Sivut

torstai 14. maaliskuuta 2019

EI MENNYT KUIN SOMESSA


Kiitos kovasti hyvän loman toivotuksista kaikille niitä lähettäneille. 

Niin kiva kuin nyt olisi kirjoittaa, kuinka voimaannuttava, rentouttava ja kaikinpuolin muutenkin onnistunut lomaviikko oli, en voi sitä tehdä, koska oikeasti oli kaikkea muuta.

Tehtiin siis viime viikolla ukkelin kanssa reissu pohjoiseen, jossa ensimmäisenä etappina oli Rovaniemi, jossa oli tarkoitus käydä tapaamassa vanhempaa poikaa ja tyttöystäväänsä, ja päästä myöskin paikanpäälle katsomaan pojan peliä.




Aikataulullisesti lentäminen oli ainoa mahdollinen vaihtoehto, ja vaikka meinasinkin tässä alkaa jo valmiiksi puolustautumaan sillä, ettei olla vuosikausiin lennetty metriäkään, ja niiltä osin omatunto on puhdas, en sitä tee. Ihan vaan siksi, että olen tällä hetkellä vähän väsynyt kaikkeen ilmastonmuutosaiheen aikaansaamaan alituiseen pienesti takaraivossa kolkuttavaan huonoon omatuntoon, varovaisuuteen ja jonkunlaiseen vallitsevaan ihmisten väliseen "hyvyyskilpailuunkin", jonka vuoksi itsestäni ainakin tuntuu, että enää ei voi oikein mistään kertoa tai iloita ääneen ilman, että pitää vähintäänkin sivulauseessa mainita, että on kyllä toisaalla huomioinut niitä ja näitä toimenpiteitä ilmastonmuutoksen estämiseksi. Tärkeä asia, mutta tällä hetkellä jotenkin ahdistaa.

Mutta siis sillä välin, kun Helsinki-Vantaalla odoteltiin hieman myöhässä olevaa lentoa, laittelin pojalle viestiä ja kyselin, mikä meininki.

Olivat yöpyneet edellisen illan pelin jälkeen Kainuussa ja sieltä lähteneet aamukasilta matkaan kohti Rovaniemeä, jossa normioloissa olisivat olleet parin pysähdyksen jälkeen varmaan noin kahden aikoihin iltapäivällä, jotta jää vielä aikaa kaikelle valmistautumiselle ennen iltaviittä alkavaa kotipeliä. Vaan ei tällä kertaa. Sain sen sijaan vastauksena kysymykseeni videonpätkän ojassa olevista henkilöautoista, lumipyryssä värjöttelevistä matkustajista ja penkalle hätävilkut päällä pysähtyneestä joukkueen bussista sekä viestin: "Taas reissataan. Tällä kertaa ei oo niin liukasta, mutta joku auto osu tähän bussin nokkaan. Vastaantulija lähti ohittamaan edessä olevaa autoo, millä oli kärry perässä, kärry lähti heittelehtimään ja se ohittava auto pääsi niin täpärästi tästä meidän edestä ohi, että henkilöauton perä osu tähän meidän bussin nokkaan. Onneks meidän kuski kerkes väistää penkan puolelta, muuten olis käynyt henkilöautolle köpelösti".

Ja seuraava viesti noin 2 tuntia edellisen jälkeen: "Me vaihdetaan Oulussa bussia, täällä haisee palanut koko ajan".

Ja seuraava (siinä vaiheessa, kun joukkueen olisi pitänyt olla jo perillä, mutta vielä oli reilut pari tuntia jäljellä) viesti ja kuva ojaan ajaneista nuorten kuljettajien autoista lumipyryn keskeltä: "Taas oli kolme autoo ojassa, yks ennen noita oli ihan peräkoukku pystyssä taivasta kohden".

Siinä vaiheessa olin ihan hermoraunio ja ajattelin, että millään muulla ei enää ole väliä kuin että kaikki pääsevät lopulta turvallisesti perille sinne, minne kukakin on matkalla. Niin kamala keli videoilta nähtynä tien päällä oli, vaikkei yläilmoissa ollut siitä tietoakaan.

Loppu niiltä osin kuitenkin hyvin, peli pääsi alkamaan, joskin myöhässä, päästiin halaamaan poikaa ja tyttöystävää ja käymään illalla yhdessä syömässä. Siinä vaiheessa jouduin kuitenkin jo lainaamaan ukkelilta paksua neuletakkiaan omani päälle, kun aloin yhtäkkiä palella jotenkin ihan luonnottomasti, vaikka oltiin lämpimässä sisätilassa. Meni jotain ihme hyytäviä kylmänväreitä todellakin luita ja ytimiä myöten, eikä mikään auttanut. Arvelin kuitenkin, että on kaikesta jännityksestä, aikaisesta lähdöstä ja huonosti nukutusta edellisestä yöstä johtuvaa.


  


Nukuin kaikki mahdolliset vaatekerrat päällä ja villasukat jalassa,  ja aamulla olikin onneksi jo parempi olo ja sitä mukaa valoisampi fiilis.

Syötiin kunnon hotelliaamiainen ja lähdettiin sitten ajelemaan ensimmäistä kertaa ikinä Leville, ja odotin kovasti, että pääsen näkemään ja kuvaamaan ihania, satumaisen kauniita tykkylumimaisemia, joita olen monien tuttujen Instagram-kuvissa ihaillen katsellut.

Haaveeksi kuitenkin jäi. Kuin myös aiotut hiihtelyt yhtä lyhyeksi jäänyttä lenkkiä lukuunottamatta, kun sairastuttiin sitten molemmat johonkin tyhmääkin tyhmempään ärhäkkään täsmäflunssaan heti ensimmäisenä kokonaisena Levi-päivänä. Ja minä ensimmäistä kertaa ylipäätään useampaan vuoteen! Varmaan joku kosto siitä, että vähän ennen lomaa menin ääneen mainitsemaan, etten edes muista, milloin olisin viimeksi ollut kipeä. Ja yksinyrittäjämies oli varmaan puoli vuotta aiemmin jo hankkinut itselleen tuuraajan, että voidaan lähteä edes joskus johonkin. Tällä kertaa siis tuhannen kilometrin päähän sairastamaan.

Onneksi oli kuitenkin vuokra-auto, jolla päästiin ajamaan tunturiin katsastamaan, miltä siellä näyttää. En vaan ollut halvinta mahdollista vaihtoehtoa vuokratessani varautunut siihen, että autolla tullaan ajamaan rinteitä ylös alas, mutta niin vaan jaksoi pikkuruinen Polo viedä meidät perille, vaikka liukkaimmissa kohdissa vähän hirvittikin, etttä tähänköhän se nyt poloparka hyytyy.





Satumaiset tykkylumet jäivät kuvaamatta, koska lunta oli paikallisten mukaan vähemmän kuin 40 vuoteen. Jonkunlainen perinne sekin vissiin meidän lomilla, koska ei ollut ensimmäinen kerta kun tuo lukema mainitaan.

Mm. asuntovaunureissulla Tanskassa, jonka kuvittelin olevan aina aurinkoinen ja lämmin kesällä, ei ollut ollut "40 vuoteen niin kylmää ja tuulista" kuin silloin, kun me vietimme maassa 3 viikkoa vaunuillen reilut 15 vuotta sitten. Repesi mm. vaunusta katto tuulen voimasta ja pienempi pojista lähti kirjaimellisesti lentoon, kun käveltiin dyynien suojista Atlantin rannalle ja myrskypuuska vei poikaa mennessään. Hrrr.




Puut olivat tyystin paljaita ja kivikko pilkotti rinteillä ohuen lumikerroksen alta. Mutta karun kaunista oli silti. Ja ihan hitsin hyytävän kylmää tuulta, joka ei näistä kuvista näy, mutta tuntui kropassa. Korostetusti varmaan, koska ei tosiaan oltu kunnossa ensinkään.







Kamerakin oli mukana, mutta sillä kuvaaminen oli mahdotonta, koska on metallisena niin kylmä, että kohmettui sormet samantien viimassa, kun yritin. Vaan ihmeen hyvin onnistui puhelimellakin.

Ja jos olisin tähän kuvasarjaan runoillut tekstit, jossa olisin kertonut kaiken olleen koko ajan kaunista ja hyvää, sen voisi näitä kuvia katsoessa mielestäni hyvin uskoakin. Sen verran tyyneltä ja siniseltä näyttää.





Tukikohtana meillä oli ystäviltämme lainaksi saamamme kaunis ja valoisa mökki, joka oli muutaman kilometrin päässä keskustan kuhinasta. Hiljaisuus siellä oli jopa tällaiselle omasta mielestään hiljaisuuteen tottuneelle niin epätodellisen totaalista, että tämän tästä tuli kuunneltua, että eikö muka oikeasti kuulu mistään mitään. Ei kuulunut. Ja silti ei oltu missään korvessa, vaan lähin naapuri oli heti seinän takana. 

Pitkälti toki kurjan olon ja huonon tuurin syytä, mutta Levistä ei jäänyt meille tämän reissun perusteella sellaista oloa, että sinne tekisi mieli lähteä uudelleen.  Ja tarkoituksenakin oli alunperin ainoastaan käydä katsastamassa paikka, joka hyvin pitkälle vastasi sitä mielikuvaa, joka oli jo entuudestaan. Jos unohdetaan ne kauniit tykkylumimaisemat, jotka jäi nyt kokematta. Samoin kuin satunnaisesti käyskentelevät porot, joihin toivoin meidän törmäävän (en kirjaimellisesti kuitenkaan), mutta tyytyminen oli aitausten takana näytillä majaileviin. 





Viimeisenä iltana halusin lähteä auringonlaskua kuvailemaan parhaaksi näköalapaikaksi mainitun legendaarisen ravintola Tuikun ympäristöön, joka tosiaan tuntui olevan maineensa veroinen, koska samaan aikaan paikalle oli kokoontunut useita tosikuvaajia ammattimaisine laitteineen. Olisin mieluusti ollut yksi heistä, mutta oikeasti olin viimassa hytisevä kännykkäkuvailija. Eikä sattunut sitä kauneinta auringonlaskuakaan sille iltaa, kun pilvet tulivat eteen. Mutta muistoksi kuitenkin jäi todistusaineistoa siitä, että paikalla on käyty. 
  








Että semmoinen loma se. Pahin flunssa kesti täsmästi viikon ja alkoi helpottaa maanantaina, kun palasin töihin. 

Josko vuoden päästä sitten paremmalla tuurilla.

42 kommenttia:

  1. Oi voi, miten huonoa tuuria! "Paska reissu mutta tulipahan tehtyä" -sanonta sopinee tähän kohtaan. On kyllä hyvä, että rehellisesti kertoo, minkälainen reissu oli, eikä vain jaa kauniita kuvia somessa ja runoile siihen oheen jotain hienoa. Todellisuus on todellisuutta, eikä se ole aina niin loisteliasta.

    Minulle reissussa sairastelu on surullisen tuttua. Olen miltei joka kolmannella reissulla kipeänä. Se on jo melkeinpä perinne. Matkanteon jännitys jotenkin romahduttaa vastustuskykyni. En silti aio lopettaa matkailua, siedän vain sairastelua ja toivon aina parasta.

    Olen ihan iloinen siitä, että ilmastonmuutos on - vihdoin viimein - kaikkien huulilla. On kuitenkin tosi kurjaa, että siitä huolissaan oleminen ja omien ja toisten tekojen kyttääminen menee välillä niin överiksi, ettei mistään uskalla enää iloita, kun pitää samalla muistaa myös pahoitella ja perustella välttyäkseen saamasta haukkuja muilta "kirkasotsaisemmilta". Syyllisyys ja ahdistus lamaannuttavat, eikä se ole hyvä. Iloinen, tyytyväinen ihminen saa asioita aikaan. Ei kai kukaan jaksa parantaa maailmaa, jos koko ajan vain ahdistaa. :D

    Mukavaa loppuviikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosiaan kakka tuuri. Ja näin jälkikäteen mietin, että kun loman ajankohta oli pitänyt sopia jo tosiaan varmaan puoli vuotta etukäteen, että ukkelin tuuraaja järjestyi, niin kauan odotetun lomaviikon lopulta koittaessa stressi varmaan jotenkin laukesi ja sitä mukaa virus tai mikä lie pääsi niskan päälle. Tylsää joka tapauksessa.

      Ja hyvin kuvailit tuota ilmastonmuutosasiaa. On hyvä, että sen tiedostamiselta ei kukaan enää ole voinut välttyä, mutta samalla homma on poikinut sellaisia lieveilmiöitä, jotka tekee ainakin mun olosta epämukavan. Joko omasta tai muitten toimesta. Esimerkkinä vaikkapa hiljattain ostamani kauniit Marimekon lasit, jotka kauneudellaan teki mut iloiseksi, mutta sitten taas toisaalta jouduin niidenkin kohdalla pohtimaan, että voikohan niistäkään nyt ääneen iloita, kun valmistusmaa on Thaimaa (niinkuin taitaa olla myös Arabialla nykyään). Tai että kun unohdan kauppakassin kotiin, en haluaisi joka kerta tuntea oloani suurrikolliseksi, kun joudun ostamaan muovikassin. Enkä myöskään alkaa selittämään, kuinka käytän sitä ensin siinä ja tässä tarkoituksessa ja lopulta roskapussina ja plaaplaa, ettei vaan kukaan tuomitse välinpitämättömäksi.

      Aion siis alkaa sun vinkistä iloiseksi ja tyytyväiseksi ja aikaansavaaksi :). Heti kun tästä tyhmästä puolivetelästä olotilasta pääsen eroon.

      Kivaa viikonloppua ja kiitos taas viisaista sanoista :)

      Poista
  2. Tosi harmillista että hienoksi ajateltu reissunne meni pilalle. Lapin maisemat ovat aina kyllä niin kauniita että sääli on jos sinne asti on matkustanut ja sitten ei sairastamiselta jaksa niitä ihailla.
    Tuolla lapissa oli muutama päivä sitten enemmänkin kolareita. Onneksi pojallenne ei sattunut mitään vaikka bussi vähän saikin siipeensä.
    Ehkä tämä sairaana tekemänne reissu nyt "kuittaa" seuraavat matkat ja saatte sitten nauttia matkailusta terveinä. Siis sitten kun joskus taas onnistutte saamaan molemmille lomaa :(
    Mukavaa päivän jatkoa kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi tyhmä tuuri. Eniten ehkä sen takia, että miehen lomat ei tosta vaan järjesty, kun työ on sellainen, ettei voi vaan laittaa lappua loman ajaksi luukulle, vaan jonkun on homma sillä välin hoidettava. Ja ne luotettavat tuuraajat on kortilla, koska kaikki "kunnon miehet" on jo yleensä vakituisissa töissä, ja ne jotka eivät ole, eivät pätkätöistä piittaa, kun "saavat saman rahan olemalla kotonakin" (yleisin vastaus).

      Olin kyllä niin sydän syrjällään siitä poikain matkasta. Bussikuski oli tosiaan valmistautunut kaatamaan joukkueen bussin kyljelleen ojaan, että säästää henkilöautojen ihmishenget, mutta siinä kohtaa oli niin korkeat penkat tien reunassa, että pysähtyi siihen, mikä näin jälkikäteen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta kuin se ojaan kaataminen. Kukaan kun ei lopulta loukkaantunut. Mutta ihan kamala se keli niiltä videoilta katsoen oli. Ja Rovaniemeltä koko maan pisimmät pelimatkat ihan joka paikkaan. Ei turhaan ole joukkueen lempinimi "Maanteiden shamaanit".

      Leville me tuskin enää toiste lähdetään, mutta Rovaniemelle varmasti kyllä. Se on jotenkin tosi symppis kaupunki. Ja hyvä fiilis tulee toki sitäkin kautta, että poika on viihtynyt siellä niin hyvin.

      Hyvää viikonloppua Kristiina <3

      Poista
  3. Kuulostaa niin tutulta! Sama lomaviikko, lomapaikkana Ylläs siinä vieressä, samat sairastelukuviot. Ja samat latteat fiilikset jäi lapista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kurja :(. Ei mennyt meillä kummallakaan sitten Lapin reissut nappiin. Melko tylsää, kun kauas on kuitenkin pitkä matka.

      Kiitos vertaiskokemusviestistä ja hyvää viikonloppua! Toivottavasti olo on jo parempi.

      Poista
  4. Voi surku!:( Kun lomaa on niin vähän, kuin yrittäjillä varsinkin, niin toivoisi kaiken menevän lomilla nappiin!<3 Nyt kun tuo armas mieheni maksaa lomat omat pussista, ymmärtää, miten kallista lomailu on työnantajalla. Ja toisaalta, miten tärkeää ihan jokaiselle ihmisille olisi saada silloin tällöin edes lomaa! Toivottavasti lomasta oli edes pikkiriikkisen iloa ja lepoa!<3

    Täällä on kuule nyt niin Lappi ihan kotona...Lunta on varmaan 20 senttiä enemmän kuin hiihtolomalle lähtiessä. Nyt kysytään asennetta. Kyllä se kevät ja vihreä vielä koittaa!

    Parempaa loppuviikkoa Annukka!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli kyllä tosi kepuli tuuri. Ja epäreilultakin tuntuu, kun ne miehen lomajärjestelyt on tosiaan aina kovan työn takana. Johtuen siitä, että työn luonne on sellainen, ettei voi vaan laittaa lappua luukulle, vaan ajot on 6 päivää viikossa asiakkaille ajettava, ja jos niitä ei ole ajamassa ites, on palkattava tuuraaja. Ja sen luotettavan ja osaavan tuuraajan saaminen ei ole ihan yksinkertaista, kun kaikki "kunnon miehet" on jo valmiiksi töissä.
      Nyt on onneksi ollut jo parin-kolmen viime vuoden ajan tuttu tekijä, joka hoitaa hommat niin, ettei tarvi sillä lyhyellä lomanpätkällään jokaista puhelinsoittoa säikkyä. Mutta koska hän on vakituisessa työssä muualla, vaatii taas sen oman työnantajansa kanssa sumplimista, että saa omasta työstään lomaa, että voi mahdollistaa lomanpätkän ukkelille. Tätä ei moni sellainen ymmärrä, joka on tottunut siihen, että lomia "kuuluu" vuodessa automaattisesti niin ja niin monta päivää.

      Näinkin eilen sun Instakuvasta, että teillä tosiaan on siellä hirmu hanget edelleen ja lisää näyttää tulevan. Ei niin toivottua enää tähän aikaan vuodesta. Täällä on nyt pari päivää satanut silkkaa vettä ja hanget huvenneet sitä mukaa.

      Loman valopilkku oli se, että päästiin näkemään poikaa pitkästä aikaa. Ja ihanaa miniää, jonka kanssa sain kerrankin "tyttöporukalla" istua livekatsomossa. Se oli kivaa :).

      Hyvää viikonloppua Taina <3

      Poista
  5. Voi ei mikä mäihä. Se täytyy sanoa, että parasta reissussa oli varmasti halata omaa poikaa, joka oli matkasta säilynyt ehjänä. Te olette miehesi kanssa niin tunnollisia, että sairastelukin hoidetaan lomalla. Toivottavasti nyt seuraavalla lomalla saisitte nauttia maisemista ja toisistanne terveinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein arvattu Outi. Loman valopilkku oli tosiaan se, että pääsi rutistamaan pitkästä aikaa sitä omaa poikaansa oikein kunnolla. Ja ihanaa tyttöystäväänsä myös. Siitä tuli lämmin ja onnellinen olo.

      Voi olla, että on ollut joku virus tuloillaan jo aiemmin, mutta pysyi hiljaa taustalla siihen asti kunnes kauan odotettu loma vihdoin koitti ja annettiin itsellemme lupa vaihtaa vapaalle. Kakka tuuri, mutta minkäs sille enää mahtaa, joten parempi vaan katsella toiveikkaasti eteenpäin.

      Kivaa viikonloppua Outi <3

      Poista
  6. Todella harmillista, että meni loma myttyyn!! Toivottavasti todellakin vuoden päästä on parempi tuuri ja pääset näkemään ne tykkylumiset puut ja villinä käyskentelevät porot. Kuvat on joka tapauksessa aivan mahtavia, ällistyttävää että kännykällä saa noin loistavia otoksia!

    Mulla on muuten sama sääkokemus: olin joskus kauan sitten ihan eteläisessä Englannissa kielikurssilla kolme viikkoa. Jotka siis olivat kylmimmät ja sateisimmat vuosiin... Tuli farkut+villapaita tutuiksi, matkaan oli tietty pakattu lähinnä hellevaatteita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä harmitti ihan tosissaan, kun kauan odotetun lomaviikon jälkeen oli lähinnä vaan sellainen ihan mälsä ja kettuuntunut olo. Paitsi että pojan ja ihanan tyttöystävänsä tapaaminen lämmitti mieltä ja sydäntä.

      Mulla ei ole mikään ihmeellinen kamera puhelimessa, mutta kirkkaalla säällä tulee kyllä omastakin mielestä kivoja kuvia, joita ei tarvi kirkastella, eikä mitään. Ja ehkä parasta on se, että kopiutuvat automaattisesti puhelimesta myös koneelle, kun latasin aikanaan jonkun sellaisen sovelluksen, ettei tarvi erikseen siirrellä. Ja koneella kuitenkin nämä blogipostaukset teen, joten on kyllä kiva ominaisuus. Joskin välillä ihan harmittaa, että kamera on jäänyt niin vähälle käytölle, kun olen laiskuuttani valinnut tän helpomman tien.

      Meillä oli vähän samanlainen kokemus vuosia sitten Kanarialla kuin tuo sun Englannin kurssireissu. Goretex-asut päällä kuljettiin liki koko loma, kun oli "kylmempää ja sateisempaa" kuin siihen kuuluisaan 40 vuoteen. Ja sisätiloissakin kostean koleaa, kun ei ole mitään lämmitystä ja kiviseinät hohkaa sitä inhottavaa kylmää. Ainut vähänkään lämmin paikka oli kylpyamme ja hotellin uima-allas, jonne mentiin sitten lämmittelemään. Ja voi olla, että sekin tuntui lämpimältä vaan sen takia, että ympäröivä ulkoilma oli niin kylmää. Ja muistaakseni siitä lomasta maksettiin vielä ihan hyvä hinta, kun vartavasten valittiin ystävien suosittelema "hyvä hotelli".

      Hyvää viikonloppua Heli ja surku niitä teidän lemmikkejä :( <3

      Poista
  7. Ihan käsittämättömän huono tuuri teillä. Toivottavasti kevään mittaan osuisi ihania kelejä ja tulisi vaikka huippuhienot pääsiäisen pyhät kompensoimaan tuota talvilomaa. Hurjia myös nuo liikenteessä sattuneet tilanteet. Onneksi poitsu&muut olivat ehjin nahoin eikä sattunut isompia vahinkoja, vaikka siihen olikin ainekset olemassa...

    Ihanaa viikkistä ja hei - ehkä tää viikonloppu tuo vaikka mitä mukavaa tullessaan! <3 ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakka tuuri tosiaan. Ja epäreilu.

      Justiin eilen ukkelin kanssa katsottiin kalenteria ja todettiin, että pääsiäisestä olis tullut ihan mukavan mittainen vapaa, jos lauantaikin olis pyhä. Mutta koska ei ole, mies lähtee silloin töihin aamulla klo 5.00 niinkuin jokaikinen lauantai muutenkin. Eli se siitä pitkästä vapaapätkästä. Mutta toivottavasti silloin on jo niin lämmintä, että voidaan kaivaa suksien sijasta golfmailat esille :).

      En ole ennen tätä vuotta osannut olla huolissani (varmaan ainoa asia maailmassa, josta en vielä ole huolestunut) noista joukkueen pitkistä bussimatkoista, vaikka niitä on takana vuosikausien ajalta, mutta tähän alkuvuoteen on nyt sattunut sellaisia läheltä-piti-tilanteita, että sydän syrjällään niitä viime lauantain videoita katselin ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoin, että taas selvitään hengissä perille.

      Kiitti viikkistoivotuksista ja samaa sulle <3. Mullakin on sellainen olo, että tästä viikonlopusta tulee hyvä :)

      Poista
  8. Hitsi, mikä tyhmä tuuri! Joskus vaan sattuu.

    Minä olen sairastunut vähän samalla meiningillä sen jälkeen, kun olen ollut älyttömän huolissani tai stressaantunut jostakin asiasta. Niinkuin sinä varmasti tuosta poikasi bussimatkasta. Jotenkin sellainen on vaan elimistölle kerralla liikaa, eikä sille jää voimaa enää puolustuskyvyn ylläpitoon. Pienemmästäkin huolesta pukkaa vähintään herpesrakkula huuleen, jos ei muuta.

    Lentämisen vaikutuksista ilmastonmuutokseen minulla ei ole varaa sanoa mitään, mutta olen kyllä paljon lennelleenä huomannut, että lentokoneet ovat varsinaisia pöpöpesiä. Sama ilma kiertää koneessa koko matkan ajan ja kaikki aivastelijat ja yskijät pääsevät tartuttamaan tehokkaasti monta muutakin matkaajaa. Jos sitten vastustuskyky on jostakin syystä vähän alentunut, homma on sitä myöten saletti.

    Toivottavasti te olette toipumaan päin ja saatte nauttia viikonlopun päivistä jo vähän virkeämmissä tunnelmissa. Voimahalit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhmä tuuri tosiaan, kun on niin kortilla nuo ukkelin lomamahdollisuudet, että tosissaan harmittaa, kun kerrankin johonkin päästiin ja sitten vaan kökittiin enimmäkseen sisätiloissa, kun ei muutakaan voitu. Ruokaakin meni roskiin, kun oli kurkut niin kipeät, ettei kertakaikkiaan pystytty syömään mitään pariin päivään. Inkiväärishottia vaan litkittiin niin, että oli kitalaki liekeissä :). Mutta minkäs teet. Ja varmaan siinä tosiaan tuo huoli oli mulla ainakin osatekijänä, mutta myös se, että oltiin niin kauan tätä lomaa odotettu, että sitten kun se viimein koitti, joku stressi varmaan laukesi ja mahdollinen tuloillaan ollut virus pääsi niskan päälle. Ja joo, kuunneltiin sitä pärskimistä ja köhimistä jo kentällä ja mietin, mitä kaikkea siellä matkustajien joukossa mahdollisesti muhii.. Mutta ei hätää enää. Olo sen verran parani maanantaihin mennessä, että menin töihin, vaikkei niin huvittanutkaan. Ja nyt alkaa olla jo liki normaali. Josko vaikka sitten alkuviikosta jo taas pääisisin kuntoilun pariin, kun sekin meni nyt plörinäksi ja kovalla työllä hankitut lihaksetkin (ne muutamat grammat :)) varmaan jo kuihtui pois.

      Kiitos haleista ja kivaa viikonloppua!

      Poista
  9. Voi ei, kävipä huono tuuri. Ihan pyllystä!
    Ei ollut kivaa yhtään lukea pojan bussiseikkailuista, itsekin olisin ollut hermorauniona! Ihanaa kuitenkin, että kaikki meni hyvin.
    Kauniita kuvia olet saanut kuitenkin otettua, vaikka lähes kaikki vastustikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyllystä oli tuuri tosiaan, mutta on onneksi jo unohtumaan päin.

      Ja joo, tälle vuodelle on sattunut noita läheltä-piti-tilanteita poikain bussimatkoilla enemmänkin. En ole niistä osannut aiemmin olla huolissaan, kun on jo vuosia takana, mutta nyt on levoton olo aina kun "Maanteiden shamaanit" (joukkueen osuva lempinimi) on liikenteessä. Onneksi jo kelit alkaa helpottaa, vaikka kausi vielä jatkuukin.

      Kiitos kuvakehuista. Yllättäen olen itsekin sitä mieltä, että niistä tuli kivoja, vaikkei mun puhelimen kamera mikään kaksinen olekaan. Kirkas keli on paras assari.

      Poista
  10. Voi itku, että kauan odotettu loma meni mönkään. Kertakaikkisen harmillista. Ja flunssakin iski juuri sopivasti monen vuoden tauon jälkeen; ei voi uskoa. :-( :-(

    Tuo ilmastonmuutosasioissa päteminen ja ihmisten välinen hyvyyskilpailu on niin totta. Mutta vaikka ympäristöä ja sen tulevaisuutta pitää tietysti ajatella, niin kyllä ihmisellä pitää minusta olla oikeus nauttia elämästään parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman että omia valintoja pitää selitellä muille tai että niistä pitää tuntea huonoa omaatuntoa. Varmasti on monen mielestä erittäin itsekästä ajatella näin, mutta johonkin on raja laitettava.

    Leppoisaa viikonloppua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei oikein lomaonni meitä suosinut, mutta nyt kun siitä on jo vähän aikaa kulunut ja olo on taas normaali, ei enää jaksa harmitella. (Ollaan ukkelin kanssa todettu jo aiemmin, että meitä ei ole luotu voittamaan lotossa, eikä lomailemaan, vaan tekemään ihan vaan töitä :)).

      Mua taitaa kaikkein eniten siinä ilmastonmuutosaiheisessa ihmisten välisessä hyvyyskilpailussa eniten häiritä se, että niitä omia valintoja pitää ääneen korostaa. Vähän samaan tyyliin kuin että ilmoittaa laittaneensa rahaa hyväntekeväisyyteen. Että eikö voi vaan tehdä niitä hyviä tekoja ja saada siitä itselleen hyvää mieltä, mielenrauhaa ja hyvän omantunnon. Ilman että pitää erikseen ääneen mainita, kuinka m i n ä olen tehnyt sitä ja tätä ja kuinka m i n ä en koskaan tekisi niin ja näin. (En tiedä, saako tuosta nyt mitään tolkkua, mutta mua häiritsee sekin, että sen kerran kun unohdan yleensä repun pohjalla kätevästi kulkevan kauppakassin kotiin ja ostan muovikassin, tunnen oloni suunnilleen suurrikolliseksi ja melkein meinaan alkaa kassalla selittämään, kuinka aion kyllä uusiokäyttää sen muovikassiin siihen ja siihen... On niitä varmaan kuitenkin pahempiakin rötöksiä vielä tässä maailmassa).

      Viikonloppu meni mukavasti räntä- ja vesisateen merkeissä, mutten jaksa sellasista välittää. Kevättä selvästi ilmassa jo, jos oikein mielikuvittelee :).

      Aurinkoisempia päiviä ja hyvää mieltä sinnne <3 (vai joko olet palannut?)

      Poista
  11. Ääh, mitä tähän enää sanoisi kaikkien noiden kokemustesi ja kommenttien jälkeen. No ainakin sen, että en yhtään ihmettele, jos ette halua enää mennä Leville, jos oli noin ikävä kokemus. Levi on aika kaupallinen paikka ja sillä on monet kasvot. Viettäessäni siellä 3 kuukautta pari vuotta sitten näin kyllä upeimmat luonnonilmiöt, taivaanvärit, revontulet, hohtavat hanget ja tykkylumet. Älkää lannistuko, vaan antakaa Leville uusi mahdollisuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sinällään sääli, että kävi niin huono tuuri, koska ei se Levin syy ollut ollenkaan.

      Kiva oli nähdä paikka omin silmin, vaikkei sitä lunta nyt ollutkaan, mutta tuskin sinne enää talvisaikaan lähdetään, kun ei lasketella kumpikaan, ja matka on kuitenkin aikas pitkä. Sensijaan golfkenttä olisi kiva käydä pelaamassa joskus. Sellaisena ajankohtana, kun ei ole hyttysiä :).

      Jututettiin Tuikun päällikköä (oli kuulemma Turusta lähtöisin ja perheineen aina talvet siellä) ja hän esitteli meille hienoja valokuviaan revontulista, superkuusta ja kaikista tosi kauniista luonnonilmiöistä, ja suositteli Levin loman ajankohdaksi joulu-tammikuuta. Sanoi, että silloin on rauhallista ja kaunista. On vaan niin kortilla meillä ne mahdollisuudet lähteä, mutta en yhtään epäile, etteikö olisi sen väärtti.

      Poista
  12. No voihan paska! Joskus se vaan ei mee niinku suunnittelee. Tää elämä. Mut ihan parasta oli tää sun postaus. Se oli ihanan positiivisesti kirjoitettu, vaikka kaikki ei mennyt ihan putkeen. Osaat kääntää pahat asiat hyviksi tunteiksi. Ja hei, kuvat oli uskomattoman kauniita. Aina ei tarvita järkkärikalustoo, puhelimen kamerallakin voi kertoa tunteita.

    Mä niin toivon, että loman jälkivaikutus on sulle vielä tulossa. Kaikesta ikävästä huolimatta, saat tuntea olevasi pirteä ja levännyt. Kesä on tulossa, kohti valoo ollaan menos! Miepä tyrkkään täältä päin roppakaupalla energioo ja hyvää virtoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä. Kakka tuuri tosiaan, mutta ollaan ukkelin kanssa todettu, että meitä ei ole luotu lottovoittajiksi, eikä oikein lomaililijoiksikaan vissiin, vaan ihan vaan työjuhdiksi, joiden pitää rehellisellä työllä leipänsä ja lomansa ansaitseman..

      Muistatko, että oon kehunut sua siitä, että osaat valittaa ihanan positiivisesti ja hassusti?
      Oman tekstini koin enempi ruikuttamiseksi, ja siksi tuntuu kivalta, jos ei sitä sun mielestä ollut. Ehkä oon salaa ottanut susta oppia :).

      Kiitos tyrkkäyksistä ja kyllä täällä ollaan jo taas ihan hyvällä energialla molemmat. Ei haittoo toi räpäskä sadekaan ulkona, koska tietää, että kevät tulloo.

      Kaikkea hyvää siulle ja ukkelilles kans.

      Poista
  13. Huonoa tuuria kerrakseen. Saanko udella että missä poikasi pelaa? On pitänyt kysyä joskus aiemmin, mutta enpä ole muistanut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasan ei tosiaan tuurit käyneet, mutta alkaa jo onneksi unohtua, kun olo on taas jo ihan hyvä. Kopkop...

      Ja juu, kyllä saa udella :). Mestistä pelaa RoKi:ssa ja perjantaina pelasivat voitokkaan viimeisen runkosarjan pelin, jolla selvittivät tiensä jatkoon. Tietää mulle lisää hermojaraastavaa jännitystä kotisohvalle, mutta hienoja aikoja pojille ja se on pääasia :).

      Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja oli kiva kun kävit Piitu.

      Poista
  14. Eikös kunnon työntekijä aina sairastakin lomalla. Oikeasti tosi harmi. Mutta varmasti yksi on se, että kun vihdoin alkaa vapaa, rentous antaa myös flunssan tulla.

    Me menemme maaliskuun lopulla vielä reilusti pohjoisemmaksi. Siellä on yleensä vielä vappuna hyvät hiihtokelit. Katsotaan nyt, onneksi siellä on avantokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Olin jo aikanaan kunnon koululainen, ja kunnollisuus tuntuu vaan jatkuvan. Eikähän siinä mitään, jos niitä lomia voisi ottaa tosta vaan, mutta on aina niin hirmu järjestelyn takana, että mies saa järjestettyä itselleen luotettavan tuuraajan. Työ kun on sen luonteinen, ettei voi vaan laittaa lappua luukulle, vaan työt on tehtävä silloinkin, kun/jos itse on joskus pois.

      Toivotaan, että teillä kelit ja lumet suosii siellä pohjoisessa, vaikka Levin levelillä olikin vähissä. Ja hyvää matkaa jo näin etukäteen, jos en muista myöhemmin toivottaa!

      Poista
  15. No voihan räkä ja roiskis sentään!!
    Olipa nyt huono tuuri.
    Kuvat on kuitenkin kauniita. Itse en ole koskaan Levillä (tai millään muullakaan laskettelukeskuksella) edes käynyt, joten sikäli kiinnostaisi.
    Lappi on viehättävä ja minusta on myös tympeää ensimmäisenä selitellä lentämistään. Kaikkialle kun ei vaan ajamalla saati fillaroimalla pääse edes kesäaikaan.

    Toipumista lenssusta!! Aurinkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepuli tuuri tosiaan, mutta alkaa jo pahin harmitus unohtua, kun olo on jo taas normaali. Kopkop..

      Ja voihan se olla, että saatiin se flunssa justiin sieltä lentokoneesta kostoksi ilmastonmuutoksen edistämisestä.. Mutta ei ollut tosiaan vaihtoehtoa tälle reissulle ja aika kurja olis ollit siinä kunnossa ajella se tuhannen kilometriä takaisin kotiinpäin.

      Levistä tiedettiin jo etukäteen, että se ei sinällään ole meille se paras paikka, kun ei lasketella, eikä viihdytä baareissa, ja hiihtää voi lähempänäkin. Mutta koska oltiin jokatapauksessa menossa Rovaniemelle asti, ajateltiin, että käydään katsastamassa ja toivoin niin, että saisin nähdä ne satumaiset tykkylumimaisemat, mutta ei nyt sitten käynyt munkki sillä(kään) saralla..

      Sinällään Lappi kyllä kiehtoo ja jotenkin siellä ihmiset tuntuu olevan niin aitoa ja lunkia porukkaa, että rauhoittuu omakin olo. Rovaniemelle voisin vaikka muuttaa. Vaikuttaa niin kivalta kaupungilta. Toki siksikin, että poika on viihtynyt siellä niin hyvin.

      Kiitos auringosta ja valoisaa mieltä sulle kans Vivi.

      Poista
  16. En vaan kestä, siis niin ikävää. Vähän samaa, kun menimme Kreikkaan tai Canarialle ja molemmilla reissuilla yhdestä tyttäristä alkaa menkat ja värjöttää sitten varjon alla, eikä pääse pulikoimaan koko viikkoon. Niin harmillista. Tuo hyvyystaistelu myös ottaa niin kupoliin. Ihanaa, kun tuit ja kirjoitit siitä blogiin, olin silloin ihan hiukset pystyssä.

    Ensi vuonna sitten tulee elämäsi loma. <3

    Upeita kuvia kuitenkin muistoksi. Myönnän, että jätin itse kertomatta omalta hotellilomalta nyt pe-la, että menin ja kaaduin kylpylän portaissa, hihi. ;)

    Ihanaa sunnuntaita Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhmä tuuri tosiaan. Niinkuin teidän tyttärilläkin :(. Jää etelänlomasta tärkeä osa-alue pois, jos ei pääse pulahtamaan altaaseen. Etenkin jos kaikki muut siellä vedessä ilakoi, niin johan sitä alkaa varjon alla pakosti ketuttaa ja tuntua epäreilulta.

      Voihan se olla, että saatiin se flunssa lentokoneesta kostoksi ilmastonmuutoksen edistämisestä, mutta ei ollut nyt vaihtoehtojakaan. Ja päätin muutenkin, että enää en pyytele anteeksi jokaista muovipussia, kun pahempaakin rikollisuutta vielä maailmasta löytyy.

      Ja oli mun mielestä hyvä vertaus sulta se hyväntekeväisyydestä ääneen kertominen. Että sekö se vasta tekee niistä hyvistä teoista hyviä, eikä se itse teko.

      Kerrankos sitä kaatuilee. Toivottavasti ei käynyt kuinkaan :).

      Kiitos samoin sulle Tiia <3.

      Poista
  17. Voi ei kun on olut kurjaa reissussa. Äh sanon minä. Toivottavasti seuraava reissu, oli sitten minne tahansa, on parempi.

    Mutta kuvat, pakko sanoa että ne ovat upeita ja niin ristiriidassa tekstin kanssa :D Ihastelin erikseen ensin kuvat ja sitten luin ja totesin että kyllä sitä kuvilla vaan saa kerrottua ihan eri tarinaa :D

    Ihanaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei oikein nyt käynyt munkki tällä kertaa ja seuraavaa saa taas odottaa, mutta ei mua enää jaksa harmittaa, kun olo on taas jo niin normaali, että eilen pääsin palaamaan salillekin. Tosin aika kevyttä oli treeni, mutta jotain kuitenkin.

      Ja joo. Mun isä aina sanoo, että mikään ei valehtele niin paljon kuin (hyvä) valokuva :). Näistäkin voisi toisenlaisella tekstillä tosiaan saada sellaisen kuvan, että oli tyyntä ja aurinkoista ja kaikki muutenkin täydellisen hyvin :)

      Kiitos samoin Satu!

      Poista
  18. No ei pirhana, kun ärsyttävää - tosin tuttua nimenomaan talviloman aikaan itselläkin tuo lomalla sairastaminen. Tänä vuonna (knok, knok koputan puuta) ei vielä ole osunut flunssaa kohdalle ihme kyllä - töissä on ollut koko talven kyllä todellakin tautia tarjolla.
    Ajokelit ovat kyllä olleet haastavat tänä talvena. Kaksi reissua olemme tehneet kieli keskellä suuta äitejämme katsomaan. Perillä on siunattu onneamme, että ollaan hengissä.
    Huoh, ollapa kevät jo pidemmällä... Tsemppiä työviikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pirhana juu tosiaan. Ketutti suorastaan, kun on aina niin kovan työn takana se miehen lomatuuraaja, jota ilman ei lomalle pääse, kun työ on sen luonteinen, että on 6 päivää viikossa tehtävä, oli mikä oli.

      Ehkä toi oli mulle joku kosto, kun olen vähän salaa rehvastellutkin sillä, etten ole ollut miesmuistiin (oikeasti vuosiin) flunssassa ja vähän ihmetellyt, kuinka niin moni tuntuu olevan jatkuvasti kipeänä. Mutta siitäs sitten sain korkojen kera täsmästi tyhmimpään mahdolliseen aikaan.

      "Maanteiden shamaanit" (joukkueen lempinimi) ovat tälläkin hetkellä taas liikenteessä, kun kausi vaan jatkuu, mutta onneksi alkaa ehkä jo vähän pahimmat pyryt ja liukkaudet helpottaa, ettei koko ajan tarvi olla sydän syrjällään.

      Onneksi on teilläkin ollut suojelusenkelit matkassa <3

      Poista
  19. No höh. Joskus vaan käy noin. :( Itsellänikin on jokunen täysin epäonninen matka takana sairastumisen vuoksi ja niihin paikkoihin ei oikein tee mieli palatakaan. Myös silloin, kun on tehnyt kovin töitä, on tyypillistä sairastua, kun on jäämässä lomalle (mietin ukkelia). Kauniita maisemia silti, mutta seuraavalla kerralla paremmalla onnella, jossain toisaalla kaiketi. P.S. Olen muuten ihan samaa mieltä tuosta, että on pirun ärsyttävää, kun pitäisi olla huono omatunto - ja onkin - jos tekee jotain ilmaston kannalta huonoa, kuten lentää, tai vaihtoehtoisesti sitten pitäisi selitellä sitä toisilla teoilla... raskaalta siis välillä tuntuu lomailukin tämä taakka mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ollut Levin syy, että reissu meni mönkään. Joskaan ei ollut meidän paikka muutenkaan, kun ei lasketella, eikä viihdytä baareissakaan :). Toki hienot ladut, mutta niin on lähempänäkin (ja pakko myöntää, että vähän ikävöitiin meidän kakkoskotiin Vuokattiin).

      Musta tuntuu, että ainut keino vähentää, eikä lisätä sitä lentomatkailua, on hintojen nosto. Nyt on mm. tuttavaporukka lähdössä muutamaksi päiväksi Puolaan pelaamaan golfia ja edestakaiset lennot maksaa 29 eur/hlö!! Varmaan tulee lentoineen pelaaminen halvemmaksi kuin normihintainen kierros jollain kotimaisella golfkentällä. Että ei ihme, että lentely houkuttaa ja näitä jatkuvasti lenteleviä ei tunnu kyllä omatunto yhtään soimaavan.

      En aio enempää ruikuttaa tuosta sairastumisesta, mutta meni nyt sen takia hyvä salitreenirytmikin läskiksi. Kolme viikkoa alkaa jo olla taukoa takana. Maanantaina vähän yritin, mutta ei sitä kyllä vielä voinut reeniksi sanoa. Tänään meen pilatekseen ja huomenna koitan paremmalla onnella paluuta painojen pariin :).

      Poista
  20. Voi Annukka miten harmillista. Lomalla sairastumiset ovat kaikkein pahinta, mitä voi kuvitella. Joskus olen kuullut selityksen, että kun elimistön ei tarvitse tsempata, niin sairastuminen iskee oikein kunnolla. Onneksi olet nyt kunnossa. Sen lisäksi vielä muutakin harmia - ei kiva.

    Minusta tuntuu, että tänä talvena ihmiset ovat olleet tosi sairaita pitkään. Moneen on iskenyt kova flunssa tai vatsatautia on podettu useampaan otteeseen parin viikon välein. Onneksi meillä on selvitty terveenä. Liekö vitamiinien popsiminen auttanut.

    Harmillista, että Levistä jäi huono kuva. Itse en ole käynyt Levillä, juurikin siksi, etten laskettele enkä viihdy baareissa. Valokuvasi ovat kuitenkin tosi kauniita. Tosiaan, jos ei tekstiä lue, niin voisi kuvitella, että teillä on ollut ihana ja rento loma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tavallisen tyhmä tuuri. Ja mietin jo, että oliko joku kosto mulle, kun olen salaa mielessäni rehvastellut sillä, etten edes muista, milloin olen ollut viimeksi kipeänä, ja samalla ihmetellyt, kuinka moni muu ympärillä on sairastanut useamman taudin putkeen. Siitäs sain sitten vissiin. Vaikka taisi kyllä tosiaan olla kyse siitä, että kun lomaa oli niin kauan odotettu ja miehen tuuraajakin varattu jo tosiaan varmaan puoli vuotta sitten, niin virus varmaan pääsi niskan päälle, kun lopulta loma koitti. (Ja samalla meni mun lihaskuntoprojektikin kolmeksi viikoksi katkolle, mikä vähän harmittaa, mutta huomenna ajattelin taas aloittaa uudelleen, koska olo on ihan hyvä).

      Mekään ei lasketella, eikä hengailla baareissa, joten odotukset Levistä meille sopivana paikkana ei sinällään ollut alunperinkään kovin korkealla. Mutta koska oltiin menossa Rovaniemelle asti poikaa katsomaan, niin ajateltiin yhdistää tutustumisreissu Leville siihen, kun sieltä ei enää ollut pitkä matka ja haluttiin kuitenkin nähdä, onko sitä mitä kuvitellaan. Ja olikin (lähinnä se keskustan hulina). Paitsi ne kauniit lumimaisemat jäi kokematta ja se oli se, mitä odotin kaikkein eniten. Mutta ei se enää jaksa harmittaa sekään. Kaikki on hyvin taas kuitenkin. Toivottavasti myös sinulla Mari <3

      Poista
  21. Voi että, ikävä kun joutuu sairastamaan lomalla pohjoisessa. Kauniita kuvia kuitenkin olet saanut otettua pohjoisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo, huono tuuri. Mutta nyt kun harmitus on jo unohtunut, tulee itsellekin kuvista sellainen olo, että olipad kuitenkin nättiä :).

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi