Olen tässä viimeaikoina pohtinut niinkin oleellista asiaa kuin omaa kukkaidentiteettiäni. Eikös olekin huisin mielenkiintoista...
Luonnonkukkia ja tulppaaneja lukuunottamatta en vaan jostain syystä lämpene kukkakimpuille meillä kotona, vaikka kuinka kokeilisin ja vaikka toinen toistaan kauniimpia kimppuja toisten pöydillä ihailenkin.
Sen sijaan kohta parisen viikkoa vaivaisella kolmella eurolla ostamani yksi ainokainen vahakukan oksa jaksaa aina vaan ilahduttaa, kun katkoin siitä pätkiä useampaan paikkaan. Vähän niinkuin olisi pala luontoa sisällä.
Asettelin Ikean isolle tarjottimelle pieniä lempparimaljakoitani, jotka näyttävät kivoilta paitsi yksin, myös keskenään. Taaimpana kirpparilta joskus ostamani karahvi, jolla sain vähän korkeuseroa muuten matalaan kokoelmaan.
Näyttää kuvassa nätiltä noinkin (oma mielipiteeni), mutta luonnossa, tai siis paremminkin keittiön pöydällä, tarjotin tuntui kaipaavan vielä jotain, ja se jokin oli selvästi toinen lomareissulta mukaan ottamistani koivuhaloista.
Ukkeli vähän ihmetteli, kun pakkasin pari pölliä kyytiin, mutta en kokenut syyllistyväni ainakaan kovin pahaan rötökseen, koska ne oli joka tapauksessa tarkoitettu meidän loman aikana takassa poltettaviksi (meillä kotona ei ole takkaa, yhyy), mutta jäivät ylimääräisiksi. Ja niille oli tällä kertaa mielessä ihan muu tarkoitus kuin lapsuudessani, kun lähdettiin Wartburgilla viikonloppuisin ajelemaan kotikonnuille Etelä-Pohjanmaalle ja polttopuita pakattiin konttiin siltä varalta, jos auto päättää pakkasilla jättää tienvarteen ja pitää tehdä tulet, että pysytään lämpiminä...
Ukkeli vähän ihmetteli, kun pakkasin pari pölliä kyytiin, mutta en kokenut syyllistyväni ainakaan kovin pahaan rötökseen, koska ne oli joka tapauksessa tarkoitettu meidän loman aikana takassa poltettaviksi (meillä kotona ei ole takkaa, yhyy), mutta jäivät ylimääräisiksi. Ja niille oli tällä kertaa mielessä ihan muu tarkoitus kuin lapsuudessani, kun lähdettiin Wartburgilla viikonloppuisin ajelemaan kotikonnuille Etelä-Pohjanmaalle ja polttopuita pakattiin konttiin siltä varalta, jos auto päättää pakkasilla jättää tienvarteen ja pitää tehdä tulet, että pysytään lämpiminä...
Se, mitä kolmen euron oksasta jäi jäljelle, päätyi eteisen lipaston päälle ilman sen kummempia. Ja seuraksi se toinen lomahalko sekä myöskin lemppareihini kuuluvat tiimalasit.
Huomasin, että peilistä heijastuu keittiön seinälle kiinnittämäni Tikkurilan vihreät värimallit. Olinkin jo ehtinyt unohtaa ne kokonaan.
Ja ettei pieninkään oksanpätkä päätyisi hukkaan, pikkuruinen palanen koristaa tuikkukipossa yöpöytääni.
Eihän näillä ostoksilla kukkakauppaa pystyssä pidetä, mutta mieluummin vien ne vähäisetkin euroni sinne kuin markettiin. Niin olen nyt päättänyt.
Mutta ettei elämä olisi ihan pelkkää vahakukilla tanssimista, olen tällä viikolla ehtinyt myös ärsyyntyä.
Some on elämässäni toki tärkeässä, mutta ajankäyttömielessä erittäin pienessä sivuroolissa. Niinpä voi mennä päiviä, viikko tai viikkoja (Facebookin tapauksessa jopa kuukausia), etten avaa etenkään kännykällä ainuttakaan sovellusta.
Instagramin parissa viihdyn enimmäkseen vain viikonloppuisin, mutta eilen kun sen avasin nollatakseni päätäni kauniita kuvia katsellen, olikin vastassa varsin epämieluisa yllätys. Tiedän kyllä erittäin hyvin, kuinka montaa henkilöä siellä seuraan, joten pisti heti silmään, että seurattavien lukumäärä oli kasvanut yhtäkkiä itsekseen yli sadalla. Whhaaatt??
Ja kun kävin katsomassa muka seuraamieni henkilöiden profiileja, sieltä löytyi vaikka mitä ällötyksiä ja inhottavuuksia. Menin jotenkin ihan paniikkiin, kun en tiennyt, miten toimia. Hätäpäissäni meinasin vahingossa poistaa koko tilin, mutta en sitten onneksi kuitenkaan. Sen sijaan aloin vaan profiili kerrallaan "lopettaa seuraamisen", joka tuntui ihan hölmöltä, koska en ole koskaan näiden limanuljaskojen tai varsin vähäpukeisten naisten seuraamista aloittanutkaan. Vähän, tai siis ihan, sama kuin jos blogin julkiselle lukulistalle yhtäkkiä ilmestyisi liuta törkyblogeja asiaankuuluvine kuvakkeineen.
Näistäkin tykkään
Sen kyllä tiesin, että seuraajiin ilmestyy silloin tällöin feikkiprofiileina kaikenmaailman prinssejä ja lentokapteeneja ja ylilääkäreitä, mutta että niin voi käydä myös omien seurattavien listan kohdalla, oli itselleni ihan täysin uusi tieto, johon en olisi halunnut edes tutustua.
Tuli jotenkin vähän samanlainen olo kuin siitä, kun meillä kotona kävi varkaita. Sellainen, että omaa yksityisyyttä on pahemman kerran loukattu ja astuttu reviirille, johon kutsumattomilla ei pitäisi olla mitään asiaa. Vähän niinkuin liattu koko paikka.
Lieneekö siis Insta-tilini päätynyt jonkun hakkerin haltuun, en tiedä, mutta vaihdoin kuitenkin hetimiten salasanan siinä toivossa, että auttaa. Samalla poistin prinssit sun muut kehvelit ja laitoin eston päälle. Määrällisesti feikkejä toki oli vaan kourallinen, joka on suhteessa seuraajieni määrään, mutta jotenkin niin suututtaa kaikenlainen turha homma, johon itse on täysin syytön. Kiusaisivat mieluummin toisiaan kaikki he, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan kaiken harmittoman hauskan pilaaminen.
Kuvaaminen kirkkaassa auringonvalossa on itselleni melkeinpä vielä vaikeampaa kuin päivänvalon puutteessa.
Nyt en sitten enää uskalla jättää Instaa avaamatta päivittäin, koska en halua päätyä tilanteeseen, jossa joku tuttuni tutkailee, minkälaisia ihmisiä siellä seuraan. Oikeasti kun ei pyllyt kiinnosta.
Mutta nyt en urputa enempää.
Jos hyvin käy, pidän perjantaina vapaata, joka kuluu maalisudin varressa. Olen yllättäen ahkeroinut sillä saralla viime päivinä, vaikken vielä keittiöön asti ole päässytkään. Vähän ihmettelen itsekin moista toimeliaisuutta, mutta samalla koen erityistä itsensävoittajafiilistä.
Minulla on instaan ilmaantunut prinssi Harry seuraajaksi ja muutaman innokkaalta seuraajalta olen joutunut "piilottatumaan"...:)
VastaaPoistaNo sulla on sitten varsin kuninkaallista seuraa :). Mun prinssit on olleet enimmäkseen Arabimaista ja kaikki mun silmään keskenään varsin samannäköisiä..
PoistaNyt olen kärppänä heti paikalla, jos joku epämääräinen urho tai nuori nainen edes tykkäilee kuvista. Estän samantien.
Mukavaa viikonloppua!
En näe yhtään pölyä enkä sormenjälkiä.
VastaaPoistaEpäilen, että jotkut tilit joita seuraat, on hakkeroitu ja sinne on tukittu kaikenlaista muuta, kuin mitä alunperin siellä on ollut.
Mulle kävi yks aamu niin, että yhtäkkiä mun instafeedi oli täynnä pornoklippejä. Meinas mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Hysteria meinas jo iskeä, kun ajattelin, että pitääkö poistaa koko tili, mutta kyse olikin jonkun muun tilistä. Alkuperäiset kuvat oli kaikki poistettu ja tilalle laitettu kaikennäköstä settiä. Lopetin seuraamisen, niin ei oo sattunut toiste.
Mutta se mikä mua niin risoi tällä viikolla oli se, että tajusin mun Spotify-soittolistojen olevan julkisia. Vaikka oon ne salaisiksi määritellyt. Ja että mulla on jotain seuraajia siellä. Mitä hemmettiä?? Eikö edes musiikkia saa enää kuunnella, että joku seuraa sitä? Voi yhyren kerran mä sanon! Alkoi aivan rasittaa ihan oikeesti!
Lasiesineiden kuvaaminen kirkkaassa auringovalossa on mulle mahdoton tehtävä. Aina näkyy vaan ne sormenjäljet ja kaikki näyttää sameelta. Paitsi jos kännykällä kelaa kuvat, niin silloin ei niin huomaa.
PoistaMutta onpa tosi kiva tommonen aamuylläri :(. Ja aina ajattelen sitä, että mitä jos vaikka jompikumpi tytöistä (tai lähinnä kaima) olis sattunut kelaamaan sun puhelimen kuvia. Hrrr.
Pojat on mua koittanu kannustaa vaihtamaan mun lähes uuden, 90-luvulla ihan just vasta pojille ostamani, erkkarilla kokoon kursitun 256 kB:n MP3-soittimen Spotifyihin, mutta en oo vielä lämmennyt. Eikä näköjään oo aukoton systeemi sekään. Niin ärsyttävää kaikki tommonen. Mulla menee hermo jo siitä, että mulle näytetään mainoksia, vaikka perustuvatkin siihen, mitä oon käynyt selailemassa. Osaan kyllä ihan itse päättää, mitä haluan ostaa ja milloin. En tartte sitä varten mitään linkkejä.
Parempaa viikonloppua sinne!
Mukavannäköisiä asetelmia ja kuten sanoit, aivan kuin pala luontoa - itse kuulun heihin jotka ostavat kukkia, noin viikon parin välein - mut en mä niitä osaa mitenkään kummasti asetella - on vaan kiva kun pöydällä on pieni väriläiskä ;) - en mä niihin kerralla omaisuuksia tuhlaa - kesällä haen usein ison kimpun luonnonkukkia parvekkeen pöydälle
VastaaPoistaJuu, en minäkään asettele, jos ostan vaikka kimpun tulppaaneja. Laitan maljakkoon vaan ja se on siinä :). Mutta nyt ilahduin, kun oksasta riitti pätkä niin moneen maljakkoon, joista osa on ollut pitkään piilossa kaapin perukoilla, vaikka enemmän ilahduttavat pöydällä kuin siellä. En vaan ole keksinyt, mihin niitä laittelisin, mutta tohon ne on nyt kertyneet ruokapöydän päähän. Ja tarjotin vähän helpottaa siirtelyä, kun pyyhkii pöytää. Liikkuu koko systeemi kerralla.
PoistaLuonnonkukkia ei taas koskaan voi olla liikaaa. Ja hassua, että jos kukat on luonnosta, vaikka minkälaiset väriyhdistelmät näyttää kivoilta, mutta jos ostan kaupasta, niin silloin taas en kirjavista yhdistelmistä piittaa, vaan ennemminkin yksivärisistä.
Mukavaa viikonloppua!
Minä olen estänyt kymmeniä miehiä, saanut pippelikuvia yksityisviesteinä, kauneuskirurgi yrittää seurata minua joka toinen kuukausi ja pyllynaiset tyrkyttää pyllyjä tasaisin väliajoin. On tuo instagram ihme paikka.
VastaaPoistaIhanaa loppuviikkoa ja toivottavasti saat perjantain käyttää maalailun merkeissä <3
No voi yäk sentään! En ole tajunnut, että se on ihan tollasta noin isossa mittakaavassa ja jotenkin olin ajatellut, että jos on pieni tili niinkuin mulla, saisi olla rauhassa, mutta ei se näköjään niin mene. Grrr.
PoistaIhanaa viikonloppua sulle kans Outi <3. Mää alan nyt niihin maalaushommiin...
Kauniit noi sun halkoasetelmat :-)
VastaaPoistaTäällä meillä on kukat ympäri vuoden selvästi edullisempia kuin Suomessa ja siksi niitä on kiva hankkia piristykseksi. Siis muitakin kuin tulppaaneja.
Tosi kökköä noiden Insta-tilien kanssa. Kuluneella viikolla useammankin olen kuullut kiroilevan vähän vastaavaa kuin sinä. Minä, oikein dinosaurus, en ole instassa mukana ja totean että ehkä hyvä niin. Vaikka myös paljosta kivasta jään varmasti paitsi.
Enkä siis tarkoita noita pyllyjä...
PoistaLuulen, että mun tulis myös osteltua kukkia enemmänkin, jos niitä olisi tarjolla hyvälaatuisina, mutta edullisesti. Marketeista kyllä löytyy niitä halpoja kimppuja, jotka joskus kyllä kestää ihan tosi pitkäänkin (kotimaiset tulppaanit lähinnä), mutta harmillisen usein menevät äkkiä huonoiksi, eikä sellaiset kukat taas jaksa ilahduttaa yhtään, jotka makoilee velttoina pitkin pituuttaan tai rapisevat pöydälle. Että kyllä siinä sen eron huomaa, kun joskus malttaa ja raskii mennä sinne ihan oikeaan kukkakauppaan. Viherkasveja en enää muualta ostakaan, koska sieltä saa ystävällisen palvelun ja hoito-ohjeet kaupanpäälle. Marketeissa ei välttämättä ole kasveilla edes nimiä. Pelkkä "viherkasvi" hintalapussa ei paljon valaise :).
PoistaOn kyllä niin ärsyttävää tollanen, että joutuu kyttäämään, keitä siellä omalla pienenpienellä insta-tilillä häärii :(. Haluaisin joskus tavata (tai no, oikeasti en haluaisi) sellaisen ihmisen, joka moista häiriköintiä harrastaa. Haluaisin kysyä, mikä moiseen on motiivina, koska itse en sitä ymmärrä.
Ja heh. Hauska tarkennus toi sun jälkimmäinen viesti :D.
Mukavaa viikonloppua! Mun maalausinspiraatio ei sitten kestänytkään, kun tulikin niin nätti päivä, että hain varastosta terassituolin ja istuskelin auringossa lukemassa lehteä.
Huh - juuri tein hurjan työn blokatessani instaseuraajia ja kun luin instasta tästä sinun tiliisi kohdistuneesta hyökkäyksestä, oli pakko tarkistaa heti, keitä itse seuraan. Onneksi ei siellä puolella tarvinnut siivoustalkoisiin ryhtyä! En kyllä ymmärrä, miten tuo on edes mahdollista muuten kuin että tilisi on hakkeroitu ja hyvä, että vaihdoit salasanan saman tien. Toivottavasti se riittää!
VastaaPoistaItse yllätyin, kun noita omia seuraajiani siivosin, siitä, miten paljon jopa ihan järkevät ihmiset seurasivat niitä. Melkein jokaisen kirurgin ja sotilaan seuraajissa oli muutama omaakin tiliäni seuraava suomalainen nainen!
Harmittaa, kun kivasta harrastuksesta yritetään tehdä kaikenlaisten hämärähemmojen ja -ellien temmellyskenttä!
Nuo sinun kukka-asetelmasi ovat suloisia - ja halotkin ovat ihan just oikeilla paikoillaan;)
Tiedätkö, että taisin itsekin ihan alkuaikoina mennä halpaan ja lähteä kanssaseuraamaan jotain sliipattua herrasmiestä. Kuului mun ylenpalttiseen kohteliaisuusajanjaksoon, kun kokemattomana jotenkin ajattelin, että on kohteliasta aina seurata takaisin. Ja vaikka epäilytti moinen profiili, niin nähdessäni, että siellä on muitakin tuttuja seuraajia (saattaa olla juurikin heitä, keitä itsekin tarkoitit), ajattelin, että ei tässä sitten mitään hätää, kun kerran kokeneetkin konkarit uskaltavat seurata.
PoistaEn tiedä Instan logiikkaa, mutta jotenkin ajattelen, että olenkohan mennyt tyhmyyksissäni tykkäämään jonkun vääränlaisen mun kuvasta tykänneen henkilön omasta kuvasta ja se on sitten laukaissut jonkun haittaohjelman tai viruksen tai mitä lie. Mutta oli niin tai näin, jatkossa olen kyllä kärppänä laittamassa heti eston päälle, kun vähänkään joku vääränlainen tyyppi näyttäytyy. Että kiitos kuule sinulle, kun valistit, että tollanen estomahdollisuus ylipäätään on olemassa (luin postauksesi, mutta siellä oli jo niin pitkä kommenttiketju, että kaikki se, mitä itsekin ajattelin, oli jo sanottu).
Tähän loppuun tekisi mieli sanoa, että halolla päähän kaikkia feikkejä, mutta jätän nyt kuitenkin sanomatta :). Pääasia, että itse ollaan rehellisillä poluilla ja pysytään kans <3
Kauniit on kukkasasetelmat. Juuri nyt vallalla tulpaanikausi. Viikkosiivousta voi kruunata tuoreilla kukkasilla, se on niinki palkinto tai jotain.
VastaaPoistaHmmm, mulla ei ole instassa törkyy mut sähköpostiin tulee vaik mitä kivaa piiip... pidennyksiä ym. törkyy. Olen jo ajatellut, että pitäisi vaihtaa s-posti osoite, raivostuttavaa.
Kauniit on kukkasasetelmat. Juuri nyt vallalla tulpaanikausi. Viikkosiivousta voi kruunata tuoreilla kukkasilla, se on niinki palkinto tai jotain.
VastaaPoistaHmmm, mulla ei ole instassa törkyy mut sähköpostiin tulee vaik mitä kivaa piiip... pidennyksiä ym. törkyy. Olen jo ajatellut, että pitäisi vaihtaa s-posti osoite, raivostuttavaa.
Ensin Tolu ja sitten tulppaanit (ja sitten viini ;)). Se on just hyvä palkintoresepti se. Ja sie se taidat kaiken kauniin, joten ihan sama, vaikka laittaisit voikukkia pöytään, niin aina on takuuvarmasti nättiä.
PoistaOlis kyllä halolla hommia kaikkien noitten häiriköiden parissa. Mikä ihmeen vietti se on, että pitää moiseen käyttää aikansa, en ymmärrä. Mutta luotetaan siihen, että paha saa palkkansa.
Mulla on sähköpostissa (ainakin töissä) niin hyvät roskapostisuodattimet ja mitkä lie palomuurit, että mitään potaskaa ei sinne ilmesty nähtäville asti enää nykyään. Joskus tuli kaikenlaista "mainosta" senkin edestä. Ja arvaan, että noi sunkaan pidennystarjoukset ei liity hiuksiin :). Että ei niinkuin ammatin piikkiin voi kyllä laittaa. Kyllä pistaa vihaksi. Grrr. Turhanpäiväistä vaivaa joutuu näkemään turhanpäiväisten ihmisten takia.
Onneks myö ollaan rehtiä porukkaa.
Kolmen euron kestosasetelmissa ei oo mitään vikaa. Mitähän se Annukka siellä oikein sutii, ihan uteliaaksihan tässä heittäytyy :)
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua, maalisudin varressa tai ilman <3
Kolmen euron kukat sen kun porskuttaa jo kolmatta viikkoa :). Mun kannalta hyvä ostos, mutta kukkakaupan (Satulinna :)) kannalta ei niinkään. Tarvii ens kerralla satsata vähän enemmän, niin ei tuu huono omatunto.
PoistaSudin viime viikonloppuna yhden makkarin seinän, joka mua on häirinnyt jo ihan liian kauan. Taas ihan älytöntä jahkailla vuosia hommaa, jonka tekemiseen menee maksimissaan tunti, jos sitäkään. Ja siitä jatkoin vintin portaikkoon, jossa kans on yksi seinä, joka aina ohikulkiessa häiritsi, kun valkkasin siihen aikanaan ihan tyhmän värin, mutten enää jaksanut vaihtaa, kun olin jo sutinut toistasataa neliötä kellastunutta panelikattoa ja - seinää neljään kertaan. Ihan jäätävä homma. Ja maalikin hankalinta mahdollista maalattavaa (Tikkurilan Paneelikatto valkoinen). Vaan siitäpä sitten tulehtui olkapää, eikä tarvinnut 2,5 vuoteen edes harkita maalaamista, kun käsi jämähti paikalleen, eikä liikkunut edes kivun kanssa.
Iloista viikonloppua <3
Ihania kukkasia! Ikävä tuo varkaus tapaus :( Insta on täynnä kaikkia ihmeseuraajia...Ei voi koskaan tiedä, että onko kyseessä feikki vai oikea ihminen... Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Jaana.
PoistaVarkaustapaus oli kyllä inhottava, vaikka ei rosvot (jotka kuulemma oli myös väkivaltarikollisia, mitä onneksi en tiennyt etukäteen) ehtineet viedä kuin mun kännykän, kun ajoin ne tiehensä. Olin niin vihainen, etten ymmärtänyt edes pelätä. Ja vaikkei aineellisia vahinkoja sen enempää tullutkaan, niin henkisiä kyllä. Kesti kauan toipua siitä, että joku on loukannut meidän kodin yksityisyyttä, vaikka sen pitäis just olla se turvallisin mahdollinen paikka.
Hyvää viikonloppua sulle myös.
Ylläriylläri, yksi samis täällä taas moi :D Mä en myöskään tykkää kauheasti mistään muusta, kuin tulppaanikimpuista. Ihastelen kauniita kimppuja kyllä usein esim. blogien kuvissa, mutta meille kotiin tuotuna ne muuttuu jotenkin "halvan" näköisiksi. Luonnonkukat olisi varmaan asia erikseen, mutta jostain syystä en ole niitäkän harrastanut. Pitääkin ensi kesänä! Mutta enpä ole tullut ajatelleeksi kokeilla tuollaista yhden kukan asetelmaa, näyttää tosi kivalta noissa sun kuvissa!
VastaaPoistaMeillä vaan on semmoinen ongelma, että tuo meillä asuva mies rakastaa laskea käsistään kaiken mahdollisen jollekin näkyvälle paikalle. Eli jos edes saisin tuommoisen ihanan asetelman aikaiseksi, niin ei menisi kauhean pitkään, kun sillä tarjottimella olisi kukkien ja maljakoiden lisäksi pino kuitteja, kasa ruuveja, puukko, käytettyjä nenäliinoja, taskujen pohjalta löytynyttä nöyhtää ja veikkaanpa, että jokunen halkokin siihen voisi eksyä (siis semmoinen, jonka piti mennä takkaan, mutta unohtui matkan varrelle). Ja jotta ei pelkästään miestä mollata, niin tunnustan olevani ihan samanlainen. Eli tuon miehen kasaaman asetelman lisäksi siitä löytyisi aika pian lehdestä leikattu resepti, mun lukulasit, kännykän laturi, kolmen vuoden takainen saatu joulukortti (jota ei voi heittää pois) ja välipalapatukka. Että siinäpä sitten varsinaista arkipäivän tilataidetta :)
Tosi tylsä toi sun Insta-hässäkkä! Mä olen itse jäänyt somejutuissa Facebookin tasolle, enkä harrasta Instaa, joten en oikein edes ymmärrä koko seuraajat/seurattavat -juttua. Kyllä mulla muistaakseni on olemassa tili, mutta mulla ei ole mitään käsitystä, mitä siellä tapahtuu... pitäiskin varmaan mennä katsomaan, jos siellä kerran tuommoista meininkiä on!
Hei, ihanaa viikonloppua Annukka! Mulla on tekeillään tänään blogikirjoitus, josta saat haasteen viikonlopun aikana, että stay tuned. Kuullaan!
Olen huomannut ihan saman. Se, mikä kaupassa vielä näyttää kivalta ja kauniilta, näyttääkin meillä kotona jotenkin ihan orvolta, kun en koskaan raski ostaa mitään isoja määriä. Mutta jotenkin mulle tuli ihan hitsin hyvä mieli tosta, kun keksin kaivaa noi mun pikkumaljakot esiin ja laitella kaikki samaan nippuun. Tuli vähällä sellainen paljous-efekti. Ja vaikka ukkeli vähän ihmetteli mun lomahalkoja, niin sanoi itsekin, että "näyttääpäs kivalta", kun löysivät tavallaan vähän vahingossa paikkansa.
PoistaTunnistan itsessäni ton, että taskun pohjilta löytyy vaikka mitä ja välillä kun ne tulee sieltä kaivettua esiin, sitä laskee sen sekalaisen setin lähimmälle mahdolliselle tasolle, koska ei huvita alkaa heti lajittelemaan. Ja sitten kun se sotku siinä riittävän kauan on, tulee sokeaksi, eikä edes huomaa, että mitään kolikoita tai tiitikkuja tai hiusponnareita on olemassakaan. Mutta ukkelilla sen sijaan ei ole koskaan mitään ylimääräistä. Sitäkin tarkempaa on, että puhelin, avaimet ja lompakko on a i n a täsmälleen siinä samassa paikassa tai se on kokokatastrofi. Ei sillä, että olis niin järjestelmällinen, vaan siksi, että jos ne ei ole aina siinä, missä ne aina on, joutuu etsimään, koska ei muista mihin ne on viimeksi käsistään laskenut ja se etsimisaika on kaikki pois siitä ajasta, jonka vois rauhassa istua ja lukea lehteä ja juoda kahvia ennen töihin lähtöä. Kadehdittava ominaisuus, josta toivoisin voivani ottaa oppia, mutta itse pystyny hukkaamaan ne avaimet ja silmälasit monta kertaa päivässä, vaikken käsitä, miten se on edes mahdollista.
Facebook on mulle vastenmielinen paikka, jota enimmäkseen välttelen. Mutta koska päivitän työpaikan sivuja (liian harvoin teen sitäkin), on oltava profiili. Muuten pysyn sieltä mieluiten pois. Insta sen sijaan kuuluu mun viikonloppuihin. Ei niin, että sielläkään alvariinsa roikkuisin, mutta tykkään silloin selailla kuvia, koska konetta taas ei viikonloppuisin tuu availtua juurikaan (tää on poikkeustapaus :)).
Kiitos jo etukäteen haasteesta. Toivottavasti se on jotain, mistä mulla on mahkut selvitä :).
Ja mitä parhainta viikonloppua sulle kans Emma <3
Niinpä, noiden sometilien yksityisyys-asetukset vuotavat kuin seula, juuri insta ja fb ovat pahimmat. Pitkän uran IT-alalla tehneenä en mene lähellekään niitä omalla nimelläni.
VastaaPoistaKiitos päivän huvista/kuvista. Hain juuri aamulla halkoja takkaan :D
FB on ylipäätään mulle paikka, josta pysyn mieluiten kokonaan pois, koska se ei vaan ole mun juttu ollenkaan. Profiili on kuitenkin pakko olla, että pystyn päivittämään työpaikan sivuja. Joskin sitä teen ihan liian harvoin.
PoistaInstan ja FB:n ja blogin pidän kaikki erillään. Eli en kirjaudu Instaan FB-tunnuksilla, enkä jaa siellä kuviani. Enkä jaa myöskään blogipostauksiani, tai edes kerro koko sen olemassaolosta, missään. Ja koitan pitää sisällönkin täällä ja Instagramissa keskenään erilaisina, koska en itse tykkää siitä, että joka tuutista tunkee samat asiat. Mutta olenkin omituinen tapaus, jolle tärkeintä on vapaus. (Oho, katsos kun pukkas runoa ihan vahingossa :)).
Sulla on onneksi Volvo, niin ei tartte lastata halkoja kyytiin :D. Ei meinaan ollu mitään kovin kevyitä reissuja ne, kun Warren takapenkillä oli 4 lasta ja Rottweiler :D. Ja koko ajan pelko siitä, päästäänkö koskaan perille vai jäädytäänkö penkalle...
En sentään puita hakenut kuin liiteristä :)
PoistaVolvoa ei enää ole, viime kesänä jo vaihdoin sen uuteen ranskattareen.
No pahus. Mites mulla on mennyt merkinvaihto kokonaan ohi.. Jotenkin kai ajattelin, että pysyi samana, vaikka peli vaihtuikin.
PoistaIhana vahakukka!!
VastaaPoistaMutta mitä kummaa? Voiko Instaan tosiaan itsestään tulla seurattavia? Minä käyn kyllä enemmän Instassa kuin Facessa mutta en ole moiseen törmännyt. Ällöttävää! Hyi olkoon.
Tykkään kans. Mun mielestä vahakukat näyttää ihan siltä, että ne vois kasvaa metsässä ja sen takia ne on just ihanan "luomut" mun makuun.
PoistaEnkä ollut minäkään koskaan kuullut siitä, että seurattavia voi tulla itsekseen. Enkä olis välittänyt kuullakaan, enkä varsinkaan nähdä sitä omalla tilillä. Onneksi avasin poikkeuksellisesti keskellä viikkoa, kun yleensä käyn siellä vaan viikonloppuisin. Ties, kuinka paljon olisivat ehtineet lisääntyä sillä välin ja kuinka moni (lähinnä mietin omia poikiani) olis ehtinyt nähdä, keitä kaikkia "seuraan". Yäk. Toivottavasti salasanan vaihto auttoi. Ja teki mieli vaihtaa profiilinimenikin siinä samassa, vaikkei se asiaan vaikutakaan, mutta tuli jotenkin sellainen olo, että kaikki on pilattu. Nyt olen kärppänä heti paikalla, jos joku feikki käy edes tykkäämässä jostain kuvastani. Estän samantien, koska en sen sortin tykkäyksiä kaipaa.
Kivaa viikonloppua!
Voi miten kauniita kukka-asetelmia. Sai kyllä miettimään täälläkin kukkakauppaan menoa, lienee hyvä lauantai kävelyn kohde käväistä moisessa.
VastaaPoistaIkävä tuo insta ylläri, todella kurjaa että noin pääsee käymään. Onneksi eivät kuitenkaan vaihtaneet salasanaa sun puolesta että pääsit vielä kirjautumaan takaisin.
Aurinkoista viikonloppua!
Kolmen euron kukkaostos vaikuttaa olevan niin kestävä, että menee vielä kauan ennenkuin pääsen seuraavan kerran ostoksille :). Mun kannalta kiva, mutta kukkakauppa ei kyllä tosiaan näillä pystyssä pysy, joten täytyy ens kerralla satsata vähän enemmän, että kehtaa käydä jatkossakin :).
PoistaJa todellakin oli ällö ylläri. Ekaa kertaa kuulin/näin, että seurattavatkin voi lisääntyä itsekseen. Feikkiseuraajat on sentään tulleet tutuiksi. Ikävä kyllä. Ja hui kauhistus. Se tästä vielä oliskin puuttunut, että en olis enää päässyt kirjautumaan. En sellaista(kaan) mahdollisuutta osannut edes ajatella, mutta taidan kyllä olla monessakin mielessä turhan luottavainen. Jotenkin niin vaikea ymmärtää noitten häirikköjen motiiveja.
Kivaa viikonloppua Satu ja sulla on mun mielestä kiva toi uus nimi. Antaa mahdollisuudet olla ja kirjoittaa ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä, koska sellaista elämä on <3
Ihania kukkia ja halkoja! Sinä se keksit mulla olis halkoja ihan tuossa terassin alla, vaan ei ole tullut noin kiva mieleenikään. Ja en tiä näyttäiskö se meillä kovinkaan kivalta, neiti kun ottanut tavakseen laskea yövillasukkansa olkkarin pöydälle :/, voi olla ettei mikään asetelma oikeon sovi niisen kanssa....
VastaaPoistaHöh tuollaisia instajuttuja, mulle ei vielä ole tullut moisia vastaan (täytyy koputtaa puuta), yksityisemmälle tilille tulee aina ajoittain jotain miesten kaveripyyntöjä, milloin joku komea tohtori tai joku armeijan kaveri, mutta olen toistaiseksi kuitenkin kieltäytynyt näistä pyynnöistä.
Mukavaa viikonlopun jatkoa, me istutaan nuorimmaisen kanssa hammaslääkäripäivystyksessä :(.
No voihan kökkö. Hammaslääkäripäivystys ei ole niitä kaikkein kivoimpia viikonlopunviettopaikkoja :(. Mutta toisaalta onni, että sellaisia on olemassa, koska hammassärky on niin jäätävää, ettei mikään. Semppiä sinne!
PoistaMeillä ei ole olkkarissa pöytää ollenkaan, vaikka sellaista kyllä olen havitellut, mutta kun tarttis olla sellainen, jossa voi huoletta pitää myös jalkoja (niin ettei vahingossa kaada viinilasia ;)), ei ole tullut sopivaa vielä vastaan. Halkohommeli on meillä ruokapöydän päässä, jossa on nykyään tilaa, kun meitä on täällä enimmäkseen vaan kaksi. Ja jopa ukkeli oli sitä mieltä, että "näyttää kivalta" (yleensä ei edes huomaa mitään, mitä ympärillä on), vaikka vähän kummastelikin mun Vuokatin halkotuliaisia, kun niitä kyytiin pakkasin.
Instajuttu oli kyllä ällö. Toivottavasti ei toistu. Ja me kyllä hommataan ne prinssit ja lentäjät ihan itse heti, kun niin päätetään. Ei tartte tulla tyrkylle :D.
En muista, milloin olen viimeksi Facebookiin kurkannut, mutta ilahduin, kun eilen sen poikkeuksellisesti avasin. Josko vaikka päästäis Ideahuoneelle introvertti-iltapäivää viettämään :)
Kaunis asetelma!
VastaaPoistaJa tuo halko on piste i:n päällä;)
Inhottava juttu tuolla sinun Instatilillä on tapahtunut. Itse olen saanut olla aika rauhassa, paitsi pari viikkoa sitten sain viestin joltain ulkomaalaiselta mieheltä. No heti estin sen viestien lähettelyn. En tarvi mitään prinssiä, riittää ihan supisuomalainen juntti:D
Kivaa viikonloppua♡
Kiitos :). Halot on spesiaaleja, koska niihin liittyy kiva tunne lomasta.
PoistaInstajuttu oli tosiaan ällö ylläri. Etenkin kun mulla voi tosiaan olla koko Insta kiinni vaikka viikon tai viikkoja, mutta nyt tuli onneksi avattua vaan muutaman päivän viiveellä, etteivät ehtineet seurattavat sen enempää lisääntyä. Yli sata on kuitenkin mun määrissä kamalan paljon.
Ja juu. Sen verran luottoa mullakin on itseeni, että hommaan kyllä prinssini itse :). (Silloin sata vuotta sitten, kun olin matkaoppaana maailmalla, asiakkaat aina kyseli, että "No jokos sulla on sellanen oma ruskeasilmä?", johon vastasin, että "Juu on", joka sai aikaan tyytyväistä hymistelyä, kunnes kerroin heti perään, että ihan on tosin ehta savolainen :). Selkeä pettymys kyselijöille.
Viikonloppu jo taas ehti melkein mennä ja epäuskoisena katson ulos, kun aurinko paistaa ihan täysillä ja kello on jo yli seiska. Kohta pitäis jo osata mennä nukkumaan ja aamulla ennenaikojaan ylös. En tykkää tästä kesäajasta yhtään. Ehdin yleensä just siihen mennessä vasta tottua, kun jo taas siirrytään takaisin normiaikaan.
Leppoisaa sunnuntai-iltaa sinne <3
Huiiiii! En olekaan aiemmin kuullut, että seurattaviin voi tunkea tuollaisia epämillyttävyyksiä. Olipa hyvä että huomasit! Pitääpä pitää omaa tiliä myös silmällä... mulla on ollut siellä ja snäpissä kerran nuori stalkker, mutten ikinä vastannut ni se lopetti. Facesta tulee amerikkalaissotilaiden, jotka tietty myös leskiä, kaveripyyntöjä, odottavat varmaan rahaa tilille, kun ovat ensin tulenpalavasti rakastuneet ja pitäisi suomeen päästä...
VastaaPoistaNo mutta onneksi ei sen kummoisempaa, töitä ja blogiväsymystä...😂
No enpä ollut minäkään kuullut, että seurattavatkin voi itsestään lisääntyä :(. Enkä olis kyllä välittänyt sellaista kuullakaan, enkä varsinkaan nähdä. Tuli jo paniikki ja meinasin tosiaan painaa sitä "poista tili"-nappia, mutta onneksi kysyin ensin pojalta neuvoa. Olis kyllä harmittanut, jos kaikki olisi kadonnut. Toivottavasti rauhoittui sillä salasanan vaihdolla.
PoistaFacessa mullekin on tullut niitä "You have a great smile"-tyyppisiä viestejä amerikkalaisilta komistuksilta. Siinä mielessä tosi uskottavaa, kun mun profiilikuvassa ei näy kasvoja, saati hymyä :D. Onneksi me ollaan Kati jo sen verran iällä, että pysyy jalat maassa :).
Kävinkin lukemassa puhelimella sun postauksen, mutta sillä on niin työlästä (ainakin mulle) kirjoittaa kommenttia (auttaisi ehkä, jos välillä vähän lyhentäisi..), että jäi. Mutta piti sanoa, että messuilu on kyllä todella rankkaa. Alku vielä menee, mutta sitten kun alkaa viimeiset tunnit olla käsillä, ei jaksais enää millään.
Semppiä <3
Meillä on Annukka kyllä niin sama luonto. Rakastan designin, luonnonmateriaalin ja ikealöytöjen oivallisia yhdistelmiä. Meillä oli koti sisustettuna juurikin näillä elementeillä. Pääosassa valikoidut suvussa jopa toistasataa vuotta kulkeneet kalusteet, suomalaista designia, luonnosta lainatut oksat, kukat ja kaadetun puun rungosta tehdyt val-ta-vat "tarjottimet" ja sitten ne hyvin tarkoin valitut ikeatäydennykset. Oi että... Hyvää sunnuntaita <3 <3
VastaaPoistaHauska kuulla Jantunen :). Vaikkakin samalla sydämestäni toivon, että mahdollisimman pian pääsisit kirjoittamaan, että sellaista teillä kotona on, eikä oli. Olen niin myötävihainen ja surullinen teidän ja teidän kodin puolesta.
PoistaDesignit meiltä kotoa puuttuu. Suvussa ei ole sellaisia kulkenut, kun kaikki on tehty hyvin pitkälti itse (myös minä olen tehnyt itse ensimmäiset kalusteeni, kun opiskelin penkkipuusepäksi jotain sata vuotta sitten). Tai sitten kalusteet on jaettu johonkin muualle kuin meille. Ja itse taas olen niin nuiva ostaja, että mun pitää olla täydellisen varma siitä, että jos huonekalu maksaa sen, mitä design-huonekalu maksaa, sen pitää olla sellainen, että kestää aikaa, enkä kyllästy. Tähän asti olen vaan jahkaillut ja nuukaillut, mutta huomaan, että nyt alan jotenkin olla "siinä iässä", että tiedän jo aikalailla varmasti, mistä tykkään ja voisin jo raskia maksaakin vähän enemmän. (Mainittakoon tässä, että en ole mikään tyranni, joka päättää täällä kaikesta, vaan ukkeli on ihan aidosti sitä mieltä, että "Mulle käy se mikä sulle käy, koska et koskaan valitse mitään ihan tyhmää"). Mutta onneksi on Ikea, josta saa kaunista ja kestävääkin edullisesti. Joskin vähän vähempikin määrä valkoisia Bestå-kaapistoja yhdessä taloudessa vois riittää...
Tuli iloinen mieli, kun kävit jättämässä viestiä. Lähetän täältä sulle iloa ja valoa <3
Ollaankohan me jotain sukua, koska a) meille designit on hankittu hyvin harkiten, siis todella harkiten ja nimenomaan sillä ajatuksella, että ainakin nyt neljä sukupolvea kannattaa tähän sitouttaa ;)
Poistab) Mies on ollut kaikki nämä vuodet mukana aktiivisesti sisustuksessa sanomassa, että hyvä on ja kiitos kun hoidat tämän homman, kun olen saanut kaiken paikoilleen.
c) Ikea on todellakin oikein hyvä. Mua ei itseasiassa todellisuudessa kiinnosta, mistä jokin asia on kotoisin. Mietin nykyisin aiempaa enemmän ekologisuutta, ekonomisuutta, päästöjä ja hiilijalanjälkiä, mutta myös käytettävyyttä ja sitä tunnetta, jonka jokin esine herättää.
Kaikkein kallisarvoisinta designia on lasten tekemät työt. Sen jälkeen tulevat muut.
Ja mun blogista pakko sanoa, että olo tuntuu suorastaan jakomielitautiselta. Olen luonteeltani enemmän elmäntapa, vai miten se hienosti sanotaan, lifestyle-ajattelija, ja sellaista blogia ḱovin mielelläni pitäisin. Mutta kun ensin täytyisi kulkea nyt tämä polku meidän tilanteen dokumentoinnissa, niin en oikein tiedä mitä blogin kanssa tekisin. En tiedä onko epäreilua heittää sulle kysymys, että mitä sinä ajattelet, mitä mun kannattaisi blogini kanssa tehtä?
Olen itse avoin kaikenlaisille näkökulmille ja toteutukselle, mutta ainoa mistä en tingi, on se rehellisyys ja tämä mun tyyli kirjoittaa. Jos teen sen jotenkin toisin, se ei ole enää rehellistä. Että mihin suuntaan oikein menisin blogin kanssa...siinäpä kysymys.
Kiitos valosta ja ilosta, vaalin jokaisia hippusia joka päivä :) <3
Ainiin, vau, olet puuseppä! Vähänkö hienoa! Ihan mahtavaa! Arvostan suuresti kaikkia, jotka osaa tehdä käsillään jotain :)
PoistaHeippa Jantunen ja kiitos kirjeestä :). Olispa kiva, jos selviäisi, että ollaankin sukua :). Mutta vaikkei oltaiskaan, niin ainakin sukulaissieluja selvästi. Ja mieluusti kirjoitan sulle omia ajatuksiani tohon sun kysymykseen, mutta teen sen siellä sun oman blogin puolella, niin löytyy paremmin, jos haluat joskus siihen palata. Tovi kyllä voi mennä ennenkuin pääsen niin pitkälle, kun olen töissä parhaillaan (tai siis luovalla kahvitauolla köhköh)..
PoistaJa kiitos arvostuksesta, mutta puusepän oppiajoista on niin kauan aikaa, että enää en osaisi tosta vaan värkätä itselleni vaikkapa kanteletta (juu, sellainenkin tuli tehtyä), mutta kyllä mulla edelleen höylät ja vasarat sopii paremmin käteen kuin kauha. Keittiö ei kuulu mun omimpaan osaamisalueeseen.
Mutta näkymisiin ja kuulumisiin piakkoin <3
Kukkaidentiteetti, hmmm. Hahhah, mikä mahtava termi :D. Mutta joo, ymmärrän asian, vaikka en tunnista omaani. Aina haaveilen tuonlaisista asetelmista, mitä olet loihtinut enkä ikinä saa tehtyä. Ja miksikö? No kun en juuri koskaan osta kukkia. Tulppaanit ovat melkein ainoat ja nekin heitän roskiin juuri hetkeä ennen kuihtumista, etteivät ne ehdi varistaa, joten en saa niistäkään tuollaista ihanaa somaa pienmaljakko-lasi-asetelmaa. Pitäisikin ehkä ruveta käymään kukkakaupoissa bongaamassa tuollaisia halpoja, mutta moneen taipuvia oksia... En osaa kyllä yhtään sanoa tällä perusteella, mikä on kukkaidentiteettini. Ehkä se on vasta puhkeamassa kukkaan. Ainoa, mitä oikeasti suosin, ovat pelargoniat kesäisin. Ovat niin helpot, näyttävät sopivan rempseiltä saaristoympäristössä ulkona ja sisällä taas näyttävät hempeiltä. Toimii minulla.
VastaaPoistaNää on just näitä elämää suurempia kysymyksiä :). Ilmeisesti on asiat noin niinkuin enimmäkseen ihan mallillaan, kun on aikaa moisia mietiskellä.
PoistaMun kukkaidentiteetti on varmaan sellainen "luonnollinen". Eli kaikki, mikä näyttää siltä, että vois kasvaa metsässä (niinkuin nyt vaikkapa noi vahakukat mun mielestä) tai muuten vaan luonnossa, on sellaista, mistä tykkään. Vähän sellaset epäkukkamaiset jutut. (Ruusut kierrän kaikkein kauimpaa. Paitsi että juhannsruusuista taas tykkään).
Mullakin on pelargoneja (valkoisia) kesällä ruukuissa terassilla tai ulko-oven oven pielessä. Ne on jotenkin niin legendaarisia. Sellasia back to pelargonia-juttuja :). Ja ikuisuushaave on kasvattaa luonnonkukkaniitty takapihan perälle. Tai vaihtoehtoisesti pala metsää. Mutta toistaiseksi olen tyytynyt vaan odottelemaan, että sinne jompikumpi ilmestyy. Oikein jännittää, kumpi, koska mitään en ole asian eteen tehnyt :).
Kiva kun kävit. Ei muuta kuin kevättä kohti <3
Ensinnäkin niin ihania tunnelmia ja ihan täydellisesti olet asetellut pölleineen kaikkineen. Minä ymmärrän, ehkei meidän ukkelit.
VastaaPoistaVoi apua tuo on jo sydäntä pysäyttävää, että miten se insta voi alkaa seuramaan feikkitilejä, joku hakkerointi varmaan. Tuosta tulee todella inhottava olo ja menen nyt heti zekkaamaan omat seurattavat. On meinaan sen verran lahopää, että jos heittäisi satasella seurattavat, en välttämättä huomaisi mitään.
Ihanaa viikkoa Annukka <3
Olen itsekin sellanen puupökkelö, että halot sopii mun kaveriksi hyvin :). Ja ukkelikin sanoi, että "tulipas kivat", kun oli pöllit paikallaan. Visio vaan puuttui siinä vaiheessa, kun lastasin kyytiin.
PoistaÄläkä muuta sano. Hjärtslaagi meinasi tosiaan tulla, kun näin ne luvut. Sulla sataset ei tokikaan erotu, kun olet ihan eri lukemissa, mutta jos yhtäkkiä hyppäisi sulla seurattavien luku uudelle tuhannelle, niin varmasti huomaisit. Inhottavaa kerrassaan ja eka kerta, kun kuulen (tai siis näen), että moista tapahtuu. Toivottavasti samalla viimeinen.
Se olis niinkuin pääsiäinen kohta. Harmittaa, kun ei tunnu missään. Siis että olis sellanen olo, että jess! Mutta kivaa kumminkin, kun on 4 päivää vapaata putkeen. Ukkelilla tosin ei, kun lauantai on ihan normi päivä ja hällä aina töitä.
Hyvää oloa sulle Tiia <3
Tulin kyläilemään. Kiva blogi!
VastaaPoistaKiva kun poikkesit Kristiina (kirjautuneena lukijana oletkin jo jonkun aikaa ollut, joten kiitos kovasti siitäkin :)). Ja iloista pääsiäistä!
PoistaKaunis asetelma. Minä itse asiassa olen usein todennut, että pienet oksat kukkineen tai lehtineen viehättävät minua eniten. Niissä yhdistyy herkkyys ja kauneus. Kimput toki näyttäviä ovat omalla tavallaan, mutta jokin noissa pienissä luonnon yksityiskohdissa on lumoavaa. Instassa jo päivittelimmekin tuota sinun tilillesi tapahtunutta. Kaikki on nähtävästi mahdollista. Inhottavaltahan tuollainen tuntuu aina :( Joka tapauksessa tunnelmallista ja rentouttavaa pääsiäistä!
VastaaPoistaTykkään kans kaikkein eniten kaikesta, mikä vois olla suoraan luonnosta peräisin (paitsi koirankakoista :D). Tai siis varmaanhan suurin osa kukista on alunperin nimenomaan luonnossa kasvaneita, mutta olen varma, että ymmärrät, mitä tarkoitan, koska näköjään ajattelet samalla tavalla.
PoistaInstaylläri oli ihan pyllystä (kirjaimellisesti), mutta toivottavasti taaksejäänyttä.
Ei muuta kuin iloista pääsiäistä iloisille pojille :)
Kauniita silkkikukka-asetelmia. Ja mainio lisä tuo halko.
VastaaPoistaTilisi lienee hakkeroitu. Ja siihen tosiaan auttaa salasanan vaihto. Minäkin silloin alussa aloin seurata melkein kaikkia seuraajiani, koska se oli mielestäni kohteliasta. Ja ajattelin, että niin pitää tehdä.
Mutta jotenkin tuntuu, että tilanne on pahentunut muutaman vuoden takaisesta. Nyt on vallan kummia seuraajia. Ja joskus vähäpukeiset naisetkin klikkautuvat seuraajiksi. Se on mielestäni outoa. En ala seurata heitä. Mutta ehkä nämä oudot seuraajat hakevat toisten tilien kautta uusia seuraajia.
Instagram on kuitenkin kiva somen kanava kaikista haittapuolista huolimatta.
Mukavaa pääsiäisen odotusta sinne!
Vasta tajusin, että vahakukan nimi voi hämätä luulemaan, että eivät ole aitoja, mutta kyllä ne ihan oikeita oksia on ja näin kolmen viikon jälkeen akaa kukat jo vähän rupsahtaa, mutta ei paha hinta ollenkaan, jos ilo tuli maksamaan vaan euron viikossa :).
PoistaOlen samanlainen kohteliaisuusajattelija kuin sinäkin, mutta sittemmin kyllä päätynyt sille linjalle, että ihan kaikkia en enää pelkästä kohteliaisuudesta ala seuramaan, jos ei oikeasti siltä tunnu. Mutta toki käyn vastavuoroisesti tykkäämässä kuvista, koska yleensä joku oikeasti kiva kuva kaikista gallerioista löytyy. Mutta jälkikäteen mietin, että olenkohan mahtanut tykkäysklikata jotain sellaista kuvaa jossain taitavasti harmittomaksi naamioidussa galleriassa, joka kuitenkin on kuulunut jollekin kurjalle tyypille ja tykkäys on tartuttanut jonkun haittaohjelman tai jotain. (Ei mahda kovin asiantuntevalta pohdinnalta kuulostaa, mutta olenkin noviisi näissä(kin) asioissa :)).
Toivottavasti meni sillä salasanan vaihdolla tosiaan ohi.
Täällä ei oikein ole kerinnyt pääsiäinen käydä mielessä. Ehkä sitten huomenna tajuan, kun pääsen töistä, että jaaniinjuu, sellainenkin on. Oli kivempi juhla silloin, kun pojat oli vielä pieniä ja askarreltiin kaikenlaista. Nyt meillä ei kotona huomaa pääsiäistä mistään. Ehkä pitää vaihtaa vahakukkien tilalle jotain pääsiäisempää...
Leppoisia pyhiä Tuula ja kiva kun kävit.
Kauniita asetelmia <3 Itseäni viehättää ne runsaat kimput, mutta josku ihan yksi kukkakin on todella kaunis ja koskettava. Rakastan kesää kun luonnosta voi pomia niin upeita kukkia kotiin.
VastaaPoistaAika hurjalta kuulostaa tuo yhtäkkinen seurattavien nousu. En ole ikinä enne kuullutkaan, ja kyllä olisi itsellänikin tullut mieleen nimenomaan, että joku olisi hakkeroinut tilini.
Mutta sisi oikein kauniita kukkia ja asetelmia siellä, kaunista pääsiäistä!
Huomenta Souliina ja kiitos kivasta ylläristä. Siis siitä, että olet täällä :). Tuli iloinen mieli.
PoistaEilen kun kävelin Prisman kukkaosaston läpi raksapuolelle ostamaan lisää maalia makkariprojektiin, mietin, että olispa kiva, kun meilläkin kasvaisi tulppaaneja sellaisia määriä ihan vaan pihalla. Melkein teki mieli ostaa muutama ämpärillinen mukaan, kun näyttivät niin keväisiltä kaikessa paljoudessaan.
Instajuttu oli kyllä inhottava. Mulla kun tosiaan voi mennä pitkiäkin aikoja, kun en sitä avaa ja mietin, että tosi kiva, jos joku tuttu olis sillä välin tutkaillut, keitä seuraan. Olis saattanut vähän ihmetellä. Hrrr. Onneksi salasanan vaihto tuntui auttavan. Ainakin toistaiseksi ja toivottavasti lopullisesti. Nyt osaan olla tarkempana niitten feikkiseuraajienkin suhteen. Tuntuu vaan jotenkin niin tyhmältä, että harmiton kiva harrastus tarvii pilata tollasella.
Oikeasti ilahduin sun viestistä ja siitä, että olit kiltti ja kirjauduit lukijaksikin. Lämpimästi tervetuloa iloiseen joukkoon ja ihanaa pääsiäistä <3
Kiitos Annukka ja ihana olla täällä :D Sinun blogisi on mahtava ja niin sinäkin!
PoistaNyt mun tarvii jo laittaa tähän jotain sata sydäntä kiitokseksi <3<3<3<3<3
Poista