Sivut

perjantai 7. kesäkuuta 2019

ALKUKESÄN KUULUMISIA


Heti tähän kärkeen ihan hirmuisen paljon kiitoksia kaikista kannustavista kommenteista liittyen edellisessä postauksessa potemaani itsekriittisyyteen. 

Sain teiltä sellaisia tarpeellisia potkuja persauksille, joiden ansiosta (potkujen, ei persausten) kuvaamisen ilo on palannut, eikä elämään ole viime aikoina sitten oikein mitään muuta  mahtunutkaan kuin sadepisaroiden metsästystä syreenipuskassa tai jotain yhtä tähdellistä. Kivaa ja rentouttavaa vaihtelua. 





Toukokuun puoliväliin osuneella hellejaksolla käytiin ystäväni Annen kanssa lähiretkeilemässä Eerikkilän Urheiluopiston maastoissa. Oli ihanan tyyni päivä, mutta myös varsin siitepölyisää. Erottuu hyvin ylemmän kuvan järven pinnasta.

Katsastettiin opiston ja Hämeen luontokeskuksen välille rakennettu uusi Kurjenniemen silta, joka lyhentää välimatkaa kivasti, mutta on samalla erityisen tarkkailun alla, koska järvi on matala ja sillan pelätään sitä rehevöittävän.

Ei näy kuvasta päällepäin, mutta meikäläinenkin on tässä viimeaikoina rehevöitynyt. Valitettavasti vaan ei-toivotulla tavalla.





Olen jatkanut vuoden vaihteessa aloittamaani lihaskuntoharjoittelua ahkerasti ja hyvillä mielin vakiintuneella kolmen viikkokerran rytmillä. Lukuunottamatta talviloman sairastelusta ja muutamasta työperäisestä jutusta aiheutunutta tilapäistä taukoa.

Samalla olen lisännyt syömisiäni ja koittanut huolehtia siitä, että saan kaikkea tarpeeksi, että jaksan treenata. Entisillä ruokamäärilläni se ei olisi ollut mahdollista, vaikka söinkin säännöllisesti 4-5 kertaa päivässä, joka on itselleni se paras ja luontaisin rytmi.





Olo on ollut muutamaa poikkeavaa ajanjaksoa lukuunottamatta hyvä ja jaksavainen ja voimaa on tullut rutkasti lisää. Ja jotenkin kuvittelin, että voiman lisääntyminen tarkoittaisi automaattisesti myös toivottua lihasmassan lisääntymistä. Vaan kuinkas kävikään, kun toiveikkaasti menin viiden kuukauden ahkeroinnin jälkeen kehonkoostumusmittaukseen?

InBodyn mukaan muutaman kilon lisääntyneestä painosta 100 gr oli lihasta ja loput silkkaa rasvaa! Rasvaprosentti oli noussut kolmella ja viskeraalinen rasva kahdella!!  Kiitos ja näkemiin.

Ei voinut mitään, mutta pettymys oli niin suuri, että tuli spontaani itku (joo, saa nauraa tälle, koska hymyilyttää jo itseäkin).  Jälkikäteen ajatellen koominen tilanne, kun itseäni puolet nuorempi fysioterapeutti koitti lohduttaa silmäkulmia pyyhkivää 54-vuotiasta ja keksiä kaikki mahdolliset järjelliset selitykset mittatulokselle. Yhtenä niistä se vanha tuttu yli 50 vuoden ikä, joka teettää kaikkea kummallista, mutta haluan edelleenkin sinnitellä sitä totuutta vastaan, vaikka pakko onkin myöntää, että alkaa jo omakin usko vähän horjua.

No, selvää on, että mittatulos ei (ehkä) ollut koko totuus ja ihana nuori fyssari soitti vielä jälkikäteen ja kehotti repimään koko paperin ja sovittiin, että menen uudestaan sitten, jos/kun siltä tuntuu, mutta  heti aamulla ennen aamupalaa.

Varmaan joku teistä nyt huokailee, että hohhoijaa, mutta silti toivon, ettei kukaan nyt kommentoisi asiaa "mitä yksistä kiloista tai prosenteista"- tai "kuinka naurettavaa stressata moisesta"- tyyliin, koska tässä ei nyt ole kyse kiloista,  vaan siitä, että oli aihe mikä hyvänsä, kyllähän sitä soisi saavansa ahkerasta työstään palkinnoksi hyvän mielen, eikä märkää (tai siis tässä tapauksessa rasvaista) rättiä päin kasvoja.

En aio tätä nyt tämän enempää voivotella, vaan jatkan treeniä ja kamppailua lihaskatoa vastaan hyvillä mielin. Olen myös tehnyt muutamia säätöjä syömisiini. En niin, että olisin niitä vähentämässä, vaan palailen enemmän takaisin kasvisten pariin. Se puoli on jäänyt viimeaikoina turhan vähiin.





Makrolinssi on ollut kovassa käytössä, ja edelleen tykkään siitä, kuinka sen avulla näkee asiat ihan uudessa valossa. Niinkuin nyt vaikkapa tuon ylläolevan kuvan angervon, joka on todellisuudessa varsin risukkoinen ja epäsiisti pihan rumentaja, mutta näyttää kuvassa viattomilta pikku palleroisilta, joiden parissa muurahainenkin viihtyy.




Meillä on muutama vanha omenapuu, joista ukkeli on parturoinut varsinaiset oksat niin pieniin, että jäljellä on pelkkä jokakeväinen vesiversoviidakko, mutta parempi versot kuin ei mitään. Jokunen kukkanenkin sentään sekaan mahtuu. Ompuista ei niin väliksi.




Kirsikankukkia kävin kuvailemassa läheisen liikerakennuksen kulmilla, mutta ymmärsin poistua, kun vartija ilmestyi pihalle ja tuli tunne, että näinköhän tulee kuvaajalle kohta lähtö kammarille selittelemään, millä asioilla täällä oikein pensaan ympärillä pyöritään.







Myös luonnonkukkien perässä on tullut konttailtua







Ja lupiinien, joista tykkään, vaikka vieraslajikkeita ovatkin.




Toukokuun lopulla meillä oli 26-vuotishääpäivä, jonka käytin töitten jälkeen siivoamalla ja nurmikkoa leikkaamalla. Tuli hyvä mieli molemmista, koska kumpikin homma oli painanut takaraivossa jo pidempään, ja oli hyvä tilaisuus, kun ukkkeli teki tuplatyöpäivän ja tuli kotiin vasta myöhään illalla.  Muisteltiin siinä sitten edellisvuoden Hopeahääpäivää, joka vietettiin Pulmareissun merkeissä.




Yksi mieltä painaneista asioista tuli myös hoidettua, kun maalautettiin talon ruma ja haalistunut katto. Säästettiin siinä samalla 12.000 euroa kattoremonttiin verrattuna, mikä oli erittäin tervetullut juttu, koska niitä ylimääräisiä euroja ei olisi ollut moiseen uhrata, eikähän katto vuotanut, joten sikäli turha remppa pelkän ulkonäön takia. Kopkop....

Tuli vaan taas kerran huomattua, kuinka vaikeaa itselleni on tietyissä asioissa luovuttaa ohjaksia jollekulle muulle. Minä kun meillä olen yleensä se, joka huolehtii remontteihin liittyvät jutut, mutta nyt mies oli varmaankin kattorempan hintaa säikähtäneenä yllättäen omatoimisesti soittanut jonkun pienen lehti-ilmoituksen perusteella kattojen pesuja ja maalauksia mainostavalle tyypille. Olivat sopineet hinnan, ja yhtenä päivänä ukkeli ilmoitti, että maalari on muuten sitten tulossa aamulla hommiin. Kääk! En ollut varautunut asiaan ja mieleen tuli heti sen sata kysymystä, joihin olisin halunnut varmistuksen. Kannattaako just nyt maalata, kun siitepölyaika on pahimmillaan? Entä jos tarttuu heti tuoreeseen maaliin? Irrottaako maalari ennen maalausta vanhat puiset tikkaat ja jos irrottaa, jääkö niistä reikiä ja jos jää, niin paikkaako vai tuleeko vesi sisään? Mistä tiedetään, onko tyyppi asiallinen vai onko joku huijari, joka häipyy, kun työ on tehty... jne

No, kaikki huoli oli onneksi turhaa ja ikivanhalla ruosteisella pakulla, jonka katolla oli vähintään yhtä ruosteiset tikkaat,  pihaan ajanut "kokeneen" näköinen jamppa sai kaikki kysymykseni kuulostamaan täysin turhilta. Oli kuulemma ne kaikki jo isännälle selostanut, mutta isäntä vaan oli unohtanut kertoa ne minulle tai ei vaan pitänyt tarpeellisena.

Maalari kipaisi aamulla katolle ketterästi kuin orava, ja kolmen jälkeen soitti töihin, että nyt täällä olis valmista. Oli pessyt katon ja maalannut sen kahteen kertaan, tarkistanut kaikki mahdolliset ruuvinreiät ja liimannut ne umpeen, ja katto oli kuin uusi! Ja maalin hyvänä pysymisen arvioksi heitti noin 15-20 vuotta, joten niiltä osin ylitti kyllä kaikki odotukset. Jess!




Työrintamalta sen verran, että ensimmäistä kertaa 22 vuoteen aion/voin pitää kaikki 4 viikkoa lomaa yhteen putkeen. Tuntuu taivaalliselta, vaikka loman alkua pitääkin vielä viisi viikkoa odottaa.




Aloin myös siinä määrin vaativaksi, että ilmoitin, etten enää suostu tekemään töitä toimistossa, jonka sisälämpötila helteillä on yli 30 astetta niinkuin viime vuonna oli koko kesän. En vaan yksinkertaisesti jaksa.

Onnekseni sekä työn- että vuokranantaja suhtautuivat asiaan vakavasti ja parin päivän päästä tilaan asennettiin tilapäisratkaisuksi jäähdytin siihen asti kunnes tehdään varsinainen ilmastointiremontti.

Jäähdytinpömpeli on jonkun verran auttanut, mutta sen mukana tuli ihan järjetön kohina. Vaan kaikkea kun ei voi saada, olen päättänyt kestää kohinan, ja jos en kestä, sammutan pömpelin ja kokeilen, miltä helle tuntuu. Todennäköisesti päädyn aika äkkiä siihen, että humina ei sittenkäään haittaa.




Kiva yksittäinen tapahtuma sattui viime keskiviikolle, kun pitkäaikainen blogiystäväni Kotoisaa Arkea Heli poikkesi pääsykokeissa (uskallan tämän kirjoittaa, koska Heli kertoi asiasta omassa blogissaan) täällä kotikaupungissani. Jäi lämmin tunne tapaamisesta, vaikka aikaa ei harmillisesti ollutkaan juuri enempää kuin pitkän kahvi- ja teemukillisen verran.





Siinäpä ne päällimmäiset kuulumiset vissiin. Eli ei mitään kovin kummoista ja hyvä niin. Kai.

Paitsi että vielä tähän loppuun linkki eilen testaamaani hyvään ja helppoon raparperijuomaan, jos kellä sattuu olemaan sellaiselle käyttöä. Maistui kivan kaneliselle ja raikkaalle ja oli nopeaa tehdä (klik).

Kohtapuoliin menee koneen kannet taas pariksi päivää kiinni ja toivottelen kaikille kivaa kesäviikonloppua <3.  Itseäni ei yhtään haittaisi, vaikka helle vähän helpottaisi ja ukkoset ymmärtäisi pysyä poissa.

Kuulumisiin taas.

36 kommenttia:

  1. En sano mitään mistään kiloista, koska niitä on itselläni niin paljon ylimääräisiä ja muutenkaan en tykkää arvostella ihmisiä, kuten varmaan jo tiedät. Tärkeintä on, että itse voi hyvin ja ainakin minusta kuulosti siltä, että kaikki on paremmin kuin ok. Teillä on vähän samanlainen hääpäivä ollut kun meillä, oltiin kotona, laitettiin pizzaa ja katseltiin leffaa, silleen normipäivä :)
    Ihanaa viikonloppua Annukka, oot ihqu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin tiedän, ettet ikinä arvostele ketään, vaikka itse olet saanut monenmoista ansaitsematonta arvostelua kuulla <3.

      Ja toivottavasti tekstistä kävi ilmi, että kyse ei ole mistään muutamasta kilosta, vaan siitä, että kun olen ihan oikeasti koittanut tehdä hommia sen eteen, että pysyisin mukana kilpajuoksussa jo ennestään vähäistä, ja iän myötä omasta vapaasta tahdosta riippumatta hupenevaa lihasmassaa vastaan, tuntuu kurjalta, että mitään tulosta ei tule, vaan tuntuu päinvastoin menevän vaan huonompaan suuntaan. Tulee ihan sellainen olo, että mitäpä tässä edes yrittääkään, kun kaikki on turhaa :(. Mutta en silti aio luovuttaa, vaan jatkan valitsemallani tiellä, koska elämässä kuitenkin on kaikki oleelliset asiat mallillaan niinkuin sanoitkin.

      Paras hääpäivä on mun mielestä just sellainen ihan perustavallinen. Vaikkei mitään sen kummempaa järjestäkään, mieli on kuitenkin erityisonnellinen.

      Kiitos taas kerran Outi kivasta viestistä. Olet kyllä sydämellinen tyyppi <3

      Poista
  2. Hih, sait tuttuun tapaasi yhteen postaukseen niin paljon asiaa, että ei mitenkään ole mahdollista kommentoida kaikkiin niistä :) Mutta ihan ekaksi kuitenkin: kiva kuulla susta pitkästä aikaa ja ihan mahtavia kuvia jälleen kerran. Mä jotenkin niin kadehdin sun kuvaamistaitoa, mutta silleen hyvällä tavalla kuitenkin. En tykkää kadehtia, mutta "nätisti" voin kateellinen olla - tiedän, että ymmärrät, mitä tarkoitan <3 Ja vaikka biologina mun pitäis tietenkin kauhistella lupiineja, niin mun mielestä ne on ihan älyttömän kauniita!

    Kuten olet kaunis sinäkin! Mä ymmärrän sun pettymyksen kehonkoostumusmittauksen jälkeen; kun olet valtavasti tehnyt töitä, niin tietenkin sitä harmittaa. Mutta tärkeintä kuitenkin on (tai siis ainakin mun mielestä) se, että a) voi hyvin, b) treeni sujuu hyvin ja c) näyttää hyvältä. Ja varmaan ajattelet itsekin loppupeleissä noin!!? Eikä tulisi kyllä mieleenkään nauraa tai vähätellä sun fiiliksiä aiheesta, olet tosi määrätietoista työtä tehnyt ja sulla on oikeus myös noihin fiiliksiin. Onneksi kuitenkin lopuksi totesit, että jatkat treeniä hyvillä mielin. Iso tsemppi sulle (taas kerran)!!

    Joo, tää helle... huhhuh. Viime kesä meni ihan "ok" semmoisen poikkeuskesän merkeissä, mutta jos tää nyt hitto soikoon toistuu, niin saan kyllä hepulin. Meillä posottaa viilennin kotona nyt seitsemättä tuntia ja näyttää siltä, että tulevina päivinä sitä täytyy pitää päällä koko ajan. Mahtavaa, että sait aikaiseksi töissä vaatia viilennystä, koska 30 sisätiloissa on jo rääkkäystä!

    Repesin ihan totaalisesti tosta kattohommelista, että ukkeli antaa ohjat muille ja vielä ilman varoitusta :D Kyllä sitä pitäis ainakin neljä (tai mulla vähintään 8) vuotta miettiä kaikkia tommoisia hommia; että miten se kannattaa tehdä, kenen sen kannattaa antaa tehdä, milloin se kannattaa tehdä, millä säällä se kannattaa tehdä, kannattaako sitä nyt ylipäätään just tänä vuonna tehdä ja jos ei, niin minä vuonna se sitten kannattaa tehdä. Ja voi herranjestas, jos SE tyyppi tulee tekemään, niin kannattaako sen antaa tehdä ja kannattaako sille sanoa, että .... TUNNISTAN NIIN TÄN ja ihan MAHTAVA SUN UKKELI, että jätti kaiken tän väliin ja tilasi kattomiehen paikalle!!! :D Eikä toi 12000 euron säästökään varmaan harmita yhtään :)

    Kääk, olisi vielä vaikka mitä asiaa (kuten aina), mutta mulla ollut tänään monen (onneksi positiivisen) asian takia hektinen päivä ja olen ihan valmis kaatumaan sänkyyn just nyt. Halusin vaan tulla käymään täällä, koska seuraavaan viikkoon en taida olla koneen äärellä ollenkaan. Ihanaa viikonloppua, mahtavaa (toivottavasti viileää) ensi viikkoa ja halipus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan pitkä viesti, kiitti siitä Emma <3. En odottanut, että kirjoittelisit mitään, koska jos itse olisin lomalla, tuskin availisin konetta ollenkaan (ja siis tästä nyt kuultaa hyvin läpi se, että itse tarvitsen lukemiseen ja kirjoittamiseen nimenomaan "ison koneen", koska puhelimella molemmat on mulle aika tuskaa, varsinkin jälkimmäinen).

      Treenitulos, tai siis paremminkin tuloksettomuus, masentaa ja harmittaa, mutten aio sitä nyt aktiivisesti miettiä, koska ei varsin paranna asiaa. Ketuttaa vaan entisestään ja varmaan sitä mukaa kerää lisää kortisolia, joten näillä nyt mennään, ja mahtuuhan noi lisärasvat näköjään vielä mun vanhoihin vaatteisiin, että sikäli hyvä tilanne, kun ei tarvi koko garderobia sen takia uusia (vaikka muuten uusiminen oliskin enemmän kuin tarpeen, tai siis koko vanhan vaatekaapin sisällön räjäytys ja korvaaminen jollain järkevällä muutamalla jutulla, mutta ei näytä pelkällä tahdonvoimalla toteutuvan, kun en asialle näköjään koskaan mitään tee).

      Helle todellakin ON tuskaa, kun sitä ei pääse pakoon missään. Onni heille, jotka siitä nauttii, mutta olen sun kanssa samoilla linjoilla, koska musta ei ole luotu kuumankestävää yksilöä.

      Ilmeisesti ukkeli tiesi, mitä tuleman pitää (siis että mitä kaikkea haluaisin varmistuksen varmistaa ennen kuin ketään päästetään katolle) ja kun kertoi soittaneensa maalarille ja kysyneensä hintaa, vastasi mun "No mihin puheisiin jäitte?"-kysymykseen, että "Ei mihinkään. Kuuntelin hinnan ja siinä kaikki". Eli ei vaan kertonut mulle, että oikeasti olivat sopineet keikasta jo siltä pohjalta, että maalarijamppa tulee, kun on sopiva väli muilta hommilta. Ja ihan hyvä niin, koska nyt homma on hoidettu, katto näyttää hyvältä, vettä ei edelleenkään ole tullut sisätiloihin (juu, olen käynyt vintissä tarkistamassa aina sateella :)), ei tarvinnut ottaa lainaa kattoremppaa varten (kopkop), ukkeli säästyi lupaamaltaan omatoimimaalaukselta ja vaimo on tyytyväinen (koska silloin mulla vasta oliskin riittänyt sitä varmistettavaa....), joten katto hyvin, kaikki hyvin.

      Nyt toivottelen sulle kaikinpuolin positiivista viikkoa sinne, missä tiedän sun/teidän olevan. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin nyt ja jatkossakin <3

      Poista
  3. Ajatuksenvirtaa moneen asiaan <3 Myöhäiset onnittelut hääpäivästä. Zemppiä kunto-osastolle, olet niin tarkkaan kaikkea miettinyt ja toiminut ohjeistuksien mukaan että soisin sinulle niitä ilonpipanoita. Kauniita nuo vesitippakuvat, tykkään! Itsellä edessä vielä kaksi helteistä työviikkoa ennen lomaa, onneksi lasten kanssa voi liikkua ulkosalla niin ei tarvitse kaikkea päivää sisällä olla, ei meinaan ole kovin viileää! Mukavia kuvaushetkiä kesäkuulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista <3. Ja juu, teksti oli jälleen sekalaista, kun oli niin pitkä aika edellisestä ja piti ihan tosissaan kelata päässään, mitä sillä välin on tapahtunut vai onko mitään.

      Kunto-osastolla ehkä kaikkein eniten harmittaa se, että alkaa tosiaan jo usko horjua sen suhteen, että ehkä sittenkin on niin, etten enää pysty kaikkeen itse vaikuttamaan vaikka kuinka haluaisin ja teen töitä sen eteen. Tuntuu niin epäreilulta, mutta ainakin olen parhaani tehnyt, enkä vaan lyönyt tietentahtoen läskiksi ikäkorttiin vetoamalla.

      Kiitos ymmärryksestä ja kuvakehuista, mukavia työpäiviä lasten parissa ulkona ja sisällä ja ihanaa lomaa sitten, kun on sen aika <3

      Poista
  4. Kiva lueskella sun kuulumisia ja katsella noita kuvia. Musta valokuvaamisen kuuluukin olla ennen kaikkea silmän- ja sieluiloa tuovaa puuhaa :) Ja kun lopputulos on noin ihana kuin sulla, niin siitä saa iloa myös katsoja. Luonto ja kuvaaminen on ihan parasta terapiaa <3

    Kuten toisaalla sanoinkin, niin ymmärrän niin hyvin tuon kehonkoostumus- ja kiloharmituksen. Vaikkei se tavallaan ole elämää suurempi juttu, niin sitten kuitenkin on... Jos on sen tyyppinen ihminen, että oma fyysinen olemus alkaa helposti tuntua vieraalta, niin totta mooses ne ns. ylimääräiset kilot harmittaa, vaikka muut ei niitä huomaisikaan. Mutta joskus on niitä kausia, että kilot jostain syystä tykkää tarttua vyötärölle. Mäkin haluaisin just nyt olla pari kiloa kevyempi ja ärsyttää, kun ne ei vaan lähde. Tai ehkä lähtisi, jos luopuisin kokonaan viinistä ja satunnaisista pikkuherkuista. Mutta koska jotain iloa pitää ihmisellä olla, niin en luovu :D

    Ihanaa lauantai-iltaa ja kesäfiilistä sinne ystäväinen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle kävi nyt niin kuin mulle yleensä kaiken yli-innostuksen kanssa käy, että totaalista kuvausinnostusta seurasi täydellinen kyllästyminen ja nyt just mua ei kiinnosta kuvailu yhtään. Alkoi jotenkin niin ketuttaa se mittaustulos, että meni mielenkiinto ihan kaikkeen kertalaakista, vaikkei kamera onkin ihan syytön mun läskiksi menneisiin tuloksiin. Jotenkin vaan on niin, että hyvä fiilis tarttuu kuviin ja silloin kun itsellä on hyvä mieli, kuvatkin onnistuu jotenkin automaattisesti paljon paremmin. Ja sitten taas jos yrittää kuvailla samalla kun kiristelee jonkun asian takia hampaita, on ihan saletti, että yhtään hyvää kuvaa ei tule, vaan entistä ärsyyntyneempi mieli vaan.

      Olisin niin mieluusti ottanut vastaan ne kilot, jotka mulle tässä on tän vuoden puolella pyytämättä pätkähtäneet, jos ne olis ollet lihasta, tai edes iso osa niistä, mutta lisää rasvaa en kyllä kaivannut! Tuntuu niin epäreilulta. (Fyssari epäili, että on hormonaalista, mutta silti epistä).

      Ja joo, voisihan sitä joku määrä laardia sulaa, jos jättäisi viinin ja ne satunnaiset ei-järkevät-syömiset pois, mutta ihan niin askeettiselle linjalle en ole kyllä valmis, koska en miksikään kilpaurheilijaksi tässä tähtää, vaan ihan vaan koitan pysyä terveellisissä mitoissa.

      Kiitos kuvakehuista ja ymmärryksestä (tiedän, että ihan oikeasti tiedät, miltä musta tuntuu) ja mahdollisimman stressivapaata alkanutta viikkoa <3. Ja ihanaa, kun on tiedossa jotain, mitä odottaa <3

      Poista
  5. Mie oon jo luovuttanut tuon rasvan kans. Pikku pömppä on tullut jäädäkseen. Ehkä vetoon siihen, että näin vanhemmiten on hyvä, jos on pikkasen pehmustetta luiden ympärillä ( hmmm...onks mun mahan ympärillä luita.) Mut joo, tiedän tuon tunteen, enkä yhtään yritä vähätellä sitä. Hitto, kyllä tuolla reenaamisella pitäisi joku muukin palkinto tulla kuin munkkipossu tai siis grillimakkara. Ehkä se mittaustulos oli vaan virheellinen. Mistä noista laitteista aina tietää?

    Viime yö meni valvoessa, oli niin hemmetin kuuma. Sit rysähti, mökki tärähti pari kertaa ja ihan selkeesti ikkunoista tuli viileempää ilmaa. Ja hei, nyt tuuli puhaltaa ihanasti, eikä ole ollenkaan kuuma. Mä niin en jaksa näitä helteitä.

    Onnea uudelle katolle ja nautitaan kesästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos en ikinä olis alunperin mennyt siihen mittaukseen ja saanut paperille faktaa siitä, että lihaksia on liian vähän, olisin ollut siinä uskossa, että eipä tässä mittään, mutta perhana, kun menin! Tai siis hyvähän se oli, koska tuli faktat selville, mutta olisin kyllä toivonut että palkaksi tunnollisesta tekemisestä olisin saanut muutakin kuin lisää laardia. Ketutti kyllä rankasti ja piti muutama makkara lohduksi grillata....

      Kirjoitinkin sulle toisaalla, että mun la-su yö meni ukkospäivystäjän hommissa. Inhottavaa yöllä pelätä niitä välähdyksiä ja sitten kuunnella, kuinka pian rysähtää. Pelottavaa. Ja voisin kuvitella, että mökissä metsän keskellä vielä vähän pelottavampaa (mulle), mutta niin vaan onneksi selvittiin ja saatiin raikkaampaa ilmaa tilalle. Ei ole helle munkaan juttu, kun sitä ei pääse missään pakoon.

      Kiitti katto-onnesta ja nautitaan tosiaan!

      Poista
  6. Mukavia kuvia jälleen kerran Annukka
    Kyllähän se ymmärrettävästi harmittaa kun on tehnyt sen eteen kovasti.
    Mutta mukavaa kesää - ite toivon ettei nyt jatkuvasti olis näitä helteitä - mun keho ei oikein tykkää
    Pitänee hankkia tuuletin - uusi - onnistuin rikkomaan vanhan ;)
    t. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna <3.

      Ja kyllä tosiaan harmittaa. Eniten ehkä se, että pitääkö tässä nyt vaan taipua sille linjalle, etten enää kaikkeen pysty itse vaikuttamaan niin paljon kuin haluaisin. Tai edes vähän. Murrrr. Silti en aio luovuttaa, vaan jatkan salillakäyntiä niinkuin tähänkin asti (paitsi helteellä en kyllä jaksa), kun siitä on jo tullut vähän niinkuin automaattinen tapa.

      Ei ole munkaan kehoa luotu kuumiin olosuhteisiin. Meinasi helteinen golfkierroskin ottaa koville. Onneksi oli sateenvarjo, joka sai toimittaa päivänvarjon virkaa :).

      Ihanaa kesää ja lomaa (sitten kun sen aika on, ellei jo ole) sulle <3

      Poista
  7. Onpas kinkkistä tuo lihasmassan lisääminen. Totta kai sitä toivoisi tuloksia, kun on ahertanut monta kuukautta! Jäin miettimään, oletko antanut ammatti-ihmisen (esim. PT) katsoa ruokailujasi ja treenejäsi? En millään lailla epäile, ettet itsekin osaisi syödä tai koostaa treenejä, mutta joskus joku ulkopuolinen saattaa huomata jotain sellaista, mitä ei itse huomaa. Minähän en usko mihinkään ikäselityksiin, koska uskon siihen, että ihminen pystyy muokkaamaan kehoaan minkä ikäisenä tahansa, jos vain ruokavalio ja treeni ovat kunnossa ja jos vain on valmis tekemään töitä asian eteen (kuten sinä olet!).

    Tuli mieleen myös Timo Haikaraisen kirja Lihaskasvu ja rasvanpoltto. Oletko tutustunut? Kirjasta voisi myös löytyä sinulle hyviä vinkkejä. Lukaisin itse kirjan ehkä joskus vuosi sitten, ja vaikka mulla ei ollut tavoitteena kumpikaan (siis lihaskasvu tai rasvanpoltto), niin sain silti kirjasta paljon uusia oivalluksia.

    Mietin myös sitä, kuinka paljon harrastat aerobista liikuntaa. Sehän ikään kuin syö lihaskuntoharjoittelun tuloksia, jos aerobista harrastaa paljon, ja golfia pelatessa tulee varmasti käveltyäkin aika paljon? (Oletko muuten koskaan katsonut, kuinka paljon yhden pelin aikana tulee käveltyä? Olen miettinyt tätä monesti, mutta en ole tiennyt keneltä kysyisin. :-D) Harrastan itse paljon aerobista liikuntaa osittain juuri sen takia, että lihakseni eivät kasvaisi. Mulle kertyy lihaksia helposti varsinkin yläkroppaan, ja kirraava paita tai takki on mulle ihan kauhistus. Tulee heti sellainen kaappi-olo. :-D Alakroppaan on huomattavasti vaikeampi saada näkyviä lihaksia mun treenityylillä, mikä on suunniteltu juttu, koska pullottavat reidet olisi nekin mulle ihan kauhistus. Mutta joku toinen taas tykkää näkyvistä lihaksista, ja ymmärrän hyvin senkin.

    Ihania kesäkuvia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Kinkkistä on tosiaan ja alkaa jo omakin usko horjua siihen, että pystyisi itse vaikuttamaan kaikkeen niinkuin ennenkin.

      10 vuotta sitten lihakset vielä tarttui ihan tosta vaan ihan normitreenillä ja rasva-% oli yli 10 pienempi kuin nyt, mutta ei enää näköjään kolme nousujohteistakaan salitreeniä viikossa riitä kilpajuoksussa lihasten hupenemista vastaan :(. Ei tunnu kovin reilulta.

      Vastaukset sun kysymyksiin on, että juu, kyllä on PT tarkistanut mun ruokavalion (ja sanoi mm. että haluaisi teettää taulun mun aamupalasta malliksi muille siitä, kuinka monipuolisesti ja hyvin voi aamulla syödä) ja juu, olen lukenut Haikaraisen kirjan ja saanut siitä paljon uutta tietoa ja motivaatiota ja juu, myös treeniohjelma on PT:n tekemä ja osin suoraan TH:n kirjasta.

      Valitettavasti vaan tässä ei ihan koko elämäänsä voi uhrata lihasten kasvattamiseen, kun päivätöissäkin tarttis käydä ja sillai :). Stressivapaat työpäivät ja paremmat unet auttaisi asiaa, mutta ne tulee silloin kun on tullakseen ja useimmiten sitten taas ei, joten ei ole silläkään saralla paljon tehtävissä.

      Täydellä golfkierroksella tulee meidän kotikentällä kävelyä noin 12 km (on tavallista pidempi) ja vieraskentillä useimmiten keskimäärin varmaan sellaiset 10 kilsaa, mutta kun ottaa huomioon, että siihen menee nelisen tuntia aikaa, niin ei sitä kyllä voi aerobiseksi harjoitteluksi nimittää, vaan ennemminkin käppäilyksi, josta menee osa aikaa omaa lyöntivuoroa odotellessa ja seisoskellessa.
      Mutta hauska kyllä havainnoida sellaisten tuttujen (keski-ikäisten) pelaajien kesänaikaisia muutoksia, jotka ei talven aikana harrasta minkään valtakunnan liikuntaa. Moni paljon pelaava kun laihtuu ihan silmissä (kunnes taas tilanne palautuu talviaikana entiselleen).

      Selästä mullakin vaatteet kiristää ja ratkesi mm. sellainen vanha ohut golfkentällä käyttämäni tuulenpitävä takki, kun laitoin sen ekaa kertaa syksyn jälkeen päälle ja otin lyöntiasennon :).

      Mun vanhempi urheilijapoika kehotti mua olemaan stressaamatta ja sanoi, että mittatulos ei voi olla oikein, kun on otettu vaan pari tuntia aamupalan (joka siis tosiaan on runsas) jälkeen. Heillä se kuulemma teetetään aina 10 tunnin yöllisen paaston jälkeen aamuseiskalta. Lasin vettä saa tuona aikana juoda, mutta muuten ei mitään.

      Kiitos kuvakehuista ja auttamishalusta ja ihania kesäpäiviä Satu <3

      Poista
  8. ihania kuvia! Ja mukavalta vaikuttaa sulla kesän alku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika <3. Kesän alku on ollut enimmäkseen tosiaan ihan jees. Ja vaikka todellakin odotan lomaa, johon tuntuu olevan vielä pieni ikuisuus, koitan olla ajattelematta asiaa, koska jos menee kaikki aika vaan päivien laskemiseen, kesä on ohin ennenkuin huomaankaan ja se ei ole hyvä juttu se.

      Poista
  9. Ääähhh!! Ei tulisi mieleenkään sanoa, että mitä tuloksista ja kiloista. Tiedän niin tunteen, kun on tehnyt asian eteen töitä ja ajattelee, että palkinto se on pienikin palkinto.... ja sitten käy noin. Huh!! Tsemppiä! Se on (ehkä) naiselämän kurjin juttu, että hormonitoiminta vaikuttaa niin kaikkeen. Pöh!

    Ihana angervo ja oliko tuo vaaleanpunainen kaunotarkin omenapuun kukka? Ihana väri. Olen vähän pohdiskellut, että haluaisin jonkun tuollaisen vaaleanpunaisena kukkivan pihaan. Omenapuu kävisi mainiosti.

    Työniloa vielä muutamaksi viikoksi. Ja sietämistä joko kuumaa tai huminaa varten. Vaikkei lämpö luita rikokaan, kyllä se vähän tahmeuttaa aivotoimintaa (mikä ei liene suotavaa työpaikalla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vivi, ettei tulisi mieleenkään. Ja tiesinkin sen kyllä, että te mun vakiojengiläiset olette kivaa ja ymmärtäväistä porukkaa, jolla ei ole tapana tölviä mitä sattuu.

      Alkaa vaan omakin usko murentua pikkuhiljaa, kun olen tähän asti päättänyt, että mun eloahan ei mitkään hormonit määrittele, mutta näyttävät ottavan niskalenkkiä, halusin tai en. Pah.

      Luulen (tai siis luulin), että tuo vaaleanpunainen olis koristekirsikka, mutta nyt kun kysyt, niin voi se olla koristeomenapuukin. Oli justiin se, jota kävin kuvailemassa vanhan poliisilaitoksen pihalla kunnes tuli sellainen olo, että parempi häipyä ennenkuin Securitas puuttuu peliin.

      Ja joo, ei tosiaan mene luut lämpötilojen vuoksi rikki meikäläisen työpaikalla, mutta iltapäivästä tuntuu, että aivot on enää yksi klimppi (ja sitähän ne kai onkin), jossa ei kulje ajatus suuntaan eikä toiseen.

      Nyt kun en tiedä, oletko jo/vielä lomalla vai töissä, niin toivottelen vaan parasta mahdollista oloa sinne, missä sitten oletkin ja mitä teetkin <3

      Poista
  10. No jösses kuka noista tuloksista ja kokeista mitään sanoo! Todellakin ymmärrän, että kovasta työstä tulisi palkita eikä niin että kroppa vänkää vastaan minkä kerkeää! Paljon tsemppiä sen kansa! Kyllä se vielä nousee se lihasmassa <3

    Ja toimiston lämpötila, se on ihan kamalaa kun on kovin kuuma. Ei sitä jaksa. Itse istun nykyisessä toimistossa villasukat jalassa, mutta ennemmmin näin kun paahteessa.

    Ihanaa uutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viville tuossa ylempänä kirjoitinkin, että te mun vakioheimolaiset olette kivaa ja ymmärtäväistä porukkaa, jolla ei ole tapana pahoittaa kenenkään mieltä tölväisemällä mitä sattuu.
      Ja koska tiedän, kuinka paljon itse olet paiskinut hommia lihaskunnon eteen, tiedän, että todellakin ymmärrät, miltä tuntuu, jos mitään ei tunnu tapahtuvan. Sitä vaan ihmettelen, että mistä se kaikki lisävoima on tullut, kun lihakset ei ole lisääntyneet yhtään. Kai ne olemassaolevat sitten on kehittyneet. Ja sehän se kai tärkeintä on, että lihaskunto on hyvä, vaikkei päällepäin mitään näykään (paitsi että olishan se kiva, jos vähän näkyiskin...)

      Meillä on kanssa alakerran toimistossa kuulemma niin kylmä, että ilman villasukkia ei pärjää. Kuulostaa omassa yli 30 asteen tilassa taivaalliselta, mutta kyllähän sellainen välimalli olis kaikkein paras. Ihmettelen, ettei sellaista muka nykytekniikalla saa aikaiseksi.

      Kaikkea hyvää sulle Satu <3.

      Poista
  11. Kyllä kiitos rapsujuomalle ja rapsu on parasta. <3

    Ymmärrän niin hyvin tuon rasvaprosenttihomman ja itkut, sillä 40 ja rapiat oma kroppa teki tenät, eikä ole enää tunnistettava. Näen itseni muutenkin kappaleina, en kokonaisuutena ja ällötä kammoan monia osia meikäläisessä, kuten kynnysmattomaisia säärikarvoja. Mitä enemmän ikää, sen enemmän karvoja, kunnes koittaa karvanlähtöaika.

    Hienoa tuo kattojuttu, että se meni putkeen, rempat stressaa, tosin täällä ei vielä ajankohtaista, kun kaikki uusittiin 10v sitten, mutta tuo mies on koko ajan joku operaatio mielessä ja ihan en olii valmis vaan mieluiten rahat heh sukanvarressa.

    En muuten edes imuroi näillä helteillä, niin ei ole todellakaan kiva hikoilla työpaikalla.

    Oot ihana ja muista aina kun epäilet itseäsi, että et ole yksin vaan maailma on pullollaan muitakin sienifaneja. Jos epäilyttää laittaa sienikuvaa ymv.someen, niin muista sitten avaruusperspektiivi, kaukaa katsottuna kenenkään meidän touhuissa ole päätä eikä häntää, mutta mikro tai millä lie nanotasolla jokin tuottaa iloa, niin mikä voisi olla tärkeämpää, joten eläköön sienet, kahvimukit ja huulipunat. Heh vedin itsenikin tähän mukaan, sillä joudun vakuuttelemaan meikäläistä tämän tästä.

    <3 Halit, isot sellaiset, koska olen koko ajan isompi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärryksestä Tiia <3.

      Tuntuu kyllä niin epäreilulta, että mikään ei enää tunnu riittävän tässä kilpajuoksussa iän myötä hupenevia lihaksia vastaan. (Välillä kaduttaa, että alunperin edes menin koko mittaukseen, koska ilman sitä olisin edelleen ollut ihan tyytyväinen omaan olomuotooni, joka näyttää päällisinpuolin siltä, että kaikki on ihan jees, kun ei ole ylipainoa, eikä sen kummempaa. Mutta sitten taas toisaalta olen sen verran inhorealisti, että haluan tietää faktat, olkoot ne sitten hyviä tai huonoja.)

      Jos karvojen paksuudesta jotain voi päätellä, niin multa sitten vissiin puuttuu kokonaan testosteroni, joka kait sekin tässä iässä voi heittää häränpyllyä ja jota tarvittaisiin just siihen lihaskasvuun. Ei kasva meikäläisellä karvat Sen enempää kuin lihakset. Tukkakin on niin ohut, että kerran kun pesun jälkeen märkiin hiuksiin päin hönkäisee, kuivuu samantien. Siksi voin ihan rehellisesti sanoa kadehtivani sun ihanan paksua tukkaa, jollaisesta itse voin vaan haaveilla <3.

      Maalarijamppa oli kyllä huippuheppu, joka pelasti meidät monelta. Ei tarvi enää joka kerta kotiin tullessaan huokailla katon huonoa kuntoa ja ukkeli pelastui itse maalaamiselta, koska oli sen jo jonain heikkona hetkenään luvannut tehdä, vaikkei ole ollenkaan omalla mukavuusalueellaan. Koko lapsuutensa ja nuoruutensa kun on kerrostalossa asunut ja isäkin oli sitä sorttia, ettei anna mihinkään koskea, vaan tekee mieluummin kaiken itse, on jääneet kaikenlaiset huoltohommat ihan vieraiksi. Mutta ei haittaa, meillä menee ihan kivasti, kun itse taas tykkään. Paitsi että sitä kattoa en sentään olis uskaltautunut maaalaamaan, koska en uskaltais sinne edes kiivetä...

      Ja joo, avaruusperspektiivi on mullakin mielikuvissa käytössä, kun alkaa joku oma homma näyttelemään liian isoa roolia :). Todellisuudessa kun ei ole edes kärpäsenkakan kokoluokkaa maailmankaikkeuden kannalta, mutta niinkuin sanoit, pääasia, että tuottaa itselle iloa ja ihan parasta, jos siitä riittää iloksi jollekulle muullekin. Niinkuin mulle tästä sun kivasta kommentista.

      Kiitos isosta halauksesta <3. Se on just hyvä, koska itsekin olen entistä isompi :)

      Poista
  12. Kiva lukea vihdoin kuulumisia ja niiiin ihania kesäkuvia. Tykkään! Makrokuvat ovat huikeita. Harmi, ettei linssi käynyt puhelimeeni. Täytynee investoida jossain vaiheessa kameraan uusi linssi. Vielä myötätunnon halit kehonkoostumusmitaustuloksiin. Uskallan sanoa, että lihasmassasi on takuulla keskivertoa parempi. Tiia tuossa yllä kiteyttää osuvasti monien naisten ajatuksia omasta kehonkuvasta. Se muuttuu iän myötä, ryppyjä, lihakset veltostuu ja jäsenet kangistuu. Kaikki valuu maata kohden jaa kroppaa ei juurikaan tunnista omakseen.

    Tosi hienoa, että teidän kattorempat meni putkeen noin hienosti ja ihan mieletön säästö. Meillä on myös rempattavaa vähän siellä sun täällä, mutta ei vaan saada aloitettua. Jospa lomalla saataisiin edes jotain aikaisiksi.

    Lämpimät säät ovat monelle riesa työpaikalla, mutta minä olen töissä ihan jäässä. Meillä puhaltaa ilmastointi niin hurjasti, että sukat (jos ne olisi) pyörii jalassa. Istun työpisteelläni villatakki jakun päällä. Näyttää varmaan tosi tyylikkäälle.

    Täytyypä laittaa raparperijuoma tulemaan, sillä pihan puska vaan kasvaa ja kasvaa, eikä kaikesta jaksa leipoa piirakkaa. Kiitti vinkistä! Ihania kesäpäiviä sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun poikkesit lukemaam Mari, ja jaksoit taas jättää viestiäkin.

      Mulle taisi nyt käydä niin, että se tyhmä mittaustulos vaikutti niin, että meni mielenkiinto myös kuvaamiseen, vaikkei niillä kahdella ole keskenään yhtään mitään tekemistä. Olen vaan huomannut, että kivoja kuvia tulee ainoastaan kivalla fiiliksellä, koska se oma hyvä mieli jotenkin välittyy niihin kuviinkin ja tulee helpommin onnistumisia. Ja sitten taas päinvastoin.

      Kaikkein tymintä, että menin siihen hitsin mittalaitteeseen perjantaina, joten meni viikonloppukin pilalle, vaikka kuinka koitin järjellä itselleni vakuuttaa, että kyseessä oli pelkkä paperi ja senhetkinen tulos, joka ei varmasti ole koko totuus. Mutta minkäs teet. Kai tonkin mielialan voisi halutessaan laittaa samaiseen iän piikkiin kuin kaikki muutkin kummallisuudet, mutta en nyt sille linjalle kuitenkaan halua lähteä, vaikka alkaakin jo usko vähän rapista omiin vaikutusmahdollisuuksiin.

      Mun tekis mieli ostaa oikeaan kameraan sellainen laajakulmalinssi, mutta täytyy nyt vaan olla järkevä ja suhteuttaa linssin hinta omaan kuvaamisintoon. Maksaa kumminkin pari-kolme kertaa kamerani (minijärkkäri) verran, joten haaveeksi jäänee. Ja parempi säästää nekin rahat seuraavia pakkoremontteja varten. Niitä kun meidän vanhassa talossa riittäisi, mutta kaikki on sellaisia, että vaikka järki sanoo, että kannattaisi hoitaa ennenkuin ongelmia ilmenee, ei tee mieli edes ajatella, eikä varsinkaan ottaa lainaa sitä varten, vaikka ihan hyvin tiedetäänkin, että jos kaikkea lähdetään korjaamaan, kalliiksi tulee. Toistaiseksi on tullut vaan työnnettyä pää pensaaseen ja toivottua, ettei esim. vanhat putket päätä alkaa vuotaa..

      Ilmastointi on kyllä kurja, jos sitä ei saada säädettyä siedettäviin lukemiin.
      Meillä on kanssa tässä saman rakennuksen alakerrassa toimistotilat, joissa pukeudutaan kesällä juuri noin kuinka itsekin kerrot. Ja täällä kerrosta ylempänä on sitten se 30+. Eli ei terveellistä kumpikaan, kun välimalli puuttuu. Vähän ihmettelen, ettei nykytekniikalla saada kuntoon.
      Tulee ihan mieleen opasajat Thaimaassa, kun ennen pidempiä retkiä aina asiakkaita ohjeistin, että ottaisivat mukaan myös pitkähihaista ja lämmintä vaatetta, koska sen ajan busseissa ilmastoinnit oli sellaisia, että oli vaan on-off-vaihtoehdot ja se "on" puhalsi todellakin jäätävää ilmaa suoraan päin niin, että moni kehotuksista piittaamaton vilustui pahemman kerran ja loppuloma meni sen takia pilalle. Sitä vaan ei siellä helteessä kärvistellessä monikaan halunnut uskoa, että niin voi käydä.

      Mua alkoi loppua kohden laiskottaa ja raparperijuomalinkki tuli nyt noin tylsästi esitettyä, mutta se oli mun mielestä paitsi tosi helppo ja nopea tehdä (edellytykset kaikelle, mitä keittiössä teen :)), myös ihan älyttömän hyvää ja raikasta ja kivan kanelista. Ja siinä on myös sun suosikkia inkivääriä :)

      Kivoja, sopivan lämpimiä ja kauniita kesäpäiviä sulle myös Mari ja kuulumisiin <3

      Poista
  13. Jossain kommentissasi sanoit, ettei kuulu oikein mitään. Jaa ettei kuulu?

    Ymmärrän oikein hyvin tuon ketutuksen rasvaprosentin kanssa. Ymmärrystä ei yhtään vähennä, vaikka omat ongelmani ovat tuossa nimenomaisessa asiassa varmasti mittasuhteiltaan erilaiset. Harmi on silti sama ja varsinkin silloin, kun on tehnyt kovasti työtä asian eteen, on ihan reilua odottaa myös tulosta. Tsemppiä tavoitteeseen!!!!!

    Ihanat kuvat siitepölyisestäkin vedestä. Teillä on siellä kaunista! Kävin viikonloppuna vinkkaamallasi Torronsuolla ja olin ihan haltioissani. Hieno paikka!

    Varmasti iso helpotus, kun saitte katon kuntoon. Muistan niin nuo ajat, kun katto kaipasi isoa remppaa, samoin lämmitysöljysäiliö, alakerran kodinhoitohuoneen lattia, kellarin maapohja.... Kerrostaloasuminen on oikeastaan ihan jees, varsinkin kun tuo mies on aika kiireinen.

    Liiasta lämmöstä olen samaa mieltä. Liika on liikaa. Huuuh.

    Voimia toimistolle ja loman odotukseen. Meillä loma jo melkein kolkutteleekin ovella :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Olisin valmis hyväksymään rasvat ja kilot ja vähäiset lihakset, jos en edes yrittäisi pitää itseäni kunnossa, vaan löisin kirjaimellisesti läskiksi. Tuntuu vaan jotenkin niin kohtuuttoman epäreilulta, ettei näköjään edes kolmen kuntosalikerran viikkotahti riitä. Ja siihen pilates ja golfit ja muut päälle. Pah. Vaan oma vika kai, kun alunperin menin siihen mittaukseen. Ilman sitä olisin autuaan tietämätön kaikesta ja ihan tyytyväinen omaan olomuotooni ja olooni. Ja olen toki nytkin, mutta silti ärsyttää tuo tuleksottumuus, kun en tässä nyt kuitenkaan miksikään veteraanikehonrakentajaksi tähtää, vaan ihan vaan terveisiin koostumuksiin.

      Tammelan puolella on noita kauniita järviä useampiakin ja aina välillä tulee sinne lähdettyä käppäilemään ja kuvailemaan. Ja lapsena & nuorena tyttönä kun asuin 15 vuotta Tammelassa, tuli myös vietettyä kaikki kesät kirjaimellisesti järvessä. Usein huulet sinisinä ja korvat kylmästä vihloen. (Kuinkahan paljon muuten "ennenvanhaan" tuli sairastettua korvatulehduksia ilman, että niitä edes noteerattiin miksikään. Ei mua ainakaan koskaan viety mihinkään lääkäriin, vaikka vihlonta ja särky oli välillä todella kovaa. Varmaan sitä vaan syyllistettiin, että "onko siellä järvessä pakko asua ja siitäs sait....").

      Ja voihan kääk. Meillä olisi justiin noita mainitsemiasi pakkoremontteja tiedossa enemmän kuin haluan edes ajatella :(. Yhtenä se, että meidän vuonna 2006 kalliilla hinnalla uusima öljylämmitys taidetaan kohta kieltää kokonaan. Ymmärrän kyllä, mutta kauhean kiva olisi, jos siihen saisi jonkunlaista tukea siltä taholta, joka pakottaa vaihtamaan lämmitysmuotoa. Meidän elinaikana kun ei esim. maalämpö tule maksamaan itseään takaisin. Huoh. Ja nimenomaan vanhan talon kellarikerros on se pelottava tapaus. On asbestilla päällystettyä putkea ja vaikka mitä, mutta ollaan toistaiseksi vaan suljettu silmät kaikelta, vaikka koko ajan tiedetään ja tiedostetaan, että jonain päivänä se aika koittaa, että jotain on pakko tehdä. Mieluummin ennen kuin on myöhäistä.

      Kiitos jälleen kivasta viestistä Leena ja erityiskiitokset Torronsuon kuvaraportista. Näytti todellakin siltä, että suolla ollaan. Se ei siinä alkupätkällä niin hahmotu, mutta talvella kun käytiin siellä hiihtämässä, paikoitellen oli vettä myös latujen vierustoilla, vaikka oli ihan kunnon pakkanen. Ei taida se suo jäätyä koskaan kokonaan.

      Ihanaa lomaa teille <3. Perässä tullaan hitaasti, mutta varmasti.

      Poista
  14. Miten se onki meillä tää elämänkulku niin
    samanmoista! Itsekin olen koko tän vuoden käyny 3 x viikossa myös siellä salilla ja vaikka minä mielestäni olen ne proteiini sun muut makrot myös pitänyt kondiksessa, niin silti se minunkin Inbody näytti vaan painonnousua 400 g, joka kyllä masensi. Oli mulla sitten lohduksi tullu sitä lihasta lisää 600 g ja rasvaa oli lähtenyt samat 600 g, joten kai sitä jotain tulostakin oli havaittavissa. Mutta jotenki niin kummallista miten vaikeaa on tuota painoa saada pudotettua😞 Toki sitä on herkkujakin mennyt, enkä nyt ihan kokonaan haluis niistäkään luopua. Mutta tosi hyvältä tuossa kuvassa sinä näytät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samoja latuja todellakin tunnutaan vuodesta toiseen tallaavan :). Ja niinkuin on monta kertaa puhuttu, olispa kiva tehdä niitä samoja juttuja yhdessä, mutta kun on tota välimatkaa vähän turhan paljon..

      Mun korvaan sun tulokset kuulostaa tosi hyvältä! Just tota itsekin toivoisin, että sitä puuttuvaa lihasta tulee ja ylimääräistä rasvaa lähtee, mutta kun tuntuu käyvän just päinvastoin. Plääh. Hyväksyisin sen, jos en edes yrittäisi tehdä asian eteen mitään, mutta nyt tuntuu vähän/paljon epäreilulta, että edes kolme viikkokertaa ei tunnu riittävän mihinkään.

      Mulla painoa on nostanut varmasti yhtenä se, että olen lisännyt syömisiini treenin takia hillareita sen sijaan, että olisin syönyt vähähiiliihydraattisesti niinkuin ennen. (Ja siis toi vhh ei ole mikään dieettivalinta tai mikään muutenkaan tietoinen juttu, vaan ihan vaan se, että sopii mulle ja siitä tulee hyvä olo, mutta sitten taas ei kyllä riitä pitämään sellasta energiaa, jonka avulla jaksaa siellä salilla punnertaa).
      Enkähän niistä kiloista enää välitä, vaikka olikin vähän hämmentävää hypätä seuraavalle kymmenluvulle, jolla en ole koskaan aiemmin ollut. Ihan sama mitä se vaaka näyttää (no ei ehkä enää siinä vaiheessa, jos ihan mahdottomaksi menee) niinkaun kuin ei ole pelkkää rasvaa ja mahdun vaatteisiini.

      Kiitos Soile, kiva kun jätit viestiä ja hyvää kesää <3. Jatketaan me valitsemallamme tiellä, niin voidaan olla tyytyväisiä siihen, että ollaan edes yritetty.

      Poista
  15. Taas vähän viiveellä kommentoin, mutta toivottavasti jaksat vielä lukea :). Rehevöitymistä ei kyllä kuvasta näy, huomasin kyllä hyvät olkalihakset :). Ymmärrän tosi hyvin pettymyksesi. Itsellänikin junnaa nyt hiukan, mutta syy on oma, tuli väsähdys salilla käyntiin. Toi kasvisten lisääminen voi hyvinkin auttaa. Niistä ei todellakaan ole ainakaan haittaa ja ehkä paino (rasva) luonnollisesti tippuu, jos sen suuntainen syöminen on enemmän luontaista! Älä lannistu, vaan mene uudelleen mittaukseen hetken kuluttua ja ehkä sitten on tulosta tullutkin. Meikäläisen pitäisi myös mennä uuteen mittaukseen. Luulen kylläkin, että tammikuusta kehitystä toivomaani suuntaan on tapahtunut, mutta ei ehkä niin paljoa kuin toivoisin.

    Hyvä, että ukkeli hoiteli kattoasian sinua kuormittamatta! :)

    Hommaa vastamelukuulokkeet (työnantajan piikkiin). Ne on tosi hyvät, vaikkei edes haluaisi kuunnella kuulokkeista mitään, mutta estää huminan. Ihanaa kuulla, että saat yhtäjaksoisen loman. Olet sen ansainnut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin vielä, yritin itse mennä tammikuussa inbody-mittaukseen aamupäivällä, mutta sillä salilla sanottiin, etteivät tee mittauksia kuin heti aamulla, koska muuten mittaustulos ei ole pitävä. Eli pakottivat mittaukseen yöpaaston jälkeen ilman lasillistakaan vettä, jotta tulos on oikea.

      Poista
    2. Toki jaksan lukea :). Aina en vaan hoksaa käydä katsomassa, mutta nyt oli vissiin joku intuitio, joka tänne ohjasi.

      Kuvassa tosiaan näytän ihan itseltäni tai jopa paremmalta versioltani, kun on sentään käsivarsiin jotain lihaksentapaista tarttunut ja yläselkäkin leventynyt (repesi mm. ohut golftakki, kun otin lyöntiasennon :)), mutta vissiin se kaikki rasva on asettunut suoraan pötsin ympäristöön. Melkoinen löllö tällä hetkellä, mutta vaikka en olekaan lyönyt hanskoja tiskiin, en just nyt jaksa panostaa projektiin yhtään enempää kuin on pakko (eli niin kauan kuin ei tule huono omatunto mistään, koitan olla liikoja miettimättä). Salilla olen edelleen käynyt, mutta koitan olla siitäkin stressaamatta, jos/kun ei kesällä huvita tai ehdi tai jaksa samalla kolmen viikkokerran rytmillä jatkaa. Menen kun menen. Mutta mittarit saa nyt olla. Otan sen asiaksi sitten, kun on sellainen olo ja muun ajan keskityn olemaan tyytyväinen siihen (tai ainakin yritä), että tiedän itse, että olen ainakin yrittänyt tehdä parhaani. Miksikään veteraanisrajan kehonrakentajaksi kun en sentään ole tässä pyrkimässä, vaan ihan vaan koitan pysyä terveissä rajoissa kaikinpuolin. Jos ei kolme viikkokertaa salilla ja muut liikunnat siihen päälle riitä, niin sitten ei ole hirveästi tehtävissä, kun tarttis kuitenkin päivätöissäkin käydä. Mutta niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut, stressivapaat työpäivät ja hyvät unet olisi ne kaksi avainasiaa, mutta ne tulee kun on tullakseen ja muina aikoina (eli useimmiten) sittten taas ei.

      Eniten tällä hetkellä masentaa se, etät mies ei saakaan tuuraajaa meidän kahden viikon yhteiselle vakio-Vuokatin lomalle :(. Eli nyt ei sitten ehkä päästä sinne ollenkaan ja se on iso sääli, koska on miehen ainut lomailo vuodessa. Ei paljon auta työkkäristä kysellä tekijöitä, kun tietää jo ennakkoon vanhan tutun "ei mun kannata noin lyhyttä pätkää ottaa, kun saan saman rahan olemalla kotonakin.."-virren.

      Mutta ei ollut tarkoitus urputtaa, koska nyt on kuitenkin kesä ja se nyt vaan on niin kiva asia se, ettei kannata käyttää valittamiseen.

      Mukavaa meininkiä teille Iduriin ja muutenkin ja kuullaan taas! Ja siinä kuvassa, jonka taannoin itsestäsi julkaisit, näytät mun silmään tyystin rasvattomalta ja ihanan lihaksikkaalta. Ja energiseltä :)

      Poista
    3. no tulipahan taas virheitä, enkä ala niitä nyt muuten korjailemaan, mutta veteraanisraja kuulostaa sen verran oudolta, että pakko nyt se sentään selittää, että oli tarkoitus kirjoittaa veteraanisarja :)

      Poista
    4. Kiitos :) Mutta kyllä mun pitäisi laittaa itsestäni jokin inhorealistinen tai siis ihan todenmukainen kuva - siitä löllövyötärönseudusta kans :). Käsissäkin on rasvaa se ärsyttää, kun en millään saa pois, vaikka rasvakerroksen alla lihas on kasvanut. No tämmöstä tää keski-ikäisten lihastenkasvatus on :)). Harmi kuulla lomasotkusta :(. Toivottavasti pääset/te jollain tavalla kesätunnelmiin kuitenkin.

      Poista
    5. Mulla oli jäänyt sun jatkokommentti kokonaan huomaamatta, pahoittelut siitä. Mutta samoja ratoja meidän elämät tässä näyttää rullaavan, vaikka jää joku viikko välistäkin, joten ei muuta kuin jatketaan, ja jos ei kesällä, niin syksymmällä sitten taas vähän lisää paukkuja peliin tai ainakin paluu ruotuun mun kohdalla :). Nyt on kiva keskittyä muuhunkin.

      Poista
  16. Hyvää kesää Annukka!😊❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sulle Tarja <3. Kiva kun kävit huikkaamassa :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi