Sivut

torstai 11. maaliskuuta 2021

KEVÄTTALVEN KUULUMISIA JA VAIHTELEVIA MIELENLIIKKEITÄ

Jos ei näissä jutuissani ole ennenkään ollut ohuttakaan punaista lankaa, niin nyt ei ole kyllä sitäkään vähää tiedossa. Sen verran paljon on reilun parin kuukauden aikana päässä viheltänyt kaikenlaista, etten aina itsekään tiedä, mistä milloinkin tuulee.

Mutta onneksi puhelimeen on sentään tallentunut kuvia, joiden varassa voin koittaa muistella, mitä muuta olen tehnyt kuin töitä, joiden suhteen tahti on ollut niin tiivis, että järjissä pysyäkseni olen pysytellyt vapaalla pois koneelta ja käyttänyt kaiken liikenevän ajan ulkona liikkumiseen ja muuhun mieltä tuulettavaan tekemiseen tai tekemättäjättämiseen. 

Siihen on tämä talvi tarjonnut niin upeat puitteet, etten ihan äkkiä muista milloin olisi viimeksi ollut näin kaunista. 




Kaikki eivät ole talvi-ihmisiä eikä tarvikaan olla, mutta itse olen nauttinut tästä kauneudesta ihan täysillä. Olkoonkin, että aurinkoisten hankien hintana on välillä ollut kolmeakymppiä kolkutteleva pakkanen.

Muutenkin olen taipuvainen elämään sitä vuodenaikaa mikä milloinkin on meneillään, enkä halua kiirehtiä ajassa enää yhtään eteenpäin (paitsi toki siihen hetkeen, kun nimeltämainitsematon yhteinen vihollisemme on kukistettu), koska elämä tuntuu soljuvan ohi ihan liian nopeasti muutenkin. On uusi tunne ja liittynee jotenkin ikään, joka on vääjäämättä lähempänä sataa kuin syntymääni. En sitä tietoisesti mieti, enkä koe olevani vanha tai varsinkaan kriiseileväni sen kummemmin, mutta joku ymmärrys elämän rajallisuudesta tässä nyt kuitenkin painaa päälle.

Parempi siis elää hetkessä kuin "sitku"ssa ja siinä olen tänä vuonna aika hyvin onnistunutkin. 




Sain tammikuun puolivälissä poikieni kannustamana itselleni joululahjaksi tilaamani uuden puhelimen, jollaista en olisi kuuna päivänä omatoimisesti hintansa takia edes harkinnut, mutta uskoin, kun pojat sanoivat, että "Kyllä sun äiti pitäis jo siirtyä nykyaikaan" ja "Olet sen ansainnut" <3. 

Ja voi että mikä ilo siitä uudesta puhelimesta on ollut. Kamera on superihana ja muutenkin kaikki pelittää niin vaivattomasti vanhaan verrattuna, etten ole kyllä päivääkään katunut. Ja mitä järkeä on loppupeleissä käydä töissä,  jos en ikinä raski ostaa palkallani itselleni mitään, vaikka voin. 

Vähän kyllä surettaa se, että jälkeen uuden kännykän vanha kunnon kameraparka on pölyttynyt toimettomana. Ei enää tule otettua sitä mukaan oikein ollenkaan. 

Ukkeli oli salakuvaillut kuvaajaa.


Ainut hankaluus on puhelimen ja tietokoneen yhteensopimattomuus, joka tekee kuvien siirtämisestä koneelle monimutkaista ja näköjään laatukin muuttuu matkalla, mutten anna sen häiritä. Kätevämpiäkin konsteja varmasti on kunhan ehdin ja jaksan perehtyä.

16.1.2021, klo 15.43




Aurinko ja hohtavat hanget ovat auttaneet pysymään hereillä ja pääosin positiivisena, vaikka enimmäkseen valvon yöt ja stressaan.


Torronsuolla tottakai



Silloin harvoin, kun yhtäkkiä nukunkin tavallista paremmin (tapahtuu satunnaisesti viikonloppuisin) ja herään aamulla virkeänä, elämä näyttäytyy kaikinpuolin valoisana ja tuntuu, että pystyn mihin vaan. Niinkuin nyt vaikkapa niinkin ihmeelliseen asiaan kuin kaupassa käyntiin ja vähänkään järkevän  ruuan valmistukseen. Silloin ostoskärrykin näyttää ihan toisenlaiselta ja pursuaa vihreää ja värejä, jotka siirtyvät lautaselle, smoothieiksi tai peräti raikkaiksi mehuiksi, koska virkeänä jaksan käyttää myös pöydällä toimettomana vuoroaan odottavaa mehupuristinta.





Väsyneenä sensijaan saatan tuijotella Instagramia ja toivoa, että voiskohan nämä somen pulla- ja torttupäivät pikkuhiljaa jo päättyä, kun tuntuu, että joka puolelta tulvii kuvia Runebergin tortuista,  laskiaispullista ja Ystävänpäiväleivoksista, joita kohta seuraa pääsiäiskakkukausi,  vappumunkkisesonki, joulutortut, piparkakut jaajaajaa. Siinä sitten väsyneenä antipullaihmisenä kyseenalaistan koko somen järkevyyden kunnes ryhdistäydyn ja mietin, että onko yhtään enemmän järkeä siinä, että itse konttaan polvet märkänä hangessa kuvaamassa puolukanvarpuja ja jaan kuvia niistä ?? No ei ole. Ja ehkä pointti onkin juuri siinä, että kaiken suorittamisen ja järkevyyden keskelle elämässä tarvitaan myös täysin älyvapaata vastapainoa.  



Hotelliparka humisi tyhjyyttään.

Helmikuun alussa pyörähdin työmatkalla Kuhmossa, jossa työpaikkani osin sijaitsee. Matka minimiin karsituilla julkisilla yhteyksillä on sinne äärimmäisen hankala ja kesti 11 tuntia suuntaansa, mutta käynti oli ympäripyöreistä päivistään huolimatta tosi piristävä. Oltiin pitkästä aikaa porukalla koolla yhteisten hyvien asioiden ja kehityskohteiden merkeissä.

Myös kohdalle sattunut kolmenkympin pakkanen piristi. Joskin kipusi tällä viikolla vielä kymmenen astetta kovempiin lukemiin, mutta sitä en päässyt kokemaan.




Tänä talvena on tullut pitkästä aikaa myös hiihdettyä. Tai paremminkin hiihdeltyä, koska ei tunnu enää sujuvan niinkuin mielikuvissa, joissa suksi luistaa ja maisema vaihtuu. Mutta sisulla ja ojentajalihaksilla olen mennyt eteenpäin kunnes tulin vieneeni sukset voideltavaksi ammattitaitoiselle ystävälle, joka sanoi, että ei ihme, jos ei oikein kulje. Sukset olivat kuulemma ihan liian löysät meikäläiselle ja tarkoitettu paremminkin maisemien ihasteluun, eikä eteenpäin potkimiseen. 

En ole välineurheilija, jolla pitäisi aina olla vehkeet vimpan päälle, mutta jos joku on hirveää, niin se on hiihto huonoilla suksilla, joten menin siitä paikasta paikalliseen Intersportiin ostamaan uudet. Kävi melkoinen munkki, koska kaupassa oli kovan kysynnän jäljiltä tasan kaksi paria jäljellä ja toinen niistä itselleni täsmäsopiva. Eivätkä edes maksaneet paljon. Muuttui homma huomattavasti mielekkäämmäksi.






Käväisin myös Turussa terveysasioilla ja kerkisin siinä sivussa häthätää poiketa ihmisten ilmoilla kaupassa ja kahvilla. Aikaa ei ollut puolta tuntia kauempaa, mutta tuli ihanan virkistynyt ja jotenkin sivistynyt olo jo siitäkin.




Ostin pari Marimekon mukia ja niiden innoittamana raivasin kaapista sekalaisia vanhoja pois ja vein kirppikselle. Ajattelin, että uusin mukeja pikkuhiljaa. On ollut jo kauan mielessä, mutta mieluisia ei oikein ole löytynyt.

Paperikassi päätyi kuvaan, koska siinä on mielestäni hyvä teksti. Allekirjoitan kaiken.




Täytin lisää vuosia ja päätettiin ukkelin kanssa synttärin kunniaksi tehdä päivän reissu Vierumäelle hiihtelemään, koska luvattiin ihanaa aurinkoista pikkupakkasta.

Lähdettiin lauantaina, kun mies pääsi töistä ja palattiin jo sunnuntaina, mutta matkaa on vain parisen tuntia suuntaansa, joten ihan okei sekin vähä omista nurkista poistuminen. Aurinko tosin ei näyttäynyt Vierulla kertaakaan toisin kuin kotona sillä välin. Mutta ei annettu häiritä, vaikka vähän saatoinkin jupista.



Aina ei suju.




Bongasin Hollolan Matkakeitaalta horoskooppimerkkini mukin, joka oli niin kolho, että päätin vaan ottaa kuvan tekstistä, jossa on paljon totta (mm. mietteliäs ja tarkkaavainen ajattelija) ja osin sellaista, jonka toivon olevan totta, mutta tuntisin oloni itserakkaaksi, jos niin menisin julistamaan (humaani älykkö). Sensijaan uppiniskainen en kyllä ole, koska en koe tarvetta olla. Enkä arvaamatonkaan.




Ei liity syntymäpäivääni, vaan stressiin ja väsymykseen, joiden seurauksena aloin yhtäkkiä nähdä peilissä pelkät roikkuvat turvonneet kasvot ja paksuuntuneen syvästi vaakaryppyisen kaulan. Säikähdin erityisesti paksua kaulaa, koska muutos on mielestäni tapahtunut suht lyhyellä ajalla ja ajattelin jo, että kyseessä on vähintään struuma tai jotain paljon pahempaa, jota en tässä mainitse. Mutta onneksi löysin kaikkitietävästä kotilääkärin käsikirjasta Googlesta vallan loogisen selityksen asialle. 

Minähän olen siis jo vuosikymmenet tehnyt töitä näytön äärellä pää enempivähempi etukumarassa, joka lienee vuosien varrella kertyneiden ja syventyneiden vaakaryppyjen pääasiallisin syy ("Tech neck"), mutta samalla asento on toki jumittanut kaikenlaisen nestekierron kaulassa ja kasvoissakin. Päätin siis kokeilla, auttaisiko jossain vinkattu kasvojooga, johon löytyi netistä selkeitä ja vähemmän selkeitä ohjevidoita.

Ja auttoihan se! Kaula on ohentunut enemmän takaisin omaksi itsekseen ja kasvotkin kaventuneet takaisin tavallisempaan kuosiinsa, kun olen alkanut tehdä liikkeitä säännöllisesti aamuisin, olin väsynyt tai en.

Rakastan niin sitä, että voin itse omilla tekemisilläni vaikuttamaan itseäni häiritseviin asioihin. 
En tietenkään kaikkeen, se on selvää, mutta jos vaan on mahdollisuus yrittää, niin yritän ja teen sinnikkäästi niinkuin viisaammat neuvoo, ja useimmiten se palkitsee. Joskin täytyy heti perään sanoa, että nukkuminen ja työperäisen stressin hallinta on kyllä aikalailla huonoissa kantimissa edelleen.

Kasvojoogasta innostuneena ostin vielä luontaistuotekaupasta guasha-kiven (en linkkaa mihinkään kauppaan, mutta netistä löytyy selitystä, jos kivi on yhtä tuntematon kuin itselleni oli) ja ihanaa kasvoöljyä, joiden avulla teen iltaisin rauhoittavan kasvohieronnan, joka on vähentänyt myös yöllistä kasvojen ja hampaiden kiristelyä.




Omakuva ei kerro koko totuutta, koska on otettu miehen epätarkalla kännykkäkameralla ja sumennettu, mutta se kuvastaa kuitenkin sitä, miltä itsestäni näiden aloittamieni uusien rutiinien jäljiltä tuntuu. 
En tiedä välittyykö se kenellekään muulle, mutta olo on jotenkin erityisen lempeän rauhallinen.
Ehkä osin siksi, ettei peilikuva enää niin ahdista, mutta eniten siksi, että jatkuva jännitys kasvoista on poissa.    
  
Kävin myös silmälääkärillä ja onnekseni ongelmasilmän ongelma ei ole pahentunut, vaan säilynyt liki ennallaan. Suunta on kuitenkin vääjäämättä huonompaan, mutta hitaasti. Ja niin loogiselta kuin se nyt tässä hetkessä tuntuukin, kasvojooga on helpottanut myös väsyneitä silmiä. 

Sain myös reseptin uusiin laseihin, joita tarvin päätteellä ja lukiessa. Ja koska sain tingittyä ne 50% alennuksella, ostin samantien kahdet, toiset toimistolle ja toiset koti-officeen. Ei tarvi enää kuskailla yksiä ja samoja, jotka usein jäävät sinne, missä itse en ole.

Valitsemani kehykset ovat molemmat ihania ja iloitsin, kun sain lasit jo viikossa luvatun kahden sijasta, mutta voi plaah, mikä pettymys. En nähnyt kummillakaan näytölle asti, vaan kaikki meni ihan sumeaksi. Laitoin siitä viestiä silmälääkärille ja sovittiin, että käyn optikon pakeilla ja katsotaan, voiko lasien voimakkuuksia vähän lieventää niin, että toimivat siinä tarkoituksessa, johon ne tarvitsen. Näin tehtiin ja nyt sitten odottelen taas laseja tulevaksi. Niissä oli jokatapauksessa 100 päivän tyytyväisyystakuu, joten vaihto oli ilmainen, eikä tarvinnut alkaa siitä käymään vääntöä.





Lasipallokin pääsi pitkästä aikaa mukaan, kun kävin kevätauringossa sulavilla hangilla kuvailemassa. Nyt ne tosin ovat jo tulleet takaisin ja viikonloppuna lienee hiihtelyä tiedossa, jos vaan jaksan.

Hiihtolomat alkavat vissiin suurimmalla osalla olla ohi, joten voin lakata kadehtimasta kaikkia pohjoisen aurinkoisilta hangilta ja erämaamökeiltä lähetettyjä lomakuvia. Siihenkin syntiin kun väsyneenä sorruin. Ja sitten taas hyvänä päivänä jaksoin toivottaa kaikille ihanaa lomaa ja olla aidosti iloinen, että jollain sellainen on meneillään. 


Puolukka on meikäläisen pulla.


En nyt enempää viimeaikojen tapahtumista muista, mutta tässä nämä päällimmäiset kuulumiset kuitenkin. 

Toivottavasti ei kuulostanut pelkältä väsyneen valitukselta, koska ei ollut sellaiseksi tarkoitettu. 



Kommentit ja kuulumiset ilahduttavat edelleen kovasti, mutta vastaaminen saattaa kestää tavallista kauemmin. Ja ymmärrän erittäin hyvin, jos mitään ei kuulu, koska en ole kertakaikkiaan jaksanut itsekään käydä jättämässä viestejä, vaikka olen aika ajoin yrittänyt.

Mukavaa maaliskuuta joka tapauksessa! Päivä on pidentynyt jo tuntitolkulla ja vauhti sen kun kiihtyy.

PS.
Jaa niin. Piti vielä antaa oma vahva suositukseni Copper Inside-kuparimaskeille (ei edelleenkään linkkiä, mutta luontaistuotekaupoista ja apteekeista ainakin löytyy). Ei tarvi pestä, eikä heittää pois ennenkuin on rikki (omani on ollut kohta pari kk kauppa- & matkakäytössä ja edelleen ehjä). On tosi miellyttävä käyttää (jos nyt maski voi olla), ei ärsytä ihoa ja suojaa myös käyttäjäänsä. Perustuu kuparin antimikrobisiin ominaisuuksiin. Saa halutessaan kyseenalaistaa, mutta siihen en ota kantaa. 

34 kommenttia:

  1. Ei kuulostanut valitukselta tai sairaskertomukselta tämä postaus ollenkaan. Näytät ihanan seesteiseltä kuvassa! Itse olen tällä viikolla ollut erityisen väsynyt. Mies nauroi yksi ilta, että hyvä kun pääsin yläkertaan niin alkoi jo kuorsaaminen kuulua alas. Kyyllä nukahdin samantien kun laskin pääni tyynyyn :)
    Ihanaa iltaa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uskollinen kommentoija Outi 🧡.

      Väsymys on kurjaa, jos (kun) sitä jatkuu pitkään. Ja vaikka sanotaan, että kyllä ihminen nukkuu sitten, kun ei enää jaksa valvoa, en millään jaksaisi odottaa siihen asti. Nyt tunnun ennemminkin olevani niin väsynyt, että käyn jo sen takia kierroksilla. Sulla tuntuu onneksi olevan paremmat nukahtamisen lahjat se on ihana asia.

      Onneksi kohta on viikonloppu.

      Toivon sulle kaikkea hyvää ja pahoittelen sitä, että on jäänyt varmasti jo monta sun outimaista postausta lukematta 🧡

      Poista
  2. Nämä kuvat! ❤️
    Säästelin postauksen lukemista kun tiesin jo valmiiksi nauttivani kuvista.

    Piti heti tutustua kasvojoogaan, kun näytät niin seesteiseltä. Nyt pitää yrittää löytää joku hetki ja rauha, että pääsen perehtymään siihen käytännössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3.

      Oikeasti oli niin karu se näkymä peilissä, että masensi. Ja samoihin aikoihin katsottiin jotain vanhoja valokuvia miehen kanssa ja mies sanoi, että "Kato kuinka ohut kaula sulla oli silloin".
      Eikä siis todellakaan sanonut sitä sillä mielellä, että olisi moittinut sitä, kuinka paksu siitä oli tullut, koska ei ikinä sanoisi mitään sen kaltaista negatiivista, mutta se sai tarkastelemaan itse itseäni peilistä (yleensä en sellaista harrasta) ja kiinnittämään huomion siihen kaulaan, joka oli ihan yäk. Mutta ei ihan oikeasti tarvinnut montaakaan muutaman minuutin kasvojoogasessiota, kun näytti jo ihan toiselta ja hamsteripussitkin oli kasvoilta kutistuneet. Meinasi vaan iskeä liiallinen innostus ja tuli jo kaulalihakset kipeiksi, kun koko ajan tein jotain irvistelyliikkeitä :).

      Se guashaaminen tekee seesteiseksi. Voin suositella, eikä ole kallis investointi, kun se lituska sydämenmallinen kivi maksoi jotain 15 euroa.

      On mun makuun ehkä hieman liian pitkiä ja puheliaita pätkiä, mutta aloin instassa seuraamaan sellaista kuin "pkorpia". Sieltä löytyy monenmoista vinkkiä ja videonpätkää ja sunnuntai-aamuisin taitaa aina tulla stoorien puolelle live, jos innostut.

      Tosiasiallisen hyvää viikonloppua Marika <3

      Poista
  3. Rakastan sun kuvia <3
    Ja sun seesteisyyttä, joka susta huokuu, ilman kuvaakin -ja tuolla muualla-.
    Tiedätkö, juuri eilen mietin samaa, mistä säkin kirjoitat; en todellakaan ole talvi-ihminen, en, mutta nyt on talvi ollut niin suurenmoisen kaunis, että olen melkein ryhtynyt sellaiseksi. Niin huimaavan kauniita maisemia työmatkan varrella ja (niillä vähäisillä) lenkeillä. Ja ihan ikkunasta katsottunakin. Olen nauttinut kyllä niin täysin siemauksin!! Voisko olla, että tämän nimeltämainitsemattoman tilanteen keskellä meille on päätetty antaa vähän jotakin extraa kauneuden ja muun "hörhöilyn" merkeissä.
    Hyvä pojat ja äipän ylipuhuminen! Ja uuden puhelimen mahdollisuudet! Omaa kunnon kameraa koko ikäni haaveilleena olen miettinyt, että onko kuvat sitten kuitenkaan niiiiin paljon parempia, kuin hyvässä puhelimessa, että kannattaa? Puhelin kulkee niin vaivatta retkillä taskussa. Toki ymmärrän, että kamerassa on paljon kaikkea säätö- jne mahdollisuutta, mutta sittenkin. Tarvitsenko niin hiottuja kuvia? Kun toisaalta olen ihan tyytyväinen kännykkäräpsyihinikin. Tätä mietin ja jahkaan varmaan loppuikäni. Jotain ehkä kertoo sekin, että sulla on jäänyt kamera pölyttymään?
    Tuosta väsymyksestä ja muusta olen niin samaa mieltä! Ihan huvittaa välillä, miten unet vaikuttavat omaan olotilaan. Väsyneenä todellakin selaat tylsänä vaan Instaa, kaikki on huonosti ja tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle. Kaks yötä hyviä unia ja voi, miten värit näyttävättaas väreiltä, ulos jaksaa lähteä ja säätää muutenkin kaikkea! Viime viikko oli taas sellainen, johtuen varmastikin mun kotihotelliviikonlopusta, jolloin nukuttiin, herkuteltiin ja ennekaikkea oltiin kahden ilman kaikkea sitä härdelliä, jota muut ihmiset väistämättä tuottavat. Tuntuu, että on jaksanut taas ihan toisella tavalla. (vaan eipä nyt liiotella, tämä viikonloppu viekin sitten taas mehut ;) )

    "Puolukka on meikäläisen pulla." Osui heti aamusta mun nauruhermoon. Ai että sä oot ihana <3

    Ps. Kai sä huomasit puoltoista viikkoa sitten, miten mä kohdalla heiluttelin vimmatusti ja lähettelin ilman halki kaikkea hyvää!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaikesta rakkaudesta Helmis <3.

      Olen kyllä kiitollinen pojille, että puhuivat mut ympäri ostamaan sen puhelimen. Ja kuopus niin kiltisti ja kärsivällisesti auttoi face id:n tekemisessä ja tietojensiirrossa vanhasta uuteen. Sanoinkin hälle, että olen niin kiitollinen, kun aina niin nätisti auttaa, eikä koskaan sano mitään tyyliin "kuinka voit olla noin tyhmä" tai "etkö tätäkään tajua". Siihen vastauksena sain, että "No tottakai autan. Niin tekin ootte aina iskän kanssa auttaneet meitä kaikessa". Yhyy. (Ehkä hivenen iski taas ikävä tätä kirjoittaessa, kun kumpaakaan poikaa en ole nähnyt aikoihin).

      Mun kamera (postauksen vaakakuvat on sillä otettu) maksoi aikanaan neljänneksen siitä mitä uusi puhelin nyt. Eli ei todellakaan ollut kallis, mutta silti on oikein hyvä ja ainakin mulle riittävä Olympus Pen E-PL6 karvalakkimallin minijärkkäri, jonka ostin vuosia sitten Rajala Cameran Black Friday-tarjouksesta.
      Sen otan mukaan aina, kun lähden vartavasten kuvailuretkelle. Sellaiselle, jolla ei ole tarkoitus paahtaa lenkkiä, vaan ihan vaan katsella ja ihastella yksityiskohtia ja rauhoittua. On terapeuttista puuhaa silloin kun mieliala on siihen sopiva. Ei liian stressi, eikä liian vetelä, vaan sellainen valmiiksi peruspositiivis-seesteinen mieli. Silloin kuvatkin onnistuu vähän niinkuin itsestään, mutta jos vihaisena tai muuten huonotuulisena yrittää, tunnetila heijastuu kuviin, eikä mikään onnistu.

      Ja totta. Nyt ollaan saatu sentään kaunis vanha kunnon talvi ihasteltavaksi. Ja valoa.
      Jos koko alkuvuosi olisi kynnetty jatkuvassa pimeydessä ja vesisateessa, saattaisi jo mieli rakoilla ihan huolella. Nyt siinä on vaan sellaisia ajoittaisia hiushalkeamia, jotka korjaantuu tosiaan jo yhden tai peräti ruhtinaallisen kahden poikkeuksellisen hyvin nukutun yön ansiosta.

      Kotihotelliviikonloppu näytti ja kuulosti just ihanalta. Ei kummoista tarvi, kun tulee sellainen ihana yhteenkuuluvuus ja rauha.

      Toivon sulle hyviä hermoja, jaksamista ja ennakoitua mielenrauhaisampaa viikonloppua ja kiitos niistä hyvistä tuulista, jotka lähetit. Tuntui lämpimiltä <3


      Poista
  4. No jo oli taas taattua Annukkaa! Kuvat ja muukin.
    Olin äsken netistä pika pikaa etsimässä ihan muuta, mutta kuinka ollakaan, täällä pikavisiitillä sitä tuli unohtaneeksi ajan kulun ja K jo kävi tuossa kyselemässä, löysinkö sen mitä oli luvannut kuukkelista etsiä.
    Mutta siis, ihan saman olen havainnut. Yhdet tai kahdet kunnon unet ja elämä on taas ihan eri. Joskus niinkin onnellisesti käy.
    Voi että, miten taas inspiroiduin sun jutuista ja etenkin kasvojoogaa ajattelin kokeilla heti kun illemmalla on enemmän omaa aikaa. Olen siitä juttuja nähnyt, mutta vasta sinä osasit vetää jotenkin oikeasta narusta ja tulin ihan uteliaaksi. On nimittäin paksuutta täällä sekä naamassa että kaulassa ;). Vai onkohan syynä se, että mun mielestä puolukat ei oo pullia.
    Joka tapauksessa kiitos taas ihanan virkistävistä jutuista. Nyt on pakko rientää kertomaan ne varsinaisen kuukkeloinnin tulokset eteenpäin..
    Iloista viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kommentti niin taattua Leena-laatua :). Kiitos siitä ja ihan mahtava munkki, että satuinkin kirjoittaman juuri samoihin aikoihin, kun olit kuukkeloimassa.

      Olen aina ollut herkkäuninen pätkänukkuja, mutta huonommaksi vaan tuntuu menevän. Eikä vähiten ihan ultimaattisen yöhikoilun takia, johon kertaalleen sain jo avun Salviasta, mutta sitä kesti niin kauan kuin purkin sisältöä. Sitten unohdin heti ostaa uutta ja tuli viikon-parin tauko ja sitä mukaa ongelma palasi. Mutta siis ei tosiaan ole ainut syyllinen, muttei varsinaisesti helpottavakaan tekijä. Onneksi edes joskus tulee nukuttua tavallista paremmin niin, että jää pari heräilyä väliin ja aamulla sitä on ihan ihmeissään, että mitä tapahtui :). Silmätkin on heti niin paljon enemmän auki, eikä peilikuvakaan ihan niin paha.

      Olen nyt ottanut muutamat kasvojoogairvistelyt, -pullistelut ja -taputtelut aamurutiiniksi ja teen ne samalla, kun puhdistan ja rasvaan kasvot (ja nykyään erityisesti myös sen kaulan!).
      Ei roiku enää hamsteripussit niinkuin vähän aikaa sitten, eikä hallitse juonteet nenä- ja suupielissä. Ihmeellistä, mutta totta. Ja se guashaaminen on todellakin auttanut iltaisin rentouttamaan päivän kiristykset kasvoista, eikä tule öisin purtua leukaperiä yhteen niin, että hampaat halkeilee niinkuin mulle tässä taannoin kävi. Siitä olikin aiemmin juttua.

      Kasvojooga aamulla ja guasha&öljy (mulla on Frantsilan ruusuöljyä) on nyt mun uusi puolukka :).

      Kiitos tosi paljon viestistä Leena. Ihana, jos inspiroiduit. Ja mitä parhaitna viikonloppua!

      Poista
  5. Tämä talvi on ollut todella ihana:) Tykätään kovasti Onnin kanssa, mies vähän tuskailee lumitöistä mutta olen ehdottanut että voin kyllä tehdä jos hän ei viitsi;) Täällä ei olla hiihdelty mutta kävelty senkin edestä. Ei mitään mahdotonta;) kuitenkin 7-10 km/pv. Ihaillen katson hiihtäjiä jotka tästä meidän lähellä sauvovat innokkaina ja nautin kyllä heidän puolestaan:)
    Yleensä luontokuvat eivät näytä niin kauniilta kuin luonnossa mutta osaat kyllä napata niin sopivia kuvia että melkein osaa kuvitella olevansa mukana paikassa jossa kuva on otettu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lumityöt on mulle varattu, koska tykkään ihan tosissani tehdä niitä. Ihan parasta lihaskuntotreeniä raittiissa ilmassa. Ja kolattava alue meillä on aika iso, mutta alue, johon lunta voi työntää (lähinnä oma oja kadun varressa) puolestaan pieni, joten siinä kohtaa kun alkaa kasat kasvaa oman pään korkeudelle, on pakko jo luovuttaa kola perheen vahvemmalle puoliskolle :).

      Hiihtäminen on päivästä ja vireydestä riippuen joko ihanaa tai ihan hirveää :). Mutta silloinkin kun on ihan kamalaa, ajattelen, että otetaan nyt sitten vaikka rimpuilemalla hiki kuitenkin, koska jälkiolotila on aina niin hyvä. Suorastaan voittajafiilis.

      Kiitos taas kuvakehuista Irma. Vaakakuvat olen ottanut oikealla kameralla, mutta suurimman osan justiin sillä uudella puhelimella, jonka kuvien paras puoli on se, etät värit toistuvat niissä justiin sellaisena kuin ne luonnossa on. Vanhan puhelimen kamera muutti lumen aina ihan sellaiseksi vaalean lilaksi, jota se ei oikeasti ole ja se harmitti, koska en osaa/jaksa, enkä edes halua käsitellä kuvia.

      Mukavaa viikonloppua sinne teille. Taitaa tulla täsmästi sumppukeli ainakin täällä ja arkena sitten taas paistaa aurinko. Perusmeininki :)

      Poista
  6. Kivoja Annukkamaisia juttuja taas ja kauniita kuvia. <3

    Täällä on toinen, jonka kamerat ovat ruvenneet pölyttymään uuden puhelimen hankkimisen jälkeen. Ainoastaan jos pitää zoomailla jotain, niin sitten viitsin kaivaa kameran esille, mutta muuten puhelin on vienyt ihan kokonaan voiton. Uusien puhelimien kuvanlaatu on ihan uskomattoman hyvä verrattuna vanhempiin, ja saattaapi olla parempi kuin monessa kamera-kamerassakin. Niin ja voihan sillä puhelimella soittaakin. ;-D

    Hyvin nukutun yön jälkeen on kyllä niin eri fiilis kuin huonosti nukutun. En tajua, kuinka pystyin ennen toimimaan niin huonoilla yöunilla, mitä joskus nukuin. Ei unissa ole aina kehumista nytkään, mutta onneksi ei ole ollut sellaista pidempää unettomuuskautta (kop, kop). En tiedä, onko tää vanhuutta vai mitä, mutta nyt jo yhden huonosti nukutun yön jälkeen kiukuttaa, elämä näyttää synkältä eikä mikään huvita. :-(

    Nautinnollista viikonloppua, Annukka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3. Joskin toivon, että annukkamaisuus on jatkossa muutakin kuin väsynyttä sairaskertomusta :).

      Niin kai se menee, että sitä mukaa kun ikää tulee lisää, palautumiseen tarvii enemmän aikaa kuin ennen, mutta valitettavasti unen laatu ja määrä vastaavasti tuntuu heikkenevän. Mulla se on nyt ehkä pari-kolme vuotta jo ollut osin inhottavan yöhikoilun (sillä ei ole mitään tekemistä sellaisen itsehankitun mukavan hien kanssa) häiritsemään, eikä yhtään lohduta, että "toisilla sitä ei ilmene lainkaan, mutta toisilla taas saattaa kestää 10 vuotta". Mutta oot vielä niin nuori, etten näillä vaihdevuosioireilla halua maalata synkkää kuvaa tulevaisuuden unista sulle :). Muuten kun elämä on ihan suht samanlaista kuin ennenkin, eikä ole tullut mitään pelkäämiäni agressiivisuuskohtauksia tai semmoista. Ja toivon, ettei tulekaan.

      Puhelimen huono puoli on tosiaan se, että jos haluan siitä siirtää näppärästi kuvia koneelle, en oikein tiedä miten sen pystyisi kätevästi tekemään. Aiempikin puhelin mulla kyllä oli iPhone ja silloin piti ladata koneelle (jossa Windows) "iCloud Windowsille", joka oli rasittava, kun sinne siirtyi ihan kaikki kuvat puhelimesta ja se hitsin ohjelma vei niin paljon koneelta tilaa, että se jumitti ihan totaalisesti. Meni hermot ja poistin ohjelman, koska konetta piti kuitenkin pystyä töissä käyttämään.
      Varmaan on näppärämpiäkin konsteja siirrolle, mutta edelleen olen niin museokamaa, etten ole kaikista pilvipalveluista niin kärryillä, enkä edes tykkää ajatuksesta. Mutta tää on näitä sarjassa "First world problems", joilla ei kannata hirveästi päätään vaivata.
      Kameran otan mukaan, kun lähden varta vasten kuvailemaan. Se on kuitenkin mulle jotenkin edelleen se "arvokkaampi" väline, vaikka maksoikin vaan murto-osan puhelimen hinnasta.

      Olen huomannut, että auringolla on mun mieleen suora yhteys, vaikken sitä haluaisi myöntääkään. Ainakaan käänteisessä mielessä, joka tarkoittaa sitä, että harmaa keli (esim tänään ja ilmeisesti jälleen täsmästi koko viikonlopun) tietää väsynyttä ja harmaata olotilaa. Plaah.

      Mieluisaa viikonloppua sulle Satu ja kiva kun kävit, vaikka omat lukemiset ja viestit on olleet vähissä <3

      Poista
    2. Äläs kuule sano. :-( Mullakin on ollut yöhikoilua viime aikoina, joinakin öinä enemmän ja joinakin vähemmän. Tyyliin yhtenä yönä on petivaatteet märät (nukun pelkät alkkarit jalassa :-D), toisena on vain vähän kuuma, ja kolmantena ei ole mitään ongelmia. Ollaan ystävän (hänellä on samoja oireita) kanssa mietitty, että onko nämä jotain varhaisia vaihdevuosioireita ja ollaan tultu siihen tulokseen, että on, kun ei olla muutakaan syytä keksitty. Kyllähän sitä voisi ilman näitä vaivojakin elää, mutta aina ei saa sitä, mitä tilaa. Perskule sentään.

      Mulla on myös iPhone mutta myös Applen tietokone (nimi unohtui tässä sopivasti, kun muistikin on alkanut prakaamaan :-D), joten tieto siirtyy varsin näppärästi. Harmi kun en osaa neuvoa sinua mitenkään.

      Ja ihan sama juttu mulla, että aurinko vaikuttaa mielialaan tosi paljon, halusinpa sitä tai en.

      <3

      Poista
    3. Tutulta kuulostaa tuo vaihteleva yöhiki. Samalla tavalla se mullakin alkoi virittelemään tätä nykyvaihetta kohti pari-kolme vuotta sitten ja nyt vaihtaisin mieluusti takaisin siihen, kun oli sentään välillä niitä ihan ok öitäkin. Ja sama yöasu mullakin, mistään pyjamasta ei puhettakaan. Tulee hiki pelkästä ajatuksesta :). Mutta siis ei tässä mitään hätää ole. Otetaan vastaan kaikki mikä on tullakseen. Ja vaikkei mulle oikein luontaista olekaan, saatan jossain kohtaa kirjoittaa tänne muistiin minkälaisia uusia tuntemuksia tässä on viimeaikoina ilmennyt. Ja mitä olen pelännyt, muttei ole tullut ainakaan vielä, kopkop.

      Piti itsekin tarkistaa, mikä se MacBookin nimi olikaan :). Ja ihan on kuule samanlaisia muistamisongelmia mullakin. Erityisesti nimet on alkaneet hukkua päästä ja vähäväliä pitää kuukkeloida millon kenenkin tutun näyttelijän tai uutistenlukija tai kenen milloinkin nimiä, kun en vaan yksinkertaisesti muista. Saati sitten se, kun jossain tulee vastaan tyyppi, joka iloisesti morjenstaa ja tiedän kyllä, että tunnen, mutten saa nimeä päähäni. Ja aina mietin, että mahtaako paistaa kasvoilta, että olen ihan ulapalla. No, toistaiseksi ainakin olen ajatellut, että johtuu työjutuista, jotka kuormittaa muistia sen verran, ettei sinne mahdu määräänsä enempää.

      Viikonlopulle osui taas täsmästi harmaa keli. Plaah. Mutta kaikkea ei tosiaan voi saada, joten näillä mennään.

      <3

      Poista
  7. Super ihania talvisia kuvia <3 Minulla on just niitä leipomus- ja käsityökuvia,joita IG on muutoinkin pullollaan :D Kasvojooga - sitä pitää minunkin kokeilla. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tarja. On kyllä ollut erityisen kuvauksellinen talvi.

      Ja siis pullakuvissa ei missään nimessä ole vikaa, vaan vika on ihan mun omassa päässä :).
      Ihmiset saa iloa niin erilaisista asioista ja se on justiin niin parasta. Enkä missään nimessä halua olla vähäisessäkään määrin ilonpilaaja, kunhan huonona päivänä murjotan ja masentelen ja tuntuu siltä, että K A I K K I muut on iloisia leipureita tai lomalaisia ja minä vaan tällainen yksinäinen marttyyri :D. Nyt taas hymyilyttää, kun tuli viimeyönä nukuttua tavallista paremmin.

      Ja siis käsitöitä ja kädentaitoja todellakin arvostan! Oli kiva, kun vinkkasit IG-tilistäsi, koska aina en muuten hoksaa. Ja se tekemäsi puhtaanvalkoinen jättineulepeitto on superkaunis.

      Tulee nyt vähän myöhässä tämä viesti, mutta mukavaa sunnuntaita ehdin vielä toivottaa ja mitä parhainta arkiviikkoa siihen perään <3

      Poista
  8. Kyllä nykypuhelimilla saa hyviä kuvia ja ymmärrän hyvin ettei kameraa tule mukaan otettua. En ole ottanut minäkään pariin vuoteen ja nyt sain onneksi myytyä kamerani ettei turhan panttina laatikossa makaa.
    Kasvojoogaa tarvitsisin minäkin, sillä varmaan kenelläkään ei ole yhtä ryppyistä kaulaa kuin minulla. Ja minä kun rakastan sängyssä maaten lukemista!
    Ihanaa viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun puhelin on vasta pari kuukautta "vanha", joten varmaan on nyt osin uutuudenviehätystäkin sillä kuvaaminen, mutta Instan suhteen niin helppoa, kun ei tarvi siirtää ensin kamerasta koneelle ja sieltä jollain kepulikonstilla puhelimeen (yleensä s-postilla lähettämällä, kun eivät keskustele keskenään), vaan voi postata instaan suoraan puhelimesta (joskin helmikuussa mulla oli tasan yksi kuva siellä ja sekin kameralla otettu, ja maaliskuussa ei ainuttakaan, mutta ainakin voisi, jos haluaisi..)

      Silti pidän edelleen edullista karvalakkimallin kameraani jotenkin arvokkaampana kuvausvälineenä ja otan sen mukaan silloin, kun lähden varta vasten kuvausmielessä johonkin (esim postauksen lensball-kuvat ja kaikki vaakakuvat on sillä otettu). Ja on sitten taas tämän blogin kannalta helpompi vaihtoehto, kun siirtely on helppoa. Vaikka turhaan näitä edes mietin, kun postauksia nykyään ehtii ja jaksaa näköjään tehdä entistäkin harvemmin. Se harmittaa, mutta minkäs teet.

      Kasvojoogasta on tullut helppo aamurutiini. Menee siinä puhdistuksen ja rasvailun ohessa.
      Mies vähän huvittuneena seuraili, kun pullistin ja taputtelin poskiani. Kysyi, että "Mikäs rumpu toi on?" ja pyöritteli vähän päätään, kun sanoin, että "ei ole rumpu, vaan pallokala" :D. On yhden liikkeen nimi. Mutta ihan selkeä ero on tullut kaulaan ja kasvoihin hyvin lyhyellä ajalla. Ja se guasha-kivi on ihana.

      Kiitos taas viestistä Kristiina ja mukavaa keväänseurailua sinne <3

      Poista
  9. Oih taas, mitä kuvia!!
    Ihan totta. Minäkään en ole missään nimessä talvi-ihminen, mutta ehkä tuo määritelmä "sen ajankohdan ihminen, mitä eletään" onkin sopiva. Koska minäkin olen tänä talvena iloinnut kovin neljästä vuodenajasta, myös tästä lumesta, jota olen hyvin monena vuonna nimittänyt ties miksi (johtuen huonoista kengistä!!!)
    Kauniita päiviä, suloisia auringonlaskuja! Ja kasvojoogaa, tämä pitää googlata!!!

    Ihanaa kevättä! Otetaan ilo irti keväästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä talvessa on just ollut niin ihanaa, että pitkästä aikaa on tuntunut siltä, että meillä on vielä toivoa neljästä vuodenajasta yhden vetisen sijasta. On jo melkein päässyt unohtumaan tällainen talviluksus, kun viime vuosina on golfistakin tullut liki ympärivuotinen harrastus (jos ehtii täältä Saloon asti niiden päivän muutaman vähän vähemmän pimeän tunnin aikana).

      Mutta siis uskotko, että olen jo muutamana päivänä miettinyt, että mitähän sulle kuuluu ja joko olette muuttaneet /kotiutuneet. Ja koska todennäköisesti olet kaikesta kirjoittanut, asiat selviäisi lukemisella, joka on jäänyt multa jo pitkään ihan tyystin väliin oman mahdottomuutensa takia.

      Kasvojooga on enimmäkseen koomista, mutta todellakin toimii! tekee koko ajan mieli kokeilla poskia tai leuan alusta, jotka on todellakin ihmeellisesti kiinteytyneet ihan lyhyessä ajassa, eikä peilikuva peläytä aamuisin.

      Kiitos kuvakehuista ja kaikista toivotuksista Vivi ja kaikkea parasta sulle ja koko sortinsakille nelijalkaiset mukaanlukien <3

      Poista
  10. Nyt on kyllä niin paljon asiaa (mä niin rakastan näitä sun pitkiä ja polveilevia postauksia ❤❤❤), etten millään saa kaikkeen kommentoitua... Toi kasvojooga rupesi kiinnostamaan! Mä aika harvoin pysähdyn tarkastelemaan omaa peilikuvaani, mutta nyt lähiviikkoina ja -kuukausina olen välillä jäänyt tuijottamaan sitä epäuskoisesti. Tuntuu, että olen oikeasti vanhentunut ja rupsahtanut viimeisen vuoden aikana ihan älyttömän paljon! Siihen peilikuvaan tosin varmaan vaikuttaa myös se, että en ole pitkään aikaan meikannut ja se on niin radikaali eri mun normaaliin (työ)päivänäkymään, että ei ihmekään, että hirvittää. Mutta kyllä viimeisen vuoden stressi ja väsymyt näkyy ihan selvästi - meikkiä tai ei. En nyt vielä saanut aikaiseksi kokeilla tota kasvojoogaa (haha, pitäisi ensin saada aikaseksi edes ihan "normaalia" joogaa vähän), mutta jossain vaiheessa täytyy kyllä kokeilla.

    Mun pitäisi myös hankkia uusi kamera! Ihan jo senkin takia, että vanhan akku tyhjenee sitä tahtia, että välillä pitää olla lataamassa jopa kaksi kertaa päivässä. Mutta myös sen takia, että olisi kiva saada parempi kamera. Mähän kuvaan kaiken (sen vähän, mitä nyt ylipäätään kuvaan) kännykällä ja mun nykyisen kännykän kamera on niiiiin surkea, että vaikka tekisi mitä, kuvista ei saa hyviä. Mulla vaan on joku ihme eko-Emma-moodi päällä; tuntuu "väärältä" ostaa uusi kännykkä, kun edellinen vielä kuitenkin toimii. Noh, ei varmaan toimi kauhean kauaa, joten enköhän mä sen uuden saa aika pian.

    Huh, olisi vielä vaikka mitä kommentoitavaa ja höpötettävää, mutta jätän nyt tällä kertaa tähän. Sun kuvia oli taas niin ihana katsella, aina ja ikuisesti kadehdin sitä, miten hienoja otoksia saat otettua.

    Aurinkoa ja iloisia päiviä tähän viikkoon sulle Annukka ❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin siis "hankkia uusi KÄNNYKKÄ" ja muutenkin teksti täynnä vaikka mitä kirjoitusvirheitä taas :D

      Poista
    2. Kiitos tosi paljon Emma taas, kun jaksoit kirjoittaa ja sorit, kun mulla kestää. Tiedätkin miksi, joten en sitä nyt tässä sen enempää enää kertaa.

      Ja ihana kun sanot, että tykkäät pitkistä ja polveilevista postauksista, kun itsestä taas tuntuu, että hitsit, kun on aina pakko venyttää tekstien väli niin pitkäksi, ettei jutuissa ole mitään yhteistä tekijää. Ja oikeesti aika raskastakin postata ylipäätään mitään niin pitkän tauon jälkeen, kun kuvia on kertynyt paljon ja niiden valikoiminen ja tallentaminen tänne on ääreistyölästä nyt, kun on toi uusi ihana puhelin, mutta sattumoisin eri käyttis kuin koneella, eikä siirtely suju ihan tosta vaan. Multa ainakaan.
      Mutta siis kannustan kyllä ehdottomasti uuden puhelimen hankintaan, koska kyllä nää vaan on niin erilaisia keskenään ja sun nykykännykkä kuulostaa ihan identtiseltä mun entiseen nähden. Akku jatkuvasti tyhjä (pakkasella ei tarvinnut kuin yksi kuva ottaa tai lähettää joku viesti, niin se olikin sitten siinä). Ja äänenlaatukin parani ihan huomattavasti vaihdon myötä, mikä on aika kiva ominaisuus puhelimessa :), vaikka tuntuu, että sitä kaikkein vähiten tulee nykyään sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli puheluihin käytettyä.

      Ja siis just toi sama mulla, että en pahemmin peilaile, mutta kun sen oman naamansa kuitenkin joka aamu ainakin peilistä näkee, niin säikäytti kyllä se muutos, joka on tapahtunut. Varmasti stressin ja huonosti nukuttujen öiden vaikutusta, koska stressaantuneena se työasento koneella on entistäkin huonompi, kun hartiat on jatkuvassa jännityksessä ja kasvolihakset niin kireällä, että ei ihme, kun tulee purtua hampaatkin halki. Mutta niin ihmeellistä kuin se onkin, ne muutamat vähäiset joogairvistykset ja pullistelut aamulla muuttaa kasvot samantien rennommiksi ja silmänaluset siedettävämmiksi. Eikä mene montaa minuuttia ja käy siinä samalla, kun putsailee ja rasvailee. Ja illalla mulla on nykyään se rentouttava guashakivirituaali samalla, kun öljyilen ja rasvailen. Erityisesti sen kaulan! se mua hirvittää eniten, koska on selvästi vanhempi kuin muut ihoalueet ja on jäänyt kaikkein vähimmälle huomiolle hoitomielessä. Käräytellyt olen kyllä auringossa koko dekolteen joka ikinen kevät niin, että siinä on v-aukkoisen paidan jäljiltä ihan kuin joku kirkuvan punainen varoituskolmio.

      Koitan tässä viikonlopun aikana keräillä itseäni kasaan sen verran, että pystyisin taas maanantaina menemään töihin. Vielä ei oikein tunnu siltä, mutta onneksi on vasta perjantai ja aurinko paistaa.

      Palataan <3

      Poista
  11. Annukka ihana, käyn aina täällä uskollisesti kurkkimassa, että onko tullut uutta postausta ja aina on sitten tullut. Mutta nyt kiitos, että vinkkasit blogini puolelle.

    Onnea uudesta kännykästä ja upeita kuvia olet ottanut, meillä on ollut ihana talvi ja siksi tämä talvi itsessään tuntui varsin hyvältä.

    Niin totta tuo niskajumi ja teinille asiasta mainitsimme ja hän heti korjasi ryhdin, siitä pelosta, että tulee selkäkyhmy, mutta meillä aikuisilla olisi tässä vielä tsempattavaa.

    Ihan paras kassi ja myös nuo sun mietteet pullista. Just tämä, joku jota ei pätkääkään kiinnosta meikäläisen mukit ja jostain joviaalisuudesta seuraa instassa, niin tuleehan niihin ähky ja voi olla ihan en jaksa tätä enää. Niin ymmärrettävää, mutta kuten blogiini kirjoitit kaikki riippuu omasta päivästä. Välillä sitä on oi mikä pulla ja välillä taasko pulla, tosin tykkään kyllä pullan kuvista, hih. Mutta tiedät mitä tarkoitan, samaa kuin sinä.

    Joten näillä mennään, tiedetään omat rajoitteet ja käväistään syvällä sisällä, kun huomataan, että ärsyttää.

    Täällä kommentit laahaa myös, olen asettanut tietyt somejat, koska huomaan, että täällä neljän seinän sisällä paljon ollessa, liika koneella olo ei tee hyvää. Joten pakko mennä oma hyvä olo edellä.

    Oikein sydämellistä maaliskuun jatkoa ja pakkaspäiviä riittää vielä, joten nauti Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tiia, kiitos <3. Täällä ei tosin kovin usein kannata poikkeilla, kun nytkin meni taas yli 2 kuukautta edellisestä postauksesta, eikä muutosta taida olla luvassa, koska oikeasti en vaan jaksa, enkä ehdi tän hetkisen työtilanteen takia.

      Puhelin on ihana, koska siinä on kestävä akku, hyvä kamera ja äänenlaatukin ihan eri luokkaa kuin vanhassa. Tuntuu kuin ihminen, jonka kanssa puhuu puhelimessa, olisi ihan vieressä. Ja äänikirjat ja musiikitkin niin pal kivempia kuunneltavia. Mutta siis nämä kaikki ominaisuudet varmaan kuuluukin puhelimeen vähän niinkuin luonnostaan :D. Mulla vaan oli niin masentava se vanha.

      En enää muista, montako vuotta siitä on aikaa, kun fyssari mulle vinkkasi (= huomautti) siitä niskakyhmystää, joka mullakin oli silloin aluillaan, mutta otin hetin viisaamman vinkit käyttöön ja jokaikinen päivä siitä lähtien olen aina koneella ollessani välillä niitä tehnyt, eikä "mummokyhmyä" (nuoren fysioterapeutin antama nimitys) ole sen koommin ollut. Mutta se turvotus kaulalla ja kasvoissa säikäytti, koska näytin yhtäkkiä niin vanhalta ja ihan oikeasti omasta mielestäni rumalta, mitä en yleensä ajattele, koska haluan olla oman peilikuvani ystävä. Siihenkin tuli onneksi tosi nopeasti apuja, kun älysin googlailla niitä kasvojoogajuttuja. Jäi samantien jokapäiväiseksi tavaksi. Samoin kuin jokailtainen öljyily ja guashakivihieronta (tai paremminkin se on sellaista sivelyä).

      Mulla on nyt niin pitkä huonosti nukuttujen öiden putki takana, että tänään en jaksanut muuta kuin ajaa Hesen autokaistalle ja ostaa itselleni lounaaksi kerrosaterian (en syö montaa vuodessa, koska tiedän jo etukäteen, että mulle tulee niistä paha olo, mutta joskus tekee silti mieli). Ja siinä sitten taas väsyneenä mietin, että miksi ihmeessä Hesen kertakäyttömukin kyljessä lukee "Olen Suomessa valmistettu muki". Miten niin olen? Ei mukit puhu. Miksei siinä voi lukea, että "Muki on Suomessa valmistettu"?. Että näin. Tämmöisiin asioihin sitä kiinnittää huomiota, kun olo on muutenkin ihan tööt.

      Someajat on varmasti hyvä asia. Kannatan. Mullekin se työpäivien aikana koneella istuttu aika alkaa olla ihan äärirajoilla, joten vapaalla en enää meinaa jaksaa, vaikka haluaisinkin ahkerammin lukea blogeja. Ne on nyt jääneet pakon edessä heitteille.

      Pakkaset sais mun puolesta loppua jo. Ihanaa, että niitä oli, mutta nyt katselisin mieluusti jo solisevia puroja ja lumen alta paljastuvaa golfkenttää. Mutta kaikki ajallaan.

      Hyvää viikonloppua Tiia <3

      Poista
  12. Hei hoi, kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Ihania talvikuvia ja siinä vääjäämättä tahtoo käydä niin, et kunnon kännykkäkamera (kamerakännykkä) syrjäyttää OIKEAN kameran. En ole kuvannut yli vuoteen. Joskin eilen katsoin aivan järkyttävän dokkarin Norjalaisesta valokuvaajasta, joka loppujen lopuksi menehtyi anorexiaan. Se oli todella koskettava ja aika pahakin, mutta herätti jotenkin minussa oikealla kameralla kuvaamisen halun. Sitä kohti.

    Annukka, mulla on törkee kuoleman pelko tai joku? Olen jotenkin hyvin vahvasti ymmärtänyt, että aikaa ei välttämättä enää ole. Ei olisi mitenkään ihmeellistä, jos jättäisin tän maallisen about kymmenessä vuodessa. Mitä se on? Ei yhtään mitään, se hujahtaa ohi tuosta vain ja sitten(kö) kaikki on ohi. Tuntuu niin lohduttomalle ja ikävällä.

    Mun pitäisi saada postaus aikaiseksi. On tapahtunut mullistavia. Meittin mökin vuokrasopimus sanottiin irti ja kuten arvata saattaa, se oli minulle maailman loppu. No, en jäänyt tuleen makamaan ja nyt meillä on uusi mökki! Lupaan postaa ja infota. Siitä olen tällä hetkellä erityisen onnellinen vaikka muuten vähän tökkiikin. Mut hui hai, kesä on tulossa ja toivottavasti joskus vapaus. Ihanaa sellaisen odotusta sulle ja ukolles.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana vanha kunnon kamu, kiitos kun tulit jättämään viestiä <3 (ansaitset sydämen). Olen sua aina välillä ikävöinyt, koska tiedän, että mun lailla välillä laahaat jossain syvemmissä vesissä, eikä aina (tai oikeastaan koskaan) itsekään tiedetä, mikä milloinkin on syynä, kun järjellä ajatellen mitään erityistä syytä ei välttämättä ole. Tai jos onkin, ei vielä onneksi ole ollut mitään lopullista. Mutta kai me ollaan molemmat sellasia, että tunnetaan ja koetaan asioita herkemmin kuin joku, joka sen kun porskuttaa vailla huolen häivää (esim mun ukkeli, joka on oikea "Mitä sitä murehtimaan, tulee mitä tulee"-tyyppi, jonka asennetta tavallaan kadehdin, mutta sitten taas toisinaan tekis mieli kalauttaa jollain nuijalla päähän, että osais joskus suhtautua vähän vakavamminkin tai edes näytellä ymmärtävänsä mun murehtimisia).

      En tiedä, olisko se kuitenkin tää omituinen vuosi, joka kuitenkin alitajunnassa painaa niin, että ei meinaa osata olla oma itsensä, vaikka kuinka sinnittelee ja koittaa miettiä, että joskushan tämä pakosti loppuu tämäkin hitsin painajainen ja että eihän se nyt loppupeleissä niin hirveästi omaan elämään vaikuta. Vaan kyllä se vaikuttaa. Ja sanonpahan vaan, että vaikuttaa tosiaan myös mökkeilyyn. Ihana, että olette löytäneet uuden, mutta paska, että menetitte vanhan tutun möksän. Ja arvaa vaan, kuinka paljon unettomia öitä olen viime aikoina viettänyt, kun minähän siis teen töitä hirsitalojen - ja mökkien parissa ja kaikkien nippanappa pinnalla sinniteltyjen vuosien jälkeen yhtäkkiä kauppaa on tullut ovista ja ikkunoista ja nyt sitten ei saadakaan mistään puuta, mistä niitä taloja ja loma-asuntoja valmistetaan! Markkina on niin ylikuumentunut, että kysyntä ylittää tarjonnan moninkertaisesti ja hirttä ei nyt puussa kasva ja minä sitten joudun ilmoittelemaan asiakkaille, joiden luottamuksen eteen olen ensin tehnyt ihan hirveän määrän töitä, että anteeksi nyt vaan, mutta sitä teidän unelmien kotia tai loma-asuntoa ei nyt pystytäkään toimittamaan. Ja siis ei koske pelkästään meitä, vaan kaikkia valmistajia. Se on ihan kamalaa ja tunnen oloni petturiksi (vaikka järki sanoo, että minähän en voi puuksi muuttua) ja kun tiedän, kuinka paljon ihmiset just nyt kaipaa sitä omaa ihanaa paikkaa minne mennä pahaa maailmaa pakon, niin se tekee musta ihan ihmisraunion. (Sori kun näitä tilitän, mutta jotenkin sulle on helppo kertoa, koska tiedän että sun sielu ymmärtää).

      Voi meittiä. Kevään valo on nyt ainut pelastus. Ja josko se vaikka saisi meidät taas tarttumaan kameraankin. Siihen oikeaan ja arvokkaaseen kuvausvälineeseen.

      Jaksetaan yhes <3

      Poista
  13. Kivoja kuulumisia!

    Aina ei vaan jaksa. Eikä ainakaan näistä kommenttihommista tartte ressiä ottaa. Vastaa jos jaksaa tai muistaa :D
    Hyvää viikonloppua ja pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti <3.

      Vähän (paljon) harmittaa, ettei tunnu enää aika ja jaksaminen riittävän kirjoitteluun, kun työt on vieneet poikkeuksellisesti kaiken energian koko alkuvuoden. Tavallaan hyvä asia, koska tykkään mieluummin tehdä töitä silloin, kun niitä on ennemmin vähän liikaa kuin liian vähän. Se vaan on sitten muusta pois.

      Kommenttien vastaamisesta otan kaikkein eniten ressiä :). Mulla on siihen oma standardi, jota en meinaa osata alittaa.

      Kiitos samoin, Hyvää pääsiäistä koko poppoolle (4xA + S)!

      Poista
  14. Huomenta Annukka - mukavia kuvia taas postaus pullollaan :)

    Itse en paljon viime aikoina ole kuvia saati tekstiä saanut aikaan - alkaa vissiin jotenkin olla niin samanlaisia nämä päivät - no kunhan tämän viikon jaksaa niin ensi viikolla mulla on talviloma, ehkä sitten...

    Mukavaa pääsiäistä Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kuukautta mullakin taas oli väliä edelliseen, mutta aina ei vaan pysty, eikä jaksa, vaikka kuinka ajattelen, etten päästä väliä näin pitkäksi, koska tietää sitä, että pelkkä kuvien valikointi ja tänne latailu on aika työlästä hommaa :). Ja unohtuu jo päästä puolet siitä, mitä siellä ehkä oli ja mistä oli aikeissa kirjoittaa. No, onneksi on vapaaehtoista, eikä tarvi täällä noudattaa mitään tiettyä aikataulua. Töissä niitä on ihan riittämiin.

      Talviloma kuulostaa kivalta. Mulla on vielä pitämättä, enkä tiedä, milloin sille on sopiva paikka, mutta ajatuksena kiva kuitenkin että on vielä tulossa, eikä takana.

      Ihanaa lomaa ja oikein mukavaa pääsiäistä Hanna ja kiitos taas viestistä <3

      Poista
  15. Upeita kuvia postauksissasi ja Torronsuota mainostat niin, että sinne täytyy lähteä samoilemaan joku kerta. Tutkitusti ihmiset ovat nukkuneet pandemian aikana huonommin, minusta taas tuntuu, että olen nukkunut enemmän talven aikana. Ehkä runsailla ja uuvuttavill lumitöillä on ollut osuutta asiaan. Some jäi minultakin vähälle, mutta kevät sai taas piristymään silläkin rintamalla. Toivotan sinulle kaunista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri. Torronsuo on mun henkireikä, jossa tulee poikettua usein, mutta nykyään osaan jo välttää koronan mukanaan tuomia ruuhka-aikoja (viikonloppujen ja pyhien aamupäivät lähinnä). Silloin on luonnonrauhasta nauttiminen ja maadoittuminen harvinaisen kaukana, kun kaikki aika menee vastaantulijoiden väistelyyn kapeilla pitkospuilla.

      Itse olen aina ollut huono nukkumaan (paitsi lomilla menee paremmin) ja tänä vuonna on ollut sen verran paljon stressiä töissä, että ei varsin ole unet parantuneet, mutta nyt on meneillään ihan jees jakso taas. Ja ihmeesti kuitenkin yleensä (en aina) olen aamuisin ihan järjissäni.

      Kaunista ja toivottavasti kohta myös lumetonta, räntä- ja raesateetonta kevättä sinulle ja Pehtoorille myös! Leppäkerttu ilahduttaa aina :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi