Sivut

tiistai 28. maaliskuuta 2017

MYÖTÄ- JA VASTATUULEEN


Mistä näitä myrskytuulia nykyään oikein tulee??

Katupöly lentää kuin hiekka Saharassa, ja aamulla täytyy laittaa kiviä taskuun, jos meinaa polkea töihin ilman, että päätyy pyörineen päivineen Poppasena taivaalle. En tykkää. 

Viime viikko sen sijaan sujui myötätuulessa, kun yksinyrittäjämiehelle järjestyi yllättäen tilaisuus pitää lomaa. Kiitos siitä tällä hetkellä työttömälle ystävälle, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi tuuraamaan ukkelia viikon päivät. On saman alan ammattilainen, joten saatiin kerrankin viettää kokonainen loma ilman, että piti koko ajan pelätä, milloin puhelin seuraavan kerran soi ja mitä ongelmia taas on tiedossa. Niitä "lomia" on ollut ihan riittävästi, mutta tällä kertaa ei kuulunut tuuraajasta koko viikkona mitään, koska oli hoitanut hommat mallikkaasti. Ei huolen häivää siis. Ihan superia.

Määränpääksi otettiin meille jo kakkoskodiksi muodostunut, kesät - talvet kiva Vuokatin Katinkulta, josta onnistuttiin vielä saamaan majoitus, vaikka täyttä olikin. Ei nimittäin oltu ainoita, joilla oli toiveena päästä hiihtämään edes kerran talven aikana.

Ajeltiin kuitenkin ensin viitisensataa kilometriä vähän toiseen suuntaan ja poikettiin Kalajoella katsastamassa siellä elokuusta asti asunutta ja kiekkoillutta vanhempaa poikaa. 






Kalajoen Hiekkasärkiltä on paljon lämpimiä muistoja. Asuntovaunuiltiin siellä usein kesäisin poikien ollessa pieniä. Joskin Särkät oli myös paikka, jossa 15 vuoden vaunuilun jälkeen päätin, että nyt riitti tätä lajia, enkä halua enää kertaakaan kasata ja purkaa leiriä, enkä enää ikinä pestä hampaitani aamulla kymmenien ventovieraiden kanssa samassa tilassa. Mutta se ei ollut Särkkien syy. Aika aikaansa kutakin.



 Näkymä hotellihuoneesta. 


Meillä on viime aikoina käynyt joku ihmeellinen tuuri majoitusten kanssa. Niin nytkin.

Varasin booking.com:in kautta edullisen (85 eur) standardihuoneen pienestä Hotelli Rantakallasta, joka on varmaan vanhimpia ja perinteisimpiä majoituspaikkoja alueella. Samoin kuin naapurinsa Lokkilinna, jossa Jyrki Sukula kävi taannoin laittamassa hotellin kuntoon.

Olin ajatellut, että meneehän tota yksi yö vaikka aidanseipäässä, mutta melkoisen iloinen ylläri oli, kun viidensadan kilometrin ajomatkan jälkeen Rantakallan ystävällinen vastaanottovirkailija sanoi, että saadaankin pienen perushuoneen sijasta tilava Timantti-huone hotellin uudisrakennuksesta. No sehän vaan passasi. Vaikkakin ukkeli tietty kerkisi tapojensa mukaan virkailijalle vakavalla naamalla ilmoittaa, että "Ei käy. Halutaan sitä, mitä on varattu".  Onneksi kumminkin ymmärsi nauraa riittävän nopeasti päälle, ettei respa kerinnyt muuttaa mieltään..

Huone oli todellakin tilava ja siisti, ja isolta lasitetulta terassilta oli tuon yllä olevan kuvan mukainen näköala suoraan meren rantaan.  Tykkään niin noista punaisista pikku mökeistä, jotka on rakennettu liki veden varaan. Sen lähemmäksi merta ei pääse.



 Aamukävelyllä pitkospuilla. Kohta sitten taas paljain jaloin.


Tästäkin lyhyestä vierailusta jäi ihan tosi lämmin tunne. Eniten tietysti siksi, että saatiin viettää hetki aikaa pojan kanssa, mutta myös tunnelma Kalajoen jäähallissa oli jotain ihan ennen kokematonta. Eräätkin hetket (alkaen vuodesta -81..) olen erinäisten jäähallien katsomoissa viettänyt, mutta missään en vielä ole törmännyt kotiyleisöön (jota pieneltä paikkakunnalta oli paikalla liki tuhat henkeä!), joka ei huutele vastustajalle, eikä tuomareille, vaan taukoamatta kannustaa ja tsemppaa omiaan, tapahtui kentällä mitä hyvänsä. Jäi ihan tosi hyvä fiilis siitä(kin) kokemuksesta. 



Suksipussin teksti on hiihtäjät huomioiden kohtuullisen hyvä vitsi.


Vuokatissa meillä oli toiveena päästä hiihtämään ensimmäistä kertaa tänä talvena, ja matkalla jännättiin, piisaako siellä lunta, mutta mitä lähemmäs tultiin, sitä korkeammaksi kasvoi hanget, joten ei huolta sen suhteen. Puolisen metriä ainakin oli jäljellä, vaikka kevätaurinko jo lämmitti.

Vähän vaan takkuili alkuunlähtö, kun en meinannut saada omia suksiani irti suksipussista, jossa niitä oli säilötty viime hiihtolomasta lähtien. Oli sen verran hyvät pitovoiteet vissiin, että lähti kiskoessa kaistale pussinpohjaa mukaan. Että hyvät oli pidot ensimmäisillä lenkeillä juu. Mies tottakai oli ollut omien suksiensa suhteen viisaampi ja säilyttänyt niitä pohjat ylöspäin. Nooo, ens kerralla sitten.



Vähän oli hiihtohuumori koetuksella, mutta pidossa ei valittamista.


Talven ensimmäistä hiihtolenkkiä ja kevään ensimmäistä pyöräilyä tuntuu ainakin omalla kohdallani vuodesta toiseen yhdistävän se, että molemmat on ajatuksen tasolla yhtä juhlaa, mutta todellisuudessa ei tarvi montaakaan metriä puskea menemään (etenkään vastatuuleen), kun tulee jo kaduttua koko lähtöä. Mutta äkkiä siihen tottuu ja alkaa suorastaan kaivata sitä tuskaa, joka lenkki toisensa jälkeen helpottaa. Niin nytkin.






Kuvasta näkee, minkälainen ero on meikäläisen normi työ- ja lomapäivän aktiivisuudessa. Kuva kun on otettu ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä samaan aikaan, kun normaalisti olisin päässyt töistä istuttuani paikallani kokolailla 8 tuntia. Eikähän rannekkeen lukema edes pidä täysin paikkaansa, koska siitä puuttuu aamuinen uinti. Ihan vaan siksi, että ranneke ei kestä vettä. 

Ja jos joku nyt ajattelee, että pitääkö sitä lomalla niin kauheesti suorittaa ja mittailla, niin meidän tekemiset on kyllä molemmista varsin kaukana. Kunhan iloksemme uitiin, hiihdettiin, lenkkeiltiin ja pelailtiin tennistä, kun kerrankin oli tilaisuus. Ja ranneke on joulusta asti ollut kädessä yötä päivää, koska sattumoisin tykkään siitä. Vähän ärsyttääkin, kun aina joku ensimmäisenä kysyy "Paljonko hiihditte?" tai "Kumpi voitti?". Ei ole muuta vastausta ensimmäiseen kuin "Riittävästi" ja toiseen ei ole vastausta ollenkaan, koska ei kuulu tapoihin kilpailla keskenämme. Jos sille linjalle vaikkapa tenniksessä lähdettäisiin, en kerkiäisi muuta kuin katsoa, kun mies iskee syötön kenttään kerta toisensa jälkeen. Nyt sijoittelee kiltisti palloa niin, että pystyn myös palauttamaan sen.

Paljon ulkonaolon ja ekstraliikunnan ansiota oli sekin, että tuli nukuttua kuin tukki ja herättyä aamulla ennenkuulumattoman aikaisin ihan virkeänä. Jotain, mitä ei työaamuisin tapahdu ikinä. Alkuun se vähän harmittikin, että onko nyt ihan pakko lomalla olla jo seiskalta pystyssä, mutta jos kerran on virkeä, niin sitten on virkeä. Ja muutaman askeleen päässä olevassa kylpylässä on aamusauna- ja uintimahdollisuus aina seiskasta yhdeksään, joten käväistiin uimassa ja saunassa ennen aamupalaa, jonka parissa istuttiinkin sitten kaikessa rauhassa niin kauan kuin huvitti.



Aikaisemmin uimaan lähtenyt ukkeli oli jättänyt hankeen viestin. Melko huomaavaista <3 
(ja tarkkaavaista, koska näyttää vähän siltä, että oli ännä meinannut unohtua)




Kevättä ilmassa heti aamusta



Omaan silmääni käkkyrä mänty näyttää ihan joltain takatukkatyypiltä, joka pitelee käsissään isoa lumipalloa.




Kesällä palaillaan taas eri välineet matkassa.







Sen verran paljon tuli energiaa huomaamattaan kulutettua, ettei tarttuneet takkamakkarat kylkiin. Edelleen pyörii housut jalassa, joten täytynee jatkaa tankkaamista niin kauan, että taas tasaantuu. Positiivinen ongelma kai kuitenkin.

Muita oikeasti positiivisia havaintoja loman jäljiltä on se, että keuhkoissa tuntuu olevan jotenkin paljon enemmän tilaa hengittää (katupölyä..), kun ovat pitkästä aikaa päässeet oikein kunnolla töihin. Eikä kolota alaselkää, eikä särje jalkoja niinkuin lähtiessä. Kyllä se vaan niin totta on, että istuminen tappaa monellakin tapaa.

Kotona odottikin sitten ihan toisenlaiset maisemat kaikissa ruskean eri sävyissä. Positiivista se, että kaikki liukkaus on tiessään ja voi vetää pitkästä aikaa lenkkarit jalkaan, eikä tarvi enää lohmia talvikengillä menemään. 

Ja sulanut maisema sai jotenkin katsomaan ympärilleenkin uusin silmin. Tuli huomattua keittiön ikkunan läpi sellainenkin, että kappas vaan, kun joulukuusi näköjään vielä nättinä nököttää kuistilla. Ihan niillä sijoilla, mihin sen heti joulun jälkeen nostin, eli keskellä kulkuväylää. Mutta hyvässä kunnossa näyttää kuitenkin olevan.. Kekkilän yrttilaatikon talviset kanervat sensijaan ei paljon maisemaa kaunista, joten niistä täytynee hankkiutua eroon heti, kun multa sulaa.



Siellä sitä on kaikkea kävyistä kuuseen ja sammalpalloihin. Ahistaa. Vaan ei enää kauaa.


Pahoittelen talviallergisille kuvamateriaalilla mahdollisesti aiheuttamiani oireita. Nyt ei vaan voinut välttää, mutta lupaan, ettei toistu enää tänä keväänä, vaikka säätiedotteen mukaan onkin odotettavissa lunta tupaan.

Keväisiin kuulumisiin!

PS. Ei mennyt ihan nappiin ensimmäiset betoniruukkukokeilut. Ei nimittäin irtoa sen paremmin sisä- kuin ulkomuotitkaan, vaikka ohjeiden mukaan voitelin. En kuitenkaan lannistu, koska betoni ei ollut mitään oikeaa betonia, vaan käytin kokeeksi pussin pohjan erikoistasoitetta, joka on tarkoitettu lattialämmityksen kanssa käytettäväksi. Juu ei toiminut. 

61 kommenttia:

  1. Kalajoki on kyllä jotensakin yli kiva paikka. Pari kertaa ollaan oltu ja taas vois mennä. Vuokatissa en oo käynyt koskaan. Kaikki kehuu kovasti ja siksi aina mietin, että onko se ihan tupaten täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalajoki on kyllä niin kiva. Ja musta tuntuu, että siellä paistaa ihan aina aurinkokin (niinkuin Vaasassakin). En muista, että olis koskaan sattunut siellä huonoa keliä kohdalle.

      Vuokatti on meille ihan paratiisi. Siellä kun on mahdollisuudet tehdä ihan kaikkea tai olla tekemättä yhtään mitään. Kaikkeen on niin hyvät puitteet. Mutta koska tiedän sun työn, liikuntaharrastukset ei varmaan ole lomalla ihan prioriteettilistan kärjessä :).
      Tytöt siellä viihtyis varmasti ylihyvin, mutta toisaalta, teidän tytöt on sen ikäisiä, että viihtyvät vielä missä tahansa. Ja sen verran, mitä olen teitä oppinut tuntemaan ja sun lomapostauksia lukenut, musta tuntuu, että rauhallisemmat paikat on enemmän teidän juttu. Katinkullassa kun on se ongelma, että ne viikot, jotka koulusta on lomaa, on ne kaikkein ruuhkaisimmat. Tähän asti ollaan talvisin oltu vaan ysiviikolla, joka on täällä hiihtolomaviikko ja aina ruuhkainen, olin aika yllättynyt, että nytkin oli paikka ihan täynnä porukkaa. Enimmäkseen perheitä, joilla oli alle kouluikäisiä lapsia tai sit vanhempia ihmisiä, joille on ihan sama, milloin lomailevat, mutta jotka oli innokkaita hiihtämään.
      Kesällä kaikkein täysintä on varmaan 29-31-viikoilla.

      Meillä on käynyt ihana tuuri (joka tuntuu tosin käyvän melkein kaikilla "katinkultalaisilla") siinä mielessä, että silloin kun hommattiin ne omat osakkeet kahdeksi viikoksi kesällä, meidän pojat oli silloin varmaan jotain 10 vuoden molemmin puolin ja tapasivat silloin samoilla viikoilla suht vanhemman pojan ikäiset tamperelaiset kaksostytöt, joilla on suht meidän nuoremman pojan ikäinen pikkuveli. Siitä alkoi varmaan elinikäinen ystävyys ja vaikka pojat on nyt 21 ja 23, niin edelleen soittelevat aina ennen kesälomaviikkoja keskenään, että tuutteko tänä vuonna? Eli aina oikein odottavat, että taas päästään Katinkultaan. Armeija-aika oli ainut, jolloin ei ollut mahiksia, mutta muuten yleensä on ollut. Vaikka edes viikoksi ja se tuntuu tosi hyvältä. Ollaan koko perhe porukalla reissussa, mutta silti kaikilla on vapaus tehdä mitä milloinkin huvittaa. Ihan parasta.

      Jos joskus päätätte mennä, ja haluat kysellä jotain, niin autan mieluusti. Ollaan kuitenkin sellaset 15 vuotta jo vuosittain käyty, joten paikat on tuttuja :)

      Poista
    2. Joo, tätä oon just mietiskellyt... kun noi ruuhkamestat ei tosiaan niin oo meidän juttu ja myös liikuntahommelit on vähän vähemmällälomilla. Pitää ottaa joskus ja lähteä loma-aikojen ulkopuolella katsastamaan Vuokatti.

      Ihana tuo teidän poikien ystävyystarina! Mulla kans ystävä Espoossa ja Annukka ja saman ikäinen Axel on aina niin hyvät kamut, vaikka edellisestä miitingistä on se puoli vuotta. Toivon, että se säilyy aikuiseksi saakka. Jotenkin niin hellyttävää, kun hommat vaan jatkuu siitä mihin ne jäi!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Taidetaan olla puhtaiden hankien ystäviä molemmat :)

      Poista
  3. Onpahan ollut maisemat kohdillaan teidän lomalla. Golf palloja ei tarvinnut sentää vielä väistellä.
    Ihanaa tiistai-iltaa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Vuokatissa on kaunista. Mutta ihan joka päivä ei sentään ollut noin hieno keli. Yhtenä päivänä tuli sielläkin vettä ja loppuajasta alkoi tuulla tosi kovaa, mikä on siellä hirmu harvinaista. Ei yhtään helpottanut järven jäällä hiihtoa vastatuuleen, kun oli tota pitoa ihan kiitettävästi pohjissa :D.

      Ja vähän kyllä hieraistiin silmiä, kun nähtiin, että harjoitusalueella jo golfpalloja lyötiin katoksesta hankeen. Oli tosin kilpajunnut asialla opettajan johdolla, joten kellä tahansa ei sinne vielä ollut asiaa. Sieltä ne pallot sitten keväällä paljastuu, kun lumi sulaa.

      Kivaa keskiviikkoa Outi <3.

      Poista
  4. Kerran olen Kalajoen hiekkasärkillä pikaisesti käynyt, matkalla Lapista etelään päin. Mahtava paikka. Teillä kävi hyvä tuuri kun saitte järjestettyä yhteisen loman. Ja hyvän loman saittekin, kuvista päätellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuuri oli kyllä mainio. On niin takkuista aina tuo yksinyrittäjän lomallelähtö, kun luotettavaa tuuraajaa on niin vaikea saada (koska kaikki kunnon miehet tuntuu olevan töissä, ja ne jotka eivät ole, eivät halua muutaman viikon takia vaivautua, kun "saman rahan saa olemalla kotonakin"...). On kumminkin miehen elinkeino kyseessä, joten ihan kelle tahansa ei voi kallista työkalua ja vastuuta luovuttaa. Mutta niin vaan tuli ystävä apuun. Ihan tosi kivaa.

      Meillä sujuu lomat aina mukavasti. Fiilispohjalta tehdään, mitä milloinkin huvittaa tai ollaan tekemättä, jos ei huvita. Ja jos toista huvittaa ja toista ei, niin sitten se toinen menee yksinään, eikä siinä sen kummempaa. Välillä on kiva olla hetki ihan itsekseenkin.

      Ihan noin hyvä keli ei ollut koko aikaa kuin kuvissa, mutta enimmäkseen kyllä. Keittiössä oli pakko aamupäivällä laittaa verhot kiinni, kun korkea hanki kimmelsi ja häikäisi niin, ettei nähnyt mitään :)

      Poista
  5. Ihanaa, että pääsitte oikein kunnon lomalle! Mie oon niin iloinen! :-)

    Ai tekin olette asuntovaunuilleet? Minua hieman huvitti tuo, kuinka tarpeeksesi olet saanut vaunuilusta. Meidän äiti on nimittäin myös kurkkuaan myöten täynnä vaunuilua, ja kun iskä vielä haaveilee vaunuilusta, äiti on sitä mieltä, että ei enää koskaan. Itsehän olin vaunureissujen aikaan lapsi, joten ei tarvinnut miettiä ruokia, pyykkejä, siivousta yms., kuten äidin tarvitsi. Vaunuilitteko lähinnä Suomessa vai myös ulkomailla?

    Nyt muuten muistin, että näin viime yönä unta, että mun piti yöpyä jossakin likaisessa asuntoautossa. Se ei ollut pysäköity kunnolla, ja aina kun liikuin, autokin liikkui. Kävin laittamassa renkaiden viereen kivenmurikoita, mutta se ei oikein auttanut, ja käsijarrunkin vedin tiukemmalle, ettei auto vain lähtisi liikkeelle.

    Kalajoki on ihana! Kävin siellä pari vuotta sitten Oulun-matkalla, mutta silloin oli valitettavasti aika tuulinen ja luotaantyöntävä päivä. Mieleen jäi toive, että Kalajoelle pitää päästä vielä joskus uudestaan. On kyllä aivan ainutlaatuinen paikka Suomessa.

    Ihana teksti lumessa. <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oon kuule miekin :). Tuli ihan puskista tää tilaisuus, kun oltiin jo luovuttu ajatuksesta, että tänä vuonna voitaisiin pitää lomaa talvella. Ja todellakin harvinaista herkkua oli se, ettei puhelin soinut jatkuvasti. Se on niin stressaavaa, kun aina saa pelätä, mitä on tapahtunut. Mutta nyt oli niin kokenut konkari asialla, että ratkoi pikku pulmat itsekseen, eikä vaivannut niilä ukkelia.

      Taidettiin vaunuilla miehen (joka silloin oli vasta tuleva mies :)) ekan kerrran -90 kesällä ja sen jälkeen joka kesä varmaan tosiaan liki 15 vuotta, tai 10 ainakin. Ensin lainattiin vuoroin appiukon ja vuoroin anopin ja uuden miehensä vaunua, mutta sittemmin ostettiin oma vähän tilavampi, että oli mullakin paikka, jossa edes yrittää nukkua. Minä kun yleensä keikuin kaikkein huonounisimpana toisella kankulla jossain sängyn reunalla, kun pari pienempää ja yksi isompi mies veteli sikeitä.

      Ja kyllähän se vaunuilu parhaimmillaan tosi kivaa oli. Siis silloin, kun kelit suosi ulkona olemista. Mikäs siinä ulkogrillillä kokkaillessa ja aurinkoa ottaessa, mutta välillä oli sellaisia kesiä, että oli toi idylli harvinaisen kaukana ja koko loma oli ihan yhtä h....iä, kun suhattiin Suomea ees taas säätiedotusten perässä sen mukaan, missä ennusteiden mukaan ehkä sataa vähemmän kuin jossain muualla. Mieleen on jäänyt loma, jonka aikana ei vaatteet kerinneet kuivaa kertaakaan ja vaunun etukatoskin jo romahti sadeveden painosta. Siinä ei pienessä sisätilassa kökkiessä lomahuumori kovin pitkälle riitä, vaikka kuinka koittais tyynenä pelailla korttia tai keksiä jotain muuta aktiviteettia neljälle hengellä. Ja siihen sitten vielä potut vaunun kaasuhellalle kiehumaan ja koppi täyteen höyryä :).

      Ulkomailla vaunuiltiin vaan kerran, kun oltiin kolme viikkoa Tanskassa. Sillä reissulla ei oikein ennakko-odotukset ja totuus kohdanneet. Olin nimittäin jostain saanut päähäni, että Tanskassa paistaa aina kesällä aurinko ja on lämmintä. Juu ei ollut. Sattui kuulemma kylmin ja myrskyisin kesä 40 vuoteen. Ihan ensimmäisenä piti käydä ostamassa lisää lämpimiä vaatteita, koska en ollut niitä pakannut mukaan ennakkomielikuvasta johtuen. Eikä ollut tavoista poiketen myöskään ruokaa mukana juuri mitään, koska olin saanut myös sellaisen päähäni, että Tanskassa on halpaa. Juu ei ollut. Eikä kaupat auki iltaisin, joten perille kun päästiin ekalle leirintäalueelle, kaupat oli jo kiinni ja kaikilla kiljuva nälkä. Kehittelin sitten lättyjä ruuaksi, kun kananmunia ja jauhoja sentään sai alueen kioskista. Pojat muistaa vieläkin, kuinka hyvältä tuoksui naapurileirissä grillattu pihvi ja kuinka ankeaa oli siinä vieressä lättyjä, vaikka kuinka koitin vakuuttaa, että ne on ihan hyvää ruokaa..
      Myrskytuulet tosiaan oli melkoisia. Porukka kasaili kaasupulloja ja kaikenlaista painavaa telttanarujen päälle, ettei lähde teltat lentoon. Ja meillä repesi vaunusta katto. Ei sentään ihan kokonaan, mutta ikävästi repsotti kuitenkin.

      Onneksi ystävällinen Romaani-mies tuli ja osti vaunun pois :D. Ei tosin maksanut puoliakaan siitä, mitä oli ajatellut hinnaksi, mutta hyvä, kun päästiin eroon. Ja ostaja oli sikäli hyvä, että sanoi, että "Mie en perrään huutele, vaik vaunu heti portille märänis..." :D. Parempi niin kuin joku vähän enemmän maksava nihilistiostaja, joka olis mittaillut kosteuksia seinärakenteista ja vaatinut hinnanalennusta joka kolhusta (niitäkin kun oli, koska välillä aina joku poikien kotipihalla talvisaikaan lätkimä kiekko sattui osumaan vaunun lasikuituseinään..).

      Ymmärrän siis sun äitiä todellakin hyvin :)

      Poista
    2. <3 Olihan siinä vaunuilumuistoja! Tuollaistahan se vaunuilu on, säiden ja muiden olosuhteiden armoilla olemista. Vaunuilu voi olla ihan kivaa, kunnes sitten ei olekaan enää kivaa.

      Iskä tilasi pari vuotta seitsemänkympin villityksessään Caravan-lehden (ja liittyi jopa karavaaniyhdistykseen, oh my god!), ja kun lueskelin lehteä antaumuksella (ihan vain mielenkiinnosta, miltä nykyajan karavaanielämä näyttää), iskä kysyi multa, että lähtisitkö vielä vaunuilemaan, jos olisi vaunu. Valitettavasti oli todettava, että minusta on tullut nykyään niin mukavuudenhaluinen, että hotellihuone sen olla pitää. :-D

      Poista
    3. Tiedätkö, että mun muisti alkoi eilen illalla palailla yhtäkkiä pätkittäin ja muistin, että minähän oon (joskus aika kauan sitten) lukenut sun kirjoittamia vaunuilumuistoja. Että ihan turhaan nyt aloin noita omia kokemuksia selittää, kun sulla on niitä moninverroin. Piirtyi jotenkin mieleen kuva, jossa sun isä istuu lunkisti jossain lepotuolissa ja ottaa aurinkoa :). Että sori nyt vaan tätä muistin hitautta.

      Meillä oli joskus alkuaikoina varuiksi mukana appiukon karavaanarijäsenkortti siltä varalta, että jollekin alueelle sellainen tarvitaan, ja itse olin ihan jyrkkänä sen suhteen, että minähän en mihinkään karavaanereihin haluta liittyä. No, ekan kerran kun kokeiltiin sillä väärällä kortilla alueelle pääsyä, porttivahti katsoi ukkelia (joka on syntynyt -64) ja korttia ja sanoi sitten, että "Nyt musta jotenkin tuntuu, että et taida olla vuonna 1932 syntynyt (niinkuin appiukko on) :D". No ehkä ihan hyvä niin, koska olishan se vähän masentavaa näyttää ikäistään 32 vuotta vanhemmalta..
      Sittemmin se jäsenkortti oli pakko hankkia, mutta kyllä mua se niitten jäsenalueitten touhu välillä ahdisti ihan hirveästi, kun tuntui, että vanhemmilla ihmisillä ei ollut muuta tekemistä kuin tutkailla jäsennumeroita vaunujen kyljistä ja siltä pohjalta arvottaa, kuka on tosi karavanaari (pieni numero) ja kuka ihan noviisi. Eikä ollut ihan yksi, eikä kaksikaan rouvaa, joilla näin vankkurin malliset korvakorut.. Niitten kohdalla sanoin ukkelille, että heti jos näet mulla vastaavat, hommaa hoitoon. Tai jos alan kutoa itselleni villapaitaa, jossa on vankkurin kuva ja jäsennumero. Huuuuuh...

      Voi sun iskää. Kyllä hänen mun mielestä pitäis vaunu vielä hankkia :). Voitte sit valita sellaisia alueita, joissa on naapurissa hotelli sua ja sun äitiä varten :)

      Poista
  6. Taisitte yöpyä samoissa "mökeissä", missä joulukuussa juhlittiin ystävän nelikymppisiä :) Ja silloinkin hipsittiin kylpylään iltapäivästä lillumaan. Tosi kiva kuulla, että oli onnistunut loma! Ja toi käkkyrä takatukka mänty hymyilyttää vieläkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä aika ihmeissäni, kun viime viikollakin oli niin täyttä. Jotenkin olin ajatellut, että sitten kun koululaisten lomaviikot on ohi, on ihan rauhallista, mutta ihan oli paikka porukkaa täynnä. Ja todellisia himohiihtäjiä, joiden rinnalla me oltiin ukkelin kanssa ihan noviiseja. Hattua täytyy kyllä nostaa kaikille, jotka lähti meidän lähtölauantaina hiihtämään sadan kilsan Vuokatti-hiihtoa, joka näytti starttaavan suunnilleen suoraan rinteitä ylös. Huuuuh. Ei onnistuis meikäläiseltä. Tai ainakin tarttis satsata vähän asiantuntevampaan voiteluun :D

      Saatiin toi paritalon puolikas kohtuuhintaan vuokralle yhdeltä tutulta, jolta ollaan vuokrattu ennenkin. Oli näin talvisaikaan just hyvä, kun kylpylään ei ollut paljon sataa metriä pidempi matka. Kesällä ei niin väliä, kun pääsee pyörällä hyvin liikkumaan, mutta nyt oli kiva käppäillä sinne aamu-uinnille ja illalla sitten lillumaan, kun ei ollut kuin muutama askel.

      Ihan asiallisia kuvia koitin ottaa rinteiden huipulta (ei onnistunut), enkä huomannut koko takatukkaa ennenkuin näin sen kuvana :)

      Poista
  7. Taidat vaan olla niin ohut, ettei tuuli osu :).

    Oli kyllä mukava lomanpätkä. Etenkin, kun tilaisuus tuli tavallaan ihan puskista, kun oltiin jo sillä mielellä, että tänä vuonna ei mitään talvilomia ole tilaisuus viettää. Eikä ole enää tuntunut niin tärkeältäkään kuin ennen, kun ei ole enää kouluikäisiä, eikä niitä koulun vakiolomaviikkojakaan. Mutta kyllähän tää kaksinlomailukin kivaa on, vaikka vielä pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että mihinkään en lähde ilman poikia :).

    Timanttiluokan reissu kuulostaa suorastaan timanttiselta <3. Parempi tosiaan pitää se ihan siellä omissa muistoissa vaan..

    Kelit ei koko ajan olleet ihan noin kauniit kuin kuvissa ja loppuajasta alkoi tuulla Vuokatissakin, mikä on tosi harvinaista. Tuli varmaan pari senttiä lisää hauiksiin, kun lykittiin lumet suksenpohjissa menemään järvenjäällä vastatuuleen. Huuuh.

    Ihan vakavissani koitin kuvata näkymää rinteitten huipulta, mutta eihän se korkeusero kuvassa näy. Ja takatukkamäntykin hiippaili jostain eteen. Huomasin sen vasta, kun katsoin kuvaa jälkikäteen.

    Kiva, kun taas kävit ja iloisiin kuulumisiin <3

    VastaaPoista
  8. Ihanalta vaikuttaa teidän loma! Arvaapas, me ei olla koskaan käyty kummassakaan paikassa, ehkä olisi aika... Vieläköhän Vuokatista saisi kesäksi mökkiä vuokralle???
    Ja takatukkamänty on kyllä huisin hauska :), kaikkea se luonto keksiikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota Vuokattia olen koittanut sulle aiemminkin suositella, koska olen ihan varma, että viihtyisitte siellä. On niin monenlaista tekemistä, mutta myös ihanat maastot ja maisemat ja puitteet ihan mitääntekemättömyyteenkin..
      Kaikkein ruuhkaisimmat viikot kesällä on varmaankin 29-31. Alkukesästä rauhallisempaa.
      Jos päätätte lähteä, vinkkaan, mistä kannattaa kysellä majoitusta. Suoraan Holiday Clubilta vuokrattuna on turhan arvokasta, jos ei satu olemaan osakas. Välillä kyllä ihan kivoja tarjouksiakin, mutta kesällä ei niinkään, koska täyttyy muutenkin.

      Kalajoelta on myös pelkkiä hyviä muistoja, mutta Vuokattia pidän monipuolisempana. Tai ainakaan ei tarvi liikkua alueelta mihinkään, koska kaikki tarvittava löytyy läheltä.

      Kuvatessani en ollenkaan hoksannut koko takatukkaa, kun zuumailin rinteeseen, mutta jostain se siihen linssin eteen hiippaili palloilemaan :)

      Poista
    2. Pakko sen verran nyt vielä lisätä, että Kalajoen hiekkarannat on kyllä vertaansa vailla, jos sattuu olemaan hyvät kelit niinkuin siellä mun kokemuksen mukaan yleensä aina on. Että jos perheessä on porukkaa, joka tykkää hengailla rannalla, niin on ihan loistopaikka.
      Mutta jos sattuu huono tuuri kelien puolesta, niin Vuokatissa riittää kyllä tekemistä silti. Vaan sitähän ei voi koskaan etukäteen tietää siinä vaiheessa, kun päättää, mihin lähtee. Mutta Kalajoen ja Vuokatin välillä on vaan 250 kilometriä, joten sen ajaa nopsaan, vaikka vaihtaiskin välillä paikasta toiseen.

      Poista
  9. Onpas kiva, että loma oli onnistunut ja hermotkin sai levätä!! :D Se on parasta!

    Kalajoen hiekat on mulle ihan kokematon paikka, ku meillä satakuntalaisilla on Yyteri. No, toki oon asunut H:ssa 20 vuotta, mutta satakuntalainen oon henkeen ja vereen. Kalajoelta oon nähnyt ihania kuvia, mutta miksi mennä merta edemmäksi kalaan? (heh, olimpas nokkela)

    Tuo vaunuilu pistää mun hymyilee. Et usko, mun nykyinen mieheni osti 90-luvun alun vaunun (Matkaaja) viime keväänä ja kunnosti sen toukokuuksi tosi hienoksi. Minä vielä pääsin sen sisustaa. No, suunnitelmahan oli, että viikonloppuisin käydää lähitienoita kiertelemässä. Voidaan onkia ja olla... Voi, pojat! Me kumpikaa ei olla ennen koskaa vaunuiltu. (mä maatalon tytär, tiedät työkiireet kesällä) Mua vieläkin naurattaa, nimittäin kerran käytiin Hurpussa ja se oli siinä. Mies yritti houkutella uudestaan, mut milloin mun mielestä oli liian kuumaa tai kylmää, satoi jne. Täytyy sanoa, et se ei ollu mun juttu. Nyt tuo vaunu nököttää pihassa ja mun mielestä sen vois laittaa myyntiin. Mies ei ole vielä varma. Että kaikkea pitää kokeilla..

    Vuokatti on tuttu sen verran, että 1994 käytiin siellä pienen perheen kanssa. Viihdyimme oikein hyvin, mutta meitä lomilla veri veti sinne länteen. Talvisin tai syksyisin käytiin etelän lämmössä. Katsottiin, että samanhintaiseksi tulee mennä lämpöön. Sääli, kun tuo Suomen matkailu jää hinnoiltaan kovaksi.

    Että semmosia. Kiva oli taas "turista"! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei mennyt hermot kuin pitovoiteisiin :D. Oli ihan siinä kinttaalla, ettei ukkeli saanut porkasta selkäänsä, kun kiukkuisena lykin menemään, vaikkei sukset luistaneet edes alamäessä.. Näytin kuulemma ihan 185-senttiseltä (oikeasti olen 162,5), kun oli niin paljon korkoa suksen pohjissa :D.

      Ja Matkaajahan se oli meilläkin. Ettette vaan olis ostaneet meidän vanhaa vaunua :D. Mutta sille näyttää käyneen teillä vähän niinkuin ukkelin lumilaudalle, joka oli muka pakko saada ja vielä ihan hirveän hintainen, mutta oli kuulemma kuitenkin kannattava ostos, kun rinteillä lautojen vuokraaminen on niin kallista.. Jaa-a. En tiedä sitten, kuinka kannattavaa oli maksaa yhden päivän laskuista omalla laudalla 500 euroa ja sitten myydä se (mun pakottamana) Torissa satasella.. Kummallisia noi miehet. Nyt on tallissa kallis polkupyörä, jolla ei kerkiä koskaan ajaa, koska silloin kun on ajokelit, on myös golfkelit ja silloin kun ei ole, ei voi tehdä kumpaakaan... Ja vielä sillä on sellainenkin ikuispakkomielle, että haluaa lähteä vaimon kanssa moottoripyörällä Eurooppaa kiertämään. Olen sanonut, että juu sopii kyllä mulle, kunhan ensin hommaa itselleen sellaisen vaimon, joka on siihen valmis. Minä en oo...

      Ja totta. Teillä on Yyteri niin lähellä, että ei varmaan Kalajoki ole ykkösenä lomalistalla. Meidän tuli siellä tosiaan usein käytyä jo silloin, kun pojat oli pieniä ja siitä on jäänyt tosi lämmin tunne, joka näköjään vaan jatkuu.

      Meillä toi ukkelin yksinyrittäjyys vähän jarruttaa lomailua. Tai siis se tuuraajan saanti. Silloin kun oli vielä palkkatöissä, meillä oli tapana aina heti koulujen loputtua lähteä hetkeksi etelään ja sitten loppukesästä reissata toinen pätkä kotimaassa. Nyt on vakioviikot Vuokatissa heinä- elokuun taitteessa ja se on kyllä niin täydellistä lomaa kuin olla voi. Ei tarvi liikkua alueelta mihinkään, kun 3 golfkenttää ja kaikki se muu, mistä me nautitaan, on muutaman askeleen päässä. Eikähän se enää maksakaan paljon, kun aikanaan tuli hankittua ne lomaosakkeet, joita ei tietenkään enää lasketa miksikään :).

      Kiva kun kävit porisemassa :)

      Poista
  10. Loma teki siis tehtävänsä, hyvä niin.

    Minulla on muisto 80-luvulta Kalajoen karavaani-alueelta teltasta. Kamalaa kun piti mennä koko alueen läpi yöllä vessaan ja humaltunutta porukkaa öykkäröi pitkin aluetta. Siihen loppui telttailut. Mutta just niin kuin sanoit, aikansa kutakin. Sitten työelämässä sain "nauttia" hotelleista kyllästymiseen asti, Cumuluksista aina Dubain upeisiin hotelleihin asti. Riittävästi hotellikuolemia.

    Uutta putkeen sitten vaan betonitöissä, kannattaa öljytä kunnolla muovimuotit. Alussa oli minullakin erittäin hauskoja kokeiluja. Tekemällä oppii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä en minäkään haluais palata 80-luvulle telttaan :D. En edes Kalajoelle.

      Voi olla, että se mahdollinen myöhempien vuosien öykkäröinti sijoittui johonkin sivummalle kuin sinne vaunualueelle, koska lomat oli aina ihan rauhallisia. Tai ainakaan mulla ei ole mitään muistikuvaa muusta. Aurinkoisista päivistä vaan.

      Jatkuva hotellielämä on kyllä tappavaa. Ja matkustaminen. Mitä vähemmän enää tarvii (työn puolesta) lähteä (etenkään lentäen) mihinkään, sitä parempi. Ja jotenkin mua on kyllä alkanut kaikki turvallisuusjututkin mietityttää.

      Ja mitä betonihommiin tulee, niin sain kuitenkin eilen sisulla, tai ehkä hyvillä pitovoiteilla varustettujen suksien työntelystä vahvistuneilla hauiksilla, irrotettua kumminkin ne muotit, kun ensin veistelin sisämuotin yläreunoja puukolla. Osa siitä jugurttipurkista vaan jäi harmillisesti siihen yläreunaan näkyviin, mutta eiköhän sen joku rehevä yrtti peitä.. Ja turkkilaisten & kreikkalaisten jugurttipurkkien etiketeistä liukeni kuvat sinne ruukun sisään. Tavallaan hauska, mutta enimmäkseen mua kyllä haittaa, että ne on siellä, vaikkei jääkään näkyviin, kun laitan multaa täyteen. Ihan hitsin painava vaan tuli sellasesta pienestäkin purkista. Täytynee uudelleenharkita mun suuruudenhullua haavetta tehdä sellasia oikein toooooosi isoja systeemejä. Niitä ei enää käsin liikutella.

      Poista
    2. Se öykkäröinti Kalajoella oli juhannus. Ehkä muistoissa vielä pahempaa kuin oikeasti. Ja se oli silloin siellä telttapuolella, asuntovaunujen takana,jossain.

      Aika kiintoisaa, minä en ole onnistunut tartuttamaan betoniin purkkiin kuvioita :)

      Poista
    3. No mulla oli ne muotit jokusen viikon jumissa, joten sinä aikana ehti kuvat vaihtaa paikkaa :). Ja se mun "betoni" oli tosiaan sellasta hienojakoista erikoistasoitetta,joten oli sileä alusta kreikkalaisille maisemille..

      Poista
  11. Hieno loma tuntuu teillä olleen! Kun tuota luki, niin sellainen sinun oloinen. En usko, että pystyisit jossain rannalla päiväkausia makoilemaan. Ja usko tai älä - en muuten pysty minäkään vaikka muuten laiskuuteen sortuvainen olenkin.
    Upeat maisemat molemmissa paikoissa ja jo tuosta silmänruuasta saa virtaa ja energiaa!
    Mukavaa loman jälkeistä eloa sinulle!
    Ja öhöm - tulikin mieleeni, että meidän joulukuusi nököttää talon päädyssä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä sentään pystyn välillä olemaan paikallanikin (en tosin rannalla), mutta ukkeli on sellanen torpedo, että pitää koko ajan tehdä jotain. Tai ainakin tietää, että VOI tehdä, jos haluaa. Ollaankin maalailtu mielissä sellaista painajaista, että ostetaan mökki jostain korvesta ja jahka mies on ensin ensitöikseen kaatanut vähän metsää, pilkkonut siitä saunapuut, kantanut vedet järvestä ja puunannut paikat Tolulla lattiasta kattoon, niin loppuloma sitä sitten vaan kieriskellään tuskissaan tekemättömyyden puutteesta ja odotetaan, että loma loppuu :D. Jaa niin. Ja pojat tietty pakotetaan mukaan mökille. Huuuuhhhh.

      Oli kyllä kiva lomanpätkä, kun ei osattu enää edes odottaa, että mihinkään päästään lähtemään, kun on aina se ikuinen tuuraajaongelma. Nyt sai olla raittiissa ilmassa sydämensä kyllyydestä ja illalla vedellä hyvällä omallatunnolla makkaraa ja välillä tilata pizzaa. Ja istuskella kylpylän poreissa lepuuttamassa kaikesta kimpoilusta väsyneitä jalkoja. Ja nukkua kerrankin kunnolla. Se on jotain niin uskomatonta, kun illalla nukahtaa ja aamulla herää ja tajuaa, että on ihan virkeä, eikä muista yöllä heränneensä kertaakaan. Mutta äkkiä se normaali pyöriminen palautui, kun kotiin päästiin. Ja sattui se kesäaikaan vaihtokin sopivasti heti ensimmäiseen työaamuun :)

      Mutta kiva kuulla, että teilläkin on kuusi vielä tallessa. Kohtahan sitä taas tarvitaan :)

      Poista
  12. Onnistunut loma on aina kiva asia, ihan sama miten sen lomansa käyttää. Me ollaan enemmän sellaisia löhöilijätyyppejä, mutta se sallittakoon.

    Ja juu, kai sitä voi urheilla/liikkua ilman kilpailuakin. Tai ainakin mun mielestä se on juuri sillain kaikkein kivointa. Tosin mä en ookaan kilpailuhenkinen.

    Kivaa keskiviikon jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja musta tuntuu, että mitä vähämmän lataa mitään ennakko-odotuksia tai tekee mitään ennakkosuunnitelmia, sitä mukavammin loma menee. Mua ainakin ahdistaa kaikki sellanen, että täytyy tietää, mitä jonain tiettynä päivänä johonkin tiettyyn kellonaikaan aikoo tehdä, koska sitten kun se aika lähestyy, huvittaa todennäköisesti just ihan kaikki muu kuin se sovittu juttu. Tai vaihtoehtoisesti ei huvita mikään :)

      Ja kyllä me ihan vaan löhöiltiinkin joka päivä. Istuttiin sukat suorana sohvalla ja syötiin takkamakkaraa tai Classic-pizzan superhyvää pizzaa ja juotiin viiniä (Vuokatin Viini muuten tekee ihan tosi hyvää kotimaista marjaviiniä). Ja lilluttiin kylpylän porealtaissa. Ei sitä sentään määräänsä enempää ehdi ja jaksa kimpoilla, mutta on kyllä niin täydellistä, kun kaikki on kotiovelta muutaman askeleen päässä. Täällä jos haluaa talvella pelata tennistä, pitää ajaa 25 kilsaa suuntaansa, eikä se oo yhtään sama kuin se, että voi ottaa mailat ja kengät käteen ja käppäillä kentälle.

      Itse olen joissain asioissa kilpailuhenkinen, mutta miehen kanssa mun olis edes turha yrittää kisata, koska häviäisin ihan pystyyn joka lajissa. Urheilija kun on. Ja onneksi niin viisas, ettei edes ehdota mitään sen suuntasta, vaan opettaa ja kannustaa ja tsemppaa. Enkähän ilman tota ukkelia välttämättä olis koskaan mistään urheilusta innostunutkaan, vaan voisin ihan hyvin olla sohvapottu, joka vetää kaksin käsin sipsiä ja irtokarkkia niinkuin miestä edellisen poikaystävän kanssa oli tapana tehdä. HUi. Onneksi sattui mulle sopiva mies kohdalle.

      Iloista keskiviikkoiltaa sullen kans <3. Täällä alkaa kohta kisakatsomossa suora lähetys Kalajoen jäähallista :)

      Poista
  13. Aah, mikä ihana lomafiilis näissä kuvissa!<3 Kyllä loma on vaan ihmisen parasta aikaa, ei siitä mihinkään pääse.:) Me on kerran pikaisesti pysähdytty Kalajoen särkillä. Joskus olisi kiva mennä hieman pidemmäksikin aikaa. Eikös se tunnu melkein kuin olisi ulkomailla?:)
    Tänään tupsahti Kevätmessuliput postissa. Pian tavataan!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin jo ehtinyt unohtaa koko talviloman ajattelun, kun ei ole enää vähään aikaan ollut kouluikäisiä talossa, joten tää tilaisuus tuli tuuraajaksi tarjoutuneen luottomiehen ansiosta vähän niinkuin ekstrayllärinä. Oli kyllä kivaa. Ei huolen häivää muutamaan päivään.

      Ja Särkkien hiekkadyynit on tosiaan vähän niinkuin ulkomailla olis. Ja musta tuntuu, että siellä paistaa aurinkokin ihan aina. Enkä edes usko, että olis kyse siitä, että aika olis kullannut muistot niin tyystin. Ja nykyään siellä on kaikenlaista aktiviteettiakin, josta en ole edes kärryillä. Viime kesänä vaan pojan muuttokuormaa sinne heitettäessä todettiin, että ohhoh, onpas alue kasvanut sitten viime näkemän. (Tosin välissä oli sellaset 10 vuotta ainakin).

      Ai sulle jo tuli liput? Mulle ei vielä, mutta eiköhän ne sieltä ehdi. Ja mulla on ihan sellainen olo, että oltais jo tavattukin, vaikkei ollakaan, mutta onneksi kohta. Vihdoin ja viimein <3

      Poista
  14. Voi vitsi mikä diamondiaskel/kuntoranneke! Sydän suli ukkelisi viestistä, te olette kyllä mainio pari kaikesta päätellen. Tiedätkö vaikka oot lukulistalla nyt, niin oon käynyt sivuillasi katsomassa, onko tullut postaus, niin monta kertaa, että blogisi on nyt meikäläisen luurissa etusivulla Facebookin, Netflixin ja google palleron ym. parin muun haun vieressä ja ne muut ei ole blogeja. Eli nyt kuule tuli sellainen kultaluokan lukulistahommeli, painan vaan aina luurin etusivulla nappia ja vie sun blogiin, siitä pitäisi vallan kuvakaappaus sulle lähettää. Juuri muuten luin Satulinnan Tuijankin blogista sinun blogista kehuja ja miten lukijakin oli kommentoinut, ettei ole Annukan veroista toista <3 <3 Muiskuja viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohhoh! Enää ei puutu kuin se, että alkaa punainen valo vilkkua ja summeri soida, kun postaus pärähtää ilmoille :D. Voi sun kanssas senkin kehveli <3. Kauheen vaivan oot nähnyt mun jonninjoutavuuksien takia <3. Täällä kun ei useimpina päivinä tapahdu yhtään mitään ja silloinkin kun tapahtuu, ei todennäköisesti joulukuusen kompostointia kummempaa :D. Mutta kiitos kauniista ajatuksesta <3. (Tulee nyt ekstra-annos noita sydämiä..)

      Diamondranneke on aivan ihana. Se on ollu mulla tosiaan joulusta asti yöt-päivät ranteessa, koska on niin mukavaa materiaalia, että sen olemassaoloa ei edes huomaa. Aika tylyjä lukemia vaan mun öistä kertoo, jos niitä haluaa katsella. Kovin on levotonta meininkiä. Paitsi lomalla nukuin kuin puulla päähän lyöty. Se oli ihan uskomaton tunne, joka on kyllä tällä viikolla jo haihtunut taivaan tuuliin. Ukkeli ei mun nukkumisongelmia ymmärrä ollenkaan. Sanoo vaan, että "Laitat vaan pään tyynyyn ja alat nukkua. Ei se sen kummempaa ole." Juu ei näytä olevan, kun mies ei herää, vaikka kaatuis talo päälle. Ja aamulla pomppaa pirteänä pystyyn aina vähän ennenkuin kello pärähtää. Rasittavaa, mutta kadehdittavaa samalla ja ehkä se on kuitenkin hyvä, että toinen edes osaa nukkua.

      Tuija oli kirjoittanut niin kauniilla sanoilla, että mun tuli ihan oikeasti tippa silmään ja tosi lämmin tunne siitä, koska jos jotain haluaisin olla, se olis just viisas ja ajattelevainen. Olis tää elämä kyllä niin pal köyhempää, jos en olis koskaan tänne blogimaailmaan uskaltautunut.

      Kaikkea hyvää sinne <3

      Poista
  15. Kiva kuulla, että jossain kiakkohallissa ei auota suutaan ihan lämpimikseen. Yli 20-vuotta nuorten pelejä seuranneena meno on joskus melko ala-arvoista.
    Ihanat lomakohteet, lunta, valoa aj aktiviteetteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalajoen kotiyleisö oli kyllä ennakkomaineensa veroinen. Ei ole missään tullut moista vastaan. Tuli ihan sellainen hirmu lämmin tunne siitä, että ikäänkuin koko kylä olis siellä puhaltamassa yhteen hiileen. En osaa sitä edes kuvailla, kun olin niin vaan jotenkin niin sen positiivisen ilmapiirin lumoissa. Sitä kun on tosiaan joutunut tässä parin vuosikymmenen ajan seuraamaan enimmäkseen sitä päinvastaista menoa junnuajoista lähtien. (Mulle on muuten jäänyt sellainen olo, että kaikkein pahimpia suustaan oli pääkaupunkiseudulta tulevat äidit, jotka huuteli mun mielestä ihan hirveitä törkeyksiä jo ihan pikkujunnuaikoina. Muistan, että mun pojat sanoi, että he ei ikinä kehtais tulla hallille, jos käyttäytyisin samalla tavalla).

      Ja oli kyllä mukava loma tutuissa maisemissa. Eikä tosiaan ollut lumesta puutetta. Sen enempää laduilla kuin suksen pohjissakaan :D

      Poista
  16. Kuulostaa ihanalta lomalta! Mekin ollaan muutamaan otteeseen oltu Vuokatissa lomamökissä - kävi kummallakin kerralla vaan sellainen tuuri, että pakkasta oli 30 ja risat. Lyhyeksi jäi hiihtolenkit, kun ripset jäätyi kiinni vartissa :) Mutta uitiin, pelattiin tennistä, kierittiin saunan jälkeen hangessa ja muutenkin oli muuta mukavaa. Että sinänsä hyvät muistot sieltä.
    Juu, kevättä odotellaan, mutta lunta lupaavat... Mutta laitan trenssin töihin oli keli mikä vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin on muutaman kerran niillä varsinaisilla hiihtolomaviikoilla sattunut pakkasta tosiaan se rapiat 30 astetta (mikä Kainuun kulmilla on aika yleistä), mutta jotenkin siellä on kumminkin niin kuivaa se keli, ettei tunnu ollenkaan yhtä kylmältä kuin jos täällä on samat asteet. Saati siellä teillä meren läheisyydessä. Hrrrr. Kostea tuuli on niin jäätävää.

      Ja juu. Poika vaihtoi eilen kesärenkaat kauniissa auringonpaisteessa, vaikka vähän koitin toppuutella. Ja perinteisethän siinä tietty kävi, ja yöllä satoi muutama sentti lunta. Mutta eiköhän se tosta ymmärrä sulaa aika äkkiä.

      Trenssistä puheenollen, mun tarttis hommata itselleni joku kiva kevättakki. Tai ylipäätään takki. Olen aina ihan pulassa näinä välikausina, kun ei koskaan ole mitään järkeviä päällivaatteita tai kenkiä. Talvivermeet kyllä löytyy ja kesällä ei paljon mitään tarttekaan, mutta keväät ja syksyt on aina ongelma. Olen vaan niin kertakaikkisen surkia vaatekaupoissa kävijä. Ahdistaa jo pelkkä ajatus.

      Iloista viikonloppua :)

      Poista
  17. Kuulostaapa kivalta reissulta. Ihania kuvia! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vivi :). Oli kyllä kiva lomanpätkä. Etenkin kun koko tilaisuus tuli ihan puskista. Oltiin jo ajateltu, että tänä vuonna ei talvilomaa ole ja sillä selvä, mutta ystävä tuli ja pelasti ukkelin (ja mut) pulasta ja saatiin viikon verran kerätä hyvää energiaa.

      Iloista viikonloppua :)

      Poista
  18. Oi että, Katinkulta on aivan ihana paikka! Tuli käytyä siellä vuosittain reilusti yli 10 vuoden ajan, nyt on ollut muutama vuosi taukoa. Isovanhemmillani oli siellä (ja nyt taitaa olla äidin nimissä) lomaosake. Varsinkin teinivuosilta (koska nythän olen jo reilusti aikuisuuden puolella, hehheh! :D) on aivan mahtavat muistot sieltä. Sai paljon uusia tuttuja ja kavereita, ja IRC-galleriassa oli omat ryhmät kullekin viikolle! :D Oli kyllä ihan mielettömän hauskoja reissuja ja oikein sydäntä lämmittää niitä muistella! Kiitos siis että muistutit paikasta. :)

    Nyttemmin se lomaviikko tulee aina jotenkin "yllättäen" nurkan takaa, vaikka onkin vuosi aikaa suunnitella... Ja onhan se kotimaan matkailu hintavaa siinä missä ulkomaille lähtökin. :/ Siksi on tullut tehtyä hävettävän vähän kumpaakaan, tilanne kun on mikä on. Noh, onneksi kotonakin on ihan kivaa. :D

    Teillä onneksi sujui kaikki ilmeisen hyvin (suksien liian hyvää pitoa lukuunottamatta :D), mahtavaa että saitte pidettyä kunnon loman ja kerättyä virtaa. <3 Niin, ja olipas kiva lueskella taas sinun juttujasi, niitä onkin ollut jo vähän ikävä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva lukea sunkin Katinkultamuistoja <3. Ihan kuulostaa identtisiltä meidän poikien kokemuksien kanssa. Siellä kun tosiaan on heillekin syntynyt varmaan elinikäisiä ystävyyksiä sellaisten suht samanikäisten ja etenkin samanhenkisten tyttöjen ja poikien kanssa. Sellaisten, joihin ei välttämättä muuten olis koskaan törmännyt (sama koskee tietysti meitä aikuisiakin). Ja mua niin lämmittää ajatus siitä, että joskus sitten meidän pojat voi lomailla siellä omien tulevien puolisoidensa ja/tai perheidensä kanssa ja jatkaa perinnettä. Ihana ajatus. (Moni on meille sitä ihmetellyt, että miten on mahdollista, että pojat aina vaan haluaa lähteä meidän kanssa yhtäaikaa lomalle, mutta kyllä se on ihan paikan ansiota. Voidaan olla yhdessä, mutta silti valita omat tekemiset tai tekemättäjättämiset fiilispohjalta ja omien aikataulujenm mukaan. Ihan parasta. Ja kyllähän se tottakai kivalta tuntuu, että meidät vanhemmat kelpuutetaan seuraksi :)

      Ymmärrän hyvin sun tilanteen. Ei varmasti ole lomareissut hankintalistan kärjessä tällä hetkellä, mutta ihan niinkuin sanoit, niin kotonakin on kivaa <3. Saa käyttää luovat hetket hyödyksi silloin, kun siltä tuntuu.

      Eilen ajeltiin Imatralle katsomaan kauden viimeinen peli ja äsken tultiin takaisin. Tuli reilut 600 kilsaa taas istuttua autossa (ihan vapaaehtoisesti kylläkin) ja olo on nyt aika tööt. Etenkin kun tuli illalla valvottua reilusti normaalia pidempään. Ei meinaa vanha enää toipua sellasesta :).

      Kiva, kun taas luit ja jätit viestiä <3. Mulla on tosiaan kone ollut pidemmän aikaa kokonaan kiinni. Piti niin kiirettä lomalla :)

      Poista
  19. Oi miten ihana loma teillä on ollut. Ja mahtava huonetuuri. Mulla käy aina niin et saan invahuoneen, joka on tietty tilava yleensä mut esteettisesti ei välttämättä kaunein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ajeltiin eilen Imatralle katsomaan kauden viimeinen kiekkopeli ja koska ajomatkaa on sellaset reilut 4 tuntia suuntaansa, jäätiin yöksi Holiday Clubin Saimaan kylpylään, josta saatiin huone hyvällä tarjoushinnalla. Oli tällä kertaa sunkin mainitsema invahuone, jossa ukkeli aiheutti pientä hämminkiä koittamalla yöllä sytyttää valoja veskiin, mutta painoikin sitä hälytysnappia vahingossa. Siinä sitä sitten koitettiin keksiä, millä saadaan häly äkkiä hiljenemään, mutta ilmeisesti respassa on jo totuttu näihin vääriin hälytyksiin, koska sieltä soitettiin heti ja neuvottiin, mistä pitää painaa, että ääni vaikenee. Ei vaan meinattu nappia hätäpäissämme löytää. Mutta siis juu, tilavaa oli kyllä :). Nyt on ihan väsy olo, kun äsken ajeltiin takaisin ja keli on niin harmaa, ettei varsinaisesti piristä. Mutta tuleva Kevätmessureissu piristää varmasti :)

      Poista
  20. Heips ja olipas kiva lukea lomastanne Kalajoella ja vieläpä noin positiivisin ajatuksin. Taitaa sitten teidän poikanne asustella tässä melkein naapurissa:) Olenkin, ajatellut, että fiksuja poikia, mutta nyt en enää ihmettele, jos on äitiinsä tullut:)
    Kaikkea hyvää alkaneeseen kevääseen. t. eräs äippäliini Kalajoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että. Kiitos tästä viestistä ihan tosi paljon Jaana <3. Siitä tuli hyvä mieli.
      Luin sen jo eilen illalla, mutta en alkanut puhelimella edes yrittää kirjoittaa vastausta, kun olin jo niin väsy monen tunnin ajomatkasta ja JHT:n ja Imatran Ketterän kauden finaalipelin aiheuttamasta jännityksestä. (Ajeltiin Imatralle katsomaan poikain viimeinen peli, joka ikävä kyllä päättyi heidän kannaltaan pettymykseen, ja nuoret miehet oli niin surkeina ja allapäin, että olisin halunnut halata ja lohduttaa ihan kaikkia erikseen, mutta sen verran olen sentään viisastunut tässä vuosien varrella, että tiedän, milloin kannattaa pysyä ihan vaan sivummalla :). Omaa poikaa sentään pääsin halaamaan ennenkuin lähtivät kymmenen tunnin paluumatkalle takaisin Kalajoelle. Viideltä aamulla olivat kuulemma perillä. Rankkoja reissuja.)

      Ja jotenkin tuosta sun viestistä tuli sellainen jännittäväkin olo, että olettekohan oikeasti jossain oman poikani kanssa törmänneet tai asutteko kenties tosiaan toisianne lähellä. Paljon mahdollista. Täältä meiltäpäin tuli sinne 4 poikaa (tai siis miehiähän jo ovat) täksi kaudeksi pelaamaan ja todellakin fiksuja ja hyväkäytöksisiä ovat kaikki. Kaksi heistä asuu lähellä jäähallia ja oma ja toinen saman kylän poika Särkillä. Saivat ihan mahtavan kivan asunnon sieltä talveksi. Liki päivittäin tulee WhatsAppilla kuvia kauniista auringonlaskuista tai aamulenkkimaisemista meren rannalla. On kyllä ollut kaikinpuolin hieno talvi seurata täältä käsin sitä, kuinka hyvin poika on siellä viihtynyt. Kalajoki on vaan niin kertakaikkisen kiva paikka <3. Terkut sinne ja kiitos tosissaan, kun jätit viestiä!

      Poista
    2. No, nyt sitten saat äitinäkin vähän jännityksestä huokasta, kun pelit ohi:) Tosiaan siinä varmasti koko sielulla ja keholla katsomossa mukana elää. Kiva, kun halit sait pojalle antaa, onkin ollut niin kiva lukea rivien välistä hyvistä poika-äitisuhteistanne. Siis, teidän poika siellä ihanissa Särkkien
      maisemissa, joten emme sittenkään ole törmänneet, kun me kortteeraamme tässä jäähallin vieressä, mutta ajatuksena oli aika jännää tosiaan. Kyllä, tosiaan Kalajoki on kiva paikka asua, vaikkakin välillä kaipaa niitä Kainuun maisemia sieltä muuttaneena, mutta kiva, kun välillä laitat kuvia sieltä Vuokatin reissuiltanne ja kerrot "kuulumisia". Nyt heipat taas ja kuullaan:):):)

      Poista
    3. Ihania poikia on ne teidän naapuritkin. Tänään sieltä on tullut live-kuvaa, kun hiihtivät porukalla taloa ympäri :D. Ja laskivat särkillä hiekkamäkeä. Ottavat nyt vissiin ilon irti viimeisistä päivistä siellä, kun ei enää ole harjoituksia, eikä pelejä, ja parin viikon päästä pitää luovuttaa asunto. Ainakin Särkillä. Sanoivat, että on vähän ristiriitaiset tunteet, kun ei oikein vielä tajua, että se oli nyt sitten se kausi siinä. On ollut tähän asti niin hirmu tiivis tahti, että ihan ymmärrettävää, että on epätodellinen olo.

      Vuokatti ja Kalajoki on kyllä niin eri tavalla kivoja. Toisella on kaunis merenranta (on muuten ainoa paikka, jossa meri ei ole koskaan tuntunut pelottavalta, vaikka yleensä meri on mulle vähän sellainen jännittävä ja kunnioitusta herättävä, kun en ole koskaan rannikolla asunut) ja toisella sitten ne kauniit vaaramaisemat. On tää meidän Suomi kyllä hieno ja monipuolinen maa.

      Ihan varmasti laittelen taas kuvia Kainuusta jahka sinne taas päästään. Heinä- elokuun taitteissa viimeistään. Iloista kevättä ja kaikkea hyvää sinne :)

      Poista
    4. Kiitos kevään toivotuksista:) ja tulee kyllä tosi hyvä olo siitä kun nuoret miehet, omat ja toistenkin osaavat irroitella ja nauttia elämästä terveelisin tavoin ja hassutuksin. Itsekin ehkä nyt vähän osaa hupsutella, kun ei enää tässä vähän yli viiskymppisenä tartte olla enää niin täydellinen ja ottaa itseä liian vakavasti.

      Kyllä paikkakunnat ovat todella erilaisia. Koen vähän samoin tuon meren suhteen, kun taas metsä on aina ollut lohdutuksen ja energian paikka. Totta on tuokin... Suomessa riittää paljon nähtävää ja koettavaa. Nyt vasta viimevuosina poikien lähdettyä maailmalle on meille avautunut matkailun ihmeellisyydet kotimaassa ja vähän pidemmälläkin, rahat vaan ei aikaisemmin riittänyt enempään, mutta näin on ollut oikein hyvä.

      Ok, lueskelen blogiasi mielelläni, jutuista laidasta laitaan ja bongailen nähtävää ja ajateltavaa ja siis jossain vaiheessa sieltä Kainuusta taas pläjäys tulossa, kiva:)

      Vielä asiasta viidenteen...
      Nyt taas pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa ph-ruokavalio,kun se oli niin avuksi moneen. Jostain syystä se ei vaan jäänyt niin käyttöön, kun sinulla, vaikka tiedän, että niin se olisi hyväksi itsellekin. Täytyy nyt vaan saada taas se ruokaherätys ja kimmoke asialle, vissiin täytynee mennä sovituskoppiin katsomaan niitä selkämakkaroita, että jospa se siitä sitten:)
      Huikkaanpa sulle jonnekin väliin sitten, että miten on mamman käynyt... moi moi

      Poista
    5. No niinpä. Tää vähän yli viiskymppiä on kyllä kaikinpuolin ihan mainio ikä. Voi ihan huoletta olla, mitä on :).

      Ja jos yhtään lohduttaa, ei ole mullakaan viimeaikoina oikein pysyny ruokailu järkevänä. Lähinnä huomaan koko ajan syöväni liian vähän, mikä ei sekään ole hyvä juttu. Jotain oikeasti vihreää kyllä on lautasella tai lasissa joka päivä, mutta ei niin paljon kuin olis hyväksi. Joku saamattomuusvaihe vissiin kaikinpuolin meneillään. Mutta onneksi on ne PH:n mukanaan tuomat hyödyt tullut itselleen todistettua niin, että tietää, ettei ole kuin itsestä kiinni, milloin haluaa taas kaiken sen palauttaa. Respetit on osin ulkomuistissa (mun suosikki, jota teen useimmiten, on lämmin parsakaali-tomaatti-punasipuli-kana-salaatti).

      Kiitos kun luet höpinöitä ja kiva kun kirjotitelet. Iloisiin kuulumisiin!

      Poista
  21. Upeita kuvia. Mahtava, kun saitte isomman huoneen mukavana yllätyksenä.
    Kiva reippailuloma, kun rannekkeessa paukkuu prosentit hurjia lukemia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuli sellainen olo, että kumpikohan paukahtaa ensin ylikuormituksesta hajalle, ranneke vai minä :D. Ei vaiskaan. Kyllä me iltaisin ihan vaan oltiin sukat suorina sohvalla ja paisteltiin makkaraa. Ja illalla ei tarvinnu kyllä unta hakea, vaan viimeistään kymmeneltä oltiin jo ihan puhki. Mutta niin ihanaa oli nukkua kerrankin hyvin ja herätä virkeänä aikaisin aamulla. Olispa kiva, kun saman luontaisen rytmin sais siirrettyä työviikkoihin, mutta ei näytä oikein sujuvan :)

      Poista
  22. No juu, kyllä tästä vähän tuli talvinen fiilis, mutta annan tämän kerran anteeksi, kun kerran lupasit, ettei toistu enää. Vaikka enpä tiedä, olisiko esimerkiksi se katupölyn kuvaaminen sitten parempi, ehkä hieman keväisempää ainakin ;).

    Voi että kun kuulosti oikein sellaiselta akkujenlatausmatkalta. Mahtavaa, että pääsitte huoletta kerrankin lähtemään. Urheilun, hyvien yöunien ja vapaan mielen yhdistelmä on paras. Niin ja luonto&raikas ilma tietysti. Mitä muuta lomalta edes tarvitsee toivoa?!

    Äh, toivottavasti betonikokeilut vielä onnistuvat. Olet kyllä sinnikäs, se täytyy sanoa, mutta ymmärrän oireyhtymän, kun jotain on kerran päättänyt :). Pidän peukkuja pystyssä ja odotan innolla seuraavaa raporttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvifiilis ehti jo unohtua, kun tässä on viikonpäivät katsellut ruskeanharmaita maisemia. Jotenkin kaikkein ruminta aikaa tää, vaikka kevättä onkin. Ja kaikki se, mikä syksyllä näytti kivalta (niinkuin nyt vaikkapa valosarja kanervilla ja havuilla täytetyssä Kekkilän kasvatuslaatikossa), tuntuu nyt mahdollisimman ankealta ja sellaselta "äkkiä kaikki pois"-jutulta. Mutta silti ei vielä pysty mitenkään edistämään mitään vihreää. Paitsi sisällä. Ei vaan ole huvittanut yhtään, mutta kävin pikaisesti lukemassa sun postauksen ja sen jälkeen polkaisin Prismaan ja ostin retiisin, vesikrassin ja härkäpapujen siemeniä (paitsi pavut kai on papuja, eikä mitään siemeniä) ja laitoin multiin. Josko sieltä taas jotain versoja sais. Ja pelkkä se vihreä kyllä piristää. Sun ansiotahan se oli viime vuonnakin, että innostuin niitä herneenversoja kasvattelemaan. Tuli vaan vedettyä niitten suhteen vähän överit, enkä enää pysty syömään niitä ollenkaan, kun versoo jo korvista :)

      Betonikokeilut ei sittenkään menneet ihan niin pieleen kuin luulin. Veistelin sisämuoteista puukolla yläreunat ja sen jälkeen sain ne kiskottua irti. Ja ulkomuotit lähti, kun pari kertaa potkaisin pihalla :D. Sitä en kyllä tiedä, että mitä niillä ruukuilla teen, kun ne ei ole mitenkään järkevän kokoisia mihinkään tarkoitukseen, mutta eiköhän tää tästä vielä iloksi muutu. Hope so.

      Iloisiin kuulumisiin!

      Poista
    2. Oujee, mahtavaa, että ruukun teko onnistui. Sehän on pääasia! heh, ymmärrän tuon versojutun. Itsekin nimittäin vedin viime keväänä överit ja nyt kun laitoin niitä taas tulemaan, alitajuisesti mietin, että syötän nää muulle perheelle!! :)). Pakko oli silti laittaa itämään.

      Poista
    3. Kävinkin sulle kirjoittamassa, että kiitos kun kasvattelet, koska muuten täällä ei tapahtuis mitään. Nyt sain sun avulla potkittua itseni siemenkaupoille :)

      Poista
  23. Mukavan kuuloinen irtiotto arjesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se tosiaan oli, mutta ikävä kyllä, on jo yhden työviikon jälkeen ehtinyt unohtua. Tai sitten jotenkin masentaa ja on petetty olo, kun säätiedotuksissa luvattua auringonpaistetta ei vaan näy, eikä kuulu. Olis vähän Ilmatieteenlaitokselle asiaa :)

      Poista
  24. Teillä on ollut mukavan kuuloinen loma..ja tosiaankin tutuissa maisemissa. Viime viikonloppu oltiinkin mökillä ja tuolla rantapitkospuilla käytiin lenkillä. Myös Katinkulta on tuttu, sielläkin välillä lomaillaan..kivan monipuolinen paikka. Olipa hyvä tuuri,että pääsitte Timanttia huoneeseen. Ovat tätä päivää ja tyylikkäästi sisustettuja..Ja tosiaan upealla näköalalla! Kalajoella on kyllä monenlaista tarjontaa majoittumiseen. Mukavaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma oli kiva ylläri ja kun ei mitään keritty suunnitella, niin fiilispohjalta meni just niin mukavasti kuin yleensä muulloinkin. Ja kelitkin suosi niinkuin Kalajoella näköjään aina :). Tuntuu, että siellä paistaa ihan aina aurinko.
      Nyt kun on jo kohta pari viikkoa kulunut töissä, on loman hyvät vaikutukset ikävä kyllä kaikonneet ja nukun taas huonosti. Mutta onneksi aamuisin on jo niin valoisaa, että auttaa heräämisessä.

      Rantakallan visiitti oli lyhyt, eikä ehditty pahemmin huoneessa oleskella, eikä terassillakaan. Sinnekin paistoi niin ihanasti aurinko, joka jo lämmitti.
      Sisustustyyli siinä nimenomaisessa huoneessa oli sellanen vähän turhan luksus omaan makuun (viininpunaista ja mustaa ja koukeroista ja kristallikruunu..), mutta uusi ja siisti oli kuin mikä. Oli kiva yllätys päästä sinne ja muistin kyllä kehua ja kiittää henkilökuntaa niinkuin aina kun on aihetta :)

      Muistankin, että Katinkulta on myös teille tuttu paikka. Tuntuu ihanalta, kun tietää, että kesällä taas sinne päästään. Mutta hetki pitää vielä odottaa :)

      Poista
  25. Ihana loma teillä. Ei yhtään allergiaa täällä lumikuville, päinvastoin, mutakuvat kenkuttaa ja ottaa pattiin kun ei kunnon talvea tullut tänne meille...:( Ei ole tullut koskaan noilla paikoilla käytyä, mutta tälle eläinmäärälle hoitajan saaminen on kuin lottovoitto, että sitä ootellessa... Muuten voisin hyvinkin talvireissulle lähteä hiihtämään. Monot tosin pitää uusia ja ehkä noi 30 vuotta vanhat suksen reuskatkin... Vanhat Karhun Silverit mutta niillä on menty monta talvea vieläkin, vaan on ollut koira vetämässä tai sit ei koiran mielenkiinnon mukaan... Tänä talvena en päässyt kertaakaan hiihtämään.

    Hihitytti noi kaikki asuntovaunujutut... Ei ole mitään kokemusta, en edes osaa arpoa tykkäisinkö? Voisin tykätäkin. Sateella lukisin kirjaa ja söisin säilykkeitä viikon sisätiloissa. Telttailusta en tykkää yhtään, liian luonnonvaraista mulle. Eikä ajatus pestä hampaita samassa tilassa 10 tuntemattoman kanssa millään tavalla innosta asuntovaunuiluun... Kivaa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mulla on mennyt ihan ohi sellainen tieto, että teillä on paljo eläimiä? En tiedä, mutta en ole jotenkaan osannut ajatella.
      Ja voi vitsit, kun oliskin vielä vanhat kunnon sukset ja monot, mutta kun ei ole. Tuli varmaan hävitettyä siinä vaiheessa, kun hiihtäminen ei ollu ihan ykkössuosikkina listalla. Tai sitten ne vaan kului puhki (Muistelen muuten, että monoja käytettiin ihan talvikenkinäkin joskus lapsena. Silloin kun ei ollu huopatossukelit :)). En tykkää yhtään noista nykymonoista, kun ne on sellaset ihme kovat ja jäykät. Niinkuin hiihtäjäkin :D

      Aika hyvä suunnitelma sulle asuntovaunuiluun kumminkin. Sateen ropina vaunun katossa on meinaan hyvinkin rauhoittava. Paitsi jos sataa koko loman putkeen.. Silloin on vitsit vähissä. Ja varmaan säilykkeetkin :D. Jos joskus huvittaa kokeilla, niin vaunuja saa vuokrallekin. Eläimille sit vaan oma :)

      Ehti jo viikonloppu kulua pitkälle, kun olin eilen messuilemassa, mutta toivottelen hyvää sunnuntai-iltaa, kun muuta ei enää ennen ens viikkoa ole jäljellä <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi