Sivut

tiistai 25. syyskuuta 2018

IHAN KUNNOLLINEN IHMINEN, OSA 2 (RUOKAILUT)


Kirjoittelin tässä hiljattain siitä, kuinka päätin ottaa omat tekemiseni tarkkailuun ihan vaan selvittääkseni, kohtaavatko totuus ja omat mielikuvani siitä, miten tätä omaa arkeani elän. 

Ensimmäisessä osassa "Ihan kunnollinen ihminen" suurennuslasin alla oli liikkuminen, jonka päivittäinen ylöskirjaaminen auttoi itseäni näkemään, että liikuntaa kertyy kyllä ihan huomaamatta ihan mukavia määriä ilman, että itse noteeraan sitä oikein miksikään. Mutta siitä huolimatta lihaskunnon kohottamisen, tai edes ylläpitämisen, saralla on paljonkin parantamisen varaa. Ja käsillä myös aikalailla kriittiset hetket tehdä asialle jotain, ikävä kyllä. (Vähän masensi, kun Yle:n uutisissa oli pätkä vaihdevuosi-ikäisiä naisia vaanivasta lihaskadosta ja siitä, kuinka kovakaan treeni ei enää välttämättä tuo toivottuja tuloksia, vaan sitä joutuu ikäänkuin juoksemaan kilpaa omasta itsestä riippumattomien muutosten kanssa. Tosi kurjaa, koska kyllähän se tärkein motivointitekijä ainakin itselläni on se, että tehty "työ" konkreettisesti tuntuu, ja mielellään myös näkyy positiivisina muutoksina).

Vaan liikunta sikseen ja tämänkertaiseen aiheeseen, joka on arkiruokailu. Ja sekin tavallaan samoista syistä kuin edellinen, koska alunperin halusin selvittää, syönkö (ja juonko) edelleen ihan mitä ja milloin sattuu, niinkuin koko kesän ihan oikeasti tein, kun en vaan kertakaikkiaan jaksanut  helteillä panostaa yhtään mihinkään järkevään yhtään sen enempää kuin oli pakko.  Ja vaikka nyt jo voin sanoa, että ennen viime viikkoa ehti tulla mitta täyteen omia huonoja syömisiäni, ja palasin kokolailla normaaliin, päätin siitä huolimatta kirjata arkiviikon ajan jokaisen suupalan muistiin.

Jonkunmoista ahdistusta viiden päivän mittaisen päiväkirjan taltiointi kuvina kyllä aiheutti. Niin teki mieli säätää ja asetella kaikkea kauniisti, mutta koska olin päättänyt, että tässä ei nyt lavasteta mitään visuaalisesti kauniita smoothiekuvia, joissa puolet marjoista on ripoteltu pitkin pöytää, vaan mennään "ruoka lautaselle, kertaräpsy kännykällä ja se on siinä"-meiningillä, pysyin suunnitelmassani.

Kas tässä:


Maanantai:



Aamupalalla 2 siivua ruisnäkkileipää, kalkkunaleikettä, rucolaa, tomaattia + veteen ja rahkaan tehty marjasmoothie + muki mustaa kahvia, jonka seassa loraus kylmäpuristettua kookosöljyä + Jaffakeksi.

Aamupäivällä töissä puolikas muki mustaa kahvia + pieni täysjyväkaura-karpalokeksi.




Lounaalla Sodexossa pinaattikeitto, kananmuna, salaattia, jonka päällä loraus oliiviöljyä ja kasa siemeniä, siivu ruisnäkkileipää ja pieni hedelmäsalaatti.

Iltapäivällä töissä jälleen puoli mukia (josta yleensä siitäkin jää osa juomatta) mustaa kahvia + ohut minttusuklaakeksi.



Töitten jälkeen pikkulautasella viikonloppuna tekemääni gluteenitonta tomaatti-sieni-mozzarellalasagnea, tomaattia ja kurkkua.

Iltapalalla pari siivua ruissiemenkuivaleipää, ohutta kalkkunaleikettä, puolikas avokado + vadelma-chia-smoothie + puolikas kiivi + mukillinen kamomillateetä (oli ainoa, joka ei ollut mennyt vanhaksi, ja samalla oli myös ensimmäinen teekupilliseni tällä vuosipuoliskolla)


Tiistai:





Aamupalalla 2 siivua ruissiemenkuivaleipää, kalkkunaleikettä, rucolaa, paprikaa + kananmuna + luonnonjugurttia, marjoja, pellavansiemenrouhetta ja tilkka hunajaa + musta kahvi, jossa loraus kylmäpuristettua kookosöljyä + Fasupala

Aamupäivällä töissä jälleen vajaa puolikas muki mustaa kahvia + pieni täysjyväkaura-karpalokeksi.
Vesi taustalla on vakiona, ja sitä juon pieniä annoksia pitkin päivää. Samoin kuin kaikilla aterioilla.



Lounaalla Sodexossa savukalakeitto, lehtikaalisipsejä, salaattia, jonka päällä loraus oliiviöljyä ja auringonkukansiemeniä,  poikki mennyt pala gluteenitonta näkkäriä ja pieni kippo marjakiisseliä.

Iltapäivällä töissä yllättäen vähän mustaa kahvia ja viimeinen minttusuklaakeksi.



Töitten jälkeen pikkulautasella lasagnen loppu ja mukasalaatti.

Iltapalalla jostain hetken mielijohteesta (tai oikeastaan siksi, että näkkärin pureskelu telkkaria katsoessa häiritsee kuuntelua samaan aikaan) pari pientä siivua vaaleaa porkkanaleipää, joka oli virhe. Vaalea leipä ja minä ei vaan sovita yhteen, enkä sitä sen takia ikinä yleensä syökään. Muuten perussettiä, paitsi että viinirypäleitäkään en yleensä syö, mutta koska niitä sattui olemaan, napsin pienen kipollisen.


Keskiviikko:

Tulee tiivistettynä, koska toistaa suurilta osin itseään ja alkaa kuvausturnauskestävyys rakoilla.




Koska olin päättänyt mennä ruokiksella salille, töissä söin aamupäivällä kahvin ja keksin sijasta purkillisen Valion jugurttista luomutuorepuuroa. On paitsi tosi hyvää, myös kätevä eväs ottaa mukaan melkeinpä minne vaan.

Salin jälkeen paistettua seitä, jugurttikurkkukastiketta, vehnänjyväsalaattia, kukkakaalia&pähkinöitä ja lehtikaalisipsejä.

Töitten jälkeen pikainen kaurapuuro, koska lähdin lennosta kentälle, eikä ollut aikaa (eikä aineksiakaan) värkätä mitään sen kummempaa.

Torstai:




Torstai tiivistettynä ilman aamu- ja iltapäiväkahveja.

Lounaalla tuli syötyä liian raskas, riisiä sisältänyt annos, joka kostautui väsymyksenä, enkä jaksanut töitten jälkeen lähteä kentälle niinkuin oli aikomus. Eikä tehnyt kotona mieli syödä tuorepuuroa ja banaania enempää.

Iltapalalla kuivaleipien päällä loimulohta. Muuten perus.

Perjantai:

Perjantaina pidin kesälomapäivän ja ruokaraportti jäi retuperälle, kun touhusin muuta (aamupäivällä kävin puntilla, sen jälkeen siivosin talon samoilla lämmöillä ja illemmalla kävin pelaamassa puolikkaan kierroksen).




Lounaaksi ladoin lautaselle salaattiainekset, jossa samaa loimulohta kuin aamuleipien päälläkin. Kyytipojaksi kananmuna.

Iltapäivällä siivouskahvi ja keksi ja ennen kentälle lähtöä jälleen kaurapuuroa marjoilla + raejuuustolla. Mukaan bansku.

Perjantai-iltana nautiskelin Salen pakastesushiannoksen (täältä ei saa mistään tuoretta) ja pari lasillista hyvää kuivaa valkkaria. Ja voi olla, että söin vielä jotain iltapalaakin, mutten kirjannut ylös (ei johdu viininjuonnista muistamattomuus), eikähän sillä niin väliä. Oli vanhan toistoa korkeintaan.

Entäs sitten?

En nyt sitten tiedä mitä hyötyä tästä ylöskirjaamisesta oli, koska kaikki näyttää ihan siltä, mitä se aina on (silloin kun ei ole jotain muuta..). Ihan tavallista, monen mielestä varmaan tylsää ja turhan toistuvaakin, mutta omasta mielestäni vallan hyvää. Toisto ei itseäni haittaa, vaan oikeastaan melkeinpä päinvastoin. Aamupala etenkin on ollut viimeiset pari vuosikymmentä kokolailla vakio, eikä kyllästytä yhtään. Eikä tarvi käyttää mielikuvitusta. Sen kun latoo lautaselle aina samat asiat.

Lounaan suhteen viikko meni helpoimman kautta ruokalassa. Enimmäkseen tämänhetkisestä olemattomasta ruuanlaittomotivaatiostani johtuen. Toki sapuska siellä maksaa muutaman euron enemmän kuin itsetehty  (joka siis pitäisi ensin itse tehdä...), mutta sillä ei ole tässä elämänvaiheessa enää käytännön merkitystä, kun ollaan ukkelin kanssa kahdestaan ja rahaa kuluu minimaalisesti verrattuna niihin aikoihin, kun kaikki asuivat vielä kotona.  Ja veikkaan, että kalliimmaksi se tulee, jos ostan kotiin aineksia, joista osa jää syystä tai toisesta käyttämättä, ja joudun heittämään jotain pois (asia, jota syvästi inhoan, mutta silti niin välillä käy, erityisesti vihanneslaatikon pohjalla velliksi muuttuneille kurkuille tai kellastuneelle lehtikaalille).

Oleellisin muutos kuluneella viikolla oli kesään nähden se, että olen palauttanut normaalin, oman jaksamiseni kannalta tärkeän ruokailurytmin, joka itselläni on helposti ja luontaisesti neljä ateriaa päivässä kokolailla neljän tunnin välein (8-12-16-20). Kiitos siitä säännöllisen päivätyön. Ilta-, yö- ja vuorotöissä olisi paljon haastavampaa.

Olen myös syönyt enemmän kuin kesällä (osin liikaakin), ja niin nurinkuriselta kuin se  tuntuukin, paino tipahti viidessä päivässä pitkälti toista kiloa, mikä ei ollut ollenkaan suunnitelmissa, mutta niin se vaan menee, että mitä vähemmän ja harvemmin syö, sitä laiskemmin toimii myös ruuansulatus. Tai jos vaihtoehtoisesti pistää suuhunsa jotain vähän väliä, ei ruuansulatus saa silloinkaan tehdä hommiaan kunnolla. Itse ainakin lankean herkästi korvaamaan liian pitkiä ruokailuvälejä useimmiten sipseillä (joista merisuolalla maustetut maalaisperunalastut on suosikkini). Ja jos sipsien syöminen sattuu iltaan, kunnon iltapala jää välistä ja siitä taas seuraa se, ettei saa nukuttua, koska energia ei vaan kertakaikkiaan riitä siihen. Aamulla sitten väsyttää ja kaikki on nihkeää.

Mutta nyt päätän tämän työlään viikkoraporttini tähän.

Olo on tällä hetkellä kevyt ja energinen, sipsejä ei ole tehnyt mieli kertaakaan, ja olen nukkunutkin paremmin kuin aikoihin. Ilman mitään tämän kummempaa. Voin siis ehkä todeta olevani syömistenkin saralla ihan kunnollinen ihminen. Lisäilen vihreitä ja laittelen sitä ruokaa itse sitten, kun taas huvittaa,


40 kommenttia:

  1. Huh minkä urakan olet tehnyt kirjatessasi ja kuvatessasi kaiken! Mutta se on ainoa tapa nähdä todellakin mitä syö. Sinullahan on kaikki ihan nappikunnossa, vaikken ravitsemusterapeutti olekaan ;)
    Itsekin vannon tuon säännöllisyyden nimiin ja senkin kyllä huomaa kun on napsinut hiilaripommin!
    Jogurttituorepuuro kuulosti ihanalta, onkohan sitä laktoosittomana, pitää tsekata.
    Leppoisaa tiistai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä melko tuskaisaa tosiaan, ja matkalla jo mietin, että mitä järkeäkään, mutta sinnittelin kuitenkin sushiin ja viiniin asti :).

      Ja heti piti käydä tarkistamassa jugurttituorepuurojen sisällöt. Laktoosittomia ovat :). Makuja on ainakin vadelma-kaura (mun lemppari) ja omena-kaneli-kaura. Voin kyllä lämpimästi suositella. Kivaa vaihtelua.

      Ja kiitos samoin sinne <3

      Poista
  2. Meinasin jo käydä sanomaan, että enpä muista milloin olisin chipsejä viimeksi syönyt. Sitten muistin, että söin eilen ja dippasin vielä oikein sweet chili dippiin. Puolustuksekseni, en ostanut niitä itse, tytär toi tullessaan ja lähes väkisin työnsi niitä kitaani :D :D
    Hyvältä näyttää sinun ruoat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun ollaan ukkelin kanssa kahden, ei meinattais välillä viitsiä käydä ruokakaupassa sitäkään vähää mutä ennen. Mutta niitä maalaisperunalastuja löytyy kotoa aina. Ja ihan itse oon ostanut :). Ja vaikka välillä syön niitä joka ilta, kerralla menee niin vähän, että pienikin pussi kestää viikon päivät. Nuorempana tuli vedeltyä jättipussi yhdellä istumalla. Ja irtokarkkeja kans. Mutta ne ei ole mulle maistuneet varmaan 30 vuoteen. Välillä aina yritän, mutta siihen jää.

      Mukavaa tiistai-ehtoota Outi

      Poista
  3. Näyttää ruokailusi olevan kyllä kohdallaan:) ja varmasti nälkä ei pääse yllättämään kun huolehdit että ateriavälit eivät pääse liian pitkiksi. Herkullisiltakin ruokasi näyttävät:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mulla ei ole koskaan ollut kykyä (eikä oikein tilaakaan :)) syödä "varastoon" niin paljon, että pärjäisin kovin pitkään. Tulee vaan ihan totaalinen heikotus, kun menee verensokerit liian alas. Onneksi se on lähipiirissä tunnettu juttu ja vaikka oltais missä ja minkälaisessa työtilaisuudessa hyvänsä, pomo yleensä pitää huolen siitä, että mennään ajoissa syömään "koska Annukalla varmaan jo onkin nälkä" :D. (Joka oikeammin olis muotoa "Parasta mennä syömään ennnenkuin Annukka muuttuu vihaiseksi..."

      Poista
  4. These meals look incredibly healthy and tasty! I have been trying to meal prep more during the week more, will have to try these recipes out. Thanks for the share, have a fantastic rest of your day. Keep up the posts.

    World of Animals

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you.

      These are just my ordinary meals. Very basic ones, but OK.

      Have a nice day!

      Poista
  5. Tää oli todella mielenkiintoinen postaus!! Erityisesti kopsahti tuo sanomasi, että kun ei ole syönyt kunnolla, niin ei ole energiaa nukkua. En ole koskaan osannut ajatella tuolla tavalla, ja nyt aloin sitten miettiä, että koska mun syömiset on niin huonolla tolalla aina vaan, niin voisiko sillä olla vaikutusta myös yöuniin...? Sen olen osannut ajatella aiemminkin, että aterian jälkeen kuuluisi olla virkistynyt olo, eikä sellanen karmea kooma, mitä usein on... tosin olen miettinyt, olisiko osansa aina myös sillä, että en tosiaan ole ikinä, korostan sanaa IKINÄ, aamulla virkeä. Aika ajoin ajattelen, että en kerta kaikkiaan voi ymmärtää tätä ikuista koomafiilistä, vaikka kyllä mä sen toisaalta tähän ruoka-asiaan ja yleensäkin ravitsemukseen liitän (tosin voisihan sitä myös mennä aikaisemmin nukkumaan...).

    Kaiken kaikkiaan sun ruokailut vaikuttaa tosi fiksuilta! Ja kiinnitin ilahtuneena huomiota siihen, että syöt usein keksin! =) Uskon, että tuollanen pieni makea pala auttaa välttämään pahoja sokeriövereitä. Voi että sentään, kun saisin nää omat syömiseni kuosiin... aina vaan nappaan sen leivän (tai kaksi, tai neljä...) kun on nälkä, enkä jaksa laitella itselleni ruokaa, saatikka mitään salaatteja. Äskettäin lähdin mukaan sellaseen yhteen juttuun, missä tehdään vuoden aikana ruokaremontti. Siis juu, vuoden aikana. Neljäs viikko on menossa ja erinäisten psyykkaus/tsemppausjuttujen ohella on tehty kaksi muutosta kohti parempaa: lisätty veden juomista ja opeteltu pureskelemaan ruoka paremmin. Kuulostaa hullulta, mutta voin sanoa, että on todella työlästä opetella tuota hidasta syömistä ja syömiseen keskittymistä sen sijaan, että samalla kattoo telkkaria/on netissä/lukee kirjaa... eikä se veden juominenkaan onnistu läheskään joka päivä. Ajatuksena tuossa jutussa on, että pikkuhiljaa ne tavat oppii ja niistä tulee rutiinia. Nähtäväksi jää... myös se, miten pitkään tuota (maksullista) juttua jatkan. Tahtoisin vaan niin kovasti oppia syömään fiksummin ja tuntuu, että ei tää itsekseen muuksi muutu. Ja ne vaihdevuodet ainakin mua kyllä lihottaa, ei voi olla muuta selitystä, koska en ole mitään kyllä muuksi muuttanut elämässäni mutta paino vaan nousee.

    Se pitää vielä sanoa, että aivan ihanan näköisiä astioita sulla! Ja niin nätiksi laitat näköjään aina ateriasi, vaikka mukamas ei ole stailattuja. Hyvältä näyttää, Annukka! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin vissi juttu on, että jos illalla ei syö kunnon iltapalaa mieluiten jotain pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, niin ei se energia nukkumiseen riitä. Ihan hyvin sen itsekin tiedän, mutta silti tuli kesällä monesti jätettyä iltasyöminen just jonkun sipsikipollisen (ja viinilasillisen) varaan, jonka jälkeen oli muka ihan kylläinen olo, mutta sitten pitkin yötä heräilin (herään kyllä muutenkin joka yö monta kertaa, mutta pystyn yleensä jonkun ajan päästä nukahtamaan uudelleen ilman mitään erityistoimenpiteitä) ja lopulta oli pakko nousta syömään joku banaani tai muutama lusikallinen luonnonjugurttia tai jotain. Ihan tyhmää, koska siinä kun välillä poukkoilee pystyyn, ei nukahtaminen varsin helpotu.

      Tärkeää on myös se, että iltapala sisältää proteiinia. Josta pääsenkin kehnohkoa aasinsiltaa pitkin leipä-aiheeseen.

      Mun mies elää leivällä vähän niinkuin sinäkin. Liikkuvan työpäivänsä aikana käy syömässä jossain yleensä keiton ja salaattia, mutta loppupäivä meneekin sit ihan leivän varassa. En jaksa ymmärtää, kun on kuitenkin kyse entisestä urheilijasta, jonka varsin hyvin pitäis tietää, miten syödä, mutta hälle se leipä tuntuu sopivan ja tuovan hyvää energiaa, mulle ei. Siis sellainen leipä (täysjyväsämpylät tai ruispalat tai joku muu tuore ruisleipä), jota ukkeli syö (mun silmiin liki pureskelematta..). Mun ei tarvi syödä kuin yksi ruispala (mitä en tee kuin äärimmäisessä hädässä) tai pala muuta tavallista ruisleipää, niin olo on niin turvonnut, että ei mitään määrää. Sen takia tykkään noista kuivista siemenleivistä, jotka liittyy tohon proteiiniasiaan siinä mielessä, että kurkkasin just huvikseni mun tänhetkisen lempparini Pirkan siemennäkkärin ravintosisältöä ja ilahduin ihan todella, kun näin, että proteiinia on peräti 16 g / 100 gr eli ihan tosi paljon. Ja sit mulla on jotain Kantolan jyvänäkkäriä myös ja siinä oli vielä vähän enemmän. Pitkälti yli tuplat tavalliseen ruissariin verrattuna. Sillä tätä nyt tässä intoilen paitsi itseni takia, myös siksi, että jos sun on vaikea luopua liiasta leivästä, niin voisitko kokeilla vaihtaa sen järkevämpään leipään? (Muistelen, että just ne ruispalan tapaiset on niitä, mitä oon sun kuvissa nähnyt). Just noi edellämainitut on huippuja (ja täyttäviä, ei edes pysty montaa palaa syömään) ja niissä on myös sitä pureskeltavaa. Eikä turvota ainakaan mun mahaa yhtään.

      Poista
    2. Ja heh. Hauskaa mitä sanot mun kattauksista ja astioista. Itse kun näen ne niin eri tavalla. Ajattelin mm. näitten kuvien jälkeen, että nyt on toi työpöydällä monta vuotta ollut Prisman kuusimuki niin nähty, että joutaa vaihtoon :D Ja muutenkin astiat on omasta mielestä ihan tylsiä tai yksittäiskappaleita, ja aina haaveilen, että löytäisin jonkun sellaisen astiasarjan, jota vois alkaa keräilemään ja olis aina kiva ottaa käyttöön, muttei vielä ole löytynyt.

      Mutta aina laitan aamu- ja iltapalan tollaselle pienelle tarjottimelle (nekin on ostettu 25 vuotta sitten silloin kun tähän kotiin muutettiin). On kätevä latoa suoraan kaapista siihen ja nostaa aamulla pöytään tai ottaa illala mukaan telkkarin ääreen, jossa aina syön iltapalan, enkä ole nähnty siinä mitään ongelmaa. Päinvastoin. On jotenkin sellanen tärkeä iltarutiini. Ja tarjottimelta on helpompi kaataa loput leivänmurut roskiin kuin alkaa pöydältä putsaamaan.

      Ja vielä tosta vedenjuonnista haluaisin sanoa, että olen ihan varma, että kun nyt heti päätät, että se on sulle tästä lähtien tapa, eikä poikkeus, niin se on sitä. Hyöty siitä on se, että voit paremmin ja alkaa näkyä myös peilistä, koska heijastuu myös ihon kuntoon.
      Mun tapa on se, että täytän illalla ison kannun kylmällä vedellä, jolloin sen on seuraavana päivänä sopivan hapekasta ja "lämmintä" juotavaksi. Ja myös juon sen kannullisen päivän aikana. Sama koskee työpöydällä olevaa kannua. Ja jos olen liikekannalla,mulla on aina vesipullo mukana. Siitä silloin tällöin pieniä kulauksia ja tapa on äkkiä niin syvällä, että tulee paniikki, jos ei ole vettä käden ulottuvilla. Ja jää aikaa keskittyä tärkeämpiin hommiin, kun ei tarvi ajatella veden juontia minään projektina, vaan ihan vaan sinä mitä se on.

      Pieni muutos kerrallaan ja sitä mukaa pikkuhiljaa paraneva olo. Pystyt kyllä <3

      Poista
    3. piti jakaa viesti kahteen osaan, kun bloggeri taas heitti pellolle, kun oli liikaa tekstiä..

      Poista
    4. Mä ostan aika ajoin kyllä noita siemenleipiä ja oon myös todennut, että kivasti niissä on proteiinia. Mutta kyllä mä niistäkin osaan överit vetää... =( Mulla vaan ei ole sellasta stoppia noissa jutuissa, että se voittaisi syömisen himon. Lisäksi monen leipäpalan kanssa menee aikamoinen määrä oivariinia... (jota en vaihda mihinkään avokadoihin, saatikka hummuksiin...) Ja sitten se maha vasta onkin kipeä. Koitan pitää leipämäärää kurissa, mutta välillä huomaan, että koko päivänä en ole muuta syönytkään.

      Vettä mä kyllä juon koko ajan ja sama juttu kuin sulla, että sitä pitää olla aina käsillä. Mulla on myös siis aina vesipullo mukana joka paikassa. Ja juon mielestäni paljon, mutta nyt kun oon sitä oikein tarkkaillu, niin kappas vaan kun onkin välillä päiviä, että en sitten näköjään juokaan paljoa... Mulla on ollut välillä vesikannu pöydällä, nyt on 1,5 litran limsapullo (jossa on siis vettä, ei limsaa... en juo limsaa muutenkaan). Lisäksi on se pikkupullo (nyt taitaa olla sellanen 0,33-litrainen), jonka ensimmäisenä aina juon aamulla kun herään ja joka päivän aikana kulkee mukanani. Näiden lisäksi juon yleensä kuppikaupalla teetä, joka on siis pääasiassa valkoista teetä (Clipperin muistaakseni). Mä myös tykkään juoda veteni "seisoneena", en kylmänä. Tällä vedenjuomisella olen siis ollut vähän kummissani, että todella välillä se iso pullo ei meinaa päästä edes puoleen väliin päivän mittaan... kun taas välillä se menee aivan helposti. Riippuu niin siitä, missä on ja mitä tekee. Koulussa en pidä mukana isoa pulloa vaan sen pienen, ja aina ei siellä tule sitten niin juotua. Sitten onkin kiinni ottamista illan mittaan...

      Uskon pieniin askeliin. Mutta on ne niin pirun vaikea silti välillä toteuttaa! Luovutan aika helpolla, kun ei heti tule tuloksia... vaikea nähdä jonnekin pitkän matkan päähän. Mut koitan nyt pitää erityisesti kiinni tosta juomisesta ja pikkuhiljaa muistaa myöskin sen hitaamman syömisen (kun tottui monen lapsen kanssa hotkaisemaan ruokansa ja sittemmin kaupan 12 minuutin taukoihin, niin siitä nopeasta syömisestä on vain tullut tapa...). Ja sitten koitan alkaa lisäämään kasviksia joka aterialle jne.

      Poista
    5. No mutta sulla on toi vedenjuonti paljon paremmalla mallilla kuin ensin ymmärsin, kun kuvittelin, ettet juo vettä oikein ollenkaan ja siitä olin vähän huolissani. Nyt en enää ole. Ja kyllä mullakin välillä jää vähemmälle. Yleensä viikonloppuisin, kun ei tuu oltua paikallaan vesikannun lähettyvillä, eikä sitä sit aina ohimennen muista hörpätä, mutta ei se oo niin justiinsa kuitenkaan.

      Ja ilahduttavaa myös toi leipäasia. Siis että syöt ainakin välillä noita siemenleipiä. Oon jotenkin niin innoissani siitä proteiinimäärästä, kun jo noista muutamasta leipäpalasta kertyy päivän mittaan ihan kivasti. Ilman sitä kun on turha koittaa sitä kadonnutta lihasta yrittää lisätä, mutta sitten taas ei parane mennä liiallisuuksiin niinkuin mulle on joskus käynyt, että oon alkanut salilla käyntien jälkeen syödä kuin joku Bull Mentula, vaikka painin hyttyssarjassa. Ja rasvaa siitä liiasta protskustakin vaan tulee. Mutta en niistä nyt ressaa.

      Lähetän sulle täältä edelleen semppiä <3

      Poista
  6. Mahottoman hyvältä ja järkevältä kyllä näyttää sun syöminen! Monipuolista ja terveellistä ja mä tykkään tosi paljon tuosta, että sulla on myös noita yksittäisiä keksejä päivässä mukana. Kun ei tee pienistä herkkuhetkistä kauheeta mörköä, niin se vaikuttaa varmasti siihen, että ei tule vedettyä mitään kauheita sokeriövereitä.

    Toi on muuten niin totta, että kun syö enemmän, niin laihtuu. Se tuntuu niin hassulta ajatukselta, että suurin osa varmaan ei edes usko sitä, mutta totta se vaan on. Mulla käy joka kerta ihan sama juttu; mitä vähemmän ja epäsäännöllisemmin syö (esim. hellekesänä), niin sitä todennäköisemmin kiloja tulee lisää. Ja sitten kun ryhdistäytyy ja alkaa syömään säännöllisesti ja paljon, niitä kiloja myös tippuu. Vitsit kun tämän olisi tajunnut (tai tiennyt, eihän silloin tämmöisistä asioista puhuttu) nuorempana, niin olisi varmaan tosi paljon tuosta pysyvästä toppapuvusta jäänyt tarttumatta matkaan :D

    Mutta kiloja tärkeämpää on toi lopussa mainitsemasi kevyt ja energinen olo! Mä tykkään niin älyttömästi siitä tunteesta, mikä "puhtaasta" syömisestä tulee, että yritän kynsin ja hampain pitää siitä kiinni arjessa. Jostain kumman syystä se aina unohtuu välillä, varsinkin lomilla. Nyt olen kyllä minäkin tosi hyvin ollut kiinni hyvässä syömisessä jo monen viikon ajan ja ihan eri tavalla tätä arkea kyllä jaksaa silloin. Ja nyt on jaksettava korjata kokeita, joten lopettelen tämän höpinän ja ryhdyn hommiin. Kivaa viikon jatkoa sulle Annukka <3

    p.s. niin ja sitä vielä, että ihania tuli noista kuvista mitään sen kummempia stailauksiakaan. Kaikki ovat niin valoisia, miten sä siinä kotioloissa onnistut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää mun raporttiviikko vastaa kyllä ihan täysin (lukuunottamatta smoothieita, joita olen tehnyt vasta muutaman vuoden, joita ennen syönyt marjat ja luonnonjugurtit sellaisenaan) mun syömisiä sellaisina kuin ne oli viimeiset pari vuosikymmentä varmaan, ennenkuin muutama vuosi sitten mukaan tuli mulle ennestään vieraammat tummanvihreät kasvikset (joita tähän viikkoon ei sattunut satunnaisia lehtikaaleja lukuunottamtta ollenkaan) ja muutenkin kasvisvoittoisemmat, itse tuoreista raaka-aineista tehdyt sapuskat ja vähemmän leipää. Mutta vaikka toi vihreämpi ruoka on mulle se kaikkein parasta energiaa tuova, en halunnut alkaa moittia kuvasarjan ruuissakaan mitään, koska se olis kuulostanut varsin typerältä. On kuitenkin ihan monipuolista perusruokaa. Joskin kuluneella viikolla kokolailla ilman omia ansioita, kun tuli tosiaan käytyä lounaalla ruokalassa.

      Ehkä valehtelisin, jos väittäisin, etten yhtään välitä vaakalukemista (jotka on olleet tässä hivenen nousujohdanteisia), koska ne yleensä kulkee aikalailla käsi kädessä sen oman olotilan kanssa. Jos olo on turvonnut ja ähky, niin kyllä se vaakakin todennäköisesti isompia lukuja näyttää. Ja toisinkin päin, muttei aina välttämättä. Nyt kävin ihan mielenkiinnosta, kun oli tosiaan niin poikkeuksellisen hyvä ja kevyt ja energinen olo ihan vaan ton ruokarytmin palautuksen ja kunnon ruuan syömisen ansiosta, ja kyllähän se ilahdutti, kun näkyi sielläkin, että toista kiloa silavaa oli vaihtanut maisemaa. En kaipaa :)

      Keksi kahvi kanssa on perua ukkelilta. Hällä oli jo poikamiehenä aina tapana syödä kahvin kanssa keksi (tai puolikas) ja jotenkin se tuntui kivalta. Mulla ei muuten ole minkään valtakunnan makeanhimoa, kun en makeasta piittaa, mutta kahvi ja keksi maistuu paremmalta kuin pelkkä musta kahvi. Keksin vaihtoehtona pala tositummaa suklaata aina välillä. Ja just nyt kuorellisia manteleita, kun muistin pitkästä aikaa ostaa.

      Kuvien salaisuus on varmaan meidän ruokapöydän yläpuolella roikkuvat päivänvalolamput (muuten ei näe aamulla lukea lehteä), joiden alle olen läntännyt nuo tarjottimet kuvia varten. Ja on mulla kyllä uusi puhelinkin, joka ei todellakaan ole mikään uusin mahdollinen malli, mutta siinä on kiva ja mun mielestä hyvä kamera.

      Kiitos Emma ja tsemppiä sinne kokeiden korjaukseen <3

      Poista
  7. Ihania aterioita - ja kunpa jaksaisin itse laittaa yhtä kauniisti tarjolle!

    Hyvä haaste tämä muutenkin.
    Meillä teini pitää valmentajalleen ruokapäiväkirjaa aina aika ajoin kuvina. Silloin pohdin aina, että voisin tehdä saman itsekin. Tekisi ihan hyvää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä harvinaisen työläs projekti, vaikken tosiaan tehnyt muuta kuin otin kuvan kaikesta mitä syön. Täsmälleen samalla tavalla kuluneelle pienelle muovitarjottimelle läntättynä niinkuin jokaikinen aamu ja ilta oikeastikin. Helille tuolla ylempänä kirjoitinkin, että noi 25 vuotta vanhat tarjottimet on siitä käteviä, että niille voi latoa kaiken suoraan kaapista ja nostaa joko pöytään (aamulla) tai telkkarin ääreen (illalla) ja kipata sitten lopuksi leivänmurut tarjottimelta roskiin. Ei tartte edes pöytää pyyhkiä, eikä sohvaa imuroida :).

      Näin jälkikäteen ajateltuna vaivannäkö kuitenkin palkitsi. Osin siksi, että syömiset näyttää ihan just siltä mitä ne onkin, mutta enimmäkseen siksi, että te kivat jaksoitte tän lukea ja vielä jättää viestiä. Kiitti <3

      Poista
  8. Tää oli huippukiva postaus ja luin kaiken ahmien (plus söin silmilläni). Hyvältä näyttää! Voisin itsekin kuvitella syöväni just noi samat jutut :) Oon itsekin joskus miettinyt vastaavaa postausta, mutta unohdin jo tokana päivänä kuvata ja kirjata syömiset. Pitäisi ehkä tsempata joku kerta.

    Minäkään en muuten ihan hevillä kyllästy samoihin syömisiin. Oon syönyt aamupuuroa lähes joka ikinen arkiaamu ties miten kauan, eikä yhtään kyllästytä. Kun välillä vaihtelee sekaan laitettavia marjoja/hedelmiä, niin sehän on kuin uusi ruokalaji konsanaan :D

    Moni nainen luultavasti haksahtaa siihen, että syö päivän mittaan ihan liian vähän. Kun elimistö ei sillä linnunsyömisellä kuitenkaan pärjää, niin sitten sorrutaan iltasella ties mihin mättöihin ja lopputulos on huono olo sekä päivällä että illalla... Terveellisempää ja painonhallinan kannalta fiksumpaa on syödä just tuolleen tasaisesti ja riittävästi pitkin päivää :)

    Oon muuten samaa mieltä kuin Emma. Kaikki kuvat näyttää tosi hyviltä ja valoisilta. Ja sun kuvat on paljon realistisempia kuin just ne pitkin pöytää ripotellut marjat (kenellä on kärsivällisyyttä sellaiseen??) ja ylimääräiset tilpehöörit kuvissa.

    Energistä viikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, pakko tulla tänne Tuulan kommentin puolelle kuokkimaan, kun repesin ihan totaalisesti tosta "pitkin pöytää ripotellut marjat" -kohdasta! Mullahan on aina välillä just noita "ripottelukuvia", mutta puolustaudun sillä, että niiden väsääminen on joskus vaan kivaa :D

      Poista
    2. Tää oli oikeasti aika tuskaisa projekti, joka olis ihan taatusti jäänyt kesken, jos olisin lähtenyt sille stailauslinjalle. Onhan ne lavastetut kuvat toki kauniita, mutta välillä menee kyllä yli. Erityisesti sellaset (Insta mulla on nyt tässä lähinnä mielessä), joissa "leivotaan" ja kuvassa on desi jauhoja ikäänkuin kaatunut pöydälle, mutta kuitenkin sillä lailla sievästi ja hallitusti. Ehkä mua toi ahdistaa sen takia, että sen harvan kerran kun itse jauhoja johonkin käytän, yleensä tulee huti ja kaikki ei osukaan pussista kulhoon, vaan osa pöllyää pöydälle ja osa lattialle ja sekös ärsyttää, kun pitää pyyhkiä :D.).
      Mutta siis juu, meillä on ruokapöydän päällä kaksi kirkasta päivänvalolamppua (koska muuten ei nähdä lukea aamulla lehteä), jotka toimii näissä kuvissa myös kuvausvaloina :).

      Meillä pakotettiin kotona (tai siis ei annettu vaihtoehtoja) syömään jokaikinen kouluaamu veteen keitettyä kaurapuuroa, joka tarkoitti lukioaika mukaan lukien 12 vuotta pakkopuuroa. Ja iltaisin sitten ruokana oli jotain muuta puurolaatua (ruispuuroa, vispipuuroa, harvoin mannapuuroa, ei koskaan riisipuuroa, paitsi jouluna), joten mulla oli kyllä puurojen suhteen taukoa muutama vuosikymmen :D. Pojat kyllä onneksi tykkäsi ja heille tein. Ja nyt on tullut niin hyviä täysjyväpikapuuroja, että niitä tulee tosiaan syötyä just tollalailla töitten jälkeen yleensä, jos/kun ei ole mitään muuta järkevää ruokaa siihen hätään.
      Ja niinkuin sanoitkin, niin marjoja vaihtelemalla tulee riittävästi vaihtelua. (Mies laittaa aina köntin margariinia puuroonsa ja mun on siinä vaiheessa pakko katsoa muualle, koska se on mun mielestä niin ällö yhdistelmä).

      Ja sepä se. Kun halutaan pudottaa painoa, sitä yritetään tehdä vähentämällä syömisiä ja tulos on just päinvastainen. Ja mulla iskee kyllä heikotus ja kiukku aika äkkiä, jos en saa tasaisin välein kunnollista syötävää. Alkaa kädet täristä, eikä pysty keskittymään mihinkään. Ja siihen ei todellakaan mikään suklaapatukka auta.

      Meinasin jo jossain kohtaa deletoida koko raportin, kun oli tosiaan turnauskestävyys koetuksella, ja mietin, että mitä järkeä oikeesti, mutta mun palkinto oli tää, kun jaksoitte taas lukea ja jättää näitä kivoja viestejä taasen. Kiitos <3

      Ja totta Emma. Välillä kuvien kanssa värkkääminen ja just se sommittelu on tosi kivaa ja terapeuttistakin. Mulla sellanen päivä yleensä on joku poikkeuksellinen vapaapäivä, jolle ei ole mitään ennalta päättämääni ohjelmaa.

      Poista
  9. Ateriasi näyttävät kyllä mielettömän hyviltä, terveellisiltä ja monipuolisilta. Slurps! Kunpa itsekin jaksaisin vaihdella syömisiäni, mutta tulee syötyä joka päivä melkein samoja ruokia, paitsi ilta-aterialla.

    Minua huvitti se, että meillä on prikulleen sama ateriarytmi. Neljän tunnin välein ja samoihin aikoihin. :-) Toisaalta se on huonokin juttu, että on niin tottunut tiettyyn rytmiin, koska sitten jos rytmiin tulee muutos (esim. matkoilla tai kylässä), vatsa alkaa oikutella eikä toimi yhtä hyvin kuin omia pöperöitä popsiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monipuolisuudesta menee pisteet Sodexon ruokalalle, jossa tosiaan tuli viime viikolla joka päivä käytyä lounaalla, kun ei kiinnostanut tehdä itse mitään. Eväitä en tee koskaan, koska meillä ei ole töissä sen enempää jääkaappia kuin mikroakaan (voisin kyllä hankkia, ei ole siitä kiinni) ja mulle on tärkeää katkaista päivä lähtemällä välillä pois työpöydän lähettyviltä. Aika usein käyn kotona syömässä (siis jos olen tehnyt sitä ruokaa, että on mitä syödä :)), mutta vaatii sen, että tuun autolla töihin. Nyt oon käynyt pyörällä, eikä huvita eestaas polkea, eikä oikein järkevässä ajassa ehdikään. Ja koska käyn ruokiksella myös salilla aina silloin tällöin, niin siitä on sit kätevä mennä alakerran ruokalaan. (Olen muuten tässä viime aikoina alkanut arvostaa tosi paljon sitä, että kaikki nää toiminnot on samassa rakennuksessa). Mutta mitäs mää nyt näitä oikein aloin selostamaan. Harvinaisen epäkiinnostavaa, joten sori siitä :).

      Ja totta toi, että heti kun ateriarytmi ei ole omissa käsissä, menee muukin rytmi pilalle. Ja onni on kuitenkin toimiva vatsa :) (alkaakohan tässä olla jo vähän vanha, kun onnellisuuden aiheet on tätä luokkaa..)

      Pirteitä pyöräilyitä sinne! Nyt pääsis myötätuulella aika kivasti eteenpäin, mutta toiseen suuntaan tekee tiukkaa. Reidet hapoilla sais tässä tuulessa polkea.

      Poista
  10. Huhhuh, kuinka jaksoit kuvata kaikki? Pisteitä jo siitä! Pitäisköhän itekin kokeilla. hmm..
    Tosi kivan näköiset ruuat eikä mun mielestä yhtään liikaa toistoa. Ainahan niitä tulee itekin syötyä samoja juttuja. Mulla meni ihan pasmat sekasin jo heti tosta ekan päivän rucola-tomaatti-setistä. Näytti niin kivalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se kuvaaminen sinällään, kun kerrankin pysyin suunnitelmassa ja se oli tosiaan yks kuva per pöperöt ja se on siinä, mutta kyllä toi kuvien lataaminen ja yhdistely sen verran tuskainen projekti oli, että meinasin jo lyödä lusikat tiskiin jossain vaiheessa, mutta ihan kiva tota oli sit kuitenkin jälkeenpäin katsoa. Pelkkää sanallista selostusta en olis edes itse jaksanut lukea. Ja mun oli tarkoitus tehdä noista vielä sellanen kollaasi, jossa olis ollu koko viikon pöperöt yhdessä kuvassa, mutta kun tuli perjantaille pari aukkoa, se ois ollu epätäydellinen ja sehän ei tietty käy, kun on näinkin maatamullistavan tärkeestä hommasta kyse :D.

      Tykkään rucolasta, mutta kun ei siitä aina tuu muuta tehtyä, niin menee leivän päällä kivasti. Basilikaa napsin kesällä terassilta, mutta ne ehti tässä jo paleltua, joten ei oo sitä vaihtoehtoa enää.

      Poista
  11. Hih, minäkin olen pitänyt nyt tämän viikon ruokapäiväkirjaa. En toki noin hienosti kuin sulla, ihan lyyjärillä kirjaan paperille ylös. Olen ollut myös muutaman viikon sillä viljattomalla ja maidottomalla valiolla. Jotain parannusta elämään on tullut, mutta olen tullut siihen tulokseen, että kaipaan ammatti-ihmisen apua eli ravintoterapeutille menen. Annukka hei, eiks mee niin, sitä olemme mitä syömme :) Energistä syksyy sulle!

    Ei sulla ole ruokailun suhteen mitään hätää, minulle lohduttavaa oli noi pikku keksit makiapalana - sitä harrastan myös itse. Normisti mätän vehnäpullaa kaksin käsin ja nyt olen vaihtanut ne gluteenittomaan keksiin. Hassua, en enää edes kaipaa pullamössöö. Hyvä. Näillä mennään ja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyijärissä vara parempi :). Se on myös mun lempparityökalu, mutta nyt kun tästä tuli tämmöinen "julkinen" päiväkirja, kuvat oli helpompia. Kerran oon pitänyt muistaakseni kolme päivää sellasta tarkkaa päiväkirjaa, jonka kuntosaliohjaaja halus käydä läpi sillä mielellä, että näkee, onko mun eväillä mahiksiakaan hankkia lihaksia vai pitääkö säätää. Repes nauruun, kun näki mun (lyijärillä kirjotetut) lukuisat aaneloset, joissa oli molemminpuolin tekstiä ihan piukassa, kun en halunnut, että jää ykskään syöty manteli tai pähkinä välistä :D.

      Varmasti on hyvä homma se ravintoterapeutille meno. Toivottavasti sattuu kohdalle sellanen hyvä (no varmaan olet valinnan siltä pohjalta tehnyt), eikä mikään vanha jäärä, joka sanoo, että lautasmallin mukaan syöt ja se on siinä. Ihanaa olis, jos sun olo entisestään paranis.

      Keksit on ukkelin peruja. Silloin just hiljattain 80-luvulla, kun alettiin tapaileen, hällä oli aina tapana syödä puolikas (!) keksi kahvin kanssa ja se tuntu jotenkin kivalta ja siitä tuli perinne mullekin. Makeasta kun en muuten piittaa (ja pulla on se pahin painajainen), niin tollanen pieni juttu on just hyvä. Pelkkä musta kahvi on yksistään turhan ankea, mutta mitään maitohässäköitä en taas juo.

      Olen kuules tosi iloinen, kun näin sut pitkästä aikaa täällä. Hyvää oloa ja energiaa sulle kans tähän kirpeän kauniiseen syksyyn toivottelen täältä.

      Poista
  12. ...(jätti pois lopun ) ja energistä syksyn jatkoo sulle!

    VastaaPoista
  13. Ihanaa kun olet kirjannut ja kuvannut kaikki ylös. Näitä oli kiva jo ihan uteliasuuttaankin tirkistellä. Kyllä kun kirjaa mitä on syönyt ylös, niin huomaa, huom. siis täällä, että ihan päin mäntyä syödään. <3 Ihme, että olen elossa. Siellä taas ruokavalio näyttää todella hyvältä.

    Ihanaa viikonloppua Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä Tiia <3. En pysty nyt kirjoittamaan pidemmästi, kun on 5 tikkiä leikkaushaavan päällä silmien välissä justiin siinä kohtaa, missä silmälasit olis ja ilman niitä on haastavaa.
      Palaillaan toiste <3

      Poista
  14. Hyvältä näyttää - siis myös kuvat! Mun ruuat ei siis oo noin siististi lautasella/ tarjottimella koskaan... Mutta aika samankaltaisesti muuten syön! Mun täytyy myös saada säännöllisesti ruokaa, muuten ei hyvä heilu. Ja illalla täytyy syödä kunnon iltapala, jotta jaksaa nukkua :) Vettäkin kittaan pitkin päivää ja tulee ahdistus, jos ei sitä ole saatavilla. Mun makea kahvin kera on yksi pala tummaa suklaata. Sipseistä en perusta, ne saa mies mussutella ihan rauhassa yksinään. Jos herkuttelen, niin se on suklaata sitten...
    Olitpas viitseliäs tämän postauksen kanssa. Toimikoon tämä esimerkkinä monelle!!
    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä CC <3. En pysty nyt kirjoittamaan pidemmästi, kun on 5 tikkiä leikkaushaavan päällä silmien välissä justiin siinä kohtaa, missä silmälasit olis ja ilman niitä on haastavaa.
      Mutta palaillaan paremmalla aikaa jälleen <3. Ja juu, pala tummaa tai raakasuklaata on mullakin usein keksin tilalla töissä, kun vaan muistan ostaa.

      Poista
    2. Mitä ihmettä?? Toivottavasti ei mikään isompi juttu...
      Aurinkoa päivääsi <3

      Poista
    3. Ei oo iso juttu (pahanlaatuinen voi olla (ollut), mutta se selviää reilun viikon päästä ja olen ihan rauhallinen, oli niin tai näin). Kertoilen varmaan myöhemmin.

      Ja kiitos ja mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  15. Ruokapäiväkirjaa olen joskus pitänyt ja pistin vanhemmatkin sitä tekemään ;) mutta postaustasi katsoessani tämä visuaalinen ruokapäiväkirja on parempi. Vertailujen tekeminen ym. tapahtuu nopeammin kuin tekstiä lukiessa. Hyvä idea... pitää varmaan itsekin tähän tarttua, on meinaan tämän ikäisenä hankala saada sitä muutamaa kiloa alas. Maistuvaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä Onneli <3. En pysty nyt kirjoittamaan pidemmästi, kun on 5 tikkiä leikkaushaavan päällä silmien välissä justiin siinä kohtaa, missä silmälasit olis ja ilman niitä on haastavaa. Mutta palaillaan taas. Iloista päivää :)

      Poista
  16. OI, sinä ihana, ja kunnollinen Annukka!<3 Luin tämän postauksen jo aiemmin, mutta nyt tulin vielä kommentoimaan, ja hitsi vie, mulla tuli ihan nälkä kuvia katsellessa!:) Jääkaapissa on nyt vain hätäisesti kaupasta haettuja tarpeita, ja tänään on tarkoitus käydä kaupassa ns. kunnon ruokaostoksilla. Teen sen usein nykyään sunnuntaisin, niin ei sitten viikolla tarvitse kuin jotain leipää tms. hakea lähikaupasta. Eväät on kulkeneet mulla suht tiiviisti tänä syksynä töihin, ja siihen olen hirmuisen tyytyväinen! Jaksaminen on vaan niin erilaista, kun ei vedä kauheita hiilariövereitä kouluruoasta...Kouluruoassa salaatit on oikeasti, ainakin meillä, ihan ala-arvoisia, esim. kiinankaalia, kesäkurpitsaa raastettuna seassa, ja sitten vaikka pieniä paprikanpalasia. Kuivaa, ravintoköyhää, eikä kelpaa oikein kellekään.:( Tässä olisi kyllä parantamisen varaa rutkasti, vaan kun aina vain halvemmalla pitää tehdä.

    Viikonloppuisin meillä sitten syödäänkin usein noutoruokaa, tai käydään jossain syömässä. Ei vain jaksa aina sitä kokkaamista. Näin sunnuntaina yritän aina tehdä ison satsin jälleen sellaista, mitä voi lämmittää maanantaina, ettei tarvi heti alkaa pähkäilemään töistä tullessa, että mitä syötäisiin. Kyllä noilla syömisillä on aikamoinen sija meidän elämässä. Se on enemmän kuin ruokaa, ja tämä postaus ehdottomasti siksikin postaamisen arvoinen!<3

    Mukavaa viikkoa Annukka!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä Taina <3. En pysty nyt kirjoittamaan pidemmästi, kun on 5 tikkiä leikkaushaavan päällä silmien välissä justiin siinä kohtaa, missä silmälasit olis ja ilman niitä on haastavaa. (Päästän itseni nyt helpolla ja käytän kopiointitaktiikkaa).

      Ikävä kyllä, myös Sodexon "salaatit" on usein lähinnä näennäisiä. Kuulemma samoista säästösyistä (vaikka lounas maksaa 7,10-11 eur riippuen siitä mitä valitsee).

      Mun täytyy tänään jättää keramiikkakurssikin väliin ton haavan takia, kun se savipöly on sellasta hienojakoista, joka kirvelee ainakin mun silmiä, enkä halua nyt riskeerata haavan paranemista, kun on aika keskeisellä paikalla.

      Palataan paremalla aikaa taasen <3

      Poista
  17. Jeee!! Kunhan tässä keräilen itseäni, tämäKIN on vaan ihan välttämättä kopioitava.
    Ja valmiiksi vähän (PALJON!) hirvittää. Raatorehellisyys olkoon toinen nimeni, meni syteen tai saveen.

    Juuri tänään kotimatkalla radiojuontajat kinasivat siitä, maistuuko ruoka paremmalta Iittalan lautaselta vai joltain muoviselta ja tunsin näitä kuvia katsellessani pienen omantunnon piston. Minähän siis mätän jostain kulahtaneesta kipporvaarasta kaikki työateriani eikä kotonakaan varsinaisesti tule laitettua ruokaa mitenkään esille....

    Mutta tästä siis myöhemmin lisää!!

    Kiitos myös parista tietämättäsi antamasta vinkistä. Olin jo ehtinyt unohtaa miten tykkään avokadoista ja kuvissa muistuttivat kiitollisesti, että niitä voisi taas kotiin kantaa. Myös kala-ateriat on otettava listalle (eikä pelkästään siksi, että näyttäisin kunnollisemmalta, vaan koska pidän kalasta. Hehe!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kopiointi" on enemmän kuin suotavaa :)

      Jos sulla on kulahtaneet kipporvaarat, niin meillä on noi kotitarjottimet samaa kaliiperia (25 vuotta sitten ostetut muovitarjottimet), mutta tosi käytännölliset. Siihen on helppo latoa aamu- ja iltapalat (ruokalautanen ei mahdu) ja kiikuttaa sitten sinne, missä aikoo syödä (Aamulla kyllä syön pöydän ääressä, mutta illalla useimmiten sohvan nurkassa) ja kipata lopuksi leivänmurut tarjottimelta roskiin. Ei tartte pyyhkiä pöytää, eikä imuroida sohvaa. Sopii laiskalle.

      Mutta muovikipoista suoraan en syö mitään. Jos ostan jotain kaupan valmisruokaa (keittoja aika useinkin), niin haluan kyllä silti syödä kunnon lautaselta. Kun taas ukkeli haluaa nimenomaan lämmittää omansa siinä muovisessa "koirankipossa". Hän myös haluaa juoda kaikki juomat maidosta punaviiniin samasta mukista..Eli kovin erilaisia ollaan tässä suhteessa.

      Ja kiva, jos tulin tietämättäni antaneeksi käyttökelpoisia piilovinkkejä :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi