Sivut

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

HELPOSTA HANKALAAN (KARSINTAA, OSA 2)


En muista marraskuusta äkkiseltään mitään, eikä sen väliäkään, koska tämän raportoinnin alla olevan karsintaprojektin kannalta joulukuu on oleellinen. Silloin siivosin 23 päivänä putkeen, mikä on jotain, jonka epätodennäköisyyden puolesta olisin ollut vielä vähän aikaa sitten valmis lyömään vetoa suuriakin summia. Onneksi kukaan ei moista ehdottanut, koska nyt olisin joko rahaton tai edelleen ahdistunut sotkuista.

Inspiraation hommaan sain Instagramissa, jossa olen jo jonkun aikaa seurannut ammattijärjestäjä Laura Holmströmiä, joka on mainio jalat maassa-tyyppi, jonka tyyliin tykästyin heti. 

Tilasin Lauran järjestysjoulukalenterin, joka toimi niin, että sähköpostiin kilahti joka päivä uusi luukku sisältäen kyseisen päivän järjestelykohteen ja Lauran vinkkejä sen ympärille. 

En vielä tilauksen klikattuanikaan ollut ollenkaan varma, ehtisinkö kaikkia luukkuja "aukomaan", mutta loppupeleissä kalenterilla oli suorastaan käänteentekevä merkitys niin monessa mielessä, etten olisi voinut ennalta arvata. 

Joskin ajoitus oli myös täydellinen. Joidenkin kaappien sotkuinen sisältö oli ahdistanut jo niin kauan, että jonkunlainen viimeinen mitta oli tullut  täyteen, mutten vaan saanut aloitettua, vaan aikani sotkuja tuijoteltuani lamaannuin ja laitoin kaapin tai laatikon takaisin kiinni.

Mutta avot, Lauran avulla rupesi homma käymään ja ensimmäisen luukun takaa paljastui onneksi suht helppo tapaus eli jääkaappi.





Kaikki kaapista ulos, pesu miedolla astianpesuaineella ja aiai, ei olisi tehnyt mieli laittaa sisälle enää mitään. Eikä sinne kyllä paljon laitettavaa jäänytkään, kun kaikki kauan sitten avatut oliivi- sun muut sillipurkit tai muuten vaan jo ennakkoon ikuisesti syömättä jääviksi tuomitut oli karsittu pois. Ei kuitenkaan heittämällä roskiin noin vaan, vaan lasipurkit lasinkeräykseen, korkit metalleihin ja kaikinpuolin kunniallisesti kierrättäen. Siitä tulee muuten ihan älyttömän hyvä mieli, sen totesin monta kertaa matkan varrella.




Miehelle stailasin tuon vasemmanpuoleisen, mutta pilasin sittemmin idyllin noilla omilla vihreilläni, jotka sattuivat olemaan kohtuullisen kuranttia syötävää, eikä edes lehtikaali ollut ehtinyt kellastua niinkuin aina välillä käy.



Yllä on pino Orthexin Smartstore Compact-sarjan laatikoita, joista Laura vinkkasi ja joista tuli kertalaakista ehdottomia suosikkejani. Niitä saa muistaakseni viidessä eri koossa (en tarkistanut, mutta viittä kokoa olen itse ostanut, osan kirkkaina ja osan valkoisina, osan kansineen ja osan ilman). Systeemi on suorastaan nerokas, koska kaikki osat sopivat keskenään yhteen ja niitä voi näppärästi pinota erilaisiksi kokonaisuuksi päällekkäin  (jahka päästään kylppäriin asti, esittelen miten olen käyttänyt niitä siellä). Muita en aio enää edes harkita. 

Koska karsintaprojektiin käyttämäni aika työpäivien jälkeen oli pois liikunta-ajasta, yhdistin noiden laatikoiden hankinnan ja kävelylenkit niin, että sitä mukaa kun siirryin karsintakohteesta toiseen ja säilöttävä sisältö hahmottui, arvioin minkäkokoisia laatikoita ja kuinka monta tarvin projektin siinä vaiheessa ja kävelin sitten ostamaan ne. Siinä tuli viitisen kilometriä lenkkiä samalla, eikä laatikoita kertynyt summamutikassa, vaan täsmämääriä ja täsmäkokoja. Se on muutenkin mielestäni kaikessa säilytyksessä se järkevä järjestys, että ensin kartoittaa mitä ja missä haluaa säilyttää ja sitten vasta hankkii tarpeelliset välineet sitä varten, jos vaan suinkin mahdollista toimia niin päin. Mutta tähänkin palaan varmaan jossain kohtaa myöhemmin.




En muista oliko maustekaappi seuraava vai mikä, mutta yläkuvassa vasemmalla joka tapauksessa vanhaksi menneet mausteet, joiden jälkeen ei taas jäänyt juuri muuta kuin useampi purkki suolaa ja Kape Aihisen kauhua Aromatia, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Kaikki nuo Arabian sinivalkoiset purkit on tyhjiä, enkä niitä enää täytäkään, mutta olkoot siinä. Aikanaan niitä keräilin ja vaikken niistä enää tykkääkään, en nyt just jaksa miettiä mitä niille tekisin. 

Pusseissa olevia mausteita on kuiva-ainelaatikossa, josta ne löytää nyt aakkosjärjestyksessä. Ai että, mutta niin nautin näistä pienistä, mutta etsimistä vähentävistä jutuista. 

Kuiva-ainekaappeja ja -laatikoita läpikäydessä konkretisoitui jälleen kerran se, että jos ei muuta, niin ainakin siivotessa selviää, mitä kaikkea kotoa jo löytyy, ettei tule joka kauppareissulla osetttua samoja uudelleen. 

Meillä esimerkiksi näytti olevan vähäksi aikaa salsadippiä sun muita tacotarvikkeita. Viime kerralla kaapin ehdoton kurko oli kikherneet.




Tästä alakuvan sekakaapista selvisin ihan sillä, että heitin kaikki paperireseptit roskiin ja vein vanhentuneet lääkkeet apteekkiin.




Keittokirjoista kaksi on sellaista, joita käytän ja toiset kaksi sellaisia, jotka säilytän muista syistä, mutta loput täysin turhia. Saavat nyt kuitenkin olla siellä, koska niistä ei ole haittaakaan ja kirjoille ei enää nykyään ole muuta jatkosijoituspaikkaa kuin paperinkeräys (kannet pitää ensin repiä irti) tai energiajäte, joten säästelin voimiani noilta osin tähdellisempään.

Ja jälleen nautin, että tiedän kurottamattakin, mihin kohtaan laitan käteni, jos aion ottaa lokerikosta laastaria tai Buranaa tai mitä nyt aionkin. 

 


Kuivauskaapin esittely tuntuu jo vähän hölmöltä, mutta tässäkin on pointtinsa. Ennen nuo ovet avatessaan sai yleensä päälleen ryöpyn kaapista leijailevia kevyitä pakasterasioita, mutta nyt siellä on ihan oikeasti tilaa käsitiskien kuivattamiseen, kun lentävät purkit kansineen on säilötty  siististi Smartstoren läpinäkyvään laatikkoon, jonka voi vetää vähän hankalassa paikassa olevasta kulmakaapista kokonaan ulos, eikä tarvi enää kaivella irtorasioita kaapin perältä.




Josta päästäänkin lentelevien muovikassien maailmaan.

Harmi kun en tullut ottaneeksi koko kaapista ennen-kuvaa, mutta alakuvassa on kyseessä keittiön kapea ja korkea kaappi. jossa säilötään imuria ja roska- sun muita pusseja ja kasseja. Niitä oli tungettuna tuon vasemmalla olevan ylähyllyn lisäksi myös imurin kanssa samaan tilaan, josta imurin mukana yleensä liukui ulos muutamakin muovipussi.



Tässä vaiheessa perkausta ja lajittelua homma on jo edennyt hyvän matkaa, vaikkei siltä näytä. Kävi kätevästi etätyöpäivän ohessa, kun jouduin odottamaan yhtä tietoa, jota ilman työperäinen hommani ei edennyt.



Huvitti nämä jotkut kassilöydöt. Mm. tuo Seppälän juhlavuoden paperikassi vuodelta 2005. Se niinkuin muutkin paperikassit on olleet kaapissa siksi, että niillä on kätevä kuskata lehtiä paperikeräykseen. Hehheh, ei kovin kätevältä vaikuta, kun vielä 16 vuotta myöhemmin odottaa vuoroaan.

Tämän kaksikon kuvat puolestaan kopsasin suoraan Instagramin stooreistani :




Ja tältä näyttää siivottu kaappi:




Läpinäkyvään laatikkoon jätin osan kestokasseista, joita harvemmin tulee otettua kauppareissulle mukaan, mutta joille on käyttöä esim. lomalle lähtiessä. Kulkee kengät sun muut takakontissa näppärästi näissä kasseissa, eikä tarvi rehata kaikkea isossa laukussa.

Vissiin siivousaineille tarkoitetussa lukollisessa pikkukaapissa on rullamittoja (niitäkin löytyi 4, vaikka yleensä ei löydy yhtään), jesaria ja muutama ruuvimeisseli, pihdit sun muuta pientä, ettei tarvi aina lähteä tallista hakemaan.

Muovipussit siirtyi samaan alakaappiin kuin roskis, jossa niitä käytetään.

Ja omat suosikkikauppakassini pakkasin eteisen kaappiin, josta muistan helpommin ottaa ne mukaan.



Pinkki lauta oli hauska löytö kellarin kätköistä. Muistaako kukaan tätä varmaankin 90-luvun hittiä, jolla tehdään lantion kiertoliikettä? Hauska peli, joka päätyi uudelleen käyttöön :)

Muttamutta. Tähän asti kaikki on ollut suhteellisen helppoa tai korkeintaan keskivaikeaa, mutta seuraavana vuorossa oli keittiön korkea lipasto, joka ihan kirjaimellisesti meinasi tappaa. 




Harmittaa, etten ottanut ahdistavasta sisällöstä ennen-kuvia, mutta lipaston päällinen oli meillä se jokakodin sälänkerääjä. Vasemmanpuoleinen kuva on aika lähellä norminäkymää, oikealla on jo vähän enemmän pikkulaatikoista kaivettua perkausvaiheessa olevaa sisältöä.

Kaluste on pariin otteeseen jo romahtanut kaikesta siitä painosta, joka sen laatikoihin on vuosien saatossa sullottu.  Ja mikäs sen painavampaa kuin paperi. Sitä löytyi vuoden 2002 veroilmoituksista alkaen poikien alakouluaikaisiin todistuksiin, perunkirjoihin ja ties mihin. 

Jos kaikki olisi ollut pelkkää roskaa, olisin päässyt helpolla, mutta koska tiesin, että sisältää meidän henkilötietoja ja muuta sellaista, jonka en halua päätyvän kenenkään ulkopuolisen näkyviin, oli jokaikinen paperi pakko ottaa käteen ja lajitella, mihin jatkopaikkaan se kuuluu. 

Jos kaiken sen keskeltä ei olisi aina välillä putkahdellut esiin jotain hauskoja muistoja, en olisi jaksanut, mutta niiden avulla selvisin ja koska suurin osa muistoista liittyi poikiin, laitoin molemmille projektin edetessä Whatsappiin kuvia, että saatiin nauraa yhdessä. Se oli kivaa. 

Ja löytyihän sieltä näinkin näppärä laite, joka näyttää olleen yhtä ahkerassa käytössä kuin Seppälän juhlakassi :D. Paitsi että väkisin vanhempi, koska meillä on muroja syöty viimeksi 90-luvulla luulisin.




Hengissä selvisin kuitenkin ja alla lopputulos joulukuun valottomassa valossa kuvattuna.  




Lipaston päälle ei ole sen koommin kertynyt ainuttakaan ylimääräistä tavaraa, koska kaikelle on nyt laatikoissa niin selkeät paikat, että mieskin osaa laittaa omat avaimensa, puhelimensa ja lompakkonsa ikiomaan smartstoreensa.  Jälleen yksi arjen riemuvoitto.

Ja samalla selvisi myös se, että meillä on riittämiin saksia, teippejä, niittejä ja kaikenlaisia post it-lappuja sun muuta hyödyllistä sälää, joka aiemmin on hukkunut sotkun keskelle.




Myös yksinyrittäjän ajopäiväkirjat, kirjekuoret ja muut on nyt omassa laatikossaan niin hyvässä järjestyksessä, että ei tarvi kuin ottaa. Sotainvalidien veljesliiton joulukortteja ja -kuoria on noin 50 vuodeksi eteenpäin, mutta ne rahat on menneet oikeaan osoitteeseen.




Eikähän tarvi varmaan lahjapapereitakaan hetkeen hankkia. Etenkin kun aineellisten lahjojen osto on ollut jo aika pitkään katkolla muutenkin.


Out of sight, out of mind (poissa silmistä, poissa mielestä) ei kohdallani toimi. 

Jos tiedän, että kaapin ovien takana vallitsee kaaos, se vaikuttaa suoraan korvienväliin. Mutta niin käy myös kääntäen. Siistit kaapit, selkeä pää. 

Ja ilokseni laatikosta löytyi myös 7-vuotiaana synttärilahjaksi saamani Adlerin puinen nokkahuilu, jolla osasin ihan kylmiltään näin liki 50 vuoden jälkeen soittaa luikauttaa "Koska meitä käsketään mielehemme painamaan..."  :)



 
Onneksenne en osaa värkätä tänne videoita. Säästyitte soittoesitykseltä.

Ja oli muuten luojan lykky, kun päätin pilkkoa karsintaprojektin näihin "pienempiin pätkiin". Hehheh.

Mutta siis se piti tähän loppuun vielä kirjoittaa, että keittiöstä lähti asianmukaiseen kierrätykseen paperia, pahvia, kartonkia, lasia, muovia, metallia, pattereita, polttimoita, pienelektroniikkaa, lääkkeitä ja tuhottavia dokumentteja (maksullinen) sekä jonkun verran astioita sun muuta kirppispöytään.

Ja vielä:  Jos kiinnostuit järjestysvinkeistä. Lauran kanavat löytyvät helpoiten täältä (klik).

Mutta nyt lopetan ja painelen kolmannen kerran lumitöihin tälle päivää. Kuulumisiin ja karsimisiin!





19 kommenttia:

  1. Nyt osui pari vinkkiä ihan kohdalleen!
    Täytyy käydä tsekkaamassa nuo SmartStoren laatikot ja pohtia sitä kokoa. Mulla on myös pari laatikkoa, joissa vallitsee kaaos, joten tuossapa vinkki oikeaan kohtaan!! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess, kiitti Vivi, ihan parasta kuulla, että tekstissä on mahdollisesti ollut jotain vinkiksi kelpaavaa.
      Tästä kaupungista ei tällä hetkellä noita Smartstoreja saa, koska olen ostanut ne kaikki :D. Myydään yhdessä paikallisessa sekatavaratalossa (kirkkaita) ja Prismassa (valkoisia ja vaan rajattuja kokoja), mutta nyt on hyllyt tyhjinä. Joskaan niitä ei alunperinkään mitään suuria määriä ollut, mutta veikkaan että lisää tilataan tuplasti, kun menekki on kova :D.

      En ollut itse jotenkaan tajunnut (muuta kuin kylppärissä jo aiemmin), että laatikot pysyy paremmin järjestyksessä, kun niitten sisällä on lisää laatikoita. Mutta niin vaan vanhakin oppii :)

      Poista
  2. Ahkera olet ollut.
    Minulla on sikäli selkeä linja nyt, että tästä huushollista tavaroiden suunta on vain poispäin. En osta mitään uutta.
    Noista henkilötietoja yms sisältävistä papereista on minulla syksyltä kokemusta. Selvitin miehen arkistoja ja niitä papereita oli ainakin kuutio, ensin mappien kannet pois ja tsekkasin paperit. Niille löytyi oiva paikka hävittää, meinasin ensin polttaa, mutta määrä oli liian suuri. Tällainen paikka, suosittelen, näitä on ympäri Suomea:
    https://encorepalvelut.fi/yksityishenkilon-tuhottavat-paperit/

    ps. Kyllä lumitöitä on riittänyt, ei ole traktoria ollut apuna. Kiitos vaan siitä "sisukas sissi" arviosta, taitaa olla aika lähellä totuutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaan, että ei paljon kiinnosta uuden osteskelu (ei täälläkään), kun vanhoissakin on ihan riittävästi tekemistä. Ja siis niinkuin tuli jo aiemmin todettua, meillä mittakaavat ja perimmäiset syyt on keskenään kovin toiset, mutta homma silti samanmoista.

      Sanoisin, että kaiken muun vielä kestää (puhun taas vaan omasta näkövinkkelistäni), mutta ne paperit on vihoviimeinen savotta.
      Itsekin irrottelin arkit mapeista ja kävin jokaikisen läpi. Alkuun niin, että revin nimi- ja osoitetiedot (varmaan täysin turhaa) laskuista sun muista ja jos oli niitä hlö-tietoja, niin vielä pienemmäksi silpuksi, mutta jossain kohtaa tuli mitta täyteen ja löin kaikki loput vaan yksinkertaisesti muovikassiin. Sen vein läheiselle jätteenkierrätysasemalle tuhottaviin papereihin (maksoi vitosen eli ei mitään) samalla, kun kiikutin sinne jätesäkillisen kirjoja energiajätteeseen ja kaikenlaista laturia sun muuta pienelektroniikkaan. On kätevän matkan päässä ja oli jotenkin erityistä "käydä heittämässä kaatiskeikkaa" ihan yksin :).

      Nyt on kovin nättiä, mutta lumen kanssa kävi just niinkuin ennakoin, että loppui varsi kesken, enkä enää illan kolmannella kierroksella yltänyt kasojen päälle. Meillä on sun kanssa 15,5 cm ero :)

      Poista
  3. Paljon oot tehny hommia ja hyvältä näyttää ja kuulostaa! Tuollanen pieniin palasiin pilkottu tsemppiapu voi olla tosi tärkeä juttu, jonka avulla saa hommia tehtyä. Vaikka mä oon todella pitkään raivaillu huusholliani, niin muistan kyllä niitäkin tuntemuksia, kun lapset oli pieniä ja niitä oli siis monta (4 alle kouluikäistä yhtä aikaa), kamaa oli paljon ja tilaa vähän, enkä tienny mistä aloittais sen työmaan ja joskus ei sit vaan saanu aloitettua yhtään mistään... Mutta tuo on hyvä, että pikkuhiljaa tekee pala kerrallaan. Sillein se homma etenee, eikä tunnu miltään valtavalta konmari-rysäytykseltä, joka ei kaikille tyyliltään sovi.

    Lunta ja lumitöitä piisaa täälläkin. Aura onneksi vetää osan pihasta, mutta kai se olis jossain kohtaa kolaan tartuttava itekin. Toisaalta, kun pitäis myös lenkittää koiraa ja tehdä sitä @*$#¥ oppariakin... tämmösissä kohdissa mä lamaannun enkä saa lopulta mitään aikaan, kaapit mulla kyllä taas sitten siivoutuu helposti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli :). Alan ymmärtää sua, kun aina välillä harmittelet sitä, että kaikki kaapit on niin siistejä, ettei riitä mitään raivattavaa. Se on tuntunut musta niin kaukaiselta tai jopa mahdottomalta olotilalta, mutta nyt tuli kieltämättä jo yhtenä päivänä sellainen olo, että pitäiskö jo alkaa jarruttelemaan, ettei lopu karsittavat kaapit, koska mitäs mää sitten teen :).
      Ja niin se tuntuu menevän, että vaikka sitä omasta mielestään karsii todella rankalla kädellä (niinkuin oikeasti tekeekin), niin jonkun aikaa siinä tavara- ja muussa määrässä elämisen jälkeen tulee tunne, että vieläkin on liikaa. Joten ei tää tässä ihan heti kyllä lopu. (Kellari ja piharakennus talleineen olis vielä..)

      Jotenkin siinä kalenterihommassa oli kivaa se odotus siitä, mitä seuraavasta luukusta löytyy. Ja se, että hommaa tekin ikäänkuin porukalla, vaikka jokainen puuhasikin kotonaan. Itse en omiani juuri Instaan kerinnyt jakaa, mutta oli kiva katsoa siellä muiden ennen-jälkeen kuvia. Siitä tuli jotain sellasta kivaa lisätsemppiä.

      Ja joo. Tunnistan niin ton jälkimmäisen kappaleen tunteen. Kun on yhtäaikaa (liian) monta juttua, jotka olis periaatteessa kaikki pakko tehdä, ei tiedä mistä aloittaa ja lopulta ei tee mieli aloittaa mistään. Oppariin tsemppiääääää <3.

      Poista
    2. Hih, mä jo mietin noita sun kuvia (jotka on aivan hyviä, mulle ei ainakaan tullut mieleenkään jotkut valaistusolosuhteet tms!) katsoessa, että ehkä tulee joskus uusi karsintakierros, ja sitten lähtee esimerkiksi ne kortit ja lahjapaperit, koska nyt jo vähän rivien välistä sai kuvan, ettei ne välttämättä ole asioita, joita tarviit tai siis joille on käyttöä enää nykyään. Mutta pala kerrallaan, äläkä nyt vaan missään nimessä ota tätä kommenttia arvosteluna tai millään muullakaan tavalla negatiivisena! Musta on vaan niin suorastaan herkullista, miten olet aina vaan enemmän innostunut tästä raivailusta ja tyhjentyvistä kaapeista, ja kaiken sen alkutuskailun jälkeen olet alkanut löytämään sen fiiliksen, mikä mulla on tuohon puuhaan liittyen. En nyt meinaa, että tuosta välttämättä lempparein puuhasi ikinä tulisi, mutta into raivailuun ja ilo lopputuloksesta kyllä on selvästi alkanut jo pirskahdella! Ja se on niin mahtavaa!! ❤

      Kiitos tsempistä, pikkuhiljaa se oppari siitä rakentuu!

      Poista
    3. En tietenkään kokenut arvosteluna, koska kirjoitit vaan ihan sen saman mitä itsekin ajattelin mm. niistä lahjapapereista. Tuskin tulen niitä läheskään kaikkia tarviimaan (suurin osa on kyllä sellasta jämäkkää hyllypaperia, mutta eipä tule pahemmin nykyään hyllyjäkään päällystettyä), mutta en myöskään tarvi sitä tilaa mihinkään, joten olkoot nyt siellä niin kauan kunnes tulee sen seuraavan kierroksen aika.

      Joulukortit on mallia "Hyvästä yhteistyöstä kiittäen" eikä niitä millään saa yhden miehen yritys kaikkia kulumaan :), mutta nekin saa nyt olla siellä laatikossa, koska niistä ei ole haittaakaan. Tota olen joutunut nyt soveltaamaan muutenkin, että jos en ole jaksanut jonkun kohdalla enää miettiä, onko siitä jostain hyötyä, olen kysynyt itseltäni, että onko siitä haittaa ja jos ei, niin saa jäädä. Toistaiseksi siis ainakin.

      Vielä olis raportoitavaa, mutta tarvii ottaa maltilla, etten väsähdä :)

      Poista
  4. Ihan vaan pikaisesti tulen toteamaan, että ihan älyttömän hyvältä näyttää (en siis vielä ehtinyt lukea kunnolla läpi) - tunnen lievän inspiraation iskevän tähänkin suuntaan jo pelkästään sun kuvien innoittamana! Mulla on noita Orthexin Smartstore -laatikoita jääkaapissa mutta ovat valkoisia (ei siis näy läpi), mikä ei ollut ihan järkevin ratkaisu (vaikka nekin ovat pitäneet jääkaapin huomattavasti paremmassa järjestyksessä, kuin mitä se joskus aikaisemmin oli). En ole huomannut noita läpinäkyviä, pitääkin heti vaihtaa sellaiset jääkaapiin (niille valkoisille tulee kyllä taatusti käyttöä muuallakin).

    Mutta palaan vielä paremmalla ajalla, kunhan olen ehtinyt lukea koko postauksen läpi. Ihanaa, että kirjoitat taas aktiivisemmin 💗

    Pus, kivaa alkanutta viikkoa 💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan kommenttia nyt saman tien samana päivänä, muuten jää taas roikkumaan, varsinkin kun tiedossa on harvinaisen härdelli-viikko. Siis ihan oikeasti tämä sun postaus sai mulla jonkun rattaan liikkumaan ja jo kotiin ajaessani sain sata hyvää ideaa oman kaaokseni selättämiseksi! Eri asia toki on, että MILLOIN saan aikaiseksi myös tehdä jotain (koska hallitsevin luonteenpiirteeni kuitenkin on saamattomuus), mutta jotenkin nää sun kuvat antoi toivoa, että hommasta voisi ehkä selvitä. Ja tajusin myös, kuinka älyttömän "puhdistavaa" olisi saada raivattua kaikki ne ryönäkasat ja -laatikot, mitkä omaa mieltä on häirinneet jo monta vuotta.

      Mehän suunniteltiin tämä meidän talo aika pitkälle itse ja mun yksi johtava ajatus oli, että ei liikaa kaappitilaa, vaikka joka paikassa aina kehotetaan just toisinpäin. Tiesin kuitenkin jo suunnitteluvaiheessa, että meille on tulossa isot varastotilat ja halusin, että sinne menee iso osa "turhasta, mutta kuitenkin tarpeellisesta/säilytettävästä" tavarasta plus kaikki kausijutut. Näin onkin nyt, mutta ongelma oli se, että niiden varastotilojen valmistumiseen meni useampi vuosi muuttamisen jälkeen (mieheen iski ymmärrettävä kisaväsymys rakentamisen suhteen, koska hän teki kaiken itse). Ja niiden muutaman vuoden aikana, kun varastot ei vielä olleet valmiit, talon tarkkaan harkitut, vähäiset kaapit täyttyi kaikella epämääräisellä... ja iso osa on edelleen samassa tilanteessa.

      Mulla on keittiö, ruoka/astiakomero, vaatehuone ja kylppäri suht hyvässä kunnossa. Olen kaikesta huithapeliudestani huolimatta kuitenkin semmoinen, että ne paikat, joissa päivittäin pyörin - eli just noi edellä mainitut - pidän järjestyksessä. Mutta sitten kodinhoitohuone, työhuone (ja sen lukemattomat laatikot, hyllyt ja kaapit) plus pari kaappia, joiden oli tarkoitus olla semmoisia järkeviä "näin arki sujuu sutjakkaasti" -kaappeja, ovat kaikki ihan kauheassa kunnossa. Työhuone - mulla siis on semmoinen luksus - on ihan pommin jäljiltä, enkä ole työpöydän ääressä tehnyt hommia vuosiin, vaan istun koneella aina tässä ruokapöydän ääressä. Ja varmaan teen niin jatkossakin, mutta voi jessus mitä kaikkea sälää sieltäkin varmasti löytyy... Ja kuinka paljon sieltä tulee vapautumaan säilytystilaa kaikille oikeasti tärkeille asioille, jotka nyt seilaavat pitkin taloa kasasta kasaan, pinosta pinoon!

      Eli kiitos Annukka tästä postauksesta (johon selvästi on tulossa vielä jatkoa - tuskin maltan odottaa)! Ja toi "paremmat muovikassit" -juttu mua naurattaa koko ajan, koska mullakin on niitä (jossain) iso pino odottamassa sitä hetkeä, kun tarvii... ööh, vähän paremman muovikassin... **hysteeristä itkunaurua**...

      Jään innolla odottamaan jatkoa!! 💛💛💛

      Poista
    2. Ihana "ihan vaan pikainen" viesti Emma :D. Kiitos <3.

      Ne kirkkaat Smartstoret jääkaapissa mun unohtui esitellä, mutta ne on kyllä tosi jees siellä, kun heti ovenavauksella näkee mitä bokseissa on. Mies sanoi, että nyt on hyvä, kun ei tarvi pelätä, että jotkut mun terveelliset tai värikkäät jutut sekaantuu hänen maksamakkaroihinsa tai Balkaneihinsa :D. I agree :D.

      Valkoisia mulla on käytössä kylppärissä, kun ne on sellaisella korkeudella, että näen päältä mitä niissä on ja aiettä mutta tykkään siitä(kin) nykyjärjestyksestä.

      Pomppii vähän tää ajatuksenkulku, mutta siihen me ollaan molemmat totuttu, joten en ole huolissani :). Piti meinaan seuraavaksi sanomani, että mun viisas isä aina sanoo ,että "tyhjällä tilalla on tapana täyttyä" ja niinhän se just on. Mitä enemmän säilytystilaa, sitä enemmän sotkua sinne mahtuu. Ja aika useinhan ne kiinteät kaapit ja komerot on valmiina ostettavissa asunnoissa valmiina ja niiden sisuksetkin mallia "standardi", joka ei välttämättä ole aina se paras.
      Meidän talo on rakennettu vuonna 1955 (on mua vielä 10 vuotta vanhempi :D) ja jos oltais niiden 50-luvun kaappien varassa, jotka täällä oli, niihin ei mahtuisi yhtään turhaa tavaraa, eikä kyllä juuri tarpeellistakaan. Mutta sitä mukaa kun on tehty remonttia, olen itse piirtänyt kaikkien kaappien sisukset (siis tankojen paikat ja hyllyjaot jne) samoin kuin suunnitellut kylppärin kalusteet niin, että kaikelle sille mitä me aiotaan niissä säilöä, on sopivan kokoinen ja -muotoinen tila. Mutta jossain vaiheessa vaan se kaiken määrä on ylittänyt ne tilat ja niitä energiaa syöviä kasoja löytyy (tai siis löytyi...) vähän sieltä sun täältä. Inhottavimpana makkarin tuolille kertyvät (mun) vaatteet, joita inhosin joka ilta nukkumaan mennessä. Nyt ei ole niitäkään.

      Ihana kirjoittaa näitä (vaikka kelmeät kännykkäkuvat rassaakin), kun tuntuu, että näistä voisi olla inspikseksi muillekin. Joten kiitos kovasti kannustavasta kommentista ja jatkoa tosiaan seuraa.
      Tää mun oli pakko kirjoittaa sunnuntaina, koska mullakin on tiedossa härdelliviikko.

      Ollaan kuulolla <3

      Poista
  5. Mä niin fanitan sua! Ja ihan vähän olen kade. Oot niin ihanasti järjestelmällinen. Ja kaikki noi teidän siivotut kaapit, niitäkii mä rakastan.

    Jos totta puhutaan, niin mulla ollut sama homma. En ihan noin järjestelmällisesti, enkä edes tietoisesti ole alkanut järjestää. Mut totuus on vaan se, etä meidän keittiö oli aika kaameessa tilassa. Olen nyt saanut pestyä uunin, astianpesukoneen, kahvinkeittimet ja jääkaapin. Niissä on aikamoisesti hommaa ja arvaa vaan montako lasipurkillista lähti kierrätykseen (kaikenmaailman pikkelsit ynnä muut.)

    Viikonloppuna siivoilin vaatekomeroita ja pari jätesäkillistä lähtee kierrätykseen ja osa roskiin. Niitä liian pieniä, joskus laihdutan paitoja ym. Kaik lähti mäkeen nyt. Mulla on vaan harmillinen haaste, UK ei anna heittää mitään sen vanhoja (tod.vanhoja) kuteita pois. Sellaisia joita ei ole pitänyt kertaakaan tässä asuessa, eikä siis enää edes mahdu niihin. Ei saa heittää, voi tarvita, argh! Mut mä teen sitä sit pikku hiljaa. Aina kun hän on duunimatkoilla, lähtee kaapeista hupsista hei, vaatetta kiertoon. Ei hän edes huomaa puuttumista.

    Ja meillä on samanmoinen päänsisäinen liike. Vaikka epäjärjestys on ovien takana, se vaikuttaa aivotoiminnan järjestykseen ja tekee olosta pahimmillaan kaaottisen. Siks niin rakastan kun asiat on järjestyksessä. Tosin, nykyään on ollut pakko joustaa, kun musta on tullut niin laiska ja saamaton, että en saa kaikkea niin kuin haluaisin niiden olevan. Mut hei, näistä sun postauksista saan voimaa ja tukea. Mäkiin haluun Annukka-kaapit, hyllyt ja järjestyksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäiskö meidän perustaa joku fanclub :D. Sellanen, jossa fanitetaan vuoronperään toisiamme, koska oot monessakin mielessä mun idoli :). Taitava kuvaaja, kirjoittaja, sisustaja ja tunteiden tulkki. Noinniinkuin alkuun.

      Mutta siis joo. Ilman Lauran joulukalenteria istuisin vieläkin tuijottamassa niitä samoja kohtia, jotka mua ahdisti kaikkein eniten. Just ne paperit oli ihan painajainen, mutta nyt pidän välillä kaappien ovia tai laatikoita auki, ja vaan tuijottelen niitä ja olen ihan zen. Se on huikea tunne.

      Mutta voihan pikkelsi :D. Se menee just samaan sarjaan kuin mun joulusillit, joista aina ajattelen, että kun on tota päiväystä pitkälle, niin syön sitten uusien pottujen kanssa tai jotain. Kissanviikset, en syö kesällä joulusilakoita. Enkä tiedä mihin Dijon-sinappia käytetään tai millon mitäkin relissiä. (Onko tollasta edes olemassa).

      Mun vaatekaappi on lähinnä iso vitsi. Olen muka aloittanut sen raivaamista ja vuosia sitten, mutta aina vaan se oli samalla mallilla. Ihan täynnä, eikä mitään päällelaitettavaa kuitenkaan. Nyt siinäkin on joku tolkku ja tajusin, että vaikken ole kuin pari kiloa aiempaa isompi, niin siinä on just se kriittinen parin kilon ero siihen, mahdunko vaatteisiini vaiko enkö. Tai siis onko niissä mukava olla. Ei ole, joten nyt läks ja voi että tuntui vapauttavalta. Ja olisin just se UK, joka ei edes huomaa, että jotain puuttuu (välillä leikin sellasta muistipeliä, että koitan miettiä, mitä vaatekappaleita olen jo ulkoistanut, mutta ei kato muista enää ja se on ihan parasta se).

      Päänsisäiset liikkeet on meillä tosiaan vilkkaat ja arvaamattomat. Vai pitäiskö sanoa paremminkin arvatut. Kaaosta hela hoito ja ihan koko ajan :D. Mutta kunhan laitetaan kaapit kuosiin, niin mielikin virkistyy.

      Voimistetaan toisiamme ja ollaan kuulolla :)

      Poista
  6. Hittolainen, melkein tässä meikäläinenkin alkaa innostua raivausprojektin ajattelusta. Huom. ajattelusta. :-D Toteutus onkin sitten jo toinen homma. Tuo järjestelyjoulukalenteri kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta ottaisin mieluusti tuommoisen jollekin muulle kuukaudelle kuin joulukuulle. Toisaalta – joulukuu, joulukalenteri. :-D

    Tuo on muuten niin totta, että ensin pitää edetä siivousprojektissa sen verran, että saa selville, mitä säilytysratkaisuja tarvitsee, eikä ryntää heti kauppaan ostamaan jotain, mikä osoittautuukin lopulta ihan vääränlaiseksi ratkaisuksi. Oon oppinut tämän kantapään kautta, kuinkas muutenkaan. Toki kaupassa saattaa joutua käymään useamman kerran, mutta eipähän tule hutiostoja.

    Mulla on kanssa iso läjä paperikasseja! On olevinaan niin hienoja ja ”harvinaisia”, että niitä ei voi heittää poiskaan. Voi hyvää päivää.. Siwan kassi olisi muuten aika kova juttu. Mulle saa lähettää, jos löytyy ylimääräisiä. ;-D

    Olet kyllä ollut ihan uskomattoman aikaansaava! Hyvä sinä! Tätä oli muutenkin ihana lukea. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis" :D.

      Muistelen, että muuton yhteydessä teiltä lähti kaikenlaista kiertoon (olisko ollut jotain painavia huonekaluja, joiden kantamiseen tarvittiin sun hauiksia :D) ja peräti joku iso lavallinenkin? Mulla tosin on ajantaju mennyt, joten voi olla, että oli jo aiemmin se sun raivaushomma, mutta luulen, että teillä on aikalailla maltillisesti tavaraa ja koti kuosissa muutenkin. Eikähän meilläkään varmaan monen muun mittapuulla ole paljon mitään, vaan voi olla peräti askeettista, jos itse on enemmän keräilijätyyppiä, mutta kaikki mikä tulee elämisen tielle on rasittanut mua jo ihan älyttömän kauan. Siis se, että jo koitat laittaa jonkun tärkeän paperin (onneksi nekin alkaa kaikki olemaan jo enempivähempi verkossa) jonnekin, niin pitää joko tunkea tai pujotella, että mahtuu edellisten sekaan. Tai että aina kun alkaa siivota, pitää ensin setviä vaate- tai muut kasat pois tieltä ja siinä vaiheessa se siivousinto jo kuolikin. Tai että jokaikinen kerta on just se rullamitta tai ruuvimeisseli hukassa, kun sitä tarvii. Mutta nyt alkaa helpottaa jo tosi paljon ja se tuntuu välillä ihan uskomattomaltakin, vaikka pitäis kai olla ihan perusolotila.

      Mutta voi perhana, taisin tehdä mokan, kun laitoin Siwat ja Seppälät roskiskäyttöön. Olis ollut legendoja molemmat :). Ja taisi olla Valintalon kassikin ("Valintatalon kassissa on talous vatupassissa"..) ja muutama muu maailmankartalta kadonneen ketjun logolla varustettu.

      Kiva kun luet, on kivempi kirjoittaakin. Ainut ongelma on se, että mulla menee tähän kirjoittamiseen niin paljon aikaa, että meinaa jäädä lukeminen väkisin jalkoihin, mutta sun 30 tavallisen asian listan aion kyllä tulla lukemaan kokonaan. Puhelimella luin alkua ja nauratti, kun kosahti heti siihen ekaan kohtaan. Eli kyllä, kuuntelen edelleen langallisilla kuulokkeilla, mutta olenkin museokamaa :D.

      Ollaan kuulolla <3

      Poista
  7. Apua, miten ihanan siistin ja simppelin näköistä! Nostan kyllä hattua sun projektille! Jään odottelemaan, että tää innostus siirtyy muhun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottele rauhassa :). Mäkin odottelin aika monta vuotta :D.

      Poista
  8. Ihailtavaa ahkeruutta! Minäkin aloin joulun alla seuraamaan Ilana Aallon vastaavaa, mutta sitten väliin iski elämä ja lopetin, kun ärsyynnyin. En siis joulukalenterista ja sisällöstä vaan omasta tilanteesta, jossa olin myötätuntoinen itseäni kohtaan ja päätin siirtää tavaroiden selvittelyt tuonnemmaksi. Sen aika ei ollut juuri siinä hetkessä eikä tässäkään, mutta vielä se ilo on odotettavissa. Meillä ei juurikaan ole normikaappeja, joten lipastojen kätköissä kuonaa varmasti löytyy. Innostavia nämä sinun selkeyttä huokuvat työn tulokset! Kiitos! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo. Siinä tilanteessa mikä teillä oli, en olisi itsekään ollut kiinnostunut kaapeista sen kummemmin kuin laatikoistakaan. Eikä sitä edes pysty keskittymään moiseen silloin kun on akuutisti huolissaan.
      Mulla oli omasta suurimmasta huolesta se kaikkein pahin ohi, mutta kaipasin silti jotain sellaista oheistekemistä, joka pitäisi ajatukset toisaalla ja siinä tämä tavarankarsinta toimi erittäin hyvin.

      Olet kyllä niin kiltti ja kohtelias, kiitos siitä Tuija <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi