Sivut

perjantai 13. kesäkuuta 2014

BUDDHAN EVÄÄT

Oli olevinaan vaikka mitä asiaa, mutta kun menin aloittamaan Seppo Palmisen uusimman kirjan "Buddhan eväät" lukemisen, meni pasmat ihan sekaisin, ja nyt ei tule mitään järkevää päästä ulos.

Ja jos jollekulle tulee mieleen kysyä, että mitkä ihmeen Buddhan eväät, niin sen verran selvennystä tuohon otsikkoon ja kirjan nimeenkin, että kyseessä ei ole kirja buddhalaisuudesta, vaan niinkin arkisesta, mutta samalla niin tärkeästä asiasta kuin ravinnosta. Ja addiktioista. Lähinnä sokeriaddiktiosta, mutta muistakin. Ja siitä, miten ne vaikuttavat ihmisen käytökseen.

Luin kirjaa yhdeltä istumalta ensimmäiset 104 sivua ja olen jo nyt ihan liekeissä, kun Palminen onnistui taas kerran avaamaan silmäni asioille, joille olen tapojeni mukaan etsinyt merkityksiä ihan liian monimutkaisia reittejä pitkin. Minä, joka sentään olen omasta mielestäni kaikkien kotipsykologien äiti, jolla on aina valmiina maalaisjärkeen perustuva näkemys minkä tahansa käytöksen syistä ja seurauksista. Vaan eipä ollut tällä kertaa, koska selitys muutamallekin oudolle lähipiirin (tarkoittaa itseäni ja miestäni) viimeaikaiselle käytökselle on mitä ilmeisimmin niinkin yksinkertainen kuin sokeri. Tai siis paremminkin verensokeri ja sen vaihtelu.

Haluaisin niin kirjoittaa tästä enemmän ja tarkemmin, mutta se ei onnistu ennenkuin olen lukenut kirjan loppuun ja jäsentänyt ajatuksiani. Sen jälkeen uskon, että yhdessä kirjan tekijän kanssa pystyn herättämään ajatuksia. Puolesta tai vastaan, mutta kumminkin. Tai sitten se on liikaa luultu.

Asiayhteydestä irrotettuna Seppo Palmisen kirjan takakanteen painettu motto "Sanoi kuka tahansa mitä tahansa, kusipäisyys ei ole luonteenpiirre. Se on kemiaa." voi kuulostaa ei-niin-sivistyneeltä, mutta haluan kuitenkin allekirjoittaa sen, koska haluan uskoa siihen, että kukaan ei ole luonnostaan paha.

Tykkään myös Buddhan omasta motosta: "Älä usko mitään lukemaasi tai muilta kuulemaasi ennenkuin se vastaa omia kokemuksiasi". 

Mutta kuten sanottu, mitään viisasta ei nyt vaan tule päästä ulos. 

Sen verran haluan kuitenkin kertoa, että täällä elämä on taas olosuhteisiin nähden ihan mallillaan. En nyt sitä kuitenkaan sen enempää uskalla hehkuttaa, ettei romahda taivas niskaan.

Eletään myös luonnonkukkahullun kulta-aikoja. Niitä, joina ei vaan kertakaikkiaan saa silmiään irti ojanpientareista ja kaikesta, mitä sieltä voi poimia maljakkoon. Sen paremmin kuin joka vuosi ilahduttavasta oman pihan juhannusruusustakaan.

Voihan lupiini, kun niin tykkään.

Ja näistä myös.

Palaillaan ystävät. 


47 kommenttia:

  1. Valkoinen sokeri on myrkkyä :) näin se vain on ...ja riippuvuus siihen kuulemma vastaa riippuvuutta heroiiniin..näin olen kuullut - kokemusta vain sokerista. Minulle se ei sovi ollenkaan ja olen sitä jo vuosia välttänyt - välillä paremmin, välillä huonommin- palmusokeria käytän, mutta retkahtelen välillä normikarkkeihin - !!! tästä riittäis vaikka mitä, mutta heti kun saan lukemasi kirjan käsiini niin sen luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just näin. Ja Palminenkin kirjoittaa, että sokerista on itseasiassa kovin lyhyt matka muihin "huumeisiin".
      Itse en tykkää mistään makeasta, mutta sitten kun on elämä sekaisin, eikä jaksa niin paneutua siihen, mitä laittaa suuhunsa, sitä alkaa huomaamattaan mättää kaikenlaista epäsopivaa, josta aiheutuu se huono olo ja kun on jo valmiiksi huono olo, on vaikeampi rimpuilla siitä irti. Mutta nyt tuli Palmisen ansiosta muutos :)
      (En uskalla kirjaa varauksetta kaikille siositella, mutta itseeni teki vaikutuksen jo saman kirjoittajan ensimmäinen teos "Buddha pelaa golfia". Sen luettuani aloin suhtautua moneen asiaan buddhamaisella tyyneydellä ja huvitin itseäni tarkkailemalla kentällä kiukuttelevia kanssapelaajia :). Mutta vaikka kirjat sivuaa golfia ja sen harrastajia, kaikki Palmisen viisaudet sopii kyllä ihan jokaiselle ja missä tilanteessa tahansa.)

      Poista
  2. Minul ei o elämä ollenkaan malliillaan, joku hiilarisyöppöys on iskenyt päälle tahtomattani ja olo on sen mukainen, yääääk. Ja lisää sokeria, kiitos....tosin, se pitää kielen irti kitalaesta :D
    Tarttis "puhdistautua" mutta jotenkin niin laiskannaatinnollinen lomafiilis. Nykkin mää olen uponnut sohvanpohjalle hartioita myöten, täältä pääse kun jääkaapille :/
    Paranis kelit niiin pääsis Lillaan raatamaan (tosin sitä ennen pitää päästä kyllä käymään starckilla...)

    Mutta naatiskellaan luonnonkukkeloisista nyt kun niitä on! Teki mieli ottaa Lillasta lupiinit kotiin, mutta tajusin etten mä täällä niin paljon ole, että kannattais :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tossa suhteessa on mullakin elämä tällä hetkellä ihan persiillään. Tai siis paremminkin ruokavalio, kun en ole viimeaikoina (tai siis aika pitkään aikaan) jaksanut välittää siitä, mitä laitan suuhuni., vaikka ihan hyvin tiedän, että mulle ei mitkään nopeat hiilarit vaan kertakaikkiaan sovi. Karkkia en syö koskaan, koska en siitä välitä, mutta Tallinnan matkan jälkeen huomasin mättäväni englannin lakuja ja suklaarusinoita isoista purkeista kourakaupalla ja siitäkös se olo parani. Ei tosiaan.

      Mutta nyt tuli Palmisen ansiosta muutos, kun taas palautti mieleen sen, millainen on ihmisen hyvä olo ja miten sen saavuttaa. Ja kirjaa on niin kiva lukea, kun Palminen ei ole mikään ravintoterapeutti, vaan puhuu ihan vaan omasta elämästään, tekemistään virheistä ja siitä, miten on muuttunut, muttei silti esitä täydellistä.

      Poista
  3. Mie oon riippuvainen kaikesta hyvästä! Minkäs teet? Nyt on ihan parhaita kukka-aikoja. Puutarhassa on kuin tyyntä myrskyn edellä, kamalasti nuppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei mikään makea maistu, mutta suola senkin edestä. Ja vaikka olen luullut, etten sokeria syö, niin itseasiassa sitä on ihan joka paikassa (justiin luin paistamieni broilerin fileiden tuoteselostetta ja vaikka olin ostavinanin marinoitua terveellisempää, kun ostin pintamaustettua, niin niin vaan oli yhtenä ainesosana karamellisoitu sokeri..)

      Palminen kirjioittaa sokeririippuvuudesta omasta kokemuksestaan ja kuvailee niin hyvin sen, kuinka ihan järkevienkin ihmisten käytös muuttuu hetkessä ihan käsittämättömän typeräksi tai aggressiiviseksi, kun sokeriaddiktin verensokeri laskee vaarallisen alas. Mielenkiintoista..

      Poista
  4. No niin, nyt tuli siis selitys sille, miksi olen välillä (miehen mielestä varmaan aina) niin hankala :-)
    Kirjojen luku on jäänyt vähiin, oltiin reissussa ja sinnekin otin mukaan kirjan, en ehtinyt avatakkaan.....
    Hyvä, kun hommat etenee teillä. Sen kummemmin hehkuttamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sulla on tapana saada äkkiarvaamatta ihmeellisiä ärtyneisyys- tai jopa raivokohtauksia, joiden aihe on joku ihan niin mitätön, ettei toinen voi oikeasti käsittää, miten joku pystyykin sellaisen kohtauksen järjestämään, niin tervetuloa mun miehen kerhoon ;). Sellaista on nimittäin viimeaikoina (ja aiemminkin, mutta en ole hoksannut noteerata) ollut ilmassa ja olen ollut ihan äimän käkenä, mutta nyt tätä kirjaa lukiessani olen alkanut ymmärtää, että kyse on mitä todennäköisimmin verensokerin laskusta niin alas, että elimistö alkaa hädissään tuottaa adrenaliinia..
      Nyt vaan pitäis tuo kärttyilijä saada lukemaan kirja tai vähintäänkin kuuntelemaan, kun itse luen valitut kohdat ääneen ;)

      Poista
    2. Olen kyllä itsekin yhdistänyt sen aina nälkään, siis nämä ärtyneisyydet.
      Pitänee lukea ko kirja, että pääsee aiheesta jyvälle :-)

      Poista
    3. Sama vika. Tiedän hyvin, koska itselle iskee "heikotus" ja silloin alkaa kyllä hermostuttaa aika äkkiä :)
      Mutta muuten lehnämhermoisen miehen käytöstä olen ihmetellyt ja vetänyt siitä vääriä johtopäätöksiä. (Tänä aamuna oli herännyt viideltä ja kun itse nousin ylös, oli lukenut kirjaa jo puoleenväliin ;). hyvähyvä)

      Poista
  5. Kuulostaa todella lupaavalta, mielenkiinnolla odotan jäsenneltyjä ajatuksiasi! Olen sokeriaddikti enkä ole aktivisesti ajatellut koittavani päästä siitä eroon (koska en voi pysyä koskaan kohtuudessa makean suhteen), mutta hyväähän se takuulla tekisi.

    Ah, luonnonkukat! Sunnuntaisille tyttären 12-vuotissynttäreille on aikomus käydä keräämässä sekä lupiineja että muita kivoja. Nyt kun sen voi ehkä tehdä jopa kastumatta ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiai. Voi kun nyt osaisin siinä tulevassa tekstissäni lainata kirjasta sellaisia kohtia, joilla saisin kaikki vakuuttuneiksi siitä, että sokeri on oikeasti ihmiselle (ja pahimmassa tapauksessa addiktin ympäristölle ja läheisillekin) todella haitallista, koska se muuttaa aivojen kemiaa ja siitä taas aiheutuu entistä enemmän huonoja seurauksia. Mutta se jää nyt nähtäväksi, miten onnistun :)

      Ennen sitä toivottelen paljon onnea 12-vuotiaalle <3

      Poista
  6. Kirja kuulostaa tosi hyvältä!!

    Oon itse just miettinyt tätä, miten nyt remontin aikana, kun kaikki on niin hankalaa, tulee mätettyä vain leipää, leipää, leipää... (Pidän siis leipääkin vähän niin kuin sokerina...) Kasviksia ei välttämättä päivän aikana ollenkaan, kääk!!! Kauheet mättöfiilikset koko ajan ja sitten taas sellanen ällöolo myös. Ja sitten taas vähän leipää ääntä kohti... tai jotain herkumpaakin. En tykkää!!!

    Ja mä olen kans luonnonkukkahullu!! En mitenkään ihastunut erityisesti maanantaina nähtyihin arboretumin alppiruusuihin tai mihinkään muuhunkaan istutettuun juttuun, paljon nätimpiä oli ne tienvarsikukkaset sen paikan vieressä... Mä kuitenkin useimmiten jätän ne kukat sinne paikoilleen, koska a) ne kuihtuu tosi nopeesti sisällä ja b) en voi sietää niitä pieniä ötököitä mitä niistä tulee sisälle...

    Kaikkea ihanaa ja hyvää sulle sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aargghh. Nyt meinas mennä hermot, kun kirjoitin hirmu pitkän vastauksen ja google ilmoitti, että tapahtui virhe ja mun viestiä ei voitu käsitellä.
      Mutta nyt kun olen tässä taas pyrkimässä buddhamaiseen mielenrauhaan ja tyyneyteen, niin en tietenkään hermostu, vaan aloitan ihan vaan kärsivällisesti alusta :)

      Kirja kolahti kyllä muhun ihan ensisivuilta, koska se on just sitä, mitä tähän saumaan tarvitsin. Olen niin lopen kyllästynyt tähän, että vaikka ihan hyvin tiedän, mistä ravinnosta mulle tulee hyvä olo ja millä energia pysyy tasaisena, ja millä ravinnolla käy päinvastoin, silti pistän suuhuni ihan mitä sattuu ja sitten kärsin siitä. Olkoonkin, että on tässä ollut näitä vastoinkäymisiä, jotka on lannistaneet siinä määrin, että en ole jaksanut ensimmäisenä ajatella, kuinka terveellistä ruokaa syön tai en syö.

      Mutta kuule Heli, siinä kirjassa on mm. niiiiiin maalaisjärkinen selitys suklaanhimon ja ärtyneisyyden tai jopa ajoittaisten raivokohtausten tai muun oudon käytöksen välille, että nyt minäkin tajuan, minkä takia mun mies saa välillä jonkun ihan ihme hepulin ihan tyhjästä. Ei tosin syö suklaata, eikä karkkia, mutta vaaleaa leipää ja muuta turhaa hiilihydraattia senkin edestä ja sitä kun mättää menemään, niin verensokeri heiluu ees taas.

      Voi kun osaisin kirjoittaa tai ainakin lainata tekstiä niin, että voisin mahdollisimman monta saada ajattelemaan sitä, kuinka ihmisen persoonallisuus muuttuu, kun ehdointahdoin vaikuttaa haitallisesti omaan aivokemiaansa syömällä sokeria ja kaikkia sen johdannaisia. Mutta se jää nyt nähtäväksi, miten onnistun.

      Kaikkea hyvää ja ihanaa sulle myös ja pliis, vaihda se vaalea leipä vaikka näkkäriin ♥

      Poista
    2. ja siis missäänhän et maininnut, että syömäsi leipä on nimenomaan vaaleaa, joten noilta osin tuli turhaa paatosta tohon loppuun..

      Poista
    3. Meillä syödään yleensä vain ruispaloja ja näkkäriä, mutta just nyt on toooooosi usein tarttunut käteen kaupasta vaaleaa leipää... eli ihan osuit oikeaan tällä kertaa. =D Mä myös yleensä syön kurkkua ja salaattia leivällä, nyt niidenkin laittaminen on jotenkin ihan ylivoimaista, kun pitää loikkia tosta hankalaa reittiä vesipisteelle jne tekosyitä. Ja tavallisesti mun syömä jogurtti on maustamatonta, mutta kuinka ollakaan olen nyt syönyt vaan niitä sellasia miljoonalla sokeripalalla makeutettuja... Oikeesti on tosi huonolla tolalla mun syömiset ja unetkin ja kaikki, eli paljon on petrattavaa tässä hommassa. Lomakin on kohta ohi ja olisiko YKSI yö tullu nukuttua kunnolla... maksimissaan siis se yksi, jos sitäkään. Mulla on liiallinen stressi monesta asiasta johtuen aiheittanut jo kropassa ihan selkeitä ja oikeita ongelmia ja nyt on ollut niihin pakko tarttua. Ehkäpä tämä tästä... pikkuhiljaa, hikkupiljaa. ;) Tuo kirja täytyy ehkä jossain välissä lainata... sitten kun en hukkaa sitä tänne kaaokseen...

      Mutta joo, käskystä, armon rouva... vaalea leipä vaihtuu NYT näkkäriin!!

      Poista
    4. No ihan samallalailla on tullu itse lipsuttua monenmoisen stressin takia, mutta nyt kun luin ton kirjan, ajattelen taas, että JOS olisin pystynyt välttämään lipsumisen, ehkä stressikin olis ollu vähän paremmalla tolalla. Mene, tiedä, mutta nyt lähti taas kaikki vähäisetkin hiilarit tästä kropasta ja toivottavasti stressi häipyy samaa reittiä. Vielä ei neljän päivän jälkeen mitään huomattavaa virkistymistä oo tapahtunut (vieroitusoireita varmaan), mutta oon nukkunut niin hyvin, etten muista, koska oisin viimeks pystynyt koisimaan iltakymmenestä aamuviiteen asti yhtä soittoa ja sittenkin vaan toteamaan, että aijaa, kello on vasta viis, ja laittanu silmät uudestaan kiinni ja jatkanu siihen asti, että kello soi.

      Ja kuuliainen oot :)
      PS. Laitan sulle sen mun kirjan lainaan heti, kun mies on saanu luettua sen loppuun (ilokseni huomasin, että oli ihan vapaaehtoisesti sunnuntai-aamuna lukenu ekat sata sivua..)

      Poista
    5. Voin kyllä kysyä sitä kirjastostakin jossain vaiheessa... ettei sun tarvii alkaa lähetellä, ellet välttämättä haluu. ;) Mä vaan pahoin pelkään, että jos lainaan sen kirjastosta "sit joskus", unohdan lainata ihan tyystin.. ja toisaalta jos lainaan sulta, sen laina-aika venyy ihan kauheaksi. Tai mistä sen tietää, jos vaikka luenkin sen samalla lailla siltä seisomalta. Kiinnostavalta se joka tapauksessa kuulostaa!! Palaillaan asiaan...

      Poista
  7. Mahtavaa, kun löytää inspiroivan kirjan. Kyllä kait se verensokeri ja sen heittely vaikuttaa meihin aika tavalla. Oikeanlaisella ruokavaliolla siihen varmaan voi vaikuttaa. Odotan mielenkiinnolla lyhyttä referaattiasi. Sen havainnon olen itse tehnyt, että niinä aikoina jolloin noudatan terveellistä ruokavaliota, mieleni ei tee sokeriherkutuksia. Mutta kun kiire tai stressi iskee, se heilauttaa pois tasapainosta ja terveellisestä ruokavaliosta. Silloin alan mussuttaa myös sokeripitoisia jälkkäreitä ja välipaloja.
    Miniukin maljakoissani komeilee nyt koiranputkipilvet värikkäiden lupiinien ympärillä. Pihamme juhannusruusut kukkivat vaaleanpunaisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja tosiaan inspiroi, koska se tuli nyt ihan oikeaan saumaan. Helille tuossa yllä kirjoitinkin, kuinka olen niin lopen kyllästynyt siihen, etten saa itsestäni sen vertaa irti, että palaisin taas omaan hyvään ruokavaliooni ja saisin sen oman hyvän olon ja energisyyden takaisin, jonka tiedän olevan ihan helpostikin mahdollista, mutta toisaalta en morkkaa itseäni liikaa, koska asia on justiin noin kuinka kirjoitat, että silloin kun stressi iskee, tasapaino heilahtaa ja sitä lipsuu syömään (tai nimenomaan mussuttamaan niinkuin Seppo Palminenkin sanoo) kaikenlaista turhaa moskaa, josta ei ole kuin harnia. Mutta onneksi päätös on omissa käsissä. Ei voi, eikä tarvi muita syyttää siitä mitä syö tai ei syö :)

      Lyhyttä referaattia en uskalla luvata, koska tuppaa aina vähän menemään pitkiksi nämä meikäläisen kirjoitukset. Mutta kyllä siitä lyhyempi tulee kuin kirjasta ;)

      En ole tainnut koskaan nähdä vaaleanpunaisia juhannusruusuja. tai ainakaan en ole hoksannut, että ovat niitä :)

      Poista
  8. kuulostaa mielenkiintoiselta, täytyykin tutustua tuohon kirjaan! Lupiinit ovat kauniita, yritin ehdottaa miehelle että istutetaan niitä meidän tontin tienreunaan ja se sai sätkyn "se on RIKKARUOHO" mies messusi... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on mielenkiintoinen ja Palminen on hyvä kirjoittaja, joka ennenkin on pystynyt vaikuttamaan omiin ajatuksiin i tai käytökseeni. En edes tiedä, mikä hän on ammatiltaan, mutta on kirjoittanut nyt kolme kirjaa ihan vaan omaan elämäänsä ja kokemuksiinsa perustuen. Hauska heppu, joka mollaa itseään ja kaikkia tekemiään virheitä, mutta kannustaa muita ryhtymään samanlaiseen muutokseen ja tavoittelemaan omilla valinnoilla ihan oikeasti terveempää ja sitä kautta kaikinpuolin parempaa elämää.
      Meikäläisellä muutos (tai oikeastaan paluu omaan hyvään oloon) alkoi samantien, kun ensimmäiset sivut oli luettu :)

      Lupiini on ehkä rikkaruoho, mutta kaunis sellainen :). Joskus koitin saada niitä leviämään tänne tontille, muttei onnistunut millään. Eivät halunneet kasvaa savimaassa.
      Lapsuudenkodissa tilanne oli päinvastainen, kun niitä oli joka paikassa ja vaikka niistä kuinka koitettiin päästä eroon, levisivät entisestään :)

      Poista
  9. Sain vierotettua itteni kahvista ja siihen mätetystä sokerista, nykyään juon teetä ilman sokeria.:) Tarttis vielä karkeista saada ittensä vierotettua...

    Luonnonkukat on ihania!Tosin juhannusruusu on kans niin suloisen herkkä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on jo hyvä alku :).
      Itse en ole edes tiedostanut käyttäväni sokeria, mutta sitä tuntuu olevan ihan joka paikassa. Vaan ihan sille linjalle en edes yritä lähteä, että alkaisin tutkimaan tuoteselosteita sillä silmällä, että hyllytän kaikki, missä sana sokeri esiintyy. Menee liian vaikeaksi ja tulee kyllästyminen.
      Mutta kova halu on nyt kirjan ansiosta palata takaisin omaan hyvään ruokavalioon, jolla pysyy mieli iloisena ja tyynenä ja energiakin piisaa. Uskon, että ei ole edes vaikeata nyt, kun itseensä kyllästyminen on edennyt riittävän pitkälle :)

      Juhannusruusu on tosiaan suloisen kaunis. Ja onhan se myös valkoinen ;)

      Poista
  10. Mä kuulun kanssa psykologien keittiökoulukunnan perustajajäsenistöön,seuraukselle löytyy syy alle aikayksikön,enpä muista milloin olisin viimeiksi joutunut sanomaan että kysyppä joku toinen;D
    Mä jään kanssa oottelemaan aatoksiasi kirjasta,mielenkiintoiselta vaikuttaa jo nyt kertomasi perusteella...

    Mua alkoi jostain syystä naurattaa tuo kusipää-juttu,tuli mieleen useampikin selitys joita voi(n) jatkossa käyttää kun o(le)n ollut vähän vähemmän mukava,saattaapi mennä naurun puolelle kun pyydän anteeksi kemiallisuuttani:)

    Ihan mallillaan olevaa viikonloppua sille kivalle siellä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun tarkemmin muistelen, niin mehän oltiin samalla kurssilla ;). Eipä ihme, että kemiat toimii :D

      Oikeasti kirja on tosi kiva, kun Palminen on ihan tavallinen ylipainoinen (tai siis nykyään varmaan entinen ylipainoinen, koska oli laihtunut ihan huomaamatta 18 kg puolessa vuodessa jättämällä kaiken sokerin pois, vaikkei laihtuminen ollut se juttu, jota tavoitteli, vaan buddhamainen olo ja käytös), joka kirjoittaa kaikista omista mokistaan ja siitä, millaisia muutoksia on itse tehnyt. Ja kannustaa jotenkin ihanan realistisella tavalla ihmisiä ottamaan itseään niskasta kiinni. Esimerkiksi lause, johon just lopetin lukemisen, kuuluu näin: "Muista myös, että maailmaa ei kiinnosta paskan vertaa sinun olosi, ei hyvä eikä huono. Vain sinä tunnet olosi, kannat kilosi, kärsit rööriesi tukkeutumiset ja aggressioitteisi häpeän". Ja näinhän se tottavie menee.

      Jos nyt taivas malttaa olla tipahtamatta niskaan ja elämä vois edes hetken olla sellaista suht normaalia (siis sitä normaalien ihmisten normaalia), niin mulla on nyt kyllä vakaa aikomus lopettaa itseni myrkyttäminen kaikella turhalla mössöllä ja alkaa taas iloiseksi, tyyneksi ja energiseksi ihmiseksi. Sellainen olen joskus ollut ja niitä aikoja on ikävä.

      Mulle tuli iloinen mieli, kun kävit "näytillä". Siitä tiedän, että asiat ei ole olosuhteisiin nähden pöllömmin ♥

      Poista
  11. Kuulostaapa mielenkiintoiselta, odotan ehdottomasti jatkopostausta aiheesta. :) Pitäisi varmaan itsekin etsiä kirja käsiini, koska sokeria kuluu itselläni ihan liikaa...

    Luonnonkukat ovat parhaita, ihanasti niitä kiikutetaan jos jonkilaisina kimppuina harva se päivä kotiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti onnistuisin kirjoittamaan sellaisen jatko-osan tähän, jonka haluaisin kirjoittaa. Vaikeaa siitä voi tulla, koska tunnetusti meinaa venyä vähä pitkiksi nämä meikäläisen tekstit ja nyt kun kirjassa on 197 sivua mielenkiintoista asiaa, niin voi olla vaikea tiivistää niin, ettei ihmiset nukahtele näytön ääreen tai vaihda maisemaa :D

      Mutta siellä on kuule Jenni justiin yks sellainen luku, joka sopii meidän molempien tänhetkiseen olotilaan. Otsikkona on "Aloittamisen aikominen", jonka alla on ensimmäisenä lainaus "Vain hänen kyvyttömyytensä ryhtyä toimeen ylittää hänen kiihkeän innokkuutensa.."
      On just niin meikäläistä. Aikoo aloittaa kaikenlaista, mutta mitään ei vaan tapahdu..

      Katotaan mitä saan aikaiseksi. Siihen asti nautitaan kukkasista ♥

      Poista
  12. Kuulostaa mielenkiintoiselta, odotan innolla sun jäsentyneitä ajatuksia :) Ja mitä tuohon kusipäisyyteen tulee, niin kovasti haluaisin siihen uskoa, ettei kukaan ole luonnostaan paha, mutta vankilassa työskennelleenä on kyllä pakko olla eri mieltä.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ON mielenkiintoista, mutta voi olla, että latistan odotukset, jos en onnistukaan kirjoittamaan sellaista jatko-osaa, jonka haluaisin. Toivottavasti onnistun.

      Palmisen pointti tossa kusipäisyys-asiassa oli se, että ihmiset eivät ole yhtäkkiä muuttuneet luonteeltaan vinksahtaneiksi, vaan syöneet ja juoneet itsensä kemiallisiksi katastrofeiksi. "Olemme koukussa moniin houkutuksiin, jotka tekevät meistä ärtyisiä ja agressiivisia". Ja uskon kyllä tohon, että jos on addiktoitunut jollekin aineelle, joka vaikuttaa aivojen kemiaan niin, että ihminen ei enää hallitse käytöstään, se voi johtaa kamaliin ja järjettömiin tekoihin. Mutta syntyessään kukaan ei ole valmiiksi paha.

      Ja mitä pidemmälle kirjaa luen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että sokeri ihan oikeasti vaikuttaa ihmisen käytökseen todella oudosti. En ole semmoista aiemmin tullut ajatelleeksi, mutta nyt on omasta kokemuksesta pakko :)


      Poista
  13. Aika hyvä motto Buddhalla. Lupiinit on minustakin kauniita , etenkin tienvarsilla koristeena ♥
    Kuulolla täälläkin, jos sun ajatukset siis joskus jäsentyy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan JOS.. :). Nyt tuntuu, että entistä sekaisemmaksi menee, kun olen niin innoissani aiheesta, joka on siis varsin simppeli, eikä sen lukemiseen edes mitään kirjaa tarvittais, mutta sattui nyt omalla kohdalla niin sopivaan saumaan kuin vaan olla voi. Nyt nimittäin lähti nopeat hiilihydraatit tämän tytön lautaselta ja vähän äkkiä :)

      Tienvarret on kyllä nyt niin ihania sinisine lupiinimerineen (niistä vaaleanpunaisista en tykkää), että toivoisin säilyvän koko kesän, mutta kohtahan ne jo taas nuupahtaa.
      Harmittaa, kun en oo onnistunut siirtämään omalle pihalle kaikista yrityksistäni huolimatta.

      Poista
  14. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, keittiöpsykologiaa on harrastettu täälläkin, joskus enemmän kuin toiste. Luonnon kukat ovat niin kauniita, nättejä kimppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiöpsykologia on kivaa ja hirmu helppoa, kun aina on omasta mielestään johtopäätöksissään oikeassa :D

      Kirja on nyt luettu ja pähkäilen, että miten ihmeessä saisin tiivistettyä sieltä sellaiset asiat, jotka haluaisin kirjoittaa. Voi olla vaikeaa tai tulla ihan liian pitkä tarina, jota kukaan ei jaksa lukea. Oli vaan niin hitsin mielenkiintoista lukea (ja tajuta) se, millä kaikilla ihmeellisillä tavoilla sokeri ja muut nopeat hiilihydraatit voi vaikuttaa ihmisen käytökseen. Tunnstan niistä itseni, mutta myös tosi monta muuta. Nyt vaan tarttis saada ensin itsensä ja sitten toivottavasti ne muutkin hylkäämään haitalliset sokerit. Ans kattoo ny kuinka käy, mutta just nyt on kova tsemppi ja into päällä :). Ei muuten, mutta kaipaan takaisin sitä energistä ja aikaansaavaa itseäni, joka olen joskus ollut.

      Poista
  15. Joskus muistan kuulleeni sanonnan, että hosumalla ei saa kuin kusipäitä lapsia. Tiijä siten pitääkö paikkaansa ;) Uskon siihen, että erilaisten allergioiden lisääntyminen johtuu suureksi osasta nykyruuasta. Ja tuokin on ihan järkeenkäypää, että ne vaikuttaisivat ihmisen käytökseen. Karkkipussin kun vetäisee kertaistumalla, niin jopas sokerihumala yllättää.

    Pitääpä kysellä, jos kirja löytyisi kirjastosta - kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO huhhuh. Jos söisin karkkipussin kertaistumalta, lähtis varmaan ihan ensmäitteeks henki :). Siihen kun en pysty. Mutta sipsipussin pystyisin kyllä syömään helpostikin ja se on vähän sama asia, vaikken sitä ole tajunnutkaan. tai edes ajatellut. Ihan samanlaista haitallista nopeaa hiilihydraattia se on kuin sokerikin. Ja nyt kun luin kirjan, olen tajunnut paitsi omaani, myös monen muun käytöstä paljon paremmin.

      Veikkaan, että kirjaa ei vielä löydy kirjastosta, koska on niin uusi. Mutta eiköhän se sinne piakkoin ilmesty :)

      Poista
  16. Energinen innostus ja fiilis tuli nyt sieltä tänne =) Kyllä ruokavaliolla on iso vaikutus hyvinvointiin,uskon täysin.Mutta se toteutus..Ehkä sekin on plussaa,että tiedostaa ja välillä yrittää..Mutta siellä taidetaan nyt olla tosissaan ja hyvä niin,mahtavaa! Mukavaa juhannusviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos fiilis välittyy :). Oikeasti olen nyt niin innostunut, etten meinaa nahoissani pysyä. Niin hyvin kun itse tiedän, millainen se oma hyvä olo on ja millä se tulee ja millä sen pystyy tuhoamaan. Ja ihan liian pitkään olen harrastanut tota jälkimmäistä, kun en vaan kertakaikkiaan ole jaksanut ajatella niin tarkkaan, mitä pistän suuhuni. Ja oikeasti se ei edes vaadi mitään ihmeellistä. On vaan ollut sen verran ylimääräistä stressiä elämässä, ettei ole jaksanut välittää. Mutta nyt kun pikkuhiljaa taas asiat palailee mallilleen, voi kiinnittää taas huomiota niinkin yksinkertaisiin asioihin kuin siihen mitä syö tai ei syö :).
      Ja tässä on parasta se, ettei ole kysymys mistään kiloista, vaan ihan siitä omasta hyvästä olosta ja energiasta. (Palmiselta itseltä oli pelkällä sokerin pois jättämisellä lähtenyt ihan huomaamatta 18 kg puolessa vuodessa, vaikkei laihtuminen ollutkaan se tavoite. Mutta määrä tottakai kertoo, että oli lähdössä jonkun verran ylimääräistä :))

      Poista
  17. Aha, tästä on siis kyse. Nyt herätit munkin mielenkiinnon, voisiko olla paikallaan lukaista teos vai menenks mää vaan enemmän sekaisin?!

    Oletkos laittanut merkille, että noita ihanaisia Lupiineja on nyt jotenkin hirvittävän, erityisen paljon. Ne on mun feivoritti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on kuule Maketsu niinkin yksinkertainen kuin että nyt meidän on viimeistään aika heittää sokerille ja muille valkoisille mössöille hyvästit ja "palauttaa kropan tehdasasetukset" niinkuin Palminen sanoo.
      En ollut taas muistanut, kuinka hyvä olo ihmiselle tulee, kun pysyy erossa nopeista hiilareista. (Ne ei kuulu mun ravintoon ollenkaan silloin, kun olen normaali, mutta nyt kun ollu ensin pitkä ja melko rankka vaihe muuten elämässä ja sitten tuli vielä se viimeinen niitti tulipalon merkeissä, niin on sen verran ollu voimat vähissä sen suhteen, että olis jaksanut miettiä, mitä pistää suuhunsa ja mitä ei.)

      Oota ensin, kun koitan kirjoittaa vähän lisää tosta ja päätä sitten siitä kirjasta, mutta voisin kuvitella, että tykkäisit Palmisesta ja tavastaan kirjoittaa. Pistää itsensä ja omat mokansa likoon ja haluaa vilpittömästi auttaa muita. Käy kurkkaan palminen.com ja sieltä löytyy vasemmalta linkkejä, joissa esitellään tyyppi.

      Lupiinit on mun feivoritteja kans ja oon yrittäny saada niitä leviämään tontille, muttei ne halua tulla.

      Poista
  18. Ai että, mä oon niin tyytyväinen että oon päässyt tuosta valkoisesta myrkystä eroon! Olo on hyvä, eikä sitä oikeesti tarvitse mihinkään (vaikka ennen ruokaremonttia luulin niin;))

    Ihania kukkia♥

    Kivaa alkavaa viikkoa ihana Annukka!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sellaisen havainnon oon ollu tekevinäni sun blogi- ja fb-päivityksistä, että nyt on suklaat vaihtuneet raakaversioon ja ateriatkin on kaikki ihan kuin terveyden oppikirjoista :).
      Olen niin vakuuttunut siitä, että sokeri (jota en edes itse syö) ja kaikki valkoiset mössöt ja nopeat hiilarit on syypäitä vaikka mihin. Ja nyt kun oon kokonaista kolme päivää taas elänyt sillä omalla hyvällä ruokavaliollani, johon ei kuulu pastat, eikä riisit, eikä perunat, ei ole loppunut energia kertaakaan, eikä oo tehnyt mieli mitään turhaa. (Sipsit ja suolapähkinät on mun heikkous ja vaikka suolaisia ovatkin, niin niissäkin on loppupeleissä kyse sokerista).

      Huippukivaa viikkoa ja juhannusta sulle kans kiva Merita ♥. Olen iloinen, kun oot heittänyt sokerit mäkeen. (Kirjassa kirjoitetaan siitäkin, kuinka sokeri on lasten eka myrkky ja sitä kun vuosia syö, niin siitä on sit lyhyempi matka muihin "nautintoaineisiin". Mutta sitä vaaraa ei teidän tytöillä ole ♥

      Poista
    2. Jep. keittiössä tulee vietettyä aika paljon aikaa.:D

      Onneks tytötkin on ottaneet tän sokerittomuuden tosi hyvin, vaikka välillä kyselevätkin että miksi naapurin "Maija" saa syödä viisi jätskiä, mut me ei saada.:D

      Poista
    3. Niin ja piti vielä kirjoittaa, että kokeilepa siihen "sipsihimoon" poksautella poppareita kylmäpuristetussa kookosöljyssä. Hyvää suolaa päälle...voin kertoa, että hyvää on!:D

      Poista
    4. Jaa että viis jätskiä :D. Hmmmm..

      Ennenvanhaan (voiskohan joku jo keksiä tolle sanalle jonkun vastineen...) me paistettiin aina kaverin kans poppareita kattilassa. Oli oikein erikseen sellanen hirvee kolhiintunu vanha peltikattila, jossa ei muuta tehty. Öljy oli sillon tuskin kylmäpuristettua kookosöljyä, mutta hyvää oli :). Sit kun kyllästyttiin suolaan, laitettiin aromisuolaa.
      Mutta mun sipsihimo on näköjään häippässy. Toista viikkoa takana omaa normiruokavaliota ja olo on tosi hyvä, eikä tee mitään turhaa ees mieli. (En ollu edes huomannu asiaa..)

      Poista
  19. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja allekirjoitan sokerin turhuuden. Sitä kun tulee kylkiäisenä niin monen muun ruoan mukana. Erikseen ei pitäisi/ei tarvitse syödä ollenkaan. Itsellä se turvottaa, lihottaa alta aikayksikön,aiheuttaa verensokerin heilahtelua - väsymyksestä kärttyisyyteen. Eli parempi mahdollisimman vähillä. Juhlat ovat sitten asia erikseen l joskus voi syödäkin sokeripitoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika rahikaisella :). Oon kyllä tiedostanut, kuinka pienikin määrä sokeria tai muita turhia hiilareita vaikuttaa turvottavasti, pöhöttävästi, lihottavasti ja ahdistavasti fyysiseen oloon, mutten ollut tajunnut, mitä kaikkia käytöshäiriöitä tai muuta se voi aiheuttaa :). (Omani kyllä tunnistan, mutta kirjan myötä tunnistin monta muutakin, joiden kannattais luopua sokerista kokonaan ;)).

      Kirjoitin jo sen seuraavankin tekstin, mutta mun tarttee jotain puol kilsaa ensin lyhentää sitä ennenkuin sen voi julkaista :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi