HILPEÄ OSTOSREISSU TAMPEREELLE (OSA 2) + ARVONTA

Tänään on vissiin keskiviikko ja korkea aika palailla takaisin maan pinnalle..

Miten se voikin olla niin, että onnistuneen reissun jäljiltä olo on samaanaikaan piristynyt, mutta myös ihan hervottoman väsynyt. Ei meinaa tulla mistään mitään.

Mutta matka jatkuu ja karavaani kulkee.

Seuraavana etappina taukokahvien jälkeen oli vuorossa vanha kunnon INDISKA, jossa tulee aina poikettua, kun sellainen jossain hollilla on.

Etenkin kun nykyisellään valikoima on jotain ihan muuta kuin alkuaikojen suitsukkeita ja batiikkihameita :). (Voi olla, ettei noita ole koskaan ollutkaan, mutta jotenkin sellainen mielikuva on päähän pinttynyt).

Värejä, värejä, värejä

Ja vähän lisää värejä

Herkullista turkoosia

Itselleni mieluisten maanläheisten sävyjen joukossa vilahtelee ripaus sinistä, josta taitaa olla tulossa uusi hitti. Edellisestä kaudesta onkin ainakin omalla kohdallani aikaa (semmoiset parikymmentä vuotta, kääk), mutta muistan kyllä kuinka karkasi ihan tyystin käsistä, enkä sen koommin ole voinut mitään sinistä kotiin kuvitellakaan. Mutta vannomatta paras kai kuitenkin...

Aiai. Tarjotinhullulle paha paikka, kun ei enää kaappeihin mahdu..

Tähdelliset lautaset.

Vaan eipä ollut taaskaan mahdollisuuksia saada kuviin mahtumaan kuin murto-osa tarjonnasta. Ulkopuolelle jäi ainakin vaatteita, asusteita, koruja, kynttilöitä, erikoiskahveja, teetä ja vaikka mitä. 

Kiva kauppa ja kivat hinnat sanon minä. Kiitos kun saatiin poiketa! Ja kiitos myös saamistamme lahjoista, joista omani päätyy jonkun lukijani iloksi arpajaispalkinnon muodossa.

Ja sitten taas Mars matkaan  matkanjohtajan johdolla. "Ylileveä kuljetus"-kyltti olisi ollut tarpeen, koska alkoi kassien määrä osalla olla sitä luokkaa, että kävi jalkakäytävä ahtaaksi. 

Ja kappas vaan. Hetkessä oltiin taas ihan toisenlaisissa tunnelmissa. Aurinkoisen näyteikkunan takaa kun paljastui valoisa DESIGN BOULEVARD

Graafista, selkeää, valoisaa, iloista, skandinaavista...  Huonekaluja, valaisimia, astioita, käyttöesineitä.. Seassa hauskoja juttuja, jotka ainakin itseäni pistivät hymyilyttämään. Kuten nyt vaikkapa ajatus aamukahvipöydästä, jossa seurana olisivat nämä hilpeät veijarit:

:)

Mustavalkoinen on alkanut näyttää omaan silmään aina vaan houkuttelevammalta.

Samoin kuin nämä kuviot. Etenkin tuo keskimmäinen.

Korkkipannunalusista voisin värkätä itselleni astetta pikkuusen rouheammat helmet :)

Tätä valaisinta joutuisin hieman kauemmin miettimään, mutta jostain syystä sekin kuului erityisen hyväntuulisiin esineisiin. Vähän niinkuin suuri fööni, joka puhaltaa isosti valoa kansalle..

Hauska paikka ja niin keskellä kaupunkia, että edes minä en pysty eksymään reitiltä.

Kiitos Design Boulevardille, kun saatiin käydä.

Vaan sitten olikin aika suunnata kierroksen viimeiseen sisustusliikkeeseen, joka tällä reissulla oli HYVÄN TUULEN PUOTI , jonka kivijalkaliike Tampereen Verkatehtaankadulla on avattu tämän vuoden elokuussa.

Puodilla on myös oma verkkokauppa sekä liike Porin K-Raudan tiloissa.

Ja Hyvää tuulta tosiaan oli rutkasti jaossa jo heti ovelta, jossa meidät otettiin iloisesti hymyillen vastaan.

Ja niinkuin arvata saattaa, Puoti oli pullollaan kaikkea mahdollista kaunista ja kivaa. Katosta lattiaan ja seinämetritolkulla.

Alkuun riitti niin paljon sulateltavaa, että meni hetki ennenkuin pystyi kiinnittämään huomiota tarkempiin yksityiskohtiin ja bongaamaan kaiken keskeltä niitä itselle mieluisimpia  juttuja.

Tästä taulusta tykkäsin. Se nyt vaan on jotenkin niin rauhallinen ja kaunis. Ja Peikonpähkinöitäkään ei voi koskaan olla liikaa. (Paitsi miehen mielestä...)

Rakastan nerokkaita kierrätysideioita. Etenkin kun joku on osannut luoda niistä oikeasti toimivia ja samalla hyvännäköisiä käyttöesineitä. Sellaisia kuin esimerkiksi nämä Anna Nygårdin kierrätetyistä sälekaihtimista loihtimat korit, jotka voi pestä jopa astianpesukoneessa. Hatunnosto tulee täältä.

Lasikuplat oli kivoja. Haluaisin nitä ehkä hyllyllisen. Samoin kuin kaikkia kauniita postikortteja, joista taustalla näkyy yksi ja joita tuli itsekin ostettua. Kerrankin on joulukortitkin ajoissa hankittu. Kunhan vaan muistaisin lähettää..

Juu ei pidä luottaa...

Suurikin voi olla kaunista. Ja harmi kun en tullut kysyneeksi, mutta veikkaan, että omaan silmääni ihanan värinen seinä on maalattu Country Frenchin turvallisella, luonnollisella ja hengittävällä jauhemaalilla.

Itse en ole Country Frenchin tuotteita vielä ehtinyt testata, mutta nyt siihen tarjoutuu oiva tilaisuus, kun Hyvän Tuulen Puoti lahjoitti meille yhteistyön merkeissä paketit itse valitsemaamme maalia. Omani on yllätys-yllätys valkoinen :).

Netalla on suunnitteilla joku suurempi maalausprojekti, johon tässä jaetaan arvokkaita vinkkejä . Mervi tarkkailee taustalla.

Etualalla pilkottavasta ostos- ja lahjakassimerestä ehkä noin puolet on Pepin ;). Omiani on yksi. Jos en kovin paljon huijaa kumpaankaan suuntaan.

Kivaa oli ja kuohuvaakin kilisteltiin. Kiitos siitä Hyvän Tuulen Puodin väelle.  (Lasillisen jälkeen koitin maksaa ostokseni toiseen kertaan, joten kuohari voisi kyllä toimia ihan kelpo myynninedistäjänä :)).

Ja mitäs sitä sitten muuta täydelliseen päivään kaiken tämän jälkeen kuuluu kuin hyvää ruokaa.

Ja sitähän meille ja kaikille muille nälkäisille oli tarjolla KAKSIO:ssa (2 h + k)

En ole mikään ravintolahaukka, mutta  hyvän tunnelman tunnistan kyllä heti ovelta ja täällä se oli juurikin sitä, eikä mitään muuta. Kerrassaan ihanan viihtyisä paikka punaisine tiiliseinineen. Ja ihan keskustassa. Olisin voinut vaikka muuttaa asumaan sinne.

Kuvauskierrokselle en uskaltautunut, koska paikka oli täynnä ihmisiä, joten tämä on otettu nostamatta pehvaa penkistä. Ja nyt kuvaa katsoessani vasta hoksaan, että meidän pöydälliselle oli kyllä valittu ehdottomasti oiva paikka. "Exit" lähistöllä ja kassiparkki kulmauksessa :)

(Pepin)

Ja taas hemmoteltiin kuoharilla heti alkuun. Ei ainakaan vähentänyt puheen ja naurun määrää ja välillä jo kävi mielessä, että mahdettiinko jo olla häiriöksi viattomille rauhallista kynttiläillallista nauttimaan tulleille. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Tästä sitten vaan lehtiä kääntelemään ja valikoimaan. Slurp. Vähän ihmettelin hintoja, jotka olivat mielestäni varsin edullisia ravintolan sijaintiin ja annosten kokoon nähden. Mutta en missään nimessä valita :)

Itse söin Halloumisalaatin ja hyvää oli.

Pari meistä valkkasi Kanacaesarsalaatin

Mirstaakkelin jättikatkaravut ja Aioli.

Mervin parilaleipä oli niin suuri, ettei mahtunut kuvaan ja Bikken ja Tainan pippuripihvit oli tässä vaiheessa varmaan jo syöty ;)

Crème Bruléet jälkkäriksi katosivat parempiin suihin, mutta itse kun en makeista jälkiruuista  niin piittaa,  pysyttelin hyväksi havaitulla kahvilinjalla

Mitenkäs se nyt noin vinoon..

En voi muuta sanoa kuin että jos olette hyvää ruokapaikkaa vailla Tampereella, niin ei muuta kuin Kaksioon. Mutta sen verran suosittu kuulemma on (enkä todellakaan sitä yhtään ihmettele), että pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin. 

Kuva(aja) on tärähtänyt, mutta tarjoilijan hymy on justiin niin aito kuin koko paikka. Suosittelen.

(Kuvaamiseen ja kuvan käyttämiseen sain luvan).

Kiitos koko iloiselle Kaksion väelle hyvästä ruuasta ja palvelusta!  

Huoh. Ihana päivä, jonka aikana kirjaimellisesti naurettiin ja itkettiin. Ensimmäistä huomattavasti enemmän ja jälkimmäistä ihan pienesti vaan. Mutta aiheesta sekin. 

Kiitos vielä kaikille asianosaisille ja nyt sitten niihin arpajaisiin, joissa palkinnoksi lähtee Indiskasta lahjaksi saamani pussillinen itämaista teetä ja tuoksukynttilä sekä Hyvän Tuulen Puodin lahjapussista löytyneet hauskat pöllöservetit ja iloisen vihreät tuikut sekä kolme samaisesta puodista ostamaani kaunista postikorttia.

Arvontaan voivat osallistua kaikki, jotka ovat jaksaneet tämän jutun loppuun asti kahlata ja jättävät ilokseni kommentin. Arpoja tasapuolisesti yksi per hölö.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän raporttini Tampereelta. Kiitos ja näkymisiin ja huhhuh :)

HILPEÄ OSTOSREISSU TAMPEREELLE (OSA 1) + ALEKOODI

O-ou.

Tässä ollaan nyt pienimuotoisessa pulassa, kun pitäisi jotenkin osata tiivistää viime lauantain iloisen Tampereen turneen kuvat ja tunnelmat sellaisiin mittasuhteisiin, ettei kukaan kupsahda näytön ääreen heti alkumetreillä. 

Mutta ettei nyt vaan se tärkein unohtuisi, niin sanonpahan heti tähän kärkeen, että kivaa oli. Justiin sellaista piristävää hömppää, jota aina välillä tarvitaan, että jaksaa taas tuhertaa  arkisempien askareiden parissa.

Kiitos päivän järjestelyistä kuuluu useammankin huushollin aina yhtä toimeliaalle puuhanaiselle Pepille ja tietenkin kaikille meidät vastaanottaneiden sisustus- ja lifestyleputiikkien iloisille, ystävällisille, palvelualttiille ja sydämellisille ihmisille. Loistavasta seurasta puhumattakaan. 

Yhtään piinaavan hiljaista hetkeä ei päässyt mukana olleella porukalla syntymään. Eikä se tosin ollut päällimmäinen huolenaiheeni alunperinkään :). Siitä pitivät Pepin lisäksi huolen Kotomon herttainen ja pirteä Taina, Voikukkapellon hillityn hauska Netta,  todellinen kaikkien supernaisten Äiti Bikke, suit sait kaiken ympärillään valkoiseksi maalaava Mervi ja Syrjälandiassa laumaansa paimentava räväkkä Mirah, joissa kaikissa ehdottomasti parasta on aitous. 

Tästä siis lähti liikkeelle seitsemän naisen ja seitsemän sisustusliikkeen kierros. Ei puuttunut enää kuin 7 päivää... ;)

Ensimmäisenä etappina oli sisustusliike LIVE WITH ME, joka aiheutti heti aamusta melkoista kuhinaa. Meinasi nimittäin parikin autoa jäädä  alle, kun pakitettiin kameroinemme kadulle.

Isoja peltikirjaimia

LWM:n verkkokaupan sivuilla oli niin osuva kuvaus liikkeen tarjonnasta, etten edes yritä sitä sen paremmin muotoilla, vaan kopioin sen sellaisenaan tähän:

"Rustiikki-industriaalihenkeen maskuliinista sisustustyyliä väriä ja huumoria unohtamatta! Valtaväyliä vältellen, aitoja materiaaleja, kierrätystä ja kestävää kehitystä kunnioittaen". Just niin.

Nuppi ja vedin poikineen

Kylttejä, magneetteja, peltirasioita, kaikkea...

Tainan mielestä nämä porot olivat ihan "näköisiäni". Mikäs siinä. Kyllä kaveri kaverin tuntee..

Jos tykästyit tarjontaan, niin nyt on loistava tilaisuus hyödyntää kauppias-Johannan lupaamaa 10% alennusta Live with me-verkkokaupassa 19.10.2014 asti. 

Alennuksen saa koodilla "syysbloggarit" ja se koskee kaikkia normaalihintaisia tuotteita taidejuliste- ja kanvaasiosastoa lukuunottamatta. 

Samalla kannattaa käydä osallistumassa Pepin arvontaan, jossa voi voittaa omavalintaisen kyltin LWM:n runsaista valikoimista.

Ensimmäisen etapin jälkeen olin maalaismaiseen tyyliini valmistautunut pitkään siirtymään seuraavaan kohteeseen, mutta se löytyikin heti seuraavan oven takaa samaisen Aleksis Kiven kadun varrelta. 

Siellä kahden sisaruksen vuosikausien haaveilun tuloksena syntynyt DOMDOM henkii skandinaavisuutta, valoisuutta, iloisuutta, kekseliäisyyttä ja arjen estetiikkaa. Aina yhtä tärkeitä kestävän kehityksen, kierrätyksen, eettisyyden ja ekologisuuden periaatteita unohtamatta.

Tykkään niin näistä tarinoista, joissa joku on ollut rohkea, toteuttanut haaveensa ja mikä parasta, onnistunut siinä. 

Domdomilla on myös verkkokauppa, jonne pääsee tästä. 

Ja tässä vaiheessa aamupäivää meikäläisellä olikin jo kiljuva nälkä, koska niin epäloogiselta kuin se kuulostaakin, jouduin aamulla tuplaamaan matka-aikani, että ehdin Tampereelle ajoissa. Eli tunnin sijasta matkustin kaksi. Ja siitä taas aiheutui se, että aamupalan syönnistä oli niin kauan, että torilta leijuva mustanmakkaran tuoksu alkoi kummasti vetää puoleensa, mutta Pepi piti ohjat käsissään, eikä ohjelmasta lipsuttu :)

Saman kadun varressa pysyttiin edelleen, ja täytyy sanoa, että siinä nälkäkin unohtui, kun astuttiin KANTRIINAn ovesta sisään.

Voi apua mikä runsaudenasarvi. Pää pyöri kuin pöllöllä, kun ei tiennyt mihin sitä katseensa kiinnittäisi.

En edes yritä saada tänne mahtumaan kuvia kaikesta. Parasta kun menette itse katsomaan paikanpäälle. Tai liikkeen nettisivuille. Ja niin ihanaa kuin auringonpaiste onkin, kuvaamisesta se teki hankalaa ja harmikseni joudun toteamaan, että aika moni kuva on pelkkää suttua.

Liikkeessä oli taitavasti piilotettu yleisilmeeltään maalaisromanttisen, ranskalaisen ja kaikinpuolin runsaan kokonaisuuden sekaan omaa silmääni suuresti miellyttäviä tyyliltään yksinkertaisempia ja luonnonläheisiä juttuja, joista osa matkusti kotiin asti. (Täytyy kyllä sanoa, että en ikinä tule pärjäämään liikkeellä olleen porukan shoppailumäärälle ja -nopeudelle. Siinä vaiheessa, kun itse vasta haahuilin ympäri ja pyörittelin kivoja juttuja käsissäni,  muu porukka oli jo täysien kassien kanssa jonossa kassalla. Rutkasti harjoitusta siis vaatii, jos ikinä aion kyetä samaan. Ehkä on parasta, etten edes yritä).

Ja vaikken itse kotona koskaan joudukaan (yleensä varsin vähäisiä) ostoksiani puolustelemaan, niin tällä kertaa olisi kyllä riittänyt se, että "Ei nää kuule vielä mitään, kun Taina sentään meinas ostaa maailmanpyörän.." Ja veikkaan, että ihan varmasti sen vielä jonain päivänä ostaakin..

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kohteena ennen myönnettyä kahvitaukoa oli vuorossa Lifestyle-myymälä PUTIIKKI RANNALLA. Eikä edelleenkään tarvinnut kuin kävellä samaa katua takaisin ylös ja poiketa kulman taakse. On se niin toisenlaista se elämä isossa kaupungissa ;).

Tätä osuutta jännitin ehkä eniten, koska meikäläisen niinsanottu lifestyle on lähinnä sitä, että saappaat ja verkkarit jalassa lampsitaan pitkin pellonlaitaa. Ainakin jos itse saan päättää..

Vaatekaupoissa koen olevani aina yhtä vieraalla maalla tai vähintäänkin pihalla, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että olipahan ihanan ystävällistä ja normaalia porukkaa tämän liikkeen tiskin takana. Yhtään ei tarvinnut pönöttää, mutta pikku ostos-, tai paremminkin ostoskyvyttömyyspaniikkihan siinä taas tuli, kun  muilla oli jo uudet vaatehankinnat vinossa pinossa ennenkuin itse edes ehdin ottaa joka kantilta kuvia. Bikkeä vissiin jotkut uudet hienot saapikkaatkin huutelivat nimellä.

Nää juhlaverkkarit kävis mulle :)

Ovesta lähdettiin kasseinemme ja pusseinemme yhtä mukavaa visiittiä ja blogiyhteistyön merkeissä saamiamme Saint Tropezin "tiimipaitoja" rikkaampina ulos.

Ihminen puuttuu sisältä, mutta jos olisin jäänyt odottamaan, että saan itsestäni sellaisen kuvan, jonka kelpuutan tänne, olisi jäänyt tämäkin juttu tekemättä...

Paidat sovittiin puettaviksi päälle seuraaville blogitreffeille. Aika, paikka ja maa ovat vielä hieman avoinna vaikkakin yhtenä vaihtoehtona väläyteltiin maailman metropolien joukossa osalle hieman tuntemattomammaksi jäänyttä Forssaa.

(Vaikutti muuten kelpo merkiltä tuo Saint Tropez. Mukavia ja käyttökelpoisia vaatteita kohtuuhintaan).

Putiikki rannalla-kotisivuille ja nettiputiikkiin pääsee tästä.

Siinähän sitä kierrosta näin alkuun. Puolet vielä jäljellä, mutta nyt lähtee järki, eikä kykene edes kirjailija itse tämän enempään tällä erää.

Ennen taukokahveja tosin bongattiin vielä yksi alkuperäiseen suunnitelmaan kuulumaton antiikki- ja sisustusliike matkan varrelta, mutta sinne poikkeaminen taisi olla virhe. Myyjä ei selvästikään ilahtunut sisään ovesta pölähtäneestä ostopotentiaalista, koska oli tärkeä puhelu kesken. Ryhmämme pahoittelee aiheuttamaansa häiriötä.

Jatkoa ja arvontaa seuraa jahka tästä rupeamasta tokenen.