Sivut

torstai 3. syyskuuta 2015

LIIAN VÄHÄN, SOPIVASTI, LIIKAA, ÖVERIT...?

Moni tuntuu tällä hetkellä pohtivan, mistä viimeaikojen hiljaiselo blogimaailmassa johtuu ja millainen postaustahti olisi sopiva, liikaa tai liian vähän.

No. Meikäläinen ei ole moiselle uhrannut ajatustakaan, mutta sen sijaan taannoinen sukkalöytö pisti miettimään, että jos vaatekaapin raivausta parista sukkakorista aloittaessaan löytää kätköistään 52 paria valkoisia varrettomia nilkkasukkia, niin onko se yhdelle ihmiselle liian vähän, tarpeeksi vai kenties jo himpun verran liikaa, ellei peräti nilkkasukkaöverit?? Kyseessä kun kumminkin on vain ne puhtaat sukat, joiden lisäksi kodin erinäisistä pyykkikoreista löytyy varmaan toinen mokoma niitä, jotka "menevät pesuun heti sitten kun ne puhtaat loppuu kaapeista...". Eli näillä näkymin noin seitsemän ja puolen viikon päästä sikäli mikäli golfkelit jatkuvat niin pitkään, että sukkia edelleen tarvitaan pari per päivä. Ilman että pitää turvautua värillisiin versioihin, joita niitäkin oli äkkivilkaisulta toistakymmentä paria. 

Huuuuh. Että näinkin pitkälle olen edennyt jo muutaman vuoden aloittamista vaille valmiina olleessa kodinraivausprojektissani. Enää on jäljellä koko muu vaatekaappi, liinavaatekaappi, eteisen kaapit, kellari, vintti, kellarin ja vintin portaikot, "siivouskomero" (johon on siivottu piiloon kaikki se, mikä ei enää mihinkään muualle mahdu), lipastot, olohuoneen kaapit, piharakennus....


Tästä ei vielä välttämättä pysty päättelemään, että oven takana asuu kaaos..


Suunnitelmissa ei ole mitään kevyttä kenttäsiivousta, vaan ihan todellakin raakaa raivausta. Pakko. Muuten ei mikään muu asia elämässä etene, koska pääkoppa on ihan yhtä sumppuinen kuin ympäristö. Enkä enää ikinä voi ostaa vaikkapa vaan haaveilemiani uusia lakanoita tai pyyhkeitä, jos en ensin hankkiudu vanhoista ja kauhtuneista eroon. Enkä myöskään pysty tekemään mitään mitä oikeasti haluaisin tehdä, ennenkuin olen hävittänyt ympäriltäni kaiken sen turhan, joka tällä hetkellä todellakin syö kaiken energian. (Juuri nyt haluaisin esim. valaa betoniruukkuja, osallistua keramiikkakurssille ja lasihimmelikurssille, olla ammattijärjestäjä, tehdä kesäkurpitsaranskiksia ja bataattihampurilaisia, sisustaa terassia, värittää, valokuvata, tehdä puutöitä, maalata ja tapetoida, ryhtyä kukkakauppiaaksi ja remontoida jo viime vuoden syyslomalla purkamani pikkuvessan..... Noin niinkuin joitakin ensimmäisenä mieleen tulleita mainitakseni).

Mutta mitä oikeasti teen? Mietin, että pitäiskö kumminkin vielä varmuuden vuoksi säästää muutamat sellaiset sukkahousut, joihin olen kiertänyt solmun sen merkiksi, että ovat jostain kohtaa rikki? Ihan vaan sillä, että jos vaikka kenkiä plankkailisin ja sitten niillä rikkinäisillä sukkahousuilla kiillottelisin....  Ja raskinko nyt kumminkaan heittää yhtään niistä kymmenistä iänikuisen vanhoista koti-T-paidoistani vihdoin ja viimein roskiin, vai veisinkö kumminkin ensin talliin vähän niinkuin väliaikaissäilöön, kun niitä autonpesuriepuja kumminkin aina tarvitaan, eikä niitä ole siellä ennestään kuin kolme täpötäyttä muovikassillista (ja voisin sitten katumapäälle tullessani hakea paidat sieltä takaisin..) Ei jumankekka sentään. Tätä menoa tulen ennemmin tai myöhemmin kaatumaan homman mahdottomuuteen valkoiset nilkkasukat jalassa. Huoh. Apuja on siis saatava, ja sitä varten kekkasin oivallisen kuuloisen verkkokurssin, jolle päätin toiveikkaasti osallistua (kun se kansalaisopiston himmelikurssikin alkaa vasta joulukuussa..). Mutta en uskalla sitä vielä sen enempää hehkuttaa ennenkuin näen, pystynkö sen avulla saamaan urakkaan jotain tolkkua ja vastauksia siihen, mitä oikeasti voi tehdä vanhoille videokaseteille, videoille, pleikkareille, pleikkareiden oheislaitteille ja kaikelle sille muulle tekniikalle ja tavaralle, jota on tässä vuosien varrella ollut niin kätevä kätkeä vintin liukuovien taakse.


Ulkoistin sukkien lajittelukeskuksen pihalle. Kori kerrallaan, ettei ahdistu..

Siihen asti pakenen edelleen heti työpäivien päätteeksi nauttimaan raittiista ulkoilmasta ja kauniista maisemista niinkauan kuin ilmoja ja sukkia piisaa. Kohta koittaa sekin aika, kun tulee niin aikaisin hämärää, että iltojen pelikierrokset voi unohtaa.

Jaa niin. Jos minulta kysyttäisiin, millainen on hyvä postaustahti, niin sanoisin, että se on sellainen, joka itselle parhaiten sopii :). Joskin rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että itse en kertakaikkiaan millään pysty lukemaan yhdestä ja samasta blogista esim. viittä postausta, tai edes neljää tai välttämättä kolmeakaan postausta viikossa, vaikka kuinka blogista tykkäisinkin. Se on vaan sula mahdottomuus, jos lukulistalla on vaikkapa sata kivaa blogia. Tarkoittaisi sitä, että viiden postauksen tahdilla luettavana olisi 500 päivitystä viikossa. Ja jos jokaisen lukemiseen ja kommentin jättämiseen menee vaikkapa keskimäärin 5 minuttia aikaa, niin siitä kertyvät 2500 minuuttia tietäisi vajaat 42 viikkontuntia pelkästään blogien äärellä. Sitä varten pitäisi jo jättää päivätyö, ja siihen ei ikävä kyllä ole varaa :).

Että näin, Ihan vaan pikaisesti piti pari riviä kirjuutella...


63 kommenttia:

  1. Sulla on kuule tosi kiva tapa kirjoittaa asioista. Mä niin tunnistan tuon tavaraähkyn, mulla tosin ei ole ihan noin montaa paria nilkkasukkia, mutta kaikkea muuta ylimääräistä kyllä löytyy, mielenkiinnolla siis odotsåan, mikä on tuo kurssi jolle osallistut ja oliko siitä hyötyä, mä nimittäin tarttisin epätoivoisesti sellaisen kurssin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kivasta kommentista Anu :).

      Ja pakkohan mun nyt sulle on kertoa siitä kurssista, koska se alkaa vasta tänä sunnuntaina, ja ehtisit vielä vilkaista, olisko se sellainen, josta innostuisit. Kyseessä on Sandy Talarmon "Unelmien koti"-verkkokurssi, jonka bongasin Suomen Ammattijärjestäjät Ry:n sivuilta. (Niinkuin huomaat, niin tässä oltiin jo tosimielellä hakemassa ammattiapua :D).

      Jos toimii yhtä hyvin kuin PH-dieetti, niin hyvä tästäkin tulee :). Ja vaikka vasta olen saanut vaivaiset sukkakorit ja vähän jotain muuta perattua, niin se tuntuu jo jotenkin hyvältä ja motivoi jatkamaan. Pistin vaan itselleni sellaiset rajat, että "saan" siivota vaan tietyn määrän tai ajan kerrallaan, ettei heti tuu raivausähky, joka lamaannuttaa ja homma tyssää alkuunsa. Käy ihmeessä kurkkaamassa sitä kurssin kuvausta. Vaikuttaa kyllä meille ähkystä kärsiville varsin passelilta.

      Poista
    2. Oi kiitos, mun täytyy käydä kurkkaamassa tuo kurssi, tarvetta ainakin olisi.

      Poista
  2. Voi, miten hauskasti kerrottu tavaraähky. Sitä on liikkeellä. Ja valkoisia nilkkasukkiakin.
    Minä pakkasin vanhoja, puhtaita pyyheliinoja ja lakanoita kassiin ja toimitin ne eilen Turun pakolaiskeskukselle. Siellä ne otettiin mielellään vastaan. Ja minulle tuli hyvä mieli. Vaan enemmänkin tekemistä kyllä riittäisi tuolla tavaramäärän saralla.
    Ja blogin kirjoittamisesta - kesällä taisi ilmestyä juttu kuukaudessa, saaristossa kun meni tiiviisti aika. Nyt olen yrittänyt ryhdistäytyä, ja tavoitteeni on kirjoittaa juttu/vko. Ja lukea muiden blogeja niin usein kun ehdin, ja vastailla silloin, kun asia tavoittaa/koskettaa.
    Reipasta syksyä ystäväiseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis voi että miten hyvä idea Tuulia! Kiitos tosi paljon siitä <3. Meiltähän täältä (vielä toistaiseksi) se vastaanottokeskus puuttuu, kun kaupunginhallitus vastikään äänesti sitä vastaan (josta johtuen tämä kylä onkin sitten saanut kuraa niskaansa oikein kunnolla tässä viimeaikoina...), mutta nyt oli tehty aloite, jossa asia otetaan uudelleenkäsittelyyn. Ja jos yhtään osaan ennustaa, niin kyllä kaiken painostuksen jälkeen ihan varmasti käy niin, että täällä se keskus on nopeammin kuin minä olen saanut kaappini siivottua. Mutta siis ihan varmasti otan sun innoittamana selvää, mihin niitä itselle tarpeettomia, mutta käyttökelpoisia ja toisille enemmän tarpeellisia tekstiilejä sun muita voi lahjoittaa. Ihan tuli tästä pelkästä ajatuksestakin jo paljon parempi mieli ja kevyempi olo.

      Ja ihan on sama bloggaustahti meillä. Jos tätä kerran kuussa kirjoittelua edes bloggaamiseksi voi nimittää :). Mutta voin kuvitella, että meri ja golfkenttä on vähän samanlaisia. Silloin kun siellä ollaan, ollaan tavallaan "muun maailman ulkopuolella" ja aikakin menee niin siivillä, ettei edes huomaa. Vaan syksyllä ehtii ja huvittaakin taas enemmän tämä sisälläolo ja kirjoittelu. Aikansa kutakin :)

      Ja kaikin puolin ihanaa syksyä sinulle myös <3

      Poista
  3. Hmmm...ei oo enää päivätyötä, mutta en kyllä siltikään meinaa ehtiä lukea (saati kommentoida) kaikkia kivojakaan blogeja.
    Mä taisin ulkoistaa itseni kunnolla toukokuussa pihalle (ilman sukkia), nyt on tosin pihaähky, joten sisäistin itseni kotiin jossa on nyt sitten sukkaähky villasukkien muodossa :/
    Muita sukkia mulla ei sitten juuri olekaan kun en tykkää käyttää, mutta siinä vaiheessa kun muu suomi istuu himmelikurssilla minä varmaan joudun pistämään villasukkakirpputorin pystyyn. Kyllä nitä nytkin menee, mutta kun pitää tehdä eri kokoisia ja -värisiä kuin valmiina olevat. Huoh.

    Muutot on muuten auttaneet kummasti tuohon tavaraähkyyn, sitä on menny aika noileesti niin kuranttia kuin epäkuranttiakin tavaraa pihalle (ja naapuri just tuumas, että kuinka sulla VOI olla kaapit noin tyhjät...yritin selittää, että siellä ne Lillassa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän se tässä just on, kun ei olla muutettu kertaakaan 22 vuoteen ja sinä aikana on jokunenkin sukka & tavara ehtinyt nurkkiin kertyä. Vaikka sitä on muka aina välillä pistänyt kiertoonkin. Huhhuh. Olen ihan lamaantunut pelkästä ajatuksesta, kun en edelleenkään tiedä, mistä aloittaisin raivauksen. Sieltäkö pahimmasta vai helpoimmasta päästä, kaapeista vai kaappien ulkopuolelta ja sillai...

      Mutta siis niinhän sitä sanotaan, että ihmisellä on aikaa kaikelle, mille haluaa. Tarvii vaan pistää ne mieluisat asiat tärkeysjärjestykseen ja näin kesäaikaan blogimaailma kyllä jää pakosti ulkomaailman jalkoihin. Ei vaan yksinkertaisesti huvita iltaisin kökkiä koneella, kun siellä on ensin viettänyt koko päivän. Vaan onneksi meillä on näitä sisä- ja ulkotilavaihtoehtoja niin, että voi välillä ulkoistaa ja välillä sisäistää itsensä :). Tai olla muuten vaan ihan pihalla.

      Voin sit tuoda sinne sun villasukkakirppikselle niitä mun lasihimmeleitä :D

      Poista
  4. Kuulostaa tutulta tuo sukka ähky ;) Tsemppiä sinne siivous puuhiin ja ainahan se on paljon hauskempaa kun voi ulkona järjestellä laatikoita kuntoon. Leppoisia loppukesän päiviä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa että sukkia löytyis teiltäkin :)? Meillä just vanhempi poika sanoi, että on "epistä, kun sulla on yksinään enemmän puhtaita sukkia kuin mulla ja iskällä ja pikkuveljellä yhteensä" :D. No niinpä. Jotenkin niitä tulee aina "varmuuden vuoksi" ostettua lisää samalla kun jossain sellaisessa kaupassa käy, missä justiin ne sukat on kolmen nipuissa tarjouksessa ihan siinä kassan vieressä :). Äskenkin meinasin jo ottaa yhden pinkan kaupassa käteeni, kunnes muistin, että jaa niin juu, niitähän jokunen pari jo olikin.

      Tänään sataa, mutta onneks on toi lasikuisti, jossa voi jatkaa lajitteluhommia sisällä, mutta ulkona..

      Ja kiitos niitä samoja sinne <3

      Poista
  5. Tunnistan tavaraähkyn oireita olevan myös täällä kodissa :)
    Mä tunnen ihan hirmuisesti huonoa omaatuntoa, jos en ehdi kommentoida kaikkia toisten postauksia. En muuten koskaan ole laskenut montaako blogia oikein seuraan, mutta aika montaa. Huomaan myös, että joskus työpäivien jälkeen en jaksa lukea kauhean pitkiä päivityksiä, väsymys voittaa bloggailun. Olet oikeassa, sellainen tahti mikä itselleen on hyvä saa luvan kelvata myös muille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla taitaa olla aikalailla kaikenlaista tuunaustavaraa :). Mutta siinä on hyvää se, että vastaavasti se, jonka vanhoja, alkuperäiselle omistajalle tarpeettomia juttuja olet kirpparilta ostanut, on saanut omaa mahdollista tavaraähkyään ja samalla mieltään kevennettyä :). Eli oot vähän niinkuin auttanut asiassa..

      Mullakin oli ennen tosi huono omatunto heti, jos en jostain syystä pystynytkään yhtäkkiä lukemaan kaikkia lukulistani (tai ainakin niitten kaikkien läheisimpien blogiystävieni) päivityksiä, mutta nyt olen onneksi päässyt siitä eroon ja älynnyt, että eihän siinäkään ole mitään järkeä, jos kaiken muun ähkyn ja stressin lisäksi ottaa itselleen stressin vielä vapaaehtoisesta ja kivasta harrastuksestakin. Kyllä täällä varmasti pärjäillään ilman meikäläistäkin :). Mutta aina kun on tilaisuus lukea, on myös tilaisuus kommentoida. Todella harvoin jää viesti jättämättä. Oikeastaan ainoastaan silloin, jos kovin moni on jo ehtinyt kirjoittaa sen saman, mitä olin itsekin meinannut. Tai jos ei muuten vaan irtoa mitään vähänkään järkevää sanottavaa justiin sillä kertaa.

      Syksyllä varmaan tahti taas kiihtyy monellakin, mutta pääasia, että fiilispohjalta tosiaan mennään. Oli kesä tai talvi tai jotain siltä väliltä :)

      Poista
  6. Kyllä on kaunis ja levollinen toi teijjän sisääntulo!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuuu. Kiitti Partapappa :). Toi on 8 vuotta sitten vanhan talon kylkeen tehty laajennusosa toi meidän sisäänkäynti ja eteinen sen takana. Ihan itte suunnittelin :). Tuli pakosti aika matala tosta lappeelta, mutta ei haittaa sisätiloissa, kun on sillai kalustettu. Tykkään itsekin, vaikka tää talo onkin kaikkien oikea kaikkien pienten ja vaatimattomien talojen äiti :). Sopii mulle. Tai siis meille.

      Poista
  7. Ihanasti kutsuu oven seutu sisään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Katja :). Kotiin on aina kiva tulla. Ja onneks kaaos ei ala heti ulko-oven takaa eteisestä. Jos ei avaa kaapinovia.. ;)

      Poista
  8. On tuota ilmassa täälläkin. Tavaranpaljoutta. 2 vuotta on tässä myyty yhtä sun toista ja voi ihme kun oli kiva luopua taas yhdestä mustasta liian isosta nojatuolista :)
    Muuttoa ollaan suunniteltu, juu vaan ajatuksenakin kauhistuttaa kun joka paikka on täynnä, huolimatta monesti viikossa UFF:n laatikkoon ja paperinkeräykseen viedyistä pusseista. Joka kalustetta ja tavaraa katsoessa/ohikulkiessa mietin voinko ottaa tuon mukaan, en, en en. Eli mihin sen laitan.
    Kuulemma eivät enää kierrtyskeskukseenkaan ota kaikkia sinne tarjottuja, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin polttaa pihalla, tai no tietysti iso lava kaatopaikalle. Kohta eivät sinnekään ota kaikkea...
    Sit toinen jarru on puolisko! Kysäisinpä, että mihinkähän laitettaisiin kaapillinen VHS-nauhoja- jospa niitä vielä katselis, onhan se nauhurikin tuolla jossain, joo-o. On niitä katseltu jo parikymmentä vuotta!
    Kirjat voi onneksi laittaa kuulemma paperinkeräykseen, kun ottaa kannet pois :D
    Kiitos kun meet kurssille, kerrohan sitten vähän vinkkejä, jos ois mullekin apua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huuuuh. Tutulta kuulostaa Emilie :). Musta alkaa tuntua, että se pitää kyllä niin paikkansa se, kun sanotaan, että ensimmäiset 40 vuotta ihminen haalii ympärilleen tavaraa ja seuraavat 40 koittaa päästä niistä eroon... Me ollaan nyt tolla eroonhankkiutumis- ja muutenkin vissiin ehtoopuolella :D. No ei nyt sentään, mutta kyllähän tää tavarapaljous ahistaa, kun ei tiedä mistä päästä aloittais ja mihin jatkais. Ja mitä ihmettä joku oikeasti enää tekee VHS-kaseteilla (joita meilläkin on kaapillinen)? Vai pitäiskö lähteä siitä, että hillotaan niitä kaapinperukoilla vielä seuraavat parikymmentä vuotta, niin alkavat jo kelvata museoon...
      Ainut video, jonka haluaisin pelastaa, on meidän häistä kuvattu sellaselle kasetille, johon (jo edesmennyt) anoppi oli ensin äänittäny niin monet Kauniit ja Rohkeat, että häävideota ei uskaltanut kunnolla koskaan edes katsoa, kun sai pelätä, että on jo niin ohkaseksi kulunut, että pätkähtää poikki samantien :D

      Katotaan miten kurssin kanssa käy. Että meneekö meikäläiselle verkko-oppi perille :). Mutta jos yhtä hyvin toimii kuin se neljän viikon puhdistuskuuri, niin sitten on asiat kuukauden päästä jo aika hyvällä mallilla. Tai alulla ainakin..

      Poista
  9. Hah! Pakko jättää kommentti samantien, vaikka munkin piti olla jo jatkamassa raivausta.;DD Sait taas mut niin hilpeälle tuulelle, että minusta voisit kyllä kirjoittaa hieman useammin.:P Mulla on ollut pitkästä aikaa kirpparipöytä, ja sen vuoksi on tullut hieman raivattua sekä vaatehuonetta, että varastoa, hieman keittiön kaappejakin. Ei mistään ihan kunnolla, vähän sieltä ja täältä. Siksi myös tuntuu, että kaikki on levällään. Niin ja mullakin on kaikkia tuollaisia ideoita esim. kursseista, joihin olisi kiva osallistua, mutten saanut ilmoittauduttua edes sille verhoilukurssille, jota ihan tosissani mietin...ehkä sitten ensi vuonna!;D

    Ihanaa loppuviikkoa Annukka ja hyviä kierroksia sinne kentälle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa niin se verhoilukurssi... Sen unohdin mainita :D

      On tää melkoinen savotta ja periaatteessa (siis todellakin periaatteessa vaan..) mulla on ihan selkeä suunnitelma siitä, että osan myyn fb-kirppiksellä, osan oikealla kirppiksellä, osan vien suoriltaan Pelastusarmeijan laatikkoon, osan heitän roskiin, osan säilytän ja järjestän.... Mutta kun en vaan yksinkertaisesti pääse sukkia pidemmälle yhtään minkään kanssa. FB-kirppikselle laitto on tyssännyt siihen, kun "ei ole kunnollisia kuvia niistä mitä aion myydä" "No mikset ota?" "Sanoppa se.... :D". Ja kaikenlaisia muka-syitä ihan kaikkeen. Ei voi valaa betoniruukkuja, kun ei ole sitä betonia, eikä oikein muottejakaan... "No mikset hommaa"? "No jos en justiin silloin satu olemaan betoniruukkutuulella, en muista koko asiaa ja jos en muista, en myöskään hoksaa mennä kauppaan. Ja jos taas olen betoniruukkutuulella, niin silloin ei varsinkaan voi lähteä betoniostoksille, koska intohan hiipuu siinä matkalla ja sitten on nurkissa betonia, muttei inspistä :D". Ja sitä rataa...

      Eiköhän niitä tekstejäkin taas tuu, mutta nyt olen joutunut suoltamaan niitä töitten puolesta niin paljon, että kirjoituskiintiö on tullut työpäivän aikana täyteen ja sen takia olen samantien kotiin päästyäni vetänyt ne kuuluisat valkoiset sukat ja golfkengät jalkaan ja painellut päätä tyhjentämään. Mutta jahka syksy kunnolla koittaa, niin taas viihtyy sisälläkin. JOS täällä olis silloin vaikka vähän siistimpää :)

      Ja kiitos sitä samaa Taina <3

      Poista
  10. No hei vaan sinne tavaraähkyyn ja terveisiä täältä himoraivaajalta! ;)

    Mulla ei tuollasia tavarakasoja ole enää missään, mikä on siis suorastaan harmillista välillä, koska raivaus on aivan ihanaa puuhaa. Mä joskus mietin, miksi se onkin toisille niin tuskastuttavaa myrkkyä kun mulle se taas on parasta mitä tiedän... Mun ehkä pitäis ihan oikeesti alkaa ammattijärjestäjäksi? Minusta kun vaan on niin kovasi paljon mukavaa ja myöskin helppoa laittaa tavaroita pois: jos ei jotain tarvii, miksi sitä säästää, kun voi vaikkapa laittaa sen kierrätykseen sellaselle ihmiselle, joka oikeesti sitä tarttis. Joka paikasta varmaan löytyy joku taho, jonne voi laittaa pieneksi käyneitä tai muuten vaan tarpeettomia vaatteita (esim vaikka puolet niistä sukista...): on noita pakolaiskeskuksia, työttömien keskuksia, Karjalaan meneviä keräyksiä, Hope-yhdistys (kotimaisille lapsiperheille, joissa hätää) tai sit ihan vaikka vaan se UFF tai kierrätyskeskus. Ja mikä ei mihinkään käy, sen suunta on sitten vaikka jäteasema, jossa voi vielä oikeaoppisesti kierrättää jätteet sinne minne mikäkin kuuluu. (Olen muuten ihan vakavissani harkinnut joskus myös kierrätysalalle kouluttautumista...)

    Sandyn juttuja olen joskus seuraillut, mutta kun ei niissä (tai muissakaan sen alan asioissa) ole mulle kerta kaikkiaan mitään uutta, kun toimin jo kaikella tapaa sillä lailla mitä ne ohjeistaa. Mä jopa tulin ostaneeksi jonkun Sandyn vihkosen, kun mä vaan niin rakastan sitä aihetta, mutta ihan turhahan se sit mulle oli... joten vippasin veks. Harmitti ehkä hiukkasen, että tulin siihenkin rahaa laittaneeksi... mutta mitä sitä miettimään, parempi vaan ottaa opikseen ja harkita seuraavan kerran vieläkin tarkemmin, tarviinko oikeesti ja ostanko.

    Tsemppiä sulle Annukka!!! Tai voithan sä vaikka kutsua mut sun avuksi raivaamaan. ;) Ei maksa mittää ja takaan, että tavara lähtee lätkimään... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä sulle vielä yksi osoite: http://arkijarki.net/ Kannattaa käydä tutustumassa. Siellä parhaillaan järjestellään kotia pala palalta. Luen sitä blogia mielenkiinnolla, vaikka edelleenkin täytyy sanoa, että en mä mitään organisointiohjeita kyllä ees tarvii. Mä vaan rakastan tota aihetta. =)

      Ja tuosta bloggaamisesta ja siihen kuluvasta ajasta sanoisin vielä sanasen. Mä en tarkoituksella pidä näkyvillä missään blogilistaa, siis sitä mistä näkee mitä blogeja mä luen. En halua siitä nimittäin paineita!! Mulla on lukijoita tällä hetkellä vissiin 268 ja jos mä lukisin kaikkien heidän blogeja vastavuoroisesti, en todellakaan ehtisi mitään muuta tekemäänkään. Mä en myöskään kommentoi kuin melko harvoin kenellekään. Mä tiedän, että on ihanaa saada kommentteja, ja kyllä mä kaikkiin pyrin vastaamaan, mutta vastailen sitten, kun on aikaa. Ei blogista voi eikä etenkään saa tehdä itselleen kauheaa velvoitetta!! Ja vaikka juuri kirjoitinkin, että karsin sitä omien luettavien blogien listaa, ja vaikka tosiaankin koen siitä aina pientä ahdistusta, että lopetan jonkun blogin lukemisen (että jos sille vaikka tulee paha mieli, kenen blogin laitan listaltani pois...), mä pyrin kuitenkin ajattelemaan, että mä en repeä kaikkeen eikä mulla ihan oikeesti ole todellakaan minkäänlaista velvoitetta lukea (tai kommentoida) yhtään kelleen, jos musta siltä tuntuu. Eli vaikka joku lukee mun blogia, mä en itse välttämättä lue vastaan hänen blogiaan, milloin mistäkin syystä.

      Sinä olet hirmuisen tunnollinen näissä asioissa käsittääkseni, eli luet vastaan kaikkia jotka lukee sinua, ja kommentoit aina kaikille ja vastaat aina kaikkien kommentteihin, vieläpä pitkillä vastauksilla - sellainen todellakin syö aikaa ihan kauheesti. Toki se on sinun valinta, mutta minä olen kaikista oman tunnon nipistelyistä huolimatta tehnyt päätöksiä, että en lue jos en lue, enkä kommentoi jos ei just nyt huvita tai ole aikaa. Enkä tosiaan pyytele keltään anteeksi, jos en ite kirjottele viikkoihin - en yksinkertaisesti koe olevani niin ihmeellinen ihminen, että joku kärsisi siitä, että just minä en nyt ole kirjoitellut... ainahan se on kiva kuulla, jos joku tykkää, mutta minusta joillain ihmisillä (enkä siis tarkoita nyt sinua!!) on ihan käsittämätöntä se itsensä koroittelu, kun koko ajan huudellaan että voi voi kun en ole ehtinyt kirjoitella ja nyt korvaan sen teille lukijoillleni ja pysykäähän kuulolla jne jne jne. Ja sit on vielä facet ja instat ja mitkä lie kaikki mahdolliset siinä lisänä... hohhoijaa, sanon minä!!

      Oho, tuli sit vähän enemmän sanottua kuin sananen... tämä aihe on vähän sellanen, että saa minut ns kuumaksi...

      Mutta siis edelleenkin tsemppiä sulle ihana Annukka, kyllä ne kasat sieltä häviää tavalla tai toisella! ♥ Silmät kiinni vaan ja antaa mennä... ;)

      Poista
    2. Kiitos kirjeestä Heli :).

      Ja jos huomasit, niin sun viimeiseen postaukseen kommentoinkin, että täällä tarvittais yks tietty Heli apuun, kun ei meinaa oikein muuten homma pyörähtää liikkeelle. Paitsi että heti kun sain ne sukkakorit perattua ja todellakin heitettyä ne solmulliset sukkikset (aattele kuinka pöljää tommonenkin, että merkkaa rikkinäiset, ettei erehdy luulemaan niitä ehjiksi, mutta ei silti heitä heti pois...) ja kauhtuneet kotipaidat roskiin, niin heti tuli jotenkin vapautuneempi ja kevyempi olo ja hirmu into jatkaa. Tänään otin vapaapäivän, kun on kesälomapäiviä vielä jäljellä ja aion käyttää sen pyykkikasojen setvimiseen. Sekä likaisten että puhtaiden. (Meillä on vissiin ihan liian isoja likapyykkikoreja, joissa on pohjimmaisena ihan varmaan kaikkea sellaista, joka on olut siellä jo niin kauan, että niitten riepujen (tai sukkien) olemassolo on jo ehtinyt unohtua... Mutta nyt aion penkoa ne pohjiaan myöten, pestä ne mitä pesen ja heittää varmaankin osan suoraan roskiin. En enää ala jokaista paritonta pieneksi käynyttä sukkaa tumpuloimaan).

      Uskoisin, että mullakin on ihan toimivat metodit itselläkin, mutta alkuun pääseminen on aina se vaikeus. Ja se, että kaikki tän talon tavarat ja vaatteet ja kengät ei ole mun päätäntävallassa, vaan joko yhteisiä tai jonkun toisen henkilökohtaisia. Joten en ihan diktaattorin ottein voi alkaa ilmoitella, että "tää lähtee nyt" vaan pitää ensin kysyä lupaa. Ja se tottakai vähän hidastaa hommaa (tosin eipä tässä oo tullut kiirettä muutamaan vuoteen pidettyä :)), kun en voi olettaa, että muilla olis aina just silloin aikaa tai mielenkiintoa raivaushommaan kun mulla itselläni on. Mutta hyvä tästä tulee. Koitan vaan nyt pistää itselleni sellaiset rajat, etten yritä tehdä liikaa kerralla, koska into kuolee herkästi siihen, kun ottaa liian ison urakan heti kärkeen.

      Susta tulis varmasti hyvä ammattijärjestäjä tai kierrätysalan ammattilainen. Hienotunteisuutta varmaan vaatii se järjestäjän homma, kun on kumminkin aika iso kynnys päästää joku ulkopuolinen kotiinsa, jonka kaaos ehkä jo valmiiksi hävettää. Että ihan ovelta ei vissiin voi kääriä hihoja ja alkaa raivaamaan tavaraa ovesta pihalle.

      Ja mitä tohon blogiasiaan tulee, niin laiskuuttani nyt kopioin tähän tosta sun tekstistä sen, mikä koskee just ihan sellaisenaan myös mua: " en lue jos en lue, enkä kommentoi jos ei just nyt huvita tai ole aikaa. Enkä tosiaan pyytele keltään anteeksi, jos en ite kirjottele viikkoihin - en yksinkertaisesti koe olevani niin ihmeellinen ihminen, että joku kärsisi siitä, että just minä en nyt ole kirjoitellut... ainahan se on kiva kuulla, jos joku tykkää, mutta minusta joillain ihmisillä on ihan käsittämätöntä se itsensä koroittelu, kun koko ajan huudellaan että voi voi kun en ole ehtinyt kirjoitella ja nyt korvaan sen teille lukijoillleni ja pysykäähän kuulolla jne jne jne. Ja sit on vielä facet ja instat ja mitkä lie kaikki mahdolliset siinä lisänä... hohhoijaa, sanon minä!!"
      Just niin :). Kyllä tää blogimaailma(kin) pyörii ihan mainiosti ilman meikäläistäkin. Teksti kerran kuussa näyttää viimeaikoina syntyneen, mutta kun tosiaan kirjoitan vaan silloin kun siltä tuntuu, niin näin se vaan on.

      Mulla on kourallinen lukijoita, enkä enempää kaipaakaan. Ja iloitsen siitä, että täällä saa ihan oikeasti vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa, eikä vaan kirjoittaa, että "Oi miten kaunis tyyny" :).

      Iloista perjantaita Heli ja viikonloppua kans <3

      Poista
  11. Tämä oli kyllä niin mainio postaus että on pakko jättää kommentti. Useamminkin jättäisin, mutta se on äärimmäisen hankalaa yöntunteina ipadilla (jota yleensä tuolloin käytän),sillä mies nukkuu pöytä-PC:n vierellä. Mulla sama ongelma kaikkien mainitsemiesi asioiden kanssa: tavaroiden raivaus, postaustahti ja aika lukea lempiblogejani. Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin kuule tosi iloiseksi, kun "näin" sut täällä Marita :). Ei sitä joka paikkaan tosiaan aika ja jaksaminenkaan aina piisaa. Mutta toisaalta kivaa, kun tietää, ettei ihan herkästi tuu sellaista tilannetta, että joutuis miettimään, että ei ole mitään tekemistä... Päinvastoin. Aina on jotain mieluisaa tai vähemmän mieluisaa puuhaa. Niistä vaan sitten voi valita sen, mikä just sillä hetkellä tuntuu tärkeimmäiltä ja käyttää aikansa siihen :). Tosin pakko myöntää, että siinä ajassa, missä pelaan kierroksen golfia, ehtisin tehdä jo paljon vaikkapa nyt tän turhan tavaran raivauksen eteen täällä kotona. Mutta olen nyt kumminkin päättänyt pysyä pihalla niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. On kumminkin tärkeä henkireikä mulle ja luonnon keskellä talsimisesta saa itselleen hyvää energiaa ja mielenrauhaa.

      Ihanaa syksyä ja todellakin oli kiva kun kävit <3

      Poista
  12. Meillä eletään täällä ilman keittiötä - kaikki keittiön tavarat ovat pitkin taloa ja uunia ja jääkaappia myöten - huomaan, että viihtyvyys on todella laskenut - (kosteusvahinko keittiössä) ja tiskataan kylppärissä - plääh !!! onneksi korjattavissa kuitenkin...tällä hetkellä siis tavaraähky iskee joka puolelta - tai siis keittiöntavaraähky :) vähän asian vierestä tämä, mutta olkoot. Silti ajattelen, että oikeasti kun on paikat kunnossa ja tavaraa mieluimmin vähän kuin paljon on kivempaa. Minä kyllä olen aika ronski poisheittäjä - joskus jopa katumukseen asti. Vaatteita minulla on naiseksi aika vähän - shoppailu kun ei ole lajini - mutta on sitä sitten aina jotain muuta liikaa :))) Noh- meillä on ainakin tämän rumban jälkeen keittiössä kaikki tavarat läpi käyty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas kurja uutinen tuo kosteusvahinko :(. Vesikin kun saa niin paljon harmia aikaiseksi. (Olen päässyt aika hyvin yli meidän viimekeväisestä tulipalosta, mutta aika ajoin näen sellaista unta, että meidän kellarissa palaa ja kun sammutan sitä hirvittävillä vesimäärillä, niin siitä seuraa vesivahinko... Mikälie ihme painajainen, joka toistuu. Toivottavasti ei kuitenkaan koskaan oikeassa elämässä).

      Voin hyvin kuvitella sen tilapäisjärjestelyjen keskellä elämisen ja tosiaan sen ei-toivotun, eikä edes itseaiheutetun tavarapaljouden (tai siis niiden olemisen siellä, missä niitä ei normaalist ole) tuottaman olotilan. Mutta onneksi se on välivaihe ja voisin veikata, että sitten kun sitä taas pääsee laittelemaan kaikkea paikalleen, siinä saattaa tosiaan jotain matkan varrella karsiutuakin. Ja sitä kivempaa nauttia keittiöstä, kun se on taas kunnossa. Ja kuiva..

      Eipä ole vaatteita mullakaan. Tai siis on. Just niitä iänikuisen vanhoja riepuja (ja niitä sukkia :)), mutta ei ikinä mitään käyttökelpoista päällepantavaa yhtään mihinkään tilaisuuteen (jos ulkoilua ei lasketa). Vissiin se suurin ahdistus tulee justiin kaikesta pieneksi ja vanhanaikaiseksi jääneestä, tai tosiaan siitä vanhentuneesta tekniikasta (kuten ne videot ja ekat pleikkarit jne), joiden suhteen olen vähän avuton. Että onko sellaisilla enää mitään virkaa missään? Toivottavasti joku taho löytyy (olen miettinyt, että kysyn vaikkapa sairaalan lastenosastolta tai jotain), koska en voi olla miettimättä sitä, että niihin on kumminkin eräitä satoja euroja (tai aikanaan markkoja...) kulunut ja sen takia vähän hiertää heittää roskiin. Mutta nää on onneksi näitä maallisia ja elämässä on muuten kaikki hyvin :).

      Toivottelen täältä tsemppiä sinne kaaoksen keskelle ja kaikkea hyvää siihen oheen <3

      Poista
  13. Heipat :)
    Hauskaa että painitaan saman asian kanssa samoihin aikoihin ja samojen henkilöiden kautta, tai tää nyt niin hauskaa ole...ahdistuksen puolella vielä toistaiseksi. Ja totta, mitään ei saa aikaiseksi kun ympäristö on kasoitettu, juu nou, kasa siellä toinen täällä, komeroista puhumattakaan. Keskilattialla vielä toistaiseksi on tilaa :P Sain juuri kaverilta lainaksi kirjan KonMari - siivouksen elämänmullistava taika...saas nähdä mitä siitä seuraa!?! Mutta lasihimmeli mulla on jo tehtynä :D tsemppiä meille! -tuija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas vaan, kuinkas sattuikin :D. Oliskohan meillä päässeet kasat tosiaan siihen pisteeseen, että nyt ei enää pikku hifistely auta, vaan pakko oikeasti pöyhiä pinkat vähän pintaa syvemmältä. Muuten on kohta keskilattiakin pois käytöstä. Maton allehan on jo kaikenlaista lakaistu :). Ei vaiskaan. Ei ihan sentään. Kai... (en oo vähään aikaan tarkistanut..)

      Mun vaatekaapille ainut oikea ratkaisu olis dynamiitti :D. Räjäyttäisin mieluusti kaikki vanhat ja kuluneet pois ja sitten ostaisin jonkun asiantuntijan neuvomana vaan ne viis tai kymmenen vaatekappaletta, joita vois sit näppärästi yhdistellä keskenään ja aina olis asialliset pukimet joka lähtöön. Hehhee. Oikeasti en edes usko, että tommonen on mahdollista. Mutta mikä tahansa olis parempi kuin se sata sukkaa korissa-vaihtoehto.

      Tosta KonMarista luin jostain, mutta jätän ne taiat nyt vielä kokeilematta ja katson ensin tän kortin, joka on ihan kohtsillään kääntämistä vaille valmis. Sunnuntaina alkaa se verkkokurssi.

      Elämänmullistavaa viikonloppua meille nyt näin ens alkuun :). Ja jos keksit jonkun tahon, mihin voi lahjoittaa esim. lakanoita ja pyyhkeitä, niin vinkkaa mullekin pliis. Niin mielelläni hankkiutuisin niistä eroon, jos joku vaan tarvii. Kirpparille en niitä aio viedä.

      Poista
    2. Juu pitikin vielä "lisäkaneetiksi" sanoa että mitään, siis EI MITÄÄN vaatekappaletta saa heittää enää roskiin, ei rikkinäistä tai paritonta sukkaa, ei alushousuja...(hmm, no tästä ehkä vähän luistaisin), kun meillä on nykyään tuo aivan mahtava Texvex, jonne saa ja toivotaankin kiikutettavan kaikki tekstiili. Puhtaana kyllä, mutta muu epäkuranttisuus ei ole haitaksi, he lajittelevat ja ohjaavat eteenpäin hyötykäyttöön. Esim. imeytysmattojen valmistukseen. Sinne voi viedä myös vanhat kengät, menevät pääosin poltettavaksi, joten puhtaus ei liene niissä niin oleellista.

      Nyt voi kuulostaa siltä että vaahtoan, mutta on niin ihanaa kun ei tarvi heittää vaatteita roskiin. En ennen kyllä oikein uskonut tohon konseptiin, mutta tuttava oli siellä töissä, joten nyt mulla on parempaa tietoa! Ja usko pois olen erinäisiä jätesäkillisiä sinne toimittanut, onneksi on perheessä tuo kuljetusalan ammattilainen niin hoituu sekin puoli keposesti :P

      Pyyhkeistä tuli mieleen löytöeläinkodit, joissa niitä ainakin kaivataan. Veikkaan kyllä, että Texvexin kautta menee myös sinne. Ja ihan ihmistarpeeseen, jos on hyväkuntoisia.
      - kyllä nyt taas maailma pelastuu ja me sen mukana!

      Poista
    3. Parittomat sukat jo ehti mennä :). Ja jokuset aluspökät sun muut, kun ei anna luonto periksi "esitellä" niitä muille :).
      Mutta siis juu. Kiitos ihan tosi paljon tosta vahvistuksesta sille TexVexille. Kun vielä löytäisin sen jostain. Eli saiskos vielä pliis vinkkiä sijainnista tai vaikka puhelinnumuerosta :)? Netistä koitin etsiä, mutta sieltä sai sellaisen kuvan, että lomailee edelleen tai jotain, eikä kyllä ollut mun mielestä yhteystietojakaan. Kovin mieluusti kun sinne vaikka tältä istumalta kiikuttaisin tähanastisen saaliin. (Pari isoa pahvilaatikollista niitä lakanoita ja varmaan yks laatikollinen ainakin tulee pyyhkeitä, kunhan saan ne pesun jälkeen kuiviksi.

      Kyllähän tästä ihan pakosti hyvä mieli tulee, kun korvienväli selkiytyy sitä mukaa kuin koti. Ja jos joku vielä oikeasti pystyy vielä käyttämään sitä mitä itse ei enää tarvi, niin aina vaan kivempaa :). Mutta nyt oon niin puhki tän päivän urakasta, että taidan vetää ne kuuluisat nilkkasukat jalkaan ja häippästä arvaat kyllä minne :)

      Kivaa viikonloppua ja ollaan yhteyksissä joskus muutenkin kuin näin koneen välityksellä :)?

      Poista
    4. Sinne vain kohti edellistä opinahjoa, samalta tieltä löytyy, on opasteet. Avoinna ma-ti 8–15.30 ja pe 8–14, p. 040 1596303. Linja-autoasemalla myös toimipiste (tän aukioloa en tiedä), mutta helpompi viedä tuonne isompiin tiloihin.

      Ja juu ehdottomasti ollaan yhteyksissä, kyllä siihenkin vielä tilaisuus koittaa :) Ja oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua! :D

      Poista
    5. Miljoonat kiitokset tästä! Et uskokaan, paljonko tää helpotti tätä hommaa. Nyt käy suorastaan kuin tanssi (paitsi etten osaa tanssia :)), kun tietää, että on paikka minne viedä kaikki. Ihan superia oikeesti!

      Poista
    6. Jeps :D ja helpotan sun hommaa vielä siten, että paikkahan on siis auki ma-to 8-15.30, eikä ti, tuli tuplaten lisää roudausaikaakin :)

      Poista
  14. Se on just toi kun kaikkee voi vielä tarvita ja aika tavaran kaupittee :)
    Minä olen taitava hukkaamaan asioita, nyt on kadoksissa yksi uunipelti. Tuo on kyllä totta, että kaaos syö energiaa, joten yritetään järjestellä itsemme toimeliaiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Ei tiä, jos joskus tarttee :). Enkä edes ole mikään hamsteri (omasta mielestäni tai ainakaan tietoisesti siis). Sitä ylimääräistä vaan on näiden tässä talossa asuttujen 22 vuoden aikana vaan kertynyt nurkkiin. Ja niin kauan kuin sille kaikelle tarpeettomalle on ollut vähänkään järkevää säilytystilaa, asian kanssa on voinut elää, mutta nyt kun alkaa joka komerosta tippumaan tavaraa päälle, kun ovea vähänkään varovasti raottaa, niin on alkanut kokolaila ahistaa.

      Vai että on uunipelti hukassa :D. Mulla on yks hame, jota en taatusti ole riisunut päältäni missään muualla kuin näiden seinien sisällä, mutta se on vaan kertakaikkiaan lakannut olemasta. Ja tottakai se on JUST se ainoa, jota käyttäisin, jos tietäisin missä se olis... Hehhee. Oikeasti en käyttänyt sitä juuri ennenkään, mutta nyt kun se on heittäytynyt näkymättömiin, alkoikin kiinnostaa.

      Kyllä tästä vielä hyvät energiat tulee. Tarvii vaan pitää rajat raivauksellakin, ettei tuu haukattua liian isoa palaa kerrallaan. Se lamaannuttaa ja hanskat tippuu ennenpitkää lattialle :)

      Poista
  15. Juuri selvittelin sukkahousu-/sukka-/ ja legginsilaatikot:-) hohhoijaa hirveesti kamaa:-) Niin ja alusvaatelaatikon selvittelin myös

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan on samat meiningit siellä siis :). Kiva kuulla. Vaikka eihän tää nyt välttis niin hirveän kivaa oikeasti ole, että on päästänyt kaiken tähän pisteeseen, ettei sukkalaatikko enää mee kiinni muuten kuin hirveällä voimankäytöllä :D. Paitsi että nyt menee, kun on siivottu. Ja ne sukkahousut ja leggingsit ja alusvaatteet.. Aika monta muovikassilista päätyi roskiin, kun en aatellut niillä alusvaatteilla sentään sen paremmin kenkiä kuin autojakaan ruveta kiillottelemaan :). Ihmeen kauan sitä on tullut niitäkin kaapissa hillottua, vaikka ihan hyvin tietää, minkälaiset pökät on kiva vetää jalkaan ja mitkä ahdistaa niin, ettei niitä tule ikinä käytettyä.

      Jatketaanhan hommia, niin saadaan tilaa hengittää :). Kivaa viikonloppua ja oli kiva kun jätit viestin.

      Poista
  16. Liityin just lukijaksesi kun sattumalta eksyin blogiisi.
    Nauraa hirnuin kirjoituksellesi, on niin suoraan kuin minunkin elämästäni. Kun nääs tykkää askarrella ja entisöidä huonekaluja, joskus ommellakin niin kaikkea "tarpeellista" täytyy olla varastoissa, jos se inspiraatio iskee niin on heti materiaalia mistä värkätä. Ja sitä materiaaliahan on...Mies kiroaa kun ei löydä autotallista mitään, ulkorakennuksen joka nurkka pursuaa tavaraa, kellari täyttyy ja ollaan varmaan eka perhe, jonka ullakko tippuu niskaan...
    Pitäis raivata ja järjestellä, mutta kun se on niin vaikeeta heittää mitään pois. Ois kai se ryhdistäydyttävä tai sit alettava ihan hillittömästi askartelemaan ja tuunaamaan kaappeja ja tuoleja...kun ei noi palkkatyöt ois haittoina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oujee. Olipas kivasti eksytty :). Lämpimästi tervetulloo tänne ennestään mukavaan porukkaan!

      Sulla kuulostais olevan asiat sillä mallilla, millä itse toivoisin omienkin olevan. Tavallaan siis :). Mulla kun on tällä haavaa vaan kaikenlaisia ideoita siitä, mitä olis niin kauheen kiva tehdä (jos tosiaan unohdetaan palkkatyön aiheuttamat haitat ;)), mutta kun ei oo materiaalia mihinkään kivaan, kun kaikki paikat on täynnä kaikkea ei-kivaa. Tai siis sellasta, mikä ei just nyt huvita kun just nyt huvittais kaikki muu kuin se mihin sitä matskua löytyis :D. Ei oo puutavaraa, kun huvittais rakennella, eikä sitä betonia, kun huvittais valaa niitä ruukkuja ja sillai... Sopii tietty kysyä, että miksen hommaa, mutta eihän sitä silloin muista hommata, kun ei just satu olemaan betoninvalanta- tai puuseppätuulella :). Ja sit kun on, ei huvita mennä kauppaan.. Huuuh. Mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Tai ainakin jotain...

      Kivaa kun sun elämä kuulostaa niin tutulta. Mutta en kylä haluais lukea lööpeistä, kuinka "Perhe jäi ullakon alle". Että jos vaikka sen verran kumminkin raivais, ettei satu mittään...

      Iloista viikonloppua! Varmaan tässä projektin mittaan tulee täällä ääneen tuskailtua homman etenemistä. Tai etenemättömyyttä. Luotan kumminkin tohon ekaan... Pakko :)

      Poista
  17. Tavaraa tosiaan nurkat ja varastot täynnä, mutta kun ne ovat ovien takana, ovat silloin myös muka "poissa mielestä".
    Pitäisi ryhtyä tuohonkin hommaan.
    Kerran tyhjensin koko huoneen (pihahuoneemme) soitin kierrätyskeskuksen miehet paikalle ja he veivät kaiken, siis ihan kaiken. Aikaa meni rapiat 15 min.... rahaa en tuosta toki saanut, mutta en joutunut mitään itse maksamaankaan. Aika näppärää. Enkä mitään tavaraa sieltä ole kaivannut. Toki siis otin sieltä ne tärkeimmät ja käytetyimmät jutut ensin pois.

    Sinulla sukkia, minulla keittiöpyyhkeitä, aivan tolkuttomat määrät. Niistä en ole vielä raaskinut luopua, suurin osa on perittyjä, pellavaisia. Mutta onhan liika liikaa pellavaisissakin.

    Ja vielä tästä postaustahdista, olen niin omaan napaan tuijottelija, että postaan silloin, kun ehdin ja jaksan. Välillä useammin ja välillä harvemmin. Ja kun tämä bloggaus on minulle silkka harrastus ja muistikirja, niin en todellakaan ota päivittämisistä tai kirjoittamisista mitään painetta.
    Samalla tavalla myös luen blogeja, välillä todella intensiivisesti, miettien, että miksei kukaan voi kirjoittaa mitään ja välillä sitten taas on pitkiäkin aikoja, etten ehdi lukea postauksia ollenkaan.

    Ihanaa kevättä sinulle ja raivausvimmallesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli pikku katko tähän hommaan, kun sattumoisin mun megapitkä vastaus häipyi huolimattomalla napin painalluksella taivaan tuuliin. Mutta nyt olen taas ihan cool ja koitan kirjoittaa kaiken suurinpiirtein alusta.. Paitsi etten muista puoliakaan.

      Olen vähän (paljon) kateellinen tollasesta kierrätyskeskuksesta. Sellasta ei tästä meidän pikkukylästä löydy. Ihmettelen kyllä, kun ihan varmasti semmoselle olis tarvetta puolin ja toisin. Mutta kun ei ole, niin ei ole. Vaan sekin ilahdutti ihan älyttömästi, kun anonyymi-Tuija (joka oikeasti on ihan tuttu :)) tuolla ylempänä kirjoitti, että täällä on nykyään sellanen poistotekstiilien kierrätyskeskus, jonne voi viedä ihan mitä vaan. Jihuu. Nyt lähtee samantien sen tuhannen lakanaa ja pyyhettä siihen suuntaan. Voi jestas, mutta että semmosiakin sekalaisia saunapyyhkeitä voi nurkissa olla paljon ilman että tietää niitten olemassaolosta mitään. Kun ei niitä koskaan käytetä sen takia, että olen niin niuho sen suhteen, että pitää naulakossa olla kaikilla samanlaiset. Miehiä se ei näyttäis haittaavan, vaikka yhdellä on Roope Ankka ja toisella Pokemon ja kolmannella Tasmanian tuholainen :D. (Kaikkia löytyy...). Yhden kopallisen jätin sellasia toisaikasia saunailtapyyhkeitä kumminkin talteen. Siitä voi ottaa kun lähtee poikain kanssa johonkin saunomaan, eikä mielellään tarvi tuoda takasin...

      Mutta siis ne sukat on mulle mysteeri. En todellakaan tiennyt omistavani niitä ihan niin paljon. Ja silläpä olenkin vähän joka kauppareissulla ostanut siitä "ota 3, maksa 2"-tarjouskorista pari pinkkaa varuiksi aina mukaan, jos vaikka vanhat on loppu :D. Juu ei ole. Mutta arvaa vaan millä aion palkita itseni sitten, kun tää projekti on kunnialla ohi? Jollain sellasella, mitä meillä ei ole yhtään ja josta haaveilen, elikkäs keittiöpyyhkeillä ja nimenomaan pellavaisilla :D. Ja tää on totta.

      Samat sanat myös tohon blogiasiaan. En millään uskalla ääneen luvata, että tihennän postaustahtia niin, että saatan joskus jopa kaks juttua kuukaudessa kirjoittaa :). Ei voi koskaan tietää, huvittaako vaiko eikö huvita :).Fiilispohjalta siis jatketaan.

      Ja juu. Kiitos samoin oikein ihanaa k e v ä t t ä sulle kans :D. Voipi olla, että raivausprojekti siihen asti kestää. toivottavasti ei kumminkaan.

      Kaikkea mukavaa toivottelen sinne sanikka-ämpäreiden pariin <3

      Poista
  18. Hih hauskaa sukkameininkiä! Nyt roskiin vaan ne reikäiset tai meidän tytöt kyllä askartelee kaikista sukista jotain eläinhahmoja, joten hukkaan ei mene nekään poloiset.

    Luulen että omalla kohdalla on vaihe, että postailu joka pv tuntuu oikein hyvältä. Olen kotiäiti, joten aikaa tälle rutiinille kivasti on kuitenkin ja siitä on tullut osa arkirytmiä. Kirjoitan paljon eri aiheista ja on vain luonnollista että samat henkilöt eivät millään voi kiinnostua kaikista aiheista joita kirjoitan. Kivaa on kuitenkin, että ajoittain käydään ja sinun kommentit ovat aina suuri ilo, kun niitä tulee. Olet pikkuserkkuni Arkista hyvää ja minun yhteinen suosikki. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli pikku raivaustauko tähän väliin, kun lähti innostus niin sanotusti sukista :). Ja kolopalloilemaankin piti keritä, kun syksyn viimeisiä peliviikonloppuja viedään. Ehkä tosin tänään olis kannattanut pysyä ennemmin kotona ja tehdä jotain hyödyllistä, mutta tulipahan ulkoiltua taas (oli kisa, jossa pääpalkintona olis ollut pelimatka Espanjaan, mutta ei tarvinnu ny lähtee :). Ihan saa sukkalaatikoita pöyhiä kotona kaikessa rauhassa..)

      Mutta siis juu. Voisin hyvin kuvitella, että itsekin tositosi mielellään kirjoittelisin kerran päivässä, jos olisin kotona. Olis samalla vähän niinkuin töissä, vaikkei kumminkaan. Mutta sellanen säännöllinen päivärytmi olis mullekin hyvästä. Kuulostaa kivalta tommonen, mutta ei auta nyt, kun ei tullu sitä Eurojackpottiakaan, eikä ukkeli luvannu ruveta tekemään pidempää päivää omissa hommissa, joten täytyy nyt sit vaan kai huomennakin taas sinne töihin mennä :). Ei vaan. Oikeasti en valita, vaan meen mielelläni.

      Toivoisin, että ehtisin postailla kerran viikossa ja varmaan ehdinkin sitten taas, kun kolopallokausi loppuu. Vaikka tuleekin muuta liikuntaa tilalle, niin sellasia tuntimääriä ei millään saa jossain jumpassa tai salilla kulumaan kuin mitä golfkentällä tallustaessa menee. Ja matkat siihen päälle. Mutta ans kattoo ny. Tarvii aina tulla se kirjoitus-inspis. Ja se ei pyytämällä tuu, mutta sitten kun tulee, on pakko päästä heti koneelle syytämään ajatukset tänne.

      Kiitos kun saan olla yksi sun ja Maaritin suosikeista. Ja samat sanat teille <3

      Poista
  19. Postaustahdista puheenollen, osallistuin hiljattain Mondon matkakirjoittajakurssille, jossa kokenit matkabloggari Marinella Ruusunen sanoi, että yksi päivitys vkossa on ihan sopiva määrä matkabloggarille. Huh, helpotti..koska olen viime aikoina postannut vain kerran viikossa. Mieluummin postailisin kahdesti viikossa ja siihen pyrinkin jatkossa, jos vaan on aikaa. Lisäksi hän sanoi(vai olikohan se joku muu, no joka tapauksessa), ettei mikään pakota bloggaamaan reaaliajassa tai tekemään postauksia siinä järjestyksessä, kun postattavat asiat ovat tapahtuneet. Taas helpotti...No juu, oikeastihan sitä tietenkon voi tehdä ihan niin kuin huvittaa, sitä vaan kehittelee ihmeellisiä sääntöjä itselleen ihan huomaamattaan! Itse en koskaan bloggaa matkojen aikana (ainakaan toistaiseksi), minusta on mukavampi blogata jälkeenpäin kotoa käsin ja palata vielä matkan tunnelmiin.
    Hyvää viikonloppua Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran viikossa olis mulle hyvä. Ja parhaana kaks. Nythän tätä mun "blogia" ei voi oikein parhaalla tahdollakaan blogiksi edes nimittää. Ennemminkin tää on joku tällanen hidas hämäläinen päiväkirja :). Mutta on mitä on. Kirjoittelen kun siltä tuntuu ja ehdin ja jos ei tunnu tai en ehdi, en edes yritä. Väkisin vääntämällä kun ei mitään synny. Eikä semmosta ole kiva lukeakaan, koska paistaa läpi se "pakko".

      Matkapostaukset on sillä tavalla (tai siis ainakin sillai itse ajattelen) kiitollisia, että ne voi pilkkoa pienempiin osiin. Tai ainakin itse voisin kuvitella, että tekisin jostain reissusta sellaisen "jatko-ositetun" tarinan, jonka vois kirjoittaa matkan jälkeen valmiiksi, mutta jakaa sitten ajastuksilla useammalle päivälle. (Sanoo hän, joka ei ole koskaan ajastanut yhtään mitään, eikä edes tiedä, osaisko :D).

      Josko tässä tää omakin into istua koneen äärellä myös vapaa-aikana taas ottais tuulta allensa, kun illat pimenee niin, ettei enää tosiaan kolopalloilemaan kerkiä ja siitä vapautuu mooooonta tuntia viikossa aikaa kaikkeen muuhun. Mutta vielä en oo valmis vaihtamaan. Sukkia kylläkin, koska niitähän piisaa :D

      Nyt kerkis viikonloppu jo niin pitkälle, että pakko toivottaa jo mukavaa alkua seuraavalle ja kiva kun taas poikkesit.

      Poista
  20. Itsellä on tuota hamsterivikaa ja tulee säästettyä kaikkea ajtuksella, että sitä voi hyödyntää johonkin vielä tai tuunailla, vaikka aivan uuteen käyttötarkoitukseen... Ja silloinhan sitä tavaraa kertyy. :/ Kesällä tein rankan siivousprojektin sisätiloissa ja ulkorakennuksissakin. Nyt on ollut kyllä helpompi hengittää, kun tajuton määrä tavaraa on karsittu nurkista pois. Ja vielä ainakin olen pystynyt olemaan todella kriittinen uuden tavaran keräämiseen. Tulee kyllä mietittyä, että mihin senkin laittaisin. Ja yleensä hamstraukset jää tekemättä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nimenomaan sitä "tilaa hengittää" itsekin kaipaan. Eikä sitä tuu ikinä, ellen nyt vihdoin ja viimein lopeta sitä iänikuista hohhailua ja harmittelua siitä, kuinka täälläkin on tämmönen tavarakasa ja täällä tämmönen ja voi että sentään, mihin tän kanssa oikein joutuu. Ja hassuinta tässä on se, että oikeasti en keräile, enkä ostelekaan mitään. (Jos unohdetaan ne sukat, joka sekin on tapahtunut ihan vahingossa :)). Päinvastoin. Mietin toooosi tarkkaan, jos jotain tekee mieli, että mihin sen laitan ja olisko mulla kenties ennestään kaapeissa jo jotain vastaavaa. Mutta silti sitä vaan näköjään kaikkea kertyy, kun 22 vuotta asuu samojen seinien sisällä :). Lähinnä mua rassaa kaikki sellainen, mistä en oikeasti tiedä, että mitä niille voi tehdä. Lähinnä se kaikki vanhentunut tekniikka (videot sun muut) on sellasia, etten tiedä, mihin ne voi viedä niin että niistä joku vielä hyötyis. Ihan kaatikselle kun ei raskis sentään heittää.

      Mutta ehkä se tästä selkiintyy ja alkaa taas ajatuskin kulkea paremmin, kun ei tarvi ahdistua kasoista ja tursuavista kaapeista.

      Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa tähän samaan syssyyn!

      Poista
  21. Hamsteri asustelee täälläkin, mutta tänä vuonna tulee vielä pakkorako raivaukseen :) Pitäisi jo varmana aloitella, mutta kun on muuta kivempaa tekemistä, niin kuin varmaan tuhansilla muillakin :)

    Luin muuten näppärän vinkin viikolla vaatekaapin siivouksesta, taitaa se sopia kaikkeen muuhunkin. Tee kolme pinoa vaatekaapin sisällöstä: käytettävät, ehkä käytettävät ja ei lainkaan käytettävät. No viimeisen pinon sitten kiikutat kiltisti joko kierrätykseen tai roskikseen. Pinon kaksi laitat laatikkoon, suljet laatikon ja laitat vaikka teippiin päivämäärän milloin suljit laatikon. Jos kuukauden päästä et ole avannutkaan laatikkoa, et siis tarvitse laatikon sisältöä. Jos haluaa olla itselleen armollinen, voi antaa enemmänkin aikaa kuin kuukauden :). Ja se eka pino menee luonnollisesti takaisin vaatekaappiin.

    Mukavia ulkoiluhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ulkoilut tältä päivää ulkoiltu ja tappiokin jo nielty, vaikka alkuun vähän ottikin pannuun. (Olin pelaamassa kisaa, jossa olis ollut palkintona pelimatka Espanjaan, mutta niin vaan menin hyvän alun jälkeen tunaroimaan niin, ettei tarvi ny lähteä kotoa mihinkään. Ihan saa sukkakasoja siirrellä paikasta toiseen :))

      Sukat on varmaan ainoa, mitä on tullut hamstrattua. Ja sekin on tapahtunut ihan huomaamatta. En oo itse tiedostanut asiaa. Muuten olen tosi nihkeä ostamaan yhtään mitään, kun todella todella harvoin edes löydän mitään sellasta, mitä haluaisin. Ja jos löydänkin, niin mietin tosi tarkkaan, että onko mulla sille paikkaa. (Ja nythän vastaus siis on selvä, eli ei ole :)). Silti sitä kaikenlaista on vaan nurkkiin 22 vuoteen kertynyt ja nyt on kyllä ihan pakko hankkiutua kaikesta turhasta eroon tai en enää ikinä voi edes harkitakaan mitään uutta tänne.

      Olisko toi se KonMari-systeemi toi "laatikkoleikki"? Luin samaa. Pahoin vaan pelkään, että jos yhtään mitään hilloan siihen "ehkä"-laatikkoon, niin kumminkin tulee kiusaus ottaa jotain takaisin kaappiin. Oikeasti paras ratkaisu mulle olis räjäyttää vanha kaappi taivaan tuuliin ja hommata sellainen tilalle, jossa on vain muutama vaatekappale, joita oikeasti voi myös käyttää. Nykyisiä kun ei voi.

      Leppoisaa sunnuntaita!

      Poista
  22. Kääk, piti ihan tarkistaa: Mun syötteenlukijassa on 139 tilausta… Tosin ei kaikki blogeja, joitain sivustoja myös, joiden päivityksiä seuraan. Silloin kun seuraan. Ei tosiaan kykene kaikkia edes lukemaan päivätasolla, saatikka kommentoimaan. Ja on päiviä, jolloin en lue mitään. Vain murto-osa on sellaisia, mistä luen kaikki kirjoitukset ennemmin tai myöhemmin (esimerkiksi sun postaukset <3). Joka kolkkaan ei vaan pysty repeämään, vaikka tahtoiskin :)

    Turnauskestävyyttä sinne! Ai hitsit, miten huisa sukka-kotivara sulla on! Hih. Jos itseä vaivaa, niin yksi laatikko tai hylly kerrallaan raivaus tuo iloa, silloin kun ehtii :) Älä ny kuitenkaan liikaa itseäs ruoski <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei pysty millään kykenemään :). Ja mulle ainakin välillä tulee sellasia kausia, että jos oon pitkään syystä tai toisesta pysytellyt pois koneelta (tarkottaa siis suomeksi lomaa :)) ja pitkän tauon jälkeen avaan sen, ahdistun pelkästään lukulistalla näkemästäni postaustulvasta niin, että laitan suosiolla kannet takaisin kiinni :). Tulee jotenkin sellanen riittämätön olo, että ei millään voi alkaa kahlata kaikkea läpi vaikka haluaiskin. Ja toisekseen sen takia, että itse ei ole saanut aikaiseksi tekstinpätkääkään. Niitä kun tulee jos on tullakseen ja ei jos ei. Koskaan ei voi etukäteen tietää :).

      Sukkakotivara tuli mulle ihan puskista. Oikeesti olen luullut, että mulla ei ole tarpeeksi just niitä nimenomaisia varrettomia sukkia ja sen takia on niin helposti tullut napattua aina sellanen "ota 3, maksa 2"-tyrkky mukaan, jos on sopiva tarjouslaatikko sattunut kohille. Mutta mitään muuta en sit olekaan ostanut varmaan vuosikausiin. Tai siis vannomatta paras vissiin sekin, koska voi olla, että kohta joku uus kätkö paljastuu ja jään itse itselleni kiinni piilo-hamsteroinnista.

      Laitoin just tollaset "ei liikaa kerralla"-säännöt itselleni, ettei käy niinkuin aina tähän asti, että tulee haukattua liian suuri raivauspala kerrallaan ja iskee lamaannus ja sen jälkeen hanke haudataan taas määräämättömäksi ajaksi. Nyt lopetan aina siinä kohtaa, kun tekis mieli ihan vaan pienesti vielä jatkaa.

      Ja mitä niihin postauksiin tulee, niin voit olla varma, että sun tarinat jätän lukematta "only in emergency case" <3

      Poista
  23. Terveisiä kaaoksesta :) No mulla toiveissa saada hieman kaappeja tyhjemmäksi kun tytöt ovat muuttaneet omilleen - mutta luultavasti hittaaseen tahtiin...Häpeäkseni täytyy myöntää että lapsuudenkodissani on jossain kaapissa vielä jotain omiakin - tosin sinne mahtuu... Sitä vaan toivoisin että saisin sellaisen järjestyksen aikaan että ainakin löytyis tavarat...

    Viime viikolla sain vähän tavaraa varastosta tilaaviemästä pois kaatopaikalle, samalla jotain muutakin. Tämä kaatopaikkakeikka johtui siitä että tiskikoneeni meni rikki eikä kannata korjata. Miesystäväni (joka muuten on vielä pahempi hamstraaja kuin minä, hänellä vaan on vähemmän tilaa omassa kotonaan) purki siitä kaiken mitä voi varaosiksi (jotka nyt sitten laatikossa minun parvekkeellani...) - no hän ja siskonmies sitten veivät romut. Mulla on ollut pitkän tähtäimen suunnitelmana varaston siivous niin että saisin varastoitua sinne muutakin kuin rojua (kuten rikkimenneet kodinkoneet, vanhan vhs:t, rikkinäiset lastenkirjat joita ei kehtaa enää hyllyssä pitää mutta ei henno hävittää, tyttären rikkinäinen iso nalle viettää eläkepäiviään varaston ylähyllyllä, siellä on vanhoja suksia, pomppupalloja, nukkekoti ym ym Lisäksi myös viiden vuoden takaisesta muutosta selvitettäviä juttuja... tuli vähän kiire - saattaa löytyä vaikka mitä... NO se siitä, ei paniikkia - olis meillä kyllä lapsuudenkotikin siivottava tavaroista - lähinnä äidiltä jääneitä käsityö - ja askartelutarvikkeita - no mun tyttö ainakin on niitä hyödyntänyt omissa jutuissaan (opiskelee käsityöalan artesaaniksi - kudonnan)
    No nyt rupesin jaarittelemaan - ei kun hyvää syksyä - ja blogia päivitellään kun siltä tuntuu...se on moro :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jaarittelit. Mitä pidemmästi tekstiä, sen mukavampaa :)

      Ollaan vissiin ja muistaakseni niin samaa ikäkaliiperia, että näyttää olevan ihan samanmoiset nää meidän tavarankertymishistoriat. Unohdin meinaan mainita ne lastenkirjat :). Ja rikkinäisen nallen tilalla mulla on oma ensimmäinen (voi olla, että oli ainoakin, koska sen verran loppuunasti leikityltä se näyttää) nukke, jolla on kädet ja jalat painuneet sisään niistä koloistaan, eikä enää oikein meinaa pysyä paikoillaan. Ja vaatteetkin on yhtä nuttua lukuunottamatta kadonneet johonkin.
      Kirjoista säästän varmaan ne, jotka herättää sellasia lämpimiä tunteita. Eli sellaset, joiden tarinat oli eniten poikien mieleen ja joita sitten illasta toiseen luettiin kerta toisensa perään. Loput laitan tavalla tai toisella kiertoon. Ehkä ne ehjät ainakin kelpais johonkin sairaaloiden lastenosastoille tai jotain. Täytyy ottaa selvää.

      Parveke on kans vaarallinen säilöntäpaikka :). Meillä se on lasikuisti, johon on ovi keittiöstä. On jotenkin niin helppo vaan siirtää joku laatikko siitä ovesta "ihan vaan tilapäissäilöön odottamaan sitä, että sille tehdään jotain". Ja sinne se sit herkästi jää niin pitkäksi ajaksi,e ttä tulee eteen tää vaihe, että sitä ärsyyntyy kaikkiin kasoihin ja on jo pakko tehdä asioille jotain. Yleensä mulle käy niin aina siinä kohtaa, kun vuodenaika vaihtuu ja alan miettiä terassin sisustamista vuodenaikaan sopivaan kuosiin. Niinkuin just nyt, kun olis jo kiva laitella vähän kynttilöitä sun muita.

      Mutta siis juu. Niin kauan kuin kaappeja ja muita säilytystiloja riittää, eikä kaaos ole koko ajan silmissä, niin kaiken kanssa pystyy elämään. Mutta sit kun järkevä tila loppuu, niin iskee ahdistus.

      Se on moro tosiaan :). Iloista syksyä ja kirjoittelemisiin!

      Poista
  24. Mä olen jotenkin ajatellut että tulevalla sairaslomalla jolla todennäköisesti en pysty tekemään yhtään mitään saisin jotenkin kollattua läpi meidän epätoivoisia kaappeja... no, joskus vielä. ;D
    Ja blogeja päivitetään just silloin kun hyvältä tuntuu -silloin pysyy aito meininki eikä tuu väkisin väännettyä tunnelmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koittaas nyt vaan ottaa rauhallisesti siellä :). Mutta tiedän kyllä niin ton tunteen, että "sit kun oon lomalla, niin mulla on hyvää aikaa ja tilaisuus järkkäillä koti kuntoon". Hehhee. Omalla kohdalla se tarkoittaa yleensä sitä, että haahuilen pitkin taloa ja koitan päättää, mistä aloittaisin ja sit lopulta en aloita mistään kunnes huomaan, että kappas vaan kun loma jo loppuikin, enkä mitään saanut aikaiseksi. Nooooo... Ei se oo niin justiinsa tämänkään homman kanssa. Paitsi että oikeesti alkaa olla. Mutta se on melko varmaa, että 10.10. tapaamiseen mennessä en ole saanut paikkoja vielä siihen kuntoon, että voisin hyvällä omallatunnolla ostaa yhtään mitään uutta yhtään mihinkään. Mutta tunnetusti muu porukka on hoitanut sen puolen ;)

      Fiilispohjalta mennään. Ja voi olla, että tästä raivausprojektista innostuneena iskee yhtäkkiä joku kirjoitusvimmakin. Ei voi tietää. Tulee jos on tullakseen.

      En nyt muista, milloin se sun "loma" alkaa, mutta jokatapauksessa toivon että kaikki menee jouheasti, lopputulos on toivottu ja saat mukavasti ajan kulumaan, kun saat (on pakko) olla paikoillaan <3

      Poista
  25. Siitä se lähtee raivaaminen. Nyt otat vain sellaista tunteetonta energiaa kehiin ja kylmällä asenteella siirrät kierrätykseen tahi roskiin. Ja jos ei onnistu tai tuntuu vaikeelle, niin mun on pakko tulla apuun. Mä oon niin hyvä heittää kamaa roskiin, olen ihan tunnettu siitä. Mökilläkin nakkasin kaatopaikalle uuden vesipumpun, kun luulin, että se on vanha. Sinne mänt, eikä keretty enää pelastaa. Sain kyllä satinkutia.

    Postauksia pitää tehä just omalla tahdillaan. Joskus tekee mieli höpistä joutavia joka päivä ja välillä taukokin on paikallaan. Sit on tietty näitä blogeja, joita lukee säännöllisesti ja oikein odottaa postia. Niin kuin sää :)

    Tsemppii urakalle, se kuulostaa murhaavalle, mutta tartut vaan tavaraa sarvista. Siitä se lähtee. Ja hei, valjasta koko pesue hommiin. Teette siitä sellaisen kivan yhteistä aikaa tapahtuman ;) Hmmm, oliks toi nyt huono idea. Tiellä ovat vain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk. Ei parane antaa sulle osoitetta :D. Mun mies on just kans tommonen, että sitten kun se saa päähänsä, että nyt meni hermot kasoihin, niin siinä lähtee kuule ihan kaikki sellasella vauhdilla menemään, etten ehdi nähdä kuin peräkärryn perävalot, kun jo on kuorma matkalla kaatikselle.
      Vähän sama pihahommissa. Tänä viikonloppuna meinaan ilmoitti menevänsä vihdoin ja viimein leikkaamaan meidän ja naapurin tontin rajalla olevan hervottoman pitkän pensasaidan, joka siis pitäis leikata jo kesällä, mutta koska on aika kakkamainen homma, en ole painostanut. No. Oli leikannut aidan ihan nätiksi juu, mutta siinä sivussa mun vuosien työllä kasvattamani tuuhean ja korkean syreenin, joka kukkiessaan oli tosi komia ja nätti. Vaan ei oo enää. Nyyh ja grrr... Oli kuulemma aidanleikkuun tiellä ja paloi niinsanotusti leikkuuhihat. (En uskaltanut huomauttaa asiasta, koska se tietäis tasan sitä, että jatkossa se olen minä joka sen kirotun aidan leikkelen :))
      Tästä syystä mun on pareen pitää ukko sivussa, että saan vähän ees harkinta-aikaa ennenkuin tosiaan menee vesipumput vaihtoon :D).

      Ja ihan alkoi hymyilyttää toi koko pesueen raivaustuokio. Voin kuvitella, kuinka siitä riemu repeis, kun ilmoittaisin pojille (19- ja 21 v), että nyt on kuulkaa viikonlopun muut menot peruttu ja vuorossa on koko perheen yhteinen raivaustuokio äiteen johdolla :). Ihan voin sieluni silmin nähdä sen innostuksen määrän, kun aloiteltais vaikkapa nyt lapsuuden legopalikoista, että mitkä oli kivoja ja mitkä tyhmiä :D: Huuuuh. Mieluummin teen itse niin pitkälle kuin voin. Jossain kohtaa on pakko muittenkin mielipidettä tosin kysyä, koska kaikki tavara ei oo mun yksinoikeuden vallassa. Ja siis meidän pojat on kyllä kunnon miehiä, jotka nurisematta tekee mitä pyydän eivätkä. Kun en koskaan ärjy, että pitää tapahtua just sillä sekunnilla. Jää niinkuin muistiin ne mun pyynnöt ja sit kun on sopiva hetki, pistävät oma-aloitteisesti toimeksi. Ja sehän sopii mulle, kun en tässä itsekään näissä raivaushommissa oo mikään Speedy Gonzales :).

      Oon kuule niin iloinen, että me ollaan "tavattu". Mun elämä olis yhtä hassua ja yhtäaikaa syvällistä sielunkumppania köyhempi ilman sua. Usko se :).


      Poista
    2. ja niinkus tiedät, niin hassu = just ihana. Ei siis mikään pelle.

      Poista
    3. Jotenkin vaikeaa uskoa että oven takana olisi kaaosta. Minulla on. 80m2 asunnosta kaksi lasten makkaria tyhjennetty roinasta. Kaikkea en kehtaa hävittää, vaan yritän myydä. Remppamiehiä ei näy eikä kuuluu.... lupasivat sade säällä ilmestyä. Ennen kuin uudet liukuovikomerot on asennettu ja huone maalattu ja tapetoitu niin taitaa olla joulu. Jossain välissä voisi vielä yrittää mahduttaa uuden miesystävän kamat kämppään. Voi elämä. Hyvät ja edulliset vinkit makuuhuoneen sisustamiseen olisi toivepostaus.

      Poista
    4. Näin susta kuule untakin yksi yö. En sitä tarkkaan muista, mutta olimme vanhat ystävät ja jotensakin tunne, että meillä oli yhteinen historia. Mistä tuosta tietää, ollaan oltu aviopari jossain elämässä tahi jotain ;)

      Jos en olisi näin rampa, niin saattaisin ajatella Järjestelijän ammattia. Uskoisin olevani siinä synnynnäinen lahjakkuus. Ja voin vilpittömästi sanoa, että tykkään moisesta. Meillä on tänään sellainen huippu palvelu, että tuli taas lappu Sukulaiskansojen yhdistykseltä. Vanhaa ja itselle tarpeetonta kamaa voi pakata oven taakse ja kello 12.00 käyvät ne siitä pois noukkimasta. Eiks oo näppärä. Ajattelin käyttää tämän aamupäivän siihen. Ei mulla paljon oo turhaa ja innostuessani saattaa mennä tarpeellistakin tavaraa. UK tulee illalla, niin asunto on tyhjillään tai ainakin melkein. Siinä sitä sitten lattialla istutaan, kun sohva läks, Ja tuolit...

      Poista
    5. Tuli nyt pötköön näitä kommentteja, joten pistän tohon alle nimillä, niin pysytään kartalla :)

      Marika:

      Arvaa kuule kuinka ilahduin, kun näin sut täällä. On ollut ikävä sun tekstejä ja muutenkin olen miettinyt, mitä sulle kuuluu. Mutta nyt tiedän, että hyvää ja se ilahduttaa kans :). Jos ei nyt noita puuttuvia remppamiehiä lasketa... Näyttää meinaan nää kelit siltä, että ihan hetkeen ei sadetta (ja niitä miehiä) näy. Sehän tässä rassaa vähän itseäkin, kun oon jo pidempään ajatellut, että SIT kun kelit huononee, käärin hihat, enkä enää talsi kentällä. Mutta ei nyt loppua näy tolle ulkoilulle..

      Vinkit on mulla valitettavasti vähissä. Mutta toivon, että ajatukset selkiää sitä mukaa kun tavaraa lähtee ovesta pihalle.
      Oma toivemakkari olis sellainen, jossa olis ihan hemmetin hyvä (ja tarpeeksi leveä, mielellään sellanen kaks ja puolmetrinen :)) sänky, laadukkaat peti- ja liinavaatteet (pellava on mun ehdoton suosikki, koska pellavalakanoiden välissä ei oo koko ajan hiki..), rauhalliset värit, mukava valaistus, yöpöydät ja kunnollinen lukuvalo (vaikka nykyään en enää sängyssä luekaan, koska nukahdan samantien). Sinne ei kuuluis tuolia, jonka päällä on vaateröykkiö (niinkuin nyt), eikä mitään tekniikkaa, eikä mitään muutakaan. Liukuovien takana siisti vaatekaappi, jossa olis vaan muutama vaatekappale ja niihin sopivat asusteet. Hehhee. Ei tuu toteutumaan ikinä toi.

      Että eipä tästä nyt apuja ollut, mutta jos sun uus miesystävä on mukava (niinkuin varmasti on), niin sillähän jo sisustaa paljon :).

      Kaikkea hyvää ja kivaa Marika ja ihanaa tosiaan kun poikkesit! Mieluusti kuulisin susta enemmänkin.

      Maketsu:

      Et varmaan ylläty, että oon nähnyt ihan samanlaisen unen. Sellasen, missä tosiaan oli ihan luontevaa, että tavattiin, koska kerran oltiin vanhoja ystäviä. Se tuntui jotenkin tosi mukavalle. Mutta itseni tuntien varmaan kävis niin, että jos oikeasti törmättäis (niinkuin toivon, että joskus käy), niin iskis hirmu kokovartalojännitys ja menisin ihan lukkoon, enkä sais sanaa suustani. Yritä siinä sitten olla viksu ja kaikinpuolin vilmaattinen :).

      Musta tuntuu kans, että sussa vois olla järjestäjän vikaa. Ei pelkästään sen takia, että varmasti osaat karsia ja järjestää, vaan sen takia, että oot niin herkkävaistoinen ja sillai tunneälykäs.

      Mua naurattaa (ja samalla pelottaa) ajatus, jossa sinä ja mun ukko olisitte raivaajakaksikko :D. Siinä ei kauaa sohvat vanhenis ja sit kun asukkaat palaa takaisin, niin te olisitte vaan, että "Oho, kappas vaan, kuinkas se nyt noin..." :D . Huhhuh. (Oikeesti mun mies on ajatustakin nopeempi tommosissa. Kerran vuosia sitten kun sanoin, että nyt on kuule alkanu noi sun poikamiesaikaset sohvat, jotka oon jo viiteen kertaan verhoillu, tympiä sen verran, että nyt ne sais lähtee. Ei kuule menny montaa sekunttia, kun ukko oli kolmen hengen painava vuodesohva selässä viemässä sitä autoon ja kaatikselle. Ei kerinny mun apuun hälyttämä naapurin mies saada siinä ajassa Reinoja jalkaan, kun sohva meni jo... :D


      Poista
  26. Hei Annukka! Nyt ollaan nimittäin (jälleen kerran) mulle hyvin tutun asian äärellä, tuon tavarapaljouden nimittäin. Meillä tilanne oli muutama vuosi sitten sellainen, että muutimme yhteen mieheni kanssa. Hän asui omakotitalossa ja muutti mun luokseni kimpsuineen kampsuineen väliaikaisesti, kunnes sitten muutimme tähän vanhaan nuoruuden aikaiseen kotitalooni yhdessä. Kotitalo jäi isältä minulle - kaikkine tavaroineen päivineen, ja sitä tavaraa nimittäin oli (ja on edelleen). Ihan hirveän paljon annettiin pois, myytiinkin jotain, ja lopuksi vietiin kierrätyskelvottomia juttuja jäteasemalle. Pientä karsintaa siis kolmen talouden tavaroille. Talon remontissa ylimääräisen tavaran säilytykseen ei kauheasti varattu tilaa, ettei sitä turhaan alkaisi kertyä, heh. Autotallia ei ole - se on vielä to-do listalla. Itse asiassa oikein mitään varastotilaa ei ole, kellari kylläkin. Ja yksi vuokrattu varastotila :-) Että jos päätät ryhtyä ammattijärjestäjäksi, mulla saattais olla sulle pilottiprojekti, tervetuloa tutustumaan!

    Eipä mulla muuta kuin että kiva kun postailet vaikka harvemminkin, ei haittaa :-) . Ja Tiia tuolla jo kertoikin meidän tunteet, hieno homma, halit molemmille <3

    Ihanaa syksyä Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuaaa :). Siitä sitä varmasti tosiaan kertyy tavara jos toinenkin, kun molemmilla on jo valmiiksi kaikkea, ja sitten kun muutetaan yhteen, niin sitä kaikkea onkin tuplasti :). Ja voisin kuvitella, että kun ei sitä kumminkaan niin voi toimia, että ainoastaan toisen (mieluiten nimenomaan just kirjaimellisesti sen "toisen ;)) tavaroista luovutaan ja omat saa jäädä, niin on siinä aika pähkimistä, mistä kaikki löytää paikkansa ja onko se paikka siellä kotona vai jossain muualla. Ja vielä isän perintötavarat siihen päälle. Huuuuh. Mutta niitten kuvien perusteella, joita olen kodistasi täällä nähnyt, ei kyllä niissä ainakaan kaaosta vilahtele. Päinvastoin. Kaunista ja siistiä ja viihtyisää. Mutta enpähän minä itsekään ole kuvissa kaappien ovia raotellut :D. Ja siellä ovien takana todellakin lymyää yhtä sun toista. Osasta tiedän nyt tässä mielentilassa pystyväni luopumaan helpostikin, mutta loppumetreillä (jos ikinä sinne asti pääsen) käy ihan varmasti niin, että kun turnauskestävyys alkaa olla vähissä, sitä voi pyöritellä jotain juttua käsissään loputtomiin ja kun ei osaa päättää mitä sille tekee, se päätyy takaisin sinne missä olikin. Näin on ainakin ennen käynyt ja vaikka haluaisin uskoa, että nyt ei, niin se jää nähtäväksi. Vannomatta paras :)

      Mun isä aina sanoo, että "tyhjällä tilalla on tapana täyttyä". No niinpä. Että siinä mielessä ihan hyvä, että sitä autotallia tai varastoa ei ole, mutta toisaalta kun sitä tavaraa kumminkin on, niin onhan ne säilytystilat kumminkin ihan kivoja. Kunnes täyttyvät niinkuin meillä on nyt käynyt.

      Ei mahda musta tulla edes amatöörijärjestäjää näillä näytöillä, mutta josko tästä mun omasta sotkunselvitysprojektista olis vaikka vertaistueksi ja kannustukseksi. Se olis kiva :). Varmaan kun tästä aiheesta tulee jatkossakin raportoitua, kun on nyt niin pinnalla tää juttu.

      Oli kuule tosi kiva kun kävit jättämässä mulle viestin. Halit täältä kans, seesteistä syksyä ja kuulumisiin <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi