Sivut

torstai 22. elokuuta 2019

POIS PIILOSTA


Nyt on koittanut viimeiset hetket kömpiä pois piilosta ja tarttua blogihärkää sarvista ennen kuin kirjoituskynnys kasvaa niin korkeaksi, etten enää koskaan pääse sen yli.

Mitään maatamullistavaa tai timanttista tekstiä ei ole luvassa, vaan ihan vaan viimeaikojen kuulumisia ja fiiliksiä kuvatulvan kera.



Minä 2- tai 3-vuotiaana keittiön pöydän alla kameraa piilossa. 
Kuvastaa hyvin tämänhetkistä olotilaa.



Kertoilin aiemmin, että tänä vuonna ilmoitin ensimmäistä kertaa 22 vuoteen tarvitsevani täysimittaisen neljän viikon kesäloman, koska tuntui, että vähempi ei enää vaan kertakaikkiaan riitä palautumiseen.

Ja hyvä päätös olikin, koska ensimmäinen loman jälkeinen maanantai ei edellisenä iltana ahdistanut yhtään, vaan olo oli jotenkin poikkeuksellisen rauhallinen.





Yksinyrittäjämies jatkoi töissään oman lomani pari ensimmäistä viikkoa, mutta tehtiin kuitenkin pari yhden yön viikonloppureissua, että tuntuisi kesä enemmän kesältä.

Naantali kuuluu meidän suosikkeihin, mutta niinkuin aina ennenkin, oli tälläkin kertaa lähes mahdotonta löytää majoitusta edes yhdeksi yöksi. Kaikki vähänkään kivat vähänkään lähellä olevat majapaikat olivat täynnä, ja muutaman huonon kokemuksen perusteella olin vannonut, että jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ylikallis, tunkkaisten hotellihuoneiden osalta menneisyyteen jämähtänyt Naantalin kylpylä, vaihdetaan suunnitelmaa, koska sinne en kertakaikkiaan vaan enää halunnut.




Mutta niinhän siinä kävi tälläkin kertaa, että ainoat vapaat huoneet löytyivät kylpylähotellista. Osa niistä tosin näytti uudistuneen edukseen sitten viime kesän, mutta päädyttiin kuitenkin valitsemaan pieni huoneisto viereisestä erillisestä majoitusrakennukesta, vaikka hinta karhistikin. Todettiin kuitenkin, että käydään niin harvoin missään tai ylipäätään käytetään rahaa mihinkään ylimääräiseen, että sen kerran kun on tilaisuus lähteä, ei voi joka euroa laskea (ja parhaassa tapauksessa vielä kääntää euroja markoiksi niinkuin välillä edelleen teen..)

Olikin kyllä tosi kiva, kun sai olla omassa rauhassaan ilman hirveää hälinää kaikkien Muumimaailmaan matkalla olevien perheiden keskellä (ei pidä ymmärtää väärin, koska itsekin ollaan tuo vaihe omien poikien kanssa samanlaisella innolla aikanaan eletty).




Alkuillasta käppäiltiin merenrantaa pitkin Vanhaan kaupunkiin ja satamaan istuksimaan auringossa kylpevälle terassille yhdessä kaikkien muiden samalla agendalla liikkeellä olleiden ihmisten kanssa.
Aina yhtä hämmentävää nähdä niin paljon ihmisiä kerralla :), mutta tykkään ihan tosi paljon ihan vaan istua ja katsella ohikulkijoita miettimättä mitään sen kummempaa.

Myöhäisen illan vietin auringonlaskuun asti huoneiston parvekkeella miehen jo mentyä nukkumaan, tuijottelin merelle ja yritin ymmärtää, että nyt olen ihan oikeasti seuraavat neljä viikkoa lomalla.




Aamu samaiselta parvekkeelta katseltuna näytti tältä:




Alakuvan hanhiparvi ja sitä vastassa rannalla ollut samanmoinen piti ihan samanlaista ääntä kuin lauma haukkuvia pikkukoiria, jollaiseksi lintuja pelkän äänen perusteella luulinkin.




Käppäiltiin aamusella lenkki, käytiin uimassa ja saunassa, syötiin hyvät aamupalat ja lähdettiin Kultaranta Golfin kivalle kentälle pelaamaan helteinen kierros.

Seuraksi meille sattui vanha, hopeahiuksinen pariskunta (niinkuin meille aika usein tuntuu käyvän..), jonka rouva sanoi heti ykköstiillä, että "Tämä ei ole mikään excuse, mutta minulla on sitten Alzheimerin tauti ja halusin kertoa sen siltä varalta, että alan käyttäytyä törpösti".

Okeiiiiii. Vähän jännitti, mitä kierroksesta tulee, mutta rouva ei törppöillyt, vaan oli hyvinkin tilanneälyinen ja huumorintajuinen. Paitsi yhden kerran saattoi kyseessä olla tilanne, jonka kertomansa selitti. Sanoin jossain kohtaa, että "Tämä taitaa olla Pentin (oli rouvan miehen nimi) pallo", johon rouva vastasi kysymyksellä "Kenestä Pentistä puhut?". Muita erikoisia havaintoja en tehnyt, ja kierroksen jälkeen rouva tilasi itselleen muina naisina pitkän kylmän oluen ja pisti tupakaksi miehensä juodessa kupin kahvia.





Ekan lomaviikkoni puolivälissä oli odotettu Helsinki-tapaaminen kahden kivan ystäväni kanssa, joista toinen ikävä kyllä joutui perumaan tulonsa viimehetken sairastumisen vuoksi.

Myös tapaamispäivän keli oli meitä vastaan, koska vettä satoi ja tuuli niin rankasti, että Allas Sea Poolin terassilasien ulina teki korvissa kipeää.

Illaksi keli onneksi tyyntyi, ja seuraava aamu valkeni aurinkoisena. Ihana fiilis tuli siitä.





Käveltiin toivomuksestani katsastamaan paljon julkisuutta saanut Löyly, joka oli kyllä varsin mieluinen paikka näin puurakentamisen parissa muutenkin puuhaavalle. Pienempi vaan kuin mitä olin kuvitellut. Ja vaikea ottaa rauhassa kuvia, kun ihmisiä alkoi valua samoissa aikeissa paikalle muitakin, enkä halua syyllistyä salakuvailuun.







Heittäydyttiin muutenkin ihan turisteiksi ja luovittiin kymmenien, ellei satojen japanilaisten ja heidän räpsyvien kameroidensa välistä mm. Uspenskin katedraalille, jossa olen tainnut viimeksi käydä luokkaretkellä joskus kansakouluaikoina.




.



Kiva, mutta lyhyt Helsinkivisiitti, jonka jäljiltä jäi paitsi hyvä mieli, myös sellainen tunne, että edes kokonainen viikko kaupungissa ei riittäisi kaiken oleellisen näkemiseen.


Seuraavana viikonloppuna lähdettiin ukkelin kanssa lähilomalle Hämeenlinnan Aulangolle, joka kuuluu niinikään lemppareihin paitsi kenttänsä, myös kauniiden maisemiensa puolesta.





Yövyttiin Aulangon Scandicissa, jonka terassilla (yläkuvassa) odotettiin tilaamiamme salaattia ja hampurilaista tarkkaan ottaen kymmentä minuuttia vaille kaksi tuntia. Jonkun sortin ennätys vissiin.

Onni, ettei ollut sen kovempi nälkä, koska typötyhjällä vatsalla olisin jo pyörtyä kupsahtanut siinä ajassa. Mutta nyt ei voinut muuta kuin sääliä henkilökuntaa, joka kahteen tyttöön ja poikaan kimpoili taukoamatta baaritiskin, keittiön ja täpötäyden terassin väliä sen minkä kerkisi, mutta silti kaikki tuntuivat odottavan jotain. Ja lisää töitä ja odotusta teetti se, että osa porukasta palautteli vihdoin ja viimein pöytiin kannettuja ruokia, jotka olivat ehtineet matkalla kylmetä. Todisti jälleen kerran sen minkä jo tiesinkin, eli että meikäläisestä ei olisi vaativaan tarjoilijan ammattiin. Ahdistuin pelkästä tilanteen seuraamisesta.

Kun tarjoilija lopulta toi meidänkin ruuat kovasti pahoitellen pöytään (oli muuten paras ikinä syömäni salaatti) , kerrottiin, että myötätunto on kyllä ihan täysin heidän puolellaan, koska selvästi henkiölökuntaa oli aivan liian vähän. Pyysi antamaan palautetta hotellin johtajalle, joka yllättäen oli itse sillä hetkellä kesälomalla.




Sunnuntaina aamu valkeni täydellisen kauniina ja tyynenä. Käytiin ennen aamiaista käppäilemässä lenkki puistossa järven rannalla ja myöhemmin aamupäivällä kavuttiin näkötornille, jonne tosin itse en uskaltanut kiivetä.




Tyydyin kuvailemaan tasanteelta, joka jo sekin veti suonta korkeanpaikankammoisen jaloista.




Koska kuitenkin halusin tietää, miltä ihan ylhäältä katsottuna näyttää, annoin puhelimeni miehen matkaan ja pyysin ottamaan muutaman kuvan tornin huipulta.

No, ukkeli teki työtä käskettyä ja tässä tulos:


Unohdin kertoa, että puhelimessa on etukamera toisin kuin ukkelin omassa näppäinmallissa, 
jolla on tottunut ottamaan selfiet summamutikassa. 




Lisäksi oli pari selfietä, joissa kasvot olivat osuneet ruutuun, mutta oli joukossa näitä onnistuineitakin kuvia hulppeista Sibeliuksen sielunmaisemista









Ennen kotiinlähtöä ajeltiin vielä edellisen päivän peliseurana olleen italialaismiehen kehotuksesta kurkkaamaan lähiseudulla Vanajaveden rannalla sijaitseva Petäys Resort-niminen lomapaikka, joka olikin sijainniltaan todella, todella kaunis. Voin vaan kuvitella, miltä henkilökunnan kuvailema edellisillan auringonlasku tyynellä järvellä on näyttänyt.

Sinällään hassua, että tarvittiin italialainen kertomaan paikasta, joka on meitä suht lähellä, mutta josta ei tiedetty mitään.






Siinäpä ne parin ensimmäisen lomaviikon tavallisuudesta poikkeavat tekemiset ja menemiset sitten olikin. Muuten en tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Enkä edes yrittänyt, vaan päätin, että nyt en stressaa siitä, vaikka lojuisin koko päivän terassin sohvalla evääni liikauttamatta. No, oikeasti en ihan tuohon pysty, mutta jotakuinkin noin päivät kuitenkin kului. Tai jotenkin muuten. En vaan muista enää miten.

Lopulta päästiin kuitenkin sille meidän yhteiselle varsinaiselle lomalle, jonka mahdollistamiseen tarvittiin tänä vuonna peräti 5 eri miestä, että saatiin raavittua kasaan tuuraajat miehelle pariksi arkiviikoksi ja kolmeksi lauantaiksi. Yhtenä apuun tulleista meidän oma kuopus, joka uhrasi omasta ensimmäisestä oikeasta kolmen viikon kesälomastaan viikon siihen, että me päästään reissuun. Sanoi, että "Kyllä mää voin ihan hyvin tuurata, kun tiedän, kuinka tärkeä se Vuokatin loma teille on". Ihana poika, joka samalla piti huolta kodista meidän poissaollessa.

Mutta nyt tässä käy kyllä niin, että Vuokatti on jätettävä sikseen ja palattava sinne myöhemmin. Ei riitä nyt äkkiseltään turnauskestävyys sen enempää kirjoittamiseen kuin kuvienkaan setvimiseen, koska pelkästään auringonlaskuja on sen tuhannen lähes samoilta jalansijoilta kuvattuna. Järki lähtee, kun niitten kanssa puljaa ja koittaa päättää, onko joku toinen kenties vähän nätimpi kuin joku muu..





Sillävälin arki täällä alkaa jo rullata vähän paremmin kuin aluksi. Vaikka mieli töihin palatessa oli rauhallinen ja ahdistukseton, tuntui, että ensimmäinen työviikko kesti ainakin kuukauden. Tai oikeastaan jo parin ensimmäisen tunnin jälkeen oli pakko tarkistaa, onko kelloni pysähtynyt..
Nyt siinä viisarit taas jo liikkuu.

Ihan ongelmitta ei kaikki kuitenkaan ole sujunut sen enempää lomalla kuin sen jälkeenkään, vaan olen saanut riesakseni varsin harmillisen vaivan, joka tekee nukkumisesta, pitkään istumisesta ja kaikesta ylöspäin kiipeämisestä kivuliasta (sikäli hankalaa, että työni on istumatyötä ja jokaiseen työpäivääni kuuluu sen lisäksi minimissään reilut 300 porrasta). Mutta ei siitäkään nyt sen enempää. Diagnoosi on saatu ja sen kanssa nyt sitten edetään ja eletään. Fiilistelen mieluummin näitä tänne lataamiani kuvia, joista tulee kivoja muistoja.

Iloista mieltä ja kuulumisiin!

54 kommenttia:

  1. Kiitos kuvista ja tarinasta:) Vähän on jo odotettukin niitä;) Tuttuja paikkojakin näkyi olevan, kyllä kotimaassa on paljon kaunista kun vaan osaa katsoa sillä silmällä. Siis minä ainakin tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma :).

      Ja sanopa muuta. Kyllä Suomi vaan on kaunis maa. En yhtään ihmettele, että turisteja piisaa.

      Mukavaa loppukesäistä viikonloppua! Ei sillä, etteikö saisi syksykin jo tulla, mutta vielä ei tunnu siltä.

      Poista
  2. Kiva lukea kuulumisiasi. Jo oli aikakin. Vaikuttaa siltä, että sinulla on ollu ihana loma. Kyllä kaikilla pitäisi olla pakollinen neljän viikon kesäloma ( myös miehelläsi). Taas niin upeita kuvia, joissa sielu lepää. Niitä voi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Hyvää myöhäiskesää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari <3. Oli aikakin tosiaan, kun meinasi tulla jo pari kuukautta poissaoloa täyteen ja alkoi tuntua siltä, että kääk, olen ihan vieraantunut tästä omasta pikku blogistani ja sitä en todellakaan halua, kun on tärkeä henkireikä kumminkin.

      Loman jälkimmäinen puolisko ei mennyt kivun ja kelien puolesta kovin hyvin, mutta kameraan onneksi tallentui niitä parhaita ja kauniita hetkiä, joihin on kiva palata ja joiden ulkopuolelta aika kultaa muistot niinkuin onneksi käy :).

      Lämmintä loppukesän viikonloppua Mari <3

      Poista
  3. Mahtavaa kun olet takaisin! (paitsi loman loppuminen on tietysti aina vähän tylsääkin)

    Hienolta, rentouttavalta ja akkuja lataavalta tuo teidän lomanne vaikuttaa, upea kädenojennus nuorukaiselta tulla lomittamaan että pääsitte yhdessä rentoutumaan!
    Ja kauniita kuvia, todellista silmänruokaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kun kommentoit Marika, kiitos siitä <3.

      Ensimmäiset päivät töissä meni kyllä kuin sillä kuuluisalla täillä tervassa ja pelkäsin jo, ettei siitä muuksi muutu, mutta nyt kun on kohta pari viikkoa takana, ei enää oikein muuta muistakaan tehneensä. Ja siksi on kiva, että tallentui puhelimeen ja kameraan kuitenkin noita loman kauneimpia hetkiä, joihin voi palata ja tavallaan kelata ne mielessään uudelleen.

      Oltiin kyllä tosi kiitollisia pojalle, kun tosiaan uhrasi kolmasosan omasta erittäin ansaitusta lomastaan ja lähti kylmiltään tuuraamaan. Stressasin ihan hulluna, kuinka viikko menee, ja niin oli stressannut ennen ekaa aamua (kello soi 4.45) poikakin, mutta ei tiettykään kertonut siitä mulle, vaan vakuutti, että hyvin menee. Ja onneksi menikin, mutta kyllähän mua suretti, että jäi hältä kunnon loma väliin, kun kuitenkin tekee pidempää päivää kuin meistä miehen kanssa kumpikaan. (Sori nyt kun tätä näin pitkästi selostan, mutta tiedän, että ymmärrät).

      Kivut ja kylmyys vähän (paljon) verotti jälkimmäistä lomanpuoliskoa, mutta onneksi oli niitä kauniita auringonlaskuja ja muutakin hyvää, joihin on kiva palata ja unohtaa muu.

      Ja mun täytyy nyt tunnustaa sellainenkin, että luin varmaan kaikki sun Maltapostaukset ja monesti oli jo sormet näppäimillä, että kommentoin, mutta mulla on ollut jotenkin nyt niin joku ihme lukko päällä, etten osannut edes sitä.

      Hyvää loppukesäistä viikonloppua <3

      Poista
  4. Ihanaa kun sinulla vihdoin oli mahdollisuus sellaiseen lomaan jota suurin osa meistä muista pitää itsestäänselvyytenä.
    Kauniita maisemia olette nähneet ja kuvat ovat hienoja.
    Mekin käytiin kolmen päivän pikkuvierailulla Helsingissä ja niin kuin sinäkin toteat niin koko kaupungin näkemiseen ei ihan lyhyt aika riitä. Voisin matkustaa sinne vaikka heti uudestaan.
    Mukavaa tulevaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Enäää en vähempään tyydy, koska kyllä se vaan oli niin kiva, että tosiaan pystyi sen enempää stressaamatta myös olemaan tekemättä mitään, kun tiesi, että vielä on lomaa jäljellä, eikä tarvi heti alusta asti panikoida, että kohta se loppuu, enkä ole vielä ehtinyt tehdä mitään...

      Kuvia on puhelimen muisti pullollaan ja oikeassa kamerassa lisää, mikä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia, koska johtaa justiin siihen pähkäilyyn, että kuinka monta kuvaa esim tänne on jo liikaa ja mikä kuvista on omasta mielestäni ehkä enemmän julkaisun arvoinen kuin joku toinen.. Huuuh. Välillä tosiaan järki lähtee. Mutta ihana kuitenkin, että niitä kuvia on muistoina, joihin palata ja unohtaa kaikki kivut ja kylmyys niiden ulkopuolelta.

      Totta. Helsinkiin pitäisi mennä pidemmäksi aikaa, mutta jotenkin se tuntuu hassulta, kun on kuitenkin tavallaan niin lähellä (teiltä ei tosin niinkään) ja niin itsestäänselvä, vaikka oikeasti onkin mulle nykyääne enemmän vieras kuin tuttu.

      Kiitos samoin, mukavaa ja toivottavasti lämmintä loppukesän viikonloppua Kristiina <3

      Poista
  5. Onpa kivan kuuloinen loma ja tosi hienoa, että pääsitte miehen kanssa sinne Vuokattiinkin. Vähän kävi nuo tornista otetut kuvat huippaamaan tätäkin korkeanpaikankammosta kärsivää.
    Voihan vaiva, toivottavasti se on parannettavissa olevaa sorttia!
    Ihanaa iltaa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kuvien kanssa puljatessa meinaa tosiaan välillä lähteä järki, niin kiva, että niitä kuitenkin tuli otettua, että voi palata mielessään jälkikäteen niihin loman kauneimpiin ja kivoimpiin hetkiin ja unohtaa muu. Niinkuin nyt vaikkapa se kipu, joka tosin vaivaa nytkin, mutta kyllä siitä ennemmin tai myöhemmin pääsee käsittääkseni onneksi eroon.

      Yritin ihan tosissani kiivetä sinne Aulangon torniin, mutta puoliväliin jäi mun matka ja sieltä sitten kurkistelin tukevien kiviseinien aukoista ulos sillävälin, kun ukkeli kiipesi ottamaan niitä summamutikka-selfieitä (viimeksi kun annoin hälle puhelimen Torronsuolla, jonka näkötorniin en myöskään uskaltanut kiivetä, oli ottanut siellä enimmäkseen kuvia paikallolleista naisista :D).

      Kiitos Outi viestistä ja rentouttavaa viikonloppua <3

      Poista
  6. Kiva, että oot täällä. Ja hei, ei tän tarvitse niin hiottua olla, vähä ja pienikin käy hyvin <3
    Lomahommelit kuulosti mukavilta ja hatunnosto nuorellemiehelle, joka tuli jeesimään, hieno poika! Yrittäjäsuvun kakarana on muistissa, ettei asiat olleet aina ollenkaan niin yksinkertaisia kuin "tavan duunarille". Ymmärrän hyvin!
    Kauniita paikkoja ja kauniita kuvia. Aulanko on ihana <3
    Oikeasti oli mukava kuulla Annukkatyttösestä taas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Helmis <3. Ja joo, mitään ihmeellistä en ikinä edes kuvittele saavani aikaiseksi, mutta jotenkin menin nyt lukkoon sen oman kuvapaljouteni kanssa, kun en ole vieläkään oppinut, että ei tarvi kymmeniä kuvia räpsiä samalta seisomalta, vaan vähempikin riittää, ettei joudu pulaan sen puljaamisen kanssa myöhemmin. Mutta sitten kun sitä lumoutuu jostain omasta mielestä hienosta näkymästä, niin kaikki muu unohtuu :).

      Ja todellakin, ihana poika <3. Mua hermostutti ihan hirveästi, miten pärjää, kun ihan kylmiltään lähti hommaan, mutta hienostihan se meni. Oli lähettänyt ukkelin kautta terveisiä, että "Sano äidille, että voi nukkua rauhassa, täällä kyllä pärjätään". Mulla itselle sanoi, kun tultiin kotiin, että "No olihan siinä aika suuri muutos, kun edellisviikolla olin vielä lomalla ja asuin siinä mun pikku yksiössä ja sitten yhtäkkiä muutinkin omakotitaloon ja kello soi joka aamu 4.45". No niinpä :). Ei tullut mieleenkään puolikkaalla sanallakaan kysyä, muistiko kastella mun muutamaa typerää kukkasta ja yrttiä, koska niillä ei ollut mitään merkitystä siinä kokonaisuudessa, jonka hanskasi meidän poissaollessa.

      Aulanko todellakin on kaunis paikka. Vissiin ne vanhat tammet ja lehmukset ja mitkälie tekee siitä jotenkin spesiaalin. Ja järvet ja kaikki.

      Kiitos ymmärryksestä ja muutenkin kivasta viestistä ja ihanaa viikonloppua teille sinne kauniille maaseudulle <3

      Poista
  7. Kiva lukea taas sun ihania juttuja <3 Tuli ihan lomafiilis näitä lukiessa - eli tämän jälkeen pitää tehdä ryhtiliike, että jaksaa painaa vielä iltapäivään saakka töitä :D

    Aulanko on tosi ihana ja sinne olisi taas kiva mennä köllimään ja nauttimaan luonnosta. Pari vuotta oltiin siellä perheen kanssa ja tykättiin kovasti. Tuli mieleen, että ruskan aikaan nuo maisemat ovat varmaan ihan mielettömät!

    Aurinkoa ja iloa viikonloppuun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sisteri <3.

      Ja äläpä kuule muuta. Tekis itsekin mieli palata takaisin noihin kuvien paikkoihin ja silloisiin fiiliksiin. Kuin myös kaikkiin niihin auringonlaskuihin, jotka vielä odottaa puljaamista kännykän ja kameran muistissa. Hirmu savotta, mutta kiva kuitenkin, kun tuli otettua talteen, vaikka oliskin voinut jo siinä kuvatessa karsia semmoiset 90%...

      Aulanko on kyllä kiva ja kaunis, ja lähelläkin. Ja Everstin golfkentän ravintolassa on aina hyvät ja edulliset lounaat seisovasta pöydästä. Voi käydä kuka vaan syömässä siellä, ja todisteena hyvästä ja runsaasta ja järkihintaisesta tarjonnasta on se, että syömässä on poikkeuksetta aina ollut ainakin pöydällinen poliiseja (Nuoria ja komeita :D, vinkvink. Ja mun ukkeli oli tietty mennyt kertomaan tän heille sanomalla, että "Vaimo haluaa aina tänne syömään, kun täällä on samalla silmänruokaa :D". Oisin voinut vajota tarjottimen alle...)

      Toivotaan, että viikonloput hyvät sääennusteet pitää paikkansa. Ohjelmassa kun on kaksipäiväiset seuranmestaruuskisat, joihin ilmoittauduin, vaikka ei ole yhtään varmaa, kestääkö toi mun hitsin jännetulehdus sitä :(.

      Rentouttavaa ja lämmintä hyvänmielen viikonloppua Tuulantei <3

      Poista
  8. Upeita maisemia ja tunnelmia. Ja täytyy tunnustaa, että piti googlettaa Aulanko - sen verran tietämätön olen :) Tuo Naantalin majoitus omalla partsilla näytti houkuttelevalta myös.
    Mukavaa, että olet päässyt lomailemaan. Loma on lomaa kivunkin kanssa - sen on vaan itsekin oppinut joten kuten hyväksymään, vaikka se tuntuukin epäreilulta eniten juuri lomalla. Tsemppiä!
    Peukut myös pojalle, joka ilmiselvästi rakastaa vanhempiaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsiläinen. Ei tullut mulle mieleen mainita Hämeenlinnaa Aulangon yhteydessä, kun on itselle niin tuttu paikka, etten hoksannut, ettei tokikaan voi olla yhtä tuttu kaikille. Mutta onneksi löysit.

      Ja se on totta, että jos kerran pitää olla kipuja niinkuin nyt on, ja aina välillä muulloinkin, niin mieluummin niitten kanssa on lomalla kuin töissä. Nyt on heti paljon hankalampaa, kun tosiaan pitää selvitä ne kaikki portaat ja paikallaanistumiset. Mutta luotan siihen, että jonain päivänä pääsen tästä kivusta eroon nyt kun siihen on diagnoosi, että tietää, mitä pitää tehdä ja mitä taas ei.

      Kiitos kauniista sanoista pojan suhteen <3. Vaikka sitä on jo neljännesvuosisadan tehnyt aika paljon asioita lastensa eteen, niin kyllä se vaan silti jotenkin niin pakahduttavan hienolta tuntuu, että saa nyt näin hienoja juttuja "takaisinpäin" ihan pyytettömästi. "Me ollaan kato perhe ja perheessä kaikki auttaa vuorotellen toisiaan" sanoi poika. No niinpä <3

      Kiitos viestistä Celia ja kaunista loppukesän viikonloppua <3

      Poista
  9. Nyt ei kyllä ole tiedossa mitään kauhean säkenöivää kommentointia, kuten varmaan tajuat luettuasi mun blogikirjoituksen. Kunhan vaan halusin tulla sanomaan, että ihan mahtavaa että olet palannut ja niin upeita kuvia taas (varsinkin toi kainalokuva :D)! Vaikka tiesin, ettet kirjoita lomalla, niin silti sitkeästi kävin joka päivä katsomassa, että josko kuitenkin... Ja sitten kun se kirjoitus vihdoinkin tuli, niin olin ihan että ihanaa, ihan kuin ois kotiin tullut <3

    Mutta nyt mä lähden syömään ja sitten kaadun sänkyyn. Ei oikeesti tällä hetkellä järki juokse lainkaan. Palataan myöhemmin jonkun järjen kanssa. Pus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heihoi Emma :).

      Ei kuule säkenöi täälläkään päässä (kipeässä lonkassa sitäkin enemmän), joten ihan yhtä tasokasta seuraa ollaan toisillemme :).

      Maanantai ei myöskään kuulu varsinaisiin suosikkiviikonpäiviini, mutta ylihuomenna on onneksi jo keskiviikko ja silloin voi jo iloita siitä, että ylihuomenna on perjantai, joten se on ihan kohtsillään tämäkin viikko pulkassa, kun vähän harppoo...

      Kiva, kun kävit kurkkimassa vaikka piileskelinkin. Ihan oikeasti tuli ekaa kertaa sellainen joku pakokauhu, kun yritin palata tänne takaisin, mutta jotenkin jäädyin. Onneksi se tunne meni ohi.

      Hyviä haukia tähän uuteen viikkoon Emma <3

      Poista
  10. Hitsi taas kauniita kuvia ja maisemia. Vähän aikaa mullakin kesti hiffata että ai niin Aulanko on Hämeenlinnassa, kerran olen tainnut käydä joskus vuosia sitten jossain työjutussa päiväseltään. Pitäisi ehkä vähän orientoitua tähän kotimaanmatkailuun lähiseudulle kun ei oikein pitkälle päästä tältä lemmikkilaumalta äkkiseltään... Ja toinen hitsi sille että olipa Uspenskin katedraali kaunis sisältä, kauniimpi kuin muistin. En tiennyt että se on auki yleisölle nykyään, kerran on tullut käytyä jossain Pääsiäismessussa vuosia sitten.
    Toivottavasti siellä alkaa jo kivut vähän hellittämään, lomalla tai töissä, kipu on ikävä seuralainen. Sitkeästi olet kiipeillyt ja pelannut. Oisko tää se kuulu suomalainen sisu? Hassua kun en ole Helsingin keskustassa moneen vuoteen käynyt nähdä tuo maailmanpyörä tai mikä lienee... Koitin kurkistella että oliko se vanha Tulli- ja pakkahuone joka näkyi siinä takana, siellä olin töissä hetken aikaa melkein 30 vuotta sitten. Nykypolvi tuskin tietääkään että siellä oli silloin Helsingin kaupungin omistaman firman toimistotiloja... Kiva kun tulit takaisin, mun piti jo aiemmin sanoa taas noista sun ihanista lähikuvista, joita kävin kesällä tuijottamassa että ihmevehje se sun makrolinssi!! Parempi kuin monessa kamerassa. Omat työt alkoi pari viikkoa sitten ja eka viikko tuntui ihan tervalta, nyt jo sujuu paremmin. Joskin unirytmi on vieläkin hakusessa ja sekaisin.
    Hyvä kun vihdoin pääsitte miehenkin kanssa odotetulle yhteislomalla! Täällä ainakin tuntuu että pitäisi jotenkin poiketa tavallisesta arjesta, mutta meillä oli vähän turhan arkinen lomakin, autokin päätti hajota taas kesken kaiken... vietä siinä sitten yhteistä lomaa. Vaikka kai se on lomaa sekin kun istuu yömyöhään tien pielessä odottamassa hinuria. Ylläriloma??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari <3. Ja pakko oli käydä lisäämässä Hämeenlinna Aulangon yhteyteen, kun en pöllö tosiaan tajunnut, että eihän se voi mitenkään olla kaikille itsestäänselvää :).
      Siellä Aulangon Scandicissa muuten oli ihmisillä paljon koiria ja muita lemmikkejä mukana. Ymmärsin, että lemmikillisille oli varattu joku oma kerros tai siipi tai jotain, koska kaikki näyttivät kävelevän samaa käytävää pitkin. Mutta voisin kuvitella, että ehkei sitä kumminkaan kaikkein mieluiten lähde koirien kanssa hotellihuoneeseen lomailemaan. Voi käydä nurkat vähän ahtaanoloiseksi :).

      Katedraali oli tosiaan ihan täpösen täynnä lähinnä aasialaisia turisteja. Toki se keskilattia oli aidattu niin, ettei ihan jokapaikkaan päässyt tunkeilemaan, mutta vähän kyllä mietitytti se, että siellä sai kuvata tosta vaan.

      Kipu ailahtelee, mutta ei ole tällä hetkellä niin paha ollenkaan kuin lomalla, kun en enää pystynyt kävelemään edes ylämäkeen kentällä ilman viiltävää kipua lonkassa. Buranaa ja jäitä kuluu ja tänään olen menossa fysioterapeutille saamaan ohjeistusta vahvistaviin harjoitteisiin, joiden avulla ehkä jonain päivänä helpottaa. Jahka kysessä oleva jännetulehdus ensin laantuu.

      Valitettavasti en osaa sanoa maailmanpyörän taustalla olevista rakennuksista mitään, kun en tunne Helsinkiä ollenkaan niin hyvin :).

      Kiitos kuvakehuista ja muutenkin kivasta viestistä Sari ja mukavia loppukesän päiviä <3. Hinurin odottelu ei ehkä kuulu niihin kaikkein toivotuimpiin yllärilomiin, vaikka arjesta poikkeaakin.. :)

      Poista
  11. Nyt on ollut hyvä nollaava loma, jos ei maanantaina töihinpaluu ahdistanut. <3

    Oi tuota vanhempaa rouvaa, mutta wow mikä asenne, vaikka onkin alzheimet, toki sairaus ei ole vielä vienyt, mutta siltikin, jos ajattelen anoppia, anoppi luovutti jotenkin heti ja sairaus on vienyt niin täysin.

    Upeita maisemia ja ihania lomatunnelmia, kiitos kun jaoit meidän kanssa. Itsekin olen miettinyt välillä, että on ne hyvä, että jotkut muistot on blogissa muistissa, jos itse jonain päivänä unohdan mitä on tullut milloinkin tehtyä. Tosin nämä vuodet sekoittuu jo ja mikä tapahtui minäkin kesänä tai jouluna.

    Mukavaa elokuun jatkoa Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ahdistus alkoi vasta parin ekan työtunnin jälkeen, kun tuntui, että päivä ei lopu ikinä :). Mutta nyt jo menee ihan normirutiinilla, kun on kolmas maanantai jo meneillään.

      Vanha rouva tosiaan vähän säikäytti kertomallaan siinä kierroksen alussa, kun ei ole kokemusta, miten mahdollisiin "törppöilyihin" pitää suhtautua, mutta huoli oli onneksi turhaa ja rouva oli itseasiassa ihailtavan tilanneälyinen ja huumorintajuinen. Sanoi mm. että "Kiva kun saatiin näin mukavaa peliseuraa. Siinä nimittäin on usein vitsit vähissä, kun miehen kanssa kaksin pelataan" :).

      Kiitos viestistä Tiia, leppoisan lämmintä loppukuuta ja tsemppiä syyskuussa alkavaan jumppailuun <3.

      Poista
  12. Tervetuloa lomalta
    itse vietän nyt viimeistä viikkoa (kolme viikkoa - ja yksi viikko oli heinäkuussa). Flunssakin iski viime viikolla eli nyt on "tekosyy" sille ettei kerkeä suunnittelemiaan asioita tehdä. Kivusta sen verran että itsellä on pari vuotta sitten diagnosoitu alkava lonkan nivelrikko. Siitä ei luultavasti pääse ilman leikkausta eroon. Tänä kesänä en ole paljonkaan pystynyt kävelylenkkejä tekemään kuin erittäin hitaalla tempolla ja paljon taukoja - keskiviikkona siskon kanssa lähdössä päiväksi Tallinnaan - eipä kiivetä enää Olavisten torniin... no jos jalat ei kestä, niin sitten taksilla

    Mutta kesää on vielä jäljellä :) Olen kuitenkin yrittänyt nauttia tästä kesästä - muutama kesäteatteri ja muita tapahtumia yms

    Sulle Annukka <3 hyviä ilmoja ja elokuun seesteisiä iltoja
    terv. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan kesäisen kelin sait viimeiseen lomaviikkoon. Toivottavasti se karkottaa tyhmän lomaflunssan.

      Ja voihan nivelrikko sentään. Taitaa moinen riesa iskeä itse kullekin ennemmin tai myöhemmin :(. Liikkuminen on tärkeää, vaikka särkeekin, mutta eihän se todellakaan yhtä kivaa ole. Ja jos niitä portaita ei kertakaikkiaan pysty ilman tuskaa kiipeämään (mulla oli lomalla sellainen vaihe), niin ihan viimeiseen asti ei kuitenkaan pidä sinnitellä, vaikka olisi kuinka sisukas. Se on mulle vähän vaikeaa hyväksyä, mutta lomalla oli jo pakko. Nyt on jo paljon paremmin asiat.

      Kivaa Tallinnan reissua, lomaviikkoa ja elokuun viimeisiä päiviä Hanna <3

      Poista
  13. Olipa kiva päästä kurkistamaan lomakuviinne! Aulanko on meillä jokakesäinen retkikohde. Hotelli alueineen ei ole tuttu, kun pyörähdämme päiväseltään Hämeenlinnassa. Eilenkin kaupunki näyttäytyi kesäisenä ja kivana. Onko Tiirinkosken tehdas sinulle tuttu kohde? Sieltä saa herkullisia täytettyjä vohveleita. Kreikkalainen fetavohveli on minun suosikkini, kuinkas sattuikaan.
    Tuo kuva sinusta on upea. Olet kuvauksellinen, vaikka muuta väität!
    Kesäkohteita on Suomi pullollaan. Alkukesän telttaretkellä harmitti, kun petyin Ruissalon hotelliin. Olisi pitänyt mennä Naantalin leirintäalueelle mieluummin, kun teltassa uni maittaa paljon paremmin kuin oudossa sängyssä.
    Tällekin viikolla on luvassa kivoja kelejä eli nautiskellaan syyskesän säistä.
    Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylpylähotelli on jo vähän aikansa elänyt, mutta sijainti Aulangon puistoalueella järven rannalla on ihan super. Ja meidän kannalta kätveä, kun golfkentät on siinä ihan pallonheiton matkan päässä.

      Piti oikein miettiä, olenko koskaan käynyt paljon kehutulla Tiirinkosken tehtaalla, mutta tulin siihen tulokseen, että en, vaikka siltä tuntuukin, kun olen sieltä paljon kuvia nähnyt.
      Oliskohan se olevinaan jotenkin sivussa niin, etten ole sinne koskaan päätynyt vai mikä siinä on, en tiedä. Sensijaan satuttiin ihan sattumalta Petäyksen käynniltä palatessamme Metsänkylän Navetan ja Domus Classican kulmille ja pakkohan ne oli käydä katsomassa, kun on niin monissa Huvila&Huussi- ohjelmissa ja muissa nähty :). Varmasti on melkoisia aarreaittoja sen sortin rakennustyylin ja -tarvikkeiden ystäville, mutta itse tyydyttiin vaan kiertelemään ja katselemaan. Ihan supernätti ja siisti oli piha-aluekin ja päivä mitä kaunein kesäpäivä, eikä oltu todellakaan ainoat liikkeelle lähteneet, vaan porukkaa oli kuin sitä kuuluisaa pipoa.

      Heh. Kiitos kuvakehuista :). Selkäpuolelta voi joskus onnistua, mutta olisitpa nähnyt ne, joissa oli kasvot kameraan päin ja yritin muka luontevasti poseerata :D. Ei kestänyt päivänvaloa ne. Mutta ihana olis kyllä päästä tuosta kuvauskammosta eroon. Tai siis siitä kuvattavana olemisesta, mutta niinkuin mun lapsuuskuva osoittaa, menin jo silloin kaikkein mieluiten kameraa pakoon.

      Me ollaan oltu Ruissalon kylpylässä yötä aina silloin tällöin. Sielläkin on kaunis ympäristö, mutta huoneissa kesällä ihan turkasen kuuma. Sama kuin Naantalin kylpylähotellissa, jonka hinnat on ihan jäätäviä verrattuna huoneiden tasoon (en tosin ole niitä uusittuja testannut), mutta vissiin sitä sitten voi pyytää ihan mitä hintaa vaan, kun kävijöitä riittää jokatapauksessa.

      Kiva kun kävit jättämässä viestiä Tuija, ja todellakin, nautitaan näistä loppukesän-alkusyksyn ihanista keleistä niinkauan kuin niitä piisaa <3

      Poista
  14. Kauniita kuvia ja hyvää tunnelmaa. Eipäs törmätty Hesas. Ja hei, tervetuloa arki, eiks oo kiva, kun on ne rutiinit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks :). No sepä se oliskin ollut iloinen sattuma, jos oltaisiin törmätty. Ollaan kumminkin sen verran tuttuja jo niin pitkältä ajalta, että en melkein usko, ettei olla koskaan oikeasti tavattu. Ja sitäkin mietin välillä, että jos yhtäkkiä tavattaisiinkin, osaisinko olla oma itseni vai menisinkö lukkoon ja siinä sitä sitten änkyttäisin jotain "On ilmoja pidellyt.."-kliseitä. No en usko.

      Mulla ei oikein ole vielä ehtinyt olla mitään sen kummempia rutiineja. Paitsi että tietty töihin pitää lähteä silloin kun pitää ja sillai, mutta kotona on kaikki ihan mitenkuten, eikä ole vielä tullut mitään syksyistä sisustelu- eikä järjestelyfiilistä (syytä olis kyllä...). Pelailen vaan, kun kelejä kerran piisaa ja illat istuskelen terassilla ihmettelemässä. Kotona siis.

      Iloista loppukesää ja toivottavasti Rentolan ovi alkaa käydä tiuhaan :)

      Poista
  15. Voi ihana mitä maisemia teillä ollut, tässähän pääsi ihan itsekin lomalle kun näitä katseli! Aulanko on kyllä todella kaunis paikka, jotenkin sitä ei koskaan ajattele kohteena, muka jotenkin liian lähellä pääkaupunkiseutua vaikka sehän olisi siis täydellinen yhden päivän reissun kohde.

    Tsemppiä arjen rutiinien kanssa, kyllä ne sioeltä löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aulangolle on myös meiltä niin lyhyt matka, että ei sinne tulis varmastikaan muuten yöpymään lähdettyä (koska tuntuu, että ollaan melkein kotona), ellei siellä olis niin kivaa golfkenttää (jossa saa hyvää ruokaa edullisesti :D).

      Nyt on kolme viikkoa arkea jo takana, eikä oikein muuta muistakaan. En tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia, mutta onneksi on näitä lomakuvia sentään tallessa, niin voi palata niitten kautta takaisin loman parhaisiin päiviin. Ja vielä on ne tuhannen auringonlaskukuvaa odottamassa perkaamista :).

      Kivaa viikonloppua Satu!

      Poista
  16. Ihania kuvia ja tunnelmia. Kesä <3

    Aulako on mun sydäntä lähellä. Mummola oli siellä, ja lapsena juoksentelin paljon Vanajveden rannoilla. Niin kaunis paikka.

    Tsemppiä arkeen ja silmäpusseille kaikille meille arjen sankareille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisiä mummolamuistoja <3. Eikähän sitä oikein muuta tullut tosiaan kesällä (silloin kuuluisaan ennenvanhaan) tehtyäkään kuin uitua järvessä niin että huulet oli lopulta sinisinä ja korvia vihloi. (Olen muuten miettinyt, että kuinkahan monta korvatulehdusta sitä on tullut tietämättään sairastettua, kun ei semmoisiin kukaan niihin aikoihin kiinnittänyt huomiota).

      Arkea on nyt takana kolme viikkoa, mutta loman aikana hankinut silmäpussit seuraa edelleen mukana :D. Ja kaikki muu ylimääräinen, mutta just nyt en jaksa sellasia miettiä. Ehtii syksymmälläkin.

      Kivaa viikendiä Taru <3

      Poista
  17. Ihania lomakuvia! Vaikka mitä sitä ehtiikin aina kesällä. Ja lomalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollapa koko kesä lomaa <3. Kaikilla. Ja palkallista tietty :)

      Poista
    2. No sellanen vielä, että en pääse enää lukemaan sun blogia :(.

      Poista
    3. No joo.. ei kukaan muukaan. Suljin blogin tossa joitain viikkoja sitten. Alkoi jotenkin harmittaa, kun vuorovaikutusta ei ollut enää nimeksikään. Olit melkein ainut joka enää kommentoi. Lukijoita kävi toki vielä jonkin verran, mutta olisin niin toivonut, että joku joskus sanoisi jotain. Tuntui jotenkin hassulta kirjoitella tietämättä yhtään, kuka ruudun takana on. Ja siis, sehän on toki blogeissa pelin henki, mutta kyllä ennen, kun vaihdettiin enemmän sanoja kommenttilkentässä, oli ihan eri fiilis.

      Oon kirjoitellut edelleen itelleni. Oon kyllä miettinyt, oliko sulkeminen oikea vaihtoehto, mutta mutta..aika näyttää.

      Poista
    4. Vähä tuli semmonen simppailufiiliskin... että en varmaan sitte kerro minäkään mitään, kun ei kukaan muukaan :D :D

      Poista
    5. No voi kurja :(. Toivottavasti vielä tuut toisiin ajatuksiin, koska tykkäsin niin lukea. Paitsi että kesän pysyttelin ihan tietoisesti pois täältä kokonaan.

      Hankaluutta näin lukijan näkövinkkelistä se suljettu blogi toi siinä mielessä, että ei tullut enää lukulistalle ollenkaan näkyviin, vaan piti muistaa käydä erikseen katsomassa ja mun on nyt pakko tunnustaa, että aina en muistanut oikein sitä blogin .blogspot-osoitetta (joo, oon vanha ja vissiin dementiakin jo kohta iskee..) ja kävin googlailemassa sillä life 2.0-osoitteella, niin aina sitten päädyin linkillä sinne, missä luki, että "sinua ei ehkä ole kutsuttu..." tai jotain. Ja se teki niistä käynneistä vähän haastavaa. Että voi olla samasta kyse muillakin, vaikka en tällä nyt mitään haluakaan selitellä, koska oikeesti en kesän aikana käynyt yhdessäkään blogissa. Ja siis onhan tää todellakin hiipunut koko blogistania ja muuttunut pitkälti pelkiksi kaupallisiksi yhteistöiksi ja vieraantunut ihan vaan oikeasta elämästä, josta ainakin itse tykkään lukea. Että sääli, kun ei taida ikinä ne vanhat hyvät vastavuoroiset ajat enää palata. Meidän ikäpolven aikana ainakaan. Joskus myöhemmin voi taas olla "muotia" tämmönenkin retrohommeli :).

      terkkuja sinne keppistalleille ja ollaan Instassa kuulolla <3

      Poista
    6. Annukka! Ei luovuteta! Kohtaamiset ovat tärkeitä, vaikka harvakseltaankin. ❤️ Tuija

      Poista
    7. No ei toki luovuteta Tuija <3.

      Olen luvannut olla niiden viimeisten joukossa, jotka sammuttaa blogistaniasta valot.. :). Toivottavasti sitä päivää ei tule, vaan saadaan pitää lyhdyt palamassa.

      Poista
    8. Joo, suljettu blogi ei ollut munkaan mielestä paras vaihtoehto. En meinaa löytää nyt sitä itelle passelinta tapaa tehdä näitä juttuja. Haluaisin olla piilossa, mutta kuitenkin esillä. Hirveen helppoo hei :D

      Poista
    9. Ymmärrän hyvin, koska vähän samat ajatukset täällä :). Tykkään kirjoitella, mutta silti aina jännitän, että eksyy joku "vääränlainen" ihminen lukemaan. Ei oo aina heeppoo.

      Poista
  18. Loistavia tunnelmakuvia kesältä. Nyt ihan heräsi kiinnostus käydä Aulangolla. Ei ole tullut koskaan käytyä. Suomessa on kyllä niin paljon kivaa nähtävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohhoh. Aulangon mentävä aukko on kyllä korjattava :). Siellä on niin nättiä. Ja tornilta näkyvän järven ympäri kiertää vaihtelevassa maastossa luontopolku, jota on kovasti kehuttu kauniiksi, mutta meiltä se on jäänyt testaamatta, kun ollaan talsittu vaan läheisellä golfkentällä. Joku päivä pitää tilanne korjata.

      Poista
  19. kutsuuko Habitare - kiitelty ;) sateen sattuessa sateessa - tänään joka tapauksessa menossa, ennenkuin blogeissa näkee koko kattauksen eli itsellekin omakohtaisia kokemuksia ja ennenkaikkea fiilistelyä kauniiden asioiden keskellä livenä...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin eilen Habitaressa ihan tuoreeltaan justiin samoista syistä (ennenkuin tulee joka tuutista kuvaa..). Tykkäsin ihan tosi paljon, kun oli puuta ja luonnonmateriaaleja ja muutenkin jotenkin rauhallinen yleisilme, vaikka porukkaa oli eilenkin heti aamupäivästä ruuhkaksi asti. Vähän kuvittelin, että ei olisi ollut, mutta se oli harhaluulo se.

      Instagramin stoori-osioon latailin omia suosikkejani, kun ajattelin, että sieltä ne on helppo skipata, jos on itse menossa, eikä halua nähdä mitään ennakkoon.

      Kivoja fiilistelyjä! Uskon, että tykkäät.

      Poista
  20. Pikkuisen viiveellä täällä kommenttilangoilla taas... Olipa hauskaa lukea omasta lapsuudenkodista Naantalista turistin silmin, vaikka itse asiassa olen yhtä lailla nyt itse turisti, jos sinne joskus tulee mentyä :). Toisaalta en jotenkin "osaa" siinä kaupungissa istuskella ja vaan nauttia näkymistä tai hiljaksiltaan laitureilla soljuvista ihmisistä. Kai se kyky on teinivuosien angsteissa menetetty, heh.

    Luin tuon edellisen vastauksesi Anonyymille: olin kans eilen aamupäivällä Habitaressa. Ei vitsi, kun oltais törmätty!! :)) Ajattelin Habitaren tunnelmasta ihan samaa. Tykkään kyllä niin kovin tämänhetkisestä seesteisestä ja klassisen selkeistä trendeistä.

    Takaisin postaukseesi vielä sen verran, että tuo kuva ja outfit sinusta Löylyssä on tosi upea ja raikas, wow. Olet hyvässä kunnossa selvästikin :).

    Toivottavasti se diagnoosi, minkä sait vaivaasi auttaa saamaan sinut kuntoon ja pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan dääämm! Tiedä vaikka olis eilen ohitettu toisemme hyvinkin läheltä. Pahus. Jos olisin tiennyt, että olet siellä, olisin hoksannut katseella etsiä (tai peräti laittaa viestiä, kun sellainenkin mahdollisuus nykyään on olemassa :)). Nyt vähän (paljon) harmittaa.

      Mulla on joku ihme laiskuusvaihe meneillään. Tästäkin tekstistä on jo taas kohta kuukausi aikaa ja ne jälkimmäisen lomanpuoliskon (käytiin palelemassa Vuokatissa) auringonlaskutkin edelleen kamerassa, vaikka tarkoitus on ollut tänne jotain rustailla. Ja äsken olin jo aikeissa ladata eilen Habitaressa ottamani kuvat tänne, kun ei ainakaan omiin silmiini vielä ruuhkaksi asti ole postauksia messujen tiimoilta tullut näkyviin. Mutta laiskuus kai estää senkin ja jää nekin kuvat johonkin vaan olemaan. Nooo, ei se ole niin justiinsa.

      Ja kiitos vaan kehuista :). Asu on edelleen yksi mun harvoista suosikeista, vaikka molemmat vaatekappaleet onkin jo ties kuinka monia vuosia vanhoja. Mahtuu sentään vielä päälle, mutta samaa ei voi sanoa enää läheskään kaikista muista vaatekaapista löytyvistä vaatekappaleista, kun on kesän kipujaksolla kertänyt melkoiset kahvat vyötärölle. Yäk. Ensimmäistä kertaa olen tilanteessa, että joudun valikoimaan vaatteita sen mukaan, mikä mahtuu tursuamatta päälle. Eli en tällä hetkellä todellakaan ole hyvässä kunnossa, ikävä kyllä. Tuntuu, että kaikki puolen vuoden aikaansaannokset on valuneet hukkaan, mutta tärkeintä just nyt on se, että jännetulehduksen aiheuttama särky alkaa hellittää (kopkop) ja pystyn jo ajoittin öisin nukkumaan vähän pidempiä pätkiä. Ja tekemään fysioterapeutin määräämiä vartalonhallintaharjoitteita vastuskuminauhalla. On muuten yllättävän haastavaa hommaa, vaikka sivusta katsoen liikkeet näyttää lähinnä naurettavan helpoilta. Vähän lohdutti, kun sain tietää, että mun käyttämässä nauhassa on 40 kg:n vastus. Antaa vähän anteeksi sitä, että yhden jalan tai käden liikkeet ei heti lähteneet ihan ykkösellä lentoon, vaan horjutti alkuun :). Mutta nyt muutaman kerran jälkeen menee jo ihan hyvin ja itseasiassa on ihan mielenkiintoista vaihtelua.

      Kiva, kun jätit viestiä! Ollaan kuulolla taas joskus :)

      Poista
    2. No niinpä, däämn. Jos olisin kans tiennyt, että olet siellä, olis jäänyt design-ratkaisujen tarkastelu ohueksi annukanbongausyritysten vuoksi!

      Mulla ihan sama laiskuus juuri nyt blogin suhteen ja kynnys postata nousee, kun tulee taukoa. Joskus tulee inspiraatio kirjoittaa, mutta sitten ei taas ole mitään kuvia... Ja kun ois kuvia, ei jaksa kirjoittaa. Mutta mulla on tähän vaiheeseen hyvä syy ja varmaan jossain vaiheessa (seuraavaksi) siitä kerronkin.

      Kuvastasi ei "tursuilu" kyllä näy, tästä pidän kiinni, mutta itse sen olonsa kyllä tietää. Ja voi, jännetulehdus on hirveä. Mulla on ollut tenniskyynärpää pari kertaa ja kipu on sietämätön. Rasittavan hitaastikin paranee. Mutta kärsivällisyyttä sinne lepoon ja täsmätreeniin, ei se muulla tavalla vaan mene ohi.

      Poista
    3. Sama homma täällä. Kuvia olis, muttei jaksa kirjoittaa. Ja sitten taas toisaalta olis aiheita, joista jaksaisin kirjoittaa, mutten jaksa ottaa kuvia. Pattitilanne :).
      Mielenkiinnolla odotan, mikä sun hyvä syy on. Toivottavasti se kuitenkin on jotain hyvää/sulle mieluisaa, eikä mitään ei-toivottua.

      Ja joo, kuvassa ei vielä tursua, kun se on otettu heinäkuussa. Muutos on tapahtunut näissä parissa kuukaudessa sen jälkeen.

      Mullakin löytyy kokemusta tenniskyynärpäästä (ei kiva) ja heti perään seuranneesta jäätyneestä olkapäästä, joka äityi pahan tulehduksen ja väärien diagnoosien/toimenpiteiden seurauksena kokovartalokipuhelvetiksi, joka pilasi 2,5 vuotta elämästä kokolailla kaikilla osa-alueilla. Nyt mulla on/oli keskimmäisen pakaralihaksen kiinnityskohdan jännetulehdus, joka oireili lonkasta alkaen säärtä pitkin nilkkaan asti ja teki nukkumisesta, kyykkäämisestä, porraskävelystä ja lopulta jopa ihan ylämäkien kävelystä mm. golfkentällä kivuliasta ja lopulta liki mahdotonta. Aloitin silloin lomalla omatoimisesti buranakuurin ja kylmähauteet, joka osoittautui säkällä hyväksi valinnaksi. Loman jälkeen heti kävin ortopedilla, joka antoi tarkan diagnoosin ja määräsi jokatapauksessa sitä Buranaa. Ja rasituksen välttämistä, mutta silti liikettä ja tosiaan niitä vahvistavia vastuskuminauhajuttuja.

      Tänään aion mennä salille ihan noinniinkuin kunnolla rehkimään, mutta jalkojen suhteen otan maltilla.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  21. Kiva lukea ansaitusta lomastasi. Entisenä yrittäjänä tiedän miten vaikeaa on irrottautua , mutta keho ilmoittaa herkästi, jollei välillä huilaa kunnolla.
    Mahtavia kuvia olet ottanut.
    Kuvien kanssa touhuamisessa menee ihan järkyttävästi aikaa. Kun niitä on valtavasti postauksen teko siirtyy minultakin aina vaan eteenpäin.
    Tsemppiä kuntoutukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Hanne ja olipa kiva nähdä täällä "vanha tuttu" :). Antoi toivoa siitä, ettei tämä blogimaailma ihan kokonana ole lakannut olemasta, vaikka välillä siltä tuntuukin. (Enkähän itse todellakaan ole mikään malliesimerkki ahkerasta päivittelijästä, kun tästäkin tekstistä on kohta jo kuukausi..").

      Mies on tosiaan yksinyrittäjä sellaisella alalla, jonka työt on hoidettava sovitusti 6 pv viikossa, joten lomallepääseminen tuottaa aina hankaluuksia, kun pitää löytää luotettava tuuraaja siksi aikaa, eikä ole todellakaan helppo rasti, kun tuntuu, että kaikki "kunnon miehet" on jo vakitöissä ja ne, jotka eivät ole, eivät halua myöskään mitään pätkätöitä, kun "saman saa olemalla kotonakin". Onneksi oma poika pelasti viikon ja toinen nuori kaveri toisen viikon ja siinä välissä sitten vielä kolme muuta lauantait, että päästiin kuin päästiinkin pariksi viikoksi Vuokattiin, joka on meille tärkeä henkireikä.

      Ja sanopa muuta, kuvien kanssa puljaaminen kestää mulla myös. Ei sillä, että niitä käsittelisin, koska sitä en edes hallitse, vaan siksi, että on muka niin vaikea päättää, minkä kuvan valitsee, kun on ottanut sata samoilta jalansijoilta :).

      Kiitos tsempistä, tulehdus on alkanut hellittää. Ja ihanaa syksyä sulle!

      Poista
  22. (Täälläkin yksi samaoireinen, mutta eri diagnoosinen vaivainen, toivottavasti paranet pian!)


    Ihanat kuvat. Aulangolla käytiin kesällä, mutta vaikka torniin kiipesinkin, kaiteen lähelle en! Ihan järkky korkean paikan kammo kun on, niin minkäs teet.

    Hieno kuulla, että kellon viisarit töissä jo liikkuvat. Toivottavasti jatkossakin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin siitä tulehduksestasi ja pystyin niin hyvin samaistumaan kipuun ja siihen, kun kaikkein eniten tuskaa tuottaa istuminen ja makuullaan olo, joiden voisi kuvitella olevan niitä kaikkein helpoimpia, kun "ei tarvi kuin istua tai maata"... Tsemppiä meille molemmille siis <3.

      Mua harmittaa olla näin korkeanpaikankammoinen (ja ahtaan... ja vähän kaiken), kun jää moni hieno paikka näkemättä ja kokematta. Mutta kun ei vaan kertakaikkiaan pysty, kun alkaa jo heti ensimmäisillä portailla vetää suonta sääristä (ja päästä :D), vaikka kuinka päättää voittaa pelkonsa ja kiivetä. Juu ei onnistu.

      Töissä on nyt mennyt loman jälkeen reilu kuukausi aika vaihtelevilla fiiliksillä. Välillä ihan jees ja toisinaan sitten taas ei.

      Toivotaan meille kauniita ja kuulaita syyspäiviä ja mahdollisimman hyvää mieltä. Ollaan kuulolla <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi