Sivut

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

KEVÄTTÄ KÄNNYKÄSTÄ JA KESÄAJAN KURJUUKSIA


Jostain syystä en ole tänä vuonna älynnyt odottaa kevättä oikein ollenkaan, vaan keskittynyt päivä ja hetki kerrallaan siihen, mitä milloinkin olen ollut tekemässä. En millään "Carpe diem"-meiningillä tai muutenkaan tietoisen henkevältä pohjalta, vaan ihan vaan tehnyt, mitä olen tehnyt tai mennyt sinne minne olen mennyt sen kummemmin ajattelematta ajankulua. 

Vasta pölyisellä lauantailenkillä kirkkaana kauas ruskeanharmaasta maastosta loistanut leskenlehti havahdutti siihen, että tässä taitaa olla kevät tuloillaan.







Näistä väriläikistä ilahduin kovasti, mutta sensijaan radiosta päivää ennen h-hetkeä kuulemani muistutus kesäaikaan siirtymisestä alkoi ahdistaa. Toisaalta hyvä, että vasta silloin, koska yleensä stressaan jo hyvissä ajoin ennakkoon.

Vaikka järki sanoo, että tunti sinne tai tänne ei voi isosti vaikuttaa, oma henkilökohtainen sisäinen kelloni on toista mieltä ja oireilen fyysisesti tosi pitkään. Ja siitä taas seuraa se, että alkaa henkinenkin kantti rakoilla.

Suurin syy oireiluun on se, että illalla on vaikea nukahtaa etuajassa, ja koska olen muutenkin huono nukkuja, jonka syvin uni ajoittuu vasta aamuyön ja aikaisen aamun tunteihin, kesäajan myötä palauttavimman unen vaihe katkeaa ennenaikojaan ja aamulla olo on väsynyt ja tokkurainen. 

Toinen haittaava tekijä on se, että joudun pakottamaan itseni syömään luontaisen rytmini vastaisesti  pitkin päivää tuntia liian aikaisin (koska kello kertoo, milloin on lähdettävä töihin ja milloin on ruokatunnin aika), josta seuraa se, että aineenvaihdunta lakkaa pitkäksi aikaa toimimasta normaalisti ja olo on raskas ja tukkoinen. Eikä siinä olotilassa varsinaisesti lohduta, kun joku sanoo, että "Aijaa, ei muhun vaan vaikuta mitenkään". Onnittelut jos näin on, mutta myönnän olevani myös kateellinen, koska tämä olotila on oikeasti kurja, ja syy siihen omasta mielestäni täysin turha. 





Samaiselle lauantaille leskenlehtien kanssa osui myös Earth hour, jota en myöskään olisi muistanut ilman Onnelin muistutusta. 

Eipä tule muuten tähän aikaan vuodesta kynttilöitä polteltua, joten samalla kun tuli vietettyä tunti kynttilänvalossa yhteisen asian puolesta, oli myös ihan mukavaa vaihtelua. 

Ja pakko tunnustaa, että taas kurkin ikkunasta, pimeneekö naapurusto. En varsinaisesti odottanut, että niin käy, mutta yllättävän pimeää oli. Lukuunottamatta meidän keittiön ikkunasta näkyvän sähköyhtiön pihaa, joka lukuisine lamppuineen valaisi koko lähitienoon. Ei ihan parasta mainosta.






Kotia on tehnyt mieli jotenkin kaunistaa, mutten ole tehnyt asialle mitään. Paitsi ostanut pariin otteeseen tulppaaneita, joiden papukaijalajikkeesta ei tullut suosikkejani, vaikka näyttivät nuppuisina hauskoilta. Auetessaan vähän liiankin homssuisilta.

Enemmän tykkäsin tuosta poikki menneestä päästä, jonka laitoin pieneen Aalto-vaasiin uimaan.






Papukaijat ostin oikeasta kukkakaupasta, mutta seuraava kimppu lähti ruokakaupasta matkaan. Ihmettelin kyllä, että valitsin noin värikkäät, kun yleensä tykkään eniten valkoisista.






Taannoin ostin myös pari itselleni epätyypillisen värikästä Marimekon Sukat makkaralla-sarjan lasia, joista tykkään ihan tosi paljon ja jotka otetaan viikonlopun kunniaksi käyttöön.





Hoksasin, että mätsäävät mukavasti tulppaanien kanssa, joten tätä kuvaa varten kaivoin erikseen kameran esiin. On jäänyt kuvaaminen viime aikoina ihan olemattomiin, vaikka sitäkin tykkäisin tehdä. "No mikset sitten tee?" voisin jälleen kerran kysyä itseltäni..




Viikonloppuna oli tarkoitus avata grillikausi perinteisellä "parsaa & kyrsää"-menyyllä, mutta sankka lumisade ja myrskytuuli sotkivat suunnitelmat. Piti siis tyytyä laittamaan parsat uuniin ja jättää Huiluntuhdit odottelemaan parempia aikoja. Kuvassa vielä kuivillaan olevat parsat saivat päällensä tilkan oliiviöljyä, merisuolaa, mustapippuria, vähän parmankinkkusilppua ja parmesaania. Hyvää oli.





Herneenversoja tai jotain muuta syötävää vihreää tekisi mieli laitella kasvamaan, mutta meillä ei nykyään ole oikein järkevää paikkaa niille, kun ruokapöydän valoisan päädyn olen varannut muille viherkasveille. Lounasruokalan ikkunasyvennyksiin asetelluissa puulaatikoissa versot näyttivät tosi kivoilta ja energisoivilta.

Mullanvaihtoa viherkasveille olen jahkaillut jo ties kuinka kauan, mutten tiedä, mikä siinä nyt niin tökkii, ettei vaan lähde. Pakko se on kuitenkin kohta hoitaa, että saavat raukat lisää elinvoimaa.





Salitreeni joutui talviloman sairastelun takia kolmen viikon katkolle, mikä vähän ottaa kupoliin, enkä ole vieläkään  päässyt täysin takaisin normirytmiin. Enimmäkseen töiden takia, mutta maanantaina olin myös kuin nukkuneen rukous ensimmäisen valvotun kesäaikayön jäljiltä, joten ei voinut ajatellakaan lähtevänsä rehkimään, kun oli täysi työ pysyä hereillä. Tyhmä tunne.

Pyöräilykauden avasin parisen viikkoa sitten aloittamalla pyöräilyn töihin ja tekemällä saman havainnon kuin jokaikinen kevät. En ymmärrä, miten voi olla jalat aina niin "tyhjät", että reidet on ihan hapoilla, kun ensimmäiset kerrat polkee vastatuuleen. Ja kuitenkin niillä samoilla jaloilla pystyn salilla nostamaan melkoisia painoja, muttei näköjään auta ennenkuin taas tottuu. Joskin varmasti on osuutensa myös tuulen mukana sakeana lentävällä katupölyllä, jonka vuoksi ei happi kulje kunnolla, vaan hengästyy vähästäkin. Jokakeväinen riesa sekin.

En aio tässä nyt alkaa sen enempää liikunta- ja ravintohommista kirjoittelemaan, mutta tällä hetkellä harmittaa ihan tosissaan se, että ruokailusta on tullut pelkkää suorittamista, enkä kertakaikkiaan jaksa koko ajan tarkkailla, syönkö nyt varmasti tarpeeksi kaikkea. Ja että onko jotain jo liikaakin. Todennäköisesti, koska paino vaan nousee, enkä todellakaan ole mikään lihaskasvun ihmelapsi, joka selittäisi asiaa.

Voi tosin olla, että stressihormoni kortisolilla on myös sormensa pelissä. (Kiitos Emma, kun pakotit kannustit lukemaan Kaisa Jaakkolan kirjoja, joihin vannoutuneena "hormonikortin" vastustajana suhtauduin nihkeällä ennakkoasenteella, mutta joista parhaillaan kesken oleva "Hyvän olon hormonidieetti" on tarjonnut itselleni ihan täysin uutta ja ymmärrettävän maalaisjärkisessä muodossa olevaa tietoa.)

Korkealla oleva kortisoli kerää ylimääräisen rasvan vyötärönseudulle, ja sitä kohottaa mm. huonosti nukutut yöt, jotka itselläni kesäajan myötä huononevat entisestään. Ja jos nyt alan siitä stressaamaan, kierteelle ei näy loppua, eikä salitreenistäkään tule toivottuja tuloksia. Mutta säästän teidät nyt näiltä, yritän unohtaa koko asian ja keskittyä ottamaan lunkisti. Niin etten paahda kävelylenkeilläkään aina täyttä, vaan välillä lantustelen tietoisen hitaasti, kuuntelen purojen solinaa, zuumailen joutsenien ja sorsien yhteiseloa ja olen muutenkin ihan zen. Siihen paras apuri on kamera, joka täytyy nyt vaan useammin ottaa mukaan.   





Vaikka tekstistä varmaan saikin sellaisen kuvan, että huonosti menee, niin kyllä täällä peruspohjavire kuitenkin on ihan positiivisen puolella. Ja paranee kunhan kroppa aikaa myöten taas tottuu siihen, mihin on vaan pakko tottua.

Perjantaille vähän harkitsin käyntiä Kevätmessuilla, mutta saa nyt sitten nähdä tuleeko yksin lähdettyä. Toisaalta houkuttaa, toisaalta ei.

Tsemppiä mahdollisille muille kellonsiirtelystä kärsiville ja keväistä mieltä kaikille yhteisesti!



45 kommenttia:

  1. Nyt oli ihan pakko kirjoittaa ranskalaisilla viivoilla itselle muistilapulle mihin kohtaan kommentoin; sen verran pitkä oli kirjoituksesi. Mutta se oli mielenkiintoista luettavaa, joten pituus ei haitannut paitsi siinä ettei tahdo muistaa kaikkea mitä haluaa kommentoida.No nyt tuli omastakin kirjoituksesta jo näin pitkä eikä itse kommentointi ole vielä alkanutkaan varsinaisesti!
    Aivan ihana tuo Marimekon lasi ja tulppaanit myös kauniita, etenkin nuo "homssuiset".
    Kesäaika ei pahemmin nykyisin vaivaa minua kun saa sitten nukkua vaikka aamulla pitkään jos nukuttaa, kun ei töihin lähtöä ole enää. Toivottavasti saat pian "sisäisen kellosi" ajan tasalle!
    Tuo parsaruoka kuulostaa niiin hyvältä!
    Mullanvaihdosta oikaisin tänä vuonna (taaskin) sen verran että rapsutin kunkin kukan mullasta päällimmäiset pois ja laitoin tilalle uutta multaa.
    No pyöräily sitten. Tuo on niin tuttu tunne minulle että reidet ovat tyhjät eikä jaksa polkea kuin pienen matkan. Mulla se johtuu pelkästään siitä etten paljoa pyöräile, vaikka minun erityisesti sitä pitäisi harrastaa.
    Ja sitten viimeinen kommentti: Kevätmessut. Jo tuo sanakin on niin houkutteleva että lähtisin heti kaveriksi sinne jos asuisin lähempänä.

    Mukavaa päivän jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun olin oikein tyytyväinen, että kerrankin kirjoitin lyhyesti :D. (Kunnes kävin itse lukemassa ja totesin, että taisi sittenkin tulla aika paljon tekstiä ilman mitään varsinaista asiaa..)

      Marimekon lasit on munkin mielestä ihan superkivat. Samaa sarjaa meillä on kirkkaita, jotka on kauniita nekin, mutta jotenkin varmaan tämä meneillään oleva välimallin kevään harmaanruskea vaihe saa kaipaamaan värejä.

      Sepä se tässä kesäaikaan siirtymisessä onkin, kun ei saa yhtään armonaikaa sille, että voisi pikkuhiljaa totuttaa itsensä siihen, vaan kello soi maanantai-aamuna tylysti tuntia aiemmin, eikä auta kuin nousta, vaikka just on päässyt siihen parhaaseen uneen. Mutta kyllä se tästä taas helpottaa.

      Parsa on kyllä niin hyvää (kyrsä enemmän miehen mieleen :)), nopeaa valmistaa ja tällä hetkellä halpaakin. Eikähän sitä oikein taida muuhun aikaan vuodesta edes saadakaan. Kai.

      Mun on nyt mullanvaihdon suhteen pakko mennä pidemmän kaavan kautta, kun kasvu siinä mullan päällä on niin tiheää, ettei siihen oikein pääse rapsuttamaan, eikä lisäämään ilman että menee varsia katki. Paitsi yhden lattiaruukussa tosi isoksi kasvaneen kasvin (en nyt taas muista nimeä) multia en edes uskalla lähteä vaihtamaan, kun se on edelleen niin hyvinvoiva. Ilahduttaa, mutta samalla alkaa kyllä tila käydä ahtaaksi, kun se kurottaa lehtensä jo sohvalle asti..

      Kevään eka pyöräily on mulle vähän sama kuin talven eka hiihto. Ajatuksena niin kevyttä ja ihanaa, mutta totuus on kaikkea muuta :D

      Olispa kiva, jos olisit voinut lähteä mulle messuseuraksi. Tuntuu tyhmältä mennä yksin, mutten kuitenkaan halunnut jättää käyntiä viikonloppuun, joka on kaikkein ruuhkaisin aika. Mutta päätän huomenna aamulla, mitä teen.

      Keväisen kepeää viikonloppua Kristiina <3

      Poista
  2. Täällä ollaan flunssan kourissa ja inhoan sitä !!! Rajoittaa niin paljon elämää!, onneksi osuu kohdalle tosi harvoin:) Inhoan myös kellojen siirtoa, varsinkin tähän kesäaikaan. Vaikka on vaan siitä tunnista kyse niin minulle se on myös paljon enemmän. Kiitos taas kivasta postauksestasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No plääh. Flunssa on ihan hanurista, eikä ole kyllä mitään lämpimiä tunteita sitä kohtaan, kun meni se oma lomakin pilalle moisen turhaakin turhemman riesan takia. (Voi olla osasyy tän hetkiseen olotilaan sekin, että jäi loman hyvät vaikutukset saamatta, kun meni ennemminkin miinuksen puolelle).

      Vaikka nyt on sanottu, että Suomi luopuu tästä kellopelleilystä kahden vuoden päästä (jossa on kaksi vuotta liikaa), mulla ei ole siihen täyttä luottoa. En yhtään ihmettelisi, että vielä jäädään silloinkin vääntämään siitä, kumpi aika parempi ja taas lykätään päätöksentekoa. Onneksi niin monet tutkimukset puhuu "talviajan" (eli normiajan) puolesta, että mahdollisesti voittaa.

      Kiitos sulle kivasta kommentista ja pikaista paranemista!

      Poista
  3. On se harmi, että tunnin aikaero noin paljon vaikuttaa sinuun. Minulla ei ole koskaan ollut siitä mitään ongelmaa. Ehkä totuin työreissujen aikaan kun lensin usein Euroopan maihin, joissa oli 2-3 tunnin aikaero ja työt ja kokoukset oli pakko hoitaa riippumatta siitä mitä kello Suomessa oli.

    Muuten olen sitä mieltä, että ihan turhaa koko kellojen siirto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se kyllä harmittaa itseäkin ihan tosissaan. Ja ensin kirjoitinkin omaan tekstiini (kunnes pyyhin pois, kun tuli pitkä teksti muutenkin), että maiden välinen aikaero ei mua haittaa, koska se on tilapäistä, ja silloin olen todnäk työmatkalla (vuosiin ei enää olla ulkomailla lomailtu), jolla on joku järkevä tarkoitus, ja keskittyminen menee siihen, että kaikki tulee mahdollisimman hyvin hoidettua siinä ajassa, joka on käytössä. Ja maassa maan ajalla on jotenkin itsestäänselvää, toisin kuin tämä ihan täysin turha kellopelleily, jolle ei kukaan vielä ole pystynyt esittämään niin pätevää selitystä, että olisin sen valmis hyväksymään. Kesällä kun on jokatapauksessa valoisaa ja talvella jokatapauksessa pimeää, en näe mitään hyötyä tästä. Mutta kyllä se tästä taas helpottaa ja voin lopettaa urputuksen :).

      Poista
  4. Ihanaa (?), että löytyy joku toinenkin, jolle tunnin menetys vuorokaudessa vaikuttaa koko elämään - siinä olen ihan yksin omassa pikkuperheessäni. Mies kun sitä mieltä, että yksi tunti sinne tai tänne - sen ei pitäisi vaikuttaa ruokailuaikoihin tahi nukkumisiin millään lailla... mulle tuo tunti puuttuu 7 kuukauden ajan jokaisesta päivästäni ja aiheuttaa lievää ärtyneisyyttä. Onneksi kellojen siirrot loppuvat parin vuoden päästä - silloin me muutosarat voimme taas elää normaalisti (niinkuin lehmät...). Toinenkin asia postauksessasi kolahti myös, eli ne Kevätmessut... niinkuin niissä olen ravannut vuosikaudet, mutta nyt jotenkin tökkii, ja päätin, etten tänä vuonna saavat jäädä - Blogeista saa kuitenkin kattavan katsauksen messujen tarjontaan. Messujen sijaan pääsin kyllä käymään maailmalla, kun maaliskuussa täytin 7 pyöreää ja piipahdimme Frankfurtin ISH (VHAC)- messuilla - se teki hyvää! Hyvää kevään odotusta sinulle! Kyllä se tästä...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että miehiä ylipäänsä on siunattu paremmilla unenlahjoilla, eikä näytä tosiaan yhtään haittaavan, mikä aika milloinkin on meneillään, kun aina on yhtä hyvät ja syvät unet ja pirteät aamut. Murrrr. Pitäisi tottakai (tai ainakin kai...) olla iloinen, että joku edes nukkuu, mutta kyllä se välillä (tai siis aika useinkin..) epäreilulta tuntuu.

      Kevätmessut on edelleen mietinnässä, mutta viimeistään aamulla lienee pakko päättää, mitä teen. Jos en mene huomenna, en mene ollenkaan, koska viikonloppuruuhka ei houkuta. Katselen sitten vaan muitten päivityksistä, mistä jäin paitsi vai jäinkö mistään.

      Kiitos vertaistuesta ja myöhästyneet onnittelut pyöreistä vuosista! Ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Zemppiä "kelloiluun", harmi että vaikuttaa niin paljon. Keväässä on se kiva juttu että vaikka ei muistaisi odottaa niin aina se yllättäen tulee :) ja tuottaa yhtä isoa iloa joka vuosi <3 Jaksuhali!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsempeistä. Sitä tarvitaan, koska tämä on oikeasti niin tylsä olotila, jonka syy on omasta mielestäni ihan täydellisen turha. Kesällä on joka tapauksessa valoisaa ja talvella joka tapauksessa pimeää ilman teennäistä aikojen siirtelyä.

      Tässä vaiheessa välimallin kevättä on mun mielestä parasta se, että kaikki on vielä edessäpäin. Hiirenkorvat ja se yhtäkkinen heleä vihreys ja henkiinheräminen.

      Keväisen kepeää viikonloppua <3

      Poista
  6. kirjoitusvirheitä tekstissäni eli ajatus nopeampi kuin käsi - vai miten se nyt onkaan... kävin aikoinaan maalauskurssilla, mutta lopetin, koska käsi ei tehnyt, mitä mieli/pää sanoi - hmh -

    hannah

    VastaaPoista
  7. Voin sanoa, että tämä vuosi oli ensimmäinen, että en kärsinyt kellojen siirtelystä ja tiedän kyllä miksi. Olen ollut niin kuoleman väsynyt töistäni, että vaan kaadun sänkyyn todella aikaisin, joten en edes tajunnut koko muutosta :)
    Ihana tuo lasi ja tulppaanit tietty myös. Mukavaa loppuviikkoa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tavallaan hyvä, että vaihto kesäaikaan on sulla sujunut kivuttomasti, mutta toki sen syy on toinen juttu. Ei kuulosta kovin reilulta, että työt väsyttää niin, ettei mitään jaksa.

      Iloisen väriset lasit piristää mua ja tulee viikonloppuun juhlan tuntua, kun kaivaa ne esiin.

      Toivottavasti saat viikonloppuna levättyä ja kerättyä tarpeellisia voimia <3

      Poista
  8. Tosi herkut nuo Marimekon lasit!
    Auringon valoa ja lämpöä huhtikuuhun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Nina. Tykkään laseista ihan tosi paljon itsekin, vaikka vähän ihmettelenkin, että mitenkäs nyt noin värikkäät yhtäkkiä hommasin, kun muuten olen varsinainen täti Beige :).

      Toivottelen sulle keväisen kepeää viikonloppua ja kiitos sekä viestistä että lukijaksi liittymisestä. Tuli iloinen mieli <3

      Poista
  9. Kellonsiirto rasittaa toisia enemmän ja toisia vähemmän. Se, ettei itse saa mitään oireita, ei tosiaan mitätöi toisten vaikeuksia - saati tutkimustuloksia koko touhun aiheuttamista kansanterveydellisistä ja taloudellisista haitoista. Onneksi asiaan on vihdoin viimein herätty valtapuolueidenkin riveissä ja kellonsiirrosta ollaan ehkä lopultakin luopumassa.

    Alkoi tehdä mieli parsaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun heikko kohtani on nukkuminen ja silloin kun se ei vaan kertakaikkiaan suju ja olo on sen takia kurja, ei tosiaan yhtään helpota, että joku aina muistaa kehaista, kuinka hyvin ja sikeästi itse nukkuu tai että kuinka ei edes huomaa mitään kesäaikaan siirtymisiä. Hyvä heille tottakai, mutta välillä toivoisi vähän sellaista hienovaraisuutta tai tilannetajua..
      Sellaista, jota sulta aina löytyy, koska osaat kirjoittaa asioista neutraalisti ja diplomaattisesti.

      Ja kiinnitin huomiota tuohon, kun kirjoitit, että "kellonsiirrosta ollaan ehkä lopultakin luopumassa". Siinä tuo sana ehkä on se, jonka itsekin siihen lisäisin, koska edelleenkään en täysin luota siihen, että niin tosiaan tapahtuu, vaikka on luvattu. En ihmettelisi kaiken tämän vuosi(kymment)en soutamisen ja huopaamisen jälkeen, vaikka vielä päätöstä pitkitettäisiin, koska ei osata päättää, kumpi aika on parempi.. Toivon kuitenkin, että palataan takaisin normaaliin aikaan (joka ei siis ole mikään talviaika, vaan ihan vaan aika), eikä siirryttäisi keksittyyn kesäaikaan.

      Parsa on kyllä niin hyvää (vaikka mies onkin enemmän sen kyrsän kannalla :)). Ja helppoa ja nopeaa ja halpaakin nyt, kun sitä on runsaasti tarjolla.

      Kivaa kevätviikonloppua!

      Poista
  10. Samaa mieltä homssuisista! Ovat homssuisia. En muutenkaan juurikaan pidä tulppaaneista (minusta ne haisevat!)

    Kesäaikaan siirtymä on minulla tänä vuonna mennyt poikkeuksellisen kepeästi. Varmaan yleisen stressin ja sen aiheuttaman väsymyksen takia: kömmin sänkyyn jo kohta pääuutisten jälkeen ja jos kello ehtii puoleen kymmeneen ennen kuin simahdan, olen ihan ihmeissäni. Mutta tunnistan kyllä niin hyvin tuon kellojensiirtelystä johtuvan tahmeuden. Minulle on ihan sama, mihin aikaan päädytään, kunhan se siirtely lakkaa!

    Iloa tähän loppuviikkoon ja viikonloppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunniteltiin joskus parin kaverin kanssa tulppaanien kierrätysrinkiä. Sellaista, jossa minä olisin ensimmäinen lenkki, koska tykkään tulppaaneista (ja kukista ylipäätään) kaikkein eniten nuppuisina, jonka jälkeen voisin antaa ne eteenpäin auenneista pitävälle, ja hän sitten vielä sille, joka tykkää kaikkein eniten jo ihan täysin räjähtäneistä.

      Simahtaminen aikaisin illalla kuulostaa tavallaan hyvältä, mutta jos syynä on stressin aiheuttama totaalinen väsymys, niin sitten taas ei...

      Mulla ei ole tällä hetkellä mitään isompaa, todellista stressin aihetta (kopkop...), mutta olen tainnut kehittää itse itselleni sellaisia, joista pitäisi nyt päästä eroon (ilman, että stressaan siitä eroon pääsemisestä..).

      Kaikkein eniten hiertää, että mun omasta vapaasta tahdostani ja hyvillä mielin aloittamani "lihaskasvu- & rasvanpolttoprojekti" näyttää kääntyvän pääalaelleen muotoon "lihaspoltto & rasvankasvu", joka ärsyttää tällä hetkellä ihan suunnattomasti. Samoin kuin ihan mikä vaan syöminen ja just nyt tekee mieli alkaa nälkälakkoon ihan vaan protestiksi itseäni vastaan.

      Keväisen kepoisaa viikonloppua ja toivottavasti ressi helpottaa <3

      Poista
  11. Oi, ihanat leskenlehdet <3 Mä en ole vielä nähnyt, mutta odotan kovasti, sen ekan näkeminen kun aloittaa kevään virallisesti. Toki myös tulppaanit on kevättä parhaimmillaan ja niitä ostan säännöllisesti koko kevätkauden ajan. Mäkään en muuten tykkää noista papukaijoista, ovat just niinkuin sä sanoit homssuisen oloisia ja näköisiä.

    Toi on kyllä uskomatonta, miten kellon siirtäminen voi sotkea elimistön noin totaalisesti! Meille, joille noin ei käy, toi tuntuu ihan hassulta; siitä varmaan johtuu monen ajattelematon tokaisu "ei muhun vaan vaikuta mitenkään" - myönnän kyllä joskus syyllistyneeni siihen itsekin... sori kaikkien meidän möläyttelijöiden puolesta! Toivottavasti pääset normaaliin rytmiin takaisin mahdollisimman pian!

    Hei, ihan mahtavaa, että olet tarttunut Kaisa Jaakkolan kirjoihin. Varmistan vaan, että onhan sulla "Hyvän olon hormonidieetistä" se uudempi versio (se, missä Kaisa makaa laiturilla)? Mä olen itse saanut tosta kirjasta (ja Kaisan nettisivuilta ja valmennuksista) tosi paljon hyviä oivalluksia ja oppeja. Kaikkien kyllä kannattaisi lukea toi kirja!

    Olispa taas vaikka mitä kirjoiteltavaa ja kommentoitavaa, mutta pitää ruveta muihin hommiin. Ihana versokuva, sain siitä inspiraation ja laitoin omat herneet kasvamaan :) Iloa ja aurinkoa (ja toivottavasti parempia yöunia) Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leskenlehdillä on kyllä ihan uskomaton lavakarisma, kun yksi pienenpieni keltainen pyörylä tuntuu tosiaan valaisevan koko lähitienoon.

      Mulla on nyt varmaan joku yleinen stressiolotila päällä, vaikka sille ei mitään todellista, isoa syytä olekaan (kopkop..), vaan ottaa vaan niin rankasti päähän toi, mitä Marikellekin kirjoitin eli "Kaikkein eniten hiertää, että mun omasta vapaasta tahdostani ja hyvillä mielin aloittamani "lihaskasvu- & rasvanpolttoprojekti" näyttää kääntyvän pääalaelleen muotoon "lihaspoltto & rasvankasvu", joka ärsyttää tällä hetkellä ihan suunnattomasti. Samoin kuin ihan mikä vaan syöminen ja just nyt tekee mieli alkaa nälkälakkoon ihan vaan protestiksi itseäni vastaan."

      En kertakaikkiaan jaksa kytätä jokaista suupalaa sillä mielellä, että varmasti nyt tulee sitä proteiinia niin ja niin paljon ja plaaplaaplaa. Ja selkeää on sekin, että mulle ei vaan kertakaikkiaan hiilihydraatit sovi. Niitähän en muuten siis syö (siis mitään riisejä tai pastoja tai perunoita), mutta nyt kun sitä on niin painotettu, että pitää sisällyttää niitäkin ruovakalioon, että jaksaa treenata, niin palkkioksi olen saanut vaan kasvavan vararenkaan ja noususuunnassa olevat lukemat vaa'alla ja se ei varsin tunnu hirveän reilulta, saati palkitsevalta.

      Mutta siis juu, mua tökki se Kaisan kirjan nimi (koska siinä esiintyy sanat hormoni ja dieetti) ja siksi vastustin sitä alkuun. Mutta on ollut tosi mielenkiintoista faktaa. Minä kun olen ajatellut, että on olemassa suunnilleen vaan yhden sortin hormonia, joka on se, jolla usein selitetään kaikkia niitä huonoja vaikutuksia, jotka oikeasti on aiheutuneet siitä, että itse mättää suustaan alas ihan mitä ja kuinka paljon sattuu. (Sitä tarkoitin sillä "hormonikortilla" niinkuin varmaan hoksasitkin). Mutta nyt olen vähän viisaampi ja mielenkiintoista oli sekin, että se, mihin kohtaan kropassa ylimääräinen rasva kertyy, kertoo siitä, mikä kenties on vinksallaan. Mulla on ykkösenä just toi kakka kortisoli.

      Sen Kaisan "Palaudu ja vahvistu"-kirjan lainasin myös, mutta se jäi kesken, koska mikään "nuku paremmin" tai kävele metsässä -ohjeistus ei nyt auta. Ne on jo tiedossa, mutta konstit siihen parempaan uneen uupuu. Eikä kesäaika tosiaan ainakaan helpota.

      Iloisen keväistä ja vihreän versoisaa spesiaalviikonloppua ja sylin täydeltä Onnea jo näin etukäteen Dear Emma <3. Ja tervetuloa vihdoin ja viimein täysi-ikäisten kerhoon <3

      Poista
  12. Voi Annukka, tiedän niin tasan tarkkaan, mistä puhut. Univaikeudet ovat taas minullakin huipussaan, ja kesäaika oli viimeinen niitti arkkuun. Treenaamisesta ei tule mitään, kun sykkeet nousevat ihan älyttömiin lukemiin, ja tauko harmittaa senkin takia, että vyötärölle on ilmestynyt ihan ihmeellinen kasa läskiä, vaikka en ole omasta mielestäni syönyt niin kamalasti, että olisi pitänyt lihoa noin paljon. Mutta nytpä tämäkin selvisi, sillä kyse on varmaankin juuri siitä kortisolista. Muistan toisenkin aikakauden muistaakseni viime vuodelta, kun nukuin ihan hirvittävän huonosti, ja turposin keskivartalosta niin kamalasti, että epäilin jo jotain sairautta. Mutta se meni sitten jossain vaiheessa ohi, kun nukkuminen parani ja elämä rauhoittui muutenkin.

    Minusta tuolla Hyvän olon hormonidieetillä on tosi huono nimi. En tiedä, mitä kirja tarkalleen pitää sisällään, mutta ainakin näiden sinun sanojesi mukaan kirja ei ole sellaista huuhaata kuin nimestä voisi päätellä. Olen kuullut suositeltavan kirjaa paljon, mutta en ole itse tarttunut siihen juuri tuollaisten huuhaa-ennakkoluulojen takia.

    Ja noista syömisten tarkkailusta. Mulle kävi ihan samalla tavalla, kun pidin kirjaa kaikista syömisistä ja vahdin, että saan varmasti kaikki rasvat, hiilarit ja protskut. Olo olo aivan järkyttävä! Lopulta luovuin siitä ja rupesin syömään "omantunnon mukaan" eli itseäni kuunnellen. Sen yritän katsoa, että joka aterialla olisi hyviä hiilarin lähteitä, proteiinia ja hyviä rasvoja, mutta mitään en enää laske. Ehkä ruokavalioni ei ihan täytä yleisesti vaadittuja määriä (saattaa mennä metsään jommin kummin päin), mutta ainakin voin nykyään niin paljon paremmin. Siis voisin, jos ei olisi tätä kamalaa pömpötystä ja näitä unijuttuja tällä hetkellä!

    Haleja ja keväistä mieltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta luin nuo muut kommentit ja huomasin, että sinäkin karsastit kirjan nimeä. :-)

      Poista
    2. Ihana Satu <3. Et uskokaan, kuinka paljon tää vertaiskokemuskommentti lämmitti mieltä (vaikken tietenkään toivo, että sun olo olis yhtä kehno). Ja samalla yllätti, koska olisin kuvitellut, että sinä kuulut ilman muuta siihen mun näkövinkkelistä onnekkaaseen ryhmään, johon ei kesäaika vaikuta millään lailla. Varmaan sen sillä perusteella ajattelin olevan niin, että vaihdat kuitenkin aika usein aikavyöhykettä ja silti tunnut sopeutuvan aina kaikkeen. Mutta siis harmillista tosiaan, että sulla ei ole tässä suhteessa asiat sen paremmin kuin mullakaan. Ja nyt kun kerroit, niin muistan kyllä senkin, kuinka kirjoitit niistä tilapäisistä univaikeuksista. Toivottavasti on myös nyt ohimenevä haitta. Itse olen valitettavan tottunut nukkumaan huonosti, eikä varsinaisesti lämmitä mieltä tietää, että iän myötä unet sen kun lyhenee :(.

      Ja juu. Kirjan nimi tökki myös mua, mutta kun luin kirjan sisältökuvauksen, jonka ensimmäinen lause kuului näin "Tasapainota hormonisi, vähennä stressiä, hoida suolistoasi ja aktivoi aineenvaihduntaasi", olin valmis antamaan sille mahdollisuuden. Olkoonkin, että jouduin samalla antamaan periksi omalle hormonivastaisuudelleni.

      Ohjeistusta syömiseen sielläkin toki on (just ne proteiinit, rasvat, kasvikset ja muut tutut jutut), mutta mun mielestä ehkä kiinnostavinta oli se, että ylimääräinen rasva kertyy eri ihmisillä eri paikkoihin, ja syyt sille mihin se kelläkin majoittuu, löytyy eri hormonien epätasapainosta tai heikentyneestä insuliininsietokyvystä (mikä on varmasti myös mun osaongelma, koska oikeasti voin paljon paremmin ilman hiilihydraattia (siis esim. riisiä tai pastaa tms), joita nyt olen vähän lisännyt syömisiini, koska niin on käsketty, että jaksaa treenata).

      Mulla on nyt ihan samanlainen olo kuin sullakin siinäkin suhteessa, että palaan omaan, omasta mielestäni perusjärkevään ruokavalioon, josta jätän pois sellaiset, jotka mulle ei selvästikään sovi, mutta koitan huolehtia, että niitä proteiineja ja rasvoja saan joka sapuskalla. Se määrä onkin sitten toinen juttu, koska musta tuntuu, että suositus on mulle liikaa ja varmaan osasyy lisärasvaan sekin. Plaah.

      Jos vielä ehdit kirjastosta saada sen Kaisan kirjan (jos vielä olet täällä), niin ei se ota, jos ei annakaan. Ymmärrystä asioille sieltä ainakin sain.

      Kiitos haleista, rutistukset sulle myös ja rasvalle tervemenoa sinne, mistä on tullutkin <3

      Poista
    3. Eiköhän ne rasvat lähde, kun paarustan taas niitä Medellinin mäkiä. :-D

      Harmittaa, että näin tämän postauksesi vasta nyt, kun olen jo Frankfurtissa. Muuten olisin hankkinut tuon kirjan ensi tilassa. Mutta ehkä sitten kesällä. :-) Kesähän on muutenkin oivallista aikaa vatsamakkaroiden kerryttämiseen. :-D

      Mun elämä tuntuu menevän jossain ihme sykleissä, että välillä kaikki on ihan hyvin ja välillä kaikki on ihan päin peetä (siis mitä tulee nukkumiseen). Jos on ns. hyvä vaihe menossa, aikavyöhykkeestä toiseen siirtyminen ei vaikuta pahemmin (ainakaan länteen päin matkustettaessa), mutta jos on huono vaihe menossa, niin tunninkin ero pystyy saamaan ihan täysin raiteiltaan.

      Pus! <3

      Poista
    4. No kiirettä olis pitänyt kirjan kanssa, koska kirjoitin tekstin eilen iltapäivällä :). Mutta jos sitten kesällä vaikka oluenjuonnin ja grillimakkaran syönnin lomassa :D.

      Toivotaan, että sulla on nyt hyvien syklien vuoro jahka taas pääset perille <3

      Poista
  13. Minäkin olen manaillut kellonsiirrot ja katupölyt huitsinnevadaan. Olo on tosi nihkeä niiden myötä. Pyöräily olisi kiva päästä aloittamaan, mutta en uskalla vielä, kun keuhkot ei yhtään tykkään pölyistä. Ja ulkoilua ylipäänsä olen vältellyt. Vaikka yrittäisin kiertää pääväylät ja pölyisimmät reitit, niin silti tuntuu kuin kehon jokainen solu olisi tukossa pölyn takia. Yhtään ei lohduttanut, kun jonkun otsikon mukaan joka vuosi kuolee yli 60 ihmistä katupölyjen aiheuttamiin haittoihin...

    Mutta kunhan kevät etenee ja pölyt asettuu, niin eiköhän tämä tästä iloksi muutu taas. Sitten kun harjakoneet on kiertäneet kadut, tulee raikkaat kevätsateet ja alkaa vihertää, on taas kivempi olla ja hengittää :)

    Tsemppiä ja halauksia ja iloa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuin eilen justiin siihen väliin aamulla, kun katuharjat oli liikenteessä ja ilma ihan sakeana pölystä. Pakko oli laittaa silmät ja suu kiinni ja polkea sokkona pilven läpi. Mietin, että millaistakohan se olis asua maailmalla jossain miljoonakaupungissa, jossa saastepilvet ja savusumut on arkipäivää. Ei kiva.

      Mulla on nyt niin kypsät fiilikset, kun mun projekti ei oikein palkitse, vaan on näköjään muuttunut pelkäksi rasvankasvuksi. Murrrr. Mutta ehkä se unohtuu, kun tulee muuta ajateltevaa. Esim. golf, jota pääsee jo muutaman kymmenen kilometrin päässä pelaamaan ja kohta kotikentälläkin. Jess. Siellä ei pölyt vaivaa. Märkä savi ja tulviva joki ehkä korkeintaan niinkuin aina keväällä.

      Voi että mutta se on ihan parasta aikaa, kun ensin on puut hiirenkorvalla ja sen jälkeen kaikki suorastaan räjähtää sellaiseksi heleän vihreäksi, jota ei voi edes jäljitellä.
      Tuli heti parempi mieli pelkästä ajatuksesta.

      Kiitos tsempistä ja haleista ja iloista ja kaikkea samaa (muttei samoja) sulle Filmstar-Tuula <3

      Poista
  14. Mennyt sinne minne olen mennyt :) Tossa oiva biisin nimi. Lähetääks rustailee sanat kans.

    Kellojen siirtely on hanurista. Ollaan kysytty mielipidettä kumpi parempi, kesä vai talvi. Ei mulla ole ollut mitään mielipidettä, ihan sama, kunhan ei ronkita. Mut nyt tajusin, että tää kesäaika on ehdottomasti parempi. Aamut ovat pidempään hämäriä ( saa nukuttua) ja illalla on valoo enemmän. Eli nyt mulla on mielipide - kesäaika kunniaan.

    Tää alkukevät on aina jotenkin härö. Kaikki tulee niin voimalle, että pikku ihminen menee vähäks aikaa sekaisin. Mut kyl tää tästä vielä tasoittuu ja elämä asettuu kesäurille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voitais perustaa tyttöbändi, joka säveltää ja sanoittaa biisit itse (vois kyllä olla ihan hyvä, että joku muu laulais ne..) :)

      Mulla paloi ihan käämit (sitä ei ihan helposti tapahdu), kun paikallisen sanomalehden päätoimittajanainen aloitti pääkirjoituksensa sanoilla "EN tunne empatiaa kesäajasta valittavia kohtaan...". Grrrr. Kyse ei ole valittamisesta, vaan siitä, että ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka kärsii siitä tunnin menetyksestä oireilemalla fyysisesti. Jotkut ihan oikeasti vakavasti. Ja mua kyllä surettaa, kun mun perheessä nuorin ja vanhin lähtee aamulla niin aikaisin töihin, että jos vielä sitten vaihdetaan pysyvästi kesäaikaan, niin aina vaan pimeämpää on, kun kello soi ja siitä vielä muutama eka tuntii menee tien päällä pimeydessä. Helppo se on meikäläisen sillä välin kääntää kylkeä ja vetää peitto korviin. Mutta eiköhän sen joku taho sitten aikanaan päätä, mikä aika meille tänne määrätään. Pääasia, että siirtelypelleilly loppuu.

      Muistin, että sulla on tänään syntymäpäivä ja meinasin jo laittaa onnittelut tulemaan, mutta tsekkasin, että onkin vasta ens pe (päivää ennen kuin meidän Oinaspojalla, joka täyttää silloin 23 eli melkein samat kuin sinä :)).

      Poista
  15. Koetetaan kestää ja asetutaan pikkuhiljaa kesämoodiin. Kyllä se sittä, vaikka koville ottaakin. Tsemppiä ja lempeää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua auttoi heti, kun päätin pitää perjantaina kesälomapäivän tai ainakin mennä töihin vasta sitten, kun herään ilman kelloa, jos näyttää siltä, että mua siellä akuutisti tarvitaan.

      Nukuin heti paljon paremmin ja heräsin ilman kellonsoittoa 20 minuuttia myöhemmin kuin kello normaalisti soi. Eli 2/3 menetetystä tunnista oon sitten kaikirinyt viikon aikana kiinni, kun ei ton suurempaa eroa tullut. On vaan niin vissi ero siinä, saako herätä, kun luontaisesti herää vai määritteleekö sen joku muu.

      Päivän käytin siivoilemalla, istuskelemalla pihakeinussa ja ihmettelemällä auringon lämpöä, ja konttaamalla kameran kanssa kuvailemassa sulavia jääkimpaleita. Ei sen kummempaa tarvinnut siihen, että olo koheni kummasti ja mieli oli kevyt. Jaksoin jopa tehdä kunnollista ruokaa.

      Hyvän mielen viikonloppua sulle Helmis <3

      Poista
  16. Olen kanssasi samaa mieltä kellonsiirtelyn kanssa. Ihan kamalaa kun pitää itsensä ohjelmoida uudelleen sekä nukkumaan että heräämään. Etukäteen pelkäsin taas kellojen siirtoja ja olin aivan varma, että tästä viikosta tulee tuskainen. Yllättävän hyvin olen sopeutunut ja aamullakin olen päässyt sängystä ylös reippaasti ajallaan. Ehkä yöunet ovat kuitenkin jääneet hieman vähemmälle. Mua vaivaa nukahtamisongelmat ja yritän illalla sänkyyn mennessä keskittyä vain hengitykseen ja rentouttaa kasvolihakset. Se on toiminut aika hyvin.

    Mielestäni olet juuri oikealla asenteella, kun teet juuri sitä mikä tuntuu hyvälle, ilman suurempia suunnitelmia ja odotuksia keväästä. Hetki kerrallaan.

    Kevät tosiaan tulee. Olin aika pitkään talvimoodissa, joten heräsin kevääseen vasta pari viikkoa sitten kun aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Viikolla havahduin siihen, että ikkunoille pitäisi tehdä jotain, että niistä näkisi ulos. Ehkä ne täytyy pestä viikonloppuna. Viime viikonloppu meni kaappien kanssa. Meillä on nimittäin tällä hetkellä industrial keittiö, kun vietiin kaapin ovet maalaamoon.

    Mun kuntoilu on ollut myös katkolla. Jalassa oli joku outo kipu, joka onneksi meni ohi. Epäiltiin jo tukosta, kun se on sukurasitteena. Ruokaan olen viime aikoina kiinnittänyt erityisen paljon huomiota ja meillä on syöty paljon kasviksia, papuja, linssejä ja salaattia. Olen jujuttanut niitä salaa vähän kaikkiin ruokiin. Upeaa viikonloppua Sinulle <3 - Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka on luvattu, että kellojensiirtely parin vuoden päästä lakkaa, mulla ei kyllä enää ole ihan täyttä luottoa siihenkään. Vähän veikkaan, että vielä silloinkin säädetään sen kanssa, kumpi aika parempi ja järjestetään taas sen sata kansanäänestystä ennenkuin tulee valmista. Murrr. Ihan turhaa hommaa, josta itänaapurimme päätti muutama vuosi sitten ykskantaan luopua tosta vaan. Heidän ei tarvinnut keltään kysellä, kun oli sillä selvä.

      Samat näyttää olevan nukahtamiskonstit meillä molemmilla. Rauhallinen hengittely on tullut tavaksi muutenkin aina, kun tuntuu, että käy syystä tai toisesta ylikierroksilla tai syke nousee tai mitä milloinkin. Ja vaikka kuinka tuntuu, että kasvolihakset on jo valmiiksi rentoina, niin kyllä ne vaan usein aika kiristyksessä on, muttei vaan huomaa ennenkuin niiden rentouttamiseen ihan ajatuksella keskittyy.

      Oli kyllä harmillinen homma se "räjähdys" teidän keittiössä. Kaikki nestemäinen, joka mahtuu muuten suht pieneen tilaan, leviää kyllä yllättävän laajalle, kun vahinko sattuu. Plaah.

      Mua auttoi, kun pidin perjantaina sellaisen puolittaisen vapaapäivän. Sain jopa aikaiseksi tehdä kunnon ruokaa. On viimeaikoina tökkinyt ihan kaikki ruokaan liittyvä. Niin kaupassakäynti, valmistus kuin syöminenkin. Ja meillä kun mies ei kotona syö arkisin mitään (paitsi leipää..), tuntuu jotenkin niin turhalta tehdä vaan itselle.

      Leppoisaa sunnuntaipäivää Mari <3. Ajattelin ottaa kameran mukaan ja ajella kansallispuistoon tarpomaan ja kuvailemaan.

      Poista
  17. Aivan ihanat noi lasit. Olen miettinyt että mitä astioita alkaisin kerätä, oliskohan ne just nämä. Minä olen aivan hurahtanut astioihin.
    Kauniita nuo homssuiset tulppaanit. HH.ssa ei ole ikinä kuin niitä perus tulppaaneja.
    Minä olen yksi niistä onnellisista joihin kellon siirto ei vaikuta. Tyttö valitti että meni kaikki rutiinit pieleen pienten lasten kans.
    Voi parsa ruokaa pitäisi kyllä laittaa heti ensi viikolla.
    Mä taidan vähän oikaista ja vaihtaa kukkiin vain pintamullan.
    Minä olen kaatunut ja loukannut selkäni ja voin kävellä tällä hetkellä alle kilsan. Mulla on toukokuussa leikkaus ,toivottavasti voin sen jälkeen tehdä taas koiran kanssa kuuden kilometrin viisi kertaa viikossa. Nyt kun pyörätiet on sulaneet, aion kokeilla jos pystyisin kuitenkin pyöräillä.
    Rentouttavaa viikonloppua sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ensinnäkin halusin sanoa, että olipa kurja tuuri sen kaatumisen kanssa :(. Sulla kun on ollut muutenkin kaikenlaista, niin ei olisi enää mitään ylimääräistä harmia tarvinnut.

      Ja kiitos. Lasit on kyllä kauniit. Meillä on niitä samoja kirkkaina ja tykkään niistäkin, mutta ehkä tuo ikkunan takana näkyvä harmaa maisema saa kaipaamaan ekstraväriä. Ja mulla on kanssa pitkään (vuosia) ollut mielessä, että olispa kiva kerätä jotain astiasarjaa, mutten ole vieläkään keksinyt, mikä se olisi, kun haluaisin olla varma, ettei ala kyllästyttää, vaan kestää aikaa.

      Mullanvaihto meinaa nyt tänä vuonna olla muka jotenkin ekstravaikeaa, kun en näköjään saa aikaiseksi. Enkä pysty lintsaamaankaan, kun kasvit on niin tiheitä, ettei pääse sitä pintamultaa raaputtelemaan.

      Parsat on kyllä niin ihania ja varma kevään merkki, kun niitä taas saa.

      Toivon sulle kivuttomia päiviä ja piteneviä kävelylenkkejä. Ja ole varovainen sen pyörän kanssa.

      Poista
  18. Minä kans kärsin tuosta kellojen siirtelystä. Nuorempana ei ollut mitään ongelmaa, nykyään elämän pitäisi olla niin tasapaksua ja kaikki tapahtua niin samaan aikaan, jotta elimistö tykkäisi. Pienikin vaihtelu saa kropan sekaisin...Kivaa tämä vanheneminen;)

    Minunkin into valokuvaukseen on ihan hukassa, niinku sisustamiseen ja kukkien ostamiseen. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Sisustusinto ei koskaan ole ollut näin kauaa hukassa. Ja eipä montaa kuvaa tänä talvena tullut otettua, yleensä niitä on monta sataa. No jospa aurinko ja valo saavat minut innostumaan.

    Odotan, että pääsisin juoksulenkille metsäpoluille. Hiihtokausi taitaa olla ohi, ja toisaalta innostus siihenkin hommaan on läsähtänyt. Mutta ensi talvena voin aloittaa hiihtämisen aiemmin, kun on jo välineet valmiina.

    Kivaa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just niin, että mitä tylsempää (siis sillä lailla hyvällä tavalla tylsää) ja tasaisempaa elämä on, sen parempi kropalle ja mielelle. Kaikki poikkeava aiheuttaa aina jonkun sortin hankaluuksia. Jos ei muuten, niin elimistö jumittaa, vaatteet kiristää ja mieli sitä mukaa. Plaah.

      Mulla on mennyt nyt jo vuosia niin, että pelkkä sisustus-sana on kuulostanut vähän kirosanalta (no ehkei nyt sentään ihan), mutta nyt on ensimmäistä kertaa todellakin moneen vuoteen sellainen olo, että vähän voisi jotain uudistaa, mutta olen nykyään niin nihkeä ostamaan mitään uutta, kun haluan ensin olla ihan satavarma, että sille uudelle on paikka ja käyttöä, enkä kyllästy ihan äkkiä. Mielellään muutamaan seuraavaan vuoteen.

      Valokuvaamattomuus sensijaan vähän surettaa, kun on pelottanut, että olenko kadottanut innostukseni siihen kokonaan, mutta ehkä se on sitä, että nyt kun on keskittynyt siihen punttisalijuttuun, suurin innostus on mennyt siihen. Ja jotenkaan ei ole ollut mitään mielekästä kuvattavaakaan (koska täällä kotona ei mikään ole muuttunut ja kelit on olleet, mitä on olleet). Mutta nyt olen tän viikonlopun aikana kuvaillut enemmän kuin aikoihin. Metsässä ja järvenrannalla lähinnä. Harmi vaan, että oikein mikään kuvista ei onnistunut niinkuin olisin toivonut. Mutta se taitaa olla ikuinen ongelma, että sitä on niin kriittinen, vaikka on ihan amatööri.

      Multa ei juokseminen suju, mutta metsäpolut houkuttaa muuten. Niin eri lähteä metsään kuin kadulle kävelemään. Metsässä mieli rauhoittuu ja kaupungilla vaan ressaa.

      Mulla kesti nyt tämä vastaaminen, joten ehdin enää toivottaa leppoisaa loppuiltaa sunnuntaille ja toivottavasti ennusteita keväisempää tulevaa viikkoa <3

      Poista
  19. Kesäajasta ensin nopeasti ennenkuin menen tuohon kortisoli ja stressi asiaan enemmän... Meillä näemmä pienen oireilee edelleen kesä aikaan siirtymää, vaikka se ei mulle ole niin vaikeaa, niin pienin oireilee kyllä. Äiti sen mukana.

    Se stressi ja liikunta ja kaikki - Nyt armollisuutta kehiin. Jos on stressiä enemmän niin liikunta ja ruoka saa olla helpommalla säädöllä. Mä olen siinä kohdassa tehnyt niin, että rajaan vaan ne yleisimmät "pahat jutut" pois. Omalla kohdalla siis vehnän ja valkoisen sokerin niin pitkälle kun pystyn. Ja jos johonkin niin kiinnitän siihen huomiota että saan proteiinia riittävän määrän. Todennäköisesti syön enemmän hiilaria kuin yleensä ja vähemmän kasviksia kuin yleensä. Juon muuten vettäkin vähemmän, mutta ennen kaikkea koetan antaa itselleni armoa sen kanssa, että en treenaa liikaa tai vaadi itseltäni liikaa.

    Se on muuten ihan äärettömän vaikeaa. Antaa itselleen se armo, jonka antaisi empimättä kenelle tahansa muulle paitsi iselleen. Menen mahdollisuuksien mukaan luontoon, nollaan päätä meren rannalla ja koetan parhaani mukaan olla ottamatta lisää stressiä. Joten hiljalleen siitä ruokailusta taas tulee nautinto, ihan varmasti sulle myös. Tiedän niin ton suorittamisen tunteen ruuan kanssa, tsemppiä paljon sen kanssa <3

    Ihanaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, kun taas jaksoit paneutua niin huolella tähänkin "ongelmaan".

      Mua masentaa tässä se, että mulla taitaa olla valittavana vaan 2 vaihtoehtoa. Joko se, että syön niinkuin olen ennen syönyt ja olo on hyvä, mutta voin unohtaa lihaskasvun. Ja sitten taas jos haluan, että lihaksilla on mahdollisuus kasvaa, joudun syömään enemmän kuin normaalisti ja olo on näköjään raskas ja paino vaan nousee. Jotenkin tuntuu niin epäreilulta, että ei yhtään palkitse, vaikka yrittää. Ja sitten kun alkaa varmaankin jo liikaa keskittyä tähän huonoon olotilaan ja joka käänteessä ahdistua siitä, kun vaatteet kiristää, niin kai maar se jo stressin puolelle heittää, joka entisestään pahentaa asiaa.

      Jos mullakin olis jotain selkeitä huonoja juttuja (vaikkapa just valkoinen jauho ja sokeri), mistä vähentää, niin olis helpompaa. Mutta kun ei ole. Ainoat, mistä voin vähentää, on ne, mitä olen tän lihaskuntotreenin myötä lisännyt ja nyt en tiedä, onko se proteiini (joka mulla näyttää muuttuvan lähinnä rasvaksi) vai ne vähäisetkin hiilihydraatit, jotka olen ottanut mukaan syömisiini, vaikken niitä yleensä syö. Plaah. Tympii koko juttu tällä hetkellä. Onneksi alkaa kohta golfkausi ja saa muuta tekemistä ja ajateltavaa.

      Ja sanopa muuta. Itsekin olen paljon parempi tsemppaamaan muita kuin itseäni. Ja kehottamaan olemaan itselleen armollinen, mitä en sitten taas ole itse itselleni.

      Viikonloppuna käppäilin metsässä ja järven rannalla pitkästä aikaa kameran kanssa. Ei tosin palkinnut sekään, kun suuri osa kuvista oli ihan epäonnistuneita (ja taas tässä se sama, että jos olis jonkun muun ottamia, näkisin ne ihan toisin).

      Kiitos tsempistä ja viisaasta viestistä ja hyvää mieltä ja oloa sulle Satu <3

      Poista
  20. Hei, ei se valokuvaaja ole susta mihinkään lähtenyt - hyviä kuvia taas täälläkin :)
    Ei ole kiva tuo kellonsiirto - ainakaan tähän suuntaan. Olisi jo saanut loppua koko siirtely. Yököttävä yllätys oli, että samaisena kellonsiirtoaamuna sain taas sen kamalan asentohuimauksen... Pikkuhiljaa kieriskelyt auttavat ja varmentavat oloa, mutta aika raskas lähteä aamuisin töihin. Blaah. Mutta se hyvä puoli, että pakko ottaa vähän rennommin - ja antaa se armo itselle. Annahan sinäkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kurjuuksien kurjuus sitä asentohuimausta. Se on niiiin inhottavaa :(. Ja epäreilua, että tulee uudelleen, kun yhdessäkin jaksossa on ihan riittävästi kärsittävää. Toivon niin, että helpottaa pian.

      Kellonsiirto on ihan hanurista, ja jos ihan rehellinen olen, niin ei mulla ole enää luottoa siihenkään, että oikeasti loppuu parin vuoden päästä. Vähän veikkaan, että vielä silloinkin väännetään siitä, kumpi on parempi, se oikea aika vai keksitty kesäaika, ja taas järjestetään sen sata kansanäänestystä, joista ei valmista tule. (Tää kuuluu niihin harvoihin aiheisiin, jotka mua ottaa ihan oikeasti päähän, vaikka normaalisti en juuri mistään jaksa niin hirveästi ottaa murhetta).

      Viikonloppuna otin pitkästä aikaa kameran reppuun ja kuleksin järven rannalla ja metsässä ihan hissukseen. Ja yksin. Oli niin hienoa, kun ei kuulunut mitään ihmisen aikaansaamia ääniä mistään, mutta silti "meteli" oli melkoinen, kun linnut piti omaa konserttiaan. Ja iloisesti pulputtava kirkas lähde. Tuli heti parempi olo.

      Toivon todellakin, että huimaus häipyy yhtä äkkiä kuin tulikin. Samoin kuin lumet.

      Kaikkea hyvää CC <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi