Sivut

maanantai 16. syyskuuta 2019

"OUTOJA KYSYMYKSIÄ"- HAASTE


Näin jo jonkun aikaa sitten Tiian blogissa sen verran kivan haasteen, että päätin kähveltää kysymykset, vaikken niissä otsikon mukaista outoutta hoksannutkaan.

Samalla sain tilaisuuden tallentaa tänne osan kameran muistiin säilömistäni auringonlaskukuvista pariviikkoisen Vuokatin lomamme ajalta. Eivät liity tekstiin millään lailla, mutta haitanneeko tuo.



1. Jos sinulla olisi teemataulu, mikä se olisi?


Teemataulusta tulee ensimmäisenä mieleen joku "Ei onni etsien tule, vaan eläen"-tyyppinen tekstitaulu, mutta omassa taulussani olisi vain joku itseäni puhutteleva kuva. Vaikkapa tämä lähimetsästä alkusyksyn iltana kännykällä nappaamani pikainen otos,






2.  Jos saisit luoda ihan uuden lakipykälän, jota pitäisi säntillisesti noudattaa, mikä se olisi?

Kaikenlainen kiusaaminen kielletty.

3. Mitä ikävöit eniten lapsuudessa?

Lapsuudessani en vielä osannut ikävöidä mitään, tai ainakaan en muista, mutta tällä hetkellä ikävöin lapsuudestani eniten poisnukkuneita rakkaita ja serkkujeni luona Etelä-Pohjanmaalla viettämiäni huolettomia kesälomapäiviä.

Siellä sai juosta pihan vesilätäköissä niin että rapa roiskui, saunoa vihreän Sunlight-saippuan ja koivuvihdan tuoksuisessa rämässä pihasaunassa, kävellä puujaloilla, pelata pihapelejä, pomppia korkeuksiin paapan järeästä lankusta tekemällä hyppylaudalla, tehdä sadepäivinä majan porstuan yhteydessä olevaan komeroon, hyppiä navetan ylisiltä heinäkasaan, käydä Hatusen kauppa-autolla ja ylipäätään viettää huoletonta lapsen elämää ilman jatkuvaa puurtamista. 




4. Jos saisit yhden supervoiman, mikä se olisi?

Parantaisin kaikki syöpäsairaudet. 

5. Mikä on spontaanein asia mitä olet ikinä tehnyt?

Jaa-a. En ikävä kyllä ole vähäisessäkään määrin heittäytyjätyyppiä, vaan tarvitsen aina harkinta-aikaa, että voin puntaroida päätöstä kaikilta mahdollisilta kanteilta. Ja siinä missä itse vielä käyn prosessia päässäni läpi, joku toinen heittäytyy samantien ja oma tilaisuuteni meni jo, kun jäin liian pitkäksi aikaa pohtimaan.

Siispä vastaan tähän, että spontaanein tekemäni asia tähän asti on ollut lähteminen matkaoppaaksi maailmalle päivän harkinta-ajalla. Siitä on tällä hetkellä 29 vuotta aikaa, joka kertoo aika hyvin siitä, kuinka aktiivinen heittäytyjä olen. 





6. Mitä elokuvaa voisit katsoa aina uudelleen ja uudelleen?

En mitään.

7. Mikä on tärkein asia jonka omistat?

Vapaus. 






8. Mikä on erikoisin ruokayhdistelmä jota rakastat?

Jos mahdollista, olen tässä suhteessa vielä tylsempi kuin heittäytymisessä, enkä osaa nimetä mitään nykymittapuulla erityisen erikoista ruokayhdistelmää. Saati sellaista, jota rakastaisin. On itselleni liian voimakas sana ruokaan yhdistettynä.

9. Mikä on unelmatyösi?

Kunpa olisin sen aikanani keksinyt ja ollut riittävän viisas lähteäkseni sitä tavoittelemaan. Mutta rehellinen vastaus on, että en edelleenkään tiedä. Yhtenä päivänä haluaisin olla kukkakauppias, toisena arkkitehti ja kolmantena ihan vaan puuhastella fiilispohjalta kaikkea kivaa, josta kuitenkin maksettaisiin palkkaa..





10.  Jos sinun olisi pakko olla jossain reality TV-ohjelmassa, niin mikähän se olisi?

Kaappaus keittiössä, koska Kari Kape Aihinen on niin ihana :).


11. Mikä on ollut vuoden kohokohta tähän mennessä?

Kuinkahan tylsältä mahdan kuulostaa, kun en osaa edes tähän vastata. Mitään erityistä kohokohtaa kun ei tule äkkiseltään mieleen. Paitsi että kyllä se on aina yhtä sydäntä lämmittävää, kun 8 tunnin ajomatkan jälkeen alkaa Vuokatin vaarat siintää näköpiirissä ja päästään pariksi viikoksi meille niin tärkeään paikkaan irti kaikesta. 


Tällä hetkellä tuntuu ihan superilta myös se, että kolmisen kuukautta kestänyt jännetulehduksen aiheuttama kipu lonkassa ja koko jalassa alkaa hellittää fysioterapeutin ohjeistamien harjoitteiden ansiosta.





12. Jos voittaisit tänään 10 000 euroa, mihin käyttäisit sen?


Kellarin kylppäriremonttiin oman mielenrauhani takaamiseksi. On alkanut huolettaa, että siellä ei ole kaikki ihan kunnossa ja ennenpitkää on edessä pakkoremontti. Huoh.


13. Jos sinun pitäisi valita näiden kahden väliltä: Voitat joko itse 10 000 euroa tai paras ystäväsi voittaa 100 000 euroa. Kumman valitset?

Tämä on helppo. Valitsen ilman muuta jälkimmäisen. Ja valitsisin siinäkin tapauksessa, että paras ystäväni olisi joku muu kuin oma ukkelini.





14. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?

Rauhallinen, johdonmukainen, "ihmislukutaitoinen"

15. Upein maailmankolkka jossa olet käynyt?

En osaa laittaa paikkoja upeusjärjestykseen, mutta yksi mieliinpainuvimmista on Pandoistaan tunnettu (en tosin nähnyt yhtäkään) Chengdun kaupunki Lounais-Kiinassa Tiibetin rajalla. Oli yksi Kiinaan suuntautuneen työmatkani kohteista ja täytyy sanoa, että oli kyllä aika orpo olo, kun missään ei nähnyt ainuttakaan kirjainta, saati sanaa, josta olisi ymmärtänyt yhtään mitään. Sen enempää kuin paikallisten puheestakaan. Ensimmäinen kerta, kun tunsin olevani ihan täysi ummikko ja se ei ollut kiva tunne se, mutta toki henkilöt, joita sinne menin tapaamaan puhuivat englantia.

Toinen kaupunki, joka tekee aina vaan vaikutuksen, on Moskova. 

16. Mikä tekee sinut todella onnelliseksi?

Itsestäänselvien perheen ja kivan kodin lisäksi loppupeleissä aika yksinkertaiset asiat kuten  happirikkaassa kuulaassa kelissä luonnossa liikkuminen, kauniit maisemat ja ylipäätään vapaus ja mahdollisuus tehdä asioita, joista nautin.





Viimekertaisella visiitillä suosikkikohteeni Torronsuo koki kolauksen, kun pitkospuilla luikerteli vastaan pieni kyy. Hrrrr. Oli vielä varsin erikoisn oranssinruskean värinen ja kotona googletin, voiko ylipäätään olla mahdollista, mutta kyllä voi. Kyy voi kuulemma olla vaikka porkkanan värinen. Piiloutuu vissiin paremmin syksyiseen suomaisemaan.. 



17. Kenen julkkiksen näköinen olet?

Tähän olisi toki kiva nimetä joku kaunotar tai älykkö, mutta tuli kuitenkin mieleen meidän hääpäivän ilta, tai paremminkin kai hääyö 26 vuotta sitten, kun mies nukahti heti kotiintullessamme vesisänkyyn huomaamatta sen ohuen petauspatjan alle aseteltuja käpyjä ja itse menin kylppäriin harjaamaan auki useammalla lakkapullollisella kiinnitettyä nutturaani. (Oli muuten iso virhe, koska kampaus olisi taatusti kestänyt viikon häämatkan ihan nättinä).

Kun olin saanut kaikki kukat ja pinnit ja muut irrotettua ja harjattua hiukset pää alaspäin niin, että ne sieltä noustessa pysyivät edelleen lakan ansiosta pystyssä, mies virkosi ja minut nähdessään sanoi, että "Näytät ihan Hanoi Rocksin solistilta". Eli vastaus kysymykseen on näin ollen Mike Monroe :D. 

18. Unelmien matkakohde?

Tällä hetkellä unelmoin ruskamatkasta Lappiin. Haluaisin niin palavasti päästä näkemään kaikki ne värit kauniin karuissa maisemissa. Oikeasti olen ihan epätoivoinen, kun miehellä ei ole mitään mahdollisuuksia lähteä ja käyn itseni kanssa kamppailua siitä, pitäisikö vaan ottaa ja lähteä yksin. Lomapäiviä sitä varten on varastossa ja yksinlähteminen on viemässä voiton, mutta voi olla, että perillä kaduttaa. Aika äkkiä kuitenkin pitäisi päättää, koska ruska on kohtsillään käsillä ja ohikin.

Matkasta minnekään kauemmas en unelmoi, mutta Japani on maa, joka kiehtoo ja johon ehkä jonain päivänä voisin kuvitella matkustavani.






19. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Varmaan aikalailla samoissa puuhissa ja maisemissa kuin nykyäänkin. Toivottavasti edelleen terveenä ja hyväkuntoisena.

20. Elämäsi kolme ikimuistoisinta hetkeä?

Omat häät ja poikien syntymät.


***

Kesäloma tuntuu jo niin kaukaiselta asialta, että siitä en enää kirjoita mitään. Paitsi sen, että paleltiin Vuokatissa koko kaksiviikkoinen ensimmäistä päivää lukuunottamatta ihan huolella. Oli pakko käydä ostamassa pipo ja toppakintaat, että tarkeni pelata. Niitä kun en ollut hoksannut pakata mukaan. Enkä toppatakkia, joka sekin olisi ollut tarpeen, mutta omat kokoni oli kaupoista myyty yllättävän kysynnän vuoksi loppuun.

Muuten ei kuulu mitään tavallista kummempaa. Paitsi että olen aloittanut jonkunlaiseksi ihmeeksi luokiteltavan vaatekaapin raivausoperaation (kiitos innoituksesta Marika), josta saatan kirjoitella joskus erikseen.

Myös keramiikkakurssi palailee tänään kesätauolta. Sen suhteen kärsin inspiraation puutteesta, kun en aikomuksistani huolimatta ole taaskaan etukäteen suunnitellut, mitä aion siellä tehdä. Mutta menen tottakai ja katsotaan sitten, syntyykö kulhoja kummempaa.


 Toivon meille kaikille kauniita, kuulaita ja värikkäitä syyspäiviä!
(Paitsi jos joku tykkää enemmän näistä harmaista ja sateisista)


49 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja kivoja juttuja! Toi eka kuva näyttää aika tutulta... Onko siitä meidän lenkiltä? Kun mulla on ihan vastaava itsellänikin. =D Toi kanervakuva on myös aivan ihana, niin kaunis väri!! ♥

    Tiedätkö, mä mietin just äsken koiran kanssa metsässä käydessäni, että hitsi, se Lapin ruska olis kohta... Mietin, että voiskohan mies ottaa lomaa siihen vai lähtisinkö sinne yksin ajelemaan. Mä oon myös sen haaveillu näkeväni ja joskus vielä sen toteutan. Mietin kyllä ihan tosissani, että olisko se toteutus NYT!!

    Mukavia syksypäiviä sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just se :).

      Kanervat oli tänä vuonna Vuokatissa värikkäämpiä kuin koskaan ennen meidän aikana ja ollaan sentään jotain 20 vuotta siellä käyty joka kesä samaan aikaan. Ehkä se kylmä keli sai värit säilymään kirkkaina pidempään, en tiedä.

      Mitä enemmän näen Instassa seurattavieni stooreissa ruskakuvia Lapista, sitä enemmän mua ihan polttelee päästä näkemään sama itse. Mutta ihan noin viitseliäs en kyllä olisi kuin sinä, etät lähtisin itse ajamaan. Junalla menisin, jos menisin. Tai siis jos menen. Huoh. Kunpa osaisin päättää. Pääsisin näkemään poikaa ja tyttöystäväänsä samalla.

      Kiitos samoin, mukavia syyspäiviä Heli <3. Meinasin äsken alkaa lukeamaan sun omaa tekstiä, mutten kerinnyt vielä.

      Poista
  2. Upeat kuvat ja kiva postaus lukea. Vai matkaoppaana olet ollut? Voin kuvitella, että yksin Kiinassa oli vähän orpo olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Juu, Aurinkomatkojen oppaana olin 90-luvun taitteessa Turkissa, Marokossa (josta tosin jouduttiin ennen kauden loppua Persianlahden sodan vuoksi evakkoon), Kreetalla ja Thaimaassa.

      Ummikkona ei ollut kyllä kiva Kiinassa olla. Heti pyöri mielessä kaikenlaista, että mitä jos sattuu jotain, enkä ymmärrä tai osaa lukea sanaakaan, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan.

      Poista
  3. Tämä oli hauska postaus! Tajusin, että minulla olisi paljon samoja vastauksia sinun kanssasi.
    Juu vaan niitä heleitä ja lämpimiä syyspäiviä kiitos...no okei, yöllä voi sataa :)
    Kivaa viikkoa sulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, tykkäätkö Kape Aihisesta, mutta näin jo mielessäni sellaisen käänteisen Kaappaus Keittiössä-ohjelman, jossa Kape ei olekaan pääkokki, vaan apupoika, jolle Outimamma opettaa marokkolaisten herkkujen valmistusta :). Katsoisin ihan varmasti jakson.

      Tässä täytyy vissiin pikkuhiljaa opetella laittamaan takki päälle ja sukat jalkaan, kun mittari ei näköjään aamuisin enää kipua paljon nollan yläpuolelle. Hrrrr.

      Kiitos samoin Outi, kivoja syyspäiviä ja -iltoja tietty kans <3

      Poista
  4. olipa mukavan tuntuinen haaste, kivat kysymykset.
    Oli sulla jemmassa mahtavia kuvia.
    Kiva oli lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Kiva kun luit :).

      Välillä sitä tuskastuu noitten kuvien kanssa, kun tulee otettua liian monta liian samanlaista ja sitten ei osaa päättää, mikä niistä on olevinaan parempi kuin joku toinen. Huuuuuh. Järki lähtee, mutta osa tuli nyt laitettua tänne talteen kuitenkin.

      Poista
  5. Hauska haaste ja jotenkin kyllä blogisi perusteella tunnistan sinua noista vastauksistasi. Ihanat kuvat ja hei, onneksi minun eteeni ei keväällä sattunut porkkanakäärmeitä!! Hyttyset tuntuvat selvästi pienemmältä pahalta.
    Kivaa syyskuuta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tunnistat, koska ihan omana itsenäni täällä aina kirjoittelen, kun en muuta osaa olla :).

      Kiitos kuvakehuista ja totta, käärme ei ollut mikään mukava yllätys. Ensin meinasin yrittää ottaa siitä kuvan (en tiedä miksi, koska itse en halua nähdä kyitä edes kuvissa), mutta sitten kun se liikahtikin salamannopeasti lähemmäksi, jouduin vähän paniikkiin ja aloin vaan tömistellä sitä pitkospuuta jaloilla niin, että lopulta kyy luikahti laudan alle. Varmaan niillä oli pesä siinä lähistöllä (yäääääk), koska samaisen Googlen mukaan kyyt viihtyvät soiden reuna-alueilla ja poikivat elo-syyskuun taitteessa. Hrrrr. Ja minä kun olin kuvitellut, että soilla ainakaan ei käärmeitä ole, kun ajattelin, että luikertelu siellä märässä on vaikeaa. Mutta koitan unohtaa epämiellyttävän kohtaamisen, ettei tule kammoa koko Torroa kohtaan, koska mihis mää sitten enää menen, jos sinne ei uskalla..

      Kivaa ja toivottavasti kaunista syyskuuta sinne myös Leena.

      Poista
  6. Niin mainion postauksen sait näistäkin kysymyksistä aikaan. Tuo oli hyvä: "antaisin 100.000 parhaalle kaverilleni siitäkin huolimatta että mieheni ei olisi paras kaverini" :) Aika ovela veto. Samaa voisin sanoa minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän se 100.000 parhaalle kaverille saattoi kuulostaa siltä, että oli oma lehmä ojassa :), mutta minkäs teet, kun paras kaveri on se joka on :).

      Jos sulle tulee tylsiä hetkiä, niin vastaile sinäkin näihin.

      Poista
  7. Haha, mainio postaus, toden totta! :D

    VastaaPoista
  8. Huikee postaus! Mike Monroe :D :D :D

    VastaaPoista
  9. Olipas hauska postaus - varsinkin tuo Mike Monroe!

    ja oikein sydämestä kouraisi tuo kanervakuva, se on niin kaunis <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ihan joka morsian varmaan saa heti hääpäivän iltana moisia kehuja :).

      Ja kiitos <3. Kanervat oli tänä vuonna Vuokatissa värikkäämpiä kuin koskaan. Luulen, että kylmä oli säilönyt niissä värit pidempään kuin yleensä.

      Poista
  10. Kiva pistaus ja upeat kuvat. Tänä vuonna Lapin ruska on kuulemma upein vuosiin, joten hyppää junaan! Ehkä tässä on tilaisuus osoittaa spontaanisuutta 29 vuoden jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri.

      Ja toi on kyllä niin totta, että "Ehkä tässä on tilaisuus osoittaa spontaanisuutta 29 vuoden jälkeen :)". Ja usko tai älä, justiin ennen kuin luin tämän sun viestin, varasin itselleni menolipun junaan ensi viikon lopulle. Eli päätin siis lähteä. Jeeeeee.

      Poista
    2. Ja vielä sitä piti sanoa, että ilahduin kovasti, kun kävit.

      Poista
  11. Oi miten ihania kuvia. Ja niin lämminhenkisiä vastauksia, kuten sulta arvata saattaakin <3 Maailma olisi huomattavan paljon parempi paikka, jos sun kaltaisia hyviä ihmisiä olisi enemmän.

    Pakko sanoa, että Pohjois-Lapissa on juuri nyt huikein väriloisto päällänsä. Tultiin nimittäin justiinsa viime yönä kotiin Karigasniemeltä, Utsjoelta :) Siellä Norjan rajoilla alkoi jo pikkasen tunturikoivut tiputtaa lehtiään (tuuli), mutta värit kyllä mielettömät. Noin Rovaniemen korkeuksilla ei vielä ihan niin voimakkaasti hehkunut, mutta esim. siihen suuntaan ehtii vielä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saaga <3. Niin mielelläni olisin hyvä ihminen, mutta itse en kyllä sitä ilmaisua tohdi itsestäni käyttää.

      Olen nähnyt Instassa niin mahtavia kuvia justiin sieltä Pohjois-Lapin uskomattomasta värikylläisyydestä, että en meinaa pysyä nahoissani. Erityisesti mulle ennestään täysin tuntemattomia, hehkuvan punaisina loistavia riekonmarjamättäitä olen tuijotellut silmät tapilla. Ja marjat kuulemma on myös täyteläisiä ja hyviä. Voi että sentään.

      Sellaisen päätöksen tässä tänään tein, että varasin reilun viikon päähän junalipun Rovaniemelle siinä toivossa, että ruskaa silloin vielä siellä riittää ja että keli suosisi retkeilijää (tällä hetkellä sääennuste näyttää, että kaikkien aurinkoisten tai puoliaurinkoisten päivien jälkeen juuri silloin alkaa täsmästi sataa, mutta toivon niin, että ehtii vielä siitä muuttua). Ja jos menee sillä saralla matka mönkään, niin ainakin pääsen pitkästä aikaa näkemään poikaa ja tyttöystäväänsä, joten plussan puolelle jää reissu joka tapauksessa.

      Pidä pliis peukkuja, että kelit ja ruska suosii. Ja teille sinne taas kerran kaikkea parasta <3

      Poista
  12. Ihana postaus ja ihanat kuvat <3
    Ja silläkin riskillä, että vastailen varmaan moneen kohtaan ihan samalla tavalla, niin nappaan tämän itsellenikin :) Pidän pari päivää taukoa, että unohdan mitä oot vastannut, mutta silti ne mun vastaukset on varmaan samantyyppisiä :D

    Ruskamatka on muuten mullakin haaveissa vielä joskus <3 Oon joskus teininä ollut vanhempien kanssa viikon reissulla Saariselällä ja se oli aivan ihana paikka (oltiin vähän sivummalla siitä isoimmasta turistikeskuksesta, joka varmaan niistä ajoista on kasvanut vielä hurjan paljon).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana sis <3.

      Kiva jos vastailet, eikä haittoo mittään, jos tulee samoja. Päinvastoin, kertoo vaan meidän samanmoisista mielenliikkeistä.

      Niinkuin kerkisinkin jo kertoa, olen niin liekeissä siitä, että päätin ottaa ja lähteä sinne pohjoiseen. Masensi vaan vähän (paljon), kun 10 vrk sääennuste näyttää, että täsmästi justiin silloin alkaa sataa :(. Mutta toivon, että ennuste on yhtä pahasti pielessä kuin tässä viimeaikoina on ollut muutenkin. (Lauantaina mm. luvattiin, ettei sada koko päivänä ja lähdettiin varta vasten pidemmälle pelaamaan, mutta kuinkas ollakaan, kastuttiin jo ykköstiillä läpimäriksi ja meikäläinen juoksi kuin hirvi tuulen nappaaman sateenvarjon perässä. Ehdin just ja just saada sen kiinni ennenkuin kolahti parkkiksella jonkun auton nokkaan).

      Nyt mua vaan sitten polttelee entistä enemmän parempi kamera, tai ainakin uusi linssi nykyiseen, että saisin otettua kuvia vähän kauempaakin. Mutta täytyy nyt laittaa jäitä hattuun, koska kaikkea ei vaan voi yhdellä kertaa saada. Ellei sitten se paras kaveri satu voittamaan sitä 100.000 euroa :)

      Poista
  13. Arvaa kuka nauraa täällä tuolle Mike Monroelle. Olette kyllä ihan parhaita ja näin ollen ei sunkaan ukkelia voisi kutsua muuksi kuin ukkeliksi. 😂

    Meillä tuli jotain samaakin vastauksiin, kuten häät ja lasten syntymät. Liikuttava tuo lapsuudenmuisto ja lapsena sitä aina juostiin joka paikkaan, kävely oli hidastelua. Vieläkin osaan mökkipolkujen jokaisen kiven ja kannon ja mihin koloon jalat on parasta asettaa, ettei kompastu. Mökkipolulla vieläkin tulee vanhasta muistista palava halu juosta.

    Hei ja en olisi ikinä uskaltanut lähteä matkaoppaaksi. Jännittää jo ensi viikon Tukholman matka, eksynkö.. Vaikka siellä ollaan asuttu ja rampattu. Ei auta ei, koska on eksymisen pelko. Kiinassa, olisi aika orpo olo, jos eksyisi seurueesta. Ehken haluakaan Kiinaan enää. 😅

    Ihanaa viikkoa Annukka muru. 🤣😅🤣🤗😘😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika harva mies on varmaan lähtenyt häämatkalle Michael Monroen kanssa :D.

      Se meidän mummolan (isän lapsuudenkoti, jossa nuorin siskonsa ja lapsensa eli mun serkut asui mumman ja paapan lisäksi) piha ja tie oli sellaista vaaleaa hienoa hiekkaa, johon muodostui sateella isoja lätäköitä ja joka oli ihanan pehmeää jalan alla. En ole enää missään nähnyt sellaista, koska on varmaan aika epäkäytännöllistä piha-ainesta, mutta siellä tasaisilla lakeuksilla pysyi kyllä pihassa, eikä valunut veden mukana tiehensä.

      Siihen mun oppaaksi lähtemiseen liittyy sellainen juttu, että oltiin poikaystävän eli nykyisen ukkelin (korjaan, puolison :D) kanssa justiin tultu kolmen viikon asuntovaunureissulta, kun mulla oli omassa kodissani Tikkurilassa odottamassa kirjeet kahdelta eri matkanjärjestäjältä, jotka molemmat oli valinneet mut kaikkien testien jälkeen oppaaksi ja päätös piti tosiaan tehdä vuorokauden sisällä. Soitin sitten samantien P:lle tälle paikkakunnalle, jossa nykyään yhdessä asutaan, että mitä teen, lähdenkö vaiko enkö. P vastasi, että "No tottakai lähdet" ja olin tyytyväinen, mutta varmaan sekunti sen jälkeen kun olin laskenut luurin alas, soitin takaisin ja kysyin, että "Mitä sillä tarkotit? Haluatko tosiaan, että lähden (vaikka oltiin aikalailla vastarakastuneita)?", johon P sitten vastasi, että "No en halua, mutta en halua sitäkään, että kiikkustuolissa kadut, miksen mennyt, kun kerran oli tilaisuus". Joten päätin sitten olla rohkea ja kyllähän se kannatti, koska sai vähän laajempaa perspektiiviä maailmanmenoon, eikä jaksa niin kauheasti pikku asioista piitata.

      Kivaa Tukholman reissua, pysy kartalla ja lähetä puolisolle terkkuja Tiia-muru :D:D:D

      Poista
  14. Jotenkin osaan kuvitella tuon Mike Monroe lookin, luulen että joku sen tapainen on katsonut peilistä joskus tukka pystyssä...:)) Jos ei päivän varoitusajalla matkaoppaaksi ole spontaania ni en tiedä mikä sitten on?? Rohkea olet ollut, mulle oli nuorena lähteminen aina vähän vaikeaa. Ja spontaanius kanssa, ei ole ihan ehkä mun juttu... Ei ollut ainakaan outoja vastauksia, ihan Annukkaa itseään. Lähde vaan sille ruskamatkalle, joskus on kiva olla itsekseen. Lähdin yksi vuosi ihan itsekseni Kreetalle ja matkan kohokohta taisi olla just tuo itsensä kanssa vähän aikaa olo. Polvilumpio meni sijoiltaan jo lentokoneessa menomatkalla, mutta löytyipä kylästä yksi vuokrattava automaattivaihteinen auto, jolla sitten hurruuttelin itsekseni pitkin Kreetaa... Kipuun nähden oli kivaa. Mukavaa ja toivottavasti auringoista loppuviikkoa sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä ollut kaikkein kaunein kommentti, mitä tuoreelle morsiamelle voi sanoa, mutta niin totuudenmukainen, että nauratti kyllä :).

      Mutta voihan kääk mikä tuuri! Jos mulla olis polvilumpio mennyt sijoiltaan lentokoneessa, olisin ihan varmaan tulkinnut sen niin, että mua ei ollut tarkoitettu lähtemään yksin ja potenut jotain hirveää omantunnon tuskaa ja katunut ja plaaplaa kaikkea mahdollista, mitä nyt vaan voi omassa tyhmässä pikku päässään maalailla. Onneksi olit coolimpi ja pääsit näkemään Kreetaa autoillen. (Kreetalla oli muuten yksi mun opasaikaisista työpaikoista. Euroopan eteläisin (ja varmaan pienin) kaupunki Ierapetra).

      Ja arvaa mitä? Eilen varasin itselleni junalipun Rovaniemelle ja olen siitä niin onnellinen, enkä malttais yhtään odottaa, että pääsen viikon päästä lähtemään.
      Tykkään kanssa olla yksin, kun voi tehdä fiilispohjalta just sitä mitä huvittaa sillä hetkellä kun huvittaa, eikä tarvi olla riippuvainen kenenkään muun aikatauluista.
      Retkikarttoja olen jo selaillut ja yhden Insta-tutun vinkistä katsellut kelejä ja maisemia kelikamerasta, josta näen, että ruska siellä on vasta aluillaan, joten ajoitus voi olla ihan nappiin. Kunhan vaan kelit ymmärtäisi suosia niin, että saisin otettua vähän kuviakin muistoksi.

      Kiitos samoin, mukavaa ja toivottavasti poutaista loppuviikkoa sulle myös Sari <3.

      Poista
  15. Kivoja, niin Annukkamaisia vastauksia ❤ Mäkin mietin tätä joku aika sitten, mutta osa kysymyksistä oli niin outoja (tai vaikeita), etten tarttunut tähän. Mutta kiva oli lukea sun vastauksia, kuten aina!

    Hei, ihan mahtavaa ruska-reissua sulle!! Varmasti tulee upea matka. Mä en ole koskaan nähnyt Lapin ruskaa, mutta joku päivä kyllä haluan sinne päästä. Toivottavasti jaksat tehdä postauksen aiheesta.

    Kivaa viikonloppua sulle Annukka ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiva Emma <3.

      Voi että, olen niin innoissani siitä pienestä reissustani, etten pysty keskittymään oikein mihinkään muuhun. Paitsi katsomaan kymmenen kertaa päivässä web-kameran kuvaa Rovaniemen Ounasvaaralta ja jännittämään, ehdinkö ruskan aikaan paikalle. Nyt näyttää siltä, että ehdin hyvinkin, koska on siellä vasta aluillaan. Ja säätiedotustakin kyylään kaikilta mahdollisilta sivustoilta, vaikka tiedänkin, että ehtii vaihtua vielä moneen kertaan. Pari päivää sitten näytti siltä, että sataa koko ajan ihan huolella, mutta eilen oli vaihtunut auringonpaisteeksi ja lämpimäksi (11-14 astetta!), kunnes tänään taas oli muuttunut. Siispä stressaan siitä, että tulee otettua tarpeeksi, muttei liikaa, ja mieluiten säähän sopivia vaatteita mukaan. Junassa ei huvita rehata mitään isoja laukkuja.

      Ja totta! Kohtahan on jo viikonloppu, en ollut huomannut edes sitä. Ihanaa viikonloppua sulle kans Emma ja huomennahan on perjantai eli sun kirjoittelupäivä <3

      Poista
  16. Olipa taas mukavaa luettavaa. Naureskelin ääneen Mike Monroe vastauksellesi. Sulla on upea asenne elämään. Toisaalta tuli kyynel silmäkulmaan, kun luin lapsuudenmaisemistasi. Olen asunut koko ikäni täällä kaupungissa ja lapsuuden kodin vieressä oli lehmät laitumilla 6o-luvulla. Ruokatarvikkeet haettiin kahdesta maalaistalosta. Kaikki on nyt poissa ja tilalla isoja asuntoalueita. Se vähän harmittaa.

    Ihanaa, että pääset Lappiin. Kyllä siellä ruska jo näkyy. Eilen muuten satoi lunta Inarissa, joten otahan lämmintä vaatetta mukaan. Jään odottamaan upeita kuviasi ruskasta. Sitä ennen rentouttavaa loppuviikkoa ja viikonvaihdetta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari <3.

      Joku muu morsian olisi saattanut ehkä vähän ottaa itseensä siitä Mike Monroesta, mutta oli kyllä varsin osuva huomio :). Toinen vähän vastaava tulee mieleen, kun yksi meidän kaveri (miespuolinen) sanoi mulle mun tuskaillessa vuosia, vuosia sitten sitä, kuinka pitää herätä jouluaattona kukonlaulun aikaan laittamaan kinkku uuniin, että "Jos olisin teidän perheen joulukinkku, suorastaan anoisin pääsyä uuniin, ettei tarvis nähdä sua aamulla" :D. Nauratti sekin, koska en todellakaan edes itse läheskään aina haluaisi nähdä itseäni aamuisin.

      Lapsuudessa oli tosiaan mun kesän kohokohta, kun sain matkustaa yksin serkkujen luo pariksi viikoksi. Siellä ei tarvinnut jatkuvasti ahkeroida, eikä vetää perässään pienempiä sisaruksia (sisar- ja velipuoli), vaan sai hyppiä ja pelata muitten mukana. (Se paapan tekemä hyppylauta oli muuten oikeasti niin järeä, että nykyään en enää uskaltaisi mennä siihen pomppimaan, mutta silloin lapsena oli niin mahtavaa, kun paappa laudan toisessa päässä tohvelit jalassaan hyppyytti taivaantuuliin).

      Harmillista tosiaan se maaseudun katoaminen :(. Alkaa tuntua ennemminkin pieneltä ihmeeltä, jos jossain teiden varsissa vielä näkee lehmiä laiduntamassa. Ennen oli ihan perusnäkymä oikeastaan missä vaan.

      Olen niin innoissani siitä mun tulevasta pienestä ruskareissusta, etten pysty ajattelemaan mitään muuta. Mutta vähän arvokas siitä meinaa tulla, kun huomenna aion lähteä käymään Turussa Rajalan liikkeessä ostamassa kameraan uuden objektiivin, jolla olisi nykyistä parempi kuvata maisemia. Saa nyt sitten nähdä, miten käy, kun ei nää taidot tästä kuitenkaan muuksi muutu, vaikka olis minkälaiset välineet. Enkähän siis mitään kallista aio ostaa, vaan sellaisen "järkevän".

      Kaunista ja kivaa viikonloppua Mari ja kiitos taas viestistä <3

      Poista
  17. Tämä oli kiva postaus! Ja ihan hirrrrvittävän tuttua, montaa kohtaa komppaan minäkin. Jos nyt muutaman nostaa kärkeen, niin esim tuo "spontaanisuus". En ihan varsinaisesti kilvoittele "suurin heittäytyjä" palkinnosta... Vuodessa ei ole minullakaan kohokohtia vielä ollut, omassani lässähtäneitä pannukakkuja sitäkin enemmän. Mutta ehtiihän se vielä iloksi muuttua!

    Peukutus ruskalle ehtimiseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelina <3.

      Yksi syy siihen, miksi mun oma pienenpieni sivutoiminen yritys ei koskaan lähtenyt varsinaisesti lentoon, oli varmasti tuo samainen heittäytymiskyvyn puute. Kadehdin ihmisiä, jotka päätä pahkaa ilmoittaa, että "juu, kyllä hoituu" ja miettivät vasta sen jälkeen, miten ja mistä hankkivat tarvittavan osaamisen. Itse kun olen ennemminkin sellainen varmistuksen varmistuksen varmistaja, jonka pitää itse itselleen todistaa, että 110% varmasti osaan ja olen ottanut kaiken mahdollisen huomioon. Esimerkkinä se, että puolen vuoden sisustuskurssin jälkeen moni ilmoittautui valmiiksi sisustussuunnittelijaksi (ihan luvallista, koska on suojaamaton nimike, jota voi periaatteessa käyttää ihan kuka vaan), kääri hihat ja alkoi hommiin, mutta itsellä ei kantti riittänyt, vaan halusin suorittaa siihen perään sisustusalan ammattitutkinnon, että on sitten mustaa valkoisella, että nimikkeissä löytyy. Hehhee. Ihan kuin joku semmoista paperia haluaisi nähdä, mutta olikin enempi itseäni varten.

      Parempi siis olisi vissiin olla tyyppiä Topi Sukari, joka ei varmasti ollut penaalin terävin kynä, mutta niin vaan on ennakkoluulottomasti laittanut pystyyn (ja kaatanutkin kai) melkoisen isojakin yrityksiä.

      Kiitos peukuista, en meinaa malttaa odottaa, että pääsen lähtemään, kun sen lähtemispäätöksen sentään sain ukkelin kannustamana tehtyä.

      Hyvää viikonloppua Nelina <3

      Poista
    2. (Vastavastaan, ei tarvitse enää vastata tähän :D )

      Niin allekirjoitan! Voi että miten voikin osua kohdilleen sama. Itse valmistun opinnoistani joulukuussa. Meitä vuotta myöhemmin aloittaneet kauppaavat jo palvelujaan "ammattilaisina". Kyseessä siis kahden vuoden opinnot, josta valmistuttuaan saa vasta käyttää nimikettä. Kai se heillä sivuillaan jossain lukeekin, mutta markkinointi on tosiaan jo aika kyseenalaista. Mutta mitäpä siitä, röyhkeät poimivat marjat, vai miten se menee. Itse olen aivan liian varovainen kaikessa ja laillasi juuri kadehdin näitä "hoituu" -ihmisiä. Ei pysty. Huoh.

      Poista
    3. Meillä taitaa olla aika paljon yhtäläisyyksiä Nelina. Ja se on kiva se ❤️

      Kiitos jatkovastauksesta ja terkkuja junasta!

      Poista
  18. hei Annukka, mukava kuulla että jalkasi alkaa olla kunnossa. Itselläkin luultavasti kesään mennessä - kävin nimittäin ortopedilla tänään - laittoi mut kolmen kuukauden kuluessa leikkausjonoon eli varaosaa laitetaan. Jospa se siitä...
    Mukava lukea noita sun vastauksia
    Mukavaa syksyn jatkoa <3
    - Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsit. Osaisinpa itse suhtautua leikkaukseen yhtä coolisti, mutta olen siinäkin suhteessa vellihousu, vaikka ihan lähipiirissä on aikas montakin meidän ikäkaliiperin ihmistä, joille on jo ajat sitten vaihdettu toinen tai molemmat lonkkanivelet. Taitaa olla enempi rutiinihommia nykyään noi tollaset varaosien laitot, joten hienoa, että sulle on tiedossa helpotusta särkyyn. Tulee elämästä paljon helpompaa.

      Kiitos samoin, mukavaa syksyä sulle myös Hanna <3

      Poista
  19. Kaunis ja kiva postaus. Tästä kaikesta huokuu sun lämpö <3
    Yksi sun supervoimasi on muuten upeiden kuvien ottaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3<3<3. Talletan nää sun sanat johonkin syvälle mun sydämeen ja mieleen <3.

      Poista
  20. Kerkesinpäs vihdoin tännekin!

    Minusta matkaoppaaksi lähteminen vuorokauden harkinta-ajalla on kyllä hyvinkin spontaania toimintaa. :-D

    Sama juttu mulla, että en jaksaisi katsoa mitään leffaa uudestaan ja uudestaan. Joskus lapsena/nuorena katsoin kyllä Niilin jalokiven (?) muistaakseni seitsemän kertaa, mutta se taisi johtua siitä, että olin nauhoittanut leffan VHS-kasetille, eikä ollut muita elokuvia nauhoitettuna. :-D Oi niitä aikoja.

    Minäkään en tykkää mistään kovin erikoisista makuyhdistelmistä, enkä ymmärrä, miksi pitäisi syödä tyyliin jotain silliä ja kermavaahtoa yhdessä. Perusmaut ovat ihan parhaita - tai no, joku voisi olla eri mieltä siitä, lukeutuvatko esim. intialaiset sörsselit näihin. :-)

    Mike Monroe. :-DDDDDD

    Mukavia hetkiä viikonloppuuusi, Annukka. <3 Ja ihana kuulla, että lonkka-/jalkakipu alkaa hellittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit :).

      Siihen oppaaksi lähtemiseen olisi kyllä ollut ihan pitkäkin harkinta-aika tarjolla, jos olisi sattunut olemaan kotona silloin, kun matkanjärjestäjien posti oli kolahtanut luukusta, mutta kun oltiin sattumoisen silloisen salapoikaystävän (nykyinen ukkeli) kanssa 3 viikkoa asuntovaunureissussa ja palasin omaan kotiini Vantaalle täsmälleen viimeisenä mahdollisena päivänä, jolloin oli vielä mahdollisuus ilmoittaa, otanko paikan vastaan. Oli kyllä 25-vuotiaalle umpirakastuneelle Annukalle kova paikka, kun piti päättää, jättääkö (sala)poikaystävä Suomeen ja lähteä itse maailmalle vai jäädäkö itsekin. No, onneksi lähdin, vaikka hermot meinasikin siinä hommassa moneen kertaan mennä ja menikin.

      Nauratti toi silli ja kermavaahto :D. Siitä tuli mieleen kaalilaatikko ja vaniljakastike, joka olisi ollut ehkä se erikoisin yhdistelmä, jota olisin syönyt, jos olisin. (Olen tän varmaan aiemminkin kertonut, mutta yhtäkkiä 17 vuoden jälkeen lounasruokalassa oli vaihdettu pääruuan ja jälkkärin paikkaa, mutta keittäjä kerkisi hätiin, kun näki, kuinka lapoin take away-rasiaan kaalilootaa (jonka paikalla piti olla kauraomenapaistosta) ja vaniljakastiketta. Mutta eipä sekään olisi nykymittapuulla varmaan yhtään mitään, kun nykyään pitää syödä jäkälää tai heinäsirkkoja jollain suklaakuorrutteella tai jotain, että voi edes vähän kehuskella eksoottisilla makunautinnoilla.

      Kiitos toivotuksista ja kaikkea hyvää sinne kauas Satu <3. T. Maikki vaan :)

      Poista
  21. Huh, hyvä, että kivut alkavat hellittää. Kyllä sitä saa olla vaan kärsivällinen tollaisten kanssa, kun niin helposti kroonistuvat...

    Luulin, että keramiikkakurssi olisi vaatinut heittäytymistä?? Itse asiassa itse pidän itseäni hyvinkin heittäytyjänä, mutta en ole uskaltautunut keramiikkakurssille, vaikka haluaisin! Tai no, ehkä mulla ei vaan riitä aika tässä elämässä tai tässä vaiheessa kaikkeen. Eli, sitten joskus kyllä vielä ehdin ja uskallan ja teen yhtä ihania minimalistisia kulhoja kuin sinä, koska ne vilisevät - usko tai älä - usein silmissäni :). Olen yhä vaikuttunut niistä, joten suosittelen tekemään vaan lisää, jos ei muuta tule mieleen :).

    Luulen, että ammatin kanssa monikin pähkäilee koko ikänsä. Ehkä sellaista unelma-ammattia ei olekaan? Ajattelen itse niin, että kunhan työ ei sairastuta mua, eli että en kuormitu liikaa ja että sinne työpaikalle on aamuisin kiva mennä. Se riittää toistaiseksi, mutta välillä oma ammatti mietityttää toki enemmän, myös kyseenalaistusmielessä.

    Oli taas ihana lukea vastauksiasi. Kiva, kun jaksat kertoilla itsestäsi. En jotenkin saa itsestäni irti vastaavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hehhee. Mun keramiikkahommista on kyllä heittäytyminen kaukana, kun ei mielikuvitus riitä kulhoja kummempaan. Tai vaikka riittäisikin, en halua tehdä mitään, mille ei ole käyttöä tai paikkaa. Paitsi että tämän nyt alkaneen kauden jäljiltä tulee kyllä kotona olemaan tilan ahtautta, koska olen innostunut tekemään vähän suuremman kaliiperin vateja :). Teemana tänä vuonna kasvit. Saas nyt sitten nähdä, tuleeko niistä niin kivoja kuin miltä keskeneräisenä näyttää. Olen niistä aika innoissani suorastaan, mutta lasitteella voi vielä pilata kaiken. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy.

      Mullehan siis aikanaan (26 vuotta sitten) kävi niin, että kohtalo ikäänkuin järjesti mut tälle alalle, jolla olen edelleen. Ja kyllähän noi vuodet pakosti kertoo, että olen tästä tykännyt, koska muutoin olisin ollut jo aika kauan jossain muualla.
      Viimeiset vuodet vaan on olleet tavallaan väärällä tavalla haastavia ja turhauttavia, ja sun mainitsema sairastuminenkin on ollut lähellä, eikä töihin ole läheskään aina ollut kiva tulla, ikävä kyllä. Mutta olen päässyt sen pahimman "kriisin" yli keskittymällä ajattelemaan niin, että mikäs hätä tässä, kun kuitenkin elämässä muuten kaikki on hyvin. Työ on kuitenkin "vaan" yksi osa sitä ja parempi niin päin, että siviilissä hyvin kuin että ainoastaan työpaikalla olisin onnellinen.

      Vähän luulen, että se, että alkaa tässä iässä kyseenalaistaa omaa työtään tai ylipäätään miettiä sitä, johtuu varmaan aika usein (ainakin mun tapauksessa) siitä, että vähän joka tuutista tuntuu nykyään tulevan tarinoita siitä, kuinka joku on neli- tai viisikymppisenä "hypännyt oravanpyörästä" (inhoan tota termiä) ja alkanut himmelintekijäksi tai jotain ja elää nyt elämänsä onnellisinta aikaa.

      Olen nyt ihan liekeissä, kun tein päätöksen lähteä pikavisiitille pohjoiseen. Huominen ja lauantai menee junassa istuen, mutta siinä välissä on pari päivää aikaa koluta luontopolkuja, ihailla ruskaa ja päästä tapaamaan poikaa ja tyttöystäväänsä. On ollutkin jo ikävä.
      Toivottavasti saan otettua kelvollisia kuvia muistoksi. Ja muutaman paikallisen kasvin, jolla täydentää mun kasvivatisarjaa :).

      Kiva kun jaksoit taas kommentoida. Mukavia syyspäiviä Pilvi!

      Poista
  22. Jopas oli kinkkisiä kysymyksiä.
    Mutta kuvasi ovat seesteisen kauniita! <3
    Syksyisen kaunista viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Susanna ja kaunista syksyä sinne Mantelilaaksoon myös <3

      Poista
  23. Hyvää syksyn jatkoa! <3

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi