Sivut

tiistai 8. syyskuuta 2020

KOKO KESÄ KERRALLA


Olen aloittanut 9.7. kirjoittelemaan "uutta" postausta näillä sanoilla:

Kuvittelin, että tähän alkuun kirjoitan, kuinka tässä onnistuneesti testailen uutta Bloggeria, mutta enpäs kirjoita, koska palasin kipin kapin takaisin vanhaan, kun totesin, etten ensisilmäyksellä edes hoksaa, mistä saan lisättyä uuden tekstin (löysin kyllä, mutta silti). En vaan nyt jaksa mitään omasta mielestäni turhanpäiväisiä muutoksia. 

Noilta osin ei mikään ole muuttunut, vaan vanhalla mennään edelleen, vaikka Blogger sinnikkäästi muuta yrittää. 




Olin kirjoittanut myös näin:

Muutenkin olo on ollut viimeisen viikon ajan  yhtä innostunut kuin kuvan puupökkelöllä. Lieneekö paikalleen jämähtäneen matalapaineen vaikutusta (eilen satoi vaihteeksi myös rakeita...) vai alkaako jo turnauskestävyys olla koetuksella, kun lomaan tuntuu aina vaan olevan pitkä aika. En tiedä, mutta joku tässä nyt mättää.

Tämän suhteen tilanne on onneksi piirun verran parempi, koska olen tässä välissä saanut olla lomalla ja reilun kolmen ensimmäisen työviikon jälkeen olen vielä suhtkoht kuosissa.





Vaan ruikutus sikseen ja pieni katsaus kesäkuuhun, jonka ajalta on sentään joitain kuvia jäänyt talteen, vaikken niitäkään muistanut ottaneeni.




Tuntuu, että koko kuukausi oli jatkuvaa hellettä, mutta todistettavasti sekaan sattui joku tihkusateinenkin päivä. Lämmin tosin, koska tuntui ihan siltä kuin olisin jossain tropiikissa, enkä Saaren kansanpuistossa Tammelassa niinkuin oikeasti olin. Tykkään aika usein ajella sinne silloin, kun kotinurkat kyllästyttää, kaipaan rauhaa, eikä huvita paahtaa mitään varsinaista kuntolenkkiä.







Näkymä Tammelan Kaukolanharjulta on säilynyt pitkälti samanlaisena kuin 
Albert Edelfeltin maalauksessa 130 vuoden takaa. Toki puusto on vähän runsaampaa nykyään.


Myös Torronsuolla tuli poikkeiltua suopursujen ja tupasvillojen aikaan, muttei enää sen jälkeen, koska tänä kesänä olen potenut jotain ultimaattista käärmekammoa, enkä pysty oikein keskittymään muuhun kuin mahdollisten luikertelijoiden tarkkailuun. Lienee sitä perua, että viime vuonna törmäsin Torronsuon pitkospuilla erikoiseen oranssinruskeaan kyyhyn. Hrrr. En osannut siellä sellaista kohtaamista odottaa, mutta sittemmin tuli tietoon, että suo on kovastikin käärmeiden suosiossa.







Edit: Kävin sittenkin suolla hiljattain ja säikähdin tätäkin alakuvan minikokoista menijää, joka oli kavereineen tai perheineen liikenteessä. 




Miehen kanssa tehtiin myös sellainen päätös, että koska loma on vasta kesän lopulla, koitetaan järkätä vähän loman tuntua jo ennen sitä ja tehdään viikonloppuisin vuorokauden mittaisia visiittejä meille mieluisiin paikkoihin. Kriteerinä korkeintaan tunnin - puolentoista ajomatka, koska liikkeelle päästään vasta lauantaina, kun mies pääsee töistänsä.

Oli kyllä hyvä päätös. Ei tarvi kummoista katkosta ja maiseman vaihdosta siihen, että kesä tuntuu enemmän eletyltä kesältä, josta jää mieleen muutakin kuin oma takapiha.




Turun Ruissalosta aloitettiin, eikä tehty siellä mitään sen kummempaa. Golfkentälle ei mahtunut, eikä ollut niin väliksikään. Oltiin vaan ja hengailtiin kauniissa merenrantamaisemissa, vuokrattiin Jopot ja kruisailtiin leppoisasti lähimaastossa.

Tuolloin elettiin kesäkuun puoltaväliä, enkä nyt enää muista, mitä rajoituksia kokoontumisten suhteen silloin oli, mutta koska oltiin itse pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla, läheisen Ruissalon leirintäalueen rannoilla parveileva ihmismäärä kyllä yllätti. Tuntui ihan, että oltaisiin pölähdetty keskelle Ruisrockia (en tosin ole koskaan käynyt), kun koko Turku tuntui jalkautuneen paikalle nauttimaan kauniista kesäpäivästä. Onneksi ei oltu telttaretkellä, vaan majoituttiin hiljattain uudelleen poikkeusolosulun jälkeen avatussa kylpylähotellissa, jossa oli tavallistakin rauhallisempaa. (Kyseisen hotellin vakiovieraiden keski-ikä huitelee arvioni mukaan jossain 70-80 tienoilla, joten mitään rymysakkia siellä ei ole sattunut koskaan kohdalle).

En ottanut edes kameraa mukaan, koska ei ollut sellaista tunnetta, että tekisi mieli tuhlata yhtään aikaa kuvailuun.  


Heinolassa


Ruissaloviikonlopun jälkeen olikin jo juhannus, joka meidän piti viettää Vierumäellä jo vuotta aiemmin varaamassamme kivassa huoneistossa, mutta sittemmin homma meni Vierumäen konkurssin myötä mönkään (tästä kirjoittelinkin jo aiemmin) ja haavehuoneisto  vaihtui opistotason majoitukseen. Ei haluttu kuitenkaan takapakin takia jättää koko juhannusta väliin, koska luvassa oli poikkeuksellisen kivaa keliä ja mukavaa tuttua peliseuraa.

Jäätiin kuitenkin matkalla aaton vastaiseksi yöksi Heinolaan Hotelli Kumpeli Spa:han, jossa kuviteltiin nukkuvamme hyvät yöunet, joiden jälkeen sitten ajeltaisiin aamulla pelipaikoille Vierumäelle. No ei nukuttu (tai siis minä en nukkunut), koska huone oli kuuma kuin pätsi, mutta minkäs niille kesäkuun helteille mahtoi.



Hotelli oli muutenkin tuulahdus kultaiselta 90-luvulta. Ainakin tuli heti ovella mielleyhtymä kotikaupungin edesmenneeseen Cumulukseen, jonka naistentansseissa riitti sutinaa, kun kaikenlaista myyntimiestä sun muuta jamppaa parveili paikalla.

Kumpeli sijaitsi kuitenkin tosi kauniilla paikalla, ravintolassa oli iso kiva terassi järvelle päin, hyvää ruokaa ja varmaankin aika uusi tavallisuudesta poikkeava pieni ja siisti aikuisille tarkoitettu kylpyläosasto, josta oli todella kauniit näkymät ulos. Ja hyvin tilaa, koska oltiin ukkelin kanssa kaksin :). Samoin kuin aamiaisella isossa salissa, jossa ei ollut meidän lisäksemme ketään muuta. Ehkä aikaisesta kellonajasta johtuen, mutta tuntuihan se aika koomiselta suorastaan, että mihinkään ei saanut silti itse koskea, vaan piti kaksin isossa tyhjässä salissa odottaa, että joku tulee ojentamaan meille kaiken kädestä käteen lusikoista lähtien.

Kahvin santsikupin odottelussa vähän kärsivällisyys petti, mutta samantien kun ukkeli tarttui pannun kahvasta kiinni (Kumpelissa ei ollut automaattia), heilahti keittiön heiluriovi ja hirmu moitteethan sieltä salin puolelle kiirehtineeltä kokilta tuli. Mutta niin vaan terveinä selvittiin...




Meillä on miehen töiden takia vapaat kortilla ja todella harvoin mahdollisuuksia lähteä päivää pidemmäksi minnekään, mutta sen kerran kun johonkin päästään, mennään mukavuus edellä, eikä lasketa liiaksi euroja. Käydään kumminkin molemmat kokopäivätöissä, eikä rahaa enää näin kaksin asuvilla kulu oikein mihinkään. Siispä valehtelisin, jos väittäisin, etteikö yhtään kirvellyt viettää juhannusta alkuperäissuunnitelman vastaisesti Sporttihotelli Ilkan pienehkössä pelkistetyssä huoneessa, josta ei ollut viidennen kerroksen ikkunaa kummempaa yhteyttä ulos.  Siellä (ulkona) kun ei jaksettu enää iltamyöhällä päämäärättömästi pyöriä, koska ei oikein ollut mitään sen kummempaa tekemistä enää siihen aikaan poikkeusolojen takia peruttujen perinteisten  juhannuskokkojen sun muiden puuttumisesta johtuen. Kumpikaan ei maininnut mitään ääneen, mutta molemmat kyllä mietittiin, kuinka Ilkan kapeiden sänkyjen sijasta parhaillaan istuskeltaisiin ilta-auringon paisteessa kivan huoneiston tilavalla parvekkeella viinilasillisilla ja seurattaisiin "maaliin" tulevia pelaajia.

Sen sijaan mentiin jo kympiltä nukkumaan ja herättiin aamulla seiskan pintaan pyörälenkille ennen aamiaista, joka kuului vielä muovikääreisiin yksittäispakattujen tuotteiden aikaan. Ja voi jestas, mutta sitä muovia kertyikin, kun pelkästään perinteisessä juhannuksen tennisturnauksessa oli kuulemma 460 osallistujaa ja sitä mukaa aamiaisen syöjää.

En kuitenkaan halua mollata Ilkkaa, joka on oikein mainio ja edullinen valinta lepopaikaksi urheiluntäyteisen päivän päätteeksi.




Myös Aulangolla vietetiin yksi kuumaakin kuumempi viikonloppu. Asteita oli päivällä 33 ja meinasin läkähtyä golfkentälle jo kolmannen väylän ylämäessä, koska en ole erityisen kuumankestävää sorttia. Enkä lakkaa ihmettelemästä naisia, jotka reilun neljän tunnin hellekierroksen jälkeen näyttävät ihan siltä, että ovat vasta tulleet kampaajalta, kun itse olen sellainen hikitukka.
Mies aina lohduttaa, että "sulla on vaan hyvä aineenvaihdunta", mutta mieluusti näyttäisin vähän vähemmän hikiseltä ja enemmän naiselliselta.

Yöllä ei myöskään tässä hotellissa ollut luvassa helpotusta kuumuuteen, koska avonaisesta parvekkeenovesta ei tullut henkäystäkään. Se ei tosin aina ja kaikkialla hyvin nukkuvaa miestä haitannut, vaan ukkeli nukahti nojatuoliin jo ennen yhdeksää. Ymmärrän, koska oli kuitenkin lähtenyt aamulla viideltä töihin ja heti kotiin tultuaan paahdettiin Hämeenlinnaan ja kentälle.

Itse sitten vaan suosiolla istuskelin parvekkeella ja katselin kaunista maisemaa pitkälle yöhön asti. Mikäs siinä lämpimässä kesäyössä ollessa ja keskiyön aurinkoa ihaillessa.






Aulangolla piti toki käydä taas kerran katsastamassa kauniita maisemia näköalatasenteelta, jossa mies halusi välttämättä vetää aamujoogan olemattomalle yleisölle.




Heinäkuun alkupuoliskolla käytiin vielä viettämässä yksi peliviikonloppu Kultarannassa Naantalissa. Sääennuste ei ollut kaksinen, mutta todellisuus tällä kertaa ennakoitua paljon parempi.




Käytiin testaamassa kentän kulmalla sijaitsevan Heineken Housen pizzat, joita tullaan kuulemma syömään kauempaakin, enkä yhtään ihmettele. Oli kyllä todella hyvää. Samoin kuin palvelu, joka sujui koko ajan rauhallisen näköisesti, mutta samalla nopeasti ilman pienintäkään kiireen vaikutelmaa.

Mentiin Heinekenin terassille suoraan saunasta tukat märkinä ja tuulitakit päällä, ja huvitti, kun ruokailun jälkeen takaisin majapaikkaan kävellessä muuan vanhempi vastaan tullut pariskunta kysyi ollaanko oltu purjehtimassa? Mietin, että mistä moisen keksivät, mutta kun näin itseni peilistä, en ihmetellyt yhtään, koska terassilla tuulessa saunan jäljiltä kuivunut hentoinen hiuslaatuni näytti ihan siltä, että olisin ollut pahemmassakin myräkässä :).  Mies tosin arveli, että kysymys perustui päällämme olleisiin takkeihin, jotka poikkesivat muun terassiväen sivistyneemmistä asuista.





Kultarannasta varattiin iso lasitetulla terassilla varustettu sviitti sillä ajatuksella, että jos koko ajan sataa, ei harmita olla sisällä.

Huoneisto oli ihan kiva, mutta sen verran terveesti hinnoiteltu, että pientä säätöä kyllä suosittelisin sen varustelutasoon tai vaihtoehtoisesti päivitystä esittelytekstiin.

Ei sillä, että oltaisiin menty Kultarantaan asti telkkaria katsomaan, mutta jotenkin tämä "Huoneistossa on koneellinen ilmanvaihto ja Taulu-TV" tuntui vähän liioittelulta.





Mutta nyt tästä meinaa tulla tylsääkin tylsempi hotelliarvostelupostaus (ja tulikin jo), joten koitan tiivistää loppukesää kohti.

Jäin lomalle heinäkuun puolivälissä tilanteessa, jossa olin niin stressaantunut, etten ole koskaan ollut. Oireilin jo fyysisestikin ja tunsin olevani kuin jänis ajovaloissa.



Kuva Instagramin stooreistani 17.7. 

Koitin heti alkuun järjestää edes vähän jotain normaalista poikkeavaa päiväohjelmaa, mutta todellisuudessa ensimmäinen viikko oli kaukana lomasta ja aloin stressamaan jo sitäkin, että tässä sitä nyt valuu ensimmäiset päivät ihan hukkaan, enkä ole yhtään sen levänneempi tai helpottuneempi kuin viikkoa aiemmin. Mutta tiesin kyllä, että on omalla kohdallani ihan normaalia tuo alkupaniikki, josta en yhtään tykkää, mutta jonka tarvitsen siihen, että siihen mennessä kun päästään miehen kanssa yhdessä ihan oikealle parin viikon lomanpätkälle meidän kesäparatiisiin Vuokattiin, koen olevani ikäänkuin valmis. Kävi vaan niin vielä siinä Vuokattiin lähdön loppumetreillä, että purin siinä stresseissäni yhden poskihampaistanikin halki. Se ehdittiin kuitenkin onneksi korjata, ettei tullut sen pitkäkestoisempaa ylimääräistä harmia siitä.




En osaa oikein sanoin kuvailla, kuinka tärkeä paikka Vuokatti meille on. Siellä on kotiovelta käsin saavutettavissa kaikki, mitä ikinä keksin kaivata ja paljon muutakin.

Vaaramaisemat, Nuasjärvi, kauniit kangasmetsät, hyvin hoidetut golfkentät ja harjoitusalueet, monet muut mieluisat aktiviteetit, vuosien varrella tutuksi tullutta samanhenkistä mukavaa seuraa, kylpylä savusaunoineen ja aamu-uinteineen, ravintolat, kesäterassi, oman loma-asunnon rauha ja ihan vaan kaikki <3.






Tämänvuotiseen pariviikkoiseen mahtui monenmoista keliä, mutta vaikka välillä oli harmaata, kylmää ja sateistakin, ei haitannut yhtään, koska tiedettiin, että kestää vaan päiviä, eikä koko kahta viikkoa niinkuin viime vuonna.


Ikuiseksi arvoitukseksi jäi, mikä tähän kuvaan osui taivaalle leijailemaan




Tänä kesänä oli erityinen merkitys myös sillä, että vanhempi poika ja tyttöystävänsä pyysivät ja saivat molemmat kesätöistään viikon lomaa päästäkseen mukaan Vuokattiin. Tuntui kivalta, että halusivat tulla ja saatiin olla yhdessä, koska poika oli lähdössä (tätä kirjoittaessani on jo lähtenyt) kesän lopulla Ranskaan, jossa jääkiekkoilee tulevan talven. Hieno tilaisuus, jota omassa mielessäni on varjostanut maan vakava virustilanne ja arvaatte varmaan, että kesän mittaan olen ehtinyt murehtia vaikka kuinka montaa "mitä jos..."-vaihtoehtoa, jotka toivottavasti osoittautuvat turhiksi ja kaikki meneekin hyvin.


Paltamossa poikettiin perinteisesti sössimässä yksi kierros. Kenttä kun oli jälleen kerran paremmassa kunnossa kuin pelaajat.


Ehkä näistä kuvista hieman välittyy niitä tunnelmia, joista olen kerännyt voimaa tulevan syksyn varalle.









Niinkuin usein tuppaa käymään, unirytmi muuttuu lomalla. Niin tälläkin kertaa, mutta itselläni muutos on aina päinvastainen siihen nähden, mitä sillä yleensä tarkoitetaan.

Siinä missä arkiaamuina olen väsynyt, kun kello puoli kahdeksalta soi, Vuokatissa herään virkeänä viimeistään ennen seitsemää. Niin ihana tunne, kun silmät on heti aamusta kunnolla auki ja voi ennen aamupalaa polkaista kuntouintialtaalle aamu-uinnille ja saunaan, jossa yleensä on korkeintaan pari henkeä samaan aikaan.

Samanmoisen rytmin soisin voivani siirtää myös loman jälkeiseen elämään, mutta en ole vielä koskaan onnistunut, koska loman levollisista unista tulee kuin taikaiskusta katkonaisia heti, kun paluu arkeen koittaa.




Kotimatkalla jäätiin vielä yhdeksi yöksi Tahkolle ja lyhennettiin sillä keinoin seuraavan päivän ajomatkaa parilla tunnilla.




Lomaa olisi itselläni ollut Vuokatin jälkeen vielä kokonainen viikko, mutta palasin kuitenkin töihin jo torstaina ennakoimaan, mitä maanantaina tuleman pitää. Oli sellainen olo, että siitä on itselleni enemmän hyötyä kuin mitääntekemättömyydestä kotona. Ja olikin. Olo oli ihan levollinen, kun seuraavana maanantaina poistin lomaviestin ja olin virallisesti takaisin työpöydän ääressä.

Pyykinpesuista sun muista pakollisista tylsistä jutuista päätin olla piittaamatta niin kauan kuin kauniita kelejä töiden jälkeen piisaa. Ja niitähän on riittänyt.




Elokuun lopulla kentällä tarkeni kesämekossa, eikä vieläkään ole tarvinnut kaivaa talvikamppeita kaapista, vaikka syksyn tuntua ja kosteutta ilmassa jo onkin.




Jotenkin on tarve mainita sellainen asia, että vaikka pelaankin golfia, en ole "hurahtanut", enkä "fanaattinen" niinkuin lajin harrastajista yleisesti ottaen tunnutaan ajattelevan. Ja osa toki sellaisia onkin ja myös saa olla. Lajin hienoimpiin puoliin kun mielestäni kuuluu se, että siinä on niin paljon erilaisia osa-alueita, joista jokainen voi valita itselleen sen kaikkein mieluisimman. Ukkeli esimerkiksi on intohimoinen harjoittelija, mitä itse taas en ole, vaan nautin ihan vaan kauniista ympäristöstä, samettisesta vihreydestä, vastaleikatun ruohon tuoksusta, aamukasteesta, ilta-auringosta ja ennenkaikkea siitä, että vaikka niskassa olisi korona tai kaikki muut maailman murheet, niitä ei kierroksen aikana edes pysty ajattelemaan, koska peli vaatii keskittymistä. Ja se on asia, jonka merkitys on erityisesti tänä kesänä korostunut. Tavallisella kävelylenkillä kun pystyy omilla ajatuksillaan ahdistamaan itsensä vaikka minkälaiseen mielentilaan, jos sille päälle sattuu.

Vaan nyt lopetan tämän tekstimaratonin, jonka kirjoittamiseen olen saanut tuhraantumaan reilut kaksi kuukautta ilman, että mitään sen kummempaa on tapahtunut. Tai oikeastaan en edes pelkkään kirjoittamiseen, vaan aiemman tekstin karsimiseen. Kehnolla menestyksellä tosin, koska tästä nyt vaan väkisinkin tuli näin pitkä.

Lopuksi kuitenkin vielä yksi asia, josta olen erityisen onnellinen ja helpottunut, ja se on se, että elämä Ranskassa on lähtenyt sujumaan kivasti.


Kähvelsin kuvan pojan nykyisistä kotimaisemista Insta-stooreistaan. 


 Kaikkea hyvää alkavaan syksyyn <3

42 kommenttia:

  1. Ihanaa luettavaa ja katseltavaa - welcome back <3 Hienosti kuljetit kuvien avulla niissä fiiliksissä, joita kesän aikana on ollut.
    Hauskaa, että olette olleet taas Ruissalossa - olisi mukava törmätäkin joskus! Heinolassakin olemme olleet aika vierekkäisissä paikoissa (tosin eri aikoina), koska sama silta näkyi meillekin. Hieno paikka.
    Kyllä ne tunnelmat vaan vaihtelevat kummasti lomankin aikana. Samaistuin niin myös tuohon teidän "omaan" paikkaan - ellei jopa paratiisiin - liittyvään tunnetilaan. Meilläkin on sellaisia ollut. Loma on aina parasta siellä, missä tunnet olevasi kuin kotonasi. Tänä kesänä emme menneet vuokramökille - 29 vuoden jatkumo loppui :(
    Samankaltaista murhetta/ huolta koen tyttäremme kaukomaan ulkomaan komennuksesta. Täytyy nyt vaan tsempata ja toivoa, että kaikki menee hyvin.
    Upeat maisemat näkyy pojallanne olevan! Menkäähän käymään kylässä, kun rajoitukset antavat myöden!
    Paljon tsemppiä syksyyn sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos CC <3. Olin jo vähällä hylätä koko tekstin, kun alkoi jo tuntua joltain ihme työleriltä, jossa ei tule valmista ikinä.

      Ruissalossa on niin nättiä ja rauhallista (paitsi tosiaan siellä rannalla tällä kertaa), että sinne olin kaivannut jo pidempään, mutta hotelli oli tosiaan pitkään kiinni, eikä keväällä ollut muutenkaan intoa tai uskallusta lähteä mihinkään kotikenttää pidemmälle. Onneksi meni ohi se tunne, ja kaikissa noissa paikoissa, joissa kesän mittaan käytiin, oli ihmisten keskuudessa havaittavissa jotenkin normaalia rauhallisempaa käyttäytymistä. Ja muutenkin oli ihan turvallinen olo.

      Mutta voi että teidän mökkijatkumon katkosta :(. Toivottavasti tilapäistä sellaista, koska tiedän, kuinka tärkeä paikka se teille on. Ihan justiin sellainen kuin meille Vuokatti, jossa pääsee ihan täysin irti kaikesta, vaikkei edes tekisi mitään muuta kuin istuisi rannalla ja tuijottelisi järvelle koko kaksi viikkoa.

      Mulla on jotenkin tällä hetkellä vahva (tai ainakin varovainen) luottamus siihen, etät kaikki menee siellä ulkomailla hyvin. Niin kaukomailla kuin Ranskassakin. Kesällä vaan meinasin stressata itseni työjuttujen ohessa hengiltä murehtimalla ihan liian montaa asiaa, mutta alkoi helpottaa, kun alettiin järkätä lähtöön liittyviä asioita kuntoon yksi kerrallaan.

      Valitettavasti miehen työ estää myös kyläilyn, koska ei ole sitä kuuluisaa tuuraajaa. Mutta toiveikkaasti tavoitellaan edes jotain pidennettyä viikonloppua siellä. Aikaa on kuitenkin seuraavat 8 kuukautta, jonka kiekkokausi kestää.

      Tsemppiä ja iloa ja tunnelmallista syksyä sulle myös ja kiitos kun luit ja kirjoitit <3

      Poista
  2. Ihanaa kun vihdoinkin tulit kirjoittamaan ja kauniita kuvia näyttämään kesästäsi. Olenkin jo odottanut jonkinlaista elonmerkkiä sinulta. Ei ne storyt ole mistään kotoisin jos vertaa kunnon blogipostaukseen. En muutenkaan ole ollenkaan kärryillä mikä noiden storyjen tarkoitus on, sillä eihän ne edes ole mitään tarinoita. Vai olenko jättänyt jonkin klikkauksen tekemättä, ja nähnyt ainoastaan ensimmäisen kuvan?
    Olette paljon ehtineet reissata kauniissa maisemissa. Me ollaan pysytelty tällä saarella koko tämä vuosi. Laivaan ei paljoa haluta mennä. Tai näin pitkän tauon jälkeen kyllä jo haluttaisikin, mutta ei viitsi ottaa tartuntariskiä.
    Ihania syyspäiviä sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, ettet ole mua unohtanut :).

      Ja ihan samaa mieltä olen siitä, että kuva Instagramissa (vaikka olisi pitkällä tekstilläkin varustettu) ei ole ollenkaan sama asia kuin blogteksti, jonka voi kaikessa rauhassa lukea isolta näytöltä (puhelin on mun ongelmasilmälle vaikea).

      Olen vaan tänä kesänä tosiaan ollut töistäni niin stressaantunut, että vaikka olen useampaan otteeseen yrittänyt palata tänne kirjoittamaan, en vaan ole jaksanut. Mutta kyllä se tästä taas syksyn mittaan toivottavasti muuttuu nyt kun sain tämän ylipitkän kesäkertauksen vihdoin ja viimein päätökseen.

      Tuli itsellekin noita kuvia katsoessa sellainen olo, että ollanhan me sentään jotain muutakin kuin töitä kesän aikana keritty tehdäm vaikka vapaat onkin olleet minimaalisessa roolissa työpäiviin nähden. Se auttaa niin paljon, kun vähän edes poistuu kotinurkista. On ihan eri asia kuin teidän mökki, josta en varmaan liikahtaisi koko kesänä mihinkään, koska on niin kauniilla paikalla ja just ihana.

      Laivalle ei munkaan tee mieli. Jotenkin pelkkä ajatus kauhistuttaa, vaikka jos järjellä ajattelee, niin eihän se periaatteessa poikkea hotelliympäristöstä yhtään ja sielläkin olen tuntenut oloni ihan turvalliseksi. Jos joku tuppaa liian liki, itse voi aina siirtyä vähän sivuun. Ei tarvi sen kummempaa kyttäys- tai syyllistämismeininkiä, jonka toivoisin jo päättyvän.

      Tänään oli ihan superkaunis harmaa sumuinen aamu ja kävin ennen töihinlähtöä läheisen lammen rannalla hengittelemässä happirikasta ilmaa ja keräilemässä taas voimia tähän päivään.

      Ihanaa syksyä Kristiina <3

      Poista
  3. Olipa kiva kuulla sinun kesästä. Ajattelin juuri tuossa, että aina ei tarvitse pitkälle lähteä tai pitkäksi aikaa, että pääsee arjen jutuista eroon.
    Ihanaista syksyn alkua sinulle Annukka ja tuhannesti kiitos sinullekin aina niin ihanista ja kannustavista kommenteistasi minun blogiini <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä siitä, että lyhytkestoinenkin maisemanvaihdos tuntuu ihan siltä, että olis ollut muka pidempäänkin lomalla. Kannatti kyllä noita pieniä pyrähdyksiä tehdä. Tuntui elämä jotenkin taas normaalilta, kun tuli käytyä ihmisten ilmoilla ja kaikkialla oli ihan turvallinen olo. Sen verran on ihmisten käytös tässä kuitenkin tämän kevään ja kesän aikana muuttunut jotenkin rauhallisemmaksi, ettei ollut vaikkapa niillä hotelliaamiaisilla sellaista tunkeilua kuin yleensä. Ja aina voi itse onneksi siirtyä sievästi sivuun, jos joku tuntuu tuppaavan liian lähelle.

      Mutta nyt meinaa tämäkin taas karata sivuraiteille, joten lopetan toivottamalla sulle mitä mahtavinta syksyä Outi ja kiitos kun taas kävit < 3. Mulla on blogit ja sitä mukaa kommentointi jäänyt tänä kesänä puhtaasti stressin jalkoihin, mutta kyllä se tästä taas, kun syksy kunnolla koittaa.

      Poista
  4. Pienten irtiottojen arvo on uskomattoman iso. Me ajoimme miltei aina yöksi kotiin, koska hotellit rajoituksineen eivät houkutelleet. Kotikesä maistuikin makealta, vaikka keväästä asti onkin tullut pääsiassa tällä hehtaarin tontilla pyörittyä sen kummempaa aikaan saamatta. Tekemättömyys on myös hyväksi ja samoin kuin sinulla minulla kestää löytää lomarentous ja saada pulssi tasaantumaan. Ja siinähän menikin aikaa. Ilmankos heti alkumetreillä sain karsean kröhän, joka ei ole talttua ollenkaan.
    Olipa kiva käydä kuviesi myötä paikoissa, jotka itselle tuntemattomia. Olet tyylikäs golfasussasi.
    Käärmesäikkyyden jaan ja sisiliskokin saa kirkaisun aikaan. Torronsuolle haikailen ja Saaren Kansanpuistoon olisi päästävä muistelemaan menneitä. Vietimme pirtillä häitämme jokunen vuosi(kymmen) sitten.
    Kiitos kuulumisista Annukka! Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä noista pienistä irtiotoista. Vaikka on vaan päivästä kyse, niin tuntuu kuin olisi ollut pidempäänkin reissussa. Ja meille on niin luksusta se, kun ei tarvi pelikierroksen jälkeen pakata kamppeita autoon ja lähteä ajelemaan kotiin, vaan voi istahtaa terassille syömään ja majoittua kävelyetäisyydellä.

      Hotelleissa oli kaikissa ihan turvallinen olo johtuen sekä selkeistä ohjeistuksista että ihmisten tavallista paremmasta ja rauhallisemmasta käyttäytymisestä (lähinnä aamiaisia ajattelen, koska se on yleensä se paikka, jossa tupataan liian lähelle). Joskin tuli kyllä huomattua, että nimenomaan se aamiainen on kyllä niin oleellinen osa hotellikokemusta ja nyt kun se ensimmäisillä kerroilla oli järjestetty annosteluperiaatteella, oli kyllä vähän ankeaa. Etenkin kun valikoima oli suunnilleen keinotekoista kokkelia ja nakkeja tai pekonia. Ei mitään tuoretta (Ruissalossa sai kahvikupissa peri kirsikkatomaattia ja kurkunsiivua, mutta siinä kaikki). On niin eri asia saada valita itse isommasta valikoimasta. Ja nimenomaan tuoreesta sellaisesta. Vaan pieni harmi se toki oli kaiken keskellä, enkä enää edes muista moisia.

      Teillä on sentään se hehtaari, jossa pyöriä. Ja elokuvaolosuhteet :). Ei ala nurkat ahdistaa niin äkkiä kuin kaupungissa. (Olen tässä kesän mittaan miettinyt sitä, millaista olis ollut viettää aikaa pienessä parvekkeettomassa yksiössä jossain miljoonakaupungissa. Hrrr. Ollaan me suomalaiset kuitenkin tosi onnekkaita, kun on tyhjää tilaa ja luontoa vaikka muille jakaa).

      Pulssin tasaantuminen oli mullakin todella tiukassa tänä kesänä. Kesti tosi pitkään (jopa Vuokatissa pari ensimmäistä päivää) ennenkuin tuli levollinen olo. Onneksi tuli kuitenkin.

      Ja voi että! En tiennyt (tai muistanut), että teillä on ollut häät Pirtillä. Ihana ympäristö, jonne tosiaan usein lähden, kun haluan olla vaan yksin ja hiljaa ja tuijotella veden pintaa.
      Torrolla on tänä vuonna ollut aika ruuhkaisaa. Toivon, että syksyn mittaan rauhoittuu, mutten kyllä usko.

      Ja kiitos! Golfhame on ohutta trikoota ja siinä on värikkäitä perhosia, jotka ei kuvassa näy :). On jo vuosia, vuosia vanha, mutta aina vaan uuden veroinen. Se on noitten tuota lajia varten valmistettujen vaatteiden hyvä puoli, että todellakin kestävät vuodesta toiseen. Eivätkä silti maksa paljon.

      Kiitos kun jätit viestiä Tuija! Hyvää ja kaunista syksyä sulle <3

      Poista
  5. Olenpas jo ehtinyt kaivata tekstejäsi ja kuviasi. Aivan ihania kuvia kaikki mitä tässä nähdään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaipauksesta Irma :). Tuntuu kivalta, ettei mua ole unohdettu, vaikka olen laiminlyönyt koko blogistanian koko kesän ajan. En vaan kertakaikkiaan ole jaksanut, vaikka välillä aina olen yrittänyt tänne palata. Oli kuitenkin tärkeää saada kuvat talteen, vaikka postauksesta tulikin ihan tuskallisen pitkä.

      Ihanaa syksyä Irma ja sulla on tuossa profiilikuvassa sopivasti hienot syksyn värit valmiina :)

      Poista
  6. Ihania kuvia!

    Se on kyllä harmi, miten tämä nykyelämä ihmisen stressaa... nykyinen työelämä siis ja lisänä tietty toi korona, joka vaikuttaa niin moneen asiaan, muuhunkin kuin työhön, esim nyt luo pelkoa kun poika on siellä ulkomailla.

    Yleensäkin se asioista stressailu, kun se ei millään lailla mihinkään edes auta, vaikka itsensä hengiltä hermoilisi siitä, tästä ja tosta asiasta... vaan silti se on vaikea lopettaa, tiedän sen niin hyvin itsekin. (Itseä eniten ehkä stressaa lasten asiat, ne kun on periaatteessa aikuisia ja vastuussa asioistaan itse, mutta tekevät silti mun mielestä niin tyhmiä juttuja jotka vaikuttaa myös muiden ihmisten elämiin jne jne... lapsia ne itselle kuitenkin edelleen on ja huoli vaan on ja pysyy...)

    Onneksi sulla on tuo luonto, ja tietenkin golf, jotka auttaa relaamaan. Niistä siis vain pitää ammentaa aina kun voi. Ihanaa syksyä ja voimaannuttavia vesisateita sekä aurinkoisia ruskapäiviä sinne! 💛❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli <3.

      Äläkä muuta sano. Inhoan stressiä yli kaiken, mutta olen myös sellaista tyyppiä, joka sille altistuu herkemmin, koska otan töistäkin ihan liian henkilökohtaisen murheen välillä, vaikka järki sanoo, että siinä ei ole mitään järkeä, koska "työ on kuitenkin vaan työtä".
      Tänä kesänä mun stressin aihe on ollut uusi ranskalainen (jotenkin Ranskasta on nyt tullut mun kohtalon maa tänä vuonna :)) asiakas, jonka toimintatapa on niin sekava, että tekee mut hulluksi. Olen kuitenkin rauhallinen ja järjestelmällinen ja haluan tehdä asiat alusta asti huolellisesti ja samalla tehokkaasti, mutten hosua ja kimpoilla sinne tänne. Lisänä vielä kieliongelma, koska minä en puhu hyvin ranskaa ja asiakas taas ei puhu mitään muuta kieltä. On vähän haasteita rakennusalan sanaston kanssa, mutta asiakas jo pikkuhiljaa on vähän alkanut ymmärtää, että se miten haluan tehdä asiat, on meidän molempien etu, koska säästää säädöltä myöhemmässä vaiheessa. (Pahoittelut, jos olen tästä jo aiemmin kertonut, enkä enää muista).

      Ja se Ranskaan lähtö stressasi mua ihan hirveästi, kun siihen liittyi yllättävän monta asiaa, joita ei ole tullut ajatelleeksikaan, mutta nyt olen helpottuneella ja hyvällä mielellä, kun alku on siellä lähtenyt nyt hyvin liikkeelle. Joskin koko kausi kaikkine kymmeninetuhansine ajokilometreineen maata ristiinrastiin on vielä edessä. Yritän kuitenkin olla murehtimatta sitä. Mutta ei me äidit varmasti koskaan lakata ottamasta murhetta lasten asioista, vaikka kuinka olisivat täysi-ikäisiä ja täyspäisiä. Eli ymmärrän paremmin kuin hyvin sun huolet <3.

      Golf on tosiaan ollut ihan niitä ainoita lajeja, joita on pystynyt harrastamaan suht normaalisti koko ajan ja se on pitänyt myös oman ahdistuksen aina muutamiksi tunneiksi kerrallaan poissa. Ja varmaan justiin tuohon edelliseen liittyen harrastajamäärät on tänä kesänä kasvaneet ihan valtavasti. Meillekin on tullut uusia jäseniä vaikka kuinka paljon ja monta sellaista, joista en olisi ikinä uskonut, koska asenne on aiemmin ollut varsin vastainen (mm. vannoutuneita Harley Davidson-nahkatakkimiehiä ym.).
      Ja luonto todellakin on ihan elinehto mulle. Jopa oma lähimetsä tuntuu taas ihan kivalta, kun siellä ei ole koko kesänä tullut käytyä.

      Toivon sulle myös ihan kaikkea parasta tähän syksyyn ja kiitos kivasta viestistä Heli <3

      Poista
  7. Voi miten ihania, levollisia kuvia!

    VastaaPoista
  8. Oi miten kauniita kuvia!!!
    Kuulostaa kyllä suloisen rentouttavalta kesälomalta. Ihanaa, että sellaisen sait.
    Hivenen hörähdin ääneen tuolle "ilmastointi ja taulu-TV" esittelylle, jos jotain vähän parempaa kämppää sillä markkinoidaan..... =D Mutta hyvä se on, että markkinointi-ihmisille on töitä.

    Pyritään lähtemään rentoina syksyyn.
    Ja minä otan taas kerran vinkistä vaarin ja raahaan tämän nykyisen pienen ja karvaisen perheeni sekä Saaren että Torronsuon puistoihin syksyn aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista Vivi <3.

      Vuokatin pariviikkoinen tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen, tasasi pulssin ja palautti kyvyn nukkua öisin (nämä tosin molemmat jo lipsuneet takaisin kohti lomaa edeltänyttä lähtötilannetta, muttei ihan niin huonoksi kuitenkaan ja koitan nyt opetella vähän vähemmän stressaavaa tapaa tehdä töitä. Mutta siis ei tosiaan ole ollenkaan sitä luokkaa tämä mun tilanne kuin sulla.

      Ja joo. Toki tauluja on monenkokoisia, mutta kun testimielessä koitin tätä telkkaria katsoa sohvalta käsin, näin hädintuskin lukea tekstit :D. Ja se koneellinen ilmanvaihtokin kyllä oli, mutta puhalsi niin lämmintä ilmaa (koska termostaatti oli toki rikki), että piti pitää huoneiston ovi ulos asti auki, kun avattavia ikkunoita ei ollut. Hieman hermostuttavaa, kun oltiin kuitenkin maan tasossa ja sisäänkäynti yöllä näkyvästi avoin. No, ens kerralla sitten tietää, että ei siihen huoneistoon enää toista kertaa.

      Torronsuolla uskon teidän poppoon viihtyvän, kun siellä pääsee kulkemaan selkeän reitin. Oliskohan se jotain 7 vai 10 km, en muista (koska en ole itse sitä koskaan kokonaan kiertänyt :)), mutta Saaren kansanpuistossa ei ole oikein mitään sen sorttista polkua kuljettavaksi. On kyllä Hämeen Ilvesreitin varrella, muttei niiltä osin kummoinen. Kaukolan näkötornikaan ei taida enää syksyllä olla auki, mutta sen läheltäkin on kyllä ihan kauniit maisemat järvelle ja sieltä kulkee reitti Hämeen luontokeskukseen ja Eerikkilän urheiluopistolle (näiden maisemista tykkään paljon), mutta se on 15 km suuntaansa, joten joutuisi kävelemään toiset 15 km takaisin. Mutta kannattaa siellä Saaressa kuitenkin poiketa, jos jokatapauksessa ohi ajaa. Ja Kyynäränharjun reittikin on auki. Justiin tässä ajattelin, että pitäisi taas lähteä sinne Liesjärven kansallispuistoon, koska se pehmeän sammaleinen metsä vaan on jotenkin niin mystisen kaunis.

      Syksystä soisin tulevan poutaisen, mutta ei oikein nyt hyvältä vaikuta, kun sääennusteita katsoo.

      Mahdollisimman rentoa ja leppoisaa syksyä tosiaan ja kiva kun jätit viestiä.

      Poista
  9. Toinen toistaan upeampia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kruunuvuokko! Ja kaikinpuolin mahdollisimman mukavaa ja kaunista syksyä sinulle.

      Poista
  10. Tarpeellisia irtiottoja näinä poikkeuksellisina aikoina. Upeita lataavia maisemia ja tunnelmia. Kesä tuntui hurahtavan nopeasti, toivottavast syksy on pitkä ja kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienilläkin irtiotoilla on kyllä aina niin vissi hyväätekevä vaikutus, saati sitten tänä kummallisena kesänä. Sai elämän tuntumaan hetkittäin ihan normaalilta.

      Kesä on kyllä kummallinen. Jossain vaiheessa tuntuu, että sitä on jäljellä vaikka kuinka paljon, mutta aina se loppuu yhtä yhtäkkiä. Toivotaan tosiaan, että tulisi poutainen, pitkä ja kaunis syksy, jonka jälkeen tulisi kunnollinen kaunis talvi, eikä mitään välimallin jatkuvaa sadetta.

      Poista
  11. Olipa mukavaa luettavaa ja nättejä kuvia. Kuulostaa olleen ihan asiallinen kesä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos M.T. (oma veikkaukseni oli, että ei tätä puuduttvan pitkää tekstiä jaksa erkkikään lukea, koska en melkein jaksanut itsekään :)).

      Tuttu ulkoilmaharrastus oli kyllä tänä kesänä tärkeämmässä roolissa kuin oikeastaan koskaan. Ja irtiotot tuli tarpeeseen myös. Tuntui elämä suht normaalilta.

      Kaikkea hyvää syksyyn! Toivotaan, että siitä tulee pitkä, poutainen ja kaunis (ei kyllä just nyt siltä vaikuta).

      Poista
  12. Kiva, että kirjoitit Annukka:). Kirjoitat tosi mukaansatempaavasti ja sinulla on upeita kuvia! Olen myös samanlainen stressaaja ja tällä hetkellä stressikerroin on korkealla töiden takia. Ei auta kuin yrittää nukkua yöt, vaikka välillä herään pohtimaan työasioita, joille ei todellakaan, varsinkaan yöllä, voi mitään:). Ei auta kuin ottaa päivä kerrallaan. Aurinkoisia syyspäiviä! Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Sari ja kiitos kivasta viestistä :)

      Harmi kuulla, että olet samanmoinen stressaaja, koska se on niin hanurista kuin olla voi. Ja justiin se, että erityisesti öisin tulee murehdittua kaikenlaista (yleensä ihan turhaa), kun asioille ei siinä hetkessä mitään voi. Olen siihen kokeillut jos jonkinmoista vinkkiä (tyyliin "kuvittele kirjoittavasi kaikki huolen aiheet paperilapulle, jonka sitten säilöt isoon puuarkkuun, käännät mielikuvitteellisella avaimella arkun lukon kiinni ja päätät, että avaat sen vasta aamulla"), joista on joskus ollut hetkellistä apuakin, mutta sitten taas unohtunut, koska en jaksa niitä huolilappujakaan alvariinsa mielikuvituskirjoittaa.

      Äänikirjojen kuuntelu iltaisin on auttanut mua nukahtamaan (lukijalla pitää olla miellyttävä, rauhallinen ääni), kun siinä kuunnellessa ei pysty oikein ajattelemaan muuta, jos haluaa pysyä kärryillä. Jossain vaiheessa sitä vaan sitten nukahtaa, kun kertojan ääni muuttuu tasaiseksi taustaksi, ja jostain syystä kirjakuunteluun nukahtamisen jälkeen en herää ihan niin usein yöllä ja jos heräänkin, pystyn nukahtamaan nopeammin kuin yleensä. Kirjoista tosin en muista mitään :).

      Kuuntelin myös tässä yhtenä päivänä perusmetsälenkilläni taas yhtä Joni Jaakkolan Väkevä elämä - Viisaampi mieli - Vahvempi keho -podcastin jaksoa, josta tykkäsin tosi paljon ja ajattelin vinkata ihan sillä, että sinäkin saattaisit tykätä. Siinä oli haastateltavana Aurora Airaskorpi (joka on kirjoittanut kirjan "Riittävän hyvä", jota aloin tuon podcastin jälkeen kuunnella ja olen tykännyt siitäkin) ja aiheena Riittämättömyys. Oli tosi hyviä huomioita ja samaistumisen kohteita, vaikken olekaan mielestäni kokenut riittämättömyyttä, vaan ihan vaan puhdasta stressiä. Kuuntelin itse sen podcastin Spotifysta, mutta löytyy varmaan vähän joka palvelusta. Ja kirja toki on ihan luettavana kirjana myös. Mutta tarkoitus ei ole missään nimessä tuputtaa. Tuli vaan mieleen, että sinäkin saattaisit näistä löytää jotain sellaista, mikä tuntuu tutulta.

      Päivä kerrallaan ja mahdollisimman hyvillä mielin jatketaan. Ja toivotaan, että syksystä tulee poutaisen kaunis.

      Kaikkea hyvää syksyyn Sari ja kuulumisiin toivottavasti taas <3

      Poista
  13. Ihana kesärapsa! Te teitte kaikkea sitä, mikä itseltä jäi kokonaan väliin. Meillä mies ei pitänyt satunnaisia vapaapäiviä ottamatta lukuun lainkaan lomaa, joten juuri tuollaiset minilomat olisivat olleet kyllä tarpeen. Millä jaksaa taas talvea, kun kesäkin meni vähän niin kuin ohi? :O Itse olin siis enemmän ja vähemmän lomalla asiakkaiden lomassa. Mutta ei tullut lähdettyä mihinkään, eikä tehtyä mitään.

    Toisaalta, sain paljon mielenrauhaa ja iloa käymällä tuossa lähilammessa uimassa lähes joka ilta. En ole ennen (aikuisena) noin kylmään veteen uskaltanut, joten oli siinä itsensä ylittämisen aspektikin. Kuulostaa säälittävältä jo ihan kirjoitettunakin! :D

    Uusi Blogger, buu! En saa kuvatekstejä laitettua ollenkaan. Enkä jaksa opetella aina vaan uusia asioita, sovelluksia, ohjelmia, mitään. Keski-ikäisyyden mukanaan tuomaa vissiin.

    Toinen hampaidenpurija täällä, hep. Harkitsen botoxin ottamista purukalustolihaksiin. Sen pitäis lopettaa narskuttelu ja leukojen öinen (ja päiväinenkin) lukkopurenta. Mutta toisaalta pelottaa, jos se menee pieleen jotenkin...

    Ihanat, harmoniset kuvat olet ottanut. Kaunis on luonto meillä. Ja mitä tuohon golfiin hurahtamiseen tulee, niin itse voisin kuvitella olevani samanlainen. En minä koskaan "hurahda" mihinkään, vaikka ilmajoogasta taisin sanaa käyttää. Minun hurahtaminen on yhtä kuin "tulen toisekin, koska oli ihan kivaa." :D En osaa olla fanaattinen minkään suhteen. Mutta golfia aion vielä joskus kokeilla. Voisin tykätä.

    Kiva kun kirjoitit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minilomat oli kyllä mun pelastus, koska oli jo järjenlähtö lähellä ja kotinurkissa ei vaan pääse niistä työperäisistä ajatuksista samalla tavalla eroon kuin jos poistuu edes vähäksi aikaa muualle. Edellyttäen tietty, että siellä muualla on mukavaa, eikä tule sellaista oloa, että pääsispä äkkiä takaisin kotiin (stressaamaan niitä työjuttuja...).

      Ja toki meidän peliharrastuksella oli myös iso rooli siinä, että elämä tuntui edes jossain ihan normaalilta. Menee tunteja niin, ettei tule mietittyä mitään muuta (paitsi kesäkuun helteillä sitä ylenpalttista kuumuutta ja hikoilun määrää :D).

      Uinti lähilammella kuulostaa ihanalta. Meillä on niin kehnot uintimahdollisuudet missään lähellä, että ei huvita varsin lähteä mihinkään kauemmas uiskentelemaan (etenkin kun olen arka uimaan avovedessä, vaikka tuntisin rannankin). Vuokatissa järvi oli muutaman askeleen päässä, mutta vesi niin kylmää, ettei tullut juuri muuta kuin käytyä kastautumassa.
      Suppailua olisin halunnut kokeilla ja tutuilla olisi ollut lautakin lainaksi, mutta aina kun olis ollut tilaisuus (eli kun ei oltu pelaamassa), oli liikaa aallokkoa aloittelijalle. Mutta ens kesänä sitten toivottavasti. Jotenkin mielikuvittelen, että se olis ihanan mielenrauhaisaa puuhaa tyynellä järveneselällä.

      Hitsin Bloggeri! Mua niin ärsyttää, kun ei pääse lukulistalta edes suoraan kenenkään blogiin, vaan aina tulee ensin joku "Blogger haluaa uudelleenohjata sinut sivustoon se ja se. Haluatko jatkaa?" Tai jotain. Mitä siinä kyselemään, jos kerran olen jo klikannut itseni sinne minne olen halunnut mennä. Pah.

      Mulle toi hampaidenpurenta on ihan uutta ja liittyy tämän kesän stressiin. Botoxista mullekin kerrottiin, mutten edes harkitse. Olen ihan varma, että mun tuurilla siitä tulisi joku toispuoleinen kasvohalvaus vähintään tai jotain. Mutta keskittymistä kyllä vaatii se kasvojen rentona pitäminen.

      Ilmajooga kuulostaa kyllä ihan sun jutulta. Itse voisin harkita saunajoogaa, jos siellä vaikka venyis vähän paremmin. Joskin mulle tulis varmaan siellä lämmössä huono olo, joten ehkä jatkan joogatonta elämää vaan suosiolla. Eilen kävin ekaa kertaa kesän jälkeen Pilateksessa ja oli kyllä ihana. Huomaa, kuinka sitä on jäykistynyt pelkkää palloa palloa pelatessa, vaikka en sieltä kankeimmasta pelaajapäästä olekaan. (Miehethän pystyy helposti riuhtomaan itseltään vaikka kylkiluut rikki svingatessaan, kun kroppa ei taivu).

      Kiva kun kävit ja jätit viestiä. Hyvää viikonloppua Nelina <3

      Poista
  14. Aivan huikeen ihania kuvia, kyllä on mukavia muistikuvia kesästä tullut. Toivottavasti saat stressiä vähemmäksi tai pois!
    Tuli itekki ennen tehtyä niitä yhden yön työstressinpoistoreissuja. Huh mikä sana!
    Eipä nyt ole matkusteltu täälläkään koko kesän aikaan kuin kerran kotimaassa. Sekin pahimpaan helteen aikaan.
    Toivottavasti jätitte palautetta tuosta loistavasta "ilmastoinnista ja taulutvstä" :))
    Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista Emilie! Oli tosiaan näin jälkikäteen ajatellen tärkeää saada ne tänne talteen, että muistaisin, että paljon oli hyvää ja kivaakin tässä kesässä, vaikka meidän kaikkien yhteinen viholainen väijyikin taustalla. Toivottavasti siitä päästään pian eroon ja voidaan jatkaa elämää taas edes jotenkuten entiseen malliin tai ehkä peräti parempaan.

      Stressistä en mahda päästä koskaan kokonaan eroon, koska otan niin henkilökohtaisen murheen vähän kaikesta, vaikka kuinka järki sanoo, ettei tarvi, eikä kannata. Mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa.

      Helteet ei oikein mulle sovi, mutta tänä kesänä hellejaksoa kesti niin pitkään, että siihen alkoi jo vähän tottua. Paitsi hiki päässä olin silti koko ajan :).

      Taulu-TV oli kyllä aika "nafti töllö" niinkuin toinen meidän pojista asian ilmaisi :D. Eikä ollut ilmanvaihdossakaan kehumista. Puhalsi vaan lämmintä ilmaa, kun termostaatti oli rikki. Vaan en niistä jaksanut valittaa. Sensijaan kyllä mainitsin, että aika erikoista, ettei sen tason/hintaluookan huoneistossa oli nettiyhteyttä. Halvemmissa ja pienemmissä olis kuulemma ollut, joten aina ei ihan mene hinnat ja varustelut yksiin. Vaan pieniä oli nuo harmit tietty, joten ei jäänyt sen enempää kaivelemaan mieltä.

      Hyvää viikonloppua ja kaunista syksyä sulle Emilie ja kiva kun poikkesit.

      Poista
  15. Hei Annukka
    mukavia seesteisiä kuvia... Olen aina välillä käynyt vilkaisemassa et oletko kirjoitellut - tosin en itsekään ole oikeastaan paljonkaan tänä kesänä. Jotenkaan sitä ei ole jaksanut enää omalla koneella naputella kun päivät kotona tehnyt tietokoneella töitä ruokapöydän ääressä. Etätyöt meillä jatkuu edelleen -tai ei minulla - olen nyt sairaslomalla neljättä viikkoa (kesto marraskuun puoliväliin). Mun lonkkaan laitettiin vihdoinkin se tekonivel vajaa neljä viikkoa sitten. Leikkaus sujui suunnitellusti, haavakin on parantunut nätisti, ulkonakin olen päässyt pikkulenkeille vaikken vielä ole lähilammelle uskaltautunut keppien kanssa - sisällä käytän vain yhtä keppiä- eiköhän tämä tästä. Välillä kieltämättä vähän tylsää mut toisaalta ei tässä paljon minnekään muutenkaan lähdetä -
    Mukavaa syksyä <3
    Ps. Kävitte Heinolassa :)- mun nuorempi tyttö asustelee aika lähellä Kumpelia - ja sitä Ruotsalaisen järveä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Hanna!

      Sepä se justiin on, että kun päivät töissä kökkii koneella, ei enää illalla jaksa jatkaa ruudun ääressä. Ja viikonloppuisin pidän koneen yleensä kokonaan kiinni. Ihan jo ongelmasilmää säästääkseni, mutta muutenkin.

      Hyvä kuulla, että leikkaus meni hyvin ja että olet päässyt jo vähän lenkkeilemäänkin. Kyllä siitä vielä hyvä tulee! Kärsivällisyyttä kyllä vaatii, sen uskon.

      Ranskassa nyt kiekkoileva poika pelasi yhden kauden Heinolassa kolme vuotta sitten ja silloin tuli siellä pariin otteeseen käytyä. On kyllä kesällä nätimpi kaupunki (niinkuin aika moni muukin).

      Mukavaa syksyä ja hyvää paranemista sulle <3

      Poista
  16. Olipa ihana löytää täältä uusi postaus. <3 Pahoittelen, että nyt ei irtoa pidempää kommenttia, mutta kiva oli lukea kuulumisia ja katsella kauniita kuvia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postaus oli kyllä niin puuduttavan pitkä, että vaikea uskoa kenenkään jaksavan sitä lukea, kun en melkein itse jaksanut kirjoittaakaan..

      Olen sua miettinyt viime aikoina, kun uutisissa on kerrottu Intian pahasta koronatilanteesta. Toivon, että teidän sukulaisilla on siellä kaikki hyvin ja kaikki on pysyneet ja pysyy terveinä <3. Samoin kuin ukkeli ja vanhempasi. Ja sinäkin tietysti, mutta jotenkaan en osaa susta siltä kantilta olla huolissani, kun olet niin topakkaa sorttia.

      Kiva kun jätit viestin ja todellakin toivon, ettei ole syytä huoleen (vaikka oikeasti huolestuttaakin) <3

      Poista
  17. Hellou, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Toki tiedän, et oot elossa, kun oon instassa nähnyt :)

    Mulla sama ongelma, en pääse kirjoittamaan uutta postausta, kun en osaa käyttää uutta pohjaa, enkä edes tiedä, miten pääsen vanhaan?! Help mii!

    Vaikka kesä meni tosi nopeesti, niin ainakin te olette tehneet kaikkea kivaa. Me ollaan möllötetty vaan mökillä (siis parastahan se on.)

    Ihanoo syksyä sinne! Sehän on muuten ihmisen parasta aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hellouhellou kamu! Kiva kun kävit kirjuuttelemassa tänne. On meinaan ollut ikävä sun tajunnanvirtaa ja aina välillä käyn blogissa vilkuilemassa, onko sinne ilmestynyt uutta tekstiä, muttei ole. Ja joo, se uusi bloggeri on kyllät tosi kakka! En tykkää yhtään.
      Mutta vanhaan pääsee vielä kun klikkaat aloitussivun vasemmassa laidassa alimmaisena olevaa linkkiä "Palauta vanha Blogger" ja sitten vielä valitset "vahvista". Mutta sen joutuu nyt tekemään joka kerta, kun Bloggerin avaa ja haluaa käyttää sitä vanhaa. Koittaa sinnikkäästi pakottaa uuteen, mutta minä ainakin pistän kampoihin niin kauan kuin pystyn.

      Kesä on kyllä siitä kumma tapaus, etät jossain vaiheessa tuntuu, että sitä on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon ja sitten yhtäkkiä se onkin loppu. Niinkuin nytkin. Ei sillä, etteikö syksy olis ihana etenkin tässä vaiheessa, kun on kuulasta ja aurinkoista ja kauniita värejä. Toivotaan, että jatkuis toooooosi pitkään.

      Jos meillä olis mökki niin nätillä paikalla kuin teillä, en liikkuisi minäkään sieltä mihinkään. Ja itseasiassa ukkelille ehdotin, että jos vaan jostain löydettäisiin, vuokrattaisiin ensi kesänä mökki pidemmäksi aikaa ja käytäisiin sieltä käsin töissä. Vähänkö olis kivaa.

      Ihanaa mökkielämää teille ja muutenkin kaikkea parasta! Ollaan kuulolla.

      Poista
  18. Olipa kiva lukea kesäkuulumisiasi. Paljon olette puuhailleet kesän aikana ja monessa paikassa vierailleet. Mainio juttu, että ennen lomaa piditte minilomia. Niinhän pitäisi tehdä sekä ennen että jälkeen loman. Työpäivän jälkeekin ehtii tehdä vaikka mitä, kun illat ovat valoisia. Nuo teidän kotimaisematkin näyttävät superupeille. Meidän kesälomasuunnitelmat meni vähän pipariksi mun jalan vuoksi eli kotosalla ollaan oltu koko kesä, yhtä mökkireissua lukuun ottamatta. Ensi kesänä sitten paremmalla onnella.

    Ihania kuvia olet jälleen tallentanut ja niistä on hyvä ammentaa voimaa syyssateisiin ja talvipäiviin. Tuo golf-filosofiasi kuulostaa upealle, enpä ole aiemmin asiaa noin ajatellutkaan. Toivotan pojallesi menestystä Ranskassa. Kiva kun saitte viettää yhteistä aikaa ennen hänen lähtöään.

    Vielä kesäunista - ihan sama täällä. Lomalla nukuin kuin tukki ja kun työt alkoivat, niin yötkin muuttuivat levottomammiksi, vaikka ei mitään erityistä syytä stressata. Siitä tietenki seuraa se, että olo tuntuu nuutuneemmalta aamuisin. Aurinkoa päiviisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kivasta kommentista Mari. Kirjoitat aina niin ajatuksella.

      Oli kyllä hyvä päätös tehdä noita päivän pituisia pyrähdyksiä justiin tänä kesänä, kun stressitasot on olleet korkeammalla kuin koskaan. Pääsee hetkessä irti kaikesta, kun vähän vaihtaa maisemaa ja pelikenttiä.

      Harmi sitä sun jalkaa, mutta operaatio oli tosi tärkeä ja toivottavasti tuli kerralla kuntoon <3. Voi olla samanmoisia juttuja edessä itselläkin, kun samaa ikäkaliiperia ollaan ja vaikutukset tulee näkyviin viiveellä.

      Nyt kun kesä on teillä mennyt enimmäkseen kotona, on varmasti tuntunut erityisen hyvältä se, että koti on niin mieluinen ja ihanalla paikalla, kun kaunis luonto alkaa käytännössä ovelta. En ole ollenkaan varma, olisinko itse malttanut vastaavista oloista lähteä mihinkään.

      Poika on nyt kolmatta viikkoa uusissa maisemissa ja on viihtynyt ja kotiutunut tosi hyvin. Helpottaa ja lämmittää mun mieltä. Ja joukkueessa on kuulemma "rentoja äijiä" ja sitä kautta ihan superhyvä ilmapiiri. Ihan parasta.

      Mitä noihin omiin peleihini tulee, niin olen aloittanut harrastuksen jo 20 kesää sitten ja alkuvaiheessa toki keskityin siihen, että opin lajin niin, että pelaaminen on mielekästä. Ja jotenkin se on vissiin itselleni luontainen laji, koska oppiminen kävi yllättävän äkkiä ja uskallan sanoa olevani hyvä pelaaja. Ja se taas antaa mahdollisuuden siihen, että kun ei enää niin tarvi keskittyä tekniikkaan, voi havainnoida kaunista hyvinhoidettua ympäristöä, vaihtelevaa taivasta, kentän reunamilla kasvavia punaisia puolukoita, pakoon pomppivia peuroja ja mitä milloinkin. Reilun neljän tunnin luontoelämys aina siinä samalla.

      On kyllä kummu juttu nuo yöunet. Että mistä ne tietääkin aina, että työt on alkaneet, vaikkei edes sen kummemmin kokisi stressaavansa. Lisääntynyt pimeys onneksi on vähän auttanut ainakin itseäni nukkumaan paremmin (ei silti tarkoita, että hyvin). Muuten saisi kyllä valoisat, kuulaat syyspäivät jatkua mahdollisimman pitkään.

      Kaikkea parasta Mari <3

      Poista
  19. Paljon on tapahtunut sunkin (teidänkin) kesässä. Pidempää ja lyhyempää irtiottoa ja hyvä niin. Lyhyetkin sellaiset tekee kyllä niin hyvää mielelle ja sielulle <3
    Niin älyttömän kauniita kuvia ja tunnelmia! Taas sitä ajattelee, miten kaunista meillä täällä kotimaassa on. Voi, kun sitä osaisi ja jaksaisi kaikki arvostaa!! Ei sillä, ettenkö itsekin haikalisi Kreikan aurinkoon ja tunnelmaan, mutta rakastan myös tätä omaa luontoa ja monia ihmeitä, joita löytyy täältä ihan kotisuomesta. Ja käyn siitä nauttimassa myös <3
    Huonot unet on yks pahimmista asioista mitä tiedän. Mulla ainakin menee ihan pää lukkoon ja kroppakin, kun unet on mitä on. Nyt on taas ollut aika hyviä (kop kop, koputan puuta) Väsymys vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti kaikkeen oloon! Mä toivon, että sä löydät jonkun konstin, jolla saat tyhmät asiat pois mielestä ja niiden tilalle unta.
    Paljon tsemppiä kaikkiin arjen haasteisiin. Muista, että oot ihana, lämmin ja ihan huippu! Ihana, että oot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tämän tekstin tuottaminen oli jossain kohtaa lähinnä tuskien taival (koska jäi aina kesken ja siinä kohtaa, kun aloin jatkamaan siitä, mihin jäin, piti ensin lukea mitä olen jo kirjoittanut), oli kuitenkin tarpeellista ja terveellistä näin jälkikäteen sen avulla huomata, että aika paljon kuitenkin ehdittiin kesän aikana nähdä ja tehdä. Vaikka toki suurin osa meni töihin ja niistä stressaamisen, mutta silti.

      Taidan olla siinä suhteessa onnekas, että mua ei ulkomaille matkustaminen houkuta yhtään, vaan nautin kaikkein eniten näistä meidän Koti-Suomen maailman kauneimmista maisemista ja monista mahdollisuuksista.

      Inhoan lentämistä ja aikanaan olen työkseni lennellyt niin paljon ja myöskin töitten puitteissa muutaman vuoden asunut aurinkolomakohteissa, että ehkä kiintiö on niiltä osin tullut täyteen. Tai sitten olen vaan niin sopeutunut siihen, että mahdollisuudet lähteä mihinkään, on miehen töiden takia koko lailla nollissa ja se on itselle niin normaali olotila, ettei tule mietittyä moista enää ollenkaan. Ja hyvä niin, koska olishan se aika kurjaa ja epäreilua, että urputtaisin ukkelille, että pilaa töillään hyvät matkustusmahdollisuudet :).

      Mutta jos joku maa pitäisi nimetä, johon matkustaisin, jos matkustaisin, se on Japani. Se kiehtoo. Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin ruskamatka Lappiin, jonka toivoisin joskus toteutuvan. Viime vuonnahan kävin yksin, mutta oli eri asia, kun poika ja miniä silloin vielä asuivat pohjoisessa ja sain heitä siellä tavata samalla.

      Olen niin tottunut pätkänukkuja, että huonoja unia enemmän yllättää se, jos joskus nukunkin niin hyvin, että olen aamulla ihan virkeä ja ongelmasilmäkin tuntuu ihan kirkkaalta. Niin onnekkaasti käy aina lomalla, mutta arkena (eikä valitettavasti yleensä edes viikonloppuisin) ei. Paitsi että ihan viime aikoina olen nukkunut suht hyvin. Heräilen kyllä muutaman kerran, mutta jotenkin olen saanut itseni rauhoitettua kaikilta ajatuksilta niin, etten jää pitkäksi aikaa mahdottomia vatvomaan. Ja sillä, että Ranskassa on kaikki hyvin, on ollut tosi iso merkitys ja mieli niiltä osin levollinen. Ja äsken justiin laitoin kertausharjoituksissa olevalle kuopukselle viestiä ja kyselin, mikä meininki. Hyvin menee kuulemma :). Eikähän mulle edes kertoisi, jos olisi syytä olla huolissaan, koska selvästi säästävät mua sellaiselta (tai ehkä paremminkin itseään mun reaktioilta :)).

      Kiitos ihana Helmis ja ite oot <3<3<3

      Poista
  20. Ihana ja jotenkin rauhoittava postaus. Luin tätä tässä ajan kanssa antaumuksella kahvimukin äärellä ja tuntuu, että pääsin teidän kesän tunnelmiin. Kiva oli nähdä muuten myös ukkelista vähän kuvaa.

    Oranssi kyy, apua mikä mutaatio. Käärmeitä pelkään ylikaiken vaikka mökillä tottunut niiden kanssa elämään ja kai siksi vanhemmat käski niitä pelkäämään. ;)

    Ihana tuo näkymä parvekkeelta vaikka kuuma oli ja ukkeli siellä nukkui menemään, samoin muuten aina meillä.

    Vuokatti näyttää niin kauniilta, ihan mielettömiä kuvia olet ottanut, Suomen kesää parhaimmillaan.

    Mitenhän me selvitään tästä koronasyksystä.

    Sydämellistä viikonloppua Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tiia ja pahoittelut, kun vastaus on viipynyt. Oli niin työläs urakka tän oman tekstini sinnittely loppuun, että tuli vissiin kirjoittelukiintiö vähäksi aikaa täyteen :). Mutta siis jos oikeasti luit alusta loppuun (niinkuin uskon, että teit), iso kiitos ja hatunnosto siitä.

      Oranssinruskea kyy oli tosiaan aika inha. Sellainen jonkun merkkilaukun värinen. Hrrrr. Mutta siis nerokas suojaväri suolla tietty.

      Jos ukkeli päätyisi jokaiseen kuvaan, joihin tunkee, ei täällä muunlaisia kuvia näkyisikään :D. On sen sortin linssilude, etten toista tiedä. Täydellinen vastakohta itselleni, joka en halua yhteenkään kuvaan, mutta sitten taas toisaalta harmittelen, ettei jää edes jälkipolville kuvan kuvaa, mutta kaikenmaailman jäkälä- ja sammalmakroja senkin edestä. Hirmu mielenkiintoista.

      Vuokatti on niin meidän paratiisi ja ollaan niin onnellisia, että tuli aikanaan ne lomaosakkeet sieltä hankittua. On ihan kuin toinen koti. Kauniimmissa maisemissa vaan ja ihan luksusta, kun bägin voi heittää kotiovella selkään ja kävellä kentälle. Ei tarvi pakata takakonttiin ja ajella pitkiä matkoja.

      Kyllä me selvitään. Mulla on nyt iso luotto siihen.

      Kaikkea parasta <3

      Poista
  21. Yhdyn Tiian sanoihin - ihana ja nimenomaan rauhoittava postaus. Olitte jopa päässeet purjehtimaan ja onnistuit taltioimaan keijukaisen kesämaisemassa ;). Minulla tuli tuosta valokuvastasi ainakin mieleen puhelimen hyömioissä oleva keijukainen - katso vaikka itse!

    Olen parina viime vuonna sanonut muille töissä, että jään lomalle jonain tiettynä päivänä, mutta sitten ollutkin vielä 2 päivää töissä. Eli olen tehnyt tuon lomalle siirtymisen viiveellä, kun taas sinä palasit vaivihkaa etukäteen, eli vähän sama ajatus. Olen nimittäin huomannut, että kun on jäämässä lomalle, en ole pystynyt itse hoitamaan asioitani loppuun viimeisinä päivinä, kun jostain syystä juuri silloin kaikki kippaavat asiansa pöydälleni "kun se Pilvikin jää nyt lomalle, niin just sitä ennen vielä ehtii tämän ja tämän" -tyylillä. Se on ollut tosi kamalaa, koska silloin on aina pitänyt jäädä lomalle hirveä työload päällä, kauhealla kiireellä läpi juostuja päiviä, ja aina on mennyt useampi päivä ellei viikko lomatunnelmaan pääsemiseksi ja stressilevelien laskemiseksi. Nyt, kun olen rauhassa (salaa) viimeistellyt omat työni sen jälkeen kun muiden kippaamat asiat on hoidettu alta pois, olenkin saanut siirtyä lomalle rauhallisessa tahdissa. Mieluummin siis niin, että vikana päivänä vain työt loppuvat eikä enää ole mitään töissä tekemistä :D.

    Ihanat hotelliarvostelut - hehee - tulin niistä hyvälle tuulelle. Mutta kaikkein parasta on se, että omaa paikan, jossa todella pystyy rentoutumaan ja tuntee olevansa elementissään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi. Ehkä rauhan tuntu tulee siitä, että tekstin työstämiseen meni pari kuukautta. Ei tullut hosuttua :). Mutta kiva, jos oikeasti tuntui siltä.

      Ja joo, keiju oli 99% veikkaus, kun Instan stooreihin tuon kuvan laitoin. Ja siltä se itsestänikin näyttää, mutta mysteeriksi jää, koska otin sarjan kuvia ihan samoilta jalansijoilta peräjälkeen ja keiju osui vaan yhteen ruutuun. Näyttää, että leijuu kaukana taivaalla, mutta ehkä se oli joku jostain kasvista lennähtänyt hahtuva sitten kuitenkin.

      Vähän tosiaan samansuuntaiset tarkoitukset meillä tuon lomalle jäämisen ja sieltä paluun rauhoittamisen kanssa. Se kun todellakin on niin, että kun ilmoittaa ajoissa kaikille oleellisille tahoille, että on jäämässä lomalle, ensin siihen ei tule oikein mitään reaktiota (koska tuntuu, että loman alkuun on vielä aikaa), mutta ans olla kun se todellinen lomallejääntipäivä lähestyy, niin johan alkaa tulla kaikenlaista pyyntöä, että "ehdithän vielä tän ja tän hoitaa ennen kuin jäät lomalle". Kaikilla tuntuu olevan yhtäkkiä hirmu kiire ja hätä juuri sen oman asiansa kanssa. Eli todellakin tunnistan tuon mitä kerrot ja saatan hyvinkin ensi vuonna ottaa tuon käytäntösi itsekin käyttöön. Tärkeää kuitenkin se, ettei enää lomaviestin jälkeen vastaile sähköposteihin tai muuta, koska sekin on tullut nähtyä, että jos niin tekee kerran, vastapuoli odotaa, että sitä vastaa lomalta jatkossakin.

      Hotellivuorokausia taisi tulla tänä kesänä enemmän kuin normaalisti ja vaikka ekalla kerralla vähän mietityttikin, niin oli kyllä ihan turvallinen ja hyvä olo joka paikassa. Ja terveinä säilyttiin, joten voiton puolelle jäi.

      Vuokatti on niin meidän paras paikka. Siellä on ihan kaikki ja enemmänkin niinkuin kirjoitinkin, mutten silti sitä pysty ihan täysin kuvaamaan.

      Toivotaan, että kuulaan kaunis syksy jatkuu piiiitkään ja elämä on muutenkin mallillaan. Siellä ja täällä.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi