Sivut

perjantai 23. huhtikuuta 2021

KOLMEN PERUSPÄIVÄN PLUS-MIINUS-PÄIVÄKIRJA

Tiian taannoinen blogiteksti inspiroi miettimään omaa suhtautumistani mahdolliseen kiitollisuuspäiväkirjaan, jonka tarkoituksena kai on omia päivittäisiä kiitollisuudenaiheitaan ylöskirjaamalla kiinnittää huomiota asioihin, jotka ovat hyvin silloinkin, kun kaikki tuntuu olevan huonosti.

Koen olevani varsin peruskiitollinen ihminen, ja vaikka jonkun mielestä kuulostaisikin tekopyhältä, olen oikeasti päivittäin aidosti kiitollinen siitä, että saan edelleen olla elossa. Siihen on syynsä. 

Sen sijaan monilla muilla hyvin toimiva kiitollisuuspäiväkirja ei tunnu ajatuksena omalta, vaan itseni tuntien tiedän, että todennäköisesti alkaisin jotenkin ylisuorittaa sitä ja yrittäisin väkisin keksiä jotain yleviä kiitollisuudenaiheita, kun tavallinen tuntuisi liian tavalliselta. Etenkin jos olisin ostanut tarkoitusta varten jonkun erityisen kauniin muistikirjan ja kynän niinkuin todennäköisesti olisin tehnyt. 



Ajatus kuitenkin kiehtoi ja päätin kokeilla muutaman arkipäivän ajan sellaista, että heti, jos joku ihan tavallinen pieni asia päivän mittaan herättää tuntemuksen suuntaan tai toiseen, kirjaan sen ylös plussana tai miinuksena ja päivän päätteeksi sitten selviää, päätyikö kyseinen päivä plussalle vai menikö miinuksen puolelle.

Mitään oikeasti merkityksellisiä asioita (koti, perhe, terveys jne.) tähän ei nyt sisälly, eikä myöskään suurinta osaa päivistä muutenkaan, koska enimmäkseen arkisia asioita tulee ja menee ilman, että niitä sen kummemmin edes havainnoi tai fiilistelee omia tuntemuksiaan.


MAANANTAI

+ nukuin tavanomaisen kehnosti, mutta en tuntenut oloani aamulla mitenkään erityisen väsyneeksi, vaan olin valmis nousemaan sängystä jo ennen kellon soittoa

- ylös noustuani virkeys jäi vähän jalkoihin, koska olo oli turvonnut ja painava

- vaaka todisti, että painon tunne ei ollut tuulesta temmattu 

-  kaikki parhaat ( = mukavimmat) alusvaatteet olivat pyykissä ja kaapissa oli puhtaana pelkkiä tyhmiä ja epämukavia (joita silti jostain selittämättömästä syystä edelleen säilön)

+ niinkuin kaikkina muinakin aamuina, ilahduin, kun otin käteeni kuopukselta joululahjaksi saamani Victorinoxin vihannes- ja hedelmäveitsen, joka leikkaa kuin unelma. Ei pursua sen kummemmin sitruunoista kuin tomaateistakaan sisältö leikkuulaudalle yhtään, vaan viiltyy nätisti halki. 




-  mieli teki isoa lasillista smoothieta, mutta olin liian laiska alkaakseni sitä tekemään, joten tyydyin edellisillalta jääneeseen puolikkaaseen pieneen lasiin

+ olin tyytyväinen, että oli edes se puolikas

+ keksit ei olleetkaan loppu, vaikka pelästyin, että niin iso moka on päässyt käymään (oikeasti aamu on kokolailla pilalla, jos keksi puuttuu )




-  Gerberakimppu oli väsähtänyt
 



+ portailla helmililjat sensijaan porskuttavat edelleen jo pitkälti yli toista kuukautta




+ illalla kunnostauduin tekemällä muutaman smoothien valmiiksi








Nikulalle tulee ehdottomasti plussaa eettisyydestä ja kauniista pakkauksesta


- ei olisi taaskaan kannattanut ostaa muuta kuin kaikkein halvimpia kananmunia (oma havaintoni on, että mitä virikkeempi, sitä varmemmin hajoaa keitettäessä)

-  niinhän siinä jälleen kävi, että 3 tavismunaa säilyi ehjänä, mutta kanalassa virikkeitä saanut hajosi

+ onneksi keittelin munat illalla, enkä aamulla, koska aamulla sotku ottaa paljon enemmän pattiin




+ lähdin illalla ulos pyöräilemään ja kuuntelin samalla äänikirjaa, joka oli niin hyvä (Lucinda Rileyn Enkelipuu), että pyöräilin huomaamattani reilut 15 kilometriä, jolla pääsee kokolailla kaupungin ympäri

+ kysyin kotiin tullessani pojalta, onko kenties tehnyt pyörälleni jonkun keväthuollon, kun tuntui mäetkin menevän niin kevyesti ylöspäin. Vastasi, että "En oo vielä, mutta sulle on varmaan tullut niin paljon jerkkua reisiin, että kulkee" (plussa tuli pojan luottamuksesta lihaksiin :)). 

+ tuntui, että virtaa jäi varastoon, joten tein pyöräilyn päälle puolen tunnin Body Balance-treenin, jonka jäljiltä kroppa on aina ihanasti "auki"

+ illalla tuli Diili, joka on tällä kaudella koukuttanut katsomaan 


Päivän +/- saldoksi tuli yhdentoista plussan ja seitsemän miinuksen jälkeen + 4, joka on ihan kelpo lukema maanantaille 


TIISTAI

- nukuin omasta mielestäni ihan ookoosti, mutta olin aamulla silti valmiiksi väsynyt ja huonotuulinen (erittäin ärsyttävää)

+ edellisestä johtuen olin tyytyväinen, että tuli illalla tehtyä ne smoothiet valmiiksi

+ rakastan aina vaan tuota vakiojuomani vihreyttä ja raikasta makua (sisältää vihreää Granny Smith omenaa, lehtikaalia, pakastemangoa, minttua, luomuomenamehua, vettä ja vähän vehnänorasjauhetta)




+ plussaa oli sekin, että pyöräni oli edelleen tallessa, vaikka olin taas unohtanut sen yöksi auki 




+ pyöräilin töihin, vaikkei kiinnostanut pätkääkään ja vastaan tuuli kovaa ja kylmästi

+ töistä annan itselleni ison plussan, koska sain kuningasidean, jonka avulla voidaan saavuttaa merkittävät säästöt Norjaan rakennettavan mallitalon perustustuskustannuksissa 

+ olin tyytyväinen myös omaan viestintääni, joka osin varsin epämiellyttävistä aiheista huolimatta sujui erityisen helposti ja soljuvaa tekstiä syntyi kuin itsestään. Aina ei synny, koska asiallinenkin viestintä vaatii paitsi pelisilmää, myös luovaa olotilaa, joka on välillä totaalisen hukassa 

+ en olisi jaksanut illalla yhtään mitään, mutta pyöräilin kuitenkin 10 kilsaa, koska oli pakko saada raistista ulkoilmaa, eikä huvittanut kävellä

+ olin liian laiska noustakseni sohvalta hakemaan kameraa yläkerrasta, mutta ihana ilta-aurinko paistoi olkkarin ikkunasta heittäen vihreiden maljakoiden läpi kauniita heijastuksia seinälle

Aamun väsymyksen ja ärsytyksen aiheuttaman miinuksen jälkeen tiistai jäi tukevasti plussan puolelle saldon ollessa peräti + 7.


KESKIVIIKKO

+ tunsin oloni aamulla virkeäksi ja hyväntuuliseksi (tästä tekee mieli antaa monta plussaa kerralla)

+ ilahduin keittiön verhot avatessani kun näin, että ulkona ei satanutkaan vettä tai räntää niinkuin oli ennustettu, vaan pakkasessa paistoikin aurinko




+ töissä oli ensimmäistä kertaa koko vuoteen siinä määrin rauhallinen aamupäivä, että oli tilaisuus lähteä tunniksi samassa rakennuksessa sijaitsevalle salille 

+ virtaa riitti ihan kelpo treenin, koska mieli oli hyvä ja olo energinen 

+ nautin, kun pääsin salilta suoraan  lounasravintolan valmiiseen noutopöytään 


Lautasellinen näyttää kuvassa lähinnä rekkamiehen annokselta  ja sitä se kokonsa puolesta kyllä olikin: )
Sisältää paistettua seitä, jugurttikastiketta, salaattia ja lämpimiä vihanneksia


+ töitten jälkeen kävin tekemässä palauttavan pyörälenkin ja ilahduin, kun mies oli sillä välin leikannut vesiversot omenapuista (ja aika paljon muutakin, koska jäljellä oli oikeastaan pelkät rungot)

+ keräilin risut ja sain ne jotenkuten mahtumaan kyytiin ja joulukuusen vielä kukkuran päällimmäiseksi (paljastui joku aika sitten jalkoineen päivineen takaterassin hangen alta)

  


+ risuja keräillessäni huomasin, että viime keväänä istuttamieni kuihtuneiden pääsiäisnarsissien sipuleista oli alkanut kasvaa uusia kukkia (poika tosin oli se, joka kaivoi tiiviiseen ja juurakkoiseen savimaahan riittävän syvän istutusalueen, johon upposi säkkitolkulla multaa) 

+ tuli suorastaan voittajafiilis siitä, että ensimmäistä kertaa en vaan heittänyt kuihtuneita kukkia kompostiin, vaan sipulit päätyivät jatkamaan elämää
   


+ samalla bongasin myös muita pieniä varipilkkuja pihalla






+ illalla oli ihan hirmu hyvä fiilis päivästä, kun loikoilin ilta-aurinkoisella, joskin vielä aika viileällä terassilla lukien lukematta jääneitä Kodin kuvalehtiä ja välillä vaan tuijottelin taivaalle ja kuuntelin lintujen viserrystä   

+ keskiviikolle kertyi pelkkiä plussia peräti yksitoista. 

Olkoonkin, että tässä elettiin nyt vaan kolme ihan tavallista päivää, oli silti aika kiva kokeilu tämä, koska osoitti, että ne omat pienet arkiset huomiot on kuitenkin enimmäkseen ilon puolella. Ja ihan hitsin kiitollinen saa kyllä olla, jos jonain päivänä suurimmat harmit löytyvät kananmunakattilasta ja alusvaatelaatikosta.  

Voin siis jatkaa hyvillä mielin ilman sen kummempaa kiitollisuuspäiväkirjaa ja se on hyvä se. Kävisi vaan raskaaksi sellainen liian tietoinen kiitollisuus, koska näistäkin vähistä ylöskirjauksistani olisin ilman päivien mittaan napsimiani kuvia unohtanut puolet. 

Mutta nyt laitan tämän kirjan kannet kiinni ja toivottelen hyvää viikonloppua tai mikä ajankohta nyt sitten sattuukin olemaan meneillään tai tuloillaan!


30 kommenttia:

  1. Kiinnostava näkökulma kiitollisuus-asiaan. Lukiessani ihan jännitin, kumpia tulee enemmän, plussia vai miinuksia. Onneksi kävi hyvin!

    Itse en ole koskaan pitänyt varsinaista kiitollisuuspäiväkirjaa varmasti osin samasta syystä kuin sinäkin. Jotenkin sellaisen kirjaamisessa tulee ensimmäisenä mieleen suuria yleviä juttuja, joista varmasti loppupeleissä olenkin ihan oikeasti kiitollinen, mutta joiden kirjaaminen itselle vaikuttaa jotenkin pöhlöltä.

    Olen miettinyt kiitollisuutta enemmänkin niin, että pyrin huomaamaan sellaisia hyviä asioita, joita minun ei elämässäni kannattaisi pitää mitenkään itsestäänselvyyksinä. Jos nimittäin tuntuu, että jokin juttu kuuluu minulle aivan kuin "manulle illallinen", en sellaista osaa oikein arvostaa. Vasta kun huomaan, että kaikkien hyvien asioiden kohdalla näin ei todellakaan ole, osaan niistä olla myös kiitollinen. Ja on sitä paitsi oikeastaan todella terveellistä huomata, että sellaisia juttuja on paljon!
    No, tulipa tässä taas aika triviaalia asiaa selitettyä kuin suurtakin elämänviisautta. Mutta siis sellaisen selviöajatuksen kiitollisuus-teema tällä kertaa kirvoitti.

    Kylläpä muuten näyttää tutulta tuo matto teidän terassilla ;). Ja alusvaate-miinus on mullekin niin tuttu juttu. Ja silti säilytän niitä typeriä lörtsyalkkareita ihan kaiken varalta. Joskus niitäkin on sitten kyllä tarvittu.

    Toivottavasti sulla on oikein kiva ja rento viikonloppu edessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut Leena ja muut kivat ihmiset, kun vastaaminen kestää. On vähän teknisiä haasteita (netti on pois pelistä ja puhelimella on liian työlästä) kirjoittaa. Palaan heti, kun yhteydet taas pelittää.

      Poista
    2. Nonni. Nyt olen taas turvallisemman nettiyhteyden päässä ja homma toimii.

      Ensinnäkin sanon, että ihan parasta, kun olet "back". Niin kiva lukea näitä sun viisaita viestejä, joista saa aina itsekin ajattelemisen aihetta. Niinkuin nyt vaikkapa tuo "itsestäänselvyys", jota aloin samantien miettiä siltä kannalta, että mitä sellaisia asioita omassa elämässä on, joita on tottunut pitämään ikäänkuin itsestäänselvyyksinä, vaikka mikään ei oikeasti loppupeleissä sellaista ole (paitsi se, että jonain päivänä jokainen meistä vuorollaan poistuu täältä maan päältä, mutta en nyt ota tähän niin synkkää näkökulmaa).

      Lopulta en keksinyt oikein mitään, vaikka tunnustankin, että mies tuli näin pitkän yhdessäolon jälkeen ensimmäisenä mieleen, vaikkei varmaan pitäisi niinkään ajatella. Loput on ehkä enemmän sellaisia pieniä arjen juttuja, jotka on ehkä enemmän tottumuksia. Niinkuin nyt vaikkapa se, että mies vie yleensä roskat tai on innokkaampi imuroija tai jotain muuta sellaista, mitä en todellakaan pistä pahakseni :).

      Ikean juuttimatto on muuten oikein jees ja tykkään siitä ihan hirmu paljon, mutta siihen on kaatunut pari kertaa vettä ja ne kastumisen aiheuttamat harmaat isot läikät pistää pahasti silmään. Ei kuitenkaan tunnu järjevältä ostaa uutta samanlaista tilalle, koska todennäköisesti sitä veden läikkymistä ei voisi yhtään sen enempää välttää. Etenkin kun samalla terassilla on mun yrttiviljelykset ja toisaalta mies on myös tehokas terassilasien pesijä, mutta touhuaa niin vauhdilla, että siinä ei kerkiä mattoja pelastaa alta ja voi ämpäri välillä läikkyä yli. Olen kuitenkin valinnut mieluummin sen ikkunanpesun ja olen ihan hiljaa taustalla tai poistun siksi aikaa paikalta, niin pääsee kaikki helpommalla :).

      Ja pakko nyt noista alkkareista vielä sanoa, että lörtsyt on jees :D, mutta sellaset jotkut inhottavat pitsi- tai muut kovahkot joustamattomat materiaalit jää mulla kaappiin (siihen asti kunnes ne on pakko ottaa käyttöön :)).

      Ja kiitos, oli kiva viikonloppu. Toivottavasti siellä myös. Ja alkava arki tottakai kans <3

      Poista
  2. Elämän makuinen kooste elon plussista ja miinuksista. Semmoista se elämä tahtoo olla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoisista pienistä paloista elämä tosiaan koostuu ja ihan kiva oli tietoisesti tehdä näitä huomioita, kun aika usein ainakin työpäivät menee enempivähempi "automaattiohjauksella" niin, ettei kerkiä oikein sen kummemmin miettiä, miten menee.

      Kiitos, kun jaksat aina käydä jättämässä viestiä Tarja <3. Mukavaa uutta viikkoa sulle!

      Poista
  3. Mun mielestä sun plussat ja miinukset oli ihan mahtavia. Osaat kyllä kertoa asioista niin hauskasti, että täällä taas luettiin tämäkin elämän makuinen postaus kikattaen ja hymyssä suin.
    Ihanaa viikonloppua sulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana palaute jälleen Outi, kiitos <3. Vaikkakin itsestä välillä tuntuukin, että olen pelkkä totinen torvensoittaja ja jututkin sitä mukaa tylsiä. (Ja nyt kun ton mainitsin, mun pitäis opetella vähän pois siitä, ettei kaiken tarvi aina olla 100% totuudenmukaista. Mulla kun on paha tapa korjata esim. jotain miehen kertomaa juttua "oikeaksi", vaikka miehen versio on hauskempi ja aiheet sellasia harmittomia, että kuulijan kannalta ei ole väliä, mikä on oikeasti ihan totta-totta ja mikä vaan sinne päin, jos juttu on muuten hyvä :)).

      Arki taas jo yllätti, mutta toivottavasti menee sulla sujuvasti ja kaikin puolin kivasti <3

      Poista
  4. Ihana postaus! Niin se menee, kun oikein katsoo, kyllä niitä plussia löytyy yllättävän paljon. Mulla on kiitollisuuspäiväkirja, joka saa merkintöjä aina kun sille päälle satun. Tekee kyllä hyvää sielulle!

    ps. Diili on ollut tänä vuonna super!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarzan <3.

      Kamera oli aika kätevä tässä hommassa, kun pystyi nappaamaan kuvan heti, kun tuli kiinnitettyä johonkin asiaan huomiota (paitsi se mun alusvaatelaatikko ei kyllä kestä päivänävaloa :D). En kuitenkaan olis pystynyt heti kirjaamaan asiaa ylös ja olen niin pedantti tyyppi, että lista on mun mielestä heti pilalla, jos unohdan sieltä jotain. Vaikkei oikeasti kukaan muu edes tiedä, mitä olen ajatellut, mutta silti. Ominaisuus, josta haluaisin eroon, mutta vaikiaa on.

      Diili on kyllä tosiaan ollut ihan super! On muuttanut mun käsityksen Jaajosta, jossa on ilmiselvästi myös sellainen sydämellinen ja välittävä puoli, joka jää niissä "normijutuissaan" piiloon. Ja ihan hitsin vaikeita tehtäviä! Ja niin erilaisia tyyppejä niitä tekemässä (vähän harmitti, kun Helena putosi, koska toi ohjelmaan ekstraviihdearvoa, vaikkakin vähän revin harvoja hiuksiani aina siinä kohtaa, kun asettui muiden yläpuolella ja arvosteli nuorempiaan tosi tylysti ikäänkuin olisi itse ollut päättämässä, kuka saa paikan).

      Poista
  5. Hyviä päiviä kuitenkin kun plussia kertyi noin paljon. Olet kyllä viiteliäs kun jaksat patistaa itsesi lenkille vaikka et jaksaisikaan. Minä mukavuudenhaluinen en ole edes pyörää vielä ottanut esille.
    Ja mökillä ollessa olen vieläkin laiskempi liikkumaan. Nurmikon sain sentään leikatuksi ja hiukan kukkamaata tongin.
    Ihanaa viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka niitä kokonaishuonoja päiviä aina välillä onkin, niin mulla taitaa kuitenkin olla päässä sellaset pluslasit (vaikka oikeissa silmälaseissa onkin miinusta), joiden läpi näkee enemmän niitä asioita, jotka on hyvin kuin niitä, jotka ei ole. Tai ainakaan siinä hetkessä ei siltä tunnu.

      Ja mitä tohon lenkillelähtöön tulee, niin päivät kun istun sisällä töissä, on pakko saada raitista ilmaa ja sitä ei oiken saa, jos ei vaan lähde, vaikkei aina niin jaksaiskaan (useimmiten kyllä lähden ihan tsempillä). Ei ole vielä koskaan kaduttanut, että tuli lähdettyä. Paitsi ehkä tässä yhtenä päivänä, kun pyörälenkin puolivälissä alkoi sataa niin jäätävän kylmää vettä ja niin kovaa, että olin kauttaaltaan ihoa myöten märkä, vaikka oli ihan kunnolla vaatteita päällä. Ja viimeisen kilsan verran tuli vielä kaupan päälle teräviä rakeita päin näköä, mutta jos ei se niin hauskaa ollutkaan, niin ainakin virkisti :D.

      En uskalla pyöräillä liukkailla, mutta nyt kun taas voin, niin se on aina tervetullutta vaihtelua pelkälle samojen reittien kävelylle. Se alkaa jo tässä vaiheessa vuotta tympiä, kun takana on yleensä ainakin 5 kk päivittäisiä lenkkejä, jotka ajoittuu siihen aikaan, kun golfkentälle ei enää tai vielä pääse.

      Sulla on muistaakseni se uopuusi sähköpyörä (vai muistanko väärin?), jonka satulassa maisema vaihtuu, kunhan vauhtiin pääset.

      Viikonloppu jo taas meni, mutta eläkeläisnäkökulmasta vapaat jatkuu, joten toivotan sulle mukavia ja toivottavasti jo vähän edes lämpeneviä mökki- ja muita päiviä <3

      Poista
    2. On mulla se ihana sähköpolkupyörä, mutta vaatii aina oman aikansa ennenkuin rohkenee aloittaa talven jälkeen. Sama juttu uusien vaatteiden kanssa (silloin harvoin kun niitä saa): kestää yleensä päiviä, tai opa viikkoja ennenkuin uskaltaudun lähtemään mihinkään uusi vaate päällä! Pelkään että se päällä rupeaa tuntumaan ahdistavalta ja muistelen niitä vanhoja monta vuotta pitämiäni farkkuja tai vastaavia, jotka olivat jo niin muotoutuneet minun kummallisen vartaloni mutkiin :)
      Nyt ei ainakaan vapuksi luvattu mitään lämpenevää säätä, joten ei ehkä lähdetä mökille!

      Poista
    3. Ymmärrän :). Mulle uudet kengät on sellainen juttu, joiden suhteen mietin, kuinka pitkälle niitten kanssa uskaltaa lähteä. On just nyt ajankohtainen, kun ostin uudet golfkengät, jotka on eri merkkiä kuin Ecco:t, joita olen käyttänyt yli 10 vuotta, mutta joka muutti mallejaan niin, ettei lesti olekaan enää niin leveä ja mulle sopiva kuin ennen. Niillä pitäis nyt uskaltaa kävellä vappuna neljä tuntia, kun ollaan lähdössä Naantaliin pelaamaan.

      Ajelehan varovasti, kun uskaltaudut liikenteeseen :).

      Poista
  6. Sinullahan oli hienoja päiviä, paljon pyöräilyä!

    Minua hymyilyttää tämä päiväkirja-asia. Kerran kymmenen vuotta sitten ystävättäreni haastoi minut pitämään ruokapäiväkirjaa, kun valitin lihomista. OK. Pedanttina ihmisenä en melkein uskaltanut syödä mitään kun kaikki piti kirjata ylös. Laihduin, vähän liikaakin.

    Siispä tuollaista kiitollisuuspäiväkirjaa en edes yritä. Huh, miettisin varmaan joka asian kohdalla pitkään, että onko tämä nyt + vai - :D

    Minun tekisi mieli sähköpyörää, kun täältä on matkaa joka paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee! Niin tunnistan itseni tosta pedanttiudesta ja ruokapäiväkirjasta :D. Joskin mulle siinä kävi niin, että kun piti kolmen päivän ajan kirjata ylös omia ruokailujaan sillä mielellä, että 4 kk:n ohjatun lihaskunto-ohjelman laatinut fysioterapeutti näkee, syönkö tarpeeksi proteiinia, kirjasin kaiken niin tarkasti ylös, että fyssari kieriskeli naurusta, kun näki mun 3 A4-arkkia, jotka oli molemmin puolin ihan täpötäynnä tekstiä. Minä kun tunnollisena ihmisenä kirjasin paperille jokaikisen pähkinän tai turkinpippurinkin, jonka söin, koska muutenhan se olis ollut mun mielestä epätäydellinen ja sitä kautta pilalla :D.

      Ja ihan sama ajatus siitä kiitollisuuspäiväkirjahommastakin. Että jos vaikka olisin päättänyt kirjoittaa joka päivä yhden asian ylös ja sitten jonain päivänä unohtaisinkin, niin eihän se olisi sitten onnistunut projekti ollenkaan. Jep. Välillä olis kiva olla vähän vähemmän tunnollinen, kun on kuitenkin kyse ihan vaan itse itselleni keksimistäni vapaaehtoisista jutuista.

      Mun pyörä on aika raskas polkea ja aina välillä mietin, pitäiskö hommata joku vähän lenkkikäyttöön paremmin sopiva, mutta järki on onneksi ollut päässä, koska mun pyöräkausi kestää yleensä tasan sen ajan, kun kävely alkaa tympiä ja lumet sulaa niin, että taas voi pyöräillä siihen asti kunnes golfkenttä aukeaa ja pyöräily jää. Ja syksyllä sama homma.
      Jos olisi joku vähänkään kalliimpi pyörä, se vaan kummittelisi mielessä, että olis ikäänkuin pakko polkea, kun on kerran ostettu.

      Sähköpyöriä on moni tuttu ostanut työmatkapyöriksi ja kehuvat kyllä tosi paljon, että on ollut hyvä hankinta. Uskon, että olisi ihan sun juttu, kun kuitenkin olet sisukas liikkuja, mutta sähköstä saisi jeesiä siihen kohtaan, jos alkaa tuntua kipua tai matka on turhan pitkä omin voimin poljettavaksi. Aika kalliita ne kyllä tuntuu olevan, mutta eipä niitä kukaan mahda ihan vaan lähinurkissa pyörimistä varten ostaakaan, vaan silloin jos on oikeasti järkevää käyttöä. Ja säädötkin vissiin on hyvä olla kohdallaan. Mies kokeili tuttavansa pyörää yhdellä mutkaisella mökkitiellä ja sanoi, että piti ennemminkin painaa jarrua koko ajan, ettei mene liian kovaa. Sanoi, että karkasi kuin mopo käsistä :).

      Poista
  7. Mulla on tapana laittaa kalenteriin värimerkintä jokaiselle päivälle (aloitin tammikuussa). Päivä on joko harmaa, sininen tai keltainen. Kiitollisuuspäiväkirjaa yrittelin joskus mutta se kaatui omaan mahdottomuuteensa.

    Mutta hei, kiinnostava idea fillaroida äänikirjan tahdissa! Uskaltaisinkohan yrittää? Pelkään että jää jotain huomioimatta liikenteessä jos on luurit korvilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin heti miettiä, mitä sun värit tarkoittaa ja miten osaat tehdä sen päätöksen, minkä värin päivä saa? Vaikuttaako illan viimeinen fiilis kuluneesta päivästä kokonaisuutena vai miten päätät? Harmaa on väreistä varmaan selvin, mutta onko sininen sellainen semi ja keltainen paras vai päinvastoin?

      (Meillä on sattumoisin töissä meneillään muutos, jolla pyritään vähentämään tietyissä yhteyksissä kirjaimia ja numeroita (siis sanoja ja lukuja paremminkin sanottuna :D) ja ilmaisemaan sama visuaalisesti justiin noin värejä käyttämällä niin, että periaatteessa yhdellä silmäyksellä taululta näkee, onko joku juttu punaisella (kiireellisesti hoidettavaa tai kesken), keltainen (keskeneräinen) vai vihreä (valmis). Noinniinkuin yksinkertaistettuna.

      Mulla on niin huonot nappikuulokkeet, jotka päästää kyllä mahdolliset liikenteen äänet hyvin läpi, joten ei ole isoa huolta auton alle jäämisestä esim. Mutta täällä nyt on muutenkin pyöräilyreitit niin ruuhkattomia ja sivussa, että ei sinällään isoa pelkoa muutenkaan. (Kokeilin sellasia vastamelukuulokkeita, mutta en tykännyt. Tuli epätodellinen ja siksi epämukava olo, kun muu maailma ei kuulunut läpi. Joskin tuulen kohinan ne piti kivasti pois häiritsemästä).
      Kokeile ihmeessä. Voit löytää itsesi pyöräilemästä vallan kauas ihan huomaamatta, kun muutenkin pyöräilet pitkiä matkoja.

      Poista
  8. Tosi kiva haaste, tähän meinaan tarttua heti. Tai no ensin tartun Marikan kirjahylly-haasteeseen, koska tähän sun juttuun pitää ensin pitää päiväkirjaa :)

    Tulin ihan hirveän hyvälle mielelle tästä sun kirjoituksesta; että kaikki päivät päättyivät niin ihanasti plussan puolelle ja sut tuntien et kyllä taatusti siloitellut yhtään mitään. Mä en itsekään osaa pitää säännöllistä kiitollisuuspäiväkirjaa; jotenkin se tuntuu kauhean teennäiseltä jo parin päivän jälkeen, kun arjessa ne päivät kuitenkin on aika lailla sitä samaa viikosta toiseen. Ja sitten tuntuu pöhköltä kirjata ylös 17 kertaa peräkkäin "aamusmoothie oli hyvää" - se saman toistaminen jotenkin vie sen onnellisuuden pois siitä pikkujutusta. Saatkohan kiinni mitä tarkoitan...?

    Mutta kolme päivää, se on just sopiva rupeama (jonka ihan hyvin vois toistaa vaikka kerran kuussa, ei yhtään pöhkömpi ajatus). Mutta nyt ensin alan vastaamaan Marikan haasteeseen ja palaan tähän sitten, kun on aineistoa tarpeeksi.

    Pus, kivaa suununtai-iltaa ja kohta alkavaa viikkoa 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin sulle jo kirjoitinkin, oli hauskaa että näit tässä haasteen aineksia, vaikka tää oli tosiaan ihan vaan mun oma kokeilu, josta tuli sattumoisin kolmen päivän mittainen siksi, etten olisi pystynyt enempään :D. Kuvat oli hyvä muistiinpanoväline, mutta niiden lataaminen tänne on olevinaan sen verran työlästä, ettei määräänsä enempään pysty. Ja siis kukaanhan ei tietäisi, jääkö nyt kenties joku otettu kuva täältä pois, mutta minähän sitten taas itse en pysty pysymään muussa kuin totuudessa ja jos yksikin kuva puuttuu, koko päiväkirja on mun mielestä pilalla :D. (Voi tsiisus, mutta tosta rasittavasta ominaisuudestani haluaisin eroon.)

      Ja todellakin ymmärrän mitä tarkoitat sillä, että ei voi samasta asiasta olla kovin montaa kertaa tietoisesti kiitollinen ilman, että alkaa tuntua typerältä. Ja tossa muuten piilee yksi syy, miksi en myöskään voisi pitää mitään varsinaista kiitollisuuskirjaa. Siksi että ottaisin kumminkin tavoitteeksi kirjata joka päivä eri asian ja kyllähän siinä jo mielikuvitus väkisin loppuu, jos pitää olla 365 eri aihetta (eikä siis tietenkään pidä, mutta you know, kun välillä sitä osaa tehdä asioista itselleen niin kauhian vaikiaa..).

      Ja siis vielä tohon kiitollisuuteen, että tällainen kevytversio oli sikälikin mulle ainakin passelimpi, koska en nyt varsinaisesti voi sanoa kokevani erityistä kiitollisuuttaa siitä, jos kananmunat pysyykin yhtäkkiä kaikki keitettäessä ehjinä. Se on vaan ennemminkin sellainen tilanne, jonka toivoisin toistuvan aina, mutta poikkeama jaksaa joka kerralla ainakin pienesti harmittaa.

      Mutta siis mielenkiinnolla odotan sun tarttumista tähän haamuhaasteeseen, koska ihan varmasti tulee kivoja detaljeja sun päivistä <3

      Poista
  9. Tämä oli kiva haaste. Nythän näitä haluan tarttua haasteeseen -juttuja tulee koko ajan.
    Jos oikein pinnistelen, aloitankin jo tällä viikolla keräämään plussia ja miinuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmalle jo kirjoitinkin, että oli hauskaa, että teksti tuntui haasteelta (etenkin tarttumisen arvoiselta sellaiselta), vaikka oli ihan vaan mun omaa hetkellisestä mielijohteesta aloittamaani diibadaabajuttua. Mutta siis olen suorastaan otettu, jos jatkaa elämäänsä haasteen muodossa :). Ja oli itseasiassa ihan kiva toteuttaakin, kun oli varsinaisen kiitollisuuskirjan sijaan ihan vaan tämmöinen arkipäivien kevytversio, jota varten ei tarvinnut ostaa sitä uutta hienoa muistikirjaakaan. Niitä on tyhjänä kaapissa jo muutama, joihin olen ekalle sivulle kirjoittanut jonkun olevinaan ylevän viisauden, mutta siihen se on sitten jäänyt. Mulla toimii paremmin arkikalenteri, johon kirjoitan, milloin auto on katsastettu tai milloin on viimeksi tilattu öljyä. Niistä tiedoista on ollut enemmän hyötyä kuin mietelauseista, vaikka ne vaikutuksen on siinä hetkessä tehneetkin.

      Poista
  10. Tää oli kiva. Yksistään jo siksi, että niitä plussia sit kuitenkin oli enemmän. Jännäsin lukiessa, kuinka käy! Sitten se, että sait konkreettisesti huomata niitä kivoja juttuja, kun vartavasten aloit niitä miettiä. Itse ainakin huomaan, että paljon helpommin takerrun niihin huonoihin ja ne kivat jää muka huomaamatta. Tai huomioimatta. Ehkä tää avaa silmiä, vaikkei ihan suurta ja mahtavaa The Kiitollisuuspäiväkirjaa pidäkään.
    Mun kannalta kirjoitus taas oli kiva siksi, että tässä oli paljon kivaa juttua ja perusarkea, kaikenlaista normisälää. Sai taas uutta näkökulmaa sun elämästä ja jutuista, sillai ihan tavallisella tasolla.
    Nyt tuntuu kuin kirjoittelisin kuin joku juntti blondi, mutta...sehän mä taidan vähän olla :-D

    Ps. Ihana Kodin Kuvalehti-pesä! Rakastaisin tuollaista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muakin vähän jännitti, kun maanantaina alkoi luisua miinuksen puolelle heti sen jälkeen, kun olin noussut sängystä :D.
      Olen huomannut, että mun yleisolotilaan vaikuttaa ihan tosi paljon se, millainen mun fyysinen olo on ja jos tuntuu, että joudun yhtään kiinnittämään huomiota siihen, että olo tuntuu painavalta tai turvonneelta tai omat vaatteet kiristää, se vaikuttaa väkisin huonontavasti kaikkeen muuhunkin, koska se ei ole mun normiolo. Mutta noinniinkuin muuten taidan kyllä olla sellanen aika arkipositiivinen tyyppi, jonka huomio luontaisesti kiinnittyy enemmän niihin juttuihin, jotka on hyvin kuin niihin, jotka ei niinkään ole. En tiedä, olisinko peräti alkanut elää "niinkuin opetan" eli kun olen koittanut lähipiiristä kitkeä kaikenlaisen turhasta valittamisen sanomalla, että jos joku asia alkaa ärsyttää, kantsii miettiä, voiko sille tehdä jotain. Jos voi, niin kantsii tehdä mieluummin kuin valittaa ja jos ei voi, niin menee siinäkin tapauksessa valittaminen hukkaan. Aika hyvin on toiminut, mutta en silti mikään pyhimys ole, joka ei itse ikinä urputtaisi mistään :).

      Olis kyllä kiva sellanen, että vois päästä seuraamaan kivojen tyyppien, esim. sun <3 arkipäivää ihan alusta loppuun. Sillälailla kliseisesti kärpäsenä katossa. Myös työpaikalla, koska ihmisten työt on myös tosi kiinnostavia ja erilaisia kuin oma, johon on niin tottunut ja pitää tavallaan itsestäänselvänä, vaikka välillä kun jostain omista työhommista jollekin kertoo (aika harvoin kerron), niin tajuaa itsekin, että loppupeleissä sitä osaa aika paljon kaikenlaista, mitä itse ei osaa niinkään arvostaa. tai osaa kyllä, mutta ei tule mietittyä semmosia. Kunhan oon ja teen vaan.

      Juntti blondi on just hyvä :D. Ja Kodin Kuvalehti-pesä. Ja sinä <3

      Poista
  11. Joskus varmaan olisi hyvä tehdä tuollaisia plusmiinuspäivämerkintöjä - vaikkakin pääsääntöisesti mulla harvemmin on ns huonoja päiviä. Hetkellisesti ehkä ;) Yritän yleensäkin löytää valopilkkuja normiarjesta esim. kaunis parvekenäkymä auringonlaskusta, ilo siitä että kukat jaksaa kukkia - ostan itselleni lähes joka viikko kimpun kukkia...viime viikonlopun piristys oli kun molemmat tytöt yhtäaikaa paikalla.

    Mutta kevättä odotellessa, edellinen viikonloppu antoi jo lupauksen lämmöstä vaikken mä kovin kuumia kelejä kaipaakin, mutta sade taas ruokkii maata ja kasvattaa mm. kukkia
    Mukavaa tätä viikkoa Annukka <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan positiivinen kommentti Hanna. Just tollaset kauniit parvekenäkymät, kukat ja muut on niitä ihan parhaita juttuja. Luksusta suorastaan. Puhumattakaan tyttöjen läsnäolosta <3.

      Ja sama mulla, tosi harvoin on huonoja päiviä. Onneksi. Kopkop...
      Välillä aina miehelle sanonkin, että pääsee mun kanssa tosi helpolla, kun en äksyile, enkä nalkuta tai mitään. Paitsi erittäin, erittäin harvoin, jos on olevinaan joku todellinen syy.

      Lämpöä kaipaisin minäkin. Vaikka ees sen +10 ilman kylmää tuulta tai sadetta. Olis jo oikeinkin kivaa vaihtelua.

      Olis kiva toivotella vauhdikasta vappua, mutta se tuskin kuuluu kummallakaan suunnitelmiin (tai mistäs minä tiedän ;)), joten toivottelen ihan vaan muuten mukavaa vappuviikkoa ja -viikonloppua <3

      Poista
    2. jep eipä kuulu - vauhdikas vappu. Oikeastaan vaan sellaista rentoutumista sekin kuten viikonloput yleensä. Eilen oli taas kiva ilta - siskontyttö tosta naapurista kävi kahvilla (toi pannun mukanaan), pannukahvia keitettiin vaarin pannulla ja juotiin mummun kupeista - loppuilta katottiin vanhoja valokuvia <3

      Poista
    3. Ihana nostalgiailta <3

      Poista
  12. Tosi kiva postausidea! Itsekin olen joskus kirjannut muutamalta päivältä ylös asioita, jotka ilahdutti ja jotka harmitti. Huomasin saman kuin sinä, että loppujen lopuksi saa olla aika tyytyväinen kun ne harminaiheet on niin pieniä! Ja ilonaiheitakin riittää jokaiseen päivään. Mukavaa viikkoa sinulle❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä Virpi.

      Vaikka olenkin sellainen peruspositiivinen ja vaatimaton tyyppi, joka on vähään tyytyväinen ja harvemmin jää jumiin mihinkään negatiiviseen, niin kyllä tällainen jossain määrin tietoinen päätös kiinnittää kivoihin pikku juttuihin ihan tavallisina arkipäivinä huomiota, auttaa siihen, että niitä tosiaan tulee huomioitua, eikä vaan ohitettua itsestäänselvyyksinä. Mutta mihinkään tämän "raskaampaan" kiitollisuuskirjailuun musta ei olisi, koska olen tunnollisena ihmisenä niin mestari ottamaan stressiä sellaisistakin asioista, jotka on ihan vaan vapaaehtoisia ja itse itselleni keksimiä "velvoitteita".

      Mukavaa tätä viikkoa ja vappuviikonloppua sulle myös Virpi <3. Toivottavasti säästyttäisiin jo lumi- ja räntäsateilta.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi