Sivut

tiistai 19. helmikuuta 2019

"EN VÄLITÄ, MITÄ MUUT MINUSTA AJATTELEVAT" (?)


Päädyin jostain syystä pohdiskelemaan usein kuultua lausetta "En välitä, mitä muut minusta ajattelevat".

Että onko asia tosiaan noin? 

Omalla kohdallani tulin siihen tulokseen, että minä ainakin välitän.  Olettaen, että "muut" tarkoittaa tavalla tai toisella omaan elämääni kuuluvia ihmisiä, ei satunnaisia vastaantulijoita tai muuten tuntemattomia, jotka eivät edes voisi ajatella mitään, koska eivät minua tunne.

Voin olla väärässä, mutta arvelen, että tuon "En välitä, mitä muut minusta ajattelevat"- lauseen takana on ainakin toisinaan epävarmuutta tai epämukavuuden tunnetta jostain omasta tekemisestä tai valinnasta, joka mantran ääneen lausumisella  halutaan verhoilla vahvuudeksi.

Ja silloinkin, kun ihan  oikeasti ei välitä, luulen, että tarkoitetaan ennemminkin sitä, ettei välitä siitä, mitä joku muu ajattelee jostain omasta yksittäisestä valinnasta, tekemisestä tai tekemättä jättämisestä, joka on ihan eri asia kuin se, mitä itse tarkoitan.  Minä kun en jotenkaan usko tai halua uskoa, että meistä kenellekään on ihan täysin samantekevää, mitä meistä ajatellaan ihmisinä. Ja se on se, jota sana "...minusta..." pohdinnan aiheena olleessa lauseessa mielestäni meinaa.

Ja jos nyt vielä vähän jatkan tätä satunnaista hajatteluani, lopputulos omalla kohdallani on se, että pääsääntöisesti "En ajattele, mitä muut minusta ajattelevat", koska en koe olevani erityisen kiinnostava. Ja jos ajattelenkin, niin haluan uskoa, että enimmäkseen ihan hyvää.  Tai ei ainakaan pääsääntöisesti mitään erityisen pahaa.





Kiinnostaisi tietää, mitä te muut tuosta alkuperäisestä lauseesta ajattelette, jos jotain ajattelette, käytättekö sitä itse  tai millaiseen yhteyteen sen mielessänne liitätte?  Tai ihan mitä vaan.. 


54 kommenttia:

  1. Kyllä minuun ainakin hiukan vaikuttaa se mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat. Onneksi ei kaikkea tiedä! Eli en koskaan sano niin.
    Toinen lausahdus "Eivät ainakaan minun lapseni sellaista tee" on myös sellainen jota itse varon sanomasta ääneen, vaikka sitten ajattelisinkin juuri noin. Koskaanhan ei voi olla ihan sataprosenttisen varma toisen ihmisen (edes omien lapsien) tekemisistä tai ajattelemisista.
    Mukavaa tiistaita sinulle Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miksi edes aloin alunperin koko lausetta pohtia, mutta huomasin, että sitä voisi itseasiassa pyöritellä loputtomiin.

      Uskon, että silloin kun "muilla" tarkoitetaan niitä omaan elämään tavalla tai toisella kuuluvia ihmisiä, ja erityisesti niitä läheisimpiä, silloin sitä varmasti jo luontaisesti ottaa muut huomioon tekemisissään, mutta se on taas ihan eri asia kuin se, että kaikkia valintojaan puntaroi siltä kannalta, että "mitähän muut tästä ajattelevat" (arvelen, että vastaus siihen on aika usein, että eivät mitään..).

      Ja totta. Vaikka olisi 100% varma siitä, että "meidän lapset ei ole koskaan...", niin sen ääneen sanomista vältän minäkin, koska todennäköisimmin vanhempaa pidetään vähintäänkin sinisilmäisenä, kun sellaista kuvittelee. Eikähän sitä tosiaan loppupeleissä voi muitten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä olla täysin varma (vaikka oliskin :)).

      Kiitos samoin Kristiina ja valoisampaa loppuviikkoa toivottavasti myös!

      Poista
  2. Tätä olen kovastikin miettinyt. Sillä koko ajan kasvan enemmän siihen, etten välitä mitä muut minusta ajattelee, toki tärkeitä ihmisiä elämässä ei lasketa. Mutta sitten aina mietin, että ihminen pohtii jo ihan alitajuisesti yllättävän paljon mitä muut ajattelee. Ehkä se onkin sitten muuttunut, että vaikka pohdinkin, niin en anna sen enää niin kovin vaikuttaa päätöksiini. :)

    Tulikohan tolkkua. ;)

    Kivaa helmikuun jatkoa Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys tuo tolkkuhomma, koska samaa mietin omasta tekstistäni, jonka tolkkuudesta en loppupeleissä ollut enää ollenkaan varma, vaikka asia oli muka ihan kirkkaana mun päässä ennenkuin aloin ajattelemaan sitä niin monimutkaisesti, että katosi tolkku :D. Sun viestin kyllä ymmärsin hyvinkin.

      Uskon, että jokainen meistä ainakin jossain määrin välittää siitä, mitä muut meistä ihmisinä ajattelevat, oli se sitten hyvää tai pahaa. Hyvästä välittää siksi, että se tuntuu hyvältä ja pahasta välittää siksi, että se tuntuu pahalta. Ja se oli se, mitä tarkoitin. Tai ainakin yritin tarkoittaa :). Sitä taas en mieti yhtään, että mitähän muut ajattelee, jos teen näin tai näin (koska todennäköisesti eivät juuri mitään). Poislukien tilanteet, joissa on otettava myös muut (perhe tai esim. asiakkaat) huomioon, mutta se taas on kokonaan oma lukunsa.

      Kiitos samoin Tiia <3

      Poista
    2. <3 Tuli tolkkua sun tekstistä Annukka ja joskus asiasta voin itse olla montaakin mieltä. Joskus on vahvempia päiviä, etten todellakaan ajattele mitä muut ajattelee, joskus on niin kiire ja joskus kovinkin koskettaa mitä muut ajattelee. Ihminen on kuitenkin jollain tasolla sidoksissa muihin ihmisiin ja omiin lähimmäiseen koviin, niin olisi se toisaalta täysin irratoniaalista olla täysin välittämättä ja ehkä kylmääkin. Mutta hirmu vaikea aihe, sillä koko ajan välitän enemmän, mutta siltikin ne ajatukset, jos ne todeksi sanotaan, niin tuntuu hyvältä tai huonolta.

      Hih tulikohan taaskaan tolkkua. Mutta tätä asiaa todellakin voi Väyrysmäisestikin pyöritellä, toisaalta asia on niinkin yksinkertainen, että ihmisen täytyy olla totaalinen erakko, jos ei välitä mitä muut ajattelee.

      Se on moro nyt. <3 Koska en itsekään tajua omia ajatuksia oikein. <3

      Poista
    3. Siis koko ajan välitän vähemmän, kuin nuorena. ;)

      Poista
    4. Tuli tolkkua Tiia <3.

      Just nyt mulla on sellainen olo, että voisin joksikin aikaa alkaa erakoksi ja vetäytyä johonkin luolaan mietiskelemään. Josko vaikka siellä ajatukset kirkastuisi :D

      Poista
  3. Hyvä kysymys. Riippuu paljon tilanteesta / asiasta / kaikesta :) Jos vaikka teen asiakkaalleni liiketoimintasuunnitelman, ja se (= minun tekemiseni) on hänen mielestä ihan syvältä, niin silloin olisi kyseessä epäonnistuminen, jolla on paljonkin väliä. Jos taas teen itselleni suunnitelman jostain uudesta bisneksestä, ja touhuni tai ideani ovat jonkun muun mielestä ihan syvältä, ei sillä ole väliä, koska siinä kohtaa vain oma näkemys on merkitsevä.

    Hmm. Noin ylipäätään. Jos omat valinnat on riippuvaisia muiden mielipiteistä, niin silloin se voi olla ongelma. Tai jos murehtii muiden mielipiteitä sillä tavalla, että oma aika ja energia palaa siihen, ei varmasti ole kovin hedelmällistä sekään. Itsellä on paha taipumus (köh) olla kysymättä jonkun muun mielipidettä juurikaan mihinkään, joten hyvin harvoin edes tiedän niistä 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä juuri :). Riippuu niin monesta asiasta, että loppupeleissä kirkkaana mielessäni ollut ajatus ei enää sitä ollutkaan, vaan meni solmuun, mutta pointtini oli kuitenkin se, että uskon, että jokainen meistä (minä ainakin) välittää edes jossain määrin siitä, mitä meistä ihmisinä ajatellaan. Että pidetäänkö vaikkapa erityisen hyväsydämisenä tai muuten vaan hyvänä tyyppinä vai kenties sydämettömänä ja kylmänä ihmisenä. Uskon, että molemmissa tapauksissa sitä välittäisi, mutta eri tavoin. Paitsi voi olla, että oikeasti kylmä ja sydämetön ihminen ei todellisuudessa välittäisikään.

      Ne omat yksittäiset tekemiset ja omaa itseä koskevat valinnat taas on ihan eri juttu, ja silloin en minäkään muiden mielipiteitä kysele tai välitä siitä, mitä muut ajattelevat, jos itse olen omasta päätöksestäni varma. Esimerkkinä vaikkapa se, että päättäisin irtisanoutua työstäni tai jotain, mitä saatettaisiin muitten taholta ihmetellä tai pitää tyhmänä temppuna.
      Ja vielä vähemmän, eli en koskaan, mietin mitään siltä pohjalta, että jos teen näin tai näin, mitähän muut siitä ajattelevat. Poislukien tottakai tilanteet (esim. töihin ja asiakkaisiin liittyvät), joissa on pakko ajatella tai ei tarvi miettiä sitä irtisanoutumista, kun se on jo työnantaan toimesta hoidettu :D.

      Helppoa, mutta monimutkaista välillä tämä ns. ajattelu :)

      Poista
    2. Sinua ainakin pidetään sydämellisenä ja hyvänä tyyppinä, siitä olen ihan varma ❤️

      Hankala sanoa, miten paljon itselle on tai olisi väliä tuossa mielessä. Toisinaan saan paljon sydämiä ja kiitosta, ja tottahan se on mukavaa ja mieltä lämmittävää, myös siltä kantilta että on antanut itsestään jollekin toiselle sen toisen mieltä lämmittäviä sanoja tai asioita. Mutta kuitenkin, kun ei voi joka hetki olla kaikille kaikkea, niin varmasti saattaa joku kylmänäkin pitää. En kuitenkaan jotenkaan osaa (tai halua?) takertua siihen, koska jokainenhan on loppuviimein itse vastuussa omista reaktioistaan. Tai jotain sellaista, kai :)

      Poista
    3. Kiitos luottamuksesta Saaga <3. Ihanaa, jos niin olisi, mutten silti usko, että likikään kaikkiin pätee.

      Sun tapauksessa olen varma, että ihmiset, jotka sut oikeasti tuntevat ja sun kanssa toimivat, pitävät sua nimenomaan hyväsydämisenä. Ja hyväntekijänä. Sellaisena taruolentona tai jonain haltijattarena niinkuin olen aiemminkin sua kuvaillut <3.

      Luulen, että helpoimmalla pääsee, kun pysyttelee sillä linjalla, ettei ajattele, mitä muut ajattelevat, vaikka välittäisikin. Kai :)

      Poista
  4. Tämä on mielenkiintoinen aihe siinä mielessä, että ajatuksen ytimeen on niin vaikea päästä. En itse käytä kyseistä lausetta, vaikka jossain määrin toivoisin ehkä voivanikin käyttää sitä. En käytä sitä siksi, että tietäisin valehtelevani, koska välitän edelleen (joskus ihan liikaakin) siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Tai sanotaan niin, että välitän siitä, mitä luulen muiden ihmisten minusta ajattelevan, koska toisten todellisia ajatuksiahan ei voi koskaan tietää, ellei niitä kysy.

    Vaikka en elä elämääni sillä lailla kuin muut toivoisivat minun elävän (tai kuvittelisin heidän toivovan :-D), niin silti muiden mielipide ja se, näytänkö muiden silmissä hyväksyttävältä, hallitsee jossakin määrin elämääni. Tämä on melkoinen noidankehä, sillä kukaanhan ei voi koskaan olla täysin hyväksyttävä kaikkien silmissä, ja jos sellaista tavoittelee (edes alitajuisesti), saa pettyä jatkuvasti. Luulenkin, että omalla kohdallani on pohjimmiltaan kyse siitä, että haluaisin tuntea olevani hyväksytty, pidetty ja kuuluvani joukkoon. Nuo ovat kaikki asioita, jotka eivät ole olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä omassa elämässäni, eivätkä ole sitä edelleenkään.

    Sellainen ihminen, joka ei oikeasti välitä yhtään, mitä muut (siis edes omat läheiset) hänestä ajattelevat, kuulostaa todella pelottavalta, mutta ehkä sellaisiakin ihmisiä on. En välttämättä haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, koska voisin kuvitella hänen jyräävän muut ihan täysin alleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt jäin miettimään, että se miksi reagoin edelliseen postaukseesi niin kuin reagoin, johtui varmaan juuri tästä samasta asiasta. Arvostan sinua ja pidän mielidettäsi (kuten myös sinua ihmisenä) tärkeänä, ja siksi olisi kauheaa ajatella ärsyttäväni sinua. <3

      Tarjoat kyllä mukavasti aiheita itsetutkiskeluun. ;-)

      Poista
    2. Hyvin kirjoitettu Satu! Ymmärrän kaiken, mitä sanot. Paljon paremmin kuin oman tekstini :D.

      Mun tarkoitus oli pohtia ton lauseen todellista sisältöä, koska se on mun mielestä eri asia kuin se, mitä sillä yleisesti ymmärretään.

      Eli vaikka kulkee niitä omia polkujaan ja tekee omat valintansa muilta kyselemättä, niin silti mun mielestä voi välittää. Just niinkuin sinä selvästi teet. Ja minä myös. Ja uskon, että kaikki muutkin. Tai ainakin musta tuntuisi aika hassulta, jos jollekulle kertoisin vaikkapa, että hän on mun mielestä tosi viisas ja sydämellinen ihminen, ja tämä joku vähät välittäisi mun mielipiteestä.

      Musta tuntuu, että kaikkien meidän ihmisten perustarve on tulla hyväksytyksi (ja se on ihan eri asia kuin miellyttämisentarve) ja tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon.

      Ja että nyt tulisi selväksi, mitä minä sinusta ajattelen, niin ajattelen, että olet itsenäinen, mutta perhekeskeinen, ihailtavan rohkea, kielellisesti lahjakas, hyvä kirjoittamaan ja muutenkin aivan erityinen tyyppi, jolla on tärkeä rooli mun elämässä <3.

      Ja vaikka välillä saatetaan ymmärtää toisiamme väärin (tai ainakin toisin kuin toinen on tarkoittanut), siitä ei seuraa kuin kenties hetkellinen pieni särö tai harmitus, mutta mikään ei muutu pysyvästi <3

      Poista
  5. Hmmm, välitän siitä mitä minulle tärkeät ihmiset minusta ajattelevat, mutta olen oppinut myös sen, että puolituttujen ja tuntemattomien ajatukset minusta eivät kiinnosta. Minä elän elämäni niin, että en tarkoituksella tekisi asioita joita katua ja silloin ei muiden mielipiteellä ole niin väliä :) Ehkä minulla on niin paljon negatiivisia juttuja muiden "ajatuksista" minusta, että olen kasvattanut suojamuurin suojellakseni itseäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli just hyvin sanottu Outi, että " Minä elän elämäni niin, että en tarkoituksella tekisi asioita, joita katua ja silloin ei muiden mielipiteellä ole niin väliä".

      Ja uskon, että loppupeleissä ihan kaikki meistä välittää siitä, mitä meidän elämään muutenkin kuuluvat ihmiset meistä ajattelee, koska se ajattelu on usein myös hyvää, eikä pelkästään negatiivista niinkuin tuo "En välitä, mitä muut minusta ajattelevat" taidetaan useimmiten tulkita. Ja se oli osaltaan se pointti, jota yritin sanoa.

      Poista
  6. Otan esimerkin. Jos ajattelee, että en voi tehdä niin tai noin, koska mitähän siitä muut ihmisetkin ajattelisivat, niin silloin on kyllä melkoisen huono itsetunto. Silloin lauseesi kääntyy negatiiviseksi.

    Itsestäni voin sanoa, että aika paljon elämässäni olen elänyt ja tehnyt sellaisia ratkaisuja, joita "muut ihmiset" voisivat ihmetellä. Mutta en ole välittänyt. Elämäni on minun ja vastaan ratkaisuistani itse. Pois lukien sen, että en en halua tietoisesti loukata ketään, mutta jos joku pahastuu tai on kateellinen, niin viis veisaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tuo esimerkkisi oli just se, jota en omalla kohdallani tarkoittanut, kun sanoin, että välitän.

      Päästän itseni nyt helpolla ja kopioin tähän pätkän aiempaa vastaustani ylempänä:

      "Pointtini oli kuitenkin se, että uskon, että jokainen meistä (minä ainakin) välittää edes jossain määrin siitä, mitä meistä ihmisinä ajatellaan. Että pidetäänkö vaikkapa erityisen hyväsydämisenä tai muuten vaan hyvänä tyyppinä vai kenties sydämettömänä ja kylmänä ihmisenä. Uskon, että molemmissa tapauksissa sitä välittäisi, mutta eri tavoin. Paitsi voi olla, että oikeasti kylmä ja sydämetön ihminen ei todellisuudessa välittäisikään.

      Ne omat yksittäiset tekemiset ja omaa itseä koskevat valinnat taas on ihan eri juttu, ja silloin en minäkään muiden mielipiteitä kysele tai välitä siitä, mitä muut ajattelevat, jos itse olen omasta päätöksestäni varma. Esimerkkinä vaikkapa se, että päättäisin irtisanoutua työstäni tai jotain, mitä saatettaisiin muitten taholta ihmetellä tai pitää tyhmänä temppuna.
      Ja vielä vähemmän (eli en koskaan), mietin mitään siltä pohjalta, että jos teen näin tai näin, mitähän muut siitä ajattelevat. Poislukien tottakai tilanteet (esim. töihin ja asiakkaisiin liittyvät), joissa on pakko ajatella tai ei tarvi miettiä sitä irtisanoutumista, kun se on jo työnantajan toimesta hoidettu :D."

      Tuo "Elämäni on minun ja vastaan ratkaisuistani itse" on mun mielestä hyvin sanottu. Näin se on. Eikä silti sulje pois välittämistä (koska niinkuin yläpuolella kirjoitin, se mitä muut ajattelevat, voi olla myös hyvää).

      Poista
  7. Hyvä aihe. Iän karttuessa olen huomannut tulevani rohkeammaksi sanomaan mitä oikeasti ajattelen ts kulkemaan vastavirtaan. Enää en jaksa niin kauheasti välittää mitä muut ajattelevat, koska sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Tämä pätee tietysti, että en ole loukannut ketään enkä toiminut tahdittomasti. Pyrkimykseni on olla totuudellinen - itselleni ja muille, rehellisesti ja aidosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tullut useammassa kommentissa esille se, että tuota lausetta tulkitaan useimmiten siltä kantilta, että oletusarvoisesti muitten ajatukset olisi negativiisia, mutta koska ne ajatukset voi olla myös positiivisia, niin mun on vaikea uskoa, etteikö ihmiset oikeasti välittäisi siitä, mitä muut (siis ne omaan elämään kuuluvat ihmiset) ajattelee. Eli, jos joku sanoo (niinkuin ihan varmasti usein tekee ja toivottavasti olen muistanut sanoa itsekin) sulle, että "olet Marita todella hyväsydäminen ihminen", niin uskon, että sillä on sulle väliä. Ja silloin tuo lause "En välitä, mitä muut minusta ajattelevat" ei enää pidäkään paikkaansa. Ja se on se, jota tarkoitin. En sitä, että pitäisi tehdä omia valintojaan siltä kantilta, mitä muut siitä mahdollisesti ajattelevat. Tai että pitäisi yrittää miellyttää muita.

      "Pyrkimykseni on olla totuudellinen - itselleni ja muille, rehellisesti ja aidosti" on hieno periaate.

      Poista
    2. Mutta jos ihmistä kehuu joku, jota tämä kehuttava ei arvosta, voi kehu tuntua ihan turhalta tai kääntyä joskus jopa päälaelleen. Havaitsin tämä ensimmäisen kerran jo lapsena. En itse ole kovin musikaalinen, mutta äitini on. Arvostan äitiäni ja hänen taitojaan. Äitini kehui erään kaverini pianon soittoa ja minä luulin välittäväni ilahduttavan viestin kaverilleni, kun sanoin, että meidän äidinkin mielestä kaverini soittaa tosi hienosti. Kaverini tuhahti happamana, että ai, että ihan teidän äidinkin mielestä... Tajusin, että vaikka minä arvostin äitini mielipidettä, kaverilleni se oli merkityksetön. Myöhemmin olen elämäni aikana törmännyt hyvin usein samanlaiseen - myös itseni kohdalla. Minun on ensin itseni aidosti arvostettava kehujen antajaa. Tämä ei aina mene ollenkaan oikeudenmukaisesti, sillä esimerkiksi kaikille ystävällisen ja aurinkoisen ihmisen kehut eivät välttämättä tunnu miltään, koska tiedän hänen kehuvan kaikkia. Sen sijaan työpaikan idioottisimman ja yrmyimmän tyypin kehut tuntuvat hyviltä, koska tiedän, että ne ovat niin harvinaisia (vaikka kehujaa itseään pidän epämiellyttävänä). Toisaalta en välitä yhtään tämän idiootin moittimisista, koska hän moittii kaikkia, mutta jos se kiltti ja ystävällinen moittisi, olisin järkyttynyt.

      Mitä omien mielipiteiden ääneen sanomiseen tulee, minulla ei ole siinä koskaan ollut vaikeuksia. Mutta omalla tavallaan siinä ajattelen kyllä muiden mielipidettä - en suinkaan kuitenkaan sitä, mitä mieltä he ovat itse mielipiteestäni, vaan sitä, että haluan heidän ajattelevan "X uskaltaa aina sanoa oman mielipiteensä, vaikka olisi eri mieltä kuin muut." En esim. halua heidän ajattelevan "X ei koskaan sano mielipidettään ennen kuin kokouksen jälkeen" tai "X:llä ei ole omia mielipiteitä".

      Poista
    3. Totta. Toki kehujalla pitää olla kehuttavan silmissä arvoa tai uskottavuutta, jotta mielipiteen voi ottaa tosissaan. (Tämä on nyt turhan simppeli ja pinnallinen esimerkki, mutta pelaan golfia, ja joskus kun sattuu ryhmään tietynlaisia miehiä, jotka ei mua, eikä pelitaitojani tunne, heillä on tapana hokea "loistava lyönti" ihan jokaisen lyöntini kohdalla huolimatta siitä, että olisin omasta mielestäni epäonnistunut ihan täysin. Eli lähtökohtaisesti taitavat ajatella, että jo se, että nainen saa pallon ilmaan ja vähän eteenpäin, on naiselta jo paljon. Muutaman kerran voin sitä sietää, mutta sitten on pakko jo sanoa, että "Kiitos, mutta en ollut itse tyytyväinen", kun ei voi/halua jyrkemminkään sanoa. Eli sen kaltaiset "kehut" tosiaan joutaa romukoppaan.

      Jotenkin kuitenkin haluan uskoa, että vaikka pianoa soittavan kaverisi ensireaktio oli mikä oli, välittämäsi kehu silti lämmitti mieltä. Jos ei heti, niin vähän myöhemmin. (Toki en tiedä, minkä ikäisiä olitte. Siis että oliko meneillään vaihe, jolloin ei todellakaan muitten äitien mielipiteet kiinnostaneet, eikä välttämättä sen omankaan.)

      Myös tuon esimerkkisi työpaikan yrmyimmän tyypin kehuista ymmärrän, koska silloin kun kehu on enemmän poikkeus kuin sääntö, se tuntuu erityiseltä. Joskin se ystävällinenkin tyyppi varmasti tarkoittaa kehuillaan totta.

      Viimeisen kappaleesi allekirjoitan myös omalta kohdaltani. Introverttina mulla vaan voi jossain työperäisessä palaverissa kestää sen oman mielipiteeni hiominen päässäni ymmärrettäviksi sanoiksi sen verran kauan, että tilanne ehtii mennä ohi. Mutta koskaan en ole pelännyt olla sitä mieltä, mitä olen, enkä myöskään sanoa sitä ääneen ja seistä sanojeni takana siitä eteenpäinkin. Hyvinkin hankaliin paikkoihin olen itseni sillä periaatteella toisinaan ajanut, mutta selkä suorana sanoistani vastannut, vaikkei niin miellyttäviä ole kaikki tilanteet olleetkaan. Nykyään en enää koe tarvetta laukoa omia mielipiteitäni ääneen ihan joka tilanteessa, etenkin, jos kyseessä on joku ei-niin-tärkeä aihe. Mukavuudenhaluuttani vissiin. Nuorempana en malttanut olla ilmoittamatta mielipiteitäni aina, kun tarjoutui mahdollisuus.

      Olisi ollut kiva, jos olisit jättänyt vinkin nimestäsi (vaikka siis täällä on asiallinen anonyyminä kommentointi todellakin sallittua ja tervetullutta), niin tietäisin, oletko kenties ennestään "tuttu" vai jätitkö viestin ensimmäistä kertaa ja tarkoituksella justiin tähän väliin. Mutta mitenkään välttämätöntä tai pakollista se ei tokikaan ole. Pyyntö vaan, koska on aina kiva tietää, kenen kanssa keskustelee.

      Poista
  8. "En välitä, mitä muut minusta ajattelevat..." kertoo mielestäni ihmisestä, jolla on vahva itsetunto ja elää omaa elämäänsä, eikä mieti muitten (h)ajatelmia - tuo lause myös paljastaa sen, että joku on jo paljastanut itsestään liikaa. helppo on täältä huudella anonyyminä...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan hauskaa (ja sitten taas toisaalta ei, koska kertoo siitä, että ajatusteni aukikirjoittaminen epäonnistui), että niin moni tulkitsi lausetta juurikin tolla stereoryyppisellä tavalla, joka ei ollut se mitä ajoin takaa.

      Minäkin teen omaa elämääni koskevat päätökset ja valinnat muilta kyselemättä ja muiden mielipiteistä välittämättä, en ole koskaan kokenut tarvetta miellyttää kaikkia, enkä varsinkaan mieti tekemisiäni siltä kannalta, että jos teen niin tai näin, niin mitähän siitä muut ajattelevat. Mutta silti välitän siitä, mitä muut minusta ihmisenä ajattelevat. Ja uskon, että myös sinä teet niin.

      Testaan sitä nyt vaikkapa tällaisella kysymyksellä:

      Jos joku elämääsi kuuluva ihminen sanoisi sinulle, että "Pidän sua Hanna tosi viisaana ihmisenä", niin olisiko se sinulle yhdentekevää vai välittäisitkö siitä.
      Jos jälkimmäistä, niin silloin lause "En välitä, mitä muut minusta ajattelevat" ei enää pidäkään paikkaansa. Ja se oli se pointti, jota ajoin takaa. Alkuperäinen lause vaan niin helposti yhdistetään siihen, että oletusarvoisesti muitten mielipiteet olisivat negatiivisia tai omien vastaisia.

      Kiitos, kun sen verran kuitenkin välitit mun hajatelmista, että jätit viestiä ;)

      Poista
  9. Asioita on hyvä välillä pohdiskella. Mä ajattelen kyllä mitä muut minusta ajattelevat. Siis silleen, että haluaisin, et kaikki ajattelisi hyvää ja mun pitää olla kiltti muita kohtaan. En valitettavasti uskalla, kehtaa tahi muutoin vaan tohdi itse sanoa mielipidettäni muille suoraan vaikka esim. tiedän ( omasta mielestä ) et ne toiset on väärässä. Ehkä tää on jäänteitä lapsuudesta jolloin pennut piti turpansa kiinni, jos heiltä ei kysytty. Onneks näin ikääntyessä on helpompaa olla välittämättä enää siitä mitä muut ajattelee tai siis, ehkä tämä(kin) liittyy siihen, et uskaltaa olla oma ittensä ( eikä pelkää ja jännitä kaikkee ja kaikkia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan tiedä, miksi aloin koko lausetta alunperin päässäni pyöritellä, mutta mua jotenkin häiritsee se, että sitä käytetään tavallaan sellaisena itsetunnon mittarina ("minä teen, mitä minä haluan ja muut tekee, mitä ne uskaltaa" -tyyliin), mutta siitä huolimatta uskon, että jokainen meistä edes vähän välittää siitä, mitä muut meistä ajattelee. Se muitten ajattelu kun voi olla myös hyvää, eikä oletusarvoisesti aina negatiivista niinkuin lauseen käyttäjät varmaankin lähtökohtaisesti tulkitsee ja siksi ikäänkuin "puolustautuu".

      Kaikilla meillä on varmasti ainakin jossain määrin hyväksytyksi tulemisen tarve, mutta se ei silti tarkoita sitä, että pitäisi yrittää miellyttää kaikkia tai pohtia omia valintojaan tehdessään, että mitähän muut tästä ajattelee, vaan ihan vaan sitä, että tulee hyväksytyksi sellaisena ihmisenä kuin on. Ja siksi musta tuntuu, että aika kylmä ihminen pitää olla, jos ihan oikeasti ei välitä pätkääkään siitä, mitä muut ajattelee. Koska sehän tarkoittaisi sitä, ettei välitä siitäkään, että joku ajattelee hyvää.

      Noh. Taitaa mennä vaan enemmän solmuun omakin pää, mutta sanonpahan nyt vaan, että oot mun silmissä ihminen, josta ei kertakaikkiaan voi ajatella mitään muuta kuin hyvää. Sen lisäksi olet mulle tärkeä niinkuin jo tiesitkin.

      Poista
    2. Me ollaan kuule sen ikäisiä, että alkaa päässä pyöriä mitä ihmeellisempiä asioita ja se ei ole ollenkaan huono asia se. Mie ajattelen, että nuorempana sitä mentiin vaan ja porskuteltiin, ajattelmatta liikoja ( ehkä olisi hyvä ollut vähän myös ajatella, hih.) Mut enihau, nyt tahtoo olla sinut ittensä ja ympäröivän maailman kanssa ja toimia mielellään niin, ettei loukkaa tai satuta ketään. Tahtoo rauhaa ja rakkautta, eiks niin.

      Kiitos tärkeydestä, sekös vasta tuntui kivalle :) Sulokasta päivää sinne. Näyttää aurinko paistavan.

      Poista
    3. Joo, me ollaan sun kans kovia poikia pohtimaan :D.

      Hienosti sanottu toi "nyt tahtoo olla sinut ittensä ja ympäröivän maailman kanssa ja toimia mielellään niin, ettei loukkaa tai satuta ketään". Just niin.

      Aurinko tosiaan paistaa ja heti on astetta kirkkaampi mieli ja muutenkin hyvä fiilis.

      Poista
  10. Hyvä, mielenkiintoinen ja moniulotteinen aihe :) Minusta jokaisen ihmisen pitäisi ainakin vähän ajatella, mitä muut ajattelevat. Ihan jo hyviä tapoja ja käyttäytymissääntöjä ajatellen. Tiedän jokusen ihmisen, jotka eivät tosiaan tippaakaan välitä, mitä muut ajattelevat, ja sen kyllä huomaa, kun käyttäytyvät TODELLA töykeästi ja piittaamattomasti (enkä ole ainoa, joka on heistä tätä mieltä). Ja he siis ovat ihan ääneen sanoneet, että ihan sama mitä muut ajattelevat. Minulla alkaa verenpaineet nousta ja näkö sumeta moisesta röyhkeydestä. Ehkä jos lakkaan piittaamasta, niin vielä joskus annan palautetta näille töykeilijöille...

    Eli ilman muuta sivistyneeseen käytökseen kuuluu nyt pikkuisen ajatella mitä muut ajattelevat, ja miten pitäisi käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Muuten antaa itsestään röyhkeän ja ääliömäisen vaikutelman.

    Mutta sitten jos ajattelee sitä kautta, ettei anna toisten vaikuttaa (liikaa) omiin tekemisiin, ajatuksiin ja valintoihin, niin se on kaiketi enimmäkseen vain hyvä juttu - niin pitkään kun ei niillä omilla valinnoillaan aiheuta harmia muille. Esim. minä en ole valinnut monessakaan kohtaa ns. perinteisen hoivaavan naisen roolia. En höösää miestäni enkä muista hänen puolestaan sukulaistensa merkkipäiviä (kun en muista omienikaan). En puutu sosiaalisiin nokkimisjärjestyskahinoihin, enkä pyri lasten harrastusporukoiden ympärillä pyörivien mammaporukoiden ytimeen - koska ei yhtään kiinnosta sellaiset kuviot. Enkä juurikaan välitä mitä ne muut siitä kaikesta ajattelevat. Muistan kyllä miten kauhuissaan anoppi aikoinaan oli, kun mies lähti työreissuun ulkomaille ja minä kamala nainen en edes pakannut hänen matkalaukkuaan :D Mutta ei nyt hirveästi kiinnostanut, jos aikuinen mies ei muka olisi itse osannut pakata. Eikä kiinnostanut siinä kohtaa anopin ajatuksetkaan. (Joissain muissa kohdissa kylläkin kiinnostaa.) Tällaisissa tilanteissa ajattelen, että ihan sama.

    En myöskään kestä mitään sosiaalisten pelien pelaamista, enkä ymmärrä niitä juonittelujen sääntöjä. Jättäydyn ulkopuolelle, enkä piittaa, vaikka ajattelisivat mitä. Joskus sitä tosin joutuu osaksi jotain omituista sosiaalista peliä ihan tietämättään. Taannoin kuulin hyvältä ystävältäni, että joku hänen tuttavansa oli laskenut minun ja tämän ystäväni tapaamiskertoja, sekä vetänyt siitä sitten jotain johtopäätöksiä ystävyytemme tasosta (ja päätteli asian vielä ihan väärin). Ilmeisesti olin saanut myös jonkinlaisen aseman kulmakunnan arvoasteikossa - hohhoijaa sentään. Luultavasti jossain häntäpäässä, mutta ei kiinnosta kyllä tippaakaan :D

    Sen sijaan minua kiinnostaa paljonkin, mitä nyt vaikkapa lähimmät ystäväni ajattelevat. En välttämättä tee valintoja heidän ajatustensa perusteella, mutta olen kuuntelevalla korvalla ja saatan miettiä, että mitähän se-ja-se nyt tästäkin mun jutusta ajattelee...

    Tulipas taas pitkä jorina tästäkin. Hiippailen takavasemmalle, ettei nyt kukaan ajattele, että vien kaiken palstatilan ja pidä minua ihan urpona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan pitkä ja viisas kommentti Tuula <3. Tuli oikeastaan vähän sellainen olo, että mitäpä tähän nyt enää voi lisätä.

      Jaksan edelleen uskoa siihen, että ihminen, joka elää elämäänsä muita kunnioittaen ja muut huomioonottaen (joka on ihan eri asia kuin se, että kyselee kaikkeen muitten mielipidettä tai miettii, että jos teen niin tai näin, niin mitähän muut siitä ajattelee), myös välittää siitä, mitä hänestä ajatellaan i h m i s e n ä. Ja tuo viimeinen sana on just se oleellinen. Lausetta kun usein käytetään merkityksissä, joissa halutaan sanoa vaikkapa, että "En välitä, mitä muut ajattelevat pukeutumisestani, kampauksestani, harrastuksistani, yksittäisistä mielipiteistäni jne.", eikä noissa tapauksissa tarvikaan, eikä pidäkään välittää, mutta jos samaa lausetta käyttää oikeutuksena ihan mille tahansa tölväilyille ja käytökselle (niinkuin sun esimerkin ihmiset tuntuu tekevän), niin ehkä silloin kyseessä tosiaan on ihminen, joka ihan oikeasti ei välitä kenestäkään pätkääkään, ja se tuntuu kyllä aika kammottavalta, koska muitten ihmisten keskellä täällä kuitenkin kaikki eletään.

      Tuli tosta sun anopin/miehen matkalaukkukeissistä mieleen parikin juttua. Eka oli sellainen, että kun joskus poikien ollessa ihan pieniä junnuja, meinasin pakata jommankumman tai ehkä molempienkin pelikassin (että olisi varmasti kaikki mukana...), tuli aika äkkiä jyrkkä kielto sille. Ihan vaan siksi, että jos kassista kumminkin olisi puuttunut joku oleellinen varuste, poika olis harkoissa joutunut pukemaan päälleen nolon "äiti pakkasi kassin"-paidan :D. Aika raaka, mutta tehokas keino ja opin kyllä kerrasta olemaan puuttumatta. Tai siis toki avustin, mutta ymmärsin nopeasti, että pelimiehet haluaa pakata kassinsa pienestä pitäen itse. Kantamaan ei sitä ihan pienenä vielä pystynyt, kun kassit oli suurempia kuin miehet, mutta sekin heti kun vaan onnistui. Että jos olisit anopin toiveen mukaisesti pakannut sen miehesi laukun, olisit todennäköisesti myös kuullut kunniasi (anopilta ja mieheltä), jos sieltä olisi puuttunut jotain oleellista.

      Toinen mieleen tullut juttu on se, että mun mieheltä joku joskus kysyi, tekeekö Annukka sulle ruoan valmiiksi, kun tuut töistä/pelaamasta/ milloin mistäkin, johon mies vastasi, että "Jos soittaisin kotiin ja kysyisin, onko ruoka valmiina, saisin paistinpannusta päähäni" :D. Iso mies kun osaa hoitaa ruokansa itsekin..

      Mutta siis juu. Takaisin asiaan..

      Toistan nyt itseäni, mutta kirjoitit oikeasti niin hyvin, etten osaa edes lisätä mitään. Sensijaan ymmärrän ja allekirjoitan kaiken, mitä sanot. Ja välitin todellakin siitä, mitä taannoin sanoit rauhaa huokuvasta persoonasta. Se oli mulle ihan ääritärkeää. Niinkuin myös sinä just sellaisena ihmisenä kuin olet <3

      Poista
  11. hmph no joo - kommentissani en ajatellutkaan itseäni (?), vaan yleisesti totesin, mitä totesin... mutta koska kysyit niin vastaan, että tottakai kehuminen ja kiittäminen tuottaa mielihyvää eli välitän tietysti - pohjimmiltaan koen kuitenkin, etten koskaan uskaltaisi kehua itseäni, mutta että itsestä täytyy myös tykätä sen verran, että jaksaa silloinkin, kun "lähipiiri" yrittää painaa maan rakoon tai vähät välittää -

    en omaa filosofisia taitoja -


    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos multa nyt tämän kommentin perusteella kysyttäisiin, niin vastaisin, että kyllä omaat filosofisia taitoja.

      Itsensä kehuminen tai kiittäminen on vaikeaa mullekin, vaikka välillä yritän ajatella, että oikeasti olisin sen ansainnutkin. Liekö joku sisäänrakennettu tai lapsuudessa opetettu "nöyryys" tai vaatimattomuus, joka sen estää vai mikä, en tiedä.

      Tuli vähän (paljon) huono mieli tuosta, kun kirjoitit, että "lähipiiri" painaa maan rakoon tai vähät välittää :(. Sellaista en sulle toivoisi tapahtuvan.

      Poista
  12. Välitän mitä muut ajattelevat - Haluan noudattaa hyviä käytöstapoja ja olla siisti.
    En välitä mitä muut ajattelevat - Teen itse kaikki päätökseni omista syistäni.
    Pähkinänkuoressa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tiivistetty Jonna :). Kiitos tästä!

      Poista
  13. Ennen välitin tai oikeastaan pohdin liikaakin mitä muut ajattelevat minusta ja tekemisistäni tai tekemättä jättämisistä. Oma perhe ja lähipiiri sanoo suoraan jos on jotain sanottavaa mutta myös pitävät minusta juuri tämmöisenä, hyväksyvät, ja se on <3 Nyt "oikeesti" aikuisena olen jo itsekin hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen ja jos joku nyt ajattelee muuta niin sitten ajattelee, ei se ole pois elämästäni. Kaikki me ollaan erilaisia ja hyvä niin. Tietysti elämässä on paljolti asioita jotka eivät ole hyväksyttävää tavalla tai toisella ja taitaa olla monesti juurikin se viivanjakaja monien ajatuksissa. Tee muille kuin itselles tahtoisit tehtävän, se on hyvä ohje.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin eilen lukemassa sun coolius-postauksen ja piti kommentoida, mutta tuli häiriötekijöitä väliin ja se jäi.

      Piti lähinnä sanoa, että sun sanat "Minulle cool on ihminen, joka uskaltaa olla ihan oma itsensä, mutta ei ylenkatso muita", oli ihan hitsin hyvin kuvattu ja sopii tähän mun pohdintaan, koska kuulostaa mun korvaan inhimillisemmältä ja todellisemmalta versiolta "En välitä, mitä muut minusta ajattelevat"- tyypistä.

      Huomaan tehneeni tästä satunnaisesta, alunperin varsin simppeliltä tuntuneesta pohdinnastani itselleni turhan vaikean, joten parempi, kun pysyn sillä linjalla, etten ajattele, mitä muut minusta ajattelevat.

      Ja totta tuo viimeinen lause. Pätee aina.


      Poista
    2. Siellä se postaus vielä Coolisti on ..käy vain avaamassa sanainen arkkusi <3 Nämä satunnaiset pohdinnat ja simppeliltä alunperin tuntuvat ajatukset on usein sellaisia että kun niitä tarpeeksi pyörittää niin ne muokkaantuvat, ehkäpä laajenevatkin. Siksi onkin hirmuisen hyvä että on kanssaihmisiä jotka uskaltavat näihin omiin ajatuksiin liittyä, vaikkapa näin blogimaailmassa. Joskus toisen ajatukset eivät kohtaa mutta siitä saa särmää omaan ajatteluun. Pohdinta on oikeasti hyvästä, aivojumppaa. Parhautta. :)

      Poista
    3. Hyvin sanottu Onneli (jälleen). Ja todellakin niin kivaa, kun on teitä kanssaihmisiä täällä, joiden kanssa asioita voi pyöritellä asiallisen ystävällisesti ja ystävällisen asiallisesti :).

      Iloista viikonloppua <3

      Poista
  14. Olipas kiinnostavaa keskustelua. Piti lukea kommentitkin. Ihan kaikki.

    Tuli mieleen, että eri kommentoijat puhuvat keskenään vähän eri asioista. Saman lauseen voi ymmärtää hieman eri tavalla, niin kuin itsekin totesit. Onneksi selvensit hieman, mitä tarkoitit alunperin, koska ensimmäiseksi minullekin tuli mieleen, ettei jokaisen arvostelijan mielipidettä todellakaan tarvitse ottaa huomioon, jos ITSE TUNTEE ja TIETÄÄ toimivansa eettisesti ja yleisten sopivaisuussääntöjen (ja lain) mukaan oikein, eikä toiminnallaan tietoisesti loukkaa tai muuten tölvi muita.

    Mutta siis - tarkoititkin ilmeisesti vähän muuta. Eli jos ymmärsin oikein, pohdit lähinnä, että kiinnostaako muita, mitä toiset heistä ajattelevat noin niinkuin IHMISENÄ. Minäkin uskoisin, että kaikki mielessään lopulta haluaisivat olla muiden mielestä hyviä, fiksuja ja reiluja tyyppejä, joista olisi helppoa ajatella etupäässä hyvää. Eikä siinä mielestäni ole kyse niinkään itsetunnosta tai sen puutteesta vaan ihan muista jutuista.

    Huomaan kyllä, että pohdinta tässä asiassa on itsellänikin kesken ja hapuilevaa ja mieleen tulee, ettei juttu sittenkään ehkä ole ihan niin yksinkertainen kuin aluksi ajattelin.. Mutta lähteköön tämä kommentti näin ja tarkennusta saatta tulla vielä myöhemmin, jos aivot jaksavat raksuttaa lisää tämän asian parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän sulle sinnikkyysmitalin, jos todellakin jaksoit lukea koko ketjun :D.

      En osaa varmaan vieläkään ihan täysin kuvata sitä (edes itselleni), mitä tarkoitin, mutta halusin kyseenalaistaa tuon niin yleisen "En välitä, mitä muut m i n u s t a ajattelevat"-lauseen ihan sillä, että tarkoitetaanko sillä ihan oikeasti sitä mitä sanotaan. Vai sitä, että "En välitä, mitä muut ajattelevat pukeutumisestani, lävistyksistäni, mielipiteistäni, harrastuksistani .. " tai mikä nyt milloinkin on se yksittäinen aihe, jossa yhteydessä lausetta käytetään. Se kun on mun mielestäni ihan eri asia kuin ihminen kokonaisuutena (ja sitä se sana "m i n u s t a" mun mielestä tarkoittaa).

      Ja sitten taas se, että välittää, ei mulle tarkoita sitä, että yrittää miellyttää kaikkia, harkitsee jokaista tekemistään "mitähän muut ajattelevat.."-pohjalta tai ylipäätään lähtee mitenkään muuttamaan itseään muitten mielipiteitten perusteella, vaan ihan vaan yksinkertaisesti sitä, että välittää. (Mun mielestä mm. meidän yhteinen ystävä Satu kuvaili asiaa hyvin). Ja vaikka olin valmis olemaan sitä mieltä, että kaikki me loppupeleissä edes vähän välitetään, mutta Tuulan esimerkin luettuani tulin siihen tulokseen, että ehkä sittenkään ei näin aina ole.

      Ihanaa kun kommentoit ja kanssapohdit, mutta tästä tuli mulle itselle nyt sellainen ajatussolmu, että melkeinpä toivon, ettet enää miettisi asiaa sen enempää, koska mun älyllinen kapasiteetti ei enää riitä tämän kummempaan :D

      Aurinkoista päivää sinne!

      Poista
    2. Ihana Annukka! Sinäkin ansaitsisit vastauksistasi sinnikkyysmitalin!!
      Mutta kuten huomaat, asia kiinnosti meitä kaikkia ja jokainen funtsi samaa asiaa vähän eri kantilta ja omasta kulmastaan. Sanmat sanat samoissa yhteyksissä merkitsevät eri ihmisille eri asioita ja ne ymmärretään eri tavalla. Solmuun menee vähemmästäkin, mutta kaikki tuo sotku sinänsä on kiinnostavaa. Ei ihme, että vähemmästäkin tulee väärinkäsityksiä. Aurinkoa myös sinne ja annetaan tosiaan solmujen tällä erää olla :-DD

      Poista
    3. Vaikkei tästä nyt sen kummempaa tolkkua tullutkaan, niin ainakin aivojumppa on ihmiselle hyväksi, joten josko nyt vaikka sillä eläis, ja ensi kerralla sitten mietin vähän tarkemmin ennenkuin kakistan päästäni ulos mitään, mitä en edes itse ymmärrä :D.

      Poista
  15. Koen jotenkin, että ihmisen olisi ihan hyvä olla kiinnostunut siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Äärimmäisiä esimerkkejä sellaisista henkilöistä, joita ei tunnu yhtään kiinnostavan, mitä muut ovat heistä mieltä, voisi keksiä vaikka kuinka, mutta Donald Trump tuli nyt ensimmäisenä mieleen, mikä osoittaa aika hyvin pointtini. :D

    On tärkeää jollain tasolla välittää siitä, mitä muut ajattelevat, mutta sitä ei välttämättä ole tarpeen ajatella, ainakaan kaiken aikaa, tai olla siitä huolissaan. "En mieti/ajattele sitä, mitä muut minusta ajattelevat" olisikin paljon paremmin muotoiltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu M.T. Ja äärimmäisen hyvä esimerkki myös. (Justiin yhtenä päivänä kuuntelin jostain uutisista tai mistä lie, kuinka Trump oli ilmoittanut, että presidenttiys on hänen mielestään ihan humpuukivirka ja kuinka hän on sitä hoitaessaan menettänyt miljoonia, ellei peräti miljardeja. Heh. Olisko kannattanut kenties pitäytyä niissä muissa bisneksissä.. )

      Ja tuohon loppuun sanon, että myös siitä olen samaa mieltä. On eri asia välittää kuin miettiä valintojaan "mitähän muut tästä ajattelevat"-pohjalta tai yrittää muuttaa itseään kaikkia miellyttääkseen. Ja edelleen uskon, että kaikki luontaisesti muita ihmisiä kunnioittavat ja huomioonattavat myös välittävät.

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  16. Voi, tämä oli kyllä niin ajatuksia herättävä postaus. Teki mieli avautua oikein kunnolla ;) Mutta sitten hillitsin itseni, koska en halunnut avata koko elämääni kaikkien kanssa täällä. Ehkä joskus kasvokkain sitten :)
    Mutta lyhyesti: juurikin nuo (ainakin) kaksi tasoa, mitä tähän pohdintaan liittyy. Olen erityisherkkä (ei ehkä kaikkien mielestä todellinen diagnoosi, vaikka siitä paljon puhutaan) ja siksi huomioin ehkä liikaakin kaikki vibat ja rivien välistä sanotut ja pyrin huomioimaan/ ymmärtämään niitä. Toisaalta olen tehnyt elämässäni arvojeni mukaisesti niin monta erilaista/ erikoista valintaa, joita ei moni ympärilläni (omaa perhettä lukuunottamatta) ole varmaan ymmärtänyt. Mutta seison edelleen niiden takana :) Halusin nimittäin tulla onnelliseksi aikuisena :)
    Aurinkoista viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun koit noin Celia <3 Mulle itselle kun ehti kehittyä tästä jo ahdinko, kun totesin, että mun älyllinen kapasiteetti ei näköjään riitä selittämään ihan täysin sitä mitä tarkoitin (edes itselleni), mutta ihanaa kun tuli keskustelua ja erilaisia näkökulmia asiaan.

      Päätös tulla aikuisena onnelliseksi oli hyvä päätös ja sikälimikäli olen sua oppinut tuntemaan, niin siinä olet onnistunut mitä suurimmassa määrin.

      Aurinkoista mieltä ja viikonloppua sulle myös CC <3

      Poista
  17. Mielenkiintoista!!! Olet varmasti huomannut, että minunkin päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia tämän tästä. Kuljen omaa polkuani, mutta myönnän reilusti, että kyllä minuun vaikuttaa se, mitä muut minusta ajattelevat. Nuorena olin tosi ujo ja arka. Muiden arvostelu tuntui tosi pahalle ja jäin niitä miettimään pitkäksikin aikaa. Toivon tosiaan, ettei muilla ole kovin negatiivisia ajatuksia minusta, koska olen ainakin omasta mielestäni kiltti, tunnollinen ja muut ihmiset huomioiva.

    Uskon, että se "mitä muut ajattelevat minusta" heijastelee lapsuusajan kokemuksia. Ainakin minulle sanottiin monesti "mitä naapuritkin sanoo", jos olin tekemässä jotain ei toivottua. Ehkä nykyisin vaikeinta on kestää itseeni kohdistuvaa arvostelua, koska olen edelleen hyvin itsekriittinen, vaikka nuorempana tämä merkitsi enemmän kuin nyt aikuisena. Olisikohan itsevarmuutta tullut lisää. Hih.

    Vaikka se merkitsee, mitä muut ajattelevat, niin monissa asioissa ainoastaan sillä on väliä, mitä itse haluan. Omassa elämässä voin tehdä (ja olen tehnyt) rohkeitakin päätöksiä muista välittämättä (läheiset huomioiden). Niistä olen saanut ihmetystä osakseni, mutta niillä ei ole ollut väliä, koska olen ollut omasta ratkaisustani täysin varma.

    Aurinkoa viikonloppuusi ja nautitaan kevättalven ihanista päivistä <3 - Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohtiminen on parasta :). Paitsi jos menee överiksi niinkuin ainakin mulle aika usein käy, ja ajatukset pyörii päässä silloinkin, kun olisi viisaampaa esimerkiksi nukkua, että jaksaisi seuraavanakin päivänä ajatella..

      Minäkin olin nuorena todella ujo ja arka. Ja parin luokan vahvimman persoonan (tyttöjä) kiusaama, joka ei varsin auttanut itseluottamuksen kasvattamisessa, mutta tästä ei onneksi jäänyt mitään sen kummempia traumoja. Etenkin kun luulen, että näitä kahta on saattanut jälkeenpäin tekonsa kaduttaa tai hävettää. Tai sitten muuten vaan vaihtavat kadulla vastaantullessaan nykyään puolta tai katsovat ainakin muualle.

      Olen tämän alkuperäisen aiheeni kanssa ajautunut jotenkin jo ihan ahtaalle, kun koen, etten osannut selittää (edes itselleni), mitä loppupeleissä tarkoitin, mutta täällä on tullut niin paljon erilaisia näkökulmia ja viisaita ajatuksia, etten olisi osannut niistä puoliakaan pukea sanoiksi.

      Tuo sun "Vaikka se merkitsee..."-alkuinen kappale on viisaasti ajateltu. Ja tehty. Samoilla linjoilla olen minäkin.

      Viikonloppu jo ehti luisua ohi, mutta kevät onneksi jatkuu. Nautitaan siitä tosiaan <3

      Poista
  18. Hitsit, että on hyvä ja vaikea aihe! Huomaan pikaisella silmäyksellä, että kommenttipuolella on tullut esiin paljon erilaisia ajatuksia aiheesta, joten jätän ne suosiolla lukematta, jotten "takerru" jonkun muun ajatukseen. Pää on vähän loman pehmentämä, joten en ole ihan varma saanko ajatuksiani puettua sanoiksi oikealla tavalla (kommentoin just äsken Tuulan blogin puolelle ja oli tosi vaikeaa löytää oikeita sanoja)... Mutta kokeillaan :)

    Ensinnäkin mun mielestä kuuluu hyviin tapoihin vähän miettiä muita ihmisiä ja sitä, minkälaisen kuvan annan heille musta. En voi joka tilanteessa käyttäytyä ajatellen "ihan sama, mitä ne musta ajattelevat", koska silloin olisin 95% ajasta täydellinen moukka. Ja moukkamaisuus, jos mikään, on pahinta mitä tiedän.

    Ja kyllä minulle on väliä, mitä minulle tärkeät ihmiset minusta ajattelevat. Ajatus liittyy siihen, että toivon heidän ymmärtävän minua ihmisenä ja myös arvostavan minua. Jos olisi täysin yhdentekevää, mitä heidän päässään minuun liittyen liikkuu, eivät he olisi minulle niitä tärkeitä ihmisiä. Se, ovatko he samaa mieltä aina kanssani ei ole se pointti, mutta jos saisin kuulla, että esim. lähimmät ystäväni tai sisarukseni ajattelisivat minusta jotain "pahaa" tai "huonoa", niin olisihan se surullista. Ja myös itsetutkiskelun paikka: silloin olisin toiminut jotenkin väärin heitä kohtaan ja omassa käytöksessäni olisi jotain korjattavaa.

    Mutta sitten ne "vähemmän tärkeät" ihmiset... tämä on ehkä ikäkysymys (silleen hyvällä tavalla), mutta ei mua enää samalla tavalla paina, jos huomaan esim. jonkun etäisen työkaverin ajattelevan, että toi on mäntti. Jos se siis pohjautuu esim. johonkin asiaan, josta ollaan eri mieltä. Iän myötä onneksi on oppinut sen, että kaikkia ei voi (eikä tarvitse miellyttää). Mä tiedän olevani monessa asiassa semmoinen, että saatan ärsyttää ihmisiä esim. suorine mielipiteineni, mutta en vaan voi sille mitään, jos he eivät siitä pidä. Paras tilanne on silloin, jos huomaa, että toinen ajattelee mun olevan mäntti mielipiteeni takia, mutta kuitenkin kunnioittaa mua esim. just sen takia, että olen uskaltanut sanoa sen ääneen.

    Oikeastaan eniten sun kirjoituksessa kolahti toi "en ajattele, mitä muut minusta ajattelevat", koska pääsääntöisesti se menee mullakin just noin. Harvemmin jaksan asiaa miettiä (paitsi siis mitä tulee alussa mainitsemaani hyviin tapoihin ja läheisiin ihmisiin).

    Mutta hei, tämä on nyt semmoinen aihe, mistä voisin jatkaa koko illan, enkä kuitenkaan saa oikeista sanoista kiinni, joten jätän tämän nyt tähän. Ja sitäpaitsi tämä oli yllättävän vaikea aihe: kun asiaa rupeaa pyörittelemään, huomaa helposti ajattelevansa itsensä pussiin. Luulin, että olisi ihan simppeliä vastata tähän, mutta ei ollutkaan.

    Mahtavaa viikonloppua sulle Annukka <3 Ihanaa, kun joku älykäs aina välillä haastaa ajattelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä mainita, että mies tuli kotiin just kun olin kirjoittanut ton vastaukseni ja kerroin hänelle aiheesta. Jäätiin keskustelemaan tästä ja nyt puoli tuntia myöhemmin edelleen puhutaan aiheesta ja molemmat just todettiin, että onpa ihan mahtavan mielenkiintoinen (ja vaikea) kysymys!

      Poista
    2. Tiedätkö Emma, että niin paljon kuin sun pitkiä ja viisaita kommentteja rakastan, meinasin perjantaina sen toisaalla lähettämäni viestin yhteydessä poikkeuksellisesti pyytää, että jos mitenkään erehdyt lukemaan tän mun tekstin, niin pliis, älä kommentoi, koska koko mun älyllinen kapasiteetti on valunut kuiviin siihenastisessa kommenttiketjussa, ja olen joutunut tunnustamaan rajallisuuteni, kun en osaa edes itselleni selittää asiaa.

      MUTTA: Nyt kun luin tän sun täydellisen tyhjentävän viisaan kommentin, iloitsen siitä, etten sitä pyyntöä sulle lähettänyt, koska olisin jäänyt paitsi kaikkea sitä, mitä sanot, ja ihan kaikki se mitä sanot, on sellaista, mille voin vaan kiitollisena nyökytellä ja ajatella, että "Emma sen sanoi". Kiitos <3. Mulla ei ole kertakaikkiaan mitään lisättävää. Toivottavasti kuitenkin mies on jo päässyt aihetta pakoon :D.

      Pehmeää töihinpaluuta, iloista mieltä ja kuulumisiin <3

      Poista
  19. En käytä tuota lausetta juurikaan, vaan pikemminkin juuri toisinpäin: joskus havahtuu siihen, että ajattelee, että mitäköhän muut minusta ajattelevat. Onneksi harvoin tällainen ajatus edes putkahtaa mieleen, koska voisi olla aika raskasta koko ajan ajatella seuraavaa siirtoaan tuolta kantilta. Ajattelen hyvin samalla tavalla kuin sinä: miksi muut muka niin kovin ylipäänsä ajattelisivat tai arvioisivat sitä, mitä teen, miten teen tai en tee. Tekemiseni ovat todennäköisesti suurimmalle osalle ihan se ja sama. Näin ainakin toivon! :). Jos joku päivät pääksytystään minua miettisi, se olisi aika surullista mielestäni...

    Ehkä tuolla lausahduksella viitataan siihen, että aikoo tehdä jotain radikaalia ja hakee siihen tällä uskonvahvistusta itselleen. Tästäkään näkökulmasta en oikein tunne lausetta omakseni. Jos joudun tekemään jonkun radikaalin päätöksen, mietin lähinnä seurauksia ja yritän arvioida, onko kyse liian riskialttiista vai positiivisesta uudesta asiasta. Näissä tilanteissa ei yleensä kyllä tule ajateltua, että ulkopuolisilla voisi edes olla johonkin omaan henkilökohtaiseen asiaani mitään kiinnostusta tai ajateltavaa.

    Pienenä kevennyksenä: silloin, kun hankimme räyskän saaritilan, mietin, "mitäköhän edesmennyt vankkumattomasti uudisrakentamiseen uskonut, rakennusmestari-isäni tästä ajattelee, jos näkee tämän hulluuden tuonpuoleisesta!" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. En osaa nyt tähänkään taas lisätä yhtään mitään järkevää, kun tuntuu, että olen ajanut itseni jo ihan ahdinkoon, ja jossain kohtaa alkoi jo melkein kaduttaa, että tuli ylipäätään kirjoitettua koko aiheesta :). Oma pointtini kun oli muka ihan kirkkaana mielessä, mutta mitä enemmän kommentteja luin, sitä enemmän sekosin sukkiini, kun totesin, että näkökulmia yhdestä lauseesta ja sen merkityksestä on liki yhtä paljon kuin ihmisiä, vaikka muuta kuvittelin. Kai mulla oli päämääränä jotenkin "kaivaa" esille sellainen "tunnustus", että vaikka ei yhtään välitä (eikä pidäkään välittää) siitä, mitä joku ajattelee vaikkapa omasta pukeutumisesta (joka taitaa olla aika yleinen lauseen käyttökohde), yksittäisistä mielipiteistä tai harrastuksista (joka jollain voi olla vaikkapa jotain niinkin omituista kuin lihaskasvu&rasvanpoltto ;)), niin silti voi välittää siitä, mitä itsestä ajatellaan ihmisenä. Hyvässä ja pahassa. Mutta eipä sen selittäminen sitten ollutkaan ihan niin simppeliä. Onneksi on teitä viisaampia täällä pukemassa mun omiakin ajatuksia sanoiksi, kun en itse osaa.

      Luulen, että kunhan isäsi ensin alkujärkytyksestään selvisi, on sieltä pilven reunalta sittemmin seurannut projektin sinnikästä eteenpäin viemistä suurella ylpeydellä ja ajattelee, että "On se tyttö isäänsä tullut, kun on noin taitava" :)

      Poista
  20. Mulla on sulle pieni keväinen haaste blogissa. Osallistut, jos huvittaa.<3
    Ihanaa, aurinkoista, viikkoa Annukka!:)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi