Olen tällä viikolla avannut tyhjän ruudun ties kuinka monta kertaa, tuijotellut sitä aikani ja laittanut sitten kiinni. Outo tunne, kun ajatukset eivät vaan kertakaikkiaan siirry "paperille" vaikka haluaisinkin. Ja toisaalta en edes halua, kun tuntuu, etten osaa. Hmmm. Vaikiaa on.
Kuva on otettu Kuopion Kallaveden rannalla ensimmäisenä kesälomareissupäivänä reilut kolme viikkoa sitten, mutta tuntuu, että se olisi ollut vasta eilen.
Ja vaikka kuvassa olo on helpottunut ja katse kohti edessä siintävää kahden ja puolen viikon vapautta, koen tällä hetkellä sellaista haikeutta ja luopumisen vaikeutta, että mieli tekisi nytkin vaan istua ja tuijotella tyhjyyteen. Arkeenpaluu kun ei tänä vuonna ollut pelkkä arkeenpaluu, vaan sen tosiasian kohtaaminen, että ollaan nyt miehen kanssa kotona kaksin. Tyhjän pesän syndrooma vissiin.
Mutta jottei menisi synkistelyn puolelle, kaivelin kameran ja puhelimen kätköistä satunnaisia kuluneiden kolmen viikon aikana räpsittyjä, enimmäkseen julkaisukelvottomia kuvia, joihin liittyvät muistot piristivät mieltä.
Ensin kuitenkin pakollinen yrtti- &vihanneskatsaus, koska on meikäläiselle niin uutta ja ihmeellistä.
Ruukkuun istuttamistani siemenperunoista ei tänä vuonna tullut potun pottua. Paitsi niistä ylimääräisistä, jotka kippasin kompostiin.
Sen sijaan kesän ehdoton yllättäjä oli kesäkurpitsa, joka suorastaan säikäytti, kun ensimmäisen kerran kävin kurkkaamassa, josko jotain alkuja jo olisi näköpiirissä. Olihan siellä.. :).
Painoa tällä möhköllä oli rapiat kaksi ja puoli kiloa.
Olisin halunnut ottaa kurpitsan ja samankokoisen kaverinsa mukaan reissuun, mutta koska tiesin, että ennen varsinaista keittiöllä varustettua määränpäätä oli tiedossa pari hotelliyöpymistä, päätin olla herättämättä hämmennystä kapsäkistä kurkistavilla kurpitsoilla ja sensijaan antaa ne ystävälleni Annelle, joka toivottavasti sai loihdittua niistä jotain sapuskaa.
Myös sydäntomaatteja oli taimet notkollaan, mitä vähän (paljon) ihmettelen, koska olivat koko kesän taivasalla. Mitä nyt pahimmilla kaatosateilla nostelin lasikuistille turvaan, mutta muuten pärjäilivät ulkona.
Kekkilän yrttilaatikko reuhotti viidakkona ja vähän suretti jättää sitä loman ajaksi oman onnensa nojaan, joten käännyin Marttojen puoleen ja etsin sopivia säilöntävinkkejä.
Minttujen lehdet pistin pakkaseen sopivina smoothie-kokoisina annoksina, ja basilikat säilöin purkkeihin laittamalla lehtien kanssa kerroksittain oliiviöljyä ja merisuolaa. Aika epämääräiseltä kyllä jääkaapissa näyttävät, mutta se johtunee öljyn rakenteen muuttumisesta kylmässä. Kai.
Mintun kukkasista tykkään ihan hulluna (vaikkei niitä kai pitäisi päästääkään kukkimaan).
Koristivat kivasti terassin pöytää hiljattain ostamissani simppeleissä valkoisissa lasimaljakoissa.
Koristivat kivasti terassin pöytää hiljattain ostamissani simppeleissä valkoisissa lasimaljakoissa.
Myös kaikenlaisia siivekkäitä tuntui tänä kesänä olevan liikenteessä enemmän kuin koskaan. Ilahduttavimpana perhoset, joita en muista jälkeen lapsuuden nähneeni yhtä paljon kuin tänä kesänä.
Myös ennen lomaa ottamani kulmien kestopigmentoinnit piristivät paitsi mieltä, myös kasvoja.
Koitin lähettää kulmista kuvan pigmentointia suositelleelle ystävälleni, mutta ilman aiempaa selfie-kameralla varustetun puhelimen käyttökokemusta tuli aika monta hutia ennenkuin osuivat kunnolla ruutuun.
Mies sanoi, että näytän kuvassa hauraalta ja surumieliseltä, mutta itse tiedän olevani siinä iloinen ja takkutukkainen (koska olin seuraavana päivänä menossa kampaajalle).
Pigmentointi on kuvassa ihan tuore ja nyttemmin jo piirun verran vaaleampi ja luonnollisempi. Ehkä turhamaista, mutta niin paljon kivempi, kun aamuisin ei näytä ihan kalpealta haamulta. Omissa kulmissani kun väri riittää vain puoleenväliin. Ja kirppisrahoista nämä kustansin, joten ei tullut huono omatuntokaan.
Mutta vihdoin sinne lomareissulle, jonka pitkäaikasiin perinteisiin meillä kuuluu matkan varrella Jämsässä Patalahden Essolla (vai mikä asema nykyään lie) otettu mahdollisimman tyhmä Suomilippiskuva, joka lähetetään pojille, että tietävät, missä ollaan menossa. Sanoja ei tarvita.
Paita ja sortsit mallin omat. Lippis ja CD Patalahden Esson hyllystä :)
Johtuneeko siitä, että Patalahden pysähdyksen perinne liittyy lomaan, jolloin ollaan yleensä muutenkin keskivertoa paremmalla tuulella, mutta joka vuosi toi lippis vaan jaksaa naurattaa.
Tässä kuitenkin ukkeli ihan normaalina lakittomana itsenään Kuopiossa, jossa pysähdyttiin yhdeksi yöksi.
Tässä kuitenkin ukkeli ihan normaalina lakittomana itsenään Kuopiossa, jossa pysähdyttiin yhdeksi yöksi.
Sattui kohdalle ihan täydellisen lämmin ja aurinkoinen ilta, ja sataman alue oli täynnä iloista paikallista porukkaa, vaikka oli keskiviikko. (Varmaan ihan normaalia isommissa kaupungeissa, mutta outoa meikäläiselle).
Tehtiin pieni käppäilyreissu keskustaan ja bongattiin matkan varrella mm. Ravintola Sammon mainiot mainokset.
Tehtiin pieni käppäilyreissu keskustaan ja bongattiin matkan varrella mm. Ravintola Sammon mainiot mainokset.
Itse tilasin piäruokaa (ruokoo?) ja vähemmän nälkäinen mies sai puhuttua itselleen burgerin lasten listalta. Ei järin savolaista kumpikaan, mutta lomalla on syötävä, mitä sattuu tekemään mieli.
Vessakyltti oli enempi kansainvälinen. Sorry Sirs...
Kuopiosta suunnattiin Tahkolle, jossa käytiin pelaamassa kierros golfia ja yövyttiin.
Tästä venerannassa ottamastani kuvasta rajasin pois sekä "Uiminen kielletty"- kyltin että uimassa olleen ukkelin.
Ja ihan livenä olisin halunnut rajata pois myös ravintolan katolla pizzoja kärkkyneen lokin
Perjantai-aamuna ei maltettu jäädä Tahkolle pyörimään, koska mieli oli jo Vuokatissa, joka on ollut meidän kesäkoti jo viimeisten 15 vuoden ajan.
Tiedettiin kyllä, että loma-asunnon avaimet saadaan vasta iltakuudelta, mutta ajeltiin silti perille tuttuihin maisemiin, kaivettiin bägit takakontista, pelailtiin aikamme kuluksi kierros, käytiin ruoka- &viinikaupassa ja istuskeltiin aurinkoisella terassilla ja hengailtiin kaikessa rauhassa lomailmaa haistellen.
Tuo etualan paritalon toinen puolisko on "meidän".
Lomaosakkeilla oli aikanaan huono maine, johon liitettiin kaikenmaailman huijauksia (joita niitäkin maailmalla tapahtui), mutta meille se on ollut ihan täydellinen lomailumuoto viimeiset 15 vuotta.
Silloin kun lomaa on vain vähän (pienyksinyrittäjämiehellä useimmiten vain nämä kaksi viikkoa vuodessa), sitä arvostaa kaiken helppoutta ja mukavuutta. Asunnolla kun on ihan kaikki mahdollinen valmiina puhtaista lakanoista ja pedatuista sängyistä lähtien, eikä loppusiivouksestakaan tarvi huolehtia. Toki näistä yhtiövastikkeissa maksetaan, mutta pitkän päälle lomailu on tullut paitsi helpoksi, myös varsin edulliseksi, jos vertaan siihen, että aina pitäisi vuokrata mökki. Saati ostaa/omistaa. Siihen meillä ei olisi ollut mahdollisuutta. Eikä se meidän tapauksessa olisi järkevääkään, kun käyttöä olisi vain muutama hassu viikko vuodessa ja loput stressiä siitä, että mökillä on kaikki kunnossa.
Toki sijainnilla on iso merkitys ja meidän tapauksessa Vuokatin Katinkulta on ihan paratiisi liki kotivovella sijaitsevine kenttineen, kaikkine muine liikuntamahdollisuuksineen, järvineen ja kauniine vaaramaisemineen. Täydelliset puitteet liikkua tai olla tekemättä yhtään mitään. Ja riittävän kaukana kotoa, muttei kuitenkaan mahdottoman matkan päässä.
Kelikin tuntuu aina heinä- elokuun taitteessa olevan kohdallaan. Niin nytkin, vaikka säätiedotuksissa sateilla ja ukkosilla uhkailtiin. Poutaa ja lämmintä auringonpaistetta piisasi yhtä päivää lukuunottamatta koko kahden viikon ajaksi. Aluetta ympäröivä iso Nuasjärvi ja Vuokatinvaarat tuntuvat jotenkin pitävän pilvet takanaan.
Yhdellä kierrokselle jouduttiin avaamaan sateenvarjot
Mutta hetken päästä jo kirkastui
Ja illalla suorastaan paistoi
Horsman kukinnot tuntuivat olevan etelän horsmia perässä
Mutta puolukat edellä
Luonto oli värkännyt taideteoksia rantaan (omaan silmääni näyttää ihan siltä, että kaatuneen puun alta kurkistaa kettu tai koiranpentu)
Ja ilta toi mukanaan kultaa
sekä yksinäisen sulan
Puolessa välissä lomaa ajettiin poikki Suomen ja käytiin heittämässä jo kotona mukaan pakattu vanhemman pojan muuttokuorma uudelle kotipaikkakunnalleen, josta on hyviä kesämuistoja niiltä ajoilta, kun pojat olivat pieniä, mies palkkatöissä, ja kesälomaa kokonainen kuukausi, joka yleensä reissattiin asuntovaunulla.
Epätodelliset, mutta todelliset värit.
Sitä ei vaan jotenkin hahmottanut, että sinne se poika nyt jäi, kun itse vielä palattiin takaisin lomamaisemiin. Mutta kotona iski haikeus ja ymmärrys siitä, että välimatkaa on nyt 500 kilometriä. Tiedän, että normaalia elämäähän se on, mutta kestää vaan tottua. Ja asiaa tottakai helpottaa se, että poika itse on elämän eteen heittämistä uusista mahdollisuuksista innoissaan. Yhtä niistä päästiin miehenkin kanssa todistamaan, kun käytiin katsomassa hyväntekeväisyysottelu, jossa poika pelasi ensimmäistä kertaa uuden kotijoukkueensa paidassa vastassaan nippu NHL-tähtiä, joita on tottunut näkemään vain telkkarissa. Kerrassaan hieno tapahtuma, josta iso hatunnosto sen järjestäjälle, nykyään Floridassa pelaavalle Jussi Jokiselle, joka näin muistaa omaa kasvattajaseuraansa ja kerää tempauksella rahaa sen juniorityölle.
Kotijoukkue JHT sinisissä vs. Jussi Jokinen All Stars punaisissa
Illalla järjestettyyn hyväntekeväisyysgaalaan meillä ei enää ollut mahdollisuutta jäädä, koska arki alkoi ja edessä oli reilun kuuden tunnin kotimatka, josta ei olisi koskaan selvitty, jos meikäläinen olisi ollut ratissa. Sysimustat pilvet tuntuivat viistävän maata ja vettä tuli kuin aisaa, joka sai vastaantulevien valot vilistämään väsyneen silmissä. Mutta niin vaan selvittiin.
Ja kotona odotti iloinen yllätys, kun armeijasta poikkeuksellisen pitkällä vapaalla ollut kuopus oli pitänyt mielessäni jo tuhoon tuomitsemani kesäkukat suorastaan liikuttavan kunniakkaasti hengissä kastelemalla niitä joka päivä, vaikka enimmäkseen oli kuulemma satanut. Edelliskerralla kun ovenpielen amppelissa kiikkui pelkkä ruskeaksi kuihtunut käppyrä. ("Oho, oliks siinä semmonenkin. Ei me huomattu" oli poikien kommentti, kun totesin, etteivät vissiin sitten kumminkaan muistaneet, että oli puhetta kukkien kastelusta...)
Ja vaikka tämä tarina on jo nälkävuottakin pidempi, pakko laittaa tähän vielä yksi kuva.
Ei nimittäin onnistuttu saamaan majoitusta pojan uudelta kotipaikkakunnalta johtuen paitsi kiekkogaalasta, myös samaan aikaan sattuneesta 1500 hengen kesätapahtumasta, joten vietettiin yksi yö Ylivieskassa Hotelli Käenpesässä. Kokemus sekin :).
Olen ihan varma, että tällä huonepuhelimella voi soittaa Neiti Ajalle..
Ensimmäinen työviikko on kohta pulkassa, ja ikävä kyllä nyt jo tuntuu siltä, ettei mitään lomaa olisi koskaan ollutkaan.
Lomalla tuli liikuttua vielä paljon normaalia enemmän. Yksistään kentällä tuli kahteen viikkoon käveltyä parisataa kilometriä. Lisäksi pelailtiin tennistä ja sulkkista, uitiin ja tehtiin pyörälenkkejä. Ehkä siksi tuli myös nukuttua kuin tukki, mikä on itselleni niin harvinaista luksusta, etten paremmasta tiedä. Joka aamu heräsin virkeänä viimeistään seitsemän aikaan ihan valmiina lähtemään aamu-uinnille ja saunaan. Mutta nyt, kun herätyskello kummittelee taas yöpöydällä, olen palannut vanhaan ja heräilen tämän tästä. Plääh. Mutta tähän se on nyt vaan totuttava, kun ei muutakaan voi. Ja tänään alkava aurinkoinen loppukesän viikonloppu otetaan ilolla vastaan. Syksy tulee, kun on tullakseen.
PS. Jostain joskus luin, että sopiva määrä kuvia yhteen postaukseen on kolme.....
Lomalla tuli liikuttua vielä paljon normaalia enemmän. Yksistään kentällä tuli kahteen viikkoon käveltyä parisataa kilometriä. Lisäksi pelailtiin tennistä ja sulkkista, uitiin ja tehtiin pyörälenkkejä. Ehkä siksi tuli myös nukuttua kuin tukki, mikä on itselleni niin harvinaista luksusta, etten paremmasta tiedä. Joka aamu heräsin virkeänä viimeistään seitsemän aikaan ihan valmiina lähtemään aamu-uinnille ja saunaan. Mutta nyt, kun herätyskello kummittelee taas yöpöydällä, olen palannut vanhaan ja heräilen tämän tästä. Plääh. Mutta tähän se on nyt vaan totuttava, kun ei muutakaan voi. Ja tänään alkava aurinkoinen loppukesän viikonloppu otetaan ilolla vastaan. Syksy tulee, kun on tullakseen.
PS. Jostain joskus luin, että sopiva määrä kuvia yhteen postaukseen on kolme.....
Toi sulkakuva on ihan mieletön!! Harmi, kun meni teidän Vuokattireissu jo ohi, ei ehditty näkemään.... Mutta mukavan kuuloinen loma kyllä ollut :) Kivaa viikonloppua!
VastaaPoistaTykkäsin sulkakuvasta itsekin, joten kiitos Jossu :). (Joskin versioita oli kamerassa varmaan sata niinkuin yleensä..).
PoistaVuokatin loma on kyllä aina niin täydellistä lomaa kuin olla voi. Eikä tule yleensä edes poistuttua alueelta pariin viikkoon kertaakaan, kun ei ole tarvis. Siellä on niin kaikki. Nykyään myös hyvät ruokakaupat ihan lähellä. Ihan paratiisi <3
Kivaa viikonloppua sulle kans! Joko olet aloittanut koulun?
Ensi viikolla alkaa :D Jännää, jännää!
PoistaTsemppiä ja kaikkea kivaa koulutielle!
PoistaOlipas se ihana postaus, kiitos siitä. Paljon asiaa ja runsaasti kauniita kuvia. Mekin vietimme muutaman päivän kesällä Kuopiossa, joten ihan tuttuja seutuja ovat. Kaunista siellä on. - Meillekin on tuttu ilmiö muutaman vuoden takaa se, että lapset lähtevät kotoa. Aika oudolta se tuntui aluksi, mutta hyvin ainakin me olemme tottuneet tilanteeseen. - Hyvää satoa olet saamassa. - Kauniita elokuun päiviä sinulle!
VastaaPoistaKiitos paljon Anneli! Itseä aina hirvittää, kun ei tule loppua sen paremmin tekstistä kuin kuvien määrästäkään, että jaksaako kukaan ikinä lukea tai katsella kaikkea vai nukahtaako porukka kyllästyneenä ruudun ääreen :).
PoistaOn tää luopuminen jotenkin niin haikeaa ja vaikeaa, mutta samalla tottakai pitää olla iloinen siitä, että asiat menee niinkuin kuuluu ja lapsilla on oma elämä ja tulevaisuus. Pitää vaan vissiin kehitellä syksyn ja talven pimeisiin itselleen jotain uutta mielekästä tekemistä, niin tulee muuta ajateltavaa. Ja tottuuhan tähän toki.
Kurpitsoja oli ilmestynyt loman aikana lisää. Ja tomaatteja. Ja yrttejäkin, kun poika oli niitäkin ahkerasti kastellut, vaikka tosiaan katkoin kaikki ennen lomaa.
Kaunista loppukuuta myös sinulle! On luvattu ihan kesää ja sehän vaan kelpaa :)
Tervetuloa takas arkiseen haikeuteen! Kyl se siitä vielä lähtee, mut toi kaksin olo vaatii varmasti vähän harjoitteluu. Nuoret on niin ihanii ja se saattaappi tulla tyhjä kolo heidän tilalle. Se on sitä luopumisen tuskaa, tsemppi siihen.
VastaaPoistaEiks Kuopijo oo ihana ja savolaiset lupsakkoo kansoo ;) Teidän olisi pitänyt maistaa Hanna Partasen rasvaiset lihapiirakat ja possumunkit, sit next time.
Oikein kivalle vaikuttaa teittin lomareissu ja upeita kuvia, hyvin pääsin fiiliksiin ja hei, kiva kun oot bäk :)
Kiitti kamu! Viikko tässä on nyt harjoteltu ja kai maar tähänkin tottuu, mutta huomaan, että esimerkiksi ruokakaupassa ei tuu käytyä, kun ei ole ketään, joka söisi jääkaapin tyhjäksi. ja siitä kun ei käy kaupassa, seuraa se, että kaapissa ei ole mitään, eikä tule itsekään syöstyä ja kohta sitä varmaan kuihtuu ihan olemattomiin. Olis pitänyt ostaa parit Partaset pakkaseen. Piirakoissa on sen verran energiaa (ja rasvaa), että jos sunnuntaina yhden syö, niin keskiviikkona vielä otsa kiiltää :D.
PoistaOlen tän varmaan ennenkin sanonut, että savolaiset olis ihan ok porukkaa ;), jos eivät niin hirveesti korostaisi olevansa savolaisia. Millon kieroo, millon lupsakkoo väkkee.. (Itse olen eteläpohjalaanen ja aina ei edes Savosta kotoisin olevan oman ukkelinkaan kanssa kulttuurit ihan kohtaa :). Meikäläinen kun on sellanen totuudentorvi, joka ei aina kestä sitä, että ukkelilla on joka tarinassa aina sellanen savolaislisä, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä. Nooo. Sitä voi aina vetää Suomilippiksen silmille ja kävellä tiehensä rauhottuun..)
Vuokatti on meille niin täydellinen lomapaikka, että pari viikkoa tuntuu paljon pidemmältä, kun ei tarvi liikkua alueelta mihinkään. Siellä kun on ihan kaikki, mitä tarvitaan.
Ja kiitos! Kiva, kun sanoit noin :)
Ihania lomakuvia ja tunnelmia. Voi kääk tuota tyhjää pesä... meillä onneksi nuorin on vasta 10 vee (ja senkin vasta loppuvuodesta) niin mulla on ehkä vielä hieman aikaa totutella ajatukseen, vai voiko siihen totutella?
VastaaPoistaVuokatti vaikuttaa kyllä aivan huipulta paikalta lomailla, pistän tämän korvan taakse :)
Hienosti on sun viljelmät menestyneet, mulla on tomaatit vielä raakoja (ei kun oli siellä yksi kypsä...) Olispa kiva kun ois edes sellainen pieni kasvihuone...
Hauska tuo ravintolan ikkuna, samoin ruokalista, pitäiskin lähteä käymään savossa, vaikkapa sukulaisia tervehtimässä, tokihan niistä ei aina ota selvää ja vastuu on kuulijalla, mutta silläkin uhalla :D
Arki on alkanut, toivotaan, että viikonloppuna saadaan vielä nauttia kesäisistä ilmoista, nyt ainakin näyttää ihan kohtuullisen lupaavalta.
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua sinne!
Jäi meillekin onneksi nuorimmainen, mutta on niin harvakseltaan kotona kääntymässä, että enimmäkseen talo tuntuu tyhjältä ja hiljaiselta. Ja armeijan jälkeen aikoo hänkin kuulemma muuttaa omilleen, mutta siihen on onneksi vielä aikaa.
PoistaJa nähtäväksi jää, mitenkä tuo kotipaikka pelimiehellä muuttuu, kun tämä kausi on ohi. Että mihin sitten on suunta. Nyt tuntuu kuitenkin viihtyvän uusissa ympyröissä ja se on pääasia se.
Olen ihan varma, että tekin viihtyisitte Vuokatissa niinkuin on aiemmin ollut puhettakin. Nuo meidän lomaviikot, tai varsinkin se ensimmäinen, on aika ruuhkaisia ja porukkaa on paljon, mutta se ei yhtään haittaa. Päinvastoin. Kaikilla on kumminkin niin omat päiväohjelmat ja tekemiset, ettei olla kaikki samaan aikaan samassa paikassa. Paitsi jos sattuu sadepäivä, kylpylässä on illalla ruuhkaa, mutta lomalla on hermot niin löysällä, ettei sekään haittaa.
Kuopio on kiva kesäkaupunki ja sopivasti pätkäisee 600 kilsan ajomatkan, joka meiltä täältä sinne Vuokattiin on. Sattui vielä ihan huippuihana keli sinne(kin), joten oli mukava vaan hengailla ja ihmetellä ihmisvilinää. Sitä kun ei täällä meilläpäin näe :)
Annoin osan tomaatintaimista Annelle ja loput ripustin tallin takana oleville tikkaille "saattohoitoon", mutta ans olla, kun tultiin takaisin, taimet oli taas ihan täynnä uusia, punaisia, makeita tomaatteja. Varret ja lehdet oli ruskeita käppyröitä, muttei haitannut. Samoin kuin kurpitsassa, joka oli tehny lisää "hedelmiä", vaikka muuten oli ihan död.
Mieli tekis olla ulkona, kun ikkunasta katsoo. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Kelpaa.
Mukavoo viikonloppua!
Kauniita lomakuvia (ja hauskojakin :D). Harmi vaan, jos heti tuntuu, ettei olisi lomalla ollutkaan. Toivotaan, että fiilikset tasaantuu tässä pikkuhiljaa.
VastaaPoistaMeillä esikoinen toisessa maassa, jotenkin siihen vaan tottuu. Eka kerta, kun lähti maailmalle oli toki kauheampi, mutta nyt tuo maailmalla asuminen kuuluu jotenkin kuvioon. Kuopuksellehan tuo välimatka on kaikkein kamalin, kun ei pysty isosiskon kanssa tekemään kivoja juttuja.
Aurinkoista viikonloppua <3
Paljon jäi kuvia vielä varastoon, mutta ne on niitä otoksia, jotka ei kestä päivänvaloa :D. Teki jo nuo omakuvatkin tiukkaa, mutta "minkäs teet, kun matsku on mikä on" sanoo mies aina. Niinpä :)
PoistaKaikki lomakiva on toki tuoreessa muistissa ja Vuokattiin tulee ajatuksissaan palattua, mutta harmittaa tosissaan, kun huonot yöunet palautui samantien. Olin jo niin toiveikas sen suhteen, että olen vihdoin ja viimein oppinut nukkumaan yöni kunnolla, mutta se päti näköjään vaan lomalla se. Onneksi edes siellä. Oli niin mahtava tunne herätä aamulla ja todeta, että on oikeasti virkeä. Sellasta ei mulle juurikaan tapahdu. Eikä asiaa arkena yhtään helpota se, että mies nukkuu kuin tukki ja ponkaisee kukonlaulun aikaan pirteänä pystyyn. Ei väliä, onko työaamu vai loma. (Ärsyttävän) kadehdittava ominaisuus.
Autioon kotiin on tässä nyt viikko totuteltu, eikä se enää tunnu niin oudolta. Huomaan vaan, ettei oikein tule kunnolla syötyä (paitsi töissä), kun ei huvita käydä ruokakaupassa, kun ei ole "ketään", kelle sitä ruokaa ostaa. Mutta tarvii siihenkin joku tolkku saada, ettei tässä vallan kuihdu. Lomalla kun ei varakiloja kerinnyt kertyä. Sen verran paljon liikuttiin.
Sitä mietinkin, että vaikka välimatka on pitkä, niin samassa maassa kumminkin ollaan. Joskin voi käydä niin, että jossain kohtaa sekin muuttuu ja siinä on uusi totuttelun paikka. Mutta se on sen ajan murhe se.
Ulkona näyttää paistavan aurinko siniseltä taivaalta ja tekis mieli olla siellä, mutta ei auta nyt.
Kivvoo viikonloppua!
Ihania kuvia ja ihanat nuo sun kulmat! Niin ja komia mieskin sulla on ;) Niin ne meillä on lapset lentäneet pesästä; minunkin esikoinen muutti pysyvästi Helsinkiin asti. No sinnehän lentää tunnissa, jos ikävä iskee ;)
VastaaPoistaKiitos Soile. Tykkään itsekin tosissaan nyt noista kulmista. Ja miehestäkin tietty :D (mieluummin ilman Suomilippistä. Ja jos kerron, että Soile kehui komeaksi, kysyy varmaan kohta sun puhelinnumeroa :))
PoistaTässä on nyt viikko totuteltu kaksinoloon ja kyllähän tohon varmaan sopeutuu. Tarvii vaan keksiä itselleen jotain uutta tekemistä. jos vaikka innostuis pitkästä aikaa sisustelemaan.
Ja olispa kiva taas jollain sun Helsingin reissulla nähdä.
Oon itekki miettinyt monta kertaa, että olis niin kiva vielä treffata ja niin, että mullakin olis vähän parempi olo ;) Kyllä me vielä joku yhteisjuttu saadaan hommattua kun vaan otetaan asiaksi :)
PoistaNo pakosti saadaan:).
PoistaOlisin tosissaan mm. uusien vaatteiden tarpeessa ja shoppailuopas olis kiva :). En saa itse aikaiseksi mennä mihinkään ja vaikka menisinkin, en löydä ikinä mitään, mutta sun avulla saattais sujua sekin..
Ihana Kallavesi ja sen äärellä Wanha satama <3 Mun kotikulmat :) Kiva nähdä toisten ottamia kuvia omasta kotikaupungistaan! Itse tulee otettua kuvat aina samoilta kulmilta Kallaveden rannalta :)
VastaaPoistaKiva matkakertomus ja kauniit kuvat! Voimia ja aurinkoa arkeen! <3
Kuopio on kyllä tosi nätti kesäkaupunki. Ja varmaan talvikaupunkikin, mutta ei olla sillä suunnalla silloin koskaan liikenteessä.
PoistaJa oli kyllä niin jotenkin ihana lomanaloitus vaan käppäillä siellä sataman kulmilla auringon paisteessa ja istua kaikessa rauhassa siellä Wanhan Sataman terassilla (jonne oli koko ajan pieni jono, mutta silti ei tarvinnut niin kauan odottaa, että olis nälkä liian pahaksi päässyt. Tarjoilijatytöiltä kyseltiin, että onko aina niin vilkasta ja kertoi, että aina kun sattuu hellepäivä kohdalle, on, mutta muuten sitten hiljaisempaa. Nyt oli henkilökuntaa hälytetty paikalle useammista keskustan ravintoloista ja homma toimi kyllä kivasti.
Ja kiitos, kun jaksoit lukea, vaikka oli niin pitkästi sekalaista tarinaa. Ja kiitos samoin sitä valoa ja arkivoimaa sulle kans <3
Hyvältä näyttää kulmat.
VastaaPoistaMinulla lapset vielä kotona, vähän kuitenkin ahdistaa kun tytär puhuu miten sisustaisi oman kodin. Onneksi saan jatkossakin miestä paapoa.
Kivaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua!
Kiitos Outi! Olen kyllä tosi tyytyväinen noihin kulmiin, koska olen muuten sellanen luomutyyppi, joka on liian laiska meikkaamaan ja senkin takia tuntuu, että on kasvoissa enemmän ryhtiä, kun on edes kulmat kunnossa. (ja pääsee taas entistä helpommalla, kun ei tarvi edes niitä laitella, vaikka ympäristöystävällisempää oliskin, että välillä vähän edes koittais olla nättinä.)
PoistaViikko tässä on nyt totuteltu ja kai maar tähän sopeutuu, kun ei muutakaan voi. Ja ainakin on tiskipöytä pysynyt paljon siistimpänä kuin yleensä :). Joskin kohta varmaan alan sitäkin sotkua kaipaamaan.
Ja pelikelejä onneksi piisaa, joten vielä on heti töitten jälkeen illoiksi tekemistä ja muuta ajateltavaa. Loka- marraskuussa voi olla jo toinen juttu.
Sun miehellä on kyllä ilmiselvästi hyvät oltavat :)
Iloista viikonloppua, jonka päätin aloittaa än yy tee nyt :)
Paljon ihania kuvia <3
VastaaPoistaKiitos Katja <3. Niitä toisenlaisia jäi rutkasti varastoon ;)
PoistaOi että, kauniita kuvia ja muisteloita eikä yhtään liikaa! Oispa hauska nähdä tuo Vuokatin rantataideteos livenä, melko merkillinen. Muutenkin pitäis enempi matkailla lomilla Suomessa.. mieheni on myös yrittäjä, ja pari hassua lomaviikkoa tulee vietettyä yleensä ulkomailla, jolloin puhelimen voi sulkea paremmalla omallatunnolla ;)
VastaaPoistaOu. Kiitos paljon Teija! Kivaa kun jätit viestiä. Ja luit, vaikka oli taas niin pitkä tarina, etten melkein jaksanut sitä itsekään :)
PoistaRannalle ajelehtineet (ainakin siis näyttivät siltä, että ovat itsekseen sinne päätyneet, eikä ihmisten toimesta) puut muodosti kyllä aika mielenkiintoisia "veistoksia". Jos ei olisi ollut porukkaa samaan aikaan vähän sivummalla uimassa, olisin käynyt sielläkin kuvaamassa, mutta itseäni ainakin rannalla häiritsisi, jos joku kykkisi kameran kanssa lähistöllä..
Meilläkin oli ennen tapana heti kesän alussa tehdä viikon-parin ulkomaanreissu, mutta jälkeen noitten Katinkullan viikkojen oston, ei olla maltettu enää lähteä muualle. Ja onneksi on löytynyt luotettava vakiotuuraaja (kopkop), jolle jo voi uskoa hommat ja arvokkaan työkalun (mies on kuljetusalalla) parin viikon ajaksi. Toisenlaisiakin kokemuksia on ollut. Mieleen on erityisesti jäänyt kesä, jolloin sinä ainoana iltana, kun mies päätti laittaa puhelimen kiinni ja nukkua aamulla pitkään, puhelimessa oli aamulla odottomassa vaikka kuinka monta vastaamatonta soittoa ja viestiä. Oli käynyt niin, että lomatuuraajan henkilöauto oli varastettu ja hänen autonsa hanskalokerossa oli mieheni työauton avaimet, eikä tuuraaja päässyt töihin... Hälytettiin sitten isäni paikalle murtautumaan paikkaan, josta sai meidän kodin vara-avaimet, että pääsi hakemaan sisältä työauton vara-avaimet. Hrrrr. Vieläkin puistattaa. Siitä kesästä oli loma kaukana :)
Mukavaa viikonloppua ja kiitos tosiaan, kun kävit ja kirjoitit.
Oi että, on teilläkin ollut kyllä ihana loma! Upeita kuvia ja tunnelmia sielläkin siis!
VastaaPoistaTuo nuorten muutto kotoa pois on haikeaa, mutta toisaalta niin sen pitääkin mennä. Meillä esikoinen muutti avoliittoon. Ihan tuli oma nuoruus mieleen ja totuus siitä, että se on niin historiaa omalta kohdalta.
Yrittäjän puolisona ymmärrän tosi hyvin tuon lomaosake ratkaisun. Meillä vene toimii samalla tavalla. Osakkeita on 10 ja omistamme niistä kaksi osaketta ja sillä veneilemme 4 viikkoa. Enempään ei siippa kykene töiltään. Helppoa ja käytännöllistä. Ei tartte murehtia huolloista, vesille laskuista ja nostoista.
Toivottavasti saat uniin paremman rytmin kaikesta huolimatta. Ihanaa viikonloppua sinne :)
Kiitos Anu :).
PoistaJa niinhän se tosiaan on, että vaikka itsellä on hetkellisesti haikeaa ja vaikeaa, niin samalla sitä on iloinen ja onnellinen siitä, että nuorilla on oma elämä ja tulevaisuus, jossa onneksi saa edelleen olla mukana, mutta pitää vaan älytä olla tuppautumatta liikaa. Voi vaikka hoivata yrttejä pahimpaan tuskaan :).
Mun työnantajalla on samanlainen venesysteemi, joka kuulostaa tosi toimivalta. Ja juurikin niin, ettei tarvi sen paremmin vene- kuin lomaosakkeessakaan murehtia remonteista, eikä huolloista, eikä oikein mistään muustakaan. Ihanan helppoa ja mukavaa. Jos lomaa olisi koko kesä, sitä jo varmaan kaipaisikin kaikenlaista puhdehommaa ja nikkarointia mökillä, mutta kun on tosiaan vaan tuo lyhyt pätkä, on ihanaa, kun sen saa käyttää ihan vaan vapauteen.
Ja sitä parempaa unirytmiä minäkin toivon. Ehdin jo kuvitella, että olen vihdoin oppinut nukkumaan. No ehkä näin viikonloppuna sentään.
Iloa ja valoa Villa Mezzon viikonloppuun <3
Ihan samanlaiset fiilikset on ollu täälläkin tuon bloggaamisen kanssa.:D Hieman väkisin olen vääntänyt kuitenkin muutaman postauksen viikossa...Tiiä sitten, olisko vaan parempi olla kirjoittelematta, mutta kuvat ovat enempikin olleet nyt pääosassa.
VastaaPoistaIhana oli lukea tämä postaus!<3 Minusta voimme viis veisata noista suosituksista!;D Joskus harvoin olen julkaissut vain yhden kuvan postauksessa, ja se on tuntunut ihan pöllöltä. Sulkakuva on huippuhieno ja minusta oli kiva nähdä myös miehesi näissä kuvissa. Näytätte hyvältä yhdessä!<3
Tsemppiä tuohon vaiheeseen, kun pesä tyhjenee!<3 Ihanaa, kun lasten siivet kantaa!
Tulipa vähän sekava kommentti, mutta joteskin tuo pää nyt on vaan niin sekava!:DD
Mulla oli koko loman kone kiinni, eikä käyny blogi(t) edes mielessä, mutta kun tultiin kotiin ja olo oli niin ahdistunut ja tyhjä, teki mieli kirjoittaa siitä, mutta ahdistus ja tyhjyys oli niin jotenkin lamauttavaa, että tuijottelin ruutua aikani ja laitoin sitten koneen kannet kiinni, kun totesin, etten pysty pukemaan sanoiksi sitä mitä haluaisin. Ja toisaalta en edes halunnut, koska tiesin, etten pysty omia sen hetkisiä aivoituksiani edes avaamaan. Mutta viikon kun antoi ajan kulua, niin mieli jo kirkastui ja olo helpottui ja tuli sitten ihan toisenlainen lomakuvakatsaus lopulta. Väkisin en ikinä kirjoita mitään. Se ei ole kivaa itselle, eikä lukijoille, kun paistaa kumminkin läpi.
PoistaNyt täytyy vaan keksiä itselleen jotain uutta tekemistä, kun mua ei kukaan tarvi ja aikansa voi töitten ulkopuolella käyttää vaikka miten jonninjoutavaan. JOsko tässä vaikka innostuis välillä vähän katselemaan ympärilleen sisätiloissakin ja vaikka tekemään niitä kuuluisia betonitöitä, jotka on olleet alottamista vaille valmiina jotain viis kesää ainakin :).
Kiitos kuvakehuista ja siitä että luit <3. Pistän ukkelille terveisiä. (Oli vähän epis se meidän yhteiskuva, kun mies näyttää siinä ihan rypyttömältä ja meikäläinen tuplakurtulta, mutta koska olen päättänyt, etten kirjoita itsestäni negatiivisia kommentteja kuviin, niin jätin sen tekemättä. Ruttu mikä ruttu :). Kannattais käyttää niitä aurinkolaseja, mutta kun ne päässä ei voi kuvata... )
Eiköhän meidän päät taas jonain päivänä tästä selkiä. Ja jos ei, niin jatketaan samaan malliin :)
Ihania kuvia! On teillä ollut mukava loma.
VastaaPoistaKiitos paljon Kati! Loma oli kyllä ihana niinkuin Vuokatissa aina. Kotiinpaluu vaan oli erilainen, mutta kyllä tähänkin on jo viikossa ehtinyt vähän tottua. Mutta toistaiseksi vaan vähän.
PoistaKyllä kelpaa elää lomaa uudelleen noita kuvia katsellessa! Niissä on hyvä tunnelma :)
VastaaPoistaLasten lähteminen on kyllä oikeasti haikeata. Juuri se hiljaisuus, kun tulee kotiin - ja sekin, ettei ole pois alta nosteltavia kenkiä hujan hajan eteisessä... Mutta kyllä siihen hiljalleen sitten tottuu. Ja on kiva, kun käyvät välillä. Yritän ylläpitää houkuttelevaa vierashuonetta, jotta kävisivät useammin ;) ks. viime postaukseni.
Mukavaa, kun sai lukea taas sun juttuja. Yhdestä kommentista löysin, että olet eteläpohjalainen - ha, niin muuten minäkin :) Ei ihme, että ollaan samoilla aaltopituuksilla!
Kiitos paljon CC :). Tuli itsellekin vähän helpotusta haikeuteen, kun kaivelin noita kuvia kameroista. Onneksi tuli sentään muutamia muistoksi räpsittyä.
PoistaViikko tässä on nyt totuteltu (ja siis, kuopus on vielä osin kotona, koska on armeijassa ja käy silloin tällöin lomilla, mutta enimmäkseen kuitenkin poissa) ja kyllä kai tähänkin tottuu, kun ei muutakaan voi. Ja nyt kun on vielä valoisaa ja ok kelejä, niin tulee edelleen lähdettyä työpäivän päälle pelaamaan niinkuin ennenkin. Ei huomaa sitä eroa entiseen ennenkuin illalla nukkumaanmennessä, kun talossa on niin tyhjää ja hiljaista.
Vintti (joka on poikien käytössä) saa olla ihan sellaisenaan. Poika kun muutti asuntoon, joka oli valmiiksi kalustettu, joten jäi kaikki sängyt ja muut tänne. On sitten paikka mihin tulla kunnes tulee eteen sellainen muutto, että lähtee kalusteetkin matkaan. Sitä kun ei vielä tiedä, mihin pelimiehen tie seuraavaksi vie. (Oho, tuli vahingossa runo :)).
Kävin lukemassa sun vierashuonejutun perjantaina ja näytti kyllä kivalta, mutta kun piti jättää kommenttia, tuli jotain (eli asiakas ;)) siihen väliin, joten jäi.
Meillä ei yövieraita juurikaan (tai siis oikeastaan ollenkaan) käy, mutta jonkunlaisen työtilan itselleni varmaan aikanaan vinttiin värkkään. Jahka olen ensin raivannut sieltä seitsemän liukuoven takaa kaikki loputkin roinat ja on piiiitkä projekti se.
No eipä oikeastaan yllätä tuo eteläpohjalaasuus. Hauskaa :)
Hienoja kuvia! Meidänkin pitäisi huomenna mennä töihin...plääh!
VastaaPoistaKiitos Satu! Täällä on nyt viikko pakerrettu ja yllättävän nopeasti aika kului, mutta jos ihan rehellinen olen, niin kyllä huomenna heräisin mieluummin loma-aamuun ilman kelloa kuin töihin kellon herättämänä. Mikä siinä onkin, että pelkkä herätyskellon olemassaolo voi ahdistaa niin paljon.
PoistaTsemppiä arkeen!
Kiva on lukea tarinoitasi ja saa olla pitkiä, kiitos:)
VastaaPoistaKuule, kun olet päivän ollut töissä niin tuntuu että lomalla ei olisi ollutkaan - positiivinen minä:) Totta puhuen kyllä loma aina hetkeksi helpottaa ja töihinkin on mukava palata. Saa taas odotella uutta lomaa:)
Kauniita kuvia olet meille laittanut katseltavaksi ja nautittavaksi ja antamaan mielikuvia. Tykkään itse ihan mahdottomasti istuskella veden äärellä, sitä jaksaa katsella vaikka miten kauan, rauhoittaa kummasti.
Meillä on molemmat lapset muuttaneet kotoa pois muutama vuosi sitten ja ihan mukavasti elämä menee eteenpäin näinkin. Onneksi käyvät usein vävy- ja miniäkokelaan kanssa. Asuntojen vaihtojen yhteydessä asuivat meillä muutamia kuukausia, pariskunnat eri aikoina, mutta kyllä siinä taas huokaisi kun muuttivat omilleen;) Puuhaa ja säpinää riitti! Rauhaisaa elämä kahdestaan kotona on ja omat haasteetkin se tuo tullessaan. Onneksi ei kuitenkaan liian vaikeita.
Mukavaa paluuta arkipäivään:)
Kiitos kirjoitusluvasta Irma :). Ansaitsisit jonkun sinnikkyyspalkinnon, kun aina jaksat lukea.
PoistaOlen aika yllättynyt siitä, kuinka äkkiä ensimmäinen työviikko lopulta meni. Yleensä kun tuntuu, että istuu suunnilleen tervassa ja kellonviisaritkin jumittaa paikalleen, mutta perjantai tuli paljon aiemmin kuin osasin odottaa. Harmittaa vaan, kun hyvien yöunien taika hälveni heti ensimmäisen arkiyön jälkeen ja taas pyörin ja mietiskelen justiin ne tunnit (yleensä kahdesta viiteen), kun nimenomaan pitäisi nukkua. Plääh. Ehkä se on kuitenkin se työ, jonka stressaava tilanne vaikuttaa alitajuntaan. Ja kun ei ole tällä haavaa työyhteisöäkään, kenen kanssa voisi edes puhua, vaan vastassa oli pelkkä homeinen kahvipannu, niin ei oikein jaksa repiä siitä energiaa :). Mutta kyllä tähän taas tottuu. Ja jos ei, niin sitten on vissiin korkea aika harkita jotain muuta.
Ja toi on ihan varmasti totta, että sitten kun sitä tottuu siihen kaksinoloon, onkin taas outoa, kun tulee elämää taloon. Voi sitten huokaista helpotuksesta, kun kaikki on taas ennallaan :). Molempi parempi vissiin. Haikeaa, mutta silti onnellista.
Tarvinnee keksiä itselleen täksi syksyksi jotain uutta tekemistä. Tilkkutöihin ei riitä kärsivällisyys (eikä mielikuvitus), mutta josko vaikka vihdoin ja viimein niitä aina vaan aloittamista vaille valmiina olevia betonitöitä...
Kiitos ja hyvää tavallista sinulle myös!
Täällä myös ilmoittautuu koko mielenkiintoisen kesätarinan innokas lukija ;). Erityisesti ilahduin hyvistä yöunistasi ja totean samaan hengenvetoon, että mulla on myös ihan sama juttu: Ihmeellistä, miten kesällä nukkuu eniten ja sikeiten! Uskon syyn olevan puuhakkuudessa ja stressittömyydessä. Nyt vaan syksyn tullen täytyy yrittää pitää ainakin se puuha-aste korkealla…
VastaaPoistaVoih, voin vain kuvitella, miltä lasten muutto tuntuu. Koeta kuitenkin keskittyä jotenkin siihen, miten ylpeä äiti saat olla!! Ja hei, et kyllä totta vie pidemmän päälle haluaisi heidän asuvan kotonakaan ;). Nauratti tuo kukkajuttu. Kyllä ne näköjään osaavat poikalapset yllättää joka perheessä :)).
P.S. Laitoin myös basilikaa viime vuonna samalla tavalla. Öljyssä seos säilyi mulla muutaman kuukauden, mutta purkit alkoivat homehtua jossain vaiheessa reunoilta. Öljyn hyytyminen ja lehtien tummuminen se tosiaan näyttää oudolta, eli siinä ei ole mitään vikaa. Mietin itse, että jos haluaa ottaa jatkossa varman päälle, kannattaa yrtti kuivattaa ennen öljyyn laittamista. Siten ne säilyvät vaikka kuinka kauan.
Sepä se. Stressittömyys ja vapaaehtoinen puuhakkuus antaa kyllä niin paljon paremmat edellytyksest hyville yöunille kuin stressi, aikataulut ja herätyskello...
PoistaJa vaikka en mitenkään tietoisesti koekaan olevani erityisen stressaantunut, niin jokuhan tässä mättää, kun kerran heti arjen alettua palasin takaisin siihen tämän tästä heräilyyn ja asioiden päässäpyörittelyyn justiin niinä yön tunteina, kun ihmisen pitäis nukkua sitä syvintä mahdollista unta. ja siitä sitten aamulla silmät ristissä väsyneenä pystyyn. Ei kivaa. (Oikeasti oli lomalla ihan epätodellisen hieno tunne, kun heräsi ihan oikeasti ihan virkeänä ja vielä ennennäkemättömän aikaisin. Ajattelin, että sellaista kuuluis oikeasti ihmisen elämän olla, mutta minkäs teet. Kesseli mikä kesseli).
Kukkienkastelija oli ollut tällä kertaa niin tehokkaana, että aloin yhtenä iltana sohvalla istuessani ihmetellä, miksi olkkarissa haisee ihan maakellarille. Ja syykin selvisi, kun huomasin, että talkkaripoika oli kastellut betonisissa suojaruukuissa olevia viherkasveja niin ahkerasti, että ruukut oli kastuneet läpi asti ja alkaneet muodostaa sellasta valkoista rihmastoa ruukkujen ulkopinalle. Vooooi <3. En todellakaan hennonut huomauttaa asiasta, kun ajattelin, että toinen on ihan tosissaan yrittänyt. Mutta ihan siinä kinttaalla oli,e ttei ollut ruukkujen alta myös tasojen pinta liennut irti ja homehtunut. Onneksi ei :)).
Ja vaikka yrtit katkoin kaikki juuresta asti reissuun lähtiessä, niin poika oli kastellut niitäkin niin, että mulla oli taas uudet basilikat ja mintut kotiinpalatessa odottamassa..
Nyt ajattelin hyödyntää ne ihan tuoreena ja kokeilla ainakin minttu-inkivääri-juomareseptiä, jota piti kokeilemani jo ennen matkaa, mutta jäi.
Kiitos basilikavinkistä! Mulle tuli vähän hoppu sen kanssa, mitä niille teen, kun en Kekkilää voinut mukaankaan ottaa, eikä vielä ollut tiedossa, että kuopus pääseekin niin pitkälle lomalle, joten oli vähän hätäratkaisu se öljylilluun säilöminen. Ens kerralla sit :)
Kiva, et loma oli onnistunut!
VastaaPoistaTiedän tunteen, kun lapset (lapsi) lähtee kotoa. Tuli jokusen kerran tirautettua ihan vaan, kun vaikka ajeli autolla tuli poikaa ikävää. No, vaikka lähteminen tapahtui pikkuhiljaa, ensin armeija ja sitten tyttöystävän kanssa (samaan kaupunkiin)on se irtautuminen haikean ihanan kamalaa... Ei enää näe päivittäin tai edes viikottain poikaa. Heh, toisaalta ottais varmaa nuppii, jos ne tos nurkis hyppelis, eikä olis aikomustakaan itsenäistyä.
Mun yrtit ja salaatit kuoli (tinjami jäi) ajat sitte, ko joku tuli ja söi ne täytee reikiä. Syyllistä en löytäny! Sulla on onnistunut kasvatus hienosti. Mä sain sinkkiämpäristä puol kattilaa perunoita ja ihan riehaannuin ilosta! :D
Sama juttu mulla, heräilee ja nukkuu huonosti, kun työt alko. No, zombina vaa eteepäin...
Se on just noin, että se ikäväntunne iskee jossain ihan ihme tilanteissa ennalta-arvaamatta. Mutta nyt kun tässä on jo toista viikkoa totuteltu ja WhatsApp-viesteissä kulkee kuvat ja videot ja niistä näen, kuinka innoissaan pelimies on uusista kuvioistaan, niin päällimmäiseksi tunteeksi on onneksi asettumassa ilo ja onnellisuus toisen puolesta. Pitää vaan itse keksiä itselleen jotain uutta tekemistä tälle syksylle vissiin. (Taas katselin kansalaisopiston ohjelman läpi ja ruksin sieltä kaikenmaailman lasihimmelikurssit :D. Ihan niinkuin joka syksy ennenkin. Kaikkeen muka osallistun, mutta lopulta en kumminkaan mihinkään. Ja omatoimiset betonityötkin on aina vaan sementtisäkin ostoa ja muuta alottamista vaille valmiit... Mutta hyvä se on haaveilla tekevänsä kaikenlaista. Voi sitten ihan rauhassa makoilla sohvalla ja miettiä mistä aloittais..)
PoistaNo olipa harmi sun yrttejä. Mulle kävi vähän päinvastoin, kun satoa tuli enemmän kuin ehdin hyödyntää. Tuli toi lomanpätkä siinä mielessä "pahaan saumaan", mutta silti menee kyllä edelleen loma yrttien edelle jatkossakin. Potut sensijaan harmittaa. Ei huvittanut niitä kompostissa kasvaneita vahinkoperunoita syödä, kun otti niin pattiin se, että huolellinen ruukkukasvatus ei tuottanu tulosta. Nooo. Ens vuonna taas uudella innolla.
Ja juu. Voi meitä zombeja :D
Hiihaa vaan ja KIITOS <3.
VastaaPoistaPaljon kuvia jäi (ja jää ikuisiksi ajoiksi..) vielä varastoon, mutta ne on sellaisia, jotka ei kestä päivänvaloa :). Yleensä sitä enemmän menee metsään, mitä enemmän tosissaan yritetään poseerata. (Pyydettiin mm. siinä Kallaveden rannalla yhtä satunnaista ohikulkijaa ottamaan meistä miehen kanssa yhteiskuva, kun ei oikein (tai siis ollenkaan) hallita noita selfieitä ja nauratti, kun tää kuvaaja sanoi heti ensimmäisen kuvan jälkeen, että "no, jos otan muutaman vielä lisää..". Eli totesi varmaan, että ei noista kehveleistä saa kunnon kuvaa aikaiseksi :D).
Mullakaan ei ole epäilystäkään, etteikö poika pärjäis. Päinvastoin. Enemmän on kyse siitä, että minä itse en pärjää, kun mua ei enää kukaan tarvi mihinkään. Mutta nyt kun tässä on jo toista viikkoa totutellut tähän uuteen tilanteeseen, niin kyllä päällimmäisenä tunteena kumminkin on onnellisuus, kiitollisuus ja innostus siitä, että poika itse on uudesta "elämästään" niin innoissaan ja viihtyy. Se on pääasia se. Ja viimeistään jouluna ollaan kaikki koolla.
Ertityistsemppiä sulle sinne työpaikalle <3. Ja enää ei haittaa, vaikka (teilläpäin) sataa, kun on katto kunnossa. Hieno homma!
Olipas mukava katsaus! Niin kauniita ja seesteisiä maisemia <3 Ja hei, tosi kivat noi kestopigmentoinnit! On ollut joskus itselläkin mielessä, ehkä pitäisi oikein toteuttaa jossain kohtaa :)
VastaaPoistaVoi että. Aivan varmasti ottaa aikansa tottua tyhjempään pesään.
<3 <3
Kiitos Taru! Ja voin kyllä suositella noita pigementointeja nyt tällä kokemuksella, mikä mulla on. Ja jos vertaan hintaa siihen, mitä mun kulmien kestovärjäykset tuli maksamaan, niin halvemmaksikin loppupeleissä tulee. Ja entistä helpommaksi, mikä on tämmöiselle verkkaripentille ehdoton plussa. Ettei vaan tarttis edes kulmakynän verran meikata :). Vaikka olis kyllä varmaan ympäristölle tervetullutta vaihtelua, jos tässä joskus jaksais vähän naamaansa ja tukkaansa panostaa, mutta kun on niin paljon kaikkea oleellisempaakin olevinaan..
PoistaToista viikkoa tässä on nyt mennyt ja niin monta WhatsApp-viestiä vaihdettu puolin ja toisin, että kyllä mulle nyt on valjennut se, että mun pitää keskittyä olemaan onnellinen toisen onnesta ja keksiä itselleni jotain uutta tekemistä :).
Kiva kun kävit <3<3<3. Ja ihanaa kun teillä on taas kissa(t) kotona!
Ihana lomakuvakatsaus, kivaa nähdä kasvosi ja miehen myös! :) Kolme kuvaa, uuh, ei onnistu kyllä minullakaan... Erityisen upea tuo perhoskuva!
VastaaPoistaKiitos Katja :). Itsekin tykkään nähdä "ihmiskuvia" muiden blogeissa, mutta omille kuville on niin korkea kynnys, että vaikka nuo nyt on tuolla ja nähty, niin vieläkin vähän sellainen olo, että en ole ihan varma, oliko niiden julkaisu ollenkaan viisasta. Hassua ja turhaa mietiskelyä.
PoistaJa ihanaa, kun valkkasit just sen perhoskuvan! Onkin yhtä värikäs kuin sinä :). Ja tykkäsin siitä itsekin. Oli meinaan sen verran hankala ja vikkeläliikkeinen kuvattava, että kun vihdoin osui ruutuun siivet levällään, olin aikas tyytyväinen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi miten kiva postaus ja paljon asiaa :) Ihania kuvia! Kyllä se haikeus aina kesän/loman jälkeen iskee ja rutiinit tuntuu pakkopullalta. Pitäisi ehkä arkea muuttaa jotenkin rennonpaan suuntaan ja tehdä asioita uudella tavalla. Vaikeaa, kun sitä on niin kaavoihin kangistunut ;) Olen kyllä päättänyt leppoistaa arki-iltoja, että olisi useampi ilta viikossa "tyhjää." Voisi tehdä mitä mieleen juolahtaa eikä nopean päivällisen jälkeen hypätä autoon ja harrastuksiin. Se näyttää onnistuvan, kun olemme syksyn harrastusasioita miettineet:) Ja se tyhjä pesä..Osittain tuttua täälläkin. Vanhimmat ovat jo muutaman vuoden asuneet omillaan mutta meillä on vielä (onneksi) 11v.koululainen. Hän pitää vielä useamman vuoden huolta siitä, että arjessa on tietty rytmi ja jääkapissakin pitää olla ruokaa :D Haikeaa oli kuitenkin lasten muuttaminen. Ja hassua, kun 16v.rakennettiin sen verran iso talo, että jokaisella on omat huoneet ja tilaa olla..Niin nyt tätä tilaa on jo hieman liikaakin. Saa miettiä, miten nämä tyhjät huoneet tulisi hyödylliseen käyttöön ja toisivat iloa meille kolmelle. Molemmat aikuistuneet lapset asuvat tässä 20km säteellä, niin ei tarvitse heille huoneita "säästellä." Eivät usein yökyläile meillä.
VastaaPoistaUpean sadon olet saanut! Joskus on mullakin ollut kasvimaa mutta en ole enää viime aikoina innostunut asiasta. Mutta oishan se mukavaa omalta pihalta saada salaattivärkit.
Nuo kulmat on kyllä hienot ja ilmeisesti kestävät kauan. Käyn tasasin väliajoin ottamassa kestovärjäykset, ihana saada kasvoihin vähän ilmettä, kun muuten meikkaaminen on niin vähäistä. Mutta tuo väri kyllä haihtuu melko nopsaan..En tiedä uskaltaisinko itse pigmentointiin,miettisin minkälainen on lopputulos..että olisinko varmasti tyytyväinen ;)
Hauska tuo teidä "essotraditio" :D Suomilippis ja karitapiot soimaan, mitäs sitä muuta lomalla kaipaisikaan. Siinä on kesäfiilis :)) Olette kyllä tyylikäs pari <3
Viime kesänä olimme Kuopiossa yhden yön. Sattuikin olemaan oikein kaunis ja aurinkoinen päivä. Nautittiin myös sataman tunnelmasta ja siitä, että oli runsaasti ihmisiä liikenteessä. Harvinaista myös meille, pienestä kylästä kun ollaan :)
Upeat värit tosiaan tuossa hiekkasärkin rantakuvassa. On se ihana paikka. Tuo niin paljon piristystä lähellä asuvillekkin. Kesäisin on paljon ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia, upeat uimarannat ja maisemat. Vaikka meiltäkin on mökille vain 25km, niin tuntuu, kuin menisi ulkomaille, kun sinne ajaa :D Olittepa päässyt hienoon otteluun,vautsi. Varmasti upeaa seurata, kun oma poika pelaa! Käenpesän hotellihuoneista en tiedä mitään mutta ehkä tuo puhelin kertoo jotain :D Siinähän on se Pikkuveli-ravintola, joka on kyllä tosi suosittu ja kehuttu. Siinä olen itsekkin käynyt pari kertaa syömässä ja on ollut laadukkaat/maistuvat ruoat sekä hyvä palvelu.
Vuokatin Katinkulta on kyllä niiiiiiin ihana lomakohde. Monipuolinen! Pidin kuukauden kirppispöytää ja niillä rahoilla varasin meille kolmelle (tytär 24v, poika 11v ja minä:) Katinkultaan viikonlopun syyskuun lopulle. Mukavaa viettää aktiivinen viikonloppu. Olen karsinut kotia toden teolla ja päätin, ettei kirppisrahoilla hankita uutta krääsää vaan hemmottelua.
Pitäisi itsekkin saada aikaiseksi tehdä postaus, vaan jotenkin on jumissa tämän asian kanssa. Ja tuntuu, ettei sopivaa aikaa löydy. Jospa se taas pikkuhiljaa lähtisi rullaamaan.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle <3
Uuu miten ihanan pitkä kommentti Anne <3. Ihan kuin olisin saanut kirjeen ja sekös vaan on kivaa :).
PoistaMeille tuo arki iski jotenkin niin äkkiä, kun loman (joka muihin verrattuna oli varsin lyhyt, mutta meille luksusta, kun oli tällä kertaa yli pariviikkoinen) jälkeen jäi reissun ja ekan työpäivän väliin pelkkä sunnuntai ja sitten sitä jo taas istuikin tyhjän työpöydän ääressä pöllähtäneenä ja mietti, että mitenkä tästä taas selvitään. Etenkin kun kotona on nyt niin jotenkin autiota. Mutta olen ajatellut suhtautua uuteen tilanteeseen juuri noin, mistä sinäkin kirjoitat, eli leppoistaa arki-iltoja ja kuulostella, mitä justiin sillä hetkellä huvittaa tehdä tai olla tekemättä. Yleensä kun lennosta vaihdan pelivehkeet töitten jälkeen päälle, syön pikaisesti jotain ja ajelen miehen kanssa kentälle. Kivaa sekin, mutta välillä on mukava vaan jäädä vaikka terassin sohvalle lueskelemaan lehteä ja tuijottelemaan taivasta. Tai jotain. EHKÄ tänä syksynä saatan taas pitkästä aikaa vähän innostua tekemään sisätiloissakin jotain pieniä muutoksia. Tai jatkamaan karsimisprojektia. Ja kaikenlaisia kansalaisopiston askartelupaskartelukurssejakin zuumailin (taas kerran) läpi, mutta siellä ei oikein ollut mitään riittävän kiinnostavaa. Pääasia kumminkin, että tulisi tehtyä asioita tosiaan välillä vähän toisin. Ja fiilispohjalta.
Pakko sen verran noita kulmia hehkuttaa, että ne ei ole ollenkaan sama asia kuin tatuointi. Eli kestävät kuulemma sellaiset pari vuotta (ja väri haalenee ehkä jo vähän aiemmin), joten ei ole pelkoa siitä, että sitä mukaa kun kasvot iän mukana (eli kun tässä entisestään nuorennutaan hehheee) muuttuu, kulmat pönöttäisivät ikuisesti samanlaisina paikoillaan. Eli on ihan eri asia kuin tatuoidut kulmat, joka on yksi vaihtoehto, mutta jota en itse edes harkinnut. Ja kun tekijänä oli sama kosmetologi, joka on kulmiani värjännyt jo vuosia, hän osasi heti piirtää sellaisen mallin (teki ensin hahmotelman ihan värillä), joka tuntui omalta. Siitä sitten tehtiin se varsinainen pigmentointi piirretyn mallin mukaan. Oli mukavaa ja riskitöntä. Eli ei tarvinnut pelätä sitä, että peilistä katsoo ihan ventovieras. Kulmat on mullekin kuitenkin se kaikkein tärkein ilmettä antava tekijä, kun olen niin kehno/laiska meikkaamaan, että mieluiten käytän nekin minuutit johonkin muuhun. Mutta kun on kulmat kunnossa, tuntuu, että koko ilme on paljon ryhdikkäämpi. Uskallan kyllä suositella.
Meidän viimeisestä Särkkien käynnistä oli vuosia aikaa ja oltiin ihan äimänkäkenä, kun nähtiin kuinka paljon kaikkea uutta sinne oli rakennettu. Ja oltaisiin tosiaan haluttu yöpyä siellä ja käydä pelaamassa kierros golfia silloin ennen sitä hienoa jääkiekkopäivää, mutta ei onnistunut kumpikaan, kun oli kuulemma sekä kenttä että kaikki majapaikat varattu OP:n henkilökunnalle, joilla oli samaan aikaan kesäpäivät siellä.
Mutta olen niin onnellinen pojan puolesta, kun tuntuu olevan itse niin onnellinen ja innostunut ja päässeen hyvin sisälle uusiin piireihinsä. Ja ihan huipun asunnonkin olivat pelikaverinsa kanssa (Särkiltä) saaneet. Pääsevät muuttamaan syyskuun alussa keskustan tilapäisasunnosta, joka oli kyllä luvalla sanoen paitsi aika ankea, myös erittäin ahdas. Mutta hyvin ovat siellä kassiensa keskellä kuitenkin pärjänneet, kun tietävät, että kohta on muuta tiedossa.
Ja olen niiiin samaa mieltä. En ihan äkkiä keksi toista paikkaa, joka olis meille niin täydellinen lomakohde kuin Katinkulta. Siellä on kaikki, mitä voi toivoa ja vähän enemmänkin. Siksi on niin kiva kuulla, että sinäkin tykkäät ja että pääsette sinne lomailemaan. Ja just niin. Turhasta krääsästä eroon ja hyvää mieltä, oloa ja muistoja tilalle <3.
Ihanaa tosissaan kun kirjoitit näin pitkästi. Oli vähän niinkuin postaus postauksen sisällä. Kaikkea hyvää ja kuulumisiin taas <3.
PS: Se Pikkuveli-ravintola Käenpesässä oli tosissaan hyvä!
Ihan huippu tuo vessakyltti. Ja jessus, minkä kokoinen kesäkurpitsa. Äitini joskus antoi minulle samankokoisen kesäkurpitsan kotiinviemiseksi. Nauratti oikein, kun junassa se oli laitettava hattuhyllylle. Sen verran iso oli. Taisin sitä viikon verran syödäkin.
VastaaPoistaKesäkurpitsa hattuhyllyllä :D. Ihan paras :D. Olisit voinut siitä veistellä kanssamatkustajille siivut :)
PoistaVoi miten nätti ja suloinen pari olette! <3
VastaaPoistaOletpa saanut hurjan sadon! Vanhempieni naapuri kasvattaa aina tuollaisia kesäkurpitsoja, ja täytyy (valitettavasti) sanoa, että en ole hirveän innostunut, jos satun tuommoisen häneltä saamaan. En suuremmin pidä kesäkurpitsasta enkä sen valmistuksestakaan. Mutta itseäni parempi kokki varmasti ilahtuu kovasti!
Toivon kovasti, että mielesi piristyy pian. Vie varmaan aikansa, että tottuu siihen, että talossa onkin yhtäkkiä vähemmän porukkaa kuin ennen.
Vai on postaukseen sopiva kuvien määrä kolme? Mä olen tainnut käsittää väärin ja luullut, että lukema on kolmekymmentä. :-D
Nätti ja suloinen pari. Hmmmm. Alkoi naurattaa tuo, mutta otan kuitenkin kiittäen ja niiaten vastaan moisen kohteliaisuuden, koska nyt jos koskaan on positiivinen ajattelu tarpeen. (Jälkeen tämän postauksen täällä on tapahtunut asioita, jotka on vetäneet mielen siinä määrin matalaksi, että nyt jää kyllä blogi(t) joksikin aikaa, kun ei pysty kykenemään mihinkään).
PoistaJa olipa hyvä, etten sulle kurpitsoja tarjonnut :). Eikähän Anneltakaan niistä varsinaisesti kehuja jälkikäteen tullut, kun olivat ihan liian suuria ja keskeltä jo mössöksi pehmenneitä. Mutta ihan hyvät pöperöt niistä oli kuitenkin kuulemma saanut aikaiseksi, kun ensin viidakkoveitsellä pilkkoi..
(Mulle on itselle jäänyt traumoja, kun isä kasvatti kompostissa niitä keltaisia kurpitsoja ja niitä hitsin kurpitsakuutioita säilykkeinä oli kellari aina pullollaan. Ei loppuneet syömällä ikinä, kun uusi sato oli jo odottamassa ennenkuin oli vanhat tuhottu. Että jos joku tarjoaa kurpitsapikkelsiä, niin juu ei kiitos).
Jostain tosiaan tollasen viisauden niistä kolmesta kuvasta luin, mutta ehkä siinä oli myös joku suositus sopivasta tekstin määrästä..
Jatketaan me vaan valitsemallamme tiellä :)
Upea kuvapläjäys, piristi mun aamua <3 tai no nyt taitaa olla jo päivä...pidän koko päivän kestävää aamua :D
VastaaPoistaNo ihan mahtavaa! Kiitti Sirpale :). Mua piristi tää sun kommentti. Etenkin kun tällä hetkellä on meneillään varsin synkkä ajanjakso, enkä ole pystynyt repimään itsestäni edes kirjoitusintoa, mikä on melko huolestuttavaa.
PoistaKoko päivän kestävä aamu kuulostaa kivalta. Iloista tätä viikkoa sulle <3
Arvaa katosiko nettiyhteys, kun tänne nakuttelin. Kiitos ihanista kuvista ja oli kiva kulkea matkassa mukana ja hei nuo kulmat on oikein mahtava ja ajattele kirpparirahoilla!
VastaaPoistaVoihan Neiti Aika ja niitä aikoja, ihan olin unohtanut kyseisen henkilön, joka pelasti monesta. :) Kivaa uutta viikkoa Annukka <3
Koitin muistella, mikä se Neiti Ajan numero oli, mutta ihan niin pitkälle ei enää muisti piisannut. Eikä näyttänyt olevan enää puhelinluettelossakaan ;)
PoistaKiva matkakertomus;) Kyllä se olotila varmaan siitä vielä tasoittuu ja lasten kotoa lähdönkin pystyy pikkuhiljaa sisäistämään. Toisella se tapahtuu hitaammin ja toisella nopeammin. Erilaisiahan me ollaan asioita sulattelamaan ja hyvä niin.
VastaaPoistaNoilla kulmakarvoilla on hyvä ollut reissata. Hyvän näköiset ja tosi kätevätkin vielä. Laitetut kulmat tuo kasvoille aina ryhtiä ja ilmettä! Ainakin itselläni sen huomaa, kun kestovärjäykset pikkuhiljaa haipuu, että nyt äkkiä väriä!
Tuo Suomi-lippis kuva kyllä kertoo ihanalla tavalla teidän huumorintajusta;) Että sitä on! Sillä olisitte voineet mennä sinne Sampo ravintolaankin;) Se on kuuluisa hyvistä muikuistaan, laajemminkin. Lukeutuu varmaan näihin Suomen legendaarisiin ravintoloihin, kuten Kairo, Tillikka ja mitä niitä on. Lomanne vaikuttaa just sellaiselta kun sen pitääkin olla, pää tyhjenee muusta. Muissa maisemissa se yleensä onnistuu parhaiten. Ja kuulostaa hyvältä, että olette saaneet pelata golfia!
Kuvistasi ja tarinoistasi tulee aina hyvä mieli! Ja on todella kauniit, syvät värit tuossa epätodelliseksi mainitsemassasi kuvassa. Puhelinkuva oli sitten jo loppehuipennuksien parhautta;) Tosiaankin, tuolta voi kuulua taatusti Neiti-ajan ääni. Oli nekin aikoja, hah!! Jotenkin on jäänyt mieleen Neiti-ajan herätys. Herääminen sikeistä unista siihen Neiti-ajan nauhalta tulevaan ääneen oli vähän sellainen kalseampi herätys;) Nuorelle varsinkin;)
Mukavia syyskuun päiviä Sinulle.
Toivottavasti vielä näet tämän, vaikka tässä välissä on kulunut niin luvattoman pitkä aika (seuraavasta postauksesta selviäisi miksi) ja mulla on huono omatunto, kun en ole kertakaikkiaan jaksanut aiemmin vastata, vaikka olisin halunnut.
PoistaKulmat on kyllä kätevät. JOka aamu iloitsen, kun näen ne peilistä. Vaikka muu naama olis väsynyt ja kalpea kuin lakana, niin kulmat on ja pysyy :). Minäkin kun aina niitä tämän tästä jouduin kestovärjäyttämään.
Tästä sun kommentista tuli ihan todella hyvä mieli. Nyt on vähän ankeammat ajat menossa, joten mulle on tärkeää, kun täällä on sun kaltaisia ihmisiä. Kiitos <3