Sivut

tiistai 9. lokakuuta 2018

MITÄ MIETIN?


Jos Blogger nyt kysyisi, mitä mietin, niin vastaisin ainakin että..

- miksi on niin pahuksen vaikeaa pakottaa itsensä takki- ja kenkäkaupoille, vaikka ehdottomasti tarvitsisin sekä asiallisen syystakin että -kengät, jotka eivät ole mallia "ulkoilu", vaan sellaiset, joilla voi lähteä ihmisten ilmoille 

- missä niitä sellaisia takki- ja kenkäkauppoja edes on, joissa ei tule painostavaa tunnetta, vaan voi rauhassa ensin itse katsella, mutta pyytäessään saa aidon ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua myyjältä, joka ei ole pelottava (anteeksi tämä, mutta koska itse olen tällainen meikitön maalaistollo, vähän arkailen liian "tehokkaan" oloisia myyjiä, joilla on paksulti pakkelia ja vahvalla lakkakerroksella kiinnitetty kampaus, mutta toisaalta parempi kuitenkin noin, koska en taitaisi hirveästi luottaa kaltaiseni lenkkipolulta reväistyn lökäpöksyn asiantuntemukseen)

- mitä, jos kasvoistani silmien välistä reilu viikko sitten leikattu ihomuutos onkin jotain pahempaa kuin mitä luotan sen olevan

- kivaa, kun saan taas urheilla (tai no, urheilla ja urheilla, mutta pelata ja kuntoilla kuitenkin) normaalisti, kun tikit on nyt poistettu

- kuinka voikin olla näin hienoja pelikelejä lokakuussa






- illalla on pilates, josta olen alkanut tykätä tosi paljon

- kuinka helpottavaa, kun neljän viikon päästä pääsen eroon myös leikkaushaavan päällä olevista teipeistä ja saan taas pestä kasvot ihan normaalisti (edellyttäen, että kaikki menee hyvin, eikä enempiä toimenpiteitä tarvita)






- huvitti, kun plastiikkakirurgi (nuorehko italialaismies) oli kirjoittanut potilaskertomukseeni, että "63-vuotias nainen tulee vastaanotolle.." :D. Nooo, 10 vuotta sinne tai tänne ei oo niin justiinsa..

- voikohan ensimmäisiä keramiikkakurssilla tekemiäni pikkukulhoja käyttää ruokailuastioina vai ovatko liian kiikkeriä

- pitäisikö seuraaviin tehdään sellainen "rengas" pohjaan, että pysyvät tukevammin paikallaan

- miten ihmeessä aika riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisin kurssilla tehdä, koska vähän on alkanut tuntua siltä, että haluaisin tehdä ihan kaikkea, vaikka viisaampaa olisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan

- jos noista alakuvan eilen illalla aloittamistani kokeiluista raakapolton, lasituksen ja lopullisen polton jälkeen tulee sellaisia kuin olin ajatellut, lupaan ylittää itseni ja leipoa kakun, jota sitten tarjoilen noilta alustoilta





- surettaa, kun tuntuu, että itselleni niin tärkeä blogimaailma pikkuhiljaa kuivuu käsiin ja tilalle tulee aina vaan nopeampia kanavia, joiden tahdissa on vaikea pysyä perässä, enkä oikein tiedä, haluankokaan (ajoittain kyllä, mutta toisinaan taas en)

-  kuinka kivaa, kun Whatsappiin pätkähtää pojilta kuvia ja viestejä (ja välillä kysymyksiä, joihin toivotaan äidiltä apuja ja sekös lämmittää mieltä)



Rovaniemellä asuvan pojan kotiparvekkeeltaan ottama kuvasarja


Nuoremman pojan lähettämä kuva ei-niin-kivasta tapahtumasta pimeän tien päältä, mutta
 Luojan kiitos, ei ollut isompi eläin, eikä käynyt pahemmin, vaikka surettaa toki supikoiran kohtalo


- vaikka välillä aina ärsyynnynkin, kun mietin, kuinka paljon autojen vakuutuksiin oikeasti uppoaa rahaa, niin nyt olen kyllä onnellinen, että on ne täyskaskot (supin rikkoman puskurin ja sen takana olevan jonkun säleikön vaihto ja maalaus maksaa  1800 euroa..)

- juuri, kun alkoi tehdä mieli jo vähän viritellä valosarjoja johonkin, luvataankin liki kesäkelejä ja kausivalofiilis katosi saman tien, mutta jos valita saa, niin mieluummin kuitenkin sitä luvattua aurinkoa niin paljon ja pitkään kuin mahdollista

- kuinkahan huonoon kuntoon silmät menevät, jos käyttää pitkään vanhoja epäsopivia silmälaseja, joita käytän nyt sen takia, että ovat nykyisiä kevyemmät, eivätkä paina haavaa niin paljon

- jokohan sitä pikkuhiljaa saisi aikaiseksi soittaa sähkärille ja pyytää asentamaan keittiöön tarvittavat viritykset uudelle valaisimelle, jonka ostin joskus keväällä ja joka on edelleen paketissa eteisessä

- voisikohan nuo orvokit mitenkään ymmärtää lopettaa kukkimisen, koska haluaisin jo ottaa ruukun muuhun käyttöön




- mihin oikeasti kuuluu selfietä ottaessa katsoa, ettei mene silmät kieroon



Pipopäinen työpaikkapyöräilijä toivottaa iloista melkeinkesäviikkoa.
Kuvassa tikit ainoastaan takissa, myöhemmin myös muualla.




Edit keskiviikkona 10.10.:
Sain äsken lääkäriltä tiedon, että poistetusta ihomuutoksesta ei löytynyt mitään pahaa. Jesssss!!

56 kommenttia:

  1. Mulle tuli tästä niin mahdottomasti kaikkea kommentoitavaa mieleen, että en taida jaksaa ihan kaikkea kirjoittaa. :-) Mutta jos muutaman asian nyt kuitenkin.

    Ensinnäkin jäin huolestuneena miettimään tuota sinun ihomuutostasi. Minäkin uskon ja toivon, että se ei ole mitään vakavampaa, mutta silti mielessä pyörii varmasti aina se "mitä jos". Tuo poikasi onnettomuuskin varmasti säikäytti, mutta onneksi ei tosiaan ollut tuon suurempi eläin. Vaikka sitä ajaisi itse kuinka nätisti, niin joku muu voi aina yllättää liikenteessä, eikä niin kivalla tavalla.

    Noista kahdesta ensimmäisestä kohdasta tuli ihan mieleen hyvä ystäväni. <3 Kuinkakohan monta kertaa ollaan oltu etsimässä hänelle vaatteita (jotakin siistimpää kuin ulkoiluvaatteita) ja tultu kaupasta ulos tyhjin käsin. Sitten jos ystävä onkin ostanut jotain, uudet vaatteet ovat jääneet usein pitämättä. Vaatteiden ostaminen voi kyllä olla joskus tosi hankalaa, enkä itsekään tykkää tuollaisista kaupoista, joissa viimeisen päälle laitetut myyjät tulevat "auttamaan". Joku Sokoksen tai Stockan kosmetiikkaosasto on kauhistus, ja jos niiden läpi on pakko kävellä, on pantava melkein juoksuksi, että pääsee piinallisesta tilanteesta mahdollisimman pian pois. Kamalaa kun niitä viimeisen päälle laitettuja myyjiä seisoo kahden metrin välein (itse olen myös sellainen lenkkipolulta repäisty).

    Blogimaailman hiljeneminen on surettanut minuakin. Olisi kyllä kurjaa, jos kaikki siirtyisivät pikkuhiljaa Instaan tai jonnekin muualle, ja olisi pakko lopettaa bloggaaminen siitä syystä, että kukaan ei enää lukisi blogia. Toki blogia voisi kirjoittaa ihan itselleenkin, mutta kyllä minulle ainakin lukijat ja heidän kommenttinsa ovat se syy, miksi tykkään kirjoitella. Kokeilin instaamistakin, mutta totesin, että se ei ole minun juttuni. Mitä enemmän jokin somekanava vaatii huomiota, sitä vastenmielisemmältä se minusta tuntuu.

    Ihana pinkki työmatkapyöräilijä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee. Kun mietin mielikuvaa niistä "pelottavista" myyjistä, mulla oli mielessä juurikin sun mainitsemien liikkeiden kosmetiikkaosastot, joiden läpi itsekin pyyhällän laput silmillä mahdollisimman nopeasti, ettei vaan kukaan kysy tai tarjoa mitään (vaikka olisin varmaan monen tarjouksen tarpeessaa..).

      Ihomuutos oli alunperin arpi, joka tuli siitä, kun tökkäsin peukalonkynnellä (mulla on tosi vahvat kynnet, vaikka hiukset, joiden pitäis olla samaa ainetta, on aina olleet tosi ohuet) nenänvarren yläosaan ja siihen tuli sellainen "ura". Olin siihen itse niin tottunut, etten noteerannut sitä miksikään. Kosmetologi sitä kerran (jo varmaan pari vuotta sitten) ihmetteli ja ihotautilääkäri oli sitä mieltä, että siitä pitää ottaa koepala. No, kuvittelin, että tapahtuu suunnilleen niin, että istun lääkäriä vastapäätä ja hän sitten siitä napsaisee jonkun pikku palasen, mutta kirurkgi ehdotti, että poistetaan samantien koko muutos siltä varalta, että se on sen laatuinen, että pitää joka tapauksessa poistaa. Siinä sitä sitten yhtäkkiä olinkin leikkauspöydällä selällään reikäliina kasvoilla niinkuin isommassakin operaatiossa. Ja vaikka "yleensä ei pitäisi" (ei toteudu ikinä mun kohdalla, vaan menee just päinvastoin) edes tulla verta siltä ihoalueelta, niin sitähän sitten tulikin niin paljon, että muurautui molemmat silmät umpeen ja oli tukkakin osin veressä niin, että peittelin sitä kaulahuivilla, ettei käytävällä vuoroaan odottavat säikähdä :). Silmät toki saatiin putsattua, mutta shampoota ei ollut :D. Molempien lääkäreiden epäilys on se, että pahimmillaan on basaliooma, joka on yleisin ihosyöpätyyppi, mutta siitä ystävällinen, että "ei yleensä" tee etäpesäkkeitä (ja tässä kohtaa todellakin toivon, että toteutuu tuo yleensä-vaihtoehto). Muutama päivä pitää vielä odottaa kuitenkin sitä vastausta ja toivoa parasta.

      Justiin tuolla meidän nuoremmalla pojalla on 80 km työmatkaa (eestaas sentään onneksi) sellaisia teitä pitkin, joiden varrelta löytyy kaikki mahdolliset metsän eläimet peuroista hirviin ja mitä kaikkea niitä on. Olen pyytänyt, ettei kerro mulle kaikkia yksityiskohtia, etten hermoile yötäpäivää, kun aamu- ja iltahämärissä ajelee. Ei olis mulle totakaan kuvaa lähettänyt, mutta tarvi apua siinä vahinkoilmoituksen tekemisessä ja kysyi, voiko laittaa, että näen, mistä on kyse. Sanoi kyllä jo ennakkoon, että "ei näy verta eikä mitään kauheeta, älä pelkää.."

      Mahdetaankohan me olla viimeiset, jotka sammuttaa täältä blogistaniasta valot :D.

      Mutta nyt mun tulee kiire sinne pilatekseen. Heippa ja kuulumisiin ja kiitos <3

      Poista
  2. Voi ihana <3 Tuli hyvällä tavalla mieleen ohjelma "pitääkö huolestua". Onneksi moni asia järjestyy ilman pohtimista, toiset asiat järjestyvät ajallaan kun niihin vähän panostaa. Iso osa asioista menee omalla painollaan ja niitä ei kannata liikaa pohtia, hukkaan menevää energiaa on muuten. Kuvasarja öisestä taivaasta on huikea ja ihastelen lautasiasi. Bloggailusta itse tykkään ja sinnittelen.... en halua että tämä maailma kuivuu kokoon, pidetään lippu salossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ollut oikea kaikkien mestarimurehtijoiden äiti. Ominaisuus, joka on ihan kamala rasite ja josta olen yrittänyt päästä eroon ja tässä viimeisten vuosien aikana ainakin osittain jo onnistunutkin. Mutta just nyt (tänään) mulla on meneillään joku sellainen ihme ylistressivaihe ja hermoilen ihan kaikkea mahdollista. Viimeiseksi aamuksi sovittua verenpainemittausta, joka osoitti, että ei ole painetta, mutta leposyke oli 111...

      Revontulet on kyllä niin uskomattoman hienoja ihan jo noissa kännykällä napatuissa kuvissakin, saati livenä. Itse en ole koskaan nähnyt, mutta toivon, että näen.

      Ja kiitos, lautasista toivottavasti tulee joskus sitä mitä niistä toivon tulevan :).
      Ja juu, blogiliput salkoon ja eteenpäin vaikka vähän hitaamminkin.

      Kaikkea hyvää <3

      Poista
  3. Minäkään en ole niin shoppailuhenkinen ihminen ja joskus vaatteiden etsintä tuskastuttaa. Etenkin housut tuottavat minulle päänvaivaa.
    Aivan ihastuttavat lautaset sopivat varmasti hyvin tarjoiluun ja kakku-leipälautasiksi! <3

    Lokakuun tunnelmallisia hetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Pelkkä ajatus vaatekauppaan menosta ahdistaa. Etenkin, kun en tiedä, mihin kauppaan menisin, että myös löytäisin etsimäni. Ei mahda sellaista olla olemassakaan, vaan aina yleensä astun ulos ovesta tyhjin käsin.

      Ja kiitos. Toivon niin, että lautasista lopulta tulee sitä, mitä niistä toivon tulevan. Mutta vielä on monta työvaihetta, joten nähtäväksi jää.

      Lämmintä lokakuuta sinne Mantelilaaksoon <3

      Poista
  4. Ihomuutoksestasi en voi muuta kuin toivoa että se olisi "vain" basaliomaa. Takkiostoksilla mulla on ihan samanlaiset tunnelmat. Haluan katsella rauhassa ilman että myyjä on liian tyrkyllä auttamaan.
    Kiva kuulla että ihastuit pilatekseen. Minäaloitin tänä syksynä pilateksen sijaan yin-joogan ja nyt tuntuu että olen löytänyt oman lajini! Olo on taivaallinen ja kevyt aina joogatunnin jälkeen.
    Ruokaremonttini on muuten sujunut hyvin. Ei karkin karkkia syyskuun 1. päivän jälkeen ja painoa on laskenut melkein neljä kiloa ilman suurempia ponnisteluja!
    Oikein ihanaa lokakuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä itsekin toivon. Ja tähän asti olin ihan rauhallinen, mutta mitä lähemmäksi patologin vastaus käy, sitä enemmän hermostuttaa, vaikka koitan kuinka järkeillä, että hermoilu ei auta, koska en pysty asiaan vaikuttamaan.

      Olen kuule niin iloinen sun puolesta, kun nyt kuulostaa siltä, että todellakin se oma juttu ja oma hyvä ruokavalio on löytynyt. Ei tarvi väkisin yrittää, eikä kärvistellä, vaan tuloksia tosiaan tulee kuin itsestään ja se on just se, mikä on niin hienoa. Asiat kun on loppupeleissä hyvin yksinkertaisia. Meillä vaan on välillä itse tapana tehdä niistä turhan vaikeita.

      Kauniita syyspäiviä ja hyvää oloa toivottelen täältä.

      Poista
  5. Toivottavasti ihomuutos ei ole muuta kuin vain muutos, ei mitään pahempaa. Minä haaveilen täällä villakangastakista, mutta saas nähdä kuin akan käy.
    Ihanaa viikkoa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin todella toivon, vaikka olen kyllä varautunut siihenkin, että voi olla muutakin. Jokatapauksessa koepalan sijasta leikattiin kirurgin suosituksesta koko alue pois siltä varalta, että se olisi pitänyt tehdä joka tapauksessa.

      Villakangastakki mullakin olis ykköstoiveena, mutta kun ei ole tähänkään mennessä löytynyt sopivaa, vaikka vuosia on jo ollut hakusessa, niin ei kovin luottavainen olo ole. Mutta sun tapauksessa olen ihan varma, että teet taas jonkun mahtilöydön muutamalla eurolla :)

      Kiitos samoin Outi <3

      Poista
  6. Olipa kivaa luettavaa ja niin paljon juttuja, ettei nyt silmät sikkurassa jaksa kaikkiin kommentoida :)
    Itselläni on ranteesta tikit juuri poistettu, koepala otettiin siitäkin. Toivotaan meille molemmille hyviä uutisia niiden tiimoilta.
    Mä olen ratkaissut ja saanut hoidettuakin mm. takkiostoksia niin, että ostan heti kun kohdalle osuu, vaikkei juuri sillä hetkellä olekaan akuuttia tilannetta. Tiedän, että kyllä se kohta muuttuu akuutiksi, heh. Samoin olen tehnyt kenkien kanssa ja saattaa olla että tällä menetelmällä on tullut hankittua joskus vähän turhaakin. Mutta, juhla-asuja ei tarvitse koskaan lähteä ostamaan pipo kireällä, kun ne pari juttua on valmiina kaapissa.
    Kiva kuulla, että pilates on kolahtanut. Silloin on matalampi kynnys mennä sinne.
    Nyt juuri jaksan katsoa Ensitreffit ja sitten pää tyynyyn.
    Iltaterveisin, Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sattuipas tikkaukset samaan aikaan meillä. Ja todellakin toivon, että etukäteishermoilu, joka mulla nyt tuntuu loppua (tai ei nyt sentään onneksi loppua kuitenkaan :), mutta sitä patologin vastausta..) kohden lisääntyvän, vaikka kuinka yritän olla ihan tyyni. Äsken kävin työterveyshoitajalla sovitusti mittauttamassa verenpainetta (koska kirurgi epäili, että mulla vois sellaista olla..) ja jännitin sitäkin niin paljon, että "lepo"syke oli 111.. Mutta paineet silti normaalit onneksi, koska en nyt sellaista riesaa kyllä ole itselleni osannut kuvitellakaan saavani.

      Toi olis just järkevää, että ostaa heti, kun osuu kohdalle. Täällä vaan on aika vähissä nuo kaupat, eikä niissäkään tule oikein koskaan käytyä (poislukien urheiluliikkeet, joissa olen ihan kotonani), joten ohi menee mun tilaisuudet ja sitten, kun on jo se akuutti tarve, on ihan saletti, että pakonomaisella etsimisellä ei mitään löydy. Mutta sen verran olen sentään näihin vuosiin viisastunut, että enää en lankea mihinkään kakkosvaihtoehtoon ihan vaan siksi, että sitä täydellistä ei löytynyt. On niin nähty, että sinne ne jää kaappiin ja pelkkä näkeminenkin ahdistaa :)

      Pilates tuntui alkuun vähän "turhalta", mutta sen positiiviset vaikutukset on alkaneet jo tuntua ja näkyäkin niin selvästi, että enää en malttais odottaa seuraavaa kertaa.

      Meillä on aika samanlaiset valvomisgeenitkin :). Iltaysin ohjelmat on ihan maksimi, sen jälkeen pitää jo ottaa "kasetille" ..

      Iloista päivää! Tänään taitaa paistaa joka paikassa aurinko <3

      Poista
  7. Nuo sun kermaiikkalautaset ovat kyllä huippuhienoja! Kiva nähdä minkälaisen kakun niistä tarjoat;)
    Blogikirjoituksissa olen huomannut saman asiaan. Kirjoittajat siirtyvät muualle, harmi. Näitä on kuitenkin paljon mukavampi lueskella kuin pikapäivityksiä. Tosin teen niitä itsekin mutta blogiin kirjoitan tai siis ainakin yritän - vähän enemmän.
    Kauniita revontulia olisi kiva nähdä livenä itsekin, kunnollisia en ole vielä koskaan onnistunut näkemään. Jonkun pienen version joskus "kymmenen" vuotta sitten;)
    Supikoiran kohtaloa ei mielestäni tarvitse surra, niitä on vaikka kuinka paljon ja onko niistä kovasti mitään hyötyä. Enimmäkseen kai tuottavat harmia. Pari vuotta sitten tyttäreni lähti meiltä vävykokelaan kanssa kotiin iltahämärissä. Supikoira hyppäsi auton eteen, menivät katon kautta ympäri parikin kertaa auton jäädessä katolleen. Selvisivät onneksi naarmuilla!!! Sinä yönä meillä ei nukuttu.
    Karkkilassa on yksi vaatekauppa josta saa toivomaasi palvelua:) Kerran Loviisassa ollessamme kävin siellä vaatekaupassa joka vastasi kuvaustasi, siellä oli tosi kivoja, muodikkaita ja kohtuuhintaisia vaatteita. Olen käynyt siellä jälkeenpäinkin pari kertaa kun matka on jostain syystä kulkenut siihen suuntaan.
    Toivotaan että selviät ihomuutosoperaatiosta tällä käynnillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sen kakun kyllä haluaisin itsekin nähdä, jonka saan aikaiseksi :D. Taitaa mulle olla keramiikkakokeilut pala kakkua leipomisen rinnalla (miten voikin joku homma oikeasti olla niin ylitsepääsemättömän vaikea ja epämiellyttäväkin ihan jo pelkkänä ajatuksena..)

      Mulla on kanssa muistikuva laimeista revontulista 80-luvulta (eli ihan tuore siis :)). Olin kuvitellut, että ovat aina justiin tollasia värikkäitä, mutta ne ainoat, jotka itse silloin näin, oli sellaisia ihan valkoisia vaan, joita en olis välttämättä edes revontuliksi mieltänyt. Jotenkin ihan epätodellisen kauniita kiehkuroita nuo vihreät. Ja ihan vaan kännykällä napatut kuvat, mutta silti näyttää noin hienoilta.

      Hui kauhistus. Voin kuvitella, että ei tosiaan tullut uni silmään tuon tapahtuman jälkeen, koska väkisin jää päälle se "mitä jos..."-ajattelu. Luojan kiitos, ei käynyt pahemmin.
      Justiin tämä meidän nuorempi poika, joka törmäsi supiin, ajaa päivittäin töihin ja takaisin 80 kilometriä teitä, joiden varsilla päivystää laumoittain peuroja mm. Mutta koitan olla liikaa hermoilematta, vaikka se mulle vaikeaa onkin. Just nyt esim hermoilen ihan kaikkea mahdollista. Enkä vähiten sitä ihomuutosasiaa, vaikka kuinka koitan järkeillä, että se on nyt poissa, oli mikä oli. (Kirurgin suosituksesta leikattiin koko alue, eikä pelkkää koepalaa).

      Karkkila vaateostospaikkana ei ole kyllä koskaan käynyt mielessäkään, kun olen tottunut pitämään sitä paikkana, jossa bussi pysähtyy hetkeksi Forssan ja Helsingin välillä, mutta ikinä en ole siellä noussut kyydistä. Katsellut kylläkin aina bussin ikkunasta sen yhden kadun suuntaisesti olevan vaatekaupan näyteikkunan ja ajatellut, että vaikkei nyt ihan hirveästi säväytä, niin voisi olla justiin sellainen, josta löytyykin jotain ihan "helmiä".

      Leppoisaa tätä viikkoa sinne. Ihanasti alkoi äsken paistaa aurinko.

      Poista
  8. Ihana kuulla jälleen kuulumisiasi!<3 Varmasti koepala on puhdas, mutta ymmärrän kyllä, että sitä alkaa miettiä joka kerta, kun paloja otetaan, että jos ei olekaan. Olen sitä paitsi alkanut tutkailla ihoani aika tavalla viime vuosina, kun aiheesta on uutisoitu niin paljon. Harmittaa vieläkin oma hölmöilyni viime kesänä Seychelleillä, luulin olevani fiksumpi!

    Nuo sun keramiikkikokeilut on aivan mielettömän upeita!<3 Käytitkö tuossa Kastehelmi-astiaa kuvioinnissa? Aikamoista haipakkaa on tämä syksy ollut, joten kai se on ihan hyvä juttu, ettei päästy sinne keramiikkakurssille. Olen kyllä nauttinut hirmuisesti niistä tanssitunneista, joilla käyn!:) Että ihan kivaa ja uutta tännekin!:)

    Kyllä noiden lasten vuoksi on aina sydän syrjällään tai onnesta kallellaan.<3 Supikoirat on Suomen luonnossa haittaeläimiä, ei kannata niitä surra!:) Onneksi ei käynyt aineellista pahempaa!<3 Kantsii katsoa muuten Sami Hedbergin supi ja kettu -video Youtubesta!;D

    Mukavaa loppuviikkoa Annukka!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina <3. Mitä lähemmäksi patologin vastaus käy, sitä enemmän mua hermostuttaa, vaikka koitankin olla järkevä ja rauhoittaa itseäni sillä, että muutos on nyt jokatapuksessa poistettu, oli mikä oli. Kirurgin suosituksesta kun leikattiin koko alue, eikä pelkkää ihotautilääkärin määräämää koepalaa. (Sadulle tuolla ihan ekassa kommentissa kirjoitin koko stoorin). Aiemmin kesällä mun otsasta jäädytettiin ihotautilääkärin (jolle menin alunperin tarkistuttamaan lukuisia luomiani, joissa ei onneksi ollut mitään epäilyttävää) huomaama, pienen pieni punertava ja vähän karheampi alue, jonka tunnisti aurinkokeratoosiksi eli ihosyövän esiasteeksi. Kosmetologikin siitä mulle aiemmin mainitsi, mutta itse en oikein pitänyt sitä minään, kun ei ole tää naama enää priimaa miltään osin muutenkaan :D. Helpottaa, kun tulee näitä mieltä painavia asioita (lopultakin) hoidettua pois päiväjärjestyksestä.

      Ja joo, käytin Kastehelmen tarjoilulautasta kuvioinnissa. Koitin ensin painaa sillä kuviot saveen, mutta olis vaatinut enemmän painoa/voimaa, että olis tulleet kunnolla näkyviin, joten kokeilin sitten tehdä niin päin, että käänsin lautasen nurinpäin ja kaulitsin savea sen päällä. Viimeiseen satsiin asti meni ihan ok, mutta se viimeiseen erään mennessä savi oli ehtinyt jo sen verran kuivua, ettei enää irronnutkaan lautasesta, vaan jymähti sinne pohjaan :D. Ei ollut ihan helppo rasti kaivella ja harjata sitä sieltä pois, mutta onnistui lopulta kumminkin. Tulee nyt näitä kantapään kautta-oppeja matkan varrella väkisinkin, mutta niistäpähän sitä sit viisastuu.

      Ihanaa, että olet innostunut tanssista <3. Se ei multa suju, ei sitten millään. Mutta onneksi on niin paljon valikoimaa, että löytyy jokaiselle jotakin.

      Ja juu. En sure supia. Enkä kyllä vakuutusyhtiötäkään, koska ollaan aika monen puskurin hinnan verran niitä vakutuusmaksuja sinne maksettu, joten tulee nyt sitten tavallaan omat rahat käyttöön tässä tapauksessa. Hyvä niin kuitenkin.

      Ja kiitos samoin Taina <3. Ihanaa, kun paistaa aurinko!

      Poista
  9. Ihan hirveän monta kommentoitavaa juttua tuli tästä mieleen. Selaan tässä koko ajan tekstiä ylös ja alas ja manaan tahmaisia aivoja, jotka unohtaa kaiken jo siinä vaiheessa, kun pääsen takaisin kommenttiboksiin :D

    Mäkin uskon ja toivon, että se ihomuutos on harmiton ja homma on sillä hyvä. Mutta totta kai tuollaisten kanssa on se epävarmuus, että mitä jos... Ihanaa, että pääsit tikeistä eroon, kun niiden kanssa eläminen on melkoisen epäkäytännöllistä.

    Mä edelleen fanitan näitä perinteisiä blogeja. En halua seurata koko ajan päivittyviä 24/7 instastorieseja ja ties mitä vlogeja ja podcasteja ja ja ja... Minä haluan lukea päivitykset teksteinä, koska ne tarjoavat mulle hengähdyksen mm. töissä kahvitauoilla (tai muuten vaan tauoilla töiden välissä). Kaikki sellaiset somekanavat, joissa on liikkuvaa kuvaa ja varsinkin ääntä, eivät sovi mulle. Nimim. kalkkis.

    Ihanaa viikkoa ja nautitaan näistä lämpöisistä keleistä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle meinas eilen illalla tulla ihan joku paniikkikohtaus, kun aloin yhtäkkiä stressaamaan ihan hirveästi sitä ihojuttua ja ihan kaikkea mahdollista muutakin. Mm. tälle aamulle sovittua verenpaineen mittausta (kirurgi epäili, että mulla vois olla verenpainetta, kun tuli siinä operaatiossa niin paljon verta (sori tää, en mene enempiin yksityiskohtiin), vaikkei "yleensä siitä kohtaa tule juuri ollenkaan"). No, ei ollu painetta, mutta leposyke oli 111..
      Kertoo jännityksen määrästä..

      Mutta äsken sain lääkäriltä tiedon, että siinä poistetussa muutoksessa ei ollut mitään pahaa. Jeeeessssss! Laski heti pulssikin takaisin normaaliin (joka mulla on ihan tositosi korkea ollut aina, muttei sentään yli sataa). Ja samantien päätin, että hoidan pois päiväjärjestyksestä myös muut ei-niin-kivat, mutta oman (mielen)terveyden kannalta tärkeät jutut alkaen hammas- ja silmälääkärin ajanvarauksista.

      Mullekin blogit (ne vähät, joita seuraan) on tärkeitä just siksi, että tekstit on ja pysyy ja niitä voi lukea silloin ja sitä tahtia ja niin moneen kertaan kuin haluaa, eikä julkaisu häviä näytöltä sekunneissa. Ja kaikessa rauhassa kirjoittaminen on kanssa niin kivaa. Tykkään, kun saa aikaa pohtia, miten ne ajatuksensa saa puettua ymmärrettäviksi sanoiksi. Siis jos jotain joskus oikein ajatuksella tekee, eikä näin kuin esim tämä suoraan päästä paperille suollettu teksti, jossa ei ole mitään punaista lankaa, eikä ollut tällä kertaa tarkoituskaan.

      Yhtään youtube-kanavaa en ole tilannut, enkä tilaa, koska ei vaan ole mun juttu. Ja löydän kyllä etsimäni tilaamattakin, jos sille päälle satun. Podcasteista en edes tiedä, mitä ne tarkoittaa :D.

      Köpötellään me täällä jatkossakin ja antaa muun maailman mennä menojaan.

      Ihanaa aurinkoviikkoa sulle kans <3 toivottelee ystäväsi mallia Fossiili

      Poista
    2. No jesssss!!! Ihan huippua, ettei ole syytä jatkohuoleen ♥ Happy for you :)

      Ja voi ääk, mun on pitänyt varata hammastarkastukseen aikaa jo ties miten pitkään. Mutta enpä tietenkään ole varannut. Pitäisi, mutten taida tänäänKÄÄN sitä tehdä... Ehkä jo huomenna tai ensi viikolla? :D

      Ihanaa viikkoa!

      Poista
    3. Kiitos <3.

      On vähän (paljon) haasteellisessa paikassa ne tikit. Tai siis ei enää tikit, vaan se haava, kun tosiaan silmälasit makaa justiin siinä päällä, eikä oo hyvä juttu se, mutta minkäs teet, kun ei enää ilmankaan pärjää. Paitsi vapaalla, kun ei oo pakko olla koneella, eikä tihrustaa puhelinta. Ja tästä mulle tulikin mieleen, että pitää sittenkin perua se varattu silmälääkäri, koska en voi mitenkään nyt testailla niitä painavia hökötyksiä. Meenkin tekemään sen än yy tee nyt.

      Kaikkia kivuuksia sulle <3

      Poista
  10. Voih. Peukkuja kovasti, että tulokset on juur ne mitä pitikin, eli ettei oo mittään hättää ❤️

    Hmm. Mä kuulun niihin, jotka ei siirtyneet yhtään mihinkään, ei hitaampiin tahi nopeempiin, vaan suorilta ne vähäisetkin verkko-esiriput kiinni :D Vaikka onhan mulla tuo ”blogi”, joka ei kuitenkaan ole varsinaisesti blogi lainkaan. En vaan omalla kohdalla enää näe ideaa henk.koht elon jakamiseen. Kaikki on tavallaan jo joskus sanottu ja on niin paljon kaikenlaista muuta touhotettavaa. Elämäkin lyhyt ja silleen :)

    Kivaa kuitenkin ainakin ajoittain lueksia vanhojen ystävien blogeja. Kiitos Annukka, että oot siellä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo mittään hättää. Kiitos huolesta Taru <3. Ja niin taas ilahduin, kun näen sut täällä.

      Justiin tässä yhtenä päivänä mietin niitä "vanhoja hyviä aikoja", kun mekin Saaristohuvilan puitteissa tutustuttiin ja tuntui, että olin yhtäkkiä saanut ympärilleni sellasen ihanan blogiperheen, jossa usein käytiin toisillamme "kylässä", vaihdettiin mielipiteitä, saatiin ja annettiin tukea, ihasteltiin toisten aikaansaannoksia ja kaikkea sellasta kivaa ja lämminhenkistä ja hyvää. Niitä aikoja jotenkin kaipaan ja siksi mua surettaa, kun tuntuu, että tosiaan ne muutamassa sekunnissa katoavat julkaisut tai huolella asetellut ja lavastetut kuvat kevyellä "Good morning"-tekstillä on nyt "se" juttu. Toki olen siihen osallistunut silloin tällöin itsekin, mutta kaikkein mieluiten kuitenkin luen ja kirjoitan ihan ajan kanssa. Ja sun Kolmas silmä nyt on ihan ainutlaatuinen ja ihan just sun näköinen spesiaali juttu. Ja iloitsen, kun mulle tulee s-postiin aina ilmoitus uudesta tekstistä, vaikken aina välttämättä heti ehdikään lukemaan, mutta just se on niin kivaa, että postaus on ja pysyy, eikä tarvi juosta kilpaa tekstin katoamisen kanssa.

      Kiitos kun kävit ja toivon, ettet ihan kokonaan ikinä katoakaan, koska olet pala mun elämää. Sellanen taruolento <3

      Poista
    2. No niinpä, meillä oli kyllä silloin joskus aivan erityislaatuinen ja lämminhenkinen oma jengi :) Sittemmin on elämä kuljetellut ketä minnekin, niinhän se tuppaa menemään. Kiinnostuksen kohteet vaihtuu ja kaikenlaista.

      Kiitos kauniista sanoistasi. Oot ihana ihminen <3

      Poista
  11. Siis niin helpottavaa kuulla, että kaikki on hyvin! Useamman kerran elämän varrella on saanut odotella patologin lausuntoa, joten tiedän miltä se tuntuu. Epäilys kalvaa vaikka kuinka yrittää olla positiivinen - "kunnes toisin todistetaan..." Mutta kuule on se nyt se kakun paikka! Ja lasillisen kuohuvaa!! Kuin olisi saanut ihmeellisen jatkoajan elämään :)
    Nautitaan kaikesta - perheestä, auringosta, väreistä, harrastuksista, ystävistä... eikä yhtään kannata stressata takeista eikä kengistä - pikkujuttuja loppupeleissä.
    Ps. upeat lautaset olet tehnyt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä helpotti todellakin, ettei lopulta ollut edes sitä (basalioomaa), johon olin henkisesti varautunut. (Ja sen lisäksi pelkäsin, että mitä jos sittenkin on melanooma tai joku muu, joka on vaan nyt sitten jättänyt ekan jäljen itsestään tohon kohtaan. Ja sitä kun alkaa jotain ihan tosissaan stressata, niin kyllähän sitä koko kroppa menee jo lopulta sellaseen tilaan, että pelkkä hengittäminen on liki mahdotonta. Ja mun "lepo"sykekin huiteli jo liki sataakahtakymppiä, joka ei varsin oloa helpottanut). Mutta tässä sitä nyt ollaan helpottunein mielin ja lisää helpotusta ajattelin hankkia hoitamalla pois muutkin mieltä painavat ei-niin-kivat, mutta oman (mielen)terveyden kannalta tärkeät jutut alkaen hammaslääkärin ajanvarauksesta :).

      Jos en löydä sitä takkia tai kenkiä, tuun sun vaatekaapille :D.

      Keramiikkakokeilujen parissa on niiiiin ihanaa ja terapeuttista. Kun vaan maltan olla stressaamatta siitä, etten ehdi millään tehdä kaikkea mitä haluaisin :).

      Kiitos CC ja näin me tehdään, että nautitaan ihan kaikesta, mitä meille on annettu <3

      Poista
  12. Voi mikä helpotus, että ihomuutos olikin vaaraton. Vaikka niinhän sen tietysti pitikin mennä. Meille hermoilijoille ei vaan mahda mitään. Itse ole samanlainen ja niin on äitinikin ja mummo oli ihan mahdoton. Kun äitini noin viisvitosena lähti isäni kanssa autoreissuun kesälomalla, mummo ei nukkunut juuri silmällistäkään kahteen viikkoon ennenkuin tytär ja vävy olivat taas turvallisesti kotonaan. Tosin mummon elämässä oli tapahtunut kaikenlaista ja läheisiäkin hän oli menettänyt enemmän kuin tarpeeksi, mutta olihan se silti aika raskasta äidilleni. Kun itse nykyisin hössötän juurikin noista omien lasten öisistä autoreissuista, yritän olla näyttämättä huoltani. Vaikka ei taida ihan onnistua.
    Takki- ja kenkäostokset ovat mullekin haaste (uikkareista puhumattakaan). Etsin aina sellaista takkia, jonka pitäisi sopia kaikenlaiseen menoon. Siis tyyliin juhlamekon kanssa ja perunapellolle. Siis sen saman takin! Ja kenkien kanssa sama juttu. Pitäsihän se jo valmiiksi tietää, ettei sellaisia ihmekappaleita voi maailmassa olla.
    Blogimaailmasta olen ihan samaa mieltä kuin sinäkin. Tavalliset vanhanaikaiset (?) blogit ovat parhaita. Instassa tai muissa en ole halunnut ollenkaan käydä. Minä vanha jäärä. Älä vain Annukka sammuta niitä valoja!!
    Oho tulipas nyt pitkästi vastailtua, vaikka osa jäi vielä sanomattakin...
    Kivaa keskiviikkoa. Täälläkin paistaa :-DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä helpotti todellakin, vaikka olin jo itseni henkisesti psyykannut siihen, että otan rauhallisesti, tuli mitä tuli. (Ei tosin ihan onnistunut, vaan just tota tietoa edeltävänä päivänä olin jo jossain ihme kokovartalostressitilassa ja pulssikin oli jo niin korkea, että tuntui, että tulee rinnasta ulos. Onneksi ei tullut.).

      Mun isä (83 v) on ihan samanlainen kuin sun mummo. Aina kun tietää meidän olevan matkalla jossain, ei varsinaisesti soittele perään ja kerro olevansa huolestunut, vaan laittelee tämän tästä tekstiviestiä jostain muka ihan muusta aiheesta ja varmaan sitten laskee sekunteja tai minuutteja siihen, kuinka nopeasti vastaan, että tietää, että tien päällä ollaan edelleen ihan turvassa. Itse harrastan tosin ihan samaa omien poikieni kanssa. Tai no, ensin kurkkaan Whatsappista, milloin ovat viimeksi olleet paikalla ja jos ei ala vähään aikaan tulla uutta kellonaikaa, niin sitten on jo pakko laittaa viestiä, vaikka toisaalta sekin on tyhmää, koska toivoisin, että keskittyvät ajamiseen, eivätkä viestin lukemiseen ja kirjoittamiseen. Vaikiaa on välillä tämä mestarimurehtijan elämä :).

      Ja hehhee. Mun takit on nimenomaan just tollasia jokapaikan takkeja. Oikeasti tosin ainoastaan sinne pellolle tai metsään sopivia, mutta koska muita ei ole (koska en halua mennä vaatekauppaan ja vaikka menisinkin, en koskaan löydä mitään mitä etsin), niin sillä samalla se on sitten mentävä sinne minne milloinkin on mentävä..
      Mun ikuisuushaave on vaatekaappi, jossa ei ole montaa vaatekappaletta, mutta josta aina löytyy sopiva joka tilanteeseen. Sama koskee kenkiä. Ja laukkuja. Mission impossible mulle, mutta haave kuitenkin. Toistaiseksi mennään repulla ja lenkkareilla.

      Lupaan, että olen ihan viimeinen, joka ne valot täältä sammuttaa. On vähän niinkuin toinen koti tämä kuitenkin. Ja te tutuksi tulleet kivat ihmiset vähän niinkuin sellanen toinen perhe :). Että pysytään me vaan jatkossakin kaikessa rauhassa vanhanaikaisina, kun sellasia kerran ollaan. Museokamaa :)

      Poista
  13. Kiva postaus :D Kiva tuo kuvasarja revontulista ja ikävällä tavalla hauska tuo supikoira puskurissa tai missä tuo nyt sitten onkaan. Hyvin tähdätty :D

    Onneksi selvisi, että värimuutos ei ollut vakavaa. Ikävä elää epätietoisuudessa pienikin hetki. Ja pidetään me omalla vaatimattomalla panoksella blogistaniaa yllä. Onneksi meitä vielä on muutama, jotka tästä hommasta tykkäävät tällaisenaan. Alapa nyt katsella ja kuunnella instastooreja ihmisten keskellä. Pitäis olla kuulokkeet aina korvilla. Ja ilman ääntä monen stoorin hauskuus tai hyöty menee ihan ohi.

    Kivaa loppuviikkoa, taitaa jollakin olla kolopalloilua tiedossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa, että kyllä muakin toi supi puskurissa lähinnä nauratti (sen jälkeen kun tiesin, ettei pojalle käynyt kuinkaan), kun näyttää tosiaan ihan siltä, että on työnnetty sinne tai että on itse änkeytynyt koloon vähän niinkuin piiloon pötköttelemään :D. Mutta niin jumissa siellä kuulemma oli, että pojilla (omalla oli kolme muuta kyydissä) oli täysi työ kiskoa se sieltä irti. Ja sitten pimeässä käydä etsimässä rekisterikilpi metsästä, minne se tuulilasin kautta singahti. Ja ollaan kyllä aikas monen puskurin hinnan verran niitä vakuutusmaksuja maksettu, että yhtään en sure yhtiötäkään, koska itseasiassa tässä nyt kuitenkin tulee vaan ne omat rahat käyttöön. Hyödylliseen kylläkin ja hyvä niin.

      Ja juu. Ei paljon tuleva arpi otsikossa haittaa (en ole vielä nähnyt, miltä näyttää, kun on koko ajan ollut teipit päällä). Kolo siinä oli joka tapauksessa. (Kukkapillin Sadulle tuolla ihan ekassa kommenttivastauksessa siitä ja operaatisota kirjoittelin).

      Mulle ne Instastoorien äänet tulee aina ihan täytenä yllätyksenä ja säikähdän joka kerta, kun yhtäkkiä joku puhuu tai jotain :D. Pitäis olla sellanen kuulokkeen kuva, josta saa itse valita, laittaako äänet päälle vai ei, jos on jotain kovaäänisempää kuin rauhallinen laineiden liplatus tai jotain.

      Tänään ajellaan illalla sinne teidän kulmille Hakametsään. Tietää sitä, että pulssi huitelee taas reilun parin tunnin ajan (perillä toivottavasti vasta) ihan tapissa, kun jännitän kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mitä pelissä voi ja ei voi tapahtua. En vaan muuksi muutu, vaikka kuinka yritän. Kotonakin katson pelit seisaaltaan, että voin liikutella jalkoja, kun alkaa hermostuttaa :).

      Äläkä muuta sano. Onneksi meitä piisaa edes se kourallinen tännekin. Verkkainen tahti on paras tahti. Sen verran museokamaa tässä jo ollaan (olen).

      Kiitos samoin sinne <3. Kelit kyllä suosii palloilua, joten ei voine välttää :)

      Poista
  14. Ihana juttu että sait hyviä uutisa!
    Minulta poistettiin talvella luomi jalasta, ja vaikka toisaalta tiesin, ettei siinä pitäisi olla mitään, niin jotenkin sitä rupesi kehittelemään vaikka millaisia ajatuksia omassa päässään. No, se oli onneksi hyvänlaatuinen.

    Minunkin kauhistus on liian tyylikkäät ja yli-intoiset myyjät. Mikähän se on, että kun menee johonkin muotiliikkeeseen, jossa on oikein simpsakka ja muodikas myyjää, niin itselle iskee ihan kamala alemmuuskompleksi, vaikka olisi kuinka pukeutunut parhaimpiinsa...

    Minulla on bloggausinto ihan hukassa. Onneksi voi lukea muiden blogeja ja jospa sieltä intoakin löytyy... Toisaalta en haluaisi lopettaa, sillä välillä on mukava kirjoittaa ihan kunnolla, eikä vaan tehdä lyhyitä instapäivityksiä.

    Olen muuten innostunut käymään jumpassa. Kahvaakuulaa ja venyttelyä, ja sitten kokeilin Shbamia. Joo, tykkäsin, vaikka varmaan näytän ihan urpolta, kun yritän hetkuttaa ja ketkuttaa itseäni musiikin tahdissa. Ainakin ohjaajalla on hauskaa ;)

    Ihanaa loppuviikkoa sinulle<3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Kyllä muakin ehti hermostuttaa jo ihan tosissaan, vaikka olin päättänyt olla rauhallinen, tulee mitä tulee. Alkoi pulssikin olla jo sitä luokkaa, että pelkäsin, että se on kokoloppu nyt. No, onneksi ei ollut :). Ja ihanaa, ettei ollut sullakaan jalassa mitään ikävää.

      Mulla on edelleen yksi vaateliike täällä boikotissa yhden sellaisen, jo markka-aikana :D tapahtuneen vuoksi, että en vaan aio periaatteesta astua jalallanikaan kyseiseen kauppaan niin kauan kuin mua huonosti kohdellut myyjä on siellä töissä (on kuulemma jäänyt jo osittain eläkkeelle, mikä sekin kertonee siitä, että aikaa on jo tovi tapauksesta vierähtänyt :)).

      Meillä maalattiin silloin taloa ja jostain syystä lähdin maalisissa vaatteissani ja puukengissäni ihan vaan pikaisesti käymään pankkiautomaatilla. Mutta sitä automaattia vastapäätä olevassa näyteikkunassa näin ihan täydelliset ruskeat nahkahousut, joita ajattelin mennä samantien sovittamaan, kun hintaa oli mun mielestä kohtuulliset 479 markkaa.

      Näin kyllä heti myyjän päästä-jalkoihin-katseesta, että en ollut tervetullut, mutta sanoin silti, että "Teillä näytti olevan kivat 479 markkaa maksavat nahkahousut näyteikkunassa ja haluaisin sovittaa niitä". Myyjä katsoi suunnilleen mun ohi ja vastasi "Meillä ei ole sen hintaisia (elikkäs varmaankin niin edullisia...) housuja", johon minä "öööö, no kyllä ikkunalla näyttää olevan". Myyjä: "Hintalapussa on pakosti virhe". Minä: "NO SAISINKO KUITENKIN SOVITTAA NIITÄ HOUSUJA, IHAN SAMA MITÄ MAKSAA" :D. Mutta ei kuulemma löytynyt sopivaa kokoa... En usko. Pelkäsi varmaan, että vihreä maali tarttuu mun reisitaskuhousuista tai puukengistä heidän kalliin liikkeensä sovituskoppiin tai jotain.

      Älä kuule sure bloggausinnon puutetta: Itse en ainakaan koskaan edes mieti asiaa. Jos ei tunnu siltä, että tekee mieli kirjoittaa, en kirjoita, enkä varsinkaan ala väkisin keksiä jotain aihetta, koska tekstiä syntyy vain silloin, kun kirjoittaminen tuntuu kivalta ja hetki oikealta. Yleensä sellainen kuitenkin aina jossain kohtaa tulee.

      Ja jesss!! Ihanaa, että oot innostunut kuulailemaan ja venyttelemään. Shbamit ja ylipäätään kaikki tanssilliset jutut on mun kohdalla tuhoon tuomittu. En edes yritä, koska ei vaan suju. Hitaat liikkeet on mun juttu :).

      Kiitos samoin, ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua heti perään <3<3<3

      Poista
  15. En ehtinyt heti kommentoimaan ja olen nyt pari päivää miettinyt, miten asetan sanani niin, että en sorru liikaan voivotteluun (koska arvasin, ettet tykkää) tuosta ihomuutoksesta, mutta huh, ihania uutisia, että kaikki on kunnossa <3 Noi on kyllä kamalia hetkiä ja päiviä, kun joutuu odottamaan tietoa, joka saattaa olla huono uutinen. Helpotuksen huokauksen kyllä päästin äsken, kun luin, että ei mitään vakavaa.

    Sun postauksessa on niin miljoona kohtaa, joihin tekisi mieli ruveta oikein pitkästi kommentoimaan, mutta taitaisi tulla vähän turhan pitkä vastaus näin aamutoimien keskellä... ihan vaan muutama pointti siis. Ensinnäkin, noi sun keramiikkakurssilla tekemät kulhot/tarjottimet näyttävät ihan mielettömän upeilta. Just semmoisilta, mistä mä tykkään. Sä voisit ruveta myymään noita täällä blogin kautta, mä ainakin ostaisin yhden (köhköh, käytännössä varmaan useita...).

    Voi olla, että muu blogimaailma kuivuu käsiin, mutta mä ainakin pysyn täällä hamaan tappiin :) Hitto, en muista edes linkittää postauksia FB:iin, saati sitten, että päivittäisin Instaa tai muita kanavia. Enkä mä edes tykkää mistään noista kanavista, en jaksa seurata niitä. Mua kiinnostaa aina tarina, sanat - kuvat on mulle aina se kakkosjuttu, joten paljon mieluummin luen (pitkiä) postauksia, kuin katson jotain neljän sekunnin mittaisia snäppiwhappi-pätkiä. Että pysytään me vaan täällä, vaikka muut häviäisivätkin!

    Ja vielä nopeasti tohon takkiasiaan - mä niin ymmärrän! Mähän ostin aikoinaan kaikki vaatteet Helsingin keskustassa ja siellä kyllä noita yli-simpsakoita myyjiä oli ihan riittämiin. Nykyjään pysyn ihan suosiolla täällä periferiassa ja (suureksi yllätyksekseni) olen löytänyt kaikkien aikojen kivoimmat takit Cittarista (siisti toppatakki) ja Tokmannilta (siisti villakangastakki)!!! Hah, se siitä Stokkasta ja muista paremmista paikoista :)

    Mut hei, nyt on pakko lopettaa ja jättää muut mielessä olevat kommentit kirjoittamatta (paitsi: mahtavat revontulikuvat). Ihanaa loppuviikkoa Annukka ja vielä kerran - ihanaa, että ihomuutos oli harmiton <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi sua, jos olet käyttänyt aikaa sanojen miettimiseen. Ei olis todellakaan tarvinnut, mutta samaa kyllä harrastan itsekin silloin, kun haluan, että hälle, kelle kirjoitan, tulee tietoon, että oikeasti välitän, mutta silti koitan väistää liiallista "ennakkolohduttamista". (No en nyt taas(kaan) keksi oikeaa sanaa, mutta tiedän, että ymmärrät mitä tarkoitan). Ja siis kiitos <3

      Facebook on mulle ollut alusta asti sellainen vähän vastenmielinen välttämätön "paha", jonne päädyin vähän olosuhteiden pakosta aikanaan, kun tajusin, että jään muuten ulkopuoliseksi meidän silloisen kurssin välisistä tärkeistä viesteistä, jotka kulki nimenomaan facen kautta, eikä sähköpostilla niinkuin itse olisin toivonut. Ihan yksin sain sähköposteja odottaa ja kirjoitella :D.
      Ja siis, onhan siinä toki hyvääkin (esim. muistutukset ystävien synttäreistä), enkä voi sieltä kokonaan poistuakaan, kun kuitenkin pitää päivittää työpaikan omia sivuja (mitä sitäkin teen ihan liian harvoin, kun ulottuu se mun huono fb-asenne vähän sinnekin, vaikka ei pitäisi/saisi). En vaan jaksa niitä kaikenmaailman jakoja, enkä enää oikein mitään kopioituja elämänviisauksiakaan. Sen sijaan kaikki tyhmät testit yleensä teen, jos sattuu kohdalle. Paitsi, jos niihin jotenkin liittyy se, että fb haluaa myös mun kavereiden tietoja. Silloin skippaan. Enkä ikinä jaa niitä tuloksia, kunhan itsekseni luen, olenko lintu vai kala vai mikä :).

      No mutta siis Stockmanni tai Tokmanni, siinä on vaan muutaman kirjaimen ero :D. Ja täältä meiltä löytyy ainoastaan tuo jälkimmäinen, jossa välillä on oikeasti kivoja vaatteita. Harmi vaan, kun mun kokoa ei yleensä ikinä ole. Etenkään, jos mallisto on suunniteltu "suomalaisen naisen vartalolle", jollainen tietääkseni olen itsekin, mutta silti tunnen oloni ulkopuoliseksi, vaikka olen ihan mallia ja kokoa perus.

      Kiva kun taas kerkisit täällä pyörähtää (en tainnut itse olla tohon aikaan vielä hereilläkään :)) ja jättää viestiä. Se aina ilahduttaa <3

      PS. liityin muuten tässä joku päivä sitten sun Insta-seuraajaksi ;)

      Poista
    2. Hahaa, hauskaa, että mulla on Insta-seuraajia, vaikka en sielä koskaan itse olekaan. Olenkohan laittanut sinne yksi tai kaksi juttua (vai mitä ne on, postauksia? ilmoituksia?) ja nekin vaan, kun työkaverit pakotti!

      Poista
    3. Joo, seuraan silmä tarkkana, milloin sun järjestyksessään toinen kuva ilmestyy :D.

      Kivaa viikonloppua <3

      Poista
  16. Ihan ensin: JEEEE!! Iso peukku tuolle viimeiselle!!

    Sitten: ihanaa, että on joku muukin, joka ei saa itseään kaupoille. Omalta kohdaltani kyse on pikkujoulukengistä. Kun mittaa on mitä on, eli hyvin vähän, korkkarit tulee ekana mieleen, mutta tanssipa niillä sitten. Nih. Eli litteää ja lättänää kehiin. Kengänkoko (36) aiheuttaa seuraavan päänsäryn: joutuuko taas lasten osastolle ja niihin remmikenkiin.... argh.

    Autojen vakuutuksista olen samaa mieltä: jätä kerran maksamatta täyskasko ja jäät tien päälle samantien. Vaikka miten harmittaa maksaa, sen kerran kun apua tarvitsee, on kiva, ettei tarvitse olla lompakko levällään. Ainakin tähän asti koen olleeni melkein tasoissa, koska perheessä on vanhat autot ja toisaalta riskialtis koira. Molempien vakuutuksista on ehkä saatu enemmän takaisin. (Kilpailuttamaan yhtiöitä ei sitten kannatakaan lähteä, koska siinä jää tappiolle....)

    Mutta voi pojat, on muuten TODELLA KAUNIIT nuo lautaset!! Mieletöntä. Millä tuo kuvio on tehty noin tasaiseen, oliko joku muotti? Wau, jään odottamaan kakkukuvia!

    Ihanaa viikonloppua!! Aurinkoisia pelikelejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oho. Jos multa olis kysytty arviota sun pituudesta, olisin varmaan vastannut, että 174 cm tai jotain sellasta mun näkövinkkelistä tosi pitkää :). Joten tulee nyt yllätyksenä toi mitä kirjoitat mitasta ja kolmekutosen kengänkoosta. Se se tosin oli mullakin vielä joskus, mutta sittemmin on numerolla tai puolellatoista suurentunut. Ja silti on välillä vaikea löytää kenkiä, kun kuulemma niitä kolmeseiskoja täällä Etelä-Suomessa tulee malleista kauppoihin vaan ehkä yksi tai kaksi paria ja suurempia kokoja sitten enemmän. Kun taas ihan pohjoisessa on päinvastoin, kun on pienijalkaisempaa väkeä siellä. Tämä siis oli yhden kenkäkauppiaan vastaus mulle, kun tuskailin, kun oli vaikka mitä kivoja malleja, mutta ei sopivaa kokoa mistään. Ja saapikkaat on aina mun pohkeille mallia ämpäri. Ei paljon auttanut, kun kauppias koitti lohduttaa, että "Olisit iloinen, kun useimmilla ei mene vetskarit varresta kiinni asti". No ei auta kyllä yhtään. Ja korkkareista en edes haaveile, kun en nillä osaa kävellä.

      Ja juu. Sen jälkeen kun meillä neljä vuotta sitten oli tulipalo ja vakuutusyhtiö hoiti kaiken niin hienosti, päätin, etten ikinä enää purnaa vakuutusmaksuista. Ihan turhaa sanoa, että "Laittamalla sen rahan säästöön, mikä vakuutuksiin menee, on sitten varaa sieltä säästöstä maksaa, jos jotain sattuu". Laskin silloin, että meillä olis mennyt sen summan säästämiseen vielä 150 vuotta, että oltaisiin saatu tuhot korjattua. JOtenkin mua vaan kaikki autoihin menevä raha hiertää, mutta en valita siitäkään. Ollaan aikas monen puskurin summan verran niitä täyskaskoja maksettu, joten ei ole huono omatunto, että nyt tulee sieltä tavallaan oma raha hyödylliseen käyttöön.

      Ja kiitos lautaskehuista. On vielä monta työvaihetta ja mahdollisuuksia pilata ne, mutta toivon niin, että onnistun. Ja kuvio on tehty kaulimalla savea Kastehelmi-lautasen pohjaan. Ennen viimeistä satsia meni ihan hyvin, mutta sitten mun savi ehti kuivua sen verran, että ei enää lähtenytkään nypyläisestä pohjasta irti, vaan piti tikulla pieninä palasina tökkiä :). Kantapään kautta tulee varmaan paljon muutakin vielä opittua, mutta se on just kiva se.

      Ja kiitos samoin sulle, ihanaa viikonloppua ja kaikkea kivaa <3

      Poista
  17. Säähän olet keramiikkataiteilija. Ei ku tuotantoon vaan :)

    Ihomuutosta ei kannata vielä murehtia ( vaikka murehtiikin, tiedän ) Se selviää aikanaan ja on vaaraton. Mut tsemppii silti.

    Mä en just nyt jaksa miettii mitään, kun oli niin kurssin ja duunin täyttämä viikko. Mut nastaa viikonloppuu sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee. Tulis aikas kalliita lautasia tällä tän hetkisellä työtahdilla. Mutta olis kyllä niin kviaa, kun olis kotonakin kaikki pelit ja vermeet ja polttouunit ja lasituslaitteet ja kaikki, että sais tehdä silloin, kun huvittaa. Mutta ihanaa, kun pääsee edes kerran viikossa puuhaamaan. Tykkään, kun saa mennä valmiiksi reuhuilla vaatteilla, eikä tarvi välittää, jos/kun sotkeentuu. Ja kaikki työvälineet löytyy valmiina. Dreijaamista en oo vielä kokeillut. Alottelen nyt noilla helpommilla ja teen sitten vasta itselleni sen kahdentoista hengen juhla-astiaston. Joopa joo. Haaveilla saa onneksi aina :).

      Ihomuutos oli harmiton. Jess. Ei ollut mikään aurinkoperäinen juttu, vaan sellanen arpi, joka tuli siitä kun itse vuosia sitten siihen peukalonkynnellä tökkäsin, mutta kun ei ollut vieläkään parantunut, ihotautilääkäri määräs otettavaksi koepalan ja plastiikkakirurgi halus leikata varuiksi kaikki pois. Nyt siinä on aikamoinen arpi (vaalenee kyllä kai), mutta ei haittoo enää näihin vuosiin. On noita kaikenlaisia kurttuja kasvoissa jo muutenkin.

      Rentouttavaa ja kaikin puolin lupsakkaa viikonloppua sulle ja UK:lle kans. Ja taas niin kiva kun kävit.

      Poista
  18. Tutulta kuulostaa - en minäkään mielelläni kaupoissa ravaa. Parempaakin tekemistä on :)

    Blogeissa pysyn - mutta päivittelen myös fb:ta ja instaakin mutta en linkitä niitä toisiinsa.

    Tänä aamuna sankka sumu näkyy ikkunasta, eiköhän selkene. Olen Liiton risteilylle lähdössä täksi viikonlopuksi. Mukavaa syksyn aikaa - syksyssä on minusta parasta sen värikkyys :)






















    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vaatekauppoihin lähden vasta kun on pakko, vaikkei sellasta pakkoa kyllä taida oikeasti olla. Puutteita vaatekaapissa vaan. Just nyt se takinmentävä aukko :).

      Toivottavasti oli kiva risteily. Ainakin taisi olla maltilliset tuulet? Tuun itse niin helposti merisairaaksi, että kyttään säätiedotuksia aina ennen laivareissua ja toivon, että luvataan tyyntä.

      On kyllä ollut ihan poikkeuksellisen värikäs syksy tänä vuonna. Ei voi kuin ihastella.

      Poista
    2. hyvä ol risteily :), hauskaa oli
      eikä oikeastaan tuullut ollenkaan -ja todella lämmintä

      Poista
    3. Kiva risteily, parempi mieli :)

      Poista
  19. Ihanaa, että ihomuutos oli vaaraton. Ehkä se oli hyvä muistutus ja motivaattori nauttia ja vaalia, pitää huolta itsestä hyvin.

    Vaikka mun sometus blogeineen on aika pitkälti kokonaisuudessaan telakalla jatkan koko ajan kirjoittamista. Täytyy katsoa mitä niiden kanssa tekee sitten joskus, kun sitä on aika pohtia. Mitä enemmän tätä somemaailmaa näin "julkaisijan", enkä vain satunnaisen surffailijan, näkökulmasta blogin aloittamisen myötä yritin ymmärtää, sen vähemmän siitä aloin pitää. Mä en näe hyvänä sitä kaupallisuuden määrää, mikä ujuttautuu somen myötä niin laajalle kaikkeen mitä näkee. Tiedän, ettei sellainen varmasti ole realistista eikä ehkä kenenkään muun mielestä toivottavaakaan, mutta mun mielestä kaupallinen ja ei-kaupallinen saisi olla täysin eri foorumeissa tai paikoissaan. Ihan niin kuin leivät ja hedelmät on kaupoissa eri osastoilla. Silloin tiedät, mistä haet mitäkin. Nyt kaikki sometus on yhtä mössöä. Huolimatta siitä, että siellä somejen takana on aivan mielettömän ihania ihmisiä. Toisaalta se mössön näkeminen taas voi kuvata enemmkin mun pään sisäistä tilaa.

    Kaunista syksyn jatkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä helpottava uutinen se, että muutos oli harmiton. Oli sellainen arpi, joka tuli jo joitakin vuosia sitten, kun vahingossa tökkäsin peukalonkynnellä silmien väliin niin, että siihen tuli sellanen "ura". Olin siihen itse jo ihan tottunut, mutta ihotautilääkäriä epäilytti, kun ei ollut vieläkään parantunut ja sanoi, ettei sitä kyllä voi jättää tutkimatta. No, koepala olis tässä tapauksessa riittänyt, mutta koska plastiikkakirurgi halusi leikata kaiken varuiksi pois, niin siinä kohtaa on nyt sitten huomattavasti näkyvämpi arpi (ainakin tällä hetkellä), mutten silti ajattele, että kaikki oli turhaa. Onpahan tutkittu.

      Ja mulle sopis kanssa oikein hyvin, että olis kaupalliset ja ei-kaupalliset valinnaisina eri foorumeissa. Vaikka itse kuulun näihin ei-kaupallisiin pikkutekijöihin, niin kyllähän sitä kaupallisen puolen tietoakin joskus tarvitsee, mutta haluan kuitenkin mieluiten etsiä ja löytää sen itse, enkä niinkään ottaa vastaan "pyytämättä" ainakaan kovin jatkuvalla syötöllä.

      Mun some-käyttö on kovin vähäistä ja enimmäkseen viihdyn täällä ihanan pienen "blogiperheeni" parissa. Instakuvia tulee selailtua lähinnä viikonloppuisin ja päiviteltyä todella harvakseltaan, koska väkisin en halua sinnekään mitään alkaa keksimään. Facebookissa en käy kuin pakon edessä. Siitä maailmasta en tykkää yhtään, mutta en voi kokonaan poistuakaan, kun on vastuulla työpaikan omat päivitykset.

      Vähän (paljon) mua se Instan seuraaja-maailma ihmetyttää ja huvittaakin. Nyt jo sentään olen oppinut, että jos seuraajaksi ilmestyy joku yritys, se myös poistuu seuraajista muutaman päivän sisällä, jos en itse heti ala vastavuoroisesti seuraamaan. Ja vaikka alkaisinkin, todennäköisesti se poistuu silti, koska tarkoituksena yrityksellä oli todennäköisesti vaan saada itselleen lisää seuraajia, mutta pitää oma profiili kaupallisessa mielessä uskottavana ja seurata mahdollisimman harvaa ja "laadukasta" tiliä. Tyhmää, mutta kaikessa ennalta-arvattavuudessaan lähinnä huvittavaa.

      Kiva kun kävit ja siitä toisesta asiasta sitten, kun on sen aika. Nyt nautitaan tosiaan näistä kauniista syyspäivistä ja väriloistosta <3

      Poista
  20. Toivottavasti kaikki hyvin ja tulos on normaali <3 Muistan hyvin kun luomi poistettiin ja aina sitä jännittää tuloksia. Ei ollut myöskään kiva, kun nenässä roikkuin mustat tikkilangat, ihan kuin olisi kasvanut hämähäkäkinkoipisia karvoja nenässä. ;)

    Onneksi on kunnon kasko, ihan samaa mieltä, hitsi kyllä autoon uppoaakin ihan karmeasti rahaa.

    Muiskuja uuteen viikkoon Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei onneksi ollut sitä, mitä ihotautilääkäri epäili sen voivan olla (basaliooma eli yleisin ihosyöpätyyppi, mutta siitä "ystävällinen", ettei yleensä tee etäpesäkkeitä). Jotain siinä ilmeisesti kuitenkin oli, kun ei vuosienkaan jälkeen parantunut (tökkäsin alunperin ko. kohtaan peukalonkynnellä sellasen "uran") ja kun on tossa niin keskeisellä paikalla kasvoja, on aina auringolle alttiina. Mutta nyt on pala poistettu ja haavan kanssa täytyy vaan koitaa elää varovasti. On vaan hankalaa, kun on justiin tosiaan siinä kohtaa, missä silmälasit makaa, joten ärsyyntyy ja veynyy siitä, mutta kun en ilmankaan voi töitä tehdä, niin vähän on sillai haasteellista. Häviävän pieni juttu kuitenkin tässä maailmankaikkeudessa, joten en valita.

      Autoihin uppoavia rahasummia ei viitsi edes ajatella tai alkaa keittää (mulla siis) heti. Vaikkei liikkuisi pihasta metriäkään, niin vakuutuksiin ja veroihin menee tonni poikineen. Että en kyllä pode puskurin korjauksesta huonoa omaatuntoa, kun aikas monen puskurin verran ollaan niitä vakutuusmaksuja vuosien varrella makseltu. Tuleepahan nyt tavallaan oma raha hyötykäyttöön, joten hyvä niin tietty.

      Kaikkia kivuuksia sulle Tiia <3

      Poista
  21. Kaikki hyvin siis. Jihuu!
    Ja siis, jopas sulla nyt oli paljon mielen päällä.. vähän niinku allekirjoittaneella yleensä :D
    Blogihommat on kyllä niin last season. Huomaan itekin, että välillä tuntuu ettei oo enää sanottavaa. Kynsin hampain roikutaan kuitenkin mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kaikki onneksi hyvin (kopkop, leikkaushaava on alkanut osottaa tulehtumisen merkkejä ja mua pelottaa, kun on tossa silmien välissä suoraan).

      Kyllä sitä niin paljon kaikenlaista risteilee päässä päivittäin, että välillä tulee mietittyä (sitäkin), että miten sitä joskus kuvittelee, että ukkelin pitäis osata lukea mun ajatuksia, kun en osaa ees itse :D

      Etkä kyllä varpisti lopeta blogin kirjoittamista tai mää romahdan. Oikeesti. Niin moni on jo ilmoittanut laittavansa lapun luukulle, että ei meitä montaa kohta tänne enää jää. Mutta pysytään ja odotellaan, että porukka palailee, kun alkaa Instat sun muut kääntyä sinne last seasonin puolelle..

      Poista
  22. No paljon oli mietteitä sulla mielessä. Toivottavasti ihomuutoksesta olet saanut jo vastauksen eikä tarvitse enää sitä pohtia ja toivottavasti kaikki oli siinä hyvin (en nyt lukenut noita muiden vastauksia/ sun vastauksia niihin, että toivottavasti et ole miljoonaan kertaan siellä jo kertonut tilanteesta)?! Onhan tuollaiset aina vähän huolestuttavia, mutta takuulla se on ihan vaaraton.

    Että supikoira, kaikkea sitä sattuukin, tuollaisissa tilanteissa sitä aina on tyytyväinen hankkimistaan vakuutuksista.

    Meillä esikoinen tekee nyt muuttoa varsinaisesti omaan kotiin, tähän asti on asunut koulun asuntolassa, nyt saivat kaverin kanssa vuokrattua oman asunnon, eli kohta meillä tyhjenee. Kysymyksiä aina tulee whatsupin kautta tännekin ja mukavaahan se on, kun pystyy auttamaan ja neuvomaan, kyllähän sitä itsekin aika monta vuotta tuli kotiin soiteltua neuvoja kun ei osannut jotain tehdä...

    Ihania on nuo sun tekemät aluset, kelpais kyllä mullekin :)

    Ja miten se onkaan tuo vaatteiden ostaminen niin vaikeaa ja vaikka kuinka lähtee ostamaan jotain ihmisten ilmoilla pidettävää niin korkeintaan tulee kotiin jonkun ulkoiluun tai liikkumiseen liittyvän kanssa. Musta tuntuu, ettei sellaisia mulle sopivia ihmisten ilmoilla pidettäviä vaatteita edes nykyisin löydy mistään...

    Mutta nyt tää tyttö (tai nainen) pistää pillit pussiin ja lähtee noutamaan tyttären papan luota, jotta huomisesta eteenpäin voidaan viettää lomaa :)

    Kivaa loppuviikkoa!

    Ps. Palasin tuohon sun tekstiin vielä ja huomasin, että en ollutkaan skrollannut sivua ihan loppuun, löytyihän se vastauskin sieltä, eli ei mitään pahanlaatuista, hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjeestä Anu :). Kiva, kun kirjoitit niin pitkästi.

      Ihomuutoksesta ei (onneksi) löytynyt sitä, mitä siinä epäiltiin olevan, mutta hyvä oli, että poistettiin, koska kyllä siinä sitten kuitenkin oli aktiivinen keratoosi, joka käsittääkseni on ihosyövän esiaste, mutta nyt ei tarvi sitä sitten murehtia, kun tosiaan leikattiin kerralla veks. Haavan kanssa eläminen vaan on vähän (paljon) haasteellista, kun on tosiaan just siinä kohdassa, missä silmälasit "makaa" ja se ei oikein ole hyvä juttu se. Mutta häviävän pieni juttu kuitenkin maailmankaikkeudessa, joten ei siitä sen enempää :).

      Mulla oli eilen muuta asiaa Turkuun ja kävin sitten mukana seuranneen ystävän kanssa samalla vaatekaupoilla. Tarkoituksena oli löytää se ihmisten ilmoille kelpaava takki ja tähän keliin sopivat ihmismäiset kengät, mutta mitä ostin? Korkkarit ja iltalaukun :D. Enkä edes osaa kävellä niillä kengillä, mutta ne oli niin kauniit ja sellaiset, joita olen pitkään katsellut sillä silmällä, että olispa ihanat. No, varmaan sitten köpöttelen niillä kotona menemään harjoituskävelyä, että JOS joskus tulee eteen sellanen tilanne, että onkin yhtäkkiä jotkut juhlat, joihin ne olis kiva laittaa jalkaan, niin ei tarvi heti alkuillasta vaihtaa monoihin sen takia, että alkaa kalvaa, eikä kävely suju.

      Esikoisen elämä kuulostaa olevan mallillaan. Kivaa ja jännittävääkin varmasti samaan aikaan. Onhan se niin hienoa muuttaa kuitenkin ihan omaan kotiin, vaikka alkuun voi tuntua oudoltakin. Samoin kuin äidistä :).

      Mukavaa, että saat pitää kanssa lomaa. Mullakin nyt tavallaan on aina silloin tällöin, kun töissä on sen verran hiljaista, että olen ajoittain poissa. Hyvä ja huono asia yhtäaikaa.

      Iloista lomaa ja kaikkea muutenkin!

      Poista
  23. Mahtavia uutisia lopuksi! <3
    Ja ihania juttuja ja kuvia. :) Itse viihdyn kanssa ihan perinteisten blogien äärellä, instan lisäksi. Kiitos että pidät perus blogistaniaa pystyssä! :D
    Ja ihan oot ikäiseksesikin nuorekas, ääneen nauratti moinen lääkärin kommentti!
    Iloisia aurinkoisia syyspäiviä sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin 63-vuotiaana :D on pidettävä kynsin hampain (niin kauan kuin on ne hampaat :)) kiinni vanhoista kunnon perinteistä. Voin sitten kiikkustuolissa muistella, kuinka silloin ennennvanhaan blogeissa hiihdeltiin kesät-talvet.. Mutta oikeasti mua surettaa, kun niin moni mulle tärkeä kiva tyyppi (vinkvink) on pikkuhiljaa tai kokonaan hävinnyt täältä. Kaiholla muistelen virkeitä sinipaitojen aikoja, vaikka selvää onkin, että elämä ja tilanteet muuttuu, eikä aina riitä aikaa, eikä mielenkiintoa kaikkeen. Eipä sitä itsekään tuu tehtyä puoliakaan siitä, mitä periaatteessa haluaisin, vaan en pysty, kun sitä (kivaa) tekemistä kuitenkin on monenlaista, mutta aikaa käytössä kuitenkin vaan sen verran kuin on. Ehkä se tästä taas muuttuu, kunhan golfkenttä pistää portit säppiin, eikä sitä vaihtoehtoa enää tältä syksyltä ole. Justiin katsoin lauantain kisakeliä, että mitähän sitä pitäis laittaa päälle, kun asteita aamulla on tasn yksi :). Mutta plussan puolella kuitenkin..

      Teillä on siellä varmaan syyslomaviikko meneillään, joten ihanaa lomaa ja kaikkea hyvää muutenkin. Ja niin kiva kun kävit <3<3<3

      Poista
  24. Onneksi ihomuutos ei ollut pahanlaatuinen! Ihanaa, että kävit kommentoimassa blogiini, niin minäkin löysin tänne sinun blogiisi. Vaikuttaa sen verran kiinnostavalta, että sait uuden lukijan! Harmi tosiaan, että blogeissa kommentointi on vähentynyt. Itsekin tulee kirjoitettua harvemmin. Monta juttua jää kokonaan kirjoittamatta, koska ei tunnu olevan aikaa ja voimia. Toivottavasti tulevaisuuden rautaisempi minä on energisempi ja ehtivämpi. ;) Kiitos kommenteistasi ferritiiniin liittyen.
    Mukavaaviikonloppua!
    Pd. Se olisi taas perjantaipallo päivä. Pitkään aikaan en olekaan palloa esiin ottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kyllä tosiaan kiva, kun päädyin vähän niinkuin sattumalta mukavaan blogiisi (vaikka siis fiksumpi olisi tietty hoksannut linkin Instassakin, mutta sieltä käsin en oikein koskaan käy klikkaamassa eteenpäin, kun olen niin museokamaa, että teen asioita mieluiten yksi kerrallaan :)). Lisäsinkin sen eilen hetimiten lukulistalleni. Ja lämpimästi tervetulloo tänne iloiseen joukkoon ja sekalaisten ja satunnaisten juttujen pariin <3

      Mulla on nyt ollut vähän haasteellista sekä lukeminen että kirjoittaminen, kun olis pakko pitää laseja, että näkee, mutta leikkaushaava on tosiaan justiin siinä kohtaa, missä silmälasit "makaisi" ja selvästi ärsyyntyy siitä, joten varsinkin puhelimen tihrustaminen on hankalaa (tai siis mahdotonta) ilman laseja, joten on nyt jäänyt instan selailu ja kuvailukin minimiin. Eilen kyllä kävin metsässä vähän palloilemassa, mutta ei tullut yhtään mieluisaa kuvaa, kun aurinko päätti mennä pilveen justiin silloin, kun pääsin niin pitkälle, että olis ollut kivat maastot. Noo, ens kerralla sitten..

      On kyllä harmi homma se alhainen hemoglobiini. Ja kyllä mua todellakin ihmetyttää, miksei sitä ferritiiniarvoa muka voi mitata. Hemoglobiini (joka ei mulla ole kovin kaksinen, muttei ihan alhainenkaan) kun ei kerro siitä mitään, vaan se ferritiini voi olla koholla, vaikka kärsisi anemiasta.

      Toivon, että saat apuja ja sitämukaa lisää virtaa, koska ei ole kiva, jos ei jaksa sitä mitä pitäisi tai etenkin haluaisi jaksaa.

      Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua sulle ja koko porukalle myös.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi