Olen tässsä viimeaikoina (tai siis oikeastaan jo aika pitkään) pyöritellyt mielessäni ajatusta siitä, että mitä jos tätä nykyistä työtäni ei jonain päivänä syystä tai toisesta enää ole.
Enimmäkseen ajatus pyörii alitajunnassa, mutta yhtenä päivänä aloin ihan tosissani miettiä, kuinka realistisia ovat kaikki ne itse itselleni toistamani hokemat siitä, kuinka "Asioilla on tapana järjestyä", "No kyllä minä jotain keksin" ja että "Niinhän se on, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin uusia avautuu" ja mitä näitä nyt on. Näistä tuolla aiemmin yhdessä postauksessani kirjoittelinkin.
Että mitä sitä ihan oikeasti tekisi, jos sellainen tilanne tulisi eteen? Vai onko kaikki vaan epärealistista haihattelua ja tavallaan toiveikasta todistelua siitä, että sitä todellakin keksii jotain? Eikä pelkästään keksi, vaan pystyy myös toteuttamaan.
Totuus on kuitenkin se, että olen piirun verran yli 50, joka omasta mielestäni on juurikin hyvä ikä, enkä todellakaan koe olevani mikään kehäraakki. Päinvastoin. Mutta totuus se silti on ja vaikuttaa ihan vaan vaikkapa siihen, että alkaa olla epärealistista ajatella voivansa alkaa muutamaksi vuodeksi kokopäivätoimiseksi opiskelijaksi ja vielä työllistyä tai työllistää itse itsensä uudessa ammatissa niin, että on siinä uskottava. Etenkään, jos ei ole ajatustakaan alasta, jota opiskelisi.
Mutta se mikä ainakin on selvää, on se, että mol.fi-sivuston, samoin kuin Oikotiet sun muut, voin unohtaa samantien, jos tavoitteeni on löytää osaamistani vastaavaa työtä kotikaupungistani tai sen naapurikunnista. Ihan vaan siksi, että en ole pätevä kaupunginjohtaja, lääkäri, hammaslääkäri, muu terveydenhuollon asiantuntija, lähihoitaja, lastenhoitaja, henkilökohtainen avustaja, parturi, kampaaja, kosmetelogi, raskaiden moottoriajoneuvojen kuljettaja, hitsaaja, mig-hitsaaja tai putkimies. Näille kaikille kun tuntuu olevan vakituisesti kysyntää, mutta millekään mitä itse osaan, ei ole.
Ja toinen totuus on se, että suurin osa työpaikkailmoituksista on sellaisia, joiden sisältöä en edes älyä. Siis että minkälainen tehtävä itseasiassa on kyseessä? Niinkuin nyt vaikkapa tässä paikallislehdestä leikkaamani Hämeen liiton ilmoituksessa etsittävän Muutosagentin hommassa? No toki se kysymällä selviää, mutta sitä tuskin kuulostaa kovinkaan pätevältä työnhakijalta, jos aloittaa kysymällä, että mitähän hakemuksessa oikeastaan haetaan...
Josta päästäänkin sujuvasti seuraavaan pohdintaan eli siihen, mitä se itseasiassa on, mitä osaan?
Huonoina päivinä olen taipuvainen ajattelemaan, että en yhtikäs mitään. Ja toisinaan taas pystyn ylpeänä sanomaan itselleni, että oikeasti osaan aika paljon aika vaativiakin juttuja, mutta olen vaan alkanut pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Kunnes kerron jollekulle työstäni ja se joku sanoo, että Jaa hääähh ??!! En ole todellakaan tiennyt, että teet noin "hankalia" hommia. Silloin sitä tulee vähän katseltua omia tekemisiään ikäänkuin ulkopuolisena ja mietittyä, että tosiaan. Ei nämä välttämättä mitään itsestäänselvyyksiä olekaan.
Ja se mikä itseltäni tuppaa myös unohtumaan, on se, että onhan sitä ihmisellä paljon työn ulkopuolisiakin kykyjä ja ominaisuuksia, joita ei vaan tule analysoineeksi, kun on tottunut olemaan sellainen kuin on.
Vaikeus onkin siinä, että miten tällainen "Mitäs mää mittään"-tyyppi osaa pukea sen oman osaamisensa sanoiksi ja vieläpä niin, että sillä voisi "myydä itsensä", jos niikseen tulee?
Vaatimattomuus kun ei tässä kohtaa kaunista, vaan pitäisi pikemminkin ottaa mallia nuoremmista, joilla ei välttämättä vielä ole juurikaan työkokemusta, mutta pokka ja itsetunto kohdillaan senkin edestä. Ihailtava ominaisuus. Ja nuoremmat hallitsevat myös ne hitsin CeeVeet, jollaista en varmaan itse osaisi edes kirjoittaa, kun ei ole koskaan sellaista tarvinnut tehdä.
Mitä vaihtoehtoja siis jää jäljelle? Jos unohdetaan hakupapereiden ja ceeveiden kirjoittamisen lisäksi kaikki ne yrityshaaveet, joita olen myös pyöritellyt mielessäni, mutta joiden realistiset menestymismahdollisuudet ovat lottovoittoa vaille valmiina.
Itse luotan eniten kohtaloon. Ja sattumaan (vai onko se sama asia kuin kohtalo?). Ja puskaradioon. Mutta kirjoitin kuitenkin ihan omaksi ilokseni Unelmieni työpaikkailmoituksen, jollaiseen haluaisin törmätä. Saa vinkata, jos sattuu kohdalle.
"Oletko sinä etsimämme 51-vuotias, joka kaipaat työelämääsi muutosta, muttet oikein itsekään tiedä, minkälaista?
Enimmäkseen ajatus pyörii alitajunnassa, mutta yhtenä päivänä aloin ihan tosissani miettiä, kuinka realistisia ovat kaikki ne itse itselleni toistamani hokemat siitä, kuinka "Asioilla on tapana järjestyä", "No kyllä minä jotain keksin" ja että "Niinhän se on, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin uusia avautuu" ja mitä näitä nyt on. Näistä tuolla aiemmin yhdessä postauksessani kirjoittelinkin.
Että mitä sitä ihan oikeasti tekisi, jos sellainen tilanne tulisi eteen? Vai onko kaikki vaan epärealistista haihattelua ja tavallaan toiveikasta todistelua siitä, että sitä todellakin keksii jotain? Eikä pelkästään keksi, vaan pystyy myös toteuttamaan.
Totuus on kuitenkin se, että olen piirun verran yli 50, joka omasta mielestäni on juurikin hyvä ikä, enkä todellakaan koe olevani mikään kehäraakki. Päinvastoin. Mutta totuus se silti on ja vaikuttaa ihan vaan vaikkapa siihen, että alkaa olla epärealistista ajatella voivansa alkaa muutamaksi vuodeksi kokopäivätoimiseksi opiskelijaksi ja vielä työllistyä tai työllistää itse itsensä uudessa ammatissa niin, että on siinä uskottava. Etenkään, jos ei ole ajatustakaan alasta, jota opiskelisi.
Mutta se mikä ainakin on selvää, on se, että mol.fi-sivuston, samoin kuin Oikotiet sun muut, voin unohtaa samantien, jos tavoitteeni on löytää osaamistani vastaavaa työtä kotikaupungistani tai sen naapurikunnista. Ihan vaan siksi, että en ole pätevä kaupunginjohtaja, lääkäri, hammaslääkäri, muu terveydenhuollon asiantuntija, lähihoitaja, lastenhoitaja, henkilökohtainen avustaja, parturi, kampaaja, kosmetelogi, raskaiden moottoriajoneuvojen kuljettaja, hitsaaja, mig-hitsaaja tai putkimies. Näille kaikille kun tuntuu olevan vakituisesti kysyntää, mutta millekään mitä itse osaan, ei ole.
Ja toinen totuus on se, että suurin osa työpaikkailmoituksista on sellaisia, joiden sisältöä en edes älyä. Siis että minkälainen tehtävä itseasiassa on kyseessä? Niinkuin nyt vaikkapa tässä paikallislehdestä leikkaamani Hämeen liiton ilmoituksessa etsittävän Muutosagentin hommassa? No toki se kysymällä selviää, mutta sitä tuskin kuulostaa kovinkaan pätevältä työnhakijalta, jos aloittaa kysymällä, että mitähän hakemuksessa oikeastaan haetaan...
Josta päästäänkin sujuvasti seuraavaan pohdintaan eli siihen, mitä se itseasiassa on, mitä osaan?
Huonoina päivinä olen taipuvainen ajattelemaan, että en yhtikäs mitään. Ja toisinaan taas pystyn ylpeänä sanomaan itselleni, että oikeasti osaan aika paljon aika vaativiakin juttuja, mutta olen vaan alkanut pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Kunnes kerron jollekulle työstäni ja se joku sanoo, että Jaa hääähh ??!! En ole todellakaan tiennyt, että teet noin "hankalia" hommia. Silloin sitä tulee vähän katseltua omia tekemisiään ikäänkuin ulkopuolisena ja mietittyä, että tosiaan. Ei nämä välttämättä mitään itsestäänselvyyksiä olekaan.
Ja se mikä itseltäni tuppaa myös unohtumaan, on se, että onhan sitä ihmisellä paljon työn ulkopuolisiakin kykyjä ja ominaisuuksia, joita ei vaan tule analysoineeksi, kun on tottunut olemaan sellainen kuin on.
Vaikeus onkin siinä, että miten tällainen "Mitäs mää mittään"-tyyppi osaa pukea sen oman osaamisensa sanoiksi ja vieläpä niin, että sillä voisi "myydä itsensä", jos niikseen tulee?
Vaatimattomuus kun ei tässä kohtaa kaunista, vaan pitäisi pikemminkin ottaa mallia nuoremmista, joilla ei välttämättä vielä ole juurikaan työkokemusta, mutta pokka ja itsetunto kohdillaan senkin edestä. Ihailtava ominaisuus. Ja nuoremmat hallitsevat myös ne hitsin CeeVeet, jollaista en varmaan itse osaisi edes kirjoittaa, kun ei ole koskaan sellaista tarvinnut tehdä.
Penkki on tyhjä kuin Annukan CV.
Mitä vaihtoehtoja siis jää jäljelle? Jos unohdetaan hakupapereiden ja ceeveiden kirjoittamisen lisäksi kaikki ne yrityshaaveet, joita olen myös pyöritellyt mielessäni, mutta joiden realistiset menestymismahdollisuudet ovat lottovoittoa vaille valmiina.
Itse luotan eniten kohtaloon. Ja sattumaan (vai onko se sama asia kuin kohtalo?). Ja puskaradioon. Mutta kirjoitin kuitenkin ihan omaksi ilokseni Unelmieni työpaikkailmoituksen, jollaiseen haluaisin törmätä. Saa vinkata, jos sattuu kohdalle.
"Oletko sinä etsimämme 51-vuotias, joka kaipaat työelämääsi muutosta, muttet oikein itsekään tiedä, minkälaista?
Haluaisitko kenties yhtenä päivänä olla kukkakauppias, toisena puuseppä ja kolmantena arkkitehti tai kenties jotain ihan muuta?
Jos vastasit edellisiin "kyllä", toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi unelmiesi työpaikkaan, jossa pääset tekemään kaikkea sitä, mitä ikinä haluat ja keksit.
Tukenasi ovat osaavat, avuliaat ja positiiviset työkaverit, ja käytössäsi aina alan parhaat työkalut ja materiaalit. Ja vaikka työtilasi vaihtelevatkin omien valintojesi mukaan, takaamme, että ne ovat aina kulloiseenkin tarkoitukseen sopivia, valoisia ja inspiroivia.
Tukenasi ovat osaavat, avuliaat ja positiiviset työkaverit, ja käytössäsi aina alan parhaat työkalut ja materiaalit. Ja vaikka työtilasi vaihtelevatkin omien valintojesi mukaan, takaamme, että ne ovat aina kulloiseenkin tarkoitukseen sopivia, valoisia ja inspiroivia.
Palkkasi ja työaikasi saat päättää itse, mutta villi veikkauksemme on, että tutustuttuasi meihin et malta jäädä kotiin.
Tervetuloa sellaisena kuin olet! Todistuksia tai ceeveitä ei tarvita. Tekemisen into ja positiivinen energia riittävät.
PS. Meillä saa käyttää aikaa myös unelmointiin, koska ilman unelmia ei synny mitään todellistakaan.
Melkein jo ehdin innostua. Ja innostuinkin.
PS. Kun olin kirjoittanut tämän tekstin, päätin lähteä kirjastoon palauttamaan aiemmassa postauksessani mainitut kirjat, joista toisen olin lukenut alle puolenvälin ja toista en aloittanutkaan. Päätin kuitenkin vilkaista sen aloittamattoman "Mielekäs työ - uuden ajan uraopas"-opuksen Johdantoa ja siellä luki näin:
"Kun tarkastelet itseäsi ja omia vahvuuksiasi ennakkoluulottomasti, ilman opittuja totuuksia siitä, millainen olet ja mikä työ sinulle sopii, voi olla, että yllätyt! Sattuma tapahtuu valmistautuneelle mielelle, sanotaan. Nyt on aika valmistautua".
Tämän luettuani päätin antaa kirjalle toisen mahdollisuuden.
PS. Meillä saa käyttää aikaa myös unelmointiin, koska ilman unelmia ei synny mitään todellistakaan.
Melkein jo ehdin innostua. Ja innostuinkin.
PS. Kun olin kirjoittanut tämän tekstin, päätin lähteä kirjastoon palauttamaan aiemmassa postauksessani mainitut kirjat, joista toisen olin lukenut alle puolenvälin ja toista en aloittanutkaan. Päätin kuitenkin vilkaista sen aloittamattoman "Mielekäs työ - uuden ajan uraopas"-opuksen Johdantoa ja siellä luki näin:
"Kun tarkastelet itseäsi ja omia vahvuuksiasi ennakkoluulottomasti, ilman opittuja totuuksia siitä, millainen olet ja mikä työ sinulle sopii, voi olla, että yllätyt! Sattuma tapahtuu valmistautuneelle mielelle, sanotaan. Nyt on aika valmistautua".
Tämän luettuani päätin antaa kirjalle toisen mahdollisuuden.
Aika hauska tuo muutosagentti...mikähän ihme se on...ei tajua =).
VastaaPoistaNo niinpä. Ainakin työ haastatteluun varmaan tarttis hommata musta jakkupuku, musta salkku ja tummat aurinkolasit :D
PoistaEi ole työnhaku tai urasuunnittelu tai mitä niitä nyt on, helppoa keski-ikäisille ja sitä vanhemmille. Työnantajat saavat valita mieleisensä ja se siitä. Palkat ovat aiempaa matalammat, joten jos ei siitä halua tinkiä, mahdollisuudet ovat minimaaliset. Harmi, sillä kokemus on arvokasta, mutta miksi sitä ei arvosteta? Miksi siitä ei haluta maksaa? Tuohon ilmoitukseen minäkin haluaisin vastata! :)
VastaaPoistaJotenkaan en ollenkaan ymmärrä sitä, miksi tästä viidestäkympistä on tehty sellainen pahamaineinen rajapyykki, jonka jälkeen ihminen muka lakkaa ikäänkuin kokonaan olemasta kelvollinen yhtään mihinkään. Ja kuitenkin tiedän olevani vaikkapa nyt vaan paremmassa fyysisessä (ja ehkä henkisessäkin) kunnossa kuin moni kaksi- tai kolmekymppinen.
PoistaJa jos itse olisin hakemassa työntekijää, joka on pysyvää sorttia, eikä vaan käytä työpaikkaa ponnahduslautana eteenpäin urallaan, niin kyllä se herkästi kallistuisi tähän meidän ikäkaliiperiin. Eikä mulle ole se palkkakaan niin merkityksellinen, koska alkaa olla elämä sillä mallilla, että lainat on kohta maksettu, eikä ole enää ruokittavia suitakaan talossa kuin ajoittain.
Mutta oli terapeuttista kirjoittaa tuo työpaikkailmoitus. Sai hetken elää mielikuvitusmaailmassa :)
Kiva kun jätit viestin. Mukavaa viikonloppua!
Ihana Annukka <3
VastaaPoistaNyt kuule leuka pois rinnasta, sie toelaki tehet "hankalia" hommia ja alalla, jossa ei lapaset pärjää! Olet hantlannut sellaisia juttuja, ettei monikaan. Joten ehdotankin, että ole niinkuin ruottalaiset! Eli pakota suusta ulos omat vahvuudet ja ole aidosti ylpeä omasta pitkästä kokemuksesta. Kyllä itseä saa vähän kehua kun on kerta aihetta !
Mie kuule palkkaisin sinut just heti jos mulla olis firma <3 Ja tiä vaikka joskus onki...se on sitte sulla muutto Laphiin <3 Halit!
Nyt tuli kuule tästä sun viesthistä (vai menikö toi h taas väärään paikhaan? paihkaan..?) heti lisää itseluottamusta. Kiitos :).
PoistaTää on jotenkin niin pöljää, kun ihan hyvin tietää, mitä kaikkea on elämänsä varrella tehnyt ja mitä osaa ja missä on hyvä, mutta jos kaikki se pitäisi pukea joksikin myyntilauseeksi, niin siitä ei vaan kertakaikkiaan tule mitän. Onko se sitä, että on saanut sellaisen kasvatuksen lapsena, että ihmisen pitää olla nöyrä ja kynttilä täytyy pitää vakan alla ja mitä kaikkea. Vai onko se sitä, että olen luonteeltani introvertti, joka ei vaan kertakaikkiaan ole ihmistyyppiä, joka osaisi luontevasti tehdä numeroa itsestään.
Ihanteellista olis, jos ei yhtään tarvis kehua itseään, vaan vois vaan kertoa, minkälainen oikeasti on ja se riittää.
Mutta siis ihan huippua olis kyllä tehdä töitä yhdessä. Pistettäis tuulemhaan :D
Kiitos haleista ja viestistä <3 Ja ite oot <3
Komeasti meni jokhainen hoo väährään paikhaan, mutta sillä taijola tuskin pääsekhään pitkäle :D
PoistaKyllä meile finjääveleille on varhmaan äitin maijossa tullu se vaatimattomuuen taakka. En mie ny meinaakhaan, että sitä häätys alkaa itteänsä aivan valtoimehnaan kehuhmaan, mutta saapi sitä sanoa jos on jossaki oikeasti hyä ! Mie olen seuranu nuita ruottalaisia ja net vain tohtii sanoa, että molen tässä hyä. Ja niinpä mieki kerran rohkaistuin ja kirjotin työhakemukseen, että molen organisoinnin mestari, koska molen äiti... ja että mie ossaan olla ihmisten kans, koska molen sitä koko elämäni harjotellu. Saapi sitä sanoa jos on jossaki hyä!!! Ilman muuta saapi.
Omana ittenänsä sitä häätyyki pärjätä, eikhään kaikki näe minkälainen ihminen sitä on. Kunhan vain pääsee haastattehluun. Mutta sinne pääsemiseksi tarvithaan erilainen työhakemus...se joka sykähyttää. Ja silloin häätyy vähä repästä :D
Joo, jovain met laittasimma tuuleHmaan <3 Pian nähhään !!!
Nonni. Täällä mä pyörittelen muutaman sadan kilometrin päässä samoja ajatuksia. Paitsi että mä oon miettiny, että pitäiskö ihan piruuttaan laittaa mollin sivuille työnhakuilmoitus, tyyliin "haluatko työntekijän, joka tykkää tehdä monipuolisia juttuja kahvinkeitosta kaappien siivoukseen, alustavasta kirjanpidosta asiakaspalveluun, haluaa tehdä mieluiten vain 6-tuntisia päiviä ja työpäivät saisivat olla maanantain ja perjantain välillä? Tässä sinulle innokas ja taatusti touhukas työntekijä, jonka jäljiltä kaapit ovat siistit ja asiat muutenkin kohdallaan. Iso palkka ei ole pääasia, vaan se, että jokaisena päivänä voin tulla iloisella mielellä töihin mukavaan seuraan. PS. Toisaalta teen kyllä kaikkein mieluiten töitä ihan yksin ja omalla tyylilläni, ilman mitään tyhmiä ryhmähommeleita. Mutta ruokiksella olis silti kiva rupatella muidenkin kanssa."
VastaaPoistaOikeesti voi vielä koittaa päivä, että jopa teen sinne ilmoituksen, eipä sitä koskaan tiedä jos joku haluais just minut itelleen toimistopuuhaajaksi...
Mutta joo, kyllä me niin samoja asioita taas mielissämme vatkaillaan. Mä koitan myös miettiä, mitä mä oikein osaisin... enkä koe osaavani mitään. Vaikka kai mä sit kuitenkin osaisin.
Ja mä myös mietin, että "se tapahtuu mitä on tarkoitettu, sit kun sen aika on" jne. Vaikka hitusen pistää kuitenkin miettimään, että onko siis tarkoitettu, että mulla on koko ajan ärtyisä mieli vallalla olevasta tilanteesta...? Ja kun mitään ei vaan tapahdu.
Unohdit muuten tosta työpaikkalistasta ne tuhannet ja taas tuhannet puhelinmyyjän paikat, mitä täällä on mol pullollaan... Myös noi varamiespalvelut rekrytoi koko ajan listoilleen väkeä. Mitä sekin on muuta kuin epävarmuutta kaiken aikaa, kun odottelet josko jotain tarjottais... Eli suhteet, ne on ihan elintärkeät tänä päivänä. Niiden avulla aukeaa ovet. Mulla on nyt "vetämässä" yksi suhdekikkailu, eli siis yksi tuttu on suosittelemassa mua yhteen hommaan... mut en mä tiiä onko sekään mikään mun juttu. Joka tapauksessa olin erittäin otettu, kun tää ystävä sanoi, että todellakin puhuu minusta sinne paikkaan, mistä on itse siis lähdössä pian pois.
Huoh. Kai se on vaan oikeesti uskottava, että jotain tulee eteen... sit joskus. Ehkä.
Tsemppiä sulle Annukka! ♥ (Ja mulle myös, tässä työasiassa...)
No mutta toihan olis ihan huippuhyvä juttu Heli! Oikeesti. Kaikkien niiden itseään ylistävien esittelyiden sekaan tollanen totuudenmukainen ja ihan "tavallinen" hakemus. Paitsi että alkoi kyllä naurattaa toi "...ilman mitään tyhmiä ryhmähommeleita". Ehkä se kannattais jättää pois :D
PoistaIhan varmasti on maailmassa vielä sellasiakin työpaikkoja, jotka oikeasti tarvii ihmisiä, jotka haluaa tehdä ihan perusjuttuja ja on vielä valmiita tekemään niitä järkevällä palkalla. Olen kuule ihan vakuuttunut, että toi vois tuottaa tulosta! Eikä siinä ainakaan mitään häviä, jos sellasen tekee. Saispahan joku susta jämäkän ja tunnollisen työntekijän.
Kyllä mulla kaikesta huolimatta sellainen olo on, että asiat järjestyy sitten, kun on aika. Mutta millon se aika sit koittaa, on toinen juttu. Ja voiko sitä ihan maailmantappiin odotella vai pitäiskö kenties tehdä jotain. Ainakin valmistautua. Ja sitä tässä nyt koitan työstää. Että edes itse pystyisin analysoimaan omaa osaamistani ja muita ominaisuuksiani.
Ja joo. Skippasin tosiaan ne puhelinmyyjät ja - haastattelijat ja itsenäiset vaate-edustajat ja rekryfirmat.
Pidän peukkuja, että sun suhdeseikkailu tuottaa toivottua tulosta. Ei sitä koskaan tiedä.
Tsemppiä tosiaan meille juu <3. Ja kaikkea muutakin hyvää.
Ihana sinä! Nyt vaan harjoittelemaan omien vahvuuksien löytämistä. Kirjoitat vaikka joka päivä kahden viikon ajan lapulle yhden asian, missä olet hyvä, niin parin viikon päästä sulla on jo 14 vahvuutta, joista rakentaa CV :) Ja mä komppaan Tanjaa, palkkaisin sut kyllä heti, jos olisi firma :) (Tosin tällä hetkellä olisin voinut palkata sut mallintamaan mun sisustussuunnitteluopintojen projektityötä, maanantaina pitäisi olla valmis ja aika ei vaan pienen ihmisen elämässä riitä....)
VastaaPoistaTsemppiä ja voimahali <3
Mua alkoi ihan hymyilyttää, kun mietin, että voisit iän puolesta (ja mikset tietty muutenkin :)) olla mun tytär ja silti tuntuu, että olet usein paljon aikuisempi ja viisaampi kuin minä.
PoistaJa voisin kuule oikein mieluusti ruveta sulle assariksi. Kertoisit vaan, mitä milloinkin tarttee mallintaa ja meikäläinen pistää sketchupin sauhuamaan ja valmista projektia pukkaa :D.
Vannomatta paras, mutta sellanen olo mulla on, että yhtään ceeveetä en aio tässä elämässä kirjoittaa, koska paperilta kukaan ei pysty lukemaan, millainen oikeasti olen. Täytyy keksiä joku muu keino, jos niikseen tulee.
Mutta sinällään hauskaa, että kun selasin sitä tossa lopussa mainitsemaani kirjaa pikkasen, siellä oli ensimmäisenä tehtävänä listata 20 ominaisuutta itsestään. Eli vähän sama kuin toi, mitä ehdotit. Ensin ajattelin, että kauhee määrä, mutta sitten kun lenkkeillessäni samalla aloin miettiä, tuntui, että 20 ei ole mitään. Etenkin jos kaikkien ominaisuuksien ei tarvi olla hyviä, vaan ihan vaan todellisia. Niinkuin nyt vaikkapa se, että meikäläinen nyt vaan sattuu olemaan introvertti, jolle itsestään numeron tekeminen ei ole luontaista.
Tsemppiä koulunpenkille ja elämään muutenkin ja ihanaa, kun kerkisit poiketa. Nuori energia on aina jotenkin niin mun sydäntä lähellä <3
Aivan ihana työpaikkailomoitus! Tuohon minäkin voisin hakea!:D
VastaaPoistaVaikuttaa siltä, että prosessi on käynnistynyt, ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan...Pidetään peukut pystyssä, että joku lukee tämän ilmoituksesi ja löytää sut. Olet hyvä ja taitava!<3 Oletkos muuten miettinyt, että olet varsin taitava kirjoittaja?:)
Luulen tosiaan, että meitä vois olla tuon työpaikan ovella jonoksi asti :).
PoistaJotenkin oli tosi terapeuttista kirjoittaa toi ilmoitus, koska siinä sai hetken mielikuvitella, millainen se oma unelmatyöpaikka olis. Tässä kun on nyt selvästi iskenyt joku ihme kriisi (ei oikeasti kriisi, mutta en keksi parempaa sanaa tähän hätään) sen suhteen, että on alkanut miettiä, mitä mahdollisuuksia on jättänyt käyttämättä ja mitä nyt tekisi toisin, jos voisi aloittaa alusta.
Mulle jotenkin kolahti toi "Sattuma tapahtuu valmistautuneelle mielelle" ja sitä tässä nyt varmaan teen. Siis valmistelen sitä tietä sattumalle.
Ja kiitos rohkaisusta <3. Tykkään kirjoittaa ja olen usein sitä miettinyt, pystyisinkö sitä jotenkin hyödyntämään, mutta en ole keksinyt. Ja pelkään pahoin, että jos pitäisi alkaa kirjoittaa aikataulutetusti tai muiden määräämistä aiheista, kadottaisin kirjoittamisen ilon. Paitsi, jos aiheet olisi sellaisia, jotka mulle muutenkin luontaisesti sopii. (Ja edelleen mietin sitä omakustanteisen kirjan kirjoittamista. Mutta sekin on punaista lankaa vailla :))
Iloa kaikkeen Taina <3
Muutosagentti kuulostaa salaperäiseltä hommalta. Olishan se kiva kertoa olevansa agentti, salainen agentti :D
VastaaPoistaJa kirjoittamasi tyopaikkahakemus on juuri sellainen, johon voisin kiljuen hakea.
Juu. Näen jo itseni mustassa tyköistuvassa jakkupuvussa, salkku kainalossa ja tummien aurinkolasien takaa pälyillen astelemassa työhaastatteluun... Salkussa tietty se Muutosagentin tehtävää varta vasten räätälöity CeeVee :D.
PoistaMutta siis kiva olisi tietää, paljonko ja minkälaisia hakijoita hommaan oli ja kuka tuli valituksi..
Ihanaa olis olla työnantaja, joka voisi ihan oikeasti kirjoittaa ton työpaikkailmoituksen. Saisin täältä niin mahtavan huipputiimin töihin :)
Tuo sinun työpaikkailmoitus on kyllä ihan paras! Nythän se on julkaistu ja verkot ovat vesillä:)
VastaaPoistaMuutosagentteja tulee Suomeen kolmattakymmentä - niin jamesbondit jalkautuvat tännekin :D
Oli kiva mielikuvitella tuo ilmoitus. Hetken oli jo ihan oikeasti sellainen tunne, että siitä alkaa mun uus elämä :). Mutta täällä sitä nyt kumminkin ollaan jalat maassa ja pohditaan, että mitähän sitä isona haluaisi ja voisi olla. Huoh. Ikä on ihan tyhmä asia. Ja elämä ihan liian lyhyt kaikkeen. Mutta en ole heittämässä kirvestä kaivoon. Päinvastoin. On vaan tullut joku tarve pohtia asioita.
PoistaMukavia hetkiä kasvihuoneen katveeseen Anu <3
Teit kyllä vuosisadan ilmoituksen ☺ -olis tunkua linjoilla!!
VastaaPoistaMinäkin varmaan tuommoseen ilmoitukseen nappaisin kiinni.
Mutta kamalaksi on ajat menneet, ei mitäään arvoa ihmisellä, ei osaamisella, ei kokemuksella. Nuori ja halpa ja innokas vaan kelpaa -kaikkea sitä siis mitä itsekin oli silloin joskus kun pystyi vielä valikkoimaan mihin työpaikkaan haluaa mennnä!Kun kolmea hait ja kaikkiin pääsit. Ei taida tapahtua enää edes unissa...
Ilmoituksen kirjoittaminen oli aikas terapeuttista, koska selkiytti vähän itsellekin sitä, millainen se mun unelmien työpaikka olis. Eli sellainen, jollaista ei ole olemassakaan, mutta kiva oli hetken elää mielikuvitusmaailmassa :). Ja ihan huippua, jos voisin olla työantaja, joka tollasen ihan oikeasti voisi kirjoittaa. Olis melkoinen huipputiimi jo pelkästään tästä kommenttiketjusta kasassa. Että tervetulloo vaan..
PoistaJa sanopa kuule muuta tuosta työnhausta. Joskin mua surettaa myös se, että enää ei ole nuorille tarjolla edes kesätyöpaikkoja niinkuin vanhaan kunnon ennenvanhaan, jolloin otettiin vaikka hyllyjä täyttämään, jos ei muuta. Eli mistä sitä työkokemusta ja itsetuntoa lähtee kasvattamaan, jos ei pääse edes alkuun? Surullista.
Onpa kaunis tuo sininen penkki.
VastaaPoistaUskon vahavasti siihen, että sinullakin on monia vahvuuksia ja osaamista, oman työsi lisäksi, joita et ole tullut ajatelleeksi. Olen myös sitä mieltä, että opiskelu kannattaa aina. Jos et halua monen vuoden rupeamaa, niin joku lyhyt kurssi tai yksi vuosi jotain ihan uutta ja kiinnostavaa. Mutta ehkä ei kannata töistä irtisanoutua, vaan jos tulee pakkotilanne, niin lisäoppi ei ole lainkaan hullumpi tapa käyttää aikaa.
Sininen penkki edustaa mulle vähän sellasta haikeaa aikaa eli kesäloman loppumista. (Siinä istui yleensä aina joku, mutta elokuun puolivälissä, kun meidän loma alkoi olla lopuillaan, se olikin yhtäkkiä vaan tyhjä penkki).
PoistaJa kiitos luottamuksesta! Sepä tässä onkin, kun ihan hyvin tiedän, mitä kaikkea osaan töissä ja niiden ulkopuolella, mutta kun on lapsena nöyräksi kasvatettu ja luonteeltaan introvertti, niin se omakehu ei vaan kertakaikkiaan luonnistu. Vaikka eihän siinä valehdella tai liioitella tarvis, mutta edes se, että pystyisi luettelemaan omia omasta mielestään hyviä puoliaan ääneen, on liikaa.
Työn ohessa opiskelusta mulla on sitä melkoisen tuoretta kokemusta, kun ensin kävin puolen vuoden suunnittelukurssin ja sen jälkeen suoritin 1,5 vuotta kestäneen sisustusalan ammattitutkinnon justiin sillä mielellä, että se toi lisää mieluisaa sisältöä elämään ja oli tavallaan mun varasuunnitelma jo silloin sille, että tää mun nykyinen työ jonain päivänä kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Mutta se on oman tarinansa, jonka puitteissa varmaan seuraakin jatkoa tälle mun pohdinnalle.
Se on selvää, että tyhjän päälle en ole irtisanoutumassa, enkä ole myöskään joutumassa irtisanotuksi muuten vaan, mutta ala ja markkinat, joilla toimin, voi vaan jonain päivänä joutua sellaiseen puristukseen, ettei jää vaihtoehtoja.
Tuohon työpaikkailmoitukseen tulisi kyllä kasapäin hakemuksia, minäkin hakisin, vaikka mitään en osaakaan tehdä. Nyt vaan kuule häntä pystyyn ja kehumaan itseään, näin työnantajan näkökulmasta olisit juuri sopivan ikäinen ja kykyinen vaikka mihin! Työvuosia jäljellä vaikka kuinka paljon, terve, itsestään hyvää huolta pitävä, sosiaalisesti pärjäävä, monialainen, ennakkoluuloton ja ennen kaikkea innostunut ja motivoitunut tekijä oikealla asenteella!
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Olis kyllä huippua, jos olisin työnantaja, joka olis voinut ihan oikeasti tuon ilmoituksen julkaista. Nyt piti vaan tyytyä mielikuvittelemaan, mutta se oli aika terapeuttista :). Ja ilman muuta palkkaisin sut heti.
PoistaKiitos, kun kirjoitit noin kauniisti! Tuli ihan sellainen olo, että tässä on vielä hyvinkin toivoa. Ja onkin tottakai, mutta niinkuin ollaan aiemmin todettu, niin introvertteja tässä ollaan ja kaikenlainen itsestään numeron pitäminen on vaan niin kertakaikkiaan oman luonteen vastaista. Olis niin kiva, kun voisi ihan vaan rehellisesti kertoa, millainen on ja se riittäisi. Mutta sinä onneksi kirjoitit mun puolesta tuon hakemuksen. Kiitos ja ihanaa ansaittua viikonloppua Anu <3
Hitsi kun oli hyvä tämä postaus. Vaikka oma työ tuntuu turvatulta, on hyvä myös miettiä mitä jos...
VastaaPoistaTotta tosiaan, nykyään on jos jonkinmoisia titteleitä. Ei tunnu hullulta ajatus siitä että kysyy mitä siellä oikein todellisuudessa työntekijältä halutaan. Sen lisäksi että hakijan pitää osata markkinoida itseään on työnantajankin hyvä miettiä kuinka työpaikkailmoituksen laatii.
Sinun tekemä ilmoitus on sellainen että hakisin heti. Tuollaisessa ilmapiirissä varmasti syntyy hyviä juttuja.
Annukka hyvä <3 Blogissani on tunnustus sinun blogille. Tervetuloa katsomaan ja laitathan hyvän kiertämään.
Mukavaa viikonloppua!
Voi kiitos ihan tuhannesti tunnustuksesta ja tästä kivasta viestistä <3. Vastaan sulle paremalla ajalla huomenna. Nyt multa viedään tämä kone käsistä..
PoistaKiitos vielä uudelleen siitä tunnustuksesta <3. Arvostan!
PoistaJa todellakin. En oikein ymmärrä, mikä sellaisen työpaikkailmoituksen tarkoitus on, jonka sisältö on tehty sellaiseksi, ettei se aukene. Joko olen itse täysi juntti, enkä vaan ymmärrä nykytermejä, mutta jotenkin tulee sellainen olo, että tollasella halutaan karsia "jyvät akanoista" ja vain ne kaikkein parhaat yksilöt, jotka osaavat tuoda osaamistaan hakemuksissaan esille yhtä hienoin ja monimutkaisin termein, saavat mahdollisuuden.
Tulee vähän mieleen vastaava juttu, kun leipätöissäni aikanaan pyysin muutamaltakin yritykseltä tarjousta kotisivujen uudistamisesta ja hakukoneoptimoinnin parantamisesta ja mitähän muuta siihen silloin liittyikään, en muista. Jäi vaan mieleen, että en tajunnut yhden tarjouksen sisällöstä juuri hölkäsen pölähtänyttä. Että mitä ihan oikeasti tarkoittaa, jos "kirkastetaan strategia ja laitetaan markkinoinnin askelmerkit kohdalleen..." ??? Arvaat varmaan, että en halunnut ajautua uudistusprosessiin tämän firman kanssa, vaan valituksi tuli selkokielinen, pipopäinen nuori mies, joka kertoi kansankielellä, mitä käytännössä tehdään, miksi ja mitä se multa itseltäni vaatii.
Iloista viikonloppua! T. Oman elämänsä muutosagentti :D
Voi pyhä Jösses sentään! Ihan alkuun sanon, että mää haluun sun työpaikkahaastatteluun. Osaan kaikkea, enkä mitään. Visionääri, jonka ceevee on samoin tyhjää täys. Ikäraakki, mut helvetin nuorekas. Tarmopesä, joka väsyy tylsyyteen ja tykkää enemmän tehdä kuin jättää tekemättä. Minut kannattaa palkata siksi, koska mulla on paljon annettavaa ja ilman minua, ette tulisi toimeen. Näinkö Annukka, saatasko me duunii?
VastaaPoistaJösses siksi, että kävin tähän koneelle aivan tarkalleen samoin ajatuksin. Ja niin kuin tapanani on, luen ensin uusimmat postaukset ( ne kaksi blogia joita seuraan.) Voiks mää nyt kirjoittaa samaa tai hetkinen, taidankin kopsata sun ja laittaa omaani. Pääsen helpommalla, lisään vain uudet kuvat. Vitsi, vitsi, kirjoitan ja saamme taas yhes pähkäillä tätä elämän suurta tuntemattomuutta. Kyl meijät joku vielä keksii ( pitäs vaan tyrkyttää.)
Mikä tässä on parasta, on myös samalla pahinta. Ikää on, kokemusta hemmetisti, mutta alkaa olla jo yli-ikäinen. Eiks oo järkky ajatus? Mehän olemme vasta elämämme keväässä. Meille on pakko olla vielä jotakin erityisen fantsuu, uskomme vain lujasti. Hei, pannaanks joku muumioiden yritystoiminta pystyyn? Jee!
No voi Jösses tosiaan meitä kahta taivaanrannanmaalaria :). Paitsi että toinen meistä osaa ihan oikeastikin maalata (tauluja) ja minä en.
PoistaKai maar meidät on luotu ikuisesti etsimään sitä, mitä me ihan oikeasti haluttaisiin isona tehdä. Mutta että olishan se kiva keksiä, mikä se joku on niinkauan kuin ollaan vielä elossa, ettei tarvis sit sieltä arkun kannen raosta huhuilla..
Jos työstä ei tarvis saada yhtään palkkaa, alkaisin samantien vaikka miksi. Kirppiskonsultiksi (joka auttaa ihmisiä siinä, kuinka tavaran ihan oikeasti saa kaupaksi), motivaattoriksi ja innostajaksi (joka tsemppaa paremman olon ja järkevämmän ravinnon puolesta) ja betoniruukkujen sun muiden valajaksi (täähän on siis jotain viis kesää jo ollut aloittamista vaille valmis tää viimeinen. Paitsi että ukkeli on tiskannut uskollisesti jokaikisen kilon turkkilaisen jugurttipurkin, koska olen sanonut, että tarviin niitä noihin mun betonihommiin SIT kun aloitan. Ja nyt niitä purkkitorneja on tallissa niin, että kaatuvat päälle, mutta ukkeli vaan tiskaa kunnes toisin sanotaan :)).
Aattele, kuinka ihanaa, jos oikeasti olis olemassa tollanen työpaikka, josta kirjoitin. Meitä iloisia ja taitavia oman elämämme muutosagentteja olis ovella jonoksi asti ja tulosta syntyis :).
Ei aleta nyt kuule muumioitumaan, vaan jatketaan etsimistä. Kyllä me vielä jonain päivänä keksitään se kaikkien kuningasideioiden äiti. Kyä näin o!
Rahan pasku on kaiken pahan alku ja juuri. Jos sitä ei tartteisi ajatella, niin me tekisimme ja toteuttaisimme itseä just niin kuin lystäisimme. Ja mää oon vaan niin satavarma, että hyvää jälkeä ja tuloksellisuutta syntyisi niin, että heikompia hirvittäis :)
PoistaJa jos ei muuta, niin sää voisit alkaa myymään turkkilaisia, hyvin pestyjä jugurttipurkkeja uusiokäyttöön. Okei, Ukolle pikku provikka tiskaamisesta. Fantsuu.
Ei meitä lannisteta. Ei ei. Meitä ei lannisteta. Ei ei. Lannisteta!!
Totta turiset. Pitänee perustaa yritys "Annukan Turkki & Purkki" :D. Ja ukkeli takahuoneeseen tiskaamaan. Hän kun sattuu tykkäämään siitä hommasta yhtä paljon kuin Tolusta. Eli paljon. Sää tiedät, kun oot Tolutyyppiä kans :)
PoistaTuli muuten tosta sun loppulauseesta mieleen kansakouluaikainen leikki "Ei väistetä! Ei väistetä!..". Muistatko sellasta? Kuljettiin käsikynkkää leveänä rintamana ja hoettiin tota?
Sopii meille nytkin, kun ei väistetä työelämästä.
Muutosagentti!!!??? Siis mikä ihme sellainen tyyppi mahtaa olla?
VastaaPoistaOnneksi itse olen kouluttautunut sellaiselle alalle, jossa ei ole työttömänä tarvinnut olla.
Viimeksi kun muutimme takaisin tänne Ahvenanmaalle, niin olin 58-vuotias ja hain virkaa ja sain vakituisen viran vielä sen ikäisenä.ja kuitenkin hakijoita oli kolmisenkymmentä. Hoitoalalla arvostetaan kokemusta ja hyvä niin.
Voi, jospa työhönottajat saisivat tavata sinut ihan livenä, niin uskon että sanavalmiina ja huumorintajuisena naisena saisit vaikka minkälaisen työpaikan.
Pidän peukkuja, että vielä tärppää. Älä anna periksi <3
No niinpä. Joku niin salaperäinen tyyppi pakosti, että pelkkään hakuilmoituksen ymmärtämiseen tarvitaan agentin taidot..
PoistaJos ajattelen elämääni taaksepäin, niin "ongelma" (joka ei siis oikeasti ole ollut ongelma, vaan pikemminkin päinvastoin...) on se, että en ole koskaan joutunut hakemaan töitä. Eipäs kun olenpas. Yhden kerran 23 vuotta sitten.
Muuten on aina tultu edellisestä työpaikasta pyytämään seuraavaan (tämä ei ole mikään itsekehu, vaan ihan vaan totuus, koska ennen maailma oli niin toisenlainen kuin nykyään), joten ei ole kertynyt työnhakukokemusta. Eikä asiaa helpota se, että olen luonteeltani introvertti, jolle itsensä kehuminen tai itsestään numeron tekeminen on kertakaikkiaan mahdotonta. Muita osaan kyllä rohkaista ja kehua :). Enkä haluaisi edes kehuakaan, vaan ihan vaan kertoa, millainen olen. Koska tässä iässä en enää ole halukas muuttamaan persoonaani joksikin ihan muuksi kuin mitä olen ihan vaan saadakseni työpaikan.
Ja siis työpaikka minulla on edelleenkin, mutta tää on nyt sellaista henkistä valmistautumista mahdolliseen tulevaan.
Hoitoalan hyvistä tekijöistä on täälläkin pulaa. Ihan varmasti sut otettais riemumielin vastaan täälläkin.
Kiitos kivoista sanoista ja tsempistä. Talletan nää kaikki mieleeni siltä varalta, että kaikelle rohkaisulle tulee joskus käyttöä <3
Ja taas yks yhtäläisyys meissä; mie oon ollu aina ihan samanlainen miettijä...siis, että ossaako mie mittään...ja samalla alalla kuin sinä sitä on meikäläinenkin ollut suurimman osan työelämästäni.... ja sitten sitä sisustamista ollaan kans molemmat harrasteltu ja ihan palkkatyönäkin jo jonnin verran tehty. Siltikin molemmista hommista, josta alitajuisesti tiedän, että osaan...niin silti se tunne, että osaanko sittenkään. Varmaan se on just se itelle itsestäänselvyys, niin aattelee, että kyllähän tän nyt muutkin osaa :O Mutta on meillä kuule oikeasti monenlaisia taitoja, joista moni työnantaja olis kuule onnessaan ko meät töihin sais. Niin son ;)
VastaaPoistaNo eikö olla kuule oikein kaks pöljää :)?? Ihan hyvin tiedetään, että osataan, mutta olen ajatellut niin, että niitten sisustusjuttujen suhteen on tullut nimenomaan täällä blogimaailmassa pyöriessä sellanen olo, että osaan kyllä, mutta niin osaa kaikki muutkin.
PoistaJa jotenkaan se ei mua enää nappaa se homma. Johtuen varmaan pitkälti siitäkin, että ei mennyt ihan ku Strömsössä se mun osa-aikayrittäjyys, kun koin koko ajan olevani just väärässä paikassa väärään aikaan. Sillon kun olin siellä omalla toimistolla, tuli tunne, että mua tarvitaan just sillon leipätöissä ja päinvastoin. Mutta saatan kirjotella siitä epäonnistumisen tunteesta ihan oman tarinansa. Ehkä.
Mun parasta osaamista tällä hetkellä on muitten rohkaiseminen, kannustaminen ja motivoiminen. Lähinnä niitten ravinto- ja elämäntapamuutosten suhteen, joista on tullu ilahduttavia tuloksia. Mutta sitä, miten voisin tehdä siitä itselleni työn, josta vois saada palkkaakin, en ole vielä keksinyt. Nyt autan vaan auttamisen ilosta, joka sekin kyllä on palkitsevaa.
Mutta kyllä se tosiaan niin on, että meiltä taitoja löytyy. Moneen lähtöön. Kyä näin o :)
Taitaapa monen meidän ikäisen naisen (ja miehen) mielessä olla samantyyppistä urapohdintaa... Työvuosia olis edessä vielä 15-20? vuotta, eläkeiän karatessa kauemmas koko ajan. Työn mielekkyys ja itselle sopiva rytmi, ehkä jo hieman leppoistuminenkin olisi toivottavaa vaikka terve, tehokas ja energinen vielä olisikin. Aika joustamattomat ovat Suomen työmarkkinat ainakin tällaisina aikoina... Yrittäjyys voisi olla ratkaisu moneen edellä mainittuun toiveeseen, mutta hirveän helppoa se on sivusta semmoisestakin huudella, kun se oikeasti on niin riskaapelia ja stressaavaa pelkästään senkin varaan vaan heittäytyä... Muutosagenttia kaivattaisiin tekemään tälle työelämälle joitain ;)
VastaaPoistaOsaat sinä kirjoittaa kyllä lahjakkaasti! Innolla me kaikki luetaan näitä kirjoituksiasi, vaikka aiheet eivät sieltä kevemmästä päästä aina olekaan <3 Kaikkea hyvää toivottaen, C
Naulan kantaan CC! Ihan täydellisen samaa mieltä olen tuosta työn mielekkyydestä, itselle sopivasta rytmistä ja leppoistamisestakin. Niitä minäkin toivon! Tässä kun ei enää ole tarvetta tähdätä mihinkään huipulle, eikä edes päästä palkoille, vaan elää kaikinpuolin mielekästä elämää. Niin töissä kuin vapaa-ajalla.
PoistaJa mullahan siis on toiminimi, jonka puitteissa olen pienesti tehnyt sivutoimisia suunnitteluhommia, mutta siitä ei tullut sitä, mitä olin aikonut ja toivonut. Varmaan kirjoitan siitä epäonnistumisen tunteesta joskus tässä, kun tätä työasiaa nyt muutenkin päässäni pyörittelen. Sen vaan tiedän, että olen liian varovainen, harkitseva ja "järkevä" alkaakseni ihan oikeasti yrittäjäksi. Siihen tarvitaan ihan toisenlainen tyyppi. Sellainen, joka uskaltaa heittäytyä ja ottaa riskejä, eikä pätkääkään mieti, että "no kyllähän sitä muuten, mutta kun on vielä sitä lainaakin maksettavana" ja mitä kaikkea..
Tollanen ominaisuus multa puuttuu. Pyörittelen lukuja päässäni niin kauan, että ehtii mennä paitsi hyvät tilaisuudet, myös koko elämä ohi :). Vaikka silti edelleen haaveilen, että jonain päivänä toteutan mun vuosia päässä kyteneen liikeideani. Nimi on, mutta muuten on aloittamista vaille valmis :D.
Muutosagenttia tosiaan tarvitaan. Saisi muuttaa meikäläisen siinä samalla vähän rohkeammaksi hyppäämään laiturin päästä, mutta minkäs Introvertti-Pertti luonteellen mahtaa.
Kiitos, kun luet <3. En pysty kirjoittamaan muusta kuin siitä, mitä milloinkin on mielen päällä, mutta ihana jos/kun ei tarviikaan <3.
Kaikkea tunnelmallista ja hyvää ja kivaa sinne teidän kauniiseen kotiin kans.
Tuosta muutosagentti-ilmoituksesta ei kyllä ota salapoliisikaan selvää!
VastaaPoistaMutta totta kirjoittelet, kun uumoilet, että onko oma osaaminen itselle liian itsestäänselvää. Niin, että sitä ei osaa arvostaa. Minä törmäsin tähän hyvin konkreettisesti, kun kolmen vuoden hoitovapaatauon jälkeen aloittelin töitä. Ensin oli sellainen olo, että miten selviän, mutta sitä oloa kesti sitten ehkä päivän! Hommat vain sujuivat :)
Työnhaussa tärkeintä on tunnistaa omat vahvuudet ja kertoa selvästi työnantajalle kuinka nuo vahvuudet hyödyttävät juuri siinä työssä mihin on pyrkimässä. Asia on minullekin ajankohtainen, sillä olen vaihtamassa työtehtävää ja hakuprosessin keskellä pyörittelin päässäni näitä juttuja.
Tuo on kyllä hyvin kiteytetty, että sattuma tapahtuu valmistautuneelle mielelle. Valmistautumattomalta sattuman mahdollisuus voi mennä ohitse.
Kaikkea hyvää sinulle <3. Tulevaisuus järjestyy kyllä. Olet jo jäsennellyt asioita pitkälle, kun pohdit tilannetta. Se on juuri oikeaa valmistautumista sattumaan.
No äläpä muuta sano. Niin on salaperäinen ilmoitus, että tarvitaan vähintään agentti sitä tulkitsemaan. Mielenkiinnolla odotan, että samaisessa lehdessä joskus kerrotaan, kuka ja millainen tyyppi tuli valituksi.
PoistaEn oikein edes tiedä, mistä tämä kaikki mun pohdinta on nyt saanut alkunsa. Varmaan siitä, että ala ja markkina, jolla toimin, on jo pitkään (muutaman vuoden) ollut sen sortin puristuksessa, että voi olla, että jonain päivänä vaan yksinkertaisesti kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ei siis koko ala, vaan yritys, jossa olen nyt kohta 20 vuotta työskennellyt. Alkaa ainakin omat konstit olla lopussa ja se turhauttaa, koska olen niin tunnollinen ja vaadin itseltäni ehkä liikakin. Ja samalla olen alkanut miettiä, että jos tätä nykytilannetta ei olisi, mitä haluaisin tehdä, jos saisin ihan itse valita. Ja siitäpä sitä onkin syntynyt melkoinen sekamelska päähän, kun haluaisin tehdä vaikka mitä, ja osaankin paljon, mutta johonkin pitäisi keskittyä. Paitsi jos ei tarvitsisi saada palkkaa mistään, voisin tehdä ihan kaikkea sitä, mistä tykkään.
Uskon, että kolmen vuoden kotona olon jälkeen töihinpaluu on ollut aikas jännittävää. Mutta olet niin positiivinen ja aikaansaava tyyppi, että ei kahta sanaa siitä, ettetkö olisi samantien kotonasi siellä työssäkin :)
Olen iloinen, että olen saanut jakaa näitä ajatuksia täällä. Se rohkaisee ja on sellainen olo, ettei ole pelkän sattuman varassa, vaan edes pienesti valmistautunut. Kiitos siitä <3
Ilmoituksesi on houkutteleva. Oletko tutustunut vahvuustestiin, joka löytyy viacharacterustics -sivustolta suomeksikin? Se antaa uutta näkökulmaa asioihin. Sinulla on taitoja vaikka mihin ja olet nainen parhaassa iässä! Voimahalaus, Tuija
VastaaPoistaLuulen, että ilmoituksen perusteella saataisiin melkoisen pätevä, osaava ja positiivinen porukka kasaan tuota pikaa :). Oli mukavaa mielikuvitella se.
PoistaJa siis kiitos tuhannesti linkkivinkistä! En ole tutustunut, mutta menen ilman muuta lukemaan. Olen ihan hirmuisen kiinnostunut kaikesta tollasesta.
Parhaassa iässä olen omastanakin mielestä, mutta siinä se vaikeus on, kun pitäisi saada tämä meidän työkulttuurikin uskomaan siihen. Vaikka sitten muutosagentin avulla, jos ei muuten :).
Kiitos tosi paljon rohkaisusta Tuija! On mulle tosi tärkeää <3
http://www.viacharacter.org/www/Character-Strengths-Survey
PoistaNyt on osoite oikein! Onnea matkaan! Tuija
Kiitos paljon <3
PoistaMuutosagentti kuulostaa kyllä juuri niin eksoottiselta, että yhtenä päivänä voisi olla hitsaaja ja toisena arkkitehti :D Mä ratkaisin oman tilanteenti omalla yrityksellä. Olen sillä lailla paljokas, että haluan tehdä monia juttuja ja osaan monia juttuja. Huomasin myös, että otin viikkotyön ohelle viikonloppuduuneja.... Oli paljon järkevämpää tehdä oman yrityksen kautta. On myös niitä vapaapäiviä :D
VastaaPoistaNo sepä se olis mullakin haaveena, että voisin työllistää itseni ihan kokonaan yrittäjänä, enkä vaan sivutoimisena, mutta on tällä hetkellä se mahdollisen yrityksen punainen lanka vähän (tai siis paljon..) hukassa :). Eli suoraan sanottuna en keksi, miten voisin pakata omat osaamisalueeni ja mielenkiinnon kohteeni sellaiseen pakettiin, että pystyisin edes itse sanomaan, mikä yritykseni toimenkuva on (paitsi "kaikki laillinen liiketoiminta") ja miten pystyisin markkinoimaan sen palveluita yhtään kenellekään. Mutta muuten on ihan vaan aloittamista vaille valmista :).
PoistaSitä arvostaisin tässä iässä kans, että voisi itse valita työaikansa, eikä herätä joka aamu samalla kellonlyömällä. Mutta onhan tämäkin jo jotain, että tulee edes pohdittua asioita. On sitten sillä Sattumalla paremmat mahikset puuttua peliin.
Ehkäpä Sinulle olisi juuri tässä liikeidea;) Auttaa viisikymppisiä, ihania naisia, kohti mieltä askaruttavia muutoshaaveita;) Sinulla on Annukka sana hallussa ja sydän paikallaan. Sinusta on paljoon! Mutta tiedän senkin, että rohkeus ja omiin kykyihin luottaminen, saatikka niiden mainostaminen, ei välttämättä ole aina helppoa, rohkeallekkaan ihmiselle. Ymmärrän täysin ja myös tunnistan itsessäni sen, mitä sanot, että vähempikin pitäisi riittää, ettei haluaisi edes kehuakaan, vaan ihan vaan kertoa, millainen on.
VastaaPoistaAsioihin ryhtymisen pystyy päättämään vain itse, sitten kun sen aika on. Ja se hetkihän tulee, aina. Tavalla tai toisella. Asiasta ääneen puhuminen on varmaan yksi parhaista keinoista päästä nopeammin kohti päätöstä. Yksin pähkäillessä kolisee varmaan seinät joka suunnasta vastaan helpommin;) Olemme taitavia rakentelemaan esteitä itsellemme;)
Halaus Sinulle! Pidän peukkuja ja elän hengessä!
Et kuule uskokaan, kuinka naulan kantaan osuit siinä, mitä oikeasti haluaisin (ja omasta mielestäni osaankin) tehdä <3.
PoistaOlen nimittäin tässä viimeisen vuoden-parin aikana auttanut useitakin ikäisiäni (joskin myös nuorempia) naisihmisiä uuden, paremman elämän alkuun. Ihan vaan vapaa-ajalla ja vapaaehtoisesti ilman mitään rahallisen korvauksen toivoa. Mutta se palaute, jota olen saanut, on ollut niin ilahduttavaa ja tärkeää, kun olen kuullut, kuinka elämä hymyilee ja fyysinen ja sitä kautta myös henkinen olo on parempi kuin ikinä. Tai ainakaan miesmuistiin. Ihan vaan sillä, että ravinto ja ruokatottumukset on muutettu sellaisiksi, että niistä oikeasti tulee hyvää energiaa ja sitä kautta lisää jaksamista ja mielenkiintoa tehdä asioita, joista oikeasti nauttii. Että oliskohan toi just sitä Muutosagentin hommaa :)? Tai Motivaattorin tai Innostajan ? (nää oli mun omakeksimät uudet ammattinimikkeet :)). Mutta aina sitä vaan lähtee ajattelemaan asioita siltä kantilta, että no eihän mulla ole tollaseen mitään koulutusta ja sitä kautta kanttia jnejne. Miksei sitä vaan voisi rinta rottingilla laittaa johonkin näkyviin isoja mainoksia, joissa lukisi, että "Kaipaatko elämääsi muutosta? Ota yhteyttä, niin autan". Tai jotain.. Mutta kun ei vaan osaa tuoda itseään esille.
Mutta tällä, että kirjoitin näitä ajatuksiani tänne ja olen saanut tätä ihanaa kanssapohdintaa ja vastakaikua, on mulle Introvertille ihan älyttömän iso merkitys.
Kiitoshalit sulle, kun olet aina niin ystävällinen ja kiva <3. Ja selvästi viisas.
Loistava liikeidea! Ikätoverin kannustus ja myötäeläminen on luontevaa! 🍀 Tuija
PoistaKiitos Tuija 🌼🌿. Tämäkin rohkaisee. T. Lamppupää-Annukka (en tiedä, miksi tulee aina tolla mun vanhan blogin profiililla, kun puhelimella kirjoitan)
PoistaVähän saman tyyppisten pohdintojen parissa täällä on painiskeltu joka osittain pitänyt pois taas näistä muista harrasteista kuten bloggerin pläräilystä. Täälläpäin olisi muuten töitä hyvin myös pizzakokeille ja Front End Developerseille - mitä sitten ovatkin...
VastaaPoistaMulla on myös valttikorttina ollut lottoaminen. vielä ei ole tärpännyt mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.. ;)
Mutta sä olet kyllä juuri ihana ja pätevä tuollaisena, varmasti löydät mielekästä tekemistä aina! <3
Hmmm. Piti oikein miettiä, että kumpaa hakis. Tota pizzakokin paikkaa vai Front End Developersia :D. Voihan kääk.
PoistaJa sama valttikortti on meilläkin käytössä, mutta aika huonosti tuottaa tulosta. Ei viitsi edes laskea, kuinka paljon miinuksen puolella ollaan, ettei tule paha mieli.
Kiitos kivoista sanoista Taina ja semppiäääää ihan kaikkeen <3