Sivut

tiistai 9. kesäkuuta 2015

LIEBSTER AWARD X 4

Liebster Award- haaste on varmaan jo kerinnyt kiertää maailman ympäri molempiin suuntin, kun täällä vasta kaivellaan kysymyksiä pöytälaatikosta, mutta toivottavasti vastaukset vielä hyväksytään vaikka olenkin oikea kaikkien perässähiihtäjien äiti näissä hommissa. 

Tällä kertaa kiperiä kysymyksiä tuli peräti neljästä eri suunnasta eli Lady of The Messiltä, Anneaulikilta, Taina K:lta ja Annulta. Kiitokset kaikille muistamisesta ja aivojumpasta.


Ensin yritin muka olla nokkela ja vastata kaikkiin kysymyksiin vain yhdellä sanalla. Turha toivo. Sen jälkeen koitin vaan yksinkertaisesti olla jaarittelematta liikoja, mutta vaikeaa oli sekin. 

Kuvamateriaali on enimmäkseen jo kertaalleen käytettyä ja osittain huonolaatuistakin, mutta koitin löytää edes jollain lailla edes johonkin aiheeseen sopivia otoksia. Osan kävin kaivelemassa vanhan blogini puolelta, mutta tulin sieltä äkkiä pois. Herättää liikaa ristiriitaisia tunteita.





Mutta tämän pitemmittä puheitta tästä lähtee. Ensimmäisenä vuorossa viisaan Lady of The Messin kysymykset. 

1. Mistä blogisi nimi tulee? Se on osa sivutoimisen yritykseni (toiminimen) nimeä.

2. Kaikista kirjoittamistasi postauksistasi, mikä on lempparisi? 

No yleensä tuntuu, ettei missään ole oikein päätä eikä häntää, joten en osaa valita :). Ei ehkä oma ykkösvalintani, mutta näkkileipäpostaus keikkuu hakujen kärjessä, joten ajatus siitä, että siitä on ollut jollekulle hyötyä, ilahduttaa ja saa oloni tuntumaan tärkeäksi. Kröhöm.





3. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee? 

Vapaaehtoista hyvän mielen harrastusta ja henkireikää, joka on antanut enemmän kuin olisin ikinä osannut aavistaa. Ei edes huvita enää kuvitella elämää ilman kaikkia teitä aitoja huipputyyppejä, joihin olen tätä kautta saanut tutustua. Osaan sittemmin ihan oikeassakin elämässä, ja osaan virtuaalisesti niin hyvin, että välillä unohdan, ettei oikeasti olla koskaan tavattu. Hassua. 

4. Kallein aarteesi? Perhe.

5. Mikä on mieleisin huonekalu kodissasi? 

Käytön perusteella vanha kunnon Ektorp. Ja sänky on myös ihan jees. Ja ruokapöytä. Niitten väliä kun sukkuloi, pysyy elämä mallillaan. 




6. Millä päiväsi alkaa? Venyttelyllä ja lasillisella vettä, johon on puristettu puolikas sitruuna.

7. Teetkö unelmatyötäsi? Välillä.

8. Mikä on voimanlähteesi? Hyvät ihmissuhteet, raitis ulkoilma ja kaikki ne kauniit pikku jutut, joita voi bongailla ympäriltään melkeinpä missä tahansa.

9. Kuvaile yhdellä sanalla parasta ystävääsi? Aviomies.

10. Mikä on tärkeintä, mitä olet oppinut vanhemmiltasi? 

Niinkuin olen jo aiemmin kertonutkin, äitini menetin surukseni heti syntymäni jälkeen, mutta viisaassa isässäni arvostan erityisesti sitä, että hän ei ole k o s k a a n käyttänyt lausetta "Mitäs minä sanoin?". Päinvastoin. On aina kannustanut ja tukenut omissa valinnoissani, ja jos jotain on mennyt pieleen, rohkaissut sen sijaan, että olisi kääntänyt puukkoa haavassa lausumalla ne niin helpot "Olisit vaan heti tehnyt niinkuin minä sanoin"- sanat. Samaa viisautta olen noudattanut itse. 

11. Mitä toivot tulevalta kesältä? Enemmän lämpöä ja vähemmän tuulta kiitos.


Sama varjo kesät talvet. Viime kesänä tarvittiin auringonsuojaksi. Tänä vuonna tuuli riepotteli rikki.


Ja sitten muodikkaan matkailijan Anneaulikin kinkkiset kysymykset...


1. Mikä maa, mikä matkakohde on ollut sinulle mieluisin ja mieleenpainuvin? 

Hmmm. Mieluisin ja mieleenpainuvin eivät osu yhteen ja samaan kohteeseen, ja valinta on muutenkin tosi vaikea, mutta vastaan, että mieluisin matkakohde on aina vaan Suomen Vuokatti. 
Mieleenpainuvimpiin (monessakin mielessä) lasken Marokon Agadirin vuodelta 1990 ja  Thaimaan Pattayan vuodelta 1992, jotka molemmat kuuluivat matkaopasaikojeni työ- ja samalla asuinpaikkoihin. 




Yllä vuoden 1990 paperikuvasta skannattu otos, joka oli osa vanhan blogini tositapahtumiin perustuvan "Ei menis Suomessa läpi"-jatkokertomukseni kuvitusta. Näkymä on asuntoni parvekkeelta Agadirin keskusaukiolle päin. Melko verkkaiselta näytti meininki noihin aikoihin ennen matkailukauden alkua. Nykyään kaupunki kuulemma muistuttaa pitkälti Ranskan rivieraa.


Tässä valmistaudutaan Marrakeshin retken ohjelmanumeroihin kuuluneeseen asiakkaiden "huijaukseen". Maustekauppias ja poika mukana juonessa. Meikäläinen ylärivissä keskellä.


Viime vuosien työmatkoiltani on jäänyt mieleen erityisesti Tiibetin rajan tuntumassa sijaitseva Kiinan Chengdu, jossa sain kokea, millaista on tuntea olonsa täydelliseksi ummikoksi (ja suurikokoiseksi :)).


Tästä voi tarkistaa huvipuistolaitteiden aukioloajat. Kolme tuttua kirjainta tekstistä löytyy.


2. Laitatko kynsiäsi, siis lakkaat  a) ollenkaan b) itse c) joku muu laittaa? 
Olen aika laiska näissä, mutta viime kesästä lähtien olen käyttänyt geelilakkauksia, jotka tekee nuori ja näppärä, tänä keväänä kosmetologiksi valmistunut Johanna (josta tulikin mieleeni, että olen kokonaan unohtanut esitellä Johannan asuntoon suunnittelemani ja toteuttamani muutokset. Huuups..)

3. Omistatko viherpeukalon vai peukalon keskellä kämmentä? 
Omistan viherpeukalon keskellä kämmentä :). 

4. Teetkö käsitöitä ja jos niin millaisia? 
Puutöitä mieluiten. Ennen olin kova ompelemaan ja tein oikestaan ihan kaiken itse. Näin jälkikäteen en melkein usko, mitä kaikkea olen ommellut. Enää ei riittäisi kärsivällisyys niin tarkkaan ja pitkäjänteiseen hommaan.  



Näistä puuseppäopintojen aikana tekemistäni puutöistä vuodelta 1985 on jo tovi vierähtänyt, mutta kaikki ovat edelleen kuosissaan. Kannelta en ole soitellut ja juustomuottia en ole muuten vaan raskinut käyttää, mutta heppa sai aikanaan pojilta kovaa kyytiä. Tärkeitä muistoja kaikki.


5. Mitä odotat tulevalta kesältä? Lisätään aiemmalle toivelistalle lämmön ja tuulettomuuden jatkoksi jokakesäinen loma Vuokatin Katinkullassa. Sitä pitää vielä jaksaa odottaa.



Viittä vaille ukonilma



6. Millainen on arkimeikkisi ja kauanko sen tekemiseen menee? 

Öööö. Kuvailisin arkimeikkiäni sanalla "Olematon" :D  Aikaa sen tekemiseen menee ehkä minuutti tai pari. Mineraalimeikkivoide + ehkä vähän kulmien korjailua + huulipuna. Jos oikein olen viitseliäs, saatan laittaa ripsiväriä, mutta ripset on muutenkin aika tummat, joten aina en tee edes sitä. 
Juhlameikki ei juurikaan poikkea edellisestä, koska olen huomannut, että mitä enemmän tuherran, sitä varmemmin pitää pestä kaikki pois.

7. Mitä elokuvaa kävit viimeksi katsomassa ja kenen kanssa? Ei mitään hajua.


8. Mikä on inhokkiruokasi ja miksi? Kermaperunat, muusi, valkoinen pasta... Ylipäätään kaikki valkoinen hiilihydraattimössö, josta tulee väsynyt, tukkoinen ja ällöpahaolo. Pelkkä ajatus ahistaa.

9. Mitä maisemaa katsellessa mielesi lepää? Meri, vuoristo, metsä tai ...? 
Loma-asunnon takaterassilta aukeaa yhtäaikaa järvi-, kangasmetsä- ja vaaramaisema, joka edustaa täydellistä mielenrauhaa (koska sitä katsellessa olen lomalla). Myös aamukasteinen golfkenttä aamuauringon noustessa on mystisen kaunis. Samoin kuin metsä sateen jäljiltä. 



Tästä pujahdetaan uimaan.

Iltanäkymä loma-asunnon parven ikkunasta.


10) Kuinka monta kertaa päivässä käyt katsomassa blogisi kommentit ? 
Pidän kommentteja ja niihin vastaamista kunnia-asiana,  joten aina uuden postauksen jälkeen käyn kurkkaamassa muutamankin kerran päivässä. Ja pyrin myös vastaamaan kommentteihin mahdollisimman pian, koska arvostan sitä itsekin. Aina ei voi, mutta silloin kun voin, sen myös teen. Mutta tätähän ei siis kysytty..

11) Mitä näkyy ikkunastasi juuri nyt? 
Sininen taivas, ikkunan eteen seinää pitkin kiivennyttä villiviiniä, koivun latvoja ja kolme tuulen voimasta taipuvaa lippputankoa. 


Jaahans. Puolivälissä ollaan ja siirrytään seuraavaksi Mansikkatilan mailla asustelevan sympaattisen Tainan kysymysten pariin.

1. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? 

Jostain ihmeen syystä se kun olin (ehkä noin 3-vuotiaana) leiponut omasta mielestäni tosi hienon käärmeenmallisen pullan ja istuin silloisen kotimme eteisessä pikkujakkaralla vihreävalkoraitaiselle pikkulautaselle asettamani käärmeen kanssa ja odotin, että isä tulee töistä, että voin esitellä taideteokseni :). 

2. Kerro haaveestasi, joka on toteutunut. 

Olipas muuten vaikea kysymys. Elämässäni on paljon hyvää ja arvokasta, mutta en ole näin jälkikäteen ollenkaan varma olenko niistä etukäteen ymmärtänyt tai uskaltanut haaveilla. Monia pikkuhaaveita on varmasti matkan varrella ollut ja osa niistä varmasti toteutunutkin, mutta en nyt vaan yksinkertaisesti osaa vastata tähän. Ja takerruin miettimään sitäkin, että onko joku toteutunut juttu ollut alunperin haave vai tavoite vai ovatko haaveet ja tavoitteet sama vai eri asia. Hmmm..

3. Oletko toiveammatissasi? 

Ladyn kysymykseen jo vastasinkin, että koen välillä tekeväni unelmatyötäni. Mutta nyt kun tässä on jo kerinnyt taas pyöritellä ajatuksiaan, en enää osaa vastata tähänkään, koska en taida enää itsekään tietää, mikä se toiveammattini loppujen lopuksi olisi. Yhtenä päivänä haluaisin olla floristi, toisena puutarhuri, kolmantena kirjailija ja neljäntenä perustaa smoothiebaarin... Eli ehkä kaikkein mieluiten olisin haihatteleva taivaanrannanmaalari, jolle joku ystävällisesti maksaisi palkkaa.





4. Luetko mielummin lehdestä kulttuuria, urheilua vai molempia? Urheilua.

5. Lempikukkasi? Kielo

6. Musiikissa sinulle tärkeämpää, sanat vai melodia? 

Joskus melodia, joskus sanat. Riippuu täysin sen hetkisestä fiiliksestä ja siitä huvittaako laulaa täysillä mukana tai vaikkapa lietsoa itsensä jollain koskettavalla melodialla itsesäälin partaalle. Sellaistakin kun tulee välillä harrastettua.

7. Tykkäätkö tanssimisesta? 

Mistään oikeista tansseista en tykkää, mutta ans olla, jos laitetaan kunnon kasari- tai ysäridiskot täysillä soimaan sopivaan aikaan sopivassa paikassa ja seurassa, niin johan lähtee..

8. Kesässä parasta? Loma, lämpö ja leppoisuus. 




9. Jos voisit lahjoittaa suuren summan hyväntekeväisyyteen, mikä olisi kohteesi? 

Järjestäisin kaikille työhaluisille työttömille koulutusta tai muuten vaan toiveita vastaavia töitä ja laitoksissa oleville vanhuksille paremmat olot.

10. Mitä kierrättäminen ja ekologisuus sinulle merkitsee? 

Kestäviä arvoja ja välttämättömiä tekoja, joilla on ratkaiseva merkitys koko maapallon tulevaisuutta ja olemassaoloa ajatellen.
Ehkä suureellisesti sanottu, mutta näin on asia. Itselläni on molemmissa parantamisen varaa.

11. Mikä olisi yksi tärkein neuvo bloggaajalle tässä valtavassa blogimeressä? Aitous ratkaisee.





Ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä reippaan ja positiivisen Annun kysymykset.

1. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia ja miten usein teet postauksen? 

"Kaaoksen kesyttäjä"-blogini aloitin marraskuussa 2012 ja suljin huhtikuussa 2014, jonka jälkeen aloin kirjoitella tätä nykyistä blogiani, josta ei alunperin pitänyt tulla blogi ensinkään, vaan varteenotettava virallinen kotisivu. Hehhee. Eipä enempää olisi voinut mennä metsään. Olenkin sittemmin hylännyt kaikki pyrkimykseni mihinkään vakavasti otettavaan. Ei ole meikäläisen juttu.

Postausten määrässä ei paljon riitä patsasteltavaa (55 reilun vuoden ajalta), mutta en stressaa, koska kirjoitan vain ja ainoastaan silloin kun siltä tuntuu ja siitä mistä milloinkin huvittaa. Väkisin ei synny mitään.

2. Millainen on hyvä päivä sinulle? 

Voi olla, että tämä on nyt paremminkin täydellisen, eikä pelkästään hyvän päivän kuvaus, mutta se on sellainen, jonka aamuna herään virkeänä ja hyväntuulisena ja jonka voin käyttää fiilispohjalta kaikkeen sellaiseen tekemiseen tai tekemättömyyteen, joka justiin sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Ilman mitään ennaltasovittua.

3. Mieluisin kesäpuuhasi? Lomailu. 

4. Oletko mökki-ihmisiä vai viihdytkö paremmin kaupungin vilinässä kesäviikonloppuna?

Mökki-ihminen, joka mieluusti piipahtaa silloin tällöin jonkun kivan kesäkaupungin vilinässä.

5. Miten lomailet? Perheen kanssa loma-asunnossa meille täydellisessä paikassa.

6. Mieluisin matkakohteesi tai minne haluaisit matkustaa? 

Mieluisin kohde on jo tullutkin mainittua, mutta vastaan silti, että se on edellä kuvailtu Vuokatin Katinkulta. Tosin tällä hetkellä tekisi mieli matkustaa vaikkapa Kreikkaan johonkin pieneen idylliseen paikkaan, jossa olisi pysähtynyt meininki ja lämmintä auringonpaistetta ilman mitääns sen kummempaa.



Kroohpyyh.


Loma-autoksi kävisi mainiosti vanha kunnon peli. Kuvassa meikäläinen poseeraa Suzuki Alton konepellillä v-91. Oli pienestä koostaan huolimatta ihan kelpo työauto siihen asti kunnes yksi opaskavereista ruttasi ensin apukuskin puoleisen ja sittemmin myös kuskin puoleisen oven niin, että sisätila pieneni entisestään. Jostain syystä auton meille käyttöön antanut autovuokraamo ei halunnut korjauttaa ovia niin kauan kuin kyseinen opaskaveri oli töissä kohteessa :)

7. Mistä haaveilet? 

Ehkä tylsää, mutta tällä hetkellä on pakko vastata, että haaveilen paremmasta tulevaisuudesta työrintamalla. 

8. Oletko sitku-ihminen vai heittäydytkö helposti toteuttamaan joskus mahdottomiltakin tuntuvia ideoita? 

Olen innostuja, mutta yleensä liian harkitsevainen heittäytymään spontaanisti. Piirre josta haluaisin eroon, koska moni hieno tilaisuus menee varmasti ohi, kun jään pohtimaan asioita liian monelta kantilta.

9. Makea vai suolainen herkku? Ja mikä se on? 

Suolainen ehdottomasti. Äkkiseltään tulee mieleen halloumijuustosalaatti, jota tein pojan valmistujaisjuhliin. Oli hyvää. Tosin makeita mansikoitakin voisin mieluusti syödä vaikka heti.


Juhlasalaattirääppiäiset. (Pasta on gluteenitonta)

Rieskarullia, joita tein kokonaiselle pataljoonalle, muttei jaksettu syödä yhtäkään. 
Päätyivät pakkaseen. 


10. Viimeksi lukemasi kirja, vai etkö lue kirjoja? 

Kääk. Varmaan Paula Heinosen "Vihdoinkin hyvä olo", joka käsittelee niinkin mielenkiintoista asiaa kuin suoliston hyvinvointia. Muuten on jäänyt kirjojen luku viime aikoina kokonaan. Olen haalinut itselleni niin paljon (liikaa) lehtitilauksia, että en meinaa selvitä niistäkään kunnialla. 

11. Kumpi mieluisampi, mökki mukavuuksilla, vai vaatimattomampi ilman sähköä ja juoksevaa vettä? 

Ehdottomasti kaikilla mukavuuksilla. Mieluummin paremmilla kuin kotona..
Teltat, leirintämökit ja asuntovaunut on aikanaan koettu ja mukavuudenhalu nykyään sen verran kasvanut, että enää ei alkukantaisuus innosta. 

Ei vielä lomalla, vaan siivousurakan päätteeksi kotiterassilla ilta-auringon paisteessa.

Siinähän sitä sitten olikin vastausta kysymysten perään. En yhtään ihmettele tahi loukkaannu, jos kukaan ei jaksanut näin pitkälle.

Kiitos vielä kivoista kysymyksistä ja kuulumisiin! Ja onnellista lomaa kellä sellainen sattuu nyt tai myöhemmin olemaan. Täällä koittaa kohta kauan pelätyn  odotetun Tallinnanmatkan lähtöpäivä. Kun ei nyt vaan sattuis mitään..

42 kommenttia:

  1. No varmasti jaksaa :) Ihana "tutustua" paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne :). Ojennan sulle virtuaalisen urhoollisuusmitalin sinnikkyydestä :)

      Poista
  2. Hyvin jaksoi lukea!!
    Voi kääk, mä tykkään kovasti kermaperunoista ja muussista... mutta makaronit on meillä aina tummaa. Sentäs.
    Ihana tuo tarjotinpöytä, mikä on viimeisessä kuvassa!! ♥

    Mukavaa reissua sulle!! (Mistä kautta te muuten saitte ton yhteistyön? Meilläkin on täällä tollanen bloggaajaporukka, aloin miettiä pitäiskö munkin ehdotella tuollasta yhteistä reissua... ja olishan se ältsin kiva jos sais vaikka jotain pientä hemmotteluakin sit samalla!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos musta haluaa päästä eroon, kannattaa syöttää mulle perunamuusia tai pullaa :).

      No mun täytyy sanoa, että mulla ei ole yhteistyöhön osaa eikä arpaa. Oltiin muuten vaan päätetty tällä porukalla lähteä reissuun, kun ollaan muutenkin aina silloin tällöin tapailtu. Joku ehdotti Tallinnaa ja sinne päätettiin lähteä (itse en ensin innostunut ollenkaan, kun reissu uhkas venyä liian pitkäksi). Itse olisin mieluusti maksanut ihan kaiken itse, koska pelkään että jos johonkin liittyy jotain yhteistyötä näkyvyyttä vastaan, menen lukkoon, enkä pystykään vapautuneesti kirjoittamaan mitään. Mutta toiminnan nainen Huushollin Pepi hommasi meille pientä sponssia laivamatkoihin. Hotellimajoitukset maksetaan itse samoin kuin kaikki muu. Paitsi nyt sitten nuo itselleni uuden tuttavuuden Onnellisen Kirsikan Micun järjestämät hoidot. En siis ole osallisena tähänkään, vaan Micu on ystävällisesti järkännyt nämä. Tää on siis tällainen osayhteistyömatka ja vaikka oliskin ollut hirmu kivaa saada sponsoriapua esim. tuliaisiin, niin ne on kyllä maksettava ihan itse :)

      Tarjotinpöytä on Living and Roomin Casablanca, jonka nostin terassille apupöydäksi juhlia varten. Muuten se sopii mun mielestä paremmin talvikäyttöön ja pidänkin siinä aina kynttilötä.

      Poista
  3. Jaksoin lukea :) Mukavaa tallinnan reissua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat kans virtuaalisen urhoollisuusmitalin lukusinnikkyydestä :). Kirjoittamiseen (ja miettimiseen) meni niin älyttömän kauan, että alkoi jo tuntua siltä, että lukeminenkin kestää ikuisuuden. Mutta kiitos kun jaksoit ja kiitos reissutoivotuksista kans. Kunhan ny hengissä selvitään, niin kaikki muu on plussaa :)

      Poista
  4. Olitpahan viitseliäs, kun jaksoit vastata näin moneen kysymykseen. Itse en ehkä olisi jaksanut. :-)

    Ja vastaukset olivat mielenkiintoisia. En ole esimerkiksi tiennyt, että olet ollut matkaopas. Hauska tuo Marrakechin retki -kuva. Nyt jäin vain miettimään, että et kai ollut Marokossa oppaani silloin kun minä ja kaverini oltiin siellä reissulla (en muista oliko vuosi 1990 vai 1991). Oltiin vasta 16, eikä millään muotoa hirveän fiksuja. :-D Ei me onneksi muistaakseni kyllä ihan hirveän suurta pahennusta aiheutettu. ;-)

    Mukavaa Tallinnan-matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla aina kestää jemmata näitä haasteita, kun alan aina miettiä liikaa noita vastauksia. Ja jos olen jo ehtinyt lukea jonkun muun vastaukset samoihin kysymyksiin, mun on pakko pitää niin kauan taukoa, että olen unohtanut ne, koska muuten tuntuu, etten ikinä osaa vastata läheskään niin hyvin kuin muut. On niin helppoa lukea muitten mietteet ja nyökytellä, että joo mää oon kans tommonen, mutta sitten kun pitää kirjoittaa itse ilman että kopioi, niin kyllähän tässä takki tyhjenee :). Että kiitos vaan kauhian paljon, kun jaksoit lukea, niin ei menny maratooni hukkaan.

      Matkaopasajoista et olis mitenkään voinut tietääkään, kun kirjoittelin niistä siellä vanhan blogin puolella, jonka lopulta sit suljin, kun alkoi tuntua, että kirjoittelen ihan liikaa kaikenlaista potaskaa (joka kaikki oli totta siis) ja aloin pelätä, että mitä jos joku tuttu päätyy sinne. Eiks ookin hirmu järkevää kirjoitella nettiin ja kuvitella olevansa "piilossa". Mutta siis juu. Hyvin todennäköistä että olen ollut töissä silloin kun teikäläinen on lomaillut. Ikää mulla itselläni oli silloin huisit 25 vuotta :). Marokon kausi vaan päättyi ennen aikojaan, kun tuli Persianlahden sota, jonka takia mekin sit lopulta jouduttiin lähtemään evakkoon. Olispa hirmu hauska löytää joku filmi noilta ajoilta, josta vois bongata meidät molemmat. Mutta meitä oppaita oli pelkästään Aurinkomatkoilla Agadirissa pitkälti toista kymmentä, joten todennäköisyys sille, että just minä olisin ollut vaikkapa teidän hotellin vastuuopas, on aika pieni. Ja nuorista tytöistä muistan vain tapauksen kauniista tytöstä, jolla oli ihanan paksu ja pitkä vaalea tukka, joka värjääntyi hotellin uima-altaan kloorivedessä ihan vihreäksi. Et sattumoisin ollut sinä :)?

      Ja kiitti matkatoivotuksista! Siitä tullee hieman erilainen kuin sulla :)

      Poista
    2. Hih, mulla ei ole koskaan ollut paksua tukkaa, eikä se ole ollut koskaan vihreäkään. ;-D

      Poista
    3. Jotenkin ehdin jo innostua kun aattelin että sulle yleensä sattuu ja tapahtuu :). Mutta se oli sit joku muu nuori ja nätti

      Poista
  5. Aivan ihania kuvia ja tietenkin Marokon kuvat olivat minulle niitä mieluisia :)
    Oikein mukavaa viikkoa ja toivotaan tosiaan, että sitä aurinkoa olisi vähän enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin tätä tehdessäni, että mahtaisko Marokko olla just se "Outin maa" :). En meinaan ollut varma, onko siitä ollut sen tarkemmin juttua.
      Mutta siis siitä on nyt 25 vuotta aikaa kun siellä asuin ja tein töitä, enkä sen koommin ole käynyt. Parikin opaskaveria meni paikallisen kanssa naimisiin ja toiseen heistä törmäsin sattumoisin pari kesää sitten Tampereella. Sanoi etten tunnistaisi paikkaa samaksi ja kertoi Agadirin muistuttavan tosiaankin Ranskan Rivieraa. Silloin 25 vuotta sitten meno oli aika kaukana eurooppalaisesta. Alkuun se oli jonkunmoinen shokkikin, kun ajauduttiin niin erikoisiin tilanteisiin, mutta sittemmin kaikkeen tottui.

      Mukavaa ja lämpenevää viikkoa sulle kans Outi!

      Poista
  6. Olipas runsaasti kyssäreitä ja hienosti vastattu kaikkiin :) Huomaa, luin siis kaikki!

    Mukavaa viikkoa ja matkan odotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli aikamoinen kyssärimaratoni. Kiva sellainen, mutta aikaa kyllä meni tuhertaessa niin kauan, että ajattelin, etteihän tätä erkkikään jaksa lukea. Mutta jos ei Erkki, niin Kirsema onneks ainakin :). Kiitos sinnikkyydestä ja kaikinpuolin kivaa kesää! Matka on jo niin liki, että nyt vaan tarkkaillaan, pitääkö mukaan pakata sadevehkeet vai selviääkö vähemmällä.

      Poista
  7. Olipas mukava lukea vastauksia :) Ihanan näköisiä tarjoiluja! Halloumisalaatti on kyllä tosi hyvää.
    ...kyllä sä selviät siitä Tallinnan reissusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun luit :). Oli niin pitkällinen homma tää vastaaminen (kun ensin piti jemmata noita kysymyksiä niin kauan), että ajattelin, etteihän näitä kukaan jaksa lueskella, mutta sitkeää porukkaa ootte :)

      Tuli tehtyä niitä tarjoiluja niin paljon, että muutama päivä vielä jälkeenpäin omalla porukalla niitä syötiin. ja sehän passas, koska olin aika poikki kaikesta ja todennäköisesti en olis jaksanut mitään ruokaa edes tehdä. Halloumisalaatti oli sellasta, johon laitoin granaattimoneaa ja se oli kyllä ihan älyhyvä suolaisen ja makean yhdistelmä. Nam. Ja oli ihan kauniskin laakealla vadilla. Toisin kuin kipattuna tohon kulhoon, missä kaikki on vaan sekaisin.

      Ja juu kiitos. Pakko se on selvitä. Muuten jää matkapostaukset tekemättä :)

      Poista
  8. Kiitos Annukka!:) Valtava urakka vastata jo yhteenkin, saati sitten neljään haasteeseen kerralla! Oli mukava lukea juttuja matkaopasajoiltasi. Ja olihan siellä muutakin uutta, joten nyt tunnetaan taas pikkaisen paremmin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan itselles kysymyksistä Taina :). Oli melkoinen urakka tosiaan, mutta kiva sellanen. Mun vaan pitää aina näköjään jemmata noita haasteita niin kauan, että varmasti ehdin unohtaa lukemani muitten vastaukset, koska aina kun luen jonkun toisen haastevastaukset, tulee sellanen tunne, että enpäs totakaan olis paremmin osannut sanoa ja sen jälkeen ei osaa kirjoittaa mitään omaa. Ja jäi kuule oikeasti mietityttämään toi sun haavekysymys. Looginen vastaus siihen olis tottakai ollut esimerkiksi perhe, mutta en muista ehtineeni varsinaisesti haaveilla perheestä, kun se jo oli kasassa :). Silti en sitä tietenkään itsestäänselvyytenä pitänyt.

      Matkaopasajat on jotenkin sellaisia, että toisaalta muistan ne kuin eilisen päivän, mutta toisaalta tuntuu, että kaikki se olis tapahtunut jollekulle muulle. Jollekin mun toiselle persoonalle tai jotain :). Hassua.

      Mahdatte vielä olla reissussa. Nauttikaa sen minkä kerkiätte ja tervetuloa taas takaisin kotiinkin <3

      Poista
  9. Vastaukset
    1. No äläs ny pelleile Pepi :). En edes kehtaa kertoa, kauanko mulla meni vastausten ja kuvien kanssa tuhertamiseen ja olin ihan varma, etteihän näitä erkkikään jaksa lukea. Mutta Pepi onneks kumminkin ♥

      Poista
  10. On aika vaikea kuvitella, että sinä voit olla jossain päin maailmaan suurikokoinen :)
    Olen kyllä ihan otettu puusepäntaidoistasi, upeeta! Minä joskus puolileikilläni tai puolivakavissani mietiskelin, että pitäisiköhän mennä puuseppäkouluun (tai entisöinti tai johonkin koristemaalari tai, tai...). Upea taito! Minä niin rakastan kaikkia oman isän pykäämiä pikkujuttuja ja puuseppä-papan tekemiä suurempiakin töitä.

    Kiva oli lueskella!
    Mukavaa reissua teille, kyllä se siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kuule itsestäkin melko outoa tuntea olonsa pitkäksi :). Mutta oikeesti olin ihan jättikokoinen siellä kaikkien pienten kiinalaisten keskellä. Ja todellakin oltiin pomon kanssa ainoat eurooppalaiset kummajaiset siinä "pikkukaupungissa", jossa oli asukkaita saman verran kuin koko Suomessa. Hauskaa (tai siis ei varsinaisesti niin kovin hauskaa :)) oli, kun lapset pysähtyi ihan aidosti tuijottamaan ja osoittelemaan sormella missä vaan kuljettiin.

      Mutta siis juu. Puuseppää aina tarvitaan :). Mun isä on kans puuseppä ja isän isä oli kans. Ja varmaan siitä eteenpäinkin suvusta löytyy. Mulle toi koulu oli lukion jälkeen sellasta mietintäaikaa, kun ei ollut hajuakaan miksikä haluaisin isona (ei ole näköjään vieläkään). Oli kyllä kivaa ja hyödyllistäkin, koska tuli värkättyä kaikki huonekalut tulevaan opiskelija-asuntoon ihan ite. Ja kapioarkku tottakai :). Silloin koulusta valmistuttiin nimikkeellä "penkkipuuseppä", joka on mun mielestä jotenkin paljon kuvaavampi ja kivempi nimike kuin "artesaani".

      Kiitos kun luit ja eiköhän tästä reissusta jotenkuten selvitä :)

      Poista
    2. Totta, artesaani ei kuulosta ollenkaan niin hyvältä. Oikeasti on ihan harmi ja hammastenkiristys kun kaikki vanhat hyvät ammattinimikkeet (ja moni muukin nimi ja asia) väännetään niin hienoksi ja nykyaikaiseksi ettei erkkikään ymmärrä mitä joku tekee työkseen. Kyllä ennen oli kaikki paremmin :D

      Poista
    3. No älä muuta viserrä. Kyllä ennenvanhaan kaikki oli toisin :)

      Poista
  11. Ihana ihana sinä, että tykkään susta kaikkine hiilarimössöineen ja olemattomine meikkeineen niin kovasti. <3 Hieno postaus, upeat kuvat, tekstit ja kaikki. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua hassua. Ite oot ihana <3. Ja kuulut niihin, jotka kuvittelen jo tavanneeni, vaikken vielä ole oikeasti nähnyt vilaustakaan. Ja niihin, joihin pätee mun "Aitous ratkaisee"-mielipide :).

      Kiitos kun jaksoit sinnitellä loppuun asti Tiia <3. Mulla jo meinas turnauskestävyys loppua, kun kävin kaivelemassa noita kuvia sieltä vanhasta blogista, jossa iski samalla joku hirmu angsti ja haikeus yhtäaikaa.

      Poista
  12. Nuo puuseppätyösi ovat kyllä mahtavia ja jotenkin kuvaavat sinua hyvin, kauniita, viimeisteltyjä ja käyttökelpoisia, kestäviä ;-D
    Hauskahan näitä on lueskella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :). Kannelhan on mitä mainion käyttöesine :D. Jos sitä sit vaikka eläkepäiviensä (jos sellasia joskus vielä tulee) ratoksi istuskelis keinuhepassa ja soittelis. Sillä välin kun juusto tekeentyy.
      Kuksa, katajaiset voiveitset, kapioarkku ja muutama muu hyötyesine jäi kuvien ulkopuolelle. Arkku vaatis vähän (paljon) kunnostusta, kun sattumoisin halkesi ja nokeentui palossa. Mutta sisäpuolelta puu on yhtä vaaleaa kuin uutena ja mun koristemaalaus vuosilukuineen ja nimikirjaimineen visusti tallessa.

      Poista
  13. No höh, jaksettiin tietenkin! Joka rivi :) Näitä on kyllä tosi kiva lukea, pituus ei ole millään lailla negatiivinen asia.

    Mutta kommentointi onkin sitten asteen verran vaikeampaa, ainakin jotenkin kiteytetysti :D Sehän ei mulle mitenkään yllätyksenä tullut, että sä olet viisas nainen, joten nyökyttelin täällä nyökyttelemästä päästyäni. Olkoon se nyt sitten vaikka se kiteytys <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti sitkeydestä Taru :). Itse meinasin hyytyä urakan edessä, kun piti oikein ajatella ja kaivella noita kuvia niin työläästi esiin (tosin kukaan ei pakottanut sitä tekemään). Mutta siis eipähän noihin mitään oikein voi kommentoidakaan, kun on niin sekalaista settiä :). Ja aina jälkikäteen jään vielä pohtimaan, mitä ehkä vielä olisin halunnut kirjoittaa, mutta en halua sentään ketään tappaa näillä litanioilla.

      Nyt oli niin kaunis kiteytys viisaalta naiselta, että olen otettu <3

      Poista
  14. Toi Heinosen kirja pitäis lukea, siis mulla kanssa ollut suunnitelmissa..
    Ja hei, kyllä mä luulen että sattuu ja tapahtuu kaikenlaista! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä en kehdannu tunnustaa, että siitä kirjan lukemisesta on jo vissiin ainakin kolme vuotta :). Että niin kulturelleja kirjanlukijoita täällä nykyään ollaan..
      Pitäiskö mun ottaa opus mukaan, niin voitais opiskella suolisto-oppia sillä välin kun muut temmeltää :D.

      Ja niin määki luulen... Kääk :)

      Poista
  15. No nyt mää näin ton suzukiposeerauksen! Kauhian kivasti olit vastaillut, tuohon on mennyt monta tuntia. Hyvä fiilis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ujouttani leikannu poseerauskuvasta itteltäni pään pois, mutta toi menopeli olikin pääasia. Eiks ookin pähee peli :D? Olis kiva Björnen kans peräkkäin (hiki päässä) ajella...

      Todellakin meni monta tuntia kun piti niin tarkkaan kaikkea miettiä ja kuviakin kaivella vaikeimman kautta. Meinas jo turnauskestävyys olla koetuksella, mutta silti tykkään näistä. Kyssärin kerrallaan kun itseltään kysyy ja sitten itse itselleen vastaa, niin on taas vähän paremmin kärryillä omista aivotuksista.

      Täälläkin on hyvä fiilis, kun huomenna päästään reissuun ja on luvattu hyvää keliä. Tarttis vaan jostain joku kesämekko käydä hätäostamassa, kun kaikki vanhat on käyny suureks. Näyttää ihan teltoilta mun päällä ja nyt ei olla (onneks) telttaileen lähdössä :D

      Poista
  16. Hui miten vaikeita kyssäreitä sulle oli tullut, mutta hyvin selvisit :) Ja voi ei, nyt on pakko lähteä ostamaan rieskoja..nam!!

    Kuule, en löytänyt sun sähköpostiosoitettasi, että olisin laittanut postia mutta käyhän se näinkin eli viititkö laittaa mulle viestiä korukoppa@gmail.com... kiitti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä rima korkealla näissä kyssäreissä, mutta niin vaan tosiaan selvisin :). Ihanaa kun jaksoit lukea, niin ei mennyt :).

      No voihan hitsinpimpula, jos ei osoite näy. Tai voihan se olla, että olen tarkoituksella tai vahingossa sen johonkin piilottanut, mutta laitan ilman muuta sulle viestiä tulemaan. Jännittävää :)



      Poista
    2. siis ei mennyt hukkaan vastaukset.... (vähän näköjään pätkii teksti, kun mielessäni jo kirjoitan Tallinnan reissukuulumisia)

      Poista
    3. Kiitti! Sain viestin :)
      Todennäköisesti se osoite siellä on, mutta näin puhelimella surffailu on vähän kömpelöä..

      Poista
  17. Hyvin jaksoi lukea - niin oli mielenkiintoisia juttuja - ja taas löytyi vallan uusia puolia myös sinusta.
    Ja yes - tämä postaus tuli lukulistalleni tänään - jurppii nyt tosissaan tuo bloggerin lukulista, kun pihtailee näitä päivityksiä, murr!!
    Kivaa uutta viikkoa sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kun luit :). Ja kiitos kiperistä kysymyksistä. Aina kiva vähän penkoa omia aivoituksiaan, kun vaan saa aikaiseksi aloittaa. (En pysty koskaan heti vastaamaan haasteisiin, jos olen ehtinyt lukea jonkun muun vastaukset samoihin kysymyksiin. Niissä kun on usein sellaisia, jotka pystyisi hyvinkin kopioimaan itselle, joten on parempi ensin unohtaa lukemansa ja aloittaa tyhjältä paperilta).

      Tallinnan reissupostaus muhii päässä ja ekat kolme kilometriä on tekstiä mielessä valmiina :D. Pakko lyhentää rankalla kädellä tai sitä ei jaksa erkkikään lukea.

      Kiitos samoin kivaa viikkoa sullen kans :)

      Poista
  18. Ihanaa, että sun paras ystävä on miehesi!!! Ihan vaikutuin! Huom. olen sinkku.
    Toiseksi toi ysärikuva auton konepellillä toi mulle mieleen itseni ja ystäväni samoilta ajoilta! Johtunee rusketuksesta ja vaatteista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän hassulta se voi kuulostaa, mutta kyllä mun mies on se, jonka kanssa tulee ihan kaikki murheet ja ilot jaettua ja kenen kanssa voi puhua ihan mistä vaan. Aina ei tosin näytä ymmärtävän tai kiinnostuvan, mutta se on ihan hyväksyttävää, koska joskus voin analysoida jotain juttua niin syvällisesti ja tarkaan, että toiselta jo loppuu mielenkiinto :D. Pikkutyttönä mulla oli vain yksi ystävä (koska lähellä ei asunut muita), joka oli samalla se paras :). Nyt on kyllä hyviä ystäviä, mutta miehen veroista ei.

      Noi ysärikuvan sortsit oli niin mun lempparit. Ponyt :). Ja T-paidat tottakai oli suuria, niin sai sit kivasti vyölaukulla kiristettyä sillai pussilleen :D.
      Omasta mielestäni olin ihan ruskea (ton ruskeampaa musta ei koskaan tulekaan), mutta asiakkaat aina hätääntyneenä kyseli mut kentällä nähdessään, että "eikö täällä ole paistanut aurinko ollenkaan"? ..

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi