Sivut

torstai 4. kesäkuuta 2020

SATUNNAISIA MIETTEITÄ


Onko ihmisellä pakko olla unelmia?

Tätä aloin miettiä, kun eräs Instassa seuraamani henkilö esitti yleisluontoisen kysymyksen "Mitä sinä olet tänään tehnyt unelmiesi eteen?" (kysymys ei siis ollut suoraan minulle osoitettu, vaan kelle tahansa).

Totuudenmukainen vastaus siihen omalla kohdallani on varmaankin, että en yhtään mitään. Ainakaan mitenkään tietoisesti, koska en edes tiedosta unelmoivani mistään. Unelma on jotenkin niin iso sana ja kuvaa mielestäni jotain sellaista, mitä ei välttämättä edes koskaan voi saavuttaa, eikä ehkä ole edes tarkoituskaan, koska unelmointi sinällään voi olla ihan kivaa. En vaan nyt tähän hätään keksi, mistä unelmoisin.




Sensijaan yksi mielestäni varsin kohtuullinen haave tai toive tai ainakin pitkään odotettu asia sai miettimään, että 

Miksi meillä on ukkelin kanssa lomien suhteen aina niin paska tuuri?

Olen täällä jo moneen kertaan kirjoittanut siitä, kuinka haastavaa yksinyrittäjän on ylipäätään päästä lomalle, kun työ on sen luonteinen, että se on kuutena päivänä viikossa tehtävä oli yrittäjä itse lomalla tai ei, mutta luotettavia, työhaluisia tuuraajia ei vaan kertakaikkiaan löydy. Ne, jotka haluavat tehdä töitä, tekevät sitä vakituisesti ja ne jotka eivät halua, eivät ota vastaan pätkätöitä, koska "saman saa olemalla kotonakin".   

Mutta tämä ei ollut se pointti, vaan se, että ollaan tässä pitkin vuotta iloittu siitä, että kun jo vuosi sitten tehtiin varaus, saatiin kerrankin juhannukseksi meille mieluinen majoitus Vierumäeltä, jonne oltaisiin päästy peräti kolmeksi päiväksi pelailemaan ja muuten vaan lomailemaan. Ollaan tässä mielikuvissamme monta kertaa nähty itsemme oman pelikierroksen ja juhannussaunan jälkeen huoneiston parvekkeella ilta-auringossa istuskelemassa, nautiskelemassa hyvää kesäruokaa viinin kera ja katselemassa maaliin" tulevia pelaajia.




Mutta juu ei istuta, eikä katsella, koska Vierumäen hotelli- ja ravintolatoiminta, jonka piiriin meidän Chalet-huoneistokin kuului, hakeutui huhtikuun lopulla konkurssiin! Eli yhtäkkiä meillä ei nyt sitten olekaan sitä toivomaamme juhannusta.

Olin jo ehtinyt varata ja maksaa ennakkoon sekä omat että mukaan kutsuttujen pelikavereiden kierrokset, joten päätettiin ukkelin kanssa, että jotenkin sinne on nyt vaan päästävä. Niinpä mukavan huoneisto sijaan majoitutaan urheiluopiston leirimajoitukseen tarkoitetussa varsin pelkistetyssä huoneessa. On siellä sentään vedenkeitin ja mikro, mutta näen jo sieluni silmin, kuinka könytään aamulla ylös kapeilta ja kovilta puusängyiltä selät mutkalla. Ei ihan toiveiden täyttymys enää tässä iässä, kun sitä jo haluaisi panostaa niihin kortilla oleviin lomapäiviin ja nauttia mukavuuksista (ja mahdollisimman hyvistä unista) sen harvan kerran kuin niitä vapaita päiviä on.  

No, ainut hyvä puoli tässä on se, että en maksanut alkuperäistä majoitusta etukäteen, koska se olisi ollut niille rahoille Good bye! 

Ja koska tällä hetkellä hienoisesti harmittaa tuo juhannushomma, niin vähän samaan kategoriaan menee se, että 

Miten on mahdollista, että nykyään aurinko paistaa aina arkisin, mutta viikonloppuisin on kylmää ja sataa?

Mielestäni olisi kohtuullista, että myös kaikki me, jotka pakerretaan arkipäivät töissä, saataisiin silti nauttia kesästä niinkuin vanhan kansan "Onni yksillä, kesä kaikilla" sananlaskussa sanotaan.

Toki töitten jälkeen iltaisin on kiva, kun on lämmintä ja kaunista, mutta ihanaahan se olisi, jos olisi myös viikonloppuisin, kun olisi kokonaiset päivät aikaa.



Sunnuntainakin sataa, mutta justiin kello 15 ei


Sen verran tässä on kuitenkin aurinko ehtinyt paistella, että peilikuva on laittanut pohtimaan

Olisiko sitä aikanaan kannattanut muistaa suojata myös kesäisempien paitojen paljastama iho?

Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen kesän ensimmäisellä aurinkoisella pelikierroksella polttanut pelipaidan kaula-aukon muotoisen punaisen kolmion dekolteen ihoon (jotenkin tuo dekoltee tuntuu itselleni liian hienolta sanalta, mutta en nyt tiedä miksi muuksikaan sitä nimittäisin). 

Samoin olen käräyttänyt käsivarret, joiden kuumottava punoitus päättyy kuin veitsellä leikaten siihen kohtaan, missä hihattoman paidan raja kulkee. Ja joka kerralla tämä on tapahtunut, koska en ole kokenut, että on vielä mitenkään erityisen aurinkoista tai koska tuulee sen verran viileästi, ettei palamista huomaa. Mutta nyt olen skarpannut, koska en halua ehdoin tahdoin rypistyä yhtään enempää, enkä myöskään hankkia mitään vakavampia seuraamuksia. Parista kohdasta kasvoja on jo auringon tekemiä vaurioita korjattu ennenkuin ehtivät pahentua.

Onneksi nuoriso on nykyään auringonoton suhteen niin paljon järkevämpää kuin oma sukupolvi joskus 80-luvulla, kun piti kärventää itseään niin, että iholle levitetty Baby Oil suorastaan kiehui. Siinä lajissa olin tosin (onneksi) aika huono, koska en ole ikinä oikein kestänyt hellettä. Nykyään vielä vähemmän.  

Että semmoista sitten. Piti muka olla jotain uusia kuviakin tähän liittää, mutten nyt tähän hätään saa niitä kamerasta ulos, joten olkoot siellä.

Iloista kesämieltä itse kullekin!


46 kommenttia:

  1. No voihan harmitus kun lomasuunnitelmanne menivät mönkään. Oikein mielessäni näin teidät istumassa parvekkeella syömässä ja viiniä siemaillen, nauttien kesäillasta. Kyllä ymmärrän että ottaa päähän, niin harvoin kun saatte yhtä aikaa lomailla.
    Ja tuokin pitää paikkansa että tuntuu kuin viikolla aurinko paistaisi ja viikonloppuna sitten sää viilenee ja on muutenkin huonompi.
    Aurinkoa tuli nuorempana otettua, mutta mulla oli se onni, että rusketun hyvin, enkä useinkaan ole ihoani polttanut. No, muutamia kertoja on niin käynytkin. Viime syksynä ihmettelin paria kuivaa ihotäplää ja menin pikaisesti ihotautilääkärin vastaanotolle. Mulla oli aurinkokeratoosi ja nuo täplät jäädytettiin ja nyt ne ovat normaalit. Aurinkokeratoosia ei sinänsä lasketa ihosyöväksi, mutta jos sitä ei hoida, niin se voi ajan kanssa sellaiseksi kehittyä, joten nyt olen varovaisempi auringon kanssa. Pihalla touhutessa aurinkoa saa väkisinkin, mutta suoranaista auringonottoa en enää nykyään harrasta.
    Toivottavasti saatte kuitenkin järjestettyä kivan loman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos harmituksen ymmärtämisestä Kristiina. Meidän ei vissiin pitäisi miehen kanssa koskaan iloita mistään etukäteen, kun aina tulee takapakkia. (Tuoreessa muistissa on meidän viimekesäinen ainut lomanpätkä, jonka molemmin puolin sää oli lämmin ja aurinkoinen, mutta täsmästi koko meidän pariviikkoisen loman ajan oli +6 - +12 astetta, tuulista ja sateista. Ja elettiin kuitenkin heinä-elokuun taitetta).

      No mutta tälle ei nyt voi mitään ja jos nyt vaikka saataisiin edes lumeton juhannus, niin kyllä se siitä :).

      Mulla oli myös tuota aurinkokeratoosia ja tehtiin sama jäädytystoimenpide kuin sullekin. Oli aika näppärä homma se, joskin pistävän kylmä.

      Pihalla puuhailu ja pelaaminen on molemmat sellaista pitkäkestoista touhua, joissa ei niin huomaa, että iho saattaa kärähtää. Etenkin jos tuuli viilentää niinkuin nykyään aika usein tekee. Mutta nyt olen kyllä viimeistään läksyni oppinut ja laitan kertoimia aina kun lähden kentälle. Auringonotosta en minäkään ole koskaan piitannut.

      Mulla piti tänään olla vapaapäivä, kun on talvilomaa vielä jemmassa, mutta päätin siirtää sen odottelemaan parempia kelejä. Vettä tulee parhaillaan taivaan täydeltä, mikä on tietty luonnon puolesta hyvä asia, joten en mutise.

      Hyvää viikonloppua ja kiitos taas viestistä <3

      Poista
  2. Sinun satunnaisia mietteitä oli niin hauska lukea vaikka eivät ehkä hauskoilta itsestäsi tuntuneet (aiheet siis), mutta en voi olla hymyilemättä niitä lukiessani :) Mietin että eipä minullakaan ole kummoisia unelmia, kunhan tässä elellään päivä kerralla ja otetaan niistä ilo irti. Eläkkeellepääsystäkään ei tarvitse unelmoida, sillä siihen on enää viisi herätystä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just ihanaa, jos hymyilytti, eikä kuulostanut pelkältä valitukselta, vaikka oikeasti kai valitinkin. Tai paremminkin harmittelin.

      Mutta siis nyt kyllä taisit ideoida mulle yhden todellisen unelman ja se olis se, että saisi tosiaan viettää eläkepäiviä terveenä ja hyväkuntoisena ja nauttia niistä mahdollisimman pitkään. (Ja mielellään siitä eläkkeestäkin, kun on kumminkin aika kauan näitä hommia tässä jo painettu).

      Päivä kerrallaan elely on just parasta silloin, kun ei ole mihinkään kiire, eikä mitään pakkoja. Ja aamukammassakin enää 4 piikkiä.

      Ihania, ansaittuja vapaita Marita <3

      Poista
  3. Voi ei, miten todellakin paska tuuri loman kanssa!! Mä aluksi ajattelin, että teiltä meni se koko loma mönkään, onneksi siis kuitenkin pääsette sinne, vaikka majoitus ei nyt ihan parasta A-luokkaa olekaan. Toivottavasti siellä on hyvät kelit!

    Mä en oo käyttänyt aurinkorasvoja oikein koskaan... enkä kyllä itseäni grillannutkaan, ei oo mun juttu se kuumuudessa makoilu. Käsivarret ja niskan oon kyllä joskus käräyttänyt, mutta pääasiassa pysyttelen mieluummin varjossa (mikä ei tosin kokonaan taida sekään estää säteiden pääsyä iholle). En rasvannut lapsiakaan kun olivat pieniä, ne oli kaikki ennemmin ruskettuvaa kuin palavaa sorttia ihotyypiltään, ja päivän kuumimmat hetket pidin tenavat sisällä ammeessa puljaamassa. (Muistan jotenki tosi lämmöllä sitä aikaa; kuumia kesäpäiviä ja iloisia lapsia ammeessa.) Ja etelän auringossa ei käyty lasten kanssa koskaan, enkä oo itekään käynyt kuin kerran joskus parikymppisenä ja toisen kerran monta vuotta sitten. Sulla varmaan ne oppaan hommatkin altisti aika tavalla palamiselle?

    Aattelin kirjottaa loppuun, että aurinkoisia päiviä sinne, mutta jätän nyt kuitenkin sanomatta... sanotaan vaikka että ihania vihreitä, sateentuoksuisia kesäpäiviä sinne! (Sadetta luvattu tännekin, joten samassa veneessä ollaan...) ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan niin monta kertaa koitettu saada sieltä Vierumäeltä vuokrattua sellainen huoneisto, joka nyt vuotta etukäteen varaamalla saatiin, mutta aina on kaikki ollut loppuunmyytyjä (ja hotelli myöskin aina ihan täynnä, joten se konkurssi ei oikein mulle hahmotu, että miten se on mahdollinen, mutta toki en tiedä, miten hiljaista siellä on sesonkien ulkopuolella ollut).

      Meillä olisi siis ollut kiva pieni huoneisto, jossa on ilmastointi, pimennysverhot, hyvä sänky, täysin varusteltu keittiö, olkkari, oma sauna ja ennenkaikkea se parveke ilta-aurinkoon ja golfkentälle päin. Nyt meillä on pieni huone, jossa on kaksi kapeaa sänkyä, todennäköisesti kuumaa ja valoisaa (jos ei satu perusjuhannuskelit eli räntäsade, jolloin huoneessa on pelkästään valoisaa), vedenkeitin ja mikro. Että on siinä aikamoinen ero ja silläkin uhalla, että kuulostan joltain mukavuudenhaluiselta prinsessalta (mitä ehkä vähäisillä lomilla olenkin), niin ketuttaa kyllä ihan itsekkäistä syistä.

      Mulla ei oikein ole mitään muistikuvaa siitä, olisinko poikia mitenkään erityisesti rasvaillut, kun olivat pieniä, mutta just ne ammejutut oli ihania <3. Ja meillä oli sellainen pieni puhallettava uima-allas pihalla ja voi sitä riemua, kun saivat siellä pomppia ja puutarhaletkulla roiskia ympäriinsä.

      Opashommissa säästyi kyllä aika hyvin auringolta, kun meillä oli töitten puolesta oltava asialliset vaatteet koko ajan, oli kuuma tai ei. Ja olkihattu oli meidän työhattuna :). On vieläkin tallessa, muttei vaan mahdu enää päähän :D. Oliskohan ollut pieni jo alunperin vai onko mun pää turvonnut vuosien varrella, en tiedä.

      Sade ei haittais yhtään, jos olis pitkästi vapaata. Silloin olis varmaan ihan kiva hyvällä omallatunnolla olla sisällä ja vaikka siivoilla. Nyt ei inspiroi käyttää siihen viikonloppuja, kun aurinkoiset päivät menee töissä neljän seinän sisällä. Mutta luonto kyllä tarvii nyt vettä ja ihan silminnähden vihreys lisääntyy tosi nopeasti, kun vähän sataa. Ja se kesäsateen jälkeinen tuoksu on kyllä ihan parasta, siinä(kin) olet aivan oikeassa <3

      Poista
  4. Voihan räkä mikä säkä teillä on ollut tuon lomareissun kanssa! Onneksi ei nyt kuitenkaan tarvitse koko hommaa perua. Nykyään sitä osaa jo pieniäkin asioita arvostaa, kuten hyvää tyynyä ja patjaa :)
    Ei sitä nuorempana tullut kauheasti omaa ihoa suojailtua, mutta nyt onneksi tulee. Meinasin rasvailusta huolimatta eilen kärventää otsani. Olin hoitolasten kanssa puistossa ja tietenkin melkein koko 2h aurinkoon päin. Pikkusen kipristeli otsaa iltasella, vaikka kasvoilla olikin suojakertoimet.
    Leppoisia loppuviikon päiviä sinulle ihana Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle se hyvä tyyny ja patja on ehkä ne kaikkein isoimmat asiat :). (Sen takia oma tyyny kulkee aina mukana, jos ollaan omalla autolla liikkeellä). Hyvät unet on niin tärkeitä ja koska olen herkkä valolle ja äänille ja vähän kaikelle yöaikaan, olis tärkeää myös se, että on rauhallista ja pimeää. (Kuvista päätelleen siellä retkimajoituksessa tulee olemaan ohuiden verhojen vuoksi valoisaa, mutta uskon, että rauhallista kylläkin, koska ei ole ilmastointia, eikä sen kohinaa, eikä varmaan hirveästi väkeäkään, koska liki kaikki aktiviteet golfkenttiä lukuunottamatta on tilapäisesti suljettu).

      Mulle kävi kanssa tässä yhtenä päivänä niin, että laitoin kyllä mielestäni kertoimia kasvoille huolellisesti, mutta niin vaan paloi pelikierroksella ihan hiusrajaan sellainen kirvelevän punainen rantu. Mulla kun on niin onnettoman ohuet hiuksetkin, että niistä ei ole suojaksi.

      Urputin viikonlopun sateesta, mutta nyt kun tässä istun ja nuuhkin sateen raikastamaa ilmaa, niin on se vaan yksi kesän parhaista tuoksuista.

      Mukavaa viikonloppua ja kiitos taas viestistä kiva Outi <3

      Poista
  5. Aika monella on mennyt lomasuunnitelmat uusiksi tulevana kesänä. Paitsi meillä eläkeläisillä, kun voimme muuttaa niitä lennosta. Juuri nyt mies on mökilä ja minä nautin omasta rauhasta kotona polveani kuntouttaen. Mökin liukkaat kalliot saavat odotaa.

    Aurinkovoiteesta sen verran, että vaikka en ole mitenkään helposti palavaa sorttia, niin silti käytän heti toukokuussa järvihölkätessä suojakerrointa 50. Käytän (kasvoihin ja niskaan & olkapäihin) joko suihkeena tai roll-on-versiota, helppo lisätä. Vesi vielä lisää auringon polttavaa vaikutusta ja samoin varmaan sinulla se kiertely golf-kentällä.

    Tänään on sadepäivä ja iloitsen siitä, koska puutarha oli jo rutikuiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta, että monella on mennyt tänä keväänä paljon isommatkin suunnitelmat mönkään. Ei vaan tullut sitä ajateltua siinä kohtaa muutama päivä sitten, kun tuli s-postiin viesti, että kaikki majoitukset on tilanteen takia peruttu. Siis sen konkurssin, josta olin jotenkin ihan autuaan tietämätön, vaikka varmaan on julkisuudessa kyllä ollut esillä. On mennyt multa ihan ohi, mutta tilanne on nyt mikä on ja naureskeltiin tässä ukkelin kanssa, että jos ei muuta, niin tuli tästä ainakin kaikkien aikojen "säästöjuhannus" :D. Siinä missä mukavuuksista ja siitä ilta-aurinkonäkymästä parvekkeella jouduttiin tinkimään, niin hintakin tipahti murto-osaan. (Mieluummin silti valkkaisin sen ensimainitun vaihtoehdon, mutta kun en voi, niin iloitaan nyt tosta sitten. Ei mene ainakaan konkurssiin niillä opiston erikoistarjoushinnoilla :)).

      Mulla on kanssa 50-suojakertoimella sellainen puikko, joka on kätevä pitää bägin taskussa mukana. Tai siis olisi, jos sen muistaisi laittaa sinne. Ja suihke on kanssa hyvä, koska en tykkää sellaisesta huonosti leviävästä paksusta rasvakerroksesta. Jopa mies muistaa sitä suihketta ennen kierrosta laittaa, kun on niin helppo.

      Tänään on täälläkin satanut ja vaikka sitä urputinkin, että osuu taas justiin vapaaseen viikonloppuun, niin ihanaa, kun takapiha vihertyy ihan silmissä ja koska on lämmintä, sateen tuoksukin on ihan super. Tulee ihan lapsuuden kesät ja uimarannalle kulkevan polun varren märkä pitkä ruoho mieleen.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Olen muuten ihmetellyt ihan samaa säiden osalta! Miten voi olla että viikolla paistaa ja viikonloppuna ei? Piti mennä kavereiden kanssa pussikaljaa-ja-roiskeläppiä -piknikille viikonloppuna, vaan ei.

    Mietin, että olisikohan Lahdesta löytynyt luksustasoinen hotelli, missä olisi voinut majoittua? Tajusin hyvän tovin ajateltuani, että olennaista on varmaan myös se after-hetki, ettei tarvitse lähteä autolla ajelemaan :) (kyllä huomaa etten ole golf-ihmisiä)
    Ainoa kokemukseni golfista on juuri Vierumäeltä, ajoin sen opettajan (sillä on ehkä joku hienompi nimi?) sekopäisyyden partaalle, kun halusin oppia vasenkätistä huitomista. Hänen mielestään kaikki pelaavat rightiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Pussikalja-Roiskeläppä-piknik ei ole ollenkaan niin houkutteleva, jos mukaan pitää pakata myös kertakäyttösadetakki. Ja jotain painoja, joilla saa viltin pysymään paikoillaan niin, ettei lennä tuulen mukana. (Just nyt on tosin ihanan tyyntä ja lämmintä ja sateen jälkeinen tuoksu on kerrassaan super. En muistanutkaan, mille kesä oikeasti parhaimmillaan tuoksuu).

      Katselin kyllä lahtelaista hotellitarjontaa sillä silmällä, että jos oltaisiin töitten päälle torstaina oltu siellä ensimmäinen yö ja ajettu sieltä sitten aamulla Vierumäelle, mutta ei sitten houkuttanut kaupunkiasuminen, kun on kuitenkin juhannus ja silloin pitää päästä veden äärelle. Siispä varasin sille yöllä majapaikan Heinolasta järven rannalta. Arvostelujen perusteella hotelli on muinaisjäänne viime vuosituhannelta (niinkuin mekin ukkelin kanssa :D) ja huoneet kuulemma kesällä ihan liian kuumia, mutta siellä on pienimuotoinen kylpylä ja ennenkaikkea sauna, jonne ukkelin on päästävä, joten mennään sinne nyt sitten. Ja on hienolla paikalla järven rannalla.

      Mutta siis tossa olet just asian ytimessä, että pelikierroksen jälkeen on nimenomaan lomaluksusta se, ettei tarvi pakata kaikkea autoon ja ajella majoittumaan johonkin kauas, jossa taas pitää purkaa tavarat autosta ja sama seuraavana aamuna toisinpäin, kun seuraava pelikierros koittaa. Se on just parasta, että voi rauhassa jäädä istuskelemaan terassille viinilasilliselle tai jotain ja siitä sitten käppäillä "kotiin". Ja vaikka Vierumäellä on nyt kaikki aktiviteetit golfia lukuunottamatta katkolla (myös perinteinen juhannusjuhla, -kokko, -saunat jne), niin siellä on kuitenkin kaunista, kun on järvenrantaa ja luontopolut ja hyvinhoidetut golfkentät vihreine ruohoineen ja kauniine kukkaistutuksineen. Eli ulkoisissa puitteissa ei mitään valittamista, jos vaan säät suosisi niin, ettei tarvisi siellä muutaman neliön leirimajoituksessa viettää aikaa.

      No ehkä pro (se opettaja :)) saattoikin olla hieman tuskissaan, jos halusit opetella lyömään vasemmalta oikeakätisillä mailoilla :). Mutta jos mailatkin oli vasenkätiset, niin se on kyllä ihan lyöjän itsensä päätettävissä, kummalta puolen pelaa. Välineistä ei enää nykyään ole kiinni niinkuin "ennenvanhaan", kun niitä vasurin mailoja ei oikein ollut.

      Mutta iloista viikonloppua kuitennii <3. Piknikillä tai ilman.

      Poista
    2. luulen ettei se pro joko osannut itse huitoa vasemmalta tai ei olisi halunnut kaivella niitä pelivälineitä varastostaan.
      Tai sitten se näki heti että ihassama miltä puolelta tuo huitoo, ei se kumminkaan osu.

      Iloa viikonloppuun!

      Poista
    3. En nyt uskalla ottaa tähän kantaa ;) muuten kuin toivottamalla iloista viikendiä! Jos pääsen vatsataudistani huomiseen mennessä eroon, lähdetään viettämään viikonloppua Ruissaloon. Jee <3

      Poista
  7. Voi ei, olen niin myötäelänyt teidän lomavaikeuksia jo aiemmin, että tuntuu ihan uskomattomalta tämä Mr Murphyn laki kohdallanne :((. Eihän sitä kuitenkaan suunnittelemattakaan voi lomaa jättää..?? Veikkaan kuitenkin, että nyt on tulossa sellainen kesä, että yksi jos toinenkin niin sanotusti ei kykene tekemään mitään erityistä ja täytyy vähän tinkiä lomasuunnitelmissa ns. "tasosta". Toivon kuitenkin teille hyvää säätä lomalle, koska se on varmaan vieläkin tärkeämpää kuin notkuvat valmiit aamupalapöydät.

    Olen myös miettinyt tuota unelma-asiaa tai -mantraa, mitä merkityksellisyyttä hakevat, kaiken jo saavuttaneet nykyihmiset ja heidän coachinsa jankkaavat. Itselläni unelmat ovat vähentyneet vuosi vuodelta ja se ehkä kertoo siitä, että elämä on riittävän hyvää sellaisenaan, koska suuri unelmointi on vähentynyt. Unelma on minustakin jotain suurta; sellaista, mitä on vaikea saavuttaa. Haavekin olisi hieman lievempi ilmaisu omassa korvassani... Kovin polttavia haaveitakaan minulla ei tosin enää ole, mielitekoja ja nice to have -tyyppisiä juttuja jokunen. Mutta ei onnellisuuteni ole enää kiinni mistään hillittömästä, saavuttamattomasta ja ponnisteluja vaativasta asiasta. Siltikin tykkään, että elämäni olisi tavoitteellista, ja että on olemassa asioita, joita kohti kuljen hissukseen. Ne tavoitteet sieltä sitten tulevat täyttyneeksi, jos ovat tullakseen, mutta tärkeintä kai on olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä jo siinä matkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pilvi, mun on tosi vaikea kirjoittaa tähän mitään, kun tiedän mikä suru teillä siellä on meneillään. Olen niin pahoillani.

      Unelma-asiasta kirjoitat ihan niinkuin itsekin ajattelen. Ehkä mua siinä "Mitä sinä olet tänään tehnyt unelmasi eteen?"-kysymyksessä häiritsee nimenomaan se coachimaisuus, joka saa asian kuulostamaan siltä, että unelma ei itseasiassa olekaan mikään unelma, vaan tavoite, johon on päästävä. Ja jotta siihen tavoitteeseen pääsisi, pitää päivittäin paiskia töitä sen eteen. Ja jos ei ole siihen valmis, on luuseri. Ei uppoa muhun sen sortin "elämäntapavalmennus" enää tässä vaiheessa elämää. Eikä kyllä rehellisesti sanoen koskaan aiemminkaan. Etenkin kun osa "hyvinvointivalmentajista" on sellaisia, joiden koulutus ja kokemus on oikeasti joltain ihan muulta alalta, mutta ovat nähneet mahdollisuuden iskeä tähän trendikkääseen markkinarakoon.

      Nimenomaan noita nice to have-tyyppisiä juttuja on itsellänikin. Ihanaa, jos toteutuvat, mutta ei ole maailmanloppu, jos ei. Yhtenä niistä oli tämä meidän toivejuhannus. Mutta nyt kun tilanne on mikä on, oltaisiin oikein onnellisia, jos keli olisi sen verran hyvä, että voitaisiin viettää kaikki mahdollinen aika ulkona ja mennä sitten vasta sinne kopperoon, kun on pakko välillä yrittää nukkua. Ja siis niitä aamupalapöytiä ei olisi siinä alkuperäisessä vaihtoehdossa ollut tarjolla, vaan ne oltaisiin tehty huoneiston hyvässä keittiössä itse, mutta nyt kuuluu aamiainen hintaan. Ja koska ollaan urheiluopistolla, uskon, että on jotain muutakin kuin rasvaista pekonia ja munakokkelia :). Samoin luotan siihen, että joku ne chaletit ostaa konkurssipesältä hoitaakseen ja ensi vuonna on taas uusi mahdollisuus. Kaksi golfkenttää samalla alueella ja urheiluopiston reipas ilmapiiri on meille sitä mieluisinta loman viettoa, kun aikaa on rajallisesti. Siis loma-aikaa. Sitä muuta aikaa toivottavasti vielä monta vuosikymmentä.

      Lähetän vielä tätä kautta lämpimän halauksen ja vilkutan Maurolle parhaillaan ohi kiitävien pilvien reunalle <3

      Poista
  8. No voi källä! Onpas teillä lomamajoituksen suhteen tosi huono tuuri. Jonkinlaiseksi prinsessaksi minäkin itseni luen ja varsinkin ohut patja laverilla on meikäläisen selälle pahin mahdollinen vaihtoehto. Ja siihen yhdistettynä liukaspintainen ja pullea tyyny! Tunnustan, että niin paljon arvostan hyviä unia, että kotimaan reissuille olen joskus pakannut oman tyynyni mukaan. Patjankin varmaan ottaisin, jos K ei pistäisi vastaan ;)

    Mutta muuten jokunen lomapäivä ulkoillen ja pelaillen kuulostaa kyllä kivalta. Ja lopulta noita muita ulkoisia puitteita pystytte ehkä huumorilla katsomaan. Tosin tänä keväänä on tuota huumoria vaadittu kaikilta vähän kohtuuttoman paljon.

    Joka tapauksessa toivon koko sydämestäni, että saatte lomapäivistänne irti kaiken mahdollisen ilon ja hyvän mielen.

    Ja olipa muuten kivaa ja sykähdyttävää pistäytyä täällä somessa ja varsinkin Sinun blogissasi taas pitkästä aikaa. Kiitos siitä, että olet yhä täällä. Hali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten kiva saada sulta viestiä Leena! Olen ajatellut sua monen monta kertaa sen jälkeen, kun päätit jättää kirjoittamisen (edelleen luotan siihen, että se on vaan tilapäistä ja blogin takaovi on edelleen auki.. ) ja miettinyt mitä sulle kuuluu. Toivottavasti hyvää.

      Tyynyt on meilläkin aina takakontissa :). Ja piikkimatto. Ilman niitä en lähde mihinkään (paitsi silloin kun unohtuvat aikomuksista huolimatta kotiin). En ymmärrä, mikä ajatus niissä pulleissa isoissa tyynyissä hotelleilla on. Tekeekö se koko niistä jotenkin muka ylellisempiä tai jotain? Eihän sellaisella oikeasti voi kukaan pystyä nukkumaan paitsi istuma-asennossa. Ja piikkimatto on mulla kotona aina sängyn vieressä siltä varalta, että en saa nukuttua. Sen päällä kun makoilee, uni tulee ihan huomaamatta (joskin samainen matto myös herättää, koska ei sen päällä pysty koko yötä mitenkään nukkumaan ainakaan samassa asennossa). Ihme homma ja muistelen, että meillä olisi tästä aiemminkin ollut juttua, joten ei siitä sen enempää.

      Meidän lomaluksusta on se, että golfkentät on niin lähellä, että ei tarvi kuin heittää bägi selkään ja kävellä tai pyöräillä lomakodista kentälle ainaisen auton pakkaamisen ja purkamisen sijaan. Ja koska kentät on niin hyvin hoidettuja ja kauniita, yksistään jo se ympäristön vihreys ja siisteys ja leikatun ruohon tuoksu on niin ihania. Samoin tykätään urheiluopistojen ilmapiiristä, koska siellä on yleensä hyvin samanhenkistä porukkaa. Ei sillä, että olisin niin sosiaalinen, että haluaisin kaikkien kanssa tehdä tuttavuutta tai hengailla, mutta pelkästään se, että ihmiset ympärillä on reippaita ja liikkuvaisia, eikä humalassa möykkääviä örvelöitä, saa olon tuntumaan kotoisaksi. (No en oikeasti tiedä missä noita örvelöitä edes olisi, mutta ehkä jossain kuitenkin).

      Huumorilla se on nyt tämä säästöjuhannus otettava ja otetaankin tietty. Ellei sada lunta tai räntää niinkuin on aika usein käynyt. Silloin voi olla vitsit vähän vähemmässä, jos joudutaan kovin paljon aikaa neljän lähellä toisiaan olevan seinän sisällä viettämään. Mutta kirjat ja läppärit lähtee siltä varalta matkaan ja sitten vaan toivotaan, että paikassa on netti :). Jos ei, niin sitten vaan luetaan.

      Mua sykähdytti sun pistäytyminen. Toivottavasti ei jäänyt viimeiseksi (tässä ns. blogissa tosin tapahtuu jos mahdollista vieläkin harvemmin kuin ennen, mutta aina joskus kuitenkin).

      Halit sulle myös Leena ja hyvää kesää <3

      Poista
  9. Sama juttu täällä, en haaveile oikein mistään vaan joka päivä nautin pienistä jutuista, esim. nyt se kahvi tai tyttärien hymy, ystävän kanssa puhelu, kissan kehräys, dorka huumori ukkelin kanssa jne. Joskus haaveilin avaruuteen, mutta tuo kosmonauttireissu lämmitti tämän nälän lopullisesti ja nyt katson tähtiin turvallisesti maan kamaralta. Opin meinaan myös sen, ettei meikäläisestä olisi astronautiksi. ;) Sinne ne unelmien haihatukset lopulta katosi ja juu ikää en ajatellut minään esteenä koskaan.

    Piru vie tuota Vierumäki hommaa, monelta meni niin moni juttu, kuten tyttären häämatka Ranskaan.

    Ukkeli kun pelailee tuota golfia, on ostanut jonkun urheiluvalmistajan hihat, jotta kädet ei pala ja hihat ei hikoiluta, olisiko Niken. Lämmin suositus niille.

    Oikein sydämellistä viikonloppua Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä ehdottomasti ainoa mun tuntema henkilö, joka on haaveillut avaruuslennosta ja jopa tavallaan päässyt sinne. Ihan uskomaton juttu, kun sitä oikein pysähtyy miettimään. Ei ole joka mummolla keinutuolissa samanlaista kerrottavaa jälkipolville :).

      Joskus tuli unelmoitua lottovoitosta, vaikken edes lotonnut. Sittemmin olen unohtanut senkin ja oikeastaan olisi aika kamalaa voittaa pääpotti. Menisi elämä vaan sekaisin, joten parempi kun ei lottoa edelleenkään :). Mutta täällä on kyllä muutamassa kommentissa tullut eteen sellaisia aiheita, joista hyvin voisin unelmoida ja olen unelmoinutkin, vaikken sitä tätä kirjoittaessani muistanut. Esim. itse suunnittelemastani pienestä, mutta toimivasta kodista järven rannalla kauniissa maisemassa.

      Vierumäkihomma harmittaa, mutta juhannuksia tulee uusia. Häämatka sensijaan on niin ainutlaatuinen ja spesiaali, että sen ei soisi menevän keneltäkään pilalle. Tosi kurjaa.

      Ja juu, meillä on kanssa ne Niken irtohihat. Tosi kätevät silloin, kun aamulla on niin viileää, ettei vielä tarkene lyhythihaisella, mutta päivän mittaan lämpenee niin, että ei tarvi kuin riisua ne irtohihat ilman että tarvii puljata puseroiden kanssa. Aurinkosuojana en ole niitä älynnyt käyttää, mutta nyt älyän, kun kerran sanot. Kiitos vinkistä ja sydämellistä viikonloppua sulle myös Tiia <3

      Poista
  10. Kirjoitat niin ajatuksia herättävästi, että pakko tarttua ainakin muutamaan :)
    Tämän hetken unelmaksi luokiteltavaa ovat terveyden pysyminen edes tällaisena kuin nyt oon (vaivoja siis mielestäni jo tarpeeksi) ja mummoksi tuleminen! Eli kyllä kovasti toivon (siis unelmoin), että joskus (eli sen verran pian että vielä jaksan) saisin pallutella oikein kunnolla pieniä ihmisenalkuja polvellani (joka siis myös kestäisi palluttelemista), lukea iltasatuja, kertoa tarinoita, opettaa luonnon ihmeitä jne. Sen kokisin merkitykselliseksi - elämän täyttymykseksi, jonka haluaisin tietenkin kokea mieheni kanssa yhdessä.
    Mutta tähän unelmaan en voi vaikuttaa itse. Joten ei ehkä ole samanlainen unelma, joita kohti ihmisiä opetetaan kulkemaan...
    Täydet sympatiat tuosta juhannuksesta. Ei ole helppo muuttaa sieltä parvekkeelta retkeilyolosuhteisiin :( Kun homma alkaa kuopasta, niin vaatii paljon, että noustaan edes nollatasolle. Siitä huolimatta mulla on olo, että teillä tulee olemaan kivaa (koska huumorintaju) ja paljon parempaa, kuin odotittekaan (koska rakkaus).
    Kaikkea hyvää teidän lomalle, kun se koittaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kanssa tuota terveyttä ja hyväkuntoisuutta, koska itsekin toivoisin, että sitten kun joskus koittaa se päivä, että on työelämästä vapaa, olisin edelleen niin hyvässä kunnossa, että saisin ja jaksaisin nauttia ansaituista vapaista ja tehdä sellaisia asioita, joille ei nyt ole aikaa. Ja toki jonkun sortin unelma tai ainakin toive on sekin, että meidänkin ikäpolvi vielä saisi eläkettä, kun itse ollaan tässä vuosikymmenten ajan melkoinen siivu palkasta sitä varten meitä edeltäneille pottiin kerätty.

      Kaikkeen ei voi millään vaikuttaa, mutta onneksi sen oman terveytensä ja kuntonsa eteen pystyy paljon tekemäänkin. Ainakin niin, ettei ehdoin tahdoin tuhoa mahdollisuuksiansa.

      Lapsenlapsista en ole vielä osannut haaveilla, mutta ihanasti kirjoitat tuon, kuinka haluaisit "lukea iltasatuja, kertoa tarinoita, opettaa luonnon ihmeitä jne.". Just samoja asioita haluaisin minäkin aikanaan tehdä. Ja totta puhuakseni, kun olen haaveillut vintin liukuovien takana kummittelevan kaaoksen siivoamisesta (tekemättä vielä asialle yhtään mitään), olen ajatellut, että sinne tekisin mahdollisille lapsenlapsille majan, jossa voi lukea vanhoja Aku Ankan taskukirjoja, rakennella poikien vanhoilla legoilla jne. Tai vaan "olla majassa". Se on sellainen matala tila, johon on tällä hetkellä vaan työnnetty kaikki ylimääräinen, joka odottaa jatkokäsittelyä tai -paikkaa.

      Ja voi kiitos tosta mitä kirjoitat (koska huumorintaju ja koska rakkaus). Se oli niin kivasti sanottu, että kerroin sen miehellekin. Molempia tosiaan riittää, joten eiköhän me sieltä puusängyistäkin huumorilla selvitä kiehauttamaan murukahvit vedenkeittimellä :). Ja oikeasti ei tarvita kuin hyvä keli, niin kaikki on hyvin. Se vaan ei oikein ole viime juhannuksina toteutunut, joten ei ole kovin suurta luottoa siihen. Kaikki räntäsadetta parempi on kuitenkin plussaa.

      Kiitos kivasta ja kauniista viestistä CC ja kaikkea hyvää teille myös <3

      Poista
  11. Oli taas niin kiva lukea kirjoitustasi. Harmillista tosiaan, että teidän lomat ei oikein mene putkeen. Tosin ei taida tänä vuonna mennä muidenkaan. Totta sekin, ettei yksinyrittäjälle suoda juurikaan lomapäiviä. Ihan läheltä seuranneena tiedä. Itselläni on pitkät lomat, mutta osaan myös arvostaa niitä, enkä pidä niitä itsestäänselvyytenä. Mulla on tapana tehdä mahdollisimman vähän lomasuunnitelmia, ainakaan kovin tarkkoja. Mennään kesällä sinne, mihin huvittaa. Parin viikkoa eteenpäin pystyn juuri ja juuri tekemään tarkkoja suunnitelmia, muuten mennään lähinnä katsotaan... ois kiva... voitasi... suunnitelmilla.

    Kirjoittelin aamulla tekstiä tunteista ja unelmista. Mulle unelma sana ei ole niin voimakas, kuin sinulle. Ehkä se johtuu siitä, että niin moni asia elämässäni, joista olen unelmoinut on toteutunut. Sellaiset joiden en edes koskaan kuvitellut toteutuvan. Yksi niitä on tämä merenrantakoti. Puhuin siitä lähinnä leikilläni ja siitä kuinka kesäaamuisin pulahdan veteen ja kotona minua odottaa aamiaistarjotin terassilla cappuccinoineen. Toinen oli maailmanympärimatka, josta nuorempana unelmoin. En ikinä kuvitellut sitäkään todeksi. Mä maalailen mielelläni kuvia mielessäni (ainakin miehen mielestä). Mutta hei, haave tai toive on ihan yhtä hyvä<3

    Täällä samaa. Poltettu iho satoja kertoja, enkä koskaan opi. Joka kerta päätän, että tämä oli viimeinen kerta, kunnes taas hartiat punoittaa. Toivotaan nyt kuitenkin, että aurinko paistaa myös joskus viikonloppuisin. Kyllähän se harmittaa, kun työpäivänä aurinko mollottaa ja vapaalla ei tarkene mennä ulos. Siitä huolimatta mukavaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kivasta viestistä Mari!

      Justiin sellainen suunnittelematon loma, jonka voi viettää fiilispohjalta ilman ennalta lukkoonlyötyjä aikatauluja on ihan paras. Niin mekin tehtiin silloin kauan sitten, kun mies oli vielä palkkatöissä ja lomaa oli siinä missä muillakin. Ja ettei tulisi väärinkäsityksiä, sanon nyt tähän väliin, että mies tykkää nykyisestä työstään ("epätoivoisena pk-yrittäjänä" niinkuin itse itseään nimittää :)) ihan tosi, tosi paljon ja joka aamu lähtee kadehdittavan iloisin mielin ja reippaana töihin. On esimerkillisen ahkera, mutta ei kuulu siihen kliseiseen "ikinä en oo lomia pitäny"-yrittäjämuottiin, vaan lomailisi kyllä, jos siihen olisi mahdollisuus. Tuuraajaongelma vaan on todellinen, eikä ole viimeiseen 15 vuoteen muuttunut yhtään paremmaksi, joten aika nöyrillä lomilla on menty. Vuokattiin koitetaan aina päästä, kun meillä on siellä heinä- elokuun taitteessa kahden viikon oma lomaosake. On meille ihan paratiisi ja kun pari viikkoa saa olla ja pelata ja nauttia niissä maisemissa, aika tuntuu paljon pidemmältä kuin jos jäätäisiin kotinurkkiin. (Viime vuonna tosin täsmästi justiin meidän pariviikkoisen ajan Vuokatissa oli +6 - +12 astetta "lämmintä", kun ennen sitä ja sen jälkeen oli hellettä).

      Ja nyt kun mainitsit tuon merenrantakotiunelman, niin tajusin, että onhan mullakin sellainen. Aina silloin tällöin mielessäni mietin, kuinka ihanaa olisi, että meillä olisi "seniorikoti" veden äärellä (järven rannassa varmaankin, koska on meille tutumpi elementti) kauniissa maisemassa, jossa voisi isojen ikuunoiden läpi katsella auringonlaskut ja -nousut ja vuodenaikojen vaihtelut. Olen sen simppelin muodon mielessäni jo piirtänytkin. Materiaalina ekologinen ja terveellinen hirsi, jonka parissa olen työskennellyt kohta 30 vuotta. (Välillä tosin olen kurkkua myöten täynnä koko hirsi-sanaa, mutta se ei ole hirren vika, vaan johtuu ajoittaisista huonoista päivistä :)).

      Tultiin justiin pelaamasta. Ei tarvinnut aurinkorasvaa, mutta pipo olis kyllä ollut tarpeen. Ihan järkyttävä tuuli.

      Leppoisaa loppuviikonloppua ja hyvää mieltä Mari <3

      Poista
  12. Ihana sinä <3
    Samalla tavalla olen ajatellut; ettei mulla ole unelmia. Taisin tässä joskus aikoja sitten kirjoitellakin jotain, mutten nyt löytänyt sitä tähän hätään. Ihmettelin siinä juuri samaa, että olenko kummallinen, kun en osaa unelmoida mistään ja että olen periaatteessa pääasiassa ihan tyytyväinen. Enkä ainakaan osaa haaveilla sillätavalla, että "kesätuulen leppeässä hyväilyssä katsoisin tyhjyyteen tuntikausia ja olisin melkein unelmieni maassa". Ehei, ei :-D
    Jotenkin tämä kaikki jäi muhimaan päähäni ja jossain kohtaa huomasin, että onhan mulla asioita, joita olen "aina" ajatellut, että haluaisin tehdä. Kuten kutoa kangaspuilla mattoa, ajaa rekkaa jne. En vaan ole pitänyt niitä unelmina, kun ovat vain tuollaisia pieniä asioita, jotka kiinnostaa. Mutta onhan nuokin silti unelmia, eikö? Vai pitääkö unelmien olla aina selaisia suuria, korkealentoisia ja ihanan utuisia? Mä päätin, että ei tarvii. Rekalla ajaminen on mun unelma ja sillä sipuli. Ja moni muu tuollainen pikkuinen ja aika arkinen asia. Jospa sullakin olisi näin?


    Voi harmi, lomajutut ei kuulosta nyt kyllä yhtään kivalta. Yrittäjäperheen kakarana tiedän, että tuohonkin on tarvittu monta vääntöä, että on saatu onnistumaan.. Toivottavasti saatte lomasta kuitenkin ihan kivan, jollain konstilla <3

    Kivaa viikonloppua Annukka!! (vaikka onkin tainnut luvata sitä viikonloppusadetta...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sinä <3.

      No mutta hei, sitten kun toteutat sen unelmasi ja alat ajamaan rekkaa, voit alkaa ukkelille tuuraajaksi (työkalu ei tosin ihan rekka ole, mutta lähes), niin me päästään lomille ja sinä voit elää unelmaelämää rekan ratissa :D. Eikös olekin hyvä diili?

      Lottovoitosta joskus unelmoin, vaikken oikein koskaan lotonnutkaan. Nyttemmin pelkkä ajatus pääpotista hirvittää. En kaipaa sen sortin stressiä, joka siitä väistämättä tulisi.

      Täällä kommenteissa on tullut esiin pari sellaista unelmaa, jotka voisin omia, vaikken tiedostanutkaan niistä unelmoineeni. Toinen on se, että saisi terveenä ja hyväkuntoisena nauttia eläkepäivistä (ja mieluusti myös siitä eläkkeestä). Ja toinen se, että silloin meillä olisi simppeli ja toimiva koti (olen mielessäni suunnitellut sen jo) veden äärellä kauniissa metsäisessä ja ehkä kallioisessakin maisemassa. Siellä sitten ukkelin kanssa istuskeltaisiin ja katseltaisiin auringonnousut ja -laskut isojen ikkunoiden läpi, kuunneltaisiin luonnon hiljaisuutta ja välillä sen ääniä ja saunottaisiin kiireettöminä kivassa pihasaunassa. Aiai. Tuon toteutumisen eteen pitäisi ehkä jotain tehdäkin, mutta just nyt se tuntuu sellaiselta unelmalta, josta tuskin koskaan tulee totta, mutta josta on kiva haaveilla.

      Kiitos ymmärryksestä Helmis, leppoisaa loppuviikonloppua ja seesteistä mieltä <3

      Poista
  13. Katselin tässä taannoin Viron karttaa, ja kun näin Pärnun, muistin heti sen teidän yhden lomareissun, kun tankkiin meni väärää bensaa. Teillä on kyllä ollut ihan liikaa huonoa tuuria lomien kanssa, joten nyt olisi onnen mun mielestä korkea aika kääntyä. Jospa tulis vastaaan vaikka jotkin arpajaiset, joiden palkintona olisi upea lomareissu (tässä maailmantilanteessa johonkin kotimaan golfkohteeseen) varmalla auringonpaisteella aamusta iltaan, ja kaupan päälle tulisi vielä tuuraaja ukkelillesi. Ja sinä tietysti voittaisit pääpalkinnon. :-)

    Ei mullakaan ole mitään unelmia. En ole koskaan oikein osannut unelmoida – oon kai liian realisti sellaiseen. Otetaan mitä vastaan tulee, ja aika paljon hyvää on onneksi tullutkin. Ja ne huonot unohdetaan mieluusti heti. :-)

    Toivotaan aurinkoista viikonloppua sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että muistit meidän "pulmareissun" :). Se oli itselläkin mielessä, kun tätä kirjoittelin, vaikka tavallaan kuuluu niihin, jotka haluaisi unohtaa (siis sen tankkiin naftan sijasta tankatun bensan), mutta sitten taas toisaalta, reissu kääntyi lopulta ihan hyvin päin ja siitä tuli varmasti justiin tapahtuneen kömmähdyksen takia ikimuistoisempi kuin perusreissusta. Mutta siis musta tuntuu aina vähän tyhmältä näistä edes puhua minään matkoina, kun mielessäni mietin, minkälainen maailmanmatkaaja sinä olet. Ja samalla kyllä tiedän, ettet vähättele kenenkään muitten juttuja, etkä ikinä tee omistasi mitään numeroa, kun ne nyt vaan sattumoisin kuuluu sun elämään oleellisena osana. Ja hyvä että kuuluu, koska varmaan muuten ette olisi koskaan ukkelinkaan kanssa päätyneet yksiin ja se olisi kokoharmi se. (Ja tähän samaan kyytiin pahoittelut siitä, etten muista, miten ja missä olette ihan ekaa kertaa tavanneet, vaikka ihan varmasti olet siitä kirjoittanut).

      Luin ukkelille sun arpajaisvoittotoiveen ja käski lähettää sulle terveisiä! Sanoi, että Satu puhelee oikeita säveliä :). Olispa kyllä aika ihana tollanen päävoitto. Erityisesti se tuuraaja. Muut voitaisiin hommailla itse.

      Unelma on mulle sanana vähän sellainen haihatteluntapainen. Ihan eri kuin tavoite, joiden suhteen mulla on myös vähän niin ja näin. En enää jaksa asettaa itselleni mitään sen kummempia tavoitteita. Tai sitten vaan teen asioita ajattelematta niitten tavoitteellisuutta mitenkään. Kunhan elelen ja niinkuin sanoit, niin otetaan vastaan mitä tulee ja koitetaan sitten selvitä kaikesta kunnialla.

      Leppoisia parvekepäiviä ja -iltoja ja kesää muutenkin Satu <3

      Poista
  14. En itsekään osaa unelmoida isosti, mutta haaveilen ja toivon toki välillä paljonkin. Mulla ei mennyt kauhean paljon omia isoja haaveita tai suunnitelmia uusiksi koronan takia. Eilen, kun luin tämän sun postauksen, pääsi harmi-itku teidän puolesta. Jotenkin tämän kevään jälkeen (ja yleensäkin tietenkin joka vuosi rankan työvuoden päätteeksi) sitä olisi toivonut, että olisitte päässeet just tuolle lomalle, jonka olitte jo aikaa sitten varanneet. Mä niin ymmärrän toiveen siitä parvekkeella istumisesta illalla, hyvistä sängyistä, pimennetystä huoneesta, omasta saunasta... Mä olen itse ainakin niin mukavuudenhaluinen, että ymmärrän täysin, ettei toi askeettinen huone nyt mitenkään voi korvata tota omaa huoneistoa. Ääääääh!!!!

    Koitan nyt kuitenkin vähän kaivaa jotain positiivista. Pääsette kuitenkin edes sinne toivomaanne kohteeseen. Kun kerran menette autolla, niin olisiko mahdollista ottaa jotain "rekvisiittaa" mukaan? Tämä voi nyt oikeasti kuulostaa TOSI tyhmältä, mutta jos ottaisi mukaan lisäpatjat niihin koviin sänkyihin, tyynyt tietenkin, jotain omia lemppariastioita (tyyliin paras aamukahvimuki), omat kivat pyyhkeet, kukkia maljakkoon... ääh, en tiedä, voi oikeasti olla ihan tyhmä idea, mutta tuli kuitenkin mieleen. Anteeksi, jos vaan pahennan sun fiilistä tämmöisillä tyhmillä ehdotuksilla!

    Jos yhtään lohduttaa (ja tiedän, ettei taatusti lohduta, mutta kerron kuitenkin), niin meidän 13-vuotiaalta peruuntui Koronan takia pitkä viikonloppureissu Barcelonaan tätinsä kanssa. Heidän oli tarkoitus mennä sekä FC Barcelonan futismatsiin, että Formula-kisoihin (kisa-alueelle vain, mutta sekin oli ihan älyttömän odotettua). Oli ihan älyttömän vaikea hetki kertoa hänelle silloin maaliskuussa, että "ei kuule onnistu". He toki menevät sitten joskus, kun se on mahdollista, mutta tämän piti olla semmoinen alakoulun loppumiseen liittyvä juttu. Niin paljon on ihmisillä peruuntunut kaikkea kivaa, että oikeasti harmittaa kaikkien puolesta ihan tosi paljon :(

    Ja mitä ihon liialliseen käristämiseen tulee, sanon vaan tämän: kymppikortti solariumiin vuonna 1987 ennen vanhojen tansseja. Ei mulla muuta.

    Annukka, kaikesta huolimatta, ihanaa viikonloppua ❤ Nyt toivotaan, että se Vierumäen hotelli nousee konkurssista ja pääsette sinne sitten ensi vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Emma miten liikuttavan suloinen viesti, kun koitit järkätä meille onnistuneet juhannusolosuhteet <3. Ja usko tai älä, mutta tää piristi ihan todella. Ehkä vähän eri tavalla kuin olit tarkoittanut, mutta oikeesti sait mut nauramaan, kun tuli noista sun rekvisiitoista mieleen ensinnäkin Keihäsmatkalaisten mukaan ottamata ruisleivät ja Suomi-kahvit, mutta myöskin edesmenneen anopin ensimmäinen etelänmatka, jolle oli vartavasten leiponut leivän, jonka sisään piilotti oman suosikkileipäveitsensä (kulki nimellä "vanha veihti" ):D. Oli ajatellut, että kun ei veitsiä saisi viedä koneeseen, niin ei sitä sieltä leivän sisästä kukaan hoksaa. Ja voin niin hyvin kuvitella, kuinka leipä veitsineen kulkee läpivalaisulaitteen läpi ja savolainen anoppi selittää itsensä tilanteesta :).

      Samoin tuli mieleen opasajoilta muuan asiakasrouva, joka oli tuonut Marokkoon mukanaan desinfiointitabletteja. Niitä sitten liotteli kylpyammeessa ja desinfioi kaikki paikalliselta torilta ostamansa tomaatit ja muut vihannekset :D. Kysyin, tekeekö Suomessakin niin, mutta ei kuulemma. Eli täällä söi surutta säilöntaineelliset tuontivihannekset, mutta tuoreena ja vastapomittuina ulkomailla ostetut piti noin järeällä toimenpiteellä putsata.

      Että näen jo sieluni silmin, kuinka parkkeerataan peräkärry Vierumäellä majoitustilan oven eteen ja aletaan kantaa sisään omia runkopatjoja, pimennysverhoja, astiastoa ja kesäkukkia :D. Toivottavasti meille kuitenkin mahtuu golfbägit vielä kyytiin :D

      Mutta voihan kehvatsu tota peruuntunutta Barcelonan reissua :(. Voin niin kuvitella, kuinka hymypoika on ollut siitä jo etukäteen innoissaan. Mutta varmasti myös niin järkevä, että on ottanut peruuntumisen hyvin, koska tietää että joskus se vielä toteutuu.

      Ja joo. Solariumissa on täälläkin käyty eräänkin kymppikortin verran. Voi apua! Näen vieläkin silmissäni ne suojalasien jättämättä valkoiset rinkulat silmien ympärillä.

      Kiitos toivotuksista Emma ja riemukasta uutta lomaviikkoa iloisine uintihetkineen <3

      Poista
    2. aikauhhia! Oikein näen sieluni silmissä peräkärryn runkopatjoineen majoitustilan edessä :D!

      Poista
    3. Itse koitan olla näkemättä :D

      Poista
  15. Tämä oli jotenkin hauska postaus, vaikka kävitkin läpi enimmäkseen negatiivisempia juttuja. En tiedä miksi, mutta jostain syystä hymyilytti. Alkukesän auringossa palaminen on esimerkiksi niin tuttua hommaa - joka kevät sillä kesän ekalla retkellä palaa ihan piloille, vaikka olisi aurinkorasva mukanakin, kun sitä ei vain jaksa tai viitsi laittaa naamaan heti aamulla ennen kuin vahinko on jo päässyt tapahtumaan. :D

    Sadetta toivoisin. Sitä ei ole tullut meille vähään aikaan, ja viljelykset vaatisivat vettä ennemmän kuin itse jaksaisi kantaa. Voisiko viikonloppusateet siirtää kaikkialta muualta Turkuun?

    Toivottavasti juhannusreissustanne tulee kuitenkin hyvä, vaikka kävikin yllättävä takaisku! Minä tässä puolestani mietin, uskaltaisiko lähteä juhannukseksi Lappiin, vai onko se koronatilanteen kannalta vielä vähän ajattelematon valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan parasta, jos hymyilytti, koska tarkoitus ei ollut kuulostaa valittajalta, vaikka oikeasti kai valitinkin :). Ja vähän veikkaan, että juhannuspyrähdyksestäkin saattaa tulla varsin koominen, etenkin jos saadaan perinteinen juhannusräntäsade vielä kaveriksi ja päädytään viettämään aiottua enemmän aikaa puusängyillä istuskellen ja huoneen ylänurkkaan kiinnitettyä matkatelkkaria zuumaillen :D. (Oli erikseen maininta, että kyseessä on "Taulu-TV", vaikka olisin voinut vannoa, että majoitustilan kuvassa se oli mallia "putki" :)).

      Vesisade taisi tänä viikonloppuna päätyä Turkuunkin? Täällä oli perjantaina lopulta ihanan lämmin, mutta sateinen päivä, jonka jäljiltä takapihakin vihertyi ihan silmissä ja tuoksui ihana kesäsade. En muistanutkaan, kuinka hyvä se tuoksu on. Eilen sitten olikin sen sortin myrskypuuskia, että lähti omenapuista kaikki vähäisetkin kukkaset sen ja hakkaavan sateen mukana. Aika lyhytaikainen ilo olivat tänä vuonna. Siis ne kukat. Ja toivottavasti ne myrskysateetkin.

      En jaksa uskoa että Lapin reissussa kannattaa k-tilannetta mitenkään pelätä. Ennemminkin ehkä hyttysiä. Musta tuntuu, että ihmiset on jo tosi hyvin omaksuneet tän uuden standardin ja tuskin missään tiiviissä väkijoukoissa juhannusta siellä viettäisit(te?). Eli ei muuta kuin hyvää matkaa, jos päätät(te) lähteä! Olisi varmasti kokemisen arvoinen juttu itsellekin.

      Poista
  16. Elämä koettelee, toden totta! Kummallisen totta on sekin, että vastoinkäymiset tuppaavat kasaantumaan, paskaa tuuria seuraa vähintään yhtä kakkainen säkä. Mutta usko pois, sitäkin voi olla vain rajallinen määrä, kierre katkeaa kyllä!! Ja mieti, urheiluopistolla sentään on oma huone, ei patjamajoitus jumppasalin lattialla loputtomassa siskonpedissä (kiitos koronan!). Toivon teille elämyksellisiä ja positiivisella tavalla ikimuistoisia juhannusjuhlia!
    *
    Unelmointi tahtoo jäädä turhan usein arjen jalkoihin. Mutta unelmia kannattaa ylläpitää (tai edes haaveita ja toiveita), joku sisäinen tutka kuljettaa niitä kohti. Jos ei mistään unelmoi, minne se elämä sitten kuljettaa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasaantuminen on kyllä niin totta. Vähän joka asiassa. Äkkiseltään tuli mieleen lukioaika (joka siis oli ihan äsken :)), kun olin illat ja viikonloput töissä kotikylän elintarvikekioskilla. Saattoi olla pitkiä aikoja niin, ettei ketään käynyt, mutta ans olla, kun tuli aika laitella kioskin luukut kiinni, niin johan alkoi jonoa muodostua pihalle, koska kaikki olivat ajatelleet, että "jos menen vasta viime hetkellä, ei ole enää ruuhkaa" :).

      Mutta siis vaikka toi mun juhannus-urputus onkin lähinnän naurettavaa, niin ihan aidosti tunsin/tunnen harmitusta siitä, että miksi ne vähäisetkin toiveet aina tuppaa kariutumaan, kun oltaisiin kuitenkin varsin vähään tyytyväisiä alunperinkin. Ei matkustella tämän tästä, eikä havitella mitään kuita taivaalta, vaan pari kertaa vuodessa toivottaisiin voivamme viettää muutaman hassun päivän ajan mieluisaa aikaa muuallakin kuin kotona. Ja siis tuleehan tästäkin juhannuksesta varmasti tavalla tai toisella yksi muisto lisää. Nähtäväksi vaan jää, millainen :). Uskon, että hyvä.

      Ja toi on niin totta, että varmaan sitä alitajuisesti kaikenlaisia haaveita tai toiveita kuitenkin on, vaikkei niitä sinällään tietoisesti mieti tai ainakaan miellä sen kummemmiksi. Muutenhan sitä olisi ihan tuuliajolla.

      Toivottelen suotuisia tuulia sulle ja koko kolmikolle <3

      Poista
  17. No voihan kökkö ton jussin kans. Nyt ei auta muu kuin paljon iloista mieltä messiin ja leikkii et residenssi on lyksys ( joo auttaa hirveesti, tyhmä idea multa.)

    Olen muuten pannut saman asian merkille, viikendi tulee niin kelit ei suosi. Sen verta meillä, et illasta aina selkiää ja monta kertaa se on ollut ihan kaunis. Mut Annukka, mehän emme diggaa helteistä (nyt jo pelottaa jos tulee sikakuuma.)

    Unelmat ovat jotakin sellaista mitä kohti mennään, eikä niitä ikinä saa kiinni. Ihanoo alkanutta kesää, kyl se päivä viel paistaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi ukkelin kanssa hyvä mielikuvitus, joiden avulla se vedenkeitin ja mikro onkin mitä prameinta luksusta ja sängytkin kuin prinsessalla konsanaan :).

      Jos vaan keli on vähintäänkin kohtuullinen, jussi on sillä pelastettu.

      Illat on olleet kyllä ihan super. Muistan kun muuan tuttu vanhan kansan tietäjä sanoi mulle, että jos ei tuuli iltakasiin mennessä tyynny (vai olikohan se puol ysi), se ei tyynny koko yönä. Ja on kyllä pitänyt paikkansa. Eilen ei melkein uskonut silmiään eikä korviaan, kun oli ihana rauha ja tyyneys.

      Sun kuvauksen mukaan unelmat on vähän niinkuin pilviä. Tavoitella voi, mutta kiinni ei saa. Niin se just on :)

      Kiitos kannustuksesta ja ihana kun kävit ja hyvää kesää teille sinne möksälle ja muutenkin!

      Poista
  18. Äääh!! Onpa harvinaisen tylsä juttu!!
    Tosiaan, noi konkurssit tekee elämästä tällä hetkellä vähintäänkin mielenkiintoista... eli näitä on valitettavasti varmaan odotettavissa muiltakin osin kun korona-aalto taukoaa ja nähdään. =(
    Niin hirveän epäreilua!!!

    Hitsi kun harmittaa teidän puolesta. Kuulostaa siltä, että suhtaudutte kolopalloiluun vähän kuin me oman ukkelini kanssa patikointiin. Joten voin vaan kuvitella miten paljon harmittaa kun jää kiva reissu tekemättä. Toivottavasti korvaava on kuitenkin oikein kiva ja mukava!!!

    Tuo auringon paistaminen arkipäivinä on hyvä! Näin se on tuntunut olevan. Itseäkin ihmetyttää.

    Mutta tuo alku sai oman mielikuvitukseni lentoon, eli pohdinta siitä pitääkö olla unelmia.... =)
    Tähän myöhemmin!!

    Ihanaa kesää ja aurinkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa muuten hyvä vertaus toi golfin ja patikoinnin yhtäläisyys, koska nimenomaan patikointia itselle mieluisassa kauniissa ympäristössä se pelailukin on. Ja aika pitkäkestoistakin (nelisen tuntia menee kierrokseen), vaikkei kilometrejä siinä ajassa kerrykään kuin 10-12, joka sekin vois tietty olla aika liki jotain vähän hankalammassa maastossa kuljettua patikkamatkaa.

      Epikseltä tosiaan tuntui toi jussi, kun on tuoreessa muistissa kaikki muut takapakit. Lähinnä kai mua harmittaa siksi, että ei paljon pyydetä, mutta niitäkään vähiä ei vissiin ole meille tarkoitettu. Ja vaikka tottakai surettaa kokonaisvaltaisesti kaikkien puolesta, niin tällä kertaa myös ihan vaan itsekkäästi.

      Kiitos Vivi myötätunnosta ja sen verran äsken vilahti lukulista silmissä, että näin sun kirjoittaneen uutta tekstiä, jonka tulen heti sopivassa välissä lukemaan.

      Ihanaa kesää sulle myös!

      Poista
  19. Voi apua tun lomavarauksen kanssa! Kökköä kyllä tommonen harmistuksien kasautuminen, toivottavasti tulevat nekin jossain vaiheessa loppuunsa ja alkaa paistamaan viikonloppunakin, ja lomilla. Tosin täällä ainakin tulee näin maanantain kunniaksi vettä urakalla että ehkä se alkoi täältä suunnasta se viikonlla sataa ja viikonloppuna ei.

    Kirjoitat kyllä ihanalla tavalla, vähän oli hymyssä pidettelemistä täällä.

    Toivottavasti ainakin kovin aurinkoisia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kökkö homma tosiaan, mutta se on nyt vaan taas kerran hyväksytty, että ei tälläkään kertaa lomaonni meitä suosinut. Siihen on jo totuttu, vaikka aina vaan jaksetaan toivoa, että josko ens kerralla sitten paistaisi päivä tähänkin risukasaan.

      Ja pienenä piristyksenä päätettiin lähteä nyt viikonloppuna sinne toivomaani Ruissaloon, kun kylpylähotelli siellä taas aukesi. Ja vielä ainakin kelikin näyttäisi suosivan, muttei ole kyllä yhtään luottoa noihin ennustuksiin, vaan uskon vasta kun näen.

      Siirsin vapaapäiväni viime perjantailta eiliselle (maanantaille) ja senhän nyt sitten arvasi, että luvatun auringon sijaan täälläkin satoi eilen vettä liki koko päivän :).

      Kiitos kirjoituskehusta. Tuli hyvä mieli siitä.

      Iloista kesää sulle ja perheelle myös Satu!

      Poista
  20. Alun kysymykseen on helppo vastata; en mitään. Koska tuotaa...niin mikä unelma? Tai no, työelämään liittyen joo, mutta ei se sinänsä ole unelma, tavoite korkeintaan. Ehkä yksi tulee mieleen, olen toisinaan laittanut loton vetämään. Kai se äkillinen rikastuminen (hidaskin kelpaisi) mahdollistaa unelmoinnin isommin?

    No kyllä on paska tuuri loman suhteen! Leirimajoitus, auts. Toivotaan parasta ja hyviä sänkyjä nyt kuitenkin. Pidän peukkuja. Aurinkoisesta viikonlopusta pitäisi tehdä kansalaisaloite. Ja siitä, että luvatut helteet sitten kans tulee!

    Aurinkorasvaa olen lutrannut kasvoihin, mutta niin vain kaula-aukko jäi taas huomiotta. Noin parikymmentä pahanlaatuisen ihomuutoksen esiastetta kasvoista poistattaneena pitäisi suojauksen olla hanskassa, vaan eipä näemmä ole. Grillannut en ole itseäni varsinaisesti koskaan, punapää kun olen. Ei tartu, palaa vain.


    Kiva kirjoitus, vaikka aiheet sinänsä eivät olleetkaan, mutta etenkin tuo aurinko paistaa arkisin -huomio kieltämättä hymyilytti. Onhan se näin ollut!

    Ja hei, kiitos sinä ihana, tiedät kyllä mistä. Olet kultaa. <3

    Mukavaa viikkoa ja aurinkoista viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli joskus haaveena voittaa lotossa sopivan iso summa rahaa, mutta aika marginaaliset mahdollisuudet siihen voittoon oli, kun en koskaan kumminkaan muistanut lotota.
      Sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että liian paljosta rahasta tulisi vaan hirmu stressi. Paitsi jos saisi itse määritellä sen summan ennakkoon. Laskisin tarkkaan, mitä tarvittaisiin mihinkin (asunnot pojille ym.) ja sitten käyttäisin sen justiin siihen, mitä olin ajatellut. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että mua ei ole luotu voittamaan, kun edes lomalotossa ei onni suosi. Tehdään töitä nyt sitten vaan päivästä ja viikosta ja vuodesta toiseen ilman, että ehditään käyttää palkkaa mihinkään. (Eikä yhtään lohduttanut se, kun eilen kuulin radiosta, että eilen oli veronmaksajan taksvärkkipäivä. Tarkoittaen sitä, että kun on koko vuoden tehnyt säännöllisesti töitä, eiliseen asti kaikki on mennyt veroihin ja sotu-maksuihin, ja tästä päivästä eteenpäin loppuvuoden jää tienesti omaan taskuun. En tiedä, pitäiskö tosta olla nyt hirmu iloinen vai ärsyyntyä. Päätin, etten tee kumpaakaan).

      Mullekin se kaula-aukon jokakeväinen punainen varoituskolmio on sellainen, että eikö sitä nyt jo opi, mutta ei vissiin sitten.

      Kiitti kirjoituskehusta. Kiva, etten kuulostanut valittajalta, vaikka oikeasti kyllä vähän valitin. ja vieläpä ihan itsekkäästi, koska päätin, etten aina jaksa muistaa harmitella kaikkien muittenkin puolesta, vaan välillä ihan vaan omasta.

      Ilahduin, kun näin, että sua ilahdutettiin <3.

      Mulla on tässä meneillään pienimuotoinen veikkaus sen suhteen, missä vaiheessa viikonlopuksi luvattu aurinko perutaan. Toivottavasti häviän tässäkin lotossa ja aurinko on ja pysyy.

      Poista
    2. Puolustan ihmisen subjektiivista oikeutta kertoa myös negatiivisia asioita tuntematta itseään valittajaksi. :D Kyllä omasta puolesta saa ja välillä pitääkin harmitella. Joskus onni potkii, usein ei. Se mitä itse mieltää valittamiseksi, saattaakin olla toiselle vertaistuki. <3 Eri asia tietty, jos "valittamisesta" tulee itselle paha olo ja mieli.

      Minua on aina helpottanut, jos olen voinut sanoa ihan ääneenkin, että jokin on ihan epistä ja pyllystä. Silloin kun on. Sekin on toki totta, että mikä itselle ei edes ole valittamista, voi toisen korvaan sellaista olla. Toimii molemmin päin.

      (Ihan hiljaa kuiskaan, että viikonloppu näyttäisi edelleen olevan kuitenkin aika hyvää säätä koko maassa. Nyt on sentään jo perjantai)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi