan muukaan syö. Kiitos siis tästä todellakin tuhannesti <3.

      Mummullasi on selvästi ollut magic touch, jos on saanut avokadon kasvamaan noin huimaavaa vauhtia. Itse vasta kuikuilen sinne kiven halkeamaan, että joko sieltä juuren alkua pilkottaa. Ilman silmälaseja ei näy, mutta lasit päässä jotain on jo havaittavissa :).

      Koitetaan pysyä valon ja toivon syrjässä kiinni <3

      Poista
  5. Rakastan lukea tekstejäsi! Lähes aina huomaan saman; ajatuksesi, oivalluksesi ja mietteesi ovat hyvin pitkälti samoja kuin omani, mutta tuot ne julki niin kauniisti, sivistyneesti ja ajatuksella. Itse homellan ja olen rahvaanomainen :-D Toisaalta, olen hyväksynyt sen, koska sellainen minä olen.
    Toivon kovasti, että huolet ja stressi helpottavat pikkuhiljaa ja aurinko alkaa paistaa. Edes niissä asioissa, joihin meillä itsellämme on edes jotakin valtaa. Parempaa kohti! Ja niinhän olet jo aloitellutkin <3
    Lämpimät ajatukset täältä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Helmis <3.

      Ajattelen aina täsmälleen samoin, kun luen sun tekstejä. Niin usein tuntuu, että kirjoitat tuntemuksista ja ajatuksista ihan kuin olisivat omasta päästäni lähtöisin, mutta itse en olisi osannut niitä mitenkään paremmin ilmaista. Ja välillä tulee ihan tyhmä tunne, kun yritän kirjoittaa kommenttia tuollaiseen tekstiin, mutta päässä lyö vaan tyhjää, kun olet jo sanonut kaiken oleellisen. Hauskaa :).

      Mun olo ja sitä mukaa henkinen kantti on jo siinä määrin kohentunut, että eron huomaa selvästi, vaikken todellakaan edelleenkään mikään maailman vahvin ole, enkä sellaiseksi koskaan tulekaan. Mies onneksi on lujempaa tekoa ja nukkuu kuin tukki, vaikka illalla viimeiseksi katsoo uutiset. Itse pidättäydyn Downton Abbeyssa, joka sekin on ollut ajoittain liikaa, kun on sattunut jaksoon surullisia käänteitä. Mutta niistä sentään pääsen yli, toisin kuin tosielämän käänteistä.

      Pidäthän sinäkin itsestäsi huolta. Ja se kuvasi kaveruksista saman lintulaudan laidoilla oli ihan kuin joku toivon ja rauhan symboli <3

      Poista
  6. Minäkin olen karsinut uutisvirtaa. Kerran päivässä seuraan tilannetta, että tiedän missä mennään, muuten olen yrittänyt laittaa energiaani omasta perheestä huolehtimiseen ja töihin. Onpa herkun näköisiä patukoita, noilla varmasti lähtee pahin nälkä. Meillä mies haaveilee kahdesta asiasta keittiöön, mehunpuristimesta ja air fryerista :) Ajattelin tuon fryerin ostaa hänelle synttärilahjaksi :)
    Leppoisaa loppuviikkoa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on miehen kanssa sellainen sopimus, että hän katsoo uutiset ja suodattaa mulle sitten sellaiset asiat, joita uskoo mun kestävän. Joskin eilen päätin katsoa Ylen puoli ysin uutiset (on muutenkin ainoat, joihin luotan) ja murruin heti, kun paikan päällä oleva kirjeenvaihtaja kertoi, että Venäjä oli tehnyt tuhoisan täsmäiskun lastensairaalaan. Se oli niin raukkamaista ja raakaa, että sydän käpertyi kokooon samantien.

      Patukat on kuule tosi täyttäviä ja helppoja. Laitoin tuolla ylempänä Kristiinan kohdalle reseptin, jos huvittaa kokeilla. On kelpo välipala.

      Pojalla on Air fryer, joka on täällä meillä kotona nyt koska poikakin on. Tekee sillä aina perjantain kunniaksi siipiä ja ristikkoperunoita. Mahtuu justiin yhden urheilevan nuoren miehen annos siihen paistoastiaan :).

      Itse olen joskus kuvitellut paahtavani siinä jotain juureksia, mutta on jäänyt, mutta uskon, että teillä se olisi kovassa käytössä, kun R on niin innokas ja hyvä kokki.

      Fryerin hyviä puolia on se rasvattomuus tai vähärasvaisuus, mutta huonoja puolia (oma mielipiteeni) on tilaavievä koko, ääni ja haju :D. Nuo kaksi jälkimmäistä häiritsee, kun poika tekee niitä ruokiaan yleensä treenien jälkeen vasta siihen aikaan illasta, kun itse koitan katsoa sohvalla telkkaria ja mennä nukkumaan. Mitään ei telkkarista kuule, kun fryer hurisee, enkä pysty nukahtamaan, jos haisee ruoka :D. Tuulettamalla siitä onneksi selviää.

      Mehupuristimen huonoja puolia puolestaan on ainakin tuon oman, muuten ihan loistavan juicerini moninaiset pestävät osat. Pitää aina purkaa osiin, kaapia ensin ne mehustettujen hedelmien tai juuresten jämät niistä ja sen jälkeen pestä. On olevinaan suuritöistä, mutta nyt kun niitä mehuja on tehnyt säännöllisesti, se pesuhommakin menee vähän rutiinilla, eikä niin haittaa.

      Kiitos Outi ja samoin sinulle <3

      Poista
  7. Olen ihan suosiolla jättänyt sotaa koskevat uutiset katsomatta. Digilehdissä näen otsikoista ja sillä sivuutan ne. Tietoa tulee ihan tarpeeksi esim autossa kun radio on auki ja uutisia kuuntelen.

    On niin paljon omia asioita hoidettavana, jotka tuovat ahdistusta ja nostavat verenpainetta, että ei yhtään sotaa mahdu mieleen eikä ajatuksiin. Luotan täysin, että olemme turvassa.

    Maksa-arvot nousevat monen muunkin takia kuin alkoholin. Luontaistuotteissa on salakavalia aineosia. Itselläni on vain D-vitamiini ruoan lisäksi. Muistelin juuri, että koska lopetin alkoholin käytön. Jos muistan oikein, niin se oli v1997 ja siitä tulee siis ensi vuonna 25 vuotta.
    Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella, mitä kaikkea raskaan menetyksen mukanaan tuomaa "maallista" sinulla on hoidettavana. Ei ole mikään kevyt taakka se, joten erittäin viisasta ja varmaan myös välttämätöntäkin, ettet kuormita itseäsi uutisilla. Niistä olen itsekin nyt jättäytynyt kokonaan eroon. Tai ehkä pintapuolisesti vilkaisen jonkunlaisen sodan päättymiseen viittaavan toivonkipinän toivossa, mutta siinä se. En kuitenkaan pysty tekemään isoille asioille mitään. Muuta kuin ahdistamaan itseni pahimmillaan pelkotilaan.

      Mutta siis joo. Luontaistuotteiden mahdolliset vaarat on tiedossa, enkä käytä mitään "ihmeellistä". Lukuunottamatta tuota ihan oikeasti stressinhallinnassa auttanutta KSM:ää, mutta nyt saa sekin lentää lyhyehköksi kokeiluksi jääneen ajanjakson jälkeen romukoppaan, koska tunnun pärjäilevän tällä hetkellä oikein hyvin ihan vaan omillani.
      Viiniä en ole vilkaissutkaan kohta kuuteen viikkoon, eikä ole pienintäkään viitettä siitä, että tekisi edes mieli. Sen verran paljon on unenlaatu parantunut, että siitä en hevin luovu. Ja nyt kun olen taas jaksanut ottaa juures- ja muut mehut työn alle, niistä tulee ihan loistava olo ja vitamiinitkin luonnollisessa muodossa.
      Sitäpaitsi vaikka söisin kuinka paljon vitamiineja purkista, ei niiden imeytymisestä ole täyttä varmuutta. Voi olla, että menee vaan hukkaan kaikki.

      Toivon, että kevään valo auttaa jaksamaan kaikessa siinä mitä on meneillään. Ja että jossain kohtaa tulee tilanne, jolloin saat vaan olla ja huokaista. Tai vaihtoehtoisesti juosta järvessä tai tehdä sitä, mistä saat eniten voimaa ja iloa <3





      Poista
  8. Olis paljon kommentoitavaa... Tosi hienoa kun olet löytänyt viherkasvien hoidon stressiä vähentämään, voi sanoa että 2 edellistä vuotta olen sitä tehnyt. Nyt vähän on laantunut, mutta joka päivä niitä katselen ja hiplaan :)
    Pelkopaniikkia on ollut, kolmen "nuoren" miehen äitinä, tässä yksin pähkäilen mihin lähen karkuun jos...toivottavasti ei tule sellaista tilannetta. Paljon auttaa keskustelu jonkun tutun kanssa vaikka puhelimessa.

    Ylävatsa, keuhko, närästysoireista kärsivänä unettomana olen napsinut vitamiineja, D,C, sinkkiäkin joskus, aamulla magnesium sitraattia, illalla iltamagnesiumia, joka onneton vedettiin pois markkinoilta, siinä olleen yhden luvattoman aineen takia. Sitä sais olevinaan 4 ottaa/pvä, mutta yksikin auttaa nukahtamaan illalla, netin perusteella ei pitäisi olla vaarallista, vaikka luvatonta olisikin.. Melatoniiniä käytin ennen, mutta se ei paljon auttanut. Tarttis kyllä käydä verikokeissa täälläki, jos se helpottas.

    Kun olen tutkinut syömisiäni joskus, punninnut kaiken ja sitten laittanut ne Esin Fineli-ruokapäiväkirjaan, niin ilmeni ettei magnesiumia ainakaan tullut suomalaisten suositusten mukaan tarpeeksi. Siten saa hyvin selville paljonko syömisistä tulee sokeria, suolaa ja kaikkia vitamiineja ja hivenaineita. Riippuu mitä syö, en syö niin monipuolisesti että luottaisin siihen.
    Mulla on kilpirauhas-sairaus, niin siihen Thyroxin juuri maksassa muuttuu toimivaksi, joten maksan tila kyllä on huolettanut, joten siitä on hyvä pitää huolta. Ehkä pidän vähän taukoa vitamiineista minäkin. Tai käyn verikokeissa, ehkä parempi niin.
    Hyvää jatkoa sinulle ja toivotaan että tänä Euroopan melske rauhoittuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kävi näitten viherkasvien kanssa tavallaan vähän "vahinko". Siirsin niitä vähän niinkuin pois tieltä vinttiin ja ajattelin, että mahtavatko siellä pärjätä, kun on sen verran viileää, mutta siellä ne alkoikin ihan silmissä muuttua entistä vihreämmiksi ja hyvinvoivemmiksi eli varmaan olivat alunperin liian lämpimässä. Siitä tuli innostumisen ja onnistumisen tunne, josta tulee hyvää mieltä. Ja sitä todellakin tässä nykytiltanteessa tarvitaan.

      Hieno kuulla, että sulla on ihmisiä, joille voi soittaa ja jutella, ettei tarvi yksin päässään pyöritellä kaikkia mahdollisia ajatuksia, joilla ainakin minä onnistun lietsomaan itseni semmoisiin pelkotiloihin, ettei ole enää järkevää ollenkaan. Mutta nyt, kun olen jaksanut taas aloittaa kaikenlaisten hyväätekevien mehujen puristamisen ja lisännyt erityisesti tummanvihreitä kasviksia taas lautaselle, olo, unet ja sitä mukaa stressinsietokyky on jo tässä vaiheessa projektia ihan selvästi parantuneet. Ja jos näin pystyisin aina elämään, voisin heittää purkit D-vitamiinia lukuunottamatta nurkkaan. Mutta näin valoisana aikana asiat on niin paljon helpompia kuin sitten, kun alkaa taas se pimeä jakso, jolloin ei jaksa pahemmin kiinnittää syömisiinsä huomiota, vaikka just silloin tarvis.

      En ollut itse tietoinen siitä Iltamagnesiumin takaisinvedosta, mutta heti googlailin, kun Marika tuolla ylempänä asiasta vinkkasi. On ollut mullakin valikoimissa toisinaan ja nytkin on purkki, mutta siitä en kerinnyt montaa ottaa, kun tuli tunne, että menee vaan sekavammaksi unet. Sama koskee ihan kaikkia nukahtamiseen tarkoitettuja lievempiäkin juttuja. Jopa jotain teesekoituksia, jos niissä on vähänkään Valerianaa.

      Olen tässä nousseelle gt-arvolle selityksiä etsiessäni lueskellut paljon maksan toimintaan liittyviä asiallisia artikkeleita ja niissä on kyllä aika ykskantaan kerrottu, että maksa on yli viiskymmpisten ja erityiseti vaihdevuosi-ikäisten /ylipainoisten heikko kohta, jonka huonontunut toimintakyky aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä ongelmia iho-oireista, ylenpalttisesta hikoilusta tai vaihtoehtoisesti palelusta lähtien. Mutta lohdullista on se, että maksa sinnittelee ja toimii, vaikka olisi suurilta osin jo tuhoutunutkin, mitä en usko sen ihan normi elintavoilla kovin herkästi kyllä tekevän. Ei silti varmasti haittaisi, vaikka kävisitkin otattamassa oleellisimmat veriarvot. Vaikka ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi, koska parhaassa tapauksessa kaikki arvot on riittävän normaaleja tai peräti hyviä ja siitä saa itselleen uutta virtaa ja rauhallisen, hyvän mielen.

      Pysytään valon ja toivon puolella Emilie.

      Poista
  9. Alkoholi on kyllä erinomainen tapa pilata unensa. Eikä tartte olla edes mistään pullollisesta kyse, vaan jo se yksi tai kaksi lasillista vaikuttaa uneen ja palautumiseen todella radikaalisti. Toinen hyvä tapa pilata unensa on syödä myöhäinen monen ruokalajin ravintolamenu. Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että parempi siirtyä syömään ravintoloissa vain lounaita, niin ainakin saa nukuttua paremmin! Onnea siis päätöksellesi! Minäkin olen vähentänyt alkoholia vuodenvaihteen jälkeen, eikä se ole ainakaan yhtään huonoa tehnyt. Mulla kun on se paha tapa, että jos otan jotakin, niin se ei välttämättä jää siihen yhteen lasilliseen.

    Tuommoiset labra-arvojen mystiset kohoamiset ovat kyllä pelottavia. Täytyy kyllä ihailla perusteellisuuttasi ja sinnikkyyttäsi! Itse en ikinä pystyisi tuohon, että tekisin kaiken syötävän itse. Kyllä aamulla on saatava Weetabixeja ja lounaaksi eineskeittoa. :-D Mutta ainakin nyt tutkit asian pohjamutia myöten ja teet kaikkesi sen eteen, että asia selviäisi, mikä on ihan mahtava juttu!

    Tekemäsi proteiinipatukat näyttävät niin ihanilta. <3 Paljon paremmilta kuin kaupan epämääräiset rötväleet. Mä syön proteiinipatukoita tosi harvoin, ja sekin pitää tehdä ukkelilta salassa, kun ukkeli saa hepulit, jos näkee mun vetävän jotain keinotekoisia proteiinijuttuja. Tämä johtuu siitä, että kun ukkeli sai sen aivoverenvuodon silloin Kolumbiassa, lääkäri oli ollut kovin kiinnostunut siitä, käyttääkö ukkeli jotain proteiinilisiä (ei käytä). Ne ilmeisesti lisäävät jotenkin riskiä kyseisiin aivotapahtumiin...

    Voimia sinulle, Annukka, ja uskoa tulevaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut Satu, kun viipyi vastaus näin kauan matkalla (vähän niinkuin olisi lähtenyt Postilla liikkeelle, mutta löysi sentään perille :)).

      Olet harvinaisen oikeassa tuossa mitä sanot erinomaisesta tavasta pilata unet. Se on viimeistään nyt käynyt mullekin selväksi, kun kohta tulee 6 täysin viinitöntä viikkoa täyteen ja huomaan niin selvän eron unen laadussa, etten olisi ikinä enää uskonut nukkuvani näin hyvin. Joskin iso osuus on mun kohta pari viikkoa kestäneellä täysin puhtaalla ravinnolla, joka on vienyt mennessään kaikki lihas- ja nivelsäryt, yöhikoilut, levottomat jalat ja ihan kaikki. On ihan sellainen olo, että voisin vaikka lentää, jos haluaisin (en halua :)).
      Täytyy varmaan kohta kirjoittaa väliaikaraportti, että jää itsellekin muistiin kaikki se, mitä hyvää se säikäyttänyt koholla (mutta toivottavasti vaan tilapäisesti) ollut maksa-arvo on tuonut tullessaan, koska ilman sitä tuskin olisin luopunut niistä vitamiineista tai alkanut näin perusteellisesti huolehtia hyvästä ravinnosta, mutta nyt tuntuu, että voisin jatkaa tällä tiellä maailman tappiin (joka toivottavasti on jossain todella kaukana tulevaisuudessa).

      Valmiit proteiinipatukat on ihan kammottavia. Mulle tulee aina niistä sellainen "ilmarinta" olo. En tiedä katsoitko koskaan jotain vanhaa Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsisarjaa, jossa esiintyivät kahden miehen Trio Erectus-bändinä :D. Voi kuulostaa vähän erikoiselta aasinsillalta, mutta P-P:llä oli siinä roolissa justiin sellainen ilmarinta, jollaiselta olo proteiinipatukan jälkeen tuntuu :D. Etenkin jos syö enemmän kuin pienen palan. Ja jos lisäproteiinilla vielä on yhteyttä aivoverenvuotoon, niin ei kyllä houkuta enää sitäkään vähää. Josta tuli mieleen pikkuveljeni, joka nuorena miehenä päätti kasvattaa hirmu lihakset ja söi suurinpiirtein pelkkiä kananmunia, olisko ollut peräti raakana, en muista. Sillä seurauksella, että sai liiallisen proteiinin seurauksena vakavan haimatulehduksen ja päätyi sairaalaan.

      Eineskeitot sai nyt jäädä ja sen verran on maku tässä parin viikon "puhtaalla" jaksolla jo muuttunut, että suolaa ei tee mieli yhtään ja sitä niissä valmiskeitoissa riittää. En oikein ymmärrä, miksi sitä niin paljon pitää olla, kun muuten kuitenkin jollain terveysominaisuuksilla myydään.

      Myös mun ahdistuneisuudenkesto ja stressinsietokyky on parantunut (varmaan niiden parempien unien takia), joten pärjään paremmin kuin yleensä. Kiitos kuitenkin voimasta ja hyvää mieltä ja aurinkoa sulle Satu <3


      Poista
  10. Voi sentään.
    Olen valitettavasti kuullut muualtakin noista kohonneista labra-arvoista liittyen KSM-tuotteeseen. Onpa tympeää! Erityisen harmi, jos se tuntui toimivan, mutta aiheuttaa tuollaista. Toivottavasti arvot laskevat viiterajoihin ilman kikkailua ja saat mielenrauhan niiden suhteen.

    Herkullisia kuvia sinulla jälleen! NAM!
    Pitäisiköhän antaa mahdollisuus tuolle tuoremehukoneelle, jonka saimme joululahjaksi 2019 ja käytetty kerran? Kun vierastan noita koneita pitkin keittiönpöytiä, ja sillä tuli kertaalleen tehdyksi joku tuoremehu, jonka jälkeen totesin sen äärettömän työlääksi siivota ja hankalaksi käyttää.

    Kuulostaa uskomattoman päättäväiseltä valmistaa ihan kaikki syötävä itse. Tsemppiä tähän!
    Mutta ihania ruokaideoita jälleen, osan saatan testata itsekin. ;-)

    Kasvatin kerran itsekin avocadoa. Siitä tuli itse asiassa lopulta aika kookas kasvi ja se joutui siksi pois, kun ei enää mahtunut minnekään. Nyt pohdiskelen inkiväärin kasvattamista. Joku vihjasi, että se peräti tekisi maan alle sitä juurta, jota voi käyttää. Aikataulusta ei tosin ollut puhe. En tiedä kannattaako parin euron inkiväärin vuoksi nähdä vaivaa esim. kolmea vuotta....

    Mahdottoman iloista ja kivaa viikonloppua! Lupaavat upeita päiviä, joten kamera käteen ja pihalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat lomailla tällä hetkellä ja voi että miten ihana lomasää sattui kohdalle. Silkkaa aurinkoa koko viikko ainakin, jos ennusteet paikkansa pitää. Ihana tuuri ja olen siitä sun puolesta iloinen.

      En tiedä, onko se KSM syyllinen siihen gt-arvon nousuun (Alat oli ihan normaali ja muita kokeita ei perusterveystarkastuksessa maksan osalta otetakaan), mutta se lensi jokatapauksessa roskiin. Ja nyt kun olen kohta pari viikkoa tehnyt ihan kaiken itse ja elänyt ilman ainuttakaan lisävitamiinia ja eineksiä, mun olo on ihan taivaallisen hyvä. Ja alan uskoa siihen, että ihminen tosiaan voi saada ravinnosta kaiken tarvitsemansa, jos vaan haluaa. Niin paras tunne. Ja ihmettelen kyllä suuresti, jos se arvo ei tälle menolla laske. Siis jos kyseessä ei ole mitään vakavampaa missään. Mutta sellaista vaihtoehtoa en mieti ennenkuin on pakko ja toivottavasti ei olekaan.

      Mulla oli ihan samat ajatukset tuon mehustimen kanssa ja olin itseasiassa vähän vihainen siitä, että niin kallis laite mulle varmaan just silloin jouluna 2019 ostettiin lahjaksi, koska tiesin, että käyttö suhteessa hintaan jää vähäiseksi, mutta nyt on tullut sekin asia korjattua. Teen kerralla parin litran pullollista (osa on toki vettä) ja pari tymäkämpää shottia ja nillä pärjää muutaman päivän, jonka jälkeen teen uuden satsin. Ei tunnu yhtään työläältä (tai no, ei ainakaan yhtään liian hankalalta) se osien irrottelu ja pesukaan, kun käy rutiinilla. Ja kun kaupasta ostaa kerralla isomman satsin raaka-aineita, on niin kiva heitellä siitä isosta määrästä juiceriin mitä milloinkin sattuu olemaan tai huvittaa. Yhtään pahaa mehua en ole vielä saanut aikaiseksi, vaan kaikki on sellaista, että on tullut vähän jo himo :). Tänäänkin kulki repussa mukana töihin porkkana-selleri-appelsiinimehua välipalaksi.
      Ja salirepussa on itsetehty protskupatukka, joka sekin on tosi hyvää (kirjoitin reseptin Kristiinan vastauskommenttiboksiin, jos haluat joskus kokeilla).

      Mun avocado-tarhassa taitaa olla vaan yksi kelvollinen yksilö, joka on alkanut pukata juurta, mutta kiva tietää, että siitä oikeasti voi tulla iso.

      Ihnaa, rentouttavaa, iloista, stressivapaata ja voimaannuttavaa lomaa Vivi & sakki <3

      Poista
  11. Ollaan tästä viestitelty niin paljon Instan ja WhatsAppin kautta, että mulla ei taida kauheasti olla mitään uutta sanottavaa 😊 Paitsi, että sain tästä sun postauksesta (ja niistä meidän privaattiviestittelyistä) kovan innon alkaa taas mehustamaan pitkästä aikaa itsekin ja just aamulla kaupassa käydessäni ostin kassillisen vihreää ja kaivoin pakkasesta pussillisen tyrnimarjoja sulamaan.

    Ja toivon tietenkin ihan älyttömän paljon, että noi sun mystiset korkeat arvot jotenkin selkeytyy ja ne saadaan laskemaan. Aiheestahan on kirjoiteltu lähiaikoina paljonkin (ja kuten tiedät, mun pitää aina koittaa kaivaa kaikki tieteelliset jutut esiin tällaisissa tilanteissa), mutta kaikissa jutuissa yleensä suurimmaksi syylliseksi nousee esiin alkoholin yletön käyttö, keskivartalolihavuus ja liikkumattomuus, joista mitkään ei millään lailla koske sua. Toivottavasti ratkaisu siis löytyy noista sun pohtimista ja jo aloittamistasi keinoista!

    Iloa ja aurinkoa sinne heti näin viikon alkuun!! 💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viestejä on tosiaan viuhunut suuntaan jos toiseen ja mulla on niin hyvä mieli siitä, kun useampikin on laitellut viestiä ja kysymyksiä ja innostunut kaivelemaan mehustumia esiin tai kokeilemaan sitä supersimppeliä sorbettia, josta laitoin myös stooreihin kuvan. Oli ihan sikahyvää sekin ja täytynee laittaa tännekin se ohje. Inspiroituminen on niin parasta tasapaksun sumussa ja harmaudessa kulkemisen vastapainoksi ja jos siitä pystyy antamaan palankin muille innostusta, niin aina vaan paranee. Ja mun olo todellakin on suorastaan taivaallisen hyvä tällä hetkellä. Ja korostaa jälleen kerran sitä, kuinka paljoon ja paljon pystyy itse omaan oloonsa vaikuttamaan. Hyvässä ja pahassa.

      Jos ei tällä menolla se gt-arvo laske, niin sitten on jostain vakavammasta kyse. Mutta sitä en nyt mieti. Ihme kyllä. Ja sekin ihan tän olotilan ja erityisesti parantuneiden unien ansiota, että en niin paljon ahdistu (ajoittain tottakai, mutten koko ajan), enkä murehdi.

      Ja joo, tykkään itsekin etsiä aina tietoa itselle ajankohtaisista aiheista ja aika selväksi on tullut, että maksa on meidän ikäisten (sori, niputan sut samaan, vaikka olet paljon nuorempi :)) naisten heikko kohta ja voi olla syyllinen tai osasyyllinen vaihdevuosioireisiin, iho-oireisiin ja moneen muuhun, mitä ei voi mitenkään itse hoksata ajatella. Tai siis ainakaan minä en olis osannut. Rasvamaksaa mulla tuskin painon puolesta on, vaikka voi kai olla normipainoisellakin, mutta sekin on asiallisten lähteiden mukaan vaihdevuosi-ikäisillä naisilla tosi yleinen. Eikä suinkaan juomalla, vaan syömällä hankittu. Mutta siis tästä mun tapauksestahan ei nyt tiedä, onko se sappi vai onko se se KSM66 vai mikä. Mutta olen luottavainen.

      Nauti sinä täysillä vapaapäivästä ja auringosta ja ihanista raikkaista mehuista ja vapaasta mielestä siellä <3<3<3

      Poista
  12. Olen joutunut tekemään niin etten seuraa valtamedioita, enkä muutakaan sotatilanteesta kertovaa informaatioo. Asia on kauhea, eikä sitä oikein voi ymmärtää mutta jotenkin olen katsonut parhaaksi olla seuraamatta tilannetta. Itsesuojeluvaistoa tai joku voisi pitää sit raukkamaisena.

    Ja olen vähän sitäkin mieltä, että just nyt tarvitaan sitä kaikkee normaalia mitä on ollut ennen tätä kaikkea. Ruokapostaukset, järjestelypostaukset, kivat kuvat ja mitä kaikkee. Anna tulla vaan. ne piristää, niillä on sellainen tarkoitus. Hyvä sellainen.

    Juu, toi terveys alkaa näillä kilometreillä olla se kaikesta tärkein ja ihailtavasti otat itseä niskasta kiinni. Täällä kärvistellään koronan kourissa ja ruokavalio menee eineksillä, pullaa ja limua. Mikähän siinäkin on? Kun on kipiä saa muka syödä kaikkee kakkaa. Ei hyvä, eikä ainakaan paranna olotilaa. Nyt kolmas päivä menossa, eikä helpotusta tiedossa. Enemmänkin päinvastoin. Vaikka yritän rauhoitella itseä, ettei tämä ole enää kuolemaks, niin kyllä kaikki käy mielessä. Yritetään jaksaa. Jossain on valo, jossain on toivo ja kaikki kääntyy vielä hyväks ja sun maksa-arvot laskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, mulla on nyt jäänyt kokonaan täällä käymättä ja viesti näkemättä, mutta iloitsen nyt kun näen. Paitsi että koronauutinen oli kurja. Toivottavasti sulla on jo tauti kääntynyt lähtösuuntaan tai ainakin helpottanut. Ei oo kiva ei. Mutta niin se on, että silloin kun on kipeänä, ei todellakaan jaksa miettiä mitään syömisiä. Hyvä kun jotenkuten jaksaa ja musitaa jotain laittaa suuhunsa.

      Ei kehtais nyt kehuskella, koska varmasti luonto kostaa samantien, mutta mulla on ollut ihan älyttömän hyvä olo, kun olen nyt ollut paitsi pari kuukautta ilman viinintippaakaan, myös kuukauden kokonaan ilman mitään lisäravinteita. Eli täysin omillani. Ja kaikki mitä oon syönyt, on ollut tuoreista aineksista tehtyä, ei yhden yhtä eineskeittoa edes. Mutta silti mua hermostuttaa se tuleva verikoe. Koitan järkeillä, että hyvähän se vaan on, että selviää jos jotain on, mutta silti pelottaa. Sie tiiät, joten ei tarvi selittää.

      Ja joo. Uutisia en itsekään seuraa. Päivällä on töissä radio auki ja kuulen mitä kuulen, mutta illalla en edes puoli ysin uutisia katso, koska menee uniin.

      Toivon sulle terveyttä ja itselle kans! Ja pitkää ikää molemmille :)

      Poista
  13. Kevätmessuliput tulostettu - pääsiäinenkin sopivasti lähellä - lumipyryjen ja pakkaskelien välissä on hyvä päästä katsomaan, mitä messuilla on tauon jälkeen tarjottavana: onko mitään uutta taivaan alla?
    ainakin (toivottavasti) saa muutakin ajateltavaa, kuin mitä tässä viime viikkoina on ollut...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna tuosta kevätmessujen maininnasta.

      En ollut muistanut sellaisia olevankaan, koska en ole (muistaakseni) vuosiin käynyt ja voi olla, ettei ole pariin viime vuoteen messuiltukaan, mutta heti kaivelin tiedot esiin ja näyttää olevan jo ensi viikon lopulla. Eli messuille siis :). Eikä edes niin väliä tarjonnalla, pääasia että pääsee ihmisten ilmoille vähän haahuilemaan ja fiilistelemään.

      Hyvää viikonloppua! Toivotaan, ettei tarvi enää kaivaa lumikolaa esille, vaikka vähän heikolta tällä hetkellä näyttää.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi