Sivut

perjantai 5. heinäkuuta 2019

SIILI SIJAISTOIMITTAJANA


Terkkuja täältä Annukan takapihalta!

Ajattelin ottaa ohjat käsiini, kun se (A) ei näköjään itse saa mitään tekstiä aikaiseksi.




Ajateltiin, että tänä kesänä olis pitkästä aikaa hyvä näyttäytyä, kun huomattiin, että porukka alkoi jo olla vähän huolissaan, että ollaanko me kadottu kokonaan. No ei olla, mutta vähän oli viime kesänä turhan kuumaa ja kuivaa, ja tänä kesänä on vähän ottanut pattiin, tai paremminkin piikkeihin, se pitkäkarvainen kissa, joka koittaa tunkea samalle tontille, eikä oikein tulla keskenämme juttuun.

Muutenkin tää on vähän kummallinen kaupunkipiha, kun kaikenlaista kulkijaa täällä kekkuloi. Resuinen jänis on kaikkein harmittomin tyyppi, kun loikkii menemään ihan omia aikojaan, mutta fasaaneista en oikein tykkää, kun pitää niin kovaa ääntä se kukko. Naiset osaa käyttäytyä fiksummin, eivätkä tee itsestään numeroa. Pikkasen kyllä värikkäämpiä saisivat olla.

Ja ihmettelen niitä kissojakin, että miksei ne pysy omilla pihoillaan, vaan haluavat kaikki aina tulla tänne. Yksi niistä tykkää makoilla erityisesti perheen toisen pojan työauton alla, ja on aina ihan pulassa, kun poika lähtee takaisin pohjoiseen, eikä autoa näy pihassa.




No mutta ei niistä muista sen enempää. Meikäläiset täällä kulkee omia polkujaan pitkän pensasaidan viertä pitkin. Ihan hyvä, että Annukkaa on laiskottanut sen verran, ettei ole viitsinyt kitkeä niitä pensaan alusia kaljuiksi, koska meiltä menis hyvä suoja siinä samalla. Ja paremmin löytyy maasta syötävääkin erityisesti sateen jälkeen.  

Siitä vaan Annukalla on nyt kova huoli, että jos me syödään kotiloita, kuollaanko me tai tullaanko me niistä kipeiksi. Tutkii hulluna netistä kaikenlaista siilitietoa, mutta siellä on niin paljon ristiriitaisia juttuja, ettei tiedä mitä uskoa. Ja sitäkin se miettii, että jos alkaa tuoda meille pihalle kissanruokaa, josta me tykätään, niin jääkö siitä ruuasta meille mitään, vai tuleeko ne kaikki kulmakunnan kissat pistelemään pöperöt parempiin suihin. Enkä oikein nyt itsekään osaa mitään varmaa vinkkiä antaa. Kai sitä vois yrittää niin, että tuo sen ruuan meille silloin, kun näkee meidän olevan paikalla ja vie sitten kipot pois, kun ollaan syöty, niin ei tarvi sen enempää miettiä.




Tässä yläkuvassa olen muuttunut patsaaksi. Teen niin aina, kun huomaan, että Annukka tulee kameran kanssa liian lähelle. Osaa nykyään jo odottaa meitä siinä kuuden maissa illalla, kun meillä on aika jämptit aikataulut. Istuu yleensä silloin lasiterassilla lukemassa jotain, mutta heti kun näkee meidät, tulee yleensä vähintään kännykän kanssa kuvaamaan jotain videota, jonka lähettää poikansa pohjoisessa asuvalle tyttöystävälle, joka ei ole koskaan nähnyt siiliä, mutta kovasti toivoisi näkevänsä, kun me ollaan sen  mielestä niin suloisia. Ja ollaanhan me.




Jaa niin. Olen tässä kirjoitellut "meistä" ja se me on yhtäkuin minä ja pari pikkutyyppiä, joista toinen tuossa ylempänä. Meni tollaseen asentoon, kun Annukka meni sitä lähelle. Oli vähän niinkuin että ei tässä mitään siilejä edes olla, mutta tarkkaili silti sivusilmällä koko ajan. Onneksi Annukka ymmärtää aina häipyä sillälailla aika äkkiä ja nätisti, koska ei halua olla häiriöksi.

Se sitä (Aata) kyllä huoletti, kun pikkutyyppi meni pihakeinun alle nukkumaan ja A vähän ihmetteli, että mitä se siihen jäi, ja että tuliko sille huono olo jostain (niistä mahdollisista kotiloista ??). Koitti siinä sitten kysellä, että "onko sulla kaikki hyvin?", johon pikkutyyppi vastasi sihisemällä ja menemällä ihan palloksi. Että kai se vaan halusi nukkua rauhassa, mutta sitten A vielä varmuuden vuoksi meni hakemaan sille vettä, joka oli viimeinen niitti. Ei vissiin tykännyt siitä Teema-lautasesta tai jotain, koska päätti ottaa hatkat. 




No mitä se Annukka sitten on tehnyt, kun ei ole tänne mitään kirjoitellut? Jaa-a, en oikein tiedä. Johonkin sen aika vaan kuluu. Tai siis käyhän se töissä, kun loma alkaa vasta reilun viikon päästä, ja aika paljon se on viimeaikoina myös pelannut, kun kuulemma peli kulkee. Ja puntillakin se silloin tällöin rehaa, muttei kyllä niin ahkerasti kuin ennen kesää. Välillä tosin tuntuu, että meikäläisten elämän seuraaminen on sille tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Ja mikäs siinä, seuratkoon pois.




Mutta nyt mun tarttee jatkaa näitä omia puuhia. Piikit putkella pitää välillä kesätoimittajan paahtaa menemään, vaikka enimmäkseen olenkin aika lunki hemmo.

Hyvää viikonloppua, lomaa / työpäiviä ja kesää teille ihmistyypeille! 


47 kommenttia:

  1. Voi ei, miten söpöjä te siilit olette! Meilläpäin teikäläisiä on myös näkynyt, muttei säännöllisesti. Haluaisin kohdata useammin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tultais varmasti hyvin juttuun, kun olet sellainen kiva luontotyyppi <3

      Poista
  2. IHANIA!!! ♥
    Meillä oli siili kun tähän muutettiin, mutta ei viihtynyt kun on niin liikennöity paikka. Tai jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä ne kyllä on ❤️.

      Tänään ovat pysyneet piilossa (toivottavasti jossain suojaisassa sellaisessa), kun täällä on ihan hulluna ukkostanut ja satanut rakeita liki koko päivän :(. Jänisparkakin värjötteli omenapuun alla muka suojassa, mutta oli ihan litimärkä ja viluisen näköinen.

      Poista
  3. Ihana postaus. Siilit on mun lempieläimiä ja kaikenlaisia keraamisia, lasisia, huopaisia jne versioita on hyllyt täynnä. Siilit taitaa pitää sinusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena. Siilit on kyllä niin söpöjä, ja oli jo huoli, mihin ovat kadonneet, mutta nyt täällä on taas iloinen meininki :). Tänään vaan ei ole ketään näkynyt, kun on ollut melkoinen rajuilma liki koko päivän. Töistä tullessa säikähdin valkoista vaahtoa talon nurkalla, mutta olikin lunta...

      Poista
  4. Kivasti kirjoitettu! =)
    Suloisten siilien touhuja on aina ilo seurata.

    Leppoisaa heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna :). Siilit on söpöjä palleroita ja olen niin iloinen, kun ovat taas palanneet. Paitsi tänään ei ole näkynyt, kun meillä on ollut rajuja ukkosia pikin päivää. Muistona niistä lumikasoja talon rännien alla...

      Siellä teillä on varmasti leppeämmät heinäkuun kelit. Nauti munkin puolesta.

      Poista
  5. Voi miten ihania piikikkäitä kavereita sulla on Annukka! Noita kyllä seurailee mielellään. Meidän pihalla ei ole nyt pariin vuoteen ollut siilivieraita, taisi edellisen naapurin koira heidät häätää pois.
    Ihanaa viikonloppua siileille ja sinulle Annukka myös <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan olekin ❤️. Pelkäsin jo, että ovat vallan hävinneet, kun ei ole meilläkään pariin kesään näkynyt. Syyksi olen arvellut äänekkäitä fasaaneja, mutta on tainneetkin olla ne kissat, jotka on nyt ymmärtäneet pysyä poissa. Ja naapuritkin lienee jossain lomalla, kun ei kuulu koirien räksytystä.

      Ihanaa limaviikonloppua sulle Outi ❤️ ja terkut täältä lumikasojen keskeltä

      Poista
  6. Ihania! ❤ Täällä meillä ei ole näkynyt siilejä koskaan. Tosin meillä nyt on nää kissat ja koirat, mutta en oo nähnyt edes lähistöllä siilejä kun ihan äärettömän harvoin. Viimeisin mitä näin oli auton alle jäänyt... snif.

    Tsemppiä töihin, pian pääset lomalle! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisko se olla niin, ettei kissat, koirat ja siilit mahdu samaan yhtälöön, en tiedä. Netistä luin (yhtenä niistä kaikista siiliaiheisista teksteistä, joita olen tässä viime aikoina tutkaillut), että koiria tai kissoja ja siilejä ei saisi koskaan jättää vartioimatta keskenään, koska sekä koirat että kissat voi tappaa siilit.. Että josko ne vaikka jotenkin luontaisesti välttelisi paikkoja, joissa noita muita eläimiä on, en tiedä.

      Nyt mulla on ainakin hyvä syy entisestään velttoilla pihahomissa, kun en ole saanut aikaiseksi kitkeä rikkaruohoja pensaiden juurilta. Nyt en enää edes aio, ellei nyt kaupungin ympäristöihmiset puutu peliin :).

      Kiitti tsempistä ja kivaa kesänjatkoa sulle <3

      Poista
  7. Kesätoimittajalla on sana hallussa, erittäin soljuvaa ja kuvailevaa tekstiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Oli ennen Siilisanomissa hommissa, mutta nyttemmin freelancerina :)

      Poista
  8. Moro serkut!
    Kiva kuulla sukulaisista sieltä etelämpänä. Meitä on 4-7 kpl (vaihtelevasti) ja toi Cara tarjoilee meille illallisen aina klo 21.00. Jämptisti. Meille tarjotaan kissanruokaa, niitä hyytelöitä, ne on hyviä.

    Se mies, joka täällä asuu on tehnyt meille oman ravintolan. Sellainen kananverkko päällä, seinissä lautaa ja käytävä sisään ja toisesta nurkasta ulos. Jostain netistä Cara löysi ohjeen ja mies kuuliaisesti toteutti. Se on matala, joten kissat ei uskalla sinne tulla, hähää. Ennen ne söi aina meidän ruokia, mokomat katit. Sitten Cara on valanut betonista meille ison ruokakipon, niin me ei kaadeta sitä vahingossa. Raikasta vettä se tuo joka päivä kans. Se on tarpeen varsinkin helteellä.

    Lehtokotilot on suurta herkkua. Toi Cara on ottanut selvää, että siilit tykkää niistä erikoisesti, hyvä niin. Joten syökää tekin niitä jos löydätte, ei hätää.

    Tuolla on sellanen nettisivu, jos A haluaa lisää tietoa, voi se tietääkin ton:
    https://www.siilikiikarissa.fi/

    Mutta hei, Caralta terkkuja Annukalle ja hyvää lomaa, sitten kun se viimein alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moromoro! Kiva kuulla kuulumisia serkuilta. Teitä onkin siellä aika lauma, mutta en yhtään ihmettele, kun teistä tunnutaan pitävän siellä hyvää huolta.

      Annukan poika on kanssa tutkaillut sellasen ruokintapaikan tai talvipesän rakentamista meille, kun se niin kovasti haluaisi, että me viihdyttäis täällä niin, että sen tyttöystäväkin näkisi meidät joskus ihan livenä.

      Kiitos Caralle myös tosta siilikiikarissa-linkistä. Siellä on paljon hyvää tietoa ja Annukkakin vähän rauhoittui, kun siellä luki, että voidaan syödä myös niitä kotiloita. Niistähän toi A on kovasti koittanut päästä eroon ja aina sateen jälkeen kulkenut tontin ympäri sellaset vanhat grillipihdit kädessä niitä keräämässä. Siitä on selvästi ollut hyötyä, koska niitä kotiloita ei ole enää juurikaan näkynyt, mutta kun A näki, miltä niitten aidan takana kaupungin puistotontin puolella näyttää, se meinas pyörtyä. Ei vissiin riitä työntekijöitä enää joka paikkaan ja se puiston nurmikko oli kasvanut liki polvenkorkuiseksi ennenkuin se leikattiin. Ja siellä pitkässä heinikossa oli selvästi ollut hyvät olot kotiloille, koska niitä on siellä puistossa nyt paaaaaljon ja Annukka oli ihan, että ounou, tuleeko ne nyt kaikki sieltä niitten puolelle, tai saadaanko me keuhkomatoja, jos syödään niitä liikaa.

      Täytyy laittaa se kissanruoka tilaukseen, niin A:n ei tarvi sitten murehtia, että syödään jotain sopimatonta.

      Mutta jaahans. Näyttääkin olevan meidän aika lähteä liikenteeseen taas. Poikkeuksellisen aikaisin tänään, kun eilen piti pysytellä ihan vaan suojassa, kun täällä oli ihan järjettömät ukkoskuurot ja rakeita tuli niin kovalla voimalla, että vieläkin on valkoiset lumikasat talon nurkilla. Ihme kesä.

      Kiitti terkuista, menee perille ja Annukalta terkkuja siihen suuntaan myös! Se on aika rauhallinen nyt, kun tietää, että lomaan on enää viikko.

      Poista
  9. Ihania asukkeja teillä siellä ja vau mikä kesätoimittaja, ihana teksti lukea. Meillä ei ole siilejä näkynyt, johtuu varmaan siitä, että täällä pörrää noita vapaana olevia katteja ihan ylen määrin😈. Mä en käsitä, miksei ihmiset osaa kaupunkialueella pitää kissojaan kiinni,käyvät pissailemassa toisten nurkkiin ja hätistelevät pikkulintuja, pistää vähän ärsyttämään moiset ihmiset...

    Siilit syö muuten koiranruokaakin,nappuloita joita on liotettu vedessä😊.

    Ihanaa loman odotusta Annukka, paras loma on aina se, joka on edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin äsken taas lisää siilitietoa netistä ja siellä kerrottiin, että niitten määrä on vähenemässä koko Suomessa. Suurimmat syyt siihen on liikenne ja talvipesien puute. Mutta kyllä musta tuntuu, että meillä ainakin siilit uskalsi tulla paremmin esiin, kun sitä niille sähissyttä kissaa ei enää täällä näkynyt. En tiedä, mistä se aina tuli, mutta kävin ystävällisesti sen saattelemassa kerta toisensa jälkeen tontin takarajan yli. Tai siis se osasi kyllä jo ihan itse sinne kälppiä, kun vaan näkikin mut. Katsoi vaan, että seuraanko ja kun seurasin, vaihtoi maisemaa. Muita vakiokissokävijöitä ei ole vähään aikaan näkynyt, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä, kenen kaikkien kissoja ne on.

      Onkohan niissä kissan- ja koiran nappularuuissa eroja? Lähinnä sitä mietin, että jos ne koirien nappulat ei vaikka maistu kissoille, niin sitten voisin ostaa ja liotella mieluummin niitä. Ellei sitten kohta ole kaikki kulkukoiratkin tontilla :).

      Kiitos lonmatoivotuksista! Nyt tuntuu, että se on jo ihan nurkan takana, vaikka tiedänkin, että mitä vähemmäksi työpäivät käy, sitä enemmän viimehetken hommaa pukkaa, kun kaikki haluaa, että heidän asiansa vielä ehdin hoitaa ennen lomaa :). Parhaani yritän toki, mutta sen verran "itsekäs" musta on jo tullut, että kun lomalla en enää työkoneen kansia avaa, enkä sähköposteja lue myöskään puhelimella.

      Poista
  10. Mitä ihanin vieraskynä siellä ja ei ollenkaan piikikästä tekstiä pukannut häneltä. Siilit ovat mielestäni jotenkin todella liikkiksiä ja mökillä suotavia kamuja käärmeidenkin häätämisen kannalta.

    Kohta se loma koittaa, vielä vähän jaksaa ja ah sitten palkitaan.

    Ihanaa lomaa Annukka, jahka loma koittaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täällä ei piikitellä :).

      Tässä parhaillaan taas aitiopaikalla istuskelen ja odottelen siilejä näkösälle, mutta toistaiseksi on hiljaista. Paitsi yksi kävi heittämässä pikku lenkin etuajassa, mutta häipyi sitten johonkin. Muut lienee vielä jossain piilossa eilisen jäljiltä, kun täällä oli ihan älyttömät ukkoskuurot, joiden jäljiltä oli vielä aamulla lumikasat talon nurkalla...

      Mulla on ihan rauhallinen olo, kun tiedän, että loma on ihan just käsillä. Ihanaa.

      Mukavaa viikonloppua sinne sun oman hassun eläinkatraan keskelle <3

      Poista
  11. Aivan mahtava kesätoimittaja siellä! Ja ylisuloinen!<3
    Joo, nykyään tosiaan tuntuu, että on mahdotonta sanoa, mikä on oikeaa tietoa ja mikä pelkkää huhupuhutta. Ihan mahtava juttu, jos kotilot kuitenkin sopii.:) Tulin just äsken keräämästä, vaikka mies tuumaa, että olis niin kuin tuulimyllyjä vastaan taistelis...

    Ihanaa viikonloppua!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesätoimituksessa on kyllä tosiaan niin sulosta porukkaa <3. Harmi vaan, että jälkeen niitten perjantain ukkoskuurojen ja raesateiden niitä ei ole näkynyt :(. En tiedä mihin menivät piiloon ja jäivätkö vallan sinne johonkin..

      Sen ymmärryksen mukaan, minkä olen niitä eri sivuja lukiessani saanut, kotilojen syönti ei haittaa, jos se ei ole pääasiallinen sapuska, vaan on muuta laadukkaampaa ruokaa tarjolla.

      Ja vaikka se kotiloiden keräily välillä turhauttaa, niin kyllä se selvästi kannattaa. Meillä ei ole niitä enää juuri yhtään. Joskin on varmasti lintu- ja siiliapureiden ansiota.
      Sulla on siellä kumminkin niin paljon kaikkia isolla vaivalla istutettuja kasveja, että niitä ei viitsis uhrata kotiloille.

      Viikonloppu jo tuli ja meni ja nyt on se kuuluisa viimeinen työviikko ennen lomaa käsillä. Perjantaina siivoan pöydän ja se on sitten soromnoo vähäksi aikaa.

      Kivaa kukka-&kuppiviikkoa <3

      Poista
  12. Voi hitsi, kun ovat niin suloisia. Ennen vanhaan näitä pikku tyyppejä oli paljonkin ja niitäkös oli kiva seurata. Annukka-tädin kannattaa varmistaa, että niillä on kunnon kämpät talveksi. Tai ainakin paikat missä kortteerata ja pesänsä rakentaa, niin ja et on sit myös kunnon rakennustarvikkeita saatavilla. Näin heitä voi jeesaa.

    Oikein hyvää lomaa koko pikku "laumalle!" Mahdatko malttaa minnekkään lähteä, eihän noita kamuja voi yksin jättää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, muistan lapsuudesta, kun siilit ikäänkuin kuului perheeseen ja niille käytiin aina viemässä maitoa, joka nykytiedon mukaan oli just jotain, mitä ei olis pitänyt tehdä, koska siileillä on kuulemma laktoosi-intoleranssi. Voi pieniä massuja...

      Jos ei poika ehdi sitä talviasuntoa rakentaa, niin nikkaroin sitten itse. Oli vaan niin tarkankuuloiset kriteerit sille, millainen talon pitää olla, että pikkasen painetta pukkaa timpurille.. Rakennusaineissakaan kun ei saisi olla mitään "outoa hajua" eli ilmeisesti mikään tuore lauta ei kelpaa, mutta meillä on kyllä pihan perällä kaikenlaista rompetta, joten eiköhän sieltä jotain sopivaa löydy.

      Täällä on nyt aamukammassa enää neljä piikkiä jäljellä lomaan. Jeeessss! Kivaa Tallinnan reissua teille ja iloista mieltä muutenkin <3

      Poista
  13. Ihana raportti :)

    Ja terkkuja vaan täältä Ylä-Savon pihasiilitoimittajilta. Meidänkin ihmiset on kovia touhottamaan siilien perään. Keväisinkin hyvä kun on saatu silmät talvihorroksen jälkeen auki, niin jo ollaan huseeraamassa ja kissanraksuja liottamassa, ettei vaan kualla nälkään. Eikä siinä, niin hyvin maistuu, että eväistä pitää välillä oikein kinata keskenään. Keväisin ja syksyisin meille onkin hyvä sitä ruokaa laittaa tarjolle, ja vesi on kaikkina aikoina kiva juttu.

    Iloista siilikesän jatketta Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaan kyllä, että teillä on siellä erityisen hyvät oltavat, kun niille teidän ihmisasukkaille luonto ja me kaikki siellä elävät tyypit ollaan niin tärkeitä.

      Täällä oli perjantaina ihan hirmu myräkkä, kun ukkosti ja satoi rakeita niin, että oli lumikasat talon nurkalla vielä seuraavanakin päivänä. Oli pakko mennä suojaan ja nythän Annukka sitten on ihan pulassa taas, kun miettii, missä me ollaan, kun ei olla sen koommin näyttäydytty. Mutta kyllä me taas tullaan, etenkin jos sekin käy ostamassa niitä kissanraksuja. On kätevämpiä varmasti kuin ne purkkiruuat.

      Terkkuja sinne myös <3 ja muistaessani sanon, että A on kovasti ihaillut sun tekemiä riimusettejä ja on aikeissa tilata sellasen, kunhan osaa päättää värin :).

      Poista
    2. Oi, ja se puhuttelevin värikin löytyi jo ;) Lämmin kiitos Annukka <3 Perästä kuuluu, eli postilaatikosta kolahdus, kun sun setti on syntynyt. (näitä on aina tosi kiva tehdä, koska juurikin synnytän ne tietylle henkilölle. Siinä tulee aina myös jotain erityistä matkaan :)

      Poista
    3. Kiitos jo etukäteen <3. Voin jo kuvitella, miltä merkit tuntuu sormissa, kun niitä hypistelee (hassu sana muuten tuo hypistely, kun tarkemmin miettii).

      Poista
  14. Kylläpä te olette suloisen piikikkäitä. Ei yhtään ihme, että Annukka vahtaa teitä, levittää siilisanomaa ja etsii tietoakin oikein. Hienoahan se! Kohta ne oletettavasti rakentaa miekkosen kanssa teille yhdessä Carankin mainitseman ruokapaikan, jolloin kissat jää nuolemaan näp...tassujaan. Täällä meilläpäin näkyy teidän metsäkavereita, kauriita ja peuroja, pupuja ja kaikenmoisia lintuja. Siilejä ei ole vielä näkynyt, olis kyllä ihanaa! Jos Annukka nyt aljaa teitä jotenkin kiusaamaan (vaikkapa lisää jollakin Teemalautasilla), niin tervetuloa vaan meille! Sanokaa kuitenkin Aalle terkkuja! Sihisemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, me ollaan kyllä hurmattu A ihan totaalisesti, mutta nyt se raukka on ihan hädissään, kun me jouduttiin lähtemään evakkoon perjantaisten ukkoskuurojen ja rae-/lumisateiden alta, eikä olla vieläkään tultu takaisin. Siellä se meitä toiveikkaasti odottaa ja miettii, ollaanko kunnossa. Kannattais varmaan käydä ostamassa niitä kissanraksuja, niin tultais syömään. Mutta pliis, ei Teemaa tarjoilukipoksi, vaan jotain vähän siilimpää :).

      Tänne A:n pihalle ryntäsi muutama vuosi sitten hirvi ihan hirveää loikkaa. Oikeasti oli onni, ettei kukaan jäänyt alle. Hyppäsi korkean pensasaidan yli ihan tosta vaan ja jos siinä olis sattunut olemaan lapsia pelaamassa vaikka pesistä niinkuin yleensä, niin en tiedä kuinka pahasti olis käynyt. Onneksi ei tarvi sitä enää miettiä. Oli vissiin eksynyt reitiltä ja paineli katua pitkin takaisin metsän suuntaan. Sama homma kerran golfkentällä, missä A käy pelaamassa. Sauhu vaan tuli sieraimista, kun hirvi ja A tajus, että o-ou, nyt ollaan samalla griinillä. En tiedä, kumpi pelästyi enemmän.

      Mutta sihisemisiin ja tuhisemisiin tosiaan <3

      Poista
  15. Ihania siilinpalleroita <3 Mä en ole ollenkaan varma, että olenko nähnyt siiliä livenä, nyt kun aloin asiaa miettiä... Varmaan minäkin tuijottelisin, jos tuollaisia ihanuuksia olisi lähistöllä. Mutta täällä pyörii lähinnä variksia ja lokkeja, joita alakerran naapuri ruokkii leiväntähteillä. Minä taas en niistä niin perusta ja pelkään, että alkavat kakkia siinä sivussa meidän parvekkeelle...

    Suloisia kesäpäiviä sinne siilinpalleroille ja kertokaahan A:lle terkkuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan kääk variksia ja lokkeja! Molemmat pitää niin ikävää ääntä, että ei niitä kyllä kaupungissa ihan ilokseen kuuntele, varsinkaan jos alkavat tappelemaan. (Meillä on tontin rajalla sellainen valtavan korkea kuusi, jossa varikset pitää välillä ihan hirmu mekkalaa, eikä ole kyllä mitään kivaa kuunneltavaa se). Vesien äärelle lokit taas vähän niinkuin kuuluu.

      Ennenvanhaan (nykyään voi jo ihan iän puolesta käyttää tätä :)) siilejä tuntui olevan paljon, paljon enemmän ja muistan, kuinka niille silloin annettiin maitoa. Nyt tiedetään, että sitä ei varsinkaan pitäis tehdä, kun siileillä on kuulemma laktoosi-intoleranssi. Voiiii <3.

      Kiitos terkuista, perille menee ja leppoisaa lomanjatkoa sulle <3

      Poista
  16. Ihana kesätoimittaja on poikennut kynäilemään. Hauska tarina. Tiedätkö A, että pari vuotta sitten äitini syötti siiliä ja se jopa nukkui välillä hänen sängyn alla. Kerran oltiin käymässä ja siili tuli taas vierailulle. Se yritti sisälle. Äiti seisoi terassin ovella ja siili puraisi äitiä jalasta. Silmänräpäyksessä molemmat lensivät tahoilleen pelästyksestä. Nostimme äidin pystyyn ja sen koomin ei niillä nurkilla ole siiliä näkynyt. Jalkaan jäi aikamoiset hampaan reiät. Joten älä mene liian lähelle piikikästä ystävääsi, vaikka söpö onkin. Tsemppiä viimeiseen työviikkoon<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hui!! Olen kanssa kuullut, että jos siilit tottuu siihen, että niitä ruokitaan, tulevat ruoka-aikaan vaikka sisälle ihmettelemään, jos ei ala sapuskaa näkymään. Mutta sellasta en sentään ole kuullut, että nukkuisikin sängyn alla. Vaikka parempi kai siili sängyn alla kuin samassa sängyssä :). Joskin itse kyllä nukun usein piikkimaton päällä, niin piikkipallo sentään ei houkuta.

      Ilmeisesti puremasta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä, eikä tullut mitään tulehduksia tai pahempaa? Voisin kuvitella, että niinkin voisi käydä, kun siilit kumminkin tonkii maasta mitä tonkii, eikä kaikki varmastikaan ole ihan puhdasta.

      Lupaan pysytellä riittävän etäisyyden päässä sun tarinasta viisastuneena.

      Kiitos tsempeistä ja mitä parhainta lomailua sulle Mari <3.

      Poista
  17. Terkkuja sille, joka mukamas lukee terassilla. Kuitenkin odottaa vaan, että ilmaannutte paikalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä se tosiaan tekee. On joutunut odottelemaan jo muutaman päivän turhaan, kun me joudutiin perjantaina lähtemään evakkoon hirmu ukkoskuurojen ja rae-/lumisateiden alta. Ei oikein napannut se keli, kun rakeet vaan ropisi piikkeihin. Ja Annukkakin oli aika hermona, kun se ukkonen oli ihan täällä päällä. Oli vielä seuraavanakin päivänä lumikasat talon nurkalla muistona, mutta nyt ne on jo onneksi sulaneet.

      Kiitti terkuista ja mukavia lomafiiliksiä sinne <3

      Poista
  18. Aivan ihanat! Meillä ei siilejä käy, eikä oraviakaan enää näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravat on söpöjä, mutta mulla on niistä parikin ei-niin-mieluisaa kokemusta. Oma vika tosin molemmissa kyseessä.

      Pikkutyttönä poljin kaverille leikkimään ja pakkasin pyörän tarakalle kotoa lähetetyn lämpimäispullapussin keltaisen sadetakin (itsetehty jäykkä takki, jota inhosin) alle, mutta en sitten kuitenkaan muistanut niitä pullia antaa eteenpäin, vaan kotiin lähtiessä totesin, että oravat oli kynsineet/jyrsineet tiensä sen mun sadetakin läpi pullapussille. Arvatenkaan en saanut uutta takkia, vaan vanhaan ommeltiin iso näkyvä paikka päälle, joten oli entistäkin rumempi :).

      Toisella kertaa oravat söi tiensä mun loma-asunnon ulkovarastoon jättämäni golfbägin taskun läpi, että pääsivät käsiksi mun eväspähkinöihin. Ei ilahduttanut se reikäinen bägikään, mutta mitäs jätin... :)

      Poista
  19. Voi sie suloinen siili! Teitä enää harvoin näkee. Ja silloin jos näkee, se on yleensä auton alle jääneenä. Mutta lintuja meillä on, ja niitä minä olen ihmetellyt. Varsinkin poikasia! Pari päivää sitten yksi lokinpoikanen törötti keskellä tietä avuttomasti vikisten, ja tänään toinen patsasteli keskellä parkkipaikkaa. Oikein pelottaa, milloin pikkuiset jäävät auton alle, kun ovat vielä niin avuttomia.

    Ja tiedätkös muuten siili semmoista, että lajitoverisi on kerran puraissut minua varpaaseen! Istuin lapsena (tai melkein aikuisena) takapihalla, ja yksi siili tuli lähistölle haistelemaan. No mie aattelin olla ihan liikkumatta ja katsoa, mitä siili tekee, ja sehän tuli ja puraisi! Tuli oikein vertakin. Taisi luulla varvastani nakiksi. Että sano sille Annukalle, että ostaa teille nakkeja. Ei tartte varmaan keittää, eikä sinappiakaan tartte olla.

    Kerrohan Annukalle lämpöisiä terveisin! Oikein mukavia (ja turvallisia!) kesäpäiviä teille! Pus pus! (Tai no ei ehkä sittenkään pusuja, koska teillä on niin terävät piikit. :-D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lokit tuntuu tosiaan nyt olevan vähän hukassa täällä meilläkin päin. Tai siis ainakin ne poikaset, jotka vasta harjoittelee lentämistä. Että siinä mielessä meikäläiset kyllä pääsee helpomalla, kun vaan kipitetään maata pitkin. Mutta on siinä aina tosiaan se riski, että lähtee ylittämään tietä väärään aikaan ja käy huonosti.

      Olet tässä ketjussa toinen, joka kertoo puremasta. Harmi homma, mutta toivottavasti ei käynyt pahemmin. Me siilit kun ollaan likinäköisiä, niin tarvii suunnistaa kuulo- ja hajuaistin perusteella, ja siinä tulee sitten joskus tehtyä virhearvioita ja joko säikähdetään niitä varpaita tai saatetaan tosiaan luulla, että on jotain syötävää. Että sorit vaan siitä kavereitten puolesta.

      Kiitti terveisistä, viedään perille jahka taas nähdään. Nyt ollaan pysytelty vähän muualla, kun piti mennä suojaan ukkosia ja raekuuroja.

      Kivoja kesäretkiä sulle <3

      Poista
  20. Jouduttekos te kilpailemaan niistä kissanruuista isojen lintujenkin kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kraak, toivottavasti ei, koska sitten jäädään kyllä tappiolle. Mutta meille on kyllä suunnitteilla sellainen matala ruokintapaikka, jonne ei sen enempää fasaanit kuin lähimetsän isossa kuusessa päivystävät ja kraakkuvat rumat variksetkaan mahdu.

      Kivaa kesää!

      Poista
  21. Hei Siili - mahdatkos tuntea Maunen?
    Vauvakirjaani on äitini kirjoittanut ylös ensimmäisen itse kertomani sadun 3-vuotiaana. Siinä oli Maune (muistan, että kaikki nauroivat nimelle: eihän se edes ole oikea nimi - mutta koska satu oli omitekoinen, oli nimikin omitekoinen), joka näki ison ison siilin ja syötti sille valokkia ja jäätelöä. Mahdoitko se olla sinä?
    Mukavaa kesää sinulle ja Annukalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan Maune, mikä ihana tarina <3. Mistä lienee pikku CC:n päähän moinen putkahtanutkaan..

      Maune olis kyllä paljon hienompi nimi kuin pelkkä "isosiili", jota A käyttää erotuksena keskisiilistä ja pikkutyypistä, jotka on ne kaksi muuta, jotka täällä meikäläisen kanssa hengailee. Eilen viimein taas tehtiin vähän lenkkiä tontilla, kun näytti ukkoset ja lumisateet menneeen ohi. Ihme heinäkuu kyllä, kun yhtään ei voi tietää, mitä taivaalta seuraavaksi tulee. Paitsi tuulta.. Sitä tuntuu riittävän.

      Kiitos toivotuksista ja kivaa kesänjatkoa sulle myös <3. Niin meiltä kuin A:ltakin

      Poista
  22. Voi ihanat tyypit siellä! <3 Lapsuudenkotini pihassa puuhaili aina siilejä ja äidin kanssa niille talvipesiä lehtikasoihin koitettiin jättää tyrkylle. Nykyisessä pihassa ei siilejä näy, rusakkoja senkin edestä.
    Iloisia kesäpäiviä sinne kaikille söpiksille (Annukka luetaan mukaan)! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Taina ja kivoja & toivottavasti myös kauniita kesäpäiviä sulle ja koko poppoolle <3. Annukka on nyt siivonnut työpöytänsä ja aikoo laittaa ovet ja koneen kannet kokonaiseksi neljäksi viikoksi kiinni ekaa kertaa 22 vuoteen. Saas nähdä, miten se pärjää niin pitkällä lomalla.

      Sihisemisiin syksymmällä <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi